Organizational Behavior Emerging Knowledge Global Reality 8th Edition McShane Test Bank

Organizational Behavior Emerging Knowledge
Global Reality 8th Edition McShane Test Bank
download pdf
https://testbankdeal.com/product/organizational-behavior-emerging-
knowledge-global-reality-8th-edition-mcshane-test-bank/
Visit testbankdeal.com to explore and download the complete
collection of test banks or solution manuals!

We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit testbankdeal.com
for more options!.
Organizational Behavior Emerging Knowledge Global Reality
8th Edition McShane Solutions Manual
knowledge-global-reality-8th-edition-mcshane-solutions-manual/
7th Edition McShane Test Bank
6th Edition McShane Test Bank
Auditing Assurance Services and Ethics in Australia 9th
Edition Arens Test Bank
https://testbankdeal.com/product/auditing-assurance-services-and-
ethics-in-australia-9th-edition-arens-test-bank/

Foundations of Financial Management 17th Edition Block
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/foundations-of-financial-
management-17th-edition-block-solutions-manual/
Management Leading and Collaborating in a Competitive
World 11th Edition Bateman Test Bank
https://testbankdeal.com/product/management-leading-and-collaborating-
in-a-competitive-world-11th-edition-bateman-test-bank/
Statistics Concepts and Controversies 9th Edition Moore
Test Bank
https://testbankdeal.com/product/statistics-concepts-and-
controversies-9th-edition-moore-test-bank/
Research in Nursing Evidence for Best Practice 5th Edition
Richardson-Tench Test Bank
https://testbankdeal.com/product/research-in-nursing-evidence-for-
best-practice-5th-edition-richardson-tench-test-bank/
Elementary Geometry for College Students 6th Edition
Alexander Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/elementary-geometry-for-college-
students-6th-edition-alexander-solutions-manual/

Calculus with Applications 10th Edition Lial Solutions
Manual
https://testbankdeal.com/product/calculus-with-applications-10th-
edition-lial-solutions-manual/

7-1
Copyright © 2018 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written consent of
McGraw-Hill Education.
Chapter 07
Test Bank
1. Decision making is a nonconscious process of moving toward a desirable state of affairs.
FALSE
AACSB: Analytical Thinking
Accessibility: Keyboard Navigation
Blooms: Remember
Learning Objective: 07-01 Describe the elements of rational choice decision making.
Level of Difficulty: 1 Easy
Topic: Rational Choice Paradigm
Feedback: Decision making is the conscious process of making choices among alternatives with the intention of moving toward some desired state of
affairs.
2. Nonprogrammed decisions require all steps in the decision model because the problems they present are new, complex, or ill-defined.
TRUE
Blooms: Understand
Topic: Rational Decision-Making Model
Feedback: Nonprogrammed decisions require all steps in the decision model because the problems are new, complex, or ill-defined.
3. The rational choice decision-making process recommends choosing the alternative with a moderate subjective expected utility.
FALSE
Blooms: Remember
Feedback: The fourth step in the rational decision-making model is to select the choice with the highest subjective expected utility. This calls for all
possible information about all possible alternatives and their outcomes, but the rational choice paradigm assumes it can be accomplished with ease.
4. According to bounded rationality theory, people make the best decisions when their perceptions are "bounded" or framed by past experience.
FALSE
Blooms: Understand
Learning Objective: 07-02 Explain why people differ from rational choice decision making when identifying problems/opportunities, evaluating/choosing alternatives, and evaluating decision
outcomes.
Topic: Bounded Rationality
Feedback: Bounded rationality refers to the view that people are bounded in their decision-making capabilities, including access to limited
information, limited information processing, and a tendency toward satisficing rather than maximizing when making choices. This makes them
choose a satisfactory solution rather than the best solution.
5. The rational choice paradigm assumes that decision makers have limited information-processing capabilities and engage in a limited search for
alternatives.
FALSE
Blooms: Understand
outcomes.
Feedback: According to the bounded rationality view, people process limited and imperfect information and rarely select the best choice. This is
inconsistent with the rational choice paradigm view. According to the rational choice paradigm of decision making, people rely on logic to evaluate
and choose alternatives. This paradigm assumes that decision makers have well-articulated and agreed-on organizational goals, efficiently and
simultaneously process facts about all alternatives and the consequences of those alternatives, and choose the alternative with the highest payoff.

7-2
6. Decision makers typically look at alternatives sequentially and compare each alternative with an implicit favorite.
TRUE
Blooms: Remember
outcomes.
Feedback: Decision makers have a natural tendency to evaluate alternatives sequentially, rather than at the same time. This sequential evaluation
occurs partly because all alternatives are not usually available to the decision maker at the same time. Consequently, as a new alternative comes
along, it is immediately compared with an implicit favorite—an alternative that the decision maker prefers and that is used as a comparison with
other choices.
7. Intuition allows us to draw on our tacit knowledge to guide our decision preferences.
TRUE
Blooms: Understand
Learning Objective: 07-03 Discuss the roles of emotions and intuition in decision making.
Level of Difficulty: 2 Medium
Topic: Intuition
Feedback: Intuition involves rapidly comparing our observations with deeply held patterns learned through experience. These templates represent
tacit knowledge that has been implicitly acquired over time.
8. The prospect theory effect motivates us to avoid losses.
TRUE
Blooms: Remember
Topic: Organizational Commitment
Feedback: The prospect theory effect is the tendency to experience stronger negative emotions when losing something of value than the positive
emotions experienced when gaining something of equal value. This prospect theory effect motivates us to avoid losses, which typically occurs by
taking the risk of investing more in that losing project. Stopping a project is a certain loss, which is more painful to most people than the uncertainty
of success associated with continuing to fund the project. Given the choice, decision makers choose the less painful option.
9. Escalation of commitment is likely to occur when the perceived costs of terminating the project are high or unknown.
TRUE
Blooms: Understand
Feedback: Some experts argue that throwing more money into a failing project is sometimes a logical attempt to further understand an ambiguous
situation. This strategy is essentially a variation of testing unknown waters. By adding more resources, the decision maker gains new information
about the effectiveness of these funds, which provides more feedback about the project's future success. This strategy is particularly common where
the project has high closing costs.
10. The incubation stage of creativity is more effective when the decision maker sets aside all other activities and focuses attention on the issue or
problem.
FALSE
Blooms: Understand
Learning Objective: 07-04 Describe employee characteristics, workplace conditions, and specific activities that support creativity.
Topic: Decision Making
Feedback: Incubation refers to the period of reflective thought. We put the problem aside, but our mind is still working on it in the background.
Incubation does not mean you forget about the problem or issue.
11. Divergent thinking refers to calculating the conventionally accepted "right answer" to a logical problem.

7-3
FALSE
Blooms: Understand
Feedback: Divergent thinking refers to reframing the problem in a unique way and generating different approaches to the issue. This contrasts with
convergent thinking, calculating the conventionally accepted "right answer" to a logical problem.
12. Creative people have practical intelligence but not cognitive intelligence.
FALSE
Blooms: Understand
Topic: Conceptual Skills
Feedback: Creative people have above-average cognitive intelligence to synthesize information, analyze ideas, and apply their ideas. They recognize
the significance of small bits of information and are able to connect them in ways that few others can imagine. They also have practical
intelligence—the capacity to evaluate the potential usefulness of their ideas.
13. Employee involvement potentially improves both the decision-making quality and the commitment of employees.
TRUE
Blooms: Understand
Learning Objective: 07-05 Describe the benefits of employee involvement and identify four contingencies that affect the optimal level of employee involvement.
Topic: Employee Engagement
Feedback: Employee involvement can potentially improve the number and quality of solutions generated. Employee involvement also tends to
strengthen employee commitment to the decision. Rather than viewing themselves as agents of someone else's decision, staff members feel
personally responsible for its success.
14. Employee involvement tends to weaken the decision-making process.
FALSE
Blooms: Understand
Feedback: Employee involvement can potentially improve the number and quality of solutions generated. In a well-managed meeting, team members
create synergy by pooling their knowledge to form new alternatives.
15. Employees are more committed to implementing a solution when they are involved in making the decision.
TRUE
Blooms: Understand
Feedback: Employee involvement tends to strengthen employee commitment to the decision. Rather than viewing themselves as agents of someone
else's decision, staff members feel personally responsible for its success.
16. _____ is a conscious process of making choices among one or more alternatives with the intention of moving toward some desired state of affairs.
A. Decision making
B. Bounded rationality
C. Divergent thinking
D. Prospect theory
E. Scenario planning
AACSB: Knowledge Application

7-4
Blooms: Remember
Feedback: Decision making is a conscious process of making choices among one or more alternatives with the intention of moving toward some
desired state of affairs.
17. ________ can be defined as the view that people should and typically do use logic and all available information to choose the alternative with the
highest value.
A. Subjective expected utility maximization
B. The rational choice decision-making process
C. Bounded rationality
D. Decision making
E. Intuition
Blooms: Remember
Feedback: The view that people should and typically do use logic and all available information to choose the alternative with the highest value is
known as the rational choice decision-making process.
18. The rational choice decision-making process selects the choice with the highest utility through the
A. rational choice calculator.
B. selective expected utility.
C. solution-focused calcuator.
D. rational expected utility.
E. rational selective calculator.
Blooms: Remember
Feedback: Rational choice decision making selects the best alternative by calculating the probability that various outcomes will occur from the
choices and the expected satisfaction from each of those outcomes
19. A nonprogrammed decision is applicable in any
A. routine situation where the company has a ready-made solution.
B. decision that does not relate directly to the employee's job description.
C. nonroutine situation in which employees must search for alternative solutions.
D. decision that is clearly within the employee's job description.
E. decision that affects the employee's performance.
Blooms: Remember
Feedback: Nonprogrammed decisions require all steps in the decision model because the problems are new, complex, or ill-defined. Such decisions
do not follow standard operating procedures.
20. Which of these is the final step in the rational choice decision making process?
A. developing a list of solutions
B. implementing the selected alternative
C. choosing the best alternative
D. evaluating decision outcomes
E. recognizing the opportunities
Blooms: Remember

