Marja Leena Pippingskold Seksuaalineuvoja

Kehittämistehtävä
Seksologian perusopinnot 30 op
ML Pippingsköld
2018
Marja-Leena Pippingsköld
LESKENLEMPI
Leskinaisen parisuhde

Kehittämistehtävän | TIIVISTELMÄ
TURUN AMMATTIKORKEAKOULU
Seksologian perusopinnot 30 op
2018| 28 pages
Marja-Leena Pippingsköld
LEKSENLEMPI
Tässä kehittämishankkeessa tarkastelen keski-ikäisten ja sitä vanhempien naisten
leskeytymistä, ja sopeutumista uuteen elämäntilanteeseen sekä mahdollista uutta
parisuhdetta. Puolison kuolema on traumaattinen tapahtuma, joka aiheuttaa ison
elämänmuutoksen. Tämä kriisi saattaa kestää useita kuukausia, tai jopa vuosia. Tämän
jälkeen suurin osa leskistä on saavuttanut jonkinlaisen uuden tilanteen hyväksynnän.
Tarkoituksenani on saada käsitys suruprosessista, ja tekijöistä, jotka vaikuttavat
sopeutumiseen. Mitä tapahtuu naiseudelle leskeydessä? Käytän tutkimuksia ja
kirjallisuutta kehittämishankkeeni aiheen tarkastelussa. Lisäksi olen kuunnellut ja
keskustellut leskinaisten kertomuksia puolison menettämisestä, ja elämästä sen jälkeen.
Tämä kehittämishanke tulee olemaan kirjallisuuskartoitus tähän aiheeseen. Aion jatkaa
tästä samasta aiheesta seksuaaliterapeuttiopintojeni lopputyössä. Aihe kiinnostaa minua
henkilökohtaisesti, koska olen parisuhteessa leskimiehen kanssa. Äitini jäi leskeksi vuosi
sitten, joten olen seurannut läheltä hänen suruaan, tunnevaihteluitaan ja sopeutumistaan
suureen elämänmuutokseen.
ASIASANAT:
Nainen, seksuaalisuus, seksuaalineuvonta, ikääntynyt, leski, suru, sopeutuminen ,
parisuhde

KIRJOITTAJASTA
Kirjoita tekstiä napsauttamalla tätä.Click here to enter text.Click here to enter text.Kirjoita tekstiä napsauttamalla
tätä.Click here to enter text.KEYWORDS:
Kuva 1. Minä kukkapellossa
Pidän työskentelystä erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa. Viimevuodet olen toiminut
lähi- ja eläintenhoitajien tutkintotilaisuuksien arvioitsijana, ensiavun kouluttaja sekä
hoitotyönopettajana lähihoidossa mm. Länsi-Uudenmaan ammattiopisto Luksiassa.
Parhaillani olen kouluttautumassa seksuaalineuvojaksi sekä -terapeutiksi. Valmistun
ensimmäisessä vaiheessa neuvojaksi 12/2018 ja terapeutiksi 02/2020.
Olen valinnut tämän suuntautumisen uralleni koska seksuaalisuus on tärkeä kokonaisuus
ihmisen hyvinvoinnissa. Hoitotyössä, varsinkin ihmisen sairastuessa tai ikääntyessä ja sen
myötä tulleissa omakuvan muutoksessa, ovat ihmiset usein jääneet hoitotyössä tällä osa-
alueella paljon ilman apua. Pitkän opettajauran aikana olen kokenut opettajan työtehtävän
muuttumisen. Omalta osalta myös viitoittanut tietä ja luonut tilaa oivaltamiselle
autoritäärisen opetusmetodiikasta sijasta. Olen saanut kosketusta hoitotyöhön myös
kansainvälisesti ulkomailla vietettyjen vuosien aikana, ja opetuksessani tämä osaaminen
näkyy parhaiten kohdatessani ihmisiä kansainvälisestä kontekstista.
Vahvuuteni on erityisesti vuorovaikuttaminen, läsnäolo ja moninaisten käyttäytymismallien
ymmärtäminen niin ihmisten kuin myös koulututtavien elämien kohdalla. Koen nämä
vahvuudet avainominaisuuksina kokonaisvaltaisessa hoito- ja terapiatyössä, ja olen
halukas kehittämään tätä itsessäni myös erilaisten tekniikoiden ja teknologioiden avulla.
Tämä sopii minulle hyvin, koska olen ihmisenä utelias, innovatiivinen, ihmiskeskeinen ja
joustava ja tavoitteeni on jatkossakin työskennellä lähellä ihmistä hyödyntäen laajaa hoito-
ja opetustyökokemustani.

SISÄLTÖ
1 JOHDANTO 6
2 KEHITTÄMISTYÖN TARKOITUS JATAVOITTEET 8
3 LESKEYTYMINEN 9
3.1 Määritelmä 9
3.2 Kriisiytyminen 9
3.3 Surutyö 11
3.4 Sopeutuminen leskeyteen 13
3.5 Voimaantumista vertaistuesta 14
4 SEKSUAALISUUS 16
4.1 Yleisesti 16
4.2 Ikääntyneen seksuaalisuus 17
5 UUSI PARISUHDE LESKEYDESSÄ 20
5.1 Uusi puoliso 20
5.2 Seksuaalineuvonta leskeydessä 23
6 OMAKEHITTYMINEN AMMATILLISESTI 26
7 POHDINTA 27
LÄHTEET 28

LIITTEET
Liite 1. Kehollistaminen
Liite 2. Vertaistuki sopeutumisessa
KUVAT
Kuva 1. Minä kukkapellossa 3
Kuva 2. Lesken kriisi- ja suruprosessi, ja siihen vaikuttavat tekijät 10
Kuva 3. Arkielämän kokemukset kaksoisprosessimalli mukaillen Stroebe &
Schutin (1999) mallia. 21
Kuva 4 PLISSIT-malli sisältää seksuaalikysymysten ammatillisen työskentelyn
neljä tasoa mitkä kuvaavat erilaisia lähestymistapoja käsiteltäessä
seksuaalisuutta ja sen alueella ilmeneviä ongelmia. 24
Kuva 5. Johdettu vertaistuki ote Eija Palosaaren kirjasta Lupa Särkyä. Liite s. 2

