2. Töölönkatu 8, 00100 Helsinki Puh. 09-434 2560 rovere@rovere.fi www.rovere.fi
Vanity Fair. Poltrona Frau ArchivesMadame Inès de la Fressange, Paris
ARMANDOTESTA
4. CLS 250 CDI BlueEfficiency A, autoveroton hinta alk. 60 650 € + arvioitu autovero 15 352,24 € = 76 002,24 € + toimituskulut 600 €.
EU-keskikulutus 5,2 l/100 km, CO2-päästöt 134 g/km. Kuvan auto erikoisvarustein.
Mercedes-Benz-malliston EU-keskikulutus 4,4-16,5 l/100 km, CO2-päästöt 116-392 g/km.
Uusi Mercedes-Benz CLS.
”The best or nothing.”– Gottlieb Daimler, 1886 –
11. 2 0 Y E A R S O F D U R A T
”The world needs the formation of
more texture, more color, more form,
more life, more sustainability, and
greater performance… and endless
artistic possibilities. I can do this with Durat.”
– Karim Rashid
SHOWROOM Lemuntie 3-5, 00510 Helsinki, Finland
Tel +358 20 787 1891 Fax +358 20 787 1899
DURAT Huhdantie 4 , 21140 Rimito, Finland
Tel +358 20 787 1880 Fax +358 20 787 1899
E-mail info@durat.com www.durat.com
STRATUM LAMP
LIMITED EDITION
12.
13. TAIDE & DESIGN 13
TAIDE & DESIGN
1/2011 | tila | interior | www.taidedesign.fi
SISÄLLYS
nykytaide | muotoilu | arkkitehtuuri
19 Tila koskettaa | Tuija Ekegren
Pääkirjoitus.
21 Kirjoittajat
22 Ihmeen ja ihmisyyden taidetta | Maria Hirvi-Ijäs
Eija-Liisa Ahtilan teoksissa käsitellään ihmisyyden
ydinasioita.
28 Issey Miyake, design ja metodin mahti |
Erkki Huhtamo
36 Fred Sandback, Tilallisen piirroksen edelläkävijä |
Juliette Kennedy
44 Jangtse, pitkä joki | Katriina Kokko
Nadav Kanderin kuvia kahlitusta virrasta
56 Design Miami – muotoilun elitismiä |
Marianna Wahlsten
68 Tila on väriä ja valoa | Tuija Ekegren
Ola Kolehmaisen valokuvien ilmaisu on abstraktia.
76 Taidepuheen turhuudesta ja tarpeellisuudesta |
Maria Hirvi-Ijäs
Artview-taidekolumni.
78 Poimintoja Turusta | Kulttuuripääkaupungin ohjelmistoa.
86 New York – gallerioiden kaupunki | Kati Laakso
94 Hirameki, Kipinä, oivalluksen hetki | Sirpa Fourastie
Näin valmisteltiin muotoilun suuri vientihanke Tokioon.
102 Katso, kuuntele ja kosketa – esteettömyys
tilasuunnittelussa | Terhi Tamminen
114 Telkien takaa | Erkki Huhtamo
Design Discussion -muotoilukolumni.
Teamwork-näyttely esitteli Jeff Koonsin
studion taiteilijat | s. 86
14. Design Forum Finland 14.1.–13.2.2011
Erottajankatu 7, Helsinki
avoinna ma–pe 10–19, la 10-18, su 12–17
Suomalais-norjalainen kulttuuri-instituutti, Oslo, Norja, 18.8.–18.9.2011
Suomen kulttuuri-instituutti Tukholmassa, Ruotsi, 6.10.–3.11.2011
www.ornamo.fi www.grafia.fi www.finno.no www.finlandsinstitutet.se
Muotoilijat ’11 Finnish Designer Awards
15. TAIDE & DESIGN 15
Pyhän Laurin kappeli Vantaalla | s. 134
118 Ornamentti ja fantasia – elämää lehdellä |
Ritva-Liisa Yrjölä
134 Pyhän Laurin kappeli, Vantaa | Tarja Nurmi
145 Mystinen metsä teollisuushallissa | Heidi Laakso
Hel Yes! -väliaikaisravintola pystytettiin Helsingissä.
150 Pop up -todellisuus | Kaisu Ravanti
Arch Digest -arkkitehtuurikolumni.
156 Maan ja taivaan välissä | Tarja Nurmi
Die tote Stadt -oopperan lavastus Suomen
Kansallisoopperassa.
160 Muotoilun vankina | Heikki Meriläinen
164 Muotoilijat ’11 | Petra Ilonen
178 Pitkän valkoisen pilven maan koruja |
Päivi Ruutiainen
184 Cindy Sherman: London’s calling | Melanie Abrams
Lontoo-kolumni.
186 FORMEX 2011 | Tuulahduksia Skandinavian
suurimmilta sisustusmessuilta.
190 Alison Jacques Gallery | Melanie Abrams
194 KIRJAT
194 Harri Larjoston unet ja Valve – toisen käden tietoa |
Maria Hirvi-Ijäs
196 Kaskuja ja anekdootteja kuvataiteen piiristä 1930–2010 |
Tuija Ekegren
198 UUTISET
198 Guggenheim-museo ja Helsingin kaupunki aloittivat
yhteistyön
200 Pro Finlandia -mitali Fujiwo Ishimotolle ja
Eero Aarniolle
202 Ruokativoli Ranskassa | Tuija Ekegren
208 English summary
16.
17. SILVER ART
KORKEAVUORENKATU 3
00140 HELSINKI
PUH. (09) 608 816
FAX (09) 170 210
sales@silverart.fi
www.silverart.fi
TAIDE & DESIGN
Toimituspäällikkö | Executive Editor
Tuija Ekegren
tuija.ekegren@taidedesign.fi
+358 50 433 5825
Asiantuntijaedustaja | Advisor
Maria Hirvi-Ijäs
maria.hirvi@taidedesign.fi
+358 50 322 9177
AD Ari Leppänen
ari.leppanen@taidedesign.fi
+358 50 324 5441
Toimituksen muut osoitteet,
lehdistötiedotteet & tiedustelut
toimitus@taidedesign.fi
lehdistotiedotteet@taidedesign.fi
Julkaistujen kirjoitusten ja kuvien
osittainenkin lainaaminen, uudel-
leenjulkaisu tai kopiointi on kiel-
lettty ilman kustantajan kirjallista
lupaa. Toimitus vastaa vain tilatus-
ta aineistosta.
Kustantaja pidättää itsellään oikeu-
den olla toimittamatta tilattuja leh-
tiäylivoimaisenesteen(forcemajeu-
re) vuoksi, jollainen on tyypillisesti
sota, lakko, luonnonkatastrofi ja
tuotannollinen häiriö.
Kaikki oikeudet pidätetään |
All rights reserved | 2011.
KANSI | COVER
OLA KOLEHMAINEN:
ALCHEMY, 2010. 176 x 136 CM
ANALOGINEN C-VEDOS, DIASEC
1/2011 | tila | interior
www.taidedesign.fi
nykytaide | muotoilu | arkkitehtuuri
Myyntipäällikkö Jere Virtanen
jere.virtanen@taidedesign.fi
+358 50 309 2695
Myyntipäällikkö Satu Pohjola
satu.pohjola@taidedesign.fi
+358 50 430 2270
ilmoitukset@taidedesign.fi
International Advertising,
German Country Manager
Tapio Brusiin
tapio.brusiin@taidedesign.fi
+358 40 721 9394
TAIDE & DESIGN
PL 333, 00121 Helsinki
fax +358 10 666 5459
Kustantaja | Publisher: Pronto Media, Helsinki
Toimitusjohtaja Tuure Leppämäki
tuure.leppamaki@prontomedia.fi | +358 50 430 2244
Ilmestymistiheys: 8 numeroa / vuosikerta
ISSN 1798-1417
Tilaukset ja jakeluasiat
tilaukset@taidedesign.fi | puh. +358 10 666 5455 (MA–PE 8–17)
18. uusia maalauksia & grafiikkaa
4.2.–20.3.2011
Finlaysoninkuja 9, 33210 Tampere • Finlaysonin alue • Puhelin (03) 213 3050
www.himmelblau.fi • Avoinna: ma-pe 11-17, la-su 12-16
19. TAIDE & DESIGN 19
T
ila on kokonaisvaltainen ja henkilökohtainen kokemus, joka voi olla fyysinen tai mentaalinen tai mo-
lempia. Liikumme monenlaisissa tiloissa: arkisissa, juhlavissa, julkisissa, yksityisissä, pienissä ja suu-
rissa, rakennetuissa ympäristöissä tai luonnon omissa tiloissa. Ihmiset kiinnittyvät voimakkaasti
oman elinympäristönsä tiloihin, ne rakentavat osan identiteetistämme. Olemme oman kylän tai kaupungin
asukkeja sielunmaisemanamme latomeri, tuomiokirkko tai lähiön leikkipuisto. Kansallistunteemme raken-
tuu niin ikään usein yhteisten, ikoneiksi koettujen rakennusten avulla.
Meillä on tarve vaikuttaa elinympäristöömme ja arjen tiloihimme. Haluamme rakentaa, koristaa, muoka-
ta, purkaa ja sisustaa. Omaan tilaan vaikuttaminen tuntuu perusoikeudelta. Monet julkiset tilat, kuten kah-
vilat, tuntuvat olevan ihmisten sydämissä kansalaisomistuksessa, ja kun niihin kajotaan, syntyy älämölö.
Tilat ovat aina toimineet innoittajina eri taiteenlajien suuntaan.
Taidetiloilla, gallerioilla ja museoilla, on usein positiivinen mer-
kitys koko lähiympäristöönsä, mm. New Yorkin Chelsean alue
on kehittynyt gallerioiden myötä. Suomea koskevan Guggen-
heim-uutisenyhteydessäontuotuesiinmyösBilbaonkaupungin
identiteetin muutos. Bilbaota ja Helsinkiä ei voi verrata toisiinsa,
mutta on selvää, että toteutuessaan Guggenheim-hanke vaikut-
taisi sekä konkreettisesti Helsingin rakennettuun ympäristöön
ettäkaupunginhenkiseentilaan.Vaikkahankeeitoteutuisikaan,
on merkittävää huomata, että Suomessakin taide nähdään ta-
voittelemisen arvoisena asiana. Täällä kun on totuttu puhumaan
kauppakeskuksista ja automarketeista paikkakuntien maamerk-
keinä ja vetonauloina.