7-5
Feedback: The final step in rational choice decision making is evaluating the decision outcomes. It includes evaluating whether the gap has narrowed
between "what is" and "what ought to be." Ideally, this information should come from systematic benchmarks so that relevant feedback is objective
and easily observed.
21. After a problem has been identified and possible choices have been identified, the next step is to
A. choose the best decision process.
B. discover possible choices.
C. select the choice with the highest value.
D. implement the selected choice.
E. evaluate the selected choice.
Blooms: Understand
Feedback: The fourth step is to select the best choice by applying the rational choice calculation we described in Exhibit 7.1. Choosing the alternative
that offers the greatest satisfaction or value requires the decision maker to have information about all possible alternatives and their outcomes. That
condition is usually impossible, but the rational choice view of decision making assumes this can be accomplished with ease.
22. The gap between “what is” and “what ought to be” is also called a
A. deviation.
B. problem.
C. opportunity.
D. choice.
E. decision.
Blooms: Understand
Feedback: A problem is a deviation between the current and the desired situation—the gap between “what is” and “what ought to be.”
23. One school of management thought states that organizational decisions and actions are influenced mainly by what attracts management's
attention, rather than by the objective reality of the external or internal environment. Which of the following practices is closely associated with this
argument?
A. rational decision-making process
B. programmed decision making
C. perceptual defense
D. decisive leadership
E. stakeholder framing
Blooms: Understand
outcomes.
Feedback: One school of management thought states that organizational decisions and actions are influenced mainly by what attracts management's
attention, rather than by the objective reality of the external or internal environment. This would lead to stakeholder framing. Stakeholders present the
information in such a way that it triggers the decision maker's emotional response that the information is a problem, an opportunity, or
inconsequential.
24. Decision makers might succumb to the solution-based problem trap because
A. it provides a comforting solution.
B. they prefer ambiguity rather than decisiveness.
C. it avoids the escalation of commitment problem.
D. it avoids problems of bounded rationality.
E. it helps in minimizing the biases caused by mental models.

7-6
Blooms: Understand
outcomes.
Feedback: Decision makers tend to define problems as veiled solutions. Decision makers engage in solution-focused problem identification because
it provides comforting closure to the otherwise ambiguous and uncertain nature of problems.
25. Perceptual defense causes us to
A. defend the solutions we propose.
B. defend those who agree with us when we identify a problem.
C. defend the perception we have after making a decision.
D. block out bad news or information that threatens our self-concept.
E. justify our actions to defend our position.
Blooms: Remember
outcomes.
Feedback: People sometimes block out bad news as a coping mechanism. Their brain refuses to see information that threatens their self-concept. This
phenomenon is known as perceptual defense.
26. What effect do mental models have on the decision-making process?
A. They perpetuate assumptions that make it difficult to see new opportunities.
B. They allow decision makers to obtain accurate information from the surroundings.
C. They reduce the importance of developing alternative solutions to the problem.
D. They allow decision makers to maximize the potential of their decision making.
E. They help people to be more creative in decision making.
Blooms: Understand
outcomes.
Feedback: Mental models are visual or relational images of the external world; they fill in information that we don't immediately see, which helps us
understand and navigate in our surrounding environment. Many mental images are also prototypes—they represent models of how things should be.
These mental models also blind us from seeing unique problems or opportunities because they produce a negative evaluation of things that are
dissimilar to the mental model.
27. The concept of bounded rationality holds that
A. our perception of a rational reality is bounded by nonrationality.
B. decision makers process limited and imperfect information and therefore rarely select the best choice.
C. decision makers have limited alternatives to make decisions.
D. decision makers are bound to project images of themselves as rational thinkers.
E. our realities are bounded by our own perceptions so that everyone's reality is different.
Blooms: Remember
outcomes.
Feedback: Nobel Prize-winning organizational scholar Herbert Simon argued that people engage in bounded rationality because they process limited
and imperfect information and rarely select the best choice.
28. Which of the following is one of the assumptions of the rational decision-making process?
A. Decision makers evaluate alternatives against an implicit favorite.
B. Decision makers choose the alternative that is good enough.
C. Decision makers have well-articulated goals.
D. Decision makers evaluate alternatives sequentially.

7-7
E. Decision makers process perceptually distorted information.
Blooms: Remember
outcomes.
Feedback: The rational decision-making process assumes that organizational goals are clear and agreed-on. Unfortunately, organizational goals are
often ambiguous or in conflict with each other.
29. Decision makers tend to rely on their implicit favorite when they
A. select an appropriate decision style.
B. evaluate decision alternatives sequentially.
C. want to avoid escalation of commitment.
D. want to make more creative decisions.
E. have to make a selection from very limited alternatives.
Blooms: Remember
outcomes.
Feedback: Decision makers have a natural tendency to evaluate alternatives sequentially, not all at the same time. They evaluate each alternative
against the implicit favorite when evaluating decision alternatives.
30. The availability heuristic refers to the tendency
A. to choose an alternative that is good enough rather than the best.
B. for people to influence an initial anchor point.
C. to evaluate probabilities of events or objects by how closely the event or object resembles another event.
D. to estimate the probability of something occurring by how easily we can recall those events.
E. for decision makers to evaluate alternatives sequentially rather than comparing them all at once.
Blooms: Remember
outcomes.
Feedback: The availability heuristic is the tendency to estimate the probability of something occurring by how easily we can recall those events.
31. The Director of Nursing is looking throughout the hospital for a new format of a work schedule for nurses. She evaluates each schedule system as
soon as she learns about it. Eventually, she finds a schedule that is "good enough" for her needs and ends her search even though there may be better
schedules available that she hasn't yet learned about. The Director of Nursing is engaging in
A. escalation of commitment.
B. satisficing.
C. perceptual defense.
D. post-decisional justification.
E. open rationalization.
Blooms: Apply
outcomes.
Level of Difficulty: 3 Hard
Feedback: Typically, people are bounded in their decision-making capabilities, including access to limited information, limited information
processing, and tendency toward satisficing rather than maximizing when making choices. Satisficing is the act of choosing an alternative that is
satisfactory or "good enough."
32. Satisficing refers to
A. the tendency to choose an alternative that is good enough rather than the best.
B. the feeling employees experience when they are not involved in a decision in which they would have made a valuable contribution.

7-8
C. a desirable outcome of decision making when several employees participate in the decision process.
D. the feeling employees experience when they make the right decision.
E. the tendency for decision makers to evaluate alternatives sequentially rather than comparing them all at once.
Blooms: Remember
outcomes.
Feedback: Satisficing is the act of choosing an alternative that is satisfactory or "good enough."
33. Which of the following is not a reason people engage in satisficing rather than maximization?
A. They lack the capacity and motivation to process a huge volume of information.
B. They rely on sequential evaluation of new alternatives.
C. Decisions with many alternatives can be cognitively and emotionally draining.
D. Alternatives present themselves over time, not all at once.
E. It allows them to choose the alternative with the highest payoff.
Blooms: Understand
outcomes.
Feedback: Satisficing is selecting an alternative that is satisfactory or "good enough" rather than the alternative with the highest value
(maximization).
34. The representativeness heuristic refers to the tendency
A. to choose an alternative that is good enough rather than the best.
B. for people to influence an initial anchor point.
C. to evaluate probabilities of an event or an object by how closely it resembles another event or object.
D. to estimate the probability of something occurring by how easily we can recall those events.
E. for decision makers to evaluate alternatives sequentially rather than comparing them all at once.
Blooms: Remember
outcomes.
Feedback: The representativeness heuristic states that we pay more attention to whether something resembles (is representative of) something else
than to more precise statistics about its probability.
35. Middle managers of a marketing firm were addressing the problem of creating eye-catching ads that were able to be easily reproduced in both
color and black and white. One manager said, "The main problem here is we design using color to lure the consumer instead of relying on the
benefits of the product itself." Which of the following best describes the decision-making problem that this manager is exhibiting?
A. The manager is engaging in escalation of commitment.
B. The manager is being too creative.
C. The manager is involved in participative decision making.
D. The manager is engaging in groupthink.
E. The manager is defining the problem in terms of a solution.
Blooms: Understand
outcomes.
Feedback: Decision makers describe the problem as a veiled solution. Solution-focused problem identification also occurs because decision makers
are comforted by closure to problems, so they seek out solutions while still defining the problem.
36. Often management is "under the gun" to solve problems and meet deliverables. This can lead to
A. solution-focused problem-solving.

7-9
B. stakeholder framing.
C. misguided leadership.
D. perceptual defense.
E. identifying opportunities.
Blooms: Understand
outcomes.
Feedback: Many leaders announce problems or opportunities before having a chance to logically assess the situation. The result is often a misguided
effort to solve an ill-defined problem or resources wasted on a poorly identified opportunity.
37. What is meant by "divine discontent"?
A. Decision makers are never satisfied with current conditions, so they more actively search for problems and opportunities.
B. It is much easier to discover blind spots in problem identification when listening to how others perceive the situation.
C. Employees can minimize problem identification errors by discussing the situation with colleagues and clients.
D. Decision makers are more motivated to consider other perspectives of reality.
E. Leaders require considerable willpower to resist the temptation of looking decisive.
Blooms: Understand
outcomes.
Feedback: A third way to improve problem identification is to create a norm of “divine discontent.” Decision makers with this mindset are never
satisfied with current conditions, so they more actively search for problems and opportunities.
38. The main reason why decision makers compare alternatives against an implicit favorite is the hard-wired human need to minimize
A. confirmation bias.
B. cognitive dissonance.
C. implicit favorite.
D. decision heuristics.
E. anchoring.
Blooms: Understand
outcomes.
Feedback: The main reason why decision makers compare alternatives against an implicit favorite is the hard-wired human need to minimize
cognitive dissonance.
39. Which of the following ultimately energizes us to select the preferred choice?
A. logic
B. emotions
C. rational logic
D. creativity
E. intuition
Blooms: Understand
Topic: Intuition
Feedback: Neuroscientific evidence says that information produced from logical analysis is tagged with emotional markers that then motivate us to
choose or avoid a particular alternative. Ultimately emotions, not rational logic, energize us to make the preferred choice.
40. The most accurate view of intuition is that it is
A. a trait that people acquire mainly through heredity.
B. more likely to be found in men than women.

