SlideShare a Scribd company logo

GRADU VII

•
•
K
Katariina Lipsanen
1 of 257
Download to read offline
LEHMÄN KANSSA Käsitykset lehmästä sekä lehmän ja ihmisen välisestä suhteesta Ei auta sano nauta -kirjoituskilpailun teksteissä Pro gradu -tutkielma Helsingin yliopisto Kulttuurien tutkimuksen laitos/ Folkloristiikka E. Katariina Lipsanen Marraskuu 2006
2 SISÄLLYS ALUKSI: MIKSI JA MITEN LEHMÄ? 6 Tutkimuksen rakenne 8 AINEISTON ESITTELY JA MÄÄRITTELY 9 Ei auta sano nauta -kirjoituskilpailu 9 Muistelukertomuksia ja kaunokirjallisuutta 10 Kirjoituskilpailun järjestäjätahot 14 Kirjoituskilpailusta tiedottaminen esittämistä ohjaavana tekijänä 15 Kirjoittajien tulkinnat kirjoituskilpailun järjestäjistä 20 Kirjoittajista 23 Sukupuoli 24 Ikä 27 Ammatti 28 Alueellinen jakauma ja kirjoitusten paikat 29 Yleiskatsaus kerronnan maailmaan: kerronnan lajit, juonikuviot ja sävy 31 TEOREETTISET JA METODISET LÄHTÖKOHDAT 34 Muistelukerronta tutkimuksen kohteena ja lähteenä 34 Muistelukerrontaa tuottavat ja tallentavat arkistot 38 Lehmä kulttuuritutkimuksen kohteena 40 Domestikaatio tutkimuksen keskeisenä käsitteenä 45 Katsaus tutkimusmenetelmiin: lukutapa, tematisointi ja kontekstualisointi 47 Tutkijapositiosta 53
3 KOTIELÄIN LEHMÄ 55 Villinaudasta kotieläimeksi: miksi lehmä voitiin ja se kannatti domestikoida 55 Lehmän paikka 58 Tuotettu eläin 64 Jalostus eli lisääntymiseen puuttuminen 64 Lehmän rotu 66 Lisääntymisen suojelu ja suosiminen astutuksesta poikimiseen 69 Ihmisen tavoille kesyttämisen, kouluttamisen ja kanssakäymisen kautta 76 Suojeltu ja hoidettu eläin 79 Ruokinta 79 Laiduntaen ja paimenessa 82 Terveyden vaalimista ja sairauden hoitoa 89 Puhtaus 91 Hyväksikäytetty eläin 94 Maidontuotanto 94 Lypsämisestä 94 Maidosta 100 Lihantuotanto 107 Teurastuksen paikka – kotikulmia ja karja-autoja 107 Teurastuksen roolikartta 110 Teurastus ja tunteet 114 Lehmästä lihaksi – Muurikin lihaa ja Unelma saippuaa 117 Yhtä elämää suuremmat teurastukset 120 Ihanteellinen lehmäsuhde 122 LEHMÄ OSANA YHTEISKUNNAN RAKENTEITA JA KÄYTÄNTÖJÄ 125 Nautakarjatalous Suomessa 1860–2006 125 Lehmä työnantajana ja työntekoon kasvattajana 131 Kilpakirjoitusten teemana karjanhoito työnä 131 Karjatalouden työorganisaatio: perheet työyhteisöinä ja sukupuoli työtehtävien jakajana 133 Koneet ja uudistuva työkuva 137 Työtä elävän olennon kanssa ja sen asettamin ehdoin 139
4 Lehmä omaisuutena – vaihdettavissa, varastettavissa, vastuussa ja arvokas 141 Karjakoko aseman ja arvon mittana 142 Omaisuusrikoksia 145 Erikoisasemassa – osinko- ja nimikkolehmät 146 Omistettavat ja omistajat 149 Lehmäihmisiä ja navettaystäviä – lehmäsidonnainen sosiaalinen maailma 152 Hankauspintoja – maalaisten ja kaupunkilaisten, tuottajien ja kuluttajien lehmäkohtaamisia 155 AISTITTU LEHMÄ 160 Lehmä katseen kohteena 160 Ulkomuoto 160 Silmät 163 Sarvet 164 Utareet 165 Kylki 166 Kuultu lehmä 168 Lehmän haju 171 LEHMÄN EMOTIONAALISET JA EKSISTENTIAALISET MERKITYKSET 174 Tunteva, ajatteleva ja sielullinen lehmä 174 Tunteet 174 Äly 176 Sielu 178 Lehmän nimi ja nimeäminen 178 Äitilehmät ja ihmisemot 187 Lemmikkieläin lehmä 188 Uskottu ystävä lehmä 191 Lehmä opettajana ja sielun peilinä 193 Lehmä symbolina 194
5 SANOIN NAUTA – POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET 196 Aineisto Digardin domestikaatiomallin valossa 196 Domestikaatio prosessina 196 Lehmän domestikoiminen 197 Systeemejä: eläinten suojelua ja hierarkisointia 198 Domestikoinnin syitä 200 Mielikuvien lehmä 201 Jatkotutkimuksen haasteet 203 Kirjoittaen kerrottu muistojen lehmä 203 Suomalainen lehmä 207 Vielä kerran lehmä 209 LIITTEET 1. Ei auta sano nauta -kirjoituskilpailun esite 212 2. Kirjoituskilpailun näkyvyys medioissa 214 3. Lehmän nimistä 221 4. Kirjoittajien henkilötiedot 223 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS 240
6 ALUKSI: MIKSI JA MITEN LEHMÄ1 ? Lehmän merkitys suomalaisessa kulttuurissa on perinteisesti ankkuroitu sen rooliin konkreettisen hyvän tuottajana sivuuttaen tai peräti torjuen siihen liitetyt muut mahdolliset merkitykset. Suppeinkin katsaus pelkästään lehmän historiaan tuo kuitenkin esille miten monivivahteisella tavalla juuri lehmä on vaikuttanut kulttuuriimme: lehmä on muokannut ympäristöämme, elintapaamme, suhdettamme luontoon, poliittista kenttää, verotaloutta ja sukupuolten välistä kanssakäymistä. Tarkastelun siirtyessä yksilötasolle lehmään liitettyjen merkitysten koko kirjo todella aukeaa. Tämän suhteen tutkimukseni luo aivan uudenlaisia näkymiä suomalaiseen lehmäsuhteeseen ja -kuvaan. Pro gradu -työni lähdeaineistona oli 669 kirjoituksen otos ennätykselliset 2 962 vastausta ja noin 11 000 sivua käsittävästä Maaseudun Sivistysliiton ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuonna 2004 järjestämästä valtakunnallisesta ja kaikille avoimesta Ei auta sano nauta -kirjoituskilpailusta. Sekä oman lähdeaineistoni että koko kilpailun teksteistä noin kaksi kolmasosaa oli tosipohjaisia, omasta elämänkokemuksesta kumpuavia muistelukirjoituksia ja yksi kolmasosa oli novelleja, runoja tai muutoin kaunokirjallisiksi luokiteltavia.2 Aineiston vastaajakunnasta suurimman kategorian muodostivat eläköityneet tai lähellä eläkeikää olevat, joilla oli nykyisyys kaupungeissa ja taajamissa, mutta juuret maalla ja arvomaailman ydin vuosisatoja perinteenä siirtyneessä talonpoikaiskulttuurissa. Esille tuotiin lapsen kokemia, mutta aikuisen tulkitsemia lehmäkäsityksiä. Aihe oli koskettanut tasavertaisesti yhteiskuntaluokasta riippumatta. Tekstit kertoivat lapsuuden maaseudusta ja vanhempien, isovanhempien ja muiden sukulaisten elämästä. Kirjoituksissa kuvailtiin murrosta – perinteen katkeamista käytännössä ja siirtymistä muistojen ja arvojen tasolle. Tekstit sisälsivät paljon kuvauksia ihmisen ja lehmän välisen suhteen muodostumisesta (erityisesti ensimmäinen persoonallinen lehmäsuhde) ja siihen vaikuttavista tekijöistä, sekä oppituntimaisia kuvauksia kulttuurinsisäisistä toimintatavoista. Tutkimukseni päämääränä oli yhtäältä kartoittaa ihmisen ja lehmän välistä suhdetta: millaiseksi tämä suhde oli koettu, tulkittu ja miten se haluttiin tässä 1 Tutkimuksen pääpaino on lehmissä eli täysikasvuisissa naarasnaudoissa. Käytän myös lehmä-sanaa rinnakkaisilmaisuna naudalle. Tämä puhekielessä yleinen käytäntö heijastaa aineiston kirjoittajien käytäntöä ja on siksi perusteltua. Yleistermi naudan käyttäminen oli todella poikkeuksellista (lähinnä kilpailuotsikkoon viittaamista). Samoin karja-sana viittaa tässä tutkimuksessa lähes ainoastaan nautakarjaan. 2 http://msl.fi 24.10.2005.
7 nimenomaisessa, mahdollisimman tarkkaan analysoidussa kommunikointiympäristössä esittää. Toisaalta analysoin aineiston pohjalta muodostuvaa lehmäkuvaa: mikä tekee lehmästä lehmän. Tutkimustapani heijasti käsitystäni tämänkaltaisen aineiston sisältämän tiedon luonteesta. Hyväksyin kirjoitusten sisältämän tiedon subjektiivisuuden, kokemuksellisuuden ja usein vahvan tulkinnallisuuden ja korostaessani tämänkaltaisen tiedon hedelmällisyyttä irtisanouduin nk. luonnontieteiden varman tiedon käsitteestä.3 Tämä ei merkinnyt kuitenkaan tieteellisyyden vaatimuksista luopumista, vaan esittämäni väitteet ovat operoitavissa ja verifioitavissa esittämieni todistusaineistojen pohjalta. Vaikka tutkimukseni pääpaino oli kirjoituksien sisällön analyysissä, analysoin myös esittämistä. Keskittyminen muistelukerronnan luonteen ja keinojen kartoittamiseen kumpusi genren valta-asemasta lähdeaineistossa. Myös kilpakirjoitusaineiston tuottamisehtojen ja kerronnallisten keinojen ongelmallistaminen oli keskeinen tekstien tulkintaa ohjaava väline.4 Tekstien sisältöaineksien määrittely ja tulkinta edellyttivät myös lukemisen yhteydessä tapahtuvaa esittämisen analyysiä kertojan ilmaisu- ja vuorovaikutustapojen havainnoimisen kautta.5 Tutkimusongelman tematiikan tulkinnanvälineenä ja keskustelukumppanina oli domestikaatiotutkimus. Antropologi, etnologi ja historiantutkija Jean-Pierre Digardin määritelmä domestikaatiosta kotieläinten tuotannon ja käytön, yhteiskuntaorganisaatioiden ja representaatiojärjestelmien välisten suhteiden muodostamana yhteen sulautuneena kokonaisuutena oli oikeutus tutkimukseni näkökulmalle: sen pohjalta hahmottui, mitä voisi ja tulisi tutkia. Digardin viitoittamia kaikkia tutkimusmenetelmiä ei voitu tässä tutkimuksessa kuitenkaan toteuttaa – osin aika- ja aineistorajoitteiden vuoksi, osin omien folklorististen, representaatiota korostavien painotuksien vuoksi.6 3 Kalela 2000, 92–93; Apo 2001, 19–21, 34–36; Latvala 2005, 12–13; Vilkko 1990. 4 Apo 1995; Peltonen 1996; Pöysä 1997; Siikala 1984. 5 Tiedon prosessointitapa heijastaa sekä kirjallisuustieteiden opintojen aikana omaksumiani – tietyllä tapaa automaattisia – lukutapoja että folkloristiikan opintojen myötä tutuksi tulleita kertojan esittämisen keinojen analyysitapoja. 6 Digard 1988, 27; 1999, 14. Digard pyrkii mahdollisimman laajaan tarkasteluun. Tutkimuskohteena ovat sekä tuotantoon ja eläimen käyttöön liittyvä toiminta että domestikaation eläinkohtaiset ilmenemismuodot ja variaatiot eri sosiaalisissa järjestelmissä ja konkreettisissa kulttuureissa. Domestikaatio käsitetään olemukseltaan jatkuvaksi prosessiksi ja näin ollen myös tutkimuksen tulee olla jatkuvaa ja tilanteen mukaan elävää. (Digard 1990, 80–81.)
8 TUTKIMUKSEN RAKENNE Tutkimus etenee seuraavien vaiheiden kautta. Aineiston esittely ja määrittely -osiossa pureudun tutkimuksen kohteena olevan kirjoituskilpailun erityispiirteisiin. Analysoin kilpailusarjojen, kirjoituskilpailun toteuttamiseen osallistuneiden tahojen ja kilpailusta tiedottamisen vaikutusta kerrontaan. Luon myös yleiskatsauksen kerronnan maailmaan. Rakennan kuvaa vastaajakunnasta kirjoittajien sukupuolta, ikää, ammattia ja alueellista jakaumaa tarkastelemalla. Teoreettiset ja metodiset lähtökohdat -osiossa tarkastelen sekä muistelukerrontaa että lehmää kulttuuritutkimuksen kohteena. Pohdin myös arkistojen roolia muistitiedon keräämisessä ja tallentamisessa. Lopuksi määrittelen tutkimuksen kannalta tärkeimmän käsitteen – domestikaation. Kotieläin lehmä -osiossa kartoitan sekä lehmän domestikaation yleisiä syitä että domestikaation käytäntöä ja päämääriä kilpakirjoitusteksteissä. Peruslähtökohtana on digardilainen käsitys kotieläimestä ihmisen tuottamana, suojelemana, hoitamana ja hyväksikäyttämänä eläimenä. Domestikaation toteutuksen taustalla vaikuttavat myös kiinteästi kunkin aikakauden ja kulttuurin ihanteet, joista kertoo kappale Ihanteellinen lehmäsuhde. Lehmä osana yhteiskunnan rakenteita ja käytäntöjä -osiossa kuvailen ja analysoin lehmää elinkeinon harjoittamisen välineenä, omistamisen kohteena sekä sosiaalisten verkkojen ja hierarkioiden luojana. Rakennan kuvaa karjatalouden harjoittamisympäristöstä tilastojen, historiallisten tutkimusten ja kilpakirjoitustekstien pohjalta. Tarkastelen rinnakkain sekä yksittäisten ihmisten ja eläinten kokemuksia että koko maassa tapahtuvia muutoksia tilojen ja karjan määrässä, laumakoossa, tuotantomäärissä ja –suunnissa ja maatalouspolitiikassa ja -taloudessa. Aistittu lehmä tuo tutkimuksen keskiöön aistihavainnot, ja niiden avulla muodostuvan kuvan lehmästä. Etenen jälleen konkreettisten kokemusten kuvauksesta käsitteiden hahmottamiseen. Lehmilläkin silmät ovat sielun peili ja hajuihin voi tiivistyä koko kulttuurin arvomaailma. Lehmän emotionaaliset ja eksistentiaaliset merkitykset -osiossa keskityn ajattelevaksi, tuntevaksi ja sielulliseksi tunnistetun yksilön kuvaamiseen ja määrittelyyn. Edelleen kuvailen inhimillistämisen kautta lehmälle annettuja rooleja, lehmäsuhteen variaatioita tunnetasolla ja lehmän merkitystä minuuden ja kosmoksen käsitteellistämisessä.
9 Lopuksi palaan lähtöpisteeseen eli tarkastelen aineistoa Digardin domestikaatiomallin valossa ja muistelukerronnan lainalaisuuksien puitteissa. Arvioin tutkimustulosteni merkitystä yleisemmältäkin kannalta ja perustelen, miksi mielestäni lehmä on suomalaisen kulttuurin eksistentiaalisia ja normatiivisia puolia ruumiillistava ja käsitteellistävä eläin. Viimeisen puheenvuoron luovutan aineistoni informanteille ja heidän käsityksillensä siitä, miksi lehmä on tärkeä. AINEISTON ESITTELY JA MÄÄRITTELY EI AUTA SANO NAUTA -KIRJOITUSKILPAILU Tutkimukseni lähdeaineistona oli 669 kirjoituksen otos Maaseudun Sivistysliiton ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran järjestämästä Ei auta sano nauta - kirjoituskilpailusta. Kilpailun teemana olivat lehmiin liittyvät muistot, kokemukset ja tarinat. Valtakunnallinen ja kaikille avoin kilpailu järjestettiin vuonna 2004 ja se kesti miltei symbolisesti merkittävät yhdeksän kuukautta. Kilpailun osanottajamäärä oli ennätyksellinen. 2 962 vastausta tekee siitä SKS:n kansanrunousarkiston kaikkien aikojen suurimman kirjoituskilpailun.7 Kilpailusarjoja oli kaksi. Muistelukertomusten sarjaan haettiin omakohtaisia ja tyylillisesti omaperäisiä kertomuksia lehmään liittyvistä tapahtumista, kokemuksista ja muistoista. Kaunokirjallisessa sarjassa pääpaino oli lehmäaiheisten novellien ja tarinoiden esittämistavassa. Eniten vastauksia – kaksi kolmasosaa – tuli muistelukertomusten sarjaan. Koska kysymys kaunokirjallisuuden ja folkloren suhteesta kuuluu kiinteästi sekä folkloren etymologiaan että viime aikojen yksilön verbaaleja ilmaisutapoja kartoittavaan tutkimukseen, käsittelen tätä kirjoituskilpailun piirrettä seuraavaksi tarkemmin.8 7 Kaikista SKS:n kirjoitushankkeista vastaajamäärältään suurin on Suomalaisen päivä 2.2.1999 - kirjoitustapahtuma, johon osallistui n. 19 000 koululaista ja yli 4000 tavallista vastaajaa. Se poikkesi kuitenkin keruukilpailuista siinä, että koulut ja sanomalehdet keräsivät materiaalia aktiivisesti ensin itselleen. (Nirkko 21.6.2006) 8 Ennen kirjallisen kulttuurin vaikutusta ja yksilöllistä värittyneisyyttä pidettiin lähinnä jäljittelynä ja rappion ilmentymänä ja täten tutkimuksellisesti mielenkiinnottomina aiheina. Ks. esim. Kurki 2002, 16– 17; Salmi-Niklander 2004, 27. Nykytutkimuksessa on luovuttu tiukoista rajoista sekä kirjallisen ja suullisen että kauno- ja kansankirjallisuuden välillä. Kansanihmisetkin ovat sujuvia medioiden käyttäjiä ja uuden informaatiotekniikan myötä kirjoittamisen kynnys on alentunut sellaisissakin ryhmissä, jotka
10 Kilpailusarjojen analyysillä pyrin myös määrittelemään, mikä vaikutus luokittelulla ja sarjoilla oli kirjoittamiseen ja tekstin sisältöön. Muistelukertomuksia ja kaunokirjallisuutta Sarjavalinta – muistelukerrontaa vai kaunokirjallisuutta – oli ensimmäinen näkyvä tulkinnan aste ja muoto sekä kirjoittajan että lukijan kannalta; luokittelulla määriteltiin suhde tekstiin ja sen sisältöön. Kummallakin kirjoitussarjalla oli myös omat, ei tosin toisensa poissulkevat, keskusteluympäristönsä eli kontekstinsa, joiden määritteleminen oli tarpeen tulkittaessa kirjoitusten merkityssisältöjä. Tutkimuksen alkuvaiheessa kilpailusarjojen analyysi liittyi myös tutkimusaineiston rajaamiseen. Pohdin, pitäisikö minun keskittyä vain yhden kilpailusarjan tekstien tutkimiseen, jottei aineiston hallittavuus näinkin suppean esityksen puitteissa kärsisi? Muistelukerronnan ja kaunokirjallisuuden välinen rajankäynti valotti myös kerronnan elämistä käytännön tasolla. Selvärajaiset lajityypit käyvät tutkimuksen välineiksi, mutta kerronnan käytäntö on toinen, kuten tämäkin tutkimus osoitti. Näihin kysymyksiin vastatakseni kartoitin kirjoittajien suorasanaisesti ilmaisemia käsityksiä muistitiedosta, muistelemisesta, kirjoittamisesta sekä tapahtuneen uudelleenrakentamisen ja edelleen välittämisen muotona että fiktiivisen maailman luomisen välineenä. Tutkin myös tekstinsisäisiä sarjaluokitukseen liittyviä kirjallisia ja temaattisia eroavaisuuksia. Mahdollistiko kaunokirjallisuus joidenkin muistelukerronnasta puuttuvien aiheiden käsittelyn; toiko taiteellinen vapautus omakohtaisuudesta jotain uutta tai vähän tunnettua puolta ihmisen ja kotieläimen suhteesta esille? Erityisen mielenkiinnon kohteena oli saman kirjoittajan osallistuminen kumpaankin sarjaan. Kirjoituskilpailuesitteen mukaan muistelukertomusten sarjan avainsanoja olivat muistikuvien rikkaus, omakohtaisuus ja kerrontatavan omaperäisyys. Kaunokirjallisessa sarjassa pääpaino oli tekstin tyylissä, rakenteellisissa ratkaisuissa ja kirjoittajan kyvyssä hallita fiktiivisen kerronnan keinoja. Kerronnan dialogisuus, dramaattinen preesens, kertojaminän fiktiivisyys (lehmän suulla) ja muut kaunokirjalliset tehokeinot sinällään eivät esilukijoiden ja tuomariston mielestä kuitenkaan yksistään määritelleet kirjoitusta perinteisesti eivät ole olleet halukkaita kirjalliseen itseilmaisuun (esim. nuoret miehet). Tämä on avannut uusia näköaloja myös vanhempaan aineistoon. Ks. esim. Timonen 2004.
11 kaunokirjalliseksi.9 Kuitenkin muiden todistusaineiden puutteessa epäselvissä tapauksissa tyylilliset seikat määrittelivät sarjan. Jos sama kirjoittaja oli lähettänyt kaksi sisällöltään identtistä tekstiä, joista toinen oli kirjoitettu murteella ja toinen kirjakielellä, luokiteltiin murrekirjoitus kaunokirjalliseen sarjaan esilukijan, tuomariston ja usein itse kirjoittajankin toimesta.10 Tuomariston sarjavalinta saattoi olla myös kannanotto tekstin kirjallisiin ansioihin. Esimerkiksi kirjoituskilpailun voittanut Madonnan stoori on tosikertomus ja kirjoittajan itsensä muistelukertomusten sarjaan ilmoittama. Tuomaristo sijoitti kirjoituksen kuitenkin kaunokirjalliseen sarjaan kunnioittaakseen kirjoittajan ilmaisukykyä. Kirjoittajat itse määrittelivät kaunokirjallisen sarjan avainsanoiksi sepittämisen ja tyylin.11 Muistelukerronnassa tärkeäksi koettiin kerrotun totuudellisuus ja omakohtaisuus. Suorasanaisia tuomaristolle ja kilpailun järjestäjätaholle osoitettuja pohdintoja sarjavalinnoista esiintyi erityisesti iäkkäämpien kirjoittajien saatekirjeissä tai reunahuomautuksissa. Ne olivat osa kirjeenvaihdon retoriikkaa eli yritystä luoda persoonakohtainen yhteys kilpailun järjestäjätahoon. Sarjavalinnoista keskusteltiin myös silloin, kun kirjoittaja oli epävarma kirjoituksensa luonteesta. Erityisesti sisällön ja ilmaisutavan välinen jännitteisyys – omakohtaisuus vs. kaunokirjallinen esittäminen – mietitytti.12 Kuinka paljon tekstiä voi värittää kaunokirjallisia tehokeinoja hyväksikäyttäen ilman, että sisällön totuus muuntuu? Menneen vaalimisesta ja perinnön siirtämisestä huoltakantavat kirjoittajat korostivat välittävänsä tositarinoita ja alleviivasivat yleisemminkin kanssakäymisen totuudellisuutta.13 Tämä kertomuksen nimiä ei ole muutettu ja tapahtumat vastaavat todellisuutta niin läheisesti kuin ne ylipäätänsä kolmen vuosikymmenen aikalaskeuman jälkeen voivat vastata. (656Mn) Tämä kertomus on niin tosi, kuin millaisena sen itse muistan. Edes lehmien nimiä ei ole muutettu. (532Mm) 9 Ks. esim. 646Mm, 661Mn. 106Km, 170Mn, 57Mm. 10 Esim. 259Km. 11 Ks. esim. 178Kn. K-sarjassa oli myös kirjoituksia, joissa kerronnan primaarisuus heijastui sisältöön. 32Kn, 36Kn, 88Kn, 98Kn ovat esimerkkejä teksteistä, joissa kirjoituskilpailun teema eli lehmä suorastaan sivuutetaan. 12 Ks. esim. 484Km, 544Mm, 665Kn, 541Kn. 13 184Mn, 280Mm, 442Mn, 443Mn, 661Mn.
12 Luokittelun oikeudellisuuden perusteina saatettiin myös esittää historiallisia dokumentteja tai päiväkirjamerkintöjä. Ääripäätä edusti esim. 599Mn, joka sisältää paitsi perusteellisen dokumentoinnin karjanhoidosta Sysmän Kirveskoskella 1900-luvun alkukymmeninä, niin liitteenä vielä tarkastustuloksien kirjan vuodelta 1926 sekä valokuvia. Oma kysymyksensä on se, miksi kertojat usein korostivat muistojensa totuudenmukaisuutta? Marja Saarenheimon mukaan kyse ei ole yksinomaan muistetun ja tapahtuneen välisestä vaan kertojan ja kuulijan välisestä suhteesta.14 Edelleen Taina Ukkonen tähdentää, kuinka (k)ertomustensa avulla kertoja siis käsittelee ja tulkitsee menneisyyttään omasta näkökulmastaan, mutta voi samalla myös jakaa kokemuksensa ja pohtia niitä yhdessä muiden kanssa. – – Kertomuksen yksityiskohtien totuus tai uskottavuus ei kuitenkaan ole olennaista, olennaista on siis se, että kertoja käsittelee nimenomaan henkilökohtaista, oman elämänsä kannalta tärkeää tapahtumaa. Olennaista on myös se, että kuulija tunnistaa kertomuksen aidon ja todellisen kokemuksen kuvaukseksi sekä kertojalle tärkeiden arvojen välitykseksi, ei esimerkiksi liioittelukertomukseksi tai kaskuksi.15 Toisaalta kirjoittajat saattoivat ilmaista ymmärtävänsä muistojen totuusarvon suhteellisuuden. Muistikuvia pehmentää vuosikymmenien armelias epämääräisyys, jotkut asiat muistan kuin eilisen päivän, joistakin asioista olen palauttanut kuvan muistelemalla, kyselemällä. (513Mn) Nyt minä olen vaari. Se tarkoittaa sitä, että olen jo melko vanha mies. Se tarkoittaa sitä, ettei minun tarvitse kaikkea muistaa ja senkin mitä muistan, voin ikääni vedoten muistaa oikein tai väärin. (669Mm) Kirjoittajien tulkintoja sarjoista toivat esille myös saman kirjoittajan eri sarjoihin osallistuvat tekstit. Selkeimmillään muistelukirjoitus oli omaelämäkerrallista ja 14 Saarenheimo 1997, 21, 91, 98–99. Ks. myös Korkiakangas 1999, 163–164; Peltonen 1996, 102–103. 15 Ukkonen 2000, 208–209. Ks. myös Stahl 1989, 14–15, 18.
13 kaunokirjallinen fiktiivistä kerrontaa.16 Sarjavalinnoilla saatettiin myös painottaa eri asioita ja näin esittää useita näkökulmia aiheeseen: kaunokirjalliset kirjoitukset kuvasivat ihmissuhteita ja tunteita, muistelmakirjoitukset puolestaan asioita, tapahtumia ja historiallisia henkilöitä.17 Kaunokirjoitus saattoi myös tiivistää ja kärjistää muistelmakirjoituksessa esilletulleen arvomaailman.18 Sarjavalintoja perusteltiin myös muoto- tai tyyliseikkojen pohjalta: kaunokirjallisuus oli runomuotoa ja murrekirjoitusta ja muisteleminen asiatekstiä.19 Tekstien jakaminen eri sarjoihin kumpusi myös käytännön syistä. Lyhentämisen sijasta, kertomisen tarpeesta tai voittamisen mahdollisuuksien maksimoimiseksi teksti jaettiin kahteen tai useampaan osaan. Kilpailusarjojen analyysi osoitti, että tarkastelun rajaaminen tiettyyn sarjaan ei ollut tutkimusongelman käsittelyn kannalta aiheellista. Sekä muistelukertomukset että kaunokirjalliset tekstit käyttivät kaunokirjallisuudesta tuttuja tehokeinoja.20 Tapahtumien omakohtaisuutta tai todenmukaisuutta oli vaikea ilman muita tietolähteitä aukottomasti todentaa tai kumota. Muistelukerronta saattoi sisältää fiktiivisiä osioita, ja kaunokirjalliset kertomukset saattoivat olla vahvasti reaalimaailmassa kiinni, vaikka ne eivät omakohtaisista kokemuksista kertoneetkaan.21 Aihevalinnoissa ei ollut merkittäviä eroja sarjojen välillä. Kaunokirjallisissa teksteissä sosiaalisten ristiriitojen ja tunnetilojen kuvaukset olivat hieman yleisempiä ja taiteellinen vapaus mahdollisti toiveajattelun ja ratkaisun löytämisen esimerkiksi lihansyöjän ongelmaan: lehmä pääsi pakenemaan teurastusta haaveissaan tai lentämällä.22 Tiivistäen voisi todeta, että kirjoituskilpailun kahden sarjan raja-alueelle muodostui oma kolmas luokka: kaunokirjallinen tosikertomus, joka samanaikaisesti hyödynsi kaunokirjallisuudesta ja visuaalisesta kerronnasta (televisio, elokuvat ja tietokoneanimaatiot) kumpuavia rakenteita ja tyylejä ja pyrki kokemusten ja mielipiteiden henkilökohtaisuuteen ja tiedon välittämisen rehellisyyteen.23 16 506Km, 507Mm, 514Mm, 515Km. 17 Ks. esim. 319Kn, 320Mn, 136Km, 137Mm. 18 156Mn, 157Kn. 19 171Mn, 172Kn, 319Kn, 320Mn, 511Kn, 512Mn. 20 Ks. esim. 57Mm omaelämäkerta lehmän silmin; omaelämäkerta runomuodossa 106Mm, 170Mn. 21 115K, 1876K, 2419K. Vrt. Makkonen 1993, 19–22. Kysymys sepitteellisyydestä ei kuitenkaan ratkea vain kerronnan keinoja tutkimalla. Autobiografiaa luetaan totena päinvastoin kuin novellia tai romaania; lukija olettaa kirjoittajan kertovan omasta elämästään mahdollisimman totuudenmukaisesti – tietäen, että totuus omasta elämästä on subjektiivinen ja suhteellinen asia. 22 Esim. 12Kn, 738Kn, 14Kn, 15Kn, 367Kn. 23 Mielenkiintoisen vertailukohteen tarjoaisi aineistoni kaltaisen ”kansankirjoittamisen” vertaileminen ITE-taiteen kanssa. Yhtymäkohtia näiden kahden ilmaisutavan välillä on runsaasti. Ks. esim. Haveri 2003, 18–29.
14 Kirjoituskilpailun järjestäjätahot Kirjoituskilpailuun osallistuvan kirjoitustilanne sinänsä on yksityinen, päiväkirjamaista tilitystä vastaava kokemus. Kerronnalla on kuitenkin selkeästi määriteltynä kohteena järjestö, julkinen arkisto ja myöhemmin tutkijat ja mahdollisesti koko Suomen kansa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston tunnustettu auktoriteettiasema ja pitkä historia perinteen kerääjänä ja Maaseudun Sivistysliiton identiteetti perinteikkäänä maaseudun henkisiä arvoja tunnetuksitekevänä ja levittävänä järjestönä määrittelevät kirjoituskilpailun profiilia. Maaseudun Sivistysliiton (MSL) toiminta on vahvasti ideologista. Järjestön tavoitteena on sekä aikuiskasvatuksen että kulttuurityön saralla ihmisyyden ja kansallisen kulttuurin vahvistaminen alkiolaisen ja maahenkisen sivistyskäsityksen pohjalta. Kulttuurityö keskittyy kartoittamaan ihmisen välittäjäroolia luonnon ja taiteen välillä. MSL:llä on ollut keskeinen rooli kansantaiteilijoiden nostamisessa yleiseen tietoisuuteen ja ITE-taiteen liittämisessä osaksi korkeakulttuurista keskustelua.24 Poiminnat hanke- ja tapahtumakuvauksista tarkentavat järjestön toimintaperiaatteita. Esimerkiksi Taidemielessä-projekti pyrki herättämään keskustelua kaikkien oikeudesta luovuuteen ja ITE-veistospuisto Töölönlahdella toi kansan tiedon ja taidon keskelle Helsinkiä vallan ytimeen ja tällöin (k)ansanmiesten ajatus porautuu syvälle ja kirves osuu. Kirjoituskilpailu Ei auta sano nauta on osa MSL:n järjestämää laajempaa lehmäaiheisten tapahtumien ketjua, jossa maaseudun tieto ja mieli tuodaan lehmänäkökulmasta esille taiteen keinoin. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkisto (SKS) oli kirjoituskilpailun toinen järjestäjätaho. Kilpailuesitteessä se identifioitui vahvasti akateemiseksi tahoksi: SKS:ää edustivat tuomaristossa professori ja tutkija, ja esitteessä mainittiin arkistoon sijoitettavien kirjoitusten olevan lopulta tutkijoiden käytettävissä. Arkisto edusti myös pysyvyyttä: se määriteltiin kirjoitusten lopulliseksi säilytyspaikaksi ja sellaisena kansallisen muistin keskukseksi. Edelleen käytännössä kansanrunousarkisto identifioituu pääkaupungin keskuksessa sijaitsevaksi, poliittisen, kirkollisen ja akateemisen vallan keskiössä olevaksi konkreettiseksi rakennukseksi. 24 Henttinen 2002; http://msl.fi 24.10.2005.
15 Kirjoituskilpailusta tiedottaminen esittämistä ohjaavana tekijänä Ei auta sano nauta -kirjoituskilpailusta tiedotettiin laajasti.25 Kilpailu julkistettiin sähköisissä ja painetuissa medioissa. Kilpailuviesti suunnattiin sekä aiheesta ja kirjoittamisesta todennäköisesti kiinnostuneille (MTK, Lapin Kotieläinkerho, Suomen Maakuntakirjailijat, edellisiin kirjoituskilpailuihin osallistuneet) että suurelle yleisölle (valtakunnalliset ja paikalliset sanoma- ja aikakauslehdet, uutiset, radiolähetykset).26 Kirjoituskilpailusta viestittiin lyhyiden tiedotteiden, esitteiden ja saatekirjeiden avulla. Jokainen viestintämuoto ja -kanava toi kirjoituskilpailuun oman, mahdollisesti kirjoittajaan vaikuttavan näkökulmansa, ja siksi tarkastelenkin yksityiskohtaisemmin kirjoituskilpailusta tiedottamisen kulkua seuraavien etappien kautta: kirjoituskilpailuesite ja saatekirje, tiedotusvälineille suunnatut tiedotteet ja kilpailusta tiedottaminen erityisesti painetuissa medioissa. Ensin kuitenkin käsittelen kaikissa tiedottamisen tavoissa esilletullutta asiaa: kilpailun otsikkoa. Kirjoituskilpailun otsikko Ei auta sano nauta. Kirjoituskilpailu lehmästä syntyi SKS:n tutkijoiden Jukka Timosen ja Juha Nirkon yhteistyönä. Järjestäjätahot perustelivat valintaa seuraavanlaisesti: Nimessä on sisua ja huumoria, perinnettä ja tulevaisuudenuskoa. Se rohkaisee liikkeelle omien elämänkokemusten muistelijat, mutta antaa myös liikkumatilaa kaunokirjallisuuden puolelle.27 Tahattomasti otsikko viittasi myös tunnettuun lehmäaiheiseen wellerismiin Ei auta itku markkinoilla, lehmä täytyy tappaa. Ilmaisun iskevyys ja näennäinen tuttuus innoitti monia kirjoittajia käyttämään otsikkoa myös oman tekstin käynnistämiseen. 28 Huolimatta sanonnan synteettisyydestä kirjoittajat palasivat taustalla kuultavaan alkuperäiseen sutkaukseen ja sen käyttöyhteyteen eli ilmaisu liitettiin usein väistämättömänä pidetyn ikävän tilanteen kuvaukseen (esim. juuri teurastus). Otsikkoa käytettiin myös humoristiseksi aiotun lainalaisuuden ilmaisemiseen: karjatilalliset 25 Ks. tarkemmin liite 2: Kirjoituskilpailun näkyvyys medioissa. 26 MSL:n viestintäsuunnitelma 3.12.2004. 27 Kallioinen. 3.12.2003. Jukka Timosen alun perin ehdottama sutkaus oli Ei muu auta, sanoi nauta, joka muuntui Juha Nirkon muistissa Ei auta sano naudaksi (Nirkko 24.11.2003). 28 Esim. 53Mn, 59Mm, 61Mn, 100Mn, 120Mn, 211Mn, 328Kn, 421Mm, 439Mn, 442Mn, 473Kn, 480Mm.
16 joutuvat lapioimaan sontaa pyhäpäivinäkin, lehmien karkuretket kaurahalmeisiin päättyvät ja kesäinen laidunnus vaihtuu aina talviseen navetassa olemiseen. Kilpakirjoitusesite oli lähtöasemiltaan mahdollisimman väljä ja laajalle joukolle suunnattu: lehmä teemana oli miltei ainoa rajoittava tekijä.29 Osallistumisen syiksi esite tarjoaa palkinnot ja proosallisesti osallistumisen lehmäaiheisten muistojen, kokemusten ja tarinoiden kokoamiseen. Viitteitä menneen tai perinteen pelastamiseen ei löydy tekstin tasolla lainkaan. Esitteen kuvamateriaali tarjoaa niitä sitäkin enemmän. Kuvissa karja vaeltaa kesäisellä kukkien reunustamalla hiekkatiellä; huivipäinen mummo käsinlypsää lehmisavun sauhutessa; elämää nähnyt vaari paimentaa; mullikat laiduntavat vapaina koivikossa; nuori isäntä ja vanha emäntä esittelevät ylpeinä hoidokkejaan; ja tietenkin maitolaiturilla kohdataan. Viitteitä menneeseen vilisee myös kuvien esineissä: on tuohikonttia, karjankelloa, maitotonkkaa, käsinveistettyä haranvartta, piikkilankaa, peltiämpäriä, nokian saapasta, kotimekkoa ja ruutuhuivia. Kuvien maailma on kuin muistotkin. Työn raskaus ja likaisuus eivät niissä näy, vaan lehmien kyljet kiiltelevät puhtauttaan ja nuorella isännällä on vielä harjakin kädessä merkkinä tehdystä siivouksesta. Tätä nostalgiamaisemaa tasapainottaa esitteen pienin kuva, jossa parteensa kahlittu sarvipää tuijottaa tiivisti katsojaa. Merkillepantavaa on myös se, että esitteen luonnehdinta potentiaalista kirjoittajista ei yksilöinyt liha-autonkuljettajia ja teurastajia mahdollisina vastaajina, vaikka sinänsä tuotantoeläimen elinkaaren luonnollinen päätös (lemmikki- ja villieläimistä poiketen) on tulla teurastamisen kautta syödyksi ja tällä tapaa hyödynnetyksi. Kerro emännän äänellä tai kaupunkilaiserkun katsannosta. Kerrottavaa löytyy myös jos olet lomittaja, karjantarkkailija, eläinlääkäri, maitoauton kuljettaja tai olet toiminut muilla lehmän kanssa läheisillä elämänaloilla. (Ei auta sano nauta -kirjoituskilpailuesite) Sekä aiempiin kirjoituskilpailuihin osallistuneita että kirjailija- ja kirjoittajajärjestöjen ja eri sidosryhmien jäseniä innostettiin kirjoittamaan lähinnä persoonakohtaisin perusteluin. Heille suunnatussa esitteen saatekirjeessä korostettiin 29 Keruuesitteen teksti löytyy liitteestä 1.
17 yksittäisen ihmisen muistitiedon tallentamisen tärkeyttä ja teeman kiinnostavuutta kaunokirjallisena aiheena. Tiedotusvälineille suunnatussa tiedotteessa lähestymistapa oli toinen. Hoitajan suhde lehmään on tärkeä, mutta lehmän ja karjatalouden merkittävyydellä on myös laajempi kulttuurikonteksti ja kansallinen merkitys: lehmä ja karjatalous ovat merkittävä osa Suomen historiaa, kulttuuria ja hyvinvointia. Itse kirjoituskilpailun merkitys ylittää myös yksilön ilmaisutarpeet. Kirjoituskilpailu on tärkeä, koska se dokumentoi katoamassa olevan muistitiedon.30 Miten kirjoituskilpailun perusviestit sitten välittyivät tiedotusvälineiden kautta kirjoittajille? Tammi-, helmi- ja kesäkuussa kirjoituskilpailusta tiedotettiin laajasti sekä radiossa, televisiossa, maakunnallisissa että valtakunnallisissa sanomalehdissä ja aikakauslehdissä (sekä painetuissa että sähköisissä, päivittäin, viikoittain, kuukausittain ilmestyvissä). Suurin osa tiedotteista toisti keruupyynnön sanatarkasti tai hieman lyhentäen. Otsikoinneissa oli kuitenkin selviä, toimittajan näkökulmaan liittyviä eroja. Edelleen enemmän palstatilaa saaneissa sanomalehtikirjoituksissa toimittajan omat näkemykset värittivät kilpailuviestiä. Neutraalimmat otsikot viittasivat suoraan kirjoituskilpailuun. Otsikoissa saatettiin painottaa myös muistojen keräämistä ja kirjoittamista: muistojen Mansikki, lehmämuistot talteen, kisaan ja museoon.31 Joissain korostettiin kilpailupalkintoja tyyliin kirjoita lehmästä ja voita.32 Oma tulkintaa ohjaava elementti tiedotusvälineissäkin olivat valokuvat, joista käytetyimpiä olivat kirjoituskilpailuesitteestä tutut Topi Ikäläisen otokset. Nostalgiasävyisissä kirjoituksissa suosituimpia olivat ne kuvat, jotka viittasivat lehmien vapauteen, ihmisen ja lehmän läheisyyteen, luonnon kauneuteen ja harmoniaan. Kriittisempää lähestymistä tehostettiin kuvilla, joissa korostuivat joko lehmän korvamerkki (erityisesti vasikan) tai kytkyin. Huumoria tuotiin vääristetyillä kuvilla (erityisesti lehmän turpa). Osoittaakseni, kuinka pelkkä kirjoituskilpailusta tiedottaminen voi sisältää kerrontaa ohjaavia elementtejä, tarkastelen muutamaa aiheesta enemmän kirjoittavaa artikkelia yksityiskohtaisemmin. Eräs perusteellisimmin kilpailua analysoivista ja sen myötä mahdollisesti kirjoittamiseen vaikuttavista artikkeleista ilmestyi Maaseudun Tulevaisuudessa 30 MSL:n viestintäsuunnitelma 3.12.2004. 31 Hämeenkyrön Sanomat 24.6.2004; Kotimaa 28/2004. 32 Salmetar 23.1.2004; Koillis-Lappi 29.1.2004; Lieksan lehti 12.8.2004.