Pop up -arkkitehtuuri ilmiönä ja markkinoinnin välineenä on
tullut osaksi tiedostettua arkea. Pop up -rakennelmia on tietys-
ti kautta historian tehty, mutta ei niitä aina ole osattu Pohjolan
perukoilla pop upiksi nimetä. Lasten leikkeihin kuuluva raken-
telu, mm. majat metsiin tai olohuoneeseen sohvan ja pöydän vä-
liin, on luonteeltaan pop upia ja opiskelijoiden projektit ovat tyy-
pillisesti olleet pop upia.
Kun itse aloitin opiskelun TaiKissa 1980-luvulla, SVYP, suun-
nittelun ja muotoilun yleiset perusteet -kurssi raahasi koulun kaikki ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat
milloin minnekin, mm. Sipoon korpeen rakentamaan majoja metsätyömaalle. Yövyimme sissihenkeen pop
up -hotelleissamme, mutta emme tajunneet osallistuvamme tulevaisuuden markkinointiprojektien hallinta
-kurssille. Tuskin tätä olivat miettineet kurssin vetäjät Satu Kiljunen ja Jussi Kivikään, vaan he tarjoilivat
opiskelijoilleen 80-luvun lopun henkeen elämyksellisyyttä ja ympäristötaidetta. Tämä muistui mieleen Hel-
singin Kyläsaareen Lontoon konseptin mukaisesti uudelleen pystytetyssä Hel Yes! -väliaikaisravintolassa.
New Yorkilla on Meatpacking District, Helsingin positiivinen diskriminointi voisi osua tukkutorin alueelle.
Tässä Hel Yes! toimi suunnannäyttäjänä.
Guggenheim-museotuskintoimisiaivanpopup-muodossa,vaikkaGuggenheim-säätiöetsiikinideoitauuden-
laisen,tulevaisuudenmuseontoteuttamiseen.Tulevaisuuteenonvaikeaanähdä,muttainnostavaasenideoin-
ti on kautta aikain ollut.
PÄÄKIRJOITUS
Tuija Ekegren
toimituspäällikkö
Tila koskettaa
STIG BAUMGARTNER, VALO YÖSSÄ, 2009. ÖLJY KANKAALLE, 270 X 210 CM. TEOS ON BAUMGARTNERIN HAKUNILA-SARJASTA.
20.
21. TAIDE & DESIGN 21
KIRJOITTAJAT
MELANIE ABRAMS | FM, Lontoo. Useille lehdille (mm. Financial Times, The Times, The Independent ja The Guardian)
kirjoittava freelance-journalisti, joka on erikoistunut kuvataiteeseen, valokuvaukseen, elokuviin, muotiin ja mediaan.
SIRPA FOURASTIE (s.1970) | TaM, Ph.D Student in Design, Aaltoyliopisto TaiK, Helsinki. Toimii projekti-
päällikkönä Design Forum Finlandissa ja on vuosi sitten perustetun yhdistyksen Finnish Design Management Association
FDMA:n toiminnanjohtaja.
MARIA HIRVI-IJÄS (s. 1962) | FT, Helsinki. Taiteen tutkija ja kriitikko, on toiminut mm. näyttelykuraattorina Kiasmassa,
taideteorian professorina Tukholman kuninkaallisessa taidekorkeakoulussa, Kuvataideakatemian rehtorina sekä erilaisissa
asiantuntijatehtävissä nykytaiteen kentällä.
ERKKI HUHTAMO (s. 1958) | FT, Los Angeles. Kalifornian yliopiston, UCLA:n, professori Design Media Arts
-laitoksella.
PETRA ILONEN (s. 1965) | TaM, Helsinki. Työskentelee Teollisuustaiteen Liitto Ornamossa.
JULIETTE KENNEDY (s. 1955) | FT, matematiikka, Helsinki. New Yorkissa väitellyt ja sieltä Suomeen muutta-
nut Helsingin yliopiston matematiikan ja tilastotieteen laitoksen lehtori. On kirjoittanut realismista matematiikan
filosofiassa, kuratoi satunnaisesti näyttelyitä.
KATRIINA KOKKO (s. 1969) | VTM ja tradenomi, Shanghai. Freelance-kirjoittaja.
HEIDI KOSKI (s. 1983) | Helsinki. Viimeistelee maisteriopintoja Aalto-yliopiston taideteollisen korkeakoulun muotoilun
laitoksen tekstiilitaiteen koulutusohjelmassa. Muotoiluun ja sen ilmiöihin keskittynyt freelance-toimittaja.
KATI LAAKSO (s. 1979) | KTM, New York. Kirjoittaja on ajan ilmiöistä kiinnostunut, New Yorkissa kulttuurialalla
työskentelevä kauppatieteiden maisteri, joka on toiminut useita vuosia niin julkisen kuin yksityisen sektorin eri
kulttuuritoimijoiden parissa.
HEIKKI MERILÄINEN (s.1956) | Teollinen muotoilija (TaiK), Tuusula. Kirjoittaja on elämän ilmiöistä kiinnostunut
ihmettelijä ja toimii teollisena muotoilijana ja toimitusjohtajana muotoilutoimisto Muodonvuoksi Oy:ssä.
TARJA NURMI (s. 1951) | Arkkitehti SAFA, Helsinki. Arkkitehtuurikriitikko. Työskennellyt monissa arkkitehtitoimistoissa,
tehnyt omia suunnittelutöitä. Kirjoittaa myös kansainvälisiin arkkitehtuurilehtiin, toimii näyttelykuraattorina ja
luennoitsijana.
KAISU RAVANTTI (s. 1963) | FM, Espoo. Rakennettuun ympäristöön ja muotoiluun keskittynyt vapaa toimittaja.
PÄIVI RUUTIAINEN (s. 1958). | FM, lehtori, kuvataidekriitikko. Valmistelee väitöskirjaansa nykykorusta ilmiönä
taiteiden kentillä.
TERHI TAMMINEN (s. 1970) | KTM, Helsinki. International Design Business Management -ohjelman käynyt
kauppatieteilijä, joka toimii muotoilua edistävissä viestinnän, markkinoinnin ja myynnin tehtävissä.
MARIANNA WAHLSTEN (s. 1962) | Bachelor of Arts (Sussex University), Hove, Iso-Britannia.
Vapaa taidehistorioitsija, toimittaja ja valokuvaaja. Tekee arkkitehtuuriin, sisustukseen ja matkailuun liittyviä artikkeleita
sekä suomalaisiin että englantilaisiin julkaisuihin. Vieraileva opettaja Central Saint Martins arts & design collegessa.
RITVA-LIISA YRJÖLÄ | FM, sisustussuunnittelija (SI), taideterapeutti, kuvataiteilija ja vapaa toimittaja, Helsinki.
Työskentelee muoto- ja värimaailman moniulotteisilla kentillä toimien yhteistyössä mm. arkkitehtien kanssa.
23. TAIDE & DESIGN 23
”…jotta jokin saa alkunsa, on pakko vain aloittaa ja ottaa
yhteyttä johonkin, jota ei vielä ole – ainakaan omassa
tiedossa. Ja kirjoittaa siihen lisää.”
Näillä sanoilla aloittaa kertoja Eija-Liisa Ahtilan uusimmassa
teoksessa Marian ilmestys. Ja näillä samoilla sanoilla on hyvä
aloittaakirjoitusAhtilantaiteesta.Syysilleeioleainoastaansii-
nä,ettäaloituksetovatainavaativia.Syyonmyössiinä,ettäEija-
Liisa Ahtilan taide on osana niin laajaa kokonaisuutta, että sen
hallitseminen tai jopa hahmottaminen on jokaiselle liian vaa-
tivaa. Sen alkua ei löydä. Niin aloitamme keskeltä jotain, jon-
ka eri kerroksia on pyrittävä purkamaan hienovaraisesti. Jotta
niistä syntyisi itselleen tietoa. >>
24. TAIDE & DESIGN24
että hänellä on kyky hyvin poeettiseen visuaalisen kerron-
taan, hän kykenee käsittelemään taiteessaan hyvin arkisiakin
asioita arvokkaalla yleisinhimillisellä tasolla ja hän taitaa mo-
ninaisen kielenkäytön, niin verbaalisen, dramaturgisen kuin
visuaalisen.
Jokainen Ahtilan teos on monitasoinen tutkimuksellinen pro-
sessi, joka menee syvälle kysymyksiin ihmisyyden ydinasiois-
ta. Jokaisesta teoksesta löytyy avainkäsitteiden avulla määri-
teltyjä ilmiöitä kuten rakkaus, suru, kuolema tai anteeksianto.
Jokainen teos on omanlaatuinen kertomus, jossa ydinaihe on
ankkuroitu toiseen tarinaan tai toiseen materialisoituun koke-
mukseen. Niistä rakentuu sen visuaalinen kokonaisuus, rytmi-
tettynä tilan, ajan, kielen, äänen ja musiikin kanssa.
Eija-Liisa Ahtila (s. 1959) on kuvataiteilija, jolla tähän men-
nessä on ollut harvinaisen vaikuttava ura. Yksityisnäyttelyitä
on nähty Lontoon Tate Modernissa, Pariisin Jeu de Paumessa
sekäHelsinginKiasmassajatullaannäkemäänTukholmanMo-
derna Museetissa. Sen lisäksi hänen teoksiaan on hankittu mu-
seokokoelmiin ja hyvin arvostettuihin yksityiskokoelmiin ym-
päri maailman. Niitä on esitetty lukemattomissa merkittävissä
nykytaiteen näyttelyissä ja hänellä on yhteistyö maailman par-
haimmiksi luettujen galleristien kanssa. Tämän lisäksi hän on
vastaanottanut useita palkintoja sisältäen Venetsian biennaa-
lin parhaan paviljonkiteoksen palkinnon vuonna 1999. Hänel-
le myönnettiin vuonna 2009 Suomen valtion arvonimi Taiteen
akateemikko.
