1. Vastaanottaja
Muuramen seurakunta
Asiakirjatyyppi
Tutkimusraportti
Päivämäärä
21.06.2010
MUURAMEN KIRKKO
JULKISIVUJEN
KUNTOTUTKIMUS

2. MUURAMEN KIRKKO
JULKISIVUJEN KUNTOTUTKIMUS
Laatija Tuomas Tahvonen
Tarkastaja Marko Jokipii
Viite J24309
Ramboll
Sepänkatu 14 C
40720 JYVÄSKYLÄ
T +358 20 755 7170
F +358 20 755 7171
www.ramboll.fi

3. MUURAMEN KIRKKO
SISÄLTÖ
1. Perustiedot 1
2. Yhteenveto 1
3. Julkisivurappauksen kiinnityksen ja kunnon kartoitus 3
3.1.1 Länsijulkisivu 3
3.1.2 Pohjoisjulkisivu 3
3.1.3 Itäjulkisivu 4
3.1.4 Eteläjulkisivu 4
3.1.5 Muut julkisivupinnat 4
3.1.6 Muut havainnot 5
4. Julkisivupintojen vetolujuuskokeet 5
5. Rappauslaastin ominaisuuksien määritys 7
6. Rappauksen pinnoitteiden määritys 8
7. Johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset 9
7.1 Johtopäätökset 9
7.2 Toimenpide-ehdotukset 9
LIITTEET
Liite 1: Julkisivukaaviot
Liite 2: Vetolujuuskokeiden tutkimuskortit VL1-VL10
Liite 3: Valokuvia kohteesta
Liite 4: Pinnoitenäytteiden laboratorioseloste RS13209
Liite 5: Laastinäytteiden laboratorioseloste RS15910
JULKISIVUJEN KUNTOTUTKIMUS

4. MUURAMEN KIRKKO 1
1. PERUSTIEDOT
Muuramen kirkon julkisivujen kuntotutkimus suoritettiin Muuramen seurakunnan
toimeksiannosta. Tutkimuksessa selvitettiin arkkitehti Alvar Aallon suunnitteleman ja vuonna
1929 valmistuneen kirkkorakennuksen rapattujen julkisivujen kuntoa. Rakennus sijaitsee
osoitteessa Sanantie 7, 40950 Muurame.
Tutkittava rakennus on tiilirunkoinen. Julkisivut on rapattu ja maalattu kalkkimaalilla. Rakennusta
on korjattu ja maalattu ulkopuolelta muun muassa vuosina 1979 ja 1995.
Rakennuspaikka on korkeahkon mäen päällä kahden vesistön välissä. Rakennuspaikalta aukeaa
avoin tai puoliavoin näkymä itä-, länsi- ja eteläsuuntaan. Rakennuksen pohjoispuolella on hieman
enemmän suojaavaa korkeampaa puustoa, sekä rakennuksia. Rakennuksen itäpuolen rinteen
yläpäästä on tutkimusta edeltävinä lähiaikoina raivattu pientä puustoa, joka on kasvanut noin
viiden metrin etäisyydellä rakennuksen seinistä. Rakennuksen ympärillä on joitakin istutuksia
pohjois- ja länsiseinustoilla. Istutusten ympäristö on pinnaltaan puukariketta. Sokkelin
vierustoilla kiertää sivumitaltaan 200…300 mm leveä pihalaattarivi pohjois- ja länsiseinustalla.
Itäseinustan sokkelin juurella on suurempia betonilaattoja, jotka loppuvat tapulin juureen.
Tapulista etelään päin ja koko eteläseinustan sokkelin vierustalla on nurmea tai sekarakeista
hienoainesta.
Julkisivut pyrittiin tutkimaan mahdollisimman kattavasti käyttäen Omme 3000 RBD –henkilö-
nostinta. Tutkittavien julkisivupintojen tavoitettavuutta hankaloittivat itäseinustan ahtaat tilat
mäen reunan vuoksi, sekä paikoin monimuotoiset julkisivupinnat syvennyksineen. Tutkimusrajat
on merkitty julkisivukaavioihin ja tavoittamattomien julkisivujen kuntoa tarkasteltiin visuaalisesti,
sekä ympäröivien rakenteiden tutkimustietoja hyväksi käyttäen.
Julkisivukaaviot perustuvat vanhoihin julkisivupiirroksiin, eivätkä ne kaikilta osin vastaa
nykytilannetta. Julkisivukaavioissa esitetyt vauriomerkinnät kuvaavat vaurioiden suhteellista
määrää ja jakaumaa kullakin julkisivulla.
Tutkimusta voidaan hyödyntää korjaussuunnitelmien ja korjausohjelman laadinnassa. Annetut
korjausehdotukset eivät ole rakennustöiden työselitys. Kiinteistönomistaja laadituttaa erikseen
varsinaisen korjaussuunnitelman.
Korjaustöitä suunniteltaessa tulee huomioida, että tutkimuksissa havaitut epäkohtien määrät
ovat suhteellisia seinäpinnoissa havaittuja poikkeamia ja käytännön korjaustyön laajuus
määritetään vaurioiden todellisen laajuuden edellyttämälle alalle.
2. YHTEENVETO
Julkisivujen pinnoite hilseilee yleisesti. Pinnoitevaurioita esiintyy etenkin itä- ja eteläjulkisivujen
kylmissä rakennusosissa, kuten tapulissa ja yläpohjan kylmillä alueilla. Yhtenäiset julkisivupinnat
yleensä ovat kiinteitä ja hyvin kiinni alustassaan. Yhtenäisillä julkisivupinnoilla esiintyy paikoin
pieniä alustastaan irti olevia rappauskohtia, jotka ovat kuitenkin muuten ehjiä ja
vaurioitumattomia. Näiden alueiden kokoluokka on noin 200x200 mm2 tai pienempi. Pienien
irtonaisten mutta kiinteiden alueiden esiintymisen voidaan katsoa olevan rakenteelle ominaista,
JULKISIVUJEN KUNTOTUTKIMUS

5. MUURAMEN KIRKKO 2
eikä se aiheuta välitöntä haittaa julkisivun kestävyydelle. Hieman irtonaiset alueet ovat
saattaneet säilyä muuttumattomina pitkiäkin aikoja ja mahdollinen vaurion eteneminen on
todettavissa vain jatkuvalla pitkäkestoisella tarkkailujaksolla.
