Ilmastobarometri

ILMASTOBAROMETRI

SELVITYS SUOMESSA ILMASTONMUUTOKSESTA
KÄYTÄVÄSTÄ JULKISESTA KESKUSTELUSTA
KAHDEKSAN EHDOTUSTA ILMASTOVIESTIJÄLLE

Mikko Rissanen / DIALOG BASIS / 23.02.2012

ILMASTOBAROMETRI: LÄHTÖKOHDAT
Tämä esitys sisältää loppuvuodesta 2012 toteutetun
Ilmastobarometrin keskeiset johtopäätökset sekä niistä
johdetut kahdeksan ehdotusta ilmastoviestijälle.
Kirjallisen aineiston, nettikeskustelujen ja sosiaalisen
median analyysin sekä asiantuntijahaastattelujen avulla
barometrissa vastattiin kolmeen tutkimuskysymykseen:
1. Kuka puhuu Suomessa ilmastonmuutoksesta, missä ja
milloin?
2. Mitkä teemat ovat nousemassa julkisen keskustelun
kohteeksi?
3. Miten ilmastonmuutoksesta kannattaa ja ei kannata
puhua?
Ensisijaisesti Ilmastobarometri palveli valtionhallinnon
ilmastoviestinnän ohjausryhmän ja sen jäsen-
organisaatioiden työtä ilmastoviestinnän kehittämiseksi.
Sen sisältämät ehdotukset on kuitenkin suunnattu kaikille Kuva: Flickr Creative Commons; DonkeyHotey.

ilmastonmuutoksesta käytävään keskusteluun osallistuville
toimijoille – julkisista organisaatioista tavallisiin ihmisiin.

2 ILMASTOBAROMETRI 23.02.2012 Mikko Rissanen

KUVA SUOMALAISESTA ILMASTOKESKUSTELUSTA



Julkiset asiantuntijaorganisaatiot
Kunnat ja kaupungit
Ympäristöjärjestöt
Puolueet
Yritykset
Työnantaja-, työntekijä- ja
etujärjestöt
Media
Bloggarit
Tavalliset ihmiset



• Suomalainen ilmastokeskustelu on nyt
laajempaa kuin koskaan aiemmin.
• Keskustelun laajentuessa ajatus siitä,
mikä itse asiassa on julkista
keskustelua, muuttuu: Näkyvimmät
puheenvuorot eivät aina ole
perustelluimpia tai poliittisesti
painavimpia.
• Esimerkiksi Ilmasto- ja
energiapoliittinen
tulevaisuusselonteko (VNK 2009) ei
käänny sen ilmastokeskustelun
aiheiksi, jota keskustelupalstoilla,
Facebookissa ja Twitterissä käydään.


SUOMALAINEN ILMASTOKESKUSTELU NYT

Vuonna 2013 ilmastonmuutos ei enää ole uutinen.
Google-hakuina mitattuna julkinen kiinnostus
ilmastonmuutosta kohtaan aaltoilee, mutta on ollut
vuodesta 2010 lähtien matalalla (Google Trends 2012).
Samalla ilmastonmuutosta koskeva uutisointi on
myös vähentynyt; myös uutisten ja artikkelien määrä
aaltoilee kuitenkin huomattavasti (Lyytimäki 2012).
Julkinen kiinnostus – haut ja uutiset – näyttää
pitkälti noudattavan Gaussin käyrää, jonka
katkaisevat piikkeinä ajankohtaiset poliittiset
kysymykset sekä sääilmiöt:
• Toistaiseksi leudot talvet, IPCC:n
arviointiraportti 2007, EU:n energia- ja
ilmastopaketti 2008, Kööpenhaminan
ilmastokokous 2009 ja Climategate 2010.
Kuva: Flickr Creative Commons; PhilippHeinrich.