18 30.1.2004. Kirjoituksessa haastateltiin Maaseudun Sivistysliiton kulttuurisihteeri Raija Kallioista, joka valotti kirjoituskilpailun taustoja, päämäärää ja omia lehmäkokemuksiaan. Erityisen merkittävää on se, että artikkelissa tarkoin määritellään lehmän roolit, merkitykset ja aiheen mahdolliset lähestymistavat.33 Lehmä on aineellisen hyödyn tuoja ja kansallisen talouden tukipilari, ystävä ja luotettava kuuntelija, suomalaisen maatalouden kehityskaaren symboli ja kokonaisen sukupolven työn, tunteiden ja elämäntuskan vertauskuva. Mahdollisina näkökulmina aiheeseen ovat nykyisyyden ja menneen toimintatapojen vertailu, rakennemuutos ja lehmien karkumatkat. Edelleen kirjoituksessa on vahvasti kirjoittamiseen kannustavia osioita. Kirjoittaminen määritellään rakkaaksi harrastukseksi monelle suomalaiselle ja kansalliseksi toimintatavaksi iästä ja sukupuolesta riippumatta. Kirjoituskynnystä pyritään myös madaltamaan useaan otteeseen ja eri tavoin. Vaikka kyseessä on kilpailu, yhtä arvokasta on ihmisten kokemusten tallentaminen. – – Tottuneiden kynänkäyttäjien ohella haluaisin rohkaista myös vähemmän kirjoittaneita mukaan. Omasta elämästä kirjoittaessa taito ilmaista itseään löytyy varmasti – – jokaisen tekstin ei tarvitse olla huippuunsa vietyä. Jo muistitiedon kokoonsaaminen on antoisaa jälkipolvia ajatellen. (Taipale, Maaseudun Tulevaisuus 30.1.2004) Sekä muistelukertomusten että kaunokirjalliseen sarjaan osallistuvat huomioidaan kirjoittamaan motivoidessa. Osallistumis- ja ilmaisuoikeus voi tulla omakohtaisen arkielämän kautta ja tämä on elävä kosketus, jota mikään teoreetikko ei pysty koskaan hankkimaan. Pelkästään kirjallisistakin lähtökohdista arvioituna kilpailuteema on kiinnostava. Osallistuminen voi palvella myös puhtaasti itsekkäitäkin tarkoitusperiä – muistojen jakaminen sinänsä on terapeuttista. Pogostan Sanomien artikkeli on puolestaan hyvä esimerkki tiedotusvälineiden pelastusmentaliteetista. Lehmä pitäisi pelastaa menneisyyden unohduksesta, koska lehmä on ajankohtainen ja tärkeä: 33 Kallioisen näkemykset ovat siinä määrin osuvia, että artikkelia voisi käyttää tiivistelmänä kirjoituskilpailuvastauksista.
19 Nyt on aika nostaa lehmä jälleen siihen kunniaan, joka lehmälle kieltämättä kuuluu. Vaikka ei heti alkuun päästäisikään siihen, että joka mökissä on yksi lehmä, parhaassa tapauksessa kaksi, niin ainakin lehmää voi muistella, siitä voi kertoa. Tuoda se sieltä jostakin historian hämäristä nykyaikaan aivan siihen tietokoneen viereen. Niin että se voi vaikka mätkäistä hännällään, kun yrität näprätä jotain sillä nykypäivän tunnus-ikonilla. (Pogostan Sanomat 29.1.2004) Eräs mielenkiintoisimmista lähestymistavoista aiheeseen oli lehmän muuntaminen osaksi ihmisen kulttuurimaisemaa. Lehmä on tärkeä, koska se on enemmän kuin pelkkä lypsettävä eläin. Tämä lisäarvo ankkuroituu kulttuuriin ja henkisiin arvoihin kuten vapauteen, kansallisuuteen ja moraalisuuteen. Esimerkiksi Maaseudun Tulevaisuudessa (30.6.2004), Me Naisissa (24.6.2004) ja Teisko- Aitolahdessa (17.6.2004) ja Aamulehdessä (16.6.2004) arkinen lehmä sidotaan osaksi kulttuuria ja suomalaisuutta Velaatan Maitolaiturimuseon eli kulttuurilaitoksen kautta. Me Naiset -lehdessä Lehmä katosi -otsikon alla puhutaan Velaatan Maitolaiturimuseosta Suomen pienimpänä kulttuurilaitoksena, joka suurella tunteella puolustaa kansallisromanttisia piirteitä ja joka haluaa pelastaa lehmät. Aiheen kiinnostavuutta lisätään ja yhteyttä korkeakulttuuriin luodaan tuomalla mukaan keskusteluun tiedotusvälineistä tuttu kirjallisuusprofessori Panu Rajala, joka kaavailee näyttelyn avajaispuheessa väitöskirja-aiheeksi lehmää suomalaisessa kirjallisuudessa. Maaseudun Tulevaisuus -lehden (30.6.2004) kirjoituskilpailusta tiedottaminen on myös liitetty yhteen samaisen tilaisuuden kanssa. Painotus on hieman toinen. Artikkelin otsikko on Lehmä on vapauden symboli. Puheenvuoron siinä saa Tampereen yliopiston yli-intendentti Timo Malmi, jonka projekti Velaatan maitolaituri on. Malmin puheenvuoro on hätähuuto: ihminen on pettänyt lehmän ja sen myötä koko maailman ja on nyt hullun ihmisen taudin kourissa. Kehitys on johtamassa Suomessakin talonpoikaisesta traditiosta luopumiseen. Viljelijä, joka oli ennen ‘Jumalan puutarhanhoitaja’ on nyt pakotettu agribisnekseen, rationaalisesti hoidettuun tehotuotantoon. Vielä ei ole kuitenkaan liian myöhäistä vaan pelastuksen voi tuoda sanan mahti ja yksittäisenkin ihmisen panos. Pieni ja vähäpätöiseltä tuntuva juttukin on tärkeä, sillä isossa joukossa jutuille muodostuu merkitys. Kirjoituskilpailun tuloksilla voi olla siis yhteiskuntaa ohjaava merkitys. Lehmä identifioidaan myös vahvaksi avainsymboliksi. Lehmän taustallahan on isoja filosofisia kysymyksiä. On tuotantotaso, esteettinen puoli ja aikaisempien sukupolvien työ.
20 Kytkös lehmien ja lapsuuden ja vastakkainasettelu kaupunkilaisen ja maalaisen välillä toistuvat myös tiedotusvälineissä. Esimerkiksi Espoon Seurakuntasanomien Esse-lehden (2004/25) koko sivun artikkelissa Maailman kaunein katse kirjoituskilpailusta tiedottaminen on kehystetty kaupunkilaistoimittaja Ulla Lötjösen omilla, tädin navettaan sijoittuvilla, lapsuuskokemuksilla. Samankaltainen käsittelytapa (maitoon ja lantaan liittyvät aistikokemukset) tyylillisiä ratkaisuja myöten (murteen käyttäminen) löytyy itse kirjoituskilpailuaineistosta. Viimeiseksi tuon vielä esille aineistossakin usein esiintyvän lehmän rotuun liittyvän näkökulman. Suomenkarja saa aivan erityisen merkityksen mm. samaisessa Espoon Seurakuntasanomien Esse-lehden koko aukeaman artikkelissa (2004/25). Kyytöt ovat tätä aikaa, eivät osa kadonnutta menneisyyttä. Ne konkretisoivat kaupunkilaisen kuluttajan ihanteita ja toivekuvia ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta: kyyttöjä ei lypsetä lainkaan – ei siis pyhän äitisuhteen hyväksikäyttöä – vaan niiden työkenttä on estetiikan ja kulttuurin saralla: lehmät estävät vanhojen kulttuurimaisemien umpeenkasvamista ja elvyttävät lintuja suosivaa biotyyppiä. Kirjoittajien tulkinnat kirjoituskilpailun järjestäjistä Kirjoittajat ilmaisivat käsityksiään kerääjätahosta suhteellisen harvoin. Yleensä kyseessä oli iäkkäämpi kirjoittaja, jonka lähestymisessä näkyivät kirjeenvaihdon etikettisäännöt. Kirjoittaminen oli osoitettu persoonalliselle taholle, mikä ilmeni sekä itsensä esittelynä että kirjoituksen vastaanottajan yksilöimisenä. Edelleen kirjoittaja kävi vuoropuhelua vastaanottajan kanssa arvioimalla omaa kirjoitustaan, asemaansa tai puheoikeuttaan suhteessa kilpailunjärjestäjiin. Sisällön tasolla vuorovaikutusta ilmensi mm. se, kuinka kertomus myötäili tai kiisti kilpailupyynnössä määriteltyjä reunaehtoja tai kuinka kirjoitus reagoi kilpailun otsikkoon Ei auta, sano nauta.34 Eri johtolankojen pohjalta voidaan kuitenkin yksilöidä seuraavanlaisia vastaajapositioita ja käsityksiä kerääjätahosta35 : 1) Kansan edustaja asettuu alisteiseen asemaan kerääjätahoon nähden. Taustalta kuultaa vahvasti luokkasidonnainen vastakkainasettelu kansaan ja herroihin. Vaikka 34 Esim. 53Mn, 59Mm, 61Mn, 100Mn, 120Mn, 211Mn, 328Kn, 421Mm, 439Mn, 442Mn, 473Kn, 480Mm. 35 Ei auta sano nauta -aineistossa esiintyvät vastaajapositiot ovat hyvin samankaltaisia, mitä Pauliina Latvala on löytänyt Suvun suuri kertomus -keruusta (2005, 61–66).
21 henkilö kokeekin, ettei osallistuva kirjoitus täytä kerääjätahon muoto- tai laatukriteereitä, hän toivoo, että se luettaisiin ja kertojan ”ääntä” kuunneltaisiin. Toivon, että joku ehtisi lukea nämä muisteloni kuitenkin ja jälkipolville tiedoksi mitä viimevuosisadalla elämä kulki lehmien parissa ja mitkä on mietteet EU:n ajassa ja tällä 2000 vuosisadan alussa. (446Mn) Täm on Teille ”tuomariille” kummallinen tekeles, ei sellaanen ku tarkootitta. Luomus on ähelletty yhyren sortin Pohojonmaan murtehella. Laitan kumminkin vaivooksenna – jos joku siälä Teille suomentaa. Eihän tämän sorttinen voi kilapahan osallistua. Totuutta ” hilipeyrellä” maustettuna joka kohta. Kiitän jos jaksatta lukia.(80Mm) Tavallista on myös itsensä vähättely ja mahdollisten odotusten torjuminen: annan asiantuntijoiden kirjoittaa laajasti, ja itse keskityn erääseen pieneen mielenkiintoiseen yksityiskohtaan (185Mm). Nimimerkki Vähälehmäisestä perheestä (59Mm) sanoo puolestaan, ettei käsittele suuria karjoja ja niiden hoitamista, eikä voi kehua karjanhoidollisilla tiedoilla. Oikeutus kerrontaan kumpuaa henkilökohtaisista kokemuksista ja kuulluista kertomuksista. Kirjoittaja saattaa myös korostaa kiitollisuuttaan siitä, että saa osallistua kilpailuun.36 Aihe oli niin tuttua, että sitä oli vaikea saada mahtumaan ohjeissa annettuun enimmäismittaan. En kuitenkaan jakanut sitä kahtia, vaan lähetän yhden kirjoituksen. Toivorikkaana laitan kuitenkin nimeni ja osoitteeni erilliseen kuoreen niinkuin oikeissakin kilpakirjoituksissakin on. Myös pelkkä arkistointi tai paperisilppuri ovat käyttökelpoisia vaihtoehtoja. Kaikista vaihtoehdoista kiitollisena. (669Mm) 2) Kiistäjä korostaa asiantuntijuuttaan ja siihen liittyvää puheoikeutta joko tuomalla esille lehmäkokemuksiaan tai ryhtymällä opettajaksi tyyliin Olen Kainuusta maatalon kasvatti ja tiedän lehmistä hyvinkin paljon (194Mn). Tekemällä ja kokemalla 36 84Mn, 281Mn.
22 tietonsa hankkinut valistaa tietämätöntä kirjaviisasta tuomaristoa selittämällä ja kuvailemalla tarkasti kaikkea lehmiin liittyvää sanoista käytäntöihin. Yleistä on myös lehmä on tyhmä-väittämän kiistäminen tai vääräksi todistaminen. Taustalta kuultaa oletus siitä, että Toiseutta edustava kerääjätaho näin ajattelee ja vain lehmän tuntevat tietävät toisin.37 Tähän kategoriaan kuuluvat myös ne kirjoittajat, jotka mieltävät kerääjätahon poliittiseksi instituutioksi – osaksi EU-maailmaa. Kirjoittaja edustaa pientä ihmistä, joka puolustaa paikkaansa maailmassa ja käy taistelua mahtavaa valtakoneistoa vastaan maatalouspoliittisten kannanottojen julkituomisen kautta. 3) Kommunikoijalle yhteyden luominen lukijaan itsensä esittelemisen kautta on tärkeää.38 Asetelma kirjoittajan ja lukijan välillä on tasavertainen ja kilpailun järjestäjätkin ovat kanssaihmisiä. Heti kertomuksen aluksi haluan esitellä itseni eli olen 60-vuotias mies ja olen elänyt lehmien sekä vasikoiden parissa koko elämäni. Nyt olemme puolisoni kanssa olleet kolme vuotta ilman lypsykarjaa ja noin vuoden verran ilman lihakarjaa. Tällä hetkellä vietämme rauhallisia eläkepäiviä.(445Mm) Kertojapersoonan etäisyys kerrontaan on vähäinen ja kerronnalle tyypillistä on sekä omien tuntemusten välittäminen että lukijaan vaikuttaminen tunnetasolla: ärsyttämällä, itkettämällä ja naurattamalla. 4) Kertoja voi olla pohdiskelija, jolle omien arvojen ja asenteiden ilmaiseminen on ensisijaista. Kirjoittaminen voi olla itselle suunnattua terapointia tai lukijaan kohdistettua julistamista. Kerronnalla on selvä aihe ja tarkoitus, joka ilmenee mm. otsikoinnilla ja loppuarvioilla. Kerronta rajoitetaan myös tiettyyn tapahtumaan tai ankkuroidaan juoneen. Pohdiskelijat ovat etäistäviä ja taaksepäin katsovia kertojia, jotka usein arvioivat omaa elämäänsä nykyisyyden pohjalta. Keskeistä arvio siitä, mitä lehmä on koko elämän kannalta merkinnyt. Kertoja voi pyrkiä myös sijoittamaan kokemansa laajempaan merkitysavaruuteen. Tällaista kontrolloivaa kertojapersoonaa motivoi mahdollisesti oman yhteisön kanssa jaetut moraalikäsitykset ja odotetut ja hyväksytyt reagoimistavat. 5) Kertoja omaksuu perinteen tallentajan ja välittäjän vastuullisen roolin ja identifioi kerääjätahon institutionaaliseksi perinteen vaalijaksi. Omaa subjektiiviseen 37 317Mn, 351Mn, 443Mn, 667Mn. 38 104Mm, 105Mm.
23 kokemukseen perustuvaa puheoikeutusta saatetaan vahvistaa ulkopuolisten lähteiden avulla. Tekstin liitteeksi laitetaan muita dokumentteja, kuten kopioita tarkastustulosten kirjasta, valokuvia, kopioita rajavalvojien virallisesta kirjeenvaihdosta, jne. Tiedon täsmällinen, asiallinen ja totuudellinen välitys on keskeisintä ja kirjoitustapa on korostetun kaavamainen ja korrekti.39 Oheiseen aiheeseen liittyen lähetin jonkinaikaa sitten teille kaksi kirjettä, asiaan sen enempää syventymättä. Ne tulivat liian ”sekamelskaa”. Saisinko ne takaisin, mahdollisin ”korjauksin”. Yritän kirjoittaa ne samat jutut asiallisempaan ja hyväksyttävämpään muotoon. En kirjoita palkkion toivossa, vaan periaatteella, että vanhat jutut ja tositapauksetkin tulisivat tallennetuksi. Oma ikäluokkanikin on jo vienyt näitä paljon mennessään hautaan. (Nimimerkki Iivarin erikseen saapunut kirje) Muutama päivä sitten lähetin teille Ahvenselän lehmien evakkomatka otsakkeella varustetun kilpakirjoitukseni. Eilen luin tekstin uudestaan ja huomasin sivulla 2 ja 5 ajatussisältöä muuttavan kielioppivirheen. Korjasin ne ja lisäsin sivulla 8 merkittyihin lähteisiin yhden lisää. Pyydän ystävällisesti, että poistaisitte lähetetystä kilpakirjoituksestani sivut 2,5,8 ja liittäisitte oheisina seuraavat sivut poistettujen tilalle.(265Mm) 6) Kirjoituskilpailuun osallistuja korostaa asetelman virallisuutta. Tämä ilmenee henkilötunnistetietojen mukaanliittämisenä, virallisina puhutteluina ja eräänlaisena kasvottomuutena kanssakäymisessä. Kirjoituskilpailuun rahapalkintojen voittamisen toivossa osallistuvat ovat liittäneet mukaan myös pankkitilitietonsa. KIRJOITTAJISTA Tutkimukseni erikoispiirre oli se, että tutustuessani teksteihin oli kilpailu vielä käynnissä ja näin ollen kilpailun salassapitosäännösten mukaisesti kirjoittajien henkilötiedot eivät olleet käytössäni. Sain tutustua niihin vasta tutkimuksen 39 95Mn, 184Mn, 375Mn.
24 loppuvaiheessa. Koin tämän käytännön saneleman järjestelyn tutkimuksellisesti hedelmälliseksi. Tarkastelin kirjoituksia, sitä mitä kerrotaan, ja niinpä myös kaikki tulkintaan tarvittava oli tekstissä itsessään. En kuitenkaan jättänyt lopulta saamiani henkilötietoja analysoimatta, koska nekin omalta osaltaan loivat jälleen uuden kehyksen, jonka puitteissa aineistoa tutkia ja tulkita. Sukupuoli Vaikkei oma tutkimukseni varsinaisesti genustutkimusta olekaan, oli kirjoittajien sukupuolen lyhyt tarkastelu mielekästä useastakin syystä. Ensinnäkin se auttoi suhteuttamaan tämän aineiston vastaajakuntaa muihin samankaltaisiin aineistoihin. Vaikka miesten kirjoitukset saivat paljon julkisuutta ja pärjäsivät hyvin kilpailumielessä, vastaajakunnan enemmistö koostui odotetusti iäkkäistä naisista. Tutkimusaineistoni kirjoittajista oli 73 prosenttia naisia ja 26 prosenttia miehiä.40 Sukupuolijakaumaa selittää osaltaan se tosiseikka, että suomalaisessa kulttuurissa lypsykarjatalous on ollut perinteisesti naisvaltainen ala. Lehmäsuhteen tutkimuksen kannalta vastaajakunnan naisvaltaisuus oli merkittävä etu. Erityisesti kansainvälisissä tutkimuksissa – poislukien viimeaikojen pohjoismainen historian- ja kulttuurintutkimus – näkökulma aiheeseen on ollut korostetun miesvaltainen (sekä tutkijat ja informantit ovat olleet miehiä), mikä ei ole voinut olla vaikuttamatta saatuihin tuloksiin.41 Kollektiivinen käsitys lehmästä persoonattomana laumaeläimenä ja länsimaisen ihmisyhteisön sosiaalisten rakenteiden rajamailla olevana taloudellisena välineenä perustuu usein miespuolisten karjanomistajien käsityksiin. Richard Tapper ei ole ainoa tutkija, joka on rajannut tutkimuksestaan pois eläinten parissa työtätekevien perheenjäsenten (naisten, lasten ja isovanhempien) tai palkollisten näkökulman puhumattakaan niistä ihmisistä, joiden suhde eläimeen on persoonallinen.42 40 Esimerkiksi maanviljelijöiden työtä ja tuntoja kartoittavassa Maan sydämeltä -kilpakirjoituksessa sukupuolijakauma on identtinen. Ks. Nirkko 2004, 16. 41 Pohjoismaissa tehty agraariyhteisön sukupuolisidonnaista työnjakoa koskeva tutkimus on oheistuotteena tuonut esille naisten omia käsityksiä karjataloudesta ja lehmistä ja antanut myös vastauksia siihen, miksi miesten suhde ruokatalouden ja elinkeinon kannalta tärkeään lehmään on ollut niin ongelmallinen ja miksi karjatalous on ollut agraarihistorian tutkimuksessa sivuroolissa. 42 Tapper 1988, 53–54. Ks. myös Löfgren 1985, 208. Suomalainen maataloushistoriakin on pääosin miesten kirjoittamaa ja se näkyy tutkimuksen painopisteissä ja tulkinnoissa. Aiheesta ks. Östman 2000, jossa käsitellään myös uudempaa pohjoismaista agraaritutkimusta.
25 Sukupuolella voi olla merkitystä myös kirjoittamisen sisältöön ja tyyliin. Henni Applegrénin mukaan kotieläimiin liittyvä perinne on ollut tyypillistä naisille ja riistaeläimiin liittyvät loitsut ja eeppiset runot taas miehille eli työtehtävien perinteinen jakautuminen merkitsee myös kokemusmaailmojen sukupuolittumista ja sen myötä folkloren sukupuolisidonnaista eriytymistä ja värittymistä.43 Proseminaariaineistossani lehmien erotisointi ja sukupuoliasioihin liittyvä huumori oli mieskertojien erikoisuus. Tässä aineistossa myös naiskirjoittajat kertovat ”tuhmia”vitsejä lehmistä ja rinnastavat lehmien ja ihmisten sukupuolisuuden huumorimielessä.44 Naiset yhdistävät sonnit ja miehet tai eläimellistävät miehen seksuaalisuuden. Vaikka Piiparin jyhkeänjörö olemus olikin vähän pelottava, yritin tottakai hioa tuttavuutta, ja melko läheisiä olimmekin jo siinä vaiheessa kesää, kun silmiini osui artikkeli siitossonnin miehisyyden arvioinnista, ja siinä jutussa sanottiin, että kunnon sonnilla kiveksien koko pitää olla riittävä, ympärysmitta vähintään 30 cm, ja koska meitä tyttöjä aina kiinnostaa se ja sen koko, piti minunkin hetimiten sännätä ompelukorille mittanauhaa etsimään, ja sitten laitumelle Piiparin alle konttimaan: 34 cm! lepotilassa! Piipari ei moisesta mittauksesta häkeltynyt, jauhoi edelleen märemälliään ja tuhahteli, että mitäs sitten luulit sen olevan ja etkö muka näe, miten tyytyväisiä kaikki minun kymmenen vaimoani ovat, ja niin ne kyllä olivatkin, yhtään lehmää ei Piipari uransa aikana jättänyt tyhjäksi, eli kyllä niissä 34 cm pusseissa tavaraakin oli, ja hyvää tavaraa, muhkeita vasikoita teki Piipari…(476Mn) Miehet rinnastavat lehmien kiiman ja aikamiespoikien naisasiat tai lehmän ja naisen kaksimielisellä tavalla kuten tässä.45 Vaimo halusi tietää, kuinka minulla meni yksinäni. Ja ennen kaikkea hän halusi tietää, miten työhommat sujuivat. Kerroin totuuden. Töihin en vielä ollut ehtinyt käydä. Koko aamupäivä oli mennyt tissejä katsellessa; ja puristellessa. Lisäksi olin käynyt vieraissa, joista olin juuri palaamassa. Toinen polvi oli puhki. Mutta 43 Appelgrén 1966, 236. 44 Ks. Kinnunen 1988 ja myös 1993 ja 1998 huumorialueiden sukupuolisidonnaisuudesta ja seksuaalisuudesta eräänä huumorin alalajina. 45 Esim. 601Mm.
26 kädessäni minulle oli purkki, josta huippu-urheilijatkin ammentavat lisää potkua. Toisessa päässä oli hiljaisuus. (494Km) Kirjoittajan sukupuoli näkyi myös suhtautumisessa virkavaltaan ja nk. herroihin. Naisten teksteissä ei esiinny mieskirjoittajille tyypillistä herravihaa, jonka ilmentymiä ovat vallanpitäjien irvailu ja heidän tyhmiksi ja ahneiksi kuvailu.46 Mieskirjoittajat käsittelevät myös eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa naisia useammin.47 Vihan kuvaus noudattaa ja heijastaa ronskimpaa maskuliinista kerronnan tyyliä, jossa kertoja tietoisesti haastaa ja järkyttää lukijaansa. (Naiskirjoittajille tyypillistä puolestaan on toinen ääripää: eläinsuhteen ylevöittäminen ja suoranainen sokerointi.) Tabunrikkojien toimintaa kuvaavat nuoret kertojaminät ja väärintekijöitä ovat aina miehet. Alkaa kilpajuoksu, siksakkia pitkin peltoa, metsää, vaan eivät ne vahingossakaan mene omalle puolelle, ei sitten millään. Alkaa syntilista täyttyä kirosanoista, joita mumisen kesäyöhön. Saatana kun saan kiinni, niin lyön kyllä tajun teiltä kankaalle. Hiki valuu silmille, tavoitan lähimmän lehmän, keppi nousee hirmuiseen lyöntiin – samassa olen turvallani sotkeutuneena kauratuppaaseen, lehmän paskaa kyljen alla, vaatteet märät ja likaiset. Kiroilen itkunsekaisesti, perkeleen rupukat minkä teittä. Toinen kenkäkin on etsittävissä, löydän, ja hirveä murhanhimo mielessä tuijotan kantturoita, jotka kaikki töllöttävät takaisin. Saatana, perkele, nyt tulee kuolema. Lähden talsimaan kotia kohti, helevetti ammun ne kaikki, pistän lihoiksi, loppuu tämä riekkuminen. On se 308 sellainen lääke, että tokenetta juuttaan paskamahat. Pakko ne on ampua, ei tässä muuten selviä, myyn lihat tai jotain. On tämä yhtä pirua, kun pitää nuitten patukkahäntien takia vielä valvoa yänsä. Olisi pitänyt aikoinaan lukea ja opiskella joksikin pikku herrankekkuliksi. Pöljä sitä on, kun tuli maajussiksi ruvettua... Syökee sontamahat nyt naapurin pelto mustalle muralle! Konkurssi tästä tulloo kohta teijän takia kuitenkin, jos en sitä ennen tule umpihulluksi. Helevetti sentään, nyt kyllä kyrsii. Yön on tässä suana juosta kuin hullu ja huomenna on ihan tarpeeksi raskas päivä. Milloinka sitä kerkiää levätä, väsyttää niin hitosti. Minä meen nukkumaan, olokaan lehmät missä tahansa. (428Mm) 46 Ks. esim. 403Mm, 421Mm. Vrt. Knuuttila 1992. 47 Esim. 403Mm, 433Mm, 432Mm.
27 Ikä Kirjoittajakunnan ikäjakauman avulla voidaan ajoittaa lehmäkokemukset ja sijoittaa ne historialliseen aikaan. Prosenteissa kirjoittajien ikäjakauma syntymävuosikymmenittäin oli seuraavanlainen. 1910 1920 1930 1940 1950 1960 1970 1980 1990 ? 1 8,2 14,8 14,5 9,9 9,9 8,4 3,5 4,6 25,2 % Merkittävän osan vastaajakunnasta muodostivat siis sodanjälkeisen jälleenrakentamisen ja nousun sekä suuren muutoksen sukupolvet.48 Sotien ja pulan ja lähiöiden sukupolvien edustajia oli aineistossa lähes yhtä paljon. 1980-lukulaiset ja EU-sukupolven edustajat olivat myös hyvin edustettuina. Nuorempien kirjoittajien suurehkoa määrää selittävät aktiiviset opettajat, joka olivat organisoineet oppilaiden osallistumisen kilpailuun. Aineistossa äänensä voimakkaimmin esille saivat ne, jotka osallistuivat lypsykarjatalouden kansallisiin talkoisiin ja joutuivat sitten elämänsä ehtoopuolella luopumaan kaikesta saavutetusta. Vahvasti kaikui myös lähiöiden sukupolven ristiriitaiset käsitykset lehmistä. Maaltalähteneille lehmä edusti nostalgista menneisyyttä tai kehityksen riippakiveä. Maaseudulle jääneet olivat asemastaan vahvasti tietoisia ja usein puolustuskannalla elinkeinonsa suhteen. Tämän päivän karjatilalliset joutuvat punnitsemaan eläinsuhdettaan maailmanmarkkinoiden ja Euroopan unionin poliittisten päätösten paineessa. Kirjoittajan syntymäaika on myös vaikuttanut siihen, millaisia kokemuksia hänellä on ollut lehmistä ja karjataloudesta. Esimerkiksi maidon tuottaminen ja toimittaminen meijereihin oli vielä sota-aikana naisten, vanhusten ja nuorten asia. Jälleenrakennuskautena alle 15-vuotiaiden lasten työ maataloudessa supistui voimakkaasti ja uudet ikäluokat kokivatkin vanhempiinsa nähden erilaisen, aikuisten työelämästä erotetun lapsuuden.49 48 Vrt. Valion Kerro kuinka kohtasit lehmän -kirjoituskilpailun ja Nordiska Museetin vuoden 1941 kotieläinhoitoa koskevan kyselyn kirjoittajien ikäjakaumaa, joka oli hyvin samankaltainen. (Lipsanen 1997, 5; Österman 1986, 65, 76.) Sukupolviluokittelusta ks. Roos 1987, 51–57. 49 Granberg 2004, 138. Vielä vuonna 1975 maatiloilla työskenteli 17 100 alle 15-vuotiasta, vuonna 1992 enää vain 8 900. (Taulukko 3.3.1 Maatiloilla työskennelleiden viljelijöiden, perheenjäsenten ja sukulaisten sekä palkattujen henkilöiden lukumäärä alueittain vuonna 1986 ja koko maassa vuosina 1975–1986 (1000 henkeä); Taulukko 3.4 Maatiloilla työskenneillen viljelijöiden, perheenjäsenten ja sukulaisten lukumäärä alueittain vuonna 1992 ja koko maassa vuosina 1979–1992 (1000 henkeä).)
28 Ikäjakauma ei kerro toisesta kiinteästi ikään liittyvästä piirteestä. Vaikka kirjoittajista monet ovat iäkkäitä, ovat kertojaminät lapsia. Kuvaavaa on se, että kirjoittajalla saattaa olla takanaan koko elämä karjanhoitoa ja silti kerronnan keskiössä ovat lapsuuden lehmäkokemukset. Tähän on useita syitä. Omaelämäkerrallisissa kirjoituksissa koko elinkaari hahmotetaan keskeisten lehmäkokemusten kautta ja juuri lapsuuteen sijoittuvat ne merkitykselliset ensimmäiset kerrat. Lapsuusmuistot ovat myös tapa verrata ja kommentoida nykyistä elämänmenoa. Osalle kirjoittajista lapsuuspainotteisuus on ikäkausi- ja elämäntilannesidonnainen piirre. Esimerkiksi vanhemmuus ja isovanhemmuus nostattavat oman lapsuuden muistelut pintaan ja merkityksellisiksi, ja maaltamuuttaneiden henkilöiden lehmäkokemukset rajautuivat lapsuuteen. Ammatti Kirjoittajista vain 14 prosenttia mainitsi toimivansa tai toimineensa maatalouteen liittyvissä tehtävissä. Noin puolet oli eläkkeellä maanviljelijän tai emännän ammatista, muut olivat karjakkoja, lomittajia, eläinlääkäreitä ja eri viranomaisia. Karjatilallisuus saattoi olla peritty rooli, ja sidos lehmään vuosisatainen. Lehmällisyys saattoi olla myös uutta, avioliiton tai elämänvakaumuksen mukanaan tuomaa. Roolit olivat voineet myös vaihtua elämän aikana: asutustilallisesta teurastamotöihin tai mummolan lehmien hellimisestä aviomiehen karjan hoitamiseen. Mielenkiintoista historiakuvaa piirsivät ammattinimikkeet itsessään. Vanhemmat kirjoittajat olivat maatilan/maatalon, asutustilan tai pientilan, pienen maatalon emäntiä ja maanviljelijöitä, nuoremmat puolestaan maatalousyrittäjiä tai karjankasvattajia. Maatalouden ulkopuolella toimivien vastaajien joukossa oli sekä perinteisesti naisvaltaisten alojen kuten opetus- ja palvelualojen edustajia, että miesvaltaisten ammattien kuten puusepän, vartijan, teknikon yms. edustajia. Aiheeseen olivat tarttuneet myös korkeasti koulutetetut lääkärit, professorit, tuomarit ja tutkijat ja johtavissa asemissa toimivat tai toimineet. Joukossa oli muutama kirjailijakin ja monta toimittajaa. Aihetta ei koettu siis ammattisidonnaiseksi vaan kokemusperäiseksi – ja suurin osa vastaajakunnasta olikin niitä, jotka kertoivat karjataloudessa toimineista
29 vanhemmistaan tai muista sukulaisista tai lapsuudenajan kokemuksellisesta ja tunneperäisestä lehmäsuhteesta.50 Alueellinen jakauma ja kirjoitusten paikat Sijoitin aineistoni kirjoittajat Suomen kartalle historiallisten maakuntien mukaan.51 Omia kategorioitani ovat x (ne kirjoitukset, joissa paikkakuntaa ei mainita) ja u (ulkomaat). Päädyin ratkaisuun mahdollisen jatkotutkimuksen tarpeita ajatellen. Vertailu vanhemman materiaalin kanssa olisi näin helpompaa kuin nykyisiä kuntarajoja käyttäen. Prosenteissa alueellinen jakauma oli seuraavanlainen: a = Varsinais-Suomi 4,1 g = Pohjois-Savo 7,4 m = Kainuu 5,6 b = Satakunta 12,8 h = Etelä-Karjala 1,9 n = Peräpohjola 3,1 c = Uusimaa 19,3 i = Laatokan Karjala 0,3 x = 2,3 d = Häme 9,8 j = Pohjois-Karjala 4,9 u = 1,9 e = Keski-Suomi 4,1 k = Etelä-Pohjanmaa 8,2 f = Etelä-Savo 5,4 l = Pohjois-Pohjanmaa 8,9 Ulkomailla olevista kuusi asui Ruotsissa, muut Australiassa, Espanjassa, Intiassa, Luxemburgissa, Saksassa ja Itävallassa. Asukaslukuihin suhteutettuna kirjoittajakunta jakautui melko tasaisesti ympäri Suomea. Runsasväkiseltä Uudeltamaalta riitti myös eniten kirjoittajia. Alueellinen jakauma heijastaa myös jossain määrin aluekohtaisia elinkeinollisia eroavaisuuksia. Esimerkiksi Varsinais-Suomi on perinteistä kasvinviljelyaluetta ja Pohjanmaa puolestaan vahvaa karjatalousaluetta. Vaikka suurin osa kirjoittajista noudattikin kirjoituskilpailuohjeita ilmoittaessaan nykyisen asuinpaikkansa (jotkut myös syntymäpaikkakuntansa), tekstintasolla tapahtumien ja kokemusten sijoittaminen tiettyyn maantieteelliseen paikkaan oli harvinaista. Milloin kirjoituksissa esiintyi tällaisia tarkkoja paikanmääreitä tyyliin Juhola Ylä-Kuusaan Muolaassa (491Mn) tai Mäentalo Sysmän Kirveskoskella Joutsjärven kylässä (599Mn), syynä oli historioitsija/kansatieteilijä -kirjoittajatyypille 50 Vastaajakunnan rakenne heijastaa siis yleistä kehitystä. (A)ikaisemmin kansa kirjoitti arkistoon omasta elämänpiiristään. Tänä päivänä enemmistönä on toinen sukupolvi, ”kansan” eri-ikäiset jälkeläiset, jotka pikemminkin kirjoittavat käsityksiään kansasta kuin ovat osa sitä. Sekä maantieteellinen että sosiaalinen etäisyys teksteissä kuvailtuihin kohteisiin on kasvanut. (Latvala 2004, 143; ks. myös Latvala 2005, 34.) 51 Ks. esim. Nissilä & Sarmela & Sinisalo 1970; Vuorela 1976; Sarmela 1994.
30 luonteenomainen tapa pyrkiä pienimpiä yksityiskohtia myöten tarkkaan ja totuudenmukaiseen tallentamiseen – oli sitten kyseessä maantieteellisen paikan tai yksittäisen rakennuksen kuvaus. Paikan tarkka määrittely juonsi myös siihen liitetyistä muista merkityksistä. Esimerkiksi menetetty Karjala ei ollut vain lapsuuskodin paikka, vaan kansakunnan, heimon, ja maailman historian tapahtumakeskus (449Mn). Edelleen sodan logistiikkaan – sekä rintamiin että evakkoreitteihin – liitettiin erityisen paljon paikanmääreitä.52 Paikka saattoi olla merkityksellinen pienoiskuva suomalaisen maaseudun kehityksestä. Lehmiä opin hoitamaan 60- luvun lopulla pienessä pohjois-suomalaisessa kylässä Kolarin ja Kittilän rajalla. Siellä oli neljätoista taloa ja satakunta asukasta. Lampaita, sikoja, hevosia, lehmiä, kaikkea mitä sellaiseen kylään siihen aikaan kuului. Lapsia oli paljon, kylätie vilisi vilkkaita kinttuja. Nykyisin taloista kaksi on asuttuja, asukkaita on yhteensä kolme ja heidän yhteenlaskettu ikänsä on yli kaksisataa vuotta. Se on pienoiskuva suomalaisen maaseudun erään osan kehityksestä. Yhtään kotieläintä kylässä ei enää ole. (458Mn, ks. myös 513Mn.) Lehmänpidon tarkka paikka määriteltiin myös sen poikkeuksellisuuden vuoksi: lehmä on kaupunkialueella sota-aikana (455Mn), lehmän laiduntaa Volter Kilven omistamalla maa-alueella (588Mn) tai kotitila on suu- ja sorkkatautiepidemian tapahtumapaikka (423Mm). Tavanomaisempia paikanmääreitä olivat kuitenkin maantieteellisestä alueesta riippumattomat yleiskäsitteet maaseutu ja kaupunki ja nämä nimenomaan vastakkaisina paikkoina. Edelleen aineiston paikkoja olivat navetat, laitumet (metsät, suot, niityt, pellot), maitolaiturit, meijerit, teurastamot ja EU-virastot. 52 Esim. 58Mm, 432Mm, 436Mm, 660Mn.
31 YLEISKATSAUS KERRONNAN MAAILMAAN: KERRONNAN LAJIT, JUONIKUVIOT JA SÄVY Tutkimusaineisto osoitti lehmä-teeman sopivan kaikenlaisiin kirjoittamisen lajeihin runoista novelleihin, sananlaskuista satuihin ja muistelukerronnasta historiakirjoitukseen.53 Lehmät olivat osa sekä reaalista että yliluonnollista kerronnan maailmaa, ja ne olivat kerronnassa subjekteja ja toimijoita, eivät kollektiivisen karjan edustajia. Folkloren lehmäkuva on näin ainakin tämän aineiston pohjalta tulkittuna muuttunut. Etääntyminen konkreettisesta eläimestä on monipuolistanut lehmän roolikarttaa ja samalla lehmäkuva on muuttunut kerronnan tasolla kirjavammaksi. Lyhyt yleiskatsaus esimerkiksi kilpailuun tulleisiin satuihin kuvaa elävästi tapahtunutta muutosta. Kansansaduissa lehmä ei ole juurikaan suomalaisessa perinteessä esiintynyt. Siltä puuttuvat kaikki härkiin liitetyt fantasiapiirteet, eikä sitä ole liitetty osaksi yliluonnollista maailmaa muutoin kuin nupopäisenä hiiden karjana tai uhrin roolissa eli eläinhahmoisten supranormaalien olentojen ahdistelun kohteena.54 Lehmän arvo ja merkitys on ollut kerronnankin tasolla sidoksissa reaalimaailmaan. Valtaosalle nykylapsista lehmä ei ole enää kuitenkaan osa arkipäivää, työtä ja toimeentuloa, vaan riittävän etäinen eläin soveltuakseen mielikuvitusmaailman tyylitellyksi ihmishahmoksi. Kotoisesta Mansikista on tullut osa fantasiaserkkujensa Mikki-hiiren ja Franklin-kilpikonnan maailmaa. Nykylasten lehmä sopii satujen sankariksi siinä missä muutkin eläimet.55 Realismista vapautunut lehmä seikkailee sujuvasti avaruusolentojen, örkkien ja pommien maailmassa ja navetta soveltuu kauhun ja jännityksen näyttämöksi siinä, missä linnat ja avaruusaluksetkin. Batmanista tulee Batcow ja viekas kettu vaihtuu viisaaseen lehmään.56 53 Kirjoittajat hyödynsivät ja tuottivat perinneluokiteltavia kerronnanlajeja kuten sananlaskuja, syntykertomuksia, kalevalaista kerrontaa, satuja ja uskomuskertomuksia. Vaikutteita oli saatu myös kaunokirjallisuudesta, elokuvista ja tietokonepeleistä. 54 Appelgrén 1966: 77–82, 250, 256. 55 Aineiston lehmäkuva vastaa myös yleistä kehitystä. Esimerkiksi kirjastohaku lehmä-sanalla johtaa joko lastenkirjallisuuteen tai eläinlääketieteellisiin tai elinkeinollisiin teoksiin. Lehmä on aina ollut lasten eläin, mutta ennen sidos oli konkreettiseen ravinnon ja ystävyyden lähteeseen, nykyisin sidos lapsiin on käsitteellinen: lehmä edustaa turvallista äitihahmoa utareineen ja mennyttä aikaa vanhanaikaisine ympäristöineen. Tosin kysyä voi, miten lapset ovat aikoinaan lehmästä puhuneet. Arkistoihin tallennetut saduthan ovat aikuisten kertomuksia. Ks. myös Ilomäki & Lauhakangas 2002, 22. 56 520Km, 523Km, 525Kn, 548Kn, 555Kn, 557Km.
