The range of international cosplay championships is constantly growing, and the rules and judging criteria vary. The panelists, including WCS 2012 Teams from Finland and Denmark, discuss how these different competitions value different things and why you shouldn't approach all of them the same way
Kaikkihan tuntevat Hajime no Ippon sekä Ashita no Joen ja korvan takaa saattaa löytyä myöskin ysäriklassikko Yawara, mutta monelle kamppailulajien ympärillä pyörivien sarjojen tuntemus rajoittuu pitkälti näihin nimiin. Luennolla on esitteillä hieman tuntemattomampia genren helmiä, joiden avulla käsittelemme kamppailulajien merkitystä yleisesti niin populaarikulttuurissa kuin itäisten maiden arkipäiväisessäkin elämässä. Vilkaisemme myös budö-lajien syntyperiä sekä ideologiaa, ja luvassa on hieman tietoa muistakin asiaan liittyvistä lajeista. Jos muiden ihmisten potkiminen, lyöminen ja muu pahoinpitely kiinnostaa, olet lämpimästi tervetullut ohjelmaan.
Vakavamman animeharrastukseni ensivuosien vaikuttavin teos oli Haibane Renmei. Nyt, yli kymmenen vuotta myöhemmin on aika pohtia sarjan meriittejä ja teemoja. Voiko Yoshitoshi Aben visiota syyttää nykyisestä slice of lifen ylivallasta? Keitä haibanet ovat ja missä Glie on? Sorrunko naurettavaan ylitulkitsemiseen? Vanhaystävät ja uustuttavuudet ovat yhtä lailla tervetulleita, mutta luento sisältää juonipaljastuksia.
Ystävänpäivä on animessakin sydämentykytyksiä aiheuttava päivä. Mikä olisi parempi tapa osoittaa ihastukselle tunteensa kuin mitä herkullisimmalla suklaalla? Mutta kaikkien miesten käteen ei suklaa päädy, eivätkä kaikki tytöt saa kuin myrkytettyä unelmien prinssinsä omatekoisella herkullaan. Luennolla pureudumme animetyylisen ystävänpäivän makeaan maailmaan ja pohdimme sen merkitystä hahmoille, sarjan juonelle ja miten sitä hyödynnetään eri sarjoissa ja genreissä. Sydämellisesti(heh) tervetuloa!
The range of international cosplay championships is constantly growing, and the rules and judging criteria vary. The panelists, including WCS 2012 Teams from Finland and Denmark, discuss how these different competitions value different things and why you shouldn't approach all of them the same way
Kaikkihan tuntevat Hajime no Ippon sekä Ashita no Joen ja korvan takaa saattaa löytyä myöskin ysäriklassikko Yawara, mutta monelle kamppailulajien ympärillä pyörivien sarjojen tuntemus rajoittuu pitkälti näihin nimiin. Luennolla on esitteillä hieman tuntemattomampia genren helmiä, joiden avulla käsittelemme kamppailulajien merkitystä yleisesti niin populaarikulttuurissa kuin itäisten maiden arkipäiväisessäkin elämässä. Vilkaisemme myös budö-lajien syntyperiä sekä ideologiaa, ja luvassa on hieman tietoa muistakin asiaan liittyvistä lajeista. Jos muiden ihmisten potkiminen, lyöminen ja muu pahoinpitely kiinnostaa, olet lämpimästi tervetullut ohjelmaan.
Vakavamman animeharrastukseni ensivuosien vaikuttavin teos oli Haibane Renmei. Nyt, yli kymmenen vuotta myöhemmin on aika pohtia sarjan meriittejä ja teemoja. Voiko Yoshitoshi Aben visiota syyttää nykyisestä slice of lifen ylivallasta? Keitä haibanet ovat ja missä Glie on? Sorrunko naurettavaan ylitulkitsemiseen? Vanhaystävät ja uustuttavuudet ovat yhtä lailla tervetulleita, mutta luento sisältää juonipaljastuksia.
Ystävänpäivä on animessakin sydämentykytyksiä aiheuttava päivä. Mikä olisi parempi tapa osoittaa ihastukselle tunteensa kuin mitä herkullisimmalla suklaalla? Mutta kaikkien miesten käteen ei suklaa päädy, eivätkä kaikki tytöt saa kuin myrkytettyä unelmien prinssinsä omatekoisella herkullaan. Luennolla pureudumme animetyylisen ystävänpäivän makeaan maailmaan ja pohdimme sen merkitystä hahmoille, sarjan juonelle ja miten sitä hyödynnetään eri sarjoissa ja genreissä. Sydämellisesti(heh) tervetuloa!
This document contains 25 sections listing various anime characters, series, and other elements. Some sections provide rankings of characters while others group series together or include miscellaneous anime-related words. The lists cover a wide range of popular and obscure anime works from different genres and eras.
60-luvulla aloittanut ohjaaja Osamu Dezaki ehti lähes 50-vuotisella urallaan mullistaa animen. Ashita no Joesta, Aim for the ace!:sta, Rose of Versaillesista ja kymmenistä muista teoksistaan tunnettu Dezakin kädenjälki näkyy animen kuvakerronnassa kaikkialla. Luennolla syvennytään edesmenneeseen ohjaajaan, joka lähes omakätisesti teki animesta visuaalista taidetta
Viimeisen vuosikymmenen aikana Suomeen on kasvanut sukupolvellinen peruskouluikäisiä animen ja mangan faneja. Näille lapsille markettimanga on itsestäänselvyys ja Ghibli yhtä tuttua kuin Disney. Mangaa ja animea harrastavien lasten parissa työskennellyt skeneaktiivi kertoo kokemuksistaan ja siitä, miksi niitä lapsia kannattaa ihan oikeasti ajatella.
DesuTalksin kiintiö-cosplayohjelma selvittää tällä kertaa mistä cosplaymarkkinoinnissa on kyse. Onko Facebookin täyttäneiden cosplayfanisivujen tehtävänä vain pönkittää pukuilijoiden egoja? Mitä cosplayjulkisuus on ja hyötyykö siitä kukaan? Onko Suomessa tilaa tai markkinoita cosplayn ammattilaisille nyt tai tulevaisuudessa?
"Et kai katso sarjaa X? Kuulin internetissä sen olevan huono." Vaikuttaako jonkun lausunto muiden mielipiteeseen sarjasta? Mitä varten muilta halutaan mielipiteitä sarjoista ennen kuin ne katsoo tai katsomisen jälkeen? Kuka on se, jolla on kyky ja oikeus vertailla muiden mielipiteitä ja valita se oikea? Ja onko se kyky kaikilla ketkä oikeutta käyttävät?
Mitä yhteistä on Chuunibyou demo koi ga shitain Rikkalla, Madokaa ääninäyttelevällä Yuuki Aoilla ja AKB48:n Mayuyulla? Oletko mielessäsi todennut Guren no Yumiyan olleen eeppisintä mättöä ikinä tai vaihtoehtoisesti yläasteminääsi koskettanut luritus? Luennolla puhumme hieman tarinamusiikista, mutta esittelemme tarkemmin yhden genren taitajista: Revo ja hänen yhtyeensä Sound Horizon. Tule siis löytämään uusi yhteinen puheenaihe alussa mainittujen tyttöjen kanssa ja kenties uutta täytettä musiikkikirjastoosi!
Arvoituksia ratkovan professori Laytonin seikkailut ovat valloittaneet sydämiä ympäri maailman. Pulmien ja picaratien lomaan kätkeytyy kuitenkin riipaisevia tarinoita, joissa käsitellään menetyksiä ja kuolevaisuutta. Luennolla uppoudutaan Laytonin maailmaan ja tarkastellaan, mitä pulmapelit kertovat kaiken katoavaisuudesta. Ohjelmassa käsitellään ja spoilataan täysin kaikki kuusi Layton-peliä, Eternal Diva -elokuva sekä Professor Layton vs. Phoenix Wright: Ace Attorney.
Miten julkisuus, raha ja ammattimaisuus liittyvät cosplayhin Suomessa tällä hetkellä ja millaista kehitystä on oletettavissa tulevaisuudessa? DesuTalksin ohjelma cosplaysta ja itsensä markkinoinnista jätti enemmän kysymyksiä avonaiseksi kuin mihin se vastasi, joten nyt on aika pureutua aiheeseen pidempään ja perinpohjaisemmin. Onko kaikki julkisuus hyvää julkisuutta, voiko cosplaylla elättää itsensä ja kuinka paljon itsensä myymistä se vaatii? Tule mukaan laskemaan paidattomien Elffien määrää slaideilla ja spekuloimaan cosplayn tulevaisuudesta Suomessa.
Juomapeli: Aina kun Elffin kuva on slidellä, ota hörppy.
Poikain fantasiaseikkailusarjoja muistuttavat, mutta oikeastaan naispuolisille kuluttajille suunnatut sarjat muodostavat genren, jota kutsutaan neoshouneniksi. Kuroshitsuji, Pandora Hearts, Karneval, Loveless ja Saiyuki ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu. Luennolla pohditaan sekä nimekkäämpien että vähemmän tunnettujen sarjojen kautta, miksi neoshounen viehättää ja mikä sen erottaa yhtäältä shounenista ja toisaalta shoujosta.
Kyoto Animation on yksi 2000-luvun ikonisimmista animestudioista ja saanut osakseen ennätysmääriä niin ihailua kuin kritiikkiäkin. Kauas Tokion hälskeestä perustettu pieni kiotolainen studio on päätynyt tilanteeseen, jossa jokaisen uuden sarjan kohdalla tapahtuva armoton silmätikutus päättyy aina ulinaan siitä, miksi KyoAni ei tuota jatko-osaa jollekin suosikkipiirretylle, oli se sitten Full Metal Panic tai Haruhi. Miksi KyoAnin maine on kuitenkin yksi alan parhaimmista ja sarjojen kopiot myyvät kymmeniä tuhansia? Luennolla tarkastelemme Kyoto Animationin historiaa aina nykypäivään ja pohdimme, kuinka perusteltuna voi pitää lausahdusta "KyoAni on paras".
