Ranskan siirtomaaimperiumin kohtalo ratkesi 50-luvulla Algeriassa ja Indokiinassa. Ranska takertui erityisesti Algeriaan, joka ei virallisesti edes ollut siirtomaa vaan Ranskan alue. Yli 300 000 kuoli raa’assa sodassa, jossa ei noudatettu mitään sodankäynnin sääntöjä.
Ranskan kaikki yhteiskunnallinen keskustelu joutui määrittelemään suhteensa sotaan. Kommunistipuolue kannatti kolonialismia ja algerialaisten kapinan kukistamista. Jean-Paul Sartre, Simone de Beauvoir, platformisti-anarkistit ja monet radikaalimmat marxilaiset tukivat Algerian FLN-vapautusliikettä. Anarkistifederaatio ja Albert Camus suhtautuivat kriittisesti FLN:n autoritarismiin ja brutaaleihin metodeihin. Federaatio vastusti kolonialismia, mutta Camus ei ottanut selkeää kantaa, koska hän oli itse Algerian ranskalaisia. Lopulta näkemysristiriidat johtivat tunnetuimpien eksistentialistien välirikkoon, jossa toiselle puolelle jäi Camus ja toiselle Sarte ja de Beauvoir.
50-luvun Ranskan keskustelun kysymyksenasettelu on edelleen ajankohtainen. Pitääkö kolonialismin vastaista liikehdintää tukea aina, vaikka se olisi autoritaarista? Onko olemassa kolmas vaihtoehto autoritaarisen antikolonialismin ja siirtomaavallan välillä, vai onko tällaisen vaihtoehdon kuvitteleminen itsepetosta?
Luennon piti Antti Rautiainen Helsingissä Uuden ylioppilastalon Kupolissa 19.5.2018. Luennon videotallenne: https://youtu.be/LAqUcUIfx6s
3. Algerian Ranskan siirtomaana
●
Valloitus alkoi 1830, viimeiset kapinat rannikolla
1870-luvulla, sisämaan ja Itä-Marokon vallotus
loppuun 1900-luvun alussa.
●
Ranska tasavalta, mutta Algerian muslimeilla ei
kansalaisoikeuksia.
●
Siirtomaiden asukkaille erillinen laki, Code de
l'indigénat 1881. Siviilioikeus perinteinen.
Kansalaisoikeuksien saamisen edellytys
käytännössä islamista luopuminen.
●
Vuonna 1909 muslimeita 90% Algerian väestöstä,
vain 20% kokonaistuloista, 45% veroista ja 70%
suorista veroista.
4. Algerian Ranskan siirtomaana (2)
●
1913 vain 1 557 muslimilla Ranskan
kansalaisuus
●
1915 yli 4 miljoonaa muslimia, joista
äänioikeutettuja kunnallisvaaleissa 50 000.
●
Eurooppalaisille ”mustajaloille” (pieds-noirs)
30% viljelymaasta, lopuista suurin osa
valtiolla.
●
Ranska lakkautti uskonnolliset koulut, mutta
ei korvannut niitä millään. Algerian lukutaito
1830 joidenkin arvioiden mukaan 40%,
5. Kohti kapinaa
●
Étoile Nord-Africaine 1926, Messali Hadj (naimisissa
Émilie Busquantin kanssa). Kielletty 1937.
●
Blumin ja Violletten ehdotus kaatuu 1936.
●
Parti du Peuple Algerien PPA 1937.
●
Amis du Manifeste et de la Liberté 1944.
●
Sétifin ja Guelman verilöyly voiton päivän 1945
jälkeen. Virallisesti 1020 kuollutta, tutkijoiden ja
nationalistien mukaan 6000-45 000.
●
Union Démocratique du Manifeste Algérien UDMA
1946 (Ferhat Abbas). Kannattaa federaatiota.
11/15/586 edustajaa perustuslakia säätävään
6. Kohti kapinaa (2)
●
Mouvement pour le triomphe des libertés
démocratiques MTLD 1946 (Messali Hadj),
kannattaa itsenäisyyttä. 5/15/627 kansanedustajaa
marraskuussa 1946. Kielletty 1950.
●
Organisation spéciale 1947.