6
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Marja-Leena Pippingsköld
1 JOHDANTO
Väestömme on ikääntymässä nopeasti. Syntyvyys laskee, ja elinajanodote on
pidentynyt. Miehet voivat odottaa elävänsä n.77 vuotta, ja naiset 83 vuotta. Naiset
leskeytyvät yleensä muutaman vuoden miehiä aikaisemmin, keskimäärin 67-vuotiaina.
Leskien määrässä on suuri epäsuhta, naisia on 151 000 ja miehiä 31 000. Tämä asettaa
haasteita naisleskille parisuhteen aloittamiselle leskeytymisen jälkeen. (Kontula 2011, 8;
Tilastokeskus 2011)
Leskeytyminen saa aikaan suuren kriisin, ja käynnistää suruprosessin, joka saattaa
kestää jopa vuosia. Puolison menettämisellä on sosiaalisia, emotionaalisia ja
taloudellisia vaikutuksia. Yksinelävien leskeytyneiden naisten osuus Yhdysvaltojen
väestöstä on kasvanut jyrkästi. Vuonna 1997 70% leskinaisista asui yksin. 1970
vastaava luku oli 56%. Tässä ajassa leskinaisten määrä on lisääntynyt 53 prosentista 60
prosenttiin. 46,3% yli 65-vuotiaista yhdysvaltalaisnaisista oli leskiä. (Greenberg ym.
2004, 487)
Vaikka käsitys ikäihmisten seksuaalisuudesta onkin muuttunut vuosien saatossa
myönteisemmäksi, yhä edelleenkin ihmisten puheissa seksuaalisuus mielletään
enemmänkin nuorten ihmisten oikeudeksi. Seksuaalisuus ja siihen liittyvä hyvinvointi
kuuluu kuitenkin kaiken ikäisille. Säännöllinen ja tyydyttävä seksuaalielämän lisää sekä
fyysistä että psyykkistä hyvinvointia vanhuudessakin. (Apter ym. 2006, 227-230)
Leskien uusista parisuhteista on vain vähän tutkimuksia. Halusin tarkastella aihetta
lähemmin perehtymällä tutkimuksiin ja kirjallisuuteen, jota aiheesta on saatavilla.
Tavoitteenani on tehdä seksuaaliterapeuttiopintojeni lopputyö leskien parisuhteista ja
seksuaalisuudesta, ja käyttää menetelmänä teemahaastattelua.
Tällä kehittämishankkeella haluan perehtyä aiheeseen, ja kartoittaa ja pohtia
kysymyksiä, jotka nousevat leskeydestä. Haluan kartoittaa puolisonsa menettäneiden
naisten kokemuksia ja tunneskaalaa leskeytymisen jälkeen. Lisäksi haluan selvittää,
mitkä tekijät auttavat voimaantumisessa leskeksi jäädessä. Haluan myös lisätä omia
valmiuksiani kohdata ja olla tukena puolisonsa menettäneelle naiselle, kun hän tulee
asiakkaakseni seksuaalineuvontaan.

7
Kiinnostuksen kohteeni tulevaisuudessa on keskittyä pariterapiaan varttuneempien
ihmisten kanssa. Olen kiinnostunut kehollistamisen (Liite 1) käytöstä terapiamuotona.
Kehollistamisessa olisi luontevaa ottaa avuksi eläinavusteinen terapia. Minulla on paljon
kokemusta eläimistä, olen kouluttautunut myös eläinkouluttajaksi ja eläinavusteiseksi
toimijaksi. Uskon, että silloin, kun sanoja ei löydy, eläimet voivat auttaa meitä omalla
herkällä tunnerekisterillään.

8
2 KEHITTÄMISTYÖN TARKOITUS JA TAVOITTEET
TARKOITUS
o Tarkastella kirjallisuuskatsauksen avulla leskien suruprosessia, sopeutumista,
seksuaalisuutta ja uutta parisuhdetta.
o Saada valmiuksia kohdata puolisonsa menettänyt nainen seksuaalineuvonnan
vastaanotollani.
TAVOITE
o Jatkaa aiheen syvällisempää käsittelyä teemahaastattelun avulla
seksuaaliterapeuttiopintojeni lopputyössä.
o Oppia hyödyntämään kehollistamista (Liite 1) tulevassa työssäni hevosten ja-tai
koirien avulla.

9
3 LESKEYTYMINEN
3.1 Määritelmä
Leski on avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa ollut henkilö, jonka puoliso on
kuollut liiton voimassaollessa. Leskeksi jää Suomessa noin 20 000 puolisoa vuodessa,
joista ¾ on naisia. Näistä naisista valtaosa, n. 80%, on yli 65-vuotiaita. Naiset jäävät
leskeksi noin viisi vuotta miehiä aiemmin, keskimäärin 67-vuotiaina. (Tuominen 1994,
127-128.) Tilastokeskuksen mukaan kaikkiaan leskiä on Suomessa 292 678, ja heistä
62% on yli 75-vuotiaita, naisia 151 907 ja miehiä 31 669. 65-74 vuotiaista naisista elää
yksin 40%, miehistä 10% (Tilastokeskus 2011).
3.2 Kriisiytyminen
Puolison kuoleman myötä nainen menettää kumppanin ja ystävän. Hänestä tulee yksin
vanhempi lapsille, jos lapsia on liitossa syntynyt. Yhtäkkiä toinen aikuinen ei olekaan
jakamassa arjen iloja ja murheita. 41% puolison kuolema on äkillinen tai sairastamista
on kestänyt vain alle kuukauden. Leskeksi jääminen käynnistää suuren kriisin, jonka
kokemiseen ja siitä selviytymiseen vaikuttavat kuoleman äkillisyyden lisäksi monet
muutkin tekijät. Leskeytyminen saattaa käynnistää myös itsesyytökset. Voi tulla tunne,
että olisi pitänyt huomioida puolisoa enemmän hänen vielä eläessään. (Tuominen 1994,
24; Määttä 2005, 173.)
”Menetin puolisoni, ja vasta sen jälkeen huomasin hänen arvonsa. Minun
olisi pitänyt kohdella häntä paremmin.”
(67-vuotias uusrakastunut leski) (Määttä 2005, 173)
Puolison kuolemalla on paljon haitallisia vaikutuksia lesken fyysiseen ja psyykkiseen
terveyteen. Naisilla vaikutukset olivat pidempikestoisia kuin miehillä. Juuri terveydellä oli
suurin vaikutus koettuun hyvinvointiin. Naisille oli helpompaa luoda ympärilleen
sosiaalista elämää kuin mitä se on miesleskille. (Tuominen 1994, 15-18.)
Leskeytymisellä on paljon sosiaalisia, taloudellisia ja emotionaalisia vaikutuksia. Lesket
ajattelevat edesmennyttä puolisoaan vähintään kerran viikossa, ja puhuvat hänestä
muille ainakin kerran kuukaudessa. (Wilmi 2013, 7.)

10
Leskeksi jäämisen kriisiin vaikuttavat lesken sukupuoli, hänen ikänsä, elämänvaiheensa
sekä puolison menetyksen äkillisyys. Lisäksi vaikuttavat leskeytyneen sosioekonominen
asema, sosiaaliset suhteet ja hänen terveydentilansa. Leskeksi jääminen tarkoittaa
usein sopeutumista yksin asumiseen vuosikymmenten jälkeen. (Tuominen 1994, Kuva
2.)
Kuva 2. Lesken kriisi- ja suruprosessi, ja siihen vaikuttavat tekijät
Leskeytymistä on tutkittu kovin vähän. Leskien sosioekonomisen aseman muutoksista
on jonkin verran tutkimuksia. Leskien solmimista uusista parisuhteista on vain vähän
tutkimuksia. Amerikkalainen sosiologi Helena Lopata on tutkinut leskeytymistä
sosiaalitieteellisestä näkökulmasta. Valtaosa tutkimuksista käsittelee leskeytymisen
jälkeistä suruprosessia.Naisleskien tilanne on koettu vaikeammaksi kuin miesleskien, ja
tämän vuoksi tutkimusta on tehty enemmän naisleskien parissa. Naisleskiä on myös
määrällisesti paljon miehiä enemmän. (Tuominen 1994, 15-16.)

