1. ALEKSIS KIVI 1834 – 1872 Aleksis Kiven syntymästä tulee 10.10.2009 kuluneeksi 175 vuotta.
Aleksis Kivi osoitti työllään, että suomen kielellä voi kirjoittaa runoja ja näytelmiä, jopa romaanin. Siksi hän
kuuluu maamme kulttuurihistorian merkkihenkilöihin.
Valtiolliset olot ja kieli
Suomi oli vuosisatojen ajan osa Ruotsia. Ruotsin kielestä oli tullut hallinnon ja virkamiesten kieli. Koulutus ja sivistys
kuuluivat vain niille, jotka osasivat ruotsia. Suurin osa kansasta puhui kuitenkin suomea. Vuonna 1809 Suomesta tuli
Venäjän keisarin hallitsema autonominen suuriruhtinaskunta. Suomalaiset saivat laajat oikeudet päättää maan sisäisistä
asioista, mutta viimeisen sanan monesta asiasta sanoi keisari. Aleksis Kiven aikana monet ajattelivat, että suomi ei
kelpaa koulutuksen kieleksi eikä suomeksi voinut kirjoittaa kaunokirjallisuutta. Suomalaiset olivat kuitenkin voineet
lukea uskonnollista kirjallisuutta jo vuosisatojen ajan, sillä Mikael Agricolan Uuden testamentin suomennos oli
valmistunut 1548 ja papit sekä lukkarit opettivat kansaa lukemaan. 1800-luvulla alkoi viritä halu parantaa suomen
kielen ja samalla suomenkielisten ihmisten asemaa. Kalevalan julkaiseminen vuonna 1835 oli merkittävä asia. Monet
huomasivat, että suomenkielistä runoutta oli ollut olemassa jo kauan, vaikkakin suullisessa muodossa.
Fennomaanit ja svekomaanit
Aleksis Kiven aikana kielikysymyksistä puhuttiin ja kirjoitettiin kiivaasti. Puhuttiin jopa kieliriidasta. Sen pääosapuolet
olivat ruotsinkieliset eli svekomaanit ja suomenmieliset eli fennomaanit. Fennomaaneja kutsuttiin suomenmielisiksi
siksi, että monet heistä kuuluivat sivistyneistöön eivätkä olleet suomenkielisiä, vaikka ajattelivat suomenmielisesti.
Aleksis Kivi ja hänen teoksensa saivat osakseen sekä arvostusta että kielteistä arvostelua. Hänellä oli sekä
arvovaltaisia tukijoita että vastustajia. Ristiriitaisen suhtautumisen ymmärtää paremmin, kun muistaa, että Kiven aikana
kieliasiat koettiin hyvin merkittäviksi.
Suomenkielisen kirjallisuuden synty
1800-luvulla monet halusivat suomenkielisen kirjallisuuden syntyvän. Vielä useammat halusivat päästä sanomaan, että
suomen kieli on kirjallisuuteen liian kehittymätön. Lisäksi joukossa oli vielä niitä, jotka kyllä kannattivat suomen kielen
aseman nostamista, mutta eivät pitäneet Aleksis Kiveä oikeana henkilönä tekemään sitä. Aleksis Kivi joutui
kirjoittamaan puutteellisissa ja köyhissä oloissa. Työllään Kivi osoitti, että suomen kieli kelpasi korkeatasoisen
kirjallisuuden tekemiseen. Tämän vuoksi Kiveä sanotaan suomenkielisen kaunokirjallisuuden isäksi. 1800-
luvulla suomenkielisellä kirjallisuudella oli vain vähän lukijoita. Siksi Kivi oli elinaikanaan melko tuntematon kirjailija
eikä hänen teoksiaan juuri myyty. Kivi teki arvokasta työtä, mutta joutui elämään pienillä ansioilla. Hän kuoli köyhänä
ja sairaana vuonna 1872. Suomenkielinen kirjallisuus syntyi ja kehittyi voimakkaasti Aleksis Kiven kirjallisen
pioneerityön vanavedessä. Muun muassa Juhani Aho ja Minna Canth aloittivat kirjailijoina 1880-luvulla. Suomalaisessa
kulttuurielämässä alkoi kansallisromantiikan aika. Samassa yhteydessä Aleksis Kiven teokset löydettiin ja niiden arvo
tunnustettiin. Aleksis Kivestä tuli monelle taiteilijalle innoittaja ja esikuva.
Lapsuus Palojoella
Aleksis Stenvall syntyi 10.10.1834 Nurmijärvellä Palojoen kylässä. Myöhemmin hän otti käyttöön kirjailijanimen
Aleksis Kivi. Erik-isä oli ammatiltaan räätäli. Äiti Annastiina oli sepän tytär. Erik-isä oli nuorena asunut Helsingissä ja
osasi ruotsiakin. Hän osasi myös lukea ja kirjoittaa sekä tunsi lakiasioita. Siksi hän pystyi auttamaan muita kyläläisiä
virallisten asioiden hoidossa. Aleksilla oli kolme isoveljeä ja pikkusisko. Vanhemmat veljet joutuivat opettelemaan
räätälintöitä jo nuorina, mutta Aleksis sai taitavana ampujana hoitaa kotityöosuutensa metsästäen ja kalastelemalla.
