1. Puskuriliuoksista
• Liuosta, jonka pH-arvo ei merkittävästi muutu, vaikka
siihen lisätään pieniä määriä happoa tai emästä tai liuosta
laimennetaan, kutsutaan puskuriliuokseksi.
• Puskuriliuos koostuu aina heikosta haposta ja sen
vastinemäksestä tai heikosta emäksestä ja sen
vastinhaposta.
• Puskuriliuoksen valmistaminen:
1. Liuotetaan veteen heikkoa happoa ja sen vastinemästä
sisältävää suolaa./ Liuotetaan veteen heikkoa emästä ja sen
vastinhappoa sisältävää suolaa.
2. Neutraloidaan heikon hapon vesiliuosta vahvalla emäksellä
siten, että puolet happomolekyyleistä neutraloituu.

2. Puskuriliuoksista
• Parhaiten puskuriliuos pystyy vastustamaan pH:n
muutoksia, mikäli liuos sisältää yhtä suuret konsentraatiot
heikkoa happoa/emästä ja sen vastinemästä/-happoa.
• Tällöin liuoksella sanotaan olevan hyvä
puskurikapasiteetti.
• Heikon hapon ja sen suolan muodostaman
puskuriliuoksen oksoniumionikonsentraatio voidaan
laskea seuraavasti:
c(happo)
[H3O+ ] = K a (happo)×
c(suola)

3. Happo-emäsindikaattorien
toimintaperiaatteesta
• Happo-emäsindikaattorien toiminta perustuu niiden
protolyysireaktioon.
• Yleisesti:
InH (aq) + H2O (l) ⇌ H3O+(aq) + In- (aq)
happomuoto emäsmuoto
tietty väri tietty väri
• Liuoksen oksoniumionikonsentraation kasvaessa reaktion
tasapainoasema siirtyy vasemmalle, jolloin happomuodon
väri on vallitseva. Jos taas oksoniumionikonsentraatio
pienenee siirtyy tasapainoasema oikealle ja emäsmuodon
väri on vallitseva. Huom. perustelu Le Châtelierin
periaatteen mukaan.