7-10
C. acquired more quickly by people whose careers extend to several unrelated industries.
D. the ability to know when an opportunity exists and select the best course of action without conscious reasoning.
E. an unacceptable way of making decisions in an organizational setting.
Blooms: Understand
Topic: Intuition
Feedback: Intuition refers to the ability to know when a problem or opportunity exists and to select the best course of action without conscious
reasoning.
41. Intuition relies on programmed decision routines that speed up our response to pattern matches or mismatches. These programmed decision
routines are referred to as
A. action scripts.
B. illuminations.
C. rational formulae.
D. solution-focused problems.
E. implicit favorites.
Blooms: Understand
Topic: Intuition
Feedback: Intuition relies on action scripts—programmed decision routines that speed up our responses to pattern matches or mismatches. Action
scripts effectively shorten the decision-making process by jumping from problem identification to selection of a solution. In other words, action
scripting is a form of programmed decision making. Action scripts are generic, so we need to consciously adapt them to the specific situation.
42. Which of the following statements is true about scenario planning?
A. It is unwittingly selective in the acquisition and use of evidence.
B. It is the process of planning a solution based on employee preferences.
C. It is a disciplined method for imagining possible futures.
D. It is an act of reframing the problem in a unique way and generating different approaches to the issue.
E. It is the act of calculating the conventionally accepted right answer to a logical problem.
Blooms: Understand
Feedback: Scenario planning is a disciplined method for imagining possible futures. It typically involves thinking about what would happen if a
significant environmental condition changed and what the organization should do to anticipate and react to such an outcome.
43. After choosing among several computer server systems, the Director of Information Systems feels very positive about the final choice. However,
some of this optimism is due to the fact that the Director forgot about few of the limitations of the chosen system and unconsciously downplayed the
importance of the positive features of the rejected systems. The Director of Information Systems is engaging in
B. rational maximization.
C. rational choice thinking.
D. confirmation bias.
E. impulsive buying.
Blooms: Apply
Topic: Intuition
Feedback: The Director is engaging in confirmation bias. Confirmation bias is the "unwitting selectivity in the acquisition and use of evidence."
When evaluating decisions, people with confirmation bias ignore or downplay the negative features of the selected alternative and overemphasize its
positive features.

7-11
44. _____ is the tendency to experience stronger negative emotions when losing something of value than the positive emotions experienced when
gaining something of equal value.
A. Implicit favoritism
B. Bounded rationality
C. Intuition
D. Nonprogrammed decision making
E. Prospect theory effect
Blooms: Remember
Feedback: Escalation of commitment is partly fueled by the prospect theory effect. This is the tendency to experience stronger negative emotions
when losing something of value than the positive emotions experienced when gaining something of equal value.
45. Prospect theory and closing costs are two reasons why people
A. engage in escalation of commitment.
B. define problems in terms of preferred solutions.
C. make nonprogrammed decisions rather than programmed decisions.
D. demonstrate satisficing behaviors.
E. encourage employee involvement.
Blooms: Remember
Feedback: Four of the main influences that lead to escalation of commitment include self-justification, prospect theory effect, self enhancement, and
sunk costs.
46. ________ occurs when decision makers choose to continue an existing course of action because it is the less painful option at the time.
A. The prospect theory effect
B. The sunk costs effect
C. The self-justification effect
D. The self-enhancement effect
E. Satisficing
Blooms: Remember
Topic: Evidence-Based Decision Making
Feedback: Prospect theory effect is the tendency to experience stronger negative emotions when losing something of value than the positive emotions
when gaining something of equal value.
47. Escalation of commitment can be minimized by ensuring that
A. there are ready-made alternatives to resolve the problem.
B. those who make the decision are different from those who implement and evaluate it.
C. the team leader has strong opinions about the preferred options for a problem.
D. organizational goals are relatively ambiguous.
E. negative information is screened out to protect the self-esteem of the decision makers.
Blooms: Understand
Feedback: One of the most effective ways to minimize escalation of commitment and confirmation bias is to ensure that the people who made the
original decision are not the same people who later evaluate that decision.
48. ________ shape(s) how we evaluate information, not just which choice we select.
A. Decisions

7-12
B. Emotions
C. Values
D. Cognitive dissonance
E. Design thinking
Blooms: Understand
Feedback: Emotions shape how we evaluate information, not just which choice we select.
49. Leading business writers emphasize that _____ is one of the most important and challenging tasks in the decision-making process.
A. escalation of commitment
B. rational maximization
C. translating decisions into action
D. confirmation bias
E. bounded rationality
Blooms: Understand
Feedback: Leading business writers emphasize that execution—translating decisions into action—is one of the most important and challenging tasks
in the decision-making process.
50. The Dot Com business boom can be used as an example of
B. rational maximization.
C. rational choice thinking.
D. confirmation bias.
E. impulsive buying.
Blooms: Apply
Topic: Intuition
Feedback: Another reason why decision makers don’t evaluate their decisions very well is due to escalation of commitment—the tendency to repeat
an apparently bad decision or allocate more resources to a failing course of action.
51. When a business must decide between completing a project that is over budget and past due versus starting over, they are evaluating the
A. bounded rationality.
B. intuition.
C. sunk costs effect.
D. self-justification effect.
E. prospect theory effect.
Blooms: Understand
Topic: Intuition
Feedback: Another disincentive to axing a failing project is sunk costs—the value of resources already invested in the decision. The rational choice
view states that investing resources should be determined by expected future gains and risk, not the size of earlier resources invested in the project.
Yet people inherently feel motivated to invest more resources in projects that have high sunk costs. A variation of sunk costs is time investment.
52. Incubation and verification are two
A. stages of the creative process.
B. elements of bounded rationality.
C. elements of the MARS model.
D. stages of team decision making.

7-13
E. steps in perceptual modeling.
Blooms: Remember
Feedback: Preparation, incubation, illumination, and verification are the four stages of the creative process.
53. The first stage of the creative process is
A. divergent thinking.
B. preparation.
C. experimentation.
D. illumination.
E. intuition.
Blooms: Remember
Feedback: The first stage of the creative process is preparation—the process of investigating the problem or opportunity in many ways. Preparation
involves developing a clear understanding of what you are trying to achieve through a novel solution and then actively studying information
seemingly related to the topic.
54. An organization asks its employees to reframe the problems in a unique way and generate different approaches to the problems. Which of the
following stages in the creative process would assist this?
A. verification
B. preparation
C. experimentation
D. illumination
E. incubation
Blooms: Understand
Feedback: Here, the organization is promoting divergent thinking. Incubation assists the process of divergent thinking.
55. Which of the following refers to calculating the conventionally accepted "right answer" to a logical problem?
A. divergent thinking
B. convergent thinking
C. logical validity
D. escalation of commitment
E. confirmation bias
Blooms: Remember
Feedback: Incubation assists divergent thinking—reframing the problem in a unique way and generating different approaches to the issue. This
contrasts with convergent thinking—calculating the conventionally accepted "right answer" to a logical problem.
56. Which of the following is assisted by incubation in the creative process?
A. escalation of commitment
B. prospect theory effect
C. convergent thinking
D. divergent thinking
E. decision choice

7-14
Blooms: Remember
Feedback: Incubation assists divergent thinking—reframing the problem in a unique way and generating different approaches to the issue.
57. The illumination stage in the creative process
A. provides a tested solution to complex problems.
B. occurs after the verification stage in the process.
C. generates long-lasting thoughts in the memory.
D. is characterized by convergent thinking.
E. can be quickly lost if not documented.
Blooms: Remember
Feedback: Illumination refers to bits of inspiration and can be quickly lost if not documented.
58. A marketing specialist needed to find a new way of marketing the company's main product to its potential clients. While watching a movie one
evening, the marketing specialist saw a scene that gave her inspiration for a new marketing plan. According to the creative process model, which of
the following is the next stage in the creative process after such inspiration?
A. preparation
B. incubation
C. verification
D. illumination
E. morphological analysis
Blooms: Apply
Feedback: Illumination is the third stage of creativity. It refers to the experience of suddenly becoming aware of a unique idea. The marketing
specialist suddenly became aware of a new marketing plan while watching a movie. The given situation is an example of an illumination.
Illuminations are merely rough ideas. Their usefulness requires verification through detailed logical evaluation, experimentation, and further creative
insight. That is, for this marketing specialist, verification is the next stage in the creative process.
59. You have just received seed money for a new e-commerce business and you want to hire a dozen people with a high level of creative potential.
To hire the most creative people, you would select applicants who have
A. no experience in this industry, high analytic intelligence, and relatively low need for achievement.
B. high degree of nonconformity, high value for self-direction, and relatively low need for affiliation.
C. strong mental models regarding their field of knowledge, high synthetic intelligence, and relatively high need for social approval.
D. high need for affiliation, high need for achievement, and high need for social approval.
E. low openness to experience, high need for social approval, and relatively low need for affiliation.
Blooms: Apply
Feedback: Creative people possess a cluster of personality traits and values that support an independent imagination: high openness to experience,
moderately low need for affiliation, and strong values around self-direction and stimulation.
60. People tend to be more creative when they
A. have a reasonable level of job security.
B. are secluded from others in the organization.
C. are under extreme time pressure.
D. have relatively low experience.
E. have low openness to experience.

