New Perspectives on HTML5 CSS3 JavaScript 6th Edition Carey Solutions Manual

New Perspectives on HTML5 CSS3 JavaScript 6th
Edition Carey Solutions Manual download
http://testbankbell.com/product/new-perspectives-on-
html5-css3-javascript-6th-edition-carey-solutions-manual/
Download more testbank from https://testbankbell.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankbell.com
to discover even more!
New Perspectives on HTML5 CSS3 JavaScript 6th Edition
Carey Test Bank
https://testbankbell.com/product/new-perspectives-on-
html5-css3-javascript-6th-edition-carey-test-bank/
Solution manual for New Perspectives on HTML5, CSS3,
and JavaScript 7th Edition by Carey
https://testbankbell.com/product/solution-manual-for-new-
perspectives-on-html5-css3-and-javascript-7th-edition-by-carey/
HTML5 and CSS3 Illustrated Introductory 2nd Edition
Vodnik Solutions Manual
https://testbankbell.com/product/html5-and-css3-illustrated-
introductory-2nd-edition-vodnik-solutions-manual/
Solution Manual for New Perspectives Microsoft Office
365 & Excel 2019 Comprehensive 1st Edition Carey
perspectives-microsoft-office-365-excel-2019-comprehensive-1st-
edition-carey/

Solution Manual for New Perspectives on Microsoft Excel
2013, Brief, 1st Edition
perspectives-on-microsoft-excel-2013-brief-1st-edition/
Solution Manual for New Perspectives on Microsoft Excel
2010 Comprehensive, 1st Edition
perspectives-on-microsoft-excel-2010-comprehensive-1st-edition/
Solution Manual for New Perspectives on HTML, CSS, and
XML, Comprehensive, 4th Edition
perspectives-on-html-css-and-xml-comprehensive-4th-edition/
Solution Manual for The New Perspectives Collection,
Microsoft Office 365 & Office 2019, 1st Edition,
Patrick Carey
https://testbankbell.com/product/solution-manual-for-the-new-
perspectives-collection-microsoft-office-365-office-2019-1st-
edition-patrick-carey/
Test Bank for New Perspectives Microsoft Office 365 &
Excel 2019 Comprehensive 1st Edition Carey
https://testbankbell.com/product/test-bank-for-new-perspectives-
microsoft-office-365-excel-2019-comprehensive-1st-edition-carey/

New Perspectives on HTML5 CSS3 JavaScript
6th Edition Carey Solutions Manual
Full download chapter at: https://testbankbell.com/product/new-
perspectives-on-html5-css3-javascript-6th-edition-carey-solutions-
manual/

Discover the thorough instruction you need to build dynamic, interactive Web sites from
scratch with NEW PERSPECTIVES ON HTML5, CSS3, AND JAVASCRIPT, 6E. This
user-friendly book provides comprehensive coverage of HTML, CSS, and JavaScript
with an inviting approach that starts with the basics and does not require any prior
knowledge on the subject. Detailed explanations of key concepts and skills make even
the most challenging topics clear and accessible. Case scenarios and case problems
place the most complex concepts within an understandable and practical context. You
develop important problem solving skills as you work through realistic exercises. Proven
applications and an interesting approach help you retain the material and apply what
you’ve learned in a professional environment.
1. Preface
2. Brief Contents
3. Table of Contents
4. Tutorial 1: Getting Started with HTML5: Creating a Website for a Food Vendor
5. Session 1.1 Visual Overview: The Structure of an HTML Document
6. Exploring the World Wide Web
7. Introducing HTML
8. Tools for Working with HTML
9. Exploring an HTML Document
10. Creating the Document Head
11. Adding Comments to Your Document
12. Session 1.1 Quick Check
13. Session 1.2 Visual Overview: HTML Page Elements
14. Writing the Page Body
15. Linking an HTML Document to a Style Sheet
16. Working with Character Sets and Special Characters
17. Working with Inline Images
18. Working with Block Quotes and Other Elements
20. Session 1.3 Visual Overview: Lists and Hypertext Links
21. Working with Lists
22. Working with Hypertext Links
23. Specifying the Folder Path
24. Linking to a Location within a Document
25. Linking to the Internet and Other Resources
26. Working with Hypertext Attributes
28. Review Assignments
29. Case Problems
30. Tutorial 2: Getting Started with CSS: Designing a Website for a Fitness Club
31. Session 2.1 Visual Overview: CSS Styles and Colors
32. Introducing CSS
33. Exploring Style Rules
34. Creating a Style Sheet

35. Working with Color in CSS
36. Employing Progressive Enhancement
38. Session 2.2 Visual Overview: CSS Typography
39. Exploring Selector Patterns
40. Working with Fonts
41. Setting the Font Size
42. Controlling Spacing and Indentation
43. Working with Font Styles
45. Session 2.3 Visual Overview: Pseudo Elements and Classes
46. Formatting Lists
47. Working with Margins and Padding
48. Using Pseudo-Classes and Pseudo-Elements
49. Generating Content with CSS
50. Inserting Quotation Marks
53. Case Problems
54. Tutorial 3: Designing a Page Layout: Creating a Website for a Chocolatier
55. Session 3.1 Visual Overview: Page Layout with Floating Elements
56. Introducing the display Style
57. Creating a Reset Style Sheet
58. Exploring Page Layout Designs
59. Working with Width and Height
60. Floating Page Content
62. Session 3.2 Visual Overview: Page Layout Grids
63. Introducing Grid Layouts
64. Setting up a Grid
65. Outlining a Grid
66. Introducing CSS Grids
68. Session 3.3 Visual Overview: Layout with Positioning Styles
69. Positioning Objects
70. Handling Overflow
71. Clipping an Element
72. Stacking Elements
75. Case Problems
76. Tutorial 4: Graphic Design with CSS: Creating a Graphic Design for a Genealogy
Website
77. Session 4.1 Visual Overview: Backgrounds and Borders
78. Creating Figure Boxes
79. Exploring Background Styles

80. Working with Borders
82. Session 4.2 Visual Overview: Shadows and Gradients
83. Creating Drop Shadows
84. Applying a Color Gradient
85. Creating Semi-Transparent Objects
87. Session 4.3 Visual Overview: Transformations and Filters
88. Transforming Page Objects
89. Exploring CSS Filters
90. Working with Image Maps
93. Case Problems
94. Tutorial 5: Designing for the Mobile Web: Creating a Mobile Website for a Daycare
Center
95. Session 5.1 Visual Overview: Media Queries
96. Introducing Responsive Design
97. Introducing Media Queries
98. Exploring Viewports and Device Width
99. Creating a Mobile Design
100. Creating a Tablet Design
101. Creating a Desktop Design
103. Session 5.2 Visual Overview: Flexbox Layouts
104. Introducing Flexible Boxes
105. Working with Flex Items
106. Reordering Page Content with Flexboxes
107. Exploring Flexbox Layouts
108. Creating a Navicon Menu
110. Session 5.3 Visual Overview: Print Styles
111. Designing for Printed Media
112. Working with the @page Rule
113. Working with Page Breaks
116. Case Problems
117. Tutorial 6: Working with Tables and Columns: Creating a Program Schedule
for a Radio Station
118. Session 6.1 Visual Overview: Structure of a Web Table
119. Introducing Web Tables
120. Adding Table Borders with CSS
121. Spanning Rows and Columns
122. Creating a Table Caption

124. Session 6.2 Visual Overview: Rows and Column Groups
125. Creating Row Groups
126. Creating Column Groups
127. Exploring CSS Styles and Web Tables
128. Tables and Responsive Design
129. Designing a Column Layout
132. Case Problems
133. Tutorial 7: Designing a Web Form: Creating a Survey Form
134. Session 7.1 Visual Overview: Structure of a Web Form
135. Introducing Web Forms
136. Starting a Web Form
137. Creating a Field Set
138. Creating Input Boxes
139. Adding Field Labels
140. Designing a Form Layout
141. Defining Default Values and Placeholders
143. Session 7.2 Visual Overview: Web Form Widgets
144. Entering Date and Time Values
145. Creating a Selection List
146. Creating Option Buttons
147. Creating Check Boxes
148. Creating a Text Area Box
150. Session 7.3 Visual Overview: Data Validation
151. Entering Numeric Data
152. Suggesting Options with Data Lists
153. Working with Form Buttons
154. Validating a Web Form
155. Applying Inline Validation
158. Case Problems
159. Tutorial 8: Enhancing a Website with Multimedia: Working with Sound, Video,
and Animation
160. Session 8.1 Visual Overview: Playing Web Audio
161. Introducing Multimedia on the Web
162. Working with the audio Element
163. Exploring Embedded Objects
165. Session 8.2 Visual Overview: Playing Web Video
166. Exploring Digital Video
167. Using the HTML5 video Element
168. Adding a Text Track to Video