Animeohjaaja Satoshi Kon ehti uransa aikana tehdä neljä elokuvaa ja yhden TV-sarjan. Toden ja epätoden sekoittumisen lisäksi hänen teoksissaan usein toistuva teema ovat erilaiset nörttihahmot. Nämä hahmot edustavat hyvin erilaisia kuvauksia otakuudesta ja obsessioiden pariin uppoutumisesta. Niiden kautta voimme saada hyvän kuvan paitsi japanilaisen yhteiskunnan nörttikäsityksestä myös Satoshi Konista itsestään otakuna.
Masashi Kishimoton mammuttimangan finaali päättää luvun tuhansien Nartsafanien elämässä. Vuosien varrella käytyjen loputtomien taisteluiden ja saskekunin emokierteen alta on kuitenkin kaivettavissa myös välähdyksiä vastuunoton sekä aikuistumisen hankaluudesta. Miten eri tavoilla sarjan kasvuteemat näyttäytyvät neljätoista vuotta myöhemmin aikuisuuden kokemuksen valossa? Entinen Naruto-keke avautuu ja pohtii, voiko Naruton kaltainen ikuisuussarja sanoa jotain oikeasti mieleenpainuvaa elämästä.
Programme primarily in Finnish, but will include short summaries of each segment in English.
Monenkirjavat androidit, cyborgit ja robotit ovat kuuluneet animen, mangan ja muun japanilaisen viihteen kuvastoon ja kliseisiin jo yli sadan vuoden ajan. Ohjelma kysyy, miksi keinoihminen jaksaa kiinnostaa niin viihteen tekijöitä kuin kuluttajia tai insinöörejä vuodesta toiseen. Vastauksia haetaan animen, mangan ja videopelien esimerkkien avulla. Saattaa sisältää juonipaljastuksia.
Jokainen animenkatsoja kokee Mobile Suit Gundam -tuoteperheen eri tavoin. Yhdelle se avautuu poliittiseen sodankäyntiin keskittyvänä sarjana, toinen tykkää hienoista jättiläisroboteista ja kolmatta kiinnostaa vain sarjojen hahmot. Joskus Gundam uhkaa jopa tappaa koko animeharrastuksen. Miten kolme Gundaminsa eri tavoin kuluttavaa katsojaa lähestyy yhtä maailman tunnetuimmista animeista?
Taiyou Matsumoton manga Ping Pong julkaistiin vuonna 1996 ja siitä tehtiin elokuvasovitus vuonna 2002. Masaaki Yuasan sovitus animen muodossa saatiin keväällä 2014.
Ping Pongissa tärkeässä osassa ovat hahmojen väliset suhteet ja hahmokehitys. Luennolla syvennymme näihin kolmea teosta vertaillen. Suosittelemme luentoa vain niille, jotka ovat tutustuneet johonkin kolmesta sovituksesta. Luento sisältää runsaasti juonipaljastuksia
Mikä nuorille ja nuorenmielisille pojille suunnatuissa anime- ja mangasarjoissa viehättää naispuolista yleisöä? Onko kyse vain shippauspotentiaalista vai onko suosion taustalla jotain järkevämpääkin? Kritiikkiä ja villejä teorioita on ilmassa, kun luennoitsijakaksikko ottaa selvää, mikä tekee poikainsarjoista mielenkiintoisia. Luento saattaa sisältää vastasovinismia ja jäänteitä spoilereista. Keskustelu jatkuu keskustelupiirissä ja tarvittaessa saunan takana.
This document contains 25 sections listing various anime characters, series, and other elements. Some sections provide rankings of characters while others group series together or include miscellaneous anime-related words. The lists cover a wide range of popular and obscure anime works from different genres and eras.
60-luvulla aloittanut ohjaaja Osamu Dezaki ehti lähes 50-vuotisella urallaan mullistaa animen. Ashita no Joesta, Aim for the ace!:sta, Rose of Versaillesista ja kymmenistä muista teoksistaan tunnettu Dezakin kädenjälki näkyy animen kuvakerronnassa kaikkialla. Luennolla syvennytään edesmenneeseen ohjaajaan, joka lähes omakätisesti teki animesta visuaalista taidetta
Viimeisen vuosikymmenen aikana Suomeen on kasvanut sukupolvellinen peruskouluikäisiä animen ja mangan faneja. Näille lapsille markettimanga on itsestäänselvyys ja Ghibli yhtä tuttua kuin Disney. Mangaa ja animea harrastavien lasten parissa työskennellyt skeneaktiivi kertoo kokemuksistaan ja siitä, miksi niitä lapsia kannattaa ihan oikeasti ajatella.
DesuTalksin kiintiö-cosplayohjelma selvittää tällä kertaa mistä cosplaymarkkinoinnissa on kyse. Onko Facebookin täyttäneiden cosplayfanisivujen tehtävänä vain pönkittää pukuilijoiden egoja? Mitä cosplayjulkisuus on ja hyötyykö siitä kukaan? Onko Suomessa tilaa tai markkinoita cosplayn ammattilaisille nyt tai tulevaisuudessa?
"Et kai katso sarjaa X? Kuulin internetissä sen olevan huono." Vaikuttaako jonkun lausunto muiden mielipiteeseen sarjasta? Mitä varten muilta halutaan mielipiteitä sarjoista ennen kuin ne katsoo tai katsomisen jälkeen? Kuka on se, jolla on kyky ja oikeus vertailla muiden mielipiteitä ja valita se oikea? Ja onko se kyky kaikilla ketkä oikeutta käyttävät?
Mitä yhteistä on Chuunibyou demo koi ga shitain Rikkalla, Madokaa ääninäyttelevällä Yuuki Aoilla ja AKB48:n Mayuyulla? Oletko mielessäsi todennut Guren no Yumiyan olleen eeppisintä mättöä ikinä tai vaihtoehtoisesti yläasteminääsi koskettanut luritus? Luennolla puhumme hieman tarinamusiikista, mutta esittelemme tarkemmin yhden genren taitajista: Revo ja hänen yhtyeensä Sound Horizon. Tule siis löytämään uusi yhteinen puheenaihe alussa mainittujen tyttöjen kanssa ja kenties uutta täytettä musiikkikirjastoosi!
Arvoituksia ratkovan professori Laytonin seikkailut ovat valloittaneet sydämiä ympäri maailman. Pulmien ja picaratien lomaan kätkeytyy kuitenkin riipaisevia tarinoita, joissa käsitellään menetyksiä ja kuolevaisuutta. Luennolla uppoudutaan Laytonin maailmaan ja tarkastellaan, mitä pulmapelit kertovat kaiken katoavaisuudesta. Ohjelmassa käsitellään ja spoilataan täysin kaikki kuusi Layton-peliä, Eternal Diva -elokuva sekä Professor Layton vs. Phoenix Wright: Ace Attorney.
Miten julkisuus, raha ja ammattimaisuus liittyvät cosplayhin Suomessa tällä hetkellä ja millaista kehitystä on oletettavissa tulevaisuudessa? DesuTalksin ohjelma cosplaysta ja itsensä markkinoinnista jätti enemmän kysymyksiä avonaiseksi kuin mihin se vastasi, joten nyt on aika pureutua aiheeseen pidempään ja perinpohjaisemmin. Onko kaikki julkisuus hyvää julkisuutta, voiko cosplaylla elättää itsensä ja kuinka paljon itsensä myymistä se vaatii? Tule mukaan laskemaan paidattomien Elffien määrää slaideilla ja spekuloimaan cosplayn tulevaisuudesta Suomessa.
Juomapeli: Aina kun Elffin kuva on slidellä, ota hörppy.
Poikain fantasiaseikkailusarjoja muistuttavat, mutta oikeastaan naispuolisille kuluttajille suunnatut sarjat muodostavat genren, jota kutsutaan neoshouneniksi. Kuroshitsuji, Pandora Hearts, Karneval, Loveless ja Saiyuki ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu. Luennolla pohditaan sekä nimekkäämpien että vähemmän tunnettujen sarjojen kautta, miksi neoshounen viehättää ja mikä sen erottaa yhtäältä shounenista ja toisaalta shoujosta.
Kyoto Animation on yksi 2000-luvun ikonisimmista animestudioista ja saanut osakseen ennätysmääriä niin ihailua kuin kritiikkiäkin. Kauas Tokion hälskeestä perustettu pieni kiotolainen studio on päätynyt tilanteeseen, jossa jokaisen uuden sarjan kohdalla tapahtuva armoton silmätikutus päättyy aina ulinaan siitä, miksi KyoAni ei tuota jatko-osaa jollekin suosikkipiirretylle, oli se sitten Full Metal Panic tai Haruhi. Miksi KyoAnin maine on kuitenkin yksi alan parhaimmista ja sarjojen kopiot myyvät kymmeniä tuhansia? Luennolla tarkastelemme Kyoto Animationin historiaa aina nykypäivään ja pohdimme, kuinka perusteltuna voi pitää lausahdusta "KyoAni on paras".
Animeohjaaja Satoshi Kon ehti uransa aikana tehdä neljä elokuvaa ja yhden TV-sarjan. Toden ja epätoden sekoittumisen lisäksi hänen teoksissaan usein toistuva teema ovat erilaiset nörttihahmot. Nämä hahmot edustavat hyvin erilaisia kuvauksia otakuudesta ja obsessioiden pariin uppoutumisesta. Niiden kautta voimme saada hyvän kuvan paitsi japanilaisen yhteiskunnan nörttikäsityksestä myös Satoshi Konista itsestään otakuna.
Masashi Kishimoton mammuttimangan finaali päättää luvun tuhansien Nartsafanien elämässä. Vuosien varrella käytyjen loputtomien taisteluiden ja saskekunin emokierteen alta on kuitenkin kaivettavissa myös välähdyksiä vastuunoton sekä aikuistumisen hankaluudesta. Miten eri tavoilla sarjan kasvuteemat näyttäytyvät neljätoista vuotta myöhemmin aikuisuuden kokemuksen valossa? Entinen Naruto-keke avautuu ja pohtii, voiko Naruton kaltainen ikuisuussarja sanoa jotain oikeasti mieleenpainuvaa elämästä.
Programme primarily in Finnish, but will include short summaries of each segment in English.
