Lyhyestä elämästä. Gaudeamus igitur uudesti suomennettuna.
1. MONITULOISET
Korkeakouluopiskelijoiden
tulonlähteet ja kokemus
toimeentulosta erilaisissa
elämäntilanteissa
Janne Mikkonen
Elina Lavikainen
Juhani Saari
Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö
Otus
40/2013
LYHYESTÄ
ELÄMÄSTÄ
Gaudeamus igitur
uudesti suomennettuna
Jussi Junni
Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö
Otus
46/2014
2. Copyright:
Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus
Jussi Junni
Julkaisija:
Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus
Lapinrinne 2
00180 HELSINKI
www.otus.fi
ISBN: 978-952-5282-43-6
ISSN: 2341-7307 Otus – julkaisuja
3. MONITULOISET
Korkeakouluopiskelijoiden
tulonlähteet ja kokemus
toimeentulosta erilaisissa
elämäntilanteissa
Janne Mikkonen
Elina Lavikainen
Juhani Saari
Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö
Otus
40/2013
LYHYESTÄ
ELÄMÄSTÄ
Gaudeamus igitur
uudesti suomennettuna
Jussi Junni
Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö
Otus
46/2014
5. 5
Ylioppilaslaulujen joukosta Elämän lyhyydestä
(De brevitate vitae) eli tutummin Gaudeamus
igitur lienee varmasti tutuin ja rakastetuin. Sen
ilonpirskeinen sävel soi jokaisessa ylioppilas-
juhlassa kautta koko valtakunnan ja samalla se
on olennainen osa perinteistä akateemista juh-
lakulttuuria. Sen asema ei ole vain suomalainen
erikoisuus vaan laulua lauletaan akateemisissa
juhlissa, erityisesti valmistujaisissa ympäri Eu-
roopan. Onpa sen sävelmä Opiskelijoiden kan-
sainvälisen urheiluliiton eli FISU:n (Internatio-
nal University Sports Federation / Fédération
internationale du sport universitaire) virallinen
hymni. Johannes Brahms puolestaan on sävel-
tänyt pompööttisen Akateemisen alkusoittonsa
juuri tämän laulun melodialle.
Elämän lyhyydestä kertovan laulun juuret
ulottuvat toisen ja kolmannen säkeistön osalta
keskiajalle, vuoteen 1267 saakka. Laulun nimi
on vielä tätäkin vanhempi. Se on näet sama
kuin nuoremmaksi kutsutun Lucius Annaeus
Senecan (4 eKr.–65 jKr.) ystävälleen Pom-
peius Paulinukselle vuosien 49–55 välillä kir-
joittaman teoksen, jonka opetus on, että mikä
tahansa elämän pituus on riittävä, jos elämä
vain on eletty viisaasti. Ensimmäisen kerran
koko laulu esiintyy kokoonpantuna Christian
Wilhelm Kindlebenin (1748–1785) toimitta-
massa laulukirjassa Studentenlieder: Aus den
hinterlassenen Papieren eines unglücklichen
Philosophen Florido genannt (Ylioppilaslau-
luja: Erään onnettoman filosofi Floridon jäl-
keensäjättämistä papereista nimetty) vuodelta
1781 ilmeisesti toimittajan itsensä viimeistele-
mänä. Tämän jälkeen laulu on levinnyt yliopis-
topiireissä halki Euroopan, Suomeenkin ilmei-
sesti heti 1800-luvulle tultaessa.
Esipuhe
Sanoiltaan laulu on satiirinen, elämän ly-
hyyttä korostava mutta samalla sen iloja ylis-
tävä ja ihmisyhteisöistä kiitollinen. Alun perin
se on ollut juomalaulu – jota se toki on tänäkin
päivänä – ja edelleen sen parodinen sävy kuu-
luu kirkkaana perusvireenä koko myöhemmäs-
sä juomalaulukulttuurissa. Laulun sanallinen
ilmaisu on kuitenkin kaunista ja pehmeää: sen
sanoma on verhottu iloiseen, humoristiseen ja
ylistävään asuun. Poissa on kokonaan monien
uudempien juomalaulujen härskiys ja ruokot-
tomuus. Muutamia vastaavia timantteja ovat
mielestäni 1800-luvun alusta peräisin oleva
Vanhan pojan muistelu (Rückblick eines alten
Burschen) sekä Unto Kupiaisen (1909–1961)
sanoittama Teinilaulu, joka ilmestyi Ylioppilas-
lehden vappunumerossa vuonna 1935. Näiden
ohella mainitsemisen arvoinen helmi on myös
Ikuisen teekkarin laulu, jonka sanat lienevät
peräisin 1920-luvun alkupuolelta.