7-15
Blooms: Remember
Feedback: Companies foster creativity by providing a comfortable degree of job security, which explains why creativity suffers during times of
downsizing and corporate restructuring.
61. What do impromptu storytelling, morphological analysis, and artwork have in common?
A. They are forms of cross-pollination.
B. They increase the risk of bounded rationality.
C. They are forms of associative play.
D. They significantly weaken the creative process.
E. They are used mainly to improve the rational choice process.
Blooms: Remember
Feedback: A set of creativity activities, known as associative play, ranges from art classes to impromptu storytelling and acting.
62. _____ is valuable throughout the decision-making process.
A. Incubation
B. Creativity
C. Verification
D. Preparation
E. Illumination
Blooms: Understand
Feedback: Creativity is valuable throughout the decision-making process.
63. Who constructed the four-stage creative process model?
A. Abraham Maslow
B. Hermann von Helmholtz
C. Graham Wallas
D. Frederick Taylor
E. Adam Smith
Blooms: Remember
Feedback: London School of Economics professor Graham Wallas built on Helmholtz’s ideas to construct the four-stage model shown in Exhibit 7.4.
Nearly a century later, this model is still considered the most elegant representation of the creative process.
64. In the creative process, which of the following refers to a "fringe" awareness?
A. incubation
B. illumination
C. preparation
D. verification
E. convergent thinking
Blooms: Understand

Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents

"Täytyykö hänen sitten todellakin kuolla?" kysyn tuskaa täynnä ja
katselen ympärilleni. Puolikehässä seisovat siinä tarkkaan suljetut
rohtopullot pitkine, valkeine partoineen. He nyökkäävät ääneti
vastaukseksi huolekkaaseen kysymykseeni. — Onhan hänellä vielä
niin paljon voimia — kuulkaa vaan hänen puhettansa! — "Hän
kuolee! — Ei tänään, mutta piakkoin. Muutamia päiviä vain on
hänellä jälellä!" kuuluu hiljainen vastaus. — Tässä on vieressäni
mieto kuumejuoma; — vähän vaan on pullossa jäljellä. — Etkö sinä
saata auttaa? — "Kolme kertaa hän minut tyhjensi, — eikä minusta
ollut ollenkaan apua!" "Entä sinä, sakea, ruskea rohto! Sinussa on
elämää! Kuohuthan lasissasi!" — "Vait, vait! — Olen työni tehnyt! En
enää hänen huuliansa kostuta! Vait, vait, vait!" — Mutta sinä olet
vasta tullut, — kirjava lakki on vielä päässäsi ja sairashuoneen
lämmin ilma huokuu kosteata sumua kylmälle kupeellesi, — sinä
tulet tuorein voimin ja tuot myötäsi elämän! — "Muuta en tuo kuin
itseni. Viimeiseen pisaraan asti hän minut tyhjentää — ja kuolee
kuitenkin, — kuolee —- kuolee!" — Kuuntelin taas sairasvuoteelta
kuuluvaa keskustelua. — Sairas puhui erosta, puhui puolisostaan,
lapsestaan, nuoresta ja turvattomasta Hannastansa. — Nuorukainen
katsahti nopeasti häneen. — "Hannako nuori ja turvaton? Niinkö
sanoit, rakas äiti? — Jäähän hänelle hellä isänsä — ja — ja —. Onko
mahdollista — äiti? — Saattoiko toivova sydämeni minut niin
kokonaan harhaan viedä? Ettekö te — sinä ja isäkin — oi,
uhkarohkeutta kai oli uneksiakaan sellaista, — ettekö ole aikoneet
minua aarteenne holhoojaksi?" Sairas hymyilee lempeästi,
kyynelsilmin. Laskee raukean kätensä nuorukaisen päälaelle, —
silittelee tuuheita, tummia kiharoita. — Puhuu sitten taas. — Kyllä
nuorukainen oli oikein käsittänyt heidän aikomuksensa, — kyllä sekä
isän, että hänen hartain toivonsa on kerran saada nähdä hänet
heidän tyttärensä puolisona ja siten liittää hänet, jos mahdollista,

vielä kiinteämmin heidän kotiinsa ja sydämiinsä. — Näin sanoo äiti.
— Mutta tuo on vielä niin himmeätä, niin kaukaista. — Äiti ei saa
nähdä tytärtään morsiusseppele päässä! Sentähden hän —
viimeisenä maallisena toivonansa tahtoisi niin kernaasti, — se kun
tekisi eron helpommaksi, saada yhdistää Hannan ja nuorukaisen
kädet ja siten vielä tänään kihlauksen kautta liittää heidät toisiinsa ja
laskea perustuksen heidän tulevalle onnellensa.
"Urrr, urrr," kurnuttivat sammakot lammessa.
"Mitä se oli?" kysyi liekki.
"Hiljaa siellä alhaalla!" kuiskasi lumpeenkukka. "Täällä kerrotaan
tarinoita ihmisistä. Ette nyt saa häiritä."
"Nuorukainen kavahti pystyyn", kertoi tuli. "Seisoi suorana vuoteen
vieressä. — Rinta aaltoili, — posket paloivat. — Hän katsahti
sairaaseen, — tahtoi puhua, mutta kääntyi kuitenkin vaieten pois. —
Astui pitkin askelin edestakaisin. — Minunko himmeä valoni hänet
niin kalpeaksi teki? — Tehneekö tarjottu onni kalpeaksi? — Riemusta
hehkuen oli hän kuunnellut äidin sanoja. Nyt kuvastui ankara taistelu
hänen kasvoissaan. Huulet olivat tuskallisesti puserruksissa, otsa
kalpea.
"Tuossa hän taas seisoo vuoteen ääressä ja puhuu. En ymmärrä
noita väräjäviä äänteitä. — — Kuinka? Kieltäytyykö? — kieltäytyykö?
— luopuuko onnestaan? — Niin. — Kunpahan olisin tuota kaikkea
käsittänyt! Sairaan molempiin käsiin hän tarttuu ja rukoilee, ettei äiti
ennenaikaisella sitoumuksella herättäisi lastansa sen suloisesta
rauhasta, — ettei pakoitettaisi Hannan lapsellisia, viattomia huulia
lausumaan lupausta, johon sydän ei häntä vielä kehoita.
Kypsymätöntä onnea ei sano nuorukainen tahtovansa elon puusta

poimia, ei sellaista hedelmää, joka ehkä vielä vaati vuosikausien
päivänpaistetta ja sadetta, kypsänä hänelle syliin vierähtääksensä.
"Nuorukainen oli syvästi liikutettu. — Hänen sanansa olivat
hartaat, vakuuttavat, todistavat. — Sairas ei paljoa puhunut, —
jonkun sanasen vain heikolla äänellä, — hiljaa kuiskaten, —
levottomasti ja tuskaisesti. Nuorukainen nostaa kätensä. Kuulen
selvään hänen lausuvan: 'Katso, rakas äiti, tähän käteen on Hannan
tulimerkki poltettu. Tätä näin merkittyä kättä en koskaan tule
kellekkään toiselle antamaan!'"
"Urrr, urrr, urrr!" kuului taas lammen pohjalta.
"Oi, minua pelottaa! Tuo kuuluu niin kolkolta!" vaikeroitsi liekki ja
vapisi niin, että pieni tammenterho alkoi, aavalla merellä vellovan
venheen lailla, huojua.
"Voit olla aivan rauhassa", sanoi lumpeenkukka. "Sammakot ovat
minun vanhoja ystäviäni. Niillä on vaan niin synkkä elämänkatsanto."
Ja liekki rauhoittui ja jatkoi kertomustaan:
"Vuoteen vieressä polvistuneena, sairaan yli kumartuneena, puhuu
nuorukainen rakkaudestaan, toivostaan. Sanoo sairaalle kuinka
herttainen ja viehättävä Hanna hänestä on, — kuinka kallis hänen
sydämellensä. — Oi, katso äitiä! — Näen poskensa punottavan,
silmänsä kirkkaasti kiiltävän! — Elonhehkua se on! — Kyllä hän
kuitenkin saa elää, — saa vielä nähdä lastensa onnen!
"Rohtopullot kilisevät. — Taas kaikuu heiltä vastaus:
'Kuolonhehkua!
Kuumehehkua! Etkö kuule? Etkö näe? Kuume, kuume palajaa!'

"Oi, kyllä kuulin, kyllä näin! — Kuulin kuolonmadon seinässä
kolkuttelevan, — kuulin suurten siipien suhinan. — Tuolla takana
hämärässä nurkassa, kaukana heikosta valokehästäni, — siellä
liikkuu, siellä lentää, siellä huiskii haaraisia yölepakko-siipiä, — siellä
heiluu harmaita usvaharsoja! — Niin painostava, niin ummehtunut
on ilma. — Pää peitossa lähenee kummitus, — korkealla katon
tasalla se liitelee ympäri huonetta, — etsii varjoa. Käy sitten kiini
vuoteen uutimiin, — tarttuu niihin kynsillänsä ja pysytteleikse siinä
riippumassa. Kuuma, tulinen kuin hehkuva rauta, on sen kova koura.
Oi kauhistusta! Minkälaiset kasvot harmaitten poimujen takaa
irvistävät! — Kalpeat ja vääristyneet, — silmät ammollaan, — hapset
hajallaan! Huu! Kääräse harsosi eteen! — Taas pistää se päänsä
esiin, — mutta nyt kuvaten kukoistavaa nuoruutta, — ruusuja,
hymyä ja kiiltäviä kutreja. — Vielä toisia, taas toisia ja yhä toisia
sellaisia kasvoja, — kaikki kuitenkin alkujansa samoja, — kokonaisia
rivejä häilyväin, harmaitten huntujen alta pilkistäviä kasvoja liitää,
kiitää sairasvuoteen ympärillä.
"Eikö nuorukainen niitä näe? Haaraiset siivet riippuvat niin likellä
sairasta, — tuliset kynnet kopristavat kovasti riutunutta rintaa. —
Nuorukainen koettelee kädellänsä sairaan otsaa, — kuuntelee
huolestuneena epätasaista hengitystä.
"Silloin aukeni ovi hiljaa. Keveitä askeleita kuului. Suloinen
tyttönen, armas ja ystävällinen, kuin auringon säde, oli hiipinyt
sisään. Kätönen siirsi uutimia ja lempeä ääni kysyi: 'Lieneekö armas
äitiseni nukkunut?' Levottomasti katselevat sinisilmät sairasta,
huolissaan ja kysyvästi äänetöntä nuorukaista. — Tyttö istuutuu
pienelle jakkarallensa ja järjestää huolellisesti äidin peitettä. — —

