2. Kiusaaminen ja perheväkivalta Lähteet: Aho, S. & Laine, K. 1997. (Minä ja muut. Kasvaminen sosiaalisen vuorovaikutukseen, 227 – 241. OTAVA. Himberg. L. & Jauhiainen, R. 1998. Suhteita, minä, me ja muut, 69. WSOY ) Kiusaamisella tarkoitetaan Ahon ja Laineen (1997, 227) mukaan tahallista ja tietoista halua loukata, uhata, pakottaa, vahingoittaa tai pelottaa jotakuta. Se voi ilmetä fyysisellä ja psyykkisellä tasolla ja olla suoraa tai epäsuoraa. Kiusaamiseen liittyy myös toistuvuus. Kiusaamiseen on vaikea puuttua, koska sitä toteutetaan (kouluissa ja työpaikoilla) monesti piilossa. Myöskään puuttumisyritykset (esim. jälki-istunnot, rehtorin puhuttelut tms.) eivät ole tuottaneet tulosta. Aiemmin kiusaamisen yhteydessä puhuttiin esim. kiusaajan ja kiusatun persoonallisuuden piirteistä, mutta nykyisin kiusaaminen nähdään usein ryhmäilmiönä ja ryhmäkäyttäytymiseen liittyvinä rooleina ja –odotuksina.

4. 3) Kiusaaminen roolin muodostumisena: Kiusaaminen nähdään kokonaisuudeksi, joka perustuu useiden vuorovaikutukseen, kiusaamiseen osallistuvat muutkin kuin uhri ja kiusaaja. Roolit kiusaamisessa: a) Kiusaajat (Suosittuja, varmoja, vahvoja, impulsiivisesti käyttäytyviä. Edustavat kiusaamisen ”aivoja”, keksivät kiusaamisen muodot, ajat ja paikat.) b) Apurit (Innokkaat kiusaajat, epävarmoja, tekevät varsinaisen kiusaamistyön, kiusaajien renkejä, eivät itse aloita kiusaamista.) c) Uhrit (Fyysisesti hentoja, ärsyttäviä, itsetunnoltaan heikkoja, reagoivat helposti kiusaamiseen esimerkiksi itkulla.) d) Kiusaaja-uhrit (Varmoja, vahvoja, epäsuosittuja, kiusaavat, mutta ovat samalla kiusaamisen kohteita.) e) Vahvistajat (antavat kiusaajalle positiivista palautetta ja hyväksyntää) f) Puolustajat (yrittävät lopettaa kiusaamisen, lohduttavat uhria) g) Ulkopuoliset (käyttäytyvät niin kuin kiusaamista ei tapahtuisikaan)

5. Yksilön sosiaalinen asema vaikuttaa roolin määräytymiseen, samoin hänen aiemmat kokemuksensa sosiaalisissa tilanteissa (esim. jos lähimmät ystävät eivät hyväksy kiusaamista, valitaan puolustajan rooli, epävarma saattaa ottaa ulkopuolisen roolin jotta häntä ei kiusattaisi…). Synnyttyään rooli ovat varsin pysyvä ja luovat toisten ihmisten taholta rooliin kuuluvia odotuksia.

7. Perheväkivalta Perheväkivalta on usein salattu asia (n. 66 % tapauksista jää piiloon), jota tapahtuu kaikissa yhteiskuntaluokissa. Perheväkivalta on luultua yleisempää, sillä noin 90 000 naista joutuu perheväkivallan kohteeksi vuosittain. Heistä 30 – 40 kuolee saamiinsa vammoihin. Perheväkivallan kohde on useimmiten (93 %) nainen, mutta kohteeksi voivat joutua muutkin, lapset ja ikääntyneet vanhemmat, sekä yhä useammin myös miehet. Perheväkivalta voi olla fyysistä, psyykkistä seksuaalista ja henkistä pahoinpitelyä tai näiden yhdistelmiä. Perheväkivaltaan liittyy voimakasta häpeää ja salaamista  voi jatkua pitkäänkin ulkopuolisten huomaamatta.

8. Perheväkivalta – miksi? Syitä on useita, yhtä yksittäistä ei todennäköisesti ole: Usein aggressioon turvautuvan henkilön itsetuntoa kuvataan epävakaaksi, aggressiivisuus on puolustus itsearvostuksen loukkausta vastaan. Uhri on harvoin syyllinen, hän vain on lähellä ja saatavilla ja joutuu esim. pahoinpitelijän työssään kokeman frustraation välikappaleeksi. Väkivaltamalli siirtyy helposti sukupolvelta toiselle. (ks. selityksistä myös tiedosto aggressiivisuudesta)