Yhdysvaltain liittovaltion valtiosäännön ja hallinnon yleisen tason tarkastelua.

1. VERSIO 1.0
Alkuhuomiot
Seuraava Yhdysvaltain liittovaltion valtiosääntöä ja hallintoa suppeahkosta näkökulmasta hyvin
yleisellä tasolla kuvaava esitys on alunperin osa huomattavasti laajempaa, tiettyä hallinnon osan
asemaa ja toimintaa tarkastelevaa kokonaisuutta vuodelta 2004. Kokonaisuuden ensimmäinen luku
on irrotettu itsenäiseksi työksi sen potentiaalisesti laaja-alaisemman kiinnostavuuden vuoksi.
Dokumentin käyttö on vapaata ja ilmaista ainoastaan ei-kaupallisissa yhteyksissä sillä edellytyksellä,
että siihen ei tehdä muutoksia miltään osin.
Tekijä ei ota vastuuta mahdollisista vanhentuneista tiedoista tai epätarkkuuksista.
Jere Peltonen
Linkki LinkedIn-profiiliin
JERE PELTONEN
www.varmuus.net

2. 8 a
a
JERE PELTONEN
www.varmuus.net

3. a 9
a
LUKU 1
LIITTOVALTION HALLINTO
JERE PELTONEN
www.varmuus.net

4. 10 a
a
LIITTOVALTION HALLINTO
Yleistä
Tämän työn ensimmäisen osan tarkoituksena ei ole Yhdysvaltain liittovaltion
lainsäädäntöprosessin, sen paremmin kuin oikeudellisten tai
hallintomenettelyjenkään syvällinen käsittely. Varsinaisen aiheen kaikkien
aspektien ymmärtämiseksi on kuitenkin tarpeen jonkin verran perehtyä edellä
mainittuihin asioihin, koska tarkastelun kohteena on liittovaltion hallinnon osana
oleva organisaatio, jonka toimintaa ohjaavat monet lait ja alemmantasoiset
oikeudelliset normit. Lukijan on syytä pitää mielessä, että seuraava tarkastelu on
siis vain pintaraapaisu sinänsä varsin mielenkiintoiseen aiheeseen.
Liittovaltion perustuslain nojalla julkinen valta jakaantuu kolmeen haaraan
seuraavasti:
1. lainsäädäntövalta (Legislative Branch),
2. toimeenpanovalta (Executive Branch), sekä
3. tuomiovalta (Judicial Branch).
Lainsäädäntövalta
Kongressi
Lainsäädäntövaltaa käsitellään perustuslain ensimmäisessä luvussa. Luvun
ensimmäisen pykälän mukaan lainsäädäntövalta kuuluu kongressille (Congress),
joka koostuu senaatista (Senate) ja edustajainhuoneesta (House of
Representatives).
The Constitution of the United States Of America
Article I
Section 1. All Legislative Powers herein granted shall be vested in a Congress of the United
States, which shall consist of a Senate and House of Representatives.
Perustuslain 1 luvun 8 pykälän nojalla kongressin toimivaltaan kuuluvat mm.
seuraavat asiat:
1. erilaisten verojen ja maksujen asettaminen ja kerääminen velkojen
maksamista, sekä liittovaltion yhteisen puolustuksen ja yleisen
hyvinvoinnin ylläpitämistä varten,
2. velan ottaminen liittovaltion nimissä,
3. ulkomaankaupan ja osavaltioiden välisen kaupan sääntely,
JERE PELTONEN
www.varmuus.net