Monisäkeisistä lauluista tunnetaan usein
vain muutama säkeistö. Enkelistä taivaan
lauletaan tavallisimmin värssystöt 1, 2 ja 10,
Maamme 11 jakeistosta vain ensimmäinen ja
viimeinen. Tästä tuntemattomuudesta kärsii
myös Lyhyestä elämästä. Sen säkeistöistä kaksi,
nimittäin nuoruuden ilosta puhuva ensimmäi-
nen (Gaudeamus igitur) sekä yliopistolle omis-
tettu neljäs (Vivat academia) ovat yleisimmät
ylioppilasjuhlissa kuullut sanat. Akateemisis-
sa juhlissa tavallisia ovat näiden lisäksi naisia
ylistävä viides säkeistö (Vivant omnes virgi-
nes) sekä surun ja pirun karkottava seitsemäs
säkeistö (Pereat tristitia). Vain joskus harvoin
saa kuulla esivanhempien kohtaloa ihmettele-
vän toisen (Ubi sunt qui ante nos), elämän ly-
hyydestä varoittavan kolmannen (Vita nostra
6. 6
brevis est) tai valtiota kiittävän kuudennen sä-
keistön (Vivat et res publica). Moni saattaakin
yllättyä tiedosta että laulu jatkuu vielä yhtei-
sen kokoontumisen ihmettelyllä kahdeksan-
nessa (Quis confluxus hodie) sekä toveruuden
ylistämisellä yhdeksännessä säkeistössä (Vivat
nostra societas) ja päättyy kiitokselle yliopis-
ton kasvatuksesta (Alma Mater floreat).
Elämän lyhyydestä jää terävin kärki pois
jos sen sanoja ei ymmärrä. Pro exercitio -ko-
keen jääminen pois yliopistoista on merkinnyt
sitä, että latinan taitajia on yhä vähemmän ja
sanojen merkitys aina vain enemmän hämä-
rän peitossa. Tässä on haitaksi myös se, ettei
laulusta ennen tätä teosta ole ollut saatavissa
kunnollista suomennosta. Hj. Nortamon
(1860–1931) postuumisti vuonna 1933 julkais-
tu vanhahtava suomennos on paitsi epätäydelli-
nen myös valitettavasti jäänyt suurelle yleisöl-
le tuntemattomaksi. Toivon että käsillä olevan
uuden suomennoksen kohtalo olisi toinen.
Nyt Elämän lyhyydestä ilmestyy ensim-
mäisen kerran suomen kielelle käännettynä
täydellisenä kaikkien säkeistöjen osalta. Kiitos
tästä kuuluu sekä Helsingin yliopistolle, joka
on minua kouluttanut elävän kuolleen kielen
saloihin, sekä Opiskelun ja koulutuksen tutki-
mussäätiölle, joka on ottanut suomennoksen
julkaistavaksi sarjassaan. Siispä kaikki riemuit-
kaam’, gaudeamus igitur!
Helsingissä tuhkakeskiviikkona maaliskuun 5. päivänä 2014
Jussi Junni
suomentaja
7. Esipuhe 5
1. Johdanto 9
2. Elämän lyhyydestä latinaksi ja suomeksi 11
3. Kommentaari 13
Kirjallisuus 15
Sisällysluettelo
9. 9
De brevitate vitae eli Elämän lyhyydestä il-
mestyi ensimmäisen kerran Christian Wilhelm
Kindlebenin (1748–1785) toimittamassa laulu-
kirjassa Studentenlieder: Aus der hinterlasse-
nen Papieren eines unglücklichen Philosophen
Florido genannt (Ylioppilaslauluja: Erään on-
nettoman filosofi Floridon jälkeensäjättämis-
tä papereista nimetty) vuodelta 1781. Tuo teos
lienee ensimmäinen painotuote, johon on yli-
päätään koottu – ja ilmeisesti varsin kattavas-
ti – siihenastinen lauluperinne. Florido on yksi
kirjailija Kindlebenin nimimerkeistä, mikä ker-
tonee siitä, että Kindlebenin panos suullisen
perinteen ylösmerkitsijänä ja muokkaajana lie-
nee ollut merkittävä.