Monenkirjavat androidit, cyborgit ja robotit ovat kuuluneet animen, mangan ja muun japanilaisen viihteen kuvastoon ja kliseisiin jo yli sadan vuoden ajan. Ohjelma kysyy, miksi keinoihminen jaksaa kiinnostaa niin viihteen tekijöitä kuin kuluttajia tai insinöörejä vuodesta toiseen. Vastauksia haetaan animen, mangan ja videopelien esimerkkien avulla. Saattaa sisältää juonipaljastuksia.
Jokainen animenkatsoja kokee Mobile Suit Gundam -tuoteperheen eri tavoin. Yhdelle se avautuu poliittiseen sodankäyntiin keskittyvänä sarjana, toinen tykkää hienoista jättiläisroboteista ja kolmatta kiinnostaa vain sarjojen hahmot. Joskus Gundam uhkaa jopa tappaa koko animeharrastuksen. Miten kolme Gundaminsa eri tavoin kuluttavaa katsojaa lähestyy yhtä maailman tunnetuimmista animeista?
Taiyou Matsumoton manga Ping Pong julkaistiin vuonna 1996 ja siitä tehtiin elokuvasovitus vuonna 2002. Masaaki Yuasan sovitus animen muodossa saatiin keväällä 2014.
Ping Pongissa tärkeässä osassa ovat hahmojen väliset suhteet ja hahmokehitys. Luennolla syvennymme näihin kolmea teosta vertaillen. Suosittelemme luentoa vain niille, jotka ovat tutustuneet johonkin kolmesta sovituksesta. Luento sisältää runsaasti juonipaljastuksia
Mikä nuorille ja nuorenmielisille pojille suunnatuissa anime- ja mangasarjoissa viehättää naispuolista yleisöä? Onko kyse vain shippauspotentiaalista vai onko suosion taustalla jotain järkevämpääkin? Kritiikkiä ja villejä teorioita on ilmassa, kun luennoitsijakaksikko ottaa selvää, mikä tekee poikainsarjoista mielenkiintoisia. Luento saattaa sisältää vastasovinismia ja jäänteitä spoilereista. Keskustelu jatkuu keskustelupiirissä ja tarvittaessa saunan takana.
Hiroya Okun selviytymiskauhumanga Gantz on tunnettu väkivaltaisuudestaan ja hyvin anteliaasta fanipalvelustaan. Toisaalta mangaa on kehuttu myös hyvin filosofiseksi ja pohdiskelevaksi. Luennolla tarkastelemme Gantzia kummaltakin taholta, sekä esittelemme muun muassa sen tunnetuimpia ja ikimuistoisimpia hetkiä. Luento sisältää jonkin verran spoilereita, mutta sarjaa ennalta tuntemattomatkin ovat erittäin tervetulleita seuraamaan!
Länsimaissa anime-tyylinen kuvakieli mielletään helposti ohimeneväksi vaiheeksi nuorten taiteilijoiden kehityksessä. Anime-vaikutteista kannustetaan häpeilemättä irtautumaan, eikä niitä sisältäviä teoksia oteta yhtä vakavasti kuin perinteisempiä esikuvia. Anime-studioiden tai mangakoiden tekemää, esteettisesti ja ammattimaisesti vaikuttavaa työtä ei voi verrata oikeiden taiteilijoiden teoksiin. Taiteen määrittelemätön monipuolisuus tuntuu määrittelevän itsensä vähän yksipuoleiseksi.
Negatiivisuus sikseen: tällä luennolla tarkastellaan animen ja mangan vaikutusta kuvataiteeseen niin länsimaissa kuin Japanissakin. Ovatko manga ja anime taidemuotoja muiden joukossa, ja voidaanko ne sellaisenaan hyväksyä osaksi korkeakulttuuria? Entä onko anime-tyyli jo niin puhkikulutettua, ettei sillä voi enää tehdä varteenotettavia teoksia? Ja etenkin: kannattaako opettajan ja luokkatoverien väheksyvistä puheista välittää, vai ymmärretäänkö ne väärin?
Mikä on sankarin olemus? Kuka on sankari ja millaisia uhrauksia sankarius vaatii? Ohjelmassa käydään läpi Joseph Campbellin luoman sankarimyyttiteorian pohjalta sankarimyyttejä ja millaisia haasteita sankarit ovat ympäri maailmaa joutuneet käymään läpi. Esimerkkejä otetaan niin japanilaisista myyteistä kuin animeista ja mangoista. Vilkaisemme myös supersankarimyyttiä ja pohdimme niiden vaikutusta nykyanimeihin ja mangoihin.
Rurouni Kenshin on romanttinen toimintasarja, jossa ottavat yhteen miekat ja aatteet. Pinnan alla kytee kuitenkin klassinen tragedia - ainakin jos parin vuosituhannen takaista Aristoteleen runousoppia on uskominen. Luennolla analysoidaan Rurouni Kenshiniä runousopin sovelluksin sekä tutkitaan, missä muodoissa aristoteliset elementit teoksessa esiintyvät ja kuinka ne sitä palvelevat.
Anime on usein mielikuvituksen tuotetta. Tästä huolimatta siitä voi löytyä visuaalisia jälkiä meidän maailmastamme. Ehkäpä olet huomannut Free!:n ja Iwamin kaupungin yhteyden, tai tunnistanut Prinsessa Mononoken maisemista Yakushiman saaren. Tällaiset havainnot tuovat alueelle usein animeturisteja. Mutta miten tämä näkyy katukuvassa? Tuoko animen katselu jännitystä matkailuun? Näyttävätkö ne paikat edes oikeasti samalta? Luennolla pohditaan näitä aiheita puhujan omakohtaisilla kokemuksilla höystettynä.
Unohda pariutumisoppaat ja -luennot ja tule oppimaan miksi kaksiulotteiset hahmot ovat niin ihania. Mutta ovatko animetytöt todella niin ihania kuin päälleppäin vaikuttaisi, ja mitenkäs silloin kun tyttö ei ole ihminen, tai teknisesti ottaen edes tyttö? Mitä ulottuvuusero aiheuttaa, ja vaurioituvatko herkät mielemme näissä yksipuolisissa romansseissa? Huom! Luento sisältää suuria määriä oikeita mielipiteitä parhaista tytöistä!
Battle royale ja Bio-meat: nectar edustavat survival-mangaa parhaimmillaan. Luennolla tutustutaan näihin kahteen sarjaan ja tarkastellaan niiden kautta erilaisia teemoja, kuten sankaruutta, pelkuruutta, ihmisyyttä, inhimillisyyttä ja maailmanpolitiikkaa. Myös yleisön mielipiteet käsiteltäviin aiheisiin ovat tervetulleita. Väkivaltaista materiaalia tiedossa, spoilerit mahdollisia.
Naisille suunnattu BL-manga käsittelee miesten välisiä suhteita monesti fantasiana, mutta aihetta voi lähestyä myös realistisemmasta näkökulmasta. Millaisessa valossa homoidentiteettiä ja seksuaalivähemmistöjen asemaa on kuvattu BL:ssä? Onko kuvaus vuosikymmenien saatossa muuttunut? Aihetta tarkastellaan runsain esimerkein sekä klassikoiden että vähemmän tunnettujen sarjojen kautta.
Animekäsikirjoittajanakin tunnetun Mari Okadan nimi putkahtelee esiin monien nykysarjojen tekijälistoilta. Kuka on tulkitsija nuorten tuntojen takana ja voiko ja sateessa itkeviä tyttöjä kuvaamaan tottuneelta odottaa muutakin kuin kyyneliä ja ulinaa? Luento perehtyy Mari Okadan uran vaiheisiin, kehitykseen, teemoihin ja animesarjoihin, joita Okada on ollut tekemässä.
Tässä esityksessä pintaraapaistaan läpi Japanin huumehistorian, alkaen hampun roolista japanilaisessa kulttuurissa, Japanin opiaattikaupoista, ja siirrytään Nagai Nagayoshista toisen maailmansodan kautta yakuzoihin ja aina nykypäivän suitsukekauppoihin.
Welcome to NHK kautta toimii siltana todellisuuden fiktion maailmaan ja esittelen millaisia huumausaineita animeissa on esiintynyt ja millaisessa valossa ne on näytetty, sekä miten psykedeelistä kokemusta on kuvattu animessa. Vähäinen määrä mangaesimerkkejäkin saattaa näkyä, ja NHK:n kohdalla keskityn paljolti romaaniin. Katsellaan pätkiä animeista siinä määrin kuin puhumisen lomassa tunnissa ehditään.
10. Yusuke Kishi
• Isola: Persona 13 (1996)
• The Black House (1997)
• Chirping of Angels (1998)
• The Crimson Labyrinth (1999)
• Blue Flame (1999)
• The Glass Hammer (2004)
• From the New World (2008)
• The House of Will-o'-the-Wisp
(2008)
• Lesson of the Evil (2010)
• Dark Zone (2011)
• The Locked Room Murders (2011)
62. Summaus
• Yhteiskunnan kuvaus kertojahahmon kautta
tuo sarjaan uuden mausteen
• Pintapuolisesti kaikki näyttää ihanteelliselta;
elämä tasapainossa ja luonto puhdasta
• Shinsekai Yorin yhteiskunta on rauhaisa utopia
– Utopiasta dystopiaan on lyhyt matka...
Luennon voisi aloittaa kuvasarjalla siitä, mitä sarja on ja mitä se ei ole. Kuvien näyttäminen kestäisi aina muutaman sanan verran eli siirtymät olisivat hyvinkin nopeita.Netissä olen usein törmännyt siihen luuloon, että SSY on jotain yaoita. Tumblreissa pyörii paljon juuri tämän sliden kuva ja moni lähtee katsomaan sarjaa siksi, että poikia pussailemassa – vaikka kaikki tämä kestää tasan yhden jakson verran eikä siihen palata. Haluaisin sanoa, että SSY ei ole kuvasta huolimatta joku jaajo vaan sarja monenlaisista asioista, kuten
Molempien sukupuolien ja jopa lajien välisestä ystävyydestä
Pelosta, kamalista asioista ja ihmiskunnan virheistä.
Virheistä, jotka johtivat ja voivat myös tulevaisuudessa johtaa ihmiskunnan tuhoon
Se on kuitenkin hyvin kaunis sarja, joka kertoo kaiken pahan ohella rakkaudesta ja luottamuksesta
Ja mikä tärkeintä: toivosta ja siitä, että ihmiset voivat ottaa ehkä opikseen.
