Pakolaistulva aiheutti kasvupiikin vuonna 2015 sisäasiainministeriön muutoin varsin tasaisena pysyneisiin reaalisiin kokonaismenoihin. Suhteessa bruttokansantuotteeseen sisäasiainministeriön reaalimenot (ilman pakolaismenoja) ovat olleet laskussa ja selvimmin viime vuosina. Sisäasiainmi-nisteriön poliisiosaston reaalimenojen kehitys on ollut tasaista, mutta kääntynyt laskuun parin viime vuoden aikana. Poliisiosaston henkilöstö on sen sijaan supistunut selvästi. Poliisitoimen menot per asukas ovat Suomessa pienemmät kuin muissa Pohjoismaissa tai Saksassa.
Talous & Yhteiskunta -lehden numero 4/2019 sisältää artikkeleita ja haastattelun, jotka kertovat alueellista keskittymistä käsitelleistä tutkimuksista. Suomen seitsemän suurimman kaupunkiseudun väestö kasvaa nopeimmin, kun taas pienempien kaupunkien ja maaseudun väestöosuus supistuu. Muutos on kuitenkin verrattain hidasta, ja sille on myös vastavoimia.
Talous & Yhteiskunta -lehden numeron 3/2019 teemana on työ ja terveys. Artikkeleissa tarkastellaan Suomen terveydenhuoltojärjestelmän toimivuutta ja pohditaan mitä voitaisiin oppia Ruotsissa jo tehdyistä terveydenhuollon uudistuksista. Muissa artikkeleissa käsitellään terveyskäyttäytymisen ja työmarkkinamenestyksen yhteyttä, työttömien aktivointia, työikäisten eritasoisia terveyspalveluja, työaikajoustojen vaikutusta terveyteen sekä informaatioteknologian ja tekoälyn käyttöä mielenterveyspalvelujen tukena. Haastateltavana on THL:n tutkimusprofessori Unto Häkkinen. Hänen mielestään sote-uudistus on tehtävä, vaikka se vaatiikin vielä monen yksityiskohdan ratkaisemista.
Opiskelijavalinta ylioppilaskirjoitusten nykyarvosanojen perusteella ei ole täysin perusteltua, todetaan Aalto-ylipiston ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen uudessa tutkimuksessa. Ylioppilaskirjoitusten arvosanoilla on pitkän ajan vaikutuksia. Hienojakoisempi arvosteluasteikko tekisi opiskelijavalinnasta nykyistä reilumman.
Esimerkkiperhelaskelmissa tarkastellaan seitsemää kotitaloutta. Laskelmat kuvaavat ansiotulojen, tulonsiirtojen sekä verojen ja veronluonteisten maksujen kehityksen vaikutusta perheiden ostovoimaan. Perheille lasketaan Tilastokeskuksen tietoihin perustuvat perhekohtaiset kulutuskorit, jotka mahdollistavat perhekohtaisten inflaatiovauhtien ja reaalitulokehitysten arvioinnin. Ensi vuonna eläkeläispariskunnan ostovoima kasvaa eniten ja työttömien vähiten. Esimerkkiperhelaskelmia on tehty Palkansaajien tutkimuslaitoksella vuodesta 2009 lähtien.
Palkansaajien tutkimuslaitos ennustaa Suomen talouskasvuksi tänä vuonna 1,3 prosenttia ja ensi vuonna 1,1 prosenttia. Kasvua hidastaa eniten yksityisen kulutuksen kasvun hidastuminen. Toisaalta vienti kasvaa tänä vuonna hieman ennakoitua nopeammin, neljä prosenttia, ja ensi vuonnakin vielä kaksi prosenttia. Tuotannollisten investointien kasvu jatkuu maltillisena, mutta rakentamisen vähentyminen kääntää yksityiset investoinnit kokonaisuutena pieneen laskuun ensi vuonna. Hallituksen vuoteen 2023 mennessä tavoittelemien 75 prosentin työllisyysasteen ja julkisen talouden tasapainon toteutumista on vaikea arvioida, koska nämä tavoitteet on määritelty rakenteellisina ja niiden eri arviointimenetelmät saattavat tuottaa hyvin erilaisia tuloksia.
Suomen palkkataso oli 2015 ylempää eurooppalaista keskitasoa. Suomen suhteellinen asema ei ole juurikaan muuttunut 2010-luvun alun tilanteesta. Hintatason huomioiminen kuitenkin heikentää asemaamme palkkavertailussa. Palkkaerot meillä olivat vertailumaiden pienimpiä ja pysyivät melko samalla tasolla koko tarkastelujakson 2007–2015 ajan. EU-maissa havaittiin erisuuntaista kehitystä palkkaeroissa. Suurin osa palkkojen kokonaisvaihteluista selittyi taustaryhmien sisäisillä palkkaeroilla.
Suomessa toteutettiin vuonna 2005 laaja eläkeuudistus, jossa vanhuuseläkkeen alaikärajaa laskettiin. Tutkimuksessa havaitaan, että ikärajan lasku aikaisti eläkkeelle jäämistä. Kun alaraja laskettiin 65:stä 63:een, myös yleinen eläköitymisikä laski. Taloudellisten kannustimien muutosten vaikutukset eläköitymiseen jäivät paljon heikommiksi alaikärajan muuttamiseen verrattuna. Eläköitymisikään voidaan siis vaikuttaa tehokkaasti ja vähäisin kustannuksin lakisääteistä eläkeikää muuttamalla.
Talous & Yhteiskunta -lehden numeron 2/2019 artikkelit ja haastattelu kertovat tutkimuksista, joita on tehty Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston hankkeessa "Osaavat työntekijät - menestyvät työmarkkinat". Keskeinen kysymys on, miten sopeudutaan teknologisen kehityksen mukanaan tuomaan työn murrokseen.
Talous & Yhteiskunta -lehden numero 4/2019 sisältää artikkeleita ja haastattelun, jotka kertovat alueellista keskittymistä käsitelleistä tutkimuksista. Suomen seitsemän suurimman kaupunkiseudun väestö kasvaa nopeimmin, kun taas pienempien kaupunkien ja maaseudun väestöosuus supistuu. Muutos on kuitenkin verrattain hidasta, ja sille on myös vastavoimia.
Talous & Yhteiskunta -lehden numeron 3/2019 teemana on työ ja terveys. Artikkeleissa tarkastellaan Suomen terveydenhuoltojärjestelmän toimivuutta ja pohditaan mitä voitaisiin oppia Ruotsissa jo tehdyistä terveydenhuollon uudistuksista. Muissa artikkeleissa käsitellään terveyskäyttäytymisen ja työmarkkinamenestyksen yhteyttä, työttömien aktivointia, työikäisten eritasoisia terveyspalveluja, työaikajoustojen vaikutusta terveyteen sekä informaatioteknologian ja tekoälyn käyttöä mielenterveyspalvelujen tukena. Haastateltavana on THL:n tutkimusprofessori Unto Häkkinen. Hänen mielestään sote-uudistus on tehtävä, vaikka se vaatiikin vielä monen yksityiskohdan ratkaisemista.
Opiskelijavalinta ylioppilaskirjoitusten nykyarvosanojen perusteella ei ole täysin perusteltua, todetaan Aalto-ylipiston ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen uudessa tutkimuksessa. Ylioppilaskirjoitusten arvosanoilla on pitkän ajan vaikutuksia. Hienojakoisempi arvosteluasteikko tekisi opiskelijavalinnasta nykyistä reilumman.
Esimerkkiperhelaskelmissa tarkastellaan seitsemää kotitaloutta. Laskelmat kuvaavat ansiotulojen, tulonsiirtojen sekä verojen ja veronluonteisten maksujen kehityksen vaikutusta perheiden ostovoimaan. Perheille lasketaan Tilastokeskuksen tietoihin perustuvat perhekohtaiset kulutuskorit, jotka mahdollistavat perhekohtaisten inflaatiovauhtien ja reaalitulokehitysten arvioinnin. Ensi vuonna eläkeläispariskunnan ostovoima kasvaa eniten ja työttömien vähiten. Esimerkkiperhelaskelmia on tehty Palkansaajien tutkimuslaitoksella vuodesta 2009 lähtien.
Palkansaajien tutkimuslaitos ennustaa Suomen talouskasvuksi tänä vuonna 1,3 prosenttia ja ensi vuonna 1,1 prosenttia. Kasvua hidastaa eniten yksityisen kulutuksen kasvun hidastuminen. Toisaalta vienti kasvaa tänä vuonna hieman ennakoitua nopeammin, neljä prosenttia, ja ensi vuonnakin vielä kaksi prosenttia. Tuotannollisten investointien kasvu jatkuu maltillisena, mutta rakentamisen vähentyminen kääntää yksityiset investoinnit kokonaisuutena pieneen laskuun ensi vuonna. Hallituksen vuoteen 2023 mennessä tavoittelemien 75 prosentin työllisyysasteen ja julkisen talouden tasapainon toteutumista on vaikea arvioida, koska nämä tavoitteet on määritelty rakenteellisina ja niiden eri arviointimenetelmät saattavat tuottaa hyvin erilaisia tuloksia.
Suomen palkkataso oli 2015 ylempää eurooppalaista keskitasoa. Suomen suhteellinen asema ei ole juurikaan muuttunut 2010-luvun alun tilanteesta. Hintatason huomioiminen kuitenkin heikentää asemaamme palkkavertailussa. Palkkaerot meillä olivat vertailumaiden pienimpiä ja pysyivät melko samalla tasolla koko tarkastelujakson 2007–2015 ajan. EU-maissa havaittiin erisuuntaista kehitystä palkkaeroissa. Suurin osa palkkojen kokonaisvaihteluista selittyi taustaryhmien sisäisillä palkkaeroilla.
Suomessa toteutettiin vuonna 2005 laaja eläkeuudistus, jossa vanhuuseläkkeen alaikärajaa laskettiin. Tutkimuksessa havaitaan, että ikärajan lasku aikaisti eläkkeelle jäämistä. Kun alaraja laskettiin 65:stä 63:een, myös yleinen eläköitymisikä laski. Taloudellisten kannustimien muutosten vaikutukset eläköitymiseen jäivät paljon heikommiksi alaikärajan muuttamiseen verrattuna. Eläköitymisikään voidaan siis vaikuttaa tehokkaasti ja vähäisin kustannuksin lakisääteistä eläkeikää muuttamalla.
Talous & Yhteiskunta -lehden numeron 2/2019 artikkelit ja haastattelu kertovat tutkimuksista, joita on tehty Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston hankkeessa "Osaavat työntekijät - menestyvät työmarkkinat". Keskeinen kysymys on, miten sopeudutaan teknologisen kehityksen mukanaan tuomaan työn murrokseen.
Tutkimuksessa tarkastellaan ammattirakenteiden polarisaatiota sekä sitä, että mihin supistuvissa ja rutiininomaisissa ammateissa olevat työntekijät päätyvät hyödyntämällä kokonaisaineistoa vuosille 1970-2014. Ammattirakenteiden polarisaatio on jatkunut Suomessa jo vuosikymmeniä. Ammattirakennemuutoksen kehityskulku on pääosin tapahtunut siten, että keskitason tuotanto- ja toimistotyöntekijät ovat nousseet urapolkuja pitkin asiantuntijatöihin. Viimeaikaista palveluammattien osuutta on puolestaan kasvattanut se, että nuoret siirtyvät työmarkkinoille palvelutöihin. Rutiininomaisia ja kognitiivisia taitoja vaativien ammattien työntekijöillä on kuitenkin suurempi todennäköisyys nousta korkeammille palkkaluokille rutiininomaista ja fyysistä työtä tekeviin työntekijöihin verrattuna. Rutiininomaista ja fyysistä työtä tekevät tippuvat puolestaan suuremmalla todennäköisyydellä matalapalkka-aloille, ja heidän ansiotason kehitys on myös heikompaa.
Palkansaajien tutkimuslaitos on alentanut Suomen talouskasvun ennustettaan kuluvalle vuodelle viimesyksyisestä 2,3 prosentista 1,4 prosenttiin. Kansainvälisen talouden näkymien epävarmuus hidastaa Suomen talouskasvua etenkin kuluvana vuonna. Jos pahimmat uhkakuvat jäävät toteutumatta, kasvu piristyy ensi vuonna hivenen 1,5 prosenttiin. Viime vuonna pysähtynyt viennin kasvu elpyy, ja myös yksityisen kulutuksen kasvu tukee talouskasvua. Suomi on sopeutunut ammattirakenteiden murrokseen yleisesti ottaen hyvin, mutta etenkin perusasteen koulutuksen varassa olevien varttuneiden työntekijöiden työllistämiseen voi olla vaikea löytää työkaluja.
The Labour Institute for Economic Research has lowered its forecast of Finland’s economic growth for the current year from last autumn’s 2.4 per cent to 1.4 per cent. Uncertainty in the international economic outlook will slow Finland’s economic growth, particularly this year. If the worst threats do not materialise, growth will pick up slightly next year to 1.5 per cent. Export growth, which came to a halt last year, will recover and growth in private consumption growth will also provide support to economic growth. In general, Finland has adjusted well to occupational restructuring, but it may be difficult to find means to employ older workers who only have basic education.
Palkansaajien tutkimuslaitos on alentanut Suomen talouskasvun ennustettaan kuluvalle vuodelle vii-mesyksyisestä 2,3 prosentista 1,4 prosenttiin. Kansainvälisen talouden näkymien epävarmuus hidastaa Suomen talouskasvua etenkin kuluvana vuonna. Jos pahimmat uhkakuvat jäävät toteutumatta, kasvu piristyy ensi vuonna hivenen 1,5 prosenttiin. Viime vuonna pysähtynyt viennin kasvu elpyy, ja myös yksityisen kulutuksen kasvu tukee talouskasvua. Suomi on sopeutunut ammattirakenteiden murrokseen yleisesti ottaen hyvin, mutta etenkin perusasteen koulutuksen varassa olevien varttuneiden työntekijöiden työllistämiseen voi olla vaikea löytää työkaluja.
Tämä PT Policy Brief tuo esiin havaintoja Suomen tuloerojen kehityksestä 1990-luvun puolivälin jälkeen. Tällä ajanjaksolla tuloerot ovat kasvaneet. Aluksi kasvu oli hyvin nopeaa, kunnes kehitys tasaantui finanssikriisin myötä. Tämä näkyy tarkasteltaessa kehitystä viiden vuoden ajalta lasketuissa keskituloissa. Taloudessa on tuloliikkuvuutta, ts. tulot vaihtelevat vuodesta toiseen. Havaitsemme, että liikkuvuus tuloportaikossa on vähentynyt. Samalla kun tuloerot ovat kääntyneet kasvuun, on tuloverotuksen progressiivisuus alentunut. Valtion tuloveron alennusten ohella tähän on erityisesti tulojakauman huipulla vaikuttanut pääomatulojen voimakas kasvu.
Julkisen budjetin sopeuttamistoimia toteutetaan usein etuuksien indeksileikkauksina tai tuloverojen korotuksina. Näillä toimenpiteillä on tulonjako- ja työllisyysvaikutuksia. Tämä PT Policy Brief esittää SISU-mallilla lasketut vaikutukset käytettävissä oleviin tuloihin tuloluokittain, jos valtion tuloveroasteikkoa korotettaisiin 0,4 prosenttiyksiköllä tai jos kansaneläkeindeksiä leikattaisiin. Molemmissa toimenpiteissä budjetti vahvistuisi 180 miljoonalla eurolla mutta tulonjakovaikutukset ovat huomattavan erilaiset. Oheisen kuvion mukaisesti indeksileikkaukset kohdistuvat voimakkaasti alempiin tulonsaajakymmenyksiin, kun taas tuloveron korotukset kohdistuvat ylempiin kymmenyksiin. Kun huomioidaan muutosten aiheuttamat työllisyysvaikutukset, kokonaiskuva muuttuu vain hieman.
Makeisvero otettiin käyttöön makeisille ja jäätelölle vuoden 2011 alusta. Virallinen perustelu oli kerätä verotuloja, mutta poliittisessa keskustelussa selvä tavoite oli ohjata kulutusta terveellisempään suuntaan. Makeisvero nosti selvästi makeisten kuluttajahintoja, mutta se ei vaikuttanut makeisten kysyntään. Toisaalta vuonna 2014 virvoitusjuomavero nousi sokerillisille juomille, mutta sokerittomat juomat jäivät alemmalle verotasolle. Tämä muutos alensi sokerillisten juomien kulutusta ja ohjasi kulutusta sokerittomiin juomiin. Onnistunut terveellisiin tuotteisiin ohjailu näyttääkin vaativan riittävän läheisen terveellisempien tuotteiden ryhmän olemassaolon.
Talous & Yhteiskunta-lehden "Suuren vaalinumeron" 1/2019 jutut käsittelevät aiheita, jotka voivat nousta esille kevään vaalikeskusteluissa. Pääpaino on ilmastonmuutoksessa: haastateltavana on Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalas, ja kahdessa eri artikkelissa pohditaan metsien hiilinielujen ja yhdyskuntarakenteen merkitystä pyrittäessä hillitsemään ilmaston lämpenemistä. Muut artikkelit käsittelevät tuloerojen kasvua, sotea, eläkkeiden riittävyyttä, maahanmuuttajien työllistymistä, EMUn uudistamista, eurooppalaista palkkavertailua ja kestävyysvajeen sopimattomuutta talouspolitiikan suunnitteluun.
Raportissa tehdään laskelmia korkeakouluopiskelijoille suunnatun opintotuen tulorajojen muutosten vaikutuksista. Opintotuen tulorajojen tavoite on, että suurituloisille opiskelijoille ei makseta opintotukea. Samalla nykyiset tulorajat kuitenkin estävät opiskelijoita tienaamasta niin paljon kuin he haluaisivat. Laskelmissa hyödynnetään simulaatiomallia, jonka avulla voidaan arvioida miten opiskelijoiden tulojakauma muuttuisi eri vaihtoehtoisissa opintotuen tulorajojen muutoksissa. Tulosten mukaan nykyisiä tulorajaoja voisi nostaa esimerkiksi 50 prosentilla, jolloin yhdeksän kuukauden ajan opintotukea nostavan opiskelijan vuosituloraja olisi 18 000 euroa nykyisen noin 12 000 euron sijaan. Laskelmien mukaan tällöin päästäisiin opintotuen nykyisten tulorajojen haitallisista tulovaikutuksista laajasti ottaen eroon, koska vain harva opiskelija tienaisi tätä tulorajaa enempää. Ottaen huomioon verotulot ja tulonsiirrot tämä vaihtoehto lisäisi julkisyhteisöjen nettotuloja arviolta 5,9 miljoonaa euroa vuodessa.
Tässä tutkimuksessa tutkitaan diskreettien valintajoukkojen vaikutusta palkansaajien työn tarjonnan reagoimiseen tuloveroihin. Artikkelin empiirisessä osiossa hyödynnetään opintotuen tulorajojen aiheuttamaa tuloveroissa tapahtuvaa äkillistä nousua, ja reformia, jossa tulorajoja nostettiin. Tulosten mukaan vuoden 2008 reformi, jossa tulorajaa nostettiin 9 opintotukikuukautta nostaneille 9000 eurosta 12000 euroon, aiheutti merkittäviä muutoksia opiskelijoiden tulojakaumassa. Tulojakauma siirtyi korkeammalle tasolle lähtien noin 2000 euron tuloista. Koska opiskelijoiden verojärjestelmässä ei tapahtunut muutoksia näin alhaisella tasolla vuoden 2008 reformissa, eivät työn taloustieteen normaalit mallit pysty selittämään tätä siirtymää. Artikkelissa esitetään empiirisiä lisätuloksia, teoreettisia argumentteja ja simulaatiomalli, jotka kaikki viittaavat siihen, että tuloksen pystyy selittämään diskreettien valintajoukkojen mallilla. Lisäksi artikkelissa esitetään, että verotuksen hyvinvointitappiot voivat olla suuremmat kuin empiirisesti estimoidut, jos valintajoukot ovat diskreettejä, mutta niiden ajatellaan olevan jatkuvia.
Talous & Yhteiskunta -lehden uuteen numeroon sisältyy artikkeleita veropohjasta ja -vajeesta, liikenteen veroista, naisista tulojakauman huipulla, työllisyyden kasvusta, mikrosimulaatiomalleista ja digitalisaatiosta. Lehdessä on myös Helsingin yliopiston professori Uskali Mäen haastattelu, jossa käsitellään tieteenfilosofista näkökulmaa taloustieteeseen.
Tutkimuksessa rakennettiin uusia makrotaloudellisia malleja PT:n ennustetyötä varten. Malleilla tehtiin ennusteita vuosille 2017 ja 2018. Mallien BKT-ennuste vuodelle 2017 on 3,1 prosenttia (vrt. toteutunut 2,8 prosenttia) ja vuodelle 2018 1,8 prosenttia (vrt. PT:n 11.9 ennuste 2,7 prosenttia).
The boom becomes less pronounced but continues. This year, the growth of exports will not reach the peak figures of last year but the growth will to some extent pick up speed again in next year. The quickly decreased unemployment rate will continue to drop. An analysis of long-term employment growth by age group shows that positive employment growth is concentrated on the one hand on younger employees and, on the other hand, older employees, whereas the employment rate of men aged 25–34 is growing smaller. The government budget policy is too expansive, given the economic situation.
Talous & Yhteiskunta -lehden uuden numeron 3/2018 teemana on "EMU 20 vuotta". Siinä arvioidaan monista eri näkökulmista euron kahta ensimmäistä vuosikymmentä. Kuinka se on vaikuttanut Suomen talouskehitykseen? Millaista finanssi- ja palkkapolitiikkaa tulisi harjoittaa? Onko EKP onnistunut rahapolitiikassaan?
Noususuhdanne maltillistuu mutta jatkuu. Viennin kasvu jää kuluvana vuonna viime vuoden huippulukemista, mutta ensi vuonna viennin kasvu nopeutuu jälleen jonkin verran. Ripeästi alentunut työttömyysaste jatkaa pienenemistään. Pidemmän tähtäimen työllisyyskehityksen ikäryhmittäinen tarkastelu paljastaa, että myönteinen työllisyyskehitys on painottunut yhtäältä nuorimpiin ja toisaalta ikääntyneisiin työntekijöihin, sen sijaan 25–34-vuotiaiden miesten työllisyys alenee. Valtion budjettipolitiikka on suhdannetilanteeseen nähden liian elvyttävää.
Palkansaajien tutkimuslaitos on julkaissut uudet laskelmat muodostamiensa 7 esimerkkiperheen ostovoiman kehityksestä vuosina 2012–2017 sekä ennustanut sitä tälle ja ensi vuodelle. Laskelmissa on huomioitu muutokset verotuksessa, sotumaksuissa, sosiaaliturvassa, asumiskustannuksissa ja kotitalouskohtaisissa inflaatiovauhdeissa. Palkansaajakotitalouksien aiempien vuosien hidas nimellistulojen kasvu alkaa kiihtyä vuosina 2018 ja 2019. Sitä vastoin etuustuloja saavien esimerkkiperheiden ostovoiman kehitys on ollut aiempina vuosina muita perheitä nopeampaa, mutta vuosina 2018 ja 2019 niiden käytettävissä olevat reaalitulot kasvavat vaatimattomasti tai laskevat. Ostovoiman heikentymistä selittävät etuustulojen hitaan kasvun lisäksi elinkustannusten nousu. Erityisesti vuokrien nousu omistusasumisen kustannuksia nopeammin heikentää pienituloisten ostovoimaa suhteessa muihin.
Noususuhdanne maltillistuu mutta jatkuu. Viennin kasvu jää kuluvana vuonna viime vuoden huippulukemista, mutta ensi vuonna viennin kasvu nopeutuu jälleen jonkin verran. Ripeästi alentunut työttömyysaste jatkaa pienenemistään. Pidemmän tähtäimen työllisyyskehityksen ikäryhmittäinen tarkastelu paljastaa, että myönteinen työllisyyskehitys on painottunut yhtäältä nuorimpiin ja toisaalta ikääntyneisiin työntekijöihin, sen sijaan 25-34 -vuotiaiden miesten työllisyys alenee. Valtion budjettipolitiikka on suhdannetilanteeseen nähden liian elvyttävää.
Tutkimuksessa tarkastellaan ylempien AMK-tutkintojen työmarkkinavaikutuksia Suomessa. Tulokset perustuvat rekisteriaineistoon palkoista ja työllisyydestä tutkinnon suorittamisen jälkeen. Tulokset osoittavat, että ylemmän AMK-tutkinnon suorittaminen nostaa merkittävästi ansiotasoa.
We examine the effect of job displacement on regional mobility using linked employer-employee panel data for the 1995-2014 period. We also study whether displaced movers obtain earnings and employment gains compared to displaced stayers. The results show that job displacement increases the migration probability by ~70%. However, social capital in a region and housing characteristics decrease the propensity to move, indicating that people do not make the migration decisions solely based on short-term economic incentives. Migration has an immediate negative relationship with earnings, but the link diminishes as time passes and eventually turns positive for men. The link between migration and employment is nevertheless positive and persistent for both genders.
Tämä selvitys arvioi Suomen rautatieliikenteen kilpailuttamisen edellytyksiä ja mahdollisia vaikutuksia. Rautatietoimialalle ominaiset mittakaavaedut, yhteistuotannon edut sekä liikenteen tiheyden aikaansaamat edut rajoittavat selvästi kilpailun myönteisiä vaikutuksia. Kilpailun toteuttaminen on kannattavaa vain, jos itse kilpailun vaikutus on edellä mainittujen haittojen vastapainoksi positiivinen ja voimakas.
Tutkimuksessa tarkastellaan ammattirakenteiden polarisaatiota sekä sitä, että mihin supistuvissa ja rutiininomaisissa ammateissa olevat työntekijät päätyvät hyödyntämällä kokonaisaineistoa vuosille 1970-2014. Ammattirakenteiden polarisaatio on jatkunut Suomessa jo vuosikymmeniä. Ammattirakennemuutoksen kehityskulku on pääosin tapahtunut siten, että keskitason tuotanto- ja toimistotyöntekijät ovat nousseet urapolkuja pitkin asiantuntijatöihin. Viimeaikaista palveluammattien osuutta on puolestaan kasvattanut se, että nuoret siirtyvät työmarkkinoille palvelutöihin. Rutiininomaisia ja kognitiivisia taitoja vaativien ammattien työntekijöillä on kuitenkin suurempi todennäköisyys nousta korkeammille palkkaluokille rutiininomaista ja fyysistä työtä tekeviin työntekijöihin verrattuna. Rutiininomaista ja fyysistä työtä tekevät tippuvat puolestaan suuremmalla todennäköisyydellä matalapalkka-aloille, ja heidän ansiotason kehitys on myös heikompaa.
Palkansaajien tutkimuslaitos on alentanut Suomen talouskasvun ennustettaan kuluvalle vuodelle viimesyksyisestä 2,3 prosentista 1,4 prosenttiin. Kansainvälisen talouden näkymien epävarmuus hidastaa Suomen talouskasvua etenkin kuluvana vuonna. Jos pahimmat uhkakuvat jäävät toteutumatta, kasvu piristyy ensi vuonna hivenen 1,5 prosenttiin. Viime vuonna pysähtynyt viennin kasvu elpyy, ja myös yksityisen kulutuksen kasvu tukee talouskasvua. Suomi on sopeutunut ammattirakenteiden murrokseen yleisesti ottaen hyvin, mutta etenkin perusasteen koulutuksen varassa olevien varttuneiden työntekijöiden työllistämiseen voi olla vaikea löytää työkaluja.
The Labour Institute for Economic Research has lowered its forecast of Finland’s economic growth for the current year from last autumn’s 2.4 per cent to 1.4 per cent. Uncertainty in the international economic outlook will slow Finland’s economic growth, particularly this year. If the worst threats do not materialise, growth will pick up slightly next year to 1.5 per cent. Export growth, which came to a halt last year, will recover and growth in private consumption growth will also provide support to economic growth. In general, Finland has adjusted well to occupational restructuring, but it may be difficult to find means to employ older workers who only have basic education.
Palkansaajien tutkimuslaitos on alentanut Suomen talouskasvun ennustettaan kuluvalle vuodelle vii-mesyksyisestä 2,3 prosentista 1,4 prosenttiin. Kansainvälisen talouden näkymien epävarmuus hidastaa Suomen talouskasvua etenkin kuluvana vuonna. Jos pahimmat uhkakuvat jäävät toteutumatta, kasvu piristyy ensi vuonna hivenen 1,5 prosenttiin. Viime vuonna pysähtynyt viennin kasvu elpyy, ja myös yksityisen kulutuksen kasvu tukee talouskasvua. Suomi on sopeutunut ammattirakenteiden murrokseen yleisesti ottaen hyvin, mutta etenkin perusasteen koulutuksen varassa olevien varttuneiden työntekijöiden työllistämiseen voi olla vaikea löytää työkaluja.
Tämä PT Policy Brief tuo esiin havaintoja Suomen tuloerojen kehityksestä 1990-luvun puolivälin jälkeen. Tällä ajanjaksolla tuloerot ovat kasvaneet. Aluksi kasvu oli hyvin nopeaa, kunnes kehitys tasaantui finanssikriisin myötä. Tämä näkyy tarkasteltaessa kehitystä viiden vuoden ajalta lasketuissa keskituloissa. Taloudessa on tuloliikkuvuutta, ts. tulot vaihtelevat vuodesta toiseen. Havaitsemme, että liikkuvuus tuloportaikossa on vähentynyt. Samalla kun tuloerot ovat kääntyneet kasvuun, on tuloverotuksen progressiivisuus alentunut. Valtion tuloveron alennusten ohella tähän on erityisesti tulojakauman huipulla vaikuttanut pääomatulojen voimakas kasvu.
Julkisen budjetin sopeuttamistoimia toteutetaan usein etuuksien indeksileikkauksina tai tuloverojen korotuksina. Näillä toimenpiteillä on tulonjako- ja työllisyysvaikutuksia. Tämä PT Policy Brief esittää SISU-mallilla lasketut vaikutukset käytettävissä oleviin tuloihin tuloluokittain, jos valtion tuloveroasteikkoa korotettaisiin 0,4 prosenttiyksiköllä tai jos kansaneläkeindeksiä leikattaisiin. Molemmissa toimenpiteissä budjetti vahvistuisi 180 miljoonalla eurolla mutta tulonjakovaikutukset ovat huomattavan erilaiset. Oheisen kuvion mukaisesti indeksileikkaukset kohdistuvat voimakkaasti alempiin tulonsaajakymmenyksiin, kun taas tuloveron korotukset kohdistuvat ylempiin kymmenyksiin. Kun huomioidaan muutosten aiheuttamat työllisyysvaikutukset, kokonaiskuva muuttuu vain hieman.
Makeisvero otettiin käyttöön makeisille ja jäätelölle vuoden 2011 alusta. Virallinen perustelu oli kerätä verotuloja, mutta poliittisessa keskustelussa selvä tavoite oli ohjata kulutusta terveellisempään suuntaan. Makeisvero nosti selvästi makeisten kuluttajahintoja, mutta se ei vaikuttanut makeisten kysyntään. Toisaalta vuonna 2014 virvoitusjuomavero nousi sokerillisille juomille, mutta sokerittomat juomat jäivät alemmalle verotasolle. Tämä muutos alensi sokerillisten juomien kulutusta ja ohjasi kulutusta sokerittomiin juomiin. Onnistunut terveellisiin tuotteisiin ohjailu näyttääkin vaativan riittävän läheisen terveellisempien tuotteiden ryhmän olemassaolon.
Talous & Yhteiskunta-lehden "Suuren vaalinumeron" 1/2019 jutut käsittelevät aiheita, jotka voivat nousta esille kevään vaalikeskusteluissa. Pääpaino on ilmastonmuutoksessa: haastateltavana on Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalas, ja kahdessa eri artikkelissa pohditaan metsien hiilinielujen ja yhdyskuntarakenteen merkitystä pyrittäessä hillitsemään ilmaston lämpenemistä. Muut artikkelit käsittelevät tuloerojen kasvua, sotea, eläkkeiden riittävyyttä, maahanmuuttajien työllistymistä, EMUn uudistamista, eurooppalaista palkkavertailua ja kestävyysvajeen sopimattomuutta talouspolitiikan suunnitteluun.
Raportissa tehdään laskelmia korkeakouluopiskelijoille suunnatun opintotuen tulorajojen muutosten vaikutuksista. Opintotuen tulorajojen tavoite on, että suurituloisille opiskelijoille ei makseta opintotukea. Samalla nykyiset tulorajat kuitenkin estävät opiskelijoita tienaamasta niin paljon kuin he haluaisivat. Laskelmissa hyödynnetään simulaatiomallia, jonka avulla voidaan arvioida miten opiskelijoiden tulojakauma muuttuisi eri vaihtoehtoisissa opintotuen tulorajojen muutoksissa. Tulosten mukaan nykyisiä tulorajaoja voisi nostaa esimerkiksi 50 prosentilla, jolloin yhdeksän kuukauden ajan opintotukea nostavan opiskelijan vuosituloraja olisi 18 000 euroa nykyisen noin 12 000 euron sijaan. Laskelmien mukaan tällöin päästäisiin opintotuen nykyisten tulorajojen haitallisista tulovaikutuksista laajasti ottaen eroon, koska vain harva opiskelija tienaisi tätä tulorajaa enempää. Ottaen huomioon verotulot ja tulonsiirrot tämä vaihtoehto lisäisi julkisyhteisöjen nettotuloja arviolta 5,9 miljoonaa euroa vuodessa.
Tässä tutkimuksessa tutkitaan diskreettien valintajoukkojen vaikutusta palkansaajien työn tarjonnan reagoimiseen tuloveroihin. Artikkelin empiirisessä osiossa hyödynnetään opintotuen tulorajojen aiheuttamaa tuloveroissa tapahtuvaa äkillistä nousua, ja reformia, jossa tulorajoja nostettiin. Tulosten mukaan vuoden 2008 reformi, jossa tulorajaa nostettiin 9 opintotukikuukautta nostaneille 9000 eurosta 12000 euroon, aiheutti merkittäviä muutoksia opiskelijoiden tulojakaumassa. Tulojakauma siirtyi korkeammalle tasolle lähtien noin 2000 euron tuloista. Koska opiskelijoiden verojärjestelmässä ei tapahtunut muutoksia näin alhaisella tasolla vuoden 2008 reformissa, eivät työn taloustieteen normaalit mallit pysty selittämään tätä siirtymää. Artikkelissa esitetään empiirisiä lisätuloksia, teoreettisia argumentteja ja simulaatiomalli, jotka kaikki viittaavat siihen, että tuloksen pystyy selittämään diskreettien valintajoukkojen mallilla. Lisäksi artikkelissa esitetään, että verotuksen hyvinvointitappiot voivat olla suuremmat kuin empiirisesti estimoidut, jos valintajoukot ovat diskreettejä, mutta niiden ajatellaan olevan jatkuvia.
Talous & Yhteiskunta -lehden uuteen numeroon sisältyy artikkeleita veropohjasta ja -vajeesta, liikenteen veroista, naisista tulojakauman huipulla, työllisyyden kasvusta, mikrosimulaatiomalleista ja digitalisaatiosta. Lehdessä on myös Helsingin yliopiston professori Uskali Mäen haastattelu, jossa käsitellään tieteenfilosofista näkökulmaa taloustieteeseen.
Tutkimuksessa rakennettiin uusia makrotaloudellisia malleja PT:n ennustetyötä varten. Malleilla tehtiin ennusteita vuosille 2017 ja 2018. Mallien BKT-ennuste vuodelle 2017 on 3,1 prosenttia (vrt. toteutunut 2,8 prosenttia) ja vuodelle 2018 1,8 prosenttia (vrt. PT:n 11.9 ennuste 2,7 prosenttia).
The boom becomes less pronounced but continues. This year, the growth of exports will not reach the peak figures of last year but the growth will to some extent pick up speed again in next year. The quickly decreased unemployment rate will continue to drop. An analysis of long-term employment growth by age group shows that positive employment growth is concentrated on the one hand on younger employees and, on the other hand, older employees, whereas the employment rate of men aged 25–34 is growing smaller. The government budget policy is too expansive, given the economic situation.
Talous & Yhteiskunta -lehden uuden numeron 3/2018 teemana on "EMU 20 vuotta". Siinä arvioidaan monista eri näkökulmista euron kahta ensimmäistä vuosikymmentä. Kuinka se on vaikuttanut Suomen talouskehitykseen? Millaista finanssi- ja palkkapolitiikkaa tulisi harjoittaa? Onko EKP onnistunut rahapolitiikassaan?
Noususuhdanne maltillistuu mutta jatkuu. Viennin kasvu jää kuluvana vuonna viime vuoden huippulukemista, mutta ensi vuonna viennin kasvu nopeutuu jälleen jonkin verran. Ripeästi alentunut työttömyysaste jatkaa pienenemistään. Pidemmän tähtäimen työllisyyskehityksen ikäryhmittäinen tarkastelu paljastaa, että myönteinen työllisyyskehitys on painottunut yhtäältä nuorimpiin ja toisaalta ikääntyneisiin työntekijöihin, sen sijaan 25–34-vuotiaiden miesten työllisyys alenee. Valtion budjettipolitiikka on suhdannetilanteeseen nähden liian elvyttävää.
Palkansaajien tutkimuslaitos on julkaissut uudet laskelmat muodostamiensa 7 esimerkkiperheen ostovoiman kehityksestä vuosina 2012–2017 sekä ennustanut sitä tälle ja ensi vuodelle. Laskelmissa on huomioitu muutokset verotuksessa, sotumaksuissa, sosiaaliturvassa, asumiskustannuksissa ja kotitalouskohtaisissa inflaatiovauhdeissa. Palkansaajakotitalouksien aiempien vuosien hidas nimellistulojen kasvu alkaa kiihtyä vuosina 2018 ja 2019. Sitä vastoin etuustuloja saavien esimerkkiperheiden ostovoiman kehitys on ollut aiempina vuosina muita perheitä nopeampaa, mutta vuosina 2018 ja 2019 niiden käytettävissä olevat reaalitulot kasvavat vaatimattomasti tai laskevat. Ostovoiman heikentymistä selittävät etuustulojen hitaan kasvun lisäksi elinkustannusten nousu. Erityisesti vuokrien nousu omistusasumisen kustannuksia nopeammin heikentää pienituloisten ostovoimaa suhteessa muihin.
Noususuhdanne maltillistuu mutta jatkuu. Viennin kasvu jää kuluvana vuonna viime vuoden huippulukemista, mutta ensi vuonna viennin kasvu nopeutuu jälleen jonkin verran. Ripeästi alentunut työttömyysaste jatkaa pienenemistään. Pidemmän tähtäimen työllisyyskehityksen ikäryhmittäinen tarkastelu paljastaa, että myönteinen työllisyyskehitys on painottunut yhtäältä nuorimpiin ja toisaalta ikääntyneisiin työntekijöihin, sen sijaan 25-34 -vuotiaiden miesten työllisyys alenee. Valtion budjettipolitiikka on suhdannetilanteeseen nähden liian elvyttävää.
Tutkimuksessa tarkastellaan ylempien AMK-tutkintojen työmarkkinavaikutuksia Suomessa. Tulokset perustuvat rekisteriaineistoon palkoista ja työllisyydestä tutkinnon suorittamisen jälkeen. Tulokset osoittavat, että ylemmän AMK-tutkinnon suorittaminen nostaa merkittävästi ansiotasoa.
We examine the effect of job displacement on regional mobility using linked employer-employee panel data for the 1995-2014 period. We also study whether displaced movers obtain earnings and employment gains compared to displaced stayers. The results show that job displacement increases the migration probability by ~70%. However, social capital in a region and housing characteristics decrease the propensity to move, indicating that people do not make the migration decisions solely based on short-term economic incentives. Migration has an immediate negative relationship with earnings, but the link diminishes as time passes and eventually turns positive for men. The link between migration and employment is nevertheless positive and persistent for both genders.
Tämä selvitys arvioi Suomen rautatieliikenteen kilpailuttamisen edellytyksiä ja mahdollisia vaikutuksia. Rautatietoimialalle ominaiset mittakaavaedut, yhteistuotannon edut sekä liikenteen tiheyden aikaansaamat edut rajoittavat selvästi kilpailun myönteisiä vaikutuksia. Kilpailun toteuttaminen on kannattavaa vain, jos itse kilpailun vaikutus on edellä mainittujen haittojen vastapainoksi positiivinen ja voimakas.
5. 4
SISÄLLYS
1. Johdanto ..................................................................................................................................... 6
2. Sisäministeriön ja poliisitoimen resurssien kehitys .............................. 7
2.1. Sisäministeriön resurssit..................................................................................................... 8
2.2. Poliisiosaston resurssit....................................................................................................... 13
2.3. Sisäministeriön ja poliisin resurssit kansainvälisessä vertailussa.......................... 18
2.4. Yhteenveto sisäministeriön ja poliisitoimen resursseista........................................ 20
3. Poliisitoimen tarve ja laatu..................................................................................... 22
3.1. Poliisitoimen tarve Suomessa.......................................................................................... 22
3.1.1. Poliisin tietoon tullut rikollisuus .......................................................................... 22
3.1.2. Hälytystehtävät ja lupapalvelut ............................................................................26
3.1.3. Poliisitoimen tarve suhteessa resursseihin ........................................................26
3.2. Poliisitoimen laatu Suomessa........................................................................................... 27
3.2.1. Rikosten selvitysasteet ............................................................................................ 27
3.2.2. Toimintavalmiusaika ja liikenne- ja katuturvallisuus .................................... 30
3.3. Poliisitoimen tarve poliisilaitoksittain........................................................................... 31
3.3.1. Poliisin tietoon tulleet rikokset poliisilaitoksittain .......................................... 31
3.3.2. Hälytystehtävien määrä poliisilaitoksittain ...................................................... 34
3.3.3. Poliisitoimen tarve suhteessa resursseihin pliisilaitoksittain ....................... 35
3.4. Poliisin toiminnan laatu poliisilaitoksittain ................................................................ 36
3.4.1. Rikosten selvitysasteet poliisilaitoksittain ........................................................ 36
3.4.2. Poliisin toimintavalmiusajat poliisilaitoksittain .............................................. 40
3.5. Yhteenveto poliisin tarpeen ja laadun kehityksestä................................................... 41
4. Poliisin alueellinen saavutettavuus................................................................. 43
4.1. Poliisin toimintavalmiusaikojen taso............................................................................. 43
4.2. Toimintavalmiusaikojen muutos.................................................................................... 46
5. Poliisin ansiotaso............................................................................................................... 51
5.1. Poliisin ansiotaso vertailussa............................................................................................ 51
5.2. Poliisin eri virkanimikkeiden ansioita........................................................................... 54
6. Yksityiset turvapalvelut............................................................................................. 56
6.1. Poliisin ja yksityisten turvapalveluiden resurssien kehitys..................................... 56
6.2. Poliisin ja yksityisten turvapalveluiden tehtävät........................................................ 58
7. 6
1. JOHDANTO
Julkisuudessa on keskusteltu pitkään poliisiin kohdistuneista leikkauksista ja poliisin
resurssien riittämättömyydestä (esim. Hahto, 2016; mtv, 2014). Resurssien riittämättö-
myysvoivaikuttaatyötehtävienkasautumiseen,poliisienjaksamiseen,poliisinpalveluiden
laatuunjapoliisiinalueelliseensaatavuuteen.Tässäraportissatarkastellaansisäministeriön
ja poliisitoimen resurssien ja poliisitoiminnan laadun kehitystä viimeisten vuosikymme-
nien aikana.
Raportinensimmäisessäjohdannonjälkeisessäluvussa(luvussa2),tarkastellaansisämi-
nisteriön hallinnonalan ja poliisiosaston menojen ja henkilöstön määrän kehitystä. Luvun
lopussa katsotaan minkälaisena Suomen sisäministeriön ja poliisitoimen resurssien taso
ja kehitys näyttäytyvät kansainvälisessä vertailussa.
Kolmannessa luvussa arvioidaan kuinka poliisitoimen palveluiden tarve sekä laatutaso
ovat kehittyneet. Poliisin tehtävät ovat moninaisia eikä yksiselitteistä mittaria tarpeelle tai
laadulleole.Tarpeenkehitystäarvioidaanrikostenjarikkomusten,eririkoslajien,hälytys-
tehtävien sekä lupahallinnon suoritteiden lukumäärien perusteella. Laadun arvioinnista
puolestaan tarkastellaan katu- ja liikenneturvallisuusindeksejä, poliisin toimintavalmius-
aikoja sekä rikosten selvitysasteita.
Neljännessä luvussa katsotaan poliisin alueellista saavutettavuutta ja sen kehitystä.
Viidennessä luvussa vertaillaan poliisin ansiotasoa muihin toimialoihin ja ammatteihin
sekätarkastellaanpoliisinansioidenkehitystä.Kuudennessaluvussapohditaanyksityisten
turvapalveluidenrooliajaniidenkehitystäsuhteessapoliisiin.Viimeisessäluvussatehdään
yhteenveto raportin havainnoista sekä havaintoihin perustuvia johtopäätöksiä.
8. 7
2. SISÄMINISTERIÖN JA POLIISITOIMEN
RESURSSIEN KEHITYS
Sisäministeriö on sisäisen turvallisuuden ja maahanmuuton ministeriö. Sisäministeriön
tehtäviin kuuluu esimerkiksi yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen, poliisi-
hallinnosta, pelastus- ja hätäkeskustoiminnasta sekä rajaturvallisuudesta ja meripelastus-
toimesta vastaaminen. Lisäksi ministeriön tehtäviin kuuluu muun muassa Suomen kansa-
laisuus-,maahanmuutto-japakolaisasiat.Sisäministeriötävoidaanpitääpienehkönä,sillä
sen osuus valtion määrärahoista on noin 2,7 prosenttia vuonna 20171
. (Eduskunta, 2017.)
Sisäministeriö koostuu viidestä osastosta, jotka ovat hallinto- ja kehittämisosasto, po-
liisiosasto, pelastusosasto, rajavartio-osasto ja maahanmuutto-osasto. Sisäministeriön
tehtävissä ja osastoissa on tapahtunut suuria muutoksia. Tämä raportti käsittelee vuosia
1990–2017jatälläajanjaksollasuurimatmuutoksettapahtuivatvuonna2008,jolloinlääni-,
kunta-jaaluekehitysasiatsekärekisterihallintosiirtyivätpoissisäministeriöltäjatilalletuli
maahanmuuttoon ja kotouttamiseen liittyviä tehtäviä. (Sisäministeriö, 2017.)
Sisäministeriön osastoissa tapahtuneet muutokset aiheuttavat sen, etteivät eri vuosien
menot ole vertailukelpoisia keskenään. Sisäministeriön resurssien kehityksen tarkastele-
mista varten kaikki vuodet on pyritty tekemään keskenään vertailukelpoisiksi niin, että
voidaanvertaillasamojentehtävienhoitoontarkoitettujenresurssienkehitystäerivuosina.
Eri vuosien menot harmonisoidaan vastaamaan vuoden 2008 sisäministeriön rakennetta.
Harmonisointi kuvataan liitteessä 2.
Sisäministeriön ja poliisitoimen resurssien tasoa ja kehitystä tarkastellaan menojen ja
henkilöstöresurssien avulla. Valtion talousarvioissa kokonaismenot on jaoteltu kulutus-
menoihin, siirtomenoihin, sijoitusmenoihin ja muihin menoihin. Näistä kulutus- ja sijoi-
tusmenotkuvaavatkunkinvuodenpalvelutuotantoonjainvestointitavaroidenhankintaan
käytettyjäresursseja.Valtiosaatavallaanvälitöntävastikettaniistäjaniitäpitäisikinkuvata
erikseen. Menojen kehitystä tarkastellaan sekä kokonais- että kulutus- ja sijoitusmenojen
avulla. Menojen kehitystä tarkastellaan myös suhteessa asukaslukuun ja bruttokansan-
tuotteeseen.
Vuoteen 2015 saakka menot ja henkilöresurssit ovat toteutuneita tilinpäätöstietoja.
Vuoden 2016 tiedot ovat talousarvion ja lisätalousarvioiden tietoja ja vuoden 2017 luvut
sisältävät pelkästään talousarvion tiedot.
1 Liite 1 esittää valtion määrärahojen jakautumisen vuoden 2017 osalta.
9. 8
2.1. Sisäministeriön resurssit
Tässä osiossa esitettävät sisäministeriön menot muunnettiin reaalisiksi Tilastokeskuksen
elinkustannusindeksiin perustuvalla rahanarvokertoimella. Vuoden 2017 osalta rahanar-
vokerrointa ei ole olemassa, joten menot muutettiin reaalisiksi käyttämällä Palkansaajien
tutkimuslaitoksen talousennusteen inflaatioennustetta.
Sisäministeriön reaaliset kokonaismenot2
kasvoivat vuosien 1990 ja 2015 välillä 818
miljoonastaeurosta1 502miljoonaaneuroonelinoin84prosenttia.Samaanaikaansuoma-
laisten palkansaajien reaaliansiot kasvoivat noin 46 prosenttia ja sisäministeriön menojen
kasvu selittyykin suurelta osin ansiotason nousulla. Vuonna 2016 pakolaiskriisi kasvatti
nämä menot jo 2 081 miljoonaan euroon valtion talous- ja lisätalousarvioiden mukaan. Tä-
män mukaan menojen kasvu ylsi 38 prosenttiin. Vuoden 2017 talousarvion mukaan menot
laskevat tänä vuonna viime vuoteen verrattuna, mutta pysyvät korkeina (1 730 miljoonaa
euroa) verrattuna aiempiin vuosiin.
Sisäministeriönreaalisetkulutus-jasijoitusmenotkasvoivatvuosien1990ja2015välillä
748miljoonasta1 231miljoonaaneurooneli65prosenttia.Vuonna2016kulutus-jasijoitus-
menot kasvoivat alustavan arvion mukaan vain noin kolme prosenttia verrattuna vuoteen
2015javuoden2017osaltavaikuttaasiltä,ettämenottulevatolemaannoinkaksiprosenttia
matalammat kuin vuonna 2015. Reaaliset kulutus- ja sijoitusmenot olivat suurimmillaan
vuonna2013.Tämäjohtuirajavartio-osastonhelikopteri-javartioalushankinnoista.Kulu-
tus-jasijoitusmenoissaeiolesamanlaistahyppäystävuonna2010kuinkokonaismenoissa.
Kokonaismenojen kasvu vuonna 2010 syntyi lähes täysin siirtomenojen kasvusta sen seu-
rauksena, kun Suomen Erillisverkot Oy pääomitettiin.
2Kaikkimenotesitetäänsisäministeriönvuoden2008rakenteenmukaanharmonisoituina.Harmonisointi
kuvataan liitteessä 2.
10. 9
Kuvio 1. Sisäministeriön menot 1990–2017 vuoden 2015 hinnoin, milj. €.
0
500
1000
1500
2000
2500
1990
1991
1992
1993
1994
1995
1996
1997
1998
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
2015
2016*
2017**
Sisäministeriön hallinnonalan kokonaismenot
Sisäministeriön hallinnonalan kulutus- ja sijoitusmenot
Huom: 2016* = Talousarvio + lisätalousarviot. 2017** = Talousarvio. Vuoden 2017 menot muutettiin vuoden 2015 hintoihin
käyttämällä Palkansaajien tutkimuslaitoksen inflaatioennustetta.
Lähde: EDUSKUNTA, 1990–2017; LEHTO, 2016b; TILASTOKESKUS, 2015; 2017a.
Kun tarkastellaan sisäministeriön reaalisten kokonaismenojen kehitystä osastoittain
(kuvio 2), nähdään vuoden 2016 menojen kasvun johtuneen maahanmuutto-osaston me-
nojen valtavasta lisäyksestä 3
. Vuonna 2015 Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijoiden
kustannukset näkyvät pääosin vuoden 2016 menoissa. Niinpä maahanmuutto-osaston
menotolivatvuonna2016jopapoliisiosastoasuuremmat.Maahanmuutto-osastonmenojen
kasvu on ollut voimakasta myös ennen vuotta 2016 ja osaston menojen osuus ministeriön
menoista kasvoi viidestä prosentista 19 prosenttiin vuosien 1990 ja 2015 välillä.
Maahanmuutto-osastonlisäksisisäministeriönhallintojapelastus-jahätäkeskusosasto
kasvoivat suhteellisesti paljon vuodesta 1990 vuoteen 2015. Poliisiosasto on ollut vuoteen
2015 saakka sisäministeriön suurin osasto ja sen menot olivat vuosina 1990–2015 keski-
määrin noin 58 prosenttia sisäministeriön menoista.
3 Huom: Menoja tarkastellaan harmonisoidun aineiston perusteella eli niin, että maahanmuutto-osaston
rakennevastaavuoden2008maahanmuutto-osastonrakennetta.Vuonna2012osamaahanmuuttoonliitty-
vistätehtävistäjaniidenmäärärahatsiirrettiintyö-jaelinkeinoministeriölle,jolloinmaahanmuutto-osaston
menoteroavattoisistaanhuomattavastialkuperäisessäjaharmonisoidussaaikasarjassavuoden2012jälkeen.
11. 10
Kuvio2.Sisäministeriönreaalisetkokonaismenotosastoittain1990–2017vuoden2015hinnoin,milj.€.
Hallinto Poliisitoimi
Rajavartiolaitos Pelastustoimi ja hätäkeskustoiminta
Maahanmuutto
0
500
1000
1500
2000
2500
1990
1991
1992
1993
1994
1995
1996
1997
1998
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
2015
2016*
2017**
Huom: 2016* = Talousarvio + lisätalousarviot. 2017** = Talousarvio. Vuoden 2017 menot muutettiin vuoden 2015 hintoihin
käyttämällä Palkansaajien tutkimuslaitoksen inflaatioennustetta.
Lähde: EDUSKUNTA, 1990–2017; LEHTO, 2016b; TILASTOKESKUS, 2015; 2017a.
Poliisiosaston ja rajavartio-osaston kulutus- ja sijoitusmenot näyttävät kehittyneen
samaan tapaan niiden kokonaismenojen kanssa (kuvio 3). Pelastus- ja hätäkeskusosaston
kulutus- ja sijoitusmenot poikkesivat osaston kokonaismenoista ensimmäisinä vuosina
voimakkaasti sen menoihin kuuluneiden valtionavustusten vuoksi, joita maksettiin kun-
nille palo- ja pelastustoimen kustannuksien maksamiseen vuoteen 2013 saakka. Suurim-
man eron sisäministeriön kokonaismenojen ja kulutus- ja sijoitusmenojen välille tekee
maahanmuutto-osasto, sillä suurin osa sen menoista luokitellaan siirtomenoksi.
Kuvio3.Sisäministeriönkulutus-jasijoitusmenotosastoittain1990–2017vuoden2015hinnoin,milj.€.
Hallinto Poliisitoimi
Rajavartiolaitos Pelastustoimi ja hätäkeskustoiminta
Maahanmuutto
0
200
400
600
800
1000
1200
1400
1600
1800
2000
1990
1991
1992
1993
1994
1995
1996
1997
1998
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
2015
2016*
2017**
Huom: 2016* = Talousarvio + lisätalousarviot. 2017** = Talousarvio. Vuoden 2017 menot muutettiin vuoden 2015 hintoihin
käyttämällä Palkansaajien tutkimuslaitoksen inflaatioennustetta.
Lähde: EDUSKUNTA, 1990–2017; LEHTO, 2016b; TILASTOKESKUS, 2015; 2017a.
12. 11
Vuosien 1990 ja 2015 välillä Suomen väkiluku kasvoi noin 10 prosenttia. Sisäministeriön
asukaslukuun suhteutetut reaaliset kokonaismenot kasvoivat tuolloin 164 eurosta 274
euroon eli 67 prosenttia (kuvio 4). Vuonna 2016 asukasta kohden lasketut kokonaisme-
not kohosivat arvion mukaan 378 euroon ja vuonna 2017 niiden arvioidaan laskevan 314
euroon. Kulutus- ja sijoitusmenot kasvoivat vuosien 1990 ja 2015 välillä 150 eurosta 224
euroon per asukas eli 50 prosenttia. Vuonna 2016 ne ovat arvion mukaan 231 euroa ja
vuonna 2017 219 euroa.
Kuvio 4. Sisäministeriön menot per asukas 1990–2017 vuoden 2015 hinnoin, €.
0
50
100
150
200
250
300
350
400
1990
1991
1992
1993
1994
1995
1996
1997
1998
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
2015
2016*
2017**
Sisäministeriön hallinnonalan kokonaismenot
Sisäministeriön hallinnonalan kulutus- ja sijoitusmenot
Huom: 2016* = Talousarvio + lisätalousarviot. 2017** = Talousarvio. Vuosien 2016 ja 2017 väkiluku on ennakkoväkiluku.
Vuoden 2017 menot muutettiin vuoden 2015 hintoihin käyttämällä Palkansaajien tutkimuslaitoksen inflaatioennustetta.
Lähde: EDUSKUNTA, 1990–2017; LEHTO, 2016b; TILASTOKESKUS, 2015; 2016a; 2016b; 2017a.
Bruttokansantuotteeseen suhteutettuna sisäministeriön menoilla ei ole ollut edellä
havaitun tapaista nousevaa trendiä (kuvio 5). Sekä kokonaismenojen että kulutus- ja sijoi-
tusmenojensuhdebkt:henkasvoivuodesta1990vuoteen1992voimakkaasti.Vuosien1990
ja 2015 välillä kokonaismenojen suhde bkt:hen kasvoi 0,59 prosentista 0,72 prosenttiin,
jolloin kasvua oli 22 prosenttia. Kulutus- ja sijoitusmenojen suhde bkt:hen kasvoi vastaa-
vasti 0,54 prosentista 0,59 prosenttiin eli noin 9 prosenttia. Vuonna 2016 sisäministeriön
kokonaismenojen suhde bkt:hen on arvion mukaan noin yksi prosentti.
13. 12
Kuvio 5. Sisäministeriön kokonaismenot suhteessa bkt:hen 1990–2017.
Sisäministeriön hallinnonalan kokonaismenot
Sisäministeriön hallinnonalan kulutus- ja sijoitusmenot
0,00%
0,20%
0,40%
0,60%
0,80%
1,00%
1,20%
1990
1991
1992
1993
1994
1995
1996
1997
1998
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
2015
2016*
2017**
Huom: 2016* = Talousarvio + lisätalousarviot. 2017** = Talousarvio. Suomen bkt vuosille 2016 ja 2017 otettiin Palkansaa-
jien tutkimuslaitoksen talousennusteen arvioinnista.
Lähde: EDUSKUNTA, 1990–2017; LEHTO, 2016a; TILASTOKESKUS, 2017b.
Sisäministeriön henkilöstö
Sisäministeriön henkilöstön määrä laski vuodesta vuosien 2007 ja 2008 välillä 2541
henkilöllä johtuen hallinnonalalla tapahtuneesta rakennemuutoksesta. Sisäministeriön
henkilöstön määrästä ei ole yhtä yksityiskohtaista tietoa kuin menoista, joten henkilöstön
määrää ei voida harmonisoida samaan tapaan. Sisäministeriön osastoista poliisi-, pelas-
tus- ja hätäkeskus- sekä rajavartio-osastot pysyivät kuitenkin melko samanlaisina ennen
ja jälkeen uudistusta. Siten niiden yhteenlasketun henkilöstön määrän kehitys antaa luo-
tettavamman kuvan sisäministeriön henkilöstön kehityksestä kuin koko sisäministeriön
henkilöstömääränkehitys.Kuvio6esittääpoliisi-pelastus-jahätäkeskus-sekärajavartio-
osastonyhteenlasketunhenkilöstömääränkehitystävuosina1999–2017.Kuviossaesitetään
vertailun vuoksi sisäministeriön henkilöstön kokonaismäärä vuosilta 2000–2017.
Poliisi-, pelastus- ja hätäkeskus- sekä rajavartio-osastojen yhteenlaskettu henkilös-
tön määrä kasvoi vuoteen 2005 saakka ja on tämän jälkeen laskenut melko tasaisesti.
Kuvion6alemmassakäyrässävuosien2005ja2006välistäpudotustaluultavastiliioittelee
se, että vuoteen 2005 saakka kuvaaja esittää henkilöstön määrän ja tämän jälkeen hen-
kilötyövuodet. Tämä ei kuitenkaan muuta kuvaajan tulkintaa; henkilöstön määrä kasvoi
vuoteen 2005 saakka ja on ollut laskussa tämän jälkeen.
Vuonna 1999 henkilöstön määrä oli 13 804 ja suurimmillaan näiden osastojen henkilös-
tömäärä oli 15 023 henkilöä vuonna 2005. Vuonna 2015 näiden osastojen yhteenlaskettu
henkilöstömäärä oli 13 413 ja vuoden 2017 kohdalle asetetun tavoitteen mukaan henkilös-
tömäärä olisi tänä vuonna enää 13 141.
14. 13
Kuvio 6. Sisäministeriön henkilöstömäärän kehitys 1999–2017.
6000
8000
10000
12000
14000
16000
18000
20000
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
2015
2016*
2017**
Sisäministeriön hallinnonalan henkilöstö
Poliisi-, pelastus- ja rajavartio-osastoiden yhteenlaskettu henkilöstö
Huom: 2016* = arvio. 2017* = Tavoite. Sisäministeriön henkilöstön määrä ilmoitetaan henkilöstön lukumääränä. Poliisi-,
pelastus- ja hätäkeskus- sekä rajavartio-osastojen henkilöstömäärä ilmoitetaan henkilöstön lukumääränä vuoteen 2005
saakka ja vuodesta 2006 alkaen henkilötyövuosina.
Lähde: EDUSKUNTA, 2002–2017.
2.2. Poliisiosaston resurssit
Kuvio 7 kuvaa poliisiosaston reaalisten kokonaismenojen kehitystä vuoden 1990 jälkeen.
Lisäksi kuviossa esitetään vertailuna sisäministeriön kokonaismenojen kehitys. Poliisi-
osaston reaaliset kokonaismenot olivat 544 miljoonaa euroa vuonna 1990. Vuoteen 2015
mennessä menot olivat kasvaneet 37 prosenttia 744 miljoonaan euroon. Sisäministeriön
menot kasvoivat samalla ajanjaksolla 84 prosenttia. Poliisiosaston menojen kasvaessa
selvästi kokonaismenoja hitaammin laski poliisiosaston menojen osuus sisäministeriön
menoista 67 prosentista 50 prosenttiin.
Vuonna 2016 poliisiosaston menot ovat neljä prosenttia korkeammat (777 miljoonaa
euroa) kuin vuonna 2015. Sisäministeriön kokonaismenojen kasvaessa poliisiosaston
osuus menoista laski 50 prosentista 37 prosenttiin. Vuonna 2017 poliisiosaston menojen
arvioidaan laskevan 735 miljoonaan euroon eli noin viisi prosenttia.
15. 14
Kuvio 7. Poliisiosaston kokonaismenot 1990-2017 vuoden 2015 hinnoin, milj. €.
0
500
1000
1500
2000
2500
1990
1991
1992
1993
1994
1995
1996
1997
1998
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
2015
2016*
2017**
Poliisiosaston kokonaismenot Sisäministeriön kokonaismenot
Huom: 2016* = Talousarvio + lisätalousarviot. 2017** = Talousarvio. Vuoden 2017 menot muutettiin vuoden 2015 hintoihin
käyttämällä Palkansaajien tutkimuslaitoksen inflaatioennustetta.
Lähde: EDUSKUNTA, 1990–2017; LEHTO, 2016b; TILASTOKESKUS, 2015; 2017a.
Poliisiosaston reaaliset kokonaismenot olivat vuonna 2015 136 euroa asukasta kohden ja
sitennoin25prosenttiasuuremmatkuinvuonna1990(109€).Poliisiosastonasukaslukuun
suhteutetut menot ovat kehittyneet 2000-luvun puolivälistä saakka melko tasaisesti, eikä
niiden voida sanoa olevan kasvu-uralla. Vuonna 2016 poliisiosaston reaaliset menot per
asukas nousivat 141 euroon, mutta arvion mukaan ne laskevat vuonna 2017 matalimmalle
tasolleen sitten vuoden 2008.
Kuvio 8. Poliisiosaston kokonaismenot per asukas 1990–2015 vuoden 2015 hinnoin, milj. €.
0
50
100
150
200
250
300
350
400
1990
1991
1992
1993
1994
1995
1996
1997
1998
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
2015
2016*
2017**
Poliisiosaston kokonaismenot Sisäministeriön kokonaismenot
Huom: 2016* = Talousarvio + lisätalousarviot.2017** = Talousarvio. Vuosien 2016 ja 2017 väkiluku on ennakkoväkiluku.
Vuoden 2017 menot muutettiin vuoden 2015 hintoihin käyttämällä Palkansaajien tutkimuslaitoksen inflaatioennustetta.
Lähde: EDUSKUNTA, 1990–2017; LEHTO, 2016b; TILASTOKESKUS, 2015; 2016a; 2016b; 2017a.
16. 15
Bkt:hen suhteutettuna poliisiosaston kokonaismenot olivat matalammat vuonna 2015
(0,36%)kuinvuonna1990(0,39%).Tarkastelujaksonalussapoliisitoimenmenojensuhde
bkt:hen kasvoi vauhdikkaasti ja saavutti huippunsa 0,55 prosenttia vuonna 1992. Arvion
mukaanpoliisiosastonmenojensuhdebkt:hennousivuonna20160,37prosenttiinjalaskee
0,35 prosenttiin vuonna 2017.
Kuvio 9. Poliisiosaston kokonaismenot suhteessa bkt:hen 1990–2015.
0,00%
0,20%
0,40%
0,60%
0,80%
1,00%
1,20%
1990
1991
1992
1993
1994
1995
1996
1997
1998
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
2015
2016*
2017**
Poliisiosaston kokonaismenot Sisäministeriön kokonaismenot
Huom: 2016* = Talousarvio + lisätalousarviot. 2017** = Talousarvio. Suomen bkt vuosille 2016 ja 2017 otettiin Palkansaa-
jien tutkimuslaitoksen talousennusteen arvioinnista.
Lähde: Eduskunta, 1990–2017; LEHTO, 2016a; TILASTOKESKUS, 2017b.
Poliisiosaston henkilöstö
Valtiontalousarvioistalöytyytietoapoliisiosastonhenkilöstöstävuosilta1999–2017.Kuvios-
sa10poliisiosastonhenkilöstöesitetäänkokonaisuudessaansekäjaettunapoliisimiehiinja
opiskelijoihinsekämuuhunhenkilöstöön.Opiskelijoillatarkoitetaansellaisiaopiskelijoita,
jotka ovat työssäoppimisjaksolla työ- tai kenttäharjoittelussa.
17. 16
Kuvio 10. Poliisiosaston henkilöstö 1999–2017.
0
2000
4000
6000
8000
10000
12000
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
2015
2016*
2017**
Poliisiosasto Poliisimiehet ja opiskelijat Muu henkilöstö
Huom: 2016* = arvio. 2017* = Tavoite. Kuvaajat kuvaavat henkilöstön määrää vuosina 1999–2005 ja henkilötyövuosia
vuosina 2006–2017.
Lähde: EDUSKUNTA, 2002–2017.
Poliisiosastonhenkilöstönmääräkasvoi10 503henkilöstä11 016henkilöönvuosien1999
ja 2005 välillä (kuvio 10). Vuoden 2005 jälkeen henkilöstön määrä on laskenut ja vuonna
2015poliisiosastonhenkilöstönkokonaismääräoli10 007.Vuonna2016henkilöstönmäärä
kasvoiarvionmukaanhiemanylisadalla,muttavuonna2017senodotetaanlaskevan9 862
henkilöön.
Poliisimiesten ja opiskelijoiden määrä on vaihdellut 8 283 ja 7 516 henkilön välillä. Suu-
rimmillaan poliisimiesten ja opiskelijoiden määrä oli vuonna 2003 ja pienimmillään 2015.
Vuonna 2017 poliisimiesten ja opiskelijoiden yhteenlasketun määrän arvioidaan laskevan
7 441 henkilöön eli 75 henkilöä vuotta 2015 pienemmäksi.
Asukaslukuun suhteutettuna poliisin henkilöstön määrän lasku on ollut suhteellisen
voimakasta (kuvio 11). Vuonna 1999 Suomessa oli 203 poliisia 100 000 asukasta kohden,
joista 154 oli poliisimiehiä tai opiskelijoita. Vuonna 2015 määrät olivat laskeneet 182 polii-
siin ja 137 poliisimieheen ja opiskelijaan. Vuonna 2017 poliisiosaston henkilöstön määrän
arvioidaan olevan 179 ja poliisimiesten ja opiskelijoiden 135 per 100 000 asukasta.
18. 17
Kuvio 11. Poliisin henkilöstön määrä per 100 000 asukasta 1999–2017.
0
50
100
150
200
250
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
2015
2016*
2017**
Yhteensä Muu henkilöstö Poliisimiehet ja opiskelijat
Huom: 2016* = arvio. 2017* = Tavoite. Kuvaajat kuvaavat henkilöstön määrää vuosina 1999–2005 ja henkilötyövuosia
vuosina 2006–2017. Vuosien 2016 ja 2017 väkiluku on ennakkoväkiluku.
Lähde: EDUSKUNTA, 2002–2017. TILASTOKESKUS, 2016a; 2016b.
Poliisinhenkilöstönmääräonjaoteltutehtävittäinvaltiontalousarvioissavuodesta2003
eteenpäin.Kuviossa12esitetäänkolmensuurimmantehtävänelivalvonnan,hälytystoimin-
nanjarikostorjunnanhenkilöstönmäärät.Tilastointieioletäysinluotettavaajayksittäisten
vuosienkohdallaonepävarmuutta,muttakuvaajistakäyilmitehtäviinkäytettävienhenki-
löstöresurssientrendi;valvontaanjarikostorjuntaansuunnattujenhenkilöresurssienmäärä
onlaskenut,muttahälytystoimintaansuunnattujenhenkilöresurssienmääräonkasvanut.
Kuvio 12. Poliisin kolmen suurimman tehtävän henkilöstö 2003–2017.
0
500
1000
1500
2000
2500
3000
3500
4000
4500
2003
2004
2005
2006*
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
2015
2016*
2017**
Valvonta Hälytystoiminta Rikostorjunta
Huom: 2006* ja 2016* = arvio, 2017* = Tavoite. Kuvaajat kuvaavat henkilöstön määrää vuosina 2003–2005 ja henkilö-
työvuosia vuosina 2006–2017.
Lähde: EDUSKUNTA, 2004–2017.
19. 18
2.3. Sisäministeriön ja poliisin resurssit kansainvälisessä vertailussa
KansainvälisessävertailussapoliisitoimenmenoistakäytetäänEurostatinjulkisyhteisöjen
menoja kuvaavaa tilastoa, jonka luokitukset eroavat aiemmin esitetyistä valtion talousar-
vioiden mukaisista luokituksista4
. Poliisitoimen resursseja vertaillaan Tanskan, Saksan,
Ruotsin ja Norjan kanssa. Eurostatin tilastoinnissa poliisitoimeen luetaan poliisiosaston
tehtävien lisäksi maahanmuutto- ja rajavartio-osastoiden sekä tullin tehtäviä, eikä niiden
menoja ole eritelty toisistaan.
Suomenmenotovatkaikkinavuosinavertailuryhmänmatalimmat,kunnesuhteutetaan
maanasukaslukuun.LisäksiSuomenmenotovatkasvaneethitaamminkuinvertailumaiden
menot,joteneromuihinmaihinonkasvanut.VastaavastiNorjanmenotovatolleetkaikkina
vuosina joukon suurimmat ja Norjan menojen kasvuaste on ollut muita maita korkeampi.
Kuvio13.Poliisitoimen(COFOG03.1)menotperasukasvuosina2001–2015vuoden2015hinnoin,€.
0
50
100
150
200
250
300
350
400
2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015
Tanska Saksa Suomi Ruotsi Norja
Huom: Poliisitoimeen (COFOG 03.1) sisältyy poliisin tehtävien lisäksi rajavartion ja maahanmuuton tehtäviä.
Lähde: EUROSTAT 2017b; 2017c; OECD, 2017.
Kun menot suhteutetaan maan bruttokansantuotteeseen, Saksa erottuu selvästi muista
maista (kuvio 14). Saksassa menot olivat vuosien 2001 ja 2015 välillä keskimäärin 0,76 pro-
senttia, kun Ruotsissa, jossa suhdeluku oli toiseksi suurin, menot olivat keskimäärin 0,61
prosenttia bkt:stä. Suomen menojen suhde bkt:hen oli vertailumaiden keskitasoa vuosien
2001 ja 2015 välillä.
4 Julkisyhteisöjen menot on luokiteltu COFOG -luokituksen mukaan, jossa julkisyhteisöjen tehtävät on
jaettu kymmeneen pääluokkaan. Luokitusjärjestelmän kuvaus: Tilastokeskus, 2001. http://www.stat.
fi/meta/luokitukset/_linkki/julkyht.pdf
20. 19
Kuvio 14. Poliisitoimen (COFOG 03.1) menot suhteessa maan bkt:hen.
Tanska Saksa Suomi Ruotsi Norja
0,00%
0,10%
0,20%
0,30%
0,40%
0,50%
0,60%
0,70%
0,80%
0,90%
2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015
Huom: Poliisitoimeen (COFOG 03.1) sisältyy poliisin tehtävien lisäksi rajavartion ja maahanmuuton tehtäviä.
Lähde: EUROSTAT, 2017a; 2017b.
Poliisimiesten määrä on Suomessa alhainen asukasmäärään suhteutettuna ja Euroopan
maista ainoastaan Unkarissa oli vuonna 2013 vähemmän poliisimiehiä 100 000 asukasta
kohden kuin Suomessa5
. Myös muissa Pohjoismaissa poliisimiehiä on vähän suhteessa
asukaslukuun,silläSuomenjälkeenpoliisiensuhdeasukasmääräänolivuonna2013pienin
Norjassa, Tanskassa, Ruotsissa ja Islannissa.
Suomenpoliisimiestenmääräolivuosien1997ja2014välilläjokaisenavuonnamatalampi
kuin Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa tai Saksassa (kuvio 15). Vuoden 1997 jälkeen poliisien
määräperasukasonkasvanuthiemanRuotsissajaSaksassajasäilynytennallaanTanskassa
ja Norjassa. Suomi oli vertailtavista maista ainoa, jossa poliisien määrä asukasta kohden
oli vuonna 2014 vuotta 1997 matalampi.
5 Kts. liite 3.
21. 20
Kuvio 15. Poliisimiesten (poliisimiehet ja opiskelijat) määrä per 100 000 asukasta.
Tanska Saksa Suomi Ruotsi Norja
0
50
100
150
200
250
300
350
1997
1998
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
Huom: Saksan osalta ei ole tietoa vuoden 2014 osalta.
Lähde: EUROSTAT 2007; 2014; 2017c.
2.4. Yhteenveto sisäministeriön ja poliisitoimen resursseista
Vuoden1990jälkeensisäministeriönreaalisetkulutus-jasijoitusmenotkasvoivatsaavuttaen
huippunsa vuonna 2013. Vuoden 2013 jälkeen menot ovat olleet laskussa ja tämän vuoden
kulutus- ja sijoitusmenojen arvioidaan laskevan noin viidellä prosentilla viime vuoteen
verrattuna.Suomenasukaslukuunsuhteutettunakulutus-jasijoitusmenotlaskevatarvion
mukaan tänä vuonna alhaisimmalle tasolleen sitten vuoden 2007.
Sisäministeriön reaaliset kokonaismenot kasvoivat melko samaa tahtia kulutus- ja
sijoitusmenojen kanssa vuoteen 2015 saakka, kunnes pakolaiskriisin myötä kohonneet
maahanmuuttokustannukset räjähtivät viime vuonna. Tänä vuonna kokonaismenojen
arvioidaan olevan selvästi viime vuotta matalammat, mutta aiempia vuosia suuremmat.
Maahanmuutonmenotkoostuvatlähestäysinpakolaistenjaturvapaikanhakijoidenvastaan-
otosta ja valtion korvauksista kunnille. Nämä kaksi momenttia koostuvat kotouttamiseen,
toimeentulotukeen, tulkkaukseen, vastaanottokeskusten perustamiseen ja toimintaan
liittyvistä kuluista ja niiden kaltaisista kuluista. Maahanmuuton menot ovat siten sisä-
ministeriölle epätyypillisiä ja muistuttavat sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle
kuuluvia menoja.
Poliisinhenkilöstönmääräkasvoivuodesta1999vuoteen2005jakääntyilaskuun.Vuon-
na 2015 poliisin henkilötyövuosien määrä oli 10 007 ja tänä vuonna määrän arvioidaan
laskevan 9 862 henkilötyövuoteen. Valvontaan liittyviin tehtäviin käytetyt työvuodet ovat
pudonneet valtavasti, kun taas hälytystoiminnan työvuodet ovat kasvaneet. Poliisitoimin-
ta näyttää siten siirtyneen rikosten ennaltaehkäisystä rikosten jälkihoitoon. Tulkinnassa
22. 21
täytyy kuitenkin huomioida se, että valvontaan käytettyjä henkilöresursseja on voitu osin
korvata automaattisella liikennevalvonnalla.
Kansainvälisessä vertailussa Suomen sisäministeriön ja poliisitoimen resurssit näyttäy-
tyvät pieninä: poliisitoimen reaaliset menot ovat 2000-luvulla olleet Suomessa asukasta
kohden laskettuna matalammat kuin Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa tai Saksassa. Myös
poliisimiesten määrä on Suomessa kansainvälisesti hyvin matala.
23. 22
3. POLIISITOIMEN TARVE JA LAATU
Tässä luvussa tarkastellaan poliisitoimen tarvetta ja laatua sekä niiden kehitystä. Luvussa
tarkastellaan aluksi tarpeen ja laadun mittareita ja niiden muutoksia koko maan tasolla,
jonka jälkeen vertaillaan eri poliisilaitoksia keskenään. Poliisin tehtävät ovat moninaisia,
eikäyksiselitteisiäjayleispäteviämittareitaniidenmäärälletainiidensuorittamisenlaadulle
ole.Eräänlaisiamittareitapoliisitoimentarpeelleovatilmitulleidenrikostenjarikkomusten
määrät, hälytystehtävien määrä sekä poliisin myöntämien lupien määrä. Poliisitoiminnan
laatua voidaan pyrkiä mittaamaan esimerkiksi poliisin toimintavalmiusaikojen, katu- ja
liikenneturvallisuusindeksien sekä rikosten selvitysasteiden avulla.
3.1. Poliisitoimen tarve Suomessa
3.1.1. Poliisin tietoon tullut rikollisuus
Kuvio 16 esittää poliisin tietoon tulleiden rikosten ja rikkomusten lukumäärän vuosina
1991–2016. Rikosten ja rikkomusten määrä saadaan Tilastokeskuksen julkaisemasta ti-
lastosta, joka kuvaa poliisin tietoon tulleiden tapausten määrää. Poliisin tietoon tulleen
rikollisuuden,ilmirikollisuuden,määräänvaikuttaatapahtuneidenrikostenmääränlisäksi
ainakin poliisin valvonnan tehokkuus, muutokset lainsäädännössä ja kansalaisten alttius
ilmoittaarikoksistaviranomaisille(KivivuorijaNiemi,2016;Tilastokeskus,2017d).
Kuviossa rikokset ja rikkomukset on eroteltu kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä
(1. Rikokset A-F) sisältää seuraavat rikoslajit: omaisuusrikokset, henkeen ja terveyteen
kohdistuneetrikokset,seksuaalirikokset,rikoksetoikeudenkäyttöä,viranomaisiajayleistä
järjestystävastaan,eräätliikennerikoksetsekämuutrikokset.Toiseenryhmään(2.Liiken-
neturvallisuuden vaarantaminen ym.) kuuluvat liikenneturvallisuuden vaarantaminen,
liikennepako tieliikenteessä, liikennerikkomus, tieliikenteen sosiaalilainsäädännön rik-
kominen ja ajoneuvorikkomus.
Ensimmäiseen ryhmään kuuluvia rikoksia oikeudenkäyttöä, viranomaisia ja yleistä jär-
jestystä vastaan ovat esimerkiksi virkamiehen vastustaminen ja haitanteko virkamiehelle.
Esimerkkejä eräistä liikennerikoksista ovat rattijuopumus ja kulkuneuvon kuljettaminen
oikeudetta.Muihinrikoksiinkuuluvatesimerkiksihuumausainerikoksetjayksityisyyden-,
rauhan- ja kunnianloukkaukset. Sekä ryhmään 1. että ryhmään 2. kuuluvat rikosnimikkeet
ja niiden määrät vuonna 2016 esitellään kokonaisuudessaan liitteessä 4.
24. 23
Jatkossa ryhmää 1. kutustaan lyhyemmin nimellä kaikki rikokset ja ryhmää 2. nimellä
liikennerikkomukset. Näihin kahteen ryhmään kuuluvien tapausten yhteenlasketusta
lukumäärästä puhuttaessa käytetään jatkossa nimeä kaikki rikokset ja rikkomukset.
Poliisin tietoon tulleiden kaikkien rikosten määrä on laskenut vuodesta 1991 vuoteen
2016 noin kahdeksan prosenttia (kuvio 16). Poliisiin tietoon tulleiden rikosten määrä oli
suurimmillaanvuosina2000,jolloinkaikkienrikostenmääräoli453tuhattaja2011,jolloin
niiden määrä oli 458 tuhatta6
. Vähiten kaikkia rikoksia tuli poliisin tietoon viime vuonna,
jolloin niiden määrä oli 412 tuhatta.
Ilmitulleidenliikennerikkomustenmääräonkasvanutjavuonna2016liikennerikkomuksia
tulipoliisintietoonnoin17prosenttiaenemmänkuinvuonna1991.Vuonna2010liikennerik-
komuksiatulipoliisintietoon504tuhattajavuonna2011505tuhatta.Näinähuippuvuosina
liikennerikkomuksia tuli poliisin tietoon yli 90 tuhatta kappaletta enemmän kuin viime
vuonna. Tilastoitujen liikenneturvallisuuden vaarantamisten määrän kasvu johtuu luulta-
vasti merkittävältä osin automaattisen nopeusvalvonnan aloittamisesta ja laajentamisesta.
Kuvio 16. Poliisin tietoon tulleet rikokset ja rikkomukset vuosina 1991–2016.
0
100000
200000
300000
400000
500000
600000
1991
1992
1993
1994
1995
1996
1997
1998
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
2015
2016
Liikennerikkomukset Kaikki rikokset
Lähde: TILASTOKESKUS, 2017e.
6 Vuodesta 2009 alkaen rikosluvuissa on mukana tullin ja rajavartiolaitoksen tietoon tulleet rikokset. Tämä
nostaa kokonaisrikosmäärää noin 2 %. Suurin vaikutus muutoksella on tilastoitujen huumausainerikosten
määrään, joihin muutos vaikuttaa 6–8 %. (Tilastokeskus, 2017d.)
25. 24
Rikosten määrä rikoslajeittain
Poliisin tietoon tulleen rikollisuuden määrän havaittiin laskeneen vuoden 1991 jälkeen.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että rikoksista syntyvä poliisin tarve olisi pienentynyt, sillä
eri rikoslajit aiheuttavat erilaisen kuormituksen poliisille. Rikoksista poliisille aiheutuva
työmääräonvoinutkasvaavaikkapoliisintietoontulleidenrikostenmääräonkinlaskenut,
josenemmänpoliisiatyöllistävienrikostenmääräonkasvanutjayksinkertaisten,vähemmän
poliisia työllistävien rikosten määrä laskenut.
Kuviossa 17 esitetään kaikki rikokset jaettuna rikoslajien mukaisiin ryhmiin. Kuviosta
nähdään, että kaikkien rikoslajien paitsi omaisuusrikosten ja eräiden liikennerikosten
määrä on kasvanut vuosien 1991 ja 2016 välillä. Suhteellisesti eniten kasvoi seksuaalirikos-
ten määrä, joskin ne olivat kaikkina vuosina selvästi pienin rikoslaji. Määrällisesti eniten
kasvoivathenkeenjaterveyteenkohdistuneetrikoksetjamuutrikokset.Omaisuusrikokset
olivat selvästi suurin rikoslaji koko tarkastelujakson aikana, vaikka niiden määrä laski 78
tuhannella.
Kuvio 17. Poliisin tietoon tulleet rikokset rikoslajeittain vuosina 1991–2016.
0
50000
100000
150000
200000
250000
300000
350000
0
10000
20000
30000
40000
50000
60000
70000
80000
90000
1991
1992
1993
1994
1995
1996
1997
1998
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
2015
2016
B Henkeen ja terveyteen kohd. rikokset C Seksuaalirikokset
D Rikokset viranomaisia vastaan E Eräät liikennerikokset
F Muut rikokset A Omaisuusrikokset
Lähde: TILASTOKESKUS, 2017e.
Vuodesta 2009 alkaen poliisin tietoon tulleiden rikosten määriin sisältyvät myös tullin
ja rajavartiolaitoksen tietoon tulleet rikokset. Uudistus vaikuttaa huumausainerikosten
määrään6–8%(Tilastokeskus,2017d).Tämäonvaikuttanutosaltaanmuidenrikosten
määrän kasvuun. Muiden rikosten määrän kasvua selittää myös kannabiksen kotikasva-
tuksen yleistyminen (Niemi ja Virtanen, 2016).
26. 25
Rikosten määrien kehitys on ollut huomattavan erilaista eri rikoslajeissa. Tämä ei kui-
tenkaan vielä kerro, ovatko rikokset muuttuneet keskimäärin monimutkaisemmiksi ja
työläämmiksi. Suoraa mittaria rikoslajien aiheuttamalle keskimääräiselle työmäärälle ei
ole, mutta eräänlainen mittari voisi olla se kuinka suuri osuus rikoksista etenee oikeuteen
jaetenkinkäräjäoikeuttakorkeammilleoikeusasteille.Ajatuksenaonse,ettämitäsuurempi
osuusrikoksistaeteneekorkeammilleoikeusasteille,sitämonimutkaisemmastarikoslajista
on kyse ja monimutkaisten rikoslajien oletetaan aiheuttavan myös poliisille enemmän
työtä tapausta kohden.
Kuvio 18. Hovi- ja korkeimpaan oikeuteen edenneiden rikosten osuus rikoslajeittain (pl. liikenneri-
kokset), 2013.
A B C D F
Käräjäoikeus 6,29 % 24,59 % 29,91 % 12,14 % 8,49 %
Hovioikeus 0,63 % 3,66 % 8,07 % 1,73 % 0,98 %
Korkein oikeus 0,13 % 0,55 % 1,60 % 0,23 % 0,27 %
0%
5%
10%
15%
20%
25%
30%
35%
Käräjäoikeus
Hovioikeus
Korkein oikeus
Huom: Kuvion rikoslajit ovat: A. Omaisuusrikokset, B. Henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset, C. Seksuaalirikokset,
D. Virkavaltaan kohdistuvat rikokset ja F. Muut rikokset.
Lähde: TILASTOKESKUS, 2014a; 2014b; 2014c; 2016c.
Rikoslajeistaseksuaalirikoksiakäsitelläänsuhteellisestienitenkäräjä-,hovi-jakorkeim-
massa oikeudessa, jolloin ne aiheuttavat tämän mittarin mukaan poliisille suurimman
työmääräntapaustakohden.Myöshenkeenjaterveyteenkohdistuvatrikoksetovattyöläitä,
kun taas omaisuusrikokset näyttävät mittarin mukaan aiheuttavan vähiten työtä tapausta
kohden.Vaikkarikostenmääräkokonaisuudessaanonollutlaskussa,näyttääsiltäettäkes-
kimäärintyöläämmätrikoslajitovatkasvaneet.Rikostenmuuttumisestamonimutkaisem-
miksi ja työläämmiksi jonkinlaista viitettä antaa myös esitutkinta-aikojen pidentyminen7
,
joskin tähän vaikuttaa myös muut asiat kuten esitutkintaan käytössä olevien resurssien
määrä tapausta kohden.
7Vuonna2002käräjäoikeuteenmenneissätapauksissatekopäivästätapauksensyyttäjällesaapumispäivään
kesti keskimäärin 3,5 kuukautta, ja vuonna 2013 4,6 kuukautta (Tilastokeskus, 2011; 2014c.)
27. 26
3.1.2. Hälytystehtävät ja lupapalvelut
Kuviossa 19 esitetään poliisin lupapalveluiden suoritteiden määrä sekä kaikkien poliisin
hälytystehtävien määrä. Poliisin lupapalvelujen suoritteet ovat kasvaneet voimakkaasti
vuodesta1998,jolloinpoliisimyönsi817000keskeistälupaa,vuoteen2015,jolloinkeskeisiä
lupia myönnettiin 1 452 250. Lupapalveluiden suoritteiden määrää on luultavasti lisännyt
mahdollisuussähköiseenasiointiin.Lupapalveluidentarvettaonkasvattanutmuunmuassa
passien voimassaolon lyheneminen kymmenestä viiteen vuoteen ja se, että lapsella tulee
olla oma passi. Hälytystehtävien määrä kasvoi ajanjaksolla 1997–2007 732 tuhannesta 1,1
miljoonaan. 2000-luvun taitteessa hälytystehtävien lukumäärän tuntuvaan kasvuun on
todennäköisesti osaltaan vaikuttanut matkapuhelinten yleistyminen. Viime vuosina häly-
tystehtävien määrä on pysytellyt kuitenkin melko vakaana ilman selvää trendiä.
Kuvio 19. Poliisin myöntämät luvat ja hälytystoiminta vuosina 1997–2015.
0
200000
400000
600000
800000
1000000
1200000
1400000
1600000
1997
1998
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
2015
Hälytystehtävät Poliisin myöntämät luvat
Lähde: EDUSKUNTA, 1990–2017.
3.1.3. Poliisitoimen tarve suhteessa resursseihin
Poliisinresurssienjatyömääränsuhteellaonoletettavastisuurimerkityspoliisintoiminnan
laatuun.Suuretresurssittehtävääkohdenjohtavatkeskimäärinparempaanonnistumiseen
tehtävänhoitamisessa.Kuvio20kuvaapoliisimiestenmäärääsuhteessarikoksiin,rikoksiin
ja rikkomuksiin sekä hälytystehtäviin.
28. 27
Kuvio 20. Poliisimiesten (sis. opiskelijat) määrä suhteessa tehtäviin.
0
5
10
15
20
25
1997
1998
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
2015
2016
Poliisimiehiä kaikkia rikoksia kohden (per 1000 tapausta)
Poliisimiehiä kaikkia rikoksia ja rikkomuksia kohden (per 1000 tapausta)
Poliisimiehiä hälytystehtäviä kohden (per 1000 tapausta)
Huom: 2016* = Poliisimiesten määrä on talousarvion arvio.
Lähde: EDUSKUNTA, 1990–2017; EUROSTAT, 2007; 2014; TILASTOKESKUS, 2016c.
Poliisimiestenjaopiskelijoidenmääräsuhteessahälytystehtäviinväheninoinkolmannek-
sella vuodesta 1997 vuoteen 2015 (kuvio 20). Poliisimiesten määrä on vähentynyt vuoden
1997 jälkeen myös suhteessa kaikkiin rikoksiin ja rikkomuksiin. Poliisin määrä suhteessa
kaikkiin rikoksiin ja rikkomuksiin oli viime vuonna 16 prosenttia matalampi verrattuna
vuoteen 1997. Suhteessa kaikkiin rikoksiin poliisien määrä ei ole sen sijaan muuttunut
merkittävästi: vuonna 1997 poliisimiehiä ja opiskelijoita oli 19,03 tuhatta rikosta kohden
ja 18,17 vuonna 2016.
Poliisiosaston resurssien ja tehtävien määrän suhdetta voidaan kuvata myös poliisin
elinkustannusindeksillä deflatoitujen menojen kautta. Poliisitoimen reaaliset menot ovat,
henkilöstön määrästä poiketen, kasvaneet suhteessa kaikkiin rikoksiin sekä rikoksiin ja
rikkomuksiin. Menot kasvoivat 16 prosenttia suhteessa kaikkiin rikoksiin ja 33 prosenttia
suhteessakaikkiinrikoksiinjarikkomuksiinvuosien1997ja2016välisenäaikana.Hälytys-
tehtävien määrään suhteutettuna menot sen sijaan laskivat 11 prosenttia tällä ajanjaksolla.
3.2. Poliisitoimen laatu Suomessa
3.2.1. Rikosten selvitysasteet
Selvitysastekertoovuodenaikanaselvitettyjentapaustenjavuodenaikanapoliisintietoon
tulleiden tapausten suhteen. Selvitetyt tapaukset ovat voineet tulla poliisin tietoon myös
aiempina vuosina, jolloin selvitysaste voi nousta yli sadan prosentin. Selvitetty rikos tar-
koittaa tapausta, jossa kaikki syytteestä päättämistä ja oikeudenkäyntiä varten tarvittavat
seikat on selvitetty. (Tilastokeskus, 2017d.)
29. 28
Kuviossa 21 esitetään kaikkien rikosten ja kolmen suurimman rikoslajin selvitysasteet
vuosina 1991–2016. Kaikkien rikosten selvitysaste oli viime vuonna 56,5 prosenttia eli oli
hiemanylikaksiprosenttiyksikköäsuurempikuinvuonna1991(54,2%).Kaikkienrikosten
selvitysasteessa on melko suurta vaihtelua tarkastelujakson aikana. Vuosien 1993 ja 2000
välillä selvitysaste pystytteli 50 prosentin tuntumassa vaihdellen sen molemmin puolin.
Vuosina2005–2012selvitysasteolikorkeimmillaanjatämänjälkeenseonolluthienoisessa
laskussa.
Kuvio 21. Kaikkien rikosten ja eräiden rikoslajien selvitysasteet (%) 1991–2016.
0%
20%
40%
60%
80%
100%
1991
1992
1993
1994
1995
1996
1997
1998
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
2015
2016
Kaikki rikokset Omaisuusrikokset
Henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset Muut rikokset
Huom: Kuviossa esitetään vuoden aikana poliisin tietoon tulleet rikosten ja vuoden aikana ratkaistujen rikosten suhde.
Ratkaistut rikokset ovat voineet tulla poliisin tietoon myös aikaisempina vuosina. Kaikki rikokset sisältävät rikoslajit A-F.
Lähde: TILASTOKESKUS, 2016c.
Rikoslajeista useimmin selvittämättä jäävät omaisuusrikokset, joiden selvitysaste oli
viime vuonna 37,5 %. Omaisuusrikosten heikko selvitysaste johtuu suurelta osin varkauk-
sista,vahingonteoistajamaksuvälinepetoksista,joitatehdäänpaljon,muttajotkaselviävät
harvoin. Omaisuusrikosten ollessa selvästi suurin rikoslaji kehittyy niiden selvitysaste
samantapaisesti kaikkien rikosten selvitysasteen kanssa.
Henkeenjaterveyteenkohdistuneetrikoksetselviävätaiempaaharvemmin.Vuonna1991
niidenselvitysasteoli83,5prosenttiajaviimevuonna68,0prosenttia.Tähänvaikuttaaosin
pahoinpitelyjen ja lievien pahoinpitelyjen, joiden selvitysaste on alhainen, suhteellisen
osuuden kasvu. Huomattavaa on myös se, että näiden kahden rikosnimikkeen selvitysaste
on laskenut. Muiden rikosten selvitysaste on ollut tyypillisesti korkea, joskin myös se on
laskenutviimevuosina.Muidenrikostenselvitysasteoliviimevuonna76,9prosenttia,kun
se oli 88,6 prosenttia vuonna 1991.
Kuvion ulkopuolelle jäävistä rikoslajeista eräiden liikennerikosten selvitysaste oli viime
vuonna 96,9 prosenttia, seksuaalirikosten 63,0 ja oikeudenkäyttöä, viranomaisia ja yleistä
30. 29
järjestystä vastaan tehtyjen rikosten 86,3 prosenttia viime vuonna. Ilmitulleet liikennerik-
komukset selviävät käytännössä aina ja niiden selvitysaste oli 97,8.
Kaikkien rikosten ja yksittäisten rikoslajien selvitysasteet voivat vaihdella siksi että ri-
kokset selviävät aiempaa harvemmin tai useammin tai siksi että harvemmin tai useammin
selviävienrikosnimikkeidensuhteellinenosuusmuuttuu.Kuviossa22katsotaanyleisimpien
rikosnimikkeiden selvitysasteiden kehitystä vuosina 1991–2016.
Kuvio 22. Viiden yleisimmän rikosnimikkeen selvitysasteet (%) vuosina 1991–2016.
0%
10%
20%
30%
40%
50%
60%
70%
80%
90%
100%
1991
1992
1993
1994
1995
1996
1997
1998
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
2015
2016
Varkaus Pahoinpitely Näpistys
Vahingonteko* Petos*
Huom: Kuviossa esitetään vuoden aikana poliisin tietoon tulleet rikosten ja vuoden aikana ratkaistujen rikosten suhde.
Ratkaistut rikokset ovat voineet tulla poliisin tietoon myös aikaisempina vuosina. Vahingontekoihin* kuuluu vahingonte-
ot ja lievät vahingonteot. Petoksiin* kuuluu petokset ja lievät petokset.
Lähde: TILASTOKESKUS, 2016c.
Varkauksien selvitysaste on tyypillisesti alhainen ja niiden selvitysaste on kehittynyt
hyvin samantapaisesti kaikkien rikosten selvitysasteen kanssa. Myös pahoinpitelyjen
selvitysasteen kehityksessä on samankaltaisuutta kaikkien rikosten selvitysasteen kanssa.
Pahoinpitelyjen selvitysasteen muutokset ovat kuitenkin olleet voimakkaampia. Lisäksi
pahoinpitelyjen selvitysaste on laskenut huomattavasti kaikkien rikosten selvitysastetta
jyrkemmin viime vuosina.
Petosten,näpistystenjavahingontekojenselvitysasteidenkehityseisitävastoinmuistuta
kaikkien rikosten selvitysastetta: petosten selvitysasteessa on voimakasta vuosivaihtelua,
näpistysten selvitysaste laski vuoteen 2002 saakka ja on pysytellyt melko vakaana tämän
jälkeen ja vahingontekojen selvitysaste laski vuosina 2005–2011.
Kaikissa viidessä yleisimmässä rikosnimikkeessä kaikkien rikosten kanssa yhteneväistä
onkuitenkinse,ettäniidenselvitysasteolivuonna1991korkeampikuinviimevuonna.Siten
näyttääsiltä,etteiselvitysasteenpieneneminenjohduainakaantäysinsiitä,ettävaikeammin
selviävien rikosnimikkeiden määrä suhteessa kaikkiin rikoksiin olisi kasvanut.
31. 30
3.2.2. Toimintavalmiusaika ja liikenne- ja katuturvallisuusindeksi
Poliisin toimintavalmiusaika voidaan laskea poliisin tai asiakkaan näkökulmasta. Poliisin
näkökulmasta laskettuna toimintavalmiusaikaan kuuluvat tehtävän odotusaika, partion
viiveaikajaminimiajotehtäväpaikalle.Asiakkaannäkökulmastalaskettuuntoiminta-aikaan
sisältyymainittujenlisäksihätäkeskustoiminnassatehtävänkäsittelyynkuluvaaika.Toimin-
tavalmiusaikaakuvataanerikseenA-luokantehtäviensekäA-jaB-luokantehtävienosalta.
Luokan A tehtävät ovat välittömästi hoidettavia tehtäviä ja luokan B tehtävät viipymättä
hoidettavia tehtäviä, jotka hoidetaan A-tehtävien jälkeen. (Poliisi, 2015.)
Kuvio 23 kuvaa poliisin toimintavalmiusaikaa asiakkaan näkökulmasta. Toimintaval-
miusaika on viimevuosina parantunut hieman kaikkein kiireellisimmissä A-luokan tehtä-
vissä: vuonna 2015 toimintavalmiusaika asiakkaan näkökulmasta oli 12,3 minuuttia, kun
vuonna 2006 se oli 13,7 minuuttia eli 11 prosenttia pidempi. Toimintavalmiusajan ei voida
kuitenkaan sanoa laskeneen trendimäisesti, vaan siinä havaitaan laskuja ja nousuja. AB-
kiireellisyysluokkaan kuuluvien tehtävien toimintavalmiusaika on puolestaan kasvanut
vuodesta 2012 (21,3 minuuttia) vuoteen 2015 (22,9 minuuttia).
Kuvio 23. Poliisin toimintavalmiusaika asiakkaan näkökulmasta minuutteina, 1997–2015.
0
5
10
15
20
25
1997
1998
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
2015
Toimintavalmiusaika A-teht. Toimintavalmiusaika AB-teht.
Huom: Toimintavalmiusaika mittaa aikaa hätäpuheluun vastaamisesta siihen hetkeen kun partio saapuu tehtäväpaikalle.
Lähde: POLIISI, 2005–2015.
Katuturvallisuusindeksi lasketaan ryöstöjen, pahoinpitelyjen, vahingontekojen sekä
ratti-jaliikennejuopumustenmäärienjaväestömääränavulla.Liikenneturvallisuusindeksi
puolestaan lasketaan rekisteröityjen avoneuvojen ja tieliikenteessä loukkaantuneiden ja
kuolleiden lukumäärien avulla. (Poliisi, 2005–2015.)
Katuturvallisuusindeksi oli vuonna 2015 hieman perusvuotta 1999 matalampi 98,4
(kuvio 24). Vuonna 2015 katuturvallisuusindeksi saavutti kuitenkin korkeamman tason
kuin kertaakaan aiemmin 2000-luvun puolella. Tarkastellun ajanjakson aikana katutur-
32. 31
vallisuusindeksiolimatalinvuonna2011,jolloinseoli78,7.Liikenneturvallisuusindeksion
parantunut selvästi; vuonna 2003 indeksin arvo oli 136 ja vuonna 2015 181,9.
Kuvio 24. Katu- ja liikenneturvallisuusindeksi 2001–2015.
0
50
100
150
200
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
2015
Katuturvallisuusindeksi Liikenneturvallisuusindeksi
Huom: Indeksin arvo 1999=100.
Katuturvallisuusindeksi koostuu ryöstöjen, pahoinpitelyjen, vahingontekojen, ratti- ja liikennejuopumusten painotetusta
lukumäärästä suhteutettuna väestömäärään. Liikenneturvallisuusindeksi koostuu liikenteessä kuolleiden ja loukkaantu-
neiden suhteesta autojen ja moottoripyörien määrään.
Lähde: EDUSKUNTA, 2005–2017; POLIISI, 2005–2015.
3.3. Poliisitoimen tarve poliisilaitoksittain
3.3.1. Poliisin tietoon tulleet rikokset poliisilaitoksittain
Poliisin tietoon tulleiden rikosten lukumäärissä on selviä alueellisia eroja. Tässä osiossa
kuvataanrikostenlukumääriäsuhteessaasukaslukuuneripoliisilaitostenalueella.Kuvio25
esittää kaikkien rikosten ja rikkomusten yhteenlasketun määrän tuhatta asukasta kohden
vuosina 2006 ja 2016.
ViimevuonnaenitenrikoksiajarikkomuksiasuhteessaasukaslukuuntuliilmiHelsingin
poliisilaitoksessa, jossa niiden määrä oli 178 tuhatta asukasta kohden. Toiseksi eniten niitä
tuli ilmi Hämeessä, jossa poliisin tietoon tuli 156 rikosta ja rikkomusta per tuhat asukasta.
Vähiten tapauksia poliisin tietoon tuli Länsi-Uudellamaalla (123) ja Sisä-Suomessa (122).
Helsingissä asukasta kohden laskettujen rikosten ja rikkomusten määrä (176) oli suurin
myösvuonna2006.MyösHämeessätapaustenmäärä(153)olikorkea,muttavuonna2006
toiseksi eniten tapauksia tuli ilmi asukasta kohden Lounais-Suomessa (173). Lounais-
Suomessa tapausten määrä oli vuonna 2016 selvästi pienempi (143) kuin vuonna 2006.
Vuonna 2016 poliisin tietoon tulleiden rikosten ja rikkomusten yhteenlaskettu määrä
asukastakohdenolivuotta2006suurempikuudellapoliisilaitoksellayhdestätoista.Eniten
tapaustenmääräkasvoiOulussa,jossaniidenmääräkasvoi126tapauksesta143tapaukseen.
33. 32
Lounais-Suomessa rikosten ja rikkomusten määrän lasku oli huomattavan suuri. Muilla
poliisilaitoksilla tapahtuneet muutokset olivat selvästi pienempiä.
Kuvio 25. Kaikki rikokset ja rikkomukset per 1000 asukasta poliisilaitoksittain vuosina 2006 ja 2016.
Helsinki Länsi-
Uusimaa
Itä-
Uusimaa
Häme Kaakkois-
Suomi
Lounais-
Suomi
Sisä-
Suomi
Pohjan-
maa
Itä-
Suomi
Oulu Lappi
2006 176 128 151 153 146 173 131 140 146 126 140
2016 178 123 152 156 146 143 122 132 148 143 146
0
20
40
60
80
100
120
140
160
180
200
2006 2016
Lähde: TILASTOKESKUS, 2017e.
Myös kaikkia rikoksia (pl. liikennerikkomukset) tulee eniten poliisin tietoon suhteessa
asukaslukuun Helsingissä (kuvio 26). Huomattavaa on myös se, että Helsingin ero muihin
poliisilaitoksiin on suurempi kaikkien rikosten kuin kaikkien rikosten ja rikkomusten
kohdalla. Toisin sanoen Helsingissä liikennerikkomusten osuus kaikista rikoksista ja rik-
komuksista on pienempi kuin muiden poliisilaitosten alueella. Kääriäisen ym. (2016)
mukaan Helsingin suuri pahoinpitelyjen määrä johtuu osaltaan Helsingin asemasta hu-
vitteluelämän, liikenteen ja anniskeluliiketoiminnan keskuksena. Helsingin asemalla on
luultavasti samanlainen vaikutus myös muihin rikoslajeihin, kuten omaisuusrikoksiin ja
siten myös kaikkien rikosten määrään.
Viime vuonna Helsingissä poliisin tietoon tuli 122 rikosta tuhatta asukasta kohden. Itä-
Uudellamaallarikoksiasattuitoiseksieniten,85tapaustapertuhatasukasta.Pienimmillään
poliisin tietoon tulleiden rikosten määrä per tuhat asukasta oli Pohjanmaalla (51) ja Itä-
Suomessa(56).Asukaslukuunsuhteutetturikosmääräkasvoivuodesta2006vuoteen2016
ainoastaanItä-UudellamaallajaSisä-Suomessa.Muidenpoliisilaitostenalueillasuhdeluku
säilyi ennallaan tai laski.
34. 33
Kuvio 26. Kaikki rikokset per 1000 asukasta poliisilaitoksittain vuosina 2006 ja 2016.
Helsinki Länsi-
Uusimaa
Itä-
Uusimaa
Häme Kaakkois-
Suomi
Lounais-
Suomi
Sisä-
Suomi
Pohjan-
maa
Itä-
Suomi
Oulu Lappi
2006 127 67 81 82 77 80 68 59 68 71 71
2016 122 63 85 69 77 67 69 51 56 62 71
0
20
40
60
80
100
120
140
2006 2016
Huom: Kuvio esittää poliisin tietoon tulleiden kaikkien rikosten määrän 1000 asukasta kohden.
Lähde: TILASTOKESKUS, 2017e.
Poliisin tietoon tulleiden rikosten määrän lisäksi myös eri rikoslajien osuus kaikista
rikoksista vaihtelee poliisilaitoksittain. Kuvio 27 esittää eri rikoslajien osuudet kaikista
rikoksista poliisilaitoskohtaisesti. Vuonna 2016 suurin rikoslaji kaikissa poliisilaitoksissa
oli omaisuusrikokset. Vuonna 2016 Helsingissä niiden osuus kaikista rikoksista (62 %) oli
suurempikuinmilläänmuullapoliisilaitoksella.Helsinginjälkeenomaisuusrikostenosuus
oli suurin Itä-Uudellamaalla (57 %) ja Sisä-Suomessa (57 %). Pohjanmaalla omaisuusri-
kosten osuus oli pienin ja kaikista poliisin tietoon tulleista rikoksista vain 46 prosenttia
oli omaisuusrikoksia.
Muut rikokset ovat kaikissa poliisilaitoksissa toiseksi suurin rikoslaji. Kaakkois-Suo-
mea lukuun ottamatta niiden osuus kaikista rikoksista vaihteli 18 ja 23 prosentin välillä.
Kaakkois-Suomessa niiden osuus poliisin tietoon tulleista rikoksista oli poikkeuksellisen
suuri 30 prosenttia.
Henkeen ja terveyteen kohdistuneiden rikosten osuus oli suurin Itä-Suomessa, jossa
kaikista poliisin tietoon tulleista rikoksista 11 prosenttia kuului kyseiseen rikoslajiin.
Kaakkois-Suomessa ja Itä-Uudellamaalla niiden osuus oli pienin, sen ollessa 7 prosenttia.
EräidenliikennerikostenosuusonHelsingissäselvästimuitapoliisilaitoksiamatalampija
vainkuusiprosenttiakaikistapoliisintietoontulleistarikoksistaolieräitäliikennerikoksia.
Hämeessä,Lapissa,Oulussa,Itä-SuomessajaerityisestiPohjanmaallaeräätliikennerikokset
muodostivat selvästi suuremman osan kaikista rikoksista.
35. 34
Kuvio 27. Eri rikoslajien osuudet (%) kaikista rikoksista poliisilaitoksittain vuonna 2016.
Helsinki Länsi-
Uusimaa
Itä-
Uusimaa
Häme Kaakkois-
Suomi
Lounais-
Suomi
Sisä-
Suomi
Pohjan-
maa
Itä-
Suomi
Oulu Lappi
Seksuaalirikokset 1 % 1 % 1 % 1 % 1 % 1 % 1 % 1 % 1 % 1 % 1 %
Muut rikokset 19 % 21 % 23 % 18 % 30 % 20 % 18 % 23 % 22 % 19 % 20 %
Eräät liikennerikokset 6 % 11 % 9 % 14 % 11 % 13 % 12 % 15 % 14 % 14 % 14 %
Rikokset viranomaisia vastaan 4 % 2 % 3 % 3 % 3 % 3 % 3 % 5 % 4 % 3 % 5 %
Henkeen ja terveyteen kohd. rikokset 8 % 9 % 7 % 8 % 7 % 9 % 10 % 10 % 11 % 9 % 10 %
Omaisuusrikokset 62 % 55 % 57 % 56 % 48 % 54 % 57 % 46 % 48 % 54 % 49 %
0 %
10 %
20 %
30 %
40 %
50 %
60 %
70 %
80 %
90 %
100 %
Lähde: TILASTOKESKUS, 2017d.
3.3.2. Hälytystehtävien määrä poliisilaitoksittain
Kaikkienrikostenjarikkomustentavoinmyöshälytystehtävienmääräsuhteessaasukaslu-
kuunoliviimevuonnasuurinHelsingissä,jossapoliisillaolihoidettavanaan256hälytysteh-
täväätuhattaasukastakohden.HälytystehtäviätulipaljonmyösItä-Uudellamaalla(250)ja
Lapissa (227). Pohjanmaalla hälytystehtävien määrä oli vähäisin tuhatta asukasta kohden
(169), jonka lisäksi se oli matala myös Länsi-Uudellamaalla (170) ja Lounais-Suomessa
(179). Hälytystehtävien määrä kasvoi kaikilla poliisilaitoksilla lukuun ottamatta Helsinkiä
ja Lappia. Hälytystehtävien määrä kasvoi etenkin Kaakkois-Suomessa ja Hämeessä.
Kuvio 28. Hälytystehtävien määrä tuhatta asukasta kohden poliisilaitoksittain vuosina 2010 ja 2016.
Helsinki Länsi-
Uusimaa
Itä-
Uusimaa
Häme Kaakkois-
Suomi
Lounais-
Suomi
Sisä-
Suomi
Pohjan-
maa
Itä-
Suomi
Oulu Lappi
2010 271 150 228 185 165 176 165 155 205 188 244
2016 256 170 250 211 196 179 186 169 218 197 227
0
50
100
150
200
250
300
2010 2016
Lähde: POLSTAT, 2017.
36. 35
3.3.3. Poliisitoimen tarve suhteessa resursseihin poliisilaitoksittain
Poliisin tarpeen ja resurssien suhdetta kuvataan kuviossa 29 poliisimiesten määrällä suh-
teutettuna rikosten määrään ja asukaslukuun. Poliisimiesten määrä ei sisällä opiskelijoita
ja rikosten määrä sisältää kaikki rikokset, mutta ei liikennerikkomuksia.
Rikosten määrään suhteutetussa poliisimiesten määrässä on suurta vaihtelua poliisilai-
tosten välillä. Viime vuonna eniten poliiseja tuhatta rikosta kohden oli Lapissa (23,80) ja
vähiten Itä-Uudellamaalla (13,47). Poliisimiesten määrä oli suuri suhteessa rikoksiin myös
Pohjanmaalla (20,62) ja Itä-Suomessa (20,62) ja puolestaan pieni Länsi-Uudellamaalla
(15,10) ja Sisä-Suomessa (15,25).
Kuvio 29. Poliisimiehet per 1000 rikosta ja per 10 000 asukasta vuonna 2016.
Helsinki Länsi-
Uusimaa
Itä-
Uusimaa
Häme Kaakkois-
Suomi
Lounais-
Suomi
Sisä-
Suomi
Pohjan-
maa
Itä-
Suomi
Oulu Lappi
Per 10 000 asukasta 20,58 9,47 11,42 11,49 12,23 11,16 10,53 10,90 11,46 11,67 16,82
Per 1000 rikosta 16,87 15,10 13,47 16,61 15,94 16,72 15,25 21,52 20,62 18,74 23,80
0
5
10
15
20
25 Poliisimiehiä (pl. opiskelijat)
Lähde: POLSTAT, 2017; TILASTOKESKUS, 2016b; 2017e.
PoliisimiestenmääräperasukasoliviimevuonnasuurinHelsinginpoliisilaitoksella.Polii-
sienmääräsuhteessarikoksiinoliHelsingissäkuitenkinvainkeskitasoaverrattunamuihin
poliisilaitoksiin. Tämä heijastelee Helsingin poikkeuksellisen suurta rikosmäärää muihin
poliisilaitoksiinnähden.PohjanmaallajaItä-Suomessapuolestaanrikostenmääräasukasta
kohden on alhainen ja tämä näkyy kuviossa 29 esitettävien pylväiden suurena erotuksena.
37. 36
3.4. Poliisin toiminnan laatu poliisilaitoksittain
3.4.1. Rikosten selvitysasteet poliisilaitoksittain
Kuvio 30 esittää kaikkien rikosten selvitysasteen poliisilaitoksittain vuosina 1996, 2006
ja 2016. Viime vuonna kaikkien rikosten selvitysaste oli matalin Helsingissä ja Itä-Uudel-
lamaalla, joissa sataa tietoon tullutta rikosta kohden selvitettiin 50 rikosta. Selvitysasteet
olivat viime vuonna korkeimmat Pohjanmaalla (72 %) ja Kaakkois-Suomessa (69 %).
Kuvio 30. Kaikkien rikosten selvitysaste poliisilaitoksittain vuosina 1996, 2006 ja 2016.
Helsinki Länsi-
Uusimaa
Itä-
Uusimaa
Häme Kaakkois-
Suomi
Lounais-
Suomi
Sisä-
Suomi
Pohjan-
maa
Itä-
Suomi
Oulu Lappi
1996 49 % 47 % 44 % 48 % 56 % 53 % 57 % 54 % 57 % 59 % 51 %
2006 57 % 59 % 58 % 60 % 59 % 60 % 61 % 64 % 69 % 63 % 61 %
2016 50 % 60 % 50 % 55 % 69 % 60 % 59 % 72 % 63 % 59 % 59 %
0 %
10 %
20 %
30 %
40 %
50 %
60 %
70 %
80 %
Huom: Kuviossa esitetään vuoden aikana poliisin tietoon tulleet rikosten ja vuoden aikana ratkaistujen rikosten suhde.
Ratkaistut rikokset ovat voineet tulla poliisin tietoon myös aikaisempina vuosina.
Lähde: TILASTOKESKUS, 2017e.
Omaisuusrikosten selvitysaste on kaikissa poliisilaitoksissa matalampi kuin kaikkien
rikosten selvitysaste. Kaikkien rikosten tapaan myös omaisuusrikokset selvisivät viime
vuonna useimmin Pohjanmaalla (48 %) ja Kaakkois-Suomessa (47 %) ja heikoiten Itä-Uu-
dellamaalla(32%),Helsingissä(35%)jaHämeessä(35%).Omaisuusrikostenselvitysasteoli
vuonna2006viimevuottakorkeampiainoastaanKaakkois-Suomessa,Lounais-Suomessa
ja Sisä-Suomessa.
38. 37
Kuvio 31. Omaisuusrikosten selvitysaste poliisilaitoksittain vuosina 1996, 2006 ja 2016.
1996 38 % 31 % 28 % 32 % 37 % 39 % 40 % 37 % 41 % 39 % 31 %
2006 41 % 37 % 36 % 37 % 35 % 38 % 39 % 40 % 45 % 41 % 35 %
2016 35 % 42 % 32 % 35 % 47 % 41 % 41 % 48 % 44 % 42 % 36 %
0 %
10 %
20 %
30 %
40 %
50 %
60 %
Helsinki Länsi-
Uusimaa
Itä-
Uusimaa
Häme Kaakkois-
Suomi
Lounais-
Suomi
Sisä-
Suomi
Pohjan-
maa
Itä-
Suomi
Oulu Lappi
Huom: Kuviossa esitetään vuoden aikana poliisin tietoon tulleet rikosten ja vuoden aikana ratkaistujen rikosten suhde.
Ratkaistut rikokset ovat voineet tulla poliisin tietoon myös aikaisempina vuosina.
Lähde: TILASTOKESKUS, 2017e.
Henkeen ja terveyteen kohdistuneiden rikosten selvitysaste oli viime vuonna matalin
Itä-Uudellamaalla(54 %),Helsingissä(58%)jaOulussa(62%).EtenkinItä-Uudellamaalla
jaOulussaselvitysasteonromahtanutkymmenenvuodentakaisesta:vuonna2006henkeen
ja terveyteen kohdistuneiden rikosten selvitysaste oli Itä-Uudellamaalla 82 % ja Oulussa
87%.SelvitysastelaskihuomattavastimyösKaakkois-Suomessa,Itä-Suomessa,Helsingissä,
Hämeessä ja Länsi-Uudellamaalla. Ainoastaan Pohjanmaan selvitysaste oli viime vuonna
vuotta 2006 korkeampi.
Kuvio 32. Henkeen ja terveyteen kohdistuneiden rikosten selvitysaste poliisilaitoksittain vuosina 1996,
2006 ja 2016.
Helsinki Länsi-
Uusimaa
Itä-
Uusimaa
Häme Kaakkois-
Suomi
Lounais-
Suomi
Sisä-
Suomi
Pohjan-
maa
Itä-
Suomi
Oulu Lappi
1996 73 % 77 % 78 % 79 % 74 % 80 % 84 % 83 % 81 % 85 % 78 %
2006 71 % 81 % 82 % 78 % 83 % 80 % 81 % 88 % 86 % 87 % 75 %
2016 58 % 69 % 54 % 66 % 68 % 72 % 73 % 98 % 72 % 62 % 72 %
0 %
20 %
40 %
60 %
80 %
100 %
120 %
Huom: Kuviossa esitetään vuoden aikana poliisin tietoon tulleet rikosten ja vuoden aikana ratkaistujen rikosten suhde.
Ratkaistut rikokset ovat voineet tulla poliisin tietoon myös aikaisempina vuosina.
Lähde: TILASTOKESKUS, 2017e.
39. 38
Rikostenselvitysasteetvoivatvaihdellapoliisilaitoksittainuseistasyistäjaselvitysasteisiin
vaikuttaa voimakkaasti rikoksen tyyppi. Rikoksen tyyppi ja siten selvitysaste vaihtelevat
huomattavasti eri rikoslajien välillä, kuitenkin erot ovat usein vielä suurempia samaan
rikoslajiin kuuluvien rikosnimikkeiden välillä. Siten on mahdollista, että suuri syy sekä
poliisilaitostenettävuosienvälisiineroihinselvitysasteissaonerotilmitulleenrikollisuuden
koostumuksessa. Kuitenkin myös varkauksien selvitysaste vaihtelee selvästi poliisilaitok-
sittain (kuvio 33). Tämä viittaa siihen, että erot poliisilaitosten selvitysasteissa eivät johdu
ainakaan pelkästään ilmitulleen rikollisuuden koostumuksesta.
Kuvio 33. Varkauksien selvitysaste poliisilaitoksittain 1996, 2006 ja 2016.
Helsinki Länsi-
Uusimaa
Itä-
Uusimaa
Häme Kaakkois-
Suomi
Lounais-
Suomi
Sisä-
Suomi
Pohjan-
maa
Itä-
Suomi
Oulu Lappi
1996 10 % 15 % 12 % 13 % 21 % 18 % 17 % 18 % 22 % 17 % 16 %
2006 15 % 13 % 16 % 13 % 17 % 17 % 19 % 23 % 24 % 26 % 20 %
2016 11 % 16 % 12 % 12 % 16 % 15 % 17 % 26 % 20 % 21 % 16 %
0 %
5 %
10 %
15 %
20 %
25 %
30 %
Huom: Kuviossa esitetään vuoden aikana poliisin tietoon tulleet rikosten ja vuoden aikana ratkaistujen rikosten suhde.
Ratkaistut rikokset ovat voineet tulla poliisin tietoon myös aikaisempina vuosina.
Lähde: TILASTOKESKUS, 2017e.
Rikosten selvitysasteiden ja poliisien resurssien välinen yhteys
Kuviossa 34 tarkastellaan rikosten selvitysasteen ja poliisin resurssien välistä suhdetta
hajontakuviolla, jossa pystyakseli kuvaa kaikkien rikosten selvitysastetta ja vaaka-akseli
poliisien määrää jaettuna tuhannella rikoksella. Kuvio sisältää kaikki Manner-Suomen
poliisilaitokset vuosina 1997–2016 ja yksi piste kuvaa yhtä poliisilaitos-vuosi -paria.
40. 39
Kuvio 34. Kaikkien rikosten selvitysasteen ja poliisimiesten per 1000 rikosta välinen suhde.
y = 0,0061x + 0,4815
35%
40%
45%
50%
55%
60%
65%
70%
75%
80%
8 10 12 14 16 18 20 22 24 26
Selvitysaste(%)
Poliisimiehiä per 1000 rikosta
Huom: Pystyakselilla kaikkien rikosten (A-F) selvitysaste ja vaaka-akselilla poliisien lukumäärä jaettuna ilmitulleiden ri-
kosten lukumäärällä.
Lähde: POLSTAT, 2017; TILASTOKESKUS, 2017e.
Kuviosta 34 havaitaan, että kaikkien rikosten selvitysaste on positiivisessa yhteydessä
poliisimiesten määrään rikosta kohden: mitä enemmän poliiseja on suhteessa rikoksiin,
sitä korkeampi on rikosten selvitysaste. Mallin mukaan yksi poliisimies enemmän tuhatta
rikosta kohden tarkoittaa 0,61 prosenttiyksikköä korkeampaa selvitysastetta. Havainnol-
listetaan yhteyden suuruutta Helsingin rikosten ja poliisien määrän avulla: Helsingissä
tapahtui viime vuonna 77 550 rikosta ja Helsingin poliisimiesten lukumäärä oli 1 301. Näin
ollen Helsingissä oli 16,77 poliisimiestä tuhatta rikosta kohden. Siten regressiokertoimen
mukaanrikostenmääränpysyessäennallaan,Helsinginpoliisimiestenmääräntulisikasvaa
127 henkilöllä, jotta selvitysaste kasvaisi yhdellä prosenttiyksiköllä.
Poliisien määrän per rikos ja rikosten selvitysasteen välistä yhteyttä tarkastellaan li-
säksi yksinkertaisten regressiomallien avulla (ks. liite 5). Regressiomalleissa selitettävänä
muuttujana ovat rikosten selvitysasteet ja selittävänä muuttujana poliisimiesten määrä
jaettuna rikosten määrällä. Selitettävänä ovat vuorollaan kaikkien rikosten, omaisuus-
rikosten, henkeen ja terveyteen kohdistuneiden rikosten ja varkauksien selvitysasteet.
Lisäksi regressiot suoritetaan kahdelle ryhmälle, joista toiseen kuuluu lievempiä rikoksia
ja toiseen vakavampia rikoksia. Kaikkien selitettävien muuttujien ja poliisin resurssien
välistä suhdetta estimoidaan kolmella mallilla. Ensimmäisessä mallissa ainoa selittävä
muuttuja on poliisimiesten määrä jaettuna kaikkien rikosten määrällä ja toiseen malliin
lisätään vuosi-dummyt ja kolmanteen malliin myös poliisilaitos-dummyt.
Mallin 1 mukaan kaikkien rikosten selvitysaste on positiivisessa ja tilastollisesti merkit-
sevässä yhteydessä poliisien määrään per rikos. Suhde säilyy positiivisena malleissa 2 ja
3, mutta menettää tilastollisen merkitsevyytensä. Henkeen ja terveyteen kohdistuneiden
rikostenselvitysasteeiolemilläänmallillatilastollisestimerkitsevässäyhteydessäpoliisien
määränkanssa,niinkuineiolemuidenrikostenkaan.Poliisienrikoksiinsuhteutettumäärä
41. 40
onpositiivisessajatilastollisestimerkitsevässäyhteydessäomaisuusrikostenselvitysasteen
kanssa mallin 1 mukaan ja positiivisessa, mutta ei tilastollisesti merkitsevässä suhteessa
mallien 2 ja 3 mukaan.
Kokonaisuudessaan tulosten perusteella ei voida sanoa, että poliisien määrällä per
rikos ja rikosten selvitysasteella olisi yhteyttä kun vuosi- ja poliisilaitoskohtaiset tekijät
huomioidaan.Kuitenkinvarkauksienkohdallapoliisienresurssienjatyömääränsuhteella
ja rikosten selviämisellä havaittiin positiivinen yhteys. Huomionarvoista on myös se, että
poliisien määrän havaittiin olevan yhteydessä lievempiin rikoksiin, mutta ei vakavampiin
rikoksiin.Tämänvoidaantulkitaviittaavansiihen,ettäpoliisiakohdenlasketuntyömäärän
kasvaessa poliisit priorisoivat työpanoksensa vakavampiin tapauksiin, jolloin vähemmän
vakavien rikoksien selvittäminen kärsii. Tuloksiin tulee kuitenkin suhtautua varauksella
mallin yksinkertaisuuden vuoksi, eikä niiden perusteella voida puhua kausaalisuhteesta.
3.4.2. Poliisin toimintavalmiusajat poliisilaitoksittain
Poliisin toimintavalmiusajat vaihtelevat huomattavasti poliisilaitoksittain. Vuonna 2016
toimintavalmiusaika oli lyhyin Itä-Uudellamaalla (15,30 minuuttia) ja pisin Itä-Suomessa
(19,48 minuuttia). Viime vuonna toimintavalmiusaika oli yli 19 minuuttia Itä-Suomen
lisäksi myös Lounais-Suomessa, Pohjanmaalla ja Sisä-Suomessa. Itä-Uudenmaan jälkeen
lyhimmät toimintavalmiusajat viime vuonna olivat Helsingissä, Kaakkois-Suomessa ja
Länsi-Uudellamaalla.
Toimintavalmiusajat vaihtelevat voimakkaasti eri vuosina. Helsingissä toimintavalmi-
usaika oli liki kolme minuuttia korkeampi vuonna 2010 kuin viime vuonna. Myös Länsi-
Uudenmaan, Itä-Uudenmaan ja Hämeen toimintavalmiusaika oli viime vuonna vuotta
2010 lyhyempi.
Lounais-Suomessakehitysolisamallaajanjaksollapäinvastainenjatoimintavalmiusaika
heikkeni liki neljä minuuttia. Myös Pohjanmaan, Lapin, Sisä-Suomen, Oulun ja Kaakkois-
Suomen toimintavalmiusaika heikkeni yli minuutilla vuodesta 2010 viime vuoteen.
Poliisintoimintavalmiusaikaheijasteleepoliisienresurssienjatehtävienmäärääsekäpo-
liisintoiminta-aluetta.Suurempitehtävienmääräsuhteessapoliisienmääräänoletettavasti
heikentäätoimintavalmiusaikaa.Toimintavalmiusaikaaheikentävätmyössuuretetäisyydet
ja harvaan asuttujen poliisilaitosten toimintavalmiusajat ovatkin selvästi pidempiä.
42. 41
Kuvio 35. Poliisin toimintavalmiusaika AB-tehtävissä poliisin näkökulmasta poliisilaitoksittain minuut-
teina.
2010 19,37 17,22 15,45 17,66 15,38 15,46 17,92 17,75 19,36 17,67 16,10
2016 16,52 16,89 15,30 17,22 16,75 19,18 19,43 19,24 19,48 18,91 18,11
2017* 14,97 16,39 14,82 16,93 15,82 18,77 18,64 19,13 18,87 18,66 18,67
0
5
10
15
20
25
Helsinki Länsi-
Uusimaa
Itä-
Uusimaa
Häme Kaakkois-
Suomi
Lounais-
Suomi
Sisä-
Suomi
Pohjan-
maa
Itä-
Suomi
Oulu Lappi
Huom: Kuvio esittää poliisin keskimääräisen toimintavalmiusajan AB-tehtävissä poliisin näkökulmasta. Toimintavalmi-
usaika poliisin näkökulmasta sisältää tehtävän odotusajan, partion viiveajan ja minimiajoajan tehtäväpaikalle. Aikaan ei
lasketa hätäkeskustoiminnassa tehtävän käsittelyyn kuluvaa aikaa.
2017* = Tammi-, helmi- ja maaliskuu.
Lähde: POLSTAT, 2017.
3.5. Yhteenveto poliisin tarpeen ja laadun kehityksestä
Ilmitulleiden rikosten määrä on laskenut Suomessa viime vuosina ja vuonna 2016 rikok-
sia tuli ilmi 3,4 prosenttia vähemmän kuin 2010 luvulla keskimäärin. Tämän perusteella
vaikuttaa siltä, että rikosten poliisille aiheuttama työmäärä on laskenut. Kaikkien rikosten
määrän lasku johtuu kuitenkin omaisuusrikosten määrän laskusta ja omaisuusrikokset
vaikuttavatvaativanpoliisiltapienemmäntyöpanoksentapaustakohdenverrattunamuihin
rikoslajeihin. Ilmitulleiden rikosten määrää tarkastellessa täytyy huomioida myös se, että
ne voivat kertoa rikosten aiheuttaman työn määrän lisäksi poliisin valvonnan tehokkuu-
desta. Hälytystehtävien määrä kasvoi vuodesta 1997 vuoteen 2007 saakka, jonka jälkeen
niiden määrä on pysynyt melko vakaana. Poliisin myöntämien lupien määrä on kasvanut.
Lisäksi vuosina 2015 ja 2016 poliisin työmäärää on kasvattanut turvapaikanhakijoiden
ennätyksellinen määrä. Turvapaikanhakijoiden saapumisesta johtuen poliisi on joutunut
sitomaan resurssejaan ulkomaalaisvalvontaan ja maasta poistamiseen sekä esimerkiksi
rekisteröintitehtäviin. (Sisäministeriö, 2016.)
Kaikkien rikosten selvitysaste oli viime vuonna 56,5 prosenttia, joka oli noin kaksi pro-
senttiyksikköä vuotta 1991 korkeampi. Viime vuoden selvitysaste oli kuitenkin huomatta-
vasti huippuvuotta 2010 (62,0 %) matalampi. Suurimmista rikoslajeista omaisuusrikosten
selvitysaste on kehittynyt melko tasaisesti kun taas henkeen ja terveyteen kohdistuneiden
rikosten ja muiden rikosten selvitysaste on ollut selvässä laskussa.
43. 42
Ilmirikollisuuden määrässä on suuria alueellisia eroja. Asukaslukuun suhteutettuna
kaikkiarikoksiatuliviimevuonnaselvästienitenpoliisintietoonHelsinginpoliisilaitoksella
ja vähiten Pohjanmaalla. Helsingissä liikennerikkomuksia tulee ilmi suhteellisesti muita
alueita vähemmän, joten kun katsotaan kaikkia rikoksia ja rikkomuksia niin Helsingin ero
muihin kaventuu. Pohjanmaalla liikennerikkomuksia tulee sitä vastoin ilmi paljon.
Ilmirikollisuuden määrän lisäksi myös niiden selviämisessä on eroavaisuuksia poliisi-
laitoksittain. Kaikkien rikosten selvitysasteet ovat matalimpia Helsingissä ja Itä-Uudella-
maalla, joissa niitä myös tuli eniten ilmi. Korkeimmillaan kaikkien rikosten selvitysaste on
Pohjanmaalla, jossa niiden määrä on puolestaan pienin. Kaikkien rikosten tai suurimpien
rikoslajienselvitysasteideneihavaittuolevantilastollisestimerkitsevässäpositiivisessayh-
teydessäpoliisimiestenmääräänrikostakohden,kunpoliisilaitos-javuosikohtaisetkiinteät
tekijätkontrolloitiin.Poliisienmääränsensijaanhavaittiinolevanpositiivisessayhteydessä
varkauksien ja lievempien rikosten selvitysasteiden kanssa vielä kontrollointien jälkeen.
44. 43
4. POLIISIN ALUEELLINEN
SAAVUTETTAVUUS
Vuonna 2016 tavoite poliisin keskimääräiselle maanlaajuiselle toimintavalmiusajalle A- ja
B-luokantehtävissäoli18,7minuuttia.Poliisiylsitavoitteeseentoimintavalmiusajanollessa
koko maassa keskimäärin 17,9 minuuttia. Toimintavalmiusajoissa on kuitenkin valtavan
suurta alueellista vaihtelua ja poliisipalveluiden saatavuuden ja kansalaisten tasa-arvon
toteutuminen on herättänyt huolta. Tässä luvussa tarkastellaan poliisin toimintavalmius-
aikojen alueellisia eroja sekä toimintavalmiusaikojen kehitystä ajassa.
4.1. Poliisin toimintavalmiusaikojen taso
Poliisin toimintavalmiusaikojen havaittiin vaihtelevan melko voimakkaasti poliisilaitok-
sittain: Itä-Uudellamaalla toimintavalmius kiireellisissä ja viipymättä hoidettavissa AB-
tehtävissäoliviimevuonna15,30minuuttiajaItä-Suomessa19,48minuuttia.Poliisilaitosten
sisäiset erot toimintavalmiusajoissa ovat kuitenkin moninkertaiset poliisilaitosten välisiin
eroihin nähden.
Viime vuonna poliisin toimintavalmiusaika oli lyhin Pietarsaaressa, jossa se oli 11,0 mi-
nuuttia, ja pisin Enontekiöllä, jossa se oli 102,5 minuuttia. Enontekiöllä poliisia jouduttiin
siisodottamaannoinpuolitoistatuntiapidempäänkuinPietarsaaressa.Kolmekuntaajoissa
toimintavalmiusajat olivat pisimpiä, olivat kaikki Lapista. Viime vuonna keskimääräinen
toimintavalmiusaika alitti 15 minuuttia 19 eri kunnassa. Seitsemässä kunnassa poliisin
toimintavalmiusaika oli vähintään tunnin pituinen.
45. 44
Taulukko 1. Lyhimmät ja pisimmät poliisin toimintavalmiusajat AB-tehtävissä kunnittain vuonna 2016.
Kunnat joissa toimintavalmiusaika oli lyhin
Sijoitus Kunta Minuuttia Sijoitus Kunta Minuuttia Sijoitus Kunta Minuuttia
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
Pietarsaari
Järvenpää
Hyvinkää
Rovaniemi
Porvoo
Kokkola
Raahe
Kajaani
Rauma
Imatra
11.0
11.2
11.8
12.7
12.8
13.1
13.2
13.2
13.3
13.4
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
Lahti
Ylivieska
Kauniainen
Vaasa
Forssa
Kemi
Joensuu
Iisalmi
Kouvola
Pieksämäki
13.6
13.7
13.9
14.0
14.0
14.1
14.2
14.4
14.5
15.0
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
Vantaa
Kotka
Kuopio
Espoo
Tornio
Salo
Tampere
Riihimäki
Jokioinen
Seinäjoki
15.0
15.1
15.2
15.2
15.4
15.7
15.9
16.1
16.3
16.3
Kunnat joissa toimintavalmiusaika oli pisin
Sijoitus Kunta Minuuttia Sijoitus Kunta Minuuttia Sijoitus Kunta Minuuttia
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
Enontekiö
Savukoski
Utsjoki
Luhanka
Kivijärvi
Keitele
Soini
Kinnula
Puumala
Puolanka
102.5
85.4
83.7
64.5
61.6
61.3
60.0
57.6
55.8
55.0
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
Muonio
Pertunmaa
Perho
Kolari
Vaala
Salla
Lestijärvi
Vesanto
Hailuoto
Merikarvia
52.9
52.1
52.0
51.6
51.0
50.7
50.0
49.7
49.1
47.9
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
Pyhäntä
Pihtipudas
Isojoki
Karvia
Tuusniemi
Kangasniemi
Miehikkälä
Kyyjärvi
Siikainen
Kihniö
47.4
47.4
47.3
47.2
47.2
47.2
46.6
46.4
46.1
45.7
Huom: Taulukko kuvaa toimintavalmiusaikoja poliisin näkökulmasta.
Lähde: POLSTAT, 2017.
Niistä kolmestakymmenestä kunnasta joissa toimintavalmiusaika oli heikoin viime
vuonna,seitsemänsijaitsimelkotiiviissäryppäässäSuomenselällä.Nämäseitsemänkuntaa
ovat Kivijärvi, Soini, Kinnula, Perho, Kyyjärvi, Lestijärvi ja Pihtipudas. Näiden kuntien
läheisyydessä sijaitsee kolmenkymmenen heikoimman toimintavalmiusajan listalta myös
KeitelejaVesanto.SitenlähelläKeski-Suomenmaakunnanpohjoispuolenmaakuntarajoja
sijaitsevat kunnat näyttävät olevan jonkinlaisessa katvealueessa. Lappia lukuun ottamatta
ne kunnat, joissa toimintavalmiusaika on heikoin näyttävät sijaitsevan tyypillisesti lähellä
poliisilaitosten välisiä rajoja ja kaukana yksikön pääpoliisiasemasta.
Kaikissa Suomen 20 väkiluvultaan suurimmassa kunnassa poliisin toimintavalmiusaika
oli viime vuonna alle 19 minuuttia. Koko maan keskimääräistä toimintavalmiusaikaa (17,9
minuuttia) pidempi oli suurimmista kunnista ainoastaan Hämeenlinnan keskimääräinen
toimintavalmiusaika(18,4).Toimintavalmiusaikaoliyli17minuutinpituinenmyösTurussa,
Jyväskylässä, Porissa ja Oulussa. Suurista kunnista lyhyimmillään toimintavalmiusaika
oli Rovaniemellä (12,7 minuuttia). Alle 15 minuutin toimintavalmiusaikoihin suurimmista
kaupungeista päästiin Rovaniemen lisäksi Lahdessa, Vaasassa, Joensuussa ja Kouvolassa.
46. 45
Taulukko 2. Poliisin toimintavalmiusajat AB-tehtävissä 20 suurimmassa kaupungissa vuonna 2016.
Toimintavalmiusaika 20 suurimmassa kaupungissa
Kunta Minuuttia Kunta Minuuttia Kunta Minuuttia Kunta Minuuttia
Helsinki
Espoo
Tampere
Vantaa
Oulu
16.5
15.2
15.9
15.0
17.1
Turku
Jyväskylä
Lahti
Kuopio
Kouvola
17.7
17.6
13.6
15.2
14.5
Pori
Joensuu
Lappeenranta
Hämeenlinna
Vaasa
17.6
14.2
16.5
18.4
14.0
Rovaniemi
Seinäjoki
Mikkeli
Kotka
Salo
12.7
16.3
16.3
15.1
15.7
Huom: Taulukko kuvaa toimintavalmiusaikoja poliisin näkökulmasta.
Lähde: POLSTAT, 2017; TILASTOKESKUS, 2016a.
Kuvio 36 kuvaa toimintavalmiusajan ja väkiluvun suhdetta kaikkien Suomen kuntien
osalta vuonna 2016. Kuviossa pystyakselilla on toimintavalmiusaika minuutteina ja vaaka-
akselillakunnanväkiluvunluonnollinenlogaritmi.Kuviostanähdääntoimintavalmiusajan
riippuvanselvästikunnanväkiluvusta.Lisäksitoimintavalmiusaikojensuhdeasukasluvun
logaritmiinonvoimakkaampipienissäkunnissa.Toisinsanoenkunnankokovaikuttaapo-
liisin toimintavalmiusaikoihin ja vaikutus on suuri pienissä kunnissa. Väkiluvun vaikutus
on kuitenkin vähäinen silloin, kun kunta on suuri.
Kuvio 36. Poliisin toimintavalmiusajan ja kunnan väkiluvun välinen suhde vuonna 2016.
0
20
40
60
80
100
120
5 7 9 11 13 15
Toimintavalmiusaika,min
Asukasluku
Huom: Kuviossa pystyakselilla on poliisin toimintavalmiusaika poliisin näkökulmasta AB-luokan tehtävissä minuutteina.
Vaaka-akselilla kunnan asukasluvun luonnollinen logaritmi.
Lähde: POLSTAT, 2017; TILASTOKESKUS, 2016a.
47. 46
4.2. Toimintavalmiusaikojen muutos
Poliisien toimintavalmiusajoista on kuntakohtaista tietoa tarjolla vuodesta 2010 alkaen.
Taulukossa 4 esitetään 30 kuntaa, joissa poliisin toimintavalmiusaika AB-tehtävissä heik-
keni eniten ja 30 kuntaa, joissa toimintavalmiusaika parani eniten vuodesta 2010 vuoteen
2016. Toimintavalmiusaika on vuoden keskimääräinen toimintavalmiusaika.
Suurimmat muutokset toimintavalmiusajoissa ovat odotetusti tapahtuneet pienissä
kunnissa (taulukko 3). Niistä kunnista, joissa toimintavalmiusaika heikkeni eniten, suu-
rimman asukasluku oli alle 12 000 henkeä. Kaikki 30 kuntaa, joissa toimintavalmiusaika
parani eniten, olivat puolestaan alle 7 000 asukkaan kuntia. Eniten toimintavalmiusajat
huonontuivat Mänttä-Vilppulassa, jossa ne kasvoivat 18,5 minuuttia ja Juvalla, jossa ne
kasvoivat 18,3 minuuttia. Yli kymmenellä minuutilla toimintavalmiusajat heikkenivät
kymmenessä kunnassa. Suurin parannus toimintavalmiusaikoihin nähtiin Utsjoella, jossa
toimintavalmiusajat kohenivat 25,9 minuutilla. Yli kymmenen minuutin parannuksiin
pääsi kuusi kuntaa.
Taulukko 3. Kunnat joissa toimintavalmiusajat paranivat tai heikkenivät eniten vuodesta 2010 vuoteen
2016.
Kunnat joissa toimintavalmiusaika heikkeni eniten vuodesta 2010 vuoteen 2016
Sijoitus Kunta Muutos Sijoitus Kunta Muutos Sijoitus Kunta Muutos
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
Mänttä-Vilppula
Juva
Soini
Lestijärvi
Savukoski
Pyhäjärvi
Tuusniemi
Puolanka
Rautalampi
Inari
18.5
18.3
15.2
13.5
12.4
11.6
11.1
10.8
10.7
10.5
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
Närpiö
Pertunmaa
Virrat
Kitee
Enontekiö
Isojoki
Ylitornio
Lieksa
Teuva
Karkkila
9.8
9.7
9.7
9.4
9.0
8.9
8.5
8.4
8.1
7.8
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
Suonenjoki
Paimio
Karijoki
Sauvo
Siikainen
Puumala
Oulainen
Liminka
Valtimo
Outokumpu
7.6
7.6
7.4
6.8
6.8
6.6
6.4
6.4
6.3
6.1
Kunnat joissa toimintavalmiusaika parani eniten vuodesta 2010 vuoteen 2016
Sijoitus Kunta Muutos Sijoitus Kunta Muutos Sijoitus Kunta Muutos
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
Utsjoki
Heinävesi
Rautavaara
Enonkoski
Multia
Kannonkoski
Utajärvi
Joutsa
Humppila
Ypäjä
-25.9
-14.1
-11.4
-10.9
-10.1
-10.0
-8.9
-8.7
-8.4
-7.6
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
Pello
Pelkosenniemi
Kruunupyy
Marttila
Uurainen
Halsua
Joroinen
Pielavesi
Tammela
Haapavesi
-7.4
-7.3
-7.2
-6.7
-6.6
-6.3
-5.8
-5.7
-5.6
-5.4
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
Urjala
Myrskylä
Jokioinen
Vesilahti
Korsnäs
Jämijärvi
Toivakka
Ruovesi
Vesanto
Pyhäranta
-5.3
-5.1
-5.0
-4.9
-4.8
-4.8
-4.8
-4.4
-4.3
-4.3
Lähde: POLSTAT, 2017; TILASTOKESKUS, 2016a.
48. 47
Taulukossa 5 tarkastellaan kuinka poliisin AB-tehtävien toimintavalmiusaika muuttui
vuodesta 2010 vuoteen 2016 suurimmissa kunnissa. Toimintavalmiusaikojen muutos on
ollut suurissa kunnissa pääosin maltillisempaa. Suurista kunnista toimintavalmiusajan
muutos oli poikkeuksellisen voimakas Turussa sen heikentyessä 5,7 minuutilla. Turun
jälkeenheikointakehitysoliTampereellajaSeinäjoella(3,6minuuttiakasvua)sekäSalossa
(3,5 minuuttia kasvua)
Helsingissätoimintavalmiusajatparantuivat2,8minuuttia,mikäolisuuristakaupungeista
eniten.Toimintavalmiusajatolivatvuonna2016yliminuutinparempiaverrattunavuoteen
2010 myös Lahdessa ja Vantaalla.
Taulukko 4. Poliisin toimintavalmiusaikojen muutos vuodesta 2010 vuoteen 2016 20 suurimmassa
kaupungissa.
Toimintavalmiusajan muutos suurimmissa kunnissa
Kunta Muutos Kunta Muutos Kunta Muutos Kunta Muutos
Helsinki
Espoo
Tampere
Vantaa
Oulu
-2.8
-0.6
3.6
-1.2
1.6
Turku
Jyväskylä
Lahti
Kuopio
Kouvola
5.7
0.0
-1.6
-0.3
0.4
Pori
Joensuu
Lappeenranta
Hämeenlinna
Vaasa
2.9
-0.9
2.4
1.0
-0.1
Rovaniemi
Seinäjoki
Mikkeli
Kotka
Salo
1.7
3.6
0.4
1.3
3.5
Lähde: POLSTAT, 2017; TILASTOKESKUS, 2016a.
Kuviossa 37 kunnat on jaettu viiteen kvantiiliin niiden vuoden 2016 asukasluvun perus-
teella. Kuvio esittää näiden kvantiilien keskimääräisen poliisin toimintavalmiusajan kuu-
kausittaisen kehityksen vuoden 2010 alusta vuoden 2017 maaliskuuhun saakka. Kuviosta
havaitaan heti, että toimintavalmiusaikojen tasojen välinen ero on ollut odotetunlainen
toimintavalmiusaikojen ollessa matalimmat ylimmässä viidenneksessä ja korkeimmat
alimmassa viidenneksessä.
Myös toimintavalmiusaikojen kuukausittainen vaihtelu riippuu kunnan koosta. Vaih-
telu on selvästi muita suurempaa ensimmäisessä viidenneksessä ja pienintä ylimmässä
viidenneksessä.Kuukausivaihtelussaeikuitenkaanolesuuriaerojakolmenkeskimmäisen
viidenneksenvälillä.Kuukausivaihtelussamielenkiintoistaonmyösse,ettätoimintavalmi-
usajat ovat pidempiä talvella kuin kesällä pienimmissä kunnissa, mutta lyhyempiä talvella
kuin kesällä suurimmissa kunnissa.
49. 48
Kuvio37.Kunnanväkiluvunmukaistenviidennestenkeskimääräinentoimintavalmiusaikakuukausittain
(2010–2017).
y = 0,0009x + 41,902
y = 0,0183x + 35,358
y = 0,0242x + 26,55
y = 0,0361x + 21,015
y = 0,0222x + 15,246
0
10
20
30
40
50
60
2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017
QU(1) QU(2) QU(3) QU(4) QU(5)
Huom: Kuviossa kunnat on jaettu väkiluvun mukaan kvintiileihin. QU(1) kuvaa väkiluvultaan pienimpään viidennekseen
kuuluvien kuntien toimintavalmiusaikojen aritmeettista painottamatonta keskiarvoa jne. Kuviossa käyrille on piirretty
myös lineaarinen trendisuora.
Lähde: POLSTAT, 2017; TILASTOKESKUS, 2016a.
Poliisin toimintavalmiusaikojen aikatrendi on ollut lähes vakio pienimpiä kuntia ku-
vaavassa viidenneksessä. Muissa ryhmissä toimintavalmiusajat ovat olleet vuoden 2010
jälkeen hienoisessa kasvussa. Voimakkainta toimintavalmiusaikojen kasvu on ollut nel-
jännessä kvintiilissä, jossa toimintavalmiusajat kasvavat suoran kulmakertoimen mukaan
0,036 minuuttia eli 2,2 sekuntia vuodessa. Suurimpia kuntia kuvaavan kvintiilin kasvu on
kertoimen mukaan 1,3 sekuntia vuodessa.
Poliisiasemien lakkauttaminen ja alueellinen saavutettavuus
Vuonna 2016 sisäministeriö teki päätöksen 11 poliisiaseman lakkauttamisesta. Lakkautet-
tavat poliisiasemat olivat Eura (Lounais-Suomi), Hanko (Länsi-Uusimaa), Haukipudas
(Oulu), Kaarina (Lounais-Suomi), Lempäälä (Sisä-Suomi), Liminka (Oulu), Mäntyharju
(Itä-Suomi),Mäntsälä(Itä-Uusimaa),Parikkala,(Kaakkois-Suomi),Siilinjärvi(Itä-Suomi)
ja Ylöjärvi (Sisä-Suomi).
Suurimmatkunnat,joidenpoliisiasemamäärättiinlakkautettavaksiviimevuonna,olivat
Ylöjärvi ja Kaarina. Lakkauttamisen jälkeen ajomatka Ylöjärveltä lähimmälle poliisiase-
malleon14minuuttiajavastaavastiKaarinasta17minuuttia.Kunnissajoidenpoliisiasema
lakkautettiin,yli20 000asukastaolimyösLempäälässä,SiilinjärvelläjaMäntsälässä.Näistä
kunnista pisin ajomatka lähimmälle poliisiasemalle on Mäntsälästä, josta matkan kesto on
24 minuuttia. Lakkautusten myötä ajomatka venähti etenkin Parikkalassa (44 minuuttia)
ja Mäntyharjulla (37 minuuttia), jotka ovat myös kaksi väkiluvultaan pienintä kuntaa. Po-
liisiasemien lakkauttamisella voi olla lakkautuksen kohteena olleen kunnan lisäksi myös
50. 49
niiden naapurikuntiin. Esimerkiksi lakkautetun Mäntyharjun lähistöllä sijaitseva Per-
tunmaa sijaitsee Mäntyharjun ja Itä-Suomen poliisilaitoksen rajan välissä, jolloin aseman
lakkauttaminen aiheuttaa sen, että Pertunmaa on entistäkin kauempana poliisiasemista.
Taulukko 5. Vuonna 2016 lakkautetut poliisiasemat ja lakkautuksen jälkeinen lähin poliisiasema.
Lakkautetut poliisiasemat ja lähin poliisiasema lakkautuksen jälkeen
Kunta Lähin
poliisiasema
Ajomatka
minuutteina
Rikokset ja
rikkomukset 2016
Kaikki rikokset
2016
Väkiluku 2016
Eura
Hanko
Haukipudas
Kaarina
Lempäälä
Liminka
Mäntsälä
Mäntyharju
Parikkala
Siilinjärvi
Ylöjärvi
Kokemäki
Tammisaari
Oulu
Turku
Tampere
Oulu
Järvenpää
Mikkeli
Imatra
Kuopio
Nokia
24
28
20
17
19
23
24
37
44
21
14
1633
1151
-
3273
2046
1229
5320
506
388
4430
5159
627
632
-
1540
1103
448
1333
344
179
948
1583
12128
8864
-
32590
22536
9937
20685
6159
5235
21794
32738
Huom: Etäisyys lähimmälle poliisiasemalle on katsottu Google Mapsista. Haukipudas kuuluu Ouluun.
Lähde: TILASTOKESKUS, 2017e.
Poliisiasemienlakkautusastuivoimaanvuoden2016loppupuolella.Taulukossa6verra-
taanpoliisintoimintavalmiusaikojapoliisiasemanlakkauttamisenjälkeisiäkuukausinaedel-
lisvuoden vastaaviin kuukausiin. Vuoden 2017 tammikuussa poliisin toimintavalmiusajat
olivat vuoden 2016 tammikuuhun verrattuna pidentyneet ainoastaan kolmessa kunnassa
ja lyhentyneet seitsemässä kunnassa. Myös helmikuun toimintavalmiusajat kasvoivat
kolmessa kunnassa ja lyhenivät seitsemässä. Maaliskuussa sen sijaan luvut olivat päinvas-
taiset: toimintavalmiusajat olivat heikompia seitsemässä ja parempia kolmessa kunnassa.
Koko Suomen keskimääräiset toimintavalmiusajat näyttävät kehittyneen samaan tapaan
taulukon6kuntienkanssa,ollentammi-jahelmikuussalyhyempiävuonna2017kuin2016
mutta maaliskuussa pidempiä.
Sen lisäksi että vuoden 2017 ja 2016 ensimmäisiä kuukausia verrattaessa toimintavalmi-
usaikojen parantuminen oli yleisempää kuin heikentyminen, toimintavalmiusajan keski-
määräinenparaneminenolisuurempaakuinkeskimääräinenheikkeneminen.Lyhentyneet
toimintavalmiusajatmuuttuivatkeskimäärin5,2minuuttiajapidentyneettoimintavalmius
ajat keskimäärin 2,7 minuuttia.
51. 50
Taulukko 6. Toimintavalmiusajat vuosien 2016 ja 2017 tammi-, helmi- ja maaliskuussa niissä kunnissa,
joiden poliisiasema lakkautettiin.
Poliisin toimintavalmiusaika vuosien 2016 ja 2017 kolmena ensimmäisenä kuukautena
Tammikuu Helmikuu Maaliskuu
2016 2017 Muutos 2016 2017 Muutos 2016 2017 Muutos
Eura 30.9 32.0 1.0 44.2 37.9 -6.3 36.7 37.0 0.4
Hanko 31.7 21.8 -10.0 28.0 23.8 -4.3 24.8 20.9 -3.9
Kaarina 19.1 19.3 0.2 21.8 21.9 0.1 18.8 23.6 4.8
Lempäälä 22.8 20.2 -2.6 19.0 15.4 -3.6 17.2 18.8 1.6
Liminka 15.5 21.1 5.6 16.2 18.9 2.6 14.0 27.3 13.2
Mäntsälä 25.1 24.9 -0.2 25.3 24.2 -1.1 23.9 25.1 1.2
Mäntyharju 44.0 40.3 -3.7 43.7 31.1 -12.6 41.8 30.4 -11.4
Parikkala 53.8 46.4 -7.4 50.7 51.6 0.9 51.3 35.0 -16.4
Siilinjärvi 21.0 19.9 -1.1 22.5 21.3 -1.2 23.0 23.7 0.8
Ylöjärvi 24.2 21.7 -2.5 21.6 20.8 -0.9 19.1 21.7 2.7
Koko maa 17.3 17.2 -0.1 17.6 17.4 -0.2 16.7 17.2 0.5
Huom: Taulukossa verrataan vuoden 2017 tammi-, helmi- ja maaliskuun toimintavalmiusaikoja vuoden 2016 vastaavien
kuukausien toimintavalmiusaikoihin niissä kunnissa, joiden poliisiasema lakkautettiin vuoden 2016 loppupuolella. Taulu-
kossa kunkin kuukauden alla oleva kolmas sarake kertoo kuinka paljon toimintavalmiusaika poikkesi vuonna 2017 vuoden
2016 vastaavan kuukauden toimintavalmiusajasta. Vihreä väri kertoo toimintavalmiusajan parantuneen ja punainen väri
heikentyneen.
Lähde: POLSTAT, 2017.
Kokonaisuudessaantoimintavalmiusajateivätolesiisheikentyneetniissäkunnissajoiden
poliisiasema lakkautettiin. Kahdessa kunnassa, Kaarinassa ja Limingassa, toimintavalmi-
usaika oli kuitenkin vuonna 2017 vuotta 2016 heikompi kaikkina kolmena kuukautena.
Kaarinassaniidenkasvuolitammi-jahelmikuidenosaltavähäistä,muttamaaliskuussa2017
toimintavalmiusaika oli Kaarinassa 4,8 minuuttia vuoden takaista korkeampi. Limingassa
toimintavalmiusajatheikkeniväthuomattavastikaikkinakolmenakuukautena.Lakkautuk-
sen jälkeen Limingan lähin poliisiasema (Oulu) sijaitsee 23 minuutin ajomatkan päässä ja
Kaarinanlähinasema(Turku)17minuutinajonpäässä.Etäisyyslähimpäänasemaansäilyi
siis näissä kahdessa pienempänä kuin kunnissa, joiden asema lakkautettiin keskimäärin.
Poliisintoimintavalmiusajateivätnäytäheikentyneenniissäkunnissa,joidenpoliisiasema
lakkautettiin. Poliisiaseman lakkauttaminen voi toimintavalmiusaikojen lisäksi vaikuttaa
myös poliisin tietoon tulleen rikollisuuden määrään. Ilmirikollisuus riippuu osin poliisin
valvonnantehokkuudestajapoliisiasemanlakkauttaminenvoijohtaavalvonnanheikkene-
miseen. Ilmirikollisuuden määrä voi laskea myös kansalaisten ilmoitusalttiuden vähenty-
misenkautta.Kaukanapoliisiasemistajaheikostipoliisinsaavutettavissaolevatkansalaiset
voivat ajatella, että vähemmän vakavista rikoksista on turha edes ilomittaa poliisille.
52. 51
5. POLIISIN ANSIOTASO
Tässä luvussa tarkastellaan poliisin ansiotasoa ja sen kehitystä. Poliisin ansiotasoa ver-
taillaan eri työnantajasektoreiden ja -toimialojen keksimääräisiin palkkoihin sekä eri
ammattien keskimääräisiin palkkoihin. Lisäksi luvussa tarkastellaan poliisin yleisten vir-
kanimikkeiden palkkoja ja palkkakehitystä. Eri vuosien palkat on muunnettu reaalisiksi
elinkustannusindeksin avulla. Palkkakäsite jota vertailuissa käytetään, on kokonaisansio.
Siihenkuuluusäännöllisentyöajanansioidenlisäksilisä-jaylityöajaltamaksettuapalkkaa.
Kokonaisansioihin sisältyy:
−− peruspalkka
−− tehtävän, ammattitaidon, palveluvuosien yms. perusteella maksettavat lisät
−− työpaikan sijainnin ja olosuhteiden perusteella maksettavat lisät
−− työaikalisät
−− toimihenkilöiden tulos- ja suoritusperusteinen palkanosa, työntekijöiden suoritus-
perusteiset ansiot
−− luontoisetujen verotusarvo
−− lisä- ja ylityön ansio
−− osin myös mahdolliset varallaolo-, päivystys- ja hälytyskorvaukset
−− muut epäsäännöllisesti maksettavat lisät
Kokonaisansioihin ei kuulu kertaluonteisia palkkaeriä, kuten lomarahaa ja tulospalkki-
oita. (Tilastokeskus, 2016c.)
5.1. Poliisin ansiotaso vertailussa
Poliisitoimen henkilöstön keskimääräinen kuukauden kokonaisansio oli vuonna 2008
pienempi, kuten oli myös kuntien ja yksityisen sektorin työntekijöiden, kuin valtiolla
työskentelevillä palkansaajilla keskimäärin (kuvio 38). Kaikkien suomalaisten palkansaa-
jien keskimääräinen kuukausipalkka oli poliisin henkilöstön kuukausipalkkaa matalampi.
53. 52
Kuvio 38. Poliisin ja eri sektoreiden palkansaajien kokonaisansiot vuoden 2015 hinnoin, €/kk.
Yhteensä Poliisi Valtio Kunta Yksityinen
2008 3169 3481 3525 2913 3232
2015 3333 3735 3867 3045 3408
0
500
1000
1500
2000
2500
3000
3500
4000
4500
Huom: Kuvio kuvaa kokoaikaisten palkansaajien keskimääräisiä reaalisia kokonaisansioita.
Lähde: TILASTOKESKUS, 2008a; 2008c; 2015; 2016c; 2016e.
Poliisin henkilöstön reaalinen keskipalkka oli vuonna 2015 noin seitsemän prosenttia
suurempi verrattuna vuoteen 2008. Vertailtavista sektoreista valtiolla työskentelevien
palkka nousi voimakkaammin, liki kymmenen prosenttia. Kuntien ja yksityisen sektorin
keskimääräinen kuukausipalkka kasvoi poliisin henkilöstön palkkaa hitaammin: kuntien
kuukausipalkkalaiset ansaitsivat hieman alle ja yksityisen sektorin kuukausipalkkalaiset
hieman yli viisi prosenttia enemmän vuonna 2015 kuin vuonna 2008. Keskimäärin koko-
aikaisen palkansaajan reaaliset kokonaisansiot kasvoivat noin viisi prosenttia.
Kuvio39kuvaakuntienjavaltiontyöntekijöidenkeskimääräisiäpalkkojaeritoimialoilla.
Vuonna 2008 keskimääräinen reaalikuukausipalkka oli vertailtavista toimialoista suurin
koulutuksessa, jossa se oli 3 490 euroa. Koulutus oli ainoa kuvion 39 toimialoista, jolla
keskimääräinenpalkkaylittipoliisinhenkilöstönkeskimääräisenpalkanvuonna2008.Toi-
mialoistajulkisenhallinnonjamaanpuolustuksensekäammatillisen,tieteellisenjateknisen
toiminnan keskipalkka oli lähellä poliisitoimen keskipalkkaa. Hallinto- ja tukipalveluiden
toimialan palkka oli selvästi matalin vuonna 2008 sen ollessa 2 392 euroa.
Poliisitoimen keskimääräisten kokonaisansioiden kasvu oli vertailussa olevia toimialoja
nopeampaa ja vuonna 2015 poliisitoimen palkka oli suurempi kuin yhdenkään vertailussa
olevan toimialan. Hitaimmin palkat kasvoivat koulutuksen ja hallinto- ja tukipalveluiden
toimialoilla.Koulutuksenkeskipalkkakasvoikaksiprosenttiajahallinto-jatukipalveluiden
palkka hieman yli kolme prosenttia. Koulutuksen hidas palkkojen kasvu johtuu suurelta
osinvuonna2010tehdystäkoulutusuudistuksesta,jossayliopistojenhenkilöstösiirtyipois
valtion budjettitaloudesta.
54. 53
Kuvio 39. Poliisin ja joidenkin toimialojen palkansaajien kokonaisansiot vuoden 2015 hinnoin, €/kk.
Poliisi M N O P Q
2008 3481 3366 2392 3350 3490 2884
2015 3735 3504 2473 3572 3555 3046
0
500
1000
1500
2000
2500
3000
3500
4000
Huom: Kuvio kuvaa valtion ja kuntien kuukausipalkkalaisten keskimääräisiä reaalisia kokonaisansioita. Kuvion toimialat
ovat: M Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta, N Hallinto- ja tukipalvelutoiminta, O Julkinen hallinto ja maan-
puolustus; pakollinen sosiaalivakuutus, P Koulutus, Q Terveys- ja sosiaalipalvelut.
Lähde: TILASTOKESKUS, 2008a; 2008b; 2015; 2016c; 2016d.
Kuvio 40 esittää joidenkin sisäministeriön tehtäviin kuuluvien toimialojen keskimää-
räisetreaalipalkatvuosilta2008ja2015.Poliisitoimenhenkilöstönpalkkaolivertailtavista
rymistä toiseksi suurin sekä vuonna 2008 että vuonna 2015. Suurimmat keskipalkat olivat
rajavartioinnin ja väestönsuojelun toimialalla ja pienimmät vankeinhoidon toimialalla.
Vankeinhoidonjapoliisitoimenkeskipalkatkasvoivatyhtävoimakkaasti,noinseitsemän
prosenttia. Rajavartioinnin ja väestönsuojelun keskipalkat kasvoivat puolestaan noin yh-
deksän prosenttia ja palo- ja pelastustoimen palkat noin kuusi prosenttia.
Kuvio 40. Eräiden sisäministeriön tehtäviin kuuluvien toimialojen kokonaisansiot vuoden 2015 hin-
noin, €/kk.
Poliisi Vankeinhoito Rajavartiointi ja
väestönsuojelu
Palo- ja
pelastustoimi
2008 3481 2988 3504 3208
2015 3735 3204 3807 3395
0
500
1000
1500
2000
2500
3000
3500
4000
Huom: Kuvio kuvaa valtion ja kuntien kuukausipalkkalaisten keskimääräisiä reaalisia kokonaisansioita.
Lähde: TILASTOKESKUS, 2008a; 2008b; 2015; 2016c; 2016d.