Engineering graphics 8th ed Edition Giesecke

Engineering graphics 8th ed Edition Giesecke - PDF
Download (2025)
https://ebookultra.com/download/engineering-graphics-8th-ed-
edition-giesecke/
Visit ebookultra.com today to download the complete set of
ebooks or textbooks

Here are some recommended products for you. Click the link to
download, or explore more at ebookultra.com
Law of Delict 8th Ed 8th Edition Johann Neethling
https://ebookultra.com/download/law-of-delict-8th-ed-8th-edition-
johann-neethling/
Handbook of Energy Engineering Energy Engineering and
Systems 8th Edition D. Paul Mehta
https://ebookultra.com/download/handbook-of-energy-engineering-energy-
engineering-and-systems-8th-edition-d-paul-mehta/
The Illustrated Dictionary of Electronics 8th Ed 8th
Edition Stan Gibilisco
https://ebookultra.com/download/the-illustrated-dictionary-of-
electronics-8th-ed-8th-edition-stan-gibilisco/
Universe Solar System Stars and Galaxies 8th ed 8th
Edition Seeds
https://ebookultra.com/download/universe-solar-system-stars-and-
galaxies-8th-ed-8th-edition-seeds/

Organizational behaviour 8th ed. Edition Buchanan
https://ebookultra.com/download/organizational-behaviour-8th-ed-
edition-buchanan/
Neuroscience Pretest Self Assessment and Review 8th Ed 8th
Edition Allan Siegel
https://ebookultra.com/download/neuroscience-pretest-self-assessment-
and-review-8th-ed-8th-edition-allan-siegel/
Student Solutions Manual 8th ed for Fundamental of Physics
8th Edition David Halliday
https://ebookultra.com/download/student-solutions-manual-8th-ed-for-
fundamental-of-physics-8th-edition-david-halliday/
Basic Principles and Calculations in Chemical Engineering
8th Edition Himmelblau D.M.
https://ebookultra.com/download/basic-principles-and-calculations-in-
chemical-engineering-8th-edition-himmelblau-d-m/
Learn OpenGL ES For Mobile Phone and Graphics Development
1st ed. Edition Prateek Mehta
https://ebookultra.com/download/learn-opengl-es-for-mobile-phone-and-
graphics-development-1st-ed-edition-prateek-mehta/

Engineering graphics 8th ed Edition Giesecke Digital
Instant Download
Author(s): Giesecke, Frederick Ernest
ISBN(s): 9781292026176, 1292026170
Edition: 8th ed
File Details: PDF, 108.03 MB
Year: 2013
Language: english

Engineering Graphics
Giesecke Mitchell Spencer
Hill Dygdon Novak Loving
Eighth Edition

Pearson Education Limited
Edinburgh Gate
Harlow
Essex CM20 2JE
England and Associated Companies throughout the world
Visit us on the World Wide Web at: www.pearsoned.co.uk
© Pearson Education Limited 2014
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted
in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying, recording or otherwise, without either the
prior written permission of the publisher or a licence permitting restricted copying in the United Kingdom
issued by the Copyright Licensing Agency Ltd, Saffron House, 6–10 Kirby Street, London EC1N 8TS.
All trademarks used herein are the property of their respective owners. The use of any trademark
in this text does not vest in the author or publisher any trademark ownership rights in such
trademarks, nor does the use of such trademarks imply any afﬁliation with or endorsement of this
book by such owners.
British Library Cataloguing-in-Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library
Printed in the United States of America
ISBN 10: 1-292-02617-0
ISBN 13: 978-1-292-02617-6

Table of Contents
P E A R S O N C U S T O M L I B R A R Y
I
1. The Graphic Language and Design
1
Frederick E. Giesecke/Alva Mitchell/Henry C. Spencer/Ivan L. Hill/John Thomas Dygdon/James E.
Novak/Robert Olin Loving
2. Introduction to CAD
13
3. Instrumental Drawing, Freehand Sketching, and Lettering Techniques
41
4. Geometric Constructions
87
5. Sketching and Shape Description
125
6. Multiview Projection
155
7. Sectional Views
205
8. Auxiliary Views
235
9. Revolutions
261

II
10. Manufacturing Design and Processes
277
11. Dimensioning
301
12. Tolerancing
339
13. Threads, Fasteners, and Springs
371
14. Design and Working Drawings
409
15. Drawing Reproduction, Control, and the Internet
493
16. Axonometric Projection
507
17. Oblique Projection
543
18. Perspective
563
19. Points, Lines, and Planes
589
20. Parallelism and Perpendicularity
623
21. Intersections
641
22. Developments
667

III
23. Line and Plane Tangencies
683
24. Cartography, Geology, and Spherical Geometry
697
25. Graphical Vector Analysis
715
Sheet Layouts
737
Decimal and Millimeter Equivalents; Symbols for Instructors Corrections
741
Color Plates
743
751
Index

This page intentionally left blank

OVERVIEW
A new machine, structure, or system must exist in the mind of the
engineer or designer before it can become a reality. This original
concept or idea is usually placed on paper or as an image on a com-
puter screen and communicated to others by way of the graphic lan-
guage in the form of freehand sketches. These first sketches are
followed by other, more exact, sketches as the idea is developed
more fully.
The engineer and drafter for the twenty-first century must
understand how to read and write in the graphic language. Every-
one on the engineering and design team must be able to communi-
cate quickly and accurately in order to compete in the world
market. Like carpenters learning to use the tools of their trade, engi-
neers, designers, and drafters must learn the tools of technical draw-
ing. While CAD has replaced traditional drafting tools for many
design teams, the basic concepts of the graphic language remain the
same. Those students who can become proficient in graphic com-
munication will succeed and add value to the employer who hires
them.
OBJECTIVES
After studying the material in this chapter, you
should be able to:
1. Describe the role of the engineer on a
design team.
2. List two types of drawings.
3. Explain why standards are important.
4. Draw examples of parallel and perspec-
tive projection.
5. Define plane of projection and
projectors.
6. Identify uses of the graphic language.
7. Describe the differences between
mechanical drawing and sketching.
The Graphic Language and Design
From Chapter 1 of Engineering Graphics, Eighth Edition, Frederick E. Giesecke,
Alva Mitchell, Henry Cecil Spencer, Ivan Leroy Hill, Robert Olin Loving, John
Thomas Dygdon, James E. Novak. Copyright © 2004 by Pearson Education, Inc.
Published by Pearson Prentice Hall.All rights reserved.

■ INTRODUCTION
The old saying that “necessity is the mother of inven-
tion” is still true, and a new machine, structure, system,
or device is the result of that need. If the new object is
really needed or desired, people will buy it or use it as
long as they can afford it.
Before a new object of any kind goes into produc-
tion, certain questions must be answered: What is the
potential market for this object? Can the object
(device or system) be sold at a price that people are
willing to pay? If the potential market is large enough
and the estimated selling price seems reasonable, then
the inventor, designer, or company officials may
choose to proceed with development, production, and
marketing plans for the new project.
A new machine, structure, or system, or even an
improvement of an existing system, must exist in the
mind of the inventor, engineer, or designer before it
can become a reality. This original concept is usually
placed on paper or as an image of a computer screen. It
is then communicated to others by way of the graphic
language in the form of freehand idea sketches, or
design sketches (Fig. 1). As the idea is devel-
oped more fully, these original sketches are followed
by other sketches, such as computation sketches.
Engineers and designers must be able to create idea
sketches, calculate stresses, analyze motions, size parts,
specify materials and production methods, make design
layouts, and supervise the preparation of drawings and
specifications that will control the numerous details of
product manufacture,assembly,and maintenance.To per-
form or supervise these many tasks,engineers make liber-
al use of freehand sketches. They must be able to record
and communicate ideas quickly to associate and support
personnel. Both facility in freehand sketching and the
ability to work with computer-controlled drawing tech-
niques require a thorough knowledge of the graphic lan-
guage. Engineers and designers who use a computer for
drawing and design work must be proficient in drafting,
designing,and conceptualizing.
Typical engineering and design departments are
shown in Figs. 2 and 3. Such staffs include people
who have considerable training and experience as well
as recent graduates who are gaining experience. There
is much to be learned on the job, and inexperienced
people must start at a low level and then advance to
more responsible positions as they gain experience.
■ FIGURE 1 ■ An Initial Idea Sketch. Courtesy of Ratio Design Lab, Inc.
2

