1. 1
Eric Hällström
Asumisen hinnan yhteys muuhun kulutukseen ja
asunnon hallintaan
AHA -kyselytutkimusraportti 1, 2013
Asumisen Hinta Alas ry
2. 2
Tutkimuksen tavoite, menetelmä ja aineisto
Miljoona Suomessa asuvista kokee kärsivänsä asumisen kalleudesta. Tämän tutkimuksen tarkoituk-
sena on tuottaa tietoa asumisen hinnan yhteyksistä muuhun kulutukseen ja asunnon hallintaan
ymmärtääksemme paremmin niitä syitä ja seurauksia, joihin asumisen hinnoittelu liittyy.
Aineisto on kerätty verkkokyselyllä (liite 5), joka julkaistiin kolmesti ajalla 15.-20.5. 2013 Asumisen
Hinta Alas (AHA) ry:n facebook-seinällä www.facebook.com/pages/Asumisen-hinta-
alas/84437882545.
Kyseisellä facebook-sivulla oli kyselyn aikaan yli 15 200 kannattajaa, viikkotavoittavuuden ollessa yli
60 000 ja keskusteluun osallistuneiden määrän ylittäessä 500. AHA-aktiiveilla oli mahdollisuus jakaa
kyselylinkkiä edelleen. Jokainen vastaus on saatu eri tietokoneelta.
Vastauksia kertyi 884, joista 40 % pääkaupunkiseudulta (Helsinki, Vantaa, Espoo), 10 % yhteensä
Tampereelta, Turusta ja Jyväskylästä sekä loput 50 % muilta paikkakunnilta eri puolilta Suomea (Ku-
va 1).
Kuva 1. Vastaajien alueellinen jakautuminen
3. 3
Vastaajajoukko painottuu nuoriin aikuisiin ja keski-ikäisiin (Kuva 2). Aineiston ei ole tarkoitus olla
tasavahvasti koko väestöä edustava eikä se olisi nykyisellään facebook-yhteisössä kovin helposti
mahdollistakaan iäkkäimpien suhteellisen alhaisen osallistumisen tähden. Se ei kuitenkaan vähennä
tämän tutkimuksen mahdollisuutta lisätä suuntaa antavaa ja tärkeää tietoa.
Kuva 2. Vastaajien jakautuminen eri ikäryhmiin
Asunnon hallinnan mukaan aineisto on painottunut vuokralaisiin ja seuraavaksi eniten velkaisiin
omistusasujiin sekä asumisoikeusasukkaisiin, jotka asuvat ulkopuolisten yhtiöiden hallitsemissa koh-
teissa (Kuva 3).
Kuva 3. Vastaajien jakautuminen asunnon hallinnan mukaan
4. 4
Keskeiset tulokset
Valtaosalla vastaajista (38,4 %) asumismenot vievät ruokakunnan käytettävissä olevista tuloista yli
puolet ja liki kolmanneksella (29,3 %) vastaajista noin puolet (Kuva 4). Tulos antaa hyvin kuvaa asu-
mismenojen suuresta osuudesta väestöllä, joka iän, asuinpaikan ja asunnon hallinnan osalta muis-
tuttaa tähän tutkimukseen vastanneita. Tämä satoja tuhansia asukkaita koskettava todellisuus ei
tule näkyviin yleisimmin esitetyistä tilastoista, joissa katsotaan asumismenojen osuutta vain valta-
kunnallisina keskiarvoina, ottamatta huomioon niitä suuria eroja ja hajontaa, joita mm. asunnon
sijainti ja asunnon hallintasuhde aiheuttavat.
