Käytösohjeita salille.

1. 1
Yuishinkai karate-jutsu & Ryūkyū Kobujutsu Hōzon Shinko Kai
Reishiki – salietiketti
Japanilainen termi dōjō tarkoittaa kirjaimellisesti ”tien paikkaa”. Alun perin se on viitannut
buddhalaiseen temppeliin, mutta käsite on laajentunut tarkoittamaan myös japanilaisten
kamppailulajien harjoitussaleja. Dōjō onkin japanilaisissa kamppailulajeissa eräänlainen
harjoitussalin ihanne, jota monet valmentajat tai organisaatiot ovat myös lännessä yrittäneet seurata
luodakseen kamppailutaidoille arvokkaan harjoitusympäristön.
Rakenteellisesti dōjō on jaettu eri osiin. Shomen on dōjōn ns. etuseinä ja salin arvostetuin paikka.
Sinne on sijoitettu esimerkiksi pieni shintolainen temppeli (kamidana) sekä joskus myös
koulukunnan perustajan kuva tai kalligrafia. Kalligrafiassa on esitetty lajin filosofiaa tai periaatteita
kuvaava mietelause. Budolajeissa kumarretaan harjoituksen alussa ja lopussa juuri dōjōn shomenia
kohden.
Japanilaisilla budosaleilla harjoittelijat jakautuvat ryhmiin: sensei eli opettaja, senpait eli salin
vanhemmat ja kokeneemmat oppilaat sekä kōhait eli harjoitusvuosiltaan nuoremmat oppilaat.
Harjoittelijoiden paikka harjoituksen alussa ja lopussa on ennalta määrätty.
© T. Hakkarainen

2. 2
Rei – kumarrukset
Kumarrus on budolajeissa tapa osoittaa kunnioitusta, nöyryyttä ja epäitsekkyyttä. Kumarrus ei
merkitse tässä tapauksessa nöyristelyä tai alistumista. Valmentaja voi tilanteen mukaan päättää
suoritetaanko alku- ja loppukumarrukset seisten (ritsu rei) vai polviltaan (zarei).
Ennen astumista salille, jalkineet jätetään dōjōn ulkopuolelle. Harjoittelussa käytetään lajin
virallista harjoituspukua ja ennen harjoitusta korut poistetaan loukkaantumisriskin takia.
Harjoittelijan tullessa dōjōn ovesta salille, hän tekee pystykumarruksen ovelta shomenia kohti.
Tämä ele osoittaa kunnioitusta harjoituspaikkaa kohtaan. Lähtiessä sama ele toistuu.
Kumarrukset harjoituksen alkaessa ja päättyessä
Oppilaat ryhmittäytyvät harjoituksen alkaessa ja lopussa riviin vyöarvojensa mukaiseen
järjestykseen. Mikäli oppilaan vaatetus poikkeaa tavanomaisesta harjoitusasusta, esimerkiksi
hänellä on T-paita ja verryttelyhousut, oppilas menee rivin päähän vasemmalle.
Isoissa leiritapahtumissa tehdään yleensä kolme kumarrusta. Leirin pääohjaaja – yleensä hanshi tai
shihan tason ohjaaja kääntyy ympäri shomenia kohti ja leirin toiseksi korkeimman aseman omaava
henkilö komentaa shomen ni rei (kumartakaa shomenia kohti). Se merkitsee kunnianosoitusta ja
kiitollisuutta tyylisuunnan perustajalle ja lajin henkisille periaatteille. Tämän jälkeen pääohjaaja
kääntyy ympäri ja komennolla hanshi/shihan/sensei ni rei (riippuen valmentajan asemasta) oppilaat
kumartavat tervehdyksensä opettajalle ja opettaja kumartaa kiitoksensa oppilaille siitä, että he ovat
tulleet harjoituksiin. Oppilaat voivat lausua tässä kohdassa onegai shimasu (japaninkielinen
kohteliaisuusfraasi, jota käytetään pyydettäessä palvelusta).
Mikäli paikalla on hanshin lisäksi shihan-tason valmentajia, heille kumarretaan vielä erikseen.
Lopuksi komennolla otagai ni rei (kumartakaa toisillenne) kumarretaan kaikille harjoituksiin
osallistujille kohottaen siten ryhmähenkeä ja toivotetaan kaikille hyvää harjoittelua. Tavanomaisen
viikkoharjoittelun yhteydessä Suomessa sensei ni rei -vaihe jätetään yleensä väliin ja suoritetaan
vain kumarrukset shomenille sekä läsnäolijoille.
Alkumuodollisuudet voidaan tehdä pystyasennossa tai polviltaan. Polvilleen mentäessä ja
noustaessa saattaa yksityiskohtainen tapa polvistua ja nousta vaihdella eri dōjōilla. Kannattaa
seurata muiden mallia tai kysyä neuvoa joltakin kokeneemmalta. Japanissa kumarruksesta kohotaan
arvojärjestyksessä, mutta tätä kumarrustaiteen ymmärrystä harvemmin odotetaan länsimaalaiselta
vierailijalta. Kumarrukset itsessään eivät tapahdu ainoastaan kohteliaisuuden takia. Ne edistävät
harjoituksen turvallisuutta luomalla keskittyneisyyden ilmapiirin ja ohjaavat harjoittelijat
huomioimaan harjoitustoverinsa.
Kumarrukset harjoituksen aikana
Yleensä henkilökohtaista, tai koko ryhmälle osoitettua, opastusta saatuaan on tapana kiittää
opetuksesta joko kumartamalla, sanallisesti kiittämällä tai vähintäänkin – pään nyökkäyksellä.
Ilmeetön ja eleetön opetuksen vastaanotto herättää erityisesti ulkomaalaisissa ohjaajissa
kummastusta ja vaikuttaa jopa töykeältä. Periaatteessahan valmentaja tekee harjoittelijalle
palveluksen korjaamalla tämän virheitä ja auttaa häntä edistymään lajissaan. Japanissa tai
japanilaisia käytösmalleja seuraavilla dōjōilla oppilas saattaa sanoa tässä yhteydessä sanoa arigatō
gozaimasu (kohtelias kiitoksen ilmaisu). Opetuksen ja harjoittelun aikana nojailu seiniin tai
”loikoilu” lattialla on epäkohteliasta; samoin käsien pitäminen lonkilla tai ristissä rinnan päällä