■ FIGURE 2 ■ Engineers Work to Have an In-Depth Understanding
of a Product’s Design. Courtesy of AC Engineering, Inc.
■ FIGURE 3 ■ Part of a Typical Engineering Design Department.
Courtesy of Hewlett-Packard Company.
1 ■ THE GRAPHIC LANGUAGE
Although people around the world speak different lan-
guages, a universal graphic language has existed since
the earliest of times. The earliest forms of writing were
through picture forms, such as the Egyptian hieroglyph-
ics (Fig. 4). Later these forms were simplified and
became the abstract symbols used in our writing today.
A drawing is a graphic representation of a real thing,
an idea, or a proposed design for later manufacture or
construction. Drawings may take many forms, but the
graphic method of representation is a basic natural form
of communication of ideas that is universal and timeless.
2 ■ ARTISTIC AND TECHNICAL DRAWINGS
Graphic representation has been developed along two
distinct lines, according to purpose: (1) artistic and (2)
technical.
From the beginning of time, artists have used draw-
ings to express aesthetic, philosophic, or other abstract
ideas. People learned by conversing with their elders
and by looking at sculptures, pictures, or drawings in
public places. Everybody could understand pictures,
and they were a principal source of information.
The other line along which drawing has developed
has been the technical. From the beginning of recorded
history,people have used drawings to represent the design
of objects to be built or constructed. No trace remains of
these earliest drawings, but we know that drawings were
used,for people could not have designed and built as they
did without using fairly accurate drawings.
3 ■ EARLY TECHNICAL DRAWING
Perhaps the earliest known technical drawing in exis-
tence is the plan view for a design of a fortress drawn by
the Chaldean engineer Gudea and engraved on a stone
tablet (Fig. 5). It is remarkable how similar this plan is
to those made by modern architects, although it was
“drawn” thousands of years before paper was invented.
In museums we can see actual specimens of early
drawing instruments. Compasses were made of bronze
and were about the same size as those in current use.
As shown in Fig. 6, the old compass resembled the
dividers of today. Pens were cut from reeds.
The scriber-type compass gave way to the compass
with a graphite lead shortly after graphic pencils were
developed. At Mount Vernon we can see the drawing
instruments used by the great civil engineer George
Washington, bearing the date 1749. This set is very
similar to the conventional drawing instruments used
■ FIGURE 4 ■ Egyptian Hieroglyphics.
■ FIGURE 5 ■ Plan of a Fortress. This stone tablet is part of a
statue now in the Louvre, in Paris, and is classified in the earliest
period of Chaldean art, about 4000 B.C. From Transactions ASCE, May 1891.
3

■ FIGURE 6 ■ Roman Stylus, Pen, and Compass. From Historical
Note on Drawing Instruments, published by V & E Manufacturing Co.
today. It consists of a divider and compass with pencil
and pen attachments plus a ruling pen with parallel
blades similar to the modern pens (Fig. 7).
The theory of projections of objects on imaginary
planes of projection apparently was not developed until
the early part of the fifteenth century by the Italian
architects Alberti, Brunelleschi, and others. It is well
known that Leonardo da Vinci used drawings to record
and transmit to others his ideas and designs for
mechanical constructions, and many of these drawings
are still in existence (Fig. 8). It is not clear whether
Leonardo ever made mechanical drawings showing
orthographic views as we now know them, but it is
probable that he did. Leonardo’s treatise on painting,
published in 1651, is regarded as the first book ever
printed on the theory of projection drawing; however,
its subject was perspective and not orthographic projec-
tion.
4 ■ EARLY DESCRIPTIVE GEOMETRY
Descriptive geometry is the science of graphic represen-
tation and solution of spatial problems. The beginnings
of descriptive geometry are associated with the prob-
lems encountered in designs for building construction
and military fortifications of France in the eighteenth
century. Gaspard Monge (1746–1818) is considered the
“inventor” of descriptive geometry, although his efforts
were preceded by publications on stereotomy (the art or
science of cutting solid bodies, especially stone, into
desired shapes), architecture, and perspective, in which
many of the principles were used. It was while he was a
professor at the Polytechnic School in France near the
close of the eighteenth century that Monge developed
the principles of projection that are now the basis of our
technical drawing. [A view of a part for a design is tech-
nically known as a projection]. These principles of
descriptive geometry were soon recognized to be of such
military importance that Monge was compelled to keep
his principles secret until 1795, after which they became
an important part of technical education in France and
Germany and later in the United States. His book, La
Géométrie Descriptive,is still regarded as the first text to
expound the basic principles of projection drawing.
Monge’s principles were brought to the United
States from France in 1816 by Claude Crozet, an alum-
nus of the Polytechnic School and a professor at the
United States Military Academy at West Point. He
published the first text on the subject of descriptive
geometry in the English language in 1821. In the years
immediately following, these principles became a regu-
lar part of early engineering curricula at Rensselaer
Polytechnic Institute, Harvard University,Yale Univer-
sity, and others. During the same period, the idea of
manufacturing interchangeable parts in the early arms
industries was being developed, and the principles of
projection drawing were applied to these problems.
■ FIGURE 7 ■ George Washington’s Drawing
Instruments. From Historical Note on Drawing Instruments, published by
V & E Manufacturing Co.
4

■ FIGURE 8 ■ An Arsenal, by Leonardo da Vinci.
Courtesy of the Bettmann Archive.
5 ■ MODERN TECHNICAL DRAWING
Perhaps the first text on technical drawing in this coun-
try was Geometrical Drawing, published in 1849 by
William Minifie, a high school teacher in Baltimore. In
1850 the Alteneder family organized the first drawing
instrument manufacturing company in the United States
(Theo. Alteneder & Sons, Philadelphia). In 1876 the
blueprint process was introduced at the Philadelphia
Centennial Exposition. Up to this time the graphic lan-
guage was more or less an art, characterized by fine-line
drawings made to resemble copper-plate engraving, by
the use of shade lines, and by the use of watercolor
“washes.” These techniques became unnecessary after
the introduction of blueprinting, and drawings gradually
were made less ornate to obtain the best results from
this method of reproduction. This was the beginning of
modern technical drawing. The graphic language now
became a relatively exact method of representation, and
the building of a working model as a regular preliminary
to construction became unnecessary.
Up to about 1900,drawings everywhere were gener-
ally made in what is called irst-angle projection,in which
the top view was placed under the front view, the left-
side view was placed at the right of the front view,and so
on.At this time in the United States,after a considerable
period of argument pro and con, practice gradually set-
tled on the present third-angle projection, in which the
views are situated in what we regard as their more logi-
cal or natural positions. Today, third-angle projection is
standard in the United States, but first-angle projection
is still used throughout much of the world.
During the early part of the twentieth century, many
books were published in which the graphic language was
analyzed and explained in connection with its rapidly
changing engineering design and industrial applications.
Many of these writers were not satisfied with the term
because they recognized that technical drawing was real-
ly a graphic language. Anthony’s An Introduction to the
Graphic Language, French’s Engineering Drawing, and
Giesecke et al., Technical Drawing, were all written with
this point of view.
f
5

6 ■ DESIGN PROCESS
Design is the ability to combine ideas, scientific princi-
ples, resources, and often existing products into a solu-
tion for a problem. This ability to solve problems in
design is the result of an organized and orderly
approach to the problem known as the design process.
The design process is not the haphazard operation of
an inventor working in a garage or basement, although
it might well begin in that manner. Nearly all successful
companies support a well-organized design effort, and
the vitality of the company depends to a large extent
on the planned output of its designers.
The design process leads to manufacturing, assem-
bly, marketing, service, and the many activities neces-
sary for a successful product, and it is composed of
several phases. Although many industrial groups may
identify them in their own particular way, one proce-
dure for the design of a new or improved product fol-
lows these five stages:
1. Problem identification;
2. Concepts and ideas;
3. Compromise solutions;
4. Models and/or prototypes;
5. Production and/or working drawings.
Ideally,the design moves through these stages,but as
new information becomes available, it may be necessary
to return to a previous stage and repeat a procedure.
7 ■ DRAFTING STANDARDS
Modern technical drawing books tended to standardize
the characters of the graphic language, to eliminate its
provincialisms and dialects, and to give industry, engi-
neering, and science a uniform, effective graphic lan-
guage. Of prime importance in this movement in the
United States has been the work of the American
National Standards Institute (ANSI) with the American
Society for Engineering Education, the Society of Auto-
motive Engineers, and the American Society of Mechan-
ical Engineers. As sponsors, they have prepared the
American National Standard Drafting Manual—Y14,
which is composed of a number of separate sections that
were published as approved standards as they were com-
pleted over a period of years.
These sections outline the most important idioms
and usages in a form that is acceptable to the majority.
They are considered the most authoritative guide to
uniform drafting practices in this country today. The
Y14 Standard gives the characters of the graphic lan-
guage, and it remains for the textbooks to explain the
grammar and the penmanship (see §1.9 for a definition
of penmanship as it applies to technical drawing).
8 ■ DEFINITIONS
After this brief survey of the historical development of
the graphic language,and before we begin a serious study
of theory and applications,a few terms need to be defined.
DESCRIPTIVE GEOMETRY This is the three-dimensional
geometry forming the background for the practical
applications of the graphic language and through
which many of its problems may be solved graphically.
INSTRUMENTAL DRAWING OR MECHANICAL DRAWING These
terms properly apply only to a drawing made with
drawing instruments. The use of “mechanical drawing”
to denote all industrial drawings is unfortunate not only
because such drawings are not always mechanically
drawn, but also because that usage tends to belittle the
broad scope of the graphic language by naming it
superficially for its principal mode of execution.
COMPUTER GRAPHICS This is the application of conven-
tional computer techniques (with the aid of one of many
graphic data processing systems available) to the analy-
sis, modification, and finalizing of a graphical solution.
The use of computers to produce technical drawings is
called computer-aided design or computer-aided drafting
(CAD) and also computer-aided design and drafting
(CADD). (See Fig. 9.)
You can use CAD to create a useful database that
accurately describes the three-dimensional geometry of
the machine part, structure, or system you are designing.
This database can be used to perform analysis, directly
machine parts, or create illustrations for catalogs and
service manuals.
■ FIGURE 9 ■ A CAD Workstation. Courtesy of Digital Equipment
Corporation.
6