Ja tähän loppuu intro, oikeastaan alkusanat toimivat promopätkänä koko luennolle ja sen jälkeen väki voi joko pysyä salissa tai painua katsomaan AKB-luentoa tai leikkimään pusupiiriä. Tätä ei tarvitse sanoa.
ShinsekaiYorinkirjoittajaYusuke Kishi on menestynyt science fiction-kirjailija.Tutustuilajityypiinsäyläasteella (olikochuunibyoo?!) jalukikuulemmaniinkinpaljonkuinseitsemänkirjaapäivässä. Yliopistoaikoinalopettikirjoittamisenmuutamiksivuosiksi, muttapalasitakaisinjuurilleen.2008 julkaistuShinsekaiYorioliKishinensimmäinenanimeksisovitettukirja. Kirjailija itse oli ilmeisesti ainakin jossain määrin mukana animen tekemisessä, käväisi episodi 3:ssa voicettamassa sivuhahmoaThe Crimson Labyrinth on päässytmaailmallekinasti, Amazonistalöytyyostettavaksi. IlmeisestiherrantunnetuinteosjaAmerikka-debyytti. SaanutJapaninjonkunkauhukirjallisuusjärjestönpalkinnonkahdesti, jotenmelkoturvallistaolettaa, ettäsuurinosakirjoistamyöskauhugenrenallemahtuvaa.
Lessons of the Evilistä on tehty myös draamaleffamikälie
Shinsekai Yorista on tehty kolme erilaista versiota.Kirja vuonna 2008, ei vielä ainakaan virallista käännöstä. Kaksi osaa.Tooru Oikawan piirtämä manga keväällä 2012, ei vielä päättynyt.A-1 Productionsin anime alkoi syksyllä 2012 ja päättyi maaliskuussa.
Manga-näyttää B-luokan ecchisarjalta a la To-Love-Ru-keskttyy alussa enemmän Reikoon, joka skipattiin animessa turhana hahmona, Mamorun rooli aluksi pienempi-Sakin ja Satorun puukohtaus korvattu hyvin paljastavalla Marian ja Sakin kohtauksella.-Tiimi 1 ei menetä cantuksiaan eivätkä tapaa Minoshiroa, joka informoi asioista-Shunista tulee karma demon jo reissussa, ei sen jälkeen, 13-15-vuotiaana-Karmademonius näyttäytyy epämuodostuneina puina.-Shun tapetaan heti retken jälkeen, ei myöhemmin.-Minoshiron infodumppi tulee retken jälkeen
Kirja muistuttaa välillä erästä toista suosikkisarjaa ja sen light novel-version lukua 16.5
Ja anime taas on värisävyjen ja vihjailevuuden riemujuhlaa.
Tosin laatulehti Megami Magazinessä Sakia ja Mariaa tuotteistetaan aivan häpeilemättä eikä paljasta pintaa puutu kummastakaan kuvasta.
A1Masashi Ishihaman (ohjaaja) ensimmäinen pääohjauskeikka, ennen tätä ohjannut lähinnä openingeja ja satunnaisia episodeja sekä animoinut, plus antoi maailmalle Eikenin hahmodesignit... Ja Speed Grapherin irstaine setineen myös.Masashi Sogo (pääkäsikirjoittaja) pysynyt käsikirjoituspuolella koko uransa ja ehtinyt moneen sarjaan, mutta aikaisemmat pääkäsikirjoittajan pestit sarjoissa Bleach, Fairy Tail, Prince of Tennis, Tokyo Mew Mew ja tämä. http://www.animenewsnetwork.com/encyclopedia/anime.php?id=1003 (Sekä Lumikuningattaresta tehty anime. Kaikkea ne ehtivätkin.) Gantz on ainoa edes etäisesti SSY:tä muistuttava sarja miehen pääkirjoittajapesteissä.Animaatio-ohjaajista:Jaksot 5 ja 10 outopallo-ohjaajan Shigeyasu Yamaguchin (Casshern Sins) tekemät.
Studiona A-1 on nykyisin tunnettu värikkästä ja pirteistä sarjoista, joissa on keskitason animaatio. SSY poikkeaa valtavirrasta verrattuna esim. toiseen, muutamaa kuukautta myöhemmin alkaneeseen sarjaan eli Vividrediin.Vividred on post-Madokaalinen sarja kaikilta elementeiltään ja myös originaalituotos. Sitä ei siis periaatteessa voi verrata SSY:hyn, mutta pitihän yksi takamus kuitenkin saada mukaan.
OP vain kahdessa jaksossa, ääninäytettä myöhemmin.ED kaikissaHanazawa Kana (Maria) ja Risa Taneda (Saki) laulavat kumpikin yhden ED:n. Hanakana tokan, Taneda ekan.Antonin Dvorakin New World Symhonyn (yhdeksäs sinfonia) toinen osa Largo alkaen 12:40Going Homekohan se oli.Käytetään paljon, etenkin lapsuudessa, mikä luo myöhemmin erittäin tehokkaan vaikutuksen sen soidessa ensin Marian ja Mamorun kadottua lopullisesti ja toisen kerran kylän palaessa raunioiksi.OSTin tekijä Shigeo Komori on tehnyt musiikkia lähinnä Itsuka Tenma no Kuro Usagiin, K-Oniin ja genrensä megaklassikkoon Arcana Famigliaan (älkää uskoko kaikkea)
Jyoroku = PK, Cantus, The Force, jne.Death Penaltytjnetähän.Psykokinesia eli PK, josta aiemmin käytettiin nimitystä telekinesia eli TK, tarkoittaa kykyä vaikuttaa esineisiin, organismeihin ja tapahtumiin ilman fysikaalisia keinoja. Populaarikulttuurissa termillä viitataan yleensä kykyyn liikuttaa esineitä pelkästään ajatuksen voimalla. Psykokinesia on luonteeltaan paranormaali ilmiö. Sen olemassaolosta ei ole selkeää ja kiistatonta tieteellistä näyttöä.Raman –Klogius syndromeEsittivättästäsensuuntaisiateorioita, ettäpotilaalla on kokoajanturvatonjavainottuolojanämäiskevätmaailmaavastaanennakoivanaitsepuolustuksena a la Higurashi no NakuKoroninHinamizawa-syndrooma, tai jotainaivokemikaalientasapainosta, pitäätarkistaauudestaan.Noin 30 tapaustadokumentoidussahistoriassa, kaikkipaitsikaksipoikia.Klogiusolikirjanmukaansuomalainenhavainnoitsija.The Hashimoto Appelbaum syndromePaniikkihäiriönkaltaisentaudinoire. Ehkäenemmänkinnaistenongelmasarjassa. Tomikoesittivihjauksia, että “honest and kind” persoonallisuustyypitovatalttiimpiatälle. Minulletuleejostainsyystämieleentiettyperfektionismi.Wikipedia “Paniikkihäiriö alkaa usein nuoressa aikuisuudessa: karkeasti noin puolilla paniikkihäiriöstä kärsivillä sairaus on alkanut ennen 24. ikävuotta. Naiset saavat sairauden kaksi kertaa todennäköisemmin kuin miehet.”
Juuryoku = PowerHacchoujime = Sacred Barrier (myös niin chuuni Horrible)Akkii = OgreGouma = Karmic DemonBakenezumi = Monster RatKissat = Trickster Cat (lapset) & Impure Cat (aikuiset)
Juuryoku = the ForceHacchoujime = the RopesAkkii = DemonGouma = Deed-devilBakenezumi = Goblin RatKissat = Faker-cat (lapset) & Fell-cat (aikuiset)Rottien siirtokunnilla melkein latinankuuloiset nimet.
Juuryoku = cursed powerHacchoujime = the boundary ropeAkkii = AkkiGouma = GoukiBakenezumi = BugratKissat = Faze Cat (lapset) & Filth Cat (aikuiset)Puhtauden Temppeli onkin buddhalainen temppeli.
Juuryoku = gravityHacchoujime = HacchoujimeAkkii = sekaisin Akki ja evil spiritGouma = Bakenezumi = Kissat = Spirit of the Cat/Cat Spirit (lapset) & Cat of Impurity (aikuiset)
Koko SSY on 40-vuotiaan Saki Watanaben kertoma tarina.Saki on hyvin epäluotettava kertoja (vrt. Kyon, Jintain Watashi), joka epäluotettavuutensa lisäksi kertoo kymmeniä vuosia stten tapahtuneita asioita.Tapahtumat kerrotaan Sakin näkökulmasta ja esim. muiden hahmojen ja maailman laajenemisen kuvailu riippuu paljolti siitä, miten Saki nämä missäkin elämänvaiheessa kokee.Saki myös kirjoittaa itsensä paljon turhemmaksi hahmoksi kuin mitä onkaan – eihän tarinan päähenkilö ole hän vaan ihmiskunta.Lisäksi Saki ei itse näe itseään mitenkään erityisenä ja siksi Sakin cantus-kyky vaikuttaa katsojasta joskus jopa mitättömältä. Ehkä Saki toisaalta ei ollut hyvä cantuksen käyttäjä vaan vahvuus oli nimenomaan inhimillistä ja liittyi kykyyn sopeutua. Saki on myös lapsista uteliain.