32 Mutta tiikeri ei halunnut kohdella lehmää uudelleen. Suden oli pakko sitoa se kiinni köydellä, jotta se saisi lisää rohkeutta. Susi juoksi edellä ja jäljessä köyden päässä juoksi tiikerin. Mutta viisas Nam-Nam ei säikähtänyt. Se huutaa iloissaan: ”Oletpa sinä ystävällinen susi, kun tuot minulle tiikerin päivälliseksi. Palkaksi saat luut.” ”Sinä konna!” Tiikeri huusi vihoissaan. ”Sinä siis toit minut päivällisruoaksi tuolle kauhealle eläimille!” Ja tiikeri hyökkäsi suden kimppuun, puri siltä pään poikki ja juoksi tiehensä. Eikä se enää koskaan palannut siihen metsään. Mutta viisas Nam-Nam eli siellä tyytyväisenä kunnes kuoli. (548Kn) Se lensi Afrikkaan ja mietti ”Hollannissa on nyt tulva aika, haen siis sieltä veden!” Ja niin se lensi taas tällä kertaa kohti hollantia. Se imi tulva vedet ja Afrikassa se päästi vedet valloilleen sitten maa imi vedet ja tuli sopivaa Afrikkalaisille. ”Kiitos paljon” huusivat kaikki ja näin Batcowsta tuli sankari, se jäi asumaan Afrikkaan ja siitä tuli Afrikan kansallis lehmä. (555Kn) Lehmäaiheisen kerronnan juonikuviot olivat myös moninaiset ja vaihtelevat. Ylivoimaisesti suosituin ja omaelämäkerrallisen taipumuksen sanelema ratkaisu oli käyttää elämää lehmien kanssa kerronnan runkona. Juoni saattoi rakentua omaelämäkerran, lehmän elämän, työn tai hyvinkin satunnaisten elämän varrelle osuneiden lehmäkokemusten varaan. Luonnollisesti kerronnan hallinta ja juonessa pysymisen aste vaihtelivat. Ansiokkaasti eläimistä Jumalan antamana kohtalona kirjoittavaa vanhusta lainatakseni: (T)ässä tuli nyt vähän kaikenlaista höpötystä mutta pala yhen Ellin elämästä (51Mn). Jos kaikki kerrontaan keskeisesti liittyvät ristiriitaisuudet ja rosoisuudet kuitenkin sivuutetaan voisi elämä lehmien kanssa -tyyppisen kerronnan tiivistää seuraavanlaiseksi tyyppikertomukseksi. Työn kuvaus aloittaa kerronnan ja muodostaa usein myös kerronnan rungon jo käytännönläheisistä syistä: omavaraisella pientilalla raskas käsityö täytti koko päivän ja oli näin elämän keskeisin sisältö ajallisesti ja moraalisesti. Konkreettisten tekojen ja asioiden kuvauksella päästään myös hyvin kerronnan alkuun ja siirrytään luontevasti ajoittain myös tunteiden, henkilöiden ja symbolien kuvaukseen. Voimakkaita tunteita herättäneen tapahtuman kuvaus (esim. lehmien karkaaminen, sairaus tai teurastus) muodostaa usein kirjoituksen
33 elämyksellisen kulminaatiopisteen. Kirjoitus loppuu omakohtaiseen arvioon kerrotusta. Tyypillistä on tietty jännite tai suoranainen ristiriita kuvattujen kokemusten ja niiden merkitysten tulkinnan välillä: seikkaperäinen kuvaus monipuolisesti raskaasta karjanpidosta päättyy lakoniseen toteamukseen työnteon arvosta sekä käytännön selviytymisen että moraalin kannalta. Kerronta saattoi myös keskittyä tietyn tai tiettyjen lehmien kuvailemiseen.57 Yksikin erikoinen piirre riitti jutun juoneksi: esimerkiksi Arpa-lehmän ikuinen elämä muistoissa ja kerronnassa perustui sen ehdottomaan kunnioitukseen kaikenlaisia lankoja – sähköpaimenista hämähäkin seitteihin – kohtaan (441Mn). Toisten legendaarisuus perustuu lukuisiin seikkoihin, kuten suurituottoisen, koiriin mieltyneen ja monilla tasoilla suomalaisen viinakulttuurin pimeimpiin puoliin tutustuneen Ura-lehmän (163Mm). Kerronnan pääpaino saattoi olla myös kirjoittamisessa ja kirjallisuuden konventioiden noudattamisessa. Juonikuviot vaihtelivat maaseudun sosiaalisten ristiriitojen kuvauksista humoristisiin rakennelmiin. Kerronnan yleissävy oli vakava. Lehmään liittyy raskaita menetyksiä, arkoja haaveita ja ennen kaikkea paljon työtä. Tämä reaalimaailman vakavuus näkyi kerronnan tyylissä ja sävyssä: muistelukertomuksissa realismi eri muodoissaan (dokumentaarinen raportointi, etnografinen kuvaus, filosofiset pohdinnat ja arviot jne.) sävyttää kerrontaa. Vakavahenkisyys näkyy myös sinänsä harvoin ilmaistun lehmälähtöisen huumorin luonteessa. Kirjoituksista kumpuava nauru on usein suolaisenkitkerää naurettavan nauramista, ei yhdessä nauramista. Nauramista, kun oikeasti itkeminen olisi paikallaan. Huumori on poliittissävyistä ironiaa: piruilua ja katkeraa piikittelyä päättäjien toimista, erityisesti EU:sta.58 Jos elää saan niin mun tappaa byrokratian kuristajabakteeri, direktiivit ja herrojen kotkeet. Elikkä nälkä, vaikka puutetta ei mistään olekaan. Ei edes viinasta. Ehdin hamstrata juur ennen hinnan laskua muutaman lekan. Maidon korvikkeena aattelin nauttia. Ku toi nesteinen valkokulta on liki kaikkien tautien ja sairauksien pöhköpaise. Oikee allergioitten tunkio.(303Km) 57 Ks. esim. 92Mn, 125Kn, 224Mn, 435MM, 440Mn, 660Mn. 58 Esim. 99Km, 303Km. Vrt. Knuuttila 1992.
34 Naurattamaan pyritään myös lehmiin liittyvien sanojen selittelyllä ja sanaleikillä. Huumorin kärki ja sen myötä kritiikki kääntyy lukijaan, jonka kirjoittaja määrittelee tietämättömäksi kaupunkilaiseksi.59 Aineistosta löytyy myös mahanauruja aiheuttavaa sydämellistä naurua ja harmitonta tilannekomiikkaa. Huvittavaksi koetaan erilaiset kategoriasekaannukset. Päälaelleen kääntyneisiin sukupuolirooleihin liittyvä karnevalismi ja koiramainen tai hirviömäinen lehmä naurattavat.60 Lehmä- ja ihmiskategorioiden sekaantumista pidetään myös huvittavana: karkulaislehmien sijasta järvestä löytyy suunnistajanaisia, ja väärään taloon soittava eläinlääkäri neuvoo synnyttävää naista kuin tämä olisi poikiva lehmä.61 Erityisen yleistä on seksuaalisuuteen liittyvä kaksimielinen vihjailu ja siihen liitetty huumori. Jatkuva pilailun kohde on keinosiementäjä eli kravattisonni: ihminen (jopa nainen!) sonnin tehtävissä. Myös kiiman ja astutuksen rinnastuminen ihmisten seksuaalisuuteen ja astutukseen liittyvät humoristiset tilanteet, kuten kiimaisen lehmän pidättelemätön into sonnia kohtaan, naurattavat.62 TEOREETTISET JA METODISET LÄHTÖKOHDAT MUISTELUKERRONTA TUTKIMUKSEN KOHTEENA JA LÄHTEENÄ Vielä 1980-luvulla perinteentutkijoiden kiinnostus muistitietoaineistoa kohtaan oli vähäistä. 1960- ja 1970-luvuilla tehtiin laajoja keruuhankkeita, joiden myötä muistelukerronnasta paisui arkistoihin kertyvän lisäaineiston pääuoma. Silti etnohistorialliset muistelut sijoitettiin perinne-käsitteen rajamaille.63 Folkloristiikassa muistitietoa tarkasteltiin lähinnä perinnelajianalyysin näkökulmasta eli sitä pidettiin historiallisen perinteen kasvualustana ja esiasteena tai suorastaan folkloren vastakohtana. Ongelmalliseksi koettiin muistelukerronnan yksilöllisyys, 59 Ks. esim. 30Km, 262Kn. 60 87Mn, 104Mm, 105Km, 503Kn. 61 65Mm, 221Kn. 62 30Km, 45Mn, 111Mn, 421Mm, 439Mn, 656Mn, 667Mn. 63 Kuusi 1980, 40. Ks. myös Honko 1980, 26; Virtanen 1982, 171; Latvala 2005; 24–33; Arkiston avain 1984; http://finlit.fi.
35 vapaamuotoisuus, sitoutuminen arkipäivän kokemusperäiseen maailmaan ja jatkuvuuden puute kerronnan tasolla.64 Poikkeavia näkökulmiakin oli jo silloin. Matti Kuusen mukaan muistitietoaineiston merkitys ei ollut sen mahdollisessa totuudellisuudessa tai sen sisältämässä perinteessä, vaan siinä miten muistitieto toimi itsetuntemuksen lähteenä ja yhteenkuuluvuuden siteenä.65 Tutkijalle muistelukerronta tarjosi autenttisia kertomuksia siitä, miten edellispolven ruohonjuurisuomalaiset kokivat oman muutosprosessinsa, ja kirjailijalle kronikaatit olivat kaunokirjallisuuden raakamateriaalia.66 Leea Virtanen yhtyi puolestaan Sandra Stahlin näkemykseen siitä, että perinne oli paitsi kertomustraditiota myös kertomistavan traditiota. Vaikkei esimerkiksi henkilökohtainen kertomus olisikaan luokiteltavissa olemassa oleviin perinnelajeihin, oli se kuitenkin päivittäin toistuva kerronnallinen lajikategoria ja kokemuskuvaus, joka saattoi ilmaista perinteisiä asenteita ja olla sellaisena mahdollinen folkloristisen tutkimuksen kohde.67 Toisaalta Virtanen korosti, että elämänhistoriansa tutkijoille kertovat eivät välttämättä olleet tyypillisiä, tavallisia ihmisiä, vaikkakin voimakkaat sosiaaliset muutokset ja maantieteellinen liikkuvuus saattoivat innoittaa tavallisenkin ihmisen elämähistoriansa kerrontaan.68 Perinteisten tutkimuskohteiden häviämisen, uusien tutkimusasetelmien ja mm. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran pitkään jatkuneen keruutoiminnan myötä asenne muisteluaineistoa kohtaan muuttui.69 1990-luvun lopulta lähtien muistelupuhe ja - kirjoittaminen on määritelty kerronnanlajiksi, joka ainakin osittain täyttää folkloren kriteerit. Sille on tyypillistä vuorottelu vapaamuotoisten elämäkerrallisten kuvausten ja selkeärajaisten, jopa nk. perinteisten kertomusten (esim. tarinat, kaskut ja jutut) välillä.70 Perinnelajianalyyttisestä lähestymistavasta ollaan myös luopumassa: perinnelajit ideaalityyppeinä ovat riittämättömiä kertojien omien käsitysten kartoittamiseen ja 64 Ukkonen 2000, 12, 20; Knuuttila 1984, 133–137, 153; Lehtipuro 1982, 48–49; Pentikäinen 1980, 215; Siikala 1991, 70. Muistelusta kumpuavan tiedon suhdetta reaalimaailman tapahtumiin pidettiin ongelmallisena. Lauri Honko korosti, että muistelukerronta sitoutui tosiasialliseen ja kokemusperäiseen maailmaan olematta kuitenkaan tieteellistä historiankirjoitusta. Perinteen lajeista historiallinen ja uskomustarina ovat Hongon mallin mukaan lähimpänä tosiasiallisia tapahtumia. Kronikaatit (henkilökohtaiset muistelukset), jokulaatit (humoristinen kerronta) ja memoraatit (yliluonnollisia kokemuksia koskevat) eroavat edellisistä juonen rakennettomuuden ja nopean uusiutuvuuden tähden. (Honko 1980, 23–24.) 65 Kuusi 1980, 45. 66 Kuusi 1980, 46. 67 Virtanen 1982, 172–174; Stahl 1977. 68 Virtanen 1982, 175–176; ks. myös Apo 1995, 201–202. 69 Ukkonen 2000, 12, 237; ks. myös Arkiston avain 1984, 61; http://finlit.fi. Esimerkkinä muisteluaineistoon perustuvasta tutkimuksesta ks. esim. Latvala 2005; Peltonen 1996; Pöysä 1997. 70 Ks. Ukkonen 2000, 238; Honko 1980; Kuusi 1980; Peltonen 1984.
36 perinnelajianalyysi metodina painottaa liiaksi menneen tutkimusta aktuaalisen diskursiivisen todellisuuden sijasta.71 Nykyfolkloristinen tutkimus on hyödyntänyt omaelämäkerrallisia tai henkilökohtaisia muistoja koskevaa kerrontaa lähteinä, joiden avulla on tutkittu esimerkiksi kansanomaista historiaa tai jonkin yhteisön elämää ja perinnettä.72 Eräs keskeisimmistä kysymyksistä on tällöin koskenut muistitiedon luotettavuutta. Satu Apon mukaan muisteluaineistojen perusteella voi tehdä ainoastaan muilla aineistoilla ja tutkimuksilla testattavia oletuksia siitä, mitä todella on tehty. Sen sijaan muistelusta voi lukea käsityksiä tietyistä asioista, ja näiden pohjalta taas on mahdollista abstrahoida mentaalisen tason kulttuurisia malleja.73 Ulla-Maija Peltonen toteaa, että vaikka elämänhistorialliset muistelut perustuvat elettyyn todellisuuteen, kertomus jäsentyy kuitenkin sen mukaan, miten kertoja tulkitsee ja eläytyy omaan historiaansa, ts. miten hän työstää elämäänsä kerrottavaksi.74 Jyrki Pöysä lähtee siitä, että muistelu on aina subjektiivista ja täten tutkimuksessa on huomioitava tiedonantoon sisältyvä puhujan (kirjoittajan) suhde puheensa kohteeseen.75 Tiiu Jaagon mukaan kerronnan ja todellisuuden välistä suhdetta olisi tarkasteltava vertailemalla historiallisista lähteistä ja perinneaineistosta saatuja tietoja keskenään. Pelkkä eri aineistolähteiden yhteensaattaminen ei riitä vaan on myös tutkittava, kuinka kerronnan totuuteen vaikuttavat sekä kerronnan aika ja ympäristö että kertojan oman elämän tapahtumat.76 Edelleen kanssakäymistä kollektiivisen ymmärtämis- ja tuntemistavan ja yksilön omiin kokemuksiin pohjautuvan tulkinnan välillä on tarkkailtava. Eräs keino rakentaa dialogisuutta näiden kahden maailman välille on kontekstualisointi: elämän muodolliset kehykset rekonstruoidaan historiallisen, kulttuurisen ja sosiaalisen kontekstin avulla ja elämän sisältö tehdään näkyväksi muistitietoaineiston avulla.77 Muistitiedon totuudellisuuden arviointi voidaan myös kokonaan sivuuttaa ja keskittyä tarkastelemaan sitä, miten kerronnan tasolla totuutta luodaan ja rakennetaan. Tutkimuksen keskiössä on niiden keinojen arviointi, joilla kertoja pyrkii vakuuttamaan 71 Dundes 1972, 93–103; Honko 1968, 48–66; Ben-Amos 1982, 12–13, 27–28; Pöysä 1997, 44–45; Peltonen 1996, 40. 72 Muistelua historiantulkintana lähestyviä käsitteitä ovat sosiaalinen tai kollektiivinen muisti, suullinen historia ja kansanomainen historia (Jaago 2002, 390–391). 73 Apo 1995, 183. 74 Peltonen 1996, 41–42, 295; ks. myös Virtanen 1982, 177–179. 75 Pöysä 1997, 50–51. 76 Jaago 2002, 392. Ks. myös Apo 1995 ja Kaivola-Bregenhøj 1988. 77 Yksilöllisen muistiaineiston ja yhteisten käsitysten välisestä vuoropuhelusta ks. Korkiakangas 1996, 14–16. Vrt. myös muistitiedon problematisointi historiantutkimuksessa Ukkonen 2000, 13–14, 87–90; Portelli 1997, 5–8; Thompson 1978, 110–113, 136–137.
37 kuulijansa todellisuuskuvansa oikeudellisuudesta.78 Tekstin analyysissa hahmotetaan myös kertojan motiiveja ja identifioitumista eri viiteryhmiin. Esimerkkeinä alan tutkimussuuntauksista voisi mainita Alessandro Portellin tiheän lukemisen, Gérard Genetten diskurssianalyysin ja Jonathan Potterin puhekategoriat.79 Toinen muistelukerrontaan keskeisesti liittyvä tutkimusongelma nykyfolkloristisessa tutkimuksessa on kerronnan rakenteellinen (tavanomaiset ja perinteiset kertomusmuodot ja ilmaisukeinot) ja sisällöllinen (perinteiset ja yhteisölliset asenteet) kollektiivisuus.80 Kyse on odotuksista, joita sekä kertojalla että kuulijalla/lukijalla on tyypillisistä kertomuksista. Formaalisten mallien käyttöä kertomusten ja perinteen mieleen painamisessa, muistamisessa ja uudelleen tuottamisessa ovat tutkineet mm. Laura Aro, Lauri Harvilahti, Annikki Kaivola- Bregenhøj, ja Anna-Leena Siikala.81 Satu Apo suhtautuu varauksellisesti skeemateorioihin perustuvien mallien käyttöön muistelukerronnan analyysissä. Ensinnäkään kaikkea arkielämään liittyvää kerrontaa ei työstetä kertomuksen muotoon, ja toisekseen menetelmä tuottaa vain itsestäänselvyyksiä mallien ja kertomisskeemojen käytöstä kokemusten jäsentämiseen.82 Samoilla linjoilla ovat myös Marja Saarenheimo ja Taina Ukkonen, joiden mukaan muistelukerronta on muodoltaan ja sisällöltään hyvin monipuolista sisältäen raportinomaisia pohdintoja, henkilökohtaisten kokemusten ja tulkintojen poeettisia ja draamallisia kuvauksia, menneisyyden ja nykyisyyden vertailua ja argumentoivia mielipiteiden ilmaisuja. Rakenteeltaan kerronta on usein hyvin väljää, spiraalimaista lopusta aloittamista tai keskeisiin kohtiin aina uudestaan palaavaa. Kaikki kertomukset eivät myöskään ole tapahtumakeskeisiä tai kronologisesti jäsentyneitä.83 Muistaminen ja muistot voivat olla kollektiivisia myös hyvin konkreettisella tavalla. Muistelija voi vuorotella yksilöllisen ja yhteisöllisen kerronnan välillä eli yhtäältä hän voi esiintyä henkilökohtaisia kokemuksiaan kertaavana minäkertojana, toisaalta omat kokemuksensa tyypillisiksi määrittävänä aikalaistodistajana.84 78 Aarnipuu 2003,4; Saarenheimo 1997, 15, 64–65. 79 Portelli 1997; Genette 1988; Potter 1996. Suomalaisessa tutkimuksessa näitä malleja ovat soveltaneet mm. Ulla-Maija Peltonen, Kirsti Salmi-Niklander ja Tellervo Aarnipuu. 80 Apo 1995, 180–181; Korkiakangas 1996, 267; Ukkonen 2000, 13,107, 146, 151–153; Peltonen 1996, 31, 45–46; Kinnunen 1993; 1998; Makkonen 1993; Vilkko 1997, 132. 81 Kaivola-Bregenhøj 1988; Siikala 1984, 20–22; 1987; 1990; Harvilahti 1992; Aro 1996. Muistiaineksen rakennetta kuvaavia termejä ovat myös kehys, skripti ja suunnitelma. 82 Apo 1987, 128; Apo 1990, 63–64. 83 Saarenheimo 1997, 210; Ukkonen 2000, 109, 110–136. 84 Korkiakangas 1996, 267; Ukkonen 2000, 152–153.
38 Yhteisten elämänmuutosten pohjalta muodostunut ryhmä saattaa käyttää muistelua ryhmäidentiteetin luomiseen ja ylläpitämiseen, jolloin voidaan puhua suoranaisesta muistokulttuurista.85 Kollektiivisuus voi ilmetä myös vuoropuheluna muistamisen ja nykyhetken poliittisten ja kulttuuristen arvojen välillä. Sosiaalinen konstruktionismi lähteekin siitä perusolettamuksesta, että yksilö sekä jäsentää että ilmaisee omia kokemuksiaan yhteisesti sovittujen kulttuurinsisäisten toimintatapojen pohjalta.86 Esimerkiksi historiallisen muistin rakentumiseen vaikuttavat useat eri tekijät, kuten kansanomainen historiakäsitys, (kauno)kirjallisuus, joukkotiedotus ja virallinen historiankirjoitus.87 Mihail Bahtinin sanoin yksittäinen puhuja kutsuu aina esiin yhteisen kielen ja yhteinen kieli puolestaan määrittelee, mitä yksittäinen ääni voi sanoa.88 Muistitietotutkimuskin on lähtökohdiltaan ja perusasetelmiltaan kollektiivista: yhteistä muistia ja perinteitä ylläpitävää. Vaikka periaatteessa yksilöllisen muistitiedon luotettavuus sidotaan omakohtaisuuteen, käytännössä tutkijat päätyvät varmentamaan muistitietoja historiallisiin dokumenttiaineistoihin vertailemalla ja luotettavuuden kriteeriksi vahvistuu näin muistiin perustuvien tietojen kumuloituvuus.89 Nykytutkimus on myös problematisoinut muistelua nimenomaan kerrontana.90 Muistelukerrontana on tarkasteltu sekä haastatteluissa tuotettua muistelua että arkistoihin tallennettua, lähinnä teemakirjoittamisen avulla kerättyä omaelämäkerrallista ja yleensä lähimenneisyyteen perustuvaa materiaalia.91 Muistitietoa tai muisteluaineistoa on käsitteellistetty myös sellaisilla termeillä kuten henkilökohtainen kerronta, kokemuskerronta, teemakirjoittaminen, kronikaatti, memoraatti, muistelma ja juttu. Muistelukerrontaa tuottavat ja tallentavat arkistot Arkistoilla on ollut merkittävä rooli muistitiedon keräämisessä ja tallentamisessa, mistä tämänkin tutkimuksen aineisto on todiste. Suhtautuminen arkistotietoihin ei ole kuitenkaan ollut ongelmatonta. Performanssitutkimuksen suuntaus on suhtautunut 85 Korkiakangas 1996, 18; Peltonen 1996, 27; Sallinen-Gimpl 1994, 47–52; Virtanen 1982, 176. 86 Peltonen 1996; 23–24, 29; Saarenheimo 1991, 265–68. 87 Peltonen 1996, 31. 88 Bahtin 1981, 19; Saarenheimo 1997, 19. 89 Korkiakangas 1996, 12–13, 15. 90 Ks. esim. Latvala 2005; Korkiakangas 1996, 25–28; Virtanen 1982; Stahl 1989, 12–13. 91 Apo 1980; 1995, 179–184; Peltonen 1996; Ukkonen 2000, 30.
39 kielteisesti kaikkiin esityksen ulkopuolisiin perinnemuotoihin. Lauri Hongon mukaan arkistotiedot ovat parhaimmillaankin vain heijastuksia elävästä kansanperinteestä – – kokoelma kuolleita artefaktoja, mielivaltaisesti rajattuja tekstejä, jotka syntyvät melko erikoisissa, useimmiten epäautenttisissa olosuhteissa ja jotka välittömästi syntymisensä jälkeen sijoitetaan perinnettä ylläpitävän kommunikaatiojärjestelmän ulkopuolelle.92 Arkistot konkretisoivat myös folkloren tutkimuksellisten käytänteiden lopputulokset: niissä ovat kokonaisuuksiksi koottuina merkitykselliseksi katsotut folkloretekstit. Pertti Anttosen mukaan folklore tulee näin luoneeksi kuvaa kulttuuriaineiston kollektiivisuudesta ja kansan subjektittomuudesta ja samalla toimii poliittisesti.93 Arkistojen tallennusprojekteja on kyseenalaistettu myös siksi, että laitos tai tutkija määrittelee sen, mikä on keräämisen ja tallentamisen arvoista perinnettä. Tämä antaa puitteet ja merkityksen vastaajien henkilökohtaisille muistoille, jotka edelleen osaltaan luovat yhteistä muistia ja sen tulkintaa. 94 Jyrki Pöysä nimittää tätä asetelmaa omaelämäkerralliseksi sopimukseksi. Pöysän mukaan aineiston luotettavuutta lisää kuitenkin vastaajien epäluottamus keruun järjestäjiä kohtaan. Ulla-Maija Peltonen on kartoittanut tällaisia epäluottamuksen ilmentymiä mm. vastausten sisällön painotuksina, selvennyksinä, käsitteiden korjauksina sekä poikkeamina tiettyihin aihepiireihin.95 Paljon kritiikkiä osakseen saanut piirre arkistolähtöisissä kirjoituskilpailuissa ja - keruissa on se, että tallennusprojektit ovat tuottaneet lähinnä iäkkäiden ihmisten kuvaushetkeen nähden etäistä aikaa koskevia muisteluita. Jyrki Pöysän mukaan etnologinen tutkimus onkin lähtökohtaisesti menneeseen aikaan suuntautuvaa ja perinnettä arvostavaa. Suoranaisesta nostalgiasta kertovat keruuviesteistä huokuva katoamisen ja pelastamisen teema ja muistelijoiden tehtävän tärkeyden korostaminen.96 Kaikenlaisen kerronnan ymmärtäminen vuorovaikutusprosessiksi on avannut uudenlaisia lähestymistapoja arkistokirjoittamiseen ja kirjoitettuun folkloreen yleensä. Sekä kertojaa että vastaanottajaa lähestytään kerronnalle merkityksiä antavina tulkitsijoina.97 Satu Apon mukaan kirjoitetut muistelmat voivat itse asiassa tuoda haastatteluja paremmin esille kertojan kognitiivisia käsityksiä ja kertojan 92 Honko 1980, 30. 93 Anttonen 2000, 12–13. Ks. myös Latvala 2005, 33; Peltonen 1996; 2003, Salmi-Niklander 2004; Stark 2004. 94 Korkiakangas 1996, 29. Ks. myös Lönnqvist 1990, 20, 29; Lilja 1996. 95 Peltonen 1996, 64. 96 Pöysä 1997, 44–45; Abrahams 1992, 37–38; Anttonen 1993, 67–68; Peltonen 1996, 89–90; Östermalm 1986. 97 Ks. esim. Apo 1980, 188–189; 1993a; 1995, 176; Peltonen 1996, 63.
40 elämänhistoriaan ja maailmankuvaan kuuluvia olennaisia elementtejä, kuten elämänhistorian strukturointi, ja persoonallisuutta valaisevat intiimit tilitykset ja pohdiskelut. Edelleen kirjoittaminen mahdollistaa paitsi perusteellisen ja havainnollisen tapahtumien ja tuntojen kuvauksen, niin myös epäolennaisilta vaikuttavien sattumuksien kertomisen ja piilossa olevien kerronnanlajien kuten perhehistorioiden esilletulon.98 Kirjoittaminen saattaa herättää uusia muistoja tai paljastaa muistin kerrostumissa syvemmällä olevia kokemuksia.99 Kirjoittaminen ja arkistojen ja tutkijoiden anonyymisyys voivat myös edesauttaa aroista, jopa traumaattisista asioista kertomista puhumista paremmin.100 Pirjo Korkiakankaan mukaan arkistoilla ja niiden suorittamalla perinnekeruulla on myös yleistä merkitystä. Ne ovat suorastaan innoittaneet koko kansaa kirjoittamaan ja pelastamaan katoavaa kansanperinnettä talkoohengellä. Yhteisen muistin kartuttamisesta on tullut jokaisen oikeus.101 LEHMÄ KULTTUURITUTKIMUKSEN KOHTEENA Antropologien ja etnologien lehmäaiheiset tutkimukset ovat painottuneet primitiivisten yhteisöjen kotieläinsuhteiden tarkasteluun. Erityisesti paimentolaiskulttuuria on tutkittu paljon. Selvänä puutteena on, ettei ihmisten omia käsityksiä eläimistä – niiden luonteesta ja olemuksesta ja käyttötarkoituksesta – ole juurikaan käsitelty. Alueellisesti lehmäaiheiset tutkimukset ovat painottuneet Afrikkaan ja Intiaan. Näkökulmat ovat vaihdelleet evolutionismista ekosysteemitutkimukseen. Kulttuurimaterialistinen lähestymistapa on korostanut karjan merkitystä adaptaatiovälineenä eli keinona sopeutua haastavaan ympäristöön. Esimerkiksi Marvin Harrisin tutkimusstrategian taustalla kuultaa ajatus eräänlaisesta elinkeinollisesta evoluutiosta ja deterministisestä tasapainosta ihmisen ja luonnon välillä: infrastruktuuri, fysiologiset tarpeet ja ekologiset puitteet määräävät eläinsuhteen käytännön ja sisällön.102 Intian lehmäkompleksia koskevissa tutkimuksissa tämä on merkinnyt tutkimuksen politisoitumista. Onko vallitseva karjatalouden muoto taloudellisin ja ympäristöllisesti kestävin alueella? Kumpuavatko karjanhoitoon liittyvät tabut, rituaalit 98 Apo 1980, 188–189; 1993a, 176. 99 Pöysä 1997, 50. 100 Peltonen 1996, 63; Vilkko 1988, 84–88; Korkiakangas 1996, 35. 101 Korkiakangas 1996, 23–24. 102 Harris 1966; 1975; 1978; 1979; 1980; 1987; 1999.
41 ja tavat aidosti adaptiivisista ja positiivista funktioista vai hämärtääkö materialistinen selitystapa käytänteiden negatiivisuuden? Pitäisikö tutkijoiden edesauttaa muutosta? Myös kulttuuriekologia tarkastelee kotieläinsuhteelle keskeisiä materiaalisia tekijöitä. Deterministisestä evoluutioajattelusta poiketen ekologinen lähestymistapa korostaa kokonaisuuden vuorovaikutteisuutta: yhtäältä karjatalous vaikuttaa sosiaaliseen järjestäytymiseen, ruokatabuihin, uskomussysteemeihin ja kieleen, toisaalta ympäristötekijät muokkaavat elinkeinon harjoittamistapoja ja sisältöä. Esimerkiksi nykykarjataloudessa vallitsevan yhtenäistämiskulttuurin vaikutuksia voidaan tarkastella sekä kielen että sosiaalisten järjestelmien tasolla. Eläinsuhteen muutoksesta kertovat sekä murreilmaisujen häviäminen ja tieteen ja virallisen kielenkäytön termien yleistyminen että hoitomenetelmien institutionaalistuminen ja erikoistuminen.103 Kulttuuriekologisessa tutkimuksessa lehmävetoisen kulttuurin ydintä on paikallistettu milloin lannan merkitykseen alueen energiataloudessa, milloin lehmien symboliseen merkitykseen materiaalisen vaurastumisen ruumiillistumana.104 Erityisesti sosiaaliantropologit ovat kartoittaneet ihmisyyden ja eläinmyyden määritelmien kulttuurisia eroja ja sitä, miten eläimiä ja eläinten yhteisöä käytetään ihmismoraalin ja yhteiskunnan metaforina, joiden avulla opetetaan kulttuurille keskeisiä arvoja ja asenteita. Eläin voi olla ihanteellistettu, ihmisenkaltainen sosiaalinen olento tai selkeästi Toiseuden edustaja – peto ja epäjärjestyksen symboli. Tämän alan merkkipaalu on Edward Evans-Pritchardin funktionalistinen tutkimus Sudanin nuer- heimon lehmäsuhteesta.105 Pastoraalisissa yhteisöissä fyysinen etäisyys ihmisten ja eläinten välillä on vähäinen: eläimet käsitetään osaksi ihmisyhteisöä ja päinvastoin. Ihmisen ja eläimen rajaa piirretään kuitenkin sosiaalisella tasolla: laumojen matrilineaarista ja uksorilokaalista järjestelmää vastaa ihmisten patrilineaalinen ja virilokaalinen järjestelmä.106 Myös Edmund Leach ja Stanley Tambiah ovat kuvanneet sosio-spatiaalisten suhteiden yhteyttä eläinluokitusjärjestelmiin.107 Esimerkiksi Tambiah on pyrkinyt osoittamaan, kuinka ruokatabujen kautta ihmiset sekä klassifioivat eri eläimiä ja 103 Chevallier 1987; Sarmela 2002; Ylimaunu 2002. 104 Ks. esim. Eugenia Cramer, Paul Diener, Donald Nonini, Eugene Robkin, Frederick Simoons, Denis Chevallier, Eugenia Cramer, S.A. Freed & R.S. Freed, Amitav Ghosh, André Haudricourt, André Leroi- Gourhan, Matti Sarmela, Richard Tapper, Keith Thomas, Noëlie Vialles ja Juha Ylimaunu. 105 Evans-Pritchard 1956; 1968. 106 Vrt. Tapper 1988, 53–55. 107 Tapper 1988; Leach 1966; 1976; Tambiah 1969. Ks. myös Haudricourt 1962; Leroi-Gourhan 1964; Thomas 1983.
42 ilmaisevat rituaalista asennoitumista niitä kohtaan että luovat eroja ja yhtäläisyyksiä luonnon ja kulttuurin välille.108 Symbolitutkimus on tuonut esille eläimet ihmisen mielenmaisemassa. Strukturalismin kannalta olennaisia käsitteitä ihmisen ja eläimen välisen suhteen hahmottamisessa ovat olleet tabu ja toteemi. Ihmisyhteisöjen uskonnollista ja sosiaalista käyttäytymistä on selitetty tarkastelemalla pyhän ja kielletyn liittämistä tietyntyyppisiin eläimiin tai tutkimalla sosiaalisen maailman eroja eläinten maailman kautta. Viimeaikoina kotieläinten merkityksiä sosiaalisissa ja rituaalisissa konteksteissa tarkastelevissa tutkimuksissa on siirrytty pois pyhä–profaani erottelusta kohti monimerkityksellisempiä erotteluja: strukturalismin oppien mukaisesti tutkimuksen kohteena ovat käsitteiden vastakkaisuudet ja ristiriitaisuudet.109 Hyvä esimerkki tästä on Roy Willisin Evans-Pritchardin kenttätyöhön perustuva tutkimus. Willisin mukaan lisääntymiskyvytön härkä on muodostunut nuer-kulttuurin omakuvaksi ja jatkuvuuden symboliksi, koska sen käytös ruumiillistaa rauhanomaisuuden ihannetta ja se on sekä sonniin liitettyjen kielteisten mielikuvien antiteesi (sonnit samaistetaan villiin luontoon ja sosiaalisen elämän häiriöihin) että osa samaa karjaa sonnin kanssa. Härkä edustaa siis sovintomallia ja ratkaisua aina läsnä olevaan segmentaariseen konfliktiin.110 Symbolistien mukaan inhimillisen kommunikaatio- ja representaatiojärjestelmän peruspiirteisiin kuuluvat myös ruokatabut ja rajanveto eläinten ja ihmisten orgaanisiin toimintoihin. Mary Douglasin puhtaussäännöstön ja Edmund Leachin tabuteorian mukaan tabunormien avulla pyritään sekä symbolisella että sosiaalisella tasolla valvomaan ja ilmaisemaan näitä perustavanlaatuisia olemisen ja järjestäytymisen rajoja. Erityisesti ruoansulatukseen ja lisääntymiseen liittyviä eritteitä pidetään likaisina ja toisaalta kyyneliin ja äidinmaitoon saatetaan liittää hyvinkin positiivisia ja henkisiä arvoja.111 Natalie Viallesin mukaan vereen, veteen, maitoon ja spermaan liittyvät käsitteet ohjaavat myös teurastamiseen liittyviä käytänteitä teuraan määrittelystä sukupuolittuneeseen työnjakoon. Samankaltaisesta eritteisiin liittyvästä symboliikasta kertovat myös Evans-Pritchardin ja de Heuschin nuereiden thek-järjestelmää ja Satu 108 Tambiah 1969, 455. 109 Ks. esim. Lévi-Strauss 1962; Evans-Pritchard 1956; 1968; de Heusch 1985; Douglas 1989; 1991; 1994; Leach 1966; 1976; Löfgren 1974; Tambiah 1969; Willis 1994. 110 Willis 1974, 57, 64–68, 115–116, 120. 111 Douglas 1989; 1991; 1994; Leach 1966; 1974; Anttonen 1996; Frykman & Löfgren 1990. Ks. myös Pöysä, Knuuttila & Saarinen 2004; Counihan 1999.
43 Apon ja Laura Starkin suomalaisen kansankulttuurin väki-käsitettä koskevat tutkimukset.112 Orvar Löfgren on kotiuttanut strukturaalis-symbolistisen tutkimuksen ruotsalaisen talonpoikais- ja porvariskulttuurin tutkimukseen ja tuonut mielenkiintoisella tavalla esille länsimaisen eläinsuhteen monimuotoisuuden ja ristiriitaisuuden. Löfgrenin diakroninen tutkimustapa ja sosiaalihistorian mukaan ottaminen ovat myös merkittävällä tavalla laventaneet tutkimuspohjaa.113 Arkeologien, historioitsijoiden, maantieteilijöiden ja antropologien tutkimusalueisiin kuuluu myös domestikaatio käsitteenä ja prosessina. Varhaisimmissa tutkimuksissa ajoitettiin ja paikallistettiin tiettyjen eläinten kesyttämistä ja etsittiin syitä kotieläinkulttuurin syntymiselle.114 Nykytutkimus on kuitenkin hylännyt klassisen käsityksen, jonka mukaan domestikaatio on kertaluontoinen ja historiallinen tapahtuma. Syynä tähän ovat sekä teoriaa kyseenalaistavat käytännön kokemukset domestikaatiotilan häilyvyydestä ja prosessiluontoisuudesta että tutkimuksen sisäinen politiikka eli vieraantuminen alkuperä-tutkimuksesta yleisestikin.115 Protodomestikaatio-käsitteestä luopuminen on tuonut ihmisen ja kotieläimen välisen suhteen kulttuurikohtaiset ja -sisäiset variaatiot tutkimuksen keskiöön. Myös itse domestikaatio-termin ympärillä on käyty tiivistä keskustelua. Aihetta ovat tutkineet mm. Jennie Coy, Tim Ingold, Jean-Pierre Digard ja Francois Sigaut. Genustutkimus on tarkastellut lehmään olennaisesti liittyvää käsite- ja käytäntökokonaisuutta eli naisen ja lehmän liittoa. Elinkeinon harjoittamisesta ruokakulttuuriin, sukupuolirooleista supranormaaliin ja mielikuvista tunteisiin nainen ja lehmä käsitetään pariksi. Viime aikoina erityisen aktiivisen tutkimuksen kohteena on ollut lehmätalouteen liittyvä sukupuolisidonnainen työnjako. Aiheen tutkimusta ovat tuoreuttaneet osaksi tutkimustradition androsentristen käytänteiden muuttaminen, osin huomion kiinnittäminen niihin symbolisiin ja rituaalisiin muotoihin, joiden kautta naiset ilmaisevat itseään. Tutkimusta ovat harjoittaneet antropologit, folkloristit ja sosiologit kuten Satu Apo, Monica Frölander-Ulf, Riitta Högbacka, Maria Härkki-Santala, Jan Löfström, Henrietta Moore, Karen Sacks, Tiina Silvasti, Laura Stark-Arola ja Ann- Catrin Östman. 112 Evans-Pritchard 1956; de Heusch 1985; Apo 1995; 1998; Stark 1998. 113 Frykman & Löfgren 1990; Löfgren 1985. 114 Shanklin 1985, 380. 115 Digard 1988, 27; 1990, 102; 1999, 13.
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII
GRADU VII