Mikä tekee Eija-Liisa Ahtilan teoksista ja työskentelystä niin
arvostettua ja ainutlaatuista? Yleisellä tasolla on todettava,
26. TAIDE & DESIGN26
edellisessä teoksessa, Missä on missä, keskeiseksi nousi hänen
kiinnostuksensa kieleen, kirjoittamiseen ja lukemiseen, teks-
tin syntymisen prosessiin ja kirjoittamisprosessissa olemiseen.
Siinä kuolema tulee runoilijan luokse pyytämään sanoja, koska
on kysymys pyrkimyksestä ymmärtää, antaa asioille ja tapah-
tumille sanojen avulla merkitys. Kuolema koskettaa tositapah-
tuman kertomuksen kautta, tapahtuma jossa kaksi algerialaista
poikaa tappaa eurooppalaisen kaverinsa. Kertomus on peräisin
psykiatri Frantz Fanonin (1925–1961) kirjasta Sorron yöstä,
jossa hän kuvaa ihmisten kokemuksia Algeriansisällissodastaja
kriittisesti tarkastelee kolonialismin tuhon psykologiaa. Adelin ja
Ismaelin teko on heidän tapansa reagoida, vastata aikuisten käsit-
tämättömiintekoihin,sodankäyntiin,tappamiseen,jotaeimikään
järki voi selittää. Tapahtumat tulevat runoilijan luokse ja punou-
tuvathänenelämäänsä.Ajallisetjapaikallisetetäisyydethäviävät.
lisuudesta, joka ei voi olla yksi ja sama kaikille eläville olennoil-
le. Mikäli ymmärtää maailman muuksi kuin kaikille yhtäpitä-
väksi, on hyväksyttävä, että kaikkea ei voi tietää. Ahtilan teok-
sessa ihme ei voi tapahtua ilman sen sallimista, on uskottava
sen mahdollisuuteen. Mahdollisuus moninaisen todellisuuden
ymmärtämiseen löytyy myös taiteesta, taiteellisesta tiedosta.
Tämä tulee sekä suoraan ääneen lausutuksi että havainnollis-
tuu perspektiivin erilaisin esimerkein ja moniin ikonografisiin
viittauksiin moneen kuvallisen ilmaisun malliin läpi teoksen.
Havainnosta kielellisyyteen
Jos Ahtila uusimmassa teoksessaan tuo esille ajatuksiaan tie-
dosta, epätiedon olemuksesta, taiteellisen tiedon mahdollisuu-
desta ja taiteen kautta toiseen todellisuuden siirtymisestä, niin
28. TAIDE & DESIGN28
ISSEY MIYAKE, DESIGN JA
METODIN MAHTI
Design vaatii inspiraation lisäksi myös johdonmukaista metodista
ajattelua. Mutta mistä design-metodiikassa oikein on kyse? Tässä
artikkelissa vastausta etsitään tarkastelemalla Issey Miyaken,
japanilaisen muotisuunnittelun grand old-young manin, uutuutta
nimeltä ”132 5” – hänen ensimmäistä omaa luomustaan yli
vuosikymmeneen. ”132 5” on kaukana perinteisestä kokoelmasta
– kyse on pikemminkin kokeellisesta prosessista, jonka välityksellä
Miyake on lähtenyt kyseenalaistamaan vaateteollisuuden
itsestäänselvyyksiä ja etsimään kestävän kehityksen periaatteita.
TEKSTI | ERKKI HUHTAMO
32. TAIDE & DESIGN32
luoma tietokoneohjelma, jolla voidaan tuottaa erittäin moni-
mutkaisia origamin simulaatiota; ne voidaan konkretisoida pe-
rinteisen origamin tapaan yhtä ainoaa paperiarkkia taittelemal-
la ja leikkelemällä.
Reality Lab. ryhtyi lisäilemään Mitanin luomusten paperitu-
losteisiin laskoksia ja litistelemään niiden kolmiulotteisia muo-
toja kaksiulotteisiksi. Näin syntyi ajatus vaatteista, jotka ilman
käyttäjää muistuttavat litteitä geometrisia taideteoksia pikem-
min kuin jotain päälle puettavaa. Niiden luonne paljastuu vasta
kun kangasta alkaa nostamaan ylös tasopinnalta; mielikuvituk-
sellisesti laskostetut housut, puserot ja hameet ilmestyvät esiin
kuin taikurin hatusta esiin vedettyinä.
Tämä on kuitenkin vain prosessin yksi osa. Yhtä olennaista on
raaka-aineiden tutkiminen. Miyakea on vaivannut, että hänen
keskeinenmateriaalinsa,polyester,perustuuuusiutumattomiin
luonnonvaroihin. Reality Lab. on tehnyt yhteistyötä Teijin Li-
mited -yhtiön kanssa. Se on kehittänyt Eco–Circle -nimisen,
käänteentekevänäpidetyn menetelmän, jolla vanhat muovipul-
lot ja polyester-vaatteet nesteytään ja muunnetaan takaisin kor-
kealaatuiseksipolyester-kuiduksi.Samaprosessivoidaantoistaa
yhä uudestaan haaskaamatta maapallon hupenevia öljyvaroja.
Miyake on huolestunut myös japanilaisen tekstiiliteollisuuden
nopeasta alasajosta. Niinpä hänen origami-vaatteitaan luovat-
kin kotimaiset ammattilaiset, eivät kehitysmaiden sweatshop-
työläiset. Kyse on käsityöstä pikemmin kuin teollisesta massa-
tuotannosta. Tavallaan tätä voi pitää Miyaken itsekritiikkinä,
jos muistelee hänen ainutlaatuista A-POC (A Piece of Cloth)
-menetelmäänsä, jonka Miyake ja Dai Fujiwara lanseerasivat
vuonna 1998. Siinähän salamyhkäinen hi tech -kone tuottaa
valmisvaatteita jatkuvana ”putkena”, josta ne leikataan irti ja
muokataan saksilla kunkin kuluttajan tarpeita vastaaviksi.
Mihin suuntaan ”132 5” tulee kehittymään?
”132 5” on toistaiseksi myynnissä vain yksittäisissä liikkeissä
Tokiossa,Lontoossa,PariisissajaZürichissä,mikäkorostaasen
kokeellista, prosessimaista luonnetta. Miyake ei ainakaan tois-
taiseksiedespyriluomuksensamassamarkkinointiin.Siitähuo-
limatta hän on tavoilleen uskollisena säilyttänyt hinnat koh-
tuullisina, kaukana haute couturen normaalista tasosta.
On mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan projekti kehittyy.
Toistaiseksi on vielä vaikea kuvitella näitä mielikuvitukselli-
sia origami-vaatteita jokapäiväisessä käytössä, ainakaan jätti-
menestykseksi muodostuneen PLEATS PLEASE -sarjan ta-
paan. Kyse on enemmänkin kiehtovasta leikistä ihmisruumiin
javaatekappaleenvälillä,kuten21_21DesignSightinnäyttelys-
sä saattoi todeta. Vaatteita oli aseteltu kävijöiden vapaasti sor-
meiltaviksi. Pöydällä lepäävän kaksiulotteisen luomuksen ylös
nostettuani ainakin minun oli mahdotonta taitella sitä takaisin
alkuperäiseen litteään hahmoonsa; se jäi mytyksi. Japanilaiset
sitävastoin tuntuivat ottavatmonimutkaisentaitteluoperaation
kiehtovana leikkinä. >>
Olipa kyse muodista tai muotia välikappaleenaan käyttävästä
tutkimuksesta tai peräti filosofiasta, tulos on erittäin mielen-
kiintoinen ja monenlaisia ajatuksia herättävä. Kävin perehty-
mässä sen taustoihin vehreän Yoyogi-puiston laidalla sijaitse-
vassa Miyaken päämajassa.
Reality Lab.: design-prosessi ja sen vaiheet
”132 5” -projektissa yhdistyy ällistyttävän monta tekijää: Miya-
ken kuuluisa periaate luoda vaatteita yhdestä ainoasta kangas-
kappaleesta,japanilainenperinne(origami,elipaperintaittelun
taide), tietokoneohjelmointi, sekä ekologisesti tiedostava mate-
riaaliajattelu. Salaisuuksia voi lähteä selvittämään itse koodini-
meä purkamalla. Ykkönen viittaa yhteen kangaskappaleeseen,
kolmonen kolmiulotteisuuteen (3D), ja kakkonen paluuseen
kaksiulotteiseen pintaan. Muista numeroista erillään oleva vii-
tonen edustaa siirtymää vaatteiden tuotannosta niiden päälle
pukemiseen, mutta myös hyppyä tuntemattomaan, yli neljän-
nen ulottuvuuden.
Uutuuden taustalla on Miyaken itsensä johtama Reality Lab.
-työryhmä, johon kuuluu design-prosessin eri osatekijöiden
asiantuntijoita. Idean ydin on Jun Mitani -nimisen professorin
34. TAIDE & DESIGN34
Yhdensovelluksentarjoavatlaukutjakassit,joihin”1325”-sar-
jan litistymiselle ja avautumiselle perustuva ”logiikka” sovel-
tuu erinomaisesti. Toinen mahdollinen kehitystie ovat IN–EI
-valaisimet, joiden kiehtovia prototyyppejä oli näyttelyssä esil-
lä pitkä rivi. Ne saattavat ensialkuun tuoda mieleen Miyaken
ihaileman Isamu Noguchin klassiset Akari-”valoveistokset,”
muttaperiaateontoinen.Noguchinvalaisimissariisipaperipin-
gotetaan valmiiseen kehikkoon. Miyaken käyttämä washi-pa-
perin ja kierrätetyn polyesterin yhdistelmä on tukeva. Se py-
syy pystyssä itsestään, ja sitä voi makunsa mukaan käännellä
eri asentoihin.
IN–EI -valaisimet on tarkoitus tuoda kauppoihin yhteistyössä
Sharpin kanssa noin vuoden kuluttua, kunhan niiden testaus
on saatu päätökseen. On vaikea kuvitella, etteikö suurmenes-
tys olisi tulossa; niin kauniita, monikäyttöisiä ja japanilaisia
nämä valaisimet ovat.
