Successfully reported this slideshow.
We use your LinkedIn profile and activity data to personalize ads and to show you more relevant ads. You can change your ad preferences anytime.
MONITULOISET
Korkeakouluopiskelijoiden
tulonlähteet ja kokemus
toimeentulosta erilaisissa
elämäntilanteissa
Janne Mikkonen...
Copyright:
Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus
Jussi Junni
Julkaisija:
Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Ot...
MONITULOISET
Korkeakouluopiskelijoiden
tulonlähteet ja kokemus
toimeentulosta erilaisissa
elämäntilanteissa
Janne Mikkonen...
4
5
Ylioppilaslaulujen joukosta Elämän lyhyydestä
(De brevitate vitae) eli tutummin Gaudeamus
igitur lienee varmasti tutuin ...
6
brevis est) tai valtiota kiittävän kuudennen sä-
keistön (Vivat et res publica). Moni saattaakin
yllättyä tiedosta että ...
Esipuhe	5
1. Johdanto	 9
2. Elämän lyhyydestä latinaksi ja suomeksi	 11
3. Kommentaari	 13
Kirjallisuus	15
Sisällysluettelo
8
9
De brevitate vitae eli Elämän lyhyydestä il-
mestyi ensimmäisen kerran Christian Wilhelm
Kindlebenin (1748–1785) toimitt...
10
Jossakin vaiheessa näiden kahden säkeistön väliin
on kirjoitettu vielä yksi, toveruutta, opinhalua ja
yhteistä totuutta...
11
I
Gaudeamus igitur
Iuvenes dum sumus.
Post iucundam iuventutem
Post molestam senectutem
Nos habebit humus.
II
Ubi sunt ...
12
VII
Pereat tristitia,
Pereant osores.
Pereat diabolus,
Quivis antiburschius
Atque irrisores.
VIII
Quis confluxus
hodie ...
13
Kuten johdannossa mainitsin, kääntäjän teh-
tävä ei ollut kielen suhteen helppo. On täyty-
nyt valita sopiva linja 1700...
14
Viides säkeistö on omistettu naissukupuolel-
le, mikä postmodernina aikana on sekä ilmaisujen
sopivuuden että koko suku...
15
von Fallersleben, Hoffman (1872). Gaudeamus
igitur – Eine Studie. Halle.
Kindleben, Christian W. (1781). Studentenlie-
...
Obissed et eum hitibust que corempe rspiderio mos sa
explia nullabo. Doloriae pe laborem aut volorrum velit
duntibusae pli...
Upcoming SlideShare
Loading in …5
×

Lyhyestä elämästä. Gaudeamus igitur uudesti suomennettuna.

1,218 views

Published on

Published in: Entertainment & Humor
  • Be the first to comment

  • Be the first to like this

Lyhyestä elämästä. Gaudeamus igitur uudesti suomennettuna.

  1. 1. MONITULOISET Korkeakouluopiskelijoiden tulonlähteet ja kokemus toimeentulosta erilaisissa elämäntilanteissa Janne Mikkonen Elina Lavikainen Juhani Saari Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus 40/2013 LYHYESTÄ ELÄMÄSTÄ Gaudeamus igitur uudesti suomennettuna Jussi Junni Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus 46/2014
  2. 2. Copyright: Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus Jussi Junni Julkaisija: Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus Lapinrinne 2 00180 HELSINKI www.otus.fi ISBN: 978-952-5282-43-6 ISSN: 2341-7307 Otus – julkaisuja
  3. 3. MONITULOISET Korkeakouluopiskelijoiden tulonlähteet ja kokemus toimeentulosta erilaisissa elämäntilanteissa Janne Mikkonen Elina Lavikainen Juhani Saari Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus 40/2013 LYHYESTÄ ELÄMÄSTÄ Gaudeamus igitur uudesti suomennettuna Jussi Junni Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus 46/2014
  4. 4. 4
  5. 5. 5 Ylioppilaslaulujen joukosta Elämän lyhyydestä (De brevitate vitae) eli tutummin Gaudeamus igitur lienee varmasti tutuin ja rakastetuin. Sen ilonpirskeinen sävel soi jokaisessa ylioppilas- juhlassa kautta koko valtakunnan ja samalla se on olennainen osa perinteistä akateemista juh- lakulttuuria. Sen asema ei ole vain suomalainen erikoisuus vaan laulua lauletaan akateemisissa juhlissa, erityisesti valmistujaisissa ympäri Eu- roopan. Onpa sen sävelmä Opiskelijoiden kan- sainvälisen urheiluliiton eli FISU:n (Internatio- nal University Sports Federation / Fédération internationale du sport universitaire) virallinen hymni. Johannes Brahms puolestaan on sävel- tänyt pompööttisen Akateemisen alkusoittonsa juuri tämän laulun melodialle. Elämän lyhyydestä kertovan laulun juuret ulottuvat toisen ja kolmannen säkeistön osalta keskiajalle, vuoteen 1267 saakka. Laulun nimi on vielä tätäkin vanhempi. Se on näet sama kuin nuoremmaksi kutsutun Lucius Annaeus Senecan (4 eKr.