SINGLE DATABASE
You can use a single CAD database to design, document,
analyze, create prototypes, and directly manufacture fin-
ished parts for your design. The term art to part is some-
times used to describe a CAD database being utilized for
many or all of these purposes.
SKETCHING FREEDOM
Initial ideas for the design are frequently sketched freehand,
as shown in Fig. A. While generating ideas for the design, it
is important to be able to quickly generate creative ideas
without the confines of using the computer. Sketching is still
generally the best tool to help in this process.
INTELLIGENT MODELS
After generating the initial ideas, the best alternatives for
the design are developed further. At this point, the engineer
may create rough 3D drawing geometry like you see in Fig.
B, perhaps using a parametric modeling software.
Parametric modeling uses variables to constrain the shape
of the geometry. Using parametric modeling the designer
roughly sketches initial shapes and applies drawing dimen-
sions and constraints to create models that have “intelli-
gence.” Later the designer can change the dimensions and
constraints as the design is refined so that new models do
not have to be created for each design change. Realistic
renderings of the model help you visualize the design.
From Art to Part
OPTIMIZING THE DESIGN
You can export the refined model directly into a Finite Ele-
ment Analysis (FEA) program to perform structural, thermal,
and modal analysis as shown in Fig. C. The parametric
model can easily be changed if the analysis shows that the
initial design will not meet requirements. Simulation pro-
grams may even animate the performance and function of
the system before a prototype is ever constructed. The tol-
erances and fits between mating parts can be checked
Graphics
Spotlight
(A)
(B)
(C)
(continues on next page)
7

ENGINEERING DRAWING AND ENGINEERING DRAFTING These
are broad terms widely used to denote the graphic
language. However, since the graphic language is also
used by a much larger group of people in diverse fields
who are concerned with technical work or industrial
production, these terms are not broad enough.
TECHNICAL DRAWING This is a broad term that
adequately suggests the scope of the graphic language.
It is rightly applied to any drawing used to express
technical ideas. This term has been used by various
writers since Monge’s time at least and is still widely
used, mostly in Europe.
ENGINEERING GRAPHICS OR ENGINEERING DESIGN GRAPHICS
These terms are generally applied to drawings for tech-
nical use and have come to mean that part of technical
drawing that is concerned with the graphical representa-
tion of designs and specifications for physical objects and
data relationships as used in engineering and science.
TECHNICAL SKETCHING This is the freehand expression
of the graphic language. Technical sketching is a valu-
able tool for engineers and others engaged in technical
work because through it most technical ideas can be
expressed quickly and effectively without the use of
special equipment.
BLUEPRINT READING This is the term applied to the
“reading”of the language from drawings made by others.
Actually,the blueprint process has now been replaced by
other more efficient processes, but the term “blueprint
reading” has been accepted through usage to mean the
interpretation of all ideas expressed on technical
drawings, whether or not the drawings are blueprints.
9 ■ WHAT ENGINEERING, SCIENCE, AND
TECHNOLOGY STUDENTS SHOULD KNOW
From the dawn of history, the development of technical
knowledge has been accompanied, and to a large extent
made possible, by a corresponding graphic language.
within the parametric modeling and design software. Fig. D
shows a shaded 3D model that closely resembles the final
part.
RAPID PROTOTYPING
While refining the design ideas, engineers often work con-
currently with manufacturing to determine the best ways to
make and assemble the necessary parts. After several
cycles of refining, analyzing, and synthesizing the best
ideas, the final design is ready to go into production. Rapid
prototyping systems allow parts to quickly be generated
directly from the 3D models for mockup and testing. Fig. E
shows the prototyped part. When the design is approved
the finished parts can be created using numerical con-
trolled machines which get their tool paths directly from
the 3D models.
GET NEW PRODUCTS TO MARKET QUICKLY
The necessary documentation for the design, manuals,
brochures, and other literature can be created directly from
the same geometr‘y used for design and manufacturing.
Shortened design cycle time, improved communication,
better opportunity to analyze and make design changes,
are all advantages for companies using integrated CAD
software for the design, documentation, and manufacture
of their products.
Photographic material reprinted with the permission from and under the
copyright of Autodesk, Inc.
(D) (E)
8

h
e
g
f
h
e
g
f
■ FIGURE 10 ■ Projections.
Today the intimate connection between engineering
and science and the universal graphic language is more
vital than ever before. Thus, training in the application
of technical drawing is required in virtually every engi-
neering school in the world.
The old days of fine-line drawings and of shading
and “washes” are gone forever; artistic talent is no
longer a prerequisite to learning the fundamentals of
the graphic language. Instead, today’s graphics student
needs the same aptitudes, abilities, and computer skills
that are needed in science and engineering courses.
The well-trained engineer, scientist, or technician
must be able to make and read correct graphical repre-
sentations of engineering structures, designs, and data
relationships. This means that the individual must
understand the fundamental principles, or the
grammar, of the language and be able to execute the
work with reasonable skill (which is penmanship).
Graphics students often try to excuse themselves for
inferior results (usually caused by lack of application) by
arguing that after graduation they do not expect to do
any drafting at all.Such students presumptuously expect,
immediately after graduation, to be accomplished engi-
neers concerned with bigger things.They forget that first
assignments may involve working with drawings and pos-
sibly revising drawings,either on a board or on a comput-
er, under the direction of an experienced engineer.
Entering the engineering profession via graphics pro-
vides an excellent opportunity to learn about the product,
the company operations, and the supervision of others.
Even a young engineer who has not been success-
ful in developing a skillful penmanship in the graphic
language will have use for its grammar, since the ability
to read a drawing will be of utmost importance. Fur-
thermore, the engineering student is apt to overlook
that, in practically all the subsequent courses taken in
college, technical drawings will be encountered in most
textbooks.The student is often called on by instructors
to supplement calculations with mechanical drawings
or sketches. Thus, a mastery of a course in technical
drawing utilizing both traditional methods and com-
puter systems (CAD) will aid materially, not only in
professional practice after graduation but more imme-
diately in other technical courses.
Besides the direct advantages of a serious study of
the graphic language, many students learn the meaning
of neatness, speed, and accuracy for the first time in a
drawing course. These are basic and necessary habits
for every successful engineer, scientist, and technician.
The ability to think in three dimensions is one of
the most important requisites of successful scientists,
designers, and engineers. Learning to visualize objects
in space, to use the constructive imagination, is one of
the principal values to be obtained from a study of the
graphic language. Persons of extraordinary creative
ability possess the ability to visualize to an outstanding
degree. It is difficult to think of Edison, De Forest, or
Einstein as being deficient in constructive imagination.
10 ■ PROJECTIONS
Behind every drawing of an object is a space relation-
ship involving four imaginary things:
1. The observer’s eye, or the station point;
2. The object;
3. The plane of projection;
4. The projectors,also called visual rays or lines of sight.
For example, in Fig. 10a the drawing efgh is the
projection, on the plane of projection A, of the square
ABCD as viewed by an observer whose eye is at the
point O.The projection or drawing on the plane is pro-
duced by the points at which the projectors pierce the
plane of projection (piercing points). In this case,where
the observer is relatively close to the object and the
projectors form a “cone” of projectors, the resulting
projection is known as a perspective.
If the observer’s eye is imagined as infinitely distant
from the object and the plane of projection, the projec-
tors will be parallel, as shown in Fig. 10b; hence, this
type of projection is known as a parallel projection. If the
projectors, in addition to being parallel to each other, are
perpendicular (normal) to the plane of projection, the
9

■ FIGURE 11 ■ Classification of Projections.
Distance from Observer
Classes of Projection to Plane of Projection Direction of Projectors
Perspective Finite Radiating from station point
Parallel Infinite Parallel to each other
Oblique Infinite Parallel to each other and oblique to plane of projection
Orthographic Infinite Perpendicular to plane of projection
Axonometric Infinite Perpendicular to plane of projection
Multiview Infinite Perpendicular to planes of projection
TABLE 1 Classification by Projectors.
result is an orthographic, or right-angle, projection. If
they are parallel to each other but oblique to the plane of
projection, the result is an oblique projection.
These two main types of projection—perspective
or central projection, and parallel, or central, projec-
tion—are further broken down into many subtypes, as
shown in Fig. 11, and will be treated at length in the
various chapters that follow.
A classification of the main types of projection
according to their projectors is shown in Table 1.
10