"Voi, kauhistusta! Tuollahan se lentää!" huudahti samassa liekki.
"Ettekö näe noita monihaaraisia siipiä ja harmaita huntuja?"
"Mikä lentää? Kuka? Missä?" kysyivät yhtäaikaa säikähtyneinä
lumpeenkukka, kuoriaiset ja kasvit.
"Kuume lentää! — Ettekö näe? — Tuolla toisella puolella, suureen
puuhun päin!"
Kyllä. He näkivät tiheän harmajan varjon, — eikö liene ollut pilvi,
— leijailevan tuonentarhalta päin puitten latvojen tasalla rantaa
kohti. Vanhan vaahteran tummiin lehviin se katosi. Puun alla istuva
nuori matkamies tunsi kuuman hengähdyksen kasvoillansa; harmaita
huntuja häilyi hänen silmäinsä edessä, suuret siivet suhisivat hänen
ympärillänsä. Hän huitoi sauvallansa suurta yölepakkoa. Silloin
varjokuva suli vesipisaroiksi, jotka kylmänä sateena äkkiä valuivat
maahan ja kastelivat pojan aivan läpimäräksi, niin että häntä luita ja
ytimiä myöten värisytti. Poika arveli ilkeän yölinnun heilutelleen
vaahteran kosteita lehtiä ja siten kastelleen hänet tuolla jääkylmällä
sateella. Mutta metsän syvyydessä huusi huuhkaja ja kovemmin kuin
ennen kurnuttivat sammakot. Silloin kuuli poika lumpeenkukan
sanovan: "Minne pieni virvatulemme joutui?" ja huomasi samassa
tammenterhon ruohoköytensä varassa keinuvan aivan tyhjänä.
"Virvatuli on poissa, — on sammunut!" huusi kultakuoriainen.
Mutta pieni palkokukka kysäsi: "Eikö siitä jäänyt pienoista
tuhkakasaa venheeseen?"
"Luuletko pienen tulenhengen kitupiikin lailla kuolevan?" ärähti
huuhkaja, "Eipä se kuole vaikka sammuukin. Ehkäpä onkin taas
vironnut elämään tuolla etempänä."

Tuonentarhan pohjukassa oli sillä välin syttynyt häikäisevän kirkas
valo. Säkenöivä, timanttisäteitten lailla monivärisenä vilkahteleva
valoseppele liiteli yli suon. Lähemmäksi tultua suli se yöilmaan
Kirkkaita kipunoita ja liekkejä kimpoili seppeleestä yksityisten
kukkain lailla, kieppueli suolla sinne tänne ja hajosi taas
lukemattomiksi liekeiksi ja säkeneiksi. Nämä liittyivät taas
seppeleiksi. Hohtokiviketjujen lailla salamoiden ja välkähdellen
liehuivat ne sikin sokin ja muodostivat kummallisia kierteitä ja
kaarteita.
Lumpeenkukka ja kovakuoriaiset, muratti ja sinivaapukat, kaislat ja
kaikki muut katselijat ilmaisivat ihastuksensa. Nuori tarhapöllökin,
joka oikeastaan oli liian sivistynyt mitään ihaillaksensa, huusi:
"Mainiota!" Mutta kohta sen jälkeen se yskähti, vilkaisi salavihkaa
ympärillensä, olisiko joku huomannut kuinka hauskaa sillä oli ja
haukotteli sitten hyvin huomattavasti siipensä varjossa.
Kimppu kirjavia liekkejä oli solminut piirin ja tanssi nyt piiritanssia.
Siinä liidellessään tulivat ne pienen lahdelman rantaan saakka. Täällä
metsän öiset asukkaat rukoilivat heitä niin hartaasti kertomaan
elämäkertansa, että he viimein suostuivat. Eroten ja taas yhtyen
hyppelivät ne metsärinteen pensaikossa, liihoittelivat ilmassa ja
ripustautuivat loistavina hedelminä pähkinäpensaan oksille, kunnes
vihdoin kimaltelevissa köynnöksissä laskeutuivat suolle lepäämään.
Lumpeenkukka katseli heitä ihastellen, eikä malttanut tyynesti
odottaa kertomuksien alkamista. Huuhkaja pyöritteli viheriäisiä rilli-
silmiänsä ja kysyi, tulivatko liekit itämailta, — valon ja aamunkoin
maalta, Sheherasadin taikalinnoista, — tai persialaisten runoilijain
huumaavista hehkulauluista?

"Ei, ei! Kaukana auringonvalosta synnyimme varjon ja yön lapsina
täällä aivan likellä", virkkoi loistavan vihertävä valo. "Metsän
reunassa, missä varjot vielä laajemmalle leviävät, — lehmusten ja
plataanipuitten alla hämärässä kastanjalehdossa, siellä saimme elää,
siellä tuikkelehtia. Missä vanha, uhkea talo juhlallisesti valaistuine
ikkunoineen terassilta kohosi, missä jalavat iltatuulessa kuiskailivat,
missä kiviset merenhaltijat panivat rajun puron vangitun veden
loiskumaan lakeisiin marmorilammikkoihin, siellä me, lukemattomat,
kirjavat juhlalyhdyt välkkyilimme ja loistelimme puiston tummissa
puissa."
Punaista tulta tuikkiva, huikaisevan kirkas liekki sanoi sukkelaan:
"Tuhansittain ruusuja hehkui, ja valkoisia liljakupuja täytti tuoksu ja
iltakaste. Leveillä käytävillä liikkui loistava, iloinen ihmisjoukko, —
juhlapukuisia naisia, jaloja miehiä, — nuoruuden suloa, nuoruuden
vallattomuutta ja kypsynyttä vakavuutta, arvokasta käytöstä
käsikädessä. Tasoitetun nurmikon pehmeällä samettivaipalla
pyörähteli kirjavia tanssivia joukkoja. Puiden alla, korkeilla
alustimilla, ritisevät, lieskaavat tulisoihdut, roihuvat tervasliekit. —
Siellä kajahtaa iloinen soitto, — kirkkaasti toitottavat torvet,
rämähtävät rummut, vilkkaasti vinkuvat viulut, päristen pauhaavat
bassot, sekä kilkattavat heleästi kymbaalit ja kellot."
Toinen sinipunerva, himmeähohtoinen tuli keskeytti valittaen:
"Kuihtuneet ovat ruusut jo aikoja sitten! Puiston tummat kuuset ovat
siitä yöstä kasvaneet valtavasti korkeuteen ja hajotelleet monta
ruskeata havuneulaa maahan. Kivikuvat ovat maatuneet ja
sammaltaneet. Puron vallaton vesi ei enää virtaa tukittujen putkien
läpi, vaan kulkee omia teitänsä ja on muodostanut puistoon pari
saartakin. Oi! Kaksikymmentä vuotta on pitkä aika! Kyynelpajujen

oksat riippuvat puron laineihin saakka. Mutta elämän puun vihannat
oksat ovat kuolleet."
"Kuinka raukealta ja himmeältä sinä näytät, kuin kalpea kuutamo
ikään!" nuhteli vihreä liekki. "Onko länsituuli taas tuonut sinulle
surullisia uutisia laaksosta? Mielelläni sallin sinun hänen kanssaan
heiluvilla heinänkorsilla tanssivan, mutta jos se aina saattaa sinut
surulliseksi, niin kyllä keskustelunne keskeytän!"
"Onko todellakin kaksikymmentä vuotta kulunut siitä, kuin nuo
kemut pidettiin, joissa me saimme olla mukana?" huusi punainen
valo. "Minusta tuntuu, kuin ne olisivat olleet eilen. Oi, mikä juhla!
Ilon ja riemun säveleitä kaikui helkkyellen iltaviileässä, raittiissa
puistossa. Kuuman päivän kestäessä uinahtaneet reseeda ja
levkojakukkien tuoksut liehuivat nyt kaikkialla hyväillen ohikulkijoita.
Oi, entä ihmiset! Hymyileviä huulia, säihkyviä silmiä, kunne
katsoinkin!"
"Ja vakavia, synkkiä kasvoja, maahan tuijottavia, surullisia silmiä,"
kuiskasi hiljaa sinipunerva valo.
"Mikä juhla se sitten oli?" kysyi tarhapöllö neiti. "Vietettiinkö
häitä?"
"Oi, oi!" valitti sininen liekki; mutta vihanta virkahti:
"Häistä en kuullut mitään, enkä nähnyt morsianta seppeleineen,
huntuineen, mutta kyllä monta senkaltaisen puvun arvoista, ihmeen
ihanata immyttä!"
"Ja monta tulista ja uljasta nuorukaista, joilta ei olisi puuttunut
rohkeutta neidon sydämen voittamiseen."

"Hei vaan! Niinpä kyllä! Erittäinkin eräs joukosta!" huusi punainen
liekki ja välähti kirkkaampaan, tulisempaan, rubiinin lailla hohtavaan
hehkuun, kertoessansa:
"Solakka ja kookas hän oli kuin keväimen hymyilevää vihantaa
kaikilla oksillansa kantava nuori kuusi. Tummaveriset kasvot
ikäänkuin kylpivät auringon loisteessa, mustat silmät säihkyivät
elämän intoa ja riemua, huulilla viivähti viehättävä hymy. Kauniisti
kajahti hänen äänensä ja ikäänkuin siipien tai tuulten kantamana kiiti
hän tanssissa vihannalla kentällä."
"Niin hän!" virkkoi häikäisevän kirkas, kullankiiltävä liekki. "Hänhän
oli tullut kaukaa Englannista, meren takaa, veljeänsä tervehtimään.
Sukulaisia muitakin oli hänellä muassaan, kaksi suloista serkkua ja
heidän ylevä äitinsä. Ettekö nähneet noita solakoita saaren impiä?
Ettekö huomanneet heidän pitkien silkkisuortuviensa kullankiiltävää
verkkoa?"
"Kyllä heidät näin!" virkkoi viheriä valo. "Varjokuvien tapaisina
näin, — pilvinä, iltatähden rinnalla. Minun iltatähteni, illan tähti, oli
toinen neito, herttaisin kaikista. — Tummansiniset silmät, suloiset
kasvot ja ruiskukkaseppele ruskeilla palmikoilla."
"Hänen näin tanssivan vieraan nuorukaisen kanssa!" puheli
punainen valo. "Ainoastaan hänen kanssaan muukalainen tanssikin!"
"Minä taas näin impyen istuvan nuorukaisen kanssa kivipenkillä!"
huusi toinen tuli ja kolmas kehäsi:
"Minäpä näin hänen iloisesti jutellen astuvan nuorukaisen kanssa
pitkin ruusukäytävää tanssipaikalta syrjään."