Julkisen kiinnostuksen vaihtelu on
tyypillistä yhteiskunnallisille kysymyksille (Downs 1972).
Kuitenkin ilmastonmuutoksen aseman julkisen
keskustelun kohteena voidaan samalla todeta
muuttuneen.
• Ilmastonmuutos on kokenut “läpäisyefektin“ ja
siirtynyt otsikoista eri yhteyksissä esiin nousevaksi
taustakokonaisuudeksi (Lyytimäki 2012).
• Ilmastonmuutoksesta keskustelunaiheena kertoo
se, keneltä aiheesta kysytään: USA:ssa poliitikot
ja julkkikset ovat nousseet ilmastonmuutoksen
kommentaattoreiksi (Fitzsimmons & Fong 2012).
Ilmastonmuutos on muuttunut laajasti kiinnostavasta
uutisesta asemansa vakiinnuttaneeksi haasteeksi;
muuta yhteiskunnallista keskustelua ohjaavaksi
metakertomukseksi (Neuvonen & Rask 2012).



Viime vuosina ei ole tuotettu
laajaa tutkimustietoa siitä, mitä suomalaiset
ilmastonmuutoksesta tietävät.
Jo vuosia sitten suomalaiset kykenivät varsin hyvin
arvioimaan ilmastonmuutoksen syitä ja seurauksia
(Ekholm ym. 2007).

Kysyttäessä kaksi kolmesta suomalaisesta kertoo
tekevänsä ilmastoystävällisiä kulutusvalintoja
(European Commission 2011). Silti laajoja kuluttajaliikkeitä ei
Suomessa ole havaittavissa, eivätkä yksityisen
kulutuksen päästöt ole merkittävästi alentuneet.
2000-luvun huippuvuosiin verrattuna suomalaisten
huoli ilmastonmuutoksesta on laskenut, joskin viime
vuonna taas noussut (Energiateollisuus 2012).




Suomalaisten ilmastotietoisuuden ruokkimisen kannalta oleellinen
kysymys on, miten ilmastonmuutoksesta tulisi viestiä tilanteessa,
1. jossa tarvittaviin yhteiskunnallisiin ja elintapojen
muutoksiin ei olla vielä päästy,
2. jossa ilmastonmuutos ei enää ole kiinnostava uutinen ja
3. jossa ilmastonmuutos ei huoleta kuluttajia kuin aiemmin?



KESKUSTELUNANALYYSISTA SUOSITUKSIIN

Ilmastobarometri:
Kahdeksan ehdotusta
ilmastoviestijälle



Ehdotus 1:
Hyödynnä läpäisyefektiä – jo
olemassa olevaa tietoa – ja ruoki
keskustelua paikallisista ja
ajankohtaisista asioista.


EHDOTUS 1: PAIKALLISUUS & AJANKOHTAISUUS

Psykologien mukaan ilmastonmuutos tuntuu
liian hitaasti ja liian kaukana hallitakseen julkista
keskustelua pysyvästi saati johtaakseen nopeasti
käyttäytymisen muutoksiin (Alter 2012).
Nyt suurin osa suomalaisesta ilmastoviestinnästä
keskittyy ilmastonmuutoksen hillintään, globaalin
vastuunkannon näkökulmasta.
Syksyllä 2012 keskustelu Talvivaaran
ympäristötuhoista ja Sandy-hirmumyrskyä koskeva
uutisointi osoittivat suomalaisessa yhteiskunnassa
olevan potentiaalia keskustella ajankohtaisista ja
paikallisista ympäristökysymyksistä.
Tutkimusessa haastateltujen median ammattilaisten
mukaan juuri ilmastonmuutoksen ajankohtaisista ja
paikallisista ilmenemismuodoista olisi helppo
uutisoida lukijoita kiinnostavalla tavalla.
Kuvat: Flickr Creative Commons;:Brian Birke; Greenpeace / Aino Tuomi-Nikula.


EHDOTUS 1: PAIKALLISUUS & AJANKOHTAISUUS

Sään ääri-ilmiöt ja ennätykset ovat tilaisuuksia
nostaa ilmastonmuutos taas keskusteluihin.
Paikallisten riskien kautta voidaan puhua myös
ilmastonmuutokseen varautumisesta.
Kaikkea ajankohtaisiin ilmiöihin liittyvää
keskustelupotentiaalia ei ole vielä osattu meillä
ulosmitata.
• Esimerkiksi Sandy-uutisointi Suomessa nojasi
toimittajien itse etsimiin, kansainvälisiin
lähteisiin. Suomalaiset asiantuntijaorganisaatiot
eivät myrskyn ja ilmastonmuutoksen yhteydestä
oma-aloitteisesti tiedottaneet.
Ajankohtaiskeskustelujen aikajänne on huomattavan
lyhyt: Nyt Sandy-myrskystä uutisoitiin meillä kolmen
päivän ajan. Jos otsikoihin halutaan ehtiä, on
ajankohtaiskeskusteluihin osallistuttava nopeasti.
Kuvat: Flickr Creative Commons;:Brian Birke; Greenpeace / Aino Tuomi-Nikula.