CHAPTER SUMMARY
■ The members of the engineering design project team
must be able to communicate among themselves and with
the rest of the project team in order to contribute to the
team’s success.
■ The graphic language is the universal language used by
every engineering team designing and developing prod-
ucts throughout the world.
■ There are two basic types of drawings: artistic and technical.
■ Technical drawing is based on the universal principles of
descriptive geometry, developed in the late eighteenth
century in France.
■ The design process is the ability to combine ideas, scien-
tific principles, resources, and existing products into a
solution for a problem. It consists of five specific stages.
■ Every technical drawing is based on standards that pre-
scribe what each symbol, line, and arc means.
■ Computers running CAD software are the current tools
used by drafters. However, the basic drawing principles
are the same ones used for hundreds of years.
■ Drawings are based on the projection of an image onto a
plane of projection. There are two types of projection:
parallel and perspective.
■ Successful companies hire skilled people who can add
value to their design team. The proper use of equipment
and a thorough understanding of the graphic language
are two essential skills employers require.
REVIEW QUESTIONS
1. What is the role of the engineer on the design team?
2. What is the difference between mechanical drawing and
sketching?
3. Describe the main difference between parallel projec-
tion and perspective projection.
4. When is sketching an appropriate form of graphic com-
munication?
5. Why are standards so important for members of the
engineering design team?
KEY WORDS
GRAPHIC LANGUAGE
TECHNICAL DRAWING
DRAWING INSTRUMENTS
COMPUTER GRAPHICS
PERSPECTIVE
DESIGN PROCESS
DESIGN TEAM
DESCRIPTIVE GEOMETRY
STANDARDS
PROJECTION
PLANE OF PROJECTION
6. What is the most important new tool used by drafters?
7. What is a plane of projection?
8. What are projectors and how are they drawn?
9. What is the design process?
10. What are the five phases of the design process?
11

From Chapter 2 of Engineering Graphics, Eighth Edition, Frederick E. Giesecke,
Alva Mitchell, Henry Cecil Spencer, Ivan Leroy Hill, Robert Olin Loving, John
Thomas Dygdon, James E. Novak. Copyright © 2004 by Pearson Education, Inc.
Published by Pearson Prentice Hall.All rights reserved.
Introduction to CAD

Other documents randomly have
different content

Mutta kalamiehet soutavat syvälle ja heittävät nuottansa apajalle,
tekevät suuren kaarroksen, vetävät, vinnaavat ja saavat "sadan
taimenta, tuhannen pieniä kaloja". Sekä taimenta että siikaa he
todella saavatkin, rautua ja harria, jotka Lapin suurissa järvissä ovat
niin verrattomia. Mutta vetääpä nuotta myöskin haukea ja
ahventakin.
Sitten taas nuotta apajalle ja uusi veto, ja taas ja taas, aina
puoleen yöhön asti, jopa siitä ohikin, ellei vedenjumala ole oikein
anteliaalla tuulella.
Sivu sydänyön hetken on aika jo vierähtänyt, ja pohjoisella
taivaalla punoittava aurinko on jälleen aloittanut uuden kiertonsa,
kun kalamiehet saapuvat kotirantaansa. Ja naiset ovat taas
soutimissa, miehet perässä huopaamassa.
Miehet astuvat suoraa päätä pirttiin, mutta naiset jäävät rantaan
asettelemaan raskasta märkää nuottaa uluille ja kalastusneuvoja
laittamaan korjuuseen, ja sitten vasta he kalakoria kantaen joutuvat
tupaan.
Mutta eiväthän miehetkään pirtissä ole suinkaan toki laiskoina
olleet: teeveden ovat he valmiiksi kiehauttaneet, kalaa ja kakkua
pöytään laittaneet, niin että naisilla on heti, kun sisään saapuvat,
lämmin teevesi juotavana.
Sitten käydään illan saalista käsittelemään. Parhaimmat kalat,
isoimmat taimenet, harrit, raudut ja siiat, työnnetään keittokattilaan,
mutta hauet ja ahvenet sekä pienet harrit, siiat ja taimenet heitetään
suolaan pantaviksi taikka kuivattaviksi. Siika, taimen ja harri on
parasta suolakalana, hauki ja ahven taas kuivattuna.

Ja seuraavana iltana tehdään taas samanlainen kalaretki. Joka ilta,
jos vain ilma suinkin myöten antaa, jopa pyhäpäivän iltanakin, käy
koltta nuottaa vetämässä, viipyen siellä aamupuoleen yötä ja sitten
päivänsä makaillen.
Syksyllä taas, kierän jään aikana, vedetään nuottaa jään alta.
Isosta avannosta, nueht-kaldijsta, lasketaan nuotta jään alle,
uitetaan pitkien salkojen avulla pikku avannolta toiselle pitkäksi
kierrokseksi ja tuodaan takaisin isolle avannolle, josta se sitten
kiskotaan ylös.
Verkko, saim, on kolttalaisen toinen tärkeä kalanpyydys. Joka
talossa on verkkoja kymmenittäin, jopa neljään, viiteenkymmeneen
varakkaalla ja ahkeralla pyytäjällä. Iltapäivin käydään verkkoja
laskemassa järvien rantaheinikkojen reunaan, matalille kareille,
salmiin ja jokien suihin, useampiakin verkkoja yhteen jataan,
jaatuun. Toisinaan vielä, kun verkot on potkettu, soutaa loiskutellaan
heinikkoa pitkin, järven rantapuolia, niin että kalat hätäyksissään
uivat pyydykseen. Aamupäivin käydään verkkoja kokemassa.
Verkkojen potkemista ja kokemista saattavat hoitaa naiset yhtä hyvin
kuin miehetkin. Entisaikaan, kun käytettiin keveämpiä painokiviä,
laskettiin verkot jokiin pitkin virtaa,kun eivät muuten olisi virrassa
kestäneet, mutta nykyään, kun käytetään raskaampia
tuohikukkaroita, potketaan verkot poikkivirtaan.
Keväisin laskee lappalainen verkkojaan salmien sulapaikkoihin ja
suliin jokisuihin ja saa keväistä kutukalaa, haukea, ahventa ja harria
pitkän talvipaaston perästä. Syysasunnoilla eläessään kiertelee koltta
syksyjärvillään siikojen kutusijoille verkkoja laskemassa. Ja kun tulee
talvi, päästelee hän porolla järvelle pyydyksineen ja heittää verkot
jään alle, uitellen niitä avannosta toiseen. Tällaistakin, käsiä

paleltavaa pakkastyötä saattavat kyllä monet arkailemattomat koltta-
naiset toimittaa. Niinkuin Koaistjen Evvanan eukkokin, joka
nelisenkymmentäkin verkkoa työntää jään alle, yli Vuolu-jaurin selän,
ja niitä yksinään kokee ja hoitelee.
Syyspyynnin kaloja säilyttää koltta jäädytettynä pahimman
sydäntalven varaksi, sillä silloin, pimeimpänä aikana, ei mikään kala
liiku, eikä silloin verkkoja lasketa eikä nuottaa vedetä.
On koltalla kolmaskin kalanpyydys, merta. Se on petäjän päreistä
kudottu suppilo, jolla kevätsulasista pyydetään kutukalaa; syksyllä
viedään se siian kutupaikoille.
Onkimista ja uistamista eivät entisaikaan kolttien kalajärvet
suvainneet, vaan saattoivat pelästyttää pahan pyytäjän kovin suurilla
kaloilla taikka tavattoman runsaalla saaliilla. Niinpä pelästytti
vedeneläjä erään Nuortijärven kolttapojan, joka uistimella uskalsi
mennä kaloja yrittämään: antoi paljon kalaa ja suuria kaikki. Ja
sitten vielä kuuli poika kaiken yötä kovaa kolkutusta ja läiskettä,
niinkuin olisi järvellä uistinta soudettu ja kaloja veneeseen viskelty. Ei
uskaltanut poika enää uistimineen mennä järvelle.
Suurien jokien väkevistä virroista pyytävät koltat lohta, luossaa.
Niinpä on monissa niemimaan jokien koskipaikoissa lohipato, sappor,
joko jokisuulla taikka ylempänä sisämaassa. Semmoinen on esim.
Tuulomajoessa, Patunankönkään vierellä, Nuortijärven alapuolella.
Tuuloman kautta kun sekä Luton alueen että Nuortijoen vedet
virtaavat, on Patunan lohenpyyntipaikka sekä Suonikylän että
Nuortijärven kolttien yhteisomaisuutta. Yhdesssä ovat kylien miehet
lohipatoa pitäneet, kalaa saaneet ja saaliinsa keskenään jakaneet.
Joen vasemmalla rannalla on kaksi kalapirttiä, kummankin kylän
pyytömiehillä omansa. Onpa rannalle yhteisesti rakennettu pieni

