1. 1
Assi Herttuainen TIETO JA
KN06 MEDIATEKNIIKAN SOVELLUS
Kuvalaki-tehtävä
11.3.2009
Timo Juurinen
KUVALAKI-TEHTÄVÄ
Minkälaiset ohjelmat ovat kuvalain mukaan laittomia?
Rikollislain vastaiset aineistot; eläin-, lapsi-, -ja väkivaltapornografia aineistot, raakaa
väkivaltaa sisältävät aineistot. Pelien ikärajat ovat suosituksia lukuun ottamatta K-18
pelejä.
Miten kuvalakia valvotaan?
Kuvalakia valvoo erityisesti Valtion Elokuvatarkastamo, jonka suuri tehtävä on suojella
lapsia mahdollisilta haitallisilta vaikutuksilta. Valtion Elokuvatarkastamo tarkistaa
materiaalien ikärajoja, joka on siis yksi valvontamuoto. Elokuvalautakuntaan voi myös
valittaa päätöksistä, mutta valituksia ei tule kovin paljoa, sillä näiden kahden linja on
yhdentynyt. Käytännön valvontatyö jakautuu ennakkovalvontaan (ennaltaehkäisevää
lastensuojelutyötä), joka tarkoittaa siis ennakkoon materiaalin tarkastamista ja siihen
ikärajan asettamista sekä jälkivalvontaan, joka on radio-ohjelman pääaiheena.
Jälkivalvonta kohdentuu jo markkinoilla olevaan materiaaliin (elokuviin, peleihin..).
Jälkivalvonta kohdentuu usein rikoslain vastaiseen materiaaliin, mutta on myös
pelien/elokuvien merkkien tarkastamista. Jos elokuvaa ei tarkisteta, se on
automaattisesti K-18, jotkut tekijät yrittävät säästää tässä. Tällöin tehdään vain Ilmon
mukainen ilmoitusmenettely.
Internet on lisääntynyt valtavan paljon ja siellä tarkastaminen on erittäin haastavaa.
Leena Karjalainen on sitä mieltä, että vanhempien pitäisi olla paremmin tietoisia siitä,
mitä Internetistä löytyy ja tietokoneliikkeiden kauppiaiden pitäisi hänen mukaansa
paremmin markkinoida esimerkiksi ilmaisia suoja- ja haittaohjelmia, jotka estävät
lapsille haitallisille sivuille pääsyn.

2. 2
Valvontaa tehdään myös tarkastuksilla liikkeisiin muun muassa seksiliikkeisiin
(levitetään todella rankkaa väkivaltaa/pornoa), videovuokraamoihin, antikvarioihin sekä
kirpputoreilla. Vuoden alusta (2007?) voimaan tulleen lain mukaan tarkistajilla on
oikeus suorittaa liikkeissä tarkastuksia sekä pyytää apua muilta viranomaisilta kuten
poliisilta ja rajavartioston työntekijöiltä. Toisin sanoen jälkivalvonta on nykyään
jatkuvaa ja säännöllistä.
Pelit kuuluvat eurooppalaiseen PEGI-systeemiin, jolloin pelejä ei tarkasteta enää
Suomessa kuin äärimmäisissä poikkeustapauksissa, sillä se veisi liian paljon resursseja.
Leena Karjalaisen mukaan pelit sisältävät paljon väkivaltaa ja hän on usein kuullut
esimerkiksi vanhemmilta palautetta siitä, että pelien kuvaukset eivät ole riittäviä.
Pitäisikö vanhempien pelata lastensa kanssa enemmän ja tutustua siihen paremmin
ennen ostoa? Peleistäkin löytyy nykyään pornografiaa ja pelien ja elokuvien raja
hämärtyy. Pelien kautta tuleva väkivalta on vieläkin vaarallisempaa, sillä siinä pelaaja
itse on aktiivinen toimija. Pelien kautta tulee myös eettisiä valintoja.
Kuinka valvonnan käytännön toteutuksessa on onnistuttu? Mitä asialle pitäisi
mielestäsi tehdä?
Käytännön tarkastuksessa on onnistuttu melko hyvin. Ensinnäkin nykyään kaikilla
tarkastajilla on linja yhdentynyt, voidaan jopa sanoa, että kiristynyt. Kuitenkin voidaan
sanoa, että resurssit ovat huonoja – kuuden tarkastajan vastuulla on kaikki elokuvat,
pelit, Internet ja kaikki Suomen liikkeet (seksikaupat, kirpputorit, antikvariaatit..).
Joissakin kaupungeissa on myös tähän erikoistuneita poliiseja, jotka saavat jatkuvaa
koulutusta (kerran vuodessa), että voisivat paremmin puuttua asioihin.
Valvonta on nykyään sellaista, että siitä ei ilmoiteta liikkeisiin etukäteen vaan tehdään
niin sanottuja tarkistusiskuja, joihin liikkeet eivät voi valmistautua etukäteen.
Tulevaisuudessa laittoman aineiston julkaisemisesta voidaan saada rankempia
tuomioita, sillä jossain vaiheessa voidaan antaa EHKÄ antaa sakkojen lisäksi myös
vankeustuomioita.
Kriteeristö on muovautunut ammattilaisten (mm. lääkärien) apua käyttäen ja nyt
vieläkin tarkempi esimerkiksi sen osalta, mikä voi vaarantaa lapsien terveyttä.
Elokuvatarkastamossa on henkilö, joka tuntee tarkasti lapsen kehityksen ja siihen

