Emmi Satokankaav tunnelmat

1. 10.5.2013 9
ö-
a-
a-
r-
öt
u-
i-
in
r-
Se
l-
u-
en
nä
in
l-
r-
än
aa
i-
o-
vi
mä
en
t-
y-
ko
00
t-
a-
n-
en
on
i-
mi
i-
h-
tyvä ”tavallinen” virnaperhonen.
Uusi virnaperhonen on aivan viime vuosina
yleistynyt Lappeenrannan seudulla, ja sitä on
jonkin verran tavattu rannikolta ja Ahvenan-
maalta. Muualta sisämaasta sitä ei ole havait-
tu. Laji saattaa runsastua voimakkaasti, ja sen
voi odottaa löytyvän Liperistä ensi kesänäkin.
On kiinnitettävä huomiota omituisen nopeasti
lentävään virnaperhoseen. Itse ehdottaisin la-
jin nimeksi nopsavirnaperhosta.
Uusien lajien tulva päättyi elokuun lopus-
sa samalta ruskoruuni- ja lyijy-yökköslöytöpai-
kalta syöttirysään menneeseen isokeltasiipeen.
Tämäkin aiempi harvinaisuus on viime vuosi-
na kovasti runsastunut etelässä, ja voimakkaas-
ti levinnyt sisämaahan. Vuonna 2012 ennen
Liperiä se ehti löytyä Kuopiosta ja viisi kertaa
Rääkkylästä Tatun pyydyksistä. Kummastakaan
maakunnasta lajia ei oltu aiemmin tavattu.
Harvinaisuudet vähissä
Aivan päinvastoin kuin edellisenä kesänä vael-
luksia ei juuri ollut. Ja tämä koski koko Suo-
mea. Liperistä jäi kokonaan havaitsematta ta-
valliset päiväperhosvaeltajat kaali- ja ohdake-
perhonen. Alkukesällä tuli paljon gammayök-
kösiä, ja näiden mukana vaellusmaayökkösiä.
Jälkimmäisiä ei silloin havaittu yhtään, mutta
myöhemmin syksyllä kotimaassa kehit-
tynyttä polvea enem-
män
kuin
koskaan. Amiraale-
ja oli myös, vaikka näitäkään ei havait-
tu kuin yksittäin syksyllä kotimaassa kehit-
tyneinä.
Ilahduttavaa oli Etelä-Suomeen heinäkuun
alussa iskenyt massiivinen isonokkosperhosen
vaellus. Perhosta tavattiin moninkertaises-
ti verrattuna Suomesta aiemmin tavattuihin
määriin: lajia ilmoitettiin yli tuhat yksilöä, kun
sitä aikaisemmin oli ilmoitettu yhteensä noin
sataviisikymmentä. Vaeltaneita yksilöitä oli vä-
hintään satojatuhansia, todennäköisesti paljon
enemmän.
Vaeltavat perhoset ovat muihin päiväperho-
siin nähden selvästi kiinnostuneempia syöteis-
tä. Kahdeskymmenesviides päivä heinäkuu-
ta yksi yksilö lenteli syöttirysän ympärillä Kä-
sämässä. Vaikka perhonen pyöri rysän ympäril-
lä ainakin kolme päivää, se ei koskaan mennyt
pyydykseen. Perhonen havaittiin kerran myös
Lautasuolta, Tutjusta ja Rääkkylästä, mutta
tänne asti vaelluksesta ylsi vain rippeitä. Lipe-
ristä laji oli havaittu aiemmin kahdesti, Siika-
koskella vuonna 2004, ja Kaatamossa vuonna
2005. Lisäksi edelleen hyvin harvinaisesta kyy-
nelyökkösestä oli yhdet yksilöt Viinijärveltä ja
Onkisalmesta.
Harvinaisin laji, joka oli jo aiemmin tavat-
tu, oli ehdottomasti Tutjusta löytynyt suomen-
maayökkönen. 1950- ja 1960-luvuilla joitakin
vuosia Itä-Suomessa paikallisena elänyttä lajia
pidetään nykyisin harhailijana. Lajista on Li-
peristäkin useita vanhoja havaintoja, kokoel-
mayksilöitä on Kuopion museossa ja Joensuun
yliopistossa. Kunnan edellinen yksilö on niin-
kin pitkältä ajalta kuin 17.8.1961.
Kunnasta aiemmin tavatuista ja myöhem-
min hävinneistä lajeista oleva lista on viime-
vuosina lyhentynyt. Vain kolmeatoista joskus
täällä esiintynyttä lajia ei ole tavattu sinä aika-
na, vuodesta 1984, kun olen perhosia harrasta-
nut. Valitettavasti näistä viisi on päiväperho-
sia. Kunnasta ovat kadonneet apolloperhonen,
luhtakultasiipi, virnasinisiipi, tummahäränsil-
mä ja idänniittyperhonen. Viimeinen esiintyy
tälläkin hetkellä lähellä Liperiä Hammaslah-
dessa.