tsassounakin, jossa onnistuneen kalansaaliin jälkeen saadaan
jumalalle kantaa kiitosta.
Metsäjärvillä pyydystelevät koltat kalaa vain perhekunnittain, kukin
omilla kalavesillään. Joskus vain on veljeksillä yhteiset nuotat, joita
yksissä miehin vedetään ja saalis sitten jaetaan pyytäjien mukaan. Ja
köyhä, pyydyksetön metsäkodan eläjä voi liittyä varakkaamman
nuottamiehen apulaiseksi ja saa silloin palkoikseen kolmanneksen
saaliista.
Jäämeren rantaseutujen, kuten Kildinin, Varsinskin, Jokongan,
Lumbovskin ja Ponoin koltilla on taas omat merelliset
kalastustapansa ja pyyntikeinonsa Jäämerellä ja jokisuilla, Jäämeren
rannalla.
Kalanpyydyksensä valmistaa koltta itse ja tarpeen tullen korjaa ja
paikkailee ne. Kesäkauden päivät ovat kalanpyynnin ohella omiaan
pyydyksien laittamiseen ja korjailuun, muitakaan hommia kun ei ole.
Milloin istuu ukko verkonkudelmaan silmiä pistellen, milloin siinä
akka askaroi, milloin taas pojat taikka tyttäret vuoroonsa istahtavat
käpyä käyttelemään. Toisinaan näkee koko perheen hääräilevän
nuotan repeämiä kuroilemassa. Ja pirtissä istuskellessa voidaan
myös valmistella nuotan ja verkon kiveksiä, verkon tuohikierukoita
sekä nuottalautoja.
Verkot ja verkkoköydet sekä nuotat lappalainen värjää, roukaa,
koivunkuorella. Paksua, vanhan, suuren, koivunkärrikän tyvikaarnaa
kuivataan ja keitetään tuhkan kanssa kentällä isossa kattilassa,
pannen joukkoon kuusen pihkaisia käpyjäkin; sitten sotketaan
kalanpyydykset kattilaan ja kiehutetaan, niin että tumma väri tarttuu
kiinni. Toisinaan näkee iltasilla ukon roukauskattilaa hoitelevan,
toisinaan taas häärivät sen luona naiset.

Kalanpyytäjän tarpeita ovat myöskin veneet, voonas, joita joka
talossa on viisin, kuusin kappalein: ainakin pari venettä tarvitaan,
aina järvellään. Ja jos on etäisempi kalastusjärvi, jolle ei vie vesiteitä
toisilta pyyntipaikoilta, vaatii se omat veneensä. Veneetkin ovat
kolttien omia käsialoja, erityisten taitavien veneseppien rakentamia.
Sen osan saalista, joka ei päivän mittaan tule syödyksi, panee
koltta talteen talven kalattomien päivien varalle, suolaa
kalapuoreihinsa taikka laittaa kapakalaksi.
Kalat kuivataan kaadaksen orsilla katon alla taikka monesti vain
artun orsilla, paljaan taivaan alla. Isot kalat halkaistaan
vatsapuolelta, leikataan selkäpuoleen muutamia viistoviiluja, joihin
suolojakin ripotellaan, pingoitetaan rassilla levälleen ja työnnetään
pyrstöön leikatusta lävestä kuivausvarpaan. Pienet kalat leikataan
halki vatsasta selkään pitkin pituuttaan ja pistetään halkeamasta
vartaaseen. Pikku siiat halkaistaan kyljittäin, ja kaikkein pienimmiltä
kaloilta avataan vain vatsa ja kaula, ja kalat pistetään leuoista
kimpuittain rasseihin. Monesti näkee katoksen alustan täynnään
kalavartaita poikittain katoksen orsille asetettuina, vartaat kaloja
täytenään, vielä pikku kalakimppuja vierellä riippumassa. Viikon, pari
vaatii iso kala kuivaakseen, pienet kapaantuvat muutamassa
päivässä. Kuivat kapakalansa kasaa koltta aitan loukkoon lattialle, ja
karttuu niitä hyvinä pyyntikesinä talven varaksi kokonaiset suuret
röykkiöt.

8. METSÄSTYKSESTÄ.
Niinkuin kesä on suotuisinta kalanpyynnin aikaa, niin taas syksy ja
talvi ovat paraita aikoja metsänkäyntiin. Silloin koltta kiertää
suunnattomat erämaansa ristiin ja rastiin, milloin kaahaisten karhun
kintereillä, milloin hirvilaumaa hiihdättäen, milloin taas ahdistellen
ahmaa, näätää, kärppää, saukkoa taikka muuta metsänelävää.
Entiseen aikaan asusteli Kuollan-Lapin kaukaisissa korpijokiloissa
vielä majavakin, maajjig, tuo kautta maailman kuulu turkiseläin. Sitä
pyydystelivät koltat sukkelalla satimella, piärttamilla eli maajjig-
kuattilla. Jokisuihin, suvantoihin, majavain oleskelupaikkojen lähelle,
iskettiin vahvoista pystyriuvuista tiivis pyöreähkö katiska, niin korkea,
että riukujen latvat ulottuivat vedenpinnan yli. Katiskaan vei sivusta
aukko, majavan mentävä, ja katon rakensi pakkanen jäätämällä
veden. Kun majava sukelsi aukosta piärttamiin jyrsimään sinne
syötiksi asetettuja koivuja, putosi ovea sulkeva luukku alas, ja
majava jäi satimeen ja hukkui. Jystämällä jää rikki, otettiin saalis
ulos ja saatiin väliin kaksikin jyrsijää samalla kertaa.
Näin kertovat koltat vielä entisestä majavanpyynnistä.

Mutta jo aikoja on majavat hävitetty sukupuuttoon kolttien
erämaista. Suonikylän ja Nuortijärven kolttien metsästysmailta
kerrotaan viimeinen korpijokien suuri patomestari surmatun
Jaurujoen yläjuoksulta, Vuokmanajoelta, ja oli se tapahtunut niihin
aikoihin, jolloin Jaurun Meetrej-ukon isä oli ollut vielä poikanen.
Meetrejn nuorena ollessa olivat majavien rakentamat padot ja kodat
Vuokmanajoella olleet vielä ehjiä ja hyvässä kunnossa.
Vanhaan aikaan samoili Kuollan-Lapin erämaissa myöskin suuria
villipeura-, koddi eli mientuz-laumoja, ja niitä lappalaiset
pyydystelivät sekä haudoilla että hankailla. Peurojen kulkuteille,
suurien jänkien välisille kankaille, kaivettiin syviä kuoppia,
piikkipohjaisia salahautoja, jotka ovelasti peitettiin, niin että pahaa
aavistamattomat haarasarvet sortuivat niihin surmikseen. Vielä
nytkin näkee monilla kankailla, kuten Tuulomanjoen varsilla ja Luton
rantamilla, vanhoja nurmettuneita kuopanteita, entisten
peurahautojen sijoja.
Paljon pyydettiin peuroja myöskin hankailla, joita lappalainen
nimitti nimellä aggas. Oli rakennettu pitkiä, kymmen-, parikymmen
virstaisiakin aitoja kankaille poikki selkosten, jängästä toiseen taikka
järvestä järveen. Pari vahvaa ortta, toinen miehen rinnan korkuisella,
toinen alempana, oli asetettu puusta puuhun, kannosta kantoon,
taikka haarukkain varaan, ja tuon tuostakin oli aidassa aukko, johon
oli viritetty suopunkinuoran paksuinen, punottu ansa, kieli. Sata,
pari, jopa kolmekin sataa surmansilmukkaa saattoi tämmöiseen
kuolemanaitaan olla asetettuna, ja niihin peurat kankaita kulkiessaan
monesti puuttuivat. Joka viikko käytiin aitoja kokemassa, jotteivät
sudet ja ahmat olisi ehtineet saaliinjaolle.

Vanhat metsämiehet muistavat vielä ennen käytetyn ansojen
asemesta aita-aukoissa itseampuvia keihäitä, ja semmoisia hankaita
sanottiin keihäshankaiksi. Vahva kuusenkarhakka oli jännitetty
jouseksi, joka oli ampaissut surmaavan keihään aukosta pyrkivän
peuran kylkeen.
Mutta vahvan lumen aikana laativat lapinukot jänkien välisille
kaitaisille saarekkeille oikean suursurman: silmustivat puitten väleihin
ansan ihan ansan viereen ja välimaat sekä sivut sulkivat aidalla.
Rakensivat vielä toisen, jopa kolmannenkin samanlaisen pauloituksen
edellisen taakse. Sitten kun sattui kovan onnen peuralauma
lähimaille, niin mentiin kymmenin miehin, piiritettiin lauma ja
huutaen ja hoilaten ja meluten ajettiin koko parvi suoraa päätä
kamalaan kuoleman paikkaan, jossa, jos ajo hyvin onnistui, melkein
koko metsäläisparvi sai surullisen loppunsa.
Vanhojen miesten muistannan aikana oli vielä pyydetty peuroja
näin ansahankailla ja paljon saatu, mutta nyt ovat jo Kuollan-
Lapinkin sydänmaista villipeurat niin hävinneet ja hävitetyt, etteipä
niiden pyynnistä juuri voi puhua. Joskus vain jokunen sattumalta
tavataan ja ammutaan, ja silloin tällöin eksyy koltan porotokkaan
joku metsän villi haarasarvi, mutta ihmisen lähestyessä se heti
hurjana kirmaisee korpeen.
Mutta suurmetsien komeita kruunupäitä, hirviä, sörv, on vielä kyllä
Kuollan-Lapissa, ja niitä koltat ahkerasti ajelevat.
Kevättalvella, suuren paaston aikana, kun lumihanget jo ovat
vahvuneet sivakan kantaviksi, lähtevät koltat pitkille pyyntiretkille.
Parin, kolmin, neljinkin miehin liitytään samaan seuraan ja kuusin,
seitsemin poroin, eväät, metsästystarpeet ja sukset ahkioissa
ajellaan pyydyspaikalta toiselle. Omilla pyyntimailla, omien