3. 3
vaikuttavat haitalliset asiat sekä seksologian. Toisin sanoen henkilökunnan
ammattitaitoon on panostettu.
Tulevaisuudessa ja osittain jo nyt pyritään siihen, että pornografiaa levitettäisiin vain
”alan liikkeissä”, jonne ikäraja on K-18 ja, joka mainittaisiin ilmoituksella jo liikkeen
ovessa. Näiden liikkeiden pitäisi myös rekisteröityä Valtion elokuvantarkastamoon.
Leena Karjalaisen mukaan kouluissa pitäisi olla enemmän mediakasvatusta ja tässä
tehdään jo yhteistyötä MLL:N sekä Pelastakaa Lapsen ry:n kanssa, sillä he kiertävät
paljon kouluja tämän asian puitteissa. Valtion elokuvatarkastamo kehittää
ennaltaehkäisevää työtä tulevaisuudessa mediakasvatuksen avulla. Valtion
elokuvatarkastamo kouluttaa heitä. Myös liikkeen harjoittajille ja maahantuojille
järjestetään koulutusta pornografiasta. Myöskin vanhemmille pitäisi antaa enemmän
tietoa, sillä vanhemmat eivät aina tiedä, että ikärajat ovat sitovia eivät suosituksia.
Internet on erittäin haastava paikka valvoa rikoslain vastaista materiaalia, sillä sitä on
siellä niin paljon. Leena Karjalainen kannattaakin sitä, että perheissä ja kouluissa
koneisiin hankittaisiin suoja- ja esto-ohjelmat.
Olin itse erittäin hämmästynyt, että materiaalia valvotaan näinkin paljon ja näin laajasti.
Minusta toimenpiteet kuulostavat järkeviltä ja varsinkin se, että muiden viranomaisten
kanssa tehdään paljon yhteistyötä. Oma ”lempiaiheeni” on mediakasvatus ja olen
edelleen sitä mieltä, että lapsilla ja nuorilla (ei tietenkään kaikilla) on huono
medianlukutaito. Minusta juuri MLL ja Pelastakaa Lapset ry ovat hyviä järjestöjä
tekemään valistustyötä, sillä itse näen, että he ovat nuorisotyön ammattilaisia ja osaavat
ehkä paremmin ja mielenkiintoisemmin tuoda asian julki kuin Elokuvatarkastamon
työntekijät. Itse näen myös, että omaan tulevaisuudenkuvaan pitää kuulua se, että ottaa
omalta osalta vastuun lasten ja nuorten mediakasvatuksesta. Sen ei tarvitse olla
massiiviluentoja vaan se voi olla ihan arkipäivän asian tapaan muistutusta siitä, että
kaikki sivut eivät välttämättä ole ihan järkeviä eikä kaikkea mitä mediassa
kirjoitetaan/puhutaan kannata purematta niellä. Internet on niin laaja paikka, että en
usko, että siellä valvontaa voidaan koskaan järjestää kovin laajasti. Aina sitä materiaalia
sinne jostakin pääsee ja aina sitä pääsevät vieraat silmät lukemaan, mutta esimerkiksi
nuorisotyöntekijänä on mahdollisuus tarjota nuorille jonkinlaista jälkipuintia asian
suhteen. Myös vanhemmille infoiskujen pitämisestä on varmasti hyötyä, sillä suurin osa

4. 4
ei tiedä mitä se oma kullannuppu siellä netissä puuhailee. Hyvä, että työtä tehdään ja
toivottavasti se tulevaisuudessa pystyy pitämään edes nämä resurssit. Mielestäni voisi
olla myös hyvä, että nuorisotyöntekijöille pidettäisiin Valtion Elokuvatarkastamon
puolelta jonkinlaisia infoiskuja.
Arvioi myös missä määrin joudut omassa työssäsi ottamaan kantaa kuvalakiin
liittyviin kysymyksiin.
Se on fakta, että varmasti joudun – työskentelin missä hyvänsä. Järjestöpuolella saattaa
päästä jopa mediakasvattamaan nuoria ja vanhempia ihan työkseen sekä tutustumaan
esimerkiksi nuorille suunnattuihin Internetpalveluihin ja niiden sisältöön. Mielestäni on
nuorisotyöntekijän vastuu puuttua myös sellaiseen, jos löytää alaikäisen nuoren
vähäpukeisia kuvia vaikkapa kuvagallerioista.
Kunnallisen nuorisotyönpuolella tällainen on myös arkipäivää, sillä niissä on
useimmiten Internet, pelikonsolit ja DVD-soitin. Pitää katsoa, että elokuvat, mitä
taloilla katsotaan ovat kaikille siellä oleville sallittuja. Myös pelien suhteen, että
nuorisotaloille ei hommata esimerkiksi K-18 pelejä lainkaan. Internettiä on vaikea
valvoa, mutta nuorisotalon koneille voisi hommata suojaohjelmat.
Lastensuojelun puolella asia on erittäin tärkeä, sillä heillä voi olla kokemuksia vaikkapa
insestistä, väkivallasta sekä huumeista, niin ei varmasti tee parantumisprosessille kovin
hyvää, jos tällaista materiaalia näytetään tai pelataan. Jos niin käy, on
nuorisotyöntekijällä oltava valmiudet puhua asiasta.
Summa summaarum, nuorisotyöntekijän on oltava valmis puuttumaan asioihin ja
mielestäni jossain määrin myös antamaan mediakasvatusoppeja lapsilla ja nuorille!