Myös monet aiemmin korjatut kohdat ovat alustastaan irtonaisia. Korjaukset erottuvat
vaihtelevasti ympäristöstään, riippuen käytetyn korjausmassan laadusta, mutta ovat kuitenkin
pääsääntöisesti ehjiä. Osassa korjauksia esiintyy pieniä halkeamia. Rappauspaikkausten alustasta
irtoamiseen johtavia syitä voi olla useita: Paikkauksessa käytetyn massan ominaisuudet voivat
poiketa ympäristössä käytetystä, jolloin rappauskerroksen käyttäytyminen eri olosuhteissa
vaihtelee, mikä voi aiheuttaa epäkohtia rajapinnoissa. Myös mahdolliset työvirheet, huono
kiinnityspinta tai epäkohdat olosuhteissa korjaushetkellä ovat voineet aiheuttaa paikkausmassan
irtoamisen. Todennäköistä on myös saman vauriomekanismin aiheuttama uusi korjaustarve jo
kerran korjatuilla alueilla. Mainituissa kohdissa on kohonnut alttius lisävaurioille ja kerran
korjattujen kohtien uudelleenkorjaustapa tulee harkita tarkoin ja tapauskohtaisesti.
Varsinaisen korjaustarpeen julkisivupinnoilla muodostavat kohdat, joilla havaittiin laajamittaisia
irtonaisia alueita tai eri vauriotyyppien yhdistelmiä. Kyseiset kohdat ovat monesti halkeilleita, irti
alustastaan tai pehmeitä, mutta joissakin kohtaa kuitenkin ulkoisesti ehjiä. Vaurioalueet
rajautuvat yleisesti johonkin epäjatkuvuuskohtaan, kuten koristerappaukseen tai kulmaan.
Vaurioita korjattaessa tulee arvioida julkisivupinnan vaurioon johtaneita syitä, jotta vaurion
uusiutuminen voidaan välttää.
Julkisivupinnoilla havaitut halkeamat ovat pääosin hiushalkeamia. Hiushalkeamat muodostavat
paikoin laajoja verkostoja ja halkeamien ympärillä on monin paikoin havaittavissa alustastaan
irtonaisia, joskin kiinteitä ja muuten ehjiä alueita. Hiushalkeamien syvyys rajoittuu havaituilla
alueilla yleisesti muutamaan millimetriin rappauskerroksessa tai korkeintaan tiilipintaan saakka.
Halkeamia esiintyy pääasiassa kylmissä rakennusosissa. Hiushalkeamat mahdollistavat kosteuden
pääsyn rappauskerrokseen kapillaarisesti, mikä lisää rakenteen alttiutta lisävaurioille. Vaurion
kehittymisnopeus kasvaa vaurioiden etenemisen mukana. Hiushalkeamia esiintyy pääasiassa
kellotapulissa ja itäjulkisivuilla.
Julkisivuja kiertävä alin koristelista on suurimmalta osin ehjä. Paikallisia alustastaan irti olevia
kohtia esiintyy, mutta niiden vaikutus koristeen kokonaiskestävyyteen jää vähäiseksi. Alimmassa
koristelistassa on paikoin myös rapautuneita ja pehmeitä kohtia, joiden aiheuttajana ovat mm.
koristelistan pellityksen puutteelliset yksityiskohdat. Pellitysten yläjuuren rappaukset ovat monin
paikoin irtoilleet kokonaan, jolloin veden kulkeutuminen pellin alle on mahdollista.
Laajamittaisimmat vauriot esiintyvät ylemmissä koristerappauksissa. Pitkien itä-, länsi- ja
eteläjulkisivujen yläosien koristerappaukset ovat suurelta osin irti alustastaan. Pahimmissa
kohdissa etelä- ja länsijulkisivuilla koristerappauksesta on irtoamaisillaan kappaleita, jotka voivat
aiheuttaa vaaraa pudotessaan. Koristerappauksissa esiintyy monin paikoin halkeilua kattovasojen
kohdilla.
Seinäpintoihin liittyvissä kiinnityksissä ja läpivienneissä on monin paikoin puutteita ja julkisivuja
vaurioittavia epäkohtia. Kiinnikkeiden ympäristössä on myös monin paikoin alustastaan irtonaisia
alueita, jotka ovat aiheutuneet kiinnityskohdasta rappauskerrokseen päässeestä kosteudesta.
Ikkunan pielirappauksissa ja niiden ympärillä on paikoin alustastaan irtonaisia, mutta muuten
ehjiä alueita. Rakenteiden epäjatkuvuuskohdissa on paikoin irtonaisia alueita, jotka ovat pääosin
pieniä ja liittyvät usein koristelistassa tms. olevaan vaurioon. Ikkunoiden alapuolilla on yleisesti
alustastaan irtonaisia alueita.
Pellitykset on tehty sinkitystä ja maalatusta pellistä ja niiden yleiskunto on tehtyjen havaintojen
perusteella kohtuullinen. Pellitysten yksityiskohdissa on vaurioille altistavia puutteita ja
pellitysten yläpuolinen rappaus on monin paikoin rapautunut tai muutoin vaurioitunut, mikä
mahdollistaa veden pääsyn pellityksen alle. Pellitysten maali on suurelta osin hilseillyt, mutta
merkittäviä korroosiovaurioita esiintyy oikeastaan vain eteläsivun erkkerissä.
Vakavimpia rakenteellisia vaurioita on aurinkoterassin pilareissa, joista osa on pahoin halkeillut.