Köyhästä perheestä kotoisin ollut Kindleben
opiskeli evankelista teologiaa Friedrichin yliopis-
tossa Hallessa. Ammatiltaan hän toimi pappina,
opettajana ja kirjailijana. Hän siirtyi 1770-luvun
lopulla opiskelemaan Wittenbergiin, josta hän
valmistui vuonna 1779. Toimiessaan tämän jäl-
keen Hallessa dosenttina hän julkaisi vuonna 1781
sekä opiskelijaelämän sanakirjan että jo mainit-
semamme laulukokoelman, jonka tekstit hän on
mitä ilmeisimmin toimittanut itse. Kokoelmallaan
Kindleben raivostutti Hallen viranomaiset, minkä
johdosta hänet karkotettiin kaupungista ja hänen
teoksensa takavarikoitiin. Kindlebenin kirjailija-
nura ei jäänyt järin pitkäksi, sillä hän kuoli vain
37-vuotiaana vuonna 1785 Jenassa.
Elämän lyhyydestä kertovan laulun juuret
varhaisin kerrostuma on peräisin keskiajalta, sil-
lä säkeistöjen esiversiot ovat säilyneet eräässä Pa-
riisin yliopistossa säilytettävässä vuodelta 1267
peräisin olevassa käsikirjoituksessa. Kolmannen
säkeistön alku on tässä jo lähes sanasta sanaan:
Ubi sunt qui ante nos in hoc mundo fuere? Tuol-
loin käytetyistä sävelistä meillä ei tietenkään ole
mitään tietoa, vaan sävelmä on mitä ilmeisimmin
1. Johdanto
peräisin 1700-luvun alkupuolelta, jolloin De bre-
vitate vitae lienee kirjoitettu kolmen ensimmäisen
säkeistön osalta.
Laulusta on 1700-luvun puolivälissä ollut liik-
keellä useita versioita. Kolme ensimmäistä säkeis-
töä on lähellä nykymuotoa ollut olemassa muun
muassa vapaaherra Albrecht Ernst Friedrich von
Crailsheimilta peräisin olevassa käsikirjoitukses-
sa, jota säilytetään Berliinissä. Kielissä ja Jenassa
1740-luvulla opiskelleelta Reyher-nimiseltä hen-
kilöltä on jäänyt jäljelle versio, jossa ovat myös
nykyinen neljäs ja viides säkeistö. Tällöin laulu
on ilmeisesti jo ollut opiskelijoiden lauluna, mitä
osoittaa sekin että vuoden 1720 tienoilla muuan
Günther aloitti ylioppilaslaulunsa säkeellä Brü-
der! lasst uns lustig sein. Seitsemännen säkeistön
tapaamme ensimmäisen kerran Jenan yliopistossa
säilyneessä paperissa vuodelta 1776.
Seitsemän säkeistöä nykymuodossaan ovat
siis peräisin vuodelta 1781. Kindlebenin omasta
kynästä lienee peräisin kuudes säkeistö, joka ylis-
tää valtiota ja sen hallitsijaa. Muita säkeistöjä hän
on toimittanut ja yhtenäistänyt. Näin syntynyt on
syntynyt kokonaisuus, jossa ensimmäiset kolme
säkeistöä kertovat elämän lyhyydestä, seuraavat
kolme ylistävät yliopistoa, naisia ja valtiota ja vii-
meinen puolestaan keskittyy surun ja vihan kar-
kottamiseen toveruuden keskuudesta. Eurooppa-
lainen versio laulusta päättyy tähän.
Laulu lienee levinnyt varsin nopeasti myös
valtameren ylitse Pohjois-Amerikkaan ja kehitty-
nyt siellä edelleen. Vuonna 1853 julkaistiin Yh-
dysvaltain ensimmäinen opiskelijalaulukirja Son-
gs of Yale, jossa Elämän lyhyydestä oli saanut
kaksi uutta säkeistöä, nykyisistä kahdeksannen ja
kymmenennen. Nämä lienee kirjoitettu alun perin
jonkinlaista alumnitapaamista varten, sillä niiden
sisältö henkii yhteisen historian kokeneiden ja sit-
temmin erkaantuneiden toverien yhteenpaluuta.
10. 10
Jossakin vaiheessa näiden kahden säkeistön väliin
on kirjoitettu vielä yksi, toveruutta, opinhalua ja
yhteistä totuutta ylistävä yhdeksäs säkeistö. Sen al-
kuperä näyttää olevan tutkimukselle tuntematon,
mutta sen on syytä olettaa olevan peräisin edelleen
Pohjois-Amerikasta. Nämä kolme viimeistä säkeis-
töä eivät näet ole käytettyjä Euroopassa, minkä
johdosta kolmikko lienee kokonaisuudessaan kir-
joitettu Uudella mantereella. Yale ei kuitenkaan
vaikuta yhdeksännen säkeistön syntypaikalta, sil-
lä säkeistö ei edelleenkään ole osa Yalen yliopis-
ton laulukirjaa.
