1. SI1 1
D 1 HELSINGIN SANOMAT SUNNUNTAINA 30. MAALISKUUTA 2014
Yhteystiedot
hs.tyoelama@hs.fi
D TYÖSTÄ JA SEN TEKIJÖISTÄ
Toimitussihteeri: Tuomas Kaseva A Toimittaja: Kira Gronow A Ulkoasu: Marko Ylitalo A Kuvatoimittaja: Kimmo Taskinen
Töissä luonnossa
Kalastaja Miika Tamminen ja poromies Joonas Törmänen ovat unelmiensa töissä.
Perinneammatteihin tarvitaan edelleen osaajia – kalastajista on Suomessa jopa pulaa.
G Työelämä D 2–D 3
Ohjelmistoyrityksessä
saa tehdä yhtenä
työpäivänä mitä haluaa.
G Työelämä D 4
VESA-MATTI VÄÄRÄ TEA KARVINEN
2. SI1 2
D 2 HELSINGIN SANOMAT SUNNUNTAINA 30. MAALISKUUTA 2014
TYÖELÄMÄ
SI1 2
SUNNUNTAINA 30. MAALISKUUTA 2014 HELSINGIN SANOMAT D 3
TYÖELÄMÄ
Kalastaja ei kaipaa lomia
TÄMÄ AAMU ei ole alkanut hyvin.
Jo ennen seitsemää yksi kalastajista on
ajanut jäällä olleeseen railoon. Nuotta-
kelkka on uponnut Säkylän Pyhäjärveen.
Miika Tamminen, 27, on jäsen kuuden
hengen nuottakunnassa, joka kalastaa täl-
lä alueella talvisin. Kesällä hänellä on
kahden hengen yhtiö kalastajakaverinsa
Jani Pesosen kanssa.
On maaliskuun alku. Tänä vuonna
nuottauskausi jää lyhyeksi, kun pakkasta
ei ole ollut oikein yölläkään. ”Kun kevät-
aurinko paistaa jäälle, ei tänne ole enää
tulemista”, Tamminen sanoo.
Hän on ammattikalastaja, joka elää vain
Pyhäjärven saaliilla. Kalastajia olivat
myös isä, ukki ja tämänkin isä.
Tamminen muistaa ukin seinältä ku-
van, jossa tämän isä veti nuottaa hevosel-
la ja kaksi miestä kelasi nuottaa jään läpi
tehdystä reiästä. ”Ihan samalla tavalla tä-
tä hommaa edelleen tehdään. Laitteet
ovat vain vähän kehittyneet.”
Nykyään nuotta on valtava: noin 600
metriä pitkä ja kuusi metriä syvä.
NUORIA kalastajia tarvittaisiin lisää, mut-
ta työn aloittaminen nielee rahaa. On ol-
tava vene ja kalastusvälineet, joiden
hankkiminen maksaa 20 000–30 000 eu-
roa. Lisäksi pitää saada lupa kalastaa tie-
tyllä alueella.
”Opiskelin autonasentajaksi, koska äiti
sanoi, että johonkin kouluun on mentävä.
Päivääkään en ole asentajan hommia teh-
nyt”, Tamminen kertoo.
Kalastajan ammatissa häntä kiehtovat
ulkoilma ja vapaus. Järvenselällä voi pan-
na tupakaksi silloin kun haluaa, eikä ku-
kaan ole komentamassa. Oma elanto on
aika pitkälle itsestä kiinni.
Aika fyysistäkin työ edelleen on. Saaliit
pitää jaksaa nostaa ylös ja kuljettaa ran-
taan säällä kuin säällä.
Avoveden aikaan järvestä nostetaan ry-
sillä pääsaalista, muikkua. Syksyllä kalas-
tajat ravustavat ja nuottaavat järven poh-
jasta ylimääräistä kalakantaa pois.
TAMMISEN vapaa-ajan täyttää lapsiper-
heen arki. Kolmas lapsi syntyy pian.
Lomia hän ei paljon kaipaa. ”Vaimon
kanssa on kyllä tehty muutaman päivän
reissuja, viimeksi Riikaan.”