Vauriot ulottuvat kymmeniä millimetrejä rakenteiden sisälle ja mahdollistavat veden pääsyn
rakenteeseen.
JULKISIVUJEN KUNTOTUTKIMUS

6. MUURAMEN KIRKKO 3
Vetolujuuskokeiden perusteella julkisivurappausten kunto vaihtelee eri osissa julkisivuja. Paikoin
tartunta alustaan ja rappauslaastin kunto on hyvä, mutta paikoin itse laasti tai tartunta on
heikentynyt olosuhdetekijöiden tai laastin alkuperäisen sideainekoostumuksen vaikutuksesta.
Julkisivuista otettujen näytteiden laboratoriotutkimuksissa todettiin, että pinnoitekerroksessa on
seinärakenteen rakennusfysikaalisen toiminnan kannalta sopimaton orgaaninen hiilivetykalvo
(suoja-aine). Laboratoriotutkimuksissa todettiin korjatusta kohdasta otetusta näytteestä, että
kyseinen korjaus on tehty yhteensopimattomalla laastilla. Rappauslaastinäytteiden analyysi
varmisti alkuperäisen rappauksen olevan kalkki- ja kalkkisementtilaastia.
3. JULKISIVURAPPAUKSEN KIINNITYKSEN JA
KUNNON KARTOITUS
Julkisivujen kuntotutkimuksessa suoritettiin kopo-kartoitus, jossa kierrettiin kaikki tavoitettavissa
olevat julkisivupinnat kevyellä metallipäisellä vasaralla koputtaen. Osumaäänestä ja pinnan
kimmoisuudesta tehtiin havaintoja, joiden perusteella analysoitiin rappauskerroksen kuntoa ja
kiinnitystä alustaansa. Tulokset kirjattiin paikannuskaavioihin ja vauriokohtia taltioitiin kameralla.
Julkisivututkimusten yhteydessä seurattiin myös julkisivujen kuntoon mahdollisesti vaikuttavia
muita rakenteellisia seikkoja.
Tutkimukset toteutettiin 4.-5.5.2010 välisenä aikana. Julkisivurappausten kuntoa tutkittiin
julkaisun BY 44 Rapatun julkisivun kuntotutkimusohje mukaisesti. Tavoittamattomissa olleet
julkisivupinnat on merkitty paikannuskaavioihin. Näiden alueiden kuntoa on arvioitu
silmämääräisesti ja vertaamalla ympäröiviin pintoihin.
Tekstissä käytetyt ilmansuunnat perustuvat rakennuksen alkuperäisiin julkisivukuviin.
3.1.1 Länsijulkisivu
Yhtenäisillä julkisivupinnoilla esiintyy pinnoitteen hilseilyä ja paikallisia alustastaan irtonaisia
alueita, joita on mm. aiemmin korjatuilla alueilla. Havaitut poikkeamat ovat kuitenkin muuten
ehjiä ja kiinteitä, joten vaaraa nopeasta vaurion kehittymisestä ei havaintojen perusteella ole.
Ikkunoiden ympärillä, liittymissä ja kiinnikkeiden ympärillä on alustastaan irti olevia alueita.
Ikkunoiden alareunat ovat kauttaaltaan hieman irtonaisia. Suurimman rakenteellisen riskin
aiheuttaa seinään ankkuroitujen kiinnikkeiden läpiviennit, joiden kautta vesi pääsee valumaan
rappauskerrokseen ja aiheuttamaan vaurioita. Myös pellitysten alle on mahdollista päästä vettä
seinänostojen yleisesti lohkeilleiden suojarappausten tai virheellisen toteutuksen vuoksi.
Seinän alempi koristelistoitus on kiinteä ja alustassaan kiinni oleva. Alemmassa koristelistassa on
yhteensä noin 2 jm alustastaan irtonaista aluetta. Koristelistan sinkityn pellityksen maalaus on
hilseillyt. Pellityksen ylösnoston takaa on paikoin mahdollista valua vettä pellityksen alle.
Länsifasaadin yhtenäisimmät ja laajimmat vauriot esiintyvät pitkän julkisivun räystään alla
olevassa yläkoristelistassa. Koristelista on lähes kauttaaltaan irti alustastaan, mutta rappausaines
on kuitenkin pääosin kiinteää. Koristelistassa esiintyy monin paikoin pystyhalkeamia, etenkin
kattovasojen kohdilla. Vauriot ovat pahimmat länsijulkisivun pohjoispäädyssä, missä ylempi
koristelista on pahoin rapautunut, sekä täysin irtonainen alustastaan. Täysin irtonainen rappaus
aiheuttaa pudotessaan turvallisuusriskin.
3.1.2 Pohjoisjulkisivu
Pohjoisjulkisivujen vauriot keskittyvät erilaisiin epäjatkuvuuskohtiin. Yhtenäisillä julkisivupinnoilla
on alustastaan irti olevaa rappausta lähinnä aurinkoterassin yläpuolella välipohjan korkeudelta.
Myös wc:n ikkunan yläpuolella on noin 0,5 m2 alue, joka ei ole kunnolla kiinni alustassaan.
Pisimmälle edenneet vauriot ovat pääoven syvennyksen kaareen ylhäällä liittyvissä
julkisivupinnoissa, joissa rappaus on rapautunut ja pehmennyt. Muut alustastaan irtonaiset alueet
esiintyivät yksittäisinä poikkeamina tai erilaisissa liittyvissä rakenteissa.
JULKISIVUJEN KUNTOTUTKIMUS

7. MUURAMEN KIRKKO 4
Tuulikaapin pohjoisjulkisivussa esiintyy suhteellisesti paljon irtonaisia alueita julkisivun ja katon
liitoksessa, sekä oven ympärillä.