–65 jKr.) ystävälleen Pom- peius Paulinukselle vuosien 49–55 välillä kir- joittaman teoksen, jonka opetus on, että mikä tahansa elämän pituus on riittävä, jos elämä vain on eletty viisaasti. Ensimmäisen kerran koko laulu esiintyy kokoonpantuna Christian Wilhelm Kindlebenin (1748–1785) toimitta- massa laulukirjassa Studentenlieder: Aus den hinterlassenen Papieren eines unglücklichen Philosophen Florido genannt (Ylioppilaslau- luja: Erään onnettoman filosofi Floridon jäl- keensäjättämistä papereista nimetty) vuodelta 1781 ilmeisesti toimittajan itsensä viimeistele- mänä. Tämän jälkeen laulu on levinnyt yliopis- topiireissä halki Euroopan, Suomeenkin ilmei- sesti heti 1800-luvulle tultaessa. Esipuhe Sanoiltaan laulu on satiirinen, elämän ly- hyyttä korostava mutta samalla sen iloja ylis- tävä ja ihmisyhteisöistä kiitollinen. Alun perin se on ollut juomalaulu – jota se toki on tänäkin päivänä – ja edelleen sen parodinen sävy kuu- luu kirkkaana perusvireenä koko myöhemmäs- sä juomalaulukulttuurissa. Laulun sanallinen ilmaisu on kuitenkin kaunista ja pehmeää: sen sanoma on verhottu iloiseen, humoristiseen ja ylistävään asuun. Poissa on kokonaan monien uudempien juomalaulujen härskiys ja ruokot- tomuus. Muutamia vastaavia timantteja ovat mielestäni 1800-luvun alusta peräisin oleva Vanhan pojan muistelu (Rückblick eines alten Burschen) sekä Unto Kupiaisen (1909–1961) sanoittama Teinilaulu, joka ilmestyi Ylioppilas- lehden vappunumerossa vuonna 1935. Näiden ohella mainitsemisen arvoinen helmi on myös Ikuisen teekkarin laulu, jonka sanat lienevät peräisin 1920-luvun alkupuolelta. Monisäkeisistä lauluista tunnetaan usein vain muutama säkeistö. Enkelistä taivaan lauletaan tavallisimmin värssystöt 1, 2 ja 10, Maamme 11 jakeistosta vain ensimmäinen ja viimeinen. Tästä tuntemattomuudesta kärsii myös Lyhyestä elämästä. Sen säkeistöistä kaksi, nimittäin nuoruuden ilosta puhuva ensimmäi- nen (Gaudeamus igitur) sekä yliopistolle omis- tettu neljäs (Vivat academia) ovat yleisimmät ylioppilasjuhlissa kuullut sanat. Akateemisis- sa juhlissa tavallisia ovat näiden lisäksi naisia ylistävä viides säkeistö (Vivant omnes virgi- nes) sekä surun ja pirun karkottava seitsemäs säkeistö (Pereat tristitia). Vain joskus harvoin saa kuulla esivanhempien kohtaloa ihmettele- vän toisen (Ubi sunt qui ante nos), elämän ly- hyydestä varoittavan kolmannen (Vita nostra
  6. 6. 6 brevis est) tai valtiota kiittävän kuudennen sä- keistön (Vivat et res publica). Moni saattaakin yllättyä tiedosta että laulu jatkuu vielä yhtei- sen kokoontumisen ihmettelyllä kahdeksan- nessa (Quis confluxus hodie) sekä toveruuden ylistämisellä yhdeksännessä säkeistössä (Vivat nostra societas) ja päättyy kiitokselle yliopis- ton kasvatuksesta (Alma Mater floreat). Elämän lyhyydestä jää terävin kärki pois jos sen sanoja ei ymmärrä. Pro exercitio -ko- keen jääminen pois yliopistoista on merkinnyt sitä, että latinan taitajia on yhä vähemmän ja sanojen merkitys aina vain enemmän hämä- rän peitossa. Tässä on haitaksi myös se, ettei laulusta ennen tätä teosta ole ollut saatavissa kunnollista suomennosta. Hj. Nortamon (1860–1931) postuumisti vuonna 1933 julkais- tu vanhahtava suomennos on paitsi epätäydelli- nen myös valitettavasti jäänyt suurelle yleisöl- le tuntemattomaksi. Toivon että käsillä olevan uuden suomennoksen kohtalo olisi toinen. Nyt Elämän lyhyydestä ilmestyy ensim- mäisen kerran suomen kielelle käännettynä täydellisenä kaikkien säkeistöjen osalta. Kiitos tästä kuuluu sekä Helsingin yliopistolle, joka on minua kouluttanut elävän kuolleen kielen saloihin, sekä Opiskelun ja koulutuksen tutki- mussäätiölle, joka on ottanut suomennoksen julkaistavaksi sarjassaan. Siispä kaikki riemuit- kaam’, gaudeamus igitur! Helsingissä tuhkakeskiviikkona maaliskuun 5. päivänä 2014 Jussi Junni suomentaja