”Post cool” eli lama-ajan trendit
Eräs japanilainen muotoilija, jonka kanssa hiljakkoin juttelin,
kertoi Miyaken tokaisseen, ettei kukaan enää osta hänen muo-
tivaatteitaan. Olen kulkenut Tokion katuja säännöllisesti kohta
kahdenkymmenen vuoden ajan, joten voin vahvistaa, että lau-
sunnossa saattaa olla jotain perää. Vielä 90-luvulla, Japanin ta-
louskuplan puhkeamista seuranneina vuosina, Tokion keskusta
35. TAIDE & DESIGN 35
olikuinjättiläismäinenmuotitapahtuma.Enollutkoskaannäh-
nyt yhdessä paikassa niin monia niin äärimmäisen tyylikkäästi
pukeutuneita ihmisiä.
Euroopan suurkaupunkien asukkaat – juntti-jenkeistä puhu-
mattakaan – tuntuivat tokiolaisiin verrattuina pelkiltä rääsy-
läisiltä. Ajat ovat sittemmin radikaalisti muuttuneet. Japanin
talous on kangerrellut jo pitkään, ja nykyinen talouskriisi tun-
tuu sikäläisissä kukkaroissa. Joukkoon sulautuminen on valt-
tia ”post-cool”-Japanissa. Ylellisten brändien paikan kaupunki-
kuvassa on ottanut UNIQLO, viime vuosien suuri japanilainen
menestystarina. Sen liikkeitä on kaikkialla, jopa rautatiease-
mien alla sijaitsevissa käytävissä.
UNIQLO myy edulliseen hintaan sinänsä tyylikkäitä ja hy-
vin valmistettuja, mutta massasta täysin erottumattomia
vaatteita – nimen etymologia, joka tulee sanoista ”unique
clothing”, tuntuu ironiselta. Ironiselta voi tuntua sekin, että
Miyaken alkuperäinen innoitus oli hieman samoilla linjoil-
la. Erona on se, että Miyaken vaatteet ovat suhteellisen edul-
lisesta hintatasostaan huolimatta aina olleet omintakeisia ja
joukosta erottuvia. Samaa ei voi sanoa UNIQLO:n tarjonnas-
ta.
Tokion Omotesandon – jossa Miyaken ”132 5” -sarjaa myy-
vä putiikki sijaitsee – näyttävien muotiliikkeiden pääasiallisia
asiakkaita tuntuvat tällä hetkellä olevan äkkirikastuneet kiina-
laiset turistit. Tätä kuvastavat kuin vaivihkaa kaupunkikuvaan
ilmestyneet kiinankieliset kyltit sekä tavaratalojen kiinalaisille
suunnatut kuulutukset. Vielä muutama vuosi sitten tämä olisi
tuntunut tuiki mahdottomalta, kun muistaa näiden kansakun-
tien keskinäiset jännitteet. TD
36. TAIDE & DESIGN36
FRED
SANDBACK
TILALLISEN
PIIRROKSEN
EDELLÄKÄVIJÄ
Porin taidemuseo esittelee
amerikkalaisen kuvanveistäjän
Fred Sandbackin (1943–2003)
näyttelyn ensimmäistä kertaa
Suomessa. Sandback on yksi
toisen maailmansodan jälkeisen
amerikkalaistaiteen ikoneista.
Hänestä tekee mielenkiintoisen
omintakeinen tyyli, joka heijastaa
sekä tämän taiteilija-filosofin
taustaa että yleisempääkin
modernin taiteen murrosta.
TEKSTI | JULIETTE KENNEDY
38. TAIDE & DESIGN38
malistinen ja käsitteellinen, jätti kuitenkin lopulta molemmat
suunnat taakseen. Syntynyt taideteos on itseriittoinen ja näen-
näisesti ilman edeltäjää.
Kaikesta huolimatta on lisättävä, että tietyillä kuvanveistäjillä
– David Smith, Mark di Suvero, Anthony Caro, Naum Gabo
– oli vaikutusta Sandbackin kehitykseen. Erityisesti Gabo vai-
kutti Sandbackiin käänteisellä tavalla: Gabo edusti narratii-
vista veistotaidetta, jonka Sandback päätyi hylkäämään. Myö-
hemmin Sandback (FS) selitti asian näin kuraattori Stephen
Prokopoffille (SP):
FS: ”Vaikka en pidäkään sitä kovin mielenkiintoisena, teos jon-
ka tein juuri ennen ensimmäistä lankakonstruktiota, oli osista
hitsaamalla kokoonpantu teräsveistos. Se oli narratiivistyyppi-
nenveistos,jonkakuvallinenlaatuoliavoin.Tekniikkamuistut-
ti aika lailla David Smithin 1940-luvun alkupuolen veistoksia.”
SP: ”Saitko suoria vaikutteita Smithiltä tähän aikaan, vai kehit-
tyikö työ tähän suuntaan itse?”
FS: ”Sain. Siinä vaiheessa pidin sekä Smithiä että Mark di Suve-
roa hyvin tärkeinä esikuvina. Kummankin miehen töissä esiin-
tyvä karheus ja välittömyys vetosivat minuun suuresti – aivan
kuten myös teosten valmistumisnopeus. Nämä vaikuttivat to-
della tervejärkisiltä lähestymistavoilta. Pidin myös joistakin
Caron töistä.”
SP: ”Tässä vaiheessa opiskelit Yalessa ja olit, uskoakseni, joita-
kin kertoja tekemisissä Naum Gabon kanssa. Miten tämä vai-
kutti töihisi?”
FS: ”Kohtaamisilla oli siihen aikaan voimakas vaikutus. Hänen
työnsä olivat erittäin hyviä –mukaansatempaavia. Hän oli taa-
tusti yksi paikan silloisista suuruuksista. Vähän liiankin suuri,
olkoonkin että hänen töissään oli paljon sellaista, jonka uskoin
haluavanisisällyttääkuvanveistoon.Muttatöissäoliyhtäpaljon
myös paljon sellaista, mitä yhä enemmän en itse halunnut. Vii-
me kädessä ne vaikuttivat keskittyvän päinvastaiseen suuntaan
kuin siihen jota halusin seurata. Ja lisäksi vaikutti, että ne eivät
edenneet suuntaan, johon niiden oli tarkoitus edetä. Ne alkoi-
vatmuistuttaatodellisuudenkuvauksiaennemminkuintodelli-
suuttasinänsä.Enymmärtänyttätänarratiivistakuvallisuutta.”
SP: ”Voitko täsmentää mitä tarkoitat tässä yhteydessä narratii-
visella?”
FS: ”Tarkoitan tapaa, jolla valmis veistos, olemassa oleva esi-
ne, on kuva tilassa matkaavasta viivasta. Se on kuin pieni tari-
na pienestä viivasta, joka on kerran erotettu jostakin alkuperäi-
sestä viivasta.”5
Filosofisesti hyvinkin selkeissä kirjoituksissaan Sandback esit-
telee töidensä takana olevan ajattelun kehittymistä.6
Hän esi-
merkiksi huomautti, että hänen töitään ympäröivä mystisyys
nousee–paradoksaalisesti–itsepintaisestakonkreettisiinasioi-
hin kiinnittymisestä: >>
Fred Sandback oli ikoninen hahmo toisen maailmansodan
jälkeisessä amerikkalaistaiteessa. Tämä ruotsalaiset sukujuu-
ret omaava taiteilija, joka syntyi Bronxvillessä, New Yorkissa,
vuonna1943,saiperinnöksiNewYorkilaisten WillemdeKoo-
ningin, Mark Rothkon, Arshile Gorkyn, Jackson Pollockin,
LeeKrasnerin,BarnettNewmaninjaPhilipGustoninedusta-
man abstraktin ekspressionismin, kauden jota New Yorker -leh-
den taidekriitikko Peter Schjeldahl nimitti hiljattain amerik-
kalaisen taiteen ”alkuräjähdykseksi”.
Amerikassa abstraktin ekspressionismin taiteilijat johtivat tai-
teen abstraktion eräänlaiseen päätöspisteeseen: he uudisti-
vat yhtäältä Wassily Kandinskyn ja toisaalta Piet Mondria-
ninmaalaustyylin,jahylkäsivättietyntaiteellisenälyllisyyden,
joka oli tyypillistä ranskalaiselle ja muullekin 20. vuosisadan
alun eurooppalaistaiteelle. Abstraktien ekspressionistien ”no-
peus, varmuus, nijinskymäinen raajojen käyttö ja uskomaton
näköaistin hyödyntäminen – asiat jotka yhdistämme nyt vain
menneeseentaiteeseen”1
muovasivatkaikkeamyöhempääame-
rikkalaistaidetta. Fred Sandback nojasi tähän voimakkaaseen
perintöön.
Mutta siirtymäkausi ei ollut mitenkään helppo. Minimalisti-
säveltäjä Morton Feldman tavoitti silloisen hetken loistavasti
vuoden 1971 esseessään ”Give My Regards to Eighth Street”2
Viisikymmentäluvullaoliupeaase,ettäyhdenlyhyenhetken–ehkä
vainkuusiviikkoa–kukaaneiymmärtänyttaidetta.Siksisekaikki
tapahtui. Lyhyen hetken nämä ihmiset olivat yksin. Kuusi viikkoa
riittää homman aloittamiseen... Noh, sitähän se on olla taiteilija,
olitpa sitten New Yorkissa, Pariisissa, tai missä tahansa.
Ehkä Feldman vihjaa siihen, että kaikki taiteelliset – ja kenties
myös tieteelliset – siirtymäkaudet ovat syvän hämmennyksen
aikakausia.
Kun Fred Sandback kypsyi taiteilijaksi 60-luvun alussa, ame-
rikkalainen minimalismi oli jo vakiintunut ja käsitetaide nosti
päätään. Tavoitteena oli visuaalisesti puhdas ja filosofisesti ri-
kas kosketus katsojan ja häntä ympäröivän arkkitehtuurin vä-
lillä. Painopiste oli siirtynyt muutamassa vuosikymmenessä
abstraktin ekspressionismin ”täydellisestä sensuaalisesta ko-
kemuksesta” (kuten Morton Feldman sitä kutsui) Sandbackia
edeltäneen sukupolven (Jasper Johns, Robert Rauschenberg,
Ellsworth Kelly, John Cage ja Merce Cunningham) elegant-
tiin formalismiin.