Yhteenvetona sanottakoon, että…
2000-luvun alusta kuntaan on tullut kymmeniä
uusia suurperhoslajeja, ja suurin osa näistä on
jäänyt tänne pysyväksi. Monet ovat jopa ylei-
siä, ja jotkut tuntuvat syrjäyttävän täällä aiem-
min elävää sukulaislajiansa, tai ainakin vaikut-
tavan sen runsauteen. Ennen maagisena pidet-
tyä viittäsataa lajia vuodessa voi nykyisin pitää
tavallisena lajimääränä. Ennätykseen vaadi-
taan silti hyvästä kesästä huolimatta paljon ak-
tiivista tarkkailua päivällä ja yölläkin, sillä osa
perhoslajeista ei koskaan mene minkäänlaisiin
pyydyksiin.
Idässä eteläisten lajien leviäminen pohjoi-
seen on nopeampaa kuin lännessä. Liperis-
tä on tavattu enemmän perhoslajeja kuin esi-
merkiksi Etelä-Pohjanmaan tai Pohjois-Hä-
meen maakunnista. Juuri ja juuri taakse jää
myös Pohjois-Savo. Pikkuperhoset mukaan
lukien nämä maakunnat häviävät selväs-
ti. Se on hyvin, sillä monenkertaisen pin-
ta-alan ja havaitsijamäärän lisäksi kaikkiin
näihin kuuluu selvästi eteläisempiä kuntia
kuin Liperi, esimerkiksi Pohjois-Savoon
Varkaus, tai Pohjois-Hämeeseen Jyväsky-
lä.
Etelä-Pohjanmaa on lähellä lounaisia
tammialueita, ja sieltä on tavattu usei-
ta täältä puuttuvia tammilajeja. Lisäksi
merenranta-alueiden kasveilla elävät la-
jit luonnollisesti meiltä puuttuvat. Mei-
dän etumme ovat mantereinen ilmas-
to, ja itärajan läheisyys. Liperin lajisto
on odotettua korkeampi, sillä yleensä
lajien pitäisi ensin löytyä itärajan lä-
heltä, esimerkiksi Kiteeltä. Näin ei
läheskään aina näytä käyvän.
Liperin erikoisuus on keto- ja harju-
alueet, joiden lajistoa monelta osin ei lännem-
pää tavata. Kaikki perhosten elinympäristöt
kunnollisia kallioita lukuun ottamatta löytyvät
tästä kunnasta. Vaikka merta ei olekaan, Hepo-
selän ja Viinijärven rannoilla on hienoja luh-
tapaikkoja, joissa suurin osa Sisä-Suomen ran-
talajistosta elää. Selvästi jokunen laji on vielä
löytymättäkin.
Tähän asti olen voinut ennustaa seuraavan
kesän olevan hyvän perhosille. Nyt odotukset
eivät ole kovin korkealla. Uusia lajeja on tän-
ne lukuisasti asettunut, eivätkä ne yhden sää-
oloiltaan huonomman kesän jäljiltä pysyväs-
ti häviä. Sateisuus on kyllä vaikuttanut muun
muassa päiväperhosten lisääntymiseen ja lisän-
nyt perhosissa esiintyviä tauteja. Lisäksi sopivi-
en kaakkois- ja itätuulien vähäisyys ei merkit-
tävästi tuonut tänne uusia perhosia. Vuoteen
2011 mennessä levinneitä on varmasti useita
vielä löytymättä. Näistä joitakin luultavasti ha-
vaitaan tulevana kesänä.
Esimerkiksi naapurikunnista moneen ottee-
seen tavattu ruostenopsasiipi on vieläkin ha-
vaitsematta. Isokultasiipi on muutaman kerran
löydetty Pohjois-Karjalasta, ja rajan takaa vie-
lä pohjoisempaa. Muita voisivat olla lounaan
suunnasta leviävä pietaryrttiyökkönen, joka
löytyi jo Kuopiosta, ja sananjalkamittari, joka
on kovasti runsastunut etelässä, ja havaittiin
viime kesänä Juvalta. Silmät tarkkana kannat-
taa olla myös peltovirnaperhosen suhteen!
Ali Karhu
a lannistanut
Vihermittari muistuttaa yleistä
isomittaria, mutta on tätä selvästi
pienempi.
PESIS
Viinijärven Urheilijat
avaa Superpesis-kauten-
sa keskiviikkona. Jouk-
kueen kolmosvahti Em-
mi Satokangas, 21, läh-
tee kauteen luottavaisin
mielin.
Satokangas kertoo, että ke-
sään valmistautuminen on
sujunut hyvin. ViU tunne-
taan ahkerasti harjoittele-
vana joukkueena.
– Meillä on ollut hyviä
leirejä ja paljon muuta yh-
teistä ohjelmaa. Nopeus-
valmentaja Anssi Turunen
on tuonut uusia virikkeitä
fysiikkapuoleen, ja joukkue
on mennyt varmasti eteen-
päin. Paljon on tehty töitä,
Satokangas kertoo.
Pattijokelaislähtöinen
Satokangas on ehtinyt pe-
lata jo kaksi kautta viini-
järveläisten riveissä. Ko-
tiuttajan roolissa viihtyvän
pelurin lyötyjen juoksujen
määrä putosi viime kaudel-
la edeltävään kesään ver-
rattuna. Sen sijaan kärki-
lyöntiprosentti parani kuu-
della prosenttiyksiköllä.
– Siirryin lyöjäjokerista
pelaamaan numeroilla, jol-
loin kotiutustilanteet vä-
henivät ja muut tilanteet
lisääntyivät. Onneksi meil-
lä oli niin hyvä lyöjäjoke-
ri, että meidän muiden ei
tarvinnutkaan muuta teh-
dä kuin hoitaa omat tilan-
teemme, Satokangas nau-
rahtaa.
Lapualle viime syksy-
nä paluumuuttanut Mai-
ja Kaappola vastasi pitkäl-
ti viime kaudella joukku-
een kotiutustehoista 1+51
lyödyllä juoksullaan. Teho-
ja mailan varressa alkaval-
la kaudella odotetaan Sato-
kankaan lisäksi Inka Pieti-
lältä ja lyöjäjokeriksi siirty-
neeltä Henna Hakuliselta.
Vaikka joukkue viime
vuonna saavutti asetetut
tavoitteensa yltämällä kär-
kinelikkoon, jätti loppu-
ratkaisu hieman karvaan
maun. Kausi päättyi tap-
pioon toisen pronssiotte-
lun supervuorossa ja Han-
na Hirvikosken (nyk. Itä-
valo) ykkösrajapuhkaisuun
pimenevässä Viinijärven
syysillassa.
– Pieni pettymys se oli,
kun mitali oli kuitenkin
otettavissa. Kokonaisuute-
na hyvä mieli jäi kuitenkin
kaudesta, ja ehkä se mitali
on vielä tulevaisuudessa tu-
lossa, Satokangas muistut-
taa.
Kotikentällä on
tunnelmaa
ViU:n pelaajarunko on al-
kavalla kaudella jo totut-
tuun tapaan nuori, kun
Kaappolan lisäksi viime
kauden joukkueesta pois-
sa ovat uransa lopettanut
Hilda Westersund ja pit-
käaikaispotilas Eeva Parvi-
ainen.
– Tämä on lujasti töitä
tekevä, haasteita hakeva ja
yhteen henkeen puhaltava
ryhmä, Satokangas kuvai-
lee pelaajajoukkoa.
ViU avaa Superpesis-
kauden kotikentällään Vii-
nijärvellä keskiviikkona
15. toukokuuta ottelussa,
jossa vieraaksi Viinijärven
pallokentälle saapuu Rau-
man Lukko. ViU kohtaa
vielä sitä ennen lauantaina
harjoitusottelussa Lappeen-
rannan Pesä Ysit kotiken-
tällään. Avausotteluun läh-
dettäessä Satokangas pai-
nottaa kotiyleisön merki-
tystä.
– Täällä on saatu hur-
mosta parina viime vuonna
päälle, ja ihan mahtava on
ollut pelata kotikentällä.
Tällaista tarttuvaa fiilistä ei
ole edes miehissä monella
Superpesis-paikkakunnalla.
Hyviä ja hienoja pelejä on
luvassa, Emmi lupaa.
Teemu Turunen
”Paljon on
tehty töitä”
ViU:n joukkue on asettanut tavoitteekseen
sijoituksen kuuden joukkoon runko-
sarjassa. Tavoite on linjassa Superpesis-
pelinjohtajien arvioiden kanssa: kauden
avaustilaisuudessa tiistaina he rankkasivat
Viinijärven sarjassa seitsemänneksi.
Harjoitusottelujen ja hallikauden perusteel-
la sarjasta on tulossa tasaisin miesmuistiin.
– Ennakkoon ajatellen sijoituksista 4-9 on
tiukkaa, joten jokainen piste on tärkeä, Vii-
nijärven pelinjohtaja Ari Väistö ennustaa.
Joukkueesta Maria Heikkinen ja Noora
Jantunen ovat kärsineet viime aikoina
pienistä jalkavaivoista, mutta ovat näillä
näkymin pelikuntoisia kauden alkaessa.
Väistö kertoo, että joukkueen valmistautu-
minen on aikataulussa.
– Vaihtotilanteita pitää käydä vielä läpi
sisä- ja ulkopelissä, pelinjohtaja kertoo.
Teemu Turunen
Tasaista vääntöä luvassa
”Nopeusvalmenta-
ja Anssi Turunen on
tuonut uusia virikkei-
tä fysiikkapuoleen.
Emmi Satokangas
on Kotiseutu-uutisten
kummipelaaja