11
3.3 Surutyö
Yön tullen
minä seison portailla kuuntelemassa,
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä.
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu ruohikolle paljain jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä.
- Edith Södergran
Puolison menetys aiheuttaa ihmisessä sokin. Surutyö voidaan nähdä eteenpäin
menevänä prosessina kuten psykiatri Elisabeth Kübler-Ross asiaa kuvaa. Hänen
viisivaiheinen teoriansa on vuodelta 1969, ja siinä kuvataan surun etenevän kieltämisen,
vihan, kaupankäynti, masennuksen ja hyväksymisen vaiheiden mukaisesti. Tällä
vaiheteorialla on usein kuvattu surua, vaikka hän kehittikin teoriansa alun perin
kuvaamaan lähestyvän kuoleman kohtaamista. Nämä vaiheet eivät välttämättä seuraa
järjestelmällisesti toisiaan, ja ihminen voi myös käydä kahta prosessin vaihetta samaan
aikaan. (Pulkkinen 2017, 43-45.)
Vaiheteorioita on muitakin, mutta kaikille on yhteistä sokin, protestin, epätoivon ja
uudelleenjärjestelyn vaihe. Välittömästi kuoleman hetkellä, ja sen jälkeen sureva voi
kokea olonsa epätodelliseksi, tapahtumaa on vaikea uskoa todeksi. Tunnereaktiot voivat
vaihdella täydestä lamaantumisesta hyvin voimakkaaseen reagointiin. Tämä on mielen
keino suojautua järkyttävältä asialta. Yleensä tämä sokkivaihe on melko lyhytkestoinen,
tunneista pariin päivään. (Poijula 2002, 40-51.)
Reaktiovaiheessa ihmisen mieli alkaa ymmärtää tapahtuneen todeksi. Sureva saattaa
kerrata tapahtuneita yhä uudelleen. Tässävaiheessa alkavat usein käytännön järjestelyt.
Käsittelyvaiheessa sureva puoliso prosessoi menetystään. Ikävään ja kaipaukseen
sekoittuu myös muita tunteita, kuten vihaa ja pelkoa tulevaisuudesta. (Tuominen 1994,
20-21.)

12
Sopeutumisvaiheessa uusi tasapaino elämässä ilman puolisoa alkaa hiljalleen
muodostua. Menetys muuttuu vähitellen muistoksi, ja elämänilo alkaa palautua.
Jokainen sureva suree kuitenkin omalla tavallaan, toipumista suuresta menetyksestä ei
voi kiirehtiä. Aika parantaa haavat, mutta aika on kovin suhteellinen käsite. Kauniit
muisto, tai vuosipäivät, voivat aktivoida kivun menetyksestä uudelleen. (Tuominen 1994,
20-21.)
Psykiatri Erich Lindemannin klassinen analyysi surusta perustuu vuonna 1944 tehtyyn
tutkimukseen. Hänen mukaansa surulle on ominaista viisi vaihetta: fyysiset
pahoinvoinnin oireet, voimakas keskittyminen kuolleen ihmisen palvontaan, syyllisyys,
vihamielisyys muita ihmisiä kohtaan sekä hallitsemattomat käyttäytymismallit.
Lindemannin mukaan surutyön perimmäinen tarkoitus on irrottautua siteistä kuolleeseen
puolisoon ja suuntautua uuteen sosiaaliseen elämään. Kuolemaa seuraavat viikot ovat
vaikeimmat surutyössä, tähän liittyy unihäiriöitä ja masennusta. Leskeksi jäänyt voi
kieltäytyä uskomasta todeksi puolisonsa kuolemaa. Tämän alkuvaiheen jälkeen seuraa
usein vaihe, jossa leski kokee syvää sitoutumista kuolleeseen puolisoonsa. Hän voi jopa
olla vihamielinen ympäristöään kohtaan. Tämä vaihe kestää pidempään kuin
ensimmäinen vaihe, noin yhteen vuoteen asti. Tätä seuraa asteittainen leskeyden
hyväksyminen. (Tuominen 1994, 19-20.)
1990-luvulla sai alkunsa ns. uusi surukäsitys, jonka ajattelun mukaisesti siteitä
menetettyyn omaiseen ei tarvitse katkaista. Tässä surukäsityksessä surun sosiaalinen
ja kulttuurinen olemus nähdään laajemmin. Sureminen on raskasta työtä. Sen
vaikutukset ihmiseen tapahtuvat fyysisellä, psyykkisellä, sosiaalisella ja henkisellä
tasolla. Suruun liittyy paljon erilaisia tunteita kuten ahdistusta, syyllisyyttä, vihaa, pelkoa,
häpeää, yksinäisyyttä, ikävää tai joskus vain tyhjyyttä. Monet laihtuvat surutyötä
tehdessään, ja masennus kuuluu yleensä jossakin vaiheessa suremiseen. Univaikeudet
kuuluvat lähes aina suremiseen. Suru on hyvin henkilökohtainen, ja sitä kautta saattaa
helposti tuoda yksinäisyyttä. Sureva saattaa eristäytyä yksinäisyyteen surunsa kanssa.
Lähipiiri, omaiset ja ystävät voivat olla tukena menetyksessä, mutta itse surutyön
jokainen joutuu tekemään itsensä kanssa. (Poijula 2002, 45-51.)
Surutyössä voidaan nähdä myös kasvun mahdollisuus. Suremme, koska olemme
menettäneet meille jotakin todella arvokasta. Tässä piilee surun kauneus. Eräässä
tutkimuksessa 80% surevista oli kokenut positiivisen minäkäsityksen muutoksen
suruprosessissa. He kokivat olevansa vahvempia ja kykenevämpiä kohtaamaan myös
muita kriisejä tulevaisuudessa. Suru voi tuoda mahdollisuuden elämän
tärkeysjärjestyksen uudelleenmuokkaukseen. (Poijula 2002, 40-43.)

13
Vasilyukin (1991) mukaan suru ei ole tuhoavaa ja hajoittavaa, vaan se voi olla myös
rakentavaa. Suru kokoaa yhteen ja luo muistoja. Menneisyys tuodaan nykyisyyteen
muistojen avulla. Kuoleman hyväksyminen tosiasiana ei ole sama kuin suhteen
päättyminen. Suhde muuttuu, se on olemassa erityisellä tavalla menetyksen kokeneen
mielessäja sydämessä.Näin toivo jatkuvasta, vaikkakin muuttuneesta suhteesta, auttaa
surijaa kohtaamaan tulevaisuuden. (Poijula 2002, 40-43.)
3.4 Sopeutuminen leskeyteen
Lopatan (1979,111-112) tutkimusten mukaan uusiin rooleihin sopeutuminen kestää
leskeltä noin vuodesta kahteen vuotta. Tänä aikana he hyväksyivät vähitellen uuden
elämäntilanteen, ja oppivat tekemään asioita yksin. Iäkkäänä leskeytyneiden on todettu
sopeutuvan helpommin kuin nuorena puolisonsa menettäneiden. Tämän on ajateltu
selittyvän sillä, että iäkäs henkilö vertaa tilannettaan omaan viiteryhmäänsä, jossa
leskeytyminen on verrattain yleistä. Alle 45-vuotiaan lesken, jolla on lapsia,
sopeutumista vaikeuttivat myös taloudelliset seikat, jos esim. leski ei ollut ansiotyössä
ja lapsia oli useita. Leski joutuu katkaisemaan siteen edesmenneeseen puolisoonsa,
jotta hän voisi muodostaa uuden itsenäisen minänsä, ja sopeutua yksineläjän rooliin.
Länsimaisessa kulttuurissa odotetaan lesken katkaisevan tunnesiteensä kuolleeseen
puolisoon. Japanissa taas lesken tulee vaalia puolisonsa muistoa erilaisin rituaalein.
(Lopata 1979, 111-112; Balkwell 1981, 121.)
Kuoleman odottamattomuus vaikuttaa sopeutumiseen. Pitkäaikaisen sairauden aikana
surutyö alkaa usein jo puolison sairastaessa. Näin on todettu tapahtuvan varsinkin
nuorten leskien keskuudessa. Iäkkäiden leskien parissa puolison sairaus on saattanut
vähentää parin sosiaalista kanssakäymistä, ja aiheuttaa hoivaavassa puolisossa lujan
sitoutumisen hoivattavaan. Tällainen tilanne vaikeuttaa iäkkään lesken sopeutumista
uusiin rooleihin puolison kuoltua. (Balkwell 1981, 122.)
Koulutuksella on suuri merkitys lesken sosioekonomiseen asemaan. Koulutuksella on
vaikutusta myös tukiverkoston luomisessa. Korkeasti koulutetut naislesket kokivat
surutyön päätyttyä myönteisen muutoksen omassa kasvussaan. He kokivat olevansa
riippumattomampia ja kykenevämpiä kuin ennen leskeytymistään. Tämän henkisen
kasvun lisäksi koulutuksella on suuri taloudellinen merkitys. Koulutus lisää myös
työnsaanti mahdollisuuksia. Työssäkäynnin taas on todettu auttavan surusta
selviämiseen. Suurin osa iäkkäistä naisleskistä jäi asumaan pariskunnan asuntoon
puolison kuoltua. Vaikka tilanne oli monelle vuosikymmenten yhdessä asumisen jälkeen