  7. 7. Esipuhe 5 1. Johdanto 9 2. Elämän lyhyydestä latinaksi ja suomeksi 11 3. Kommentaari 13 Kirjallisuus 15 Sisällysluettelo
  8. 8. 8
  9. 9. 9 De brevitate vitae eli Elämän lyhyydestä il- mestyi ensimmäisen kerran Christian Wilhelm Kindlebenin (1748–1785) toimittamassa laulu- kirjassa Studentenlieder: Aus der hinterlasse- nen Papieren eines unglücklichen Philosophen Florido genannt (Ylioppilaslauluja: Erään on- nettoman filosofi Floridon jälkeensäjättämis- tä papereista nimetty) vuodelta 1781. Tuo teos lienee ensimmäinen painotuote, johon on yli- päätään koottu – ja ilmeisesti varsin kattavas- ti – siihenastinen lauluperinne. Florido on yksi kirjailija Kindlebenin nimimerkeistä, mikä ker- tonee siitä, että Kindlebenin panos suullisen perinteen ylösmerkitsijänä ja muokkaajana lie- nee ollut merkittävä. Köyhästä perheestä kotoisin ollut Kindleben opiskeli evankelista teologiaa Friedrichin yliopis- tossa Hallessa. Ammatiltaan hän toimi pappina, opettajana ja kirjailijana. Hän siirtyi 1770-luvun lopulla opiskelemaan Wittenbergiin, josta hän valmistui vuonna 1779. Toimiessaan tämän jäl- keen Hallessa dosenttina hän julkaisi vuonna 1781 sekä opiskelijaelämän sanakirjan että jo mainit- semamme laulukokoelman, jonka tekstit hän on mitä ilmeisimmin toimittanut itse. Kokoelmallaan Kindleben raivostutti Hallen viranomaiset, minkä johdosta hänet karkotettiin kaupungista ja hänen teoksensa takavarikoitiin. Kindlebenin kirjailija- nura ei jäänyt järin pitkäksi, sillä hän kuoli vain 37-vuotiaana vuonna 1785 Jenassa. Elämän lyhyydestä kertovan laulun juuret varhaisin kerrostuma on peräisin keskiajalta, sil- lä säkeistöjen esiversiot ovat säilyneet eräässä Pa- riisin yliopistossa säilytettävässä vuodelta 1267 peräisin olevassa käsikirjoituksessa. Kolmannen säkeistön alku on tässä jo lähes sanasta sanaan: Ubi sunt qui ante nos in hoc mundo fuere? Tuol- loin käytetyistä sävelistä meillä ei tietenkään ole mitään tietoa, vaan sävelmä on mitä ilmeisimmin 1. Johdanto peräisin 1700-luvun alkupuolelta, jolloin De bre- vitate vitae lienee kirjoitettu kolmen ensimmäisen säkeistön osalta. Laulusta on 1700-luvun puolivälissä ollut liik- keellä useita versioita. Kolme ensimmäistä säkeis- töä on lähellä nykymuotoa ollut olemassa muun muassa vapaaherra Albrecht Ernst Friedrich von Crailsheimilta peräisin olevassa käsikirjoitukses- sa, jota säilytetään Berliinissä. Kielissä ja Jenassa 1740-luvulla opiskelleelta Reyher-nimiseltä hen- kilöltä on jäänyt jäljelle versio, jossa ovat myös nykyinen neljäs ja viides säkeistö. Tällöin laulu on ilmeisesti jo ollut opiskelijoiden lauluna, mitä osoittaa sekin että vuoden 1720 tienoilla muuan Günther aloitti ylioppilaslaulunsa säkeellä Brü- der! lasst uns lustig sein. Seitsemännen säkeistön tapaamme ensimmäisen kerran Jenan yliopistossa säilyneessä paperissa vuodelta 1776. Seitsemän säkeistöä nykymuodossaan ovat siis peräisin vuodelta 1781. Kindlebenin omasta kynästä lienee peräisin kuudes säkeistö, joka ylis- tää valtiota ja sen hallitsijaa. Muita säkeistöjä hän on toimittanut ja yhtenäistänyt. Näin syntynyt on syntynyt kokonaisuus, jossa ensimmäiset kolme säkeistöä kertovat elämän lyhyydestä, seuraavat kolme ylistävät yliopistoa, naisia ja valtiota ja vii- meinen puolestaan keskittyy surun ja vihan kar- kottamiseen toveruuden keskuudesta. Eurooppa- lainen versio laulusta päättyy tähän. Laulu lienee levinnyt varsin nopeasti myös valtameren ylitse Pohjois-Amerikkaan ja kehitty- nyt siellä edelleen. Vuonna 1853 julkaistiin Yh- dysvaltain ensimmäinen opiskelijalaulukirja Son- gs of Yale, jossa Elämän lyhyydestä oli saanut kaksi uutta säkeistöä, nykyisistä kahdeksannen ja kymmenennen. Nämä lienee kirjoitettu alun perin jonkinlaista alumnitapaamista varten, sillä niiden sisältö henkii yhteisen historian kokeneiden ja sit- temmin erkaantuneiden toverien yhteenpaluuta.