Sävelmä itsessään lienee peräisin jo 1700-lu-
vun puolelta, viimeistään kuitenkin 1800-luvulta.
Siitäkin on liikkeellä erilaisia versioita, joista meil-
lä Suomessa laulettu on sama kuin John Andrew
Porterin vuodelta 2002 peräisin olevassa neliää-
nisessä partituurissa. Laulettaessa ensimmäiset
kaksi sävelparia toistetaan ennen kolmanteen ja
neljänteen siirtymistä ja lopuksi vielä viimeinen
säe kerrataan.
Muutaman sanan voisi lausua lauluun Suo-
messa liittyvästä tapakulttuurista. Useimmiten
laulusta kuulee ylioppilasjuhlissa laulettavat en-
simmäisen ja neljännen säkeistön. Akateemisissa
pöytäjuhlissa myös viides ja seitsemäs ovat taval-
lisia, kuudes on puolestaan jossain määrin harvi-
naisempi, mutta arvokkaammissa juhlissa sekin
on mukana. Toista ja kolmatta säkeistöä lauletaan
selvästi vähemmän. Olisiko syynä se, että niihin
ei liity erityisiä sisältöä korostavia liikkeitä, ku-
ten neljänteen, viidenteen, kuudenteen ja seitse-
mänteen säkeistöön? Kolmea viimeistä säkeistöä
ei Suomessa juuri tavata.
Tapana on, että neljännessä, viidennessä ja
kuudennessa säkeistössä noustaan seisomaan ylis-
tettävien kunniaksi. Neljännessä säkeistössä (Vi-
vat academia) perinteisesti yliopiston professorit,
usein myös muuhun opetushenkilökuntaan kuulu-
vat saavat istua, viidennessä (Vivat omnes virgi-
nes) puolestaan kaikki naispuoliset juhlijat. Kuu-
dennessa säkeistössä (Vivat et res publica) taas
valtiovallan edustajat – tasavallan presidentti, mi-
nisterit ja kansanedustajat – istuvat kiitettävinä.
Mainittakoon, että tekniikan ylioppilailla ainakin
Otaniemessä neljäs säkeistö on perinteisesti alka-
nut Vivat polytechnicum.
Omanlaisensa on seitsemäs säkeistö (Pereat
tristitia), joka on omistettu manauksille surulli-
suutta, vihaa, eripuhaa ja sielunvihollista vastaan.
Viimeisessä säkeessä (atque irrisores) on tapana
kilisyttää kahvikuppia lusikalla riivaajien karkot-
tamiseksi juhlamieltä häiritsemästä.
Seuraavassa esitän oman tulkintani siitä,
miten Elämän lyhyydestä voisi laulaa suomeksi.
Käännösratkaisuja olen perustellut lyhyessä kom-
mentaarissa tämän jälkeen.
11. 11
I
Gaudeamus igitur
Iuvenes dum sumus.
Post iucundam iuventutem
Post molestam senectutem
Nos habebit humus.
II
Ubi sunt qui ante nos
In mundo fuere?
Vadite ad superos
Transite in inferos
Hos si vis videre.
III
Vita nostra brevis est
Brevi finietur.
Venit mors velociter
Rapit nos atrociter
Nemini parcetur.
IV
Vivat academia!
Vivant professores!
Vivat membrum quodlibet;
Vivant membra quaelibet;
Semper sint in flore.
V
Vivant omnes virgines
Faciles, formosae.
Vivant et mulieres
Tenerae, amabiles,
Bonae, laboriosae.
VI
Vivat et res publica
et qui illam regit.
Vivat nostra civitas,
Maecenatum caritas
Quae nos hic protegit.
2. Elämän lyhyydestä latinaksi ja suomeksi
1.
Siispä kaikki, riemuitkaam’
nuoruutemme aikana!
Ensin nuoruus iloinen,
sitten vanhuus suruinen,
viimein haltuun meidät multa saa.
2.
Minne lieneet kulkeneet
ennen meitä eläneet?
Ylös käykää taivaisiin,
alas menkää helvettiin,
jos te heidät nähdä haluatte.
3.
Elon aika lyhyt on,
äkisti se lopahtaa.
Kuolo saapuu sukkelaan,
meidät kaappaa karmeaan,
siltä säästyä ei kenkään voi.
4.
Eläköön akatemia,
eläkööt opettajat!
Eläköön jok’ikinen
jäsen oppilaitoksen!