Ehdotus 2:
Tarjoa asiantuntijoille valmiuksia
osallistua aktiivisemmin julkiseen
keskusteluun – ja tulemaan toimeen
julkisuuden kanssa.


EHDOTUS 2: UUDISTUVAT ASIANTUNTIJAT

Helsingin Sanomat (2012) haastatteli Sandy-myrskyn
loppuvaiheissa Ilmatieteen laitoksen meteorologia:
„…ilmastonmuutoksesta ei ole kyse. Tämä on monen eri
osatekijän sattuma“.
Samaan aikaan Sandy ja ilmastonmuutos yhdistettiin
esimerkiksi Bloomberg Businessweekin (2012) kannessa.
Ongelma lähtee median ja tutkijoiden erilaisista syy-
seuraussuhteita koskevista käsityksistä (Hukkinen 2012):
• Meteorologi ei voi sanoa myrskyn johtuvan
yksiselitteisesti ilmaston lämpenemisestä;
• Toimittajaa ja lukijaa kiinnostaa sen sijaan sääilmiön ja
ilmastonmuutoksen yleinen yhteys, ei tiukka
kausaliteetti.
Haaste asiantuntijoille: Ajankohtaisen ilmastokeskustelun
tukeminen edellyttää yleisön käyttämän puhetavan
Kuva: Bloomberg Businessweek.
omaksumista.


EHDOTUS 2: UUDISTUVAT ASIANTUNTIJAT

Mustajoki (2012): Tutkijan etiikan kannalta ei ole aina
helppoa kommentoida oman tutkimusalueen ulkopuolisia
kysymyksiä.
Heinonen & Raevaara (2012): Ilmastonmuutoksesta on
maahanmuuton ohella tullut aihealue, josta tutkijoiden
on yhä useammin ikävä puhua julkisuudessa.
Kansainvälistä tutkimusta seuraavat, julkista luottamusta
nauttivat tutkijat olisivat kuitenkin avainasemassa
ajankohtaisten puheenaiheiden esiinnostajina.
Asiantuntijaorganisaatioiden olisi tuettava
asiantuntijoitaan voimakkaammin julkisuudessa
esiintymisessä
• Millaiset aiheet kiinnostavat suurta yleisöä?
• Miten käännän tutkimustietoa median kielelle?
• Miten tulen toimeen ikävän palautteen kanssa?
Kuva: Bloomberg Businessweek.



Ehdotus 3:
Tee tiedostasi helposti jaettavaa.
Auta ihmisiä keskustelemaan
perustellusti.


EHDOTUS 3: TIEDON JAETTAVUUS

Facebook ja Twitter ovat merkittäviä
ilmastoviestintää voimistavia kanavia
Suurin osa sosiaalisen median ilmastoviesteistä on
jo tuotetun tiedon jakamista ja kommentointia.
Netin ilmastokeskustelut edellyttävät ulkopuolisia
syötteitä ja kiristävät puhuttelevan viestinnän
vaatimuksia: Vain hyvin muotoillut viestit liikkuvat
nopeasti ja keräävät huomiota.
Puheenaiheet liikkuvat myös sosiaalisesta
perinteiseen mediaan: Erkki Perälän (2012) Rolling
Stone –lehden artikkeliin perustuva blogiartikkeli
„ilmastonmuutoksen uudesta matematiikasta“,
keräsi kesällä 2012 yli 60 kommenttia Uuden
Suomen verkkopalvelussa.
• Blogin jälkeen Ilmasto.org käänsi koko
alkuperäisartikkelin, pian myös Talouselämä
Kuva: Twitter / Hashtag ”Climate Change”.
sekä Tekniikka & Talous uutisoivat aiheesta.