  10. 10. 10 Jossakin vaiheessa näiden kahden säkeistön väliin on kirjoitettu vielä yksi, toveruutta, opinhalua ja yhteistä totuutta ylistävä yhdeksäs säkeistö. Sen al- kuperä näyttää olevan tutkimukselle tuntematon, mutta sen on syytä olettaa olevan peräisin edelleen Pohjois-Amerikasta. Nämä kolme viimeistä säkeis- töä eivät näet ole käytettyjä Euroopassa, minkä johdosta kolmikko lienee kokonaisuudessaan kir- joitettu Uudella mantereella. Yale ei kuitenkaan vaikuta yhdeksännen säkeistön syntypaikalta, sil- lä säkeistö ei edelleenkään ole osa Yalen yliopis- ton laulukirjaa. Sävelmä itsessään lienee peräisin jo 1700-lu- vun puolelta, viimeistään kuitenkin 1800-luvulta. Siitäkin on liikkeellä erilaisia versioita, joista meil- lä Suomessa laulettu on sama kuin John Andrew Porterin vuodelta 2002 peräisin olevassa neliää- nisessä partituurissa. Laulettaessa ensimmäiset kaksi sävelparia toistetaan ennen kolmanteen ja neljänteen siirtymistä ja lopuksi vielä viimeinen säe kerrataan. Muutaman sanan voisi lausua lauluun Suo- messa liittyvästä tapakulttuurista. Useimmiten laulusta kuulee ylioppilasjuhlissa laulettavat en- simmäisen ja neljännen säkeistön. Akateemisissa pöytäjuhlissa myös viides ja seitsemäs ovat taval- lisia, kuudes on puolestaan jossain määrin harvi- naisempi, mutta arvokkaammissa juhlissa sekin on mukana. Toista ja kolmatta säkeistöä lauletaan selvästi vähemmän. Olisiko syynä se, että niihin ei liity erityisiä sisältöä korostavia liikkeitä, ku- ten neljänteen, viidenteen, kuudenteen ja seitse- mänteen säkeistöön? Kolmea viimeistä säkeistöä ei Suomessa juuri tavata. Tapana on, että neljännessä, viidennessä ja kuudennessa säkeistössä noustaan seisomaan ylis- tettävien kunniaksi. Neljännessä säkeistössä (Vi- vat academia) perinteisesti yliopiston professorit, usein myös muuhun opetushenkilökuntaan kuulu- vat saavat istua, viidennessä (Vivat omnes virgi- nes) puolestaan kaikki naispuoliset juhlijat. Kuu- dennessa säkeistössä (Vivat et res publica) taas valtiovallan edustajat – tasavallan presidentti, mi- nisterit ja kansanedustajat – istuvat kiitettävinä. Mainittakoon, että tekniikan ylioppilailla ainakin Otaniemessä neljäs säkeistö on perinteisesti alka- nut Vivat polytechnicum. Omanlaisensa on seitsemäs säkeistö (Pereat tristitia), joka on omistettu manauksille surulli- suutta, vihaa, eripuhaa ja sielunvihollista vastaan. Viimeisessä säkeessä (atque irrisores) on tapana kilisyttää kahvikuppia lusikalla riivaajien karkot- tamiseksi juhlamieltä häiritsemästä. Seuraavassa esitän oman tulkintani siitä, miten Elämän lyhyydestä voisi laulaa suomeksi. Käännösratkaisuja olen perustellut lyhyessä kom- mentaarissa tämän jälkeen.