Recommended

Tulevaisuuksientutkimuksen perusteoksia
Tulevaisuuksientutkimuksen perusteoksiaTulevaisuuksientutkimuksen perusteoksia
Tulevaisuuksientutkimuksen perusteoksiaanita rubin
 
Siirtotilanne ja verkkotyöt koettelivat käyttövarmuutta. Kehityspäällikkö Jyr...
Siirtotilanne ja verkkotyöt koettelivat käyttövarmuutta. Kehityspäällikkö Jyr...Siirtotilanne ja verkkotyöt koettelivat käyttövarmuutta. Kehityspäällikkö Jyr...
Siirtotilanne ja verkkotyöt koettelivat käyttövarmuutta. Kehityspäällikkö Jyr...Fingrid Oyj
 
Pedagogiaa (elämän)tarinallisesta näkökulmasta - Maiju Huttunen
Pedagogiaa (elämän)tarinallisesta näkökulmasta - Maiju HuttunenPedagogiaa (elämän)tarinallisesta näkökulmasta - Maiju Huttunen
Pedagogiaa (elämän)tarinallisesta näkökulmasta - Maiju HuttunenOtavan Opisto
 
Etna202 luento 8
Etna202 luento 8Etna202 luento 8
Etna202 luento 8kirsimaria
 
Transsendenssi ja empiria_spengleriäkin_sivuten_ 22_ 4_ 14_tapani_ launis
Transsendenssi ja empiria_spengleriäkin_sivuten_ 22_ 4_ 14_tapani_ launisTranssendenssi ja empiria_spengleriäkin_sivuten_ 22_ 4_ 14_tapani_ launis
Transsendenssi ja empiria_spengleriäkin_sivuten_ 22_ 4_ 14_tapani_ launisMatti Leskinen
 
Kulttuuri identiteetti ja-kansainvälisyys opetussuunnitelma[1]
Kulttuuri identiteetti ja-kansainvälisyys opetussuunnitelma[1]Kulttuuri identiteetti ja-kansainvälisyys opetussuunnitelma[1]
Kulttuuri identiteetti ja-kansainvälisyys opetussuunnitelma[1]Hämeenlinna
 
2024 State of Marketing Report – by Hubspot
2024 State of Marketing Report – by Hubspot2024 State of Marketing Report – by Hubspot
2024 State of Marketing Report – by HubspotMarius Sescu
 
Everything You Need To Know About ChatGPT
Everything You Need To Know About ChatGPTEverything You Need To Know About ChatGPT
Everything You Need To Know About ChatGPTExpeed Software
 

Recommended

Tulevaisuuksientutkimuksen perusteoksia
Tulevaisuuksientutkimuksen perusteoksiaTulevaisuuksientutkimuksen perusteoksia
Tulevaisuuksientutkimuksen perusteoksiaanita rubin
 
Siirtotilanne ja verkkotyöt koettelivat käyttövarmuutta. Kehityspäällikkö Jyr...
Siirtotilanne ja verkkotyöt koettelivat käyttövarmuutta. Kehityspäällikkö Jyr...Siirtotilanne ja verkkotyöt koettelivat käyttövarmuutta. Kehityspäällikkö Jyr...
Siirtotilanne ja verkkotyöt koettelivat käyttövarmuutta. Kehityspäällikkö Jyr...Fingrid Oyj
 
Pedagogiaa (elämän)tarinallisesta näkökulmasta - Maiju Huttunen
Pedagogiaa (elämän)tarinallisesta näkökulmasta - Maiju HuttunenPedagogiaa (elämän)tarinallisesta näkökulmasta - Maiju Huttunen
Pedagogiaa (elämän)tarinallisesta näkökulmasta - Maiju HuttunenOtavan Opisto
 
Etna202 luento 8
Etna202 luento 8Etna202 luento 8
Etna202 luento 8kirsimaria
 
Transsendenssi ja empiria_spengleriäkin_sivuten_ 22_ 4_ 14_tapani_ launis
Transsendenssi ja empiria_spengleriäkin_sivuten_ 22_ 4_ 14_tapani_ launisTranssendenssi ja empiria_spengleriäkin_sivuten_ 22_ 4_ 14_tapani_ launis
Transsendenssi ja empiria_spengleriäkin_sivuten_ 22_ 4_ 14_tapani_ launisMatti Leskinen
 
Kulttuuri identiteetti ja-kansainvälisyys opetussuunnitelma[1]
Kulttuuri identiteetti ja-kansainvälisyys opetussuunnitelma[1]Kulttuuri identiteetti ja-kansainvälisyys opetussuunnitelma[1]
Kulttuuri identiteetti ja-kansainvälisyys opetussuunnitelma[1]Hämeenlinna
 
2024 State of Marketing Report – by Hubspot
2024 State of Marketing Report – by Hubspot2024 State of Marketing Report – by Hubspot
2024 State of Marketing Report – by HubspotMarius Sescu
 
Everything You Need To Know About ChatGPT
Everything You Need To Know About ChatGPTEverything You Need To Know About ChatGPT
Everything You Need To Know About ChatGPTExpeed Software
 
Product Design Trends in 2024 | Teenage Engineerings
Product Design Trends in 2024 | Teenage EngineeringsProduct Design Trends in 2024 | Teenage Engineerings
Product Design Trends in 2024 | Teenage EngineeringsPixeldarts
 
How Race, Age and Gender Shape Attitudes Towards Mental Health
How Race, Age and Gender Shape Attitudes Towards Mental HealthHow Race, Age and Gender Shape Attitudes Towards Mental Health
How Race, Age and Gender Shape Attitudes Towards Mental HealthThinkNow
 
AI Trends in Creative Operations 2024 by Artwork Flow.pdf
AI Trends in Creative Operations 2024 by Artwork Flow.pdfAI Trends in Creative Operations 2024 by Artwork Flow.pdf
AI Trends in Creative Operations 2024 by Artwork Flow.pdfmarketingartwork
 
Skeleton Culture Code
Skeleton Culture CodeSkeleton Culture Code
Skeleton Culture CodeSkeleton Technologies
 
PEPSICO Presentation to CAGNY Conference Feb 2024
PEPSICO Presentation to CAGNY Conference Feb 2024PEPSICO Presentation to CAGNY Conference Feb 2024
PEPSICO Presentation to CAGNY Conference Feb 2024Neil Kimberley
 
Content Methodology: A Best Practices Report (Webinar)
Content Methodology: A Best Practices Report (Webinar)Content Methodology: A Best Practices Report (Webinar)
Content Methodology: A Best Practices Report (Webinar)contently
 
How to Prepare For a Successful Job Search for 2024
How to Prepare For a Successful Job Search for 2024How to Prepare For a Successful Job Search for 2024
How to Prepare For a Successful Job Search for 2024Albert Qian
 
Social Media Marketing Trends 2024 // The Global Indie Insights
Social Media Marketing Trends 2024 // The Global Indie InsightsSocial Media Marketing Trends 2024 // The Global Indie Insights
Social Media Marketing Trends 2024 // The Global Indie InsightsKurio // The Social Media Age(ncy)
 
Trends In Paid Search: Navigating The Digital Landscape In 2024
Trends In Paid Search: Navigating The Digital Landscape In 2024Trends In Paid Search: Navigating The Digital Landscape In 2024
Trends In Paid Search: Navigating The Digital Landscape In 2024Search Engine Journal
 
5 Public speaking tips from TED - Visualized summary
5 Public speaking tips from TED - Visualized summary5 Public speaking tips from TED - Visualized summary
5 Public speaking tips from TED - Visualized summarySpeakerHub
 
ChatGPT and the Future of Work - Clark Boyd
ChatGPT and the Future of Work - Clark Boyd ChatGPT and the Future of Work - Clark Boyd
ChatGPT and the Future of Work - Clark Boyd Clark Boyd
 
Getting into the tech field. what next
Getting into the tech field. what next Getting into the tech field. what next
Getting into the tech field. what next Tessa Mero
 
Google's Just Not That Into You: Understanding Core Updates & Search Intent
Google's Just Not That Into You: Understanding Core Updates & Search IntentGoogle's Just Not That Into You: Understanding Core Updates & Search Intent
Google's Just Not That Into You: Understanding Core Updates & Search IntentLily Ray
 
How to have difficult conversations
How to have difficult conversations How to have difficult conversations
How to have difficult conversations Rajiv Jayarajah, MAppComm, ACC
 
Introduction to Data Science
Introduction to Data ScienceIntroduction to Data Science
Introduction to Data ScienceChristy Abraham Joy
 
Time Management & Productivity - Best Practices
Time Management & Productivity - Best PracticesTime Management & Productivity - Best Practices
Time Management & Productivity - Best PracticesVit Horky
 
The six step guide to practical project management
The six step guide to practical project managementThe six step guide to practical project management
The six step guide to practical project managementMindGenius
 
Beginners Guide to TikTok for Search - Rachel Pearson - We are Tilt __ Bright...
Beginners Guide to TikTok for Search - Rachel Pearson - We are Tilt __ Bright...Beginners Guide to TikTok for Search - Rachel Pearson - We are Tilt __ Bright...
Beginners Guide to TikTok for Search - Rachel Pearson - We are Tilt __ Bright...RachelPearson36
 
Unlocking the Power of ChatGPT and AI in Testing - A Real-World Look, present...
Unlocking the Power of ChatGPT and AI in Testing - A Real-World Look, present...Unlocking the Power of ChatGPT and AI in Testing - A Real-World Look, present...
Unlocking the Power of ChatGPT and AI in Testing - A Real-World Look, present...Applitools
 