Julkisivun alempi koristelista on tehtyjen havaintojen perusteella kohtuukuntoinen, koska
vaurioita ei liiemmin esiinny. Pellityksen yksityiskohdat voivat lisätä vaurioriskiä, mikäli vettä
pääsee valumaan pellityksen alle. Pohjoisjulkisivujen ylemmässä koristelistassa esiintyy joitakin
alueita, joissa rappaus on listan yläreunasta kokonaan haljennut ja pudonnut tai joilla esiintyy
halkeamia. Näillä alueilla vaurioiden laajuus voi kasvaa.
3.1.3 Itäjulkisivu
Itäjulkisivulla on alustastaan selkeästi irtonaisia alueita yhteensä noin 2,5…4 m2 pääosin seinän
yläosissa. Laajin alue on kooltaan noin 1 m2 ja sijaitsee itäjulkisivun pohjoispäässä. Muut havaitut
alueet ovat yhteydessä ylimpään koristelistaan tai ikkunan pieliin ja ovat alaltaan pienempiä.
Alustastaan irronneet alueet ovat pääosin kirkon itäjulkisivulle tyypillisten pienten halkeamien ja
ikkunoiden ympärillä. Itäjulkisivulla on myös muita julkisivuja voimakkaampaa pinnoitteen
tummumista ja hilseilyä. Paikoin itäjulkisivulla esiintyy myös pientä kasvustoa, joka viittaa
julkisivun puutteelliseen kuivumiseen (vesiroiskeet, syvennykset, mikroilmasto).
Välittömästi ikkunoiden alapuolella olevat rappaukset ovat yhtä ikkunaa lukuun ottamatta
irtonaisia koko ikkunan matkalta. Ikkunoiden pielirappaukset ja niiden ympäristöt ovat muuten
alustastaan vain paikoin irti. Alemman koristelistan alapuolella on joitakin irtonaisia alueita
yhteensä noin 2,5 jm matkalla. Irtonaiset, pellitysten suojaamat alueet, viittaavat pellityksen
yksityiskohtien puutteisiin ja voivat altistaa rakenteen eteneville vaurioille.
Yläkoristelistasta noin 30% oli kunnolla kiinni alustassaan. Loppuosalla esiintyy halkeamia ja
eriasteista irtoilua alustasta.
3.1.4 Eteläjulkisivu
Eteläpuolen yhtenäisillä julkisivupinnoilla ei ole laaja-alaisia vaurioita. Suurimmat vauriot
esiintyvät alemman koristelistan alapuolella, yläkoristelistassa, sekä liittymien lähellä.
Alustastaan irtonaista aluetta julkisivulla on muiden mainittujen vauriokohtien lisäksi noin 2 m2.
Alakoristelistojen alapuolella on halkeamia ja irtonaista aluetta yhteensä noin 4 jm matkalla.
Yläkoristelistassa on huomattavia halkeamia tai pehmeää rapautumaa yhteensä noin 4 jm
matkalla, jonka lisäksi koristeessa ja siihen liittyvissä pinnoissa on alustastaan irtonaisia alueita.
Muilta osin julkisivujen kunto on samaa luokkaa itä- ja länsisivujen kanssa.
3.1.5 Muut julkisivupinnat
Itäjulkisivun erkkerin ja kellotapulin väli
Julkisivupinnoissa on pinnoitteen hilseilyä, värjäytymää ja kasvustoa. Kellotapulin oven pielissä,
vieressä ja yläpuolella on yhteensä noin 1,5 m2 alustastaan irtonaista rappausta. Oven alapuolella
on hiushalkeamaverkostoa. Välikön peltikatosta on reikä.
Kellotapuli
Kellotapuli tutkittiin nostimella pohjois- ja itäsivulta osittain. Kellotapulin julkisivupinnoille ovat
tyypillisiä hiushalkeamaverkostot ja pinnan hilseily. Hiushalkeamien yhteydessä on myös
alustastaan irtonaisia alueita, mutta ei kuitenkaan koko hiushalkeamaverkostojen laajuudessa.
Tapulin yläpäässä olevat laattamaiset koristenappulat ovat alustastaan irtonaisia. Kellotapulin
saavuttamattomat osat vastaavat visuaalisen arvion perusteella kunnoltaan tutkittuja
julkisivupintoja.
Eteläpäädyn puolipyöreä erkkeri
Eteläpäädyn erkkerin pellityksissä on korroosiota. Peltien yläpuolisissa osissa on värjäytymää ja
rapautumaa, joka altistaa pintoja sään rasituksille. Erkkerin yläosissa on suhteellisesti muita
julkisivupintoja enemmän alustastaan irtonaisia alueita ja muita epäkohtia, jotka lisäävät
vaurioiden kehittymisen riskiä.
JULKISIVUJEN KUNTOTUTKIMUS

8. MUURAMEN KIRKKO 5
Aurinkoterassi
Aurinkoterassin seinäpinnoissa on joitakin alustastaan irtonaisia alueita, mutta ei merkittäviä
halkeamia tai rapautumia. Aurinkoterassin pilareissa on pitkälle edenneitä rakenteellisia vaurioita.
Pilareiden rappaus on monelta osin irronnut alustastaan ja monissa pilareissa on
betonirakenteisiin asti ulottuvia syviäkin halkeamia. Pilareiden vauriot sallivat veden pääsyn
rakenteiden sisälle ja altistavat pilarit eteneville vaurioille. Vaurioiden eteneminen voi aiheuttaa
pilarin mahdollisten raudoitteiden ruostumista, mikä nopeuttaa vaurioiden etenemistä
entisestään.
Tuulikaapin itä- ja länsisivut
Tuulikaapin ja kirkon rungon väliin jäävän syvennyksen julkisivupinnoissa on joitakin alustastaan
irtonaisia alueita, halkeamia ja värjäytymää. Vauriotiheys on suhteellisesti korkeampi verrattuna
muihin julkisivupintoihin. Huomioitavaa on myös rappauksen jatkuminen maanpinnan tasoon
asti.