  11. 11. 11 I Gaudeamus igitur Iuvenes dum sumus. Post iucundam iuventutem Post molestam senectutem Nos habebit humus. II Ubi sunt qui ante nos In mundo fuere? Vadite ad superos Transite in inferos Hos si vis videre. III Vita nostra brevis est Brevi finietur. Venit mors velociter Rapit nos atrociter Nemini parcetur. IV Vivat academia! Vivant professores! Vivat membrum quodlibet; Vivant membra quaelibet; Semper sint in flore. V Vivant omnes virgines Faciles, formosae. Vivant et mulieres Tenerae, amabiles, Bonae, laboriosae. VI Vivat et res publica et qui illam regit. Vivat nostra civitas, Maecenatum caritas Quae nos hic protegit. 2. Elämän lyhyydestä latinaksi ja suomeksi 1. Siispä kaikki, riemuitkaam’ nuoruutemme aikana! Ensin nuoruus iloinen, sitten vanhuus suruinen, viimein haltuun meidät multa saa. 2. Minne lieneet kulkeneet ennen meitä eläneet? Ylös käykää taivaisiin, alas menkää helvettiin, jos te heidät nähdä haluatte. 3. Elon aika lyhyt on, äkisti se lopahtaa. Kuolo saapuu sukkelaan, meidät kaappaa karmeaan, siltä säästyä ei kenkään voi. 4. Eläköön akatemia, eläkööt opettajat! Eläköön jok’ikinen jäsen oppilaitoksen! Vehmasna he olkoot ainiaan! 5. Eläkööt kaikk’ neitoset, kernasmielet, suloiset! Eläkööt myös vaimoset, lempeät ja herttaiset, sekä hyvät että uutterat! 6. Eläköön myös valtio, valtias ja hallinto! Eläköön kotipaikkamme, laupeus mesenaatteimme, jotka meitä täällä suojelee!
  12. 12. 12 VII Pereat tristitia, Pereant osores. Pereat diabolus, Quivis antiburschius Atque irrisores. VIII Quis confluxus hodie Academicorum? E longinquo convenerunt, Protinusque successerunt In commune forum. IX Vivat nostra societas, Vivant studiosi; Crescat una veritas Floreat fraternitas Patriae prosperitas. X Alma Mater floreat, Quae nos educavit; Caros et commilitones, Dissitas in regiones Sparsos, congregavit 7. Kadotkoon pois ikävyys, kadotkoot vihanpitäjät! Kadotkoon myös saatana, toveruuden kaataja, sekä pilkkaajat ja riivaajat! 8. Mistä tulleet tänne on nämä akateemikot? Pitkän matkaa kulkeneet, kaukaa tänne matkanneet, yhteen kerran vielä päästäkseen. 9. Eläköön ain’ toveruus, eläkööt opinhalukkaat! Totuus yhteen kasvakoon, veljeytemme loistakoon, sekä isänmaamme menestys! 10. Äiti Armas kukitkaa, meidät hän sai kasvattaa! Ystävät pois kaikonneet muille maille hajanneet, meidät kerran sai hän yhdistää.
  13. 13. 13 Kuten johdannossa mainitsin, kääntäjän teh- tävä ei ollut kielen suhteen helppo. On täyty- nyt valita sopiva linja 1700-luvun saksalais- ten veljeskuntien ja 2000-luvun moniarvoisen Suomen väliltä. Yhtäältä olen halunnut nou- dattaa alkutekstin tehokeinoja, toistoja ja san- ajärjestystä, mutta toisaalta määrämittaisessa runoudessa, jota sävelmään sijoitettu laulu on, täytyy kuunnella sävelmää, välttää lyhyiden ta- vujen sijoittamista pitkille sävelille sekä asettaa painolliset tavut niille paikoille, jotka melodia edellyttää. Olen valinnut suomennoksessa kohtuullisen konservatiivisen linjan ollen uskollinen alkutekstin ympäristölle, sukupuolirooleille, sanavalinnoille ja rakenteelle. Käännöksessä olen pyrkinyt hyvään suomen kieleen kuitenkin sellaisella vanhahtaval- la otteella, joka mielestäni sopii tällaiseen arvok- kaissakin tilaisuuksissa esitettävään parodiseen lauluun. Toisinaan sävelmän kannalta olisi saatta- nut olla luontevampaakin korvata monikon 1. per- soonan imperatiivi puhekielisellä