ShunShunia Saki käsittelee hirveän ideaali-ihmisen tasolla. Shun on Sakin prinssi, täydellinen, älykäs, ei voi tehdä mitään väärin. Aika on kullannut muistot ja Shunissakin oli vikana tietty ylenkatseellisuus. Minulle jäi myös se mielikuva, että Shun ei koskaan ollut oikein kunnolla messissä muiden hauskanpidossa. Haluaisin ehdottomasti tietää, voiko luokkatovereina olla eri-ikäisiäkin, koska Shun vaikutti vanhemmalta kuin muut, ei tuntunut olevan samanlaisilla tunteilla mukana melkein missään vaan viileä etäisyys huokui vähän kaikesta ja tuntui olevan aivan liian älykäs mihinkään.MariaMarian Saki näkee sekä parhaana ystävänä ja muistaa samalla, että oli Marian syytä, että kotikylästä kuoli vähintään 2/3 ihmisistä (miksiköhän vain Marian, kun Mamorussakin oli vikaa?). Mariaa kuvaillaan kauniiksi, eloisaksi ja aktiiviseksi ja näin tyttö saattaisi kaveriaan tai ensimmäistä ihastustaan kuvailla. Tyttöjen väliset rakkaussuhteethan ovat tietyssä iässä aivan normaaleja.SatoruSatorua Saki piti aluksi ärsyttävänä päällepäsmärinä, jolla oli huono huumorintaju ja välillä jopa agressiivinen asenne elämään. Tämä kuitenkin muuttuu siinä vaiheessa kun Shun kuolee ja Maria ja Mamoru poistuvat kuvioista. Satorusta tulee Sakille tärkein ja lopuksi kai kehittävät jonkinlaisen rakkaussuhteenkin, josta lisää tuolla alempana!Huomasin myös, että Saki ja Satoru onnistuvat ärsyttämään toisiaan joka ikisessä arkissa. Lapsina riitelevät jatkuvasti vaikka muiden kanssa eivät niinkään, teininä sama juttu kunnes alamäki alkaa ja aikuisarkin alussahan ne olivat riidoissa, ennen kuin onnistuivat sopimaan.Satoru on huomionkipeä.Mamoru ja ReikoMamorun ja Reikon kuvailu riippuu niin paljon teoksesta, että hahmoja on vähän vaikea analysoida. Animessa ja mangassa Reiko on ykköstiimin neljän jäsenen kaveri ja Mamoru tuli uutena mukaan, kirjassa sekä Mamoru että Reiko olivat ulkopuolisia, Molemmat kuitenkin muistetaan hiljaisina lapsuudenystävinä - Reikoon liittyvät muistot ovat hyvin häilyviä ja Saki toteaakin vain, että Reiko ei osannut mitään.Mamoru muistetaan suojelua tarvitsevana ulisevana narukätenä, joka kuitenkin osasi piirtää todella todella taitavasti. Ryhmän tasapaino Minusta tiimin 1 jäsenet voi jakaa kolmeen ryhmään Introvertit Siltä väliltä Ekstrovertit Mamoru Shun Maria Reiko Saki Satoru Lisäisin tähän ehkä, että Reiko poislukien ne edustavat hyvin myös perinteisiä "neljän temperamentin persoonallisuuksia" plus yksi, joka lisättiin myöhemmin. Vai miksiköhän niitä suomeksi kutsuttiin? Maria on sangviininen (iloluontoinen ja ihmissuhteisiin painottunut), Satoru koleerinen (helpoiten vihastuva ja haketuu johtajan asemaan), Mamoru melankolinen (hermostunein ja vaikein saada pitämään hauskaa ajattelematta mitään), Shun flegmaattinen (hyvin mukautuvainen, mutta ei tunnu myöskään tuntevan mitään kovin vahvasti ja ei päästä ketään oikein kunnolla lähelle) ja Sakille jää supiini...nen? Mikähän sen suomenkielinen nimi on? porukan tunteellisempana sovittelijana. Jos koulun rehtorilla on ollut yhtään järkeä, se on pistänyt kuusi hyvin erilaista nuorta ryhmään juuri siksi, että Shun ja Saki toimisivat porukan tasapainottajana ja Maria ja Satoru antaisivat vähän lisäpotkua Reikon ja Mamorun kouluelämään. Koska Reiko poistetaan nopeasti, ryhmän tasapaino särkyy ja Mamorusta tuli se ainoa nysvä joka taas ei ryhmäkontekstissa toimi, koska nysvä jää henkilöksi, joka jätetään peränpitäjäksi.Katsottuani niiden tekemisiä lapsina tuntuu myös siltä, että väliporras vähän ryssi homman. Saki ajautui luonnostaan lähinnä juttusille/väittelemään ekstroverttien kanssa, Shun oli vähän lähempänä introverttikaksikkoa, mutta oli sen verran etäinen kaveri kaikkia paitsi Sakia kohtaan, ettei koskaan onnistunut kiskomaan näitä mukaan.
Ihmissuhteet monimuotoisia ja ikävaihesidonnaisia.Tummanpunainen on parisuhde (storge, eros), pinkki on ystävyysrakkaus (philia), punainen on romanttinen rakkaus (agape), sininen on sukulaisuussuhde (storge), vihreä on ystävyys, liila on mentorisuhde, värit keskusteltavissa, hahmoja voi lisätä. Tarkoituksena oli esittää se, miten kukaan hahmoista ei oikein osaa määritellä rakkauttaan. -Sakin ja Shunin suhde on molempien ensimmäinen rakkaus ja jos Shun olisi elänyt aikuiseksi asti, varmasti olisi muuttunut kypsäksi rakkaudeksi ja olisivat menneet naimisiin ja hankkineet lapsia ja elämä onnellisena loppuun asti jne jne. -Sakin ja Marian suhde on minusta hyvin yksipuolinen eli rakastuneena osapuolena on Maria (joka saattaa ihan oikeastikin olla tyttöihin päin, en tiedä) ja Saki on mukana vain, koska muutkin ja koska tällainen käytös on oletettua nuorilta tuossa yhteiskunnassa ja koska Maria on rakas ja kaunis lapsuudenystävä. -Marian ja Mamorun suhde on Marian osalta äitilapsisuhde, jossa Maria on suojeleva osapuoli ja Mamoru on suojeltavissa. Mamoru puolestaan oli hyvin ihastunut eläväiseen Mariaan, kuten hiljaisilla introverteillä usein tapana on ihastua ekstrovertteihin. Ilmeisesti molemmilla on jotain lämpimiä tunteita toisiaan kohtaan ja lisääntymispuolikin hoituu, mutta veikkaan, että tämä johtui nimenomaan siitä, että molemmat olivat hyvin yksin ja siitä, että aikuisten oletettiin tuottavan jälkeläisiä. -Satoru oli todennäköisesti homo- tai biseksuaali. Satorun ja Shunin teinisuhteessa Satoru oli agressiivisempi ja tapaili Shunin jälkeen myös muita. Tavallaan Satoru sopeutui yhteiskuntaan ja vaihe jäi vähän päälle.Tosin täytyy mainita, että Satoru uudessa suhteessaankin katseli lähinnä Shunin perään ja näytti olevan kiinnostunut siitä, oliko tämä mustasukkainen. Muistatko Potterit? Vähän mallia Ron ja Hermione, jotka tapailivat muita tehdäkseen toisensa kateellisiksi, ainoastaan yksisuuntaisena. -Rargh, en ole mikään parittajatyyppi, jonka mielestä Harmonian on oikein, mutta Ron ja Hermione tuntui todella todella väärältä ja tuntuu edelleenkin. Jos tosiaan oletetaan, että Saki on hyvin epäluotettava kertoja, selittäisi itse asiassa saman tien kaiken siitä, kuinka yksipuolisia niiden molempien teinisuhteet tuntuivat olevan. Jos Saki mielsi Shunin jonnekin jumalasta ylöspäin, ei kai sitä näkisikään kuinka poika osoittaisi mitään tunteita jollekulle muulle. Vaikka rivien välistä kyllä minusta välittyi sekin, että Shun välitti myös. -Sakin ja Satorun suhde syntyy nimenomaan tarpeesta olla sen ihmisen kanssa, jonka kanssa on ollut pisimpään ystävä. Suhde kehittyy siksi hitaasti enkä ole ihan varma siitä, onko se romanttisuudessaan verrattavissa Sakin ja Shunin suhteeseen vai onko enemmänkin sellainen "no meitä on kaksi, mennään yhteen, jotta olemme paremmassa turvassa tässä vaikeassa maailmassa"-suhde. Suhteen huippukohta on se, kun molemmat vat valmistautuneet uhrautumaan toisen puolesta – sekä ystävyydestä että ehkä rakkaudestakin. Molempia yhdistää myös rakkaus Shuniin. Lapsuusarkissa Satoru kyllä vaikuttaa melko perinteisesti ihastuneelta. Kinastelee Sakin kanssa jatkuvasti ja on yleensä varsin kunnioittava Shunia kohtaan, mutta ärsyyntyy aina nähdessään Sakin katselevan tämän perään ja sanoo jotain provokatiivista. Toki siitä, onko ihastus Sakiin vai Shuniin vai vähän molempiin voidaan miettiä.
Kertojuus ja miten se vaikuttaa tarinan käsittelyynMaailman käsittely elämänvaihdeiden kauttaLapsena kaikki näyttää valoisalta, ihanalta jne. Maailma on vieras ja sen hyvät puolet nähdään, aikuiset suojelevat eikä paha ole näkyvissä.Paino tosin sanalla näkyvissä, lasten pelottelu kaikilla mahdollisilla urbaanilegendoilla ja huhuilla on ilmeisesti äärimmäisen suosittua. Se että nämä pysyvät suullisessa perinteessä urbaanilegendoina, poistaa myös uhan tunnun ainakin pääporukalta. Muut pelkäsivät tarinoita enemmän.
Koulun alkuKoulussa ei muodosteta normaalista poiketen uusia ystävyyksiä vaan ryhmä yksi on kasvatettu jo ennalta yhteen. Mitä nyt Mamoru tulee uutena mukaan.Jotain epämääräistä näkyy siellä täällä, lapsia katoaa mutta asialle ei voida tehdä mitään, ei tajuta mitään eikä mahdeta mitään. Silti lapsille jää voittoisa tunne höynäytettyään aikuisia, rottasotiin joutuminenkin tuntuu enemmän seikkailulta kuin hengenvaaralta, Squealer on ennemmin pelkurimainen sidekick...
