Successfully reported this slideshow.
We use your LinkedIn profile and activity data to personalize ads and to show you more relevant ads. You can change your ad preferences anytime.
Ilmojen                 rotat           2012 Vesa MetsätähtiTämä teos, jonka tekijä on Vesa Metsätähti, on lisensoitu Crea...
Luku 1Aamuyöstä Aimo heräsi lokkien kirkunaan. Vaikkauudessa asunnossa oli erinomainen äänieristys, eivätikkunat silti onn...
verkkaisesti nokkia hänen kasvojaan. Aimo yrittihuutaa herätäkseen, mutta hän ei kyennyt. Lopultahengitys ja liikuntakyky ...
Luku 2Osallistuessaan ensimmäiseen taloyhtiönkokoukseensa Aimo otti lokkiongelman esille. Kaijoku muukin oli tuskastunut n...
—No kaipa joku meistäkin voisi sen katon siivota. Jakalanpäistä voisi kenties huomauttaa…Siirtämättään katsettaan Aimosta ...
pelkäätte, että joku niistä sattuisi vahingossalentämään teidän parvekkeellenne, niin suosittelenteitä hankkimaan lasituks...
Luku 3Aimo ei jaksanut uskoa yhtiön hallituksen pikaisiintoimenpiteisiin, vaan hän päätti ryhtyä ajamaanasiaa itsenäisesti...
laitteiden vaatimat piirustuksiin kuulumattomatvoimavirtasähkötyöt.Minkään kaltaista syytä outoon käytökseensä eivätruokki...
—Olen asunut talossa 20 vuotta, ja vain kolmastijoku on muuttanut kymmenennen kerroksenyläpuolelle… viimeksi se hyvätapain...
sukulaiset halusivat päästä perintökohteestaan eroonmahdollisimman nopeasti.                                              ...
Luku 4Palatessaan töistä Aimo sattui ala-aulaanodottamaan hissiä pyylevän naisen kanssa, jonka häntunnisti 13. kerroksen A...
—Ahaa, te olette siis huviajelulla? Näillä hisseillä ontoisinaan oma tahtonsa.—Eh, niinpä.Pienen hyvin kiusaantuneen tauon...
Luku 5Illalla tilanne tuntui rauhoittuneen. Aimo nauttiauringonpaisteesta parvekkeellaan. Lokkeja einäkynyt mailla halmeil...
läheltä saattoi huomata kaksi kattoa vastennaamioitunutta poikasta. Kauhukseen Aimo huomasipoikasten kiistelyn kohteena ol...
Oven takana seisoi sama herra jolle Aimo muisti 8.kerroksen rouvan tuhahtaneen aiemmin hissienluona.—Kuulkaa, hyvä mies. M...
mieleenkään. Makuhuoneen pesemättömästäikkunasta ei kuitenkaan näkynyt aivan selvästi mitälokinpojat nyt katolla söivät.  ...
Luku 6Roskapussi heilahteli kömpelönä Aimon kädessätämän astuessaan rappukäytävään. Hän ei halunnutjättää asuntoonsa mitää...
pengottu, roskapussit avattu ja niiden sisältö jaettuprikulleen tasan eri roska-astioiden kesken.Aimo muisti roskapussissa...
pikkulapsi tai mies aivan muissa maailmoissa. Aimonyökkäsi ja astelikin hissien ohi. Hän muistinähneensä kauemman portaiko...
nestettä. Kuilun luukun vieressä oleva kyltti kielsiselvästi muiden kuin pussiin sidottujen jätteidenheittämisen kuiluun. ...
Luku 7Yöllä Aimon palatessa baarista ei lokeista kuulunutkatutasolle pihaustakaan. Voi olla, että hänenhuomionsa oli kiinn...
olla Larus vegae, jota esiintyy mm. itäisessäSiperiassa.Pian keskustelu kääntyi kuitenkin lokeista muualle jaAimo ja Riina...
kuvitella viettäväni hetkeäkään enempää aikaanoiden läheisyydessä!Aimo tiesi että naisten hermot eivät ole kovinrautaiset ...