passiivilla, mut- ta tämä olisi edellyttänyt kokonaisvaltaista tyylin vaihtoa. Eräitä ilmaisuja olen sovittanut suomalai- seen kontekstiin, sillä esimerkiksi antiikin manala- käsitykset taikka saksalaiset burschenschaftit eivät liene suomalaiselle yleisölle kovin tuttuja. Sävelmä itsessään ei onneksi ole erityisen monimutkainen, ja sekä suomen että latinan sanat sopivat siihen kohtuullisen hyvin. Melodian luon- nollinen painotus sijoittuu pääasiassa ensi tavulle, mikä sopii suomen kieleen paremmin kuin hyvin. Hankaluuksia tässä on tuottanut eläköön-huudon sovittaminen rytmiin, koska sen ensi tavut edel- lyttäisivät kahta lyhyttä nuottia säkeen alkuun. Parempaakaan ilmaisua en löytänyt, sillä en ha- lunnut vaihtaa näitä kansallisia ilmaisuja laina- peräisiin hurraa-huutoihin. Ensimmäisessä säkeistössä alun ”iloitkaam- me siis niin kauan kuin olemme nuoria” osoittau- tui suomentajan painajaiseksi. Suomessa ei ole latinan dum-konjuktion kaltaista kätevää tempo- raalilauseen aloittajaa, minkä johdosta olen tyy- tynyt korvaamaan sivulauseen lauseenvastikkeel- la. Nuoruutta ja vanhuutta käsittelevien säkeiden aloittaminen jälkeen-prepositiolla olisi minusta ollut kankea vaihtoehto, minkä vuoksi päädyin 3. Kommentaari ratkaisuun, jossa kaksi elämänvaihetta vain ly- hyesti esitetään peräkkäin. Toisen säkeistön aloitus ”missä ovat he, jot- ka ennen meitä maan päällä olivat” ei ole ensim- mäistä säkeistöä helpompi. Tässäkin sivulauseen korvaaminen ytimekkäämällä versiolla on osoit- tautunut tarpeelliseksi. Ennen meitä eläneiden olinpaikat superi ja inferi periytyvät roomalai- seen maailmankuvaan, jossa maanpään lisäksi oli sen ylinen (super) ja alinen (infer) maailma. Lienee syytä olettaa, että säkeistön kirjoitusai- kana 1700-luvulla tai edes sen esiversion aikana 1200-luvulla antiikin maailmankuva oli läsnä lä- hinnä termeissä, jotka epäilemättä tulkittiin kris- tillisesti. Tämän olen siksi valinnut myös suomen- noksen periaatteeksi, vaikka esimerkiksi myös tuonela olisi ollut ilmaisun ”ad inferos” käännök- senä mahdollinen. Kolmannessa säkeistössä ei käännösteknises- ti ole mitään kummallista. Sen sisältö lienee edelli- sen säkeistön tapaan laulun varhaisinta ainesta ja päättää kolmen ensimmäisen säkeistön muodos- taman elämän lyhyydestä kertovan ytimen. Tämän jälkeen siirrytään kiitososioon yliopiston, naisten ja valtion puolesta. Kaikkia kolmea seuraavaa säkeistöä sävyt- tää edellä mainittu eläköön-huudon hankala so- vittaminen sävelmään. Hankaluuksia se aiheuttaa myös siinä, että akatemian tai yliopiston mahdut- taminen neljännen säkeistön ensimmäisen säkeen tavuihin on vaikeaa. Edellisen suomentajan rat- kaisu ”yl’opisto” meni jo minunkin kielellisen sie- tokykyni ylitse. Kolmannessa ja neljännessä sä- keistössä mainitut ”jok’ikiset jäsenet” ovat myös suomentajalle haastavia. Niillä lienee alun perin tarkoitettu jokaista opiskelijaa sekä näiden muo- dostamia korporaatioita, kuten veljeskuntia. Näille on kuitenkin ollut vaikea keksiä järkevää suomen- nosta. Edellisen suomentajan ”veteraanit, fuksit, civikset ja beaanit” ovat saaneet jäädä erottele- matta alkutekstin mukaisesti. Säkeistön olisi toki voinut suomentaa myös kokonaan ilman akatee- mista kontekstia puhumalla esimerkiksi opinah- joista ja sen opettajista. Tämä olisi ehkä ollut kui- tenkin liiallista irtautumista laulun alkuperäisestä kontekstista.
