1. Lisämateriaali 1.
Bodinin tärkein poliittinen teos oli ’Yhteiskunnan kuusi kirjaa’, joka julkaistiin ranskaksi vuonna
1576. Erityisen tärkeää tulevan poliittisen teorian kehityksen kannalta oli Bodinin teoksen
keskeinen ajatus rajoittamattomasta ja näkymättömästä suvereniteetista. Tämän ajatuksen
perusteella jokaisessa valtiossa täytyy olla yksi henkilö (tai yksi määritelty ryhmä ihmisiä), kenellä
on kaikki tarvittava valta hallita yhteisöään ja joka on sen yhteisön suvereniteetti.
Jos yksi henkilö valtiossa teki lait, ja toinen henkilö komensi armeijaa ja kolmas henkilö piti yllä
taloutta, tuli näiden välille väistämättä suuria erimielisyyksiä. Erimielisyydet johtaisivat lopulta
valtion romahtamiseen, Bodinin mukaan. Näin ollen suvereniteettia ei voida jakaa eri ihmisille.
Edelleen suvereeni, joka on vastuussa teoistaan jollekin toiselle, ei voi oikeasti olla suvereeni. Näin
ollen ei saa olla ketään, joka asettaisi rajoituksia suvereenin vallalle tai rajoittaisi sitä asein.
Vaikka Bodin rajoittaa teoksessaan ihmisten oikeutta kapinoida suvereenia vastaan, hän toteaa
myös tottelemattomuuden olevan sallittua, mikäli suvereenin antamat käskyt ovat vastakkain
Jumalan asettamien lakien tai luonnonlakien kanssa.
Lisämateriaali 2.
”Alistaakseen valtakunnan korkeat herrat ja saadakseen heidät noudattamaan kuninkaan tahtoa, ei
kardinaali epäröinyt teloituttaa korkeimman aatelinkaan edustajia. Kardinaalin aikana kuninkaan
vallan absoluuttinen luonne kasvoi ja laajeni merkittävällä tavalla.
Richelieu kielsi myös aateliston yleisesti harrastamat kaksintaistelut sekä hävitti maan tasalle yli
2000 aristokratian linnaa, joita ei enää tarvittu valtakunnan puolustamiseen ulkoisia vihollisia
vastaan, vaan jotka saattoivat toimia tukikohtina kuninkaan vallan vastustajille maan sisäisissä
valtataisteluissa.
Kardinaali kehitti myös Ranskaa selvemmin kohden keskusjohtoista vallankäyttöä. Siksi
maakunnissa niiden itsenäiset kansankokoukset korvattiin kuninkaan edustajilla tai saatettiin näiden
tiukkaan valvontaan. Maakuntia kuningasvalta valvoi kuvernöörien välityksellä.
Lisämateriaali 3.
Kardinaali Richelieun kuoltua 1661 Ludvig otti hallitusvastuun 22-vuotiaana. Hän oli kasvanut
uskossa, että hänen elämäntehtävänsä oli hallita itsevaltaisena monarkkina, joka oli vastuussa
teoistaan vain Jumalalle. Hän jopa piti itseään "Jumalan näkyvänä kuvana maan päällä". Niinpä
Ludvig ei nimittänyt pääministeriä, vaan ilmoitti hallitsevansa valtakuntaansa yksin. Ludvig XIV:n
aikana itsevaltius oli puhtaimmillaan ja Ranska johtava maailmanvalta.
Hovinsa Ludvig piti kurissa ja itsestään riippuvaisena juonittelullaan. Koska hän tiesi suosiostaan
tapeltavan, hän lietsoi epäsopua ja tasa-arvottomuutta hovissaan palkitsemalla ja rankaisemalla
väkeä täysin mielivaltaisesti. Kaikki pyrkivät miellyttämään kuningasta, eikä kukaan uskaltanut
kääntyä häntä vastaan.
Aurinkokuninkaan hovissa vallitsi ankara etiketti. Jokaisen oli opeteltava asemalleen sovelias
puhetyyli ja käytös, ja nämä tavat levisivät aateliston levittäminä myös muihin eurooppalaisiin
hoveihin.