169. Using Third-Party Video Players
171. Session 8.3 Visual Overview: Transitions and Animations
172. Creating Transitions with CSS
173. Animating Objects with CSS
176. Case Problems
177. Tutorial 9: Getting Started with JavaScript: Creating a Countdown Clock
178. Session 9.1 Visual Overview: Creating a JavaScript File
179. Introducing JavaScript
180. Working with the script Element
181. Creating a JavaScript Program
182. Debugging Your Code
184. Session 9.2 Visual Overview: JavaScript Variables and Dates
185. Introducing Objects
186. Changing Properties and Applying Methods
187. Writing HTML Code
188. Working with Variables
189. Working with Date Objects
191. Session 9.3 Visual Overview: JavaScript Functions and Expressions
192. Working with Operators and Operands
193. Working with the Math Object
194. Working with JavaScript Functions
195. Running Timed Commands
196. Controlling How JavaScript Works with Numeric Values
199. Case Problems
200. Tutorial 10: Exploring Arrays, Loops, and Conditional Statements: Creating a
Monthly Calendar
201. Session 10.1 Visual Overview: Creating and Using Arrays
202. Introducing the Monthly Calendar
203. Introducing Arrays
205. Session 10.2 Visual Overview: Applying a Program Loop
206. Working with Program Loops
207. Comparison and Logical Operators
208. Program Loops and Arrays
210. Session 10.3 Visual Overview: Conditional Statements
211. Introducing Conditional Statements
212. Completing the Calendar App
213. Managing Program Loops and Conditional Statements

216. Case Problems
217. Tutorial 11: Working with Events and Styles: Designing an Interactive Puzzle
218. Session 11.1 Visual Overview: Event Handlers and Event Objects
219. Introducing JavaScript Events
220. Creating an Event Handler
221. Using the Event Object
222. Exploring Object Properties
224. Session 11.2 Visual Overview: Event Listeners and Cursors
225. Working with Mouse Events
226. Introducing the Event Model
227. Exploring Keyboard Events
228. Changing the Cursor Style
230. Session 11.3 Visual Overview: Anonymous Functions and Dialog Boxes
231. Working with Functions as Objects
232. Displaying Dialog Boxes
235. Case Problems
236. Tutorial 12: Working with Document Nodes and Style Sheets: Creating a
Dynamic Document Outline
237. Session 12.1 Visual Overview: Exploring the Node Tree
238. Introducing Nodes
239. Creating and Appending Nodes
240. Working with Node Types, Names, and Values
242. Session 12.2 Visual Overview: Exploring Attribute Nodes
243. Creating a Nested List
244. Working with Attribute Nodes
246. Session 12.3 Visual Overview: Style Sheets and Style Rules
247. Working with Style Sheets
248. Working with Style Sheet Rules
251. Case Problems
252. Tutorial 13: Programming for Web Forms: Creatings Forms for Orders and
Payments
253. Session 13.1 Visual Overview: Forms and Elements
254. Exploring the Forms Object
255. Working with Form Elements
256. Working with Input Fields
257. Working with Selection Lists

258. Working with Options Buttons and Check Boxes
259. Formatting Numeric Values
260. Applying Form Events
261. Working with Hidden Fields
263. Session 13.2 Visual Overview: Passing Data between Forms
264. Sharing Data between Forms
265. Working with Text Strings
266. Introducing Regular Expressions
267. Programming with Regular Expressions
269. Session 13.3 Visual Overview: Validating Form Data
270. Validating Data with JavaScript
271. Testing a Form Field against a Regular Expression
272. Testing for Legitimate Card Numbers
275. Case Problems
276. Tutorial 14: Exploring Object-Based Programming: Designing an Online Poker
Game
277. Session 14.1 Visual Overview: Custom Objects, Properties, and Methods
278. Working with Nested Functions
279. Introducing Custom Objects
281. Session 14.2 Visual Overview: Object Classes and Prototypes
282. Defining an Object Type
283. Working with Object Prototypes
285. Session 14.3 Visual Overview: Objects and Arrays
286. Combining Objects
287. Combining Objects and Arrays
290. Case Problems
291. Appendix A: Color Names with Color Values, and HTML Character Entities
292. Appendix B: HTML Elements and Attributes
293. Appendix C: Cascading Styles and Selectors
294. Appendix D: Making the Web More Accessible
295. Appendix E: Designing for the Web
296. Appendix F: Page Validation with XHTML
297. Glossary
298. Index

Another Random Document on
Scribd Without Any Related Topics

näin teidän lähetyskirjanne, jonka laitoitte Juveniuksen perheelle,
jossa sanotte, ettei teillä tule käynti Kontiolahdessa silloin kuin he
tahtoivat, ja ettette sitte talvellakaan ole jaksaneet ettekä joutaneet
tulemaan. Nyt minä arvelen käydä teidän luona kesämarkkina
aikana, eli jos ei silloin onnistuisi, niin syyspuoleen. Tänne tuotiin jo
semmoinen sanoma, että olitte kuolleet jo syksyllä, ja sitte toinen
kerta nyt keväillä.
Tällä erällä en osaa muuta teille ilmoittaa kuin sen, että Jumala on
minun todistajani, että minä olen teidän opetuksenne hyväksi nähnyt
ja sanonut sen kaikkein kuullen, jotka omat ruvenneet sitä vastaan
sanomaan, niin heränneet kuin suruttomatkin. Minä olen kokenut
lukea ja aina välistä rukoillakin, vaikka en sitä ole oikein aikaan
saanut, että aina rukoilla. Vapahtaja sanoo, ettei tämä vihollinen
mene pois muutoin suin rukouksella ja paastolla. Minun
huolimattomuuteeni on kyllä ollut erikoisia syitä, vaikka ei ne olisi
syyksi kutsuttavat, jos minä olisin oikein tarttunut tähän sota-
aseeseen, jonka Jumala on meille antanut.
Jumala olkoon teidän lohduttajanne murheessanne ja puolen-
pitäjänne, koska maailma ja sielun vihollinen kantaa ja valehtelee
teidän päällenne. Usein olen ajatellut Vapahtajan sanoja: teidän
palkkanne on suuri taivaassa (Luuk. 6: 23) ja mitä profeta Daniel
sanoo: opettajat paistavat niinkuin taivaan kirkkaus, ja jotka monta
opettavat vanhurskauteen, niinkuin tähdet alati ja ijankaikkisesti
(Dan. 12: 3); olen ajatellut, sen tekee kristillinen rakkaus, niinkuin
Paavali sanoo, että rakkaus pysyy, vaikka kaikki muu lakkaa. Sillä
Kristuksen rakkaus vaatii heitä työtä tekemään ja olemaan loppuun
asti uskolliset, että he elämän kruunun saisivat. Sydämmellisesti
toivotan teille, että joka on teissä hyvän työn alkanut, sen myös
teissä päättäisi, että tekin saisitte kuulla Hänen suustansa sen

suloisen sanoman, jonka muutkin uskolliset paimenet jo omat
saaneet tämän elämän perästä, kuin omat juoksunsa päättäneet,
ylimäiseltä opettajalta ja sielun piispalta: sinä hyvä ja uskollinen
palvelia: vähän päällä olit uskollinen, minä panen sinun paljon
päälle; mene Herrasi iloon (Matth. 25: 21). Kirjoitettu Lehmonahossa
Kontiolahdella 4 p. kesäkuuta 1860.
Anders Turunen.

81. Samalle, Kontiolahdelta 24 p. kesäkuuta 1860.
Paras ystävä ja rakas sielun paimen! Muistellessani menneen
kesäistä siellä-oloani saan sydämestäni kiittää sekä teidän neuvonne
että vaivanne edestä minua kohtaan. Vaan samaa siellä-käyntiäni
kadun, kuin en siitä hyötynyt niin paljo kuin toivoin. Syy siihen oli
oma taitamattomuuteni, kuin en ollut siellä yhdellä tiellä pitempää
aikaa, kunnes olisi minun ylen raskas mieleni kevennyt. Sillä peräti
raskautettu tunto ja mieli ei käsitä pikaan parhaimpiakaan ja oikein
perustetuita totuuksia ja neuvoja, koska sydän ja tunto on ahdistettu
ja ei oikein taida, eikä uskaltakkaan tilaisuuttansa ylösantaa, vaan on
mieli ja käsitys kuin sumun läpi aurinkoon katsanto.
Ja kuin nykyinen tilaisuuteni on uskon asioissa opetuksenne
jälkeen paremmin tarkoittava Vapahtajattamme, evankeliumillisen
lohdutuksen valossa, kuin ennen, niin on sitä usiammat
kiusauksetkin valmiita ja alinomaisena vieraana, joka tekee mielen
raskaaksi; sillä parhaallaan kuin se jotaki selkeyttä itsessänsä tuntee
on se taas pimitetty.
Olen myös siitäki raskautettu, kuin en oikein tiedä, lieneekö
hyvästä eli pahasta perustuksesta alinomainen haluni, että vielä
päästä käymään teidän tykönänne. Ja sen teen, jos teidän tähän
asiaan lyhyt vastauksenne myöten antaa ja saan selityksen, lieneekö
parempi kotoani lähteä tieten eli tietämättä. Tieten lähtö saattaa
joksikuksi ajaksi eripuraisuuden, tietämättä lähtö taas tekee jo sitä
ajatellessaki murheen ja raskaan mielen. En siis tiedä, kumpi lienee
parempi, vaan päätökseni on, että syksypuolella tulen, jos armon
aikaa annetaan, eikä ole niin tärkeä työ-aika. Ja lopuksi sanon, etten
taida, niinkuin tulisi, kaikkia ajatuksiani ylösantaa. — — —

Anna Räty.
Talollisentytär Kontiolahdesta.
82. Samalle, Kontiolahdelta 6 p. heinäkuuta 1861.
Rakas opettaja! Kirjoja "Antikristuksesta" sain, vaikka en tiedä
kuinka monta. Siltä näyttää, ettei niitä tarvitse viikon kaupita, kuin
moni niitä ikävällä odottaa. Ensi tilaisuudessa laitan Henrik
Mertaselle, yhdelle mökin miehelle, sitoa, jolle olen jo puhunut.
Olen siellä käyntini jälkeen havainnut, kuinka Jumalan armo minua
on vetänyt sydämmelliseen parannukseen senkautta kuin on sallinut
minun tulla kovasti kiusatuksi lihalta, jossa kiusauksessa olen saanut
pahasti haavoja ja jossa Jumalan laupeus kuitenki on varjellut, etten
ole tullut luvattomiin sekauksiin, jonka sangen suuresti pelkään
tapahtuvan. Sentähden olen aikonut antaa itseni aviosäätyyn, mutta
tämä tekee minun sangen murheelliseksi, kuin en ole Jumalan
tahdosta vakuutettu, jos minun pitää ottaman se tyttö, joka näyttää
silmälleni soveliaaksi. Sentähden tästä kirjoitan, että ojennuksekseni
sanoisitte suullisesti veljelleni Johanalle, kuin ette voi kirjoittaa,
miten pitää tekemäni.
Terveysiä paljo minulta ja kaikilta ystäviltänne.
Kunnasniemellä 6 p. heinäk. 1861.
Bengt Raasina.