Teini-ikäTeini-iän sijoittuminen sarjan ensimmäiselle puoliskolle.Jos nyt oikein tajusin, ihmiset ovat muuttuneet kaikenlaisen geneettisen muokkauksen myötä niin, että fyysinen läheisyys ja intimiteetti tuottavat huomattavaa hyvää oloa ja ovat vähän kuin ehdollistunut refleksi tapana poistaa stressiä. Koska yhteiskunta tuntuu pitävän homosuhteita normina (ainakin siihen asti, että tulee se koulun sponsoroima rakkaudentunnustus heterovoimin), voisi tietysti ajatella tämän olevan tapa kanavoida ihmisten libido ja opettaa näitä parisuhde-elämään ilman vaaraa teiniraskaudesta, kun vanhemmatkin ovat vielä ”poistettavassa” iässä. Muutenkin SSY:n rakkauselämä on aika jännää, Maria piti itseään loppuun asti Sakin ystävänä ja rakastajana yhtä aikaa mutta kehoitti MYÖS Sakia etsimään miehen. SSY:n yhteiskunta saattaa olla jossain määrin myös polyamorinen. Heteronormatiivisissa suhteissa tehdään lapset ja oman sukupuolen kanssa vietetään enemmän aikaa yhteiskunnan rakenteen vuoksi. Näin olisi käynyt, jos Shun ja Saki olisiva pariutuneet, Satorun kanssa asetelma on neutraalimpi.Yhteiskunnan mädemmät osat paljastuvat kaikessa karmeudessaan, mutta niitä vastaan taistelun vaikeus osoitetaan myös, mistä seuraa pakotettua kasvua osaksi sitä aikuisten järjestelmää, joka on esitetty tähän asti sarjan pääpahiksena... Tai pako. Squealer ilmestyy uudestaan hienon ihmisnimen ja panssarin kanssa ja vaikuttaa yhtäkkiä maireudessaan erittäin creepyltä ja uhkaavalta hahmolta. Ensimmäisessä arkissa vältetty kuolema tulee takaisin korkojen kera ja kahmaisee yli puolet päähenkilötiimistä, vaikka sitä ei vielä tiedetäkään.
26-veeVastuu yhteiskunnallisista asioista lisääntyyMuuten hahmot eivät jännästi muutu teini-iän jälkeen. Ulkonäkö pysyy melkein samana eikä luonnekaan muutu. Tämä on sinänsä poikkeuksellista, että yleensä aikuiseksi kasvaminen tarkoittaa usein animessakin ”she is all grown up”-ilmiötä ja muutokset ovat valtavia. Oikeastihan muutokset ovat lähinnä henkisellä tasolla ja 16-vuotias tyttö näyttää melkein aina 26-vuotiaana samalta, pukeutumistyyli vain muuttuu (olettaen, että elämään ei ole kuulunut viittä lasta, huonoa ruokavaliota, onnettomuuksia ja henkilökohtaisia tragedioita.Yhtäkkiä lasten katoamisesta ei puhuta enää mitään ja ennen niin kapinallisenoloiset Saki ja Satoru viettävätkin itse asiassa viime hetkiä lukuunottamatta koko arkin pelastaakseen järjestelmän, jota vihasivat niin pitkään. Squealeria ei näy lainkaan, tulee takaisin varsin vaatimattomannäköisenä ja hylkää panssarin, ihmisnimen... Ja valheet.Aikuiset eivät olekaan kaikkivoipia.
40-veeSSY:n yhteiskunnassa 35+ oli ilmeisesti jo äärimmäisen ennätysmyöhäinen synnyttäjä, T: kirja. Joko olosuhteet muuttuivat sitten sodan tai S+S päättivät, että jälkipolville jätettävän kirjan lisäksi olisi hyvä yrittää jatkaa sukuakin sinne asti. ...ja tämän yhden topicin mukaan ilmeisesti olisivat mieluusti pyöräyttäneet vaikka heti, mutta lapsi olisi ollut megaisossa vaarassa tulla akkiksi tai goumaksi.Saki ja Satoru ovat kokeneet paljon pahaa, mutta säilyttävät idealistisuutensa loppuun asti. Moni samanlaista kokenut saattaisi jättää lisääntymisen väliin, koska eivät halua tuottaa tuskaa jälkipolville.Saki toisaalta uskoo siihen, että kierteen murtaminen on mahdollista, mutta on se, siitä lisää ehkä myöhemmin?
2011 PK0,3 % väestöstä eli 2100 miljoonaa käytti PK:taAlkoi pojasta, jolla oli kyky avata lukkoja -> raiskasi 19 naista ja tappoi 17 heistä.Diskriminaatiota, epäjärjestystä, sotaaKaaos kesti about 500 vuotta
Ihmiskunta jakautui tutkijoihin + PK, orjahallitsijoihin + PK (feodaaliherrat), keräilijöihin ei-PK ja rosvoihin + PK19 orjahallintoa, Japanissa 4. Holy Cherry Blossomilla 94 hallitsijaa 570 vuoden aikana eli yhden hallituskausi oli keskimäärin 6,5 vuotta, täysiä sekopäitä
Historiallisia kohtauksia kuvataan muuten aina jotenkin erityisellä tyylillä, joko hyvin pelkistetyllä kuten tässä tai sumuisella, kuten aiemmassa kuvassa. Tämä luo loistavan kontrastin muun sarjan yleisilmeeseen.Sama juttu kertomusten kanssa. Erittäin hyvä päätös tekijätiimiltä.
Mutta Sakin ja kumppaneiden maailma on ainakin ulkoisesti kaunis ja tasapainoinen.Kyläyhteisöt ovat melko pieniä, noin Kamisun alue 66 on noin 3000 ihmisen koti (kotimaisten Hartolan ja Utajärven kokoinen), Kamisun alue 66 on jaettu pienempiin alueisiin, joita on seitsemän. Ihmisiä koko planeetalla on Sakin mukaan alle 100k, mutta Saki ei tiedä kaikkea.Ilmeisesti Japanissa on muitakin kyliä, mutta ne ovat hajallaan ja väkeä on hyvin vähän. Kylien välisiä avioliittoja ei tapahdu eikä yhteistyötäkään animen mukaan näytä juurikaan olevan. Synnyt kylässä ja kuolet sinne, ulkopuolelle ei ole mahdollista päästä.
Kamisu on alueena melko puhdas ja luonto näyttää muutenkin hyvin siistiltä.Yleensä nykyfiktiossa yhteiskunnan taantumisen syy on saastuminen, mutta näin SSY:ssä ei ole. Tokion alue on toisaalta asuinkelvoton eli saasteita ja 1000 vuoden takaisia jätteitä on olemassa edelleen. Japanin ulkopuoleisesta maailmasta animessa ei puhuta vaan sarja on hyvin japanikeskeinen, kuten anime yleensäkin. Kirjassa enemmän mainintoja PK-epidemian ja sen seurausten maailmanlaajuisuudesta.Ihmisten voima on poistanut epäpuhtauden asuinkelpoisilta alueilta.
Ihmiseteivätvoihillitävoimiaantäysinvaanosaniistävapautuuluontoonjamuuttaasitäjatkuvasti.Eläimiä vähän, kaikki mutatoituneita petoja. Ainakin köysien ulkopuolella, missä ihmisiltä vuotanut Cantus ja alitajuisen pelon täyttämät ajatukset muuttavat niitä melkoisen jäätävillä tavoilla, köysien sisäpuolella eläimet ovat melko normaaleja. Huomionarvoista, koska niin monessa fantasia/postapokalyptisessä/missä tahansa techittömässä maailmassa ratsastetaan hyvin usein jollakin. Täällä oli vain kanootit ja sukset ja sukellusvene. Ilmeisesti liikkuminen oli täysin cantusvoimaista.
Ihmiset kuitenkin näyttivät palanneen agraariyhteiskuntaanVäestöstä kuulemma 40 % on opettavassa tai tutkivassa työssä ja muut käsityöläisammateissa. Jossain episodissa 12-14 itse asiassa mainittiin ainakin yksi farmin tytär, se esimerkki-Gouma. Ilmeisesti farmareitakin on, mutta kenties näitä tarvitaan vähemmän, kun Cantuksella hoitunee suurin osa töistä.
Kirjan mukaan karja oli pitkälle cantusmanipuloitua. Vaatteet tehdää silkkiperhosen toukkien valmistamasta silkistä, kalat kasvavat kasvatusaltaissa, vilja on geenimanipuloituaAnimen antama kuva sarjan yhteiskunnasta on suppeampi, mutta kirjassa kaikki selitetään hyvin tarkasti. Tämä on ehkä ihan hyväkin, sillä jaksojen pituiset infodumppaukset eivät kiinnosta suurta osaa katsojia, vaikka SSY:n tahdituksessa ne ovatkin sarjan parasta antia.
Uskonto, miehet henkisiä johtajiaUskonto sekoittaa hindulaisuutta, buddhalaisuutta ja shintolaisuutta
HallitusmuotoVaikuttaa demokratialta, naiset vastaavat tärkeimmistä asioista. Järjestelmä tuntuu pohjautuvan monelle johonkin asiaan keskittyneelle ministeriölle, jotka ovat määrittäneet roolinsa kaikessa hyvin tarkasti, ”onks tää meiän homma eiku teiän”-tyylistä syyttelyä ei ole käytännössä lainkaan. Sakin äiti on kirjastonhoitaja (äärimmäisen tärkeä rooli, koska Sakin äiti ilmeisesti tiesi mm. massatuhoaseista), Tomiko-sama johtaa koko kylää... Ainakin jonkin verran, vaikka osastojen valta on ilmeisesti huomattava. Tomiko pystyi viivyttämään opetushallitusta kolme päivää, mutta nämä saivat tahtonsa läpi. Etiikkahallitus toisaalta on hieman hämärästi määritetty organisaatio, etenkin kun jäsenet pysyvät salassa. Ottaen huomioon, että Sakia haviteltiin seuraajaksi, voisiko ajatella etiikkahallituksen olevan täysin liittymätön mihinkään muihin avuihin ja olevan täysin persoonallisuuden ja psykologian varassa valittava virka?