Tulos on hyvin samansuuntainen kuin Tilastokeskuksen tulos, jonka mukaan 70 % pääkaupunkiseu-
dulla vuonna 1998 asuneista joutui maksamaan nettotuloistaan (mahdollisten asumistukien jäl-
keenkin) vähintään kolmanneksen. Toiseksi pienituloisin kymmenys pääkaupunkiseutulaisista joutui
maksamaan keskimäärin liki puolet (48 %) nettotuloistaan asumiseen. Asumiskustannusten osuus
on trendisesti kasvanut viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana myös koko maassa viidennekses-
tä lähes kolmannekseen. Graafinen esitys Tilastokeskuksen AHA ry:lle tuottamasta tarkemmasta
ajosta on osoitteessa: www.facebook.com/pages/Asumisen-hinta-
alas/84437882545?id=84437882545&sk=photos_stream#!/photo.php?fbid=459201562545&set=pb.84437882545.-2207520000.1369649621.&type=3&theater
Kuva 4. Asumismenojen osuus ruokakunnan käytettävissä olevista tuloista
5. 5
Kalliit asumiskustannukset aiheuttavat tinkimistä monista muista kulutusmenoista (Kuva 5). Tämä
voidaan päätellä siitä, mitä muita käyttötarkoituksia vastaajat nimesivät rahalle, joka mahdollisesti
vapautuisi asumismenoista, jos ne olisivat huomattavasti nykyistä edullisemmat. Vastanneista yli
puolet (51,6 %) näyttää suurten asumismenojen tähden joutuvan tinkimään elintarvikkeista ja liki
puolet (47,9 %) matkailusta. Yli kolmannes (35,1 %) vastaajista näyttää tinkivän myös terveyspalve-
luista ja -tuotteista. Lähes kolmannes (28,6 %) tinkii kulttuurimenoista ja viidennes (20,8 %) asus-
teista. 41,2 % lisäisi säästämistä, mikäli asuminen olisi halvempaa ja reilu viidennes (22,1 %) lisäisi
lähimmäisten auttamista. 15,7 % panostaisi nykyistä enemmän opiskeluun. Korkeat asumiskustan-
nukset näyttävät siis säteilevän monin tavoin negatiivisesti eri alojen toimintaedellytyksiin ja asuk-
kaiden hyvinvointiin. Vaikutukset ovat välittömiä ja myös välillisiä koskettaen myös tiukoille pako-
tettujen asukkaiden lähimmäisiä.
Kuva 5. Muut kohteet rahalle, joka vapautuisi asumismenojen alentuessa
6. 6
Asumismenojen osuus käytettävissä olevista tuloista on selvästi yhteydessä asunnon hallintaan Ku-
va 6 ja Liitetaulukko 1. Kyselyyn vastanneista vuokralaisista melkein puolet (45,1 %) joutuu maksa-
maan asumisestaan yli puolet ruokakunnan käytettävissä olevista tuloista. Toisessa ääripäässä velat-
tomien tai vain vähän velkaisten omistusasujien tyypillisin joukko (31,6 %) maksaa asumisestaan alle
neljänneksen käytettävissä olevista tuloistaan. Ääripäiden väliin sijoittuvat tyyppiarvoillaan ulkopuo-
listen yhtiöiden kohteissa asuvat asumisoikeusasukkaat ( 36,3 % Noin puolet nettotuloista), paljon
velkaantuneet omistusasukkaat ( 31,6 % Noin puolet nettotuloista) ja asukasyhteisön omistamassa
kohteessa asuvat asumisoikeusasukkaat (50 % Noin kolmasosa nettotuloista).
Kysymys asuntomenojen nettotulo-osuudesta on tässä kyselyssä ja ilmeisesti myös vastauksissa
ymmärretty lähinnä kuukausitasoisena laskelmana. Jos laskenta tehtäisiin pitkällä aikavälillä kerty-
vistä asumismenoista, olisivat eri hallintamuotojen erot huomattavasti suuremmat, sillä pitkään
vuokralaisina tai ulkopuolisten yhtiöiden asumisoikeuskohteissa asuvat joutuvat jatkuvien hoitome-
nojen ohella maksamaan asunnon alkuperäisen tuotanto-/hankintakustannuksen moneen kertaan
kun sitä vastoin omistusasujat ja asukasyhteisöjen asumisoikeuskohteissa asuntojen pääomakulut
kevenevät huomattavasti lainojen kuoleennuttua.
Kuva 6. Asumismenojen osuus ruokakunnan käytettävissä olevista tuloista asunnon hallinnan
mukaan
7. 7
Kuva 7 ja liite 2 osoittavat, että mitä suurempi osa ruokakunnan nettotuloista menee asumiseen,
sitä suuremmassa määrin tingitään elintärkeistä muista menoista. Asukkaista, joiden nettotuloista
asuminen vie yli puolet, kaksi kolmannesta (66,3 %) supistaa menoja elintarvikeostoista ja 41,0 %
supistaa terveystuotteiden ja -palvelujen ostoista. Kaikille asumiskustannusten meno-osuusryhmille
yhteisinä merkittävimpinä supistuskohteina ovat matkailu, lähimmäisten auttaminen ja viihde sekä
viestimet. Velattomia omistusasukkaita lukuun ottamatta muilla ryhmillä menojen supistus kohdis-
tuu myös kulttuuriin, opiskeluun, asusteisiin, kodinkoneisiin ja sisustukseen sekä kasveihin.