RENQVIST SORTAVALAN
KAPPALAISENA
Kirj.
P. Poutiainen
Sortavalan kirjapainossa 1887.
Mitä tätä ennen prof. M. Akianderin teoksessa Uskonnollisista
liikkeistä Suomessa on kerrottu H. Renqvistin väsymättömästä
ahkeruudesta sielun hoitajana, pappina ja hengellisenä kirjailijana,
se piti paikkansa aivan hänen elämänsä loppuun asti. Kutsuttuna v.
1835 kappalaiseksi Sortavalan seurakuntaan aukeni hänen siunatulle
työllensä suuri vaikutusala. Herra antaa seurakunnille opettajat;
armossansa muisti Herra Sortavalan seurakuntaakin, lähetti sille, sen
suruttomuuteen vaipunutta kansaa herättämään, kirkkomme
herännäisyys-ajan kiivaimman, oikein Johannes kastajan tapaisen,
parannuksen saarnaajan. Sen Hengen tuulosen, joka jo silloin
etelässä, pohjassa ja lännessä puhalteli Suomen saloilla, soi Herra
sen itäiselle perukallekin puhaltaa, keväimen sielläkin tuottaa, sen
erämaat ja korvet ihanaksi istutukseksi muuttaa, yhtä ihanaksi kuin
näitä seutuja, Laatokan pohjoisrantamia, ympäröimä luontokin on.
Renqvist oli todellakin "huutavaisen ääni korvessa" tällä
paikkakunnalla, jossa kuten yleensä Itä-Suomen rajamailla
historialliset olotkin olivat saattaneet kansan takapajulle. Heränneitä
pappeja ja herännäisyysliikettä ei mainita täällä Renqvistin tulon
edellisenä aikana olleen. Kansan luku- ja kristillisyyden-taito oli

alhaisella kannalla ja elävää kristillisyyttä ei ollut huomattavissa,
vaan siihen sijaan vallitsivat monet paheet, raa'at tavat ja erittäinkin
taikausko. Vähäinenkin Jumalan sanan tieto käytettiin usein
taikauksiin, ja monet viettivät suuremmalla hartaudella Jyrin, Köyrin
y.m. pyhitys-päiviä kuin kirkollisia pyhäpäiviä.
Tarpeen, suuresti tarpeen, oli siis että herännyt, innokas kansan
mies, oman Karjalan poika, kutsuttiin tänne vaikuttamaan; hänhän
kansasta lähteneenä tunsi kansansa ja sen seassa vaikuttaa voi.
Nämä seikat, tieto ja aavistus tästä Jumalan johdatuksesta, saattoi
Sortavalan seurakuntalaisten antamaan vaalissa enimmät äänensä
"Kukkos-papille", joksi kansa häntä enimmäkseen nimitti, tuolle
Svartholman vangille, vainotulle "lahkolaiselle" [Ettei häntä kansa
liene minään lahkolaisena silloinkaan pitänyt, osoittaa tämä, monelle
lukijalle ehkä tuttu, Renqvistiin sovitettu, kertomus, jonka jo
lapsuuteni aikana kuulin: Kun piispa tahtoi kuulla, jos Renqvist
oikeata oppia saarnasi, pani hän hänen äkkipikaa saarnaamaan,
antaen hänelle tekstin asemasta tyhjän paperilapun käteen. Renqvist
olisi muka silloin saarnatuolissa käännellyt paperia sanoen: "Tämä
puoli on tyhjä, tässä ei mitään, niin on myös Jumala tyhjästä
maailman luonut — — — tyhjästä on minuakin vastaan kanteita
tehty — — —" Saarna oli niin mainio ja puhdasoppinen, että piispa
tuli täydellisesti vakuutetuksi Renqvistin puhdasoppisuudesta ja
viattomuudesta.]. Se Hengen voima joka hänen vienosta saarna-
äänestänsä värähteli sattui sydämiin, se lempeys, jolla hän tapansa
mukaan kaikkia kohteli, se huoli, jolla hänen tiedettiin kaikkien sielun
autuutta harrastavan, vaikutti, että huomattiin: "tuossa on meille
sielunpaimen."
Ollen vielä miehuutensa ijän voimissa alkoi Renqvist v. 1836
virkaansa astuttua innolla virkansa toimet uudessa

seurakunnassansa. Hän oli nyt vapaa mies. Perheensä toimeentulo
oli myös taattu. Liiat ulkonaiset huolet, jotka tähän asti olivat häntä
rasittaneet, sai hän nyt heittää pois ja pyhittää elämänsä päivät
kokonaan virkansa työlle. Kansan luku- ja kristillisyyden-taitoa koki
hän kohta parantaa pitäen parempaa huolta kierto- ja
sunnuntaikouluista. Milloin vaan aikansa myönsi, kävi hän niitä
tarkastamassa, palkkasipa myös omalla varallansa joskus
väliaikaisesti lasten opettajia. Saattaaksensa kansan Sanaa
ymmärtämään, piti hän uskonnollisia keskusteluja, kysellen ja
selitellen. Niitä ei hän laimin lyönyt hartaus-kokouksissaankaan eikä
lauantai-iltoina pitämissään rippipuheissakaan, tullen siten
selvemmälle ehtoollisvieraiden hengellisestä tilasta. Hänen
kysymyksensä yleensä olivat helppoja yksinkertaisenkin vastata, sillä
hän johti kysymyksellänsä vastaamaan. Hän näytti käyttäneen
kyselevää opetustapaa, pitääksensä sen kautta kuulijat vireillä ja että
siten paremmin totuudet painuisivat yksinkertaisenkin mieleen,
semminkin kun hän usein niissä käytti vertauskuvia jokapäiväisestä
elämästä. Tuollaisen opetuksensa päätarkoitus oli siis hänellä
kuulijainsa mielen ja sydämen herätys, saadaksensa kuuliansa
niinkuin Nathan Davidin, huomaamaan: "sinä olet se mies!"
Täten hän sairaitakin johti tilaansa tuntemaan, pitäen pitkiä
keskusteluja sairaan kanssa sekä yksityisesti että myös muiden
kuullen. Muutoin ei hän sairaiden luona koskaan laimin lyönyt pitää
rukouksia ja myös veisata sopivia virren värssyjä. Kun näin sairaan
luona käynnitkin hänellä olivat opettavaisia ja rakentavaisia, niin
kokoontui niihin tavallisesti paljon kansaa; ja milloin hän tulostansa
edellä ilmoittamatta saapui sairaan luokse — kuten usein tapahtuikin
— lähetti hän tiedon kylälle, että tietäisivät kokoontua. Hän käytti
näitäkin tilaisuuksia sieluja Herralle rakastaaksensa pitäen päälle

sekä hyvällä että sopimattomalla ajalla (2 Tim. 4: 2) Hän saikin
sairaan kohtalosta aihetta kansalle sydämen sanoja puhuaksensa.
Vallitsevat synnit ja paheet, jopa raa'at tavatkin toi Renqvist
keskusteluissaan ja saarnoissaan kauheana esille, nuhdellen ja
varoittaen niistä. Enimmän vallitsevia paheita olivat viinan kotipolton
synnyttämä juoppous ja myös taikauskoisuus [Myöskin nykyään yhä
enemmän lisääntynyt haureus, yöjuoksuissa ja tanssiseurassa y.m.
ilmestyvä irstaisuus, kortinlyönnit y.m. olivat myös silloinkin
vallitsemassa.]. Ne, samoin kuin muutkin paheet vähenivät
Renqvistin vaikutuksen kautta. Erittäinkin suuressa määrässä ja
kohta seurakuntaan tultuansa poisti hän taikauskoisuuden ja kukisti
maahan epäjumalain (Köyrin, Jyrin y.m.) uhripöydät. Hän vastusti
myös Jumalan korkean nimen väärinkäyttämistä, ei suvaiten
omituista kyllä, kansassa yleiseen käytettyjä tervehdyssanojakaan:
"Jumala antakoon!" "Jumala avuksi!"
Renqvistillä, kuten jo maininneet olemme, oli pääasiana saada
kaikkia sanankuulijoitansa heräjämisen ja synteinsä tuntemisen
tilaan, ja sentähden ei hän milloinkaan laimin lyönyt
puhuteltavaltansa kysyä: "Mitenkä on sielusi asia?" ja erotessa
muistuttaa: "Muista sielusi asiaa!" Usein hän, jos vain mitenkin
tilaisuus salli, seisatti tiellä ajaessansa hevosensa puhutellaksensa
vastaan tulijaa, päästäksensä siten myös sielun asiasta puheesen.
Hevosensa olivat tuollaisiin seisahduksiin niin tottuneet, että ne
Renqvistin kuoleman jälkeenkin tuon tapansa pitivät.
Vaikka suuressa Sortavalan seurakunnassa on muutoinkin paljon
sairasmatkoja, oli Renqvist sittenkin niin väsymätön ja innokas
tuossa sielunhoitotoimessa, että missä hän vaan kuuli sairaan
oleman, ajoi hän heti omalla hevosellaan sitä oppimaan eli kuten hän