Vehmasna he olkoot ainiaan!
5.
Eläkööt kaikk’ neitoset,
kernasmielet, suloiset!
Eläkööt myös vaimoset,
lempeät ja herttaiset,
sekä hyvät että uutterat!
6.
Eläköön myös valtio,
valtias ja hallinto!
Eläköön kotipaikkamme,
laupeus mesenaatteimme,
jotka meitä täällä suojelee!
12. 12
VII
Pereat tristitia,
Pereant osores.
Pereat diabolus,
Quivis antiburschius
Atque irrisores.
VIII
Quis confluxus
hodie Academicorum?
E longinquo convenerunt,
Protinusque successerunt
In commune forum.
IX
Vivat nostra societas,
Vivant studiosi;
Crescat una veritas
Floreat fraternitas
Patriae prosperitas.
X
Alma Mater floreat,
Quae nos educavit;
Caros et commilitones,
Dissitas in regiones
Sparsos, congregavit
7.
Kadotkoon pois ikävyys,
kadotkoot vihanpitäjät!
Kadotkoon myös saatana,
toveruuden kaataja,
sekä pilkkaajat ja riivaajat!
8.
Mistä tulleet tänne on
nämä akateemikot?
Pitkän matkaa kulkeneet,
kaukaa tänne matkanneet,
yhteen kerran vielä päästäkseen.
9.
Eläköön ain’ toveruus,
eläkööt opinhalukkaat!
Totuus yhteen kasvakoon,
veljeytemme loistakoon,
sekä isänmaamme menestys!
10.
Äiti Armas kukitkaa,
meidät hän sai kasvattaa!
Ystävät pois kaikonneet
muille maille hajanneet,
meidät kerran sai hän yhdistää.
13. 13
Kuten johdannossa mainitsin, kääntäjän teh-
tävä ei ollut kielen suhteen helppo. On täyty-
nyt valita sopiva linja 1700-luvun saksalais-
ten veljeskuntien ja 2000-luvun moniarvoisen
Suomen väliltä. Yhtäältä olen halunnut nou-
dattaa alkutekstin tehokeinoja, toistoja ja san-
ajärjestystä, mutta toisaalta määrämittaisessa
runoudessa, jota sävelmään sijoitettu laulu on,
täytyy kuunnella sävelmää, välttää lyhyiden ta-
vujen sijoittamista pitkille sävelille sekä asettaa
painolliset tavut niille paikoille, jotka melodia
edellyttää.
Olen valinnut suomennoksessa kohtuullisen
konservatiivisen linjan ollen uskollinen alkutekstin
ympäristölle, sukupuolirooleille, sanavalinnoille ja
rakenteelle. Käännöksessä olen pyrkinyt hyvään
suomen kieleen kuitenkin sellaisella vanhahtaval-
la otteella, joka mielestäni sopii tällaiseen arvok-
kaissakin tilaisuuksissa esitettävään parodiseen
lauluun. Toisinaan sävelmän kannalta olisi saatta-
nut olla luontevampaakin korvata monikon 1. per-
soonan imperatiivi puhekielisellä passiivilla, mut-
ta tämä olisi edellyttänyt kokonaisvaltaista tyylin
vaihtoa. Eräitä ilmaisuja olen sovittanut suomalai-
seen kontekstiin, sillä esimerkiksi antiikin manala-
käsitykset taikka saksalaiset burschenschaftit eivät
liene suomalaiselle yleisölle kovin tuttuja.
Sävelmä itsessään ei onneksi ole erityisen
monimutkainen, ja sekä suomen että latinan sanat
sopivat siihen kohtuullisen hyvin. Melodian luon-
nollinen painotus sijoittuu pääasiassa ensi tavulle,
mikä sopii suomen kieleen paremmin kuin hyvin.
Hankaluuksia tässä on tuottanut eläköön-huudon
sovittaminen rytmiin, koska sen ensi tavut edel-
lyttäisivät kahta lyhyttä nuottia säkeen alkuun.
Parempaakaan ilmaisua en löytänyt, sillä en ha-
lunnut vaihtaa näitä kansallisia ilmaisuja laina-
peräisiin hurraa-huutoihin.
Ensimmäisessä säkeistössä alun ”iloitkaam-
me siis niin kauan kuin olemme nuoria” osoittau-
tui suomentajan painajaiseksi. Suomessa ei ole
latinan dum-konjuktion kaltaista kätevää tempo-
raalilauseen aloittajaa, minkä johdosta olen tyy-
tynyt korvaamaan sivulauseen lauseenvastikkeel-
la. Nuoruutta ja vanhuutta käsittelevien säkeiden
aloittaminen jälkeen-prepositiolla olisi minusta
ollut kankea vaihtoehto, minkä vuoksi päädyin
3. Kommentaari
ratkaisuun, jossa kaksi elämänvaihetta vain ly-
hyesti esitetään peräkkäin.
