6. Uskon silmä
Pidä kiinni sielusi toivosta. Se on ikään kuin silmä, jonka avulla voit
kiinnittää katseesi myrskyävän veden yli vastarannalle. Silloin
tasapainosi ei pahasti horju. Se on uskon silmä, josta jo lapsena
oppimasi virsi kertoo.
Usko on Jumalan lahja, joka voidaan vain ottaa vastaan. Sen
kehittymisestä ihminen on paljolti itse vastuussa, koska uskolle voi
antaa kasvutilaa tai sen voi myös tukahduttaa. Tätä kasvua kannattaa
suojella ja hoitaa, vaalia suurena aarteena sydämessään. Jumala on
uskon alkaja ja täyttäjä, ja ihminen on hedelmällinen tai epäedullinen
maaperä uskolle.
Ravitse sieluasi Jumalan lähteistä, Hänen sanansa aarteista. Tämä ei
ole mikään työtehtävä, vaan suuri etuoikeutesi. Elämän leipä
Raamatussa on tarkoitettu parhaaksesi. Kun sitä nautit, teet palvelusta
itsellesi etkä Jumalalle. Herra hoitaa sinua sanansa välityksellä. ”Ei
ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan
suusta lähtee.”
”Niinpä uskon silmä kantaa
yli matkan myrskyisen.
Katsellessa rauhan rantaa
kaipuu täyttää sydämen.
Saavu kohta, määränpää,
silloin tyyntyy myrskysää.”
Vk 301, 5. säkeistö