●
Vuoden 1948 vaalit Algerian parlamenttiin vilpilliset.
●
La Main Rouge aloittaa salamurhat 1952.
●
Pariisin poliisi tappaa 7 algerialaista
mielenosoittajaa heinäkuussa 1953.
●
Ranskan tappio Diem Bien Phussa toukokuussa
1954, Vietnam itsenäistyy.
●
Front de libération nationale FLN 1954.
7. Kapina alkaa
●
FLN aloittaa aseellisen taistelun 1.11.1954. Alussa
vain 500 taistelijaa.
●
Messali Hadj perustaa MNA:n kilpailemaan FLN:n
kanssa.
8. Algerian sota 1955-1957
Elokuussa 1955 FLN tappaa 71 ranskalaista ja 52
muslimia Philippevillessä. Kostona 1273-12000
muslimia tapetaan.
●
Marokko ja Tunisia itsenäistyvät 1956.
●
Vuodesta 1956 eteenpäin asevelvollisia Algeriaan.
470 000 ranskalaista sotilasta ja yli 90 000
paikallista harkia.
●
Palestron väijytys 1956.
●
Lokakuussa 1956 Ranska kidnappaa FLN:n
”ulkoisen johdon” lentokoneen, johtajat vankilaan.
●
Algiersin taistelu 1956-1957.
●
9. Algerian sota 1958-1960
●
Vallankaappaus Ranskassa 13.5.1958, de Gaulle
valtaan.
●
Pakolaishallitus GPRA perustetaan syyskuussa
1958 Kairossa, päämaja Tunisiaan.
●
1959 de Gaulle kääntää takkinsa.
●
Tammikuussa 1960 ”ultrat” aloittavat kapinan
Algiersissa.
●
Manifeste des 121 syyskuussa 1960 (Maurice
Blanchot etc).
●
Joulukuussa 1960 mielenosoitusaalto Algeriassa.
●
Organisation armée secrète (OAS) perustetaan
10. Algerian sota 1961-1962
●
Uusi vallankaappausyritys huhtikuussa 1961.
●
17.10.1961 Pariisin poliisi tappaa mahdollisesti yli
100 FLN:n tukijaa.
●
8.2.1962 Pariisin poliisin toimien seurauksena
kahdeksan vasemmistolaista mielenosoittajaa
kuolee Charonnen metroasemalla.
●
Tulitauko 19.3.1962, OAS aloittaa kapinan.
●
Ranskassa 8.4.1962 kansanäänestys Evianin
rauhansopimuksesta, 90% tukee rauhaa.
Kesäkuussa Algeriassa 99.7% kannattaa
itsenäisyyttä.
11. Sodan hinta
●
2 miljoonaa pakkosiirrettyä siviiliä Algeriassa.
●
FLN:n sotilaalliset tappiot 150 000, Ranskan sotilaalliset
tappiot 19600 taisteluissa ja 6000 muista syistä.
●
Kaikkiaan 300 000 kuollutta Algeriassa.
●
FLN:n ja MNA:n sodassa 4300 kuollutta Ranskassa ja
6000 Algeriassa.
●
FLN:n sisäisten puhdistusten ja kostojen seurauksena
kaikkiaan 16 000 kuollutta ja 13 000 kadonnutta
Algeriassa (Guy Pervillé). Sodan jälkeen 60 000 – 80
000 ”harkia” tapetaan.
●
800 000 ”mustajalkaa” pakenee Algeriasta 1962 (ml.
juutalaiset), suurin osa lopuista seuraavan 10 vuoden
12. Vasemmisto ja Algerian sota
●
Ranskan Neljäs tasavalta 1946-1958 vasemmiston
johtama. Kommunistit ja osa sosiaalidemokraateista
vastusti vuoden 1958 vallankaappausta.
●
Ranskan kommunistipuolue PCF vastusti FLN:n
”väkivaltaa” ja ”terrorismia” ja Algerian itsenäisyyttä.
●
Algerian kommunistipuolue PCA perustettu 1920,
itsenäiseksi 1935. Antoin tuen itsenäisyydelle vasta
1956, mutta FLN esti itsenäisen toiminnan. Kiellettiin
Algerian itsenäistyttyä.