Kalastaja huilaa, kun kalaa ei tule tai
sillä ei ole kysyntää. Esimerkiksi joulun
aikaan on turha pyytää järvikalaa, kun ih-
miset ostavat vain lohta.
Läheskään joka kalastuskeikalta Tam-
minen ei vie saalista kotiin. Mutta jos vie,
hän valmistaa ruuan itse. ”Muikkukukko
mummin reseptillä on ihan parasta.”
Vaikka kalastus jostain syystä loppuisi,
Tamminen ei voisi kuvitellakaan muutta-
vansa paikkakuntaa. ”Nämä ovat minun
maisemiani. Tänne minä kuulun.”
LUNTA on vähän, jään pinta on sileä. Ra-
dio-ohjattavat uitot lasketaan veden alle,
ja niiden valo kuultaa jään läpi.
Tamminen on kairamiehenä. Nuotta
saadaan pysymään paikoillaan kelaamalla
sitä ylös jäähän porattujen reikien kautta.
Reikiä jäähän kairataan noin sadan met-
rin välein. Lopuksi sahataan aukko, josta
saalis ja nuotta nostetaan jäälle.
Välillä Tamminen pysähtyy syömään
eväitä. Työn lomassa ehtii jutustella mui-
den kalamiesten kanssa milloin mistäkin:
lapsista, uskonnosta, urheilusta.
Nyt jännitetään, tuleeko saalista. Koko
nuottakunta kerääntyy nostoaukolle. Ka-
laa näyttäisi tulevan, lahnaa ja haukea.
Pari miestä pitää nuotan suuta avonai-
sena, ja loput lappaavat saalista reikä-äm-
päreillä valtaviin muovipönttöihin.
Kalaa on yhteensä 15 000 kiloa!
Puhelimia aletaan kaivaa suojapukujen
uumenista. Soitellaan ostajille. Kalaa pi-
tää saada myytyä mahdollisimman paljon
tuoreena. Tukkuliikkeille, kalanjalostajille
ja turkistarhojen rehuksi.
Tammista hymyilyttää. Sattuipa hyvä
tuuri, että työpäivä päättyi näin hienosti.
Poromies tuntee jokaisen poronsa
PAM! Hirvaan turvasta turskahtaa verta.
Pam! Toinen laukaus kaataa eläimen kyl-
jelleen.
Ollaan Piippolaisen porotilalla Pelko-
senniemellä. Poromies Aaro Piippolai-
nen pistää veitsellä kuolleen poron kau-
laan, ja veri värjää valkoisen hangen.
Joonas Törmäsen, 23, porot majailevat
tänä talvena täällä. Hän käy viikonloppui-
sin hoitamassa niitä. Ruokkii ja osallistuu
esimerkiksi teurastukseen, kuten nyt.
Kahdesta porosta on tarkoitus tehdä
kuivalihaa omaan käyttöön. Liha paloitel-
laan ja pannaan katolle kevätaurinkoon
kuivumaan. Myyntiin menevien eläinten
liha teurastetaan teurastamolla.
TÖRMÄNEN eli lapsuutensa Ylitorniolla ja
oli porotöissä jo taaperoikäisenä. Aluksi
ukki kuljetti poikaa mukanaan hoitamas-
sa poroja. Myöhemmin hän pääsi tutun
poromiehen matkaan Sodankylässä, jossa
perheellä oli kakkosasunto.
”Jo alle kouluikäisenä panin välillä kel-
lon soimaan aamukuudelta ja nousin
ruokkimaan porot”, Törmänen kertoo.
Yhdeksänvuotiaana hän oli jo mukana
poroerotuksessa.
”Ukki sanoi, että älä tälle alalle rupea,
mutta oli kai huolissaan finanssiasioista.”
Klemetti-ukki kuoli viime jouluaattona.
Pappi nimesi muistopuheessaan Joonak-
sen suvun poroperinteen jatkajaksi. Nuo-
rella poromiehellä menivät kappelissa
kylmät väreet.