12 Ways to Increase Your Influence at Work
12 Ways to Increase Your Influence at Work12 Ways to Increase Your Influence at Work
12 Ways to Increase Your Influence at WorkGetSmarter
 

More Related Content

Featured

Product Design Trends in 2024 | Teenage Engineerings
Product Design Trends in 2024 | Teenage EngineeringsProduct Design Trends in 2024 | Teenage Engineerings
Product Design Trends in 2024 | Teenage EngineeringsPixeldarts
 
How Race, Age and Gender Shape Attitudes Towards Mental Health
How Race, Age and Gender Shape Attitudes Towards Mental HealthHow Race, Age and Gender Shape Attitudes Towards Mental Health
How Race, Age and Gender Shape Attitudes Towards Mental HealthThinkNow
 
AI Trends in Creative Operations 2024 by Artwork Flow.pdf
AI Trends in Creative Operations 2024 by Artwork Flow.pdfAI Trends in Creative Operations 2024 by Artwork Flow.pdf
AI Trends in Creative Operations 2024 by Artwork Flow.pdfmarketingartwork
 
PEPSICO Presentation to CAGNY Conference Feb 2024
PEPSICO Presentation to CAGNY Conference Feb 2024PEPSICO Presentation to CAGNY Conference Feb 2024
PEPSICO Presentation to CAGNY Conference Feb 2024Neil Kimberley
 
Content Methodology: A Best Practices Report (Webinar)
Content Methodology: A Best Practices Report (Webinar)Content Methodology: A Best Practices Report (Webinar)
Content Methodology: A Best Practices Report (Webinar)contently
 
How to Prepare For a Successful Job Search for 2024
How to Prepare For a Successful Job Search for 2024How to Prepare For a Successful Job Search for 2024
How to Prepare For a Successful Job Search for 2024Albert Qian
 
Social Media Marketing Trends 2024 // The Global Indie Insights
Social Media Marketing Trends 2024 // The Global Indie InsightsSocial Media Marketing Trends 2024 // The Global Indie Insights
Social Media Marketing Trends 2024 // The Global Indie InsightsKurio // The Social Media Age(ncy)
 
Trends In Paid Search: Navigating The Digital Landscape In 2024
Trends In Paid Search: Navigating The Digital Landscape In 2024Trends In Paid Search: Navigating The Digital Landscape In 2024
Trends In Paid Search: Navigating The Digital Landscape In 2024Search Engine Journal
 
5 Public speaking tips from TED - Visualized summary
5 Public speaking tips from TED - Visualized summary5 Public speaking tips from TED - Visualized summary
5 Public speaking tips from TED - Visualized summarySpeakerHub
 
ChatGPT and the Future of Work - Clark Boyd
ChatGPT and the Future of Work - Clark Boyd ChatGPT and the Future of Work - Clark Boyd
ChatGPT and the Future of Work - Clark Boyd Clark Boyd
 
Getting into the tech field. what next
Getting into the tech field. what next Getting into the tech field. what next
Getting into the tech field. what next Tessa Mero
 
Google's Just Not That Into You: Understanding Core Updates & Search Intent
Google's Just Not That Into You: Understanding Core Updates & Search IntentGoogle's Just Not That Into You: Understanding Core Updates & Search Intent
Google's Just Not That Into You: Understanding Core Updates & Search IntentLily Ray
 
Time Management & Productivity - Best Practices
Time Management & Productivity - Best PracticesTime Management & Productivity - Best Practices
Time Management & Productivity - Best PracticesVit Horky
 
The six step guide to practical project management
The six step guide to practical project managementThe six step guide to practical project management
The six step guide to practical project managementMindGenius
 
Beginners Guide to TikTok for Search - Rachel Pearson - We are Tilt __ Bright...
Beginners Guide to TikTok for Search - Rachel Pearson - We are Tilt __ Bright...Beginners Guide to TikTok for Search - Rachel Pearson - We are Tilt __ Bright...
Beginners Guide to TikTok for Search - Rachel Pearson - We are Tilt __ Bright...RachelPearson36
 
Unlocking the Power of ChatGPT and AI in Testing - A Real-World Look, present...
Unlocking the Power of ChatGPT and AI in Testing - A Real-World Look, present...Unlocking the Power of ChatGPT and AI in Testing - A Real-World Look, present...
Unlocking the Power of ChatGPT and AI in Testing - A Real-World Look, present...Applitools
 
12 Ways to Increase Your Influence at Work
12 Ways to Increase Your Influence at Work12 Ways to Increase Your Influence at Work
12 Ways to Increase Your Influence at WorkGetSmarter
 

Featured (20)

Product Design Trends in 2024 | Teenage Engineerings
Product Design Trends in 2024 | Teenage EngineeringsProduct Design Trends in 2024 | Teenage Engineerings
Product Design Trends in 2024 | Teenage Engineerings
 
How Race, Age and Gender Shape Attitudes Towards Mental Health
How Race, Age and Gender Shape Attitudes Towards Mental HealthHow Race, Age and Gender Shape Attitudes Towards Mental Health
How Race, Age and Gender Shape Attitudes Towards Mental Health
 
AI Trends in Creative Operations 2024 by Artwork Flow.pdf
AI Trends in Creative Operations 2024 by Artwork Flow.pdfAI Trends in Creative Operations 2024 by Artwork Flow.pdf
AI Trends in Creative Operations 2024 by Artwork Flow.pdf
 
Skeleton Culture Code
Skeleton Culture CodeSkeleton Culture Code
Skeleton Culture Code
 
PEPSICO Presentation to CAGNY Conference Feb 2024
PEPSICO Presentation to CAGNY Conference Feb 2024PEPSICO Presentation to CAGNY Conference Feb 2024
PEPSICO Presentation to CAGNY Conference Feb 2024
 
Content Methodology: A Best Practices Report (Webinar)
Content Methodology: A Best Practices Report (Webinar)Content Methodology: A Best Practices Report (Webinar)
Content Methodology: A Best Practices Report (Webinar)
 
How to Prepare For a Successful Job Search for 2024
How to Prepare For a Successful Job Search for 2024How to Prepare For a Successful Job Search for 2024
How to Prepare For a Successful Job Search for 2024
 
Social Media Marketing Trends 2024 // The Global Indie Insights
Social Media Marketing Trends 2024 // The Global Indie InsightsSocial Media Marketing Trends 2024 // The Global Indie Insights
Social Media Marketing Trends 2024 // The Global Indie Insights
 
Trends In Paid Search: Navigating The Digital Landscape In 2024
Trends In Paid Search: Navigating The Digital Landscape In 2024Trends In Paid Search: Navigating The Digital Landscape In 2024
Trends In Paid Search: Navigating The Digital Landscape In 2024
 
5 Public speaking tips from TED - Visualized summary
5 Public speaking tips from TED - Visualized summary5 Public speaking tips from TED - Visualized summary
5 Public speaking tips from TED - Visualized summary
 
ChatGPT and the Future of Work - Clark Boyd
ChatGPT and the Future of Work - Clark Boyd ChatGPT and the Future of Work - Clark Boyd
ChatGPT and the Future of Work - Clark Boyd
 
Getting into the tech field. what next
Getting into the tech field. what next Getting into the tech field. what next
Getting into the tech field. what next
 
Google's Just Not That Into You: Understanding Core Updates & Search Intent
Google's Just Not That Into You: Understanding Core Updates & Search IntentGoogle's Just Not That Into You: Understanding Core Updates & Search Intent
Google's Just Not That Into You: Understanding Core Updates & Search Intent
 
How to have difficult conversations
How to have difficult conversations How to have difficult conversations
How to have difficult conversations
 
Introduction to Data Science
Introduction to Data ScienceIntroduction to Data Science
Introduction to Data Science
 
Time Management & Productivity - Best Practices
Time Management & Productivity - Best PracticesTime Management & Productivity - Best Practices
Time Management & Productivity - Best Practices
 
The six step guide to practical project management
The six step guide to practical project managementThe six step guide to practical project management
The six step guide to practical project management
 
Beginners Guide to TikTok for Search - Rachel Pearson - We are Tilt __ Bright...
Beginners Guide to TikTok for Search - Rachel Pearson - We are Tilt __ Bright...Beginners Guide to TikTok for Search - Rachel Pearson - We are Tilt __ Bright...
Beginners Guide to TikTok for Search - Rachel Pearson - We are Tilt __ Bright...
 
Unlocking the Power of ChatGPT and AI in Testing - A Real-World Look, present...
Unlocking the Power of ChatGPT and AI in Testing - A Real-World Look, present...Unlocking the Power of ChatGPT and AI in Testing - A Real-World Look, present...
Unlocking the Power of ChatGPT and AI in Testing - A Real-World Look, present...
 
12 Ways to Increase Your Influence at Work
12 Ways to Increase Your Influence at Work12 Ways to Increase Your Influence at Work
12 Ways to Increase Your Influence at Work
 