Toisen säkeistön aloitus ”missä ovat he, jot-
ka ennen meitä maan päällä olivat” ei ole ensim-
mäistä säkeistöä helpompi. Tässäkin sivulauseen
korvaaminen ytimekkäämällä versiolla on osoit-
tautunut tarpeelliseksi. Ennen meitä eläneiden
olinpaikat superi ja inferi periytyvät roomalai-
seen maailmankuvaan, jossa maanpään lisäksi
oli sen ylinen (super) ja alinen (infer) maailma.
Lienee syytä olettaa, että säkeistön kirjoitusai-
kana 1700-luvulla tai edes sen esiversion aikana
1200-luvulla antiikin maailmankuva oli läsnä lä-
hinnä termeissä, jotka epäilemättä tulkittiin kris-
tillisesti. Tämän olen siksi valinnut myös suomen-
noksen periaatteeksi, vaikka esimerkiksi myös
tuonela olisi ollut ilmaisun ”ad inferos” käännök-
senä mahdollinen.
Kolmannessa säkeistössä ei käännösteknises-
ti ole mitään kummallista. Sen sisältö lienee edelli-
sen säkeistön tapaan laulun varhaisinta ainesta ja
päättää kolmen ensimmäisen säkeistön muodos-
taman elämän lyhyydestä kertovan ytimen. Tämän
jälkeen siirrytään kiitososioon yliopiston, naisten
ja valtion puolesta.
Kaikkia kolmea seuraavaa säkeistöä sävyt-
tää edellä mainittu eläköön-huudon hankala so-
vittaminen sävelmään. Hankaluuksia se aiheuttaa
myös siinä, että akatemian tai yliopiston mahdut-
taminen neljännen säkeistön ensimmäisen säkeen
tavuihin on vaikeaa. Edellisen suomentajan rat-
kaisu ”yl’opisto” meni jo minunkin kielellisen sie-
tokykyni ylitse. Kolmannessa ja neljännessä sä-
keistössä mainitut ”jok’ikiset jäsenet” ovat myös
suomentajalle haastavia. Niillä lienee alun perin
tarkoitettu jokaista opiskelijaa sekä näiden muo-
dostamia korporaatioita, kuten veljeskuntia. Näille
on kuitenkin ollut vaikea keksiä järkevää suomen-
nosta. Edellisen suomentajan ”veteraanit, fuksit,
civikset ja beaanit” ovat saaneet jäädä erottele-
matta alkutekstin mukaisesti. Säkeistön olisi toki
voinut suomentaa myös kokonaan ilman akatee-
mista kontekstia puhumalla esimerkiksi opinah-
joista ja sen opettajista. Tämä olisi ehkä ollut kui-
tenkin liiallista irtautumista laulun alkuperäisestä
kontekstista.
14. 14
Viides säkeistö on omistettu naissukupuolel-
le, mikä postmodernina aikana on sekä ilmaisujen
sopivuuden että koko sukupuolittuneen ajattelun
kannalta kiperä käännöstehtävä. Olisi ollut mah-
dollista kääntää säkeistön neidot ja vaimot suku-
puolineutraalisti nuoriksi ja puolisoiksi, mikä olisi
tuonut laulua enemmän tähän päivään, jossa yli-
opistoissakin enemmistö on naispuolisia. Toisaalta
näen laulun oman aikansa lapsena ja viidennessä
säkeistössä naiseuden ylistyksen harmittomana
kumpaakin sukupuolta kohtaan. Kääntäjälle eri-
tyisesti neitsyet (virgines) on hankala käännettävä
erityisesti kun se asetetaan vastakohtaan vaimo-
jen (mulieres) kanssa. Naimaton nainen ja neit-
syt tyypillisesti 1700-luvulla lienevät olleet sama
asia toisin kuin nykyään. Säkeistön suorat adjek-
tiivit ”helpoista ja suloisista” neidoista sekä ”hy-
vistä ja työteliäistä” vaimoista voidaan myös tul-
kita loukkaaviksi. Tässä olen pyrkinyt säkeistön
hengen mukaisesti löytämään kohteliaat ja ylis-
tävät ilmaisut leimaavien tilalle. Tulipa sepitettyä
yksi vanhahtavankuuloinen uudissanakin, nimit-
täin kernasmieli latinan termin facilis vastineeksi.