3. 3
haukottelusta puhumattakaan. Edellä mainitut eleet viestivät budolajeissa laiskuutta,
välinpitämättömyyttä, erimielisyyttä tai kamppailutaitojen ollessa kyseessä – jopa haastetta.
Japanilaisissa lajeissa on tavallista, että ihmiset kumartavat yksittäisen harjoitteen alkaessa ja
päättyessä toisilleen. Tuttujen kesken kumartelu voi olla vähäisempääkin. Jos harjoite aloitetaan
seisten, suoritetaan pystykumarrus; jos harjoite aloitetaan polviltaan, suoritetaan luonnollisesti
polvikumarrus. Pariharjoittelun aikana voi hiljaisella äänellä antaa pieniä vinkkejä
harjoitustoverilleen. Älä kuitenkaan omaksu ”apuvalmentajan” asemaa. Varsinainen valmennustyö
on parasta jättää harjoituksen ohjaajalle.
Jos harjoittelija saapuu myöhässä harjoituksiin, hän suorittaa alkumuodollisuudet yksinään ja jää
odottamaan ohjaajan lupaa tulla harjoituksiin. Jos harjoittelijan on jostakin syystä poistuttava
kesken harjoituksen, siihen pyydetään vähäeleisesti ohjaajan lupa joko ennen harjoituksia tai
harjoitusten aikana. Mikäli harjoittelija joutuu poistumaan yllättäen esimerkiksi sairastumisen tai
loukkaantumisen seurauksena, asiasta on syytä mainita ainakin harjoituskaverille, joka välittää
tiedon edelleen ohjaajalle. Harjoitusten ohjaaja on omalta osaltaan vastuussa turvallisuudesta ja
hänen täytyy tietää onko joku poistunut kesken harjoituksen, mistä syystä ja minne.
Hyvään salietikettiin kuuluu lisäksi, ettei dōjōlla huudeta, vihelletä, tehdä harjoitteluun
kuulumattomia asioita, kiroilla, menetetä mielenmalttia eikä missään olosuhteissa tulla alkoholin tai
huumaavien aineiden vaikutuksen alaisena harjoituksiin. Hyvä salikäyttäytyminen ei ole pelkästään
itämaisia rituaaleja. Se on hyviä tapoja, kohteliaisuutta, toisten huomioimista, lajiperinteen
kunnioitusta, turvallisuutta ja luo harjoittelulle otollisen ilmapiirin. Pelkkä fyysinen
kamppailutaidon harjoittelu opettaa tappelemaan. Aidolla asenteella, oikeassa ympäristössä ja
hyvien ihmisten parissa tapahtuva budoharjoittelu opettaa ymmärrystä ihmisestä itsestään ja miten
ristiriidat vältetään.
Japanilaisia ohjaajan asemaa lajissa tai tyylisuunnassa osoittavia arvonimiä:
Sensei = opettaja. Budolajeissa vähintäänkin mustan vyön omaava ja opettaja-asemassa oleva
henkilö. Sensei-nimitystä käytetään Japanissa kaikista opettajista eli peruskoulun matematiikan
opettaja on myös sensei. O-sensei on kunnioittava ilmaisu ja voidaan kääntää vaikkapa ”Suuri
Opettaja”. Tämä puhuttelutapa on yleensä varattu tyylisuunnan ehdottomalle auktoriteetille.
Aikidossa Morihei Ueshibasta (1883–1969) ja toisinaan koulukuntamme perustajasta Motokatsu
(Gansho) Inouesta (1918–1993) käytetään tätä harvinaista ilmaisua organisaatiomme piirissä.
Shido-in = Vähintäänkin neljännen danin omaava henkilö, jolle on myönnetty tyylin virallinen
opetuslupa. Tunnusmerkkinä musta vyö, jossa keltainen raita.
Shihan = Vähintäänkin kuudennen danin omaava henkilö, jolla on kansainvälinen opetuslupa ja
alaisuudessaan yksi tai useampi dōjō. Tunnusmerkkinä musta vyö, jossa punainen raita.
Shibucho = Tyylisuunnan haaraosaston pääohjaaja. Hänelle on erikseen myönnetty ns. branch
licence eli lupa edustaa tietyn maan Ryukyu kobujutsun (RKHSK) tai Yuishinkai karaten seuroja.
Hanshi = Tyylisuunnan päämies. Yhdeksäs tai kymmenes dan. Tunnusmerkki punainen vyö.
Soke = Tämä titteli on nykyisin yleisempi länsimaissa kuin Japanissa, ja se on tullut tarkoittamaan
tietyn tyylisuunnan perustajaa ja sen korkea-arvoisinta edustajaa.
© Suomen Yuishinkai ry.