lay_out_examples_by_Hasse_Change_in_the_air_exhibition

Muistoja menneiltä ajoilta
Luomuksen kokoelmissa on paljon eri-ikäisiä fossiileja.
Viimeisimmän jääkauden aikaiset eläinten ja kasvien
jäänteet ovat niistä nuorimpia. Jos fossiilit ovat hautau-
tuneet otollisella tavalla ja ovat oikean ikäisiä, niitä
voidaan käyttää esimerkiksi radiohiiliajoitukseen
tai proteiinien eristämiseen. Parhaassa tapauksessa
fossiileissa on jopa säilynyt DNA:ta.
Minnen från svunna tider
Det finns en mängd fossil av olika ålder i Luomus samlingar. Lämningarna efter
djur och växter under den senaste istiden hör till de yngsta. Om fossilen har
begravts under gynnsamma förhållanden och är av rätt ålder kan man använda
dem exempelvis för radiokoldatering eller för isolering av proteiner. I bästa fall
har till och med DNA bevarats i fossilen.
Relics from days past
The collections of the Finnish Museum of Natural History, Luomus, feature
fossils of various ages. Among the youngest are the remains of animals and
plants from the last ice age. If the fossils were buried in favourable conditions
and are of suitable age, they can be used in radiocarbon dating or protein
isolation. Ideally, fossils may even contain DNA.
1 2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
24
25
26
23 27
28 29 30
arovisentti, Bison priscus
sarvi/horn/horn
leveäotsahirvi, Cervalces latifrons
sarvi/horn/antler (K)
villasarvikuono, Coelodonta antiquitatis
kyynärluu/armbågsben/ulna
alkuhärkä, Bos primigenius
sarvi/horn/horn
sarvikuono, Stephanorhinus hundsheimensis
alaleuka/underkäke/lower jaw (K)
villasarvikuono, Coelodonta antiquitatis
reisiluu/lårben/femur
arovisentti, Bison priscus
sarvi/horn/horn
1 2
3 4
5 6
7
K = kopio/kopia/copy
luolakarhu, Ursus spelaeus
olkaluu/överarmsben/humerus
kyynärluu/armbågsben/ulna
kallon takaosa/skalle/skull
lyhytkuonokarhu, Arctodus simus
kallo/skalle/skull (K)
jättigepardi, Acinonyx pardinensis
alaleuka/underkäke/lower jaw (K)
jättigepardi, Acinonyx pardinensis
reisiluu/lårben/femur (K)
issoirenilves, Lynx issiodorensis
valehyeena, Dinocrocuta gigantea
amerikanleijona, Panthera leo atrox
20
22
21
23
24 25
26 27
28 29
30
K = kopio/kopia/copy
mammutti, Mammuthus sp.
syöksyhammas/bete/tusk
lapaluu/skulderblad/scapula
olkaluu/överarmsben/humerus
17 18
19
alaleuka/underkäke/lower jaw
alaleuka/underkäke/lower jaw
13
15
14
16
lantio/bäcken/pelvis
nikamia/kotor/vertebrae
lannenikama/ländkota/lumbar vertebra
8
10
12
9
11
Ihminen viimeisteli arovisentin kohtalon
Arovisentti oli jääkausiajan loppupuolella, noin 500 000 – 10 000 vuotta sitten, yleisin ja laajim-
malle levinnyt biisonilaji. Sen levinneisyys ulottui Euroopasta koko pohjoisen Euraasian
kautta Alaskaan asti. Arovisentti oli hieman nykyisiä biisoneja suurikokoisempi, ja sillä
oli selvästi isommat, kaarevat sarvet. Eläimet laidunsivat enimmäkseen aromaisissa
ympäristöissä ja söivät monenlaista kasvillisuutta, pääasiassa heinää.
Paleontologian tohtori Juha Saarisen mukaan arovisentin sukupuutto on erityisen selkeä
esimerkki tapauksesta, jossa nykyihmisen aiheuttama metsästyspaine koitui lopulta lajin
kohtaloksi. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan jääkauden lopun voimakkaat ilmaston
ja ympäristöjen muutokset todennäköisesti ajoivat arovisentit pieniin erillisiin ryh-
miin, jotka eivät pitemmän päälle kestäneet metsästyspainetta. Viimeiset arovisentit
elivät radiohiiliajoitusten perusteella Siperiassa noin 9000 – 8000 vuotta sitten.
Människan avgjorde stäppbisonens öde
Stäppbison var den vanligaste och mest utbredda bisonarten under slutet av istiden,
för omkring 500 000 – 10 000 år sedan. Dess utbredningsområde sträckte sig genom hela
norra Eurasien ända till Alaska. Stäppbisonen var något större än dagens bisonoxar, och
den hade klart större och krökta horn. Djuren betade för det mesta i stäppliknande
miljöer och åt många slags växter, mest gräs.
Enligt Juha Saarinen, som är doktor i paleontologi är stäppbisonens utdöende ett särskilt
tydligt exempel på ett fall där jakttrycket från den moderna människan slutligen blev
artens öde. Enligt den senaste tidens forskning drev de kraftiga förändringarna i klimatet
och miljön sannolikt stäppbisonarna till små separata grupper, som i längden inte
klarade av jakttrycket. Enligt radiokoldateringar levde de sista stäppbisonarna
för 9 000 – 8 000 år sedan i Sibirien.
Humans finished off the steppe wisent
The steppe wisent was the most common and widely dispersed bison species at the end
of the Ice Age, some 500,000–10,000 years ago. It could be found throughout Europe and
across the whole of northern Eurasia up to Alaska. It was slightly larger than the modern
bison, with notably larger, curvy horns. These animals grazed mainly in a steppe-like
landscape and ate a variety of plants, mainly grass.
According to Juha Saarinen, DPhil (palaeontology), the steppe wisent is a clear
example of a species unable to withstand the pressure of hunting by modern humans.
Recent research suggests that the dramatic climatic and environmental changes at the
end of the Ice Age probably drove the steppe wisent to form small separate groups that,
in the long run, could not survive the pressure from human hunting. Radiocarbon dating
shows that the last steppe wisents lived in Siberia about 9,000 – 8,000 years ago.
Susi sopeutuu – ihminen rajoittaa
Susi menestyy hyvin mitä erilaisimmissa ympäristöissä puoliaavikoilta metsiin ja puuttomalle tundralle.
Se saalisti keskikokoisia ja isoja kasvinsyöjiä kuten peuroja, hirviä ja visenttejä jo jääkaudella.
Susi on ketun jälkeen maailman laajimmalle levinnyt koiraeläin. Jos ihminen ei rajoittaisi susikantoja
metsästämällä ja vainoamalla, laji runsastuisi ja levittäytyisi nykyistä laajemmalle alueelle. Ilmaston läm-
peneminenkään tuskin uhkaa suden olemassaoloa. Suomessa susi on erittäin uhanalainen.
The wolf adapts but is limited by humans
The wolf thrives in various kinds of environments from scrubland to forests and treeless
tundra. During the Ice Age, it already preyed on large and medium-sized herbivores,
such as deer, elks and wisents.
After the fox, the wolf is the second most widely-spread canid in the world. If humans
did not control the wolf population through hunting and persecution, it would grow
and extend over larger areas. The wolf’s existence is unlikely to be threatened by global
warming. In Finland, it is, however, critically endangered.
Vargen anpassar sig – människan begränsar
Vargen klarar sig bra i de mest varierande miljöer från halvöknar till skogar och trädlös
tundra. Den jagade mellanstora och stora växtätare såsom renar, hjortdjur och visenter
redan under istiden.
Vargen är efter räven det hunddjur som har brett ut sig mest i världen. Om människan
inte begränsade vargstammarna genom jakt och förföljelse skulle arten öka i antal och
sprida sig över ett allt vidsträcktare område. Klimatuppvärmningen hotar knappast
heller vargens existens. I Finland är vargen starkt hotad.
Bison priscus
Canis lupus
Hubert Pepperin piirros Björn Kurténille
Hubert Peppers ritning åt Björn Kurtén
Hubert Pepper´s drawing for Björn Kurtén
Kuva/Foto/Photo: Niko Pekonen / Vastavalo
Tohtori/Doktor/Doctor Juha Saarinen
Kuva/Foto/Photo: Ville Korhonen
3 Vulkaaninen talvi Vulkanisk vinter Volcanic winter
Isotooppikoostumus
Jään happi- ja vetyisotoopit kertovat ilmaston lämpötilavaihteluista.
Hiilen isotooppikoostumuksen avulla voidaan selvittää mm. kasvien
yhteyttämisen ja syvien merivirtojen vaikutusta ilmakehän hiilidioksidi-
pitoisuuteen.
Isotopsammansättningen
Sammansättningen av syrets och vätets isotoper ger oss information
om temperaturförhållandena genom tiden, medan kolets isotoper
används för att studera fotosyntesens och de djupa havsströmmarnas
inverkan på koldioxidmängden i atmosfären.
Isotopic composition
The isotopic compositions of oxygen and hydrogen reveal atmospheric
temperature variations, whereas carbon isotopes constrain the influences
of photosynthesis and deep ocean currents on the concentrations
of atmospheric carbon dioxide.
Rikkilaskeumat
Tulivuorten rikkipäästöt muodostavat ilmakehässä rikkihappo-
aerosolia, joka estää tehokkaasti auringonsäteilyn pääsyn maan-
pinnalle. Ilmakehän rikkihappo päätyy maahan happosateiden
mukana. Suuret tulivuorenpurkaukset havaitaan jääkairanäytteissä
kohonneina rikkipitoisuuksina.
Svavelnedfall
Vulkaniskt utsläpp av svavel formar mikroskopiska droppar
av svavelsyra i luften, vilka effektivt hindrar solstrålning att
nå jordytan. De svavelsyrarika lagren i iskärnor är spår
av stora vulkaniska utbrott.
Sulphur fallout
Release of volcanic sulfur into the atmosphere generates tiny
droplets of sulfuric acid that effectively blocks solar radiation.
Large volcanic eruptions can be traced as anomalous high
sulfuric acid contents in the ice core samples.
Vulkaaninen talvi
Toba-tulivuori Indonesiassa purkautui valtavalla voimalla noin
74 000 vuotta sitten. Superpurkauksen aiheuttama rikkilaskeuma
on havaittu sekä Grönlannin että Etelämantereen jääkerroksissa.
Jättipurkaus sai aikaan jopa 10–15 °C ilmaston viilenemisen lähes
kymmeneksi vuodeksi. Äkillinen ilmastonmuutos aiheutti suurta
tuhoa ja oli joidenkin tutkijoiden mukaan koitua nykyihmisen tuhoksi.
Volcanic winter
The Toba supereruption in Indonesia ca. 74 000 years ago caused up
to 10–15 °C global cooling that lasted almost a decade. The abrupt and
severe climate change may have brought mankind close to extinction.
Vulkanisk vinter
Den indonesiska Toba vulkanens jätteutbrott för ca 74 000 år sedan
förorsakade en upp till 10–15 °C global avkylning som påverkade
klimatet i nästan tio år. Den plötsliga och våldsamma förändringen
var ett alvarlig hot mot människans tillvaro.
Jään ikä/Isens ålder/Age of ice
0 20 000 40 000 60 000 80 000 100 000
-45
-55
-35
Ilmankeskilämpötila
Luftensmedeltemperatur
Averageairtemperature
°C
Vuotta/År/Years
Grönlannin lämpötilavaihtelu
on arvioitu hapen isotooppien
avulla
Temperature variations in
Greenland have been estimated
using oygen isotopes
Grönlands temperaturvariering
har värderats med hjälp av
syrets isotoper
Rikkihappoa
Svavelsyra
Sulphuricacid
74 000 74 200 74 400 74 600
0
400
800
1200
ppm
Toban purkauksen rikkilaskeumat
0 20 000 40 000 60 000 80 000 100 000
-45
-55
-35
Ilmankeskilämpötila
Luftensmedeltemperatur
Averageairtemperature
°C
Vuotta/År/Years
GISP2
Vuotta/År/Years
Sulphur fallout from the Toba eruption
Toba vulkanens svavelnedfall
Kuva/Foto/Photo: Photovolcanica.com / Shutterstock
Ruohoarojen laiduntaja
Tuuheakarvainen villasarvikuono eli jääkauden aikana laajalla mammuttiarolla,
joka peitti lähes koko Euraasian. Eläimen paksu turkki suojasi sitä kylmyyttä vastaan.
Suuri pää ja jyhkeä niska olivat taipuneet alaspäin: villasarvikuono oli tyypillinen
ruohoarojen laiduntaja. Laji kuoli sukupuuttoon samaan aikaan kuin villamammutti
hävisi Euraasian mantereelta noin 14 000 vuotta sitten.
Betar på grässtäpper
Den ullhåriga noshörningen med sin yviga päls levde under istiden
på en vidsträckt mammutstäpp, som täckte nästan hela Eurasien.
Djurets tjocka päls skyddade det mot kölden. Det stora huvudet och
den massiva nacken hade böjts nedåt: den ullhåriga noshörningen
var en typisk gräsätare på grässtäpperna. Arten dog ut
samtidigt som den ullhåriga mammuten försvann från
Eurasiens kontinent för ca 14 000 år sedan.
Grazing on the grassy steppe
The thick-haired woolly rhinoceros lived during
the Ice Age on the extensive mammoth steppe that covered
almost the whole of Eurasia. The rhinoceros’s thick coat protected
it from the cold. Its large head and sturdy neck were bent downwards,
making it a typical grazer of the grassy steppe. The extinction of this
species coincided with the disappearance of the woolly mammoth
from the Eurasian continent about 14,000 years ago.
Coelodonta antiquitatis
Saiga selvisi jääkaudesta – selviääkö se nykyajasta?
Jääkaudella saigan levinneisyys kattoi lähes koko jäätikön ulkopuolisen Euraasian
aivan eteläisimpiä ja pohjoisimpia alueita lukuun ottamatta. Tämä arojen ääreviin olo-
suhteisiin sopeutunut pieni antilooppi selvisi voittajana jääkaudesta, mutta nykyisin sala-
metsästys ja taudit muodostavat uhan kannan säilymiselle. Saigoja ja mongoliansaigoja
elää erillisillä alueilla Venäjän, Kazakstanin ja Mongolian aroilla.
The saiga survived the Ice Age, but will it
survive the modern age?
During the Ice Age, the saiga antelope ranged all across the ice-free
areas of the Eurasian continent with the exception of the southern-
and northernmost regions. This small antelope survived the Ice Age,
but today it is threatened by poaching and disease. Populations of the
saiga and the Mongolian saiga can be found in separate locations in
the Russian, Kazakhstan and Mongolian steppes.
Saigaantilopen överlevde istiden –
klarar den också av nutiden?
Under istiden hade saigan brett ut sig över nästan hela den del
av Eurasien som låg utanför glaciären, med undantag av de allra
sydligaste och nordligaste områdena. Den här lilla antilopen gick ut
som en segrare från istiden, men idag hotas beståndets fortlevnad
av tjuvjakt och sjukdomar. Saigor och mongoliska saigor lever
i separata områden på stäpperna i Ryssland, Kazakstan och Mongoliet.
Piirros/Ritning/Drawing: Tom Björklund
Kuva/Foto/Photo: Wikipedia Commons (CC BY-SA 3.0)Saiga tatarica
Tringa erythropus
Suolinnut kärsivät
kuivuudesta
Pohjoisen soilla ilmastonmuutos näkyy
palsasoiden ikiroudan sulamisena.
Etelämpänä yhä lämpimämpi ilmasto voi
kuivattaa soita ojitusten tavoin. Suot ovat
tärkeitä pesimäalueita etenkin kahlaajille,
ja mitä isompi ja märempi suo on, sitä
enemmän kahlaajia sillä esiintyy.
Vähiten suolintuja on ojitetuilla ja turve-
tuotantoon otetuilla soilla. Suomella on
Euroopan maista suurin vastuu avosoiden
luonnon säilymisestä.
Myrfåglarna lider av torkan
På myrarna i norr syns klimatförändringen i att den eviga
tjälen i palsmyrarna smälter. Längre söderut kan det
allt varmare klimatet torka ut myrar på samma sätt som
dikningar. Myrarna är viktiga häckplatser särskilt för
vadare, och ju större och våtare en myr är, desto mer vadare
förekommer där. Minst myrfåglar finns det på utdikade
myrar och sådana som tagits till torvtäkt. Finland har det
största ansvaret bland Europas länder för att naturen i de
öppna myrarna bevaras.
Pluvialis apricaria Lymnocryptes minimus
30
20
10
0
märkä suo
våt myr
wet mire
normaali suo
normal myr
normal mire
kuiva suo
torr myr
dry mire
turvetuotanto
torvtäkt
peat production
Paria/par/pairs/km2
Den sammanlagda häckningstätheten (par/
km2
) för ljungpipare, tofsvipa, myrsnäppa,
dvärgbeckasin, enkelbeckasin, småspov, stor-
spov, svartsnäppa, gluttsnäppa och grönbena
på olika slags myrtyper utifrån finländska
linjetaxeringar. Våta myrar har nästan dub-
belt så höga vadartätheter än torra öppna
myrar. De klart lägsta vadartätheterna finns
emellertid i områden där myren delvis eller
helt har tagits till torvtäkt.
Kapustarinnan, töyhtöhyypän, jänkäsirriäi-
sen, jänkäkurpan, taivaanvuohen, pikku-
kuovin, isokuovin, mustaviklon, valkoviklon
ja liron yhteenlaskettu pesimätiheys (paria/
km2
) erilaisilla suotyypeillä suomalaisten
linjalaskentojen perusteella. Märillä soilla on
lähes kaksi kertaa korkeammat kahlaajatihey-
det kuin kuivilla avosoilla. Selkeästi alhaisim-
mat kahlaajatiheydet ovat kuitenkin alueilla,
jossa suo on otettu osin tai täysin turvetuo-
tantoon.
The combined nesting density (pairs/km2
)
of the European golden plover, northern
lapwing, broad-billed sandpiper, jack snipe,
common snipe, whimbrel, Eurasian curlew,
spotted redshank, common greenshank, and
wood sandpiper in various types of peatland
according to Finnish line-transect censuses.
Wet peatbogs have almost double the density
of waders found in dry open mires. However,
the lowest densities of waders can be found
in areas which are partially or fully harnessed
for peat production.
Kuvat/foton/photos: Michele Lamberti / flickr (Creative Commons Attribution)
Tringa erythropusTringa erythropus
Mire birds are inflicted by draught
In the northern mires, climate change can be witnessed in
the melting of the permafrost. Further south, the increasingly
warm climate can dry peatlands in the same way as draining.
Mires are important nesting areas, especially for waders,
and the larger and wetter the bog, the more waders can be
found there. Drained mires used for peat production attract
waders the least. Of all the European countries, Finland has
the greatest responsibility for conserving the flora and fauna
of mires.
Osallistu kanssamme seurantoihin!
Linnustonmuutoksia seurataan erilaisten laskentojen
avulla, joihin osallistuu vuosittain satoja vapaaehtoisia.
Myös kevään etenemistä on seurattu jo vuosikymmeniä
kansalaisten lähettämien havaintojen perusteella.
Tutustu tarkemmin myös muihin Luomuksen
seurantoihin ja liity mukaan omilla havainnoillasi:
www.luomus.fi/osallistu
Delta i monitoreringar med oss!
Förändringar i fågelbestånden följs upp med hjälp av olika
taxeringar, i vilka hundratals frivilliga deltar årligen.
Vårens framskridande har också under flera årtionden
följts upp utifrån observationer från allmänheten.
Bekanta dig närmare med andra monitoreringar
vid Luomus och delta med dina egna iakttagelser:
www.luomus.fi/sv/medverka
HarrastatkoHyönteisiä,
lasketkolintuja,
keräätkökasveja?
areyouaninsectwatcHer,
abirdcounteror
plantcollector?
Come track with us!
Each year, hundreds of volunteers help Luomus track
changes in bird populations. The progress of spring has
also been monitored for decades based on observations
made by ordinary people. Read more about our tracking
ventures and tell us about your observations:
www.luomus.fi/en/participate
ärduintresseradavinsekter,
räknardufåglar,
samlarduväxter?
Kuva/foto/photo: Stefan Berndtsson / flickr (Creative Commons Attribution) Kuva/foto/photo: Dornenwolf / flickr (Creative Commons Attribution)
Fringilla coelebs
Gonepteryx rhamni
Anemone nemorosa
Kuva/foto/photo:gailhampshire/flickr(CreativeCommonsAttribution)
Kamppi–Kaisaniemi–Kumpula
Kampen–Kajsaniemi–GumtäktLUOMUS SHUTTLE
Kimppakyyti pohjoiseen
Samåkning norrut
MYSKIHÄRKÄ (kallo)
MYSKOXE (skalle)
MUSK OX (skull)
Ovibos moschatus
PIHLAJA
RÖNN
ROWAN
Sorbus aucuparia
TAVIOKUURNA
TALLBIT
PINE GROSBEAK
Pinicola enucleator

lay_out_examples_by_Hasse_Change_in_the_air_exhibition

Recommended

Recommended

More Related Content

Featured

Featured (20)

lay_out_examples_by_Hasse_Change_in_the_air_exhibition