GRADU VII

  • 1. LEHMÄN KANSSA Käsitykset lehmästä sekä lehmän ja ihmisen välisestä suhteesta Ei auta sano nauta -kirjoituskilpailun teksteissä Pro gradu -tutkielma Helsingin yliopisto Kulttuurien tutkimuksen laitos/ Folkloristiikka E. Katariina Lipsanen Marraskuu 2006
  • 2. 2 SISÄLLYS ALUKSI: MIKSI JA MITEN LEHMÄ? 6 Tutkimuksen rakenne 8 AINEISTON ESITTELY JA MÄÄRITTELY 9 Ei auta sano nauta -kirjoituskilpailu 9 Muistelukertomuksia ja kaunokirjallisuutta 10 Kirjoituskilpailun järjestäjätahot 14 Kirjoituskilpailusta tiedottaminen esittämistä ohjaavana tekijänä 15 Kirjoittajien tulkinnat kirjoituskilpailun järjestäjistä 20 Kirjoittajista 23 Sukupuoli 24 Ikä 27 Ammatti 28 Alueellinen jakauma ja kirjoitusten paikat 29 Yleiskatsaus kerronnan maailmaan: kerronnan lajit, juonikuviot ja sävy 31 TEOREETTISET JA METODISET LÄHTÖKOHDAT 34 Muistelukerronta tutkimuksen kohteena ja lähteenä 34 Muistelukerrontaa tuottavat ja tallentavat arkistot 38 Lehmä kulttuuritutkimuksen kohteena 40 Domestikaatio tutkimuksen keskeisenä käsitteenä 45 Katsaus tutkimusmenetelmiin: lukutapa, tematisointi ja kontekstualisointi 47 Tutkijapositiosta 53
  • 3. 3 KOTIELÄIN LEHMÄ 55 Villinaudasta kotieläimeksi: miksi lehmä voitiin ja se kannatti domestikoida 55 Lehmän paikka 58 Tuotettu eläin 64 Jalostus eli lisääntymiseen puuttuminen 64 Lehmän rotu 66 Lisääntymisen suojelu ja suosiminen astutuksesta poikimiseen 69 Ihmisen tavoille kesyttämisen, kouluttamisen ja kanssakäymisen kautta 76 Suojeltu ja hoidettu eläin 79 Ruokinta 79 Laiduntaen ja paimenessa 82 Terveyden vaalimista ja sairauden hoitoa 89 Puhtaus 91 Hyväksikäytetty eläin 94 Maidontuotanto 94 Lypsämisestä 94 Maidosta 100 Lihantuotanto 107 Teurastuksen paikka – kotikulmia ja karja-autoja 107 Teurastuksen roolikartta 110 Teurastus ja tunteet 114 Lehmästä lihaksi – Muurikin lihaa ja Unelma saippuaa 117 Yhtä elämää suuremmat teurastukset 120 Ihanteellinen lehmäsuhde 122 LEHMÄ OSANA YHTEISKUNNAN RAKENTEITA JA KÄYTÄNTÖJÄ 125 Nautakarjatalous Suomessa 1860–2006 125 Lehmä työnantajana ja työntekoon kasvattajana 131 Kilpakirjoitusten teemana karjanhoito työnä 131 Karjatalouden työorganisaatio: perheet työyhteisöinä ja sukupuoli työtehtävien jakajana 133 Koneet ja uudistuva työkuva 137 Työtä elävän olennon kanssa ja sen asettamin ehdoin 139
  • 4. 4 Lehmä omaisuutena – vaihdettavissa, varastettavissa, vastuussa ja arvokas 141 Karjakoko aseman ja arvon mittana 142 Omaisuusrikoksia 145 Erikoisasemassa – osinko- ja nimikkolehmät 146 Omistettavat ja omistajat 149 Lehmäihmisiä ja navettaystäviä – lehmäsidonnainen sosiaalinen maailma 152 Hankauspintoja – maalaisten ja kaupunkilaisten, tuottajien ja kuluttajien lehmäkohtaamisia 155 AISTITTU LEHMÄ 160 Lehmä katseen kohteena 160 Ulkomuoto 160 Silmät 163 Sarvet 164 Utareet 165 Kylki 166 Kuultu lehmä 168 Lehmän haju 171 LEHMÄN EMOTIONAALISET JA EKSISTENTIAALISET MERKITYKSET 174 Tunteva, ajatteleva ja sielullinen lehmä 174 Tunteet 174 Äly 176 Sielu 178 Lehmän nimi ja nimeäminen 178 Äitilehmät ja ihmisemot 187 Lemmikkieläin lehmä 188 Uskottu ystävä lehmä 191 Lehmä opettajana ja sielun peilinä 193 Lehmä symbolina 194
  • 5. 5 SANOIN NAUTA – POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET 196 Aineisto Digardin domestikaatiomallin valossa 196 Domestikaatio prosessina 196 Lehmän domestikoiminen 197 Systeemejä: eläinten suojelua ja hierarkisointia 198 Domestikoinnin syitä 200 Mielikuvien lehmä 201 Jatkotutkimuksen haasteet 203 Kirjoittaen kerrottu muistojen lehmä 203 Suomalainen lehmä 207 Vielä kerran lehmä 209 LIITTEET 1. Ei auta sano nauta -kirjoituskilpailun esite 212 2. Kirjoituskilpailun näkyvyys medioissa 214 3. Lehmän nimistä 221 4. Kirjoittajien henkilötiedot 223 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS 240
  • 6. 6 ALUKSI: MIKSI JA MITEN LEHMÄ1 ? Lehmän merkitys suomalaisessa kulttuurissa on perinteisesti ankkuroitu sen rooliin konkreettisen hyvän tuottajana sivuuttaen tai peräti torjuen siihen liitetyt muut mahdolliset merkitykset. Suppeinkin katsaus pelkästään lehmän historiaan tuo kuitenkin esille miten monivivahteisella tavalla juuri lehmä on vaikuttanut kulttuuriimme: lehmä on muokannut ympäristöämme, elintapaamme, suhdettamme luontoon, poliittista kenttää, verotaloutta ja sukupuolten välistä kanssakäymistä. Tarkastelun siirtyessä yksilötasolle lehmään liitettyjen merkitysten koko kirjo todella aukeaa. Tämän suhteen tutkimukseni luo aivan uudenlaisia näkymiä suomalaiseen lehmäsuhteeseen ja -kuvaan. Pro gradu -työni lähdeaineistona oli 669 kirjoituksen otos ennätykselliset 2 962 vastausta ja noin 11 000 sivua käsittävästä Maaseudun Sivistysliiton ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuonna 2004 järjestämästä valtakunnallisesta ja kaikille avoimesta Ei auta sano nauta -kirjoituskilpailusta. Sekä oman lähdeaineistoni että koko kilpailun teksteistä noin kaksi kolmasosaa oli tosipohjaisia, omasta elämänkokemuksesta kumpuavia muistelukirjoituksia ja yksi kolmasosa oli novelleja, runoja tai muutoin kaunokirjallisiksi luokiteltavia.2 Aineiston vastaajakunnasta suurimman kategorian muodostivat eläköityneet tai lähellä eläkeikää olevat, joilla oli nykyisyys kaupungeissa ja taajamissa, mutta juuret maalla ja arvomaailman ydin vuosisatoja perinteenä siirtyneessä talonpoikaiskulttuurissa. Esille tuotiin lapsen kokemia, mutta aikuisen tulkitsemia lehmäkäsityksiä. Aihe oli koskettanut tasavertaisesti yhteiskuntaluokasta riippumatta. Tekstit kertoivat lapsuuden maaseudusta ja vanhempien, isovanhempien ja muiden sukulaisten elämästä. Kirjoituksissa kuvailtiin murrosta – perinteen katkeamista käytännössä ja siirtymistä muistojen ja arvojen tasolle. Tekstit sisälsivät paljon kuvauksia ihmisen ja lehmän välisen suhteen muodostumisesta (erityisesti ensimmäinen persoonallinen lehmäsuhde) ja siihen vaikuttavista tekijöistä, sekä oppituntimaisia kuvauksia kulttuurinsisäisistä toimintatavoista. Tutkimukseni päämääränä oli yhtäältä kartoittaa ihmisen ja lehmän välistä suhdetta: millaiseksi tämä suhde oli koettu, tulkittu ja miten se haluttiin tässä 1 Tutkimuksen pääpaino on lehmissä eli täysikasvuisissa naarasnaudoissa. Käytän myös lehmä-sanaa rinnakkaisilmaisuna naudalle. Tämä puhekielessä yleinen käytäntö heijastaa aineiston kirjoittajien käytäntöä ja on siksi perusteltua. Yleistermi naudan käyttäminen oli todella poikkeuksellista (lähinnä kilpailuotsikkoon viittaamista). Samoin karja-sana viittaa tässä tutkimuksessa lähes ainoastaan nautakarjaan. 2 http://msl.fi 24.10.2005.
  • 7. 7 nimenomaisessa, mahdollisimman tarkkaan analysoidussa kommunikointiympäristössä esittää. Toisaalta analysoin aineiston pohjalta muodostuvaa lehmäkuvaa: mikä tekee lehmästä lehmän. Tutkimustapani heijasti käsitystäni tämänkaltaisen aineiston sisältämän tiedon luonteesta. Hyväksyin kirjoitusten sisältämän tiedon subjektiivisuuden, kokemuksellisuuden ja usein vahvan tulkinnallisuuden ja korostaessani tämänkaltaisen tiedon hedelmällisyyttä irtisanouduin nk. luonnontieteiden varman tiedon käsitteestä.3 Tämä ei merkinnyt kuitenkaan tieteellisyyden vaatimuksista luopumista, vaan esittämäni väitteet ovat operoitavissa ja verifioitavissa esittämieni todistusaineistojen pohjalta. Vaikka tutkimukseni pääpaino oli kirjoituksien sisällön analyysissä, analysoin myös esittämistä. Keskittyminen muistelukerronnan luonteen ja keinojen kartoittamiseen kumpusi genren valta-asemasta lähdeaineistossa. Myös kilpakirjoitusaineiston tuottamisehtojen ja kerronnallisten keinojen ongelmallistaminen oli keskeinen tekstien tulkintaa ohjaava väline.4 Tekstien sisältöaineksien määrittely ja tulkinta edellyttivät myös lukemisen yhteydessä tapahtuvaa esittämisen analyysiä kertojan ilmaisu- ja vuorovaikutustapojen havainnoimisen kautta.5 Tutkimusongelman tematiikan tulkinnanvälineenä ja keskustelukumppanina oli domestikaatiotutkimus. Antropologi, etnologi ja historiantutkija Jean-Pierre Digardin määritelmä domestikaatiosta kotieläinten tuotannon ja käytön, yhteiskuntaorganisaatioiden ja representaatiojärjestelmien välisten suhteiden muodostamana yhteen sulautuneena kokonaisuutena oli oikeutus tutkimukseni näkökulmalle: sen pohjalta hahmottui, mitä voisi ja tulisi tutkia. Digardin viitoittamia kaikkia tutkimusmenetelmiä ei voitu tässä tutkimuksessa kuitenkaan toteuttaa – osin aika- ja aineistorajoitteiden vuoksi, osin omien folklorististen, representaatiota korostavien painotuksien vuoksi.6 3 Kalela 2000, 92–93; Apo 2001, 19–21, 34–36; Latvala 2005, 12–13; Vilkko 1990. 4 Apo 1995; Peltonen 1996; Pöysä 1997; Siikala 1984. 5 Tiedon prosessointitapa heijastaa sekä kirjallisuustieteiden opintojen aikana omaksumiani – tietyllä tapaa automaattisia – lukutapoja että folkloristiikan opintojen myötä tutuksi tulleita kertojan esittämisen keinojen analyysitapoja. 6 Digard 1988, 27; 1999, 14. Digard pyrkii mahdollisimman laajaan tarkasteluun. Tutkimuskohteena ovat sekä tuotantoon ja eläimen käyttöön liittyvä toiminta että domestikaation eläinkohtaiset ilmenemismuodot ja variaatiot eri sosiaalisissa järjestelmissä ja konkreettisissa kulttuureissa. Domestikaatio käsitetään olemukseltaan jatkuvaksi prosessiksi ja näin ollen myös tutkimuksen tulee olla jatkuvaa ja tilanteen mukaan elävää. (Digard 1990, 80–81.)
  • 8. 8 TUTKIMUKSEN RAKENNE Tutkimus etenee seuraavien vaiheiden kautta. Aineiston esittely ja määrittely -osiossa pureudun tutkimuksen kohteena olevan kirjoituskilpailun erityispiirteisiin. Analysoin kilpailusarjojen, kirjoituskilpailun toteuttamiseen osallistuneiden tahojen ja kilpailusta tiedottamisen vaikutusta kerrontaan. Luon myös yleiskatsauksen kerronnan maailmaan. Rakennan kuvaa vastaajakunnasta kirjoittajien sukupuolta, ikää, ammattia ja alueellista jakaumaa tarkastelemalla. Teoreettiset ja metodiset lähtökohdat -osiossa tarkastelen sekä muistelukerrontaa että lehmää kulttuuritutkimuksen kohteena. Pohdin myös arkistojen roolia muistitiedon keräämisessä ja tallentamisessa. Lopuksi määrittelen tutkimuksen kannalta tärkeimmän käsitteen – domestikaation. Kotieläin lehmä -osiossa kartoitan sekä lehmän domestikaation yleisiä syitä että domestikaation käytäntöä ja päämääriä kilpakirjoitusteksteissä. Peruslähtökohtana on digardilainen käsitys kotieläimestä ihmisen tuottamana, suojelemana, hoitamana ja hyväksikäyttämänä eläimenä. Domestikaation toteutuksen taustalla vaikuttavat myös kiinteästi kunkin aikakauden ja kulttuurin ihanteet, joista kertoo kappale Ihanteellinen lehmäsuhde. Lehmä osana yhteiskunnan rakenteita ja käytäntöjä -osiossa kuvailen ja analysoin lehmää elinkeinon harjoittamisen välineenä, omistamisen kohteena sekä sosiaalisten verkkojen ja hierarkioiden luojana. Rakennan kuvaa karjatalouden harjoittamisympäristöstä tilastojen, historiallisten tutkimusten ja kilpakirjoitustekstien pohjalta. Tarkastelen rinnakkain sekä yksittäisten ihmisten ja eläinten kokemuksia että koko maassa tapahtuvia muutoksia tilojen ja karjan määrässä, laumakoossa, tuotantomäärissä ja –suunnissa ja maatalouspolitiikassa ja -taloudessa. Aistittu lehmä tuo tutkimuksen keskiöön aistihavainnot, ja niiden avulla muodostuvan kuvan lehmästä. Etenen jälleen konkreettisten kokemusten kuvauksesta käsitteiden hahmottamiseen. Lehmilläkin silmät ovat sielun peili ja hajuihin voi tiivistyä koko kulttuurin arvomaailma. Lehmän emotionaaliset ja eksistentiaaliset merkitykset -osiossa keskityn ajattelevaksi, tuntevaksi ja sielulliseksi tunnistetun yksilön kuvaamiseen ja määrittelyyn. Edelleen kuvailen inhimillistämisen kautta lehmälle annettuja rooleja, lehmäsuhteen variaatioita tunnetasolla ja lehmän merkitystä minuuden ja kosmoksen käsitteellistämisessä.
  • 9. 9 Lopuksi palaan lähtöpisteeseen eli tarkastelen aineistoa Digardin domestikaatiomallin valossa ja muistelukerronnan lainalaisuuksien puitteissa. Arvioin tutkimustulosteni merkitystä yleisemmältäkin kannalta ja perustelen, miksi mielestäni lehmä on suomalaisen kulttuurin eksistentiaalisia ja normatiivisia puolia ruumiillistava ja käsitteellistävä eläin. Viimeisen puheenvuoron luovutan aineistoni informanteille ja heidän käsityksillensä siitä, miksi lehmä on tärkeä. AINEISTON ESITTELY JA MÄÄRITTELY EI AUTA SANO NAUTA -KIRJOITUSKILPAILU Tutkimukseni lähdeaineistona oli 669 kirjoituksen otos Maaseudun Sivistysliiton ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran järjestämästä Ei auta sano nauta - kirjoituskilpailusta. Kilpailun teemana olivat lehmiin liittyvät muistot, kokemukset ja tarinat. Valtakunnallinen ja kaikille avoin kilpailu järjestettiin vuonna 2004 ja se kesti miltei symbolisesti merkittävät yhdeksän kuukautta. Kilpailun osanottajamäärä oli ennätyksellinen. 2 962 vastausta tekee siitä SKS:n kansanrunousarkiston kaikkien aikojen suurimman kirjoituskilpailun.7 Kilpailusarjoja oli kaksi. Muistelukertomusten sarjaan haettiin omakohtaisia ja tyylillisesti omaperäisiä kertomuksia lehmään liittyvistä tapahtumista, kokemuksista ja muistoista. Kaunokirjallisessa sarjassa pääpaino oli lehmäaiheisten novellien ja tarinoiden esittämistavassa. Eniten vastauksia – kaksi kolmasosaa – tuli muistelukertomusten sarjaan. Koska kysymys kaunokirjallisuuden ja folkloren suhteesta kuuluu kiinteästi sekä folkloren etymologiaan että viime aikojen yksilön verbaaleja ilmaisutapoja kartoittavaan tutkimukseen, käsittelen tätä kirjoituskilpailun piirrettä seuraavaksi tarkemmin.8 7 Kaikista SKS:n kirjoitushankkeista vastaajamäärältään suurin on Suomalaisen päivä 2.2.1999 - kirjoitustapahtuma, johon osallistui n. 19 000 koululaista ja yli 4000 tavallista vastaajaa. Se poikkesi kuitenkin keruukilpailuista siinä, että koulut ja sanomalehdet keräsivät materiaalia aktiivisesti ensin itselleen. (Nirkko 21.6.2006) 8 Ennen kirjallisen kulttuurin vaikutusta ja yksilöllistä värittyneisyyttä pidettiin lähinnä jäljittelynä ja rappion ilmentymänä ja täten tutkimuksellisesti mielenkiinnottomina aiheina. Ks. esim. Kurki 2002, 16– 17; Salmi-Niklander 2004, 27. Nykytutkimuksessa on luovuttu tiukoista rajoista sekä kirjallisen ja suullisen että kauno- ja kansankirjallisuuden välillä. Kansanihmisetkin ovat sujuvia medioiden käyttäjiä ja uuden informaatiotekniikan myötä kirjoittamisen kynnys on alentunut sellaisissakin ryhmissä, jotka
  • 10. 10 Kilpailusarjojen analyysillä pyrin myös määrittelemään, mikä vaikutus luokittelulla ja sarjoilla oli kirjoittamiseen ja tekstin sisältöön. Muistelukertomuksia ja kaunokirjallisuutta Sarjavalinta – muistelukerrontaa vai kaunokirjallisuutta – oli ensimmäinen näkyvä tulkinnan aste ja muoto sekä kirjoittajan että lukijan kannalta; luokittelulla määriteltiin suhde tekstiin ja sen sisältöön. Kummallakin kirjoitussarjalla oli myös omat, ei tosin toisensa poissulkevat, keskusteluympäristönsä eli kontekstinsa, joiden määritteleminen oli tarpeen tulkittaessa kirjoitusten merkityssisältöjä. Tutkimuksen alkuvaiheessa kilpailusarjojen analyysi liittyi myös tutkimusaineiston rajaamiseen. Pohdin, pitäisikö minun keskittyä vain yhden kilpailusarjan tekstien tutkimiseen, jottei aineiston hallittavuus näinkin suppean esityksen puitteissa kärsisi? Muistelukerronnan ja kaunokirjallisuuden välinen rajankäynti valotti myös kerronnan elämistä käytännön tasolla. Selvärajaiset lajityypit käyvät tutkimuksen välineiksi, mutta kerronnan käytäntö on toinen, kuten tämäkin tutkimus osoitti. Näihin kysymyksiin vastatakseni kartoitin kirjoittajien suorasanaisesti ilmaisemia käsityksiä muistitiedosta, muistelemisesta, kirjoittamisesta sekä tapahtuneen uudelleenrakentamisen ja edelleen välittämisen muotona että fiktiivisen maailman luomisen välineenä. Tutkin myös tekstinsisäisiä sarjaluokitukseen liittyviä kirjallisia ja temaattisia eroavaisuuksia. Mahdollistiko kaunokirjallisuus joidenkin muistelukerronnasta puuttuvien aiheiden käsittelyn; toiko taiteellinen vapautus omakohtaisuudesta jotain uutta tai vähän tunnettua puolta ihmisen ja kotieläimen suhteesta esille? Erityisen mielenkiinnon kohteena oli saman kirjoittajan osallistuminen kumpaankin sarjaan. Kirjoituskilpailuesitteen mukaan muistelukertomusten sarjan avainsanoja olivat muistikuvien rikkaus, omakohtaisuus ja kerrontatavan omaperäisyys. Kaunokirjallisessa sarjassa pääpaino oli tekstin tyylissä, rakenteellisissa ratkaisuissa ja kirjoittajan kyvyssä hallita fiktiivisen kerronnan keinoja. Kerronnan dialogisuus, dramaattinen preesens, kertojaminän fiktiivisyys (lehmän suulla) ja muut kaunokirjalliset tehokeinot sinällään eivät esilukijoiden ja tuomariston mielestä kuitenkaan yksistään määritelleet kirjoitusta perinteisesti eivät ole olleet halukkaita kirjalliseen itseilmaisuun (esim. nuoret miehet). Tämä on avannut uusia näköaloja myös vanhempaan aineistoon. Ks. esim. Timonen 2004.
  • 11. 11 kaunokirjalliseksi.9 Kuitenkin muiden todistusaineiden puutteessa epäselvissä tapauksissa tyylilliset seikat määrittelivät sarjan. Jos sama kirjoittaja oli lähettänyt kaksi sisällöltään identtistä tekstiä, joista toinen oli kirjoitettu murteella ja toinen kirjakielellä, luokiteltiin murrekirjoitus kaunokirjalliseen sarjaan esilukijan, tuomariston ja usein itse kirjoittajankin toimesta.10 Tuomariston sarjavalinta saattoi olla myös kannanotto tekstin kirjallisiin ansioihin. Esimerkiksi kirjoituskilpailun voittanut Madonnan stoori on tosikertomus ja kirjoittajan itsensä muistelukertomusten sarjaan ilmoittama. Tuomaristo sijoitti kirjoituksen kuitenkin kaunokirjalliseen sarjaan kunnioittaakseen kirjoittajan ilmaisukykyä. Kirjoittajat itse määrittelivät kaunokirjallisen sarjan avainsanoiksi sepittämisen ja tyylin.11 Muistelukerronnassa tärkeäksi koettiin kerrotun totuudellisuus ja omakohtaisuus. Suorasanaisia tuomaristolle ja kilpailun järjestäjätaholle osoitettuja pohdintoja sarjavalinnoista esiintyi erityisesti iäkkäämpien kirjoittajien saatekirjeissä tai reunahuomautuksissa. Ne olivat osa kirjeenvaihdon retoriikkaa eli yritystä luoda persoonakohtainen yhteys kilpailun järjestäjätahoon. Sarjavalinnoista keskusteltiin myös silloin, kun kirjoittaja oli epävarma kirjoituksensa luonteesta. Erityisesti sisällön ja ilmaisutavan välinen jännitteisyys – omakohtaisuus vs. kaunokirjallinen esittäminen – mietitytti.12 Kuinka paljon tekstiä voi värittää kaunokirjallisia tehokeinoja hyväksikäyttäen ilman, että sisällön totuus muuntuu? Menneen vaalimisesta ja perinnön siirtämisestä huoltakantavat kirjoittajat korostivat välittävänsä tositarinoita ja alleviivasivat yleisemminkin kanssakäymisen totuudellisuutta.13 Tämä kertomuksen nimiä ei ole muutettu ja tapahtumat vastaavat todellisuutta niin läheisesti kuin ne ylipäätänsä kolmen vuosikymmenen aikalaskeuman jälkeen voivat vastata. (656Mn) Tämä kertomus on niin tosi, kuin millaisena sen itse muistan. Edes lehmien nimiä ei ole muutettu. (532Mm) 9 Ks. esim. 646Mm, 661Mn. 106Km, 170Mn, 57Mm. 10 Esim. 259Km. 11 Ks. esim. 178Kn. K-sarjassa oli myös kirjoituksia, joissa kerronnan primaarisuus heijastui sisältöön. 32Kn, 36Kn, 88Kn, 98Kn ovat esimerkkejä teksteistä, joissa kirjoituskilpailun teema eli lehmä suorastaan sivuutetaan. 12 Ks. esim. 484Km, 544Mm, 665Kn, 541Kn. 13 184Mn, 280Mm, 442Mn, 443Mn, 661Mn.
  • 12. 12 Luokittelun oikeudellisuuden perusteina saatettiin myös esittää historiallisia dokumentteja tai päiväkirjamerkintöjä. Ääripäätä edusti esim. 599Mn, joka sisältää paitsi perusteellisen dokumentoinnin karjanhoidosta Sysmän Kirveskoskella 1900-luvun alkukymmeninä, niin liitteenä vielä tarkastustuloksien kirjan vuodelta 1926 sekä valokuvia. Oma kysymyksensä on se, miksi kertojat usein korostivat muistojensa totuudenmukaisuutta? Marja Saarenheimon mukaan kyse ei ole yksinomaan muistetun ja tapahtuneen välisestä vaan kertojan ja kuulijan välisestä suhteesta.14 Edelleen Taina Ukkonen tähdentää, kuinka (k)ertomustensa avulla kertoja siis käsittelee ja tulkitsee menneisyyttään omasta näkökulmastaan, mutta voi samalla myös jakaa kokemuksensa ja pohtia niitä yhdessä muiden kanssa. – – Kertomuksen yksityiskohtien totuus tai uskottavuus ei kuitenkaan ole olennaista, olennaista on siis se, että kertoja käsittelee nimenomaan henkilökohtaista, oman elämänsä kannalta tärkeää tapahtumaa. Olennaista on myös se, että kuulija tunnistaa kertomuksen aidon ja todellisen kokemuksen kuvaukseksi sekä kertojalle tärkeiden arvojen välitykseksi, ei esimerkiksi liioittelukertomukseksi tai kaskuksi.15 Toisaalta kirjoittajat saattoivat ilmaista ymmärtävänsä muistojen totuusarvon suhteellisuuden. Muistikuvia pehmentää vuosikymmenien armelias epämääräisyys, jotkut asiat muistan kuin eilisen päivän, joistakin asioista olen palauttanut kuvan muistelemalla, kyselemällä. (513Mn) Nyt minä olen vaari. Se tarkoittaa sitä, että olen jo melko vanha mies. Se tarkoittaa sitä, ettei minun tarvitse kaikkea muistaa ja senkin mitä muistan, voin ikääni vedoten muistaa oikein tai väärin. (669Mm) Kirjoittajien tulkintoja sarjoista toivat esille myös saman kirjoittajan eri sarjoihin osallistuvat tekstit. Selkeimmillään muistelukirjoitus oli omaelämäkerrallista ja 14 Saarenheimo 1997, 21, 91, 98–99. Ks. myös Korkiakangas 1999, 163–164; Peltonen 1996, 102–103. 15 Ukkonen 2000, 208–209. Ks. myös Stahl 1989, 14–15, 18.
  • 13. 13 kaunokirjallinen fiktiivistä kerrontaa.16 Sarjavalinnoilla saatettiin myös painottaa eri asioita ja näin esittää useita näkökulmia aiheeseen: kaunokirjalliset kirjoitukset kuvasivat ihmissuhteita ja tunteita, muistelmakirjoitukset puolestaan asioita, tapahtumia ja historiallisia henkilöitä.17 Kaunokirjoitus saattoi myös tiivistää ja kärjistää muistelmakirjoituksessa esilletulleen arvomaailman.18 Sarjavalintoja perusteltiin myös muoto- tai tyyliseikkojen pohjalta: kaunokirjallisuus oli runomuotoa ja murrekirjoitusta ja muisteleminen asiatekstiä.19 Tekstien jakaminen eri sarjoihin kumpusi myös käytännön syistä. Lyhentämisen sijasta, kertomisen tarpeesta tai voittamisen mahdollisuuksien maksimoimiseksi teksti jaettiin kahteen tai useampaan osaan. Kilpailusarjojen analyysi osoitti, että tarkastelun rajaaminen tiettyyn sarjaan ei ollut tutkimusongelman käsittelyn kannalta aiheellista. Sekä muistelukertomukset että kaunokirjalliset tekstit käyttivät kaunokirjallisuudesta tuttuja tehokeinoja.20 Tapahtumien omakohtaisuutta tai todenmukaisuutta oli vaikea ilman muita tietolähteitä aukottomasti todentaa tai kumota. Muistelukerronta saattoi sisältää fiktiivisiä osioita, ja kaunokirjalliset kertomukset saattoivat olla vahvasti reaalimaailmassa kiinni, vaikka ne eivät omakohtaisista kokemuksista kertoneetkaan.21 Aihevalinnoissa ei ollut merkittäviä eroja sarjojen välillä. Kaunokirjallisissa teksteissä sosiaalisten ristiriitojen ja tunnetilojen kuvaukset olivat hieman yleisempiä ja taiteellinen vapaus mahdollisti toiveajattelun ja ratkaisun löytämisen esimerkiksi lihansyöjän ongelmaan: lehmä pääsi pakenemaan teurastusta haaveissaan tai lentämällä.22 Tiivistäen voisi todeta, että kirjoituskilpailun kahden sarjan raja-alueelle muodostui oma kolmas luokka: kaunokirjallinen tosikertomus, joka samanaikaisesti hyödynsi kaunokirjallisuudesta ja visuaalisesta kerronnasta (televisio, elokuvat ja tietokoneanimaatiot) kumpuavia rakenteita ja tyylejä ja pyrki kokemusten ja mielipiteiden henkilökohtaisuuteen ja tiedon välittämisen rehellisyyteen.23 16 506Km, 507Mm, 514Mm, 515Km. 17 Ks. esim. 319Kn, 320Mn, 136Km, 137Mm. 18 156Mn, 157Kn. 19 171Mn, 172Kn, 319Kn, 320Mn, 511Kn, 512Mn. 20 Ks. esim. 57Mm omaelämäkerta lehmän silmin; omaelämäkerta runomuodossa 106Mm, 170Mn. 21 115K, 1876K, 2419K. Vrt. Makkonen 1993, 19–22. Kysymys sepitteellisyydestä ei kuitenkaan ratkea vain kerronnan keinoja tutkimalla. Autobiografiaa luetaan totena päinvastoin kuin novellia tai romaania; lukija olettaa kirjoittajan kertovan omasta elämästään mahdollisimman totuudenmukaisesti – tietäen, että totuus omasta elämästä on subjektiivinen ja suhteellinen asia. 22 Esim. 12Kn, 738Kn, 14Kn, 15Kn, 367Kn. 23 Mielenkiintoisen vertailukohteen tarjoaisi aineistoni kaltaisen ”kansankirjoittamisen” vertaileminen ITE-taiteen kanssa. Yhtymäkohtia näiden kahden ilmaisutavan välillä on runsaasti. Ks. esim. Haveri 2003, 18–29.
  • 14. 14 Kirjoituskilpailun järjestäjätahot Kirjoituskilpailuun osallistuvan kirjoitustilanne sinänsä on yksityinen, päiväkirjamaista tilitystä vastaava kokemus. Kerronnalla on kuitenkin selkeästi määriteltynä kohteena järjestö, julkinen arkisto ja myöhemmin tutkijat ja mahdollisesti koko Suomen kansa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston tunnustettu auktoriteettiasema ja pitkä historia perinteen kerääjänä ja Maaseudun Sivistysliiton identiteetti perinteikkäänä maaseudun henkisiä arvoja tunnetuksitekevänä ja levittävänä järjestönä määrittelevät kirjoituskilpailun profiilia. Maaseudun Sivistysliiton (MSL) toiminta on vahvasti ideologista. Järjestön tavoitteena on sekä aikuiskasvatuksen että kulttuurityön saralla ihmisyyden ja kansallisen kulttuurin vahvistaminen alkiolaisen ja maahenkisen sivistyskäsityksen pohjalta. Kulttuurityö keskittyy kartoittamaan ihmisen välittäjäroolia luonnon ja taiteen välillä. MSL:llä on ollut keskeinen rooli kansantaiteilijoiden nostamisessa yleiseen tietoisuuteen ja ITE-taiteen liittämisessä osaksi korkeakulttuurista keskustelua.24 Poiminnat hanke- ja tapahtumakuvauksista tarkentavat järjestön toimintaperiaatteita. Esimerkiksi Taidemielessä-projekti pyrki herättämään keskustelua kaikkien oikeudesta luovuuteen ja ITE-veistospuisto Töölönlahdella toi kansan tiedon ja taidon keskelle Helsinkiä vallan ytimeen ja tällöin (k)ansanmiesten ajatus porautuu syvälle ja kirves osuu. Kirjoituskilpailu Ei auta sano nauta on osa MSL:n järjestämää laajempaa lehmäaiheisten tapahtumien ketjua, jossa maaseudun tieto ja mieli tuodaan lehmänäkökulmasta esille taiteen keinoin. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkisto (SKS) oli kirjoituskilpailun toinen järjestäjätaho. Kilpailuesitteessä se identifioitui vahvasti akateemiseksi tahoksi: SKS:ää edustivat tuomaristossa professori ja tutkija, ja esitteessä mainittiin arkistoon sijoitettavien kirjoitusten olevan lopulta tutkijoiden käytettävissä. Arkisto edusti myös pysyvyyttä: se määriteltiin kirjoitusten lopulliseksi säilytyspaikaksi ja sellaisena kansallisen muistin keskukseksi. Edelleen käytännössä kansanrunousarkisto identifioituu pääkaupungin keskuksessa sijaitsevaksi, poliittisen, kirkollisen ja akateemisen vallan keskiössä olevaksi konkreettiseksi rakennukseksi. 24 Henttinen 2002; http://msl.fi 24.10.2005.
  • 15. 15 Kirjoituskilpailusta tiedottaminen esittämistä ohjaavana tekijänä Ei auta sano nauta -kirjoituskilpailusta tiedotettiin laajasti.25 Kilpailu julkistettiin sähköisissä ja painetuissa medioissa. Kilpailuviesti suunnattiin sekä aiheesta ja kirjoittamisesta todennäköisesti kiinnostuneille (MTK, Lapin Kotieläinkerho, Suomen Maakuntakirjailijat, edellisiin kirjoituskilpailuihin osallistuneet) että suurelle yleisölle (valtakunnalliset ja paikalliset sanoma- ja aikakauslehdet, uutiset, radiolähetykset).26 Kirjoituskilpailusta viestittiin lyhyiden tiedotteiden, esitteiden ja saatekirjeiden avulla. Jokainen viestintämuoto ja -kanava toi kirjoituskilpailuun oman, mahdollisesti kirjoittajaan vaikuttavan näkökulmansa, ja siksi tarkastelenkin yksityiskohtaisemmin kirjoituskilpailusta tiedottamisen kulkua seuraavien etappien kautta: kirjoituskilpailuesite ja saatekirje, tiedotusvälineille suunnatut tiedotteet ja kilpailusta tiedottaminen erityisesti painetuissa medioissa. Ensin kuitenkin käsittelen kaikissa tiedottamisen tavoissa esilletullutta asiaa: kilpailun otsikkoa. Kirjoituskilpailun otsikko Ei auta sano nauta. Kirjoituskilpailu lehmästä syntyi SKS:n tutkijoiden Jukka Timosen ja Juha Nirkon yhteistyönä. Järjestäjätahot perustelivat valintaa seuraavanlaisesti: Nimessä on sisua ja huumoria, perinnettä ja tulevaisuudenuskoa. Se rohkaisee liikkeelle omien elämänkokemusten muistelijat, mutta antaa myös liikkumatilaa kaunokirjallisuuden puolelle.27 Tahattomasti otsikko viittasi myös tunnettuun lehmäaiheiseen wellerismiin Ei auta itku markkinoilla, lehmä täytyy tappaa. Ilmaisun iskevyys ja näennäinen tuttuus innoitti monia kirjoittajia käyttämään otsikkoa myös oman tekstin käynnistämiseen. 28 Huolimatta sanonnan synteettisyydestä kirjoittajat palasivat taustalla kuultavaan alkuperäiseen sutkaukseen ja sen käyttöyhteyteen eli ilmaisu liitettiin usein väistämättömänä pidetyn ikävän tilanteen kuvaukseen (esim. juuri teurastus). Otsikkoa käytettiin myös humoristiseksi aiotun lainalaisuuden ilmaisemiseen: karjatilalliset 25 Ks. tarkemmin liite 2: Kirjoituskilpailun näkyvyys medioissa. 26 MSL:n viestintäsuunnitelma 3.12.2004. 27 Kallioinen. 3.12.2003. Jukka Timosen alun perin ehdottama sutkaus oli Ei muu auta, sanoi nauta, joka muuntui Juha Nirkon muistissa Ei auta sano naudaksi (Nirkko 24.11.2003). 28 Esim. 53Mn, 59Mm, 61Mn, 100Mn, 120Mn, 211Mn, 328Kn, 421Mm, 439Mn, 442Mn, 473Kn, 480Mm.
  • 16. 16 joutuvat lapioimaan sontaa pyhäpäivinäkin, lehmien karkuretket kaurahalmeisiin päättyvät ja kesäinen laidunnus vaihtuu aina talviseen navetassa olemiseen. Kilpakirjoitusesite oli lähtöasemiltaan mahdollisimman väljä ja laajalle joukolle suunnattu: lehmä teemana oli miltei ainoa rajoittava tekijä.29 Osallistumisen syiksi esite tarjoaa palkinnot ja proosallisesti osallistumisen lehmäaiheisten muistojen, kokemusten ja tarinoiden kokoamiseen. Viitteitä menneen tai perinteen pelastamiseen ei löydy tekstin tasolla lainkaan. Esitteen kuvamateriaali tarjoaa niitä sitäkin enemmän. Kuvissa karja vaeltaa kesäisellä kukkien reunustamalla hiekkatiellä; huivipäinen mummo käsinlypsää lehmisavun sauhutessa; elämää nähnyt vaari paimentaa; mullikat laiduntavat vapaina koivikossa; nuori isäntä ja vanha emäntä esittelevät ylpeinä hoidokkejaan; ja tietenkin maitolaiturilla kohdataan. Viitteitä menneeseen vilisee myös kuvien esineissä: on tuohikonttia, karjankelloa, maitotonkkaa, käsinveistettyä haranvartta, piikkilankaa, peltiämpäriä, nokian saapasta, kotimekkoa ja ruutuhuivia. Kuvien maailma on kuin muistotkin. Työn raskaus ja likaisuus eivät niissä näy, vaan lehmien kyljet kiiltelevät puhtauttaan ja nuorella isännällä on vielä harjakin kädessä merkkinä tehdystä siivouksesta. Tätä nostalgiamaisemaa tasapainottaa esitteen pienin kuva, jossa parteensa kahlittu sarvipää tuijottaa tiivisti katsojaa. Merkillepantavaa on myös se, että esitteen luonnehdinta potentiaalista kirjoittajista ei yksilöinyt liha-autonkuljettajia ja teurastajia mahdollisina vastaajina, vaikka sinänsä tuotantoeläimen elinkaaren luonnollinen päätös (lemmikki- ja villieläimistä poiketen) on tulla teurastamisen kautta syödyksi ja tällä tapaa hyödynnetyksi. Kerro emännän äänellä tai kaupunkilaiserkun katsannosta. Kerrottavaa löytyy myös jos olet lomittaja, karjantarkkailija, eläinlääkäri, maitoauton kuljettaja tai olet toiminut muilla lehmän kanssa läheisillä elämänaloilla. (Ei auta sano nauta -kirjoituskilpailuesite) Sekä aiempiin kirjoituskilpailuihin osallistuneita että kirjailija- ja kirjoittajajärjestöjen ja eri sidosryhmien jäseniä innostettiin kirjoittamaan lähinnä persoonakohtaisin perusteluin. Heille suunnatussa esitteen saatekirjeessä korostettiin 29 Keruuesitteen teksti löytyy liitteestä 1.
  • 17. 17 yksittäisen ihmisen muistitiedon tallentamisen tärkeyttä ja teeman kiinnostavuutta kaunokirjallisena aiheena. Tiedotusvälineille suunnatussa tiedotteessa lähestymistapa oli toinen. Hoitajan suhde lehmään on tärkeä, mutta lehmän ja karjatalouden merkittävyydellä on myös laajempi kulttuurikonteksti ja kansallinen merkitys: lehmä ja karjatalous ovat merkittävä osa Suomen historiaa, kulttuuria ja hyvinvointia. Itse kirjoituskilpailun merkitys ylittää myös yksilön ilmaisutarpeet. Kirjoituskilpailu on tärkeä, koska se dokumentoi katoamassa olevan muistitiedon.30 Miten kirjoituskilpailun perusviestit sitten välittyivät tiedotusvälineiden kautta kirjoittajille? Tammi-, helmi- ja kesäkuussa kirjoituskilpailusta tiedotettiin laajasti sekä radiossa, televisiossa, maakunnallisissa että valtakunnallisissa sanomalehdissä ja aikakauslehdissä (sekä painetuissa että sähköisissä, päivittäin, viikoittain, kuukausittain ilmestyvissä). Suurin osa tiedotteista toisti keruupyynnön sanatarkasti tai hieman lyhentäen. Otsikoinneissa oli kuitenkin selviä, toimittajan näkökulmaan liittyviä eroja. Edelleen enemmän palstatilaa saaneissa sanomalehtikirjoituksissa toimittajan omat näkemykset värittivät kilpailuviestiä. Neutraalimmat otsikot viittasivat suoraan kirjoituskilpailuun. Otsikoissa saatettiin painottaa myös muistojen keräämistä ja kirjoittamista: muistojen Mansikki, lehmämuistot talteen, kisaan ja museoon.31 Joissain korostettiin kilpailupalkintoja tyyliin kirjoita lehmästä ja voita.32 Oma tulkintaa ohjaava elementti tiedotusvälineissäkin olivat valokuvat, joista käytetyimpiä olivat kirjoituskilpailuesitteestä tutut Topi Ikäläisen otokset. Nostalgiasävyisissä kirjoituksissa suosituimpia olivat ne kuvat, jotka viittasivat lehmien vapauteen, ihmisen ja lehmän läheisyyteen, luonnon kauneuteen ja harmoniaan. Kriittisempää lähestymistä tehostettiin kuvilla, joissa korostuivat joko lehmän korvamerkki (erityisesti vasikan) tai kytkyin. Huumoria tuotiin vääristetyillä kuvilla (erityisesti lehmän turpa). Osoittaakseni, kuinka pelkkä kirjoituskilpailusta tiedottaminen voi sisältää kerrontaa ohjaavia elementtejä, tarkastelen muutamaa aiheesta enemmän kirjoittavaa artikkelia yksityiskohtaisemmin. Eräs perusteellisimmin kilpailua analysoivista ja sen myötä mahdollisesti kirjoittamiseen vaikuttavista artikkeleista ilmestyi Maaseudun Tulevaisuudessa 30 MSL:n viestintäsuunnitelma 3.12.2004. 31 Hämeenkyrön Sanomat 24.6.2004; Kotimaa 28/2004. 32 Salmetar 23.1.2004; Koillis-Lappi 29.1.2004; Lieksan lehti 12.8.2004.
