Mari Okada ja sateessa itkevät nuoret
•Download as PPTX, PDF•
0 likes•348 views
Animekäsikirjoittajanakin tunnetun Mari Okadan nimi putkahtelee esiin monien nykysarjojen tekijälistoilta. Kuka on tulkitsija nuorten tuntojen takana ja voiko ja sateessa itkeviä tyttöjä kuvaamaan tottuneelta odottaa muutakin kuin kyyneliä ja ulinaa? Luento perehtyy Mari Okadan uran vaiheisiin, kehitykseen, teemoihin ja animesarjoihin, joita Okada on ollut tekemässä.
Recommended
Recommended
More Related Content
Viewers also liked
More from Kehittyvien Conien Suomi Ry
More from Kehittyvien Conien Suomi Ry (20)
Mari Okada ja sateessa itkevät nuoret
- 1. Mari Okada ja sateessa itkevät nuoret Heidi ”Hoothoot” Päivinen @hoottipyon 13.2.2015 Desucon Frostbite 2015
- 8. Ura
- 9. Mari Okada kuka? • 1979 eli 35- tai 36 – vuotias • Amusement Media Sougou Gakuin AMG • 1999-2001 välissä
- 11. 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016
- 17. Script/Sceenplay
- 21. Nimi Sarja Seitenshi Gakuen Kouka Aquarion EVOL Shouten Shouka Aquarion EVOL China Kibun de High Tension! CANAAN Inochi Nanda yo CANAAN Hiru no Hoshi Fractale Hiru no Hoshi Fractale Aru Shitsuji no Nichijou Kuroshitsuji II You Will Rule the World Kuroshitsuji II Mukuro no Uta M3 Suimei Geijutsu Daigaku Fuzoku Koutou Gakkou Kouka Sakurasou na Pet na kanojo Daichi no Uta Sasami Mahou Shoujo Club Holy Night Toradora Aburamushi no Uta True Tears Aburamushi no Uta (Demotrack Ver.) True Tears
- 27. Hyvät työparit Huonot työparit • Tatsuyuki Nagai • Masahiro Ando • Shoji Kawamori • Junji Nishimura • Yutaka Yamamoto • Yoshioka Shinobu • Takuya Sato • Junichi Sato
- 32. Tee mat
- 40. rakkaus
- 43. Tuleva
- 47. Luettavaa kiinnostuneille • http://animediet.net/reviews/mari-okada-ax-fan-panel- and-press-conference-liveblog • http://www.otakuusamagazine.com/Anime/News1/Noit amina-interviews-Anohanas-Mari-Okada-5743.aspx • http://www.lostinanime.com/2013/12/for-pocaris-sake- key-to-mari-okada.html • http://forums.animesuki.com/showthread.php?t=112594
Editor's Notes
- Kiitos teille kaikille kymmenelle ihmiselle, jotka olette tulleet katsomaan luentoani, vaikka samaan aikaan kunniavierasohjelmaa ja Jussi Karin luento. Kiitokseksi tästä haluan tarjota teille japanilaista siiderijuomaa (ilmeisesti alkoholitonta!) luennon teemaan sopivista pulloista. Tuntuu siltä, että tämä on noin viides kerta, kun puhun samasta aiheesta, sillä olen käsitellyt käsikirjoittaja-sarjasuunnittelija Mari Okadan sarjoja niin Shoji Kawamori-näkökulmasta kuin Noitamina-näkökulmasta. Vuosien varrella olen huomannut, että Mari Okada tekee animea, joka vetoaa minuun niin monella tasolla, että on vaikea välttyä Okadan käsikirjoittamilta teoksilta saati inhota niitä – vaikka näitäkin tapauksia tosin on. Lupaan kuitenkin, että tämä on viimeinen kerta kun puhun tästä aiheesta. Toivottavasti viihdytte, kysymyksiä saa esittää koko ajan ja jos ohjelman jälkeen tekee mieli keskustella Okadan sarjoista tai animesta yleensä, tekisin sitä mielelläni. Ai ja joo, ohjelmassa on seksuaalista sisältöä kuvien muodossa joten jos taiteellisesti piirretty Fujiko Mine kehoineen ei tunnu hyvältä, kannattaa pitää transitioslidejen aikana silmät kiinni.
- Kuten jo ohjelman nimi sanoo, Mari Okada tunnetaan erityisesti sateessa itkevistä nuorista.
- Illlalla itkevistä nuorista
- Pimeässä maailmassa itkevistä nuorista
- ja suihkussa itkevistä nuorista mutta nuorten kyyneleiden taustalla on paljon muutakin ja juuri siihen haluan tämän ohjelman aikana keskittyä.
- Tämä ihminen tykkää itkettää nuoria. Moni teistä on varmasti kuullut Okadan nimen jossain yhteydessä eikä tämä ole mikään ihme. Mari Okada on vastuussa monien viime vuosina ilmestyneiden alkuperäissarjojen ja animeadaptaatioiden käsikirjoituksesta ja erityisesti vuonna 2011 alkanut sopimus neljän Fuji Television noitamina-paikan sarjan kanssa. Nämä sarjat nostivat Okadan merkittävien nykyanimentekijöiden joukkoon.
- Ennen kuin jatkan ohjelmaa, haluaisin kiittää Twitterissäkin vaikuttavaa Michael Huangia, joka tunnetaan myös nikillä Gendomike-nikillä. Gendomike livetwiittasi Mari Okadan Anime Expon (2013) fanipaneelin. Twiititin löytyvät tästä anime diet-blogin postauksesta ja toimivat tämän luennon lisätietona. Olen käyttänyt sceencapeja twiiteistä osana tätä luentoa ja suosittelen, että aiheesta kiinnostuneet perehtyvät blogiin jahka conista kotiutuvat. Linkki löytyy luennon lopusta ja luento Slidesharesta Desucon Frostbiten jälkeen.
- Animeteollisuudessa, kuten japanilaisessa kulttuurissa muutenkin, ollaan hyvin vaitonaisia yksilöiden yksityiselämästä. Ohjelmaa tehdessäni yritin hahmottaa Mari Okadan uraa, mutta toisin kuin länsimaisista tekijöistä, japanilaisista ihmisistä ei löydy kaikenkattavia wikipedia-artikkeleitä edes japaniksi. Tekijöiden töitä katsellaan teosten kautta, ei henkilökohtaisen elämän kautta.
- Ei ole varmaa, onko Mari Okada oikeasti Mari Okadan nimi vai onko tämä vain taiteilijanimi, jolla suojataan yksityiselämää. Okadan syntymäpäivää ei ilmoiteta missään tutkimissani lähteissä, mutta tämän syntymävuodeksi ilmoitetaan 1979 eli Okada on tällä hetkellä joko 35- tai 36-vuotias ja edustaa siksi nuoren polven animentekijöitä. Monet merkittävät animepersoonat ovat 80-luvulla uransa aloittaneita miehiä ja vasta 2000-luvun murros on tuonut isomman määrän naisia mukaan animeen. Okada kuuluu murroksen mukana tulleisiin henkilöihin. Okadan syntymäpaikaksi ilmoitetaan Saitaman prefektuuri, joka on lähellä Tokiota ts. Kuten Lahti Helsingille. Voidaan olettaa, että Okada vietti suhteellisen onnellisen 80-luvun lapsuuden, koki japanin taloudellisen menestysaallon, katsoi lapsena Miyazakin elokuvia ja kuunteli sen ajan idolimusiikkia. Teini-iässään Okada pääsi näkemään Japanin taloudellisen laskun ja ongelmat. Lapsuuden viattomuus ja nuoruusiän perheongelmat taloudellisten syiden (ja vanhempien pahoinvointi) vuoksi näkyvät jollain tavalla omakohtaisesti Okadan töissä. Jossain vaiheessa elämäänsä Okada todennäköisesti rakastui animeen tai tarinankerrontaan ja päätti tehdä haaveistaan totta. Oletan, että opetettuaan lukion noin 17-vuotiaana Okada pyrki ja pääsi Amusement Media Sogou –oppilaitokseen, josta valmistuu animaattoreita, mangakoita, ääninäyttelijöitä, kirjailijoita ja muita viihdealan ammattilaisia. Sakurasou na Pet no Kanojossa ollut lukio on hyvin samankaltainen kuin millaiseksi AMG:n voisin kuvitella (Sakurasoun light novelin kirjoittaja on muuten Mari Okadan lapsuudenystävä), joten saattaa myös olla, että AMG korvasi lukion Okadalle ja toimi tavallaan medianomin tutkintona. AMG ei kuitenkaan ole virallinen koulu eikä sen tutkinto johda virallisen oppimäärän suorittamiseen. Valmistuminen koulusta tapahtui luultavast vuosien 1999-2001 välissä, riippuen siitä, mihin aikaan Okada aloitti koulussa ja miten pitkään valmistuminen kesti. Daisuke Ishiwatari (石渡 太輔 Ishiwatari Daisuke?, born August 14, 1973 in Johannesburg, South Africa) is a Japanese video game developer, illustrator, musician, composer and voice actor. He is best known for creating the 2D fighting game series Guilty Gear. He designed the characters and storyline, and wrote the music. also provides the in-game voice for the characters Sol Badguy and Order-Sol, as well as Freed Velez in Battle Fantasia. Tetsuya Kakihara (柿原 徹也 Kakihara Tetsuya?, born December 24, 1982 in Düsseldorf, West Germany) is a Japanese voice actor. Previously affiliated with 81 Produce, he worked freelance as of June 2013.[1] He set up his own agency, Zynchro, as of July 2014.
- Okadan ura on tunnustettu 16. Kobe animatiopalkinnolla muutama vuosi sitten.
- Okada osallistui ensimmäisen animesarjansa (DT Eightron-niminen seikkailusarja) tekoon vuonna 1998 eli 19-vuotiaana – mahdollisesti kesken koulutyön. Varsinainen animeura alkoi kuitenkin vasta oletetun valmistumisen jälkeen vuonna 2002, jolloin Okada pääsi kirjoittamaan Suomessakin näytetyn Tottoko Hamtaro-sarjan myöhempiä jaksoja. Hamtaro oli aloittejalle varmasti mukava projekti. Hamtarosta ura urkeni ja erilaisia töitä tuli lisää, Okadan maine kasvoi ja tekemisien taso nousi. Pistän oheista graafia myöhemmin luennon aikana osiin ja selitän, mistä notkahdukset Okadan töiden määrässä ovat johtuneet.
- Ensiksi haluaisin kuitenkin selvittää, mitä Okada tekee, miten se vaikuttaa animeen ja mikä on Okadan rooli animetuotannossa. Kuinka moni on katsonut Shirobakoa? Minä nimittäin en ole joten jos puhun läpiä päähäni saatte huomauttaa. Shirobako kuitenkin kertoo fiktiivisen animetuotantoyhtiön haasteista animen tekemisessä ja antaa aika hyvän kuvan siitä, millaisista vaiheista yhden sarjan tuotanto koostuu. Vastaavanlaista on kuvattu myös Animation Runner Kurumissa ja ääninäyttelijän työtä RECissä.
- Animen tekeminen on pitkä prosessi, johon kuuluu niin useita vaiheita. Se työ, jota Mari Okada tekee, kuuluu keltaisen kentän sisälle eli tuotantoon jahka sarjan tekemisestä on sovittu. Mari Okada on kirjoittaja, tarinankertoja, joka ohjaajan alla luo linjat sarjan tapahtumille, määrää tuulen määrän, kyynelien litramäärän ja sen, miten valot, varjot ja äänet toimivat sarjan koskettavimmassa kohtauksessa. Okadalla on tähän mennessä ollut kaksi työnkuvaa: Series Composition ja Script, mutta on mahdollista, että Okada siirtyy näiltä kentiltä vielä ohjaamaan animea, jahka kehittyy ja saa lisää mainetta.
- Script ja sceenplay ovat vapaasti käännettävissä käsikirjoitukseksi. Käsikirjoituksella tarkoitetaan joko kuvan kaltaista tai tekstiuotoista esitystä siitä, mitä animesarjan jaksossa tai jaksoissa tulee tapahtumaan. Se kuitenkin eroaa kuvakäsikirjoituksesta eli storyboadauksesta siinä, että storyboard on pysyvämpi kuin käsikirjoitus. Käsikirjoitus antaa suunnat ja ideat tuotannolle, storyboard vahvistaa ne ja tekee tuotannosta kokonaisemman. Jos olen väärässä, saa korjata, en ole tämän alan ammattilainen. Okada aloitti uransa vuonna 1998 tekemällä ilmeisesti jaksokäsikirjoituksia tiettyihin sarjoihin. Okadan osalta tämä tarkoitti sitä, että esimerkiksi vuonna 2006 ilmestyneisiin Red Gardeniin tai Simouniin Okada teki ehdotuksia jaksojen tapahtumista ja siitä, mihin tapahtumat johtavat ja nämä lopulta hyväksyttiin, animoitiin ja ääninäyteltiin. Tuotannosta ja sarjasta riippuen Okadan rooli vaihteli hiljaisemmasta todella tärkeää. Mainitsemani Simoun ja Red Garden suorastaan höyryävät vaikutteita, jotka näkyvät Okadan myöhemmissä töissä. Molemmat ovat myös originaalisarjoja, jotka eivät pohjaa valmiiseen teokseen ja siksi Okadan kädenjälki on niin helppo erottaa niistä. On aivan selvää, että juuri tällaisten käsikirjoitustöiden kautta ohjaajat ja muut tuotantoon vaikuttavat tajusivat Okadan lahjakkuuden.
- Tehtyään muutamia vuosia pelkkää käsikirjoittamista, Okada siirtyi vuonna 2006 kokeilemaan toista animen kannalta tärkeää tehtävää Tenchi Myou-spin-offsarja Sasami: Mahou Shoujo Clubiin, joka Tenchi Myou-nimestään huolimatta oli täysin originaali teos (ja koska Tenchi oli jo vuonna 2006 täysin vanhentunut sarja, ilmeisesti myös taloudellinen floppi). Series Composition on vaikeampi animetehtävä selittää eikä sitä kuvaamaan löytynyt oikeastaan pätevää kuvamateriaalia, joten siksi kemiaa. Siinä missä käsikirjoitus toimii ei-sitovana ohjenuorana sarjan tapahtumille, on series composition sitovampaa. Kun Mari Okada on vastuussa sarjan kompositiosta, hän saa päättää sarjan etenemistahdista ja jaksojen tapahtumista. Käsikirjoittaja jatkaa sarjan rakenteesta päättävän henkilön työtä lisäämällä tapahtumien hahmoille äänet. Ohjaaja päättää lopuksi siitä, onko jakson rakenne ja siihen lisästyt hahmot sopiva vai pitääkö asioita vielä muuttaa. En tiedä, kuinka tarkasti tämä pätee Okadaan, mutta toinen samaa hommaa tehnyt henkilö (Jukki Hanada, työskenteli mm. Okadan kanssa Rozen Maidenissa) kertoo eräässä haastattelussaan tehtävästään series compositionin kanssa. Jos kyseessä on animeksi sovitettava teos, series compositionista vastaava henkilön homma menee näin. Saa pyynnön tuottaa juonisovituksen animeen Perehtyy alkuperäisteokseen Keskustelee teoksesta ohjaajan, tuottajien ja mangakan kanssa ja selvittää, millaista lopputuotetta animesta halutaan, mitä tunteita käsitellään, mitä jätetään pois ja mitä ehkä lisätään Pilkkoo juonen jaksoihin Käy keskusteluita tuottajien, ohjaajan ja mangakan kanssa. Finalisoi juonen ja pistää käsikirjoittajat ja itsensä tekemään juonta jokaiseen jaksoon. Käy keskusteluita tuottajien, ohjaajan ja mangakan kanssa. Käsikirjoitus annetaan ohjaajalle, joka vie homman eteenpäin animaattoreille. Studiosta ja ohjaajasta riippuen series compositionista vastaava saattaa nähdä valmiin käsikirjoituksen vasta sarjan tullessa televisiosta. Kaikki riippuu myös siitä, sovitetaanko anime jostain teoksesta vai onko series composotionista vastuussa oleva vastuussa myös sarjan koko juonesta, kuten Okada usein on.
- Yritin pistä kaikki Okadan työt graafiseen muotoon. Sininen palkki edustaa sarjoja, joiden käsikirjoituksen tekemiseen Okada osallistui ja punainen sarjoja, joissa Okada oli vastuussa series compositionista. Palkit ovat sinänsä valheellisia, että usein series compositionia tekevä osallistuu myös käsikirjoituksen tekemiseen yhdessä muiden käsikirjoittajien kanssa. Useimmissa koko sarjan kirjoituksesta vastuussa olemistaan sarjoista Okada on myös tehnyt yksittäisten jaksojen käsikirjoittamista, kuten vuoden 2012 sarjoissaan. Graafeja tulkitsemalla näkee, että kun Okada vuoden 2006 jälkeen teki ensimmäiset series composotioninsa, huomattiin hänen taitonsa ja vastaavien tehtävien määrä lisääntyi. Kun Okada sai enemmän vastuuta sarjoista, lähti yksittäisten jaksojen käsikirjoittaminen vähemmälle (ehkä kiireiden vuoksi) ja kun Okada vuonna 2008 aloitti originaalisarjojen kanssa. Viime vuosina Okadan tahti on hieman hidastunut, mutta uskallan melkein väittää, että Okada on ottamassa askelia uusille urille ja kehittää taitojaan muilla animen kentillä.
- Ihan kuriositeettinä vielä vertailua
- Okadan maineen siivittäjänä ovat toimineet kaksi animen ”toimijaa” eli animaatiostudio P.A Works ja ohjelmapaikka noitamina. P.A Works eli Progressive Animation Works on animestudio, joka nimensä mukaisesti pyrkii tarjoamaan kehittyvää animea. P.A Works on monien animen nuorten ammattilaisten työympäristö, jolla on sovitusten lisäksi rohkeutta (ja ilmeisesti varaa) tehdä myös sellaisia animesarjoja, joilla ei ole alkuperäisteosta vaan jotka pohjaavat niihin tekijöihin, joiden studion tukijat katsovat myyvän. P.A Worksi perustettiin vuonna 2000, kun Tatsunokolla, I.G:llä ja Bee Trainilla työskennellyt Kenji Horikawa (mm. Evagelionin tuotantoon osallistunut) siirtyi oman nimensä alle. Okada päätyi P.A Worksille vuonna 2008 tekemään True Tearsia, joka oli Okadan ensimmäinen originaali-series composition. Sen jälkeen Okada teki P.A Worksin väen kanssa myös pyssytyttösarja-CANAANin, Hanasaku Irohan ja Nagi no Asukaran. On myös ihan selvää, että Okadan jälki näkyy muissakin studion sarjoissa, joissa Okada ei kuitenkaan ole ollut osallisena. Esimerkiksi Tari Tari ja viime vuoden huonoin sarja Glasslip ottavat selvästi vaikutteita Okadan käsikirjoitustyylistä (Glasslipin ohjaaja on sama kuin True Tearsin ohjaaja), mutta eivät kuitenkaan pysty tarjoamaan samaa kärsivien nuorten sarjojen tasoa kuin mihin Okada pystyy. Työympäristönä P.A Works on Okadan mukaan mukava ja kannustava. Koska tekijät ovat nuoria, ideoita heitellään paljon ja kaikki ovat vastaanottavaisia. Välillä tehdään ylitöitä, P.A Worksilla on kuulemma tatamihuone tiloissa nukkuville. Shirobako ei suoranaisesti kerro P.A Worksista, mutta uskon vankasti, että sarjan studiolla on jotain yhteistä tekijästudion kanssa – ei animea voi tehdä ilman, että se oma kasvuympäristö näkyy.
- Jos P.A.Worksille pääsy merkitsi ensimmäistä murrosta Okadan uralla, oli toinen, jopa merkittävämpi murros sopimus neljän, Fuji TV:n noitamina-paikalla näytettävän sarjan johtavasta käsikirjoituksesta vastaaminen. Noitamina-paikalla oli aiemmin tietynlainen maine Japanissa: se tarjosi parempaa animea kerran viikossa eikä vain ainaista moepaskettia. Nyttemmin kanavapaikan tarjonta on muuttunut, mutta kun Okada vuonna 2011 teki sarjoja noitamina-paikalle, oli paikalla vielä tietynlainen maine. Saattaa jopa olla, että juuri Okadan kässäröimät sarjat lopulta muuttivat kanavapaikan henkeä universaalimmaksi. Mari Okada osallistui neljän sarjan tekemiseen: Ano Hanaan, Hourou Musukoon, Black Rock Shooteriin ja Fractaleen. Hourou Musuko oli noitaminalle tyypillinen pohdiskeleva ihmissuhdemangasovitus, Anohana universaalimpi originaalitarina ja BRS ja Fractale noitaminan linjasta poikkeavia sarjoja. Yllättävää sinänsä, Fractale on nimenomaan varma noitaminA-sarja, kun animea alettiin tekemään ja Anohana ja Musuko puolestaan muuttuivat kesken työn noitaminoiksi. Okada sanoo muutamissa haastatteluissaan olleensa innoissaan sarjasopimuksista, koska tunsi noitaminan maineen ja tykkäsi aiemmin näytetyistä Mononokesta ja Hakaba Kitarosta, ja halusi haastaa itsensä vastaamaan paikan standardeja. Neljän sarjan tekeminen vuoden aikana oli kuitenkin aika haasteellista ja välillä Okadasta tuntui, ettei hän pystynyt laittamaan parastaan vaan esimerkiksi Fractale olisi voinut onnistua paremminkin. Samaan aikaan suunniteltavissa sarjoissa tapahtuu usein helposti samankaltaisuuksia, joka ei ole kiva katsojalle. Samalla noitamina haastaa animea tekevän myös jaksomäärän osalta: normaalisti animessa on 12 tai 13 jaksoa ja noitamina-sarjoissa vain 11 joka on käsikirjoittajan kannalta haaste. Aina kaikki ei sujunut kuten olisi ollut odotettua. 11 jaksoa ei aina riitä kuvaamaan hahmoja tarpeeksi ja tuomaan hahmojen tunnetiloja loogisesti esiin. Okada sanoo, että kahdeksanjaksoinen BRS oli hyvin vaikea sarja tehdä Animen tekeminen noitamina-paikalle oli kuitenkin kasvattava kokemus ja välillä henkisesti äärimmäisen raskas, koska joutui pahimmassa tapauksessa polkemaan neljältä aamuyöllä keskellä talvea studiotapaamiseen. Okada sanoo oppineensa siitä paljon, koska sai kokeilla rajojaan ja löytää uusia tyylejä ja oppia tuntemaan erilaisia ohjaajia.
- Animen tekemisen lisäksi Okada on tehnyt myös muita töitä, kuten lriikoita animesarjojen muistettaviin lauluihin Holy Night on Taigan laulu Toradorassa, Aburamushi no Uta on yksi True Tearsin kantavimmista pointeista ja Mukuro no Utaa lauletaan M3:n aikana lähes jokaisessa jaksossa ja se yhdistää sarjan hahmot toisiinsa.
- Ja kässärin Kuroshitsuji-musikaaliin, jota en ole nähnyt, koska en ole koskaan ollut teinityttö.
- Kuten tuossa jo selitin, Okada on pääasiassa vastuussa käsikirjoituksistaan, mutta lopullinen päätös sarjan tapahtumista, hahmojen tekemisistä ja jopa repliikeistä on ohjaajalla. Okada on vahva käsikirjoittaja, mutta kuten eräs fiksu animeblogaaja totesi, ei toimi yksin vaan tarvitsee vahvan ohjaajan, jolla on samankaltaiset visiot sarjan etenemisestä, elämästä ja arvoista. Halusin siksi esitellä muutamia ohjaajia, joiden kanssa Okada on tehnyt töitä ja lopuksi vertailla ns. Okadalle hyviä ja huonoja ohjaajia keskenään.
- Tatsuyuki Nagai hyppäsi animemaineeseen Honey & Cloverin ohjauksella vuonna 2006 ja päätyi vuonna 2008 tekemään yhteistyötä Okadan kanssa sarjassa Toradora. Vuonna 1976 syntynyt Nagai on samaa ikäluokkaa Okadan kanssa ja molemmat ovat tehneet samankaltaiset urat –toinen ohjaana ja toinen käsikirjoittajana. Anime Expon haastattelun mukaan Okada viihtyi Nagain kanssa. Myöhemmin vuonna 2011 Okada ja Nagai tekivät yhdessä Ano hanan, jonka nimeä en halua sanoa. Anohanassa yhdistyi molempien nuorten ymmärtäminen ja tapa kuvata tunteita ja sarja on edelleenkin yksi menestyneimmistä animesarjoista ja myi yli 70000 BD-levyä. 2012 alkanut Amazing Twins oli Okadan ja Nagain viimeisin yhteinen työ, mutta omalla kohdallani en tykännyt OVAsta yhtään.
- Shoji Kawamorin kanssa Okada teki AKB0048:n ja Aquarion EVOLin (ja myöhemmin M3: Sono Kuroki Haganen). Shoji Kawamorilla on hyvin persoonallinen ohjaustyyli ja tiettyjä vahvoja visioita, jotka mielestäni näkyvät aika hyvin Okadan post-Kawamori-käsikirjoituksissa. Toisaalta Kawamorin sarjoissa ON usein derppijaksoja ja tämä näkyy myös siinä, miten Okadan käsikirjoitus hajaantuu juuri AKB0048:n toisella puoliajalla jopa epäkoherentiksi. EVOL on tältä osin vahvempi juonenkuljteuksellisesti. Molemmilla on kuitenkin samanlaiset käsitykset draaman kaaresta ja ohjaaja-käsikirjoittajana ovat tasaveroiset.
- Yutaka Yamamoto eli Yamakan on taas esimerkki animeohjaajasta, jota ei pidä päästää Mari Okadan kanssa tekemisiin. Yamakanilla on ilmeisesti jonkinlainen visio (pelastaa anime), mutta suurista lupauksista huolimatta Yamakan ei tiedä mitä haluaa. Fractale on yksi universaalisti huonoimmiksi tituleeratuista animesarjoista eikä ihmekään: Sarjan rytmitys on kolmannen jakson jälkeen huono, se tuntuu kopiolta kaikista vastaavanlaisista sarjoista ja Miyazakin Laputa-elokuvasta ja loppu on vaisu. Kuten Okada myöntää, 11 jaksoa oli vaikea kirjoittaa ja Yamakanin on pakko myöntää, ettei ole hirveän hyvä ohjaaja. Jännästi Yamakanin uusin sarja Wake Up Girls muistuttaa draamansa puolesta Okadan teoksia ja väitän, että sarjan käsikirjoittaneen Touko Machidan teoksiin ei kuulu yhtä paljon nuortenitketyssarjoja kuin Okadan. Ainakaan tuorein teos Hitsugi no Chaika ei ollut sellainen vaan lämminhenkinen ja aika mukava. Kansha. Todiste siitä, kuinka huono ohjaaja pilaa käsikirjoituksen, joka ei sekään ole hirveän hyvä.
- Tässä vähän summausta. Kaikkia nimiä en käsitellyt, mutta Junji Nishimuran kanssa Okada teki True Tearsin, joka merkitsi isoa alkua P.A.Worksille, vaikka kilpaili airatessaan EF:n ja Clannadin kanssa. Mikäli ymmärsin erästä japaninkielistä haastattelua oikein, Okadaa pyydettiin Nishimuran toimesta P.A.Worksille ja yllättäen tälle tarjottiin True Tearsin kirjoittamista, koska Nishimura oletti että Okada osaisi kirjoittaa tyttöhahmot mahdollisimman realistisesti. Nishimuran kanssa Okada teki myös Simounia, joka oli Okadan mielestä vaikea sarja tehdä, sillä pääkäsikirjoittaja jätti tehtävän auki sarjan puolivälissä ja Okada joutui keksimään paljon sisältöä lisää. Yllättävää kyllä, ainakin minun mielestäni Simounin toinen puoliaika on ensimmäistä parempi ja varsinkin loppujakso on yksi ikimuistoisimpia. Muita hyviä ohjaajia ovat mm. Ei Aoki, jonka kanssa Okada sovitti Hourou Musukon keskikohdan animeksi. Myös Masahiro Ando, joka osallistui True Tearsiin ja Hanasaku Irohaan on erinomainen Okada-ohjaaja ja vuosien tunteminen on auttanut työparia kehittämään omia vahvuuksiaan. Huonompia ohjaajia ovat sitten Yamakanin lisäksi esim. Takuya Sato, jonka kanssa Okada teki WIXOSSin. Okadalla oli selvästi isompi valta WIXOSSssa kuin Satolla ja siksi sarjan kakkoskausi jättää asiat jollain tavalla puoliväliin. Ekan kauden juonilankoja ei käydä loppuun vaan loppu tulee kiirehtien ja tylsästi vaikka potentiaalia oli enemmänkin. Samoin myös BRS:n ohjannut Shinobu Yoshioka, joka ei sarjan jälkeen olekaan tehnyt ohjauksia (eikä sitä ennen). Junichi Saton kanssa Okada teki M3:n ja sarja eteni aluksi yhtä hitaasti kuin vanha Gundam (niistä lisää huomenna) Tässä oli vain muutamia Okadan kanssa ohjanneita henkilöitä, heitä on myös enemmän, mikäli olette kiinnostuneet aiheesta.
- Nyt, kun Okadan ura on käsitelty ja pohjustettu vähän Okadan työpareja, on aika siirtyä tarkastelemaan Okadan kirjoittamien sarjojen tyyppejä ja teemoja. Olen katsonut kaikki yhtä lukuunottamatta kaikki sarjat, joissa series composition on ollut Okadan käsialaa ja suurimman osan sarjoista, joissa Okadan vastuulla on ollut sarjan käsikirjoitus. Seuraavat havainnot ovat omiani ja keskustelen mielelläni lisää tulkinnoista ohjelman jälkeen. Katsomani perusteella Okadan sarjat voi jakaa kolmen tyyppiin
- Ensimmäinen näistä on nuoruuskuvaus, jossa Okada on ehkä vahvimmillaan ja jossa hän ei käsikirjoittajana tarvitse kehittämistä. Vaikka lähes kaikissa Okadan kässäröimissä sarjoissa on nuoria hahmoja ja heidän ongelmiaan, True Tears, Anohana, Hanasaku Iroha, Toradora, Sakurasou, Nagi no Asukara ja Hourou Musuko omalla tavallaan suorastaan hohkavat nuoruutta, kasvua, viattomuutta ja hyvää mieltä. Näissä sarjoissa draamaan sekoittuu myös kauneus ja maailman ihmeellisyys.
- Toista, Okadalle uudempaa tyyppiä edustaa sellaiset sarjat kuin Black Rock Shooter, Fractale, M3: Sono Kuroki Hagane ja Wixoss. Näille sarjoille yhteistä on negatiivinen kärsiminen. Toisin kuin elämää hönkyvissä, positiivisen kärsimyksen sarjoissa, näissä sarjoissa tuskan ja ahdistavuuden määrä on isompi ja taidetyyli rosoisempi ja synkempi.
- Kolmatta Okadan sarjatyyppiä edustavat yleensä adaptaatioihin pohjautuvat sarjat, jotka ovat aikuisempia ja seksuaalisempia kuin nuoruussarjat tai kärsimyssarjat. Näitä sarjoja ovat mm. Lupin-hahmo Fujiko Mineen perustuva Fujiko Mine to Iu Onna, Book of Bantorra: Tatakau Shisho, Simoun, Gosick, Canaan, Zetsuen no Tempest ja Red Garden. Vaikka näistä sarjoista suurin osa on tehty jonkun teoksen pohjalta, Okada säilyttää silti kerrontatapansa ja tuo ainakin romanssipuoleen ja kasvamispuoleen uusia ulottuvuuksia. Vaikka Okada on nuorten tunteiden tulkki, on yllättävää, miten hyvin hän osaa silti kuvata aikuistakin naista. Fujiko Mine to Iu Onnan Fujiko Mine on uskollinen alkuperäiselle hahmolle, mutta toisin kuin Monkey Punchilla, nimikkosarjassaan Fujikon seksikkyyden alle punoutuu herkkyyttä ja traumoja, jotka ovat tyypillisiä Okadalle. Myös Red Gardenin hahmokuvaus on okadamaisella tavalla ehjää ja kärsimys aitoa.
- Kuten alussa opimme, käsikirjoittajalla on pieni osa sarjoissa ja series compositionista vastaavan osa hieman isompi. Lopullisen päätöksen tekee kuitenkin ohjaaja. Mari Okadan tapauksessa ohjaaja vaikuttaa kuitenkin aika vähän (tai on samoilla linjoilla Okadan kanssa) ja siksi monista Okadan sarjoista löytyy samankaltaisuuksia. Tyypit olivat siinä ja seuraavaksi on aika käsitellä tokavika iso teema luennossani eli teemat ja mistä ne kumpuavat.
- Mari Okada sanoo muutamissa haastatteluissaan, ettei oikeastaan käytä oikeita ihmisiä hahmojensa pohjana, mutta kokemuksiaan kyllä. Gendomike teki kadan AX13-paneelissa huomion siitä, miten Hansasaku Irohan päätyttö Ohana on kuin Okada itse ja ainakin ohjelman alussa näkyneen kuvan perusteella uskon että asia on näin. Okada itse sanoo, että on enemmänkin Hiromi True Tearsista (Ja Noe on tyttö, joka Okada halusi olla ja myös tyttökirjasankaritar Anna Shirley) Anime on ja ei ole henkilökohtainen viihteenmuoto, mutta useimmat animentekijät lisäävät palan itsestään mukaan sarjoihinsa ja uskon, että Okada, joka on vielä niin lähellä omaa nuoruuttaan ikänsä puolesta, muistaa nuorena olon ja antaa katsojalle palan itseään. Hyvin pienen palan, mutta palan kuitenkin. Päähenkilötyttöihin Okada hakee syvyyttä ongelmilla – liian täydellinen ihminen on mahdoton samauistuttava ja aiheuttaa katsojassa inhoreaktion. Okadan tytöt ovat mukavan tuskaisia :3 ja siksi niin inhimillisiä.
- Sama koskee Okadan päähenkilöpoikia. Okada ei pidä haaremipäähenkilöistä, koska näillä ei ole tarpeeksi persoonallisuutta ja yleensä näitä on helppo pyörittää tyttöhaaremin keskellä. Haaremisarjapojissa on myös se huono puoli, että monissa tapauksissa haaremilla ei ole voittajaa vaan status quo säilyy ja haaremi pyörii. Okada haluaa konkreettisia loppuja – lopun ei tarvitse olla onnellinen, se voi olla katkeransuloinen, joka on useimmista katsojista paras loppu, mutta Okadan sarjoissa on aina se alku, huippukohta, jonka aikana huudetaan kovaa ja itketään ja katharsis, joka tuottaa katsojalle hyvän olon.
- Huutamisesta Okada sanoo vielä sen, että se on paras tapa näyttää, että hahmolla on rehelliset tunteet. Moni nuori huutaa koska pelkää, ettei saa sanojaan kuuluville tietyissä tilanteissa. Siksi Okadan nuoret ovat niin eläviä – jokainen meistä on joskus huutanut tunteitaan ulos tai ainakin halunnut huutaa.
- Kasvaminen on vaikeaa aikaa ja itsensä hyväksyminen joskus vielä vaikeampaa ja Okada kuvaa tätä käsikirjotuksissaan hyvin. Ohjelman aluksi mainitsin, että saattaa johtua siitä, että Okada on kasvanut itse aikana, jolloin vanhemmilla oli rankkaa (ja omilla isovanhemmilla muistoissa vielä rankemmat ajat) ja on siksi päässyt kokemaan kasvukivut joko välillisesti tai suorana.
- Kasvaminen on usein animessa sitä, että hahmo kärsii ja kärsimystensä kautta saa palkkion eli paremman ymmärtämisen itsestään ja ympäristöstään vaikka ulkomuoto ei muuttuisi. Okada erikoistuu tällaisen kasvun kuvaamiseen. Ilman kyyneliä ei voi kasvaa aikuiseksi ja aikuiset, jotka ovat yrittäneet tehdä tätä, eivät ole koskaan tasapainoisia. BRS:ssä kasvukipuihin yhdistyy mielenterveyden ongelmat ja aikuiset, jotka eivät kanna vastuutaan. Amazing Twinsissä kasvukivut johtuvat myös huonosta äitisuhteesta ja perheen sisäisistä ongelmista. Aquarion EVOLissa kasvaminen ja aikuistumisen kivut ovat myös kantava teema ja yhdessä jaksossa hahmot haudataan maahan, jotta voisivat ymmärtää elämänsä tärkeyden ja kaivautua huutaen ulos arkuistaan. Kouriintuntuvaa kasvamista siinä.
- Japani arvostaa ystävyyttä hyvin korkealle eikä Okada ole tässä poikkeus. Melkein kaikki Okadan sarjat kuvaavat hahmoa, joka on alussa yksin mutta joka omien pyrkimystensä ja hyvän luonteensa saa ystäviä sarjan edetessä. Okadan hahmot kuten WIXOSSin Ruuko, Hanasaku Irohan Ohana ja vaikka Nagiasun Manaka ovat hahmoja, jotka suorastaan pakottavat itselleen ystäviä.
- Monissa kärsimyssarjoissa ystävyys on se tekijä, joilla kärsiminen loppuu (jos luottaa toiseen ihmiseen, pääsee pitkälle) ja ystävyyden kautta romanssien määrää (joka on yleensä aika suuri) saadaan hieman lievennettyä. Ystävyys toimii myös hahmokehityksessä. Kuten sanoin, päähahmot ovat usein ”olet ystäväni nyt”-tyyppiä ja vahva ystävyys vaikuttaa positiivisesti heikompiin ja yksinäisiin sivuhahmoihin. Siksikin Okadan kässäröimät sarjat ovat niin hyviä: Ne eivät keskity vain päähenkilöön vaan päähenkilön tekojen ja välittämisen kautta sivuhahmot nostetaan isompaan rooliin. Kaikki sarjan hahmot ovat siis tasa-arvoisia ja saavat hyvässä lykyssä yhtä paljon ruutuaikaa, toisin kuin sarjoissa, joissa sivuhahmot käyvät välillä ruudulla ja katoavat sitten.
- Rakkaus on kuitenkin se tekijä, joka usein vetoaa animenkatsojiin ja Okada kuvaa tätäkin hyvin. Koska Okadan taustoista on niin vähän tietoa, en osaa sanoa, onko hän esimerkiksi naimisissa rakkauden vuoksi tai kokenut romansseja, jotka ovat päässeet kokemuksina animeen asti. Okadan rakkaus on kuitenkin – tietenkin sarjasta riippuen – viatonta mallia ja yleensä myös hyvin onnellista eli sellaista Disney-mallia. Veikkaankin, että Okadan rakkusideaalit on varastettu mediasta eikä Okada itse ole kovin kokenut tässä suhteessa.
- Vaikka True Tears oli ensimmäinen Okadan varsinainen rakkauskäsikirjoitus, vasta Toradora vetosi animen katsojiin niin paljon, että Okadan taito rakkauden kuvaajana tunnistettiin. Toradora pohjautuu mangaan, mutta ainakaan minä en ole koskaan kuullut mitään huonoa sarjan pääparin kuvauksesta. Okadaa Taigan ja Ryuujin suhteen kuvaaminen hieman nolotti. Rakkaus toimii sekin hahmoja kehittävänä voimana: itsenäisen hahmon pitää pehmentää reunojaan, jotta pärjää rakkaudessa ja heikon hahmon pitää vahvistua, jotta ei tulisi yliajetuksi. Lisäksi rakkaudesta parkuminen on tehokas vaikutuskeino ja rakkaudesta luopuminen vielä tehokkaampi, koska aika moni katsoja on sen joutunut kokemaan ja siksi samaistuminen on voimakasta. Samanlaisia suloisia ja välillä myös katkeransuloisia (koska kaikki tytöt eivät Toradorassakaan voita) on kaikissa Okadan sarjoissa. Esimerkiksi Aquarion EVOLissa pääparin suhde on aika tavallinen romanssi, mutta sarjassa on useampia suhteita. Yunohan ja Jinin lyhyt rakkaus itkettää varmaan monia, MIXn ja Andyn suhde on aika samanlainen kuin Ryuujin ja Taigan jne. Myös Gosickissa Victoriquen ja Kujo-kunin rakkaus on pehmoisenmukava, mutta siihen kuuluu uhrauksia, odotusta ja epätoivoa. Näitä esimerkkejä voisi luetella noin kaikista okadan sarjoista, joten menkää ja katsokaa ne.
- Sarjoissa on näkyvillä myös tietynlaista seksuaalista heräämistä ja sen käsittelyä. M3:n rakkaussuhteet ovat hyvin vääristyneitä – traumatisoituneet hahmot haluavat rakkautta ja yrittävät pakolla ottaa rakkauden (tai jopa seksuaalisuuden) eivätkä tajua sitä, että rakkauteen, kiintymykseen ja välittämiseen tarvitaan aina kaksi osapuolta. Tämäkin lisää tuskakuviota. Sama kuvio on myös Fractalessa, jossa rakkaus tai siihen usein (mutta ei aina) liittyvä seksuaalisuus eivät ole
- Sitten vielä muutama sana Okadasta ja tämän urasta yleensä. Viime vuonna Okadan tekemän animen määrä laski aiemmista huippuvuosista. Tänä vuonna Okada on osallisena kahdessa sarjassa: tämän kauden Koufuku Graffitissa, jota valitettavasti en ole ehtinyt katsomaan, koska aikani on emnnyt Gundamin ja Youkai Watchin parissa ja ilmoitetussa Kokoro ga Sakebitagatterunda –elokuvassa (Vapaasti käännettynä SYDÄMENI HUUTAA). Kokoro ha Sakebitagatterundan nimikin kertoo jo siitä, mitä se tulee sisältämään eli itkeviä nuoria ja huutavia nuoria. Uusia sarjoja varmasti ilmestyy, ellei Okada lähde kokeilemaan ohjaamista tai kehitä elämässään kiireitä.
- On kuitenkin merkittävää, kuinka nopeasti Okadan sarjat ovat nousseet Japanissa. Hanasaku Iroha on ollut ilmiö, joka on lisännyt matkailua sarjan maisemissa ja itse sarja ja siitä jatkanut elokúva ovat olleet huippusuosittuja niin otakuyleisön kuin tavallistenkin katsojien joukossa. Anohana myi huomattavia määriä BluRay-levyjä ja Okadan sarjojen joukossa on myös huonommin menestyneitä sarjoja.
- Myös länsimaat ovat heränneet Okada-animeen ja netti on täynnä tulehtuvia väittelyitä siitä, onko Okada seuraava Jun Maeda vai tulevaisuuden Yamakan. MAL kertoo, kuinka arvostettuja sarjat ovat länsimaissa.
- Tähän loppuun haluan vielä summata Okadan käsikirjoittaman sarjat ovat hetkiä nuoruudestamme, johon emme voi enää palata, mutta joka elää muistoissamme koko elämämme tai osa sellasista nuoruutta, jonka olisimme halunneet elää. Siksi katsominen on niin katkeransuloista tai niin samaistuttavaa.
- Näitä linkkejä voi käydä katsomassa sitten SlideSharesta conin jälkeen.
- Suapi kysellä tai jutustella.
- Väärä coni, mutta näytän kuitenkin.