Sisäänkäyntisyvennyksen kaariosan julkisivupinnat
Kaariosan julkisivupiirroksissa näkymättömien pintojen kunto on ympäröiviä julkisivuja vastaava.
3.1.6 Muut havainnot
Pellitysten yksityiskohdissa on paikoin epäkohtia, jotka sallivat veden valumisen rakenteisiin.
Esimerkiksi pellityksen tippanokka on painunut lähelle julkisivupintaa, eikä johda vesiä riittävän
kauas seinäpinnasta. Pellitysten yläpuolelta on myös paikoin rapautunut ja halkeillut rappausta
pois, jolloin seinäpintaa pitkin valuva vesi voi päästä pellityksen alle. Myös ikkunapellitysten
kaadot ovat melko loivia. Maali on lohkeillut pellitysten päältä yleisesti, mutta mainittavaa
korroosiota on havaittavissa vain eteläpäädyn puolipyöreässä erkkerissä.
Joissakin osissa julkisivuja rappaus ulottuu maahan asti. Tällöin maaperän kosteus pääsee
nousemaan rappauskerrosta pitkin ja altistaa julkisivupinnoitteen poikkeavalle
kosteusrasitukselle.
Paikkauksia on tehty paikoin sementtipohjaisilla tuotteilla, jotka erottuvat huomattavasti
ympäristöstään.
Tuulikaapin vesikaton vedenpoisto on järjestetty niin, että se altistaa tuulikaapin ja sen viereiset
syvennyksen seinärakenteet kosteusrasitukselle.
Ruoho kasvaa paikoin aivan sokkelin vierustalla. Mikäli ruoho tai muu kasvusto pääsee
kasvamaan korkeaksi, voi se muodostaa julkisivujen alaosille mikroilmaston ja altistaa
seinäpintojen alaosia poikkeukselliselle kosteusrasitukselle.
Seinässä olevat erilaiset kiinnikkeet johtavat vesiä monin paikoin seinäpintoja kohti.
Julkisivuista on joitakin vanhoja korjaamattomia halkeamia. Halkeamia on ainoastaan ylimaalattu
edellisten korjauksien yhteydessä. Halkeamat eivät ole suurentuneet, eivätkä vauriot ole
kyseisissä kohdissa edenneet.
4. JULKISIVUPINTOJEN VETOLUJUUSKOKEET
Julkisivurappauksen kuntoa tutkittiin vetolujuuskokeilla kopo-kartoituksen yhteydessä.
Vetokokeita tehtiin jokaiseen ilmansuuntaan vähintään kaksi kappaletta. Rappauksen
murtovoimasta ja -tavasta analysoitiin rappauskerroksen tartuntaa tiilialustaan, rappauksen
vetolujuutta ja kuntoa, sekä rappauslaastin rakennetta ja paksuutta. Lisäksi vetokokeissa
saatujen rappauskerrosnäytteiden tarkempaa koostumusta ja laatua tutkittiin Jyväskylän
ammattikorkeakoulun rakennuslaboratoriossa. Saadut tulokset taltioitiin ja tulokset on esitetty
liitteenä olevilla tutkimuskorteilla ja laboratorioselosteissa.
Vetolujuuden testaamiseksi valittiin yhtenäisistä seinäpinnoista kyseistä julkisivua
mahdollisimman hyvin edustavat kohdat, joihin kohdistuu kyseiselle julkisivulle ilmeiset
rasitukset ja muut ominaispiirteet. Rappauslaastin tartunta tiilialustaan varmistettiin vielä
koputuskokeella valituissa kohdissa ennen poraamista.
JULKISIVUJEN KUNTOTUTKIMUS

9. MUURAMEN KIRKKO 6
Näyte porattiin nimellishalkaisijaltaan 50 mm timanttiporalla, joka jättää poran keskustaan
halkaisijaltaan 43 mm rappauslieriön. Poraus suoritettiin siten, että se ulottui joitakin millimetrejä
tiilimuuraukseen. Porauksen jälkeen rappauslieriöön liimattiin vetoalusta. Liiman kuivuttua
rappauslieriö vedettiin vetolujuuden testauslaitteistolla irti alustastaan ja saadut tulokset
taltioitiin.
Tuloksia analysoitaessa huomioitiin vetovoiman lisäksi murtopinta ja –tapa, joiden perusteella
arvioitiin rappauksen ja sen tartunnan vetolujuutta. Rappauksen murtuessa tiilipinnasta voitiin
analysoida puhtaasti näytteen tartuntaa alustaansa. Murron tapahtuessa muualta, esimerkiksi
rappauskerroksesta, viittaa tulos rappauksen lujuuden alenemiseen rapautumisen tai muun
vauriomekanismin vuoksi.
Saadut vetovoiman arvot vaihtelivat välillä 0…0,9 kN. Murtotapa vaihteli huomattavasti
näytteestä riippuen ja osassa tapauksista vetolujuutta ei voitu analysoida ollenkaan näytteen
murtuessa ja murentuessa jo porausvaiheessa. Rappauskerroksen paksuus vaihteli välillä 15…35
mm. Tutkimuksen epävarmuustekijöinä voidaan pitää porauksessa syntyneitä tahattomia
kuormituksia, jotka kuitenkin pyrittiin minimoimaan ja ottamaan huomioon tuloksia tulkitessa.
Vetolujuuskokeiden tulosten perusteella voidaan päätellä rappauskerroksen olevan pääosin hyvin
alustassaan kiinni, mutta toisaalta taas menettäneen lujuusominaisuuksiaan. Huonokuntoinen
rappauksen pintakerros tulee esiin julkisivujen korjausten esikäsittelyissä, jolloin heikkolaatuinen
pinta-aines irtoaa käsittelyn seurauksena. Mahdollisten vaurioiden ulottuessa syvemmälle, olisi
koko rappauskerros poistettava vaurioituneelta alueelta.