5. a 11
a
4. Yhdysvaltain kansalaisuuteen liittyvä sääntely,
5. konkurssilainsäädäntö,
6. rahan valmistaminen, sekä kotimaisen ja ulkomaisen valuutan arvon
sääntely,
7. tiettyjen mittastandardien vahvistaminen,
8. arvopaperien ja käytössä olevan rahan väärentämiseen liittyvät
rangaistukset,
9. postitoimipaikkojen ja postireittien perustaminen,
10. tekijänoikeus ja patentit,
11. korkeinta oikeutta alemmanasteisten tuomioistuimien perustaminen,
12. aavalla merellä tapahtuvien rikosten ja merirosvouksen, sekä
kansainvälisen oikeuden rikkomusten määrittely ja rangaistukset,
13. sodan julistaminen,
14. ase- ja merivoimien perustaminen ja ylläpito, sekä niiden toiminnan
sääntely,
15. nostoväkeen liittyvät asiat lukuun ottamatta upseerien nimittämistä,
16. liittovaltion hallinnon sijaintialuetta, sekä osavaltioissa sijaitsevia
liittovaltion kiinteistöjä ja rakennuksia koskeva lainsäädäntö, sekä
17. kongressin toimivaltaan ja liittovaltion hallinnon toteuttamiseen
liittyvien tarpeellisten lakien säätäminen.
Edellä lueteltujen toimivaltaan kuuluvien asioiden lisäksi perustuslaissa
luetellaan tiettyjä asioita, joihin ei voida ryhtyä. Näihin kuuluu mm. kielto käyttää
valtion varoja ilman lailla säädettävää määrärahavarausta (Appropriation).
Lisäksi käsitellään osavaltioiden oikeuksia ja velvollisuuksia, sekä asioita joihin
osavaltioilla ei ole toimivaltaa. Tämän esityksen kannalta nämä eivät juuri ole
olennaisia, lukuun ottamatta ehkä kohtaa, jossa kielletään osavaltioilta
valtiosopimusten tekeminen ja valtioliittoihin liittyminen. Tässä yhteydessä
mainittakoon vielä, että tietyt toimivaltuudet tai kiellot voivat koskea sekä
liittovaltiota että osavaltioita samanaikaisesti (mm. oikeus lakien säätämiseen ja
tuomioistuimien perustamiseen), kun taas tietyt valtuudet tai kiellot koskevat
vain toista osapuolta (esim. liittovaltion yksinoikeus rahan valmistamiseen ja
osavaltioiden yksinoikeus sisäisen hallintonsa järjestämiseen).
Senaatti
Senaattiin kuuluu sata senaattoria (Senator), joiden toimikausi on kuusi vuotta.
Senaattorien valinta on järjestetty siten, että yleisten kongressivaalien yhteydessä
joka toinen vuosi valitaan aina kolmasosa senaattoreista. Jokaisella osavaltiolla
on senaatissa kaksi senaattoria. Yhdysvaltain varapresidentti (Vice President of
the United States) toimii senaatin puhemiehenä (President of the Senate).
Käytännössä varapresidentti johtaa senaatin istuntoa vain harvoissa tapauksissa;
normaalisti tässä tehtävässä toimii senaatin keskuudestaan valitsema
varapuhemies (President pro tempore of the Senate).
Senaatilla on yksinoikeudella toimivalta seuraavissa asioissa:
1. valtiosopimusten ratifiointi,
JERE PELTONEN
www.varmuus.net

6. 12 a
a
2. tiettyihin virkoihin (mm. ministerit ja suurlähettiläät) nimitettävien,
presidentin nimeämien ehdokkaiden hyväksyminen, sekä
3. edustajainhuoneen nostamien virkasyytteiden (Impeachment)
oikeuskäsittely.
Edustajainhuone
Edustajainhuoneeseen kuuluu 435 kansanedustajaa (Representative), joiden
toimikausi on kaksi vuotta. Kaikki kansanedustajat valitaan joka toinen vuosi
pidettävien yleisten kongressivaalien yhteydessä. Kansanedustajat edustavat
vaalipiirejä (Congressional District) ja yksittäisestä osavaltiosta valittavien
kansanedustajien määrä riippuu siitä, kuinka monta vaalipiiriä kyseisessä
osavaltiossa on. Kustakin vaalipiiristä valitaan vain yksi kansanedustaja.
Vaalipiirien lukumääräinen jakautuminen osavaltioiden kesken määräytyy joka
kymmenes vuosi suoritettavan väestönlaskennan tulosten mukaan; yksittäisen
osavaltion vaalipiirien määrä on suhteessa sen ja muiden osavaltioiden
väestömäärään. Jokaisessa osavaltiossa on kuitenkin vähintään yksi vaalipiiri.
Edustajainhuoneella on yksinoikeudella toimivalta seuraavissa asioissa:
1. liittovaltion verotukseen liittyvien lakiehdotusten tekeminen, sekä
2. virkasyytteiden nostaminen.
Lainsäädäntömenettely kongressissa
Kongressin lainsäädäntömenettelyn pääpiirteittäisellä hahmottamisella on lukijan
kannalta merkitystä siinä mielessä, että tässä työssä jatkossa hyödynnettävät
lainsäädännölliset lähteet asettuvat näin oikeaan viitekehykseen. Lisäksi lähteiden
kohdalla mahdollisesti ilmoitettavat säädösmerkinnät avautuvat ja johtavat
asiakirjoja mahdollisesti myöhemmin etsittäessä oikeaan osoitteeseen. Tässä
esityksessä kuvataan menettely siis vain pääpiirteittäin. Kongressin
menettelytavat voivat tietyissä tilanteissa poiketa tässä esitetystä
yksinkertaistetusta mallista, mutta tällä ei ole tämän työn ja lähteiden tarkastelun
kannalta merkitystä.
Lainsäädäntöaloite voi syntyä kummassa tahansa kongressin kamareista; sekä
senaatissa että edustajainhuoneessa. Poikkeuksena tästä ovat valtion varojen
keräämiseen liittyvät lakiesitykset, joita voidaan tehdä vain edustajainhuoneessa.
Lakiesityksestä käytetään englanninkielistä termiä Bill. Lakiesitykselle annetaan
tunnus, joka muodostuu lyhenteestä "H.R." tai "S." sen mukaan kummassa
kamarissa aloite syntyy, sekä yksilöivästä numerosta. Näin esimerkiksi H.R. 345
merkitsee lakiesitystä, joka on syntynyt edustajainhuoneessa ja S. 432
lakiesitystä, joka on lähtöisin senaatista. Lakiesityksillä ja muilla seuraavassa
käsiteltävillä aloitteilla on toki oma otsikkonimensä samoin kuin esim. Suomessa
hallituksen esityksillä, mutta käytännössä asiakirjatunnukset helpottavat niihin
viittaamista huomattavasti.
JERE PELTONEN
www.varmuus.net