"Minä puolestani kuulin joka sanan, jonka he siinä lausuivat,"
sanoi rubiinihohteinen tuli. "Minua kannattava jättiläislehmus oli siinä
aivan likellä."
Ja sinipunerva tuli virkahti: "Meitä kannattava jättiläislehmus oli
aivan likellä. Kuulin minäkin mitä he puhuivat ja, oi, eräs toinenkin
taisi kuulla kaikki!"
"Kuka se toinen oli?" kysyi tarhapöllö.
"Kookas, vakava nuori mies. Käsivarret ristissä nojasi hän allani
olevaan vanhan lehmuksen runkoon. Jasmiinipensas, jonka valkeat
kukkaistähdet jo olivat karisseet maahan, kätki hänet muitten
silmiltä. Mutta hänen tummat silmänsä näkivät koko kentän ja
kiintyivät kuitenkin ainoastaan yksiin kasvoihin, joissa
tummansiniset, viattomat silmät ruiskukkaseppeleen alta loistivat.
Mutta voi, tuo viehättävä näky ei saanut hänen huuliansa
hymyilemään."
"Näin minäkin tuon kalpean haaveksijan," kertoi kullankellertävä
valo. "Aivan likelläni oli tulisoihtu ja sen loimottavissa liekeissä
hyppeli ja keikkui pieni kipinähaltija Niksnaks. Juhlatuulessaan ja
vallattomuudessaan tuntui tämä tekevän pilkkaa vakavasta miehestä.
Se lateli loruja kaikellaisia: 'Kas! Polttaako sinua tuli? Syökö suru
sydäntäsi? Hui, hai! Sammuta pois! Osaathan sammuttaa! Hei, vettä
tänne! Sammuttakaa lemmenliekit! — Sammuttakaa! Sammuttakaa!
Hui, hai!' Niksahtaen, naksahtaen hypähtää se korkealle, milloin
miehen hartioille, milloin hiuksiin. Tämä ei sitä huomaa, ei sitä
tunne. Silloin, pau! — iskee se kiini hänen käteensä. Kuumasti
purasee ilkkuva kiiltopeikko — ja se naula veti! Mies säpsähtää,
synkkä katse kääntyy käteen, syvään vanhaan arpeen." —

"Huomasitko hänen haikeata hymyänsä?" kysyi sinipunerva valo.
"Oi! Kerro toki meille mitä nuo molemmat toiset ruusupensaitten
luona puhelivat!" pyysi lumpeenkukka.
Punainen liekki lausui vikkelästi: "Aivan kernaasti, jos vaan vielä
muistan. Leikkipuhetta ja naurua, — hilpeätä, lapsellista pilaa.
Ruusun oksa oli takertunut tytön liehuvaan hameeseen. Nuorukainen
irroitti poimut okaista, mutta hame samalla vähän repesi. Tyttö torui
ilkeitä okaita. Nuorukainen taas ei pitänyt ruusua moitittavana siitä,
että se tahtoi neitosta pauloihinsa. Ihmetteli päin vastoin, että se
hänet vapaaksi päästi. Tyttö taas väitti, että okaat olisivat voineet
menetellä enemmän hellävaroen. Olihan niin sääli revennyttä
hametta. 'Onhan ruusupensaastakin oksa katkennut', virkkoi
nuorukainen. 'Katsokaapas vain! Luuletteko todella, että voisi surutta
ja haavoitta irtautua teistä, jos kerran on saanut teitä pitää ja
omistaa?'"
"Kuulitteko sydämen syvyydestä nousevaa huokausta lehmuksen
alta?" kuiskasi sininen valo.
"Nuorukainen kumartui ja taittoi katkenneesta ruusun-oksasta
kolme puoleksi auvennutta kukkaa," jatkoi toinen. "Ojentaa ne
neitoselle ja pyytää tätä katsomaan, miten itse oli ruusunnäköinen ja
suomaan pensaalle anteeksi, että se oli häntä luullut omaksi
ruusuksensa. Ne olivat vaaleita, vienosti punertavia ruusuja, joiden
sisusta hehkui hiukan tummempana. Tuossa seisoi tyttö, näitten
armasten kukkain todellinen kuva, suloinen immytruusu, nuorukaisen
edessä. Hämillään, luoden katseensa maahan, otti hän ruusut
valkoisiin käsiinsä ja repi niistä lehdet, ennenkuin tuli
ajatelleeksikaan, mitä teki."

"Niin julmiako ihmiset kukkaraukoille ovat?" kysyi lumpeenkukka.
"Julmaksi nuorukainenkin sitä sanoi, että tyttö noin armotta repi
ihanat ruusut. 'Noin ne eivät saa kuolla! Ei niitä saa tallata!' sanoi
hän, kokosi hennot lehdet maasta ja viskasi ne läheisen tulisoihdun
liekkeihin."
"Polttiko hän poloiset kukkaraukat?" kysyi kauhistuneena
lumpeenkukka.
"Pakanallinen kuolin-uhri!" tuumasi professori huuhkaja,
tyytyväisesti nauraa hohottaen.
Viheriäinen valo kertoi: "Ihana immyt seisoi vähän taaempana
varjossa, mutta leimuavat liekit loivat kirkasta valoa hänen valkealle,
viehkeälle varrelleen. Vielä kuumemmin, polttavammin sattui häneen
kahden, tumman, tultasäihkyvän silmän leimuavat katseet. Tyttö
kääntyy pois välttääkseen niin valtavaa loistoa ja hehkua, eikä näe,
että jasmiinipensaikon varjosta vielä toisetkin tummat silmät häntä
vakavasti ja kysyvästi katselevat." "Kuinka surullisesti satakieli
pensaikossa visersi!" huokasi sininen valo.
"Tyttö sanoi pelkäävänsä liekkejä", kertoo kullankiiltävä virvatuli.
"Nuorukainen taas ylisti vilkkaasti ja innokkaasti tulta. Tultahan oli
kaikessa ylevässä ja kauniissa: valaistussa ihmishengessä, uljaassa
sankarisielussa, viinissä, kalleissa kivissä, suurissa intohimoissa! Oi,
ihanan ihana oli hänestä liekki-elämä! Niin kirkas ja kuuma, — niin
leimuava, — niin häikäisevä! Mitäpä sen lyhyydestä! — Mitä siitä,
että sen sammuttua jäljelle jäi tuhkaa vaan!"
"Synkkä pilvi kulki yli puiston. Me heiluimme hiljalleen puissa, kun
tuulenpuuska pani niiden latvat liikkumaan", virkkoi yksivakaisesti

sininen tuli.
Mutta rubiinihohtoinen valo huusi: "Silloinhan juuri tuo
valkoverinen, hienokutrinen tyttö tuli puistoon ja kysyi
veitikkamaisesti: 'Täytyykö minun hankkia itselleni toinen tanssija,
Otto? Tanssimme on jo alkanut!' Hymyillen ja leikkiä laskien vei neito
nuorukaisen mukanansa pois ja ruiskukkaseppeltä kantava impi astui
hitaasti pensaikkoon."
"Ja seisoi yht'äkkiä yksinäisen haaveksijan edessä!" virkkoi toinen
liekki, "'Vilho', huudahti hän silloin. 'Tuossahan vihdoinkin olet!'
Kookas vakava mies kysyi epäillen, oliko tyttö häntä sitten etsinyt.
Tämä kielsi hymyillen ja kysyi hajamielisesti, eikö hän sitten ollut
tanssinut. 'Tiedäthän, Hanna, ett'en koskaan tanssi', vastasi vakava
mies lempeästi. Tyttö muisti nyt hänen papillista virkaansa, mutta
hänestä oli niin kovin ikävää, ettei Vilho edes tänäänkään tanssinut,
vaikk'ei muuten koskaan sitä tekisikään!"
"Oi niin! Kyllä tiedän mitä hän siinä sanoi!" huusi punainen liekki.
"Tyttö nojasi nuoren miehen käsivarteen, sanoen: 'Oi, Vilho! Et tiedä
kuinka ihanata on liidellä täällä vihantain, mahtavien puitten alla, —
uiskennella soiton sävelillä! — Ja lehmuksen tuoksu sitten! Nautitko
lehmuksen tuoksusta, rakas Vilho? Katselitko ennen pimeän tuloa
iltapilviä, noita korkealla taivaankannella purjehtivia, pienoisia,
vaaleita iltapilviä? Ne ruskottivat ilosta, ikäänkuin niistä olisi ollut
hauskaa nähdä niin paljon onnellisia ihmisiä!'"
"Poloinen, onnellinen lapsiraukka!" huokasi sinertävä valo.
Viheriäinen tuli virkkoi: "Impi katsoi viehättävästi hymyillen
nuorukaista suoraan silmiin. Tämä katseli häntä, otti hänen
molemmat kätensä ja puristi niitä kiivaasti, mutta ei sanonut mitään.
'Oi, rakas, rakas Vilho! Oletko koskaan ollut näin ihanassa juhlassa?

Näin vihantaa, näin tuoksuvaa kesää ei ole ennen ollut! — Oi sano
toki, Vilho! Riemuitse sinäkin!'"
Sininen valo kuiskasi hiljaa: "Kuinka kalpea tämä oli! Raskaan
huokauksen hän tukahutti ja kysyi: 'Sinä siis olet sydämesi pohjasta
onnellinen ja iloinen, armas Hanna?'"
"'Niin sydämeni pohjasta onnellinen ja iloinen!' toisti tyttö ja
hengähti syvään", puhui punainen liekki. "Ja ihmeellisesti säihkyivät
silloin suloiset silmät."
"Vuodatettiinpa siellä kyyneleitäkin lehmuksen! alla! — Kuulin
hiljaista nyyhkytystä," kuiskasi himmeä, sinertävä liekki.
"Niin", virkkoi viheriä virvatuli. "Yht'äkkiä vaaleni immyt. 'Vilho,
Vilho!' huudahti hän levotonna. 'Sinä tuijotat niin kolkosti maahan!
Varmaankaan et pidä sopivana ja oikeana, että olen näin iloinen, kun
muutama viikko sitten vielä kävin surupuvussa armaan äitini
kuoleman jälkeen?' 'Ei, Hanna, ei suinkaan! Niin en ollenkaan
ajattele!' sanoi nuori mies ja sulki tytön lempeästi syliinsä. Tämä
nojasi päänsä hänen olallensa ja ratkesi katkeraan itkuun. Sanoi
halajavansa yhden ainoan ainokaisen kerran vielä katsahtaa armaan
äitinsä silmiin, valitti nyt kaiken riemun keskellä tuntevansa suurinta
kaipuuta, orvon ikävöimistä. Nuorukainen lohdutti lempeästi,
veljellisesti — ja tyttö —."
"Niin. Tyttö tyyntyi tietysti", tokasi tulipunainen liekki. "Hän pyyhki
kyyneleensä ja hymyili taas. Hän osasi jutella niin paljon, eikä aina
vaatinut vastaustakaan. Kuinka suloisesti hän saattoi mielistellä ja
rukoilla nuorukaista pyyntöönsä suostumaan. Tyttö tahtoi näet niin
mielellään oppia ratsastamaan, niinkuin Ellen ja Maria. Otto opettaisi
häntä, alkaisi jo huomenna, jos vaan hänen omatuntonsa,

neuvonantajansa, hänen Vilhonsa, — kaikkein hyväin ja viattomain
huvien ylimmäinen sallija, — jos vain hän suostuisi tuumaan ja
ottaisi pulmaksensa asiasta isälle."
"Pyysikö hän niin herttaisesti?" virkkoi yölepakko. "Minusta on
usein näyttänyt siltä, kuin olisi pyytäminen ihmisille hyvinkin vaikea
työ."
"Enpä tiedä lieneekö se käynyt armaalle impyellenikin vaikeaksi,
vai liekö joku muu seikka häntä huolestuttanut. Mutta riippuessani
matalalla oksalla lehmuksessa kuulin hänen sydämensä sykkivän ja
näin hänen usein pysähtyvän hengähtämään. Kalpea mies kyllä näki
hänen rukoilevan katseensa, näki hänen punastuvana, vapisevana
seisovan edessään. — Kuinka sanomattoman sorea hän oli." —
Mutta nuori mies ei heltynyt. Oli vain ääneti ja virkkoi viimein
vakavasti: 'Tiedäthän, Hanna, mitä äiti ajatteli naisten
ratsastamisesta?' — Kyllähän hän sen tiesi, kyllähän rakas äiti oli
pitänyt sitä hyvin vaarallisena, — mutta onhan isällä niin vakavia
hevosia, — ruskea Pojuhan on tyyni kuin lammas. Nuori mies sanoi
ruskean Pojun olleen talossa jo kaksi vuotta sitten, kun hän,
matkoilta palattuansa, niin mielellään olisi tahtonut ottaa neitoa
mukaansa ratsastusmatkoille vuoristoon. 'Niin, se oli silloin, Vilho,'
vastasi tyttö. 'Mutta ajattele toki Ottoa! Otolta ei äiti varmaankaan
olisi sitä kieltänyt!' 'Oletko siitä niin varma, Hanna?' kysyi kolkosti
nuorukainen.
"Ukkonen jyrähteli kaukana vuoristossa", sanoi sininen liekki.
"Kuulitteko? Kuulitteko? Ja näittekö? Kun tyttö nosti silmänsä, olivat
ne kokonaan kyynelissä. 'Vilho, Vilho', huudahti hän. 'Kyllä näen, että
hauska tuumamme raukeaa! Oi, elä katso minuun noin suruisesti!
Ethän toki uskone rikkovani äidin tahtoa vastaan, kun sinä kerran

siitä minua muistutit.' Taas vierähtivät kyyneleet kasvoja pitkin.
Rukoillen otti hän nuorukaista kädestä ja sanoi hiljaa: 'Sanothan
veljellesi, ett'emme saa ratsastaa! Oi, rakas Vilho, sano sinä! Minä en
saata!' Nuorukainen huokasi syvään ja nyykähytti myöntävästi
päätään. Tyttö kuuli askeleita ja läksi pois kyyneleitänsä salaamaan."
"Oi! Se oli iloinen veitikka, tuo kultainen Otto!" huusi
rubiinitulonen. "Tuossa hän taas oli! Kuinka hyvää teki katsella hänen
säihkyviin silmiinsä! Hän kysyi veljeltänsä, missä Hanna oli, mutta
kuunteli tuskin vastausta, ryhtyessään ystävällisesti nuhtelemaan
Vilhoa siitä, ett'ei tämä koskaan ollut kertonut, kuinka ihmeen ihana
tenhotar hänen sisarensa oli. 'Hanna ei ole sisareni', vastasi toinen.
Kyllähän hän sen tiesi, mutta sisaren nimi oli niin herttainen. Hän
melkein kadehti veljeänsä sen johdosta ja samaten tutunomaisen
sinuttelemisenkin tähden. 'Jos täällä kauvemmin viivyt, niin tuskin
tulet pitämään minua erittäin kadehdittavana', kajahti kolkko
vastaus."
"Mutta veli ei huomannut hänen kalpeuttansa", sanoi sinertävä
liekki, — "ei nähnyt kamppausta hänen kasvoissaan!"
Punainen virkahti: "Niin tiedättekö! Vallaton Otto myönsi nauraen,
ettei olisi tahtonutkaan vaihtaa vakavan veljensä kanssa. Ylevä,
korkea, mutta saavuttamaton esikuva oli hänelle kallis Vilho veli.
Sointuvasti sujuivat sanat hänen huuliltansa veljeänsä kiittäessänsä.
Ja kuitenkin arveli hän, että jos hänen täytyisi Vilhon hyvyyden ja
hyvien avujen, suuren opin ja tiedonrunsauden kanssa ottaa
päällensä myös tämän kylmäverisyys ja hidastunteisuus, niin pysyisi
hän kernaammin sinä kevytmielisenä, herkkätuntoisena,
avosydämisenä veitikkana kuin kerran oli. Jos haavat joskus
kirvelivätkin, niin olihan niitä parantavia voiteitakin olemassa."

"Niin, niin", keskeytti kultainen liekki. "Hän soimasi, sanalla
sanoen, veljeänsä kylmäksi ja tunteettomaksi, kun oli saattanut
vuosikausia asua semmoisen viehättävän lapsen, kuin Hannan,
kanssa saman katon alla, edes kertaakaan ajattelematta tytön
nuoren sydämen voittamista. Silloin kysäsi toinen: 'Kuka
kevytmieliselle ja kevytkieliselle veljelleni on sanonut, etten sitä ole
koskaan ajatellut?' 'Asia on selvä. Mihin Vilho kerran ryhtyy, sen hän
perille vie. Koska näen, ettet ole Hannan sydäntä voittanut, tiedän
samalla, ettet ole koskaan yrittänytkään sitä tehdä.'"
"'Mitäpä sinä näet, — mitä tiedät?' kysyi kalpea mies. 'Hannahan
on niin lapsellisen avosydäminen', hymyili hilpeä veli. 'Ilmoittaahan
koko hänen olentonsa, missä suhteessa hän sinuun on. Rakkaana,
kunnioitettuna, vanhana setänähän Hanna sinua pitää!'"
"Silloin leimahti kirkas salama. — Sekohan se miehen niin
jähmetytti, niin kuolonkalpeaksi teki?" sopersi sininen liekki. "Puitten
pimennossa astui hän edestakaisin ja silmissä, oi! — ja synkällä
otsalla, kuvastui hänen sielunsa tuska, — kuinka tuima, kiihkeä
taistelu rinnassa riehui. Kumeita huokauksia kajahti metsässä."
"Niin. Puut alkoivat humista", kertoi taas viheriäinen virvatuli. "Me
keinuimme keveästi ja tuumasimme tuulen tulleen vain meitä
tuudittelemaan. Oi! — Sydäntänsä autuudessa tuudittava, herttainen
Hanna tuli nyt kevein askelin pääkäytävää pitkin. Otto riensi hänelle
vastaan. Hanna lähetti hänet asialle taloon. Käsissään kantoi tyttö
kukkaiskoria ja lehmuksen alla astui hän kalpean Vilhon eteen."
"Tämä pysähtyi", virkkoi viheriäinen liekki, "ja katseli
hyväntahtoisesti tyttöä. Mutta otsan kuolon kalpeutta ei elähyttänyt
vähinkään elonväre. Vilhon piti auttaa Hannaa sitomaan seppeleitä
viimeistä tanssia varten ja oikein sukkelaan. Jos ne olisi sidottu

aikaisemmin, olisivat ne ehtineet kuihtua. Mutta nyt piti kiirettä
pitää. Ikäänkuin unessa otti Vilho kukat tytön kädestä ja sanoi —
puhui —, kukista hän puhui, oi, kauvan! — En tiedä mitä hän sanoi.
En sitä ymmärtänyt, enkä mieleeni painanut."
"Minäpä en sitä kuunnellutkaan!" pakisi punainen valo. Mutta
himmeä, sininen liekki lausui: "Niin. Hän puhui niin hitaasti ja
painavasti. Kuulin jokaisen sanan ja panin jokaisen sanan mieleeni.
Näin hän lausui: 'Kukkiako? Kukkiako? Hanna? Jos tahtonet itsellesi
kukkia kasvattaa, niin elä koskaan ryhdy viljelemään maallisen onnen
kukkaa. Poimi se, jos sen tielläsi tapaat, — ja — suokoon Jumala
sinulle täyteläisen ja ihanasti kukoistavan onnen kukkasen; — mutta
elä sitä omin käsin puutarhassasi kasvata, — elä viisastele, — elä
edeltäpäin tuumiskele, elä lue nuoren taimen jokaista lehteä,
jokaista uutta taipumusta, eläkä vielä ole kukan omistamisesta
varma, nähdessäsi silmikon edessäsi. Näet, kun juuri odotat, että se
huomenna puhkeaa ja rehoittavana kukkana edessäsi seisoo,
tuleekin hyinen öinen halla, — tai vieras käsi ja tempaa sen
juurineen päivineen sinulta. — Ja se se koskee kipeästi! — Sen
kukkasen, Hanna, sen kasvattaa Herra Jumala kätkössä, — kuinka ja
kenelle hän vain tahtoo. — Puutarhuritaitoinemme tulee meidän
pysyä kokonaan syrjässä.' Näin hän puheli. Tyttö katseli suurin silmin
häneen. Ei puhetta ymmärtänyt. Virkkoi vaan: 'Kuinka kummallinen
sinä tänään olet! Niin tavattoman juhlallinen! Et ollenkaan entinen,
herttainen Vilhoni!'
"Heleijaa! Jo kohisi myrsky ympärillämme!" huusi keltainen valo.
"Rajusti se riehui tuuheissa puiden latvoissa ja ravisteli niitä
voimakkaasti. Ei se ollut tuudittamista enää. Monen meikäläisen
hengen puhalsi se sammuksiin ja myrskyn armahtamia tulia
tukahutti ja tappoi sade. Mitäpä tervasliekkejäkään auttoi ritisten ja

ratisten henkensä puolesta taisteleminen! — Jo vaikeni soittokin.
Hiipi hiljalleen tiehensä! — Raju-ilma ajoi kaikki tanssijatkin sisälle.
Hei, kuinka ne riensivät, — kuinka palvelijat hommasivat! Nyt
tanssivat rajut sadekeijut autiolla penkereellä, hyppelivät
roiskahdellen puitten lehvillä ja kokoontuivat lammikoiksi leveälle
käytävälle."
Vihertävä liekki kysyi: "Olivatkohan vaaleat, rusottavat iltapilvet
tulleet tanssihaluisiksi, katsellessaan iloisia kemuja täällä alhaalla?
Olivatkohan ne kutsuneet kaikki tummat pilvet kokoon? Lienevätkö
itse hienoihin vesisuihkuihin puettuina olleet tanssijain joukossa, —
vaikk'ei niitä nyt kukaan olisi voinut taivaalla näkemikseen pilviksi
tuntea!"
"Ei pilvien tanssihalu myrskyä nostattanut", väitti tumma, sininen
valo. "Totinen, tärkeä työ se oli. Ainoastaan Hän, joka ukkos-ilmat
johdattaa, tietää, miksi juhla-ilon täytyi vaieta ja ilotulien ennen
aikojaan sammua. — Nyt välähti lehdossa toisia, hallavia tulia ja
toisia ääniä kumahteli kauhean kolkosti. Kalliot ja maa tärisivät.
Kaikki nöyrtyi, kumartui, vapisi, — eipä vain ihmisten rohkea riemu!
— Lasi-akkunain takana oli viritetty uusi valomeri. Pian pärisivät taas
rohkeat rummut, toitottivat taas torvet iloisia säveleitä, jotka kautta
myrskyn kajahtivat alas meidän luoksemme asti. Minä sen kaiken
kuulin. Tukeva lehmuksenrunko suojeli minua myrskyä vastaan ja
lehdet muodostivat mulle vihannan sateenvarjon."
"Yli tanssikentän ja ruusupensaiden, läpi sadekeijujen kosteiden,
heiluvien hopeahuntujen näin osan herraskartanoa, jylhän
kulmatornin ja vanhan terassin, kivisine kaltereineen. Valaistujen
akkunain takaa kuului soitto hiljemmin. — Kuulin metsätorven
vienosti valittavan. Se ei viihtynyt juhlasalissa, — kaihosi kai raitista

yö-ilmaa ja puiden huminata. Viimein taukosi myrsky. Yksitoikkoisesti
sateli vain vielä, — yksitoikkoisesti kaikui raskaita askeleita kostealla
käytävällä. Tunsin tuon kalpean otsan, tiesin tuon kumarassa olevan
pään. Ei välitä mies lehtikatoksen läpi pisartelevasta sateesta.
Pyyhkäisee vain pari kertaa kostean tukkansa kasvoilta. Nyt hän
pysähtyy, käsivarret ristissä rinnalla. Näin hänen kohottavan tummat
silmänsä yötaivasta kohti. Mutta mustat pilvet peittivät taivaan. Ei
ainoatakaan tähteä näkynyt. Ja kuitenkin, hänen silmiinsä
kauvemmin katsottuani, tuntui minusta, kuin olisi hän sittenkin
huomannut tähden. — Taistelu hänen povessansa oli tyyntynyt. Syvä
hengähdys kohotti vain vielä rintaa, hänen verkalleen astuessansa
kartanoa kohti. Hämärän syrjäoven kautta näin hänen poistuvan. —
Minä olin ainoa elossa oleva liekki koko öisessä puistossa.
Lehmuksen lehdet ylläni alkoivat liikkua. — Näin raskaan pisaran
riippuvan pääni päällä, — sitten en enää nähnyt mitään."
"Sepä vasta oli pitkä tarina!" huokasi nuori tarhapöllö, haukotteli
kuuluvasti ja käytti siipeänsä viuhkana, sanoen: "Minun tuli oikein
kuuma sitä kuullessa."
"Oi, ihana se oli!" lausui lumpeenkukka. "Tosin en aivan kaikkea
ymmärtänyt, mutta se oli sittenkin hyvin ihana."
"Tarinain ymmärtämiseen tarvitaankin elämänkokemusta, lapseni,"
selitti tarhapöllö.
Professori huuhkaja oli kauvan istunut vaiti, kynsi miettiväisesti
käyristettynä kaarevan nokan ympärille. Nyt se pudisti paksua
päätänsä ja sanoi "maallinen onni" nimisen kukan olevan hänelle
aivan tuntemattoman. Ei hän ollut sitä koskaan tavannut, ei
matkoilla vierailla mailla, ei kirjoissa, eikä herbaarioissa. Ei edes
Linnékään tietänyt mitään "fortuna terrestris" nimisestä kukasta!

"Miksi kohta latinankieleen turvaudutte?" huusi kovakuoriainen.
"Omalla kielellämme tunnemme minä ja kaikki toverini sen varsin
hyvin. Kukin nimittää sitä omalla nimellä: toinen perinnöksi, toinen
rikkaaksi vaimoksi, suureksi voitoksi, virka-ylennykseksi, loistavaksi
tulevaisuudeksi j.n.e."
Mutta toinen, jalompi kultakuoriainen sanoi: "Ei maallinen onni
olekkaan mikään kukka. Se on raitis, vihanta puu, laakeri ja myrtti
ovat sen oikeat nimet."
Mutta nyt kun vilkaisivat syrjään, vaikenivat kaikki. Missä äsken
vielä kirjavat, tuikkivat tuloset olivat jutelleet ja hehkuneet, oli
hiljaista ja pimeätä. Ainoastaan alhaalla veden rajassa paloi kostealla
kivellä korkea, heleä liekki.
Ei kukaan tiennyt kuinka se oli sinne tullut, eikä kukaan voinut
luulla, että se muitten virvatulten lailla olisi lennähtänyt tänne yli
veden. Se seisoi niin suorana ja juhlallisena, se loisti niin tyynesti ja
sädehti niin kirkasta, puhdasta valoa. Kun kaikki sitä odotellen
katselivat, eikä kukaan rohjennut sitä puhutella, alkoi se
vapaaehtoisesti kaikuvalla ja sointuvalla äänellä kertoa:
"Olin kirkonvalo."
"Kirkonvaloko?" keskeytti kovasti rähähtäen professori huuhkaja.
"Onpa vielä ratkaistava, josko teitä kuolemanne jälkeen valona
pidetäänkään! Millä vuosisadalla elitte, korkeasti kunnioitettu
'Ignis fatuus'?"
"Yhdeksännellätoista vuosisadalla, herra professori. Mutta te
ymmärsitte minua väärin. Olin eläessäni alttarikynttilä."

"Oi, pyydän anteeksi! Sitä en todellakaan olisi voinut ajatella!"
pärisi pöllö. "Kyllähän siitä syntyisikin koko hauska juttu, jos kuolleet
kirkkoisät öisin virvatulina soilla ja rämeillä hyppelisivät."
Liekki katsahti vakavasti lintuun ja vaikeni. Hetken kuluttua jatkoi
se seuraavasti:
"Laajan, kukoistavan laakson keskellä, pienellä kunnaalla kohoaa
vanha kirkko. Vuoret metsäisine rinteineen ja vakavine
kalliohuippuineen seisovat puolikaaressa sen ympärillä ja ovat jo
monta vuosisataa katselleet tuota laakson harmahtavaa lasta,
entisen hurskaan ajan muistomerkkiä. Taivaan sinikansi kaareutuu
sen yllä ja vieno kesä-ilma. Heinäkuun auringon helteiset säteet
leikkivät lehmuslehdossa kirkon luona. Sisällä pyhässä huoneessa on
viileätä, varjoisaa, salaperäistä. Eivät vuoret, eikä puut pääse sinne
sisälle vilkaisemaan. Ainoastaan päiväkullan kirkas silmä katsahtaa
korkeiden, kirjavien akkunain kautta kirkkoon. Pienet ruudut
hehkuivat tummanpunaisina ja loivat ihmeellisen lämpimiä
värivivahduksia vanhuuttaan harmahtaville kiville. Alttarilta ovelle
saakka ulottui pylväskäytävä, jonka vahvat, mutta solakat pylväät
keveinä kohosivat korkealle, kannattaen holvikattoa. Eivät ne sitä
raskaana taakkana kantaneet. Kohottivat vain sitä vahvoilla
käsivarsillaan korkealle, niin kepeästi, kuin lahjaa, jonka rakastava
käsi iloisesti tarjoo ja tahtoisi vielä korkeammalle kohottaa, vielä
likemmäksi kaihoomaansa sydäntä! Oi Herran huoneen ylevää
pyhyyttä! Jo hiljaiset muurisikin henkivät rauhaa ja pyhä kunnioitus
kynnystäsi vartioitsee.
"Tuoreet ruusut koristivat alttaria. Ruusuvaipalla seisoi ristikin,
jolta Vapahtajan lempeät kasvot katselivat alas. Sen vieressä rehotti
tavaton juhlakoriste: kaksi korkeata, lumivalkeata ja tuoksuvaa liljaa.

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankdeal.com

Organizational Behavior Emerging Knowledge Global Reality 8th Edition McShane Test Bank

More Related Content

Similar to Organizational Behavior Emerging Knowledge Global Reality 8th Edition McShane Test Bank

Organizational Behavior Emerging Knowledge Global Reality 8th Edition McShane Test Bank