itse sanoi "tunnustelemaan." Usein kuultiin sairastalossa
kummastellen lausuttavan: "kappalainen tulee!" Kaupungin
sairashuoneessa kävi hän myös hyvin usein kutsumatta sairaiden
luona. Tällainen paimen-rakkaus herätti tietysti seurakuntalaisissa
luottamusta opettajaansa, siitä syystä saikin Renqvist useammat
sairasmatkat tehdä. Hän kirjoittaa v. 1842 eräälle ystävällensä [Katso
Akianderin edell. teoksen VII osa sivu 46.]: "Täällä Jumalan armo
saa ihmisiä heräjämään synnin unesta, niin että alinomaa ympäri
koko seurakunnan synteinsä tähden joutuu syntisiä suruun ja
hätään, joitten kanssa minulla on yöt ja päivät tekemistä, kuin sen
lisäksi melkein kaikki sairasten ripitykset lankeevat minun
toimitettavaksi. Sentähden en kerkiä mihinkään muuhun
toimitukseen — — —" Vielä vanhoilla päivilläänkin, ja jo muutenkin
kivulloisena ollen nähtiin hän usein — vaikka hänellä apulainenkin oli
— sairasmatkoilla kulkevan, saaden teittömissä paikoin milloin
jalkasin käydä milloin ratsastaa. Ihanteelliselta näytti tämän
kirjoittajalle tuo ratsastava vanhus hevosen selässä, sadetakki
hartioilla, ripityslaukku kainalossa. Unhottumattomat olivat ne hetket
kuin sai tuota kunnon vanhusta nähdä ja kuulla sairaan luona.
Tuossa sairaan vieressä istuu hän hopeainen liperi kiillellen kaulassa.
Vakaasti ja lempeästi hän puhuu. Lempeä on hän neuvoissaan ja
varoituksissaan Näkyy se vaan että hänellä on suuri huoli sairaan
sielun tilasta. Hän koittaa kaikin tavoin sairasta taivuttaa. Hän veisaa
virren värsyjä sovittaen selittää niitä sitten sairaalle. Hän kantaa,
polvilleen laskeutuen sairaan vuoteen viereen, hartaassa
rukouksessa sairaan asian Herran kaikkein armahtajan eteen. — —
—
Hänessä palava rakkaus Herraan Jesukseen saattoi hänen noin
innokkaaksi sielunhoitoon, osoittamaan rakkautta
sanankuulijoillensa. Jesuksen rakkauden tuleekin olla oikean

paimenen tuntomerkki. Jesus kysyi kolmasti Pietarilta: "Simon
Jonaan potka, rakastatko minua?" ja saatuansa aina myöntävän ja
vakuuttavan vastauksen, sanoi Jesus hänelle: "kaitse minun
lampaitani." Meillä on tilaisuus eräästä Renqvistin yksityisestä
kirjeestä [Ed. t. VII. s. 47.] pilkistää hänen sydämensä tilaan tuossa
suhteessa. Hän sanoo: "En minä voi salata Jumalan ja meidän
Herran Jesuksen Kristuksen suurta armoa ja rakkautta minua suurta
syntistä kohtaan siinä, että hän rakkaudellansa on ruvennut
täyttämään minun sydäntäni. Nyt on hän sytyttänyt rakkautensa
kipunan sydämeheni, ja se kipuna nyt niin kiirehtää minua, että minä
yhtä suoraa huudan lisäämään rakkautta sekä istuessani että
astuessani, sisälle ja ulos käydessäni, mutta erinomaittain
rukouksissani ja yksinäni ollessa sekä öillä vuoteessa että päivillä
kammioissani, ja reissä sairaita ripittämään vaeltaissani on
alinomainen huutoni huokaukseni ja anomiseni: anna, anna
rakkautta, sinä rakkaus, sinä kolmeyhteinen rakkaus, anna rakkautta
anna, anna ja anna! — — hän täyttää minun palavalla
rakkaudellansa, niinkuin Pietarin, joka taisi sanoa: Herra sinä tiedät,
että minä rakastan sinua" (Joh. 21: 15).
Renqvistin erinomainen hartaus ja into sekä yksityisessä
sielunhoidossa että kaikissa virkansa toimissa rupesikin kohta
hedelmiä kantamaan. Herätyksiä tapahtui kohta hänen seurakuntaan
tulonsa jälkeen varsinkin nuoremmassa kansassa suurissa joukoissa,
esim. Hakalan, Soukanrannan Wehkalahden Kuokkaniemen,
Nukuttatalasden, Karmalan, Tuoksjärven ja Tuokslahden kylissä.
Tämä hengellinen liike oli jo v:na 1841 valtanaan koko pitäjässä.
Renqvist kirjottaa samana vuonna [Katso ed. t. VII s. 45.]: "Täällä
on Herran armo saanut paljon syntisiä hätään synteinsä tähden, niin
ettei enään ole monta kylänpäätä jossa ei joku eli joitakuita olisi
huolessa asiastansa. Muutamissa kylissä on puoleksi, jos ei

enemmäksi katumuksen murheessa." Kun noin yleiset herätykset
tapahtuivat, ei ihmekään siis, jos hänellä oli heränneitten kanssa "yöt
ja päivät tekemistä", ja ilotunteella hän toimikin, kun sai Herran työn
tuottaman siunauksen. Nämä ja seuraavat ajat olivat Sortavalan
seurakunnalle suloisia Herran etsikon aikoja, ylkä ja morsian, Kristus
ja seurakunta, kohtasivat silloin toisensa yrttitarhassa, jossa
keväimen ihanuus vallitsi, jossa viinapuut kukoistivat, granatiomenat
viherjöitsivät kukkaiset antoivat hajunsa ja meidän ovemme edessä
olivat kaikkinaiset hyvät hedelmät (Korkeaveisu 6: 11; 7: 12, 13).
Hengen hedelmät (Gal. 5: 22) näkyivät kaikkialla. Silloin yhdyttiin
sekä kirkolla että perheissä ja kylissä yhteen rukouksissa,
sanantulkinnoissa ja veisuulla hartautta harjoittamaan. Kartanoista ja
vainioilta kaikuivat, renkkulaulujen sijaan, hengelliset laulut.
Enemmän kokeneet heränneet pitivät kyläisissä hartauskokouksissa
rukouksia ja antoivat neuvojaan vasta-alkaville. Pyhäinpäiviksi
riennettiin jo ajalla lauantaina kirkolle ja pappilaan, huolimatta siitä,
jos suruton väki pilkaten sanoi heidän "torppasäkeissään aikaa
kantavan."
Suuri oli ihmistulva Renqvistin pappilassa varsinkin pyhän
tienoissa. Sielunsa autuudesta huolehtivia ei vaan omasta
seurakunnasta, mutta usein kaukaakin — Mikkelistä Liperistä,
Kaavilta, Kontiolahdelta, Tohmajärveltä, Ilomantsista, Pälkjärveltä,
y.m. sekä naapuriseurakunnista — riensi sinne neuvoa kysymään,
hartautta harjoittamaan. Renqvist oli rakennuttanut omalla
kustannuksellaan pappilaansa hartauskokouksia varten erinäisen
tuvan. Siellä piti hän pyhän tienoissa aamuin illoin hartaushetkiä,
jotka lauantai-iltoina kestivät usein hyvin myöhään asti. Näissä
hartauskokouksissa piti hän itse hengellisiä keskusteluja ja
rukouksia, luki ja selitteli jostain hartaus- tai saarnakirjasta. Alussa ja
lopuksi sekä eri hartaus-osien välillä veisattiin virsiä; tavallisesti