-Koska vaatteiden pääasiallinen valmistusmateriaali on silkki, vaatteet ovat kevyitä, menevät hyvinkin pieneen tilaan (eli vaatteiden kantaminen repuissa on kevyttä ja vaivatonta) ja ovat viileitä kuumissa kesäoloissa. Vaatteet näyttävät ilmavilta. -Vaatteet näyttävät futuristisilta mutta samalla hyvin orgaanisilta ja siltä, että kaikki käytössä oleva materiaali on pyritty hyödyntämään. -Perusvaatteita koristellaan erilaisin nauhoin ja tupsuin, lapsilla enemmän kuin aikuisilla. -Mallit yhdistävät japanilaisia suoria kimonolinjoja ja myös länsimaalaisia vaatteita. Esim. muotibrändi goukin (http://www.gouk.jp/collection/) vaatteet muistuttavat aika paljon leikkauksiltaan SSY:n vaatteita, värimaailma vain poikkeaa paljon. -Lastenvaatteet aikuisten vastaavia värikkäämpiä ja yksityiskohtaisempia. -koulupuvuissa sukupuolierottelu värien osalta, koulupuvun kaulus on kimonokaulus ja sen päällä merimieskaulus. Pidän tätä jännänä.Koulupuvun analysointiaHarmoninen värimaailma, kimonorakenne, tytöille ja pojille eri väriset, mutta miksi liila eikä punainen tytöillä?Tyttöjen liila:InspiraatioMielikuvitusYksilöllisyysHenkisyysEmpatiaHallituttunteetJapanissamyöspyhäväri, jokasotiipäätelmiävastaan.PoikiensininenVakausTyyneysLuotettavuusKonservatiivisuusNäidenlisäksi on huomionarvoista, ettäpunainenyhdistetäänuseastiaggressioonjajohtajuuteen, jotkaovatkumpikinmelkoepätoivottujaelementtejäharmoniaaylistävässäkulttuurissa, jossakaikkipäätetäänkomiteoissajakunnianhimoaeijuurikaannäymissään.
Manga on ihan tyhmä, mutta siinäkin näkyy japanilaishenkinen maailma.
Yksityiskohtia, kulttuuri ja koulukengät
Epäinhimillisiksi muuttuneiden ihmisten rinnalla elää toinenkin laji.Yhteiskunnan paskatöitä tekevät kakkoskansalaisen asemassa olevat rotat, jotka kantavat, ruoppaavat ja ylläpitävät ihmisten valvonnassa sitä, mitä ihmiset eivät itse suostu tekemään.Koko yhteiskunta perustuu ihmisten psykokineettisille voimille, käännöksissä The Force tai Cantus jne. Voima luo sarjalle kiinnostavan tunnelman, mutta sillä on rajoituksensa, josta lisää myöhemmin.
Rottayhteiskunnan hallitsijoina kuningattaret, jotka hallitsevat varsin despoottisesti verrattuna. Ohessa oleva kuva antaa lisää tukea Squealerin väitteistä kuningattarista vainoharhaisina tyranneina, jotka eivät räpäyttäneet silmäänsäkään teloittaessaan alamaisiaan mistä tahansa oikeista tai kuvitelluista rötöksistä. Kohtelu itse asiassa varsin samankaltaista kuin ihmisiltä, mutta kuningatar sentään antoi jotakin takaisin yhteiskunnalle.
Ihmisten valvonnassa rottien sodankäynti yritettiin muuttaa ihmisten muottiin sopivaksi, kaksi armeijaa kohtaa maastoesteettömällä taistelukentällä ja ottaa yhteen. Toimintaa valvomassa ja lopputulosta raportoimassa tulee aina olla ihminen. Ihmisille lojaali Kiroumaru päätti ottaa tästä parhaan irti ja etsi käyttöönsä epämääräisen aineen, jolla soturit muuttuivat jotakuinkin tosimaailman ”berserker”-sotureita muistuttaviin olosuhteisiin. Rottien luontaisemmat taipumukset eivät kuitenkaan tule esiin täällä (yksi merkki lisää ihmisten omahyväisyydestä)...
...vaan viidakossa. Ulkomaailmaan vuotanut Cantus ja mahdollisesti rottien itsensä harrastama jalostus ovat synnyttäneet monia alalajikkeita, joita ne hyödyntävät sissisodankäynnissä. Puunoksaksi naamioitunut rotta, joka todennäköisesti toimii tähystäjänä näkymättömissä oleville jousiampujarykelmille, olemassaoleva järjestely paitsi oikeassa armeijassa tähystäjä liikkuu yhdessä tarkka-ampujansa kanssa...
Sammakkolajikkeita, joiden ei tarvitse hengittää, kenties kiduksellisia...
Tunneleita kaivavia myyrälajikkeita...
...ja muuten vain valtavia yksilöitä. Perusrotan fyysiset ominaisuudet eivät ole mitään päätähuimaavaa, niiden parhaat avut liittyvät lähinnä huomaamattomuuteen ja hiljaisuuteen, mutta kun niiden älykkyys yhdistetään eläinten erilaisiin luontaisetuihin, saadaan tappajia.
Ne pukeutuvat myös vihollistensa asuihin, herättävät sekasortoa ampumalla näitä kun nämä vähiten sitä odottavat ja bonuksena sekasortoon ajetut ihmiset tappavat toisiaan, jolloin tappajakin menehtyy.
Ne osaavat myös kesyttää eläimiä ja käyttää niitä vakoiluun sekä luultavasti viestinviemiseen, vert. ihmiset, joilla on karjaa, kotieläimiä ja kissoja tappotöissä.
Hyökättyään ihmisten kimppuun ne myös käyttävät tunneleita, jotka ovat liian pieniä täysikasvuiselle ihmiselle ryömiä läpi. Ja koska tunnelit ovat kylän alla, eivät ihmiset voi vain halkoa maata miten lystäävät. Vastustajalle liian pienet tunnelit olivat itse asiassa oikea taktiikka, jota vietnamilaiset käyttivät amerikkalaisia miehitysjoukkoja vastaan. Ylipäätään rottien sotataktiikka perustuu paljolti yllätykseen ja näkymättömistä iskemiseen sekä alituiseen vainoharhan luomiseen.
Juuri näistä olosuhteista syntyi Squealer, joka on monella tavalla lähes rottakansan kiteytymä: ensi silmäyksellä hyvin nöyristelevä ja säälittävännäköinen, ainakin alkusarjasta todistettu pelkuri, mutta kätkee taakseen pirullisen älyn ja kykenevyyden murhata sekä omin käsin että välillisesti tuntematta tunnontuskia. Kaikista valheistaan huolimatta Squealer tuntuu todella tehneen kaiken lajitovereidensa eteen vapauttaakseen nämä ihmisten piittaamattoman elitismin alta eikä oman egonsa tai vallanhimonsa takia, puhtaasti olosuhteita ajatellen olisi monessa muussa sarjassa sankari.Ihmiset taas pitävät pahimpana hirviönä kautta historian. Ottaen huomioon ihmisten tunkemisen toisten sisäpoliittisiin asioihin ja absurdin voimakkaat aseet tulee mieleen tiettyjä yhtäläisyyksiä asetelmaan Amerikka vs. kaikki maat, joihin se menee viemään demokratiaa.Kenties poikkeavin asia Squealerissa oli huomattavan hyvin toimiva itsesuojeluvietti verrattuna lähestulkoon kaikkiin lajitovereihinsa. Sotilaita Kiroumarua myöten ei koskaan hetkauttanut rynnätä kuolemaansa ja lajitoverien kuolemaa ei näytetty suuremmin surevan, mutta Squealer osoitti poikkeavan paljon molempia. Ehkä jonkinlainen mutaatio omassa lajissaan? Toisaalta hävittyään oli sitä mieltä, että ansaitsikin kuolla, koska epäonnistui, eikä osoittanut mitään pelkoa ajatuksesta.
Tällä on hyvä aloittaa, luo voimakkaan kuvan ongelmista.
Cantus, voima, PK on se asia, joka määrittää SSY:n yhteiskunnassa jokaisen. Kaikki vääryys johtuu aina siitä ja kaikki ongelmat palaavat suureen voimaan.Olisiko Harry Potter-vertailu tähän, mutta niin, että SSY:n yhteiskunta on paljon paljon epäreilumpi. SSY onkin periaatteessa sama, kuin Voldemort olisi lopulta voittanut ja päässyt pyörittämään yhteiskuntaa oman mielensä mukaan. Toki voimat vaikuttavat myös asiaan, SSY:ssä ei ilmeisesti oltaisi pystytty elämään samalla tavalla salassa.
Suuren voiman mukana tulee suuri vastuu.Pidetäänkö cantusta enemmän uhkana vai mahdollisuutena. Se on osa SSY:n ihmisten elämää kuten elektroniikka nykyihmisen. Ongelmat ovat samanlaisetkin, mutta cantuksen pahuus riippuu ihmisen pahuudesta. Silkan tuhovoiman takia siitä täytyy tehdä mahdotonta pahantekoon, mistä kaikki kamaluus sarjan yhteiskunnassa.Muuten se voisi olla neutraali voima, jota ihmiskunnan luontaiset paheet vääristävät, mutta se alitajuinen vuoto tekee siitä vähän luonnoltaan huonon jutun kaikelle ympäristössä.
Siksi maailma on vain yhden kortin varassa ja jos se yksi kortti kaatuu, kaikki muukin sortuu.Tätä SSY:n koulussa opetellaan: hallitsemaan korttitaloa ja pitämään asiat ehjinä. Sakin cantusnäytteet ovat lähinnä ylläpitäviä toimia tämän tulevan tehtävän mukaan. Lasin korjaaminen ja kokonaisuuden pitäminen ehjänä ovat yhteiskunnallisesti SSY:n maailmassa tärkeämpiä kuin Marian harrastama levitoiminen tai Kaiken tulee tapahtua järjestyksessä, samalla tavalla ja mahdollisimman pienimuotoisestikin, sillä suuremmat energianpurkaukset voivat johtaa yhteisön epätasapainoon ja yksi väärä ajatus voi tuhota kaiken.