Myös leikkeihin muiden lasten kanssa jäi aikaa.
Koulutie vie Helsinkiin
Aleksis aloitti koulun kirkon järjestämässä kiertokoulussa. Siellä opetettiin lukemista, uskontoa ja virren veisuuta.
Suurin osa maalaislapsista ei muita kouluja käynytkään. Aleksis kuitenkin lähetettiin 12-vuotiaana lisäoppiin
Helsinkiin. Sieltä oli hankittava vuokra-asunto ja ruoka. Myös kouluvälineet ja opetus maksoivat. Aluksi hän opiskeli
ruotsin kieltä, sillä kaikki jatko-opinnot suoritettiin ruotsiksi. Aleksis oppi kielen hyvin ja kirjoitti pian runojakin
ruotsiksi. Aleksis valmistui ylioppilaaksi 23-vuotiaana vuonna 1857 ja jatkoi sen jälkeen opintojaan Helsingin
yliopistossa. Siellä Shakespearen näytelmät ja Kalevala tulivat hänelle tutuiksi. Monista opiskelutovereista ja
opettajista Aleksis sai elinikäisiä ystäviä ja tukijoita.

2. Opiskelu edistyi hitaasti. Rahaa oli vähän ja omat kirjoitustyöt täyttivät mielen. Äidin toive pappispojasta ei toteutunut
ja Aleksis jätti kesken muutkin opintonsa.
Kirjailijan työssä
Aleksis Stenvall kirjoitti 1850-luvulla runoja ja näytelmiä sekä ruotsiksi että suomeksi. Eräs opettaja luki hänen
kirjoittamansa ruotsinkielisen näytelmätekstin ja piti sitä hyvänä. Hän antoi Aleksille 30 ruplaa rahaa ja kehotti
kirjoittamaan suomeksi. Koko 1850-luvun oli voimassa sensuuriasetus, jonka mukaan suomeksi sai julkaista vain
uskonnollista sekä taloutta edistävää kirjallisuutta. Kun asetus purettiin vuonna 1860, julkaistiin Kiven ensimmäiset
runot ”Unelma” ja ”Kaunisnummella”. Samana vuonna hän sai Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta (SKS) 150
hopearuplan palkinnon Kullervo-näytelmän ensimmäisestä versiosta. Aleksis Stenvall muutti 1863 Siuntioon ja asui
vuosia mamselli Charlotta Lönnqvistin omistamassa Fanjunkarsin torpassa. 1860-luvulla Aleksis alkoi käyttää
kirjailijanimeä A. Kivi. Koko vuosikymmen oli ahkeran kirjallisen työskentelyn aikaa. Syntyi runoja, näytelmiä sekä
romaani Seitsemän veljestä. Näytelmä Nummisuutarit sai 2 500 markan (nykyrahassa noin 8 500 euroa)
valtionpalkinnon vuonna 1865. Kivi jatkoi Seitsemän veljeksen kirjoittamista uudella innolla. Kukaan ei ollut aiemmin
kirjoittanut suomen kielellä kokonaista romaania. Vuonna 1870 SKS julkaisi Seitsemän veljestä neljänä erillisenä
vihkona. Teos sai murskaavan arvostelun. Kriitikoista julmin oli August Ahlqvist. Hän oli suomen kielen ja
kirjallisuuden professori, joka kirjoitti itsekin suomenkielisiä runoja. Hänen sanoillaan oli painoarvoa. Siksi nekään,
jotka pitivät kirjasta eivät ryhtyneet rohkeasti puolustamaan sitä. Teos vedettiin pois myynnistä ja julkaistiin
yksiosaisena vasta 1873.
Viimeiset vuodet
Seitsemän veljeksen saama raju arvostelu mursi Aleksis Kiven terveyden lopullisesti. Hän masentui, juopotteli liikaa ja
heikkeni myös fyysisesti. Lopulta hän joutui Lapinlahden mielisairaalaan. Hoitomenetelmät olivat rankkoja ja hyvin
harva parani. Sairaalan ylilääkäri totesi, ettei Aleksiskaan tule sairaalassa terveemmäksi, joten häntä ei kannata pitää
siellä ollenkaan. Aleksin veli Albert Stenvall lupasi ottaa sairaan veljensä luokseen asumaan. Maaliskuussa 1872
Aleksis muutti Tuusulanjärven rannalle Albertin mökkiin. Kotikunta Nurmijärvi maksoi Albertille korvausta sairaan
veljen hoidosta neljä tynnyriä rukiita (eli kaikkiaan noin 660 litraa viljaa) ensimmäiseltä vuodelta. Tuusulassa Aleksis ei
enää jaksanut kirjoittaa. Joulun alla hän sairastui kuumetautiin. Uudenvuoden aattona 1872 Aleksis Kivi kuoli 38-
vuotiaana. Aleksis Kivi haudattiin Tuusulan kirkkomaalle. Kirjailijan muistoksi hautausmaalle hankittiin
hautamuistomerkki kansalaiskeräyksellä vuonna 1877.