●
Sotaa vastustivat vain pasifistit ja radikaali vasemmisto,
kuten anarkistit, trotskistit, Les Temps modernes
(Sartre,de Beauvoir), Socialism ou barbarie
13. Jean-Paul Sartre 1905-1980
●
Tutustui de Beauvoiriin
1929.
●
Politisoituminen
natsimiehityksen aikana,
Socialisme et Liberté 1941.
●
L'Être et le Nèant 1943:
Vapaus määrittelee
ihmisen. Katse.
●
Réflexions sur la question
juive 1944.
●
Les Temps Modernes
1945.
●
Les Mains sales 1948.
14. Simone de Beauvoir 1908-1986
●
Pyrrhus et Cinéas 1944.
●
Pour une morale de l'ambiguïté
1947.
●
Le Deuxième Sexe 1949.
●
(Des femmes dans la guerre d'Algérie 1999).
●
Pour Djamila Boupacha 1960
15. Simone de Beauvoir ja Algeria
●
La Force des choses 1963: ”En ole toiminnan
nainen, olen kirjojen nainen.”
●
Tuntuu kuin kärsisin sairaudesta, jonka
vakavin oire on kivun puuttuminen.”
●
Kampanja Jacqueline Netter-Minne-
Guerroudjin kuolemantuomiota vastaan 1957.
Tämän tytär Danièle Djamila Amrane-Minne
tutki myöhemmin naisia Algerian sodassa
(Des femmes dans la guerre d'Algérie 1999).
●
Pour Djamila Boupacha, Le Monde 1960
16. Frantz Fanon 1921-1961
●
Syntynyt Martiniquella, opettaja
Aimé Césaire.
●
Vapaan Ranskan joukkoihin 1943.
●
Psykiatriksi 1951.
●
Peau noire, masques blancs
1952.
●
Algeriaan 1953.
●
FLN jäseneksi 1955, karkotetaan
Algeriasta 1957.
●
Kuoli Leukemiaan 1961.
●
Les damnés de la terre (Sorron yöstä) 1961.
”Väkivalta on ainoa kieli jota kolonialisti ymmärtää”.
●
Pour la révolution africaine 1964.
17. Albert Camus 1913-1960
●
Syntynyt Algeriassa.
●
Liittyi Ranskan
kommunistipuolueeseen
1935, erotettiin tuesta
PPA:lle 1937.
●
L'Étranger (Sivullinen)
1942.●
Combat (vastarintaliikkeen lehti) 1943.
●
L'Homme révolté (Kapinallinen ihminen) 1951.
●
La Chute (Putoaminen) 1956.
●
Nobelin kirjallisuuspalkinto 1957.
18. L'Homme révolté 1951
●
”Kapinoin, siis me olemme olemassa.” Kapina
poistaa yksinäisyyden.
●
”Kapina … synnyttää historian.”
●
”Vallankumous, jolle ei aseteta muita kuin
historiallisen tehokkuuden rajat, merkitsee
rajatonta orjuutta.”
●
Kapina ≠ vallankumous
●
”Kapinallinen, mikäli on johdonmukainen, ei vaadi
oikeutta tuhota toisten olemassaoloa ja
vapautta…. Hän ei kapinoi vain herraa vastaan,
vaan myös herran ja orjan maailmaa vataan.”
19. L'Homme révolté 1951 (2)
●
”1900-luvun vallankumous väittää
nojautuvansa talousjärjestelmään, mutta on
ennen kaikkea poliittinen ja ideologinen.”
●
Syndikalismi on keskusjohtoisen byrokratian
vastakohta.
Mutta myös
●
”Kapina on mielekäs ongelma vain länsimaisen
ajattelutavan kannalta.”
20. L'Homme révolté-kritiikki 1952
●
Francis Jeansonin kritiikki
Les Temps Modernesissa
yli puoli vuotta kirjan
jälkeen, toukokuussa 1952.
●
Camusin teoria abstrakti,
irrottaa kapinan
materiaalisesta
todellisuudesta
●
Samaistaa marxilaisuuden
ja stalinismin
●
Jos kritiikin kohteena
21. L'Homme révolté-kritiikki 1952 (2)
●
”Porvarillista katsetta kapitalismi voi kouristaa
vähemmän kuin stalinismi, mutta mitä se tarjoaa…
poliisin kiduttamalle malagassille, napalmilla
pommitetulle vietnamilaiselle, legioonan
puhdistamalle tunisialaiselle?”