  • 18. 18 30.1.2004. Kirjoituksessa haastateltiin Maaseudun Sivistysliiton kulttuurisihteeri Raija Kallioista, joka valotti kirjoituskilpailun taustoja, päämäärää ja omia lehmäkokemuksiaan. Erityisen merkittävää on se, että artikkelissa tarkoin määritellään lehmän roolit, merkitykset ja aiheen mahdolliset lähestymistavat.33 Lehmä on aineellisen hyödyn tuoja ja kansallisen talouden tukipilari, ystävä ja luotettava kuuntelija, suomalaisen maatalouden kehityskaaren symboli ja kokonaisen sukupolven työn, tunteiden ja elämäntuskan vertauskuva. Mahdollisina näkökulmina aiheeseen ovat nykyisyyden ja menneen toimintatapojen vertailu, rakennemuutos ja lehmien karkumatkat. Edelleen kirjoituksessa on vahvasti kirjoittamiseen kannustavia osioita. Kirjoittaminen määritellään rakkaaksi harrastukseksi monelle suomalaiselle ja kansalliseksi toimintatavaksi iästä ja sukupuolesta riippumatta. Kirjoituskynnystä pyritään myös madaltamaan useaan otteeseen ja eri tavoin. Vaikka kyseessä on kilpailu, yhtä arvokasta on ihmisten kokemusten tallentaminen. – – Tottuneiden kynänkäyttäjien ohella haluaisin rohkaista myös vähemmän kirjoittaneita mukaan. Omasta elämästä kirjoittaessa taito ilmaista itseään löytyy varmasti – – jokaisen tekstin ei tarvitse olla huippuunsa vietyä. Jo muistitiedon kokoonsaaminen on antoisaa jälkipolvia ajatellen. (Taipale, Maaseudun Tulevaisuus 30.1.2004) Sekä muistelukertomusten että kaunokirjalliseen sarjaan osallistuvat huomioidaan kirjoittamaan motivoidessa. Osallistumis- ja ilmaisuoikeus voi tulla omakohtaisen arkielämän kautta ja tämä on elävä kosketus, jota mikään teoreetikko ei pysty koskaan hankkimaan. Pelkästään kirjallisistakin lähtökohdista arvioituna kilpailuteema on kiinnostava. Osallistuminen voi palvella myös puhtaasti itsekkäitäkin tarkoitusperiä – muistojen jakaminen sinänsä on terapeuttista. Pogostan Sanomien artikkeli on puolestaan hyvä esimerkki tiedotusvälineiden pelastusmentaliteetista. Lehmä pitäisi pelastaa menneisyyden unohduksesta, koska lehmä on ajankohtainen ja tärkeä: 33 Kallioisen näkemykset ovat siinä määrin osuvia, että artikkelia voisi käyttää tiivistelmänä kirjoituskilpailuvastauksista.
  • 19. 19 Nyt on aika nostaa lehmä jälleen siihen kunniaan, joka lehmälle kieltämättä kuuluu. Vaikka ei heti alkuun päästäisikään siihen, että joka mökissä on yksi lehmä, parhaassa tapauksessa kaksi, niin ainakin lehmää voi muistella, siitä voi kertoa. Tuoda se sieltä jostakin historian hämäristä nykyaikaan aivan siihen tietokoneen viereen. Niin että se voi vaikka mätkäistä hännällään, kun yrität näprätä jotain sillä nykypäivän tunnus-ikonilla. (Pogostan Sanomat 29.1.2004) Eräs mielenkiintoisimmista lähestymistavoista aiheeseen oli lehmän muuntaminen osaksi ihmisen kulttuurimaisemaa. Lehmä on tärkeä, koska se on enemmän kuin pelkkä lypsettävä eläin. Tämä lisäarvo ankkuroituu kulttuuriin ja henkisiin arvoihin kuten vapauteen, kansallisuuteen ja moraalisuuteen. Esimerkiksi Maaseudun Tulevaisuudessa (30.6.2004), Me Naisissa (24.6.2004) ja Teisko- Aitolahdessa (17.6.2004) ja Aamulehdessä (16.6.2004) arkinen lehmä sidotaan osaksi kulttuuria ja suomalaisuutta Velaatan Maitolaiturimuseon eli kulttuurilaitoksen kautta. Me Naiset -lehdessä Lehmä katosi -otsikon alla puhutaan Velaatan Maitolaiturimuseosta Suomen pienimpänä kulttuurilaitoksena, joka suurella tunteella puolustaa kansallisromanttisia piirteitä ja joka haluaa pelastaa lehmät. Aiheen kiinnostavuutta lisätään ja yhteyttä korkeakulttuuriin luodaan tuomalla mukaan keskusteluun tiedotusvälineistä tuttu kirjallisuusprofessori Panu Rajala, joka kaavailee näyttelyn avajaispuheessa väitöskirja-aiheeksi lehmää suomalaisessa kirjallisuudessa. Maaseudun Tulevaisuus -lehden (30.6.2004) kirjoituskilpailusta tiedottaminen on myös liitetty yhteen samaisen tilaisuuden kanssa. Painotus on hieman toinen. Artikkelin otsikko on Lehmä on vapauden symboli. Puheenvuoron siinä saa Tampereen yliopiston yli-intendentti Timo Malmi, jonka projekti Velaatan maitolaituri on. Malmin puheenvuoro on hätähuuto: ihminen on pettänyt lehmän ja sen myötä koko maailman ja on nyt hullun ihmisen taudin kourissa. Kehitys on johtamassa Suomessakin talonpoikaisesta traditiosta luopumiseen. Viljelijä, joka oli ennen ‘Jumalan puutarhanhoitaja’ on nyt pakotettu agribisnekseen, rationaalisesti hoidettuun tehotuotantoon. Vielä ei ole kuitenkaan liian myöhäistä vaan pelastuksen voi tuoda sanan mahti ja yksittäisenkin ihmisen panos. Pieni ja vähäpätöiseltä tuntuva juttukin on tärkeä, sillä isossa joukossa jutuille muodostuu merkitys. Kirjoituskilpailun tuloksilla voi olla siis yhteiskuntaa ohjaava merkitys. Lehmä identifioidaan myös vahvaksi avainsymboliksi. Lehmän taustallahan on isoja filosofisia kysymyksiä. On tuotantotaso, esteettinen puoli ja aikaisempien sukupolvien työ.
  • 20. 20 Kytkös lehmien ja lapsuuden ja vastakkainasettelu kaupunkilaisen ja maalaisen välillä toistuvat myös tiedotusvälineissä. Esimerkiksi Espoon Seurakuntasanomien Esse-lehden (2004/25) koko sivun artikkelissa Maailman kaunein katse kirjoituskilpailusta tiedottaminen on kehystetty kaupunkilaistoimittaja Ulla Lötjösen omilla, tädin navettaan sijoittuvilla, lapsuuskokemuksilla. Samankaltainen käsittelytapa (maitoon ja lantaan liittyvät aistikokemukset) tyylillisiä ratkaisuja myöten (murteen käyttäminen) löytyy itse kirjoituskilpailuaineistosta. Viimeiseksi tuon vielä esille aineistossakin usein esiintyvän lehmän rotuun liittyvän näkökulman. Suomenkarja saa aivan erityisen merkityksen mm. samaisessa Espoon Seurakuntasanomien Esse-lehden koko aukeaman artikkelissa (2004/25). Kyytöt ovat tätä aikaa, eivät osa kadonnutta menneisyyttä. Ne konkretisoivat kaupunkilaisen kuluttajan ihanteita ja toivekuvia ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta: kyyttöjä ei lypsetä lainkaan – ei siis pyhän äitisuhteen hyväksikäyttöä – vaan niiden työkenttä on estetiikan ja kulttuurin saralla: lehmät estävät vanhojen kulttuurimaisemien umpeenkasvamista ja elvyttävät lintuja suosivaa biotyyppiä. Kirjoittajien tulkinnat kirjoituskilpailun järjestäjistä Kirjoittajat ilmaisivat käsityksiään kerääjätahosta suhteellisen harvoin. Yleensä kyseessä oli iäkkäämpi kirjoittaja, jonka lähestymisessä näkyivät kirjeenvaihdon etikettisäännöt. Kirjoittaminen oli osoitettu persoonalliselle taholle, mikä ilmeni sekä itsensä esittelynä että kirjoituksen vastaanottajan yksilöimisenä. Edelleen kirjoittaja kävi vuoropuhelua vastaanottajan kanssa arvioimalla omaa kirjoitustaan, asemaansa tai puheoikeuttaan suhteessa kilpailunjärjestäjiin. Sisällön tasolla vuorovaikutusta ilmensi mm. se, kuinka kertomus myötäili tai kiisti kilpailupyynnössä määriteltyjä reunaehtoja tai kuinka kirjoitus reagoi kilpailun otsikkoon Ei auta, sano nauta.34 Eri johtolankojen pohjalta voidaan kuitenkin yksilöidä seuraavanlaisia vastaajapositioita ja käsityksiä kerääjätahosta35 : 1) Kansan edustaja asettuu alisteiseen asemaan kerääjätahoon nähden. Taustalta kuultaa vahvasti luokkasidonnainen vastakkainasettelu kansaan ja herroihin. Vaikka 34 Esim. 53Mn, 59Mm, 61Mn, 100Mn, 120Mn, 211Mn, 328Kn, 421Mm, 439Mn, 442Mn, 473Kn, 480Mm. 35 Ei auta sano nauta -aineistossa esiintyvät vastaajapositiot ovat hyvin samankaltaisia, mitä Pauliina Latvala on löytänyt Suvun suuri kertomus -keruusta (2005, 61–66).
  • 21. 21 henkilö kokeekin, ettei osallistuva kirjoitus täytä kerääjätahon muoto- tai laatukriteereitä, hän toivoo, että se luettaisiin ja kertojan ”ääntä” kuunneltaisiin. Toivon, että joku ehtisi lukea nämä muisteloni kuitenkin ja jälkipolville tiedoksi mitä viimevuosisadalla elämä kulki lehmien parissa ja mitkä on mietteet EU:n ajassa ja tällä 2000 vuosisadan alussa. (446Mn) Täm on Teille ”tuomariille” kummallinen tekeles, ei sellaanen ku tarkootitta. Luomus on ähelletty yhyren sortin Pohojonmaan murtehella. Laitan kumminkin vaivooksenna – jos joku siälä Teille suomentaa. Eihän tämän sorttinen voi kilapahan osallistua. Totuutta ” hilipeyrellä” maustettuna joka kohta. Kiitän jos jaksatta lukia.(80Mm) Tavallista on myös itsensä vähättely ja mahdollisten odotusten torjuminen: annan asiantuntijoiden kirjoittaa laajasti, ja itse keskityn erääseen pieneen mielenkiintoiseen yksityiskohtaan (185Mm). Nimimerkki Vähälehmäisestä perheestä (59Mm) sanoo puolestaan, ettei käsittele suuria karjoja ja niiden hoitamista, eikä voi kehua karjanhoidollisilla tiedoilla. Oikeutus kerrontaan kumpuaa henkilökohtaisista kokemuksista ja kuulluista kertomuksista. Kirjoittaja saattaa myös korostaa kiitollisuuttaan siitä, että saa osallistua kilpailuun.36 Aihe oli niin tuttua, että sitä oli vaikea saada mahtumaan ohjeissa annettuun enimmäismittaan. En kuitenkaan jakanut sitä kahtia, vaan lähetän yhden kirjoituksen. Toivorikkaana laitan kuitenkin nimeni ja osoitteeni erilliseen kuoreen niinkuin oikeissakin kilpakirjoituksissakin on. Myös pelkkä arkistointi tai paperisilppuri ovat käyttökelpoisia vaihtoehtoja. Kaikista vaihtoehdoista kiitollisena. (669Mm) 2) Kiistäjä korostaa asiantuntijuuttaan ja siihen liittyvää puheoikeutta joko tuomalla esille lehmäkokemuksiaan tai ryhtymällä opettajaksi tyyliin Olen Kainuusta maatalon kasvatti ja tiedän lehmistä hyvinkin paljon (194Mn). Tekemällä ja kokemalla 36 84Mn, 281Mn.
  • 22. 22 tietonsa hankkinut valistaa tietämätöntä kirjaviisasta tuomaristoa selittämällä ja kuvailemalla tarkasti kaikkea lehmiin liittyvää sanoista käytäntöihin. Yleistä on myös lehmä on tyhmä-väittämän kiistäminen tai vääräksi todistaminen. Taustalta kuultaa oletus siitä, että Toiseutta edustava kerääjätaho näin ajattelee ja vain lehmän tuntevat tietävät toisin.37 Tähän kategoriaan kuuluvat myös ne kirjoittajat, jotka mieltävät kerääjätahon poliittiseksi instituutioksi – osaksi EU-maailmaa. Kirjoittaja edustaa pientä ihmistä, joka puolustaa paikkaansa maailmassa ja käy taistelua mahtavaa valtakoneistoa vastaan maatalouspoliittisten kannanottojen julkituomisen kautta. 3) Kommunikoijalle yhteyden luominen lukijaan itsensä esittelemisen kautta on tärkeää.38 Asetelma kirjoittajan ja lukijan välillä on tasavertainen ja kilpailun järjestäjätkin ovat kanssaihmisiä. Heti kertomuksen aluksi haluan esitellä itseni eli olen 60-vuotias mies ja olen elänyt lehmien sekä vasikoiden parissa koko elämäni. Nyt olemme puolisoni kanssa olleet kolme vuotta ilman lypsykarjaa ja noin vuoden verran ilman lihakarjaa. Tällä hetkellä vietämme rauhallisia eläkepäiviä.(445Mm) Kertojapersoonan etäisyys kerrontaan on vähäinen ja kerronnalle tyypillistä on sekä omien tuntemusten välittäminen että lukijaan vaikuttaminen tunnetasolla: ärsyttämällä, itkettämällä ja naurattamalla. 4) Kertoja voi olla pohdiskelija, jolle omien arvojen ja asenteiden ilmaiseminen on ensisijaista. Kirjoittaminen voi olla itselle suunnattua terapointia tai lukijaan kohdistettua julistamista. Kerronnalla on selvä aihe ja tarkoitus, joka ilmenee mm. otsikoinnilla ja loppuarvioilla. Kerronta rajoitetaan myös tiettyyn tapahtumaan tai ankkuroidaan juoneen. Pohdiskelijat ovat etäistäviä ja taaksepäin katsovia kertojia, jotka usein arvioivat omaa elämäänsä nykyisyyden pohjalta. Keskeistä arvio siitä, mitä lehmä on koko elämän kannalta merkinnyt. Kertoja voi pyrkiä myös sijoittamaan kokemansa laajempaan merkitysavaruuteen. Tällaista kontrolloivaa kertojapersoonaa motivoi mahdollisesti oman yhteisön kanssa jaetut moraalikäsitykset ja odotetut ja hyväksytyt reagoimistavat. 5) Kertoja omaksuu perinteen tallentajan ja välittäjän vastuullisen roolin ja identifioi kerääjätahon institutionaaliseksi perinteen vaalijaksi. Omaa subjektiiviseen 37 317Mn, 351Mn, 443Mn, 667Mn. 38 104Mm, 105Mm.
  • 23. 23 kokemukseen perustuvaa puheoikeutusta saatetaan vahvistaa ulkopuolisten lähteiden avulla. Tekstin liitteeksi laitetaan muita dokumentteja, kuten kopioita tarkastustulosten kirjasta, valokuvia, kopioita rajavalvojien virallisesta kirjeenvaihdosta, jne. Tiedon täsmällinen, asiallinen ja totuudellinen välitys on keskeisintä ja kirjoitustapa on korostetun kaavamainen ja korrekti.39 Oheiseen aiheeseen liittyen lähetin jonkinaikaa sitten teille kaksi kirjettä, asiaan sen enempää syventymättä. Ne tulivat liian ”sekamelskaa”. Saisinko ne takaisin, mahdollisin ”korjauksin”. Yritän kirjoittaa ne samat jutut asiallisempaan ja hyväksyttävämpään muotoon. En kirjoita palkkion toivossa, vaan periaatteella, että vanhat jutut ja tositapauksetkin tulisivat tallennetuksi. Oma ikäluokkanikin on jo vienyt näitä paljon mennessään hautaan. (Nimimerkki Iivarin erikseen saapunut kirje) Muutama päivä sitten lähetin teille Ahvenselän lehmien evakkomatka otsakkeella varustetun kilpakirjoitukseni. Eilen luin tekstin uudestaan ja huomasin sivulla 2 ja 5 ajatussisältöä muuttavan kielioppivirheen. Korjasin ne ja lisäsin sivulla 8 merkittyihin lähteisiin yhden lisää. Pyydän ystävällisesti, että poistaisitte lähetetystä kilpakirjoituksestani sivut 2,5,8 ja liittäisitte oheisina seuraavat sivut poistettujen tilalle.(265Mm) 6) Kirjoituskilpailuun osallistuja korostaa asetelman virallisuutta. Tämä ilmenee henkilötunnistetietojen mukaanliittämisenä, virallisina puhutteluina ja eräänlaisena kasvottomuutena kanssakäymisessä. Kirjoituskilpailuun rahapalkintojen voittamisen toivossa osallistuvat ovat liittäneet mukaan myös pankkitilitietonsa. KIRJOITTAJISTA Tutkimukseni erikoispiirre oli se, että tutustuessani teksteihin oli kilpailu vielä käynnissä ja näin ollen kilpailun salassapitosäännösten mukaisesti kirjoittajien henkilötiedot eivät olleet käytössäni. Sain tutustua niihin vasta tutkimuksen 39 95Mn, 184Mn, 375Mn.
  • 24. 24 loppuvaiheessa. Koin tämän käytännön saneleman järjestelyn tutkimuksellisesti hedelmälliseksi. Tarkastelin kirjoituksia, sitä mitä kerrotaan, ja niinpä myös kaikki tulkintaan tarvittava oli tekstissä itsessään. En kuitenkaan jättänyt lopulta saamiani henkilötietoja analysoimatta, koska nekin omalta osaltaan loivat jälleen uuden kehyksen, jonka puitteissa aineistoa tutkia ja tulkita. Sukupuoli Vaikkei oma tutkimukseni varsinaisesti genustutkimusta olekaan, oli kirjoittajien sukupuolen lyhyt tarkastelu mielekästä useastakin syystä. Ensinnäkin se auttoi suhteuttamaan tämän aineiston vastaajakuntaa muihin samankaltaisiin aineistoihin. Vaikka miesten kirjoitukset saivat paljon julkisuutta ja pärjäsivät hyvin kilpailumielessä, vastaajakunnan enemmistö koostui odotetusti iäkkäistä naisista. Tutkimusaineistoni kirjoittajista oli 73 prosenttia naisia ja 26 prosenttia miehiä.40 Sukupuolijakaumaa selittää osaltaan se tosiseikka, että suomalaisessa kulttuurissa lypsykarjatalous on ollut perinteisesti naisvaltainen ala. Lehmäsuhteen tutkimuksen kannalta vastaajakunnan naisvaltaisuus oli merkittävä etu. Erityisesti kansainvälisissä tutkimuksissa – poislukien viimeaikojen pohjoismainen historian- ja kulttuurintutkimus – näkökulma aiheeseen on ollut korostetun miesvaltainen (sekä tutkijat ja informantit ovat olleet miehiä), mikä ei ole voinut olla vaikuttamatta saatuihin tuloksiin.41 Kollektiivinen käsitys lehmästä persoonattomana laumaeläimenä ja länsimaisen ihmisyhteisön sosiaalisten rakenteiden rajamailla olevana taloudellisena välineenä perustuu usein miespuolisten karjanomistajien käsityksiin. Richard Tapper ei ole ainoa tutkija, joka on rajannut tutkimuksestaan pois eläinten parissa työtätekevien perheenjäsenten (naisten, lasten ja isovanhempien) tai palkollisten näkökulman puhumattakaan niistä ihmisistä, joiden suhde eläimeen on persoonallinen.42 40 Esimerkiksi maanviljelijöiden työtä ja tuntoja kartoittavassa Maan sydämeltä -kilpakirjoituksessa sukupuolijakauma on identtinen. Ks. Nirkko 2004, 16. 41 Pohjoismaissa tehty agraariyhteisön sukupuolisidonnaista työnjakoa koskeva tutkimus on oheistuotteena tuonut esille naisten omia käsityksiä karjataloudesta ja lehmistä ja antanut myös vastauksia siihen, miksi miesten suhde ruokatalouden ja elinkeinon kannalta tärkeään lehmään on ollut niin ongelmallinen ja miksi karjatalous on ollut agraarihistorian tutkimuksessa sivuroolissa. 42 Tapper 1988, 53–54. Ks. myös Löfgren 1985, 208. Suomalainen maataloushistoriakin on pääosin miesten kirjoittamaa ja se näkyy tutkimuksen painopisteissä ja tulkinnoissa. Aiheesta ks. Östman 2000, jossa käsitellään myös uudempaa pohjoismaista agraaritutkimusta.
  • 25. 25 Sukupuolella voi olla merkitystä myös kirjoittamisen sisältöön ja tyyliin. Henni Applegrénin mukaan kotieläimiin liittyvä perinne on ollut tyypillistä naisille ja riistaeläimiin liittyvät loitsut ja eeppiset runot taas miehille eli työtehtävien perinteinen jakautuminen merkitsee myös kokemusmaailmojen sukupuolittumista ja sen myötä folkloren sukupuolisidonnaista eriytymistä ja värittymistä.43 Proseminaariaineistossani lehmien erotisointi ja sukupuoliasioihin liittyvä huumori oli mieskertojien erikoisuus. Tässä aineistossa myös naiskirjoittajat kertovat ”tuhmia”vitsejä lehmistä ja rinnastavat lehmien ja ihmisten sukupuolisuuden huumorimielessä.44 Naiset yhdistävät sonnit ja miehet tai eläimellistävät miehen seksuaalisuuden. Vaikka Piiparin jyhkeänjörö olemus olikin vähän pelottava, yritin tottakai hioa tuttavuutta, ja melko läheisiä olimmekin jo siinä vaiheessa kesää, kun silmiini osui artikkeli siitossonnin miehisyyden arvioinnista, ja siinä jutussa sanottiin, että kunnon sonnilla kiveksien koko pitää olla riittävä, ympärysmitta vähintään 30 cm, ja koska meitä tyttöjä aina kiinnostaa se ja sen koko, piti minunkin hetimiten sännätä ompelukorille mittanauhaa etsimään, ja sitten laitumelle Piiparin alle konttimaan: 34 cm! lepotilassa! Piipari ei moisesta mittauksesta häkeltynyt, jauhoi edelleen märemälliään ja tuhahteli, että mitäs sitten luulit sen olevan ja etkö muka näe, miten tyytyväisiä kaikki minun kymmenen vaimoani ovat, ja niin ne kyllä olivatkin, yhtään lehmää ei Piipari uransa aikana jättänyt tyhjäksi, eli kyllä niissä 34 cm pusseissa tavaraakin oli, ja hyvää tavaraa, muhkeita vasikoita teki Piipari…(476Mn) Miehet rinnastavat lehmien kiiman ja aikamiespoikien naisasiat tai lehmän ja naisen kaksimielisellä tavalla kuten tässä.45 Vaimo halusi tietää, kuinka minulla meni yksinäni. Ja ennen kaikkea hän halusi tietää, miten työhommat sujuivat. Kerroin totuuden. Töihin en vielä ollut ehtinyt käydä. Koko aamupäivä oli mennyt tissejä katsellessa; ja puristellessa. Lisäksi olin käynyt vieraissa, joista olin juuri palaamassa. Toinen polvi oli puhki. Mutta 43 Appelgrén 1966, 236. 44 Ks. Kinnunen 1988 ja myös 1993 ja 1998 huumorialueiden sukupuolisidonnaisuudesta ja seksuaalisuudesta eräänä huumorin alalajina. 45 Esim. 601Mm.
  • 26. 26 kädessäni minulle oli purkki, josta huippu-urheilijatkin ammentavat lisää potkua. Toisessa päässä oli hiljaisuus. (494Km) Kirjoittajan sukupuoli näkyi myös suhtautumisessa virkavaltaan ja nk. herroihin. Naisten teksteissä ei esiinny mieskirjoittajille tyypillistä herravihaa, jonka ilmentymiä ovat vallanpitäjien irvailu ja heidän tyhmiksi ja ahneiksi kuvailu.46 Mieskirjoittajat käsittelevät myös eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa naisia useammin.47 Vihan kuvaus noudattaa ja heijastaa ronskimpaa maskuliinista kerronnan tyyliä, jossa kertoja tietoisesti haastaa ja järkyttää lukijaansa. (Naiskirjoittajille tyypillistä puolestaan on toinen ääripää: eläinsuhteen ylevöittäminen ja suoranainen sokerointi.) Tabunrikkojien toimintaa kuvaavat nuoret kertojaminät ja väärintekijöitä ovat aina miehet. Alkaa kilpajuoksu, siksakkia pitkin peltoa, metsää, vaan eivät ne vahingossakaan mene omalle puolelle, ei sitten millään. Alkaa syntilista täyttyä kirosanoista, joita mumisen kesäyöhön. Saatana kun saan kiinni, niin lyön kyllä tajun teiltä kankaalle. Hiki valuu silmille, tavoitan lähimmän lehmän, keppi nousee hirmuiseen lyöntiin – samassa olen turvallani sotkeutuneena kauratuppaaseen, lehmän paskaa kyljen alla, vaatteet märät ja likaiset. Kiroilen itkunsekaisesti, perkeleen rupukat minkä teittä. Toinen kenkäkin on etsittävissä, löydän, ja hirveä murhanhimo mielessä tuijotan kantturoita, jotka kaikki töllöttävät takaisin. Saatana, perkele, nyt tulee kuolema. Lähden talsimaan kotia kohti, helevetti ammun ne kaikki, pistän lihoiksi, loppuu tämä riekkuminen. On se 308 sellainen lääke, että tokenetta juuttaan paskamahat. Pakko ne on ampua, ei tässä muuten selviä, myyn lihat tai jotain. On tämä yhtä pirua, kun pitää nuitten patukkahäntien takia vielä valvoa yänsä. Olisi pitänyt aikoinaan lukea ja opiskella joksikin pikku herrankekkuliksi. Pöljä sitä on, kun tuli maajussiksi ruvettua... Syökee sontamahat nyt naapurin pelto mustalle muralle! Konkurssi tästä tulloo kohta teijän takia kuitenkin, jos en sitä ennen tule umpihulluksi. Helevetti sentään, nyt kyllä kyrsii. Yön on tässä suana juosta kuin hullu ja huomenna on ihan tarpeeksi raskas päivä. Milloinka sitä kerkiää levätä, väsyttää niin hitosti. Minä meen nukkumaan, olokaan lehmät missä tahansa. (428Mm) 46 Ks. esim. 403Mm, 421Mm. Vrt. Knuuttila 1992. 47 Esim. 403Mm, 433Mm, 432Mm.
  • 27. 27 Ikä Kirjoittajakunnan ikäjakauman avulla voidaan ajoittaa lehmäkokemukset ja sijoittaa ne historialliseen aikaan. Prosenteissa kirjoittajien ikäjakauma syntymävuosikymmenittäin oli seuraavanlainen. 1910 1920 1930 1940 1950 1960 1970 1980 1990 ? 1 8,2 14,8 14,5 9,9 9,9 8,4 3,5 4,6 25,2 % Merkittävän osan vastaajakunnasta muodostivat siis sodanjälkeisen jälleenrakentamisen ja nousun sekä suuren muutoksen sukupolvet.48 Sotien ja pulan ja lähiöiden sukupolvien edustajia oli aineistossa lähes yhtä paljon. 1980-lukulaiset ja EU-sukupolven edustajat olivat myös hyvin edustettuina. Nuorempien kirjoittajien suurehkoa määrää selittävät aktiiviset opettajat, joka olivat organisoineet oppilaiden osallistumisen kilpailuun. Aineistossa äänensä voimakkaimmin esille saivat ne, jotka osallistuivat lypsykarjatalouden kansallisiin talkoisiin ja joutuivat sitten elämänsä ehtoopuolella luopumaan kaikesta saavutetusta. Vahvasti kaikui myös lähiöiden sukupolven ristiriitaiset käsitykset lehmistä. Maaltalähteneille lehmä edusti nostalgista menneisyyttä tai kehityksen riippakiveä. Maaseudulle jääneet olivat asemastaan vahvasti tietoisia ja usein puolustuskannalla elinkeinonsa suhteen. Tämän päivän karjatilalliset joutuvat punnitsemaan eläinsuhdettaan maailmanmarkkinoiden ja Euroopan unionin poliittisten päätösten paineessa. Kirjoittajan syntymäaika on myös vaikuttanut siihen, millaisia kokemuksia hänellä on ollut lehmistä ja karjataloudesta. Esimerkiksi maidon tuottaminen ja toimittaminen meijereihin oli vielä sota-aikana naisten, vanhusten ja nuorten asia. Jälleenrakennuskautena alle 15-vuotiaiden lasten työ maataloudessa supistui voimakkaasti ja uudet ikäluokat kokivatkin vanhempiinsa nähden erilaisen, aikuisten työelämästä erotetun lapsuuden.49 48 Vrt. Valion Kerro kuinka kohtasit lehmän -kirjoituskilpailun ja Nordiska Museetin vuoden 1941 kotieläinhoitoa koskevan kyselyn kirjoittajien ikäjakaumaa, joka oli hyvin samankaltainen. (Lipsanen 1997, 5; Österman 1986, 65, 76.) Sukupolviluokittelusta ks. Roos 1987, 51–57. 49 Granberg 2004, 138. Vielä vuonna 1975 maatiloilla työskenteli 17 100 alle 15-vuotiasta, vuonna 1992 enää vain 8 900. (Taulukko 3.3.1 Maatiloilla työskennelleiden viljelijöiden, perheenjäsenten ja sukulaisten sekä palkattujen henkilöiden lukumäärä alueittain vuonna 1986 ja koko maassa vuosina 1975–1986 (1000 henkeä); Taulukko 3.4 Maatiloilla työskenneillen viljelijöiden, perheenjäsenten ja sukulaisten lukumäärä alueittain vuonna 1992 ja koko maassa vuosina 1979–1992 (1000 henkeä).)
  • 28. 28 Ikäjakauma ei kerro toisesta kiinteästi ikään liittyvästä piirteestä. Vaikka kirjoittajista monet ovat iäkkäitä, ovat kertojaminät lapsia. Kuvaavaa on se, että kirjoittajalla saattaa olla takanaan koko elämä karjanhoitoa ja silti kerronnan keskiössä ovat lapsuuden lehmäkokemukset. Tähän on useita syitä. Omaelämäkerrallisissa kirjoituksissa koko elinkaari hahmotetaan keskeisten lehmäkokemusten kautta ja juuri lapsuuteen sijoittuvat ne merkitykselliset ensimmäiset kerrat. Lapsuusmuistot ovat myös tapa verrata ja kommentoida nykyistä elämänmenoa. Osalle kirjoittajista lapsuuspainotteisuus on ikäkausi- ja elämäntilannesidonnainen piirre. Esimerkiksi vanhemmuus ja isovanhemmuus nostattavat oman lapsuuden muistelut pintaan ja merkityksellisiksi, ja maaltamuuttaneiden henkilöiden lehmäkokemukset rajautuivat lapsuuteen. Ammatti Kirjoittajista vain 14 prosenttia mainitsi toimivansa tai toimineensa maatalouteen liittyvissä tehtävissä. Noin puolet oli eläkkeellä maanviljelijän tai emännän ammatista, muut olivat karjakkoja, lomittajia, eläinlääkäreitä ja eri viranomaisia. Karjatilallisuus saattoi olla peritty rooli, ja sidos lehmään vuosisatainen. Lehmällisyys saattoi olla myös uutta, avioliiton tai elämänvakaumuksen mukanaan tuomaa. Roolit olivat voineet myös vaihtua elämän aikana: asutustilallisesta teurastamotöihin tai mummolan lehmien hellimisestä aviomiehen karjan hoitamiseen. Mielenkiintoista historiakuvaa piirsivät ammattinimikkeet itsessään. Vanhemmat kirjoittajat olivat maatilan/maatalon, asutustilan tai pientilan, pienen maatalon emäntiä ja maanviljelijöitä, nuoremmat puolestaan maatalousyrittäjiä tai karjankasvattajia. Maatalouden ulkopuolella toimivien vastaajien joukossa oli sekä perinteisesti naisvaltaisten alojen kuten opetus- ja palvelualojen edustajia, että miesvaltaisten ammattien kuten puusepän, vartijan, teknikon yms. edustajia. Aiheeseen olivat tarttuneet myös korkeasti koulutetetut lääkärit, professorit, tuomarit ja tutkijat ja johtavissa asemissa toimivat tai toimineet. Joukossa oli muutama kirjailijakin ja monta toimittajaa. Aihetta ei koettu siis ammattisidonnaiseksi vaan kokemusperäiseksi – ja suurin osa vastaajakunnasta olikin niitä, jotka kertoivat karjataloudessa toimineista
  • 29. 29 vanhemmistaan tai muista sukulaisista tai lapsuudenajan kokemuksellisesta ja tunneperäisestä lehmäsuhteesta.50 Alueellinen jakauma ja kirjoitusten paikat Sijoitin aineistoni kirjoittajat Suomen kartalle historiallisten maakuntien mukaan.51 Omia kategorioitani ovat x (ne kirjoitukset, joissa paikkakuntaa ei mainita) ja u (ulkomaat). Päädyin ratkaisuun mahdollisen jatkotutkimuksen tarpeita ajatellen. Vertailu vanhemman materiaalin kanssa olisi näin helpompaa kuin nykyisiä kuntarajoja käyttäen. Prosenteissa alueellinen jakauma oli seuraavanlainen: a = Varsinais-Suomi 4,1 g = Pohjois-Savo 7,4 m = Kainuu 5,6 b = Satakunta 12,8 h = Etelä-Karjala 1,9 n = Peräpohjola 3,1 c = Uusimaa 19,3 i = Laatokan Karjala 0,3 x = 2,3 d = Häme 9,8 j = Pohjois-Karjala 4,9 u = 1,9 e = Keski-Suomi 4,1 k = Etelä-Pohjanmaa 8,2 f = Etelä-Savo 5,4 l = Pohjois-Pohjanmaa 8,9 Ulkomailla olevista kuusi asui Ruotsissa, muut Australiassa, Espanjassa, Intiassa, Luxemburgissa, Saksassa ja Itävallassa. Asukaslukuihin suhteutettuna kirjoittajakunta jakautui melko tasaisesti ympäri Suomea. Runsasväkiseltä Uudeltamaalta riitti myös eniten kirjoittajia. Alueellinen jakauma heijastaa myös jossain määrin aluekohtaisia elinkeinollisia eroavaisuuksia. Esimerkiksi Varsinais-Suomi on perinteistä kasvinviljelyaluetta ja Pohjanmaa puolestaan vahvaa karjatalousaluetta. Vaikka suurin osa kirjoittajista noudattikin kirjoituskilpailuohjeita ilmoittaessaan nykyisen asuinpaikkansa (jotkut myös syntymäpaikkakuntansa), tekstintasolla tapahtumien ja kokemusten sijoittaminen tiettyyn maantieteelliseen paikkaan oli harvinaista. Milloin kirjoituksissa esiintyi tällaisia tarkkoja paikanmääreitä tyyliin Juhola Ylä-Kuusaan Muolaassa (491Mn) tai Mäentalo Sysmän Kirveskoskella Joutsjärven kylässä (599Mn), syynä oli historioitsija/kansatieteilijä -kirjoittajatyypille 50 Vastaajakunnan rakenne heijastaa siis yleistä kehitystä. (A)ikaisemmin kansa kirjoitti arkistoon omasta elämänpiiristään. Tänä päivänä enemmistönä on toinen sukupolvi, ”kansan” eri-ikäiset jälkeläiset, jotka pikemminkin kirjoittavat käsityksiään kansasta kuin ovat osa sitä. Sekä maantieteellinen että sosiaalinen etäisyys teksteissä kuvailtuihin kohteisiin on kasvanut. (Latvala 2004, 143; ks. myös Latvala 2005, 34.) 51 Ks. esim. Nissilä & Sarmela & Sinisalo 1970; Vuorela 1976; Sarmela 1994.
  • 30. 30 luonteenomainen tapa pyrkiä pienimpiä yksityiskohtia myöten tarkkaan ja totuudenmukaiseen tallentamiseen – oli sitten kyseessä maantieteellisen paikan tai yksittäisen rakennuksen kuvaus. Paikan tarkka määrittely juonsi myös siihen liitetyistä muista merkityksistä. Esimerkiksi menetetty Karjala ei ollut vain lapsuuskodin paikka, vaan kansakunnan, heimon, ja maailman historian tapahtumakeskus (449Mn). Edelleen sodan logistiikkaan – sekä rintamiin että evakkoreitteihin – liitettiin erityisen paljon paikanmääreitä.52 Paikka saattoi olla merkityksellinen pienoiskuva suomalaisen maaseudun kehityksestä. Lehmiä opin hoitamaan 60- luvun lopulla pienessä pohjois-suomalaisessa kylässä Kolarin ja Kittilän rajalla. Siellä oli neljätoista taloa ja satakunta asukasta. Lampaita, sikoja, hevosia, lehmiä, kaikkea mitä sellaiseen kylään siihen aikaan kuului. Lapsia oli paljon, kylätie vilisi vilkkaita kinttuja. Nykyisin taloista kaksi on asuttuja, asukkaita on yhteensä kolme ja heidän yhteenlaskettu ikänsä on yli kaksisataa vuotta. Se on pienoiskuva suomalaisen maaseudun erään osan kehityksestä. Yhtään kotieläintä kylässä ei enää ole. (458Mn, ks. myös 513Mn.) Lehmänpidon tarkka paikka määriteltiin myös sen poikkeuksellisuuden vuoksi: lehmä on kaupunkialueella sota-aikana (455Mn), lehmän laiduntaa Volter Kilven omistamalla maa-alueella (588Mn) tai kotitila on suu- ja sorkkatautiepidemian tapahtumapaikka (423Mm). Tavanomaisempia paikanmääreitä olivat kuitenkin maantieteellisestä alueesta riippumattomat yleiskäsitteet maaseutu ja kaupunki ja nämä nimenomaan vastakkaisina paikkoina. Edelleen aineiston paikkoja olivat navetat, laitumet (metsät, suot, niityt, pellot), maitolaiturit, meijerit, teurastamot ja EU-virastot. 52 Esim. 58Mm, 432Mm, 436Mm, 660Mn.
  • 31. 31 YLEISKATSAUS KERRONNAN MAAILMAAN: KERRONNAN LAJIT, JUONIKUVIOT JA SÄVY Tutkimusaineisto osoitti lehmä-teeman sopivan kaikenlaisiin kirjoittamisen lajeihin runoista novelleihin, sananlaskuista satuihin ja muistelukerronnasta historiakirjoitukseen.53 Lehmät olivat osa sekä reaalista että yliluonnollista kerronnan maailmaa, ja ne olivat kerronnassa subjekteja ja toimijoita, eivät kollektiivisen karjan edustajia. Folkloren lehmäkuva on näin ainakin tämän aineiston pohjalta tulkittuna muuttunut. Etääntyminen konkreettisesta eläimestä on monipuolistanut lehmän roolikarttaa ja samalla lehmäkuva on muuttunut kerronnan tasolla kirjavammaksi. Lyhyt yleiskatsaus esimerkiksi kilpailuun tulleisiin satuihin kuvaa elävästi tapahtunutta muutosta. Kansansaduissa lehmä ei ole juurikaan suomalaisessa perinteessä esiintynyt. Siltä puuttuvat kaikki härkiin liitetyt fantasiapiirteet, eikä sitä ole liitetty osaksi yliluonnollista maailmaa muutoin kuin nupopäisenä hiiden karjana tai uhrin roolissa eli eläinhahmoisten supranormaalien olentojen ahdistelun kohteena.54 Lehmän arvo ja merkitys on ollut kerronnankin tasolla sidoksissa reaalimaailmaan. Valtaosalle nykylapsista lehmä ei ole enää kuitenkaan osa arkipäivää, työtä ja toimeentuloa, vaan riittävän etäinen eläin soveltuakseen mielikuvitusmaailman tyylitellyksi ihmishahmoksi. Kotoisesta Mansikista on tullut osa fantasiaserkkujensa Mikki-hiiren ja Franklin-kilpikonnan maailmaa. Nykylasten lehmä sopii satujen sankariksi siinä missä muutkin eläimet.55 Realismista vapautunut lehmä seikkailee sujuvasti avaruusolentojen, örkkien ja pommien maailmassa ja navetta soveltuu kauhun ja jännityksen näyttämöksi siinä, missä linnat ja avaruusaluksetkin. Batmanista tulee Batcow ja viekas kettu vaihtuu viisaaseen lehmään.56 53 Kirjoittajat hyödynsivät ja tuottivat perinneluokiteltavia kerronnanlajeja kuten sananlaskuja, syntykertomuksia, kalevalaista kerrontaa, satuja ja uskomuskertomuksia. Vaikutteita oli saatu myös kaunokirjallisuudesta, elokuvista ja tietokonepeleistä. 54 Appelgrén 1966: 77–82, 250, 256. 55 Aineiston lehmäkuva vastaa myös yleistä kehitystä. Esimerkiksi kirjastohaku lehmä-sanalla johtaa joko lastenkirjallisuuteen tai eläinlääketieteellisiin tai elinkeinollisiin teoksiin. Lehmä on aina ollut lasten eläin, mutta ennen sidos oli konkreettiseen ravinnon ja ystävyyden lähteeseen, nykyisin sidos lapsiin on käsitteellinen: lehmä edustaa turvallista äitihahmoa utareineen ja mennyttä aikaa vanhanaikaisine ympäristöineen. Tosin kysyä voi, miten lapset ovat aikoinaan lehmästä puhuneet. Arkistoihin tallennetut saduthan ovat aikuisten kertomuksia. Ks. myös Ilomäki & Lauhakangas 2002, 22. 56 520Km, 523Km, 525Kn, 548Kn, 555Kn, 557Km.