Kuva 7. Muut kohteet rahalle, joka vapautuisi asumismenojen alentuessa asumismeno-osuuden
mukaan
8. 8
Kuva 8. Muut kohteet rahalle, joka vapautuisi asumismenojen alentuessa asunnon hallinnan
mukaan
Kuva 8 muistuttaa paljolti kuvaa 7 sillä asumisen hallinta on vahvasti yhteydessä asumismenojen
osuuteen nettotuloista. Asukkaiden yhteisön kohteessa asuvien arvot poikkeavat voimakkuudeltaan
muista, mutta tämä johtunee kyseisten vastaajien pienestä määrästä aineistossa. Suuremmalla vas-
taajajoukolla kyseisen ryhmän jakauma lähestyisi todennäköisesti velattomien omistusasujien kulu-
tusmuutoksen profiilia.
Liitteessä 4 on tarkka erittely vastaajien niistä muista menokohteista, joita ei mainittu kysymyksen
valmiissa vaihtoehdoissa.
9. 9
Tarkennettaessa tarkastelua asunnon sijainnin mukaan (Kuva 9 ja liite 3) havaitaan kuinka erot eri
hallintamuotojen välillä jyrkkenevät. Asumismenojen osuus nettotuloista on pääkaupunkiseudun
lähes kokonaan tai kokonaan maksetun omistusasunnon omistajista 6 prosentilla yli puolet, mutta
vuokralaisista vastaava meno-osuus on lähes joka toisella (48,3 %). Enintään noin neljänneksen net-
totuloistaan maksaa asumisesta 57 % lähes tai kokonaan velattoman asunnon pääkaupunkilaisomis-
tajista, mutta vastaavalla meno-osuudella selviää pääkaupunkiseudun vuokralaisista vain 5,4 %.
Asumisen kalleuden suhteen eri hallintamuodot ja alueet asettuvat seuraavaan järjestykseen kal-
leimmasta aloittaen: Vuokralla pääkaupunkiseudulla, Vuokralla muualla Suomessa, Runsaasti vel-
kaisena omistusasujana pääkaupunkiseudulla tai muualla Suomessa, Ulkopuolisen yhtiön hallitse-
massa asumisoikeusasunnossa pääkaupunkiseudulla tai muualla Suomessa, lähes tai kokonaan ve-
lattomassa omistusasunnossa muualla Suomessa tai pääkaupunkiseudulla. Oman erikoistapauksen-
sa muodostaa asukkaiden yhdistyksensä kautta omistamat asumisoikeusasunnot, joissa asuminen
on edullista, mutta aineiston vähäisyyden vuoksi jakauma on typistynyt kahteen alimmaiseen luok-
kaan.
Kuva 9. Asumismeno-osuudet asunnon hallinnan ja alueen mukaan
(PKS = Pääkaupunkiseutu, MS = Muu Suomi)
10. 10
Tulosten tulkinnassa on syytä muistaa, että asumismeno-osuuksiin voivat vaikuttaa myös eri hallin-
tamuodoissa asuvien vastaajien tulotasoerot. Tällä ei voida kuitenkaan selittää ulkopuolisten yhtiöi-
den hallitsemissa asumisoikeuskohteissa asuvien suurta meno-osuutta suhteessa omistusasujien
pieneen meno-osuuteen sillä kyseisten ryhmien keskimääräisissä tuloissa ei ole merkittäviä eroja.
Selitys tähän ilmiöön löytyy yhtäältä asumisoikeusasukkaiden asemasta kohteiden ja yhtiöiden hal-
linnossa, joka vastaa vuokralaisen asemaa ja toisaalta kohteita hallitsevien yhtiöiden tulostavoitteis-
ta, jotka käyvät asukkaiden kokemusten ja vuokra-/vastiketilastojen mukaan heille lähes yhtä kalliik-
si kuin asuminen vuokralaisille, paikoitellen jopa kalliimmaksi.