Tutkimustulokset
VL1, kellotapuli, pohjoisjulkisivu
• Vetovoima: 0,9 kN
• Vetolujuus: 0,62 N/mm2
• Rappauskerroksen paksuus: 26 mm
• Murtuminen tapahtui tiilipinnasta. Rappauksen kiinnitys alustaan on hyvä. Rappauksen
lujuus ei ole merkittävästi alentunut.
VL2, kirkkosalin seinä, itäjulkisivu, kellotapulin vierestä
• Vetovoima: 0,6 kN
• Vetolujuus: 0,41 N/mm2
• Rappauskerroksen paksuus: 22 mm
• Näytteenottokohta osittain tiilisauman kohdalla
• Murtuminen tapahtui tiilipinnasta. Rappauksen kiinnitys alustaan on hyvä. Rappauksen
lujuus ei ole merkittävästi alentunut.
VL3, kirkkosalin seinä, itäjulkisivu, pohjoispää
• Vetovoima: ei tulosta, näyte irtosi ennen kuormitusta
• Vetolujuus: ei tulosta, näyte irtosi ennen kuormitusta
• Rappauskerroksen paksuus: 15 mm
• Murtuminen tapahtui siististi tiilipinnasta. Pienen vetolujuuden perusteella rappauksen
kiinnitys alustaansa on heikentynyt. Tulokseen liittyy epävarmuustekijöitä liimauksen
irtoamisen vuoksi kahdesti tehdyn vetämisen vuoksi, sekä mahdollisesti poratessa
aiheutuneista lisärasituksista.
VL4, kirkkosalin seinä, pohjoisjulkisivu
• Vetovoima: ei tulosta, näyte irtosi poratessa
• Vetolujuus: ei tulosta, näyte irtosi poratessa
• Rappauskerroksen paksuus: 11 mm
• Murtuminen tapahtui tiilipinnasta. Porauksesta aiheutuneet rasitukset olivat näytteen
vetolujuutta suuremmat, mikä kertoo rappauksen ja tiilipinnan välisen kiinnityslujuuden
heikentyneen.
VL5, kirkkosalin seinä, pohjoisjulkisivu
• Vetovoima: ei tulosta, näyte irtosi liimauksesta kahdesti
• Vetolujuus: ei tulosta, näyte irtosi liimauksesta kahdesti
JULKISIVUJEN KUNTOTUTKIMUS

10. MUURAMEN KIRKKO 7
• Rappauskerroksen paksuus: 20 mm
• Vetovoimalle ei saatu luotettavaa arvoa, koska lieriö murtui rappauksen pintakerroksesta.
Taltalla murrettaessa näyte irtosi tiilipinnasta. Tulosten perusteella voidaan päätellä
rappauksen pintakerroksen rapautuneen.
VL6, kirkkosalin seinä, länsijulkisivu
• Vetovoima: ei tulosta, näyte irtosi poratessa
• Vetolujuus: ei tulosta, näyte irtosi poratessa
• Rappauskerroksen paksuus: 35 mm
• Murtuminen tapahtui poratessa rappauskerroksesta. Porauksen aiheuttamat rasitukset
olivat suuremmat kuin rappauslaastin kestävyys. Rappauskerroksen lujuus on
heikentynyt.
VL7, kirkkosalin seinä, länsijulkisivu
• Vetovoima: ei tulosta, näyte irtosi poratessa
• Vetolujuus: ei tulosta, näyte irtosi poratessa
• Rappauskerroksen paksuus: 16 mm
• Murtuminen tapahtui poratessa tiilipinnasta. Porauksen aiheuttamat rasitukset olivat
suuremmat kuin rappauslaastin tai sen kiinnityksen kestävyys.
VL8, kirkkosalin seinä, länsijulkisivu
• Vetovoima: ei tulosta, näyte irtosi poratessa
• Vetolujuus: ei tulosta, näyte irtosi poratessa
• Rappauskerroksen paksuus: -
• Murtuminen tapahtui poratessa tasomaisesti rappauskerroksesta noin 10 mm syvyydeltä.
Mahdollisten erillisten laastikerrosten tartuntalujuus on pienempi kuin porauksesta
aiheutuneiden rasitusten aiheuttama kuormitus. Laastin rakeisuus vaikutti karkealta.
Rappauksen kiinnitys tiilipintaan vaikutti aistinvaraisesti arvioiden kohtuulliselta.
VL9, seurakuntasalin seinä, eteläjulkisivu
• Vetovoima: ~0,5 kN
• Vetolujuus: 0,34 N/mm2
• Rappauskerroksen paksuus: 15 mm
• Murtuminen tapahtui rappauskerroksesta. Rappauslaastin vetolujuus on pienempi kuin
rappauksen tartuntalujuus. Taltalla murrettaessa murto tapahtui tiilipinnasta. Saatujen
tulosten perusteella on mahdollista, että rappauksen lujuus on osin heikentynyt, ollen
kuitenkin vielä kohtuullinen. Kiinnitys alustaan oli aistinvaraisesti arvioiden hyvä.
VL10, seurakuntasalin seinä, eteläjulkisivu
• Vetovoima: ~0,3 kN
• Vetolujuus: 0,21 N/mm2
• Rappauskerroksen paksuus: 15 mm
• Murtuminen tapahtui tiilipinnasta ja saatu tulos kuvaa rappauksen tartuntalujuutta.
Rappauslaastin vetolujuus on suurempi, kuin sen tartuntalujuus.