  14. 14. 14 Viides säkeistö on omistettu naissukupuolel- le, mikä postmodernina aikana on sekä ilmaisujen sopivuuden että koko sukupuolittuneen ajattelun kannalta kiperä käännöstehtävä. Olisi ollut mah- dollista kääntää säkeistön neidot ja vaimot suku- puolineutraalisti nuoriksi ja puolisoiksi, mikä olisi tuonut laulua enemmän tähän päivään, jossa yli- opistoissakin enemmistö on naispuolisia. Toisaalta näen laulun oman aikansa lapsena ja viidennessä säkeistössä naiseuden ylistyksen harmittomana kumpaakin sukupuolta kohtaan. Kääntäjälle eri- tyisesti neitsyet (virgines) on hankala käännettävä erityisesti kun se asetetaan vastakohtaan vaimo- jen (mulieres) kanssa. Naimaton nainen ja neit- syt tyypillisesti 1700-luvulla lienevät olleet sama asia toisin kuin nykyään. Säkeistön suorat adjek- tiivit ”helpoista ja suloisista” neidoista sekä ”hy- vistä ja työteliäistä” vaimoista voidaan myös tul- kita loukkaaviksi. Tässä olen pyrkinyt säkeistön hengen mukaisesti löytämään kohteliaat ja ylis- tävät ilmaisut leimaavien tilalle. Tulipa sepitettyä yksi vanhahtavankuuloinen uudissanakin, nimit- täin kernasmieli latinan termin facilis vastineeksi. Kuudes säkeistö päättää kiitossäkeistöjen sar- jan valtion ja sen päämiehen ylistykseen. Monar- kia kuultaa läpi sanoissa ”eläköön myös valtio ja se joka sitä hallitsee”. Latinan civitas on termi, jonka kääntäminen on vaikeaa, koska sillä tarkoitettua kaupunkivaltiota ei enää ole olemassa. Kooltaan civitas lienee ollut kuin kaupunki, urbs, hallinnol- taan taas kuin valtio, res publica (yhteinen asia). Toisaalta myöhempi kehityshistoria osoittaa yh- teyden nykykielten kaupunkia tarkoittaviin sanoi- hin city ja città. Näin sana lienee ymmärretty myös 1700-luvulla, minkä johdosta käänsin sen kotipai- kaksi. Tämän jälkeen ylistetään vielä mesenaatteja, jotka ovat saaneet nimensä runoilija Quintus Ho- ratius Flaccuksen (65 eKr. – 8. jKr.) varakkaasta tukijasta Gaius Cilnius Maecenaasta (n. 70 eKr. – 8. jKr). Tässä kaksi tulkintaa on mahdollista: yh- täältä voitaneen tarkoittaa yhteiskuntaa tukevia jalomielisiä lahjoittajia, toisaalta taas niitä, jotka taloudellisella tuellaan mahdollistavat laulua lau- lavien opiskelijoiden opinnot ja riennot. Edelli- sen tulkinnan mukaan laulettaisiin ilmeisestikin opiskelupaikkakunnasta ja sen tukijoista, joiden vauraudelle yliopiston toiminta perustuu. Jälkim- mäisessä tapauksessa mesenaatit rinnastuisivat luontevammin opiskelijan omaan kotipaikkaan, jonka taloudellinen tuki on ollut laulun kirjoitus- aikana opiskelijalle välttämätön. Olisihan tämän voinut opintotueksikin kääntää. Seitsemännessä säkeistössä, joka päättää lau- lun eurooppalaisen osan, kehotetaan kaikkia su- rumielisiä ja ryppyotsaisia heivaamaan kielteiset tunteensa pois sielunvihollisen ja veljeydenhajot- tajan eli antiburschiuksen keralla. Näissäkin kään- täjä joutuu tekemään linjauksia. Latinan diabolus, johtuu kreikan sanasta διάβολος, joka merkitsee erilleenheittäjää, hajottajaa. Uudesta testamentis- ta alkaen sillä on tarkoitettu paholaista eli Vanhan testamentin syyttäjää merkitsevää saatanaa. Eri- tyisen uskonnollisessa merkityksessä sana tuskin tässä laulussa kuitenkaan on, pikemminkin joko merkitsemässä veijarimaista piruhahmoa tai yleis- nimikkeenä erilaisille riidankylväjille, joita voisi vaikka kutsuakin saatanoiksi. Tämä merkitys sopi- si hyvin yhteen toveruuden kaatajaksi nimeämäni antiburschiuksen kanssa. Tuo sana on sitaattilai- nana selkeimmin 1700-luvun saksalainen tuonti- tavara muuten varsin latinalaisiin laulunsäkeisiin. Viimeiset kolme säkeistöä, kuten todettua, ovat syntyneet Amerikan mantereella eikä nii- tä juurikaan tunneta Euroopassa. Niiden sisältö on alumnihenkinen – ne lienee kirjoitettu juh- laan, jossa hajalleen muuttaneet yliopiston kas- vatit (alumnus) ovat kokoontuneet yhteen rakas- tamansa äitiyliopiston helmoihin. Tätä kuvataan kahdeksannen säkeistön pitkinä matkoina kohti yhteistä kokoontumista ja yhdeksännen säkeistön ylistyksenä aikaiselle opiskelulle sekä toveruudelle. Yhdeksännen säkeistön ensimmäisen sä- keen sana societas on jälleen monitulkintainen. Se pohjautuu seuralaista, kumppania tai jäsentä merkitsevään sanaan socius, josta johtuvat myös seurallista merkitsevä sosiaalinen ja yhteiskuntaa tarkoittava society. Yhdistysmuotoinen seura olisi myös yksi societas-termin mahdollinen suomen- nos. Tässä kuitenkin tarkoitettaneen puhtaasti ih- mistenvälistä, sosiaalista yhteyttä, joka yhteisen historian pohjalta kestää erkaantumisenkin ajat. Viimeinen eli kymmenes säkeistö päättää lau- lun kiitokseen Armaalle Äidille (alma mater) eli lempeälle, kasvattavalle yliopistolle, jonka siipien suojaan alumnit ovat saaneet kokoontua. Toveruu- den yhteinen muisto on yliopistoyhteisön aikaan- saannosta ja samalla yliopisto on tarjonnut eväät itsenäiseen elämään, toiminut eräänlaisena aikuis- tumisriittinä. Riimin johdosta olen korvannut jus- siivisen kukitkoon-ilmaisun vastaavalla tovereihin kohdistuvalla imperatiivilla, mikä ei toki ole aivan sama asia kuin se, että Armas Äiti jatkaisi kukki- mistaan aivan itsenäisesti.