kesäkautisten asuinpaikkojen ja kalastusjärvien seutuvilla kyllä
pysytellään ja ajellaan kaikenlaista metsänotusta, mutta etupäässä
ahdistellaan hirveä. Mutta tiukan ajon tiimellyksessä "erehdytään"
monesti naapurien alueillekin, jopa naapurikylienkin erämaihin
varkaisiin ja otetaan, mitä saadaan. Saaliista kyllä vanhojen
oikeuskäsitteiden mukaan, kuuluisi osa erämaan omistajalle, mutta
kaikessa hiljaisuudessa hiihdellään jälleen omille maille ja viedään
mukana kaikki, mitä korpi on antanut.
Hylkeennahalla pohjatuilla kolloksillaan hiihdellä hivuttelee koltta
kuin korpien karvainen peikko äänettömästi yli hankien, eikä
vähääkään sihahda karvainen kollos, niinkuin sihahtelee koivuinen
sivakka. Kun tavataan hirvenjäljet, lähdetään niitä sivakoimaan, ja
yritetään yllättää otus makuusijaltaan. Ennen makuulle
heittäytymistään tekee hirvi suuren kierroksen ja palaa jälkiensä
lähimaille lepäämään, katse jälkiä kohden suunnattuna. Hyvin
varovaisesti vaanien täytyy siis pyyntimiehen lähestyä, jos mielii
saalistaan tavoittaa. Jos taas hirvi ennättää taipaleelle, ajetaan sitä
takaa jälkiä seuraten, ja kun päästään lähimaille, hiihdetään sivulle
ja sieltä vaanien yritellään saaliin kimppuun. Monesti satutaan
yllättämään kokonainen lauma, jolloin sitä aletaan miehissä
paukutella ja lennättää, ja kun lauma hajaantuu, hajaantuvat
surmamiehetkin ja lähtevät kukin oman ajettavansa kintereille.
Ahkerasti koltat hirviä ajelevat ja paljon he niitä saavatkin
kaadetuksi. Niinpä on Suonikylän Fofonov-ukko joskus poikineen
talven kuluessa kymmeneltäkin hirveitä taljan kuoraissut.
Saaliinsa, hirvenlihat ja muut syötävät, tallettaa metsämies
jäädytettyinä kesäkautisten asuinpaikkojensa aittoihin, taljat taas
kuljettaa mukanaan pyyntiretkeltään palatessaan.

Milloin satutaan pyydysretkellä kohtaamaan näädän jäljet,
käydään niitä seuraamaan. Koirien ahdistamana sukeltaa näätä,
nieht, helposti kiviraunioon taikka johonkin lahokantoon tai
kuusenrytöön. Silloin viritetään pitkä, parikymmensylinen
näätäverkko, nieht-saim, piilopaikan ympärille, sytytetään tuli
lahokantoon taikka työnnetään savuavia pökkelöitä kiviraunioon, niin
että piileskelijän on pakko tulla ulos ja yrittää pakoon. Mutta siinä se
kohta takertuukin verkkoon ja joutuu koirien kynsiin.
Näin hyökätään pyyntiretkellä kaiken muunkin kelvollisen
metsänriistan kimppuun, milloin mitäkin tavoittaen. Karhun
pesällekin pohjastutaan joskus ja silloin aloitetaan heti tappelu.
Mutta sitten keväthangilla, kun karhu on lähtenyt pesästään
liikkeelle, käydään koirien kanssa siltä turkkia riistämään. Muuta
koltta ei karhulta kyllä otakaan kuin karvaisen turkin vain, sillä lihat
heittää hän metsään taikka tarjoaa ne Inarin lappalaiselle tai
suomalaiselle. Karhunlihaa ei koltta syö, Inarilaiset kyllä syövät sitä
ja tietävät, että karhunliha ei maista koltalle siksi, kun karhu on
heidän heimolaisensa, — koltat ovat muka samaa sukua kuin
kontiokin.
Miten lienee, mutta niin merkillinen otus karhu on, ettei sen
tappoon ole suinkaan meluten mentävä. Naisväelle varsinkaan ei saa
asiasta sanallakaan mainita, vaan heille sanotaan muka oltavan vain
porometsälle lähdössä. Sillä jos naiset saavat miesten puuhat tietää,
voi käydä niin, ettei saadakaan karhua. Taikka saattaa kontio
hyökätä pyytömiesten kimppuun ja raadella heitä, jopa surmatakin.
Niin kamalasti kävi eräällekin koltalle, joka akkansa tieten lähti
karhumetsälle, ja akka siitä vielä hupsuuksissaan toisille kielitteli
sanoen: "Minun ukkoseni meni karhuntappoon, karhuntappoon ukko

hiihti." Mutta eipä ukko karhuntaposta palannutkaan. Metsästä
löydettiin sitten äijä kädet ja jalat ruhjottuina ja päänahka silmille
kuoraistuna. Kuolleena oli kyllä kontiokin kaatajansa vieressä.
Susi, kuimppe, on lappalaisen suurin vihollinen, surkea porojen
surma, joka kymmenlukuisin laumoin liikkuu talvisilla tuntureilla,
joskus kolme-, neljäkymmentäkin nälkäistä ryökälettä samassa
parvessa. Kun sellainen joukko ryntää porotokkaan tulee siinä selvää
jälkeä: kymmeniä poroja kaataa se yhdellä iskulla samasta parvesta,
syöksyen sitten toiseen tokkaan ja tehden taas samat tuhot. Siksi
lappalainen vihaakin sutta oikein sydämensä pohjasta, ja missä ikinä
hän suden kohtaa, tappaa hän sen, eikä vain säälimättä, vaan mitä
suurimmalla nautinnolla ja mielihyvän tunteella. Hän ampuu sen kuin
rosvon, mutta jos ei satu olemaan pyssyä, keihästää hän sen
suksisauvallaan, tavoitettuaan sen vahvassa lumessa, taikka kolhii
kirveellään taikka paremman puutteessa sohikoi suurella puukollaan.
Venäjällä ei makseta tapporahoja sudesta, eikä lappalainen niitä
kaipaakaan, vaan surmaa hän suden suuritta rahoittakin omasta
halustaan. Ajamalla entisaikaan sutta enimmäkseen ahdisteltiin,
mutta on sittemmin jo opittu sitä raudoilla ja myrkkysyötilläkin
pyydystämään.
Melkein yhtä vihattu kuin susi on ahma, keatki, porojen suuri
surma sekin, kalapuorien ja liha-aittojen häpeämätön rosvo. Senkin
koltta säälimättä surmaa, missä vain tavoittaa metsästysretkillään
taikka poroja paimennellessaan. Metsiin, jäkäläkankaille, joilla ahmat
poroja vaanien liikuskelevat, laittaa lappalainen ovelia
ahmanloukkuja, keatki-piärttam, rakentaen vahvan hirsilavan, metriä
leveän, paria pitkän alle, ja toisen samanlaisen vielä vahvemmista
hirsistä. Tämän hän virittää vipusimilla ja laukaisuvitsoilla viistoon

edellisen päälle, niin että se, ahman käydessä alla olevaa syöttiä
repimään, rymähtää rosvon selkään.
Kettuja, riemni, yrittelee lappalainen joskus pyydystää raudoilla
sekä myrkkysyöteillä, väliin taas saaden sen ampumallakin.
Ketunpesiä etsii ja kaivelee hän kankaiden tievoista ja ryöstää niistä
poikaset. Entiseen aikaan olivat jotkut ukot pyydystelleet kettuja
käpylaudoilla, riemni-saales. Petäjänkannon metsäkankaalla olivat he
veistäneet kaksipiikkiseksi hangoksi, pistäneet piikkiin poronkoparan,
ja sitä tavoitellessa oli reporukka sukaissut etukäpälänsä hangon
ahtaaseen haarukkaan ja niin jäänyt ovelampansa saaliiksi.
Saukkoja, tshaarves, pyydetään syksyisin purojen seuduilta, josta
niitä etsitään koirain avulla. Koltat virittelevät myös rautoja poluille,
joita myöten saukot kulkea keikuttelevat vesiojasta toiseen taikka
käyvät rantakuusen alla saalistaan syömässä ja makailemassa. Ja
kärppää, pujtij, pyytää koltta myös raudoilla sekä puupölkystä
veistetyllä liskulla. Halkaistaan vain pölkky, veistetään siihen hiukan
koperoa, viritetään puolikkaat tikkujen varaan, pistetään vähän
poronkuuta väliin syötiksi, ja pieni portimo pistäytyy suurustamaan
ja saa surmansa.
Pienestä oravasta, uarrevista, ei koltta paljoa välitä, ampuuhan
sen sentään, kun tapaa, ja kuoraisee nahan laukkuunsa, mutta lihan
heittää koiralle. Samoin jänis, njuammel, on hänestä arvoton otus,
kynsikäs paltsasilmä, jonka lihasta ei ole ristityn ihmisen syötäväksi.
Poikaset sitä vain ansoilla nahan takia pyydystelevät.
Mutta metsälintuja kyllä ristittykin saattaa syödä. Talvella
eräretkillä niitä ammutaan, mitä vain saadaan: metsoa, koppeloa,
teertä, riekkoa ja pyytä.

Mutta sitten keväällä, paraana soitimen aikana, on lappalaisella
oikea linnustamiskiihko. Silloin on koltta yhtä innoissaan kuin
kotkottava koppelo taikka tappelunhaluinen metso. Poroilla oikein
ajetaan soidinahoille penikulmien päähän, joskus koko talon
miesväellä ja koko porotokan kanssa, valitaan siellä kullekin oma
vartiopaikkansa, ja sitten, kun metsän konsertti alkaa, paukutellaan
minkä ennätetään, ammutaan niin paljon kuin vain saadaan.
Metsojen kukkotappelua yllytetään vielä kalkuttaen puukolla
pyssynpiippua taikka koppelona kotkottamalla. Metso onkin
lappalaisen parhain pyytölintu, se yksin on koltalle vain loitte, lintu,
mutta muilla kaikilla on omat nimensä, koppelokin on kuohpel.
Ovela on koltta keväthehkuisia riekkojakin, rehpia, narrailemaan:
hiipii vätkyttävän riekkokukon nähdessään kaatuneen lieon alle,
naukuttaa siellä kuin naarasriekko, ja kun kukko juoksee liekoa
myöten muka kanaansa katsomaan, koppaa lieon-alainen naukuttaja
kukkoa koivista ja vääntää niskat nurin. — Talven lumilta pyytelee
koltta riekkoja koivuviidakkoihin viritetyillä ansoilla.
Keväisin ampuvat koltat myöskin arkoja hanhia ja joutseniakin,
tshuonje ja njuhtsh, kun ne ilmestyvät uiskentelemaan erämaiden
ensimmäisille sulille, jokien suihin, järvien salmiin ja virtojen
nivapaikkoihin. Pyssymiehet hiipivät silloin rantapensaikkoon
vaanimaan ja sieltä lennättävät surman kevätvieraille.
Samoin muitakin vesilintuja, sorsaa, sotkaa, telkkää, haapanaa,
meriteertä ja kuikkaa, ampuu koltta keväällä ja kesälläkin, milloin
vain sattuu tavoittamaan. Ampumansa vesilinnut koltta itse syö,
Joutsenen ja kuikan hän nylkee höyhentämättä ja myy nahat.
Kuikannahkaa koltta toisinaan käyttää pyssyneuvojen kotelona.

Niinkuin metso on koltalle metsän "lintu", niin on sorsakin
"vesilintu", tshattsi-loitte, mutta muille vesilinnuille on hänellä omat
nimensä. Niin on sotka soatke, haapana nart, meriteeri nurt ja
kuikka toohtig.
Vesilintujen, samoinkuin metsälintujenkin, munia koltta ryöstää,
milloin vain manne-sajen, "munasijan" löytää, rakenteleepa vielä ja
ripustaa rannanpuihin sotkalle ja telkälle onteloita pesäpönttöjä,
"uuttuja", vouht, samanlaisia harmaita kelotorvia, joita vielä nähdään
vesien rannoilla meidänkin salomaillamme. Pöntöistä koltta sitten
korjaa talteensa munasarjan toisensa jälkeen, keittää ja syö suolan
ja leivän kanssa, taikka paistaa niistä vehnäjauhoihin sotkien
makeata manne-kaahkia, munakakkua.
Metsänriistan nahat kaupittelee koltta Kuollaan taikka joskus
Norjaankin. Samoin myy hän metsälinnut, mitä ei itse käytä
hyväkseen, sekä metsä- ja vesilintujen höyhenet, joutsenen ja
kuikan nahat. [Ennen sotaa maksettiin Kuollassa karhunnahasta n.
15-18 ruplaa, suden 4-5 r., ketun 20-25 r., saukon 9-10 r., näädän
20-25 r., kärpän 2-3 r., oravan 10-15 kop., joutsenen 60 kop.
Metsosta maksettiin Kuollassa 50 kop., koppelosta 40 kop., riekosta
20 kop. Norjassa maksettiin riekoista 1 kr. parista.]

9. PORONHOIDOSTA.
Poro, lappalainen ja Lapinmaa kuuluvat aina yhteen. Ei voi käsittää
Lapinmaata, jossa ei olisi lappalaista, eikä taas puhua lappalaisesta,
ellei samalla puhuisi hänen porostaankin. Sillä mikä Lappi se olisi,
jossa ei olisi lappalaista, ja mikä semmoinen lappalainen, jolla ei olisi
poroa.
Sillä niinkuin hieta-aavikon asukas ei tulisi kameelitta toimeen
paahteisella hietamerellään, niin ei lappalainenkaan menestyisi
porotta talvisilla tuntureillaan. Kuten Saharan asukas matkustaa
kameelillaan rannattoman aavikon halki, laskettelee lappalainenkin
porollaan yli lumisten tunturien, halki aavojen valkoisten jänkien ja
penikulmaisten järvenselkien.
Kesäkautensa on koltta ahkera kalamies, joka kaiket iltansa
kalajärvellä rujuaa, taikka elelee Jäämeren kalastamoilla, mutta
talven ajaksi hän taas muuttuu yhtä ahkeraksi poromieheksi, joka
kaitsee lukuisia laumojaan jäkäläkankailla ja tekee pitkiä raitoretkiä
Lapin erämaissa.
Kolttien porotokat eivät ole niin suuret kuin Ruotsin ja Norjan
tunturilappalaisten monituhantiset porolaumat. Niemimaan itäisen

ylänköseudun suurilla jäkäläkankailla elelee kyllä muutamia suuria
poropohatoita, jotka paimentelevat tuhatlukuisia laumoja, mutta
länsipuolen järvirikkaissa erämaissa asustavien poromiesten karjat
on laskettava vain muutamissa kymmenissä ja sadoissa. On
lännessäkin sentään joitakuita hyvinvoipia poroisäntiä. Niinpä
Suonikylän suurin pororuhtinas, Olssin Pedar, Moshnikow,
takavuosina kierteli 800-päisen porolaumansa kanssa aina Suomen
rajoja myöten, ja nyt hänen leskensä hoitelee neljääsataa
sarvipäätä. Koimi- ja nelisataisia tokkia paimentelevat myöskin
suurisännät, Vaiskin Mahtvei, Kuosmin Illep ja Ivtsa Feodorow, ja
Huoterin Illepillä on poikiensa kanssa yhteensä viitisensataa poroa.
Monella on taas sata ja parisensataa sarvekasta, mutta on sitten
useita köyhiä, viidenkymmenen ja parinkymmenen omistajia, jopa
joitakuita pätöisiä raukkoja, joilla on vain viisi, kuusi vaivaista
hoidokkia. Parhaat ja komeimmat porokarjat Suomen rajamailla
sanotaan olevan vasta mainitulla Kuosmin Illepillä sekä Oudan
Kuosminilla, joka asuu kesäisin Hirvasjärvellä. [Nämä poromäärät oli
koltilla ennen maailmansotaa. Nyt ei heillä enää ole niin suuria
karjoja, sillä maailman suuri myllerrys on kolttienkin, niinkuin koko
Lapin ja lappalaismaailman porokannan hävittänyt melkein
kymmenenteen osaan entisestään, vieden monilta poromiehiltä
karjan sukupuuttoon. Niinpä Kittilässä esim. oli ennen sotaa lähes
13,000 poroa, nyt tuskin paljoakaan päälle tuhannen. Nälkää ja
puutetta nähtäessä on porot syöty ja myyty, vieläpä varastettukin.]
Kesänsä saavat porot viettää omassa vapaudessaan niemimaan
suurilla jängillä ja tuntureilla, ja kiertelevätkin ne äärettömät
saloseudut ristiin ja rastiin aina Jäämeren rantoja sekä Suomen
rajaseutuja myöten, monesti kulkeutuen kauas Suomen
sydänmaillekin. Joillakuilla koltilla on kyllä jonkunlainen
aitauksentapainen kesäjärviensä seutuvilla, jossa porotokka saa

kesäisen vapaa-aikansa laidunnella. Onpa aitauksessa vielä suojaisa
poroliakkakin, mihin elukat voivat paeta pahinta hellettä ja kiusallisia
syöpäläisiä.
Elokuun lopulla ja syyskuun alkupuolella lähdetään erämaan
laumoja etsimään kokoon, ja kestää se työ viikkomääriä, sillä
kymmenin penikulmin saadaan sydänmaita sinne tänne samoilla,
ennenkuin karja on koossa. Monissa miehin, mies, parikin aina
talosta, lähdetään taipaleelle, mukana pyssyt ja koirat, monen viikon
eväät, leipää, suolaa ja kalaa, teetä ja sokeria laukussa ja suopungit
olan yli heitettyinä, vielä vahva sauva kourassa. Sillä koltalla on
semmoinen usko, että jota isompaa keppiä kantaa porojen
etsintäretkellä, sitä isommaksi porotokka kasvaa. Penikulmittain
saadaan laukku selässä salomaita saapastaa, mutta kun tavataan
ensimmäiset porohärät, maanitellaan ne lähelle, heitetään
suopungilla kiinni ja sälytetään eväslaukut niiden selkään ja
sonnustetaan johtohihna, labtshi poron päähän; toisen pään lämsän
heittää kuljettaja olkainsa ympäri ja saattelee niin poroa perässään.
Antaapa johtomies toisinaan pyssynsäkin poron kannettavaksi, sitoen
sen poikkipuolin poronsarviin ja niin on elukka totutettu — ensin
pyssynpituista seivästä kannatellen — että se taitavasti ja kolhimatta
kuljettelee ampuma-asetta puiden ja pensaiden välitse: kääntelee
vain päätään ja kallistelee sarviaan sen mukaan kuin kulloinkin
tarvitaan.
Jollakulla porolla on kello, kiell, kaulassa, ja siitä hakijat jo
kuulevat ja tuntevat omansa, mutta vielä paremmin he tuntevat
porot korvamerkeistä, piellji-tieht, saattaen jo etäältäkin sanoa,
kenen poro se on. Koko seutukunnan piellji-tiehtit ovat kaikille
tuttuja. Muutamilla poroilla on kaulassa korttelin pituinen
puulapukka, kiellgal, johon omistajan puumerkki ja risti taikka

viisisoppinen on leikattu. Tällaisia käytetään vierailta ostettujen,
vierailla pieliji-tiehteillä varustettujen porojen merkitsemiseen.
Johtohärkien joukkoon sitten etsitään erämaasta muitakin poroja
sikäli kuin löydetään, ja irtaallaan etumiehen jäljessä juoksentelevat
nyt toiset sarvipäät, härät, hirvaat ja vaatimet vasoineen. Koirat ja
jälkimiehet vain huolehtivat siitä, ettei yhä kasvava lauma enää
pääse hajaantumaan. Monet yöt saadaan erämaissa viettää, maata
nuotioilla koovaksen suojassa ja vartioida porotokkaa, joka yöpaikan
lähellä jäkäläkankaalla lepäilee ja liikehtii.
Sitten syyskuun lopulla palataan karjojen kanssa syyspaikkojen
jäkälämaille, jossa porojen erottaminen toimitetaan. Mutta monesti
vielä puuttuu laumasta useita poroja, ja niitä saadaan käydä
etsiskelemässä satojen virstojen päästä, Patsjoelta, Petsamosta ja
Muotkasta asti, taikka taas toisaalta käsin, milloin mistäkin
naapurikylien karjoista, Nuortijärveltä ja Kildinistä, jopa aina
Akkalasta ja Imandran mailta. Löytyyhän sieltä aina yksi ja toinen
karkulainen, milloin mistäkin tokasta, joista taas vuorostaan on
joitakuita metsien vapaita kiertolaisia eksynyt etsijän karjaan. Hyvin
useasti harhaantuvat kolttien porot Kuollan-Lapin niemimaata
kiertelevien syrjäänien ja samojeedien tuhatpäisiin porolaumoihin,
kun ne kulkeutuvat sisämaiden vuomaseuduille kesäisillä ruoanhaku-
retkillään. Ja näihin karjoihin kadonneet porot ovat melkein
menetettyjä, sillä vaikea on yksinäisen etsijän mennä suuresta villistä
laumasta omaansa ottamaan, kun eivät lauman omistajat itse tahdo
antaa mitään apua.
Syyskuun puolivälissä, Sviissenjan päivän tienoissa, alkaa poroilla
kiima-aikansa, rohkom-aihk, "rykimä-aika", ja poromiesten on
huolehdittava, että karja on ennen sitä koossa syyspaikoilla. Sillä jos

porot metsien vapaudessa pääsevät "rykimään", ovat ne niin villejä,
että niitä on kovin vaikea hallita. Varsinkin hirvaat ovat silloin aivan
hurjia. Tavallista voimakkaampina, kaulakin hyvin paksuksi
turvonneena, kokoavat ne ympärilleen oman laumansa, härätkin
samaan joukkoon, hallitsevat ja pitävät sitä ankarassa kurissa kuin
itsevaltiaat isännät. Jokaisen elukan, joka yrittää laumasta poiketa,
ne sarvillaan tönien ajavat takaisin. Ja jos sattuu samoille maille
toinen hirvas, syntyy heti hurja tappelu, jota käydään siksi, kunnes
toinen tai toinen vaivaisena lähtee pakoon taikka henkitoreissaan
sortuu tantereelle. Ja voittaja jää lauman herraksi. Kamalan äkäinen
on rykivä hirvas ihmisellekin, joka uskaltaa sen laumaa lähestyä.
Maata möyrien kuin kiukkuinen sonni ja sarviaan heristellen se heti
ampaisee kimppuun, heittää nurin ja tallaa jalkoihinsa, ellei ihminen
vain ennätä pakoon. Mutta tottunut poromies ei pelkää äkäisintäkään
sarvipäätä, vaan heittää sen suopunkiinsa, keikauttaa kankaaseen ja
sitten pieksää ja antaa selkään, niin että kiukkuisimmankin hirvaan
täytyy lannistua.
Rykimäaikana paimennellaan poroja suurella huolella syystalon
läheisyydessä. Vaatimet pidetään sidottuina, ja hirvaitakin
vartioidaan; ainoastaan kaikesta välittämättömät härät saavat olla
omissa valloissaan. Sitten vasta kun parin viikon huolettava aika,
lokakuun alussa, Pokrovan tienoissa, on mennyt ohitse, lasketaan
porot vapaammin laiduntelemaan.
Ei kuitenkaan kaikki. Monet pororaukat saavat lähdön "ikuisille
laitumille". Lappalainen tarvitsee lihaa sekä syötäväksi että
myytäväksi ja taljoja talvipeskeihinsä ja koipi- sekä kallonahkoja
kenkiinsä ja kintaisiinsa. Hienoimpien purkapeskien
sametinpehmoiset taljat on kyllä nyljettävä jo elokuulla pikku

vasoista, mutta tavallisten karkeiden pöykkyrien nahat saattaa
kuoraista syys- ja lokakuulla aikaisemmistakin poroista.
Omiksi syötävikseen teurastaa koltta, milloin poron, milloin toisen,
jo heti siitä lähtien kun saa karjansa syyskodalleen. Eikä yhdestä
porosta isolle kolttaperheelle kovin pitkäksi aikaa olekaan
pataanpantavaa. Heti kun eläin on paloiteltu, lyödään iso kattila lihaa
täyteen ja sitten syödään, minkä vatsa vetää. Ja seuraavana päivänä
tyhjennetään taas samanlainen lihakattila, ja niin edelleen ankara
keitto joka päivä. Ja kun poro on loppuun syöty, teurastetaan toinen
ja taas lihapatain ääressä kylläisinä herkutellaan. Sillä koltta on kuin
"sukulaisensa" karhu tuoreen lihan makuun päästyään melkein
täyttymätön.
Syyskodan lähellä on koltalla vartavastinen porojen tappotanner,
tasainen kenttä jonkun petäjän juurella. Siihen hän taluttaa poron,
vetäisee talutushihnan tiukalle petäjän ympäritse ja survaisee suuren
puukkonsa, jonn-nejpin, etujalan vieritse suoraan sydämeen, ja
siihen poro paikalla keikahtaa. Pehmeäteräinen likainen puukko ei
kyllä tahdo paikalla kuolettaa, vaikka sen kuinkakin syvälle
sydänlihoihin sysäisi, mutta kirkas kovateräinen suurpuukko surmaa
kuin ukkosennuoli. Heti kun poro on kuollut, se nyljetään ja
paloitellaan. Sisään, rintaonteloon valunut veri otetaan talteen. Poron
rapamaha käännetään nurin ja puhdistetaan, ja siihen ammennetaan
kauhalla veri ja mahan suuaukko kuraistaan kiinni. Tämmöisiä
verimahoja, vörr-tshovje, säilyttää lappalainen jäädytettyinä taikka
kuivattuina talven varaksi.
Poron koipea ei koltta katkaise kantanivelestä, vaan vasta ruumiin
läheltä polvitaipeesta, sillä tavoin kun saa jalkajänteistä pitempiä
suonirihman aineksia. Syksyllä tapettujen koivet talletetaan

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com

Engineering graphics 8th ed Edition Giesecke

More Related Content

Featured

Engineering graphics 8th ed Edition Giesecke