EHDOTUS 3: TIEDON JAETTAVUUS

Samaan aikaan internet erottuu
ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen
kieltäjien viimeisenä linnakkeena.
Vaikka suomalainen ilmastouutisointi heijastaa
tieteellistä konsensusta hyvin, näkyvät skeptikkojen
väitteet vahvasti blogeissa, nettikeskusteluissa ja
kommenttiraidoilla.
Yksittäisten harhaanjohtavien väitteiden korjaaminen
jää väistämättä kanssakeskustelijoille, joita on
kuitenkin mahdollista auttaa: esimerkiksi
SkepticalScience (2012) –sivusto poimii skeptikkojen
väitteitä ja tarjoaa vastauksia niihin.
Luotettavimpina ilmastokeskustelijoina pidetään
kuitenkin julkisia organisaatiota ja tutkimuslaitoksia
(Ekholm ym. 2007, 36).

Helposti löydettävällä, helposti jaettavalla julkisella
Kuva: Twitter / Hashtag ”Climate Change”.
tiedolla voidaan tukea hyvää ilmastokeskustelua.



Ehdotus 4:
Sano se kuvana: Tee yhteistyötä
tiedon muotoilijoiden kanssa.


EHDOTUS 4: ILMASTOTIEDON MUOTOILU

Internet on räjäyttänyt tarjolla olevan
(ilmasto)tiedon määrän: Tarvetta on enää
hyvin muotoillulle informaatiolle.
Nyt valtaosa suomalaisesta ilmastoviestinnästä on
tekstimuotoista. Liian usein artikkelit ja nettisivut
ovat tietomäärästä raskaita ja tylsiä lukea.
Kuvat, infografiikat ja videot sen sijaan
yksinkertaistavat suuria tietomääriä ja auttavat
tutkitusti tiedon sisäistämisessä (The Economist 2010).
Samalla graafinen tieto sopii erinomaisesti
jakamiseen perustuvaan sosiaalisen median
ilmastoviestintään: kuvat ja videot liikkuvat netissä
nopeasti.
Julkisten tietovarantojen avautuminen
Ilmatieteen laitoksen aineistot vuonna 2013)
antaa suuremmalle joukolle mahdollisuuden
Kuva: Behance / Annie Leach / Global Warming Infograph.
muotoilla ja jalostaa tärkeitä havaintoaineistoja.


EHDOTUS 4: ILMASTOTIEDON MUOTOILU

Tietoa tuottaville asiantuntijaorganisaatioille
Informaatiomuotoilu on merkittävä mahdollisuus.
Tiedon tuottajien ja sen muotoilijoiden välille on
mahdollista rakentaa ilmastokeskustelua
hyödyttäviä kumppanuuksia.
Helpoimmin toteutettavissa ovat erilaiset kilpailut:
Esimerkkinä Maailmanpankin (2012) Apps for
Climate –kilpailun visualisoinnit.
Vielä kilpailuja hedelmällisempiä ovat pysyvämmät
kumppanuudet informaatiomuotoilijoiden kanssa:
Saksassa Potsdam-Instituutin ilmastotutkijat tekivät
kahden vuoden ajan yhteistyötä paikallisen media-
alan oppilaitoksen opiskelijoiden ja ammattilaisten
kanssa (Climate Media Factory 2012).
• Tuloksena Youtube-videoita, animaatioita,
filmifestivaaleja ja tietokonepelejä.
Kuva: Behance / Annie Leach / Global Warming Infograph.



Ehdotus 5:
Jaa ilmastonmuutos pienempiin
osiin: nuorille, vanhoille, muille.
Tarjoa välineitä eri kohderyhmille.


EHDOTUS 5: KOHDENNETTU ILMASTOVIESTINTÄ

Kuluttajille suunnatusta tiedosta on tullut
ilmastoviestinnän valtavirtaa. Yksityisen kulutuksen
ilmastovaikutuksista on saatavilla runsaasti tietoa.
Ilmastoystävällisestä ruoasta, asumisesta ja liikkumisesta
kertovat niin julkiset organisaatiot, järjestöt kuin
yrityksetkin.
• Ruoka on houkuttelevin tarina.
• Asumisesta on helppo puhua säästämisenä.
• Liikkumisen kohdalla kuluttajan saama lisäarvo on
vaikeinta tuoda esiin.
Kuluttajille kerrotaan periaatteista. Nämä perustiedot
linkitetään elintapojen muutoksia tukevaan tietoon –
tuotteisiin tai paikallisiin palveluihin – vain harvoin.
Samalla kuluttajaviestintä on lähes aina suunnattu
kaikille suomalaisille. Lapsiperheet on käytännössä
ainoa väestöryhmä, jolle on tuotettu kohdennettuja
Kuvat: Flickr Creative Commons; Michael Gallagher, European Cyclists’ Federation.
ilmastovinkkejä.