●
Sartre ja Camus jatkavat keskustelua elokuussa
1952.
●
Camus: ”Kannatatte vallankumousta kaikkia muita
paitsi puoluetta ja kommunistivaltiota vastaan.”
●
Sartre: ”Moraalisuutesi on muuttunut moralismiksi.”
22. Camus kritiikin jälkeen
●
Kirje algerialaiselle taistelijalle lokakuussa 1955:
”Olemme tuomitut elämään yhdessä.”
●
”Kaksi ääripäätä.”
●
”Ainoat syyttömät Algeriassa ovat kuolleita.”
Siirtyminen anarkismista kohti liberalismia.
●
Siviilien tulitauko 1955.
●
Nobel-lehdistötilaisuus 1957: ”Uskon
oikeudenmukaisuuteen, mutta puolustan äitiäni ennen
oikeudenmukaisuutta.”
●
Algérie 1958: ”Ei ole koskaan ollut Algerian
kansakuntaa.”
23. Sartre valitsee puolensa
●
Kolonialismi on järjestelmä 1956: ”Ei ole hyviä
kolonialisteja.”
●
Kolonialismi kapitalismille rinnakkainen
järjestelmä.
●
Esipuheet Fanonin ja Albert Memmin kirjoihin.
”Kun ammut sortajan, tapat samalla sekä
sortajan että sorretun”.
●
Manifeste des 121 syyskuussa 1960.
24. Sartre valitsee puolensa (2)
●
Critique de la raison dialectique 1960:
Niukkuus vähentää ihmisyyttä.
●
”Valkoinen mies on nauttinut kolmentuhannen
vuoden ajan etuoikeutta katsoa ilman että
häntä katsotaan.”
●
Jeanson saa 10 vuoden vankeusrangaistuksen
vuonna 1960 mutta pakenee, armahdetaan
1966.
●
OAS yritti räjäyttää asunnon kahdesti 1961 ja
25. Ranskan ja Algerian anarkistit
50-luvulla
●
Fédération communiste libertaire (George Fontenis,
platformistit): Kriitinen tuki FLN:lle, maan alle 1957.
”Kolonialisteille matkalaukku tai ruumisarkku”.
Repressio tuhoaa järjestön 1957, Camus vetosi
kieltoa vastaan.
●
Noir et Rouge: Sama linja kuin FCL:llä.
●
Mouvement Libertaire Nord-Africain: Toimintaa
”messalilaisten” kanssa.
●
Fédération Anarchiste: tuomitsi molemmat
osapuolet. ”Emme ole hallitusten, vaan sorrettujen
26. Ranskan ja Algerian anarkistit
50-luvulla (2)
●
De Gaullen paluuta vastaan ”vain” 200 000
mielenosoittajaa 1958.
●
Serge Michel: toimi toimittajana FLN:n mukana.
●
Daniel Guérin: kriittinen tuki FLN:lle. Kirjoitti Les
Temps Modernesiin.
●
Louis Lecoin ja anarko-pasifistit: Kampanja
aseistakieltäytymisoikeuden puolesta. Voitettu
1962-63 nälkälakon jälkeen. Noin 12 000
ranskalaissotilasta protestoi sodan aikana tavalla tai
toisella, aseistakieltäytyjiä 420.
27. Jälkiviisaus
●
Algerian kommunistipuolue kielletään 1962. Ben
Bella syrjäytetään 1965. Yksipuoluejärjestelmä
1962-1990, minkä jälkeen sisällissota islamistien
kanssa.
●
Aikanaan Camusin positio jäi altavastaajaksi.
●
Nationalismista esim. Fredi Perlman: The
Continuing appeal of nationalism.
●
Kylmän sodan jälkeen Camus tekee paluun: Bush
viittaa puheessaan 2005.
●
Paul Johnson: ”Punakhmerit olivat Sartren
kouluttamia.”
●
Professori Michael Walzer: ”Sartre tekopyhä, koska