Aleksis Kivi kirjoitti ensimmäisen merkittävän suomenkielisen romaanin Seitsemän veljestä. Lisäksi hän kirjoitti
näytelmiä, runoja ja kertomuksia. Näytelmistä tunnetuimpia ovat Kullervo ja Nummisuutarit.
Kaikkia käsikirjoituksia ei julkaistu Kiven elinaikana, sillä suomenkielisen kirjallisuuden kustantajia ja lukijoita oli
vähän. Jotkin käsikirjoitukset ovat hävinneet. Esimerkiksi Aino-näytelmästä tiedetään vain, että se sai ylioppilaiden
näytelmäkilpailun 25 ruplan palkinnon. Kiven teksteissä on sekä romanttisia että realistisia piirteitä. Useimmat runot ja
esimerkiksi Lea-näytelmä ovat ihanteellisia ja edustavat romantiikkaa. Monissa näytelmissään ja Seitsemässä
veljeksessä Kivi kuvaa elämää ja ihmisiä varsin totuudenmukaisesti ja kaunistelematta – siis realistisesti - ja yhdistää
kerrontaan rehevää huumoria.
Teokset
Vuosiluku on julkaisuvuosi. Kivi kuoli 1872, joten monet teoksista on julkaistu vasta vuosia kirjailijan kuoleman
jälkeen.
Romaani
Seitsemän veljestä, 1870
Näytelmät
Kullervo, 1864
Nummisuutarit, 1864
Kihlaus, 1866
Karkurit, 1867
Yö ja päivä, 1867
Lea, 1869
Margareta, 1871
Leo ja Liina, 1878

3. Alma, 1916
Canzio, 1916
Olviretki Schleusingenissä, 1916
Selman juonet, 1916
Kertomukset
Vuoripeikot, 1864
Koto ja kahleet, 1878
Eriika, 1922
Runot
Kanervala, 1866
Seitsemän veljestä oli ensimmäinen suomenkielinen romaani. Se julkaistiin vuonna 1870, jolloin teosta arvosteltiin
ankarasti. Sen ansiot tunnustettiin vasta vuosia myöhemmin.
Aleksis Kivi kirjoitti tarinaa seitsemästä miehestä vuosikausia. Hän teki käsikirjoituksen ainakin kolme kertaa. Pelkkä
kirjoitustyö käsin mustekynällä oli kova urakka kaikesta ajatustyöstä puhumattakaan.
Aluksi ankaraa kritiikkiä
Kirjoitustyön aikana monet ihmiset ja myös näytelmistä saadut rahapalkinnot kannustivat Aleksis Kiveä. Kun teos oli
valmis, ei juuri kukaan asettunut puolustamaan sitä. Ankarin kriitikko oli yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden
professori August Ahlqvist. Hänen mielestään teoksen kieli oli karkeaa eikä juonesta ollut tarinassa tietoakaan.
Arvostelu oli osin ymmärrettävää, sillä kirjan seitsemän poikajullikkaa eivät olleet kovin esikuvallisia. He karkasivat
lukkarin koulusta, tappelivat Toukolan poikien kanssa ja tappoivat kartanon isännän sonnit. Kun veljekset suuttuivat, he
käyttivät kauheita haukkumasanoja kuten hunsvotti, rakkikoira, kalmukki ja koirankuonolainen! Ei ihme, että professori
ja hänen hengenheimolaisensa haukkoivat henkeään. He pelkäsivät, että suomalaiset ottaisivat kirjan henkilöistä mallia.
Suositut veljekset
Arvostelussaan Ahlqvist toivoi, ettei kukaan tarttuisi Seitsemään veljekseen. Teos otettiinkin pois myynnistä kolmeksi
vuodeksi. Vähitellen suomalaiset kuitenkin tajusivat Kiven teoksen hienouden. Siinä on paljon huumoria eikä nuorten
miesten moraalissa ollut sinänsä vikaa. Veljekset pyrkivät yleensä hyvään ja tunsivat aitoa katumusta epäonnistuttuaan
siinä. Lopussa he kaikki ovat lukutaitoisia kunnon kansalaisia. Seitsemästä veljeksestä on vuosien saatossa tullut
rakastettu romaani. Siitä on tehty lukuisia versioita: kuvitettuja ja lyhennettyjä, isoja koruteoksia ja pieniä pahvikantisia
pokkareita. Seitsemän veljestä on käännetty ainakin 32 kielelle. Nykyisin lapset ja nuoret tuntevat ehkä parhaiten Mauri
Kunnaksen muokkaaman Seitsemän koiraveljestä -kuvakirjan. Se on hauskasti kuvitettu ja runsaasti lyhennetty, mutta
juoni ja kieli seuraavat hyvin Aleksis Kiven alkuperäistä tekstiä.