EHDOTUS 5: KOHDENNETTU ILMASTOVIESTINTÄ

Käytännön ilmastoneuvojen vaarana on
saarnaavuus. Esimerkit vertaisten jo tekemistä
muutoksista sen sijaan rohkaisevat toimimaan.
Kohdennetumpi ja paikallisempi ilmastoviestintä kertoo
mitä juuri minä, omassa asuinpaikassani ja
elämäntilanteessani voin tehdä ilmaston hyväksi.
• Vastauksia eri väestöryhmien kannalta oleellisiin
kysymyksiin.
• Tietoa paikallisista palveluista.
Samalla voidaan reilusti vedota myös muihin toimintaa
ohjaaviin motivaatioihin: Globaali vastuu ei vetoa
kaikkiin kuluttajiin. Myös henkilökohtaisilla hyödyillä ja
mukavuudenhalulla on paikkansa ilmastoviestinnässä.
Kansallinen etätyöpäivä (2012) ilmastokampanjana:
Näkyvin viesti kytkeytyy työntekijän haluun määrätä
omasta työrytmistään – ilmastohyöty kulkee mukana.
Kuvat: Flickr Creative Commons; Michael Gallagher, European Cyclists’ Federation.



Ehdotus 6:
Varo negatiivista narratiivia. Puhu
mieluummin paremmasta
paikallisesta tulevaisuudesta.


EHDOTUS 6: POSITIIVISET TULEVAISUUDET

On selvää, että ilmastonmuutoksen
hillintä ja siitä keskustelu perustuu uhkakuviin.
Hillintään painottuvasta kuluttajaviestinnästä tulee
ensi sijassa negatiivinen narratiivi: keskiössä on
omaksutuista elämäntavoista luopuminen, joka
herättää kuluttajissa helposti vastareaktion.
Brittiläisen viestintätoimisto Futerran (2009)
mukaan uhkakuviin keskittyvä viestintä ei saa
ihmisiä muuttamaan elintapojaan. Niistä on jo
puhuttu paljon – on liian helppo väittää, „ettei
mikään muutu nytkään“. Sen sijaan ihmisille on
tarjottava sihinää – parempia tulevaisuudenkuvia,
elämyksiä ja kokemuksia.
Futerran näkökulmasta ilmastoviestinnän kannalta
oleellinen kysymys on, miten paikka, jossa eletään
energiafiksusti on samalla parempi paikka elää.


EHDOTUS 6: POSITIIVISET TULEVAISUUDET

Tarvittavat poliittiset uudistukset ja elintapojen
muutokset olisi kytkettävä niistä saatavaan
lisäarvoon ja elämänlaatuun.
Eko-lifestyle-puhe ei silti ole kaikille sopiva vastaus.
Asiantuntijaväite: Suomalainen ei halua erottua ja
olla eturintamassa. Ilmastoystävälliset
kuluttajavalinnat on esitettävä yksinkertaisesti
fiksuina.
Vastaavasti energiaintensiivinen elämäntapa on
esitettävä peikkona sille, mitä ihmiset pitävät
arvokkaana. Öljyhuippu ja energiaturvallisuus
voidaan yhdistää vahvemmin ilmastokeskusteluun:
Mihin yhteisömme rahat saadaan riittämään?
Myös ilmastonmuutokseen varautumisesta on
mahdollista puhua kestävän paikallisen
tulevaisuuden näkökulmasta



Ehdotus 7:
Älä vältä poliittista keskustelua.
Rakenna tarvittaville uudistuksille
tukea avoimen debatin kautta.