käytetyt virret olivat N:o 250, 251, 249, 258, 259, 263, 252, 235,
276, 282, 292, 294, 406 ja 407. Virret osattiin ja veisattiin
parhaastaan ulkomuistista. Joskus Renqvistin poissa ollessa pitivät
muutkin siellä rukouksia ja kun hän silloin rukouksia pidettäessä
sattui sinne tulemaan, pani hän myös polvillensa. Välistä sattui
harrasmielisille apulaisillensa myös tilaisuus pitää siellä
hartaushetkiä. Vaikka väkeä oli, varsinkin lauantai-iltoina ja
pyhäaamuinakin hyvin paljon näissä kokouksissa läsnä, kävi
kuitenkin kaikki järjestyksessään ja hiljaisesti, ilman innostus-
ilmauksia, ekstatillisia kohtauksia ja kielillä puhumisia, joita et
koskaan tapahtunut. Renqvistin ja Renqvistiläisten esitys- ja
opetustapa ei ole intoilevaa, kiihoittavaa, tunteiden tulvaa
vaikuttavaa, vaan tyyntä, hiljaista, sydämeen vaikuttavaa. Varsinaisia
raamatun selityksiä ei Renqvist kokouksissaan pitänyt, puhui vaan
jonkun raamatun paikan johdosta. Rukouksissa, joita illan kululla
useampiakin pidettiin, olivat kaikki polvillansa.
Tahdomme tässä sivumennen lausua jonkun sanan näistä
Renqvistin n.k. polvirukouksista, joita monet kristillismielisetkin toisin
ajattelevat ovat ehkä tietämättänsä väärin tuominneet Renqvistin
rukoukset olivat teeskentelemätöntä sydämen puhetta Jumalan
kanssa, lapsen puhetta Isällensä. Siinä ei etsitty kauneita sanoja,
puhuttiin vaan yksinkertaisia sydämen syvällisiä sanoja. Otamme
tähän yleiset pää-piirteet Renqvistin rukoustavasta. Ensin rukouksen
alussa anoi hän usein armon ja rukouksen henkeä oikeaan
rukoilemiseen ja kiittämiseen. Kiittämisensä alkoi hän usein "kiitos"-
sanan mainitsemisella: "Kiitos, kiitos Sinulle, rakas taivaallinen Isä,
siitä että — — —" Tämän kiitos-puolensa esitteli hän niin
monipuolisesti, että tuntui kuin ei vähinkään Jumalan hyvä työ olisi
jäänyt kiittämättä. Rukouspuolessa kertoo hän samoin monasti yksiä
sanoja, esim.: armahda, armahda, [Renqvistin kerrottiin sanoneen,

että hän kerran unissan oli kuullut kirkonkellojen äänen sointuneen:
"armahda, armahda, armahda", ja että hän sentähden käytti tätä
sanaa rukouksissaan.] tai auta, auta, tahi kuule, kuule. Tähän laihin:
"auta, auta, rakas Isä, meitä näkemään oman tehottomuutemme ja
kauhiat syntimme, jolla olemme helvetin ansainneet. Armahda,
armahda, r. J., meitä, ja olethan sinä meitä Pojassasi Jesuksessa
Kristuksessa jo armahtanut — — —" Hänen rukouksensa oli armon
järjestyksen mukainen. Hän kantoi kaikki meidän puutteemme ja
tarpeemme rukouksessa Jumalan eteen. Hän rukoili kaikkein
ihmisten, esivallan, isänmaan, pakanain ja vihamiestensäkin edestä.
Renqvistin rukous oli niin harras ja vilpitön, että sen täytyi liikuttaa
supi syntisenkin sydäntä. Jokainen, joka tunsi tarvitsevansa rukoilla
ei laimin lyönyt käydä Renqvistin rukouksissa. Rukouksen lahjan
voimme sanoa olleen Renqvistin pää-lahjan (carisma), ja sitä hän
samoin kuin vielä tänäkin päivänä hänen seuralaisiensa
pääasiallisesti kokouksissa käyttävät, joka kyllä tuntuu yksipuoliselta.
Mainitsimme Renqvistin luona käyneen ihmisiä myös pitkien
matkain päästä. Ne tulivat tuomisten kanssa ja viipyivät useammat
— jopa viikonkin — päivät Renqvistin pappilassa. Kävi myös häntä
oppimassa kirkkomme eteviä ja eräitä sittemmin korkeaan arvoon
astuneita miehiä, esim. sittemmin piispoiksi tulleet J. B. Johnsson ja
C. H. Alopaeus, joka jälkimäinen, sen tiedon mukaan kuin me
eräästä yksityisestä kirjeestä olemme saaneet, on lausunut mielensä
ihastusta ja iloa rakentavaisesta seuran pidostansa Renqvistin kanssa
v. 1865. Piispa Johnsson kertoi tämän kirjoittajalle käynnistään
nuorempana ollessaan Renqvistin luona, kuinka siellä hartautta
harjoitettiin j.n.e. Moni muu herännyt pappi kävi Renqvistiä
tervehtimässä. Erittäinkin, vähemmistä erimielisyyksistä opin
käsityksen suhteen huolimatta, piti hän hurskasmielisen provastin J.
Fr. Bergh'in kanssa seuraa: he vierailivat joskus toistensa luona.

Provastien G. Monell'in (Johan Arndt'in postillan suomentaja) ja K. J.
G. Sirelius'en lämpöisistä kirjeistä Renqvistille näkyy, että heidän
välillänsä oli henki-heimolaisuutta. Vallassäätyisistä, jotka joko
etempää hänen luonansa kävivät tai olivat kirjevaihdossa, voimme
Akianderin antamain tietojen lisäksi mainita neidet Järnefelt
Pälkjärveltä ja jo aikaisesta v. 1838 kirjevaihdostaan tunnetun [Katso
ed. t. VII s. 226.] neiti C. W. Gripenberg'in, jonka viimeisestä
kirjeestä, kirjoitettu Turusta Renqvistin kuolinvuonna v. 1866
Huhtikuun 7 päivänä otamme eräitä kohtia: — — — "Oi miten
suloista ja autuaallista on nauttia Jesuksen armoa ja sydämessänsä
tuntea hänen armollista ja autuaallista rukouksen kuulemista ja
rakkaudesta rikkaita sanojansa, ja ristin painaessa paeta hänen
uskollisen ja suloisen sydämensä turviin, saada lohdutusta ja voimaa
ja nöyryydessä jättäytyä hänen tahtoonsa ja hallitukseensa. Minä
halajan sisällistä sabatin lepoa ja Hengen sisälliseen tilaan
pääsemistä. Siihen tarvitaan suurta hiljaisuutta. Armas opettajani ja
veljeni, auta esirukouksellasi mutua siihen armoon, sehän on alku
ijäiseen elämään Jesuksessa, joka meitä on rakastanut ja antanut
itsensä meidän edestämme. Meidän sielumme ja henkemme, koko
meidän olentomme olkoon hänelle uhratut. Hänelle olkoon kunnia ja
kiitos, ylistys ja majesteetiys ijankaikkisesti. — Rakas Weli, vaikka
olemme kaukana toisistamme, kohtaamme kuitenkin hengessä
jokapäivä toisiamme Jesuksen ristin juurella" — — —. Oman
seurakunnan vallassäätyisiä oli varsin vähän, jotka uskonnollisista
syistä tai muutoinkaan kävivät Renqvistin luona, sillä Renqvist ei
maallismielistä seuraa pitänyt eikä maallisissa seuroissa käynyt.
[Renqvist selittää 'Kuolleen Uskonopin Ilmoittajassa' siv. 23 ja 24,
että häntä vieraana käymisestä esti ajan puute, kun häneltä ajan
tärkiksi vievät virkatoimet ja kirjain kirjoittamiset. Hän sanoo myös,
ei tahtovansa mennä sellaisiin pitoihin, joissa ei hän luule saavansa

sielun puolesta kehoittaa eli hyödyttää itseänsä eikä lähimäisiänsä,
vaan pikemmin pelkää saavansa niissä liikoja haavoja sielulleen,
erinomattain sisällisen aina rukoilemisen estymisen ja
hämmentymisen suhteen. Seuroissa vaativat maailman herrat
olemaan rahvaan miehinä eli elämään maan tavalla, niinkuin eräs
herra on Renqvistille suoraan sanonutkin: 'Elä maassa maan tavalla
eli maalta pois pakene.' Tähän Renqvist vastasi: 'Se sananlasku on
monta pettänyt, kun paitsi monia muita kauheita esimerkkejä,
vedenpaisumisen aikuiset ihmiset ja rikas mies elivät maassa maan
tavalla, niin he myöskin maan tavalla pettivät itsensä. Paitsi sitä,
apostoli sanoo: Joka siis tahtoo maailman ystävä eli rahvaan mies
olla, hän tulee Jumalan vihamieheksi.' Jak. 4. 4.] Luonansa kävijöitä
vallassäätyisiä kohteli hän samantapaisesti kuin talonpoikaisiakin
vieraita, puhellen heille elämän tärkeimmistä asioista ja pitäen usein
ennen eroamista rukoukset. Hän kohteli kaikkia kuin veli veljeään ja
sisartaan lempeästi johtaen puheensa senkin kanssa, jolla maallisia
asioita oli puhuttavana, hengelliseen, tiedustellen ja muistutellen
sielun asiaa. Likistäen lämpimästi kättä sanoi hän aina luotaan
lähtevälle: "muista sielusi asiaa!" Kanssapuheessansa ja
keskusteluissansa sanankuulijainsa kanssa ja myös saarnoissaankin
olivat erittäin seuraavat raamatun totuudet hänen mielilauseitansa,
joita hän kuulijainsa mieleen teroitti: "Ellette paranna teitänne, niin
te kaikki hukkaan tulette" (Luuk. 13: 3). "Laittakaat pelvolla ja
vapistuksella, että te autuaiksi tulisitte" (Phil. 2: 12). "Ellette käänny
ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan
valtakuntaan" (Matth. 18: 3). "Pyytäkäät ahtaasta portista mennä
sisälle" (Luuk., 13: 24). "Jumalaton hyljätköön tiensä ja pahointekijä
ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin Hän armahtaa häntä"
(Jes. 55: 7). "Heräjä sinä joka makaat ja nouse kuolleista, niin
Kristus sinua valaisee" (Ef. 5: 14). "Tehkäät parannus ja uskokaat