14
uusi, se lisäsi kuitenkin leskien riippumattomuuden tunnetta, ja auttoi näin
sopeutumisessa. (Lopata 1979, 60-61.)
Ammottavien jyrkänteiden reunoilla
yhdellä jalalla horjuen
sitä oppii parhaiten
miten vaikeaa
on tuskan sumentamin silmin
erottaa
mikä on puhdasta rakkautta
mikä pelkkää pelkoa
seisoa omilla jaloilla?
- Tommy Tabermann
Tyhjä koti ja yksinäisyys voivat seurata puolison kuolemaa. ”Oli ihan tuskainen olotila,
kun ei ollut ketään, ketä koskettaa ja halata. Sellainen ihon ikävä.” Näin kuvailee juuri
leskeksi jäänyt omaa kaipuutaan (Helsingin Sanomat 30.11.2018).
”Raskainta aikaa kesti kaksi vuotta. Kävin teatterissa, ja tapasin ystäviä. Suru oli
kuitenkin koko ajan läsnä. Ajattelin, etten halua enää koskaan ketään lähelleni. Mutta
mieli muuttuu. En halua pyhittää elämääni yksinäisyydelle.”
(Leski viisi vuotta, Eeva-lehti 6/2014).
3.5 Voimaantumista vertaistuesta
Monesti puolisonsa menettäneet kokivat, että vain toinen leskeksi jäänyt voi ymmärtää
hänen tilannettaan. Samanlaiset kokemukset voivat yhdistää. Vertaistuki on auttanut
voimaannuttamaan, ja yhteistä surua on ollut helpompi jakaa sellaisen henkilön kanssa,
joka on kokenut saman menetyksen. Vertaistuella voi olla surevalle ihmiselle jopa
psykoterapian hyötyihin verrattava vaikutus. (Palosaari 2008, 206.) (Liite 2)

15
Vertaistuen merkitys on ymmärretty jo varhain. Phyllis Silvermanin toimesta käynnistyi
1970-luvulla ”Widow to Widow”-ohjelma Amerikassa, koska hän huomasi
tutkimuksissaan, että lesket voivat auttaa toisiaan sekä henkisesti että käytännön
asioissa. (Tuominen 1994, 21.)
Eläkeliitto järjestää sopeutumisvalmennuskursseja leskille. ”Yhdessä yksin”- kurssi on
tarkoitettu yli 50-vuotiaille, joilla on vähintään puolivuotta ja enintään kolme vuotta
puolison menetyksestä. Kurssilla käsitellään surua ja yksinjäämistä, mutta pääpaino on
tulevaisuudessa. (Eläkeliitto 2018.)
Suomen nuoret lesket ry on vertaistukiyhdistys työikäisille leskille ja leskiperheille.
Yhdistys järjestää vertaistukitoimintaa ja tarjoaa neuvontaa leskeyteen liittyvissä
asioissa. Suomen nuoret lesket ry pyrkii vaikuttamaan leskien ja leskiperheiden
oikeudelliseen ja taloudelliseen asemaan liittyviin epäkohtiin. Yhdistys myös kouluttaa ja
toimii aihealueensa kokemusasiantuntijana. (Suomen nuoret lesket ry. 2018.)
Myös seurakunnat tarjoavat tukea läheisensä menettäneille, joko henkilökohtaisten
keskustelujen kautta puhelimessa tai sururyhmissä. (20.11.2018 Seurakunnan
Sururyhmät)

16
4 SEKSUAALISUUS
4.1 Yleisesti
Jokainen ihminen on seksuaalinen, ja hänen seksuaalisuutensa on ainutkertainen. Se
kuuluu erottamattomana osana ihmisyyteen koko hänen elinikänsä, ja on yksi ihmisen
perustarpeista ja -oikeuksista. Seksuaalisuus vaikuttaa suoraan ihmisen elämänlaatuun,
terveyteen ja hyvinvointiin. (Ryttyläinen & Valkama 2010, 11-12.) Se on ihmisen
elinvoima, joka voi määritellä hänen kykyään olla vuorovaikutuksessa itseensä ja muihin
ympärillään. Seksuaalinen osa-alue ihmisessä on hyvin haavoittuva, johon varhaiset
kiintymyssuhteen vaikuttavat voimakkaasti. (Lehtonen & Santalahti 2016, 17.)
WHO:n määritelmän mukaan seksuaalisuus käsittää sukupuolen, sukupuoli-identiteetin,
sukupuoliroolit, seksuaalisen suuntautumisen, erotiikan, mielihyvän, intiimit suhteet ja
lisääntymisen. Seksuaalisuus on mukana koko ihmisen elinkaaren syntymästä
kuolemaan. Määritelmän mukaan seksuaalisuuteen voidaan jossakin määrin vaikuttaa,
ja sen voi olla muutettavissa esimerkiksi kulttuurin, politiikan, uskonnon ja etiikan kautta.
(Heberlein 2004, 40-41.)
WHO:n eli maailman terveysjärjestön vuonna 2004 (Kontula 2008, 15) mukaan
seksuaalisuus määritellään neljän tason kautta:
1. Sukupuoli, sukupuoli-identiteetti, sukupuoliroolit, seksuaalinen
suuntautuminen, erotiikka, nautinto, intiimiys ja lisääntyminen ovat
seksuaalisuutta
2. Seksuaalisuutta koetaan ja sitä ilmaistaan ajatuksissa, fantasioissa,
toiveissa, uskomuksissa,asenteissa,arvoissa, käyttäytymisessä, tavoissa,
rooleissa sekä suhteissa
3. Seksuaalisuudessa toteutuu biologisten, psykologisten, sosioekonomisten,
poliittisten, kulttuuristen, eettisten, juridisten, historiallisten, uskonnollisten
ja henkisten tekijöiden vuorovaikutus.
4. Seksuaalisuus sisältää perustarpeita (kosketus, hellyys, intiimiys), joita
ihminen ilmaisee tietoisesti ja tiedostamattaan. Seksuaalisuus voi tuoda
sekä onnellisuutta että turhaumia ja kärsimystä. Se on myös tärkeä syy
parinmuodostukselle.