  15. 15. 15 von Fallersleben, Hoffman (1872). Gaudeamus igitur – Eine Studie. Halle. Kindleben, Christian W. (1781). Studentenlie- der. Aus der hinterlassenen Papieren eines unglücklichen Philosophen Florido genannt, gesammlet und verbessert von C. W. K. Leupold, Hermann (1962). Ubi sunt qui ante nos in hoc mundo fuere? Urpsrung und Geschichte des Gaudeamus igitur. Einst und Jetzt, 7, 5–44. Porter, John Andrew (2002). Gaudeamus igi- tur. Chorsatz: John Andrew Porter. Heidelberg. Randolph, Charles B. (1912). Three Latin Stu- dents’s Songs. The Classical Journal, 7:7, 291–305. Schiff, Judith (2009). For a Song. Yale Alumni Magazine. Jul/Aug 2009. Songs of Yale (1853). University of Yale. Wiesmann, Peter (1972). Ubi iam fuere – Stu- die zur Entstehungsgeschichte der Akade- mikerhymne ”Gaudeamus igitur”. Chur. P. Wiesmann. Kirjallisuus
  16. 16. Obissed et eum hitibust que corempe rspiderio mos sa explia nullabo. Doloriae pe laborem aut volorrum velit duntibusae pliqui officat officit aquidig endant molessint. Ciantion coruptati rerum qui dus delisti dolectas esti omnis ex eumqui optassinimet atio. Udit et explabo rumquibus, et liqui opta volectios moluptate aut pedi duntia quam, ut moluptatus, consequi adist, que sinus audit repra quist liquod maximus apitempedios eum sit magnis nosam rem aborerume volupti tem voluptam eum dipsustiis et fugitis autat eos incto tem laborrore nonsed et laborep erferunt. Omniae explaut assimo tene porepedit odigenis reperi omnim re nis dolum fuga. Est eiur magnatem fuga. Lupta sinctus dolupta simet et vitaquos qui bere volorpo reperci endus, inumet ped molor sit quistis dolenda di voloria volupta volorum earum aut ditias voluptatque ditate nonet officimint liae commod etur, vellant harumqui qui alignimporia sa qui aut officiunt aut aute si omnimendae si occulpa runtiam vendamust, senduscius senderior as del intusan totae. Nem auteni dollorerum explat. ISBN: 978-952-5282-33-7 | ISSN: 2341-7307 www.otus.fi De brevitate vitae eli Gaudeamus igitur on yksi tunnetuimpia ylioppilaslauluja. Sitä lauletaan erilaisissa akateemisissa tilaisuuksissa ympäri maailman ja Suomessa se on tunnettu erityisesti ylioppilasjuhlien lauluna. Harva kuitenkaan tuntee laulun historiaa tai ymmärtää laulun vivahteikkaita sanoja. Tähän mennessä Lyhyestä elämästä ei ole ollut saatavilla täydellistä suomennosta eikä muutenkaan juuri suomenkielistä historiaa ja tapatietoutta. Täyttäessään 25 vuotta Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus haluaa edistää laajalle levinneen kulttuuriperinnön tuntemusta julkaisemalla suomennoksen tästä parodisesta juomalaulusta. Alkukielelle uskollinen ja sävelmään sopiva käännös on helppo käyttää latinankielisen tekstin rinnalla. Mukana ovat myös aiemmin suomentamattomat kolme amerikkalaisperäistä säkeistöä. Siispä kaikki, riemuitkaam’! ISBN: 978-952-5282-43-6 ISSN: 2341-7307 Otus – julkaisuja www.otus.fi

×