Sandbackinratkaisuolivetääyksinkertaisestiakryylilankapis-
teestä toiseen ja luoda siten ”asuttava piirros”3
. Hänen kuvan-
veistossaan valtavat kolmiot nojaavat seinää vasten ja pysty-
suorien viivojen rykelmät valtaavat tilan kuin ne olisivat eläviä
olentoja. Ympäröivän tilan sisällyttäminen taideteokseen oma-
naitsenään–erityisestiSandbackinkäyttämässämittakaavassa
– muistutti abstraktin ekspressionistien jättiläismäisistä mitta-
suhteistajasuurieleisyydestä.Samallasyntyivoimakastajutai-
deteoksen muotokielellisen täsmällisyyden mahdollisuudesta.
Tämä ”väkevä, välitön ja kaunis asiantila”4
, hengeltään mini-
54. TÖÖLÖNKATU 8 - 00100 HELSINKI
PUH. 09-434 2560 WWW.ROVERE.FI
100% Recyclable
Glass cabinets
Glass doors
Glass countertops
No wood products
No formaldehyde emissions
Easy to disassemble and reuse
A revolution in kitchen construction
design: Gabriele Centazzo www.valcucine.it
creditsonvalcucine.it
59. TAIDE & DESIGN 59
Varsinaisia gallerioita Design Miamissa oli esillä viisitoista,
mm.BarryFriedmanLtd.jaSebastian+Barquet-galleriatNew
Yorkista sekä Patrick Seguin ja Jousse Entreprise -galleriat Pa-
riisista. Galleriat olivat tuoneet esille modernistisen muotoilun
klassikkoja, pienissä sarjoissa valmistettuja taide-esineitä sekä
arkkitehtien ja taiteilijoiden suunnittelemia uniikkikappalei-
ta. Jousse Entreprise myi heti avajaisiltana Charlotte Perrian-
dinjaJeanProuvényhteistyössäsyntyneenMexico-kirjahyllyn
sveitsiläiselle keräilijälle (joka ei halunnut nimeään julkisuu-
teen),jokaolijojonkunaikaaodotelluthyllyämarkkinoille.Sen
myyntihintaoli130000euroa.MyösSebastien+Barquet`ngal-
leriassa esillä olleet Donald Juddin hyllyt kiinnostivat samais-
ta sveitsiläistä keräilijää. Galerie Patrick Seguin oli tuonut >>
64. 19.2.
Kuva @ Mat Henne
Bryn Terfel
Finlandia-talossa klo 19
Radion sinfoniaorkesteri
Helsingin
filharmoninen kuoro
Johtaa Gareth Jones
BARITONI
Verdi, Donizetti, Puccini,
Gounod, Weill, Gershwin...
oopperan ja musikaalin
tunnetuimpien pahisten
aarioita ja lauluja
Liput 60/90/120/140 e
+ mahd. toimituskulut
68. TAIDE & DESIGN68
TILA ON
VÄRIÄ JA
VALOA
OLA KOLEHMAINEN, SEE WHAT YOU SEE
(COMPOSITION IN A GARDEN), 2007. 180 X 230CM
ANALOGINEN C-VEDOS, DIASEC.
Valokuvaaja
Ola Kolehmainen
kuvaa teoksissaan
arkkitehtuurikohteita
usein niin, että tiloja ja
julkisivuja ei välttämättä
tunnista rakennuksiksi.
Hänen abstrakti
ilmaisunsa tiloista
rakentuu värien ja
valon kautta.
TEKSTI | TUIJA EKEGREN
70. TAIDE & DESIGN70
toisistaan jokaisessa kaupungissa, sillä Kolehmaiselle oli tär-
keää, että kukin teos oli sopusoinnussa kulloisenkin näyttely-
tilan kanssa. Esimerkiksi Kiasman aulassa esillä ollut 20-met-
rinen Composition with David and Goliath ei sopinut muiden
kaupunkien näyttelytiloihin. ”On tärkeää saada kaksi teosta
keskustelemaan toinen toisensa ja ympäröivän tilan kanssa”,
sanoo Kolehmainen.
Kiertonäyttelyn nimi, A Building is not A Building, kertoo
nasevasti siitä, mitä Kolehmainen taiteessaan kuvaa. Kysy-
mys on arkkitehtuurista – tiloista ja julkisivuista, joita Ko-
lehmaisen kuvista ei välttämättä edes tunnista rakennuksiksi.
A Building is not A Building
ValokuvaajaOlaKolehmaisen(s.1964)neljänkaupunginkier-
tonäyttely A Building is not A Building päättyi juuri Kuntsin
modernin taiteen museossa Vaasassa. Ajatus näyttelystä sai al-
kunsa jo kesällä 2007 ja näyttelyprojektissa Timothy Persons
oli mukana promoottorina. Näyttely avautui Kiasmassa alku-
vuodesta 2009, siirtyi sieltä Englantiin ja Tanskaan Kööpen-
haminan valokuvataiteen museoon palatakseen jälleen Suo-
meenjasiisKuntsiin.Näyttelysaihyvänvastaanotonjokaisessa
kaupungissa, mm. Walsallissa lähellä Birminghamia näyttelyä
kävi katsomassa 24 000 vierailijaa. Näyttely poikkesi hieman
OLA KOLEHMAINEN, UNTITLED (MIN 5+6), 2010. DIPTYYKKI 146 X 388 CM. ANALOGINEN C-VEDOS, DIASEC.
71. TAIDE & DESIGN 71
Abstrakti ilmaisu ja valo
Isot tilat kiehtovat Kolehmaista. Museot, hallit ja kirkot – tilaan
meneminen hiljentää ja laittaa ajatukset liikkeelle pohtimaan
erilaisia asioita. Tila on Kolehmaiselle valoa ja väriä. Kolehmai-
sen valokuvissa arkkitehtuuri on lähtökohtana, usein hänen ku-
vissaanonrakennustenfasadeja,jotkaKolehmainenmyöskokee
tiloiksi. Omien sanojensa mukaan hän riisuu kuvistaan visuaa-
lisen metelin pois. Niinpä katsojan voi olla vaikeaa tunnistaa
rakennuksia rakennuksiksi Kolehmaisen kuvissa. Mutta se ei
olekaan tärkeää Kolehmaiselle. Sen sijaan abstrakti, minimalis-
tinen ilmaisu on muodostunut Kolehmaiselle olennaiseksi >>
Jo opiskeluaikana Taideteollisessa korkeakoulussa Koleh-
mainen huomasi, että henkilökuvaus tuntui vaikealta ja ase-
telmien sekä tilojen kuvaaminen puolestaan oli helpompaa.
Vuonna 1997 valmistuneen lopputyönäyttelyn nimenä oli
Temppeli. Sen jatkona Kolehmainen lähti vuonna 2000 Parii-
siin kuvaamaan kirkkoja. Tarkoituksena oli valmistella Eng-
lantiin 2001 tulevaa näyttelyä. Viisikymmentä kirkkoa taka-
naan hän saapui Jean Nouvelin Pariisin Arabi-instituuttiin.
Rakennuksen arkkitehtuuri teki Kolehmaiseen niin suuren
vaikutuksen, että kirkkoteema vaihtui Arabi-instituutista teh-
tyihin teoksiin.
72. TAIDE & DESIGN72
Sydneyn biennaali
Viime kesänä Ola Kolehmainen osallistui Sydneyn 17. kuva-
taidebiennaaliin. Mukaan hänet pyysi tunnettu brittikuraatto-
ri David Elliot, joka pyysi Kolehmaista tekemään biennaaliin
jotain uutta. Niinpä Kolehmainen toteutti Australiassa puo-
li vuotta kestäneen kuvaushankkeen, jossa kuvasi Bauhausin
ja modernismin vaikutteita australialaisessa arkkitehtuurissa.
Australialaisista arkkitehdeistä päärooliin Kolehmaisen kuvis-
sa nousivat Harry Seidler ja Glenn Murcutt. Kolehmainen si-
teeraaMurcuttinarkkitehtuurinlähtökohtiasanoin:”Luonnon
logiikka määrittää estetiikan” ja kuvailee Murcuttin rakennuk-
tilaa kuvatessa. Vuonna 2008 Kolehmaisella oli Alvar Aallon
arkkitehtuuriin liittyvä kuvauskiertue, joka ulottui Paimiosta
Seinäjoelle Jyväskylän kautta Kolmen Ristin kirkolle Imatral-
le.NämäAalto-kuvatalkoivatjohdattaaKolehmaistayhäenem-
män kohti abstraktimpaa ilmaisua ja vähitellen valosta oli tu-
lossa primaarielementti Kolehmaisen ilmaisussa. Kolehmaista
kiinnostaa se, kuinka valo muuttaa rakennuksen muotoja ja ole-
musta.Kuvausprojekteissaanhänyleensämuuttaakuvauspaikan
ja kohteen luonnonvaloa valotusajoilla. ”On kiintoisaa, kuinka
valonmäärälläpystyymanipuloimaantilaa,mm.suorakulmaiset
muodottilassamuuttuvatorgaanisiksi.Ilmiötävoisisanoamyös
dekonstruktiiviseksi valokuvaukseksi”, Kolehmainen kertoo.
OLA KOLEHMAINEN, UNTITLED (KÖLN 37B), 2010. 180 X 230 CM. ANALOGINEN C-VEDOS, DIASEC.
73. TAIDE & DESIGN 73
esiin Sydneyn oopperatalon, joka on Sydneyn ja Uuden Ete-
lä-Walesin osavaltion ylpeys, ja joka usein muodostaa koko
julkisen kuvan Australiasta ulkomaiden suuntaan. Moniosai-
sessa teoksessa oli käytetty lähtökohtana oopperataloa eri
vuorokauden aikoina kuvattuna ja kokonaisuudessaan teos
koostui kuudesta eri projisoinnista tilassa. Teos sai biennaa-
lin kävijöissä hyvän vastaanoton. Kolehmaisen mukaan ih-
misille on oleellista nähdä paikallista, heille tuttua arkkiteh-
tuuria muussakin muodossa kuin varsinaisina rakennuksina.