evankeliumi" (Mark. 1: 15). "Jos minulla olisi usko, niin että minä
vuoret siirtäisin ja ei olisi minulla rakkautta, niin en minä mitään
olisi" (1 Kor. 13: 2). "Usko ilman töitä on kuollut" (Jak. 2: 20).
"Rukoilkaat lakkaamatta" (1 Thes. 5: 17). "Aina tulee rukoilla ja ei
väsyä" (Luuk. 18: 1). "Väärä tuomari auttoi leskeä, eikös Jumalan
pitäisi valituitansa auttaman, jotka yötä ja päivää huutavat" (Luuk.
18: 7). "Avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa
sinua ja sinun pitää kunnioittaman minua" (Ps. 50: 15). "Kussa kaksi
taikka kolme tulevat kokoon minun nimeeni, siinä minä olen heidän
keskellänsä" (Matth. 18: 20). "Antakaat ja teille annetaan" (Luuk. 6:
38). "Tehkööt itsellenne ystäviä väärästä mammonasta" (Luuk. 16:
9). "Ottakaat kaikki Jumalan sota-aseet j.n.e." (Ef. 6: 13 j. s.).
"Tutkikaat raamatuita, sillä niissä te luulette teillenne ijankaikkisen
elämän olevan" (Joh. 5: 39) y.m. Lempeydellään, alttiiksi antamalta
nöyryydellään ja vakavuudellaan voitti Renqvist luottamusta, ja niin
sai hän tilaisuutta lausua kullekin sopivan sanan, neuvoa, lohduttaa
ja nuhdella. Suuri olikin häneltä taito yksityisessä sielun hoidossa.
Otamme tähän siitä erään esimerkin. Kerran tuotiin seurakunnan
kirkkoherran luokse ripitettäväksi eräs mies, joka, ollen ennen
näkevä ja kuuleva, oli joutunut kuuroksi ja sokeaksi. Kun kirkkoherra
ei mitään keinoa voinut keksiä miestä huomioon saattaaksensa, niin
lähetti hän miehen Renqvistin luokse. Renqvist mietti hetkisen mitä
tehdä, sitoi sitten papin kapan hartioilleen, pani liperit kaulaansa,
asetti ehtoollis-esineet pöydälle, käski sitten miestä taluttaa
luoksensa, tarttui miehen käteen johtaen sen liperiänsä ja
kappaansa koskettamaan. Mies huomasi nyt olevansa papin luona,
ihastui suuresti ja selitti sydämensä halun oleman ripittää itsensä ja
käydä Herran ehtoollisella. Renqvist johti miehen käden ehtoollis-
esineisin ja avattuun kirjaan sekä merkkipuheella käsin koskettamalla
— esim. synnin tunnustukseen kehoittaessansa pannen miehen

sormet ristiin ja taivuttaen polvia — onnistui tarpeelliset
huomautukset miehelle antaa ja ehtoollisen sakramentista osalliseksi
tehdä.
Luonansa kävijöille myöskenteli Renqvist pyhiä raamatuita y.m.
hengellisiä kirjoja, joita aina hänellä kaupaksi oli. Monelle, ainakin
köyhemmille, jakoi hän ilmaiseksi kirjojaan, ja velaksi antamiaan ei
hän koskaan takaisin kysynyt. Hänen kauttansa levisi paljon p.
raamatuita ja muita hengellisiä kirjoja seurakuntaan. Raittiutta edisti
ja harrasti hän sekä ankaroilla Jumalan sanan varoituksilla ja
kuvailemalla juoppouden kurjuutta että kehoittamalla ihmisiä
raittiuslupauskirjaan kirjoituksella, ja myös jakamalla ja
kaupitsemalla raittiuskirjoja, jotta hän muutamia ["Juopumuksen
erinomaiset edut" v. 1833. "Wiinan kauhistuskirja" v. 1835.
"Suomalaisten Raittiuteen kutsumus jo suostumus" 1836. Hänen
toimestaan tuli v. 1843 Sortavalassa painosta ulos "Kertomus Robert
Bairdista ja kuinka Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa kohtuullisuuden
seurat ovat edistyneet."] itsekin sepusteli. Hän olikin Suomen
ensimäisiä raittiudenharrastajoita, ja suuresti siunattu oli siinäkin
suhteessa hänen työnsä. Monet juopot pelastuivat hänen
toimintansa kautta kurjasta tilastansa. Hänen talossaan ei kellenkään
tarjottu päihdyttäviä juomia eikä edes§ tupakkiakaan, jonka
polttamista hän myös ankarasti vastusti, moittien sitä myös joskus
saarnoissaankin.
Yhtä ahkera kuin Renqvist oli yksityisessä sielunhoidossa, oli hän
myös muissakin papillisen virkansa toimissa; mihinkään kunnallisiin
toimiin ei hän puuttunut. Jumalanpalveluksesta ei häntä voinut muu
estää kuin sairaus. Saarnaamiseen oli hänellä vanhuuden
päivinänsäkin — jolloin jo hänellä monet vuodet apulainen oli —
sellainen halu ja into, että harva pyhä hän nähtiin saarnatuolissa.

Usein veisattiin apulaisen saarnavirttä, kun Renqvist, tuntien
vastustamattoman halun saarnata, apulaisen suostumuksesta astui
saarnatuoliin. Hän saarnasi vapaasti ilman mitään muuta
saarnapaperia kuin edessään oleva pyhä raamattu. Ei edes
saarnanjuuria ole häneltä jälelle jäänyt. Äänensä oli vieno. Muutoin
oli nuorempana ollessa ollut kuuluva; vanhana kaikui se vaan,
etempänä kirkossa oleville sanoja ei paljon- kuulunut. Sanat lähtivät
sydämestä ja lausuttiin vakuuttavalla voimaila. Saarnansa kesti
tunnin, välin liki kaksikin, ehken enemmänkin. Innostuessaan
kohotteli ja heitteli hän nyrkkiään saarnatuolin laitaa vasten.
Vapaasti saarnatessansa ja parannukseen kehoittamisen innossansa
tulivat usein jo vanhuutensa päivinä samat seikat ja mielilauseensa
raamatusta esille. Sodomasta ja Gomorrasta sekä Niniveläisistä usein
kuuttiin. Varoittaen kansaa pahuudesta uhkasi hän sitä Jumalan
tuomioilla, kalleilla ajoilla, sodilla ja nälkävuosilla, ja kun usein nuo
uhkaukset toteutuivat, uskottiinkin Renqvistin ennustusten
toteenkäyvän ja niitä peljättiin. Syksyllä v. 1865 ennen sairauttansa
saarnasi hän viimeisen kerran, saarnansa alkulauseenaan pitäen
Jeremiaan 8 luvun 7 värsyä: "Kaikesa taivaan alla tietää aikansa,
mettinen, kurki ja pääskynen huomaitsevat aikansa, koska heidän
pitää tuleman jälleen, vaan minun kansani ei tiedä Herran oikeutta."
Kun hän tässä saarnassansa tautia, nälkää y.m. Herran vitsauksia
ennusti ja seuraavina vuosina ne kansallemme tulivatkin, niin
sanottiin: "niin kävikin kuin Renqvist oli ennustanut." — Joiden
korvat syyhyivät ja jotka ei karvasta totuutta kärsiä voineet, niitä ei
Renqvistin saarna miellyttänyt, ne riensivät pois kirkosta; vaan
nöyrämieliset kuulijat tulivat runsaasti ravituiksi.
Vaikka Renqvist oli parannuksen saarnaaja, ei hän milloinkaan
kuulijoitansa toivottomaan tilaan jättänyt. Hän ei julistanut
katumattomille, synnin unessa makaajille: usko, usko, niin olet

autuas! mutta katuvaisia, työtätekeväisiä, raskautettuja sieluja hän
uskoon kehoitti, julistaen Jumalan armon Jesuksessa Kristuksessa.
[Näin on hän mielipiteensä selittänyt esim. kirjassansa "Kuolleen
Uskon Opin Ilmoittaja" sivut 10, 17 jo 22 ynnä monessa muussa
paikassa.] Jesuksen Kristuksen tykö tahtoi hän lain-saarnallansa
sieluja kurittaa ja ajaa. Hän, varoen kuollutta uskoa ja ei tahtoen
panna pään-aluksia suruttomille, julisti varovaisesti evankeliumia.
Hän varoitti evankeliumin löyhästi saarnaajia vastaan
sanankuulijoitaan kuolleesta luulo-uskosta, teroittaen heille oikeaa
uskoa ja oikean uskovaisen tuntomerkkejä, että nim. oikea usko
osoittautuu hyvissä töissä, uudessa kuuliaisuudessa ja rukouksen
elämässä. Rukoukseen kehoittaminen oli hänen mieli-aineensa
saarnoissaankin, usein puhui hän siitä, vaikk'ei teksti olisi siihen
aihettakaan antanut. Hänen saarnansa sopivat siis suruttomille
herätykseksi ja myös uskossa oleville pyhityksessä kilvoittelemisen
neuvoksi. Joka puolueettomasti tarkastaa Renqvistin kirjoituksia,
näkee kyllä että hänen yksipuolisuutensa oli vaan näennäistä; itse
asiassa oli hän ja ovat hänen seuralaisensa puhtaalla kirkkomme
opin kannalla.
Yksipuolisuudelta näyttävään menettelyynsä saarnoissaan ja
opetuksessaan — se näkyi selvään — oli usein aihetta antanut
virkatoveriensa häntä ja hänen opetustansa vastustavat toimet.
Usein nuoret apulaispapit sekä pitäjällä yksityisesti että julkisesti
opetuksissaan ja jopa saarnoissaankin vastustivat Renqvistin
opetusta. [Renqvist puhuu "Kuolleen Uskon Opin Ilmoittajassa",
painettu 1856, sellaisesta häntä vastustavasta apulaispapista, ja
eräästä käsilläolevasta asiapaperista näemme toisenkin apulaispapin
samoin menetelleen Renqvistiä kohtaan.] Eräskin apuloisensa
vastusti saarnatuolista polvirukousta tähän tapaan (ruotsin
voittoisesti): "Ei Jumala katso niskan pääll', eikä polven pääll'." Eräs