17
Seksuaalisuuteen ja siihen liittyvään intohimoon, rakkauteen ja vetovoimaan liittyy paljon
elementtejä, jotka voivat aiheuttaa ihmiselle isoja elämänmuutoksia. Halusi hän niitä tai
ei. Seksuaalinen vetovoima on ihmisessä oleva voima, johon liittyy paljon mystisiä
piirteitä. Seksuaalikulttuuri pyrkii määrittelemään ihmisluontoa, ja sitä mikä on
luonnollista tai luonnotonta seksuaalisuudessamme. Meillä Länsimaissa uskonto ja
kirkko ovat pitkään säädelleet käsityksiämme seksuaalikulttuurista. (Kontula 2008, 15-
17.)
Greenberg, Bruess ja Haffner (2004, 4-16) näkevät seksuaalisuuden elämän
laatutekijänä. Tämä laaja-alainen ja moniuloitteinen seksuaalikäsite antaa hyvän
työkalun seksuaalisuuden tarkasteluun. He jakavat seksuaalisuuden kolmeen eri
ulottuvuuteen: biologinen, sosiokulttuurinen ja psykologinen ulottuvuus. Tässä
jaottelussa on paljon samankaltaisuuksia WHO:n määritelmän kanssa. Molemmat
seksuaalisuuden määritelmät kuvaavat seksuaalisuutta monisäikeisenä ihmisen
elämänkaaressa mukana kulkevana vaikuttajana. Greenbergin ym. määritelmän
mukaan biologinen ulottuvuus käsittää ne fysiologiset seikat, jotka kuuluvat ja
muodostavat seksuaalisuuden perustan.
Sosiokulttuurinen ulottuvuus pitää sisällään seksuaalisuuden monimuotoisuuden, johon
ovat vaikuttamassa lait, uskonnot, kulttuurit, media ja sosiaaliset normit. Tähän kuuluvat
myös eettiset aspektit. Psykologinen ulottuvuus muodostuu kokemuksista, opitusta
käyttäytymisestä, minäkuvasta ja kehonkuvasta. Positiivisella minäkuvalla on suuri
vaikutus seksuaalisen hyvinvoinnin rakentajana. Nämä eri ulottuvuudet vaikuttavat
siihen, miten ihminen kokee seksuaalisuutensa. Seksuaalisuudessa on perimiltään
kysymys minuuden etsimisestä. Omien todellisten tarpeiden kysely on tapa oppia pois
totutuista rooleista. (Greenberg ym. 2004, 4-16.)
Seksi on yksi osa seksuaalisuutta. Se on sitä mitä teemme, kun seksuaalisuus on sitä
mitä olemme. Seksi kautta ihminen voi ilmaista tunteitaan, vaikka seksistä voi saada
tyydytystä ilman tunteitakin. Seksuaalisuus ei häviä ihmisestä sairauden tai iän myötä,
vaikka se voi ilmetä eri tavoin ja muuttaa muotoaan johtuen elämäntilanteesta. Intiimiys
kuuluu myös seksuaalisuuteen. Se rakentuu ajan kanssa, ja edellyttää itsen ja toisen
tuntemista. Aito intiimiys vaatii sitoutumista suhteeseen seksuaalisuuden, arvojen ja
tunteiden tasolla. (Apter ym. 2006, 371.)
4.2 Ikääntyneen seksuaalisuus
Aikaisemmin ajateltiin, että seksuaalisuudella ei olisi niin tärkeää merkitystä ihmisen
ikääntyessä. Nykykäsitys ja – tutkimukset tukevat kuitenkin käsitystä siitä, että

18
seksuaalisuus jatkuu tärkeänä osana myöskin vanhentuessa, ja varsinkin naisten
ajatellaan jopa kasvavan seksuaalisesti vapautuneimmiksi iän myötä. Tutkimuksen
mukaan 50-59-vuotiaista naisista oli seksuaalisesti aktiivisia 93%, 60-69- vuotiaista 81%
ja 70-79-vuotiaista 65%. Tässä tutkimuksessa seksuaaliseksi aktiivisuudeksi katsottiin
itsetyydytys, kahdenkeskeinen hyväily, yhdyntä ja suuseksi. Leskeys vaikuttaa
merkittävästi seksuaalisen aktiivisuuden vähenemiseen ikääntyneillä naisilla. Naisilla ei
useinkaan ole positiivista seksuaalisesti aktiivisen naisen mallia. Naisen seksuaalisia
tarpeita ja haluja on totuttu pitämään miehelle alisteisena. (Aper ym. 2006, 230- 242.)
Seksuaalisuus on oikeutettua myös ikäihmisille. Sairaudet ja elämänmuutokset voivat
muuttaa seksuaalista mielihyvää sekä seksuaalisia tarpeita. Läheisyyden ja
läsnäolemisen tarve voi korvata suurta intohimoa iän karttuessa. Kumppanin puute tai
sairaudet voivat vähentää seksuaalista kiinnostusta ikää enemmän. Säännöllinen
seksuaalinen aktiivisuus lisää myös ikääntyneillä fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia sekä
parantaa seksuaaliterveyttä. On myös todettu, että pitkässä parisuhteessa
seksuaalielämä voi olla tyydyttävämpää kuin suhteen alussa. Kun lapset ovat
muuttaneet pois kotoa omilleen, ja pariskunta on jäänyt eläkkeelle, aikaa ja rauhaa
rakasteluun on aiempaa enemmän. (Greenberg ym. 2004, 487-488.)
Kun ihminen vanhenee, tapahtuu hänen seksuaalisuudessaan fysiologisia ja
psykososiaalisia muutoksia. Fysiologiset ja hormonaaliset muutokset voivat vähentää
seksuaalista halua ja seksuaalitoimintoja. Pitkäaikaissairaudet ja lääkitykset saattavat
vaikuttaa aktiivisuuden määrään. Sydän- ja verisuonitaudit, diabetes, aivohalvaukset ja
neurologiset sairaudet vaikuttavat sekä naisilla että miehillä seksuaaliseen
toimintakykyyn. (Greenberg ym. 2004, 487-493.)
Naisilla estrogeenihormonin väheneminen aiheuttaa mm. limakalvojen ohenemista,
jolloin emättimen kimmoisuus ja kostuminen vähenee. Virtsankarkailua saattaa esiintyä,
johtuen limakalvomuutoksista ja lantionpohjanlihasten heikentyneestä kunnosta. Nämä
yhdessä voivat aiheuttaa yhdyntäkipua ja – vaikeuksia. (Apter ym. 2006, 231-233.)
Myös miehillä tapahtuu hormonimuutoksia. Testosteroni tasot laskevat ikääntyessä, ja
aiheuttavat muutoksia erektioon, kiihottumisvaihe pitenee, erektion saavuttaminen
hidastuu ja tasannevaihe pidentyy. (Apter ym. 2006, 234-235.)
Fyysiset muutokset vanhuudessa voivat muuttaa seksuaalielämää tyydyttävämmäksi,
kun yhdyntäkeskeisyys vähenee, ja tilalle tulee enemmän hellyyttä, läheisyyttä ja
läsnäoloa. Ikääntyminen saattaa vähentää estoja, ja auttaa rentoutumaan seksin aikana.
(Ryttyläinen & Valkama 2010, 118-122.)

19
Rakkauden Kolme Kehää
Tarvitaan kaksi aikuista, lievästi ylipainoista,
sillä pelkistä luista ei lähde kylliksi makua lihallisuuden lapsille.
Tarvitaan riittävästi aikaa, riittävästi tilaa, runsaasti halua,
hyppysellinen himoa, repullinen rohkeutta, hypätä suin päin pimeään avantoon,
kun onni kysyy, mitä olet valmis maksamaan?
Tarvitaan kourallinen yrttejä tyynyn alle pantavaksi,
sylillinen kukkia kaiken ylle siroteltavaksi.
Näin vähän tarvitaan hulluna huutavan nälän häätämiseen.
- Tommy Tabermann

20
5 UUSI PARISUHDE LESKEYDESSÄ
5.1 Uusi puoliso
Pimeydeltä älä kysy,
mitä mieltä se on auringosta.
Tieltä älä kysy,
minne sinun pitäisi mennä.
Kukalta älä kysy,
milloin syksy tulee.
Sydämeltäsi kysy vain
vieläkö sitä huvittaisi.
- Tommy Tabermann
Lesken surutyö saattaa jatkua hyvinkin paljon pidempään kuin mitä sen aikaisemmin
ajateltiin kestävän. Suomalaiseen kulttuuriin on uskonnon kautta muodostunut käsitys
lesken suruvuodesta. Luterilaisen kirkon oppien mukaisesti tuona aikana ei pitäisi
avioitua uudelleen. (Grimby & Johansson 2009, 17.)
Surun intensiivisin aika kestää n.1-2 vuotta, mutta saattaa jatkua kymmenenkin vuotta.
Leski joutuu sopeutumaan uusiin rooleihin, vaikka samalla säilyttääkin kiintymyssiteen
edesmenneeseen puolisoonsa. Leski voi rakastaa kahta yhtä aikaa. Hän voi pitää
edesmennyttä puolisoaan ensisijaisena puolisonaan, ja uutta rakasta uutena
elämänkumppaninaan. Rakkaus säilyy muistoissa. Käytännön tekoina se voi näkyä
esimerkiksi puolison haudan kunnioittamisella huolehtimalla kukin ja kynttilöin haudan
kunnosta. Tärkeitä yhteisiä juhla- ja vuosipäiviä voidaan edelleen juhlia ikään kuin
edesmennyt puoliso edelleen olisi läsnä. Eräs leskeksi jo kymmenen vuotta sitten jäänyt
rouva järjestää joka vuosi edesmenneen miehensä syntymäpäivät sukulaisilleen.
(Poijula 2002, 132-134.)

21
Lesken suhde kuolleeseen puolisoonsa pitää sisällään sekä irti päästämistä että
kiinnipitämistä. Stroeben ja Schutin (Kuva 3) mallin mukaisesti lesken arjessa voivat
vaihdella surun tunkeutuminen päivittäisiin toimiin ja uudelleen suuntautumiseen
elämässä.
Kuva 3. Arkielämän kokemukset kaksoisprosessimalli mukaillen Stroebe & Schutin
(1999) mallia.
Irti päästäminen saattaa alkaa jo saattohoitovaiheessa, kun kuolema on vääjäämätön.
63-vuotias Eila avioitui viisi kuukautta miehensä kuoleman jälkeen. Mies oli sairastanut
pitkään Alzheimerin tautia, ja ollut kauan laitoshoidossa. Eila sanoo tehneensä kaksi
vuotta surutyötä miehen sairastamisenaikana. ”Hautajaisten jälkeen se osa elämääni oli
ohi.” hän sanoo. (ET-lehti 2018, 76-79.)
Kuoleva ikään kuin hiipuu pois vähitellen. Fyysiset toiminnot heikkenevät, ja ehkä myös
mentaalisella tasolla kuoleva lipuu hiljalleen pois luotamme. Fyysinen kuolema voi
etäännyttää puolisoa lisää, kuten myös hautaustilaisuus. Konkreettisesta
kiintymyssiteestä irti päästäminen kuoleman jälkeen, ja mielentason kiintymyssiteestä
kiinnipitäminen muistojen kautta kuuluu surutyöhön. Jollekin muistot riittävät, ja tilaa tai
tarvetta uudelle parisuhteelle ei tule. (Schultz 2016)
”Aika kultaa muistot” sanotaan. Näin voi käydä myös puolison kuoltua. Leski saattaa
muistaa kuolleen puolisonsa täysin virheettömänä, täydellisenä. Tätä myös kulttuurimme
vahvistaa. Vainajista ei saa puhua pahaa, ei myöskään ajatella. Tämä kuuluu
surutyöhön, mutta voi vaikeuttaa mahdollisen uuden puolison rinnalla eloa. Uusi puoliso
voi kokea, että joutuu kilpailemaan jo edesmenneen puolison kanssa. Wilson & Clarke

22
(1992) totesivat tutkimuksessaan, että eronneet miehet eivät juuri tästä syystä halua
seurustella leskinaisten kanssa. Ainoastaan 4% eronneista avioituu lesken kanssa.
Uudelleen avioituminen on yleisempää nuorten kuin vanhempien leskien keskuudessa.
Lesket solmivat usein avioliiton toisen leskeksi jääneen kanssa. Monet lesket kokivat,
että heidän tilanteensa pystyi ymmärtämään vain sellainen, joka oli kokenut saman
menetyksen. Surun jakaminen kohtalotoverin kanssa auttoi jaksamaan. (Määttä 2005,
173.)
Uudelleen avioituminen vähenee jyrkästi ikääntyneiden leskien keskuudessa.
Yhdysvalloissa vuonna 1988 tehdyn tutkimuksen mukaan avioitui 25-29 vuotiaista
tuhannesta leskestä 144, 45-54 vuotiaista luku oli 69, ja yli 55-vuotiaista 23. (Poijula
2002, 133.)
Uuden parisuhteen solmimista saattaa auttaa, jos asia on ollut mahdollista ottaa
puheeksi puolison vielä eläessä. Kuoleva puoliso on saattanut esittää toiveen siitä, että
leskeksi jäävä vielä löytäisi uuden rakkauden. Aina keskusteluun ei luonnollisestikaan
ole mahdollisuutta tai halua. (Pankarinkangas 2011,9-13.)
Mieslesket aloittavat tutkimusten mukaan uuden parisuhteen n. 1-2 vuotta puolison
kuoleman jälkeen. Naisleskillä tähän uuden suhteen aloittamiseen menee pidempään,
yleensä noin 3-5 vuotta. (Pankarinkangas 2011, 9-13.)
Naiset saattoivat epäröidä suhteen aloittamista esimerkiksi sen takia, että eivät
halunneet hoitajaksi huonompikuntoiselle miehelle. Pelättiin myös sitä, että miten oppisi
sovittamaan omia tapoja ja tottumuksia yhteen uuden puolison kanssa. Lasten
suhtautuminen uuteen liittoon arvelutti joitakin. Myös perintöasiat mietityttivät, sekä
uuden puolison luotettavuus. Kun avioliito solmittiin, siihen yleensä oltiin tyytyväisiä.
Yhdeksän kymmenestä piti uutta avioliittoa vähintäänkin melko onnellisena. Naislesket
halusivat avioliitolta ja parisuhteelta turvallisuutta ja vakautta. Mieslesket halusivat
avioon seksuaalimoraalisista syistä. He etsivät myös enemmän helpotusta suruun ja
kotitöiden jakamiseen. Sukupuolielämän laatu koettiin joissakin suhteissa hieman
heikentyneeksi. Tähän mainittiin syyksi miehen heikentynyt erektiokyky. (Pakarinkangas
2011, 9-13.)
Jumala kysyin naiselta, kumman valitset - vapauden vai rakkauden? Nainen mietti
hetken ja vastasi. Vapauden! Hyvä vastaus, sanoi Jumala hymyillen, ja jatkoi - jos olisit
valinnut rakkauden, et olisi saanut vapautta. Mutta se, joka valitsee vapauden - saa myös
rakkauden. (Heberlein 2004, 165.)

23
5.2 Seksuaalineuvonta leskeydessä
Seksuaalineuvonta antaa mahdollisuuden keskustella sellaisista mieltä askarruttavista
seksuaalisuuteen liittyvistä asioista, joita uusi elämäntilanne mahdollisesti on nostanut
pintaan. Taito ottaa puheeksi, ja antaa lupa puhua, on keskeinen seksuaalineuvojan
työssä. Vaikka leski ei hakeutuisi seksuaalineuvojan vastaanotolle, myös muilla
ammattihenkilöillä terveydenhuollossa pitäisi olla valmiuksia kyetä ottaa seksuaalisuus
puheeksi, jos puolisonsa menettänyt hakeutuu hoitoon esimerkiksi masennuksen tai
univaikeuksien vuoksi. Leski saattaa esimerkiksi tuntea syyllisyyttä ja häpeää
kokiessaan seksuaalista halua. Tunne voidaan jopa kokea ahdistavaksi. Seksuaalisuus
on yksi voimakkaimmin häpeää aiheuttavista seikoista. Tämä tunne voi aiheuttaa
sulkeutuneisuutta. Häpeän tunne voi johtaa siihen, että ihminen jättää omat toiveensa ja
tahtonsa toteuttamatta, ja siirtää ne syrjään. (Ryttyläinen & Valkama 2010, 137-138;
THL-raportti 2011, 186-187.)

24
Kuva 4. PLISSIT-malli 1
sisältää seksuaalikysymysten ammatillisen työskentelyn neljä
tasoa, mitkä kuvaavat erilaisia lähestymistapoja käsiteltäessä seksuaalisuutta ja sen
alueella ilmeneviä ongelmia.
Plissit-mallin mukaisesti luvan antaminen ja asioiden normalisointi voi jo olla suureksi
avuksi. Näin leski voi saada vakuutuksen siitä, että hänen seksuaaliset halunsa ovat
täysin normaaleja, ja kuuluvat hänen naiseuteensa. Hänelle annetaan lupa löytää oma
eroottinen itsensä jälleen. Itsetyydytys voi olla yksi aihealue, joka on hyvä ottaa
puheeksi, kun mietitään kokonaisvaltaista hyvinvointia. Pitkän parisuhteen jälkeen
saattaa olla hyvä tutustua uudelleen omaan vartaloonsa. Mahdollinen uusi parisuhde
voi saattaa pitkäänkin avioliitossa olleen naisen aivan uusien asioiden äärelle. Iän ja
sairauksien tuomat muutokset kehossa voivat tuoda fyysisiä ja psyykkisiä haasteita.
Kehopositiivisuuden lisääminen ja minäkuvan tukeminen voi tulla kyseeseen.
Seksuaalisuuden muutokset ikääntymisen myötä voivat tarvita tarkastelua ja neuvontaa.
Seksuaalineuvoja voi esimerkiksi antaa tietoa erilaisista seksin apuvälineistä ja
1
Mallin kirjaimet ovat lyhenteitä seksuaalineuvonnan ja -terapian neljästä tasosta seksuaalisuuden ja
seksuaaliongelmienkohtaamisessa: Permission;luvan antaminen; Limited Information,rajattu tieto; Specific
Suggesti, erityisohjeet; Intensive Therapy, intensiivinen terapia

25
turvaseksistä. (Ryttyläinen & Valkama 2010, 137; Apter ym. 2006, 46-47; Santalahti &
Lehtonen 2016,61-63.)

26
6 OMA AMMATILLINEN KEHITTYMINEN
Seksuaalisuus on aina kiinnostanut minua. Olen opettanut aihetta
sairaanhoidonopettajantyössäni paljon, ja ollut hämmästynyt siitä, miten vähän
opiskelijat useinkin tietävät omasta seksuaalisuudestaan, itsestään. Aihe koetaan
mielenkiintoiseksi, mutta siihen liittyy myös paljon ennakkoluuloja. Usein seksuaalisuus
ajatellaan kapea-alaisesti seksiksi, ja seksi yhdynnäksi.
Nälkä kasvaa syödessä. Tämä vuosi 2018 on antanut minulle paljon pohdittavaa
seksuaalisuudesta. Se on ollut myös matka itseeni. Jo seksuaalineuvojaopintojeni
alussa päätin, että halua heti pätevöittää itseäni enemmän, joten aloitin 11/2018
Väestöliitossa seksuaaliterapeuttiopinnot.
Pitkä kokemus hoitotyössä ja hoitotyönopettajana antavat minulle vahvan ammatillisen
pätevyyden kohdata ihminen kokonaisvaltaisesti. Koen kuitenkin, että vahvin osa-
alueeni on ollut fyysisen ihmisen hoitaminen ja ymmärtäminen. Tekemäni
eläinavusteisen toiminnan kautta olen saanut kosketusta ihmisen psyykkiseen,
henkiseen ja sosiaaliseen puoleen. On uskomatonta miten paljon eläin auttaa asiakasta
tunteiden sanoittamisessa. Hevosta ja koiraa voi luontevasti käyttää apuna tunteiden
kehollistamisessa.
Ajatukseni ja tavoitteeni on tulevaisuudessa yhdistää osaamiseni ja kokemukseni, ja
kohdata asiakkaani avoimin mielin. Tukea heitä, antaa heille mahdollisuus löytää oma
voimavaransa, tie itseensä.