Sydneyläisiä tuntui Kolehmaisen sanojen mukaan kiinnosta-
van enemmän lokaali arkkitehtuuri kuin globaalit arkkiteh-
tuurikohteet. >>
sia vaikuttuneena siitä, kuinka nerokkaasti niissä on huomioitu
luonnonehdoilla suunnittelu. Esimerkiksi rakennusten paikan
valintaa ja aerodynamiikan lakeja on hyödynnetty siten, että il-
mastointia ei tarvita, koska tuulet ja ilmavirrat pitävät huolen
tästä. Kolehmainen kertoo, ettei alun perin voinut ajatella ku-
vaavansaMurcuttinarkkitehtuuria,muttakeskustelutMurcttin
kanssatoivatesiinajatuksen,ettävalollarakennustamanipuloi-
malla hän pystyisi käyttämään Murcttin arkkitehtuuria lähtö-
kohtana omille teoksilleen.
Seidlerin ja Murcuttin arkkitehtuurin lisäksi biennaaliteok-
sessa South Of Home, Journey of a Mind Kolehmainen toi
OLA KOLEHMAINEN, UNTITLED (KÖLN 34B), 2010. 117 X 148 CM. ANALOGINEN C-VEDOS, DIASEC.
74. TAIDE & DESIGN74
jastuu lokaalisti. ”Viimeisen 2–3 vuoden aikana arkkitehtuuri
aiheenaonavautunutitsellenisenymmärryksenkautta,ettätai-
de ja arkkitehtuuri ovat olleet läheisiä modernismin alkuajois-
ta lähtien. Vaikutteet ja ajattelu kulkevat ristiin rastiin maantie-
teellisistä rajoista riippumatta.”
Kansainvälisen uran eväät
Ola Kolehmainen on asettunut asumaan Berliiniin. Hän sa-
noo sieltä käsin olevan helpompaa toimia, kun haluaa toimia
kansainvälisesti. Kysyn, mitä kansainvälisen taiteilijauran
luominen hänestä vaatii. ”Ensin tulee sisältö, sitten muu, mut-
Modernismi
Arkkitehtuuria kuvatessaan Kolehmainen on uppoutunut ai-
heeseen väkisinkin. Bauhausin vaikutukset modernismiin
sekä arkkitehtuurissa että taiteessa, samoin venäläinen kon-
struktivismi kiinnostavat. Häntä viehättää se, kuinka monet
asiat ja tekijät taiteessa ja arkkitehtuurissa saivat toinen toisil-
taan vaikutteita 1900-luvun alun Euroopassa. Kolehmainen
ottaa esimerkiksi 1920–30-lukujen eurooppalaiset vaikutteet
1960-luvun amerikkalaiseen minimalismiin ja Donald Juddin
taiteeseen. Toinen esimerkki on Le Corbusierin ja Aallon vai-
kutukset Frank Gehryn muotokieleen. Kolehmaista siis kiin-
nostaa arkkitehtuurin holistinen näkökulma ja kuinka se hei-
OLA KOLEHMAINEN, MINIMAL INTERVENTIONS OF LINEAR ELEMENTS, 2007. DIPTYYKKI 202 X 516 CM. ANALOGINEN C-VEDOS, DIASEC.
75. TAIDE & DESIGN 75
kaikki näyttelystä koituvat kustannukset.” Huolimatta siitä,
että Kolehmaista voidaan syystä tituleerata kansainvälises-
ti menestyneeksi suomalaiseksi taiteilijaksi, hän luonneh-
tii omaa uraansa vaatimattomin sanakääntein. Maailmalla
menestyneiksi Kolehmainen mainitsee Eija-Liisa Ahtilan ja
Esko Männikön.
Kolehmainen kertoo uusista projekteistaan, että kuvasi Le
Corbusierin arkkitehtuuria viime kesänä uudella, abstraktil-
la lähestymistavalla. Barcelonaan hänellä on tulossa näytte-
lyprojekti, jossa hän haluaa myös tuoda esiin lokaalisuuden
teeman. Myös Aalto-museoon Jyväskylään on tulossa näytte-
ly keväällä 2012. TD
ta kaikkien osien toimivuus on olennaisen tärkeää. Sen mitä
tekee, pitää olla korkeatasoista. Tämä on myös henkilökysy-
mys, koska pitää olla monin tavoin aktiivinen. Pitää työsken-
nellä 2–3 kertaa enemmän kuin muut. Menestyminen vaatii
hyvän tiimin, johon kuuluu galleristi ja muita ammatillisia
tuttavia, kuten museonjohtajia ja kuraattoreita, jotka tuntevat
sen sisällön, mitä taiteilija tekee. Suomesta käsin on vaikeaa
toimia, koska kansainväliset kontaktit eivät välttämättä yle-
ty tänne. Taiteilijan pitää itse olla paikan päällä, koska kon-
taktit syntyvät hitaasti ja joskus ohi mennen huomaamatta.
Tarvitaan myös onnea ja rahaa teosten tekemiseen. Näytte-
lyiden toteuttamisen teoskustannukset ovat suuria. On har-
hakuvitelmaa, että museot ja galleriat nykyisin maksaisivat
76. TAIDE & DESIGN76
ARTVIEW
Taidepuheen turhuudesta ja tarpeellisuudesta
TEKSTI | MARIA HIRVI-IJÄS
KUVA | MARKUS KÅHRE, RAVINTOLA PIDOT, 2010. KUVAKAAPPAUS VIDEOINSTALLAATIOSTA.
N
iin kauan kuin taide on ollut tietoisesti jaetussa todellisuudessamme, siitä on ollut
tarve puhua. On jopa ajateltu, että ensimmäinen inhimillinen puhe oli esteettinen,
eli taiteellinen. Taide ja puhe sulautuvat näin ajatuksellisesti yhteen, eräänlaiseksi ih-
misen perustarpeeksi.
Amerikkalainen taidemaalari Barnett Newman (1905–1970) kirjoitti esseessään ”The First
Man Was an Artist” (1947), että ensimmäinen ihminen oli taiteilija. Newmanin ajatuksissa en-
simmäisen ihmisen ensimmäinen puheakti oli pyrkimys tavoittaa tuntematonta. Ensimmäi-
nen ele oli suunnattu toispuoleiseen. Esteettinen teko tulisi hänen mukaansa ennen sosiaalista
olemista. Ihminen veti kepillä merkityksellisen viivan mutaan ennen kun hän kehitti kepistä
keihään. Taide ja verbaalinen inhimillinen ilmaisu ovat näin ajateltuna kietoutuneet yhteen.
Newmanin ajatuksen mukaan ihmisen puhe oli poeettista ennen kun siitä tuli utilitaristista.
Se oli taidetta ennen kun siitä tuli informatiivista kommunikaatiota.
Itävaltalainen filosofi Ludwig Wittgenstein (1889–1951) kirjoitti varhaisessa pääteoksessaan
Tractatus logico-philosophicus vuodelta 1921 että: ”Was sich überhaupt sagen läßt, läßt sich klar
sagen; und wovon man nicht reden kann, darüber muss man schweigen.” Eli kaikki joka yleen-
sä on sanottavissa on mahdollista sanoa selkeästi ja: ”Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava”.
Tämä kuulostaa ensisilmäyksellä tukevan vaatimusta tadepuheen selkokielestä, joka tuli esille
HelsinginSanomientaidekriitikon KaisaHeinäsenkirjoituksessa”Taidepuheonuseinhöpö-
höpöä” (HS 7.9.10) Siinä tarkastellaan taidenäyttelyiden yhteydessä tuotettua tekstiä ja pyri-
tään tulkitsemaan ja kääntämään nk. ”taidepuheen kielikukkasia” kaikkien ymmärrettävälle
selkokielelle. Puhe taiteesta tulisi näin ollen olla kaikkien tajuttavissa.
Mutta, jos taiteessa onkin kysymys jostain ei-selkeästä asiasta. Onko meidän ymmärrettä-
vä Wittgensteinin ajatus niin, että taiteesta ei saisi puhua, mikäli sanottu asia ei ole aivan sel-
keä? Hänen mielestään etiikka ja estetiikka kuuluivat alueisiin, joista ei voida puhua selkeäs-
ti. Tämä ei kuitenkaan ole vaatimus niistä vaikenemista. Pikemminkin on kyse siitä, että jos ja
kunryhtyyniistäpuhumaan,onvarauduttavafilosofisiinongelmiinjavaativiinkeskusteluihin.
Wittgensteinin ajatukset edustavat loogisen empirismin filosofiaa. Toisenlaisia ajatuksia tai-
depuheesta tulee esille ranskalaisen filosofin Jean-François Lyotardin teksteissä, joiden voi-
daan sanoa edustavan postmodernia filosofista estetiikkaa. Puhuessaan ”taidekommentista”
Lyotard tarkoittaa jokaista kielellistä tekoa, joka ponnistaa taideteoksesta tai kytkeytyy taide-
teokseen. Hänen mielestään meidän on nähtävä tämä dialogisena yhteytenä. Tämä tarkoittaa,
että samalla kun taidekommentti tavallaan rajaa ja määrittelee taideteoksen olemisen, taide-
teos itsessään kutsuu, vaatii ja edellyttää kommenttia.
Taidepuheen ammattilaiset, taidekriitikot, työskentelevät jatkuvasti tämänkaltaisen dialogin
parissa.Jatuntevatsenvaativuudenjatunteenikuisestaepäonnistumisestatavoittaaoleellinen.
Mutta Lyotardin mukaan emme mitenkään voi edellyttää täyttä harmoniaa taidekommentin
ja taideteoksen välillä. Meidän on hyväksyttävä dissonansin, eripuraisuuden, mahdollisuus.
Hyvä taideteos ei vaadi toteutumista tiettyjen harmoniaperiaatteiden mukaan. Samoin taide-
puheen laatu on riippumaton yhdenmukaisuuden ja selkeyden vaatimuksista. Jos ja kun sii-
hen ryhtyy, on tekemisissä tuntemattoman ja ei-vielä-tiedon kanssa. Siinä on aina riskinsä. TD
78. TAIDE & DESIGN78
POIMINTOJA TURUSTA
Turku ja Tallinna ovat vuoden 2011 Euroopan
kulttuuripääkaupunkeja. Turussa ohjelmatarjonta on
runsasta ja monipuolista, kun taas Tallinna joutuu
kamppailemaan niukalla budjetilla. Seuraavaan on
poimittu Turun ohjelmasta muutamia kiinnostavia
otoksia kuvataide, muotoilu ja arkkitehtuuri
silmälläpitäen. Kulttuuripääkaupungin koko ohjelma
on nähtävissä osoitteessa www.turku2011.fi
TURUN KULTTUURIPÄÄKAUPUNGIN AVAJAISET OLIVAT 15.1.2011. KUVA ARTO TAKALA.