Luku 8Aimo saattoi Riinan kohteliaastiraitiovaunupysäkille. Lokit seurasivat heitä etäältäilmassa kaarrellen kunnes he oli...
saattoi erottaa heikkona vanhempien kirjoitustenuurteita. Hänestä näytti melkein siltä, kuin tämäouto merkki olisi piirret...
Luku 9Hissi ovi avautui hämärään käytävään. Aimonastuessa tumman siniselle muovilattialle, joka tuntuipäivälläkin imevän k...
muutamia, jotka olisivat käyttäneet paljonvoimakkaampia keinoja—jos vain olisivat päässeetpäättämään asiasta.Hedelmättömäs...
kummallinen merkki ja vieläpä samasta paikastakuin toisessakin hississä!Jokin oli kuitenkin toisin, raapustus peittyi osit...
Viimeisen sanan kohdalla muuten selvästi sievä jasäntillinen käsiala oli muuttunut melkeinkäsittämättömäksi koukeroksi. Mi...
tuuletustasanteelle varoen kolistamasta sen ovea.Sieltä hän voisi koittaa kurkistaa katolle, vaikkaparvekkeen avoin seinä ...
Luku 10Aimo seisoi kauhun jähmettämänä katolla,saunakompleksin nurkan takana, katse naulittunahieman kauempana avoimen sor...
Nämä seurasivat ensimmäisen mallia ja marssivatkylmäkonehuoneeseen nokkien ensin ruumista jakäyden sitten meren elävien ki...
muuttujien joukossa oli monia, moniatuntemattomia henkilöitä.Pian sorakatto oli täynnä raskaasti hengittäviä,voipuneita, a...
lukittuna katolle noiden ihmislihaan mieltyneidenepäsikiöiden kanssa!                                                    34
Luku 11Katolla lepäävä massa lokeista ihmishahmoonmuuntuneita olentoja alkoi virota hiljakseen.Jostakin kurkusta pääsi ilm...
Kurkistaessaan jäähdytyskonehuoneen ovesta Aimotunsi olonsa jo liian turraksi kauhistuakseennäkemästään ja haistamastaan (...
käsillään kaulasta ja painoi kurkunpäätä.Väsyneenäkin tämän sormet tuntuivat vahvoilta kuinteräs. Tukahtunut hengitys toi ...
Pitäisikö juosta ja hypätä? Kammotukset jäisivätkaton vangeiksi ainakin siksi kunnes joku niideninhoista lajitovereista (?...
Aimo raotti silmiään ja huomasi olevansasairaalassa. Hänellä ei ollut mitään käsitystä siitämiten paljon aikaa oli kulunut...
paikata energian vajettaan, päätteli Aimo).Ihmisjoukkoa rauhoittamaan ja kuljettamaan olitarvittu useita lääkäriyksiköitä ...
Upcoming SlideShare
Loading in …5
×

Ilmojen rotat

340 views

Published on

Published in: Education
  • Be the first to comment

  • Be the first to like this

Ilmojen rotat

  1. 1. Ilmojen rotat 2012 Vesa MetsätähtiTämä teos, jonka tekijä on Vesa Metsätähti, on lisensoitu CreativeCommons Nimeä-Tarttuva 3.0 Muokkaamaton lisenssillä.Teos on muunnelma teoksesta ilmojenrotat.tumblr.com. 1
  2. 2. Luku 1Aamuyöstä Aimo heräsi lokkien kirkunaan. Vaikkauudessa asunnossa oli erinomainen äänieristys, eivätikkunat silti onnistuneet sulkemaan näitäepäinhimillisiä rääkäisyjä makuuhuoneenulkopuolelle. Lokeista ei ollut kuulunut mitäänaiemmin kun asuntoa oltiin käyty katsomassa.Linnut olivat tuntuneet olleen vaiti myös sisäkatonremontin aikana, vaikka tekemistä oli riittänytyömyöhään. Nyt kuitenkin iltaa ja aamua halkoi sarjaniin teräviä, suorastaan epäinhimillisiä huutoja, ettänukkuminen oli vaikeaa.Aimo ei ollut