SSY:n maailmassa ihmiset kasvatetaan jo alusta asti tietynlaisiksi, tukemaan tiettyä yhteiskunnan tehtävää. Tehtävä ei ilmeisesti riipu syntyperästä vaan persoonallisuudesta. Stressi tulevaisuudesta ja taistelu yhteiskunnallisesta asemasta eivät myöskään ole minkäänlainen ongelma.Koulu(t) tekee(vät) ilmeisesti kaikenlaisia persoonallisuustestejä salassa ja vanhempien valvonta on tiukkaa. Sarjan tietojen pohjalta lapset kasvavat perheen piirissä alakouluikään asti, jonka jälkeen maailma lajenee ja mukaan tulee ystävyyssuhteita.Yhteiskunnan rakennetta pidetään kontrollissa mielenhallinnalla, joka tuo oman ongelmansa. Ihmisen pintapuolinen käsityskyky maailmasta on melko suppea
Keskustelkaamme tällä slidellä elitismistä.Myös hieno kuvapari, koska sama kohtaus ja Tomiko on niin seesteinen kertoessaan tämän kaiken.Kaikki on hyväksyttyä. Oma kylä on tärkein, sen harmonia ylimmällä sijalla ja häiriötekijät niin kylän ulko- kuin sisäpuoleltakin poistetaan.Kyläläiset ovat keskenään varsin hyvissä väleissä ja riidat tuntuvat olevan harvassa. Kaikki pitävät yhtä, jos mikään ulkopuolinen mainitaan, ja jopa vanhemmat hyväksyvät lastensa menetyksen suuremman hyvän nimissä. Käsittäisin Tomikon roolin itse eräänlaiseksi devil’s advocateksi: ei tee itse suoraan juurikaan mitään, mutta kaikkien muiden päätökset kulkevat hänen kauttaan ennemmin tai myöhemmin, missä vaiheessa Tomiko kammottavan tyynellä ajatusketjullaan yleensä huomauttaa, mitä seurauksia teosta olisi ja jos ei pidä ideasta, painostaa hiljaa poispäin siitä. Mutta tämäkään ilmeisesti ei ole ehdoton valta.
Ihmisarvo saavutetaan vasta 17-vuotiaana, joten huonojen yksilöiden poistaminen on mahdollista milloin vain ja missä vain. Ihminen ei ole ihminen ennen kuin pystyy hallitsemaan voimansa ja käyttämään sitä tasaisesti kuten muutkin.Voimiaan väärällä tavalla käyttävät yleensä eliminoidaan mahdollisimman huomaamattomasti jo nuorella iällä. Koska lapsia manipuloidaan, he eivät ehkä huomaa tätä, mutta asiat tiedostavat aikuiset muistavat.Se ei kuitenkaan ole ongelma, sillä aikuiset valitsevat itse unohtamisen.Genetiikalla tai nepotismilla ilmeisesti ei ole kummallakaan asian kanssa merkitystä, koska Sakin perheessäkin vaikka äiti oli tärkeässä virassa, vanhempi tytär poistettiin... Ja silti tämän jälkeen nuorempi tytär valittiin. Tässä suhteessa ilmeisesti järjestelmä on täysin tasapuolinen. Poistamisen suhteen taas tuntuu olevan huomattavasti enemmän tulkinnanvaraa ja epämääräisyyttä.
Rottien asema käsitetään älyttöminä eläiminä, jotka eivät osaa mitään, tajua mitään tai ansaitse mitään muruja ihmisten pöydiltä, ja niiden odotetaan hyväksyvän tämä. Ihmiset olivat aidosti kummissaan, kun Squealerin yhdyskunta hyökkäsi takaisin tappokäskyn tultua ja eivät myöskään pystyneet tajuamaan, kuinka älykkäitä murhajuonia rotat pystyivät punomaan. Saki ja Satoru, jotka auttoivat kumpikin osaltaan rottakansaa ja pelastivat näitä ollen lähimpänä moraalisesti hyviä hahmoja, mitä tässä sarjassa oli, eivät myöskään nähneet touhussa yhtään mitään väärää ennen mainintaa siitä, että rotat olivat joskus olleet ihmisiä. Kaikki aihetodisteet myös viittaavat siihen, että rotat olivat aivan oikeassa pelätessään mielivaltaisia tuomioita. Ihmiset keskustelivat kyllä komiteoissa ja äänestivät näistä joukolla, mutta juuri elitismin takia käyttivät aivan eri standardeja kuin fellow ihmisiinsä, mikä johti logiikkaan luokkaa ”no eihän teitä kaikkia tapeta kun tosi isoista rötöksistä, missä ongelma?”
Teemana syklisyys2000-luvun taantuminen johti feodaaliyhteiskuntaan
Kun feodaaliyhteiskunnasta päästiin, alkoi kehitys.Noin 200 vuoden takaiset tapahtumat, joista Tomiko kertoo, ovat vaatetyylillisesti Meiji-kautta, jolloin Japanissakin pukeuduttiin länsimaisittain. Ajallisesti pätee myös, sillä Meiji-kausi alkoi 1851 ja päättyi 1912ish. Kaudella Japani avautui muulle maailmalle.
Tämä kuva myöhemmin Tomikon muistoissa, tyylillisesti ehkä 60-70-lukua. Tytöllä farkut ja cowboy-hattu.Tarkistettu kaksista eri subeista, Tomiko sanoi tämän tapahtuneen vain 20 vuotta ennen sarjan tapahtumia.
Saki ja Satoru eivät oikeastaan opi mitään matkallaan vaan päätyvät yrityksistään huolimatta toistamaan samaa kehää.Satoru suhtautuu edelleen elitistisesti rottiin, vaikka tietää niiden olevan geneettisesti ihmistä lähellä.Kumpikaan ei pysty näkemään, että tappaminen on väärin geneettisestä perimästä huolimatta.
Sama kausi, hyvin paljon samoja teemoja. Molemmat ryhtyvät ennaltaehkäiseviin toimiin poistaakseen yhteiskunnasta sinne sopimattomat vaaralliset yksilöt, mutta Psycho-Passin tehdessä tämä ennen maailmanloppua ja SSY:n maailmanlopun jälkeen tarkemmat metodit ovat varsin erilaiset, PP:n kylmä teknologia ja sosiopaattilogiikka joka on silti täysin kykenemätön mitään sen kokemuspiirin ulkopuolella olevaa vastaan vs. SSY:n täysi fiilispohja, tieteestä syntynyt ja testeillä ylläpidettävä mutta silti viime kädessä täysin mielivaltainen epätoivoratkaisu. Kaikki myös salataan visusti ja liikaa selville saavat yksilöt joko poistetaan tai näiden muisti pyyhitään. Kumpikin tekee mittavia määriä persoonallisuus- ja soveltuvuustestejä päättääkseen, ketkä sopivat ”hallitsevaan luokkaan”. Toisaalta tavat käsitellä virheitä ovat erilaisia: SSY:ssä virhearvion kohdalla todetaan ”oho” ja poistetaan häiriötekijä samaa tietä, Psykopassussa järjestelmä ei kykene käsittämään tehneensä virhettä, minkä takia ongelmalle ei tehdä oikeastaan mitään ilman huomattavaa ulkopuolista painostusta. Toisaalta jos epätoivottu aines pääsee järjestelmän nuotasta läpi, vapaan tahdon luovuttaminen järjestelmälle tarkoittaa kansan olevan täysin avutonta sen edessä. Nämä ovat mielenkiintoisia siitäkin, että ne ovat melkeinpä päinvastaisissa päissä puhdasta logiikkaa ja puhdasta intuitiota, mutta kummassakin on aika lailla yhtä paljon vastakkaisia elementtejä.Molempien päähenkilöt ovat fyysisesti varsin mitäänsanomattomia eivätkä myöskään älykkäimpiä ihmisiä ryhmissään ja tarvitsevat itse asiassa jonkin verran suojelua, mutta molempien voiman sanotaan tulevan kyvystä käsitellä kaikki mahdolliset kauhut ja vääryydet ja selvitä niistä ennätysnopeasti ilman minkäänlaista psykologista raunioitumista. Kyky hyväksyä maailman hyvät ja pahat asiat, if you will. Kumpikin myös on vankkumaton idealisti menetyksistä huolimatta ja yrittävät muuttaa järjestelmää sisältäpäin pitkää ja kivistä tietä kulkien vert. Pahikset Paha Bishi ja Squealer, jotka sotivat olemassaolevaa yhteiskuntajärjestelmää vastaan hyvin väkivaltaisin ja radikaalein keinoin, vaikka näiden tarkoitusperät eivät ole globaalin pahat. Lähinnä metodit, joilla niitä tavoitellaan.SSY ja PP olisivat voineet kilpailla yhdessä noitaminA-ohjelmapaikasta. SSY olisi sopinut sille jopa PP:tä paremmin.
Eräät kutoshomot ja myös avaruuden viittahomotMolemmissa painotus on niillä hahmoilla, jotka eivät sovi yhteiskunnan muottiin. Tarina kerrotaan siis eri perspektiivistä kuin SSY:ssä.
PK-juttujaThe Unlimited – Hyobu Kyousuke käsittelee esp-voimia ja niiden tuomaa konfliktia yhteiskunnassa.Nro 6 nyt muuten vain tulee mieleen.
Hunger games blah blahJotain muodikkaista dystopiakirjoista.
Animal farm myös
SSY:stä povattiin messiasta, joka pelastaa maailman moelta.Kirja on myynyt yli 500k, anime-BD:t eivät yhtään. Alitti Fractalet ja Manabit, myynti alle 600 lveyä.Taideanime ei yleensäkään myy, joten luvut eivät ole yllättäviä. Lisäksi anime näyttää kirjan mainokselta.
[23:38:59] <Hoothoot> That’s precisely what makes Shinsekai all the more terrifying: the factual evidence is minimal, and any information we glean may or may not be true. Likewise, our main cast also understands that something is fundamentally wrong here, despite not having the power to see all the events that we, the audience, sees.[23:39:07] <Hoothoot> Tämä on huvittavalla tavalla keskeneräinen ajatus.[23:39:27] <Hoothoot> Hahmot eivät näe maailmaa, jonka me näemme, mutta emmehän mekään näe maailmaa oikein.[23:39:53] <Haider> Niin, Shin Sekain vahvuus on juuri se, että se ei paljoa kerro, näyttää vain jotain mistä pitäisi vedellä johtopäätöksiä.[23:40:18] <Hoothoot> Jotka saattavat olla väärinkin.[23:40:50] <Hoothoot> Oikeastaan sarjan vahvuus on siinä, että kaikki saattaa olla huijausta tai saattaa olla totta, mutta sitä ei koskaan kerrota.[23:41:43] <Haider> Se visuaalinen tyyli vaihteluineen ja trippailuineen ei auta asiassa lainkaan.[23:41:54] <Hoothoot> Pahentaa vain.Kestää vaikka sata katselukertaa ja asioiden tietäminen vain pahentaa asioita.