79. TAIDE & DESIGN 79
Ruotsalaisen Carl Larssonin (1853–1919) rakastettu ku-
vamaailma esittäytyy Turun taidemuseossa 16.9.2011 –
8.1.2012.
Colourscape, labyrinttimainen väriveistos, muodostuu noin
sadasta toisiaan seuraavasta värikkäästä kuplasta, joiden si-
sällä voi kävellä, oleilla ja kuunnella musiikkiesityksiä. Eye
Music Trust (UK) tuo Colourscapen ensimmäistä kertaa
Suomeen. Colourscape, 23.7.–14.8., Kupittaanpuisto.
Kansainvälinen nykytaidenäyttely Contemporary Art Archi-
pelago (CAA) tuo kesällä 2011 Turun saaristoon yli 20 uutta
paikkasidonnaista teosta tai tapahtumaa, sekä kansainväli-
siltä että saaristossa asuvilta taiteilijoilta. Näyttely on koet-
tavissa eri puolilla saaristoa. Näyttely on avoinna kesä–
syyskuussa 2011. >>
ALVAR AALTO JA PUUN ULOTTUVUUDET -NÄYTTELY NÄHTIIN GALLERIA MAARET
FINNBERGILLÄ. KUVA ROBERT SEGER.
REINO KOIVULA, HUNAJAKENNO, 2010. OSA PIMEYDEN 876 SÄVYÄ -TAPAHTUMAS-
TA. KUVA REINO KOIVULA.
80. TAIDE & DESIGN80
Japan Today vol.13. European Eyes on Japan tutkii valokuvan
keinoin japanilaista nykypäivää. Kuvauskohteena on vuosit-
tain vaihtuva kaupunki tai japanilainen maakunta ja vuonna
2011 valokuvaajat ovat Suomesta, Virosta ja kolmannesta
Euroopan maasta. Syntyneistä kuvista tuotetaan Turkuun
näyttely ja kootaan valokuvakirja.
Kansainvälinen Flux Aura 2011 ympäristötaidetapahtu-
ma tuo taide-elämyksiä Aurajokeen ja sen varrelle. Näistä
osa on hetkellisiä, osa pysyvämpiä.Teokset ovat nähtävissä
20.6.–31.8.2011.
Nykytaiteen museo Kiasma esittäytyy Logomossa vuonna
2011 kaksiosaisella näyttelykokonaisuudella. Esille tulevat
kaksi Kiasman mediakokoelmien helmeä: Eija-Liisa Ahtilan
videoinstallaatio WHERE IS WHERE? – MISSÄ ON MISSÄ?,
2008, joka esitetään 16.1.–29.5. sekä Isaac Julienin video-
installaatio WESTERN UNION: Small Boats, 2007, joka esi-
tetään 17.6.–18.12.2011. Molemmat suurikokoiset installaa-
tiot ovat ensi kertaa esillä Suomessa.
Close Your Eyes and Tell Me What You See -kansainväli-
nen nykytaidenäyttely esittelee nuorten taiteilijoiden töitä
ja avaa vuoropuhelua suomenruotsalaisen ja kansainväli-
sen taidekentän välille. Näyttelyssä on mukana 15 taiteili-
jaa kymmenestä maasta. Näyttelyn ohella nostetaan esiin
kuratoimisen tietotaitoa ja kuraattorien monitahoista am-
mattikuntaa. Ammatissa toimiville taiteilijoille, kriitikoille,
museoväelle, opiskelijoille sekä tutkijoille suunnataan se-
minaarisarja kuratoinnista. Seminaari tuo Turkuun joukon
kansainvälisiä huippukuraattoreita, syventää kuratoinnin
tuntemusta ja antaa esimerkkejä uusista toimintatavoista
ajankohtaisiin teemoihin pureutuen. 22.9.–30.11., Tähti-
torni, Vartiovuori.
Väljästi Lewis Carrollin kirjaan liittyvä Liisa ihmemaassa
-näyttely nostaa esiin nykyvalokuvataiteesta löytyvän ra-
jankäynnin arjen ja fantasian välillä. 31 taiteilijan näyttely
on poikkeuksellisen suuri nykyvalokuvataiteen katselmus,
joka asettaa maailmalla huomiota herättäneen suomalaisen
valokuvataiteen kansainvälisiin yhteyksiin. Logomo, 16.1.–
18.12.2011.
Live 2011 Grand Prix -kilpailun kautta Turku 2011 on etsi-
nyt mediataideteoksia ja uusmediasovelluksia alan parhail-
ta osaajilta ja uusilta lupauksilta ympäri maailman. Tuloksia
esitellään laajalti kaupunki- ja näyttelytiloissa, mediatapah-
tumissa ja netissä. Voittajateoksiin ja kilpailuluokkiin voi tu-
tustua Live Grand Prix’n englanninkielisellä sivustolla.
CARL LARSSON, PEILIN EDESSÄ, 1900. GÖTEBORGS KONSTMUSEUM.
82. TAIDE & DESIGN82
Vanhojen turkulaisten valokuva-albumeita ja tarinoita hyö-
dyntäen japanilaiset keramiikkataiteilijat Tomoko Kurahara
ja Satoko Sai sekä valokuvataiteilija Marja Pirilä taiteilijat
työstävät keramiikka-, video- ja valokuvataiteen näyttely-
kokonaisuuden. 20.5.–25.9., Sisäiset maisemat -näyttely,
Turun linna.
Savi kaupungissa. Taiteilija Pekka Paikkari pinnoittaa hal-
keilevaa jäätä muistuttavalla keramiikalla ilmastointikone-
huoneen Puutorilla toukokuussa, sähkönjakelurakennus Ku-
pittaanpuiston laidalla muuttuu toukokuussa kuvanveistäjä
Kim Simonssonin keramiikkaveistoksin ja vedenpumppaa-
mo Vaakahuoneen vieressä kaunistuu tammikuussa taitei-
lija Karin Widnäsin teoksella. Toukokuussa Timo Nymanin
valmistuu multimediaesitys projektista sekä julkistetaan
Savi kaupungissa -kirja.
Kulttuuripääkaupunkivuoden nimikkonäyttely Tuli on irti!
vie kävijän tulen äärelle. Tiedekeskus Heurekan ja Turun mu-
seokeskuksen interaktiivinen näyttely yhdistää tiedettä ja
kulttuurihistoriaa. Logomo, 16.1.–18.12.2011.
Turku-Tallinna 2011 Vaatesuunnittelukilpailu (TT 2011) avaa
kestävän kehityksen mukaisen ja ihmislähtöisen näkökulman
vaatesuunnitteluun.Kilpailussaetsitääntoteuttamiskelpoisia
ratkaisuja muotisuunnittelun valtavirrassa usein marginaaliin
jäävien tavallisten ihmisten tarpeisiin. Kulttuuripääkaupunki-
vuonna 2011 kilpailu on tarkoitettu kulttuuripääkaupunkien,
tallinnalaisen Viron taideakatemian ja turkulaisen Yrkeshög-
skolan Novian vaatesuunnittelun opiskelijoille. Maaliskuus-
sa Kick off workshop Tallinnassa, elokuussa kilpailun tulosten
esittely Tallinnan muotiviikoilla ja lokakuussa kilpailun tulos-
ten esittely Osaava Nainen -messuilla Turussa.
Usko, toivo ja rakkaus. Viiden arvostetun espanjalaistaiteili-
jan töistä koottu yhteisnäyttely saapuu Ekumeeniseen Tai-
dekappeliin. Kutsutut kuvataiteilijat ovat Diego Canogar,
Totte Mannes, Jose Luis Sanchez, Rafael Canogar ja Tomas
Vaquero. Taidekappeli on jo rakennuksena itsessään näke-
misen arvoinen taideteos, jonka on suunnitellut arkkitehti
Matti Sanaksenaho. 1.5.–28.8., Pyhän Henrikin Ekumeeni-
nen Taidekappeli.
Wäinö!-kuvanveistonäyttely tuo esiin jo tunnustettujen ku-
vanveistäjien ohella nuoren sukupolven taitoa ja kerronnal-
lista osaamista. Näyttelyyn osallistuu yhteensä kahdeksan
taiteilijaa. Wäinö! -näyttely on myös kilpailu: kahdeksasta
taiteilijasta yksi palkitaan yksityisnäyttelyllä Turussa vuon-
na 2014. Wäinö! -näyttelyjä on tarkoitus järjestää jatkossa
neljän vuoden välein. 3.5.–26.6., Galleria Maaret Finnberg
ja pääkirjaston sisäpiha. TD
TOTTE MANNES, RECAMBIOS. ESPANJALAISTA NYKYTAIDETTA USKO, TOIVO JA
RAKKAUS -NÄYTTELYSSÄ. KUVA TOTTE MANNES.
JAN-ERIK ANDERSSON JA SHAWN DECKER, LUONNOSKUVA THE SOUNDING
DOME SAUNASTA. SAUNALAB. -TAPAHTUMA. KUVA JAN-ERIK ANDERSSON.
83. TAIDE & DESIGN 83
TULI ON IRTI! -NÄYTTELY LOGOMOSSA. KUVA KARI VAINIO.
COLOURSCAPE. KUVA EYE MUSIC TRUST.
84. Lahdenkatu 4 Puh. (03) 814 4536
Avoinna: ma-pe 10-17, la-su 11-17
Vesijärvenkatu 11 A Puh. (03) 814 4547
Avoinna: ma-pe 10-17, la-su 11-17
Maaria Wirkkala: Jokaisella on oma aikansa
Katja Tukiainen: Strawberry Bomb
LÖNNSTRÖMINTAIDEMUSEO
29.1.8.5.2011
VALOKUVAAJA
CAJ BREMER
85.
86. TAIDE & DESIGN86
NEW YORK –
GALLERIOIDEN
KAUPUNKI
New Yorkissa on lukematon määrä
gallerioita, arvioiden mukaan jopa yli 500.