NUORIA on nykyisin vaikea houkutella
porohommiin, sillä varsinkin kaupunkien
tuntumassa toimeentulo on helpompi
saada siisteistä sisätöistä. Poromiehet jou-
tuvat yleensä tekemään muitakin töitä
palkkansa eteen, vaikka täysipäiväisiäkin
poromiehiä on edelleen.
”Olen ollut kesällä maatilalla lomittaja-
na. Suoritin myös järjestyksenvalvojan
kortin, että voisin mennä ravintolan port-
sariksi viikonloppuisin. Mutta en ole po-
roilta kerennyt”, Törmänen kertoo.
Valtaosan toimeentulostaan Törmänen
toivoisi saavansa tulevaisuudessa poron-
hoidosta. Vielä tämän kevään hän opiske-
lee Lapin ammattikorkeakoulussa poro-
ja maatalousagrologiksi. Opiskelun takia
hän asuu viikot Rovaniemellä.
Viime talvena Törmäsen porot majaili-
vat Pyhätunturin ja Luoston välimaastos-
sa sijaitsevassa Koparan poropuistossa,
jossa Törmänen on ollut mukana edistä-
mässä poromatkailubisnestä.
Rekiajeluita varten hänen on pitänyt
kouluttaa ajoporoja. Se vie noin viisi
vuotta, sillä poro on villieläin eikä opi yh-
tä helposti kuin esimerkiksi hevonen.
Nykyporomiesten on puhuttava englan-
tia. ”Jo 14-vuotiaana pidin turisteille esi-
tyksiä poroelinkeinosta.”
TÖRMÄSEN kalenteri on yhtä kuin poron-
hoitovuosi. Se alkaa 1. kesäkuuta.
Touko–kesäkuussa syntyvät vasat.
Emät vasoineen kulkevat tokissa, joissa
ne pysyvätkin, jos on paljon räkkää eli
verta imeviä hyönteisiä. Tiivis tokka ja
kuuma kesä pitävät ötökät poissa vasojen
kimpusta. Siinä on se hyvä puoli, että sil-
loin ne on helppo ajaa aitauksiin.
”Me poromiehet ollaan varmaan ainoi-
ta, jotka tykkäävät sääskistä ja helteestä
yhtä aikaa”, Törmänen sanoo ja nauraa.
Juhannuksen tienoilla alkaa leikko, jos-
sa vasojen korviin leikataan omistajan
merkki. Tokkia kiikaroidaan ensin valoi-
sassa yössä, sillä kesällä eläimet liikkuvat
missä haluavat. Aamulla ne ajetaan ai-
taukseen, seuraavana yönä leikataan. Nii-
den parin viikon aikana ei paljon nukuta.
Törmänen tuntee tokkansa jokaisen yk-
silön. Omat porot tunnistaa paitsi korva-
merkistä, myös väristä, sarvista, koosta ja
vaikkapa kellon äänestä.
HELPPOA poronhoito ei tänä päivänä ole.
Jos poro ei tuota vasaa 2–3 vuoteen, siitä
on pelkkiä kuluja.
Suurin tuotto tulee lihanmyynnistä.
Valtaosa teurastettavista eläimistä on
edellisen kevään vasoja, mutta niitä pitäi-
si jäädä myös jatkamaan sukua.
Poromiehen huolena ovat pedot. ”Ny-
kypäivänä petojen määrä on liian iso.
Vaikka hävikistä pitäisi saada korvauksia,
ei pedon tappamia löydetä laajoista kai-
roista”, Törmänen sanoo.
Poroelinkeinoa hankaloittaa myös iso-
jen kaivosten rakentaminen. Metsätalous
taas hävittää vanhojen metsien naavan ja
jäkälän.
Törmäsellä on vielä aikaa miettiä, mi-
hin asettua valmistumisen jälkeen. Kau-
punkiin hän ei aio jäädä – vaikka solahtaa
sinnekin helposti. Rovaniemellä hän käy
kuntosalilla ja baarissa muiden opiskeli-
joiden tapaan.
”Uudet kaverit sanovat, etten näytä po-
romieheltä. Mutta kaupungissa kuljenkin
farkuissa ja pipo päässä.”