EHDOTUS 7: POLIITTISEN TUNNUSTAMINEN

Positiivisista tulevaisuudenkuvista
puhuminen ei saa kuitenkaan olla silmänlumetta:
Yksin elintapojen muutoksilla ei päästä tarvittaviin
päästövähennyksiin.
Samalla tehtävien päätösten poliittisuutta ei saa
kiistää: Päästöjään 80 prosentilla vuoteen 2050
vähentävässä Suomessa elintavat tulevat muuttumaan
ja moni joutuu tosiasiassa luopumaan tärkeinä
pitämistään asioista.
Erityisesti poliittisista päätöksistä ja julkisista
toimenpiteistä viestitään helposti strategiapuheena:
kansalaisille esitetään joukko tavoitteita ja toimia,
joilla näihin pyritään. Näin rakennetaan valmiita
tiekarttoja, joista ei enää tarvitse neuvotella
• Toimijoina esiintyy politiikka ja hallinto.
• Strategiapuhe ei rohkaise aktiiviseen ja
osallistuvaan kansalaisuuteen.
Kuvat: Flickr Creative Commons; European Parliament, bsdphoto.


EHDOTUS 7: POLIITTISEN TUNNUSTAMINEN

Kansalaisyhteiskunnan muutokset
lisäävät painetta poliittisille päätöksille ja toisinpäin.
Ihmiset hyväksyvät julkisen sääntelyn helpommin kun he
ovat itse jo muuttaneet käyttäytymistään (Kaskinen ym. 2009).
Poliittisista päätöksistä olisi kyettävä neuvottelemaan
yhdessä ihmisten kanssa. Päätösten kannatus kärsii, jos ne
koetaan muiden sanelemina. Saksassa paikalliset protestit
tuulivoiman rakentamista vastaan lisääntyvät, vaikka
saksalaiset sitä periaatteessa kannattavatkin.
Osallistuminen päätöksentekoon sen sijaan sitouttaa
ihmisiä yhdessä päätettyihin ratkaisuihin.
Osallistuvan demokratian malleja ei vielä ole
suomalaisessa ilmastokeskustelussa vahvasti hyödynnetty.
Mahdollisuudet vaihtelevat kansalliselta paikallistasolle:
• Kansalaispaneeli ottamaan kantaa esim. ilmastolakiin?
• Paikalliset dialogit kunnallisista ilmastotavoitteista?
Kuvat: Flickr Creative Commons; European Parliament, bsdphoto.



Ehdotus 8:
Erotu omalla näkökulmallasi.
Mieti, miksi juuri sinun tarvitsee
ottaa osaa keskusteluun.


EHDOTUS 8: EROTU OMALLA NÄKÖKULMALLASI

Kuten todettua, suomalaisen
ilmastokeskustelun ongelmana ei ole tarjolla
olevan tiedon puute.
Sen sijaan viestien samankaltaisuus on ongelma:
liian moni yritys, järjestö tai julkinen organisaatio
tuottaa jo saatavilla olevaa perustietoa eikä muista
kertoa, mitä ilmastonmuutos sen omien arvojen,
tavoitteiden ja käytännön työn kannalta merkitsee.
Ilmastoviestintä on usein aika tylsää.
Ilmastonmuutos on siirtynyt otsikoista jo pitkälti
sisäistetyksi taustatiedoksi. Nyt haasteena on
rakentaa kiinnostavia, toimintaan rohkaisevia
narratiiveja.
Mieti, mikä sinun organisaatiosi panos Suomessa
ilmastonmuutoksesta käytävään keskusteluun voisi
olla ja tuo se julki omalle yleisöllesi.
Kuva: Flickr Creative Commons; gadl.


KIITOS!

Yhteystiedot:
Mikko Rissanen

DIALOG BASIS
Breitwasenring 15
72135 Dettenhausen
Saksa / Germany
Puh: +49 (0)7157 721 331 0 /
+49 (0)171 45 18 18 6
Fax: +49 (0)7157 721 185 0
… JA ONNEA 2010-LUVUN mikko.rissanen@dialogbasis.de
www.dialogbasis.de
ILMASTOVIESTINNÄLLE!