5. RAPPAUSLAASTIN OMINAISUUKSIEN MÄÄRITYS
Vetokokeista saadut rappauslaastilieriöt irrotettiin vetoalustoista ja toimitettiin Jyväskylän
ammattikorkeakoulun rakennuslaboratorioon tutkittaviksi. Näytteistä tutkittiin rappauslaastin
koostumusta kuten rakeisuutta ja sideainesuhteita, sekä eri näytteiden ominaisuuksien eroamista
toisistaan. Tulosten perusteella pyrittiin analysoimaan eri julkisivuilla käytettyjen laastien
tasalaatuisuutta ja lujuutta sekä jatkokäsittelymahdollisuuksia. Tulosten perusteella voidaan
myös tarkemmin määritellä korjaamiseen soveltuvan massan ominaisuuksia ja saada korjatut
kohdat toimimaan samalla tavalla olevan rappauslaastin kanssa rajapintojen vaurioiden
ehkäisemiseksi. Laboratorioselite on raportin liitteenä.
Jyväskylän ammattikorkeakoulun rakennuslaboratorion tekemien tutkimusten perusteella
näytteiden rappaus koostuu yhtenäisestä kerroksesta. Käytetty rappauslaasti on kalkki- tai
kalkki-sementtilaastia. Rappauksen sisäisen koheesio on tyydyttävä tai hyvä. Laastin
runkoaineena on luonnonhiekka, jonka raekoko on halkaisijaltaan pääosin alle 1 mm ja enintään
2 mm.
JULKISIVUJEN KUNTOTUTKIMUS

11. MUURAMEN KIRKKO 8
Tutkimustulokset
VL1
• Näytteessä on yksi yhtenäinen rappauskerros. Näytteen paksuus on n. 22 mm.
• Rappauksen kalkki-sementtisuhde on arviolta KS 50/50.
• Rappauksen runkoaines on luonnonhiekkaa (Ø pääosin < 1 mm, maksimi Ø 2 mm).
• Rappauskerroksen sisäinen koheesio on hyvä.
VL2
• Näytteessä on yksi yhtenäinen rappauskerros. Näytteen paksuus on n. 20 mm.
• Rappauksen kalkki-sementtisuhde on arviolta KS 50/50.
• Rappauksen runkoaines on luonnonhiekkaa (Ø pääosin < 1 mm, maksimi Ø 2 mm).
• Rappauskerroksen sisäinen koheesio on hyvä.
VL10
• Näytteessä on yksi yhtenäinen rappauskerros. Näytteen paksuus on n. 12 mm.
• Rappauksen kalkki-sementtisuhde on arviolta K100.
• Rappauksen runkoaines on luonnonhiekkaa (Ø pääosin < 1 mm, maksimi Ø 2 mm),
runkoaineksen joukossa on yksittäisiä kalkkipaakkuja (Ø < 2 mm).
• Rappauskerroksen sisäinen koheesio on tyydyttävä/hyvä.
Nimeämättömät rappauslaastinäytteet
• Näytteessä on yksi yhtenäinen rappauskerros. Näytteen paksuus on n. 12 mm.
• Rappauksen kalkki-sementtisuhde on arviolta K100.
• Rappauksen runkoaines on luonnonhiekkaa (Ø pääosin < 1 mm, maksimi Ø 2 mm),
runkoaineksen joukossa on yksittäisiä kalkkipaakkuja (Ø < 2 mm).
• Rappauskerroksen sisäinen koheesio on tyydyttävä/hyvä.
6. RAPPAUKSEN PINNOITTEIDEN MÄÄRITYS
Rappauksen pinnoitteiden ominaisuuksia ja rakennekerroksia on analysoitu julkisivuista aiemmin
otetuista näytteistä Jyväskylän ammattikorkeakoulun rakennuslaboratoriossa 30.4.2009
päivätyssä laboratorioselosteessa. Laboratorioseloste on raportin liitteenä.
Tutkimuksen perusteella osassa näytteistä havaittiin ulomman maalikerroksen alla olevan
huonosti vesihöyryä läpäisevä orgaaninen hiilivetykalvo (suoja-aine). Kalvo heikentää
seinärakenteen rakennusfysikaalista toimintaa ja altistaa ulkopintaa kosteuden aiheuttamille
vaurioille. Yhdessä näytteistä voidaan myös todeta, että paikkaus on tehty virheellisellä tavalla
vanhan maalin päälle, jolloin paikkauksen tartunta ei välttämättä vastaa vaadittua.
Julkisivujen korjaussuunnittelussa tulee ottaa huomioon aiemmat, mahdollisesti virheellisesti
tehdyt korjausrappaukset. Seinän rakennusfysikaalinen toiminta tulee saattaa asianmukaiseksi
lisävaurioiden ja julkisivupinnoitteiden kiinnipysymisen varmistamiseksi poistamalla rakennuksen
ulkopinnasta tiiviit rakennekerrokset.
Tutkimustulokset
MN1, julkisivun alareuna, savupiippu
• Epäorgaaninen maalikerros
• Hiilivetykalvo (huonosti vesihöyryä läpäisevä)
• Epäorgaaninen maalikerros (mahdollisesti alkuperäinen)
MN2, todennäköisesti korjauslaastia, päätyräystäs
• Hiilivetykalvo (huonosti vesihöyryä läpäisevä)
• Epäorgaaninen maalikerros
• Korjauslaasti (virheellisesta vanhan maalin päälle tehty)
• Vanha maali
MN3, mahdollisesti korjauslaastia, pilarin alareunasta
• Epäorgaanisia maalikerroksia
JULKISIVUJEN KUNTOTUTKIMUS

12. MUURAMEN KIRKKO 9
MN4, ulkoseinän pinnoitetta
• Epäorgaanista maalia
7. JOHTOPÄÄTÖKSET JA TOIMENPIDE-EHDOTUKSET
7.1 Johtopäätökset
Julkisivurappauksissa olevat vauriot ovat melko keskittyneitä julkisivujen yksityis- ja
epäjatkuvuuskohtiin lukuun ottamatta pinnoitevaurioita, joita esiintyy laajemmilla alueilla.
Suurimman korjaustarpeen aiheuttavat koristelistat ja paikoin niihin liittyvät pinnat, joissa
esiintyy laaja-alaisesti alustastaan irtonaisia alueita, sekä paikoin pitkälle edennyttä rapautumaa.