  • 32. 32 Mutta tiikeri ei halunnut kohdella lehmää uudelleen. Suden oli pakko sitoa se kiinni köydellä, jotta se saisi lisää rohkeutta. Susi juoksi edellä ja jäljessä köyden päässä juoksi tiikerin. Mutta viisas Nam-Nam ei säikähtänyt. Se huutaa iloissaan: ”Oletpa sinä ystävällinen susi, kun tuot minulle tiikerin päivälliseksi. Palkaksi saat luut.” ”Sinä konna!” Tiikeri huusi vihoissaan. ”Sinä siis toit minut päivällisruoaksi tuolle kauhealle eläimille!” Ja tiikeri hyökkäsi suden kimppuun, puri siltä pään poikki ja juoksi tiehensä. Eikä se enää koskaan palannut siihen metsään. Mutta viisas Nam-Nam eli siellä tyytyväisenä kunnes kuoli. (548Kn) Se lensi Afrikkaan ja mietti ”Hollannissa on nyt tulva aika, haen siis sieltä veden!” Ja niin se lensi taas tällä kertaa kohti hollantia. Se imi tulva vedet ja Afrikassa se päästi vedet valloilleen sitten maa imi vedet ja tuli sopivaa Afrikkalaisille. ”Kiitos paljon” huusivat kaikki ja näin Batcowsta tuli sankari, se jäi asumaan Afrikkaan ja siitä tuli Afrikan kansallis lehmä. (555Kn) Lehmäaiheisen kerronnan juonikuviot olivat myös moninaiset ja vaihtelevat. Ylivoimaisesti suosituin ja omaelämäkerrallisen taipumuksen sanelema ratkaisu oli käyttää elämää lehmien kanssa kerronnan runkona. Juoni saattoi rakentua omaelämäkerran, lehmän elämän, työn tai hyvinkin satunnaisten elämän varrelle osuneiden lehmäkokemusten varaan. Luonnollisesti kerronnan hallinta ja juonessa pysymisen aste vaihtelivat. Ansiokkaasti eläimistä Jumalan antamana kohtalona kirjoittavaa vanhusta lainatakseni: (T)ässä tuli nyt vähän kaikenlaista höpötystä mutta pala yhen Ellin elämästä (51Mn). Jos kaikki kerrontaan keskeisesti liittyvät ristiriitaisuudet ja rosoisuudet kuitenkin sivuutetaan voisi elämä lehmien kanssa -tyyppisen kerronnan tiivistää seuraavanlaiseksi tyyppikertomukseksi. Työn kuvaus aloittaa kerronnan ja muodostaa usein myös kerronnan rungon jo käytännönläheisistä syistä: omavaraisella pientilalla raskas käsityö täytti koko päivän ja oli näin elämän keskeisin sisältö ajallisesti ja moraalisesti. Konkreettisten tekojen ja asioiden kuvauksella päästään myös hyvin kerronnan alkuun ja siirrytään luontevasti ajoittain myös tunteiden, henkilöiden ja symbolien kuvaukseen. Voimakkaita tunteita herättäneen tapahtuman kuvaus (esim. lehmien karkaaminen, sairaus tai teurastus) muodostaa usein kirjoituksen
  • 33. 33 elämyksellisen kulminaatiopisteen. Kirjoitus loppuu omakohtaiseen arvioon kerrotusta. Tyypillistä on tietty jännite tai suoranainen ristiriita kuvattujen kokemusten ja niiden merkitysten tulkinnan välillä: seikkaperäinen kuvaus monipuolisesti raskaasta karjanpidosta päättyy lakoniseen toteamukseen työnteon arvosta sekä käytännön selviytymisen että moraalin kannalta. Kerronta saattoi myös keskittyä tietyn tai tiettyjen lehmien kuvailemiseen.57 Yksikin erikoinen piirre riitti jutun juoneksi: esimerkiksi Arpa-lehmän ikuinen elämä muistoissa ja kerronnassa perustui sen ehdottomaan kunnioitukseen kaikenlaisia lankoja – sähköpaimenista hämähäkin seitteihin – kohtaan (441Mn). Toisten legendaarisuus perustuu lukuisiin seikkoihin, kuten suurituottoisen, koiriin mieltyneen ja monilla tasoilla suomalaisen viinakulttuurin pimeimpiin puoliin tutustuneen Ura-lehmän (163Mm). Kerronnan pääpaino saattoi olla myös kirjoittamisessa ja kirjallisuuden konventioiden noudattamisessa. Juonikuviot vaihtelivat maaseudun sosiaalisten ristiriitojen kuvauksista humoristisiin rakennelmiin. Kerronnan yleissävy oli vakava. Lehmään liittyy raskaita menetyksiä, arkoja haaveita ja ennen kaikkea paljon työtä. Tämä reaalimaailman vakavuus näkyi kerronnan tyylissä ja sävyssä: muistelukertomuksissa realismi eri muodoissaan (dokumentaarinen raportointi, etnografinen kuvaus, filosofiset pohdinnat ja arviot jne.) sävyttää kerrontaa. Vakavahenkisyys näkyy myös sinänsä harvoin ilmaistun lehmälähtöisen huumorin luonteessa. Kirjoituksista kumpuava nauru on usein suolaisenkitkerää naurettavan nauramista, ei yhdessä nauramista. Nauramista, kun oikeasti itkeminen olisi paikallaan. Huumori on poliittissävyistä ironiaa: piruilua ja katkeraa piikittelyä päättäjien toimista, erityisesti EU:sta.58 Jos elää saan niin mun tappaa byrokratian kuristajabakteeri, direktiivit ja herrojen kotkeet. Elikkä nälkä, vaikka puutetta ei mistään olekaan. Ei edes viinasta. Ehdin hamstrata juur ennen hinnan laskua muutaman lekan. Maidon korvikkeena aattelin nauttia. Ku toi nesteinen valkokulta on liki kaikkien tautien ja sairauksien pöhköpaise. Oikee allergioitten tunkio.(303Km) 57 Ks. esim. 92Mn, 125Kn, 224Mn, 435MM, 440Mn, 660Mn. 58 Esim. 99Km, 303Km. Vrt. Knuuttila 1992.
  • 34. 34 Naurattamaan pyritään myös lehmiin liittyvien sanojen selittelyllä ja sanaleikillä. Huumorin kärki ja sen myötä kritiikki kääntyy lukijaan, jonka kirjoittaja määrittelee tietämättömäksi kaupunkilaiseksi.59 Aineistosta löytyy myös mahanauruja aiheuttavaa sydämellistä naurua ja harmitonta tilannekomiikkaa. Huvittavaksi koetaan erilaiset kategoriasekaannukset. Päälaelleen kääntyneisiin sukupuolirooleihin liittyvä karnevalismi ja koiramainen tai hirviömäinen lehmä naurattavat.60 Lehmä- ja ihmiskategorioiden sekaantumista pidetään myös huvittavana: karkulaislehmien sijasta järvestä löytyy suunnistajanaisia, ja väärään taloon soittava eläinlääkäri neuvoo synnyttävää naista kuin tämä olisi poikiva lehmä.61 Erityisen yleistä on seksuaalisuuteen liittyvä kaksimielinen vihjailu ja siihen liitetty huumori. Jatkuva pilailun kohde on keinosiementäjä eli kravattisonni: ihminen (jopa nainen!) sonnin tehtävissä. Myös kiiman ja astutuksen rinnastuminen ihmisten seksuaalisuuteen ja astutukseen liittyvät humoristiset tilanteet, kuten kiimaisen lehmän pidättelemätön into sonnia kohtaan, naurattavat.62 TEOREETTISET JA METODISET LÄHTÖKOHDAT MUISTELUKERRONTA TUTKIMUKSEN KOHTEENA JA LÄHTEENÄ Vielä 1980-luvulla perinteentutkijoiden kiinnostus muistitietoaineistoa kohtaan oli vähäistä. 1960- ja 1970-luvuilla tehtiin laajoja keruuhankkeita, joiden myötä muistelukerronnasta paisui arkistoihin kertyvän lisäaineiston pääuoma. Silti etnohistorialliset muistelut sijoitettiin perinne-käsitteen rajamaille.63 Folkloristiikassa muistitietoa tarkasteltiin lähinnä perinnelajianalyysin näkökulmasta eli sitä pidettiin historiallisen perinteen kasvualustana ja esiasteena tai suorastaan folkloren vastakohtana. Ongelmalliseksi koettiin muistelukerronnan yksilöllisyys, 59 Ks. esim. 30Km, 262Kn. 60 87Mn, 104Mm, 105Km, 503Kn. 61 65Mm, 221Kn. 62 30Km, 45Mn, 111Mn, 421Mm, 439Mn, 656Mn, 667Mn. 63 Kuusi 1980, 40. Ks. myös Honko 1980, 26; Virtanen 1982, 171; Latvala 2005; 24–33; Arkiston avain 1984; http://finlit.fi.
  • 35. 35 vapaamuotoisuus, sitoutuminen arkipäivän kokemusperäiseen maailmaan ja jatkuvuuden puute kerronnan tasolla.64 Poikkeavia näkökulmiakin oli jo silloin. Matti Kuusen mukaan muistitietoaineiston merkitys ei ollut sen mahdollisessa totuudellisuudessa tai sen sisältämässä perinteessä, vaan siinä miten muistitieto toimi itsetuntemuksen lähteenä ja yhteenkuuluvuuden siteenä.65 Tutkijalle muistelukerronta tarjosi autenttisia kertomuksia siitä, miten edellispolven ruohonjuurisuomalaiset kokivat oman muutosprosessinsa, ja kirjailijalle kronikaatit olivat kaunokirjallisuuden raakamateriaalia.66 Leea Virtanen yhtyi puolestaan Sandra Stahlin näkemykseen siitä, että perinne oli paitsi kertomustraditiota myös kertomistavan traditiota. Vaikkei esimerkiksi henkilökohtainen kertomus olisikaan luokiteltavissa olemassa oleviin perinnelajeihin, oli se kuitenkin päivittäin toistuva kerronnallinen lajikategoria ja kokemuskuvaus, joka saattoi ilmaista perinteisiä asenteita ja olla sellaisena mahdollinen folkloristisen tutkimuksen kohde.67 Toisaalta Virtanen korosti, että elämänhistoriansa tutkijoille kertovat eivät välttämättä olleet tyypillisiä, tavallisia ihmisiä, vaikkakin voimakkaat sosiaaliset muutokset ja maantieteellinen liikkuvuus saattoivat innoittaa tavallisenkin ihmisen elämähistoriansa kerrontaan.68 Perinteisten tutkimuskohteiden häviämisen, uusien tutkimusasetelmien ja mm. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran pitkään jatkuneen keruutoiminnan myötä asenne muisteluaineistoa kohtaan muuttui.69 1990-luvun lopulta lähtien muistelupuhe ja - kirjoittaminen on määritelty kerronnanlajiksi, joka ainakin osittain täyttää folkloren kriteerit. Sille on tyypillistä vuorottelu vapaamuotoisten elämäkerrallisten kuvausten ja selkeärajaisten, jopa nk. perinteisten kertomusten (esim. tarinat, kaskut ja jutut) välillä.70 Perinnelajianalyyttisestä lähestymistavasta ollaan myös luopumassa: perinnelajit ideaalityyppeinä ovat riittämättömiä kertojien omien käsitysten kartoittamiseen ja 64 Ukkonen 2000, 12, 20; Knuuttila 1984, 133–137, 153; Lehtipuro 1982, 48–49; Pentikäinen 1980, 215; Siikala 1991, 70. Muistelusta kumpuavan tiedon suhdetta reaalimaailman tapahtumiin pidettiin ongelmallisena. Lauri Honko korosti, että muistelukerronta sitoutui tosiasialliseen ja kokemusperäiseen maailmaan olematta kuitenkaan tieteellistä historiankirjoitusta. Perinteen lajeista historiallinen ja uskomustarina ovat Hongon mallin mukaan lähimpänä tosiasiallisia tapahtumia. Kronikaatit (henkilökohtaiset muistelukset), jokulaatit (humoristinen kerronta) ja memoraatit (yliluonnollisia kokemuksia koskevat) eroavat edellisistä juonen rakennettomuuden ja nopean uusiutuvuuden tähden. (Honko 1980, 23–24.) 65 Kuusi 1980, 45. 66 Kuusi 1980, 46. 67 Virtanen 1982, 172–174; Stahl 1977. 68 Virtanen 1982, 175–176; ks. myös Apo 1995, 201–202. 69 Ukkonen 2000, 12, 237; ks. myös Arkiston avain 1984, 61; http://finlit.fi. Esimerkkinä muisteluaineistoon perustuvasta tutkimuksesta ks. esim. Latvala 2005; Peltonen 1996; Pöysä 1997. 70 Ks. Ukkonen 2000, 238; Honko 1980; Kuusi 1980; Peltonen 1984.
  • 36. 36 perinnelajianalyysi metodina painottaa liiaksi menneen tutkimusta aktuaalisen diskursiivisen todellisuuden sijasta.71 Nykyfolkloristinen tutkimus on hyödyntänyt omaelämäkerrallisia tai henkilökohtaisia muistoja koskevaa kerrontaa lähteinä, joiden avulla on tutkittu esimerkiksi kansanomaista historiaa tai jonkin yhteisön elämää ja perinnettä.72 Eräs keskeisimmistä kysymyksistä on tällöin koskenut muistitiedon luotettavuutta. Satu Apon mukaan muisteluaineistojen perusteella voi tehdä ainoastaan muilla aineistoilla ja tutkimuksilla testattavia oletuksia siitä, mitä todella on tehty. Sen sijaan muistelusta voi lukea käsityksiä tietyistä asioista, ja näiden pohjalta taas on mahdollista abstrahoida mentaalisen tason kulttuurisia malleja.73 Ulla-Maija Peltonen toteaa, että vaikka elämänhistorialliset muistelut perustuvat elettyyn todellisuuteen, kertomus jäsentyy kuitenkin sen mukaan, miten kertoja tulkitsee ja eläytyy omaan historiaansa, ts. miten hän työstää elämäänsä kerrottavaksi.74 Jyrki Pöysä lähtee siitä, että muistelu on aina subjektiivista ja täten tutkimuksessa on huomioitava tiedonantoon sisältyvä puhujan (kirjoittajan) suhde puheensa kohteeseen.75 Tiiu Jaagon mukaan kerronnan ja todellisuuden välistä suhdetta olisi tarkasteltava vertailemalla historiallisista lähteistä ja perinneaineistosta saatuja tietoja keskenään. Pelkkä eri aineistolähteiden yhteensaattaminen ei riitä vaan on myös tutkittava, kuinka kerronnan totuuteen vaikuttavat sekä kerronnan aika ja ympäristö että kertojan oman elämän tapahtumat.76 Edelleen kanssakäymistä kollektiivisen ymmärtämis- ja tuntemistavan ja yksilön omiin kokemuksiin pohjautuvan tulkinnan välillä on tarkkailtava. Eräs keino rakentaa dialogisuutta näiden kahden maailman välille on kontekstualisointi: elämän muodolliset kehykset rekonstruoidaan historiallisen, kulttuurisen ja sosiaalisen kontekstin avulla ja elämän sisältö tehdään näkyväksi muistitietoaineiston avulla.77 Muistitiedon totuudellisuuden arviointi voidaan myös kokonaan sivuuttaa ja keskittyä tarkastelemaan sitä, miten kerronnan tasolla totuutta luodaan ja rakennetaan. Tutkimuksen keskiössä on niiden keinojen arviointi, joilla kertoja pyrkii vakuuttamaan 71 Dundes 1972, 93–103; Honko 1968, 48–66; Ben-Amos 1982, 12–13, 27–28; Pöysä 1997, 44–45; Peltonen 1996, 40. 72 Muistelua historiantulkintana lähestyviä käsitteitä ovat sosiaalinen tai kollektiivinen muisti, suullinen historia ja kansanomainen historia (Jaago 2002, 390–391). 73 Apo 1995, 183. 74 Peltonen 1996, 41–42, 295; ks. myös Virtanen 1982, 177–179. 75 Pöysä 1997, 50–51. 76 Jaago 2002, 392. Ks. myös Apo 1995 ja Kaivola-Bregenhøj 1988. 77 Yksilöllisen muistiaineiston ja yhteisten käsitysten välisestä vuoropuhelusta ks. Korkiakangas 1996, 14–16. Vrt. myös muistitiedon problematisointi historiantutkimuksessa Ukkonen 2000, 13–14, 87–90; Portelli 1997, 5–8; Thompson 1978, 110–113, 136–137.
  • 37. 37 kuulijansa todellisuuskuvansa oikeudellisuudesta.78 Tekstin analyysissa hahmotetaan myös kertojan motiiveja ja identifioitumista eri viiteryhmiin. Esimerkkeinä alan tutkimussuuntauksista voisi mainita Alessandro Portellin tiheän lukemisen, Gérard Genetten diskurssianalyysin ja Jonathan Potterin puhekategoriat.79 Toinen muistelukerrontaan keskeisesti liittyvä tutkimusongelma nykyfolkloristisessa tutkimuksessa on kerronnan rakenteellinen (tavanomaiset ja perinteiset kertomusmuodot ja ilmaisukeinot) ja sisällöllinen (perinteiset ja yhteisölliset asenteet) kollektiivisuus.80 Kyse on odotuksista, joita sekä kertojalla että kuulijalla/lukijalla on tyypillisistä kertomuksista. Formaalisten mallien käyttöä kertomusten ja perinteen mieleen painamisessa, muistamisessa ja uudelleen tuottamisessa ovat tutkineet mm. Laura Aro, Lauri Harvilahti, Annikki Kaivola- Bregenhøj, ja Anna-Leena Siikala.81 Satu Apo suhtautuu varauksellisesti skeemateorioihin perustuvien mallien käyttöön muistelukerronnan analyysissä. Ensinnäkään kaikkea arkielämään liittyvää kerrontaa ei työstetä kertomuksen muotoon, ja toisekseen menetelmä tuottaa vain itsestäänselvyyksiä mallien ja kertomisskeemojen käytöstä kokemusten jäsentämiseen.82 Samoilla linjoilla ovat myös Marja Saarenheimo ja Taina Ukkonen, joiden mukaan muistelukerronta on muodoltaan ja sisällöltään hyvin monipuolista sisältäen raportinomaisia pohdintoja, henkilökohtaisten kokemusten ja tulkintojen poeettisia ja draamallisia kuvauksia, menneisyyden ja nykyisyyden vertailua ja argumentoivia mielipiteiden ilmaisuja. Rakenteeltaan kerronta on usein hyvin väljää, spiraalimaista lopusta aloittamista tai keskeisiin kohtiin aina uudestaan palaavaa. Kaikki kertomukset eivät myöskään ole tapahtumakeskeisiä tai kronologisesti jäsentyneitä.83 Muistaminen ja muistot voivat olla kollektiivisia myös hyvin konkreettisella tavalla. Muistelija voi vuorotella yksilöllisen ja yhteisöllisen kerronnan välillä eli yhtäältä hän voi esiintyä henkilökohtaisia kokemuksiaan kertaavana minäkertojana, toisaalta omat kokemuksensa tyypillisiksi määrittävänä aikalaistodistajana.84 78 Aarnipuu 2003,4; Saarenheimo 1997, 15, 64–65. 79 Portelli 1997; Genette 1988; Potter 1996. Suomalaisessa tutkimuksessa näitä malleja ovat soveltaneet mm. Ulla-Maija Peltonen, Kirsti Salmi-Niklander ja Tellervo Aarnipuu. 80 Apo 1995, 180–181; Korkiakangas 1996, 267; Ukkonen 2000, 13,107, 146, 151–153; Peltonen 1996, 31, 45–46; Kinnunen 1993; 1998; Makkonen 1993; Vilkko 1997, 132. 81 Kaivola-Bregenhøj 1988; Siikala 1984, 20–22; 1987; 1990; Harvilahti 1992; Aro 1996. Muistiaineksen rakennetta kuvaavia termejä ovat myös kehys, skripti ja suunnitelma. 82 Apo 1987, 128; Apo 1990, 63–64. 83 Saarenheimo 1997, 210; Ukkonen 2000, 109, 110–136. 84 Korkiakangas 1996, 267; Ukkonen 2000, 152–153.
  • 38. 38 Yhteisten elämänmuutosten pohjalta muodostunut ryhmä saattaa käyttää muistelua ryhmäidentiteetin luomiseen ja ylläpitämiseen, jolloin voidaan puhua suoranaisesta muistokulttuurista.85 Kollektiivisuus voi ilmetä myös vuoropuheluna muistamisen ja nykyhetken poliittisten ja kulttuuristen arvojen välillä. Sosiaalinen konstruktionismi lähteekin siitä perusolettamuksesta, että yksilö sekä jäsentää että ilmaisee omia kokemuksiaan yhteisesti sovittujen kulttuurinsisäisten toimintatapojen pohjalta.86 Esimerkiksi historiallisen muistin rakentumiseen vaikuttavat useat eri tekijät, kuten kansanomainen historiakäsitys, (kauno)kirjallisuus, joukkotiedotus ja virallinen historiankirjoitus.87 Mihail Bahtinin sanoin yksittäinen puhuja kutsuu aina esiin yhteisen kielen ja yhteinen kieli puolestaan määrittelee, mitä yksittäinen ääni voi sanoa.88 Muistitietotutkimuskin on lähtökohdiltaan ja perusasetelmiltaan kollektiivista: yhteistä muistia ja perinteitä ylläpitävää. Vaikka periaatteessa yksilöllisen muistitiedon luotettavuus sidotaan omakohtaisuuteen, käytännössä tutkijat päätyvät varmentamaan muistitietoja historiallisiin dokumenttiaineistoihin vertailemalla ja luotettavuuden kriteeriksi vahvistuu näin muistiin perustuvien tietojen kumuloituvuus.89 Nykytutkimus on myös problematisoinut muistelua nimenomaan kerrontana.90 Muistelukerrontana on tarkasteltu sekä haastatteluissa tuotettua muistelua että arkistoihin tallennettua, lähinnä teemakirjoittamisen avulla kerättyä omaelämäkerrallista ja yleensä lähimenneisyyteen perustuvaa materiaalia.91 Muistitietoa tai muisteluaineistoa on käsitteellistetty myös sellaisilla termeillä kuten henkilökohtainen kerronta, kokemuskerronta, teemakirjoittaminen, kronikaatti, memoraatti, muistelma ja juttu. Muistelukerrontaa tuottavat ja tallentavat arkistot Arkistoilla on ollut merkittävä rooli muistitiedon keräämisessä ja tallentamisessa, mistä tämänkin tutkimuksen aineisto on todiste. Suhtautuminen arkistotietoihin ei ole kuitenkaan ollut ongelmatonta. Performanssitutkimuksen suuntaus on suhtautunut 85 Korkiakangas 1996, 18; Peltonen 1996, 27; Sallinen-Gimpl 1994, 47–52; Virtanen 1982, 176. 86 Peltonen 1996; 23–24, 29; Saarenheimo 1991, 265–68. 87 Peltonen 1996, 31. 88 Bahtin 1981, 19; Saarenheimo 1997, 19. 89 Korkiakangas 1996, 12–13, 15. 90 Ks. esim. Latvala 2005; Korkiakangas 1996, 25–28; Virtanen 1982; Stahl 1989, 12–13. 91 Apo 1980; 1995, 179–184; Peltonen 1996; Ukkonen 2000, 30.
  • 39. 39 kielteisesti kaikkiin esityksen ulkopuolisiin perinnemuotoihin. Lauri Hongon mukaan arkistotiedot ovat parhaimmillaankin vain heijastuksia elävästä kansanperinteestä – – kokoelma kuolleita artefaktoja, mielivaltaisesti rajattuja tekstejä, jotka syntyvät melko erikoisissa, useimmiten epäautenttisissa olosuhteissa ja jotka välittömästi syntymisensä jälkeen sijoitetaan perinnettä ylläpitävän kommunikaatiojärjestelmän ulkopuolelle.92 Arkistot konkretisoivat myös folkloren tutkimuksellisten käytänteiden lopputulokset: niissä ovat kokonaisuuksiksi koottuina merkitykselliseksi katsotut folkloretekstit. Pertti Anttosen mukaan folklore tulee näin luoneeksi kuvaa kulttuuriaineiston kollektiivisuudesta ja kansan subjektittomuudesta ja samalla toimii poliittisesti.93 Arkistojen tallennusprojekteja on kyseenalaistettu myös siksi, että laitos tai tutkija määrittelee sen, mikä on keräämisen ja tallentamisen arvoista perinnettä. Tämä antaa puitteet ja merkityksen vastaajien henkilökohtaisille muistoille, jotka edelleen osaltaan luovat yhteistä muistia ja sen tulkintaa. 94 Jyrki Pöysä nimittää tätä asetelmaa omaelämäkerralliseksi sopimukseksi. Pöysän mukaan aineiston luotettavuutta lisää kuitenkin vastaajien epäluottamus keruun järjestäjiä kohtaan. Ulla-Maija Peltonen on kartoittanut tällaisia epäluottamuksen ilmentymiä mm. vastausten sisällön painotuksina, selvennyksinä, käsitteiden korjauksina sekä poikkeamina tiettyihin aihepiireihin.95 Paljon kritiikkiä osakseen saanut piirre arkistolähtöisissä kirjoituskilpailuissa ja - keruissa on se, että tallennusprojektit ovat tuottaneet lähinnä iäkkäiden ihmisten kuvaushetkeen nähden etäistä aikaa koskevia muisteluita. Jyrki Pöysän mukaan etnologinen tutkimus onkin lähtökohtaisesti menneeseen aikaan suuntautuvaa ja perinnettä arvostavaa. Suoranaisesta nostalgiasta kertovat keruuviesteistä huokuva katoamisen ja pelastamisen teema ja muistelijoiden tehtävän tärkeyden korostaminen.96 Kaikenlaisen kerronnan ymmärtäminen vuorovaikutusprosessiksi on avannut uudenlaisia lähestymistapoja arkistokirjoittamiseen ja kirjoitettuun folkloreen yleensä. Sekä kertojaa että vastaanottajaa lähestytään kerronnalle merkityksiä antavina tulkitsijoina.97 Satu Apon mukaan kirjoitetut muistelmat voivat itse asiassa tuoda haastatteluja paremmin esille kertojan kognitiivisia käsityksiä ja kertojan 92 Honko 1980, 30. 93 Anttonen 2000, 12–13. Ks. myös Latvala 2005, 33; Peltonen 1996; 2003, Salmi-Niklander 2004; Stark 2004. 94 Korkiakangas 1996, 29. Ks. myös Lönnqvist 1990, 20, 29; Lilja 1996. 95 Peltonen 1996, 64. 96 Pöysä 1997, 44–45; Abrahams 1992, 37–38; Anttonen 1993, 67–68; Peltonen 1996, 89–90; Östermalm 1986. 97 Ks. esim. Apo 1980, 188–189; 1993a; 1995, 176; Peltonen 1996, 63.
  • 40. 40 elämänhistoriaan ja maailmankuvaan kuuluvia olennaisia elementtejä, kuten elämänhistorian strukturointi, ja persoonallisuutta valaisevat intiimit tilitykset ja pohdiskelut. Edelleen kirjoittaminen mahdollistaa paitsi perusteellisen ja havainnollisen tapahtumien ja tuntojen kuvauksen, niin myös epäolennaisilta vaikuttavien sattumuksien kertomisen ja piilossa olevien kerronnanlajien kuten perhehistorioiden esilletulon.98 Kirjoittaminen saattaa herättää uusia muistoja tai paljastaa muistin kerrostumissa syvemmällä olevia kokemuksia.99 Kirjoittaminen ja arkistojen ja tutkijoiden anonyymisyys voivat myös edesauttaa aroista, jopa traumaattisista asioista kertomista puhumista paremmin.100 Pirjo Korkiakankaan mukaan arkistoilla ja niiden suorittamalla perinnekeruulla on myös yleistä merkitystä. Ne ovat suorastaan innoittaneet koko kansaa kirjoittamaan ja pelastamaan katoavaa kansanperinnettä talkoohengellä. Yhteisen muistin kartuttamisesta on tullut jokaisen oikeus.101 LEHMÄ KULTTUURITUTKIMUKSEN KOHTEENA Antropologien ja etnologien lehmäaiheiset tutkimukset ovat painottuneet primitiivisten yhteisöjen kotieläinsuhteiden tarkasteluun. Erityisesti paimentolaiskulttuuria on tutkittu paljon. Selvänä puutteena on, ettei ihmisten omia käsityksiä eläimistä – niiden luonteesta ja olemuksesta ja käyttötarkoituksesta – ole juurikaan käsitelty. Alueellisesti lehmäaiheiset tutkimukset ovat painottuneet Afrikkaan ja Intiaan. Näkökulmat ovat vaihdelleet evolutionismista ekosysteemitutkimukseen. Kulttuurimaterialistinen lähestymistapa on korostanut karjan merkitystä adaptaatiovälineenä eli keinona sopeutua haastavaan ympäristöön. Esimerkiksi Marvin Harrisin tutkimusstrategian taustalla kuultaa ajatus eräänlaisesta elinkeinollisesta evoluutiosta ja deterministisestä tasapainosta ihmisen ja luonnon välillä: infrastruktuuri, fysiologiset tarpeet ja ekologiset puitteet määräävät eläinsuhteen käytännön ja sisällön.102 Intian lehmäkompleksia koskevissa tutkimuksissa tämä on merkinnyt tutkimuksen politisoitumista. Onko vallitseva karjatalouden muoto taloudellisin ja ympäristöllisesti kestävin alueella? Kumpuavatko karjanhoitoon liittyvät tabut, rituaalit 98 Apo 1980, 188–189; 1993a, 176. 99 Pöysä 1997, 50. 100 Peltonen 1996, 63; Vilkko 1988, 84–88; Korkiakangas 1996, 35. 101 Korkiakangas 1996, 23–24. 102 Harris 1966; 1975; 1978; 1979; 1980; 1987; 1999.
  • 41. 41 ja tavat aidosti adaptiivisista ja positiivista funktioista vai hämärtääkö materialistinen selitystapa käytänteiden negatiivisuuden? Pitäisikö tutkijoiden edesauttaa muutosta? Myös kulttuuriekologia tarkastelee kotieläinsuhteelle keskeisiä materiaalisia tekijöitä. Deterministisestä evoluutioajattelusta poiketen ekologinen lähestymistapa korostaa kokonaisuuden vuorovaikutteisuutta: yhtäältä karjatalous vaikuttaa sosiaaliseen järjestäytymiseen, ruokatabuihin, uskomussysteemeihin ja kieleen, toisaalta ympäristötekijät muokkaavat elinkeinon harjoittamistapoja ja sisältöä. Esimerkiksi nykykarjataloudessa vallitsevan yhtenäistämiskulttuurin vaikutuksia voidaan tarkastella sekä kielen että sosiaalisten järjestelmien tasolla. Eläinsuhteen muutoksesta kertovat sekä murreilmaisujen häviäminen ja tieteen ja virallisen kielenkäytön termien yleistyminen että hoitomenetelmien institutionaalistuminen ja erikoistuminen.103 Kulttuuriekologisessa tutkimuksessa lehmävetoisen kulttuurin ydintä on paikallistettu milloin lannan merkitykseen alueen energiataloudessa, milloin lehmien symboliseen merkitykseen materiaalisen vaurastumisen ruumiillistumana.104 Erityisesti sosiaaliantropologit ovat kartoittaneet ihmisyyden ja eläinmyyden määritelmien kulttuurisia eroja ja sitä, miten eläimiä ja eläinten yhteisöä käytetään ihmismoraalin ja yhteiskunnan metaforina, joiden avulla opetetaan kulttuurille keskeisiä arvoja ja asenteita. Eläin voi olla ihanteellistettu, ihmisenkaltainen sosiaalinen olento tai selkeästi Toiseuden edustaja – peto ja epäjärjestyksen symboli. Tämän alan merkkipaalu on Edward Evans-Pritchardin funktionalistinen tutkimus Sudanin nuer- heimon lehmäsuhteesta.105 Pastoraalisissa yhteisöissä fyysinen etäisyys ihmisten ja eläinten välillä on vähäinen: eläimet käsitetään osaksi ihmisyhteisöä ja päinvastoin. Ihmisen ja eläimen rajaa piirretään kuitenkin sosiaalisella tasolla: laumojen matrilineaarista ja uksorilokaalista järjestelmää vastaa ihmisten patrilineaalinen ja virilokaalinen järjestelmä.106 Myös Edmund Leach ja Stanley Tambiah ovat kuvanneet sosio-spatiaalisten suhteiden yhteyttä eläinluokitusjärjestelmiin.107 Esimerkiksi Tambiah on pyrkinyt osoittamaan, kuinka ruokatabujen kautta ihmiset sekä klassifioivat eri eläimiä ja 103 Chevallier 1987; Sarmela 2002; Ylimaunu 2002. 104 Ks. esim. Eugenia Cramer, Paul Diener, Donald Nonini, Eugene Robkin, Frederick Simoons, Denis Chevallier, Eugenia Cramer, S.A. Freed & R.S. Freed, Amitav Ghosh, André Haudricourt, André Leroi- Gourhan, Matti Sarmela, Richard Tapper, Keith Thomas, Noëlie Vialles ja Juha Ylimaunu. 105 Evans-Pritchard 1956; 1968. 106 Vrt. Tapper 1988, 53–55. 107 Tapper 1988; Leach 1966; 1976; Tambiah 1969. Ks. myös Haudricourt 1962; Leroi-Gourhan 1964; Thomas 1983.
  • 42. 42 ilmaisevat rituaalista asennoitumista niitä kohtaan että luovat eroja ja yhtäläisyyksiä luonnon ja kulttuurin välille.108 Symbolitutkimus on tuonut esille eläimet ihmisen mielenmaisemassa. Strukturalismin kannalta olennaisia käsitteitä ihmisen ja eläimen välisen suhteen hahmottamisessa ovat olleet tabu ja toteemi. Ihmisyhteisöjen uskonnollista ja sosiaalista käyttäytymistä on selitetty tarkastelemalla pyhän ja kielletyn liittämistä tietyntyyppisiin eläimiin tai tutkimalla sosiaalisen maailman eroja eläinten maailman kautta. Viimeaikoina kotieläinten merkityksiä sosiaalisissa ja rituaalisissa konteksteissa tarkastelevissa tutkimuksissa on siirrytty pois pyhä–profaani erottelusta kohti monimerkityksellisempiä erotteluja: strukturalismin oppien mukaisesti tutkimuksen kohteena ovat käsitteiden vastakkaisuudet ja ristiriitaisuudet.109 Hyvä esimerkki tästä on Roy Willisin Evans-Pritchardin kenttätyöhön perustuva tutkimus. Willisin mukaan lisääntymiskyvytön härkä on muodostunut nuer-kulttuurin omakuvaksi ja jatkuvuuden symboliksi, koska sen käytös ruumiillistaa rauhanomaisuuden ihannetta ja se on sekä sonniin liitettyjen kielteisten mielikuvien antiteesi (sonnit samaistetaan villiin luontoon ja sosiaalisen elämän häiriöihin) että osa samaa karjaa sonnin kanssa. Härkä edustaa siis sovintomallia ja ratkaisua aina läsnä olevaan segmentaariseen konfliktiin.110 Symbolistien mukaan inhimillisen kommunikaatio- ja representaatiojärjestelmän peruspiirteisiin kuuluvat myös ruokatabut ja rajanveto eläinten ja ihmisten orgaanisiin toimintoihin. Mary Douglasin puhtaussäännöstön ja Edmund Leachin tabuteorian mukaan tabunormien avulla pyritään sekä symbolisella että sosiaalisella tasolla valvomaan ja ilmaisemaan näitä perustavanlaatuisia olemisen ja järjestäytymisen rajoja. Erityisesti ruoansulatukseen ja lisääntymiseen liittyviä eritteitä pidetään likaisina ja toisaalta kyyneliin ja äidinmaitoon saatetaan liittää hyvinkin positiivisia ja henkisiä arvoja.111 Natalie Viallesin mukaan vereen, veteen, maitoon ja spermaan liittyvät käsitteet ohjaavat myös teurastamiseen liittyviä käytänteitä teuraan määrittelystä sukupuolittuneeseen työnjakoon. Samankaltaisesta eritteisiin liittyvästä symboliikasta kertovat myös Evans-Pritchardin ja de Heuschin nuereiden thek-järjestelmää ja Satu 108 Tambiah 1969, 455. 109 Ks. esim. Lévi-Strauss 1962; Evans-Pritchard 1956; 1968; de Heusch 1985; Douglas 1989; 1991; 1994; Leach 1966; 1976; Löfgren 1974; Tambiah 1969; Willis 1994. 110 Willis 1974, 57, 64–68, 115–116, 120. 111 Douglas 1989; 1991; 1994; Leach 1966; 1974; Anttonen 1996; Frykman & Löfgren 1990. Ks. myös Pöysä, Knuuttila & Saarinen 2004; Counihan 1999.
  • 43. 43 Apon ja Laura Starkin suomalaisen kansankulttuurin väki-käsitettä koskevat tutkimukset.112 Orvar Löfgren on kotiuttanut strukturaalis-symbolistisen tutkimuksen ruotsalaisen talonpoikais- ja porvariskulttuurin tutkimukseen ja tuonut mielenkiintoisella tavalla esille länsimaisen eläinsuhteen monimuotoisuuden ja ristiriitaisuuden. Löfgrenin diakroninen tutkimustapa ja sosiaalihistorian mukaan ottaminen ovat myös merkittävällä tavalla laventaneet tutkimuspohjaa.113 Arkeologien, historioitsijoiden, maantieteilijöiden ja antropologien tutkimusalueisiin kuuluu myös domestikaatio käsitteenä ja prosessina. Varhaisimmissa tutkimuksissa ajoitettiin ja paikallistettiin tiettyjen eläinten kesyttämistä ja etsittiin syitä kotieläinkulttuurin syntymiselle.114 Nykytutkimus on kuitenkin hylännyt klassisen käsityksen, jonka mukaan domestikaatio on kertaluontoinen ja historiallinen tapahtuma. Syynä tähän ovat sekä teoriaa kyseenalaistavat käytännön kokemukset domestikaatiotilan häilyvyydestä ja prosessiluontoisuudesta että tutkimuksen sisäinen politiikka eli vieraantuminen alkuperä-tutkimuksesta yleisestikin.115 Protodomestikaatio-käsitteestä luopuminen on tuonut ihmisen ja kotieläimen välisen suhteen kulttuurikohtaiset ja -sisäiset variaatiot tutkimuksen keskiöön. Myös itse domestikaatio-termin ympärillä on käyty tiivistä keskustelua. Aihetta ovat tutkineet mm. Jennie Coy, Tim Ingold, Jean-Pierre Digard ja Francois Sigaut. Genustutkimus on tarkastellut lehmään olennaisesti liittyvää käsite- ja käytäntökokonaisuutta eli naisen ja lehmän liittoa. Elinkeinon harjoittamisesta ruokakulttuuriin, sukupuolirooleista supranormaaliin ja mielikuvista tunteisiin nainen ja lehmä käsitetään pariksi. Viime aikoina erityisen aktiivisen tutkimuksen kohteena on ollut lehmätalouteen liittyvä sukupuolisidonnainen työnjako. Aiheen tutkimusta ovat tuoreuttaneet osaksi tutkimustradition androsentristen käytänteiden muuttaminen, osin huomion kiinnittäminen niihin symbolisiin ja rituaalisiin muotoihin, joiden kautta naiset ilmaisevat itseään. Tutkimusta ovat harjoittaneet antropologit, folkloristit ja sosiologit kuten Satu Apo, Monica Frölander-Ulf, Riitta Högbacka, Maria Härkki-Santala, Jan Löfström, Henrietta Moore, Karen Sacks, Tiina Silvasti, Laura Stark-Arola ja Ann- Catrin Östman. 112 Evans-Pritchard 1956; de Heusch 1985; Apo 1995; 1998; Stark 1998. 113 Frykman & Löfgren 1990; Löfgren 1985. 114 Shanklin 1985, 380. 115 Digard 1988, 27; 1990, 102; 1999, 13.