toinen lausui: "He huutavat: armahda, armahda, armahda, rakas Isä,
vaikka jo vuosituhansia sitten olemme armahdetut." Tämän laatuisia
väitelauseita Renqvistiä vastaan saivat seurakuntalaiset suureksi
mielipahaksensa saarnatuolista kuulla. Ei ihme siis, jos tyynimielinen
Renqvist harmistuneena myös julki noita vastaan nousi. Saattoi olla,
että Renqvistissä myös oli syytä ja että hän pitäen oman
opetuksensa oikeana muita syyttäkin moitti; se vaan kuitenkin
tiedettiin, että Renqvistin kiivaus oli kiivaus totuuden ja Jumalan
valtakunnan puolesta, mutta ainakin eräällä vastustajallansa
tiedettiin taas olleen lihallinen kiivaus. Oli kuitenkin monta Renqvistin
virkatoveria, jotka eivät opettajille sopimattomiin väittelyihin
Renqvistiä vastaan ruvenneet, vaan erimielisyyksistäkin huolimatta
tekivät sovussa Herran työtä. Kerran sattui, että yksi seurakunnan
apulaispapeista oli yksipuolinen evankeliumin saarnaaja, toinen
saarnasi melkein yksinomaan uskovaisten elämästä. Tuo eri
suuntaisuus opetuksessa tuotti Renqvistille mielipahaa; hän pelkäsi
sen synnyttävän häiriötä seurakunnassa. Kun hän tuosta eräälle
ystävällensä valitteli, lausui ystävä hänelle: "Älkää liioin murehtiko,
ehkäpä se ei niin pahaksi ole. Te kaikki opettajat teette saman
Herran työtä, te teette nyt työtä juurikuin tehtaissa työ tehdään: yksi
haavustaa kappaleen, toinen paremmaksi sen muodostaa ja kolmas
sen lopullisesti valmistaa ja kiiloittaa. Samoin tässäkin: Te herätätte
sielut synnin unesta, toinen evankeliumin saarnallaan saattaa ne
uskoon ja kolmas uskossa ylläpitää. Kaikkia teitä siis Herra tarvitsee,
tehkää vaan sovussa Herran työtä." Tuohon selitykseen tyytyi
Renqvist, myöntäen: "Aivan niinhän se voi olla!"
Ei kuiteiltaan suuremmassa määrässä, esimiehille valituksiin asti,
ilmestyvää kiukkua Renqvistin ja hänen virtatoveriensa välillä tiedetä
täältä ollessa syntyneen, valitukset puolin ja toisin jäivät vaan
paljaisiin uhkauksiin. Ei tarvitse luulla Renqvistin eläneen

virkatoveriensa kanssa alinomaisessa epäsovussa; päinvastoin eli
hän useampain apulaispappien kanssa, muutamia lukuun ottamatta,
hyvässä ystävyydessä ja sovussa. Renqvist oli tyyniluontoinen
rauhan mies ja vastustajansa papit, ainakin heränneet niistä,
käsittivät Renqvistin vilpittömyyden ja jumalisuuden hartauden
virkatoimissaan. On kuitenkin kerrottu, että vakinainen virkatoverinsa
olisi pyytänyt saattaa Renqvistiä edesvastaukseen hartaushetkien
pitämisestä. Vaadittuna, vainko kenenkään vaatimatta, tahtoi
kuitenkin kerran Renqvistin Sortavalassa olon aikoina nimismies A.
polisi-voimalla estää Renqvistiä kotoisia hartauden hetkiä pitämästä.
Tapaus oli ollut tälläinen. Renqvist oli parhaallaan perheensä ja
suuren sanankuulija-joukon kanssa ruokasalissaan hartaushetkeä
pitämässä; silloin astuu nimismies A. täydessä virkapuvussaan
kahden lautamiehen seuraamana huoneeseen ja kysyy vihaisesti:
"Mikäs kokous tämä on?" Renqvist selittää nyt tyynesti kokouksen
tarkoituksen. "Mutta tälläiset kokoukset ovat kielletyt", lausuu
nimismies. Renqvist vastasi tuohon: "päinvastoin pyhässä
raamatussa käsketään rukoilemaan, ja papin velvollisuus on opettaa
kansaa ja herättää harrastusta Jumalan valtakuntaan." Muuta ei
tästä polisi-toimesta sen enempää tullut kuin että kokous sillä kertaa
tuli vaan häirityksi.
Erään kerran — niin on meille varmana asiana kerrottu — päättivät
Sortavalan herrat kaivata Renqvististä piispalle, jonka määrättynä
aikana piti saapua Kiteelle. Sinne päätettiin lähettää lähetyskunta
valitusta piispalle viemään. Renqvist ei tietänyt mitään koko asiasta,
mutta myöhään illalla ennen lähetystön lähtöpäivää tuli postimestari
N:n rouva, jolle oli käynyt sääliksi tuollainen vehkeileminen asiallisen
tietämättä, ja ilmoitti asian Renqvistin rouvalle. Asiasta tuumailtiin ja
päätettiin, että Renqvist itse menee myös Kiteelle piispaa
tervehtimään, saadaksensa jos tarvitaan siellä kohta valituksiin

vastata. Seuraavana aamuna pantiin pillit pussiin ja Renqvist lähti
matkalle. Lähetystön jäsenet nähdessänsä Renqvistin piispan tuona
nolostuivat suuresti, eikä kaipauksestansa mitään tullut; aivan
tekemättä se jäi. Näitäkö vainon yrityksiä Renqvist lienee tarkoittanut
kirjeessään 24 p. Heinäkuuta 1841 eräälle ystävällensä, mainitessaan
siinä [Katso Akianderin ed. t. VII s. 45.], "häntä vastaan on
virkaveljiltä ja muilta herroilta uhkauksia", vainko lienee muitakin
vainon yrityksiä ollut, jotka siksensä jäivät. Voimme sanoa Renqvistin
täällä olo-ajallaan, verrattuna sitä edelliseen aikaan, saaneen
rauhassa virkaansa hoitaa ja katkeamatonta työtänsä Jumalan
valtakunnan hyväksi tehdä, jos emme lukuun ota vastaan sanomisia
ja pilkkaa, parjausta, jota kaikki oikeat Jumalan valtakunnan jäsenet
saavat maailmalta osaksensa.
Vainoista ja vainon ajoista puheemme päätteeksi saakoon tässä
myös eräs lystinmoinen Renqvistin kertoma tapaus sijansa.
Renqvistin vainonsa aikana Porvoossa koulun rehtorina ollessa, kun
kansaa rupesi hänen luonaan hartauskokouksissa käymään, oli piispa
hänelle sanonut: "Ihan ilmanen kumma, kun taas rupeat keräämään
kansaa luoksesi." Renqvist vastasi: "Vihittehän Te minun papiksi?"
Piispa: "vihinhän minä." Renqvist: "Täytyyhän minun opettaa, kun
olen papiksi vihitty." Piispa: "Isäsi kysyi minulta: panenko minä pojan
kouluun, ja minä kehoitin panemaan, mutta jos olisin tietänyt, että
tuommoinen hupsu tästä tulee, niin en olisi kehoittanut."
Sanoimme Renqvistin saaneen Sortavalassa rauhassa
katkeamatonta työtänsä Jumalan valtakunnan hyväksi tehdä ja
katkeamatta hän sitä tekikin. Voimme sen hyvin arvata, kun hän
tavattoman uuraan virkatoimensa ohella toimitti painosta mitä
suomennoksia mitä omiaan 60 kirja-teosta.

[Luettelemme tässä lukijain tiedoksi kaikki Renqvistin toimittamat
kirjat. Renqvistin omia kirjoittamia kirjoja ovat seuraavat:
1 "Anttikristuksesta." Kuopiossa 1861; 2 "Ilmoitus minkälainen
pyhän Raamatun ytin kirja on." Wiipurissa 1852; 3 "Kuolleen uskon
opin ilmoittaja." Kuopiossa 1856; 4 "Lyhykäinen itsekoettelemus ja
parannuksen neuvo." Kuopiossa 1862; josta on jo kuusi vanhempaa
painosta; 5 "Lyhykäinen tutkinto rukouksen tarpeellisuudesta."
Helsingissä 1835; 6 "Raamatun ytin." Wiipurissa 1853; 7
"Tutkistelemus, jossa osotetaan pyhä Raamattu olevan Jumalan sana
ja ei ihmisten sana." Viipurissa 1851; 8 "Wiinan kauhistus."
Sortavalassa 1848 ja 1 painos siitä ennen v. 1835; 9 "Wäärän opin
kauhistus." Kuopiossa 1854 ja Helsingissä 1835; 10 "Wastaus-kirja
sille kirjallen, josa wäärän opin kauhistus-kirjaa wastaan on."
Turussa painettu v. 1846, Kuopiossa 1854 ja Sortavalassa 1848.
Suomentamiansa ovat seuraavat kirjat: 4 Johan Arndtin kirjaa
"Totisesta kristillisyydestä"; 2 Lutheruksen kirjaa: "Ankara Waroitus
ahkeraan rukoukseen" ja "Wanhurskaudesta ja Uskosta"; 3
Freseniuksen kirjaa, nimittäin: "Neuwo Neuwojille ja Neuvottaville",
"Armosta langenneista" ja "Lyhykäinen Neuvo katumattomille";
Johan Bernierin 2 kirjaa: "Salattu elämä Christuksen kanssa
Jumalassa"; 3 J. Rittmeijerin kirjaa: "Herran Ehtoollisen kirja",
"Rukouskirja" ja "Synnin Rikisteri"; 1 Ch. Sturmin "Rukouskirja"; l
"Pieni Kemppi"; 1 "Armella Nikolasin tyttären elämäkerta"; 1 B.
Stegerin "Historia pakanain kääntymisestä"; 2 A. Fritschin "Mirhami
Kimppu" ja "Tutkistelemus Christuksen kärsimisestä"; 2 Terstegen
kirjaa: "Sangen hengellinen puhe Christuksen rakkaudesta" ja
"Monen hurskaan sielun puuttuvainen kristillisyys"; 1 A. G.
Spangenbergin "Syntein anteeksi saamisesta"; 1 Merle d'Aubignén
"Kristityn welvollisuus pakanoita kohtaan"; 1 D. Hollazius'en