7. a 13
a
Kongressin lainsäädäntömenettelyssä käytetään myös hieman "Bill" -tyyppisestä
lakiesityksestä eroavaa "Joint Resolution" -lakiesitystä. Käytännön lopputuloksen
eli voimaantulevan lainsäädännön kannalta käytettävällä tyypillä ei ole
merkitystä; kysymys on lähinnä sisällön muodollisista seikoista. Myös
lainsäädäntömenettely sinänsä on molempien kohdalla samanlainen.
Poikkeuksina tästä ovat liittovaltion perustuslain muuttamiseen tähtäävät
lakiesitykset, jotka ovat aina tyyppiä "Joint Resolution", ja joiden käsittely
tapahtuu normaalista lainsäädäntömenettelystä poikkeavalla tavalla. "Joint
Resolution" -tyyppinen lakiesitys merkitään tunnuksella, joka koostuu lyhenteestä
"H.J. Res." tai "S.J. Res." sen mukaan kummassa kamarissa se syntyy, sekä
yksilöivästä numerosta. Logiikka on sama kuin "Bill" -tyyppisen lakiesityksen
kohdalla.
Kongressi voi myös antaa päätöslauselmia, joilla ei ole lainsäädännön asemaa.
Ne voivat olla senaatin ja edustajainhuoneen yhteisiä päätöslauselmia
(Concurrent Resolution) tai vain toisen kamarin yksipuolisia päätöslauselmia
(Simple Resolution). Yhteisten päätöslauselmien takana on koko kongressi, kun
taas yksipuoliset päätöslauselmat sisältävät vain kyseistä kamaria koskevia
asioita, eivätkä vaadi toisen kamarin käsittelyä. Päätöslauselmat voivat olla
esimerkiksi julkilausumia tai niillä voi olla kongressin tai asianomaisen kamarin
toimintaa konkreettisesti ohjaava vaikutus. Yhteinen päätöslauselma merkitään
tunnuksella, joka koostuu lyhenteestä "H. Con. Res." tai "S. Con. Res." sen
mukaan kummasta kamarista se on alkujaan lähtöisin, sekä yksilöivästä
numerosta. Yksipuolinen päätöslauselma merkitään saman logiikan mukaan
tunnuksella, joka koostuu lyhenteestä "H. Res." tai "S. Res.", sekä yksilöivästä
numerosta. Tämän työn kannalta päätöslauselmilla ei sinänsä ole merkitystä; ne
on kuitenkin hyvä osata erottaa varsinaisista lainsäädännön
valmisteluasiakirjoista.
Alla olevassa taulukossa on esitetty kooste edellä käsiteltyjen kongressin
lakiesitysten ja päätöslauselmien asiakirjatunnuksista.
Taulukko 1. Kongressin lakiesitysten ja päätöslauselmien asiakirjatunnukset.
Tyyppi Tunnus, kun lähtöisin (numero kuvitteellinen)
Senaatista Edustajainhuoneesta
Lakiesitys S. 123 H.R. 123
Bill
Lakiesitys S.J. Res. 123 H.J. Res. 123
Joint Resolution
Kongressin päätöslauselma S. Con. Res. 123 H. Con. Res. 123
Concurrent Resolution
Kamarin päätöslauselma S. Res. 123 H. Res. 123
Simple Resolution
JERE PELTONEN
www.varmuus.net