Yhteenvetoa ja johtopäätöksiä
Miljoona Suomessa asuvista kokee kärsivänsä asumisen kalleudesta. Tämän tutkimuksen tarkoituk-
sena oli tuottaa tietoa asumisen hinnan yhteyksistä muuhun kulutukseen ja asunnon hallintaan
ymmärtääksemme paremmin niitä syitä ja seurauksia, joihin asumisen hinnoittelu liittyy.
Tutkimuksen aineisto kerättiin Asumisen Hinta Alas (AHA) –kansalaisliikkeen facebook-yhteisön
15 200 kannattajalle 15. – 20.5.2013 kohdistetulla verkkokyselyllä, johon vastasi 884 henkilöä.
Vastaajien joukko edustaa ensisijaisesti niitä kansalaisia, jotka ovat aktiivisia AHA-kansalaisliik-
keessä. Vastauksista piirtyy samalla suuntaa antavasti kuvaa vastaajien vertaisryhmiin kuuluvia sato-
ja tuhansia Suomessa asuvia koskettavasta todellisuudesta.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yli kolmanneksella (38,4 %) vastaajista asumiskustannusten
osuus on yli puolet ruokakunnan nettotuloista ja kahdella kolmasosalla (67,7 %) puolet tai sitä
enemmän.
Lähes kaikki vastaajat (96 %) toivat esiin kulutustarpeita, joihin lisäisivät rahan käyttöä mikäli asu-
minen olisi huomattavasti nykyistä halvempaa. Noin puolet vastaajista (51,6 %) lisäisi rahan käyttöä
elintarvikkeisiin ja (47,9 %) matkailuun. Yli kolmannes (35,1 %) lisäisi rahan käyttöä terveyspalvelui-
hin ja –tuotteisiin, lähes kolmannes (28,6 %) kulttuuriin ja viidennes (20,8 %) asusteisiin. 41,2 % li-
säisi säästämistä, mikäli asuminen olisi halvempaa ja reilu viidennes (22,1 %) lisäisi lähimmäisten
auttamista. 15,7 % panostaisi nykyistä enemmän opiskeluun. Tulokset ovat monin kohdin tulkitta-
vissa myös niin, että nykyinen asumisen hintataso on vähentänyt asukkaiden mahdollisuutta kulut-
taa muiden alojen tuotteita ja palveluja tai säästää esimerkiksi omistusasunnon hankkimista varten.
Tämän tutkimuksen mukaan asumiskustannusten suuren nettotulo-osuuden ongelmaa ei voitane
ratkaista ottamatta huomioon myös eri asumisen hallintamuotojen ja alueiden välisiä suuria eroja ja
selitysvoimaa. Näistä nimenomaan asunnon ja kiinteistön hallintamuodot ovat vähiten julkisuudessa
keskusteltu mahdollisuus korjata asukkaiden eriarvoisuutta asuntomarkkinoilla ja asuntopolitiikas-
sa. Voidaan todeta ilmeinen tarve asuntojen ja niiden rakennuttamisen omistuksen hajauttamiseen
nykyistä useammille itsenäisille toimijoille. Käytännössä tämä tarkoittaisi asumisoikeuskohteiden
siirtämistä lainsäädännöllä ulkopuolisilta yhtiöiltä pääomasijoituksesta vastanneiden asukkaiden
11. 11
muodostamille asumisoikeusyhdistyksille, vaihtoehtoisesti äänioikeuden antamista asukkaille yhtiö-
kokouksissa sekä kelvollisen, hyvin sijaitsevan rakennusmaan luovuttamista kohtuuhinnalla asukkai-
den yhteisöille.
Vuokralaisten asumiskustannusten kohtuullistaminen näyttäisi edellyttävän monopolien purkami-
sen lisäksi, ns. yleishyödyllisten rakennuttajien taloudenpidon täyttä avoimuutta ja vuokrasääntelyä
tai vähintäänkin tiukkaa lainsäädäntöä, jolla täsmennettäisiin kohtuu- ja omakustannushintaisuuden
käsitteet niin, etteivät ne antaisi mahdollisuutta nykyiseen asuntojen maksattamiseen samoilla
asukkailla moneen kertaan.
Omistusasujien osalta on erityisen tärkeää, ettei julkinen valta lisäisi verotustyyppisillä (kiinteistöve-
ro, energiavero, korkomenojen vähennysoikeuden taannehtiva poisto, tontinvuokrat jne.) ratkaisuil-
la asukkaiden taakkaa entisestään.