odottanut lintujen lentelevän 11.kerroksen tasalla. Toisinaan hän saattoi kuitenkinnähdä ohilentävän linnun varjon vilahtavanvarhaisen aamun valaisemissa paksuissaikkunaverhoissa. Jossain vaiheessa lintujen riipiväthuudot sekoittuivat levottomaan uneen. Uneen, jossakiiluvasilmäinen lokki seisoi yllättäen Aimonrinnuksen päällä.Hengittäminen oli vaikeaa. Liikkuminen oli jostainsyystä mahdotonta. Aimo makasi kuin noiduttuna,kunnes juuri tukahtumisen hetkellä lokki alkoi 2
  3. 3. verkkaisesti nokkia hänen kasvojaan. Aimo yrittihuutaa herätäkseen, mutta hän ei kyennyt. Lopultahengitys ja liikuntakyky katosivat ja nokkimisenpistävä kipu muuttui puutumisen pistelyksi hänenharteissaan.Aimo heräsi tuskaisesta unesta, ennen herätyskellonsoimista, äänekkäisiin kirkaisuihin. Oli kuin hän eiolisi nukkunut tuntiakaan. Hän avasi haparoidenparvekkeen oven ja astui selvittämän päätäänraittiiseen ilmaan.Viileä tuuli valeli Aimon kasvoja, kun hänen päänsäyli lehahti yllättäen valkea lintu ylemmältäparvekkeelta. Asunnonvälittäjä oli sanonut ettäuseimmat talon ihmiset olivat hankkineetparvekelasit nimenomaan lintujen poissapitämiseksi. Kun Aimo kurkotti parvekkeen kaidettavasten saattoi hän huomata, että kymmenennenkerroksen jälkeen vain muutamassa asunnossa olilasitettu parveke. Kenties linnut eivät normaalistilentäneetkään näin korkealla? 3
  4. 4. Luku 2Osallistuessaan ensimmäiseen taloyhtiönkokoukseensa Aimo otti lokkiongelman esille. Kaijoku muukin oli tuskastunut niiden jatkuvaankirkunaan?—… onko muilla paksummat ikkunat vai minullapoikkeuksellisen herkkä uni? Eikä kyse olepelkästään niistä huudoista. Saunassa käydessäni olikatolla—ihan siinä tuuletustasanteen verkkoseinänvieressä—oikein iso kasa lokkien ulosteita. Eisellainen voi olla kovin hygieenistä! Ihmettelin mitäne lokit täällä tekevät kun niille ei ole oikein mitäänruokaakaan, mutta sitten näin miten B-talon 4.kerroksessa eräs rouva tarjosi niille penteleille oikeinjuhla-aterian. Keittiön ikkunasta satoileivänmurusten lisäksi ainakin kalanpäitä! Lisäksikeskiviikkona olin näkevinäni miten C-talon luonamuutama lokki nokki hummeria! Hummeria—kuvitelkaa—kaikkea sitä ihmiset heittävätkin lokkiensyötäväksi!Kokouksen puheenjohtaja tuijotti Aimoa. 4
  5. 5. —No kaipa joku meistäkin voisi sen katon siivota. Jakalanpäistä voisi kenties huomauttaa…Siirtämättään katsettaan Aimosta puheenjohtaja—tämä kaljuuntuva valkopartainen herrasmies—heilautti laiskasti kättään pöydän toisella puolellaistuvan silmälaispäisen suuntaan. Silmälasipäänyökkäsi hädin tuskin huomattavasti.Aimo ei ollut kuitenkaan vielä lopettanut:—Mutta millä niistä lokeista päästään eroon?Vastapäisen matalamman talon katolle näkyy lokkimunineen muutaman munan, ja poikasiakin onkuoriutunut. Taisi lokkiäiti syöttää jälkikasvulleenrottaa tässä eilen. Jos niistä hankkiuduttaisiin eroonjo poikasina, niin seuraavana kesänä vitsaus ei olisiehkä yhtä paha…Aimon hermostunut puhe katkesi erään vanhemmanrouvan ällistyneeseen, epäinhimilliseenhuudahdukseen. Yhtiön hallituksen jäsenettuijottivat häntä hiljaisuudessa, vakavasti,ikuisuudelta tuntuvan hetken ajan. Puheenjohtajalausui harkitsevalla äänellä kulmiensa alta:—Kuulkaas, nuori mies. Lokit ovat rauhoitettuja. Einiitä saa noin vain tappaa, varsinkaan poikasia. Jos 5
  6. 6. pelkäätte, että joku niistä sattuisi vahingossalentämään teidän parvekkeellenne, niin suosittelenteitä hankkimaan lasituksen.—Ei minua parvekkeellelentely haittaakaan, vaan se,etten saa nukutuksi! Haluaisin…Mutta hallituksen puheenjohtajan uusikädenheilautus katkaisi Aimon vuodatuksen. Häntajusi että aihe oli tältä erää loppuunkäsitelty. 6
  7. 7. Luku 3Aimo ei jaksanut uskoa yhtiön hallituksen pikaisiintoimenpiteisiin, vaan hän päätti ryhtyä ajamaanasiaa itsenäisesti.Vierailu kaupungin rakennusvirastossa ei tuottanuttulosta. Siellä todettiin taloyhtiöiden huolehtivanalueensa tuholaisista (tosin erityisen räikeissätapauksissa epähygieniaan voidaan puuttuapakkokeinoin). Haitallinen ruokinta saatettiinkuitenkin usein lukea mielenterveysongelmienpiiriin. Uusi terveystarkastaja oli kuulemmakuitenkin jo puuttumassa läheisen torinjätekäytäntöihin, samoin kuin viereisen huvipuistonlokkitorjuntaan. Jospa se auttaisi?Äitivainaansa tuttavien avulla Aimo onnistui lopultavauhdittamaan viranomaiskäyntiä kalanpäitätarjoilleen mummon ja C-talosta helpostipaljastuneen rapumiehen luona. Aimoa kummeksuttikuulla, miten näiden asunnoissa oli ollut useitapakastimia ja kylmälaitteita, täynnä erilaisia merenherkkuja! Kylmälaiteet ja muutama akvaariokin olipoistettu asunnoista, ja ruokkiminen oli kielletty.Taloyhtiön sähkömiestä oli pyydetty purkamaan 7
  8. 8. laitteiden vaatimat piirustuksiin kuulumattomatvoimavirtasähkötyöt.Minkään kaltaista syytä outoon käytökseensä eivätruokkijat olleet kuulemma osanneet esittää, vaantätä kysellessä olivat tuntuneet vaipuvan lopultajonkinlaiseen psykoosiin… ***Seuraavina aamuina Aimosta tuntui kuin lokitolisivat olleet tavallista hiljaisempia. Kenties hänolikin ylireagoinut? Uudessa asunnossa nukkuminenon joskus aluksi hieman stressaavaa.Lokinpoikasiakaan ei näkynyt vastapäisen talonkatolla. Tosin niiden suojaväri sorakattoa vasten olioikein hyvä, tai ne saattoivat olla katolla olevanvarastokerroksen nurkan takana. Kaikki vaikuttikuitenkin aiempaa rauhallisemmalta.Aimon lähtiessä töihin hissi pysähtyi 8. kerroksessa.Ovesta astui sisään vanhempi rouva, joka ehtipysäyttää epäileväisellä katseella Aimon ystävällisenhymyn.—Te olette kaiketi se hmm… nuori herra joka onmuuttanut 11. kerrokseen?—Kyllä? 8
  9. 9. —Olen asunut talossa 20 vuotta, ja vain kolmastijoku on muuttanut kymmenennen kerroksenyläpuolelle… viimeksi se hyvätapainen nuori neitinoin vuosi sitten, mutta hän katosikin pian.Hämärissä olosuhteissa ja pian tilalle muutti sevenäläinen…Kävelytasanteelle avautuva hissin ovi katkaisi rouvanlauseen, ja astuessaan ulos ovesta hän tuijottikulmiensa alta hissiä odottanutta kaljuuntuvaasilmälasipäistä shakkimestaria ja tuhahti samalla: —… herrasmies!Aimon avatessa ulko-ovea rouvalle tämä tokaisi vieläohi kulkiessaan:—Mutta kaipa teillä on syynne miksi juuri TE saittesen asunnon.Aimo ei ymmärtänyt saamaansa tympeää kohtelua.Oliko hänen kommenttinsa kokouksessa herättänytnoinkin paljon närää? Häntä mietitytti kuitenkinmyös miten hän oli asunnon neliöhintaaarvioidessaan löytänyt toteutuneiden kauppojenhintatietojen joukosta vain alle 10. kerroksen hintoja.Asunto olikin ollut näihin verrattuna yllättävänhalpa, ja miksipä ei—kuolleen naisen etäiset 9
  10. 10. sukulaiset halusivat päästä perintökohteestaan eroonmahdollisimman nopeasti. 10
  11. 11. Luku 4Palatessaan töistä Aimo sattui ala-aulaanodottamaan hissiä pyylevän naisen kanssa, jonka häntunnisti 13. kerroksen Annaksi. Nainen eivilkaissutkaan häneen päin, mutta astuessaan hissiintämän kauppakassista putosi lattialle paperikäärö.Anna ei huomannut käärön putoamista ja Aimopoimi sen lattialta ojentaakseen ostoksen takaisin.Käärön reuna oli revennyt putoamisen voimastapaljastaen sisältään varsinaisen muikkuvuoren.Kassissa näytti näitä kääröjä olevan vielä reilustilisää…Hissin nytkähtäessä ylöspäin Anna nappasi paketinAimon kädestä.—Kalakukkoa. Siitä riittänee teillekkin, jos haluatte.Äänensävystä oli kuitenkin pääteltävissä ettäsavolaista perinneruoasta ei kannattaisi odottaamaistiaisia. Nainen poistui 13. kerroksessa ja Aimohuomasi unohtaneensa painaa oman kerroksensanappia. Matka jatkui takaisin katutasolle, jostakyytiin nousi 6. kerroksen punatukkainen neiti. 11
  12. 12. —Ahaa, te olette siis huviajelulla? Näillä hisseillä ontoisinaan oma tahtonsa.—Eh, niinpä.Pienen hyvin kiusaantuneen tauon jälkeen Aimorohkaisi itsensä ja alkoi kysellä lokeista.—Entä vaivaako niiden kirkuna teitä neiti?—No … kai niiden huutoihin tottuu ajan myötä…Punatukkainen vilkuili ympärilleen, aivan kuin jokuolisi voinut kuulla hänen vastauksensa liikkuvassahississä. Ovet avautuivat 6. kerroksen kohdalla janeiti astui hämärästi valaistuun käytävään hymyillenAimolle, ikään kuin ei tietäisi pitikö tähän suhtautuaepäilevästi vai säälivästi.Asunnossa lokkien kirkuna kuului taas viiltävänä.Ensin Aimo epäili että jokin ikkunoista oli jäänytauki. Tarkastettuaan ne hän siirtyi parvekkeelle joltakurkistamalla hän näki äitilokin syöttämässäpoikasiaan vastapäisen talon katolla. Muu parvisäesti innokkaasti omilla huudoillaan ja pyrkipääsemään osallisiksi makupaloista joita äitilokkikantoi esiin. 12
  13. 13. Luku 5Illalla tilanne tuntui rauhoittuneen. Aimo nauttiauringonpaisteesta parvekkeellaan. Lokkeja einäkynyt mailla halmeilla. Niidenkin piti kaiketinukkua joskus.Lokkeja ruokkiva mummo näkyi kunnioittaneenmääräyksiä, eikä ollut tarjonnut linnuille juhla-ateriaa sitten kylmälaitetakavarikon. Kivetys näkyiolevan B-talon edustalta aivan siisti. Ruokkijanvastuuton käytös ärsytti silti Aimoa. Eikäsuhtautumista helpottanut yhtään rouvanautopaikka: suoraan hissien oven kupeessa. VaikkaAimolla ei ollut autoa vakituisessa käytössään juurinyt, hän oli muuttaessaan tiedustellut autopaikkoja.Lähimmälle vapaalle vuokrapaikalle oli melkoinenkävelymatka.Valkoinen lintu katkaisi Aimon ajatuksen. Poikasilletuotiin taas ruokaa. Tällä kertaa nokassa eivaikuttanut roikkuvan rotta tai kala. Aimo valahtikalpeaksi ja kiirehti hakemaan sisältä setänsätupaantulijaislahajaksi lähettämän kaukoputken.Syöviä poikasiaan vartioiva emolintu erottuivastapäisen talon katon kulmalla hyvin ja pian tämän 13
  14. 14. läheltä saattoi huomata kaksi kattoa vastennaamioitunutta poikasta. Kauhukseen Aimo huomasipoikasten kiistelyn kohteena olevan makupalan: setodella näytti olevan sormi!Hieman harkitsemattomasti Aimo palasi kiireestisisälle hakemaan ilmapistoolia, jolla hän oli ampunutnuoruudessaan tarkkuutta. Katolle oli huomattavastipidempi matka kuin millä etäisyydellä kilpataulutnormaalisti olivat, mutta tarkoitus olikin vainhätistellä poikaset pois sormen luota niin että poliisitai palokunta ehtisi tarkistaa asian ennen kuin linnutehtisivät pistellä kammottavan herkun poskeensa.Ensimmäinen laukaus pysäytti syömäpuuhat. Toinenlaukaus oli ehtinyt tuskin osua kattoa peittäväänohueen sorakerrokseen, kun ilma oli yllättäen täynnänoita valkoisia lentäviä rottia. Lokit syöksähtelivätampujan parveketta kohti äänekkästi kirkuen. Näyttisiltä kuin niitä olisi ilmestynyt paikalle jatkuvastienemmän ja enemmän. Aimo koitti hätistellä lokkejapois kimpustaan huitomalla aseellaan. Välilläparveketta piirittävään lintumassaan tuntuikinrepeävän jonkinlaisia aukkoja, kun sitten ovikelloyllättäen soi. Kasvojaan käsivarsillaan suojaten aimoperuutti sisälle. 14
  15. 15. Oven takana seisoi sama herra jolle Aimo muisti 8.kerroksen rouvan tuhahtaneen aiemmin hissienluona.—Kuulkaa, hyvä mies. Mitä luulette oikeintekevänne? Saimme valituksen jonka mukaanheilutte parvekkeellanne ase kädessänne jaammuskelette mielivaltaisesti ympäriinsä!Mies puhui hieman ulkolaisittain korostaen ja Aimomietti miten nopeasti joku oli ehtinyt tehdä hänestävalituksen. Kenties se B-talon mummo halusikostaa? Aimo yritti turhaan selittää nähneensälokeilla sormen ja koittaneensa viivyttääsyömistapahtumaa.—Katsokaa että tämä on viimeinen kerta kun rikottejärjestyssääntöjä!Silmälasipäinen mies kääntyi kannoillaan ja marssivihaisesti kulman taakse hissejä kohti.Palatessaan olohuoneeseen Aimo kiitti onneaan ettäoli sulkenut parvekkeen oven sieltä poistuessaan.Parvekkeen kaiteella istui nyt muutama kymmenlokkia tuijottamassa Aimoa vihaisesti. Hänet valtasijonkinlainen kammotuksen tunne, eikä parvekkeellejääneen kaukoputken hakeminen olisi tullut 15
  16. 16. mieleenkään. Makuhuoneen pesemättömästäikkunasta ei kuitenkaan näkynyt aivan selvästi mitälokinpojat nyt katolla söivät. 16
  17. 17. Luku 6Roskapussi heilahteli kömpelönä Aimon kädessätämän astuessaan rappukäytävään. Hän ei halunnutjättää asuntoonsa mitään, mikä saattaisi houkutellalokkeja. Aimo oli menossa kaupungille ja kuka tietäämiten myöhään hän palaisi.Käytävässä vilahti joku. Tai jotakin. Kulman takaakuului kahinaa ja esiin astui tyo 14. kerroksen laiha,pitkänhuiskea, päälaeltaan kaljuuntunut, muutenharmaahapsinen mies. Sen lisäksi että tämän asukinkelmeä ja kuluneen oloinen iho ja lommollaanolevien poskien yläpuolella kiiluvat ulkonevat silmätvaikuttivat epäilyttäviltä oli Aimolla muