Nuorten syrjäytymisen kustannukset suomalaiselle yhteiskunnalle esseen diat

1. Sanna Jokinen, 2014
NUORTEN SYRJÄYTYMISEN
KUSTANNUKSET
SUOMALAISELLE
YHTEISKUNNALLE

2. Johdanto
• Koulutusjärjestelmän rakenteisiin ja resursseihin
vaikuttavat vahvasti vallalla olevan koulutuspolitiikan ja
yleisen yhteiskunnan ilmapiirin vaikutukset. Suomessa
koulutusta on pidetty pitkään tasa-arvoisena ja
sivistystason nousun on huomattu nostavan myös
taloudellista tasoa.
• Koulutuksesta puhutaan sijoituksena joka palautuu
takaisin opiskelijan siirtyessä työelämään, jos näin ei käy
tappiot jäävät yhteiskunnan maksettavaksi. Koululla on
myös tärkeä asema lasten ja nuorten hyvinvoinnissa ja
syrjäytymisen ehkäisyssä sillä oppivelvollisuus vaatii
jokaiselta yhdeksänvuotisen taipaleen.

3. Suomessa
• Syrjäytymiskeskustelua on Suomessa käyty jo 1980-
luvulta lähtien. Keskusteluun on erityisesti vaikuttanut
nuorten hyvinvointi ja syrjäytymisen kustannukset
yhteiskunnalle.
• Keskeisinä kysymyksinä keskusteluissa on esiintynyt
kysymykset nuorten integroitumisesta osaksi yhteisöä ja
yhteisölliset elämäntavat. (Notkola et. al. 2013, 55)
• Myös taloudelliset vaikeudet ovat saaneet päättäjiä
pohtimaan tuloksellisuuden maksimoimisesta.
• Kun resursseja on rajallinen määrä, ne on osattava
kohdentaa mahdollisimman tuottavasti.

4. Määrittely
• Sosiaalinen syrjäytyminen (engl. social exclusion)
tarkoittaa kasautunutta yhteiskunnallista huono-
osaisuutta, joka koskee tyypillisesti koulutusta,
työmarkkina-asemaa, elintasoa, terveyttä, sosiaalisia
suhteita ja elinympäristöä. Syrjäytyminen voidaan nähdä
hyvinvoinnin vastakohtana, sen puutostilana.
Syrjäytyminen voi olla yksilöllistä, ryhmiä koskevaa tai
tiettyä aluetta koskevaa. ()
• Tässä työssä käsitän syrjäytymisen koulutuksen
kannalta haitallisena toimintana. Tällöin syrjäytyminen
näkyy ennen kaikkeaan pitkäaikaisena ja uusiutuvana
työttömyytenä sekä koulutuksesta putoamisella.

5. Määrittelyä…
• Nuorten syrjäytymisessä koskevissa tutkimuksissa keskeisenä esiintyy
nuorten huono-osaisuus. Se voi ilmetä kasautumisena tai
todennäköisyyksien vaikuttamisena eli syrjäytymisriskinä. Nuorista
puhuttaessa ongelmallista on nuorten toiminnan ”epärationaalisuus”, joka
voi heijastua etenkin tuotannollisen panoksen odottamattomuutena. Usein
syrjäytymishuoli syntyy vasta kun käyttäytyminen alkaa poiketa normaalista
kasvusta ja kehityksestä poikkeavaksi. (Notkola, et. al. 2013, 56)
• Yläikärajan määritteleminen eri tutkimuksissa vaikeaa ja päättymisen
ikärajat usein vaihtelevat. Määrittelyissä on käytetty nuorten aikuisuuteen
siirtymisen ja yhteiskuntaan kiinnittymisen määrittäjiä. Voidaan todeta että
aikuisuutta määrittely on sosiaalisesti määrittynyttä ja maakohtaista.
(Notkola, et. al. 2013, 57) Työssäni olen rajannut kenttää julkisten
keskustelujen tavoin, joissa määritellään syrjäytyneeksi korkeintaan
perusasteen suorittaneet työvoiman ja opiskelun ulkopuoliset nuoret. Tähän
ryhmään sisällytetään työttömiä tai työvoiman ulkopuolisia 18–29-vuotiaita,
toimenpidepohjaisia lukuja käyttäen tai tarkastellen erilaisten puutteiden
kautta. (Notkola, et. al. 2013, 57–58)

6. Syrjäytymisen riskit ja syyt
Sanna Jokinen, 2014

7. Syrjäytymisen riskit ja syyt
• Kuten useat muut sosiaaliset vaikeudet myös syrjäytymistä voidaan lähestyä useasta näkökulmasta.
Syrjäytyminen voi näkyä köyhyytenä, avuttomuutena ja poikkeavuutena. Näihin vaikuttavat osaltaan
yhteisön vaatimukset yksilöltä, kuinka kannustetaan ja otetaan vastaan. Esimerkiksi köyhyyden
esiintymistä on vaikea määritellä käytössä olevilla mittareilla. Avuttomuuden määrittelyssä Notkola, et. al.
(2013) viittaavat Lämsän (2009) määritelmään, jossa avuttomuus syrjäytymisen ulottuvuutena on osa
työ- ja toimintakyvyn ongelmien ja toimintavajeiden jatkumoa. Avuttomuus voi ilmetä fyysisinä,
psyykkisinä ja sosiaalisina rajoituksina. (Notkola, et. al. 2013, 57)
• Arviot syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten määrästä vaihtelevat syrjäytymisen
määritelmien ja mittareiden mukaan. Ongelmaksi Notkola, et. al. (2013) mainitsevat että tilastot eivät
kuvaa kovin hyvin köyhyyttä ja huono-osaisuutta moniulotteisena ilmiönä. Lisäksi tilastojen kautta on
vaikea huomioida tai ennustaa syrjäytymisen kasaantumista. Seuraavat luvut ovat Notkola, et. al. (2013)
esille tuomia Moision (2012) katsaukseen ja yleisesti käytettäviä lukuja syrjäytyneistä tai
syrjäytymisvaarassa olevista nuorista:
• 95 000 työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevaa (15–24 v.) nuorta vuonna 2005
• Yli 33 000 alle 25-vuotiasta työtöntä työnhakijaa tammikuussa 2012
• 4 000 virallisten rekisterien ulkopuolista nuorta vuonna 2005
• 10 000 alle 25-vuotiasta nuorta, jotka elävät toimeentulotuella ilman työttömyysturvaa tai muuta
sosiaaliturvaa
• yli 78 500 lasta tai nuorta lastensuojelun rekisterissä, joista kodin ulkopuolelle sijoitettuja vuonna 2010 oli
17 000 (s.58)

8. Riskit ja syyt…
• Syrjäytymisen syitä etsiessä voidaan tukeutua työelämän, koulutuksen ja yhteiskunnalliseen
muutokseen. Siihen on vaikuttanut teollisuusvaltaisesta palveluvaltaiseen tuotantomalliin, joka on
tuottanut työttömyyden laajenemista. Työvoiman kysyntä on Notkola, et. al. (2013) mukaan siirtynyt koti
psykososiaalista kyvykkyyttä vaativia tehtäviä. Tähän liittyy pelko ihmisten korvaaminen koneilla.
Muutokset ovat aiheuttaneet yhteiskuntaan epävarmuutta ja turvattomuutta vakaista työurista. Epävakaa
urakehitys puolestaan on yhteydessä heikentyneeseen terveyteen tai toimintakykyyn, joka puolestaan
vaikuttaa fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin alentavasti. Nuorten kohdalla kysymykset
työmarkkinoiden ja hyvinvointivaltion muutoksesta koskettavat heidän mahdollisuuksia siirtyä
tavanomaisena pidettyyn aikuisuuteen. Koulutusjärjestelmän huomattava laajeneminen on Notkola, et.
al. (2013) mukaan nostanut työmarkkinoille siirtymisen ikää kaikkialla Euroopassa. Se on myös
vaikuttanut kokonaisvaltaisesti nuorten aikuisuuteen siirtymiseen perheiden perustamisajankohdan ja
avioitumisen viivästymisellä. Muutos opiskelujen pitkittymisessä näkyy myös nuorten aikaisempien
sukupolvia alempana työvoimaan kuulumisena ja myöhäisempänä työmarkkinoille kiinnittymisellä.
(Notkola, et. al. 2013, 58–60)
• Yhteenvetona voidaan todeta että nuorten syrjäytymiseen liittyy vahvasti hyvinvoinnin uhat.
Syrjäytyminen kokemuksena on yleensä subjektiivinen. Tämä näkyy siten että henkilö voi kokea
olevansa syrjäytynyt, kun taas toinen samassa tilanteessa oleva ei niin koe. Syrjäytymisen taustalla voi
olla myös erilaisia oppimisvaikeuksia, heikkoa koulumenestystä epäonnistumisen pelkoa tai
välttämiskäytöstä. Myös sosiaalinen tausta (perhe, talous, kannustus, kaveripiiri) ja epärealistiset
hakutoiveet peruskoulun jälkeen vaikuttavat syrjäytymiseen sekä koulutuksessa etenemiseen.
(Kärkkäinen 18.4.2011)

9. Katsaus nuorten syrjäytymisen
lukuihin Suomessa
• Vuonna 2010 syrjäytyneitä 15–29-vuotiaita nuoria oli arviolta 51300. Luku vastasi viittä
prosenttia kaikista samanikäisistä nuorista. Työttömiä työnhakijoita syrjäytyneistä oli 18 800
ja muita työvoiman ulkopuolisia 32 500. Syrjäytyneiksi luokiteltiin työvoiman ja opiskelun
ulkopuolelle jääneet nuoret joilla ei ollut peruskoulun lisäksi muuta koulutusta. Kriittiseksi
tilanteen arvioitiin olevan 32 500 nuoren kohdalla. Tämänlaisia nuoria varjostaa
seuraamattomuus. He eivät ole rekisteröityneet työttömiksi työnhakijoiksi joka johtaa
siihen, ettei heitä näy tilastoissa. Kukaan ei tarkkaan tiedä keitä he ovat ja mitä he tekevät.
(Myrskylä 2010, 1) Toisaalta on myös olemassa ihmisiä jotka eivät halua hypätä
yhteiskunnan tarjoamaan uraputkeen, vaan astuvat suosiolla sivuun. Heitä ei välttämättä
kuvaa syrjäytyneisyys, vaan he ovat valtavirrasta erottautuneisuudesta huolimatta
valintaansa tyytyväisiä. (Kärkkäinen 18.4.2011)
• Syrjäytyminen on erityisesti Suomessa yleinen nuorten miesten ongelma. Tästä kertoo
erityisesti tulokset vuodelta 2010 jolloin kaksi kolmasosaa syrjäytyneistä nuorista oli
miehiä. Huomattavassa asemassa näissä luvuissa ovat vieraskieliset ja perusasteen
koulutuksen varassa olevat miehet. Kaikkiaan lähes neljännes syrjäytyneistä oli
maahanmuuttajataustaisia. Luvuista huolimatta syrjäytyminen näyttäisi olevan laskussa.
Myrskylän mielestä tilanne on kuitenkin huolestuttava. Vaarana voidaan katsoa olevan
syrjäytyneiden hiljainen kasautuminen. Perhetausta ja asumismuodot vaikuttavat
syrjäytymiseen ja heikko-osaisuuden voidaan katsoa periytyväksi. (Myrskylä 2010, 3-7;
Karppinen et. al. 159-160)

10. Katsaus nuorten syrjäytymisen
lukuihin Suomessa
• Leinonen tarkasteli lukuvuosien 2004–2009 koulutuksensa keskeyttäneitä.
Hän jakoi peruskoulun keskeyttäneet kokonaan laiminlyöneisiin ja ilman
päättötodistusta eronneisiin. Peruskoulun keskeyttäneiden määrät ovat
pysyneet suhteellisen tasaisina koko 2000-luvun ajan. Potentiaalisien
syrjäytyneiden määrä kuitenkin muodostuu toisen asteen opinnot
keskeyttäneet nuoret. Peruskoulun keskeyttäneiden luvut vaihtelevat 40–
220 henkilön välillä, mutta lukiossa 3,9–4,2 %, ja ammattiopinnoissa sekä
ammattikorkeakouluissa luvut vaihtelevat 8,5–10,5 % välillä. Luvuista ei ole
kuitenkaan eroteltu positiivisia ja negatiivisia keskeytyksiä toisistaan.
Huomattavaa on että tutkimuksien mukaan 25-vuotiasita perusasteen
jälkeen tutkinnoista jättäytynyt näyttäisi 90-prosenttia jäävän vaille
jatkokoulutusta. Voidaan siis todeta että opiskelujen siirtäminen nuorena
vanhemmalle iälle laskee todennäköisyyttä todella aloittaa opiskelut.
Samalla on myös todennäköistä että heidän toimeentulonsa tulevat
muodostumaan lyhyemmistä työsuhteista, työkorvauksista ja sosiaalisista
tulonsiirroista (Leinonen 2012, 5)

11. NUORTEN SYJÄYTYMISEN
KUSTANNUKSET JA NIIDEN
MINIMOINTI
• Syrjäytyminen on esiintynyt jo pitkään eri muodoissa
tieteellisissä tutkimuksissa, mutta vasta viime
vuosikymmeninä yksityiset ja tuottavat koulut ovat
nostaneet päätään eri puolilla maailmaa. Suomessa
koulua on pidetty yleisesti ilmaisena, tasa-arvoisena ja
kaikille avoimena paikkana. Kiristynyt kilpailu ja
tuottavuus ovat kuitenkin saaneet suomalaiset
laskemaan rahojaan. Eri medioista voi lukea kuinka
paljon rahaa menee mihinkin, mutta mikä on todellisuus?
Seuraavissa luvuissa käsittelen kustannuksia ja niiden
minimointia. Luvut perustuvat viime vuosina tehtyihin
tutkimuksiin ja niistä heränneisiin ajatuksiin.

12. Nuorten syrjäytymisen
kustannukset
• Kärkkäinen kirjoittaa 18.4.2011 Taloussanomissa: ”Nuori putoaa putkesta - lasku 1,2 miljoonaa”.
Opetusministeriön laskelmien mukaan jokainen syrjäytynyt nuori tulee maksamaan yhteiskunnalle 1,2
miljoonaa. Mutta mistä kustannukset muodostuvat?
• Kustannuksien muodostamisen havainnointiin Leinonen käyttää apuna aikajanaa. Aikajana alkaa kun
nuori keskeyttää koulutuksen ilman että jatkaa opiskelemaan muualla tai aloittaa työt. Hän perustelee
aloitusta sillä että opiskeluun liittyvien kustannusten voidaan ajatella olevan yhteiskunnan tekemä
investointi tulevaisuuteen. Näin ollen ajatellaan että koulutuskustannukset eri osa-alueineen ovat
investointi jotka maksavat ajan myötä itsensä takaisin ja tuottavat tulevaisuudessa tuloja koko
yhteiskunnalle. Koulutuksen keskeyttäminen ja nuoren siirtyminen koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle
tarkoittaa hukkainvestointia ja tuloksellisuuden sijaan tuottamattomia yhteiskunnallisia kustannuksia.
(Leinonen 2012, 1)
• Tuottamattomuuden lisäksi työttömät tulevat maksamaan yhteiskunnalle eri tukimuotojen kautta.
Toimeentulotuen tulisi olla viimesijainen tuki, mutta siitä usein muodostuu nuoren pääasiallinen
toimeentulo ja useissa tapauksissa se täydentää muita sosiaalisia tukimuotoja. Leinonen kuvaa
yhteiskunnallisia kustannuksia kolmen käsitteen kautta: Bruttokustannus (ei huomioida yhteiskunnalle
palautuvia eriä), nettokustannus 1 (huomioitu työmarkkinatuesta perittävä veron osuus) ja
nettokustannus 2 (huomioitu kulutuksesta aiheutuva verojen muodostama palautuva osuus). Näitä hän
perustelee yhteiskunnan rahamäärällä, verojen osuudella ja rahan kulutuksella sekä yhteiskunnan
verottavuudella. (Leinonen 2012, 6)

13. Kustannukset…
• Vuosikustannuksia laskettaessa oletettiin tietyt ehdot: henkilö on keskeyttänyt opintonsa, ilmoittautunut
työttömäksi, asuu omassa asunnossaan ja saa satunnaisesti toimeentulotukea. Kustannuksissa ei
huomioida esimerkiksi mielenterveys- tai muita terveydenhuollon palveluja. Vuoden 2010 laskelmien
mukaan yhden henkilön kustannukset liikkuivat vuodessa 7200–9700 € välillä. 30 % ajasta
toimeentulotukea saaneiden kustannukset liikkuivat puolestaan 8000–10700 € välillä. Kustannuksissa ei
ole huomioitu mahdollisia syrjäytymisen aiheuttamia muita yhteiskunnallisia kustannuksia. Perusasteen
suorittaneita työttömiä on arvioitu olevan noin 40 000. Seuraava taulukko (Leinonen 2012, 7) kuvaa
työmarkkinatuen ja asumistuen yhteiskunnan kustannuksia näiden henkilöiden kohdalta:
• Kuntoutujien kokonaiskustannuksia on hyvin vaikea määritellä, sillä ne ovat yleensä hyvin yksilöllisiä ja
niissä saattaa olla useita muuttujia. Bruttokustannukset valmentautujille vuonna 2010 oli arvioitu 1237 €
kuukaudessa, mutta siinä ei ole huomioitu yksityissektorille myytyjen palvelujen yhteiskunnan
kustannusta vähentävää vaikutusta. Kuuden kuukauden valmennusjakson perusteella
esimerkkikuntoutuksen kustannukset nousevat noin 7400 €, johon lisätään vielä perustoimeentulon
kustannukset samalta ajanjaksolta. Nuoren kuntoutus voi tapahtua esimerkiksi työpajalla tai muussa
aktiivitoiminnassa. (Leinonen 2012, 8-9)

14. Tappioiden minimoiminen
• Vuonna 2013 eduskunnan tarkastusvaliokunnan toimeksiannosta tehtiin
tutkimus, jossa selvitettiin millä edellytyksillä voidaan parantaa
syrjäytymisen ehkäisytoimien vaikuttavuutta, tuloksellisuutta ja
kustannustehokkuutta. Tutkimus osoitti että nuorten syrjäytymisen
ehkäisyssä on tuloksellisia ja toimivia malleja ja palveluita. Syrjäytyminen on
kuitenkin moniulotteinen ilmiö jonka vuoksi vain yksi palvelu ei riitä, vaan
palveluja tarvitaan monitasoisesti. Ongelmana nähtiin julkisen sektorin
palvelujen koordinoimattomuus. Tämä tarkoittaa nuoren itsenäisen työn
kasautumista ja useilla luukuilla juoksemista omatoimisesti. Tällöin kynnys
saattaa nousta liian korkeaksi tai sopivaa palvelua ei näytä löytyvän.
Notkola, et al. (2013, 8) korostavat seuraavaa: ”Syrjäytymisen ehkäisyn
kannalta pääpaino palvelujen kehittämisessä pitäisi olla julkisissa
peruspalveluissa, joiden avulla voidaan ennalta ehkäisevästi tukea lapsia,
nuoria ja heidän perheitään.” Tämän myötä peruspalveluja tulisi yhä
kehittää pyrkien vähentää kalliiden erikoispalvelujen käyttämistä
taloudelliselta kannalta katsottuna. Näitä tulisi keskittää erityisesti nuorten
kriittisiin elämän nivelvaiheisiin. (Notkola, et. al. 2013, 8)

15. Minimointi…
• Notkola, et. al. (2013, 9) Tutkimuksen taloustieteellisten laskelmien mukaan nuorten syrjäytymistä
ennaltaehkäiseviin palveluihin käytetään vuosittain noin 230 miljoonaa euroa. Summaa on verrattavissa
toimeentulotukeen käytettävään määrään (noin 230 miljoonaa euroa). Huomattavaa on että tutkimuksen
laskelmassa huomioitiin myös lastensuojelusta vain myös täysi-ikäisille tarkoitettu jälkihoito. Todistetusti
varhaisella puuttumisella peruspalveluissa voidaan säästää kustannuksia. Avohoidon ja kriisiytyneen
huostaanoton tilanteiden kustannuserot ovat huomattavat. Avohoitoon riittää arvioiltaan 5500 €, kun
kriisiytynyt huostaanotto voi maksaa vuoden sijoituksen jälkeen jo 110000 €. (Notkola, et. al. 2013, 9)
• Nykyinen palvelujen tuloksellisuus- ja vaikuttavuustiedot keskittyvät pääosin yksittäisiin
palvelukäytäntöihin ja palveluihin kun puolestaan palvelukokonaisuuksista ei ole juurikaan saatavilla
käyttökelpoista arviointitietoa. Tilannetta vaikeuttaa tiedontuotannon ja tilastoinnin epäyhteneväisyys,
jonka vuoksi tutkimuksen tuloksista ei voida vetää suoria johtopäätelmiä. Resurssien lisäämisen nykyisiin
syrjäytymistä ehkäiseviin palveluihin voitaisiin varmuudella vähentää toimeentulotuen ja työttömyysturvan
menoja. Toinen ongelma on että samanaikaisesti tuotettavien palvelujen vaikuttavuuden arviointia
vaikeuttaa että eri rekistereissä olevan tiedon yhdistäminen on hyvin hankalaa. Eri sektoreissa tuotetut
lasten ja nuorten palveluihin liittyvä pitkäaikainen seurantatieto on puutteellista ja epäyhtenäistä eikä se
nykyisellään tarjoa riittävän käyttökelpoista tietoa asiakastyön kehittämisen ja päätöksen teon tueksi.
Näiden havaintojen vuoksi on laadittu tutkimuksen kehittämissuositukset. (Notkola, et. al. 2013, 9)

16. Minimointi…
• Eri tutkimustiedot osoittavat että parhaimpaan tulokseen päästään suunnitelmallisten ja tavoitteellisten integroitujen
palvelukokonaisuuksien avulla, eikä nuorille satunnaisesti tarjottavien yksittäisten palvelujen kautta, jotka harvoin johtavat irti
syrjäytymiskierteestä. Myöskään pelkkä toimeentulotuki tai muu taloudellinen etuus ei ole tuloksellista toimintaa. Nuorelle
tulee tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden lisäämiseksi taloudellisten etuuksien ohella tarjota henkilökohtaista tukea ja
ohjausta. Ytimenä on yhden ”matalan kynnyksen nuorten yhteispalvelupisteen” tarjoaminen, josta nuori ohjattaisiin yhdellä
kerralla hänen tarvitsemiinsa palveluihin sekä tarjottaisiin kokonaisvaltaista huolehtimista eri sektoreiden osalta. (Notkola, et.
al. 2013, 9-10)
• Ensisijaiseksi ehkäisyn keinoksi Myrskylä (2010) ehdottaa nuoren nostoa takaisin työmarkkinoille koulutuksen kautta.
Huomattava osa ulkopuolisiksi tai työttömiksi päätyneistä nuorista ei myöhemminkään suorita perusastetta korkeampaa
tutkintoa. Pidempi aika vähentää todennäköisyyttä. Huomattavaa on että lähes neljännes syrjäytyneistä nuorista on
maahanmuuttajataustaisia. Syrjäytymisen kerrotaan kuitenkin lisääntyneen viime vuosina vain vähän. Vaihtelua 1990-luvun
alusta on ollut yhdeksästä prosentista viiteen. Myrskylä huomauttaa että vaikka luku on pysynyt suhteellisen tasaisena, eivät
syrjäytyneet ole vuodesta toiseen samoja henkilöitä. Suomessa viiden vuoden kuluessa syrjäytyneistä 60 % siirtyy töihin tai
opiskelemaan. (Myrskylä 2010, 1)
• Voidaanko menetettyjä rahoja kuitenkaan saada takaisin? Takaisin maksun pitäisi alkaa heti kun nuori työllistyy.
Elinkeinoelämän keskusliiton koulutusjohtaja Markku Koponen muistuttaa että syrjäytyminen tulee kalliiksi, mutta tilanteessa
täytyy muistaa myös työvoiman saatavuusnäkökulma. Hän muistuttaa vanhan ikäluokan siirtymisestä eläkkeelle joka
tarkoittaa nuorille lisää työpaikkoja. Koponen ehdottaakin että kunnat alkaisivat osoittaa koulutus- tai työpaikan
perusopetuksen päättäville nuorilla ja koulutuksen keskeyttäneille ja muille työttömille työnhakijoille paikan osoittaisi työ- ja
elinkeinotoimisto. Pidennetty työura tarkoittaisi eläkeiän nostamisen ohella myös nuorten nopeaa valmistumista ja siirtymistä
työelämään, joka vaatii elinkeinoelämältä koulujärjestelmän muutosta. Koposen mukaan käytännössä tämä tarkoittaisi
opiskelijavalintojen kehittämistä, välivuosien vähentämistä ja tehokasta opintojen suoritusta loppuun. Tätä edistettäisiin
opintotukijärjestelmään puuttumisella ja opintomaksuilla. Tästä hyvänä esimerkkinä hän näkee suuremmat opintolainat ja
verohelpotukset, jotta vähävaraisemmatkin selviäisivät opiskeluista. (Kärkkäinen, 18.4.2011)