8. 14 a
a
Sekä edustajainhuoneessa että senaatissa on omat valiokuntansa (Committee)
erilaisten asioiden käsittelyä varten. Valiokuntien tehtävät eivät rajoitu pelkästään
lainsäädäntötehtäviin, vaan ne voivat myös esimerkiksi tutkia valtionhallinnon
toimia. Jotkin valiokunnat voivat olla myös molempien kamarien yhteisiä (Joint
Committee). Lakiesitystä käsiteltäessä voidaan kamarien välillä mahdollisesti
vallitsevat erimielisyydet siirtää neuvotteluvaliokunnan (Conference Committee)
käsiteltäviksi.
Seuraavassa kuvassa on esitetty pääpiirteittäinen malli kongressin
lainsäädäntöprosessista. Kuvio sisältää vaihtoehtoisesti sekä edustajainhuoneesta
(1), että senaatista (2) lähtöisin olevan lakiesityksen käsittelyvaiheet.
EDUSTAJAINHUONE
1 2 SENAATTI
Edustajainhuoneessa Senaatissa esiteltävä
esiteltävä lakiesitys lakiesitys
Edustajainhuoneen Senaatin
valiokuntakäsittely valiokuntakäsittely
Edustajainhuoneen Senaatin varsinainen
varsinainen käsittely käsittely
Lakiesityksen Lakiesityksen
hyväksyminen hyväksyminen
SENAATTI EDUSTAJAINHUONE
Senaatin Edustajainhuoneen
valiokuntakäsittely valiokuntakäsittely
Senaatin varsinainen
Senaattoreista ja Edustajainhuoneen
käsittely kansanedustajista varsinainen käsittely
koottu neuvottelu-
valiokunta käsittelee
mahdolliset
Lakiehdotuksen Lakiehdotuksen
hyväksyminen
erimielisyydet hyväksyminen
Presidentin esittely Presidentin esittely
Kuva 1. Kongressin lainsäädäntöprosessin vaiheet.
JERE PELTONEN
www.varmuus.net

9. a 15
a
Kun kongressin molemmat kamarit ovat hyväksyneet lakiesityksen, toimitetaan
se presidentin vahvistettavaksi. Saatuaan kongressin hyväksymän lain
harkittavakseen, presidentti voi :
1. vahvistaa lain kymmenen päivän kuluessa,
2. käyttää veto-oikeuttaan (Veto) eli palauttaa vahvistamattoman lain
kongressille, jolla on tällöin mahdollisuus saattaa se voimaan molempien
kamarien äänestäessä tämän puolesta kahden kolmasosan enemmistöllä,
tai
3. jättää lain vahvistamatta ja palauttamatta kongressille, jolloin kymmenen
päivän määräajan kuluttua se joko a) raukeaa, mikäli kongressi ei ole
kokoontuneena valtiopäiville (tätä kutsutaan termillä pocket veto), tai b)
tulee voimaan automaattisesti, mikäli kongressi on valtiopäiville
kokoontuneena.
Vahvistetulle tai muutoin voimaan tulleelle laille annetaan säädöstunnus, joka
poikkeaa olennaisesti lakiesityksen asiakirjatunnuksesta. Säädöstunnus koostuu
lyhenteestä "Pub.L." tai "Pvt.L" sen mukaan, onko laki julkinen (Public Law) vai
yksityistä koskeva (Private Law), sekä yksilöivästä numerotunnuksesta, joka
muodostuu kongressin järjestysnumerosta ja lain järjestysnumerosta väliviivalla
erotettuna. Lain järjestysnumero ei ole yhteydessä lakiesityksen numeroon.
Säädöstunnus voi olla esimerkiksi Pub.L. 107-21, joka tarkoittaa 107. kongressin
lakia numero 21. Kullakin joka toinen vuosi vaaleilla valittavalla kongressilla on
oma järjestysnumeronsa.
Julkiset ja yksityistä koskevat lait eroavat toisistaan lain kohderyhmän kautta.
Julkiset lait koskevat nimensä mukaisesti yleisesti koko yhteiskuntaa ja sen
jäseniä, kun taas yksityistä koskevat lait koskevat tiettyä yksittäistä luonnollista
tai oikeushenkilöä, perhettä tai pientä ryhmää. Yksityistä koskevia lakeja
säädetään esimerkiksi liittovaltion toiminnasta yksittäisille, nimetyille tahoille
aiheutuvien vahinkojen korjaamiseksi tai korvaamiseksi. Toinen esimerkki on
yksittäistä, nimettyä tahoa koskevan liittovaltion viranomaisen päätöksen
muuttaminen. Yksityistä koskevaa lainsäädäntöä ei tule sekoittaa
yksityisoikeuden tai siviilioikeuden alaan.
Lakien julkaiseminen ja lähteet
Vahvistetut tai muutoin voimaan tulleet lait julkaisee kansallinen arkistohallinto
NARA (National Archives and Records Administration). NARA on itsenäinen
liittovaltion virasto, jonka tehtäviin kuuluu julkaisuvelvoitteiden lisäksi mm.
erilaisten kansallisesti tärkeiden asiakirjojen säilyttäminen. NARA:n
organisaation sisäisesti lakien julkaisemisesta vastaa liittovaltion virallisen
lehden yksikkö OFR (Office of the Federal Register).
OFR julkaisee jokaisen lain erikseen. Tällaista vain yksittäisen lain sisältävää
julkaisua kutsutaan epävirallisella termillä slip law. Julkaisujen painamisesta
huolehtii kongressin alainen valtion painatuskeskus GPO (Government Printing
Office).
JERE PELTONEN
www.varmuus.net

10. 16 a
a
Alunperin yksittäin julkaistut lait julkaistaan kongressin istuntokauden päättyessä
uudelleen kokoelmajulkaisussa, jonka nimi on United States Statutes at Large.
Siihen kootaan edellisen kokoelmajulkaisun ilmestymisen jälkeen voimaan
tulleet lait aikajärjestyksessä. Tämän lisäksi julkaisusta löytyvät mm. kongressin
päätöslauselmat, presidentin julkilausumat, sekä perustuslain muutosehdotukset
ja muutokset. Julkaisemisesta vastaa OFR ja painatuksesta GPO.
Kaikki yleis- ja pysyväisluonteiset lait kodifioidaan joka kuudes vuosi United
States Code -koonnokseen viidenkymmenen aiheenmukaisen osion alle.
Koonnoksesta käytetään lyhennettä USC. Siihen sisältyvät lait ovat
julkaisuhetkellä ajantasaisia, toisin sanoen alkuperäisten lakitekstien muutokset
yms. on otettu huomioon. Kodifioinnista ja julkaisusta vastaa kongressin
edustajainhuoneen alainen lainsäädännön revisioyksikkö (Office of the Law
Revision Councel), painatuksesta GPO. USC:n sisältämät säännökset
numeroidaan ja niihin viitataan alkuperäisistä säädöstunnuksista poikkeavalla
tavalla; esimerkiksi 1 U.S.C. 112 viittaa ensimmäisen osion 112. pykälään.
Joka kuudes vuosi tapahtuvan USC:n uusimman version ilmestymisen jälkeen
säädettävät lait yleensä vaikuttavat myös sen sisältämiin säännöksiin, joko
muuttaen, kumoten tai lisäten niitä. Tämän vuoksi USC:n rinnalle julkaistaan
säännöllisin väliajoin lisäosia (Supplement), joissa USC:n tietyt osiot on saatettu
ajan tasalle. Uusien lakien vaikutusten järjestelmällisen seuraamisen
helpottamiseksi lainsäädännön revisioyksikkö julkaisee lisäksi jokaisen
kongressin istuntokauden osalta julkaisua, johon kootaan taulukkomuotoon
uusien lakien säädöstunnukset ja viittaukset USC:n pykäliin, joihin ne
vaikuttavat. Julkaisun tiedot löytyvät seuraavasta taulukosta, johon on koottu
erilaisia lainsäädäntöön liittyviä lähteitä.
Taulukko 2. Kooste lainsäädännöllisten julkaisujen tiedoista.
Julkaisu Sisältö Julkaisija / Painatus
"Slip Law" yksittäinen laki, lain virallinen Office of the Federal Register
julkaisu (OFR) / Government Printing
Office (GPO)
United States Statutes kongressin istuntokauden Office of the Federal Register
at Large aikana säädettyjen (OFR) / Government Printing
yksittäisten lakien Office (GPO)
kokoelmajulkaisu
United States Code joka 6. vuosi ilmestyvä Office of the Law Revision
lainsäädännön kodifiointiin Councel / Government
perustuva koonnosjulkaisu Printing Office (GPO)
United States Code - luettelo USC:n sisältämiin Office of the Law Revision
Table of Sections säännöksiin jollain tavalla Councel / Government
Amended, Enacted, vaikuttavista uusista laeista Printing Office (GPO)
Omitted, Repealed, or
Transferred
JERE PELTONEN
www.varmuus.net

11. a 17
a
Mielenkiintoisena sivuseikkana mainittakoon, että tietyt USC:n – mahdollisesti
useammistakin yksittäisistä alkuperäisistä laeista muodostuvat – koonnososiot on
hyväksytty virallisesti itsenäisiksi laeiksi. Tällä on merkitystä yhdysvaltalaisessa
tuomioistuinkäytännössä, jossa itsenäisen lain statuksen omaavia USC:n osioita
voidaan ja pitää käyttää ensisijaisena oikeuslähteenä, ”näyttönä lain sisällöstä”,
verrattuna alkuperäiseen, koonnoksen pohjalla olleeseen lainsäädäntöön. Muiden
osioiden sisältämien säännösten osalta on tuomioistuimissa käytettävä
alkuperäisiä lakeja ja niiden muutoksia.
JERE PELTONEN
www.varmuus.net

12. 18 a
a
Toimeenpanovalta
Presidentti
Liittovaltion perustuslain toisen luvun ensimmäisen pykälän mukaan
toimeenpanovalta kuuluu liittovaltion presidentille (President of the United
States).
The Constitution of the United States Of America
Article II
Section 1. The executive Power shall be vested in a President of the United States of
America.
Presidentin toimivaltaan kuuluvat perustuslain mukaan mm. seuraavat asiat:
1. asevoimien ja palvelukseen kutsutun osavaltioiden nostoväen (nykyisin
tämä tarkoittaa käytännössä kansalliskaartia) ylipäällikkyys,
2. liittovaltion vastaisista rikoksista (lukuun ottamatta virkarikoksia)
tuomittujen armahtaminen,
3. valtiosopimusten tekeminen (senaatin hyväksynnällä),
4. suurlähettiläiden, ministerien, korkeimman oikeuden tuomareiden ja
eräiden muiden virkamiesten nimittäminen (senaatin hyväksynnällä),
5. senaatin tyhjien paikkojen väliaikainen täyttäminen,
6. kongressin molempien kamarien koollekutsuminen, joko yhdessä tai
erikseen, erityisissä tilanteissa,
7. ulkovaltojen edustajien vastaanottaminen,
8. lakien säätämiseen liittyvä veto-oikeus,
9. voimaan tulleiden lakien toimeenpano, sekä
10. upseerien nimittäminen.
Presidentillä on oikeus ehdottaa kongressille sopiviksi katsomiensa lakien
säätämistä. Presidentti voi antaa lakien toimeenpanoa ja eräitä muita
toimivaltaansa kuuluvia asioita koskevia asetuksia (Executive Order) ja
direktiivejä (Directive). Tämän lisäksi hän voi antaa erilaisia julkilausumia.
Asetukset ja muut presidentilliset asiakirjat julkaistaan liittovaltion virallisessa
lehdessä (Federal Register), jota NARA:n virallisen lehden yksikkö OFR
julkaisee. Virallinen lehti ilmestyy jokaisena arkipäivänä. Tekstit julkaistaan
myös OFR:n viikoittain ilmestyvässä presidentillisten asiakirjojen kokoelmassa
(Weekly Compilation of Presidential Documents).
JERE PELTONEN
www.varmuus.net

13. a 19
a
Ministeriöt
Ministeriöihin viitataan perustuslain toisen luvun toisessa pykälässä, jossa
mainitaan presidentin oikeudesta saada halutessaan jokaisen hallinnonalan
(executive department) johtajalta kirjallinen lausunto asianomaisen
vastuualueeseen kuuluvasta asiasta. Käytännössä hallinnonalojen johtajat eli
suomalaisittain ministerit (Secretary) ja eräät muut korkeat virkamiehet kuuluvat
presidentin kabinettiin (Cabinet). Ministereillä ei ole parlamentaarista vastuuta,
vaan he vastaavat toiminnastaan ainoastaan presidentille, joka voi halutessaan
erottaa heidät toimestaan. Presidentin kabinetin ei siis tarvitse nauttia kongressin
luottamusta.
Ministeriöiden asema perustuu lainsäädäntöön, kun taas erilaisten virastojen
toiminta voi perustua ministeriöiden hallinnonalojen sisäiseen organisointiin tai
joissain tapauksissa presidentin asetuksiin. Tällä tavoin syntyneet virastot eivät
voi kuitenkaan saada liittovaltion budjettiin omaa momenttia, eikä niiden
päätöksillä ole suoranaista lainvoimaa, toisin kuin suoraan lainsäädäntöön
perustuvilla virastoilla.
Vaikka ministerit eivät olekaan parlamentaarisessa vastuussa toimistaan, on
kongressilla mahdollisuus ohjata ministeriöiden toimintaa omien
toimivaltuuksiensa puitteissa. Ministeriöiden määrärahoista päättäminen on
luonnollisesti yksi osa tällaista ohjaavaa toimintaa, ja lisäksi kongressi voi säätää
liittovaltion hallinnon toimeenpanoon liittyviä tarpeelliseksi katsomiaan lakeja.
Senaatin ja edustajainhuoneen tiettyjen valiokuntien ja valiokuntajaoksien
(Subcommittee) tehtäviin kuuluu ministeriöiden toiminnan ja hallinnon
seuraaminen, sekä hallinnonalojen saavutusten tarkasteleminen. Kongressin
alainen liittovaltion hallinnon tarkastusvirasto GAO (General Accounting Office)
suorittaa tähän liittyvää käytännön tarkastustoimintaa mm. ministeriöissä. Eräitä
GAO:n raportteja käytetään lähteinä myös tässä työssä.
Ministeriöt ja muut liittovaltion virastot voivat antaa paitsi toimintaansa koskevia
hallinnollisia määräyksiä, myös lainvoiman omaavia asetuksia (Regulation),
mikäli asetuksenanto-oikeudesta on säädetty laissa. Asetusten luonnokset ja
valmiit asetukset julkaistaan liittovaltion virallisessa lehdessä. Luonnokset
julkaistaan osana asetusten säätämisprosessia, koska kansalaisilla ja erilaisilla
yhteisöillä on oikeus antaa niitä koskevia lausuntoja asianomaisille
viranomaisille. Yleis- ja pysyväisluonteiset asetukset kodifioidaan vuosittain
liittovaltion asetuskoonnokseen (Code of Federal Regulations) viidenkymmenen
aiheenmukaisen osion alle. Asetuskoonnosta julkaisee OFR. Koonnoksessa
säädöksiin viitattaessa käytetään tunnusta, joka muodostuu hieman eri tavalla
kuin USC:n viitteet. Asetuskoonnoksen hierarkia on hienojakoisempaa,
esimerkiksi 22 C.F.R. 140.1 viittaa 22. osion 140. luvun 1. pykälään.
Seuraavassa taulukossa on koottu yhteen presidentin ja viranomaisten asetuksiin
liittyvät lähteet.
JERE PELTONEN
www.varmuus.net

14. 20 a
a
Taulukko 3. Kooste viranomaisasetusten lähteistä.
Julkaisu Sisältö Julkaisija / Painatus
Weekly Compilation of viikoittain ilmestyvä kooste Office of the Federal Register
Presidential Documents presidentillisistä asiakirjoista, (OFR) / Government Printing
mukaan lukien presidentin Office (GPO)
asetukset ja direktiivit
Federal Register liittovaltion virallinen lehti, Office of the Federal Register
jossa asetukset ja niiden (OFR) / Government Printing
luonnokset julkaistaan Office (GPO)
virallisesti
Code of Federal vuosittain ilmestyvä Office of the Federal Register
Regulations asetusten kodifiointiin (OFR) / Government Printing
perustuva koonnosjulkaisu Office (GPO)
JERE PELTONEN
www.varmuus.net

15. a 21
a
Tuomiovalta
Korkein oikeus
Perustuslain mukaan Yhdysvaltain korkein tuomiovalta kuuluu liittovaltion
korkeimmalle oikeudelle (Supreme Court of the United States).
The Constitution of the United States Of America
Article III
Section 1. The judicial Power of the United States, shall be vested in one supreme Court, and
in such inferior Courts as the Congress may from time to time ordain and establish.
Korkeimman oikeuden tuomiovaltaan kuuluvat mm. seuraavat perustuslakiin,
liittovaltion lakeihin ja valtiosopimuksiin liittyvät kysymykset:
1. suurlähettiläitä, muita vieraiden valtioiden edustajia, sekä konsuleja
koskevat asiat,
2. asiat, joissa liittovaltio on osapuolena,
3. osavaltioiden väliset kiistat,
4. eri osavaltioiden asukkaiden väliset kiistat, sekä
5. kiistat, joissa osapuolina ovat osavaltiot tai niiden asukkaat, sekä vieraat
valtiot tai niiden kansalaiset.
Korkein oikeus voi julistaa kongressin säätämän lain perustuslain vastaiseksi,
jolloin se mitätöityy.
Korkeimmalla oikeudella on ensimmäisen asteen tuomiovalta (original
jurisdiction) juttuihin, jotka koskevat suurlähettiläitä, muita vieraiden valtioiden
edustajia, konsuleja, tai joissa osapuolena on osavaltio. Muissa tapauksissa
korkein oikeus toimii valitustuomioistuimena. Kongressilla on mahdollisuus
säätää valituksiin liittyvästä tuomiovallan käyttämisestä tarkemmin lailla ja
kongressi onkin mm. antanut liittovaltion korkeimmalle oikeudelle valtuudet
käsitellä liittovaltion alemman asteen tuomioistuimien ja osavaltioiden
korkeimpien oikeuksien tuomioihin liittyviä valituksia. Kongressi myös päättää
esimerkiksi korkeimman oikeuden tuomarien määrästä.
Muut tuomioistuimet
Perustuslain mukaan kongressi voi perustaa korkeinta oikeutta alemman asteisia
liittovaltion tuomioistuimia niin kuin parhaaksi katsoo. Liittovaltion
tuomioistuimet käsittelevät liittovaltion toimivallassa olevia riita- ja rikosasioita.
Liittovaltion tuomioistuimista alimman asteisia ovat piirioikeudet (United States
District Court), jotka toimivat tapausten ensimmäisenä käsittelyasteena. Niiden
päätöksistä voi valittaa liittovaltion valitustuomioistuimiin (United States Court
JERE PELTONEN
www.varmuus.net

16. 22 a
a
of Appeals). Valitustuomioistuimien tuomiovalta-alueesta käytetään termiä
circuit ja tuomioistuimista puhutaankin tästä johtuen usein termillä Circuit
Court. Valitustuomioistuimissa käsitellään paitsi varsinaisia oikeustapauksia,
myös liittovaltion viranomaisten päätöksistä tehtyjä valituksia.
Edellä kerrotun lisäksi liittovaltiolla on useita erityistuomioistuimia, jotka
käsittelevät vain tietynlaisia juttuja, esimerkiksi liittovaltiota vastaan nostettuja
korvauskanteita tai verotukseen liittyviä kysymyksiä.
JERE PELTONEN
www.varmuus.net

17. a 23
a
Lähteitä
Dove, R.B., Enactment of a Law, Washington, DC: United States Senate, 1997
Johnson, C.W., How Our Laws Are Made, Washington, DC: United States House
of Representatives, 2000
Our American Government, 2000 Edition, Washington, DC: United States
Government Printing Office, 2000
The United States Government Manual 2002/2003, Washington, DC: United
States Government Printing Office, 2002.
JERE PELTONEN
www.varmuus.net

18. 24 a
a
Sanasto
Appropriation määrärahavaraus, määräraha
Bill lakiesitys
Cabinet presidentin kabinetti
circuit liittovaltion valitustuomioistuimen
maantieteellinen tuomiovalta-alue
Code of Federal Regulations liittovaltion asetuskoonnos
Committee valiokunta
Concurrent Resolution kongressin päätöslauselma
Conference Committee neuvotteluvaliokunta
Congress kongressi
Congressional District vaalipiiri
Directive presidentin direktiivi
Executice Branch toimeenpanovalta, -haara
executive department hallinnonala, ministeriö
Executive Order presidentin asetus
Federal Register liittovaltion virallinen lehti
General Accounting Office liittovaltion hallinnon
tarkastusvirasto
Government Printing Office valtion painatuskeskus
House of Representatives edustajainhuone
Impeachment virkasyyte
Joint Committee kamarien yhteinen valiokunta
Joint Resolution lakiesitys
Judicial Branch tuomiovalta, -haara
JERE PELTONEN
www.varmuus.net

19. a 25
a
Legislative Branch lainsäädäntövalta, -haara
National Archives and Records kansallinen arkistohallinto
Administration
Office of the Federal Register liittovaltion virallisen lehden
yksikkö
Office of the Law Revision lainsäädännön revisioyksikkö
Councel
original jurisdiction ensimmäisen asteen tuomiovalta
President of the Senate senaatin puhemies
President of the United States Yhdysvaltain presidentti
President pro tempore of the senaatin varapuhemies
Senate
Private Law yksityistä koskeva laki
Public Law julkinen laki
Regulation viranomaisasetus
Representative kansanedustaja
Secretary hallinnonalan johtaja, ministeri
Senate senaatti
Senator senaattori
Simple Resolution kamarin yksipuolinen
päätöslauselma
slip law yksittäin julkaistu laki
Subcommittee valiokuntajaos
Supplement lisäosa
Supreme Court of the United Yhdysvaltain korkein oikeus
States
The Constitution of the United Yhdysvaltain perustuslaki
States of America
JERE PELTONEN
www.varmuus.net

20. 26 a
a
United States Code liittovaltion lainsäädäntökoonnos
United States Court of Appeals liittovaltion valitustuomioistuin
United States District Court liittovaltion piirioikeus
United States Statutes at Large yksittäin julkaistujen lakien
kokoelmajulkaisu
Weekly Compilation of presidentillisten asiakirjojen
Presidential Documents viikoittainen kokoelma
Veto veto-oikeus
Vice President of the United Yhdysvaltain varapresidentti
States
JERE PELTONEN
www.varmuus.net