Kuudes säkeistö päättää kiitossäkeistöjen sar-
jan valtion ja sen päämiehen ylistykseen. Monar-
kia kuultaa läpi sanoissa ”eläköön myös valtio ja se
joka sitä hallitsee”. Latinan civitas on termi, jonka
kääntäminen on vaikeaa, koska sillä tarkoitettua
kaupunkivaltiota ei enää ole olemassa. Kooltaan
civitas lienee ollut kuin kaupunki, urbs, hallinnol-
taan taas kuin valtio, res publica (yhteinen asia).
Toisaalta myöhempi kehityshistoria osoittaa yh-
teyden nykykielten kaupunkia tarkoittaviin sanoi-
hin city ja città. Näin sana lienee ymmärretty myös
1700-luvulla, minkä johdosta käänsin sen kotipai-
kaksi. Tämän jälkeen ylistetään vielä mesenaatteja,
jotka ovat saaneet nimensä runoilija Quintus Ho-
ratius Flaccuksen (65 eKr. – 8. jKr.) varakkaasta
tukijasta Gaius Cilnius Maecenaasta (n. 70 eKr. –
8. jKr). Tässä kaksi tulkintaa on mahdollista: yh-
täältä voitaneen tarkoittaa yhteiskuntaa tukevia
jalomielisiä lahjoittajia, toisaalta taas niitä, jotka
taloudellisella tuellaan mahdollistavat laulua lau-
lavien opiskelijoiden opinnot ja riennot. Edelli-
sen tulkinnan mukaan laulettaisiin ilmeisestikin
opiskelupaikkakunnasta ja sen tukijoista, joiden
vauraudelle yliopiston toiminta perustuu. Jälkim-
mäisessä tapauksessa mesenaatit rinnastuisivat
luontevammin opiskelijan omaan kotipaikkaan,
jonka taloudellinen tuki on ollut laulun kirjoitus-
aikana opiskelijalle välttämätön. Olisihan tämän
voinut opintotueksikin kääntää.
Seitsemännessä säkeistössä, joka päättää lau-
lun eurooppalaisen osan, kehotetaan kaikkia su-
rumielisiä ja ryppyotsaisia heivaamaan kielteiset
tunteensa pois sielunvihollisen ja veljeydenhajot-
tajan eli antiburschiuksen keralla. Näissäkin kään-
täjä joutuu tekemään linjauksia. Latinan diabolus,
johtuu kreikan sanasta διάβολος, joka merkitsee
erilleenheittäjää, hajottajaa. Uudesta testamentis-
ta alkaen sillä on tarkoitettu paholaista eli Vanhan
testamentin syyttäjää merkitsevää saatanaa. Eri-
tyisen uskonnollisessa merkityksessä sana tuskin
tässä laulussa kuitenkaan on, pikemminkin joko
merkitsemässä veijarimaista piruhahmoa tai yleis-
nimikkeenä erilaisille riidankylväjille, joita voisi
vaikka kutsuakin saatanoiksi. Tämä merkitys sopi-
si hyvin yhteen toveruuden kaatajaksi nimeämäni
antiburschiuksen kanssa. Tuo sana on sitaattilai-
nana selkeimmin 1700-luvun saksalainen tuonti-
tavara muuten varsin latinalaisiin laulunsäkeisiin.
Viimeiset kolme säkeistöä, kuten todettua,
ovat syntyneet Amerikan mantereella eikä nii-
tä juurikaan tunneta Euroopassa. Niiden sisältö
on alumnihenkinen – ne lienee kirjoitettu juh-
laan, jossa hajalleen muuttaneet yliopiston kas-
vatit (alumnus) ovat kokoontuneet yhteen rakas-
tamansa äitiyliopiston helmoihin. Tätä kuvataan
kahdeksannen säkeistön pitkinä matkoina kohti
yhteistä kokoontumista ja yhdeksännen säkeistön
ylistyksenä aikaiselle opiskelulle sekä toveruudelle.
Yhdeksännen säkeistön ensimmäisen sä-
keen sana societas on jälleen monitulkintainen.
Se pohjautuu seuralaista, kumppania tai jäsentä
merkitsevään sanaan socius, josta johtuvat myös
seurallista merkitsevä sosiaalinen ja yhteiskuntaa
tarkoittava society. Yhdistysmuotoinen seura olisi
myös yksi societas-termin mahdollinen suomen-
nos. Tässä kuitenkin tarkoitettaneen puhtaasti ih-
mistenvälistä, sosiaalista yhteyttä, joka yhteisen
historian pohjalta kestää erkaantumisenkin ajat.
Viimeinen eli kymmenes säkeistö päättää lau-
lun kiitokseen Armaalle Äidille (alma mater) eli
lempeälle, kasvattavalle yliopistolle, jonka siipien
suojaan alumnit ovat saaneet kokoontua. Toveruu-
den yhteinen muisto on yliopistoyhteisön aikaan-
saannosta ja samalla yliopisto on tarjonnut eväät
itsenäiseen elämään, toiminut eräänlaisena aikuis-
tumisriittinä. Riimin johdosta olen korvannut jus-
siivisen kukitkoon-ilmaisun vastaavalla tovereihin
kohdistuvalla imperatiivilla, mikä ei toki ole aivan
sama asia kuin se, että Armas Äiti jatkaisi kukki-
mistaan aivan itsenäisesti.
15. 15
von Fallersleben, Hoffman (1872). Gaudeamus
igitur – Eine Studie. Halle.
Kindleben, Christian W. (1781). Studentenlie-
der. Aus der hinterlassenen Papieren eines
unglücklichen Philosophen Florido genannt,
gesammlet und verbessert von C. W. K.
Leupold, Hermann (1962). Ubi sunt qui
ante nos in hoc mundo fuere? Urpsrung und
Geschichte des Gaudeamus igitur. Einst und
Jetzt, 7, 5–44.
Porter, John Andrew (2002). Gaudeamus igi-
tur. Chorsatz: John Andrew Porter. Heidelberg.
Randolph, Charles B. (1912). Three Latin Stu-
dents’s Songs. The Classical Journal, 7:7,
291–305.
Schiff, Judith (2009). For a Song. Yale Alumni
Magazine. Jul/Aug 2009.
Songs of Yale (1853). University of Yale.
Wiesmann, Peter (1972). Ubi iam fuere – Stu-
die zur Entstehungsgeschichte der Akade-
mikerhymne ”Gaudeamus igitur”. Chur. P.
Wiesmann.
Kirjallisuus
16. Obissed et eum hitibust que corempe rspiderio mos sa
explia nullabo. Doloriae pe laborem aut volorrum velit
duntibusae pliqui officat officit aquidig endant molessint.
Ciantion coruptati rerum qui dus delisti dolectas esti
omnis ex eumqui optassinimet atio. Udit et explabo
rumquibus, et liqui opta volectios moluptate aut pedi
duntia quam, ut moluptatus, consequi adist, que sinus
audit repra quist liquod maximus apitempedios eum sit
magnis nosam rem aborerume volupti tem voluptam
eum dipsustiis et fugitis autat eos incto tem laborrore
nonsed et laborep erferunt. Omniae explaut assimo tene
porepedit odigenis reperi omnim re nis dolum fuga.
Est eiur magnatem fuga. Lupta sinctus dolupta simet
et vitaquos qui bere volorpo reperci endus, inumet ped
molor sit quistis dolenda di voloria volupta volorum
earum aut ditias voluptatque ditate nonet officimint liae
commod etur, vellant harumqui qui alignimporia sa qui
aut officiunt aut aute si omnimendae si occulpa runtiam
vendamust, senduscius senderior as del intusan totae.
Nem auteni dollorerum explat.
ISBN: 978-952-5282-33-7 | ISSN: 2341-7307
www.otus.fi
De brevitate vitae eli Gaudeamus igitur on yksi
tunnetuimpia ylioppilaslauluja. Sitä lauletaan erilaisissa
akateemisissa tilaisuuksissa ympäri maailman ja
Suomessa se on tunnettu erityisesti ylioppilasjuhlien
lauluna. Harva kuitenkaan tuntee laulun historiaa tai
ymmärtää laulun vivahteikkaita sanoja. Tähän mennessä
Lyhyestä elämästä ei ole ollut saatavilla täydellistä
suomennosta eikä muutenkaan juuri suomenkielistä
historiaa ja tapatietoutta. Täyttäessään 25 vuotta
Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus haluaa
edistää laajalle levinneen kulttuuriperinnön tuntemusta
julkaisemalla suomennoksen tästä parodisesta
juomalaulusta. Alkukielelle uskollinen ja sävelmään
sopiva käännös on helppo käyttää latinankielisen tekstin
rinnalla. Mukana ovat myös aiemmin suomentamattomat
kolme amerikkalaisperäistä säkeistöä.
Siispä kaikki, riemuitkaam’!
ISBN: 978-952-5282-43-6
ISSN: 2341-7307 Otus – julkaisuja
www.otus.fi