ESITYKSESSÄ VIITATUT LÄHTEET

Alter, Adam (2012): Global Warming: The Psychology of Ignoring a Superthreat. Huffington Post, 21.11.2012.
http://www.huffingtonpost.com/adam-alter/global-warming-denialpsychology_b_2170419.html
Climate Media Factory (2012): http://www.climatemediafactory.de/en/
Downs, Anthony (1972): Up and Down with Ecology – the “Issue-Attention Cycle”. Public Interest 28 (Summer 1972), 38-50.
The Economist (2010a): Data, data everywhere. 25.2.2010. http://www.economist.com/node/15557443
Ekholm, Peter; Jutila, Karina & Kiljunen, Pentti (2007): Onpa ilmoja pidellyt. Ilmastonmuutos ja kansalainen. Ajatuspaja e2.
http://www.e2.fi/files/Julkaisut%20ja%20aineistot/Ilmastoraportti012007.pdf
Energiateollisuus ry (2012): Suomalaisten Energia-asenteet 2012. http://energia.fi/sites/default/files/images/julkaisu_-
_energia_asenteet_2012_0.pdf
European Commission (2011): Special Eurobarometer 372. Climate Change. Report.
http://ec.europa.eu/public_opinion/archives/ebs/ebs_372_en.pdf
Fitzsimmons, Jill & Fong, Jocelyn (2012): STUDY: Climate Change Plummets on Broadcast Networks. Media Matters for
America. http://mediamatters.org/research/2012/04/16/study-climate-coverageplummets-on-broadcast-ne/184103
Futerra Sustainability Communications (2009): Sizzle. The New Climate Message.
http://www.futerra.co.uk/downloads/Sellthesizzle.pdf
Google (2012): Trends. Hakumäärät ajan mittaan: Ilmastonmuutos.
http://www.google.com/trends/explore#q=ilmastonmuutos
Helsingin Sanomat (HS) (2012): Täysikuu on pahentanut Sandy-myrskyn tuhoja. 31.10.2012.
http://www.hs.fi/ulkomaat/T%C3%A4ysikuu+on+pahentanut+Sandymyrskyn+tuhoja/a1305611405547
Heinonen, Aku & Raevaara, Tiina (2012): Yliopistojen kolmas tehtävä jää vaille toteutusta ja tukea. Tieteessä tapahtuu
5/2012.


ESITYKSESSÄ VIITATUT LÄHTEET

Hukkinen, Janne I. (2012): Sandylla ja ilmastonmuutoksella on paljon tekemistä keskenään. HS 7.11.2012.
Kansallinen etätyöpäivä (2012): http://www.etatyopaiva.fi/
Kaskinen, Tuuli; Kuittinen, Outi; Mokka, Roope; Neuvonen, Aleksi & Riala,Maria (2009): Portinvartijat eli kuinka tehdä
energiansäästöstä mahdollista. Demos Helsinki. http://www.demos.fi/files/DemosHelsinki_Portinvartijat.pdf
Lyytimäki, Jari (2012): The Environment in the Headlines. Newspaper Coverage of Climate Change and Euthropication in
Finland. Monographs of the Boreal Environment Research, No. 42, 2012.
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/37007/theenvir.pdf?sequence=1
Maailmanpankki (2012): Apps for Climate.
https://wbchallenge.imaginatik.com/wbchallengecomp.nsf/x/competition?open&eid=2011111685257879005955D510682
64
Mustajoki, Arto (2012): Eettiset kysymykset tutkijan ja median kohtaamisissa. Tieteessä tapahtuu 6/2012.
Neuvonen, Aleksi & Rask, Mikko (2012): Ilmastokeskustelun anatomia ja tulevaisuus. Julkaisematon käsikirjoitus.
Perälä, Erkki (2012): Ilmastonmuutoksen uusi matematiikka. Uusi Suomi, Puheenvuoro. 22.7.2012.
http://erkkiperala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/112019-ilmastonmuutoksen-uusi-matematiikka
SkepticalScience (2012): Global Warming & Climate Change Myths. http://www.skepticalscience.com/argument.php
Valtioneuvoston kanslia (VNK) (2009): Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta: kohti
vähäpäästöistä Suomea. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 28/2009. http://vnk.fi/julkaisukansio/2009/j28-ilmasto-
selonteko-j29-klimat-framtidsredogoerelse-j30-climate_/pdf/fi.pdf


Ilmastobarometri

Recommended

Recommended

More Related Content

Similar to Ilmastobarometri

Similar to Ilmastobarometri (18)

Ilmastobarometri