17. Pohdinta
Sanna Jokinen, 2014

18. Pohdinta
• Nuorten syrjäytymisestä keskusteleminen on tärkeää niin yhteiskunnan kuin yksilön tasolla. Resursseja
ja kohdentamisissa usein kuitenkin törmää tuottavuuden ja hyvinvoinnin keskinäiseen kiistaan. Miten
voidaan tehdä yksilöllinen mutta tuottava yksilö? Kannattaako rahaa sijoittaa jos siitä ei saa varmaa
voittoa? Nuorten pitkä syrjäytyminen on kallista yhteiskunnalle, joten yhden uuden organisaation
luominen juuri nuorten neuvontaan olisi kannattava sijoitus Suomelle.
• Nykyisessä Suomen mallissa peruskoulu ja muu koulutus katsotaan investoinniksi, joka maksaa itsensä
takaisin lapsen kasvamalla yhteiskunnan tulokselliseksi jäseneksi aikuisuudessa. Tämän vuoksi, kuten
aiemmin on tullut jo ilmi, on tärkeää taata jokaiselle tasavertaiset mahdollisuudet koulutukseen. Toisaalta
yhteiskunnan tulee myös luoda tasaisesti valmistuneita nuoria työntekijöitä tarvitseviin ammatteihin.
Tämä mielestäni paineita koulutuksen saralle siten että toisen asteen koulutukseen pääsyä ei voida
avata kaikille avoimeksi vaan sitä tulee säädellä esimerkiksi pääsykokein ja kiintiöin. Tämä puolestaan
luo tilanteita, joissa yksilöksi kasvatettu ei voi toteuttaa itseään haluamallaan tavallaan, joka voi johtaa
siihen että hän syrjäytyy. Yksi ratkaisu tilanteeseen voisi olla maksulliset yksityiset koulut jotka pystyisivät
vastaamaan tähän tarpeeseen tai stipendit.
• Yhä enemmän kilpailua arvostavassa maailmassa nuorisotutkimuksen professori Helena Helveä
korostaa inhimillistä puolta, elämänkulun merkitystä jota ei voi laskea rahassa. (Kärkkäinen, 18.4.2011)
Tästä herää kysymys miten käy nuorten jotka eivät tahdo kilpailla?

19. LÄHTEET
Karppinen, K., Keltikangas-Järvinen, L., Savioja, H. 2007. Koulu, syrjäytyminen ja
sosiaalinen pääoma – Löytyykö huono-osaisuuden syy koulusta vai oppilaasta? Sitran
raportteja 75 http://www.sitra.fi/julkaisut/raportti75.pdf?download=Lataa+pdf
Kärkkäinen. 18.4.2011. Nuori putoaa putkesta - lasku 1,2 miljoonaa. Taloussanomat.
http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2011/04/18/nuori-putoaa-putkesta-
lasku-12-miljoonaa/20115003/139
Leinonen, T. 2012 Nuorten koulutuksen keskeyttäminen ja sen hinta.
http://www.sosiaalikehitys.com/uploads/Nuorten_syrjaytymisen_kustannukset.pdf
Myrskylä, P. 2012 Hukassa – Keitä ovat syrjäytyneet nuoret? Eva-analyysi No 19
1.2.2012. http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2012/02/Syrjaytyminen.pdf
Notkola,V., Pitkänen, S., Tuusa, M., Ala-Kauhaluoma, M., Harkko, J., Korkeamäki, J.,
Lehikoinen, T., Lehtoranta, P., Puumalainen, J. 2013. Nuorten syrjäytyminen - Tietoa,
toimintaa ja tuloksia? Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2013
http://web.eduskunta.fi/dman/Document.phx?documentId=jz32213140909180