POROTILALLA Törmänen on saanut am-
mutun hirvaan taljan irrotelluksi. Herkul-
linen kieli ja sydän laitetaan kuivumaan
kevätaurinkoon.
Poromies heittää lihaisan ruhon olal-
leen ja vie sen kylmätilaan. Kelkkahaala-
riin tulleet veriroiskeet hän pyyhkäisee
pois puhtaanvalkealla lumella.
Perinteen jatkajat
Katarina Malmberg
Kalastaja Miika Tamminen ja poromies Joonas
Törmänen nauttivat työnsä vapaudesta ja
kosketuksesta luontoon.
KALAMIEHISTÄ tulee kohta pula.
Suomalaiset haluavat syödä tuo-
retta kotimaista kalaa, mutta ka-
lastajat alkavat olla vanhoja.
Alalle kaivattaisiin lisää nuoria
jatkajia.
”Ammattikalastajien keski-ikä
on korkea, joillakin alueilla noin
57 vuotta”, kertoo Pekka Saha-
ma Itä-Suomen kalatalousryh-
mästä.
Suomen järvialueilla on 245
päätoimista ja 138 sivutoimista
kalastajaa. Heistä kolmisenkym-
mentä on naisia. Eniten sisä-
vesien ammattikalastajia on Ete-
lä-Savossa ja Pohjois-Suomessa.
Päätoimisia merikalastajia on
535 ja sivutoimisia 1 620.
Kalastus kulkee usein suvussa,
mutta jotkut vanhat kalastajat
ottavat myös oppipoikia.
Järvialueilla ammattia on yri-
tetty tehdä houkuttelevaksi. Esi-
merkiksi perkaus- ja pakastus-
paikkoja on lisätty, jotta saalis
saadaan tehokkaasti myydyksi
eteenpäin.
Sekä järvi- että merikalastajien
koulutusta on lisätty, jotta nuo-
ria saataisiin alalle. Tällä hetkel-
lä kalatalouden peruskoulutusta
on ainakin Savonlinnassa, Si-
mossa ja Paraisilla.
”Ammattikalastajia tarvitaan.
Alalla on hyvät edellytykset pär-
jätä, jos hommaan uskaltaa läh-
teä”, sanoo Jari Setälä Riista- ja
kalatalouden tutkimuslaitokses-
ta.
MYÖS poronhoito siirtyy tavalli-
simmin isältä pojalle. Porotalous
on niin tärkeä osa lappilaista
kulttuuria, että nuoretkin ryhty-
vät siihen, jos lähisuvussa on po-
roja. Nuorten naisten määrä on
viime vuosina lisääntynyt.
”Poronhoito on elämäntapa”,
sanoo Anne Ollila Paliskunta-
yhdistyksestä. Poronomistajia
on Suomessa noin 4 500.
Ollilan mukaan monet poron-
hoitajat kokevat kuitenkin, että
heidät ajetaan nykyään ahtaalle.
Ristiriitoja aiheuttavat esimer-
kiksi kaivosteollisuus, turvetuo-
tanto, tekoaltaat ja pedot.
”Siksi monet poronhoitajat
hakevat lisätienestejä turismista
ja porotuotteiden jalostuksesta.”
Kalastajia tarvitaan lisää, poronhoitajat ovat ahtaalla
TEA KARVINEN
VESA-MATTI VÄÄRÄ
Kalastaja Miika Tamminen tarkastelee kalojen liikettä nuotassa. Nuottaporukka on kalassa Säkylän Pyhäjärvellä.
Poromies Joonas Törmänen käy viikonloppuisin ruokkimassa porojaan Pelkosenniemellä. Arkisin hän opiskelee Rovaniemellä.
Kalastajat Matti Viljanen (vas.), Miika Tamminen ja Eero Koivunen
saivat Säkylässä hyvin kalaa.
”Ihan samalla tavalla tätä
hommaa tehdään kuin
ennen vanhaan. Laitteet
ovat vain vähän kehittyneet.”
VESA-MATTI VÄÄRÄ