Suurin osa näistä sijaitsee Manhattanilla,
yhä suurempi osa Brooklynissä ja
jonkin verran Queensissä. Gallerioilla
on vakiintunut asema New Yorkin
taidemaailmassa ja niiden toiminta on
hyvin aktiivista. Monet gallerioista ovat
kuitenkin herkkiä suhdannevaihteluille ja
New Yorkissa gallerioita syntyy ja kuolee
maailmantalouden heilahteluiden mukaan.
88. 88 TAIDE & DESIGN
East Riverin yli Brooklyniin ja sieltä edelleen Long Island Ci-
tyyn, Queensiin. Myös uusilla museorakennuksilla on vaiku-
tusta gallerioiden sijaintiin, mm. Boweryn New Museum sekä
Long Island Cityn MoMAn alaisuudessa toimiva PS 1 muutti-
vatalkuaikoinaanympäröiväämiljöötä.RenzoPianonWhitney-
museollesuunnittelemanuudisrakennuksen,jonkaontarkoitus
aueta yleisölle Meatpackingin alueella vuonna 2015, on arveltu
vaikuttavan kaupunginosan galleriatilanteeseen. New Yorkissa
kaupunginosienvälinenmuuttoliikeonjatkuvaajauseinhuonot
ja edullisemmat alueet muuttuvat suosituiksi ja trendikkäiksi
nuorten ja luovien ihmisten muuttaessa niille ensin halvempien
vuokrien perässä. Osittain saman ilmiön myötä myös Brookly-
nin galleria- ja taidemaailma on kehittynyt kovaa vauhtia.
Brooklyn
Allan Nederpelt -galleria sijaitsee syvällä Greenpointissa, puo-
lalaisten perheasuntojen ja Williamsburgin nuorten hipsterei-
ravintoloiden ja muiden keskustan kaupallisten toimintojen
muutto alueelle syöksi vuokrat nousukierteeseen. SoHon kal-
listuessa useat galleriat siirtyivät vielä tuolloin rähjäiselle Chel-
sean alueelle halvempien vuokrien ja isompien tilojen perässä.
Myös Midtown ja Upper East Side ovat pitkään olleet gallerioi-
den suosiossa. Etelä-Manhattanilla Lower East Side on jälleen
muuttunut suosituksi, vaikka ensimmäiset galleriat ovat olleet
sielläkin jo 1980-luvulta saakka. Rankasti karrikoiden voidaan
sanoa,ettäBrooklynissajaLowerEastSidellaonnuortakokeel-
listajaalakulttuurientaidetta,ChelseassajaSoHossavastaetab-
loituneidentekijöiden,Midtownissatunnettujen tekijöiden tai-
detta ja Uptownissa antiikkia ja historiallista taidetta.
Vaikka Chelseata pidetään yhä gallerioiden keskuksena ja sen
avajaisillathoukuttelevatkadutjagalleriattäyteen,onviimevuo-
sien taloudellinen taantuma aiheuttanut paljon muutoksia. Mo-
net galleriat ovat sulkeneet ovensa ja muuttoliike Manhattanin
edullisemmille alueille on voimakasta. Rohkeimmat siirtyvät
89. 89TAIDE & DESIGN
den välissä sijaitsevalla vanhojen tehdas- ja varastorakennusten
valtaamallaalueella.Rakennus,jossagalleriasijaitsee,eipoikkea
ympäristöstään ja katu päättyy gallerian jälkeen satama-alueen
piikkilankaan. New Yorkissa galleria, joka on ollut auki vasta
puoli vuotta (ensimmäinen näyttely oli alkusyksystä 2010), ja
sijaitsee näinkin haastavassa paikassa, saa houkuteltua avajai-
siin300–500ihmistä.AllanNederpelt-gallerianperustajatBe-
verlyAllanjaMartinNederpelteivätomiensanojensamukaan
olleet alun perin suunnitelleet perustavansa galleriaa. Etenkin
Nederpeltin suhde taiteeseen on hyvin filosofinen ja ennen gal-
lerianperustamistahänpohtipitkääntaidemaailmanrakenteita
jamitenniitävoisikyseenalaistaajamuuttaa.Hänhaluaaylläpi-
tää ajatusta taiteesta vapaana, hierarkioiden yläpuolella toimi-
vana kenttänä. Nederpeltin visio on, että tulevaisuudessa kiin-
nostus suuriin taiteilijanimiin ja jo julkimoiksi muuttuneisiin
taiteilijoihin vähenee ja nuoret tekijät ottavat vallan.
Nederpelt ja Allan haluavat keskittyä taiteen kieleen, jonka he
kokevat hävinneen. He käyttävät galleriastaan mieluummin sa-
naa ”alusta” (platform), joka tarjoaa tilan nyky-yhteiskunnan
dialogejatutkivallejahaastavalletaiteelle.Heeiväthaluaollasi-
dottujataiteenmuotoihin,vaantutkiasensisällävaikuttaviavir-
tauksia, pyrkimyksiä ja intohimoja. Vaikka Nederpelt on kiin-
nostuneempi taiteen immaterialistista arvoista, hän ymmärtää
myös taloudellisen puolen. Gallerioiden tehtävä on balansoida
taiteen ja talouden välinen suhde, mutta Nederpeltin mukaan
useat Chelsean galleriat ovat muuttuneet myymälöiksi, jotka
pyrkivät ainoastaan myynnin maksimointiin. Martin Neder-
peltpitää globalisaation, digitaalisen ja internet-vallankumouk-
sen ja virtuaaliavaruuden vaikutusta paikallisuuden uhkina
etenkin galleriamaailmassa, ja on sitä mieltä, että taidemaail-
ma on reagoinut maailman muutoksiin huomattavasti hitaam-
minkuinesimerkiksitiede,uskonto,muotoilutaiarkkitehtuuri.
Allan Nederpelt -gallerian menestys kertoo paljon New Yorkin
taidemaailmasta:yleisösaapuupaikalle,mikälikohdeonkyllin
eksklusiivinen ja näyttely kiinnostava. Joulukuun 4. päivä 2010
auennut Teamwork-näyttely esittelee 78:n Jeff Koonsin >>
90. TAIDE & DESIGN90
studiolla työskentelevän taiteilijan teoksia. Studion työnte-
kijöistä valtaosa luo omaa taiteellista uraa studiotyön ohella.
Näyttelyn idea tuli alun perin Eva Schmidtiltä, joka on yksi
Koonsille työskentelevästä noin 105 taiteilijasta. Hän on nuori,
reippaasti alle kolmenkymmenen, mutta on uransa aikana osal-
listunut jo monen kuuluisan ja arvokkaan Jeff Koonsin teoksen
valmistamiseen.
TEAMWORK
Eva Schmidt tuli Allan Nederpelt -gallerialle kuultuaan työ-
kaveriltaan hulppeasta tilasta. Mukanaan hänellä oli vain idea
näyttelystä, mutta sen konsepti oli niin mielenkiintoinen, että
galleristit tarttuivat siihen siltä istumalta. Schmidtin idea oli
esitellä maailmankuulun taiteilijan Jeff Koonsin studiolla ni-
mettöminä pysyvien, Koonsin töiden varsinaisten tekijöiden,
omaa taidetta. Vaikka suurimmalla osalla studion työntekijöis-
täonomataiteellinenura,hekäyttävätvaltaosanajastaantoisen
taiteilijan töiden valmistamiseen. Idea tekijöistä nimettöminä
toistuu näyttelyssä, jossa ei ole teoskylttejä ja työt ovat signee-
raamattomia. Vaikka Jeff Koons oli tietoinen näyttelystä, >>
VASEMMALLA | KURAATTORI EVA SCHMIDT.
92. TAIDE & DESIGN92
hän ei halunnut tulla yhdistetyksi siihen – tämän vuoksi hänen
nimeään ei näy näyttelyn yhteydessä. Koonsiin viittaa ainoas-
taan avajaisissa esiintynyt, Koonsin Acrobat-nimiseen työhön
referoiva hummeriasuinen trapetsitaiteilija.
Näyttelyn kuratoinut Schmidt toteaa, että Koons käy studiol-
laan yleensä vain tarkastamassa töiden yksityiskohtien ete-
nemistä tai esittelemässä töitä galleristeille, kuraattoreille tai
ostajille. Schmidtin mukaan Koons viettää työpäivät yleensä
toimistonpuolella,kriittisempienstudiotyöntekijöidenmukaan
ns. taidetehtaan johtajana. Työ studiolla on pilkottu tiukkoihin
vastuualueisiin ja yksittäiset työntekijät keskittyvät pienten yk-
sityiskohtienhiomiseen.Teamwork-näyttelynteoksiakatsoessa
huomaa,että tekijöiden tekniset taidotovat hyvin korkeat,mut-
ta teosten ideoissa voi havaita keskeneräisyyttä.
Martin Nederpelt pitää luonnollisena, että taiteilijat teettävät
työnsä muilla, eivätkä itse osallistu valmistusprosessiin. Histo-
93. TAIDE & DESIGN 93
riallisesti katsottuna monet taiteilijat ovat käyttäneet toisia tai-
teilijoita apunaan, hän toteaa, ja nimeää Vermeerin esimerkik-
si.Asetelmaa,jossamoniihminenonsitoutunutyhdenyhteisen
ideantoteuttamiseen,Nederpeltpitääkauniina.EvaSchmidtin
mukaan suhde oman taiteellisen työskentelyn ja toiselle teke-
mäntaiteenvälilläonajoittainristiriitainen,muttasuurimmak-
si ajaksi hän pitää Koonsin studiolla tekemäänsä taidetta vain
työnä. Studiolla täytyy jättää oma ego taustalle ja keskittyä työ-
hön. Schmidt kehuu kollegoitaan ja mainitsee toistuvasti mi-
ten inspiroivaa on työskennellä lahjakkaiden ihmisten parissa.
Teamwork-näyttely todistaa Nederpeltin mukaan, miten ame-
rikkalaisen yhteiskunnan perustoiminto, yhdessä tekeminen,
tuottaahedelmällisenlopputuloksen.Hänkokeenäyttelynidean
sitovan tekijät yhteiseen kokemukseen, mutta jokaisen omien
unelmien kautta. TD