Suurimmat rakenteelliset vauriot ovat aurinkoterassin pilareissa, joista osa on pahasti halkeillut.
Muissakin pilareissa on irtonaista rappausta, mutta pintapuolisen tarkastelun perusteella vaurio
on rappauksessa eikä ulotu itse pilariin. Pahiten halkeilleissa pilareissa korjaustyöt tulee ulottaa
pilarirakenteeseen ja varmistua myös pilarin rakenteellisesta kestävyydestä ennen kuin
rappauspintaa korjataan.
Pienet alustastaan irtonaiset, mutta muuten ehjät alueet eivät aiheuta korjaustarvetta, vaan ne
voidaan katsoa rakenteelle ominaisiksi. Muiden vaurioiden yhteydessä esiintyviä pieniäkin
irtonaisia, mutta ehjiä alueita tulee tarkastella erikseen ja tarkentaa korjaustarve vauriokohdan
laajuuden edellyttämällä tavalla.
Julkisivupellitykset ovat yleisesti ottaen kohtuullisessa kunnossa, mutta yksityiskohdissa on
vaurioille altistavia puutteita. Näistä osa johtuu pellityksen yläpuolelta lohkeilleesta rappauksesta,
joka sallii veden pääsyn pellityksen alle, sekä pellityksen kolhuista tai riittämättömistä
ulkonemista. Varsinaisia korroosiovaurioita on lähinnä vain eteläjulkisivun erkkerissä.
Yläkoristelistoissa kattovasojen kohdilla olevien halkeamien alkuperä johtunee rappauslaastin ja
puumateriaalin tiiviissä liitoksissa tapahtuvista erilaisista muodonmuutoksista. Ylemmät
koristelistat sijaitsevat rakennuksen kylmällä osalla yläpohjaeristeiden yläpinnassa. Massiiviselle
tiiliseinälle tyypillisesti sisäpuolen puutteellisten höyrynsulkurakenteiden vuoksi ne ovat alttiina
sisältä tulevalle kosteusrasituksille, joten tämä yhdistettynä mahdollisesti huonosti vesihöyryä
läpäisevään pintakerrokseen on saattanut aiheuttaa irtoamisen alustastaan.
Julkisivupintojen korjaussuunnittelun lähtökohtana on seinärakenteiden rakennusfysikaalisen
toiminnan saattaminen mahdollisimman hyvälle tasolle. Massiivinen vanha tiiliseinä toimii ja
pysyy paremmin kunnossa, jos rakennuksen sisältä tulevan ilman kosteussisältö on
mahdollisimman pieni ja rakenteen läpi kulkevaa lämpövirtaa ei estetä sisäpuolelta
lämpöeristeillä tai vastaavilla ratkaisuilla, jotka laskevat seinärakenteen lämpötilaa. Lisäksi
ulkopinnan vesihöyrynvastuksen tulee olla mahdollisimman pieni. Tämä toteutuu, kun
julkisivussa käytetään perinteisiä seinätyypille ominaisia materiaaleja (kalkkilaasti ja -maali) ja
pinnoitenäytteissä havaitut huonosti vesihöyryä läpäisevät rakennekerrokset poistetaan.
7.2 Toimenpide-ehdotukset
Erityisen huonokuntoisten ja heikosti kiinni olevien alueiden mahdollisesti pudotessaan
aiheuttama turvallisuusriski tulee tiedostaa.
Seinän ulkopinnassa oleva tiivis orgaaninen kalvo tulee poistaa esimerkiksi
vesikalkkihiekkapuhalluksella. Samalla seinäpinnoilta saadaan poistettua hilseillyt ja irtonainen
pinta-aines.
Pehmenneet, rapautuneet ja värjäytyneet sekä laaja-alaiset alustastaan irtonaiset rappaukset
tulee poistaa ja korvata uudella. Aiemmin korjattujen ja yksittäisten alueiden kohdalla tulee
menetellä tapauskohtaisesti. Muusta julkisivusta poikkeavilla massoilla tehdyt korjaukset
poistetaan tarvittaessa ja korvataan ympäröiviä pintoja vastaavalla laastilla.
Kokonaan uusittavat rappaukset toteutetaan kolmikerrosrappauksena siten, että laastin
kalkkipitoisuus kasvaa ja sementin määrä vähenee ulointa pintaa kohti. Pintarappauskerros
tehdään kalkkilaastilla (K 100) sekä kokonaan korjattavilla että alueilla, joissa uusitaan tai
paikataan vain pintarappauskerrosta.
JULKISIVUJEN KUNTOTUTKIMUS

13. MUURAMEN KIRKKO 10
Koristelistojen alustastaan irtonaisten, mutta muuten ehjien, alueiden korjaustarve tulee
määrittää erikseen koristerappauksen kiinnipysymisen tarkastelulla korjaustyön yhteydessä.
Julkisivuun liittyvät kiinnikkeet ja pellitysten yksityiskohdat tulee uusia tai korjata siten, etteivät
ne aiheuta tarpeettomia vaurioriskejä julkisivuille.
Yksittäisten vauriokohtien korjauksessa olennaista on vauriomekanismin tunnistaminen ja
huomioiminen korjausratkaisuissa. Riskirakenteet ja seinän teknistä toimintaa heikentävät
epäkohdat tulee poistaa ja korjata.
Julkisivurappausten liittymistä ja yleisistä korjausperiaatteista tulee laatia ohjeet, jotka ottavat
kantaa myös työn suorittamiseen ja rappausalustan vaatimuksiin. Korjaustyössä käytettävän
laastin ominaisuuksien ja rakeisuuden tulee olla mahdollisimman lähellä seinissä olevaa laastia.
Lisäksi työn suorituksessa ja aikatauluissa tulee huomioida korjaustyön aikana vallitsevat
olosuhteet, jotta korjauksilla saavutettaisiin haluttu lopputulos.
JULKISIVUJEN KUNTOTUTKIMUS