27
7 POHDINTA
Tämän kehittämishankkeen kautta sain vahvistusta olettamukselleni, että leskeyttä ja
seksuaalisuutta ei juurikaan ole tutkittu. Näin varmistuin siitä, että haluan jatkaa saman
aiheen parissa seksuaaliterapeuttiopinnoissani. Kehittämishankkeen posteriesityksen
palautteen mukaisesti aiheesta voisi varmasti kirjoittaa artikkelin, ja ehkä tätä hyödyntää
tulevassa lopputyössä, jossa haluaisin käyttää menetelmänä teemahaastattelua.
Teemahaastattelua oli tarkoitus käyttää jo tässä kehittämishankkeessa. Olin yhteydessä
Eläkeliittoon, joka järjestää sopeutumisvalmennusleirejä leskeytyneille.
Sopeutumisvalmennuksen kouluttaja lupautui kysymään vapaaehtoisia
teemahaastatteluun, mutta heitä ei tullut. Tämä ehkä osaltaan kertoo asian
arkaluontoisuudesta. Tässä aiheessa yhdistyvät kaksi tabua, kuolema ja seksuaalisuus.
Eli aihetta jatkotutkimukselle on. Leskien surusta ja taloudellisen aseman muutoksesta
leskeytymisen jälkeen on melko paljon tutkimuksia. Seksuaalisuudesta ja uusista
parisuhteista ei. Seksuaaliset tunteet voitiin jopa kokea ahdistavana suruvaiheessa.
Lesken uusiin suhteisiin tuntuu edelleen liittyvän paljon stigmaa. Esimerkiksi milloin on
sopiva aika aloittaa uusi suhde? Ja kuka sen määrittelee? Lesken lapsilla ja omaisilla voi
olla paljonkin mielipiteitä asiasta, milloin mikäkin on sopivaa. Lapset saattavat tuntea
paheksuntaa äitinsä uutta parisuhdetta kohtaan. Seurustelu voi myös herättää pelkoa
perinnön menettämisestä. Joskus lapset kokivat, että kuolleen isän muistoa ei
kunnioitettu riittävästi, jos uusi parisuhde alkoi liian aikaisin. Milloin leskeys sitten
loppuu? Kulttuurimme asettaa aika paljon odotuksia leskille, vaikka virallista suruaikaa
ei meillä enää olekaan. Lesket kokivat vertaistuen erittäin voimaannuttavana. Kaksi
saman kohtalon kokenutta ymmärsivät toisiaan. Tämä selittää sen, että leskinaiset
avioituivat usein leskimiehen kanssa. Vaikka uutta parisuhdetta ei aloitettukaan, niin
seksuaalisuus kuitenkin säilyy myös leskessä. Naiseutta ja omaa hyvinvointiaan voi
vaalia huolehtimalla sosiaalisesta kanssakäymisestä esimerkiksi harrastuksien parissa.
Pitkään leskenä ollut sukulaiseni kertoi katsovansa erästä tv-sarjaa vain koska ”
Pääosan esittäjä on niin komea mies!” Kaipuuta voi kanavoida monin tavoin. Kun uusi
parisuhde aloitettiin, se yleensä koettiin hyvänä, ja elämänlaatua lisäävänä. Parisuhdetta
oltiin myös valmiita hoitamaan, koska menetyksen kautta aito läsnäolo ja hetkeen
tarttuminen koettiin tärkeäksi. Tässä koen oman ammatillisen mahdollisuuteni olla
vaikuttamassa leskinaisten seksuaaliseen hyvinvointiin. ”Olen vielä elämäniloinen ja
yhtäkkiä huomaan, että minua vilkuillaan.” (Viisi vuotta sitten miehensä menettänyt
nainen, Eeva-lehti 2014).

28
LÄHTEET
Apter, D.; Väisälä, L.; Kaimola, K. 2006. Seksuaalisuus. Jyväskylä: Gummerus
Kirjapaino Oy.
Balkwell, C. 1981. Transition to widowhood. New York: John Wiley & Sons.
Eläkeliitto 2018 sopeutumisvalmennus (19.11.2018)
https://www.elakeliitto.fi/sopeutumisvalmennus
Greenberg, J.; Bruess, C.; Haffner, D. 2004. Exploring the dimensions of human
sexuality. Massachusetts: Jones and Bartlett.
Grimby, A. & Johansson, Å. 2009. Surun käsikirja. Sahlgrenska: GrafiX.
Heberlein, A. 2004. Den sexuella människan, etiska perspektiv. Lund: Studentlitteratur.
Kontula, O. 2008. Halu & intohimo. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.
Kontula, O. 2011. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa: Seksuaalinen hyvinvointi
avaimena ikäihmisen onneen. Helsinki: Väestöliitto.
Lopata, H. 1979. Women as widows. New York: John Wiley & Sons.
Määttä, K. 2005. Seniorirakkaus. Juva: WS Bookwell Oy.
Palosaari, E. 2008. Lupa särkyä. Helsinki: Edita Prima Oy.
Pankarinkangas, K. 2011. Leskien keski-iässä tai myöhemmällä iällä solmimat uudet
avioliitot: seurantatutkimus. Joensuu: Kopijyvä Oy.
Poijula, S. 2002. Surutyö. Helsinki: Kirjapaja Oy.
Pulkkinen, M. 2017. Surun sylissä. Helsinki: Oy Nord Print Ab.
Ritamo, M.; Ryttyläinen-Korhonen, K.; Saarinen, S. 2011. Seksuaalineuvonnan tueksi.
THL-raportti.Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos.
Ryttyläinen, K. & Valkama, S. 2010.Seksuaalisuus hoitotyössä. Helsinki: Edita Prima.
Santalahti, T. & Lehtonen, M. 2016. Seksuaaliterapia. Juva: Bookwell Oy
Suomen nuoret lesket ry (20.11.2018) https://www.nuoretlesket.fi/
Tilastokeskus 2012: Taulukko: Väestön iän (1-v) siviilisäädyn ja sukupuolen mukaan
1990–2011. http://pxweb2.stat.fi/database/StatFin/vrm/vaerak/vaerak_fi.asp Sieltä
taulukko: Väestön iän (1-v) siviilisäädyn ja sukupuolen mukaan 1990–2011. Viitattu
10.8.2012.
Tuominen, E.1994. Elämänmuutos ja muutoksen hallinta. Helsinki: Painatuskeskus Oy.

29
Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä, Sururyhmät (20.11.2018)
http://www.turunseurakunnat.fi/apua-ja-tukea/suru-ja-kriisi
Wilmi, P. 2013. Iäkkäiden leskien suru ja surusta selviytyminen. Gerontologian ja
kansanterveyden pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto.
Wuori-Tabermann, T. 2011. Meitä oli kaksi. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.

Liite 2 (1)
Kehollistaminen
Puhuminen ja puheeksi ottaminen on tärkeä osa seksuaalineuvojan työssä. Sanojen
avulla voimme myös normalisoida asiakkaan hankalaksi kokemia asioita. Sanojen avulla
voi löytää eksyneen tunteensa, esimerkiksi runojen kautta. Joskus kuitenkin puhuminen
ja sanoittaminen saattavat kapeuttaa tunnetta. Koettu trauma voi jäädä ikään kuin
piiloon. Tunteista irtautunut puhuminen voi suojella kriisin kokenutta. Kehomme reagoi
aina kriisiin, ja se muistaa koetun trauman. Joskus jokin ulkoinen ärsyke saattaa
laukaista kehon muistin. Kaipaus ja piilotettu suru voivat tuntua painona rintakehällä.
Keho voi toimia tietynlaisena välivarastona tunteille, kun mieli ei jaksa ottaa niitä vastaan.
Kaipaus ja suru voivat jäädä kehoon.
Tietoisuus kehon toimintamahdollisuuksista tekee siitä meille mahtavan
yhteistyökumppanin, ja voimavaran. Tunteiden kehollistaminen voi avata uusia teitä
itseemme ja voimavaroihimme. (Palosaari 2008, 137-148) Lisää esimerkkejä Käpylän
terapia sivustolta kehollistamisesta.

Liite 2 (2)
Eija Palosaari, Vertaistuki sopeutumisessa, Lupa Särkyä
Kriisistä Elämään
Kuva 5. Johdettu vertaistuki ote Eija Palosaaren kirjasta Lupa Särkyä.

Marja Leena Pippingskold Seksuaalineuvoja

Recommended

Recommended

More Related Content

Similar to Marja Leena Pippingskold Seksuaalineuvoja

Similar to Marja Leena Pippingskold Seksuaalineuvoja (20)

Marja Leena Pippingskold Seksuaalineuvoja