"Lyhykäinen neuvo sydämen rukoukseen"; 1 J Ch. Schinmeierin
"Perheen Wanhinten ja Palwelijain welwollisuudet toisiansa
kohtaan"; 1 "Historia Kolmesta Juudalaisten tyttärestä"; 1 "Hyvä
paimen"; 1 S. Schultenius'en "Epistola Postilla"; 1 "Huutavan ääni
korvessa"; 1 E. Wallströmin "Herran Koston aika syntisen kansan
tarjona"; 1 B. L. Sellergrenin "Wäärä oma-wanhurskaus"; 1 B.
Tollessonin "Kiivas Waroitus aina walwomiseen ja rukoilemiseen"; l
G. Murrayn "Niiden ihmisten sielunwaara, jotka parannuksensa
viivyttävät"; 1 "Sielun Pelastus"; 1 "Tänä päivänä, koskas kuulet
Herran sinun Jumalas äänen, niin älä paaduta sinun sydäntäs"; 1
"Kristityksi kääntynyt Murjani"; 1 "Kuinka autuaaksi tullaan"; 1 "Kaksi
Pyhää Marttyriä"; 1 "Ystäwällinen waroitus huolimattomille"; 1
"Waroitus Sana suruttomille syntisille"; 1 "Ruotsalaisen Lapsen Piijan
kääntyminen ja autuaallinen kuolema"; B. Monlin'in kirjaa "Kristityn
sodasta"; 1 Johan Bunyanin "Taiwaasen Juoksija"; 1 Godwinin
"Ihmisen turhista ajatuksista"; 1 R. Lucas'en "Päiwäkirja eli kristilliset
ajatukset kunakin päiwänä kuukaudessa"; 2 Jacob Jannevay'n kirjaa:
"Seitsemän Lapsen kääntymisestä" ja "Lasten Kaswmattamisesta"; 1
G. Hagerupin "Pyhäin marttyrien merkilliset Esimerkit."]
Renqvistin kirjailija-toimi ottikin häneltä kaiken liian ajan. Hän
kirjoitti usein öillä, valvoen hyvin myöhään iltasilla, sekä myös
aamulla ja milloin vain sai ihmisiltä siksikään rauhaa. Kirjallisissa
toimissaan piti hän varsin vähän apumiehiä; jonkun ajan oli hänellä
tunnettu runoilija Antti Räty kirjurina auttamassa. Renqvistin
toimesta luullaan kirjapainaja Holmströmin pitäneen Sortavalassa
kirjapainoa, jossa parhaastaan Renqvistin kirjoja painettiinkin.
Holmström ja hänen perheensä olivat heränneitä ihmisiä. Paljon
toimi myös Renqvist pakana-lähetyksen hyväksi, pitäen
lähetysrukouksia, kooten rahoja ja kaupiten lähetyskirjasia. Hän
kertoo eräässä meillä käsissä olevassa kirjeessään esimerkkejä,

miten hänen suomentamansa Merle d'Aubignén kirjoittama kirja
"Kristittyjen velvollisuus pakanoita kohtaan" vaikutti anteliaisuutta
pakanalähetykselle. Mikkelin talvimarkkinoilla 1853 oli eräs
käsityöläinen W., jolle Renqvist oli lahjoittanut mainitun kirjan, kohta
sen luettuansa, ostanut sitä 200 kappaletta ja oli lahjoittanut 9
ruplaa pakanalähetykselle. Eräs suruton kreikanuskoinen talonpoika
Sortavalan seuduilta, jolle Renqvist lähetti mainitun kirjan, oli, kohta
sen luettua, Renqvistin kautta lähettänyt pakanalähetykselle 52
ruplaa. Renqvist lähetti Tukholman lähetysseuralle v. 1847 162
ruplaa, vuosina 1848-1852 vuosittain kaksi ja kolme sataa ruplaa;
mutta v. 1853, jolloin ylempänä mainittu kirja painosta ilmestyi, 500
ruplaa ja vuosina 1854-1858 ajalla yhteensä noin 500 ruplaa. Syynä
vähennykseen sanoo Renqvist olleen sen, että Tuomiokapituli oli
subsecreto-kiertokirjeessään kieltänyt Tukholman lähetystoimelle
varoja kokoomasta. Renqvist arvelee sen tapahtuneen "erään
kateellisen esimiehensä vaikutuksesta." Renqvistin täytyi siis sen
jälkeen, siksi kuin oma "Suomen lähetysseura" toimeen saatiin,
toimia lähetyksen hyväksi enemmän "subsecreto", salakähmään.
Olemme jo Renqvistin kirjojensa ilmaiseksi jakamisessa nähneet
esimerkin hänen anteliaisuudestaan. Samoin oli hän myös antelias ja
avulias muissakin suhteissa. Velkojaan ja saataviaan ei hän koskaan
hakenut ulos ryöstöllä; köyhemmille kuittasi hän usein ilman mitään.
Rahansa lainasi tarvitsevalle, vaatimatta velkakirjaa, eipä usein
merkinnyt edes muistikirjaansakaan, harvoin lienee korkokaan juuri
kysymykseen tullut. [Hän valittelee "Wäärän Opin
Kauhistuskirjassaan" s. 64 ja 65, kun papitkin ottavat köyhältä ja
varattomalta koron, lausuen, että "köyhä kyynelissä silmin itkee ja
veisaa opettajansa kovuutta virrenvärsyissä näillä sanoilla: Korko
korkia on köyhän kuorma, Ahne odotus vaivaisten hävitys: Näist'
näkyy jo joutuu tuomiopäivä. N:o 401, 6."] Kerromme tässä

sivumennen erään merkillisen kohtauksen Renqvistin ja muutaman
velkamiehensä välillä. Mies ja Renqvist olivat velkomustilin tähden
joutuneet oikeuteen. Mies väitti ei olevansa velkaa Renqvistille ja
tarjoutui väitettänsä valallaan vahvistamaan. Renqvist, peläten
oikeuden siihen myöntyvän, huudahti tuskan tunteella: "Älkää, älkää,
korkea oikeus, laskeko häntä valalle, hän menettää muutamain
ruplain tähden kuolemattoman sielunsa; minä ennen kuittaan tuon
velan kuin annan hänen sielunsa hukata!" Tämä säälintunteinen
puhe vaikutti niin mieheen, että hän heti tunnusti oikeuden edessä
velkansa ja pyysi Renqvistiltä vääryyttänsä anteeksi.
Köyhät ja kerjäläiset eivät avutta Renqvistin luota lähteneet. Hän
antoi omalla kädellään kokonaisia leipiäkin, rahaa y.m. ja käski
perheensä jäseniä ja emännöitsijää aina köyhille antamaan, usein
määräten: "tälle pitää antaa ruista — —." Kun rouvansa, ollen
vähemmin antelias, tahtoi miestään estellä leipää ylen määrin
köyhille jakamasta, täytyi Renqvistin keksiä keinoja voidakseen
auttaa vaimonsa tietämättä. Välistä kätki hän köyhälle annettaman
lahjansa nuttunsa alle. Köyhiä ja vaivaisia elätettiin, eräitä
varsinaisesti, toisia pitkät ajat Renqvistin pappilassa.
Olemme kertomuksessamme täten joutuneet Renqvistin
perheellisiin ja yksityis-elämää koskeviin seikkoihin. Renqvistin
voimme sanoa olleen enemmän papin kuin yksityisen
perheenmiehen. Papillinen virkansa vei häneltä enimmän aikansa ja
siinä oli hänen pääharrastuksensa, vaikk'ei hän kuitenkaan
laiminlyönyt perheellisiäkään velvollisuuksiansa. Hän hurskaana
perheenisänä koki perheessänsäkin samaa vaikuttaa kuin muissakin,
joiden pariin hän joutui, nimittäin, että he totuuden tuntoon ja
autuaaksi tulisivat. Renqvist oli itse harras; hän koki myöskin
perhettään taivuttaa jumalisuuteen ja hartaudenharjoituksiin. Kun

New Perspectives on HTML5 CSS3 JavaScript 6th Edition Carey Solutions Manual

More Related Content

Featured

New Perspectives on HTML5 CSS3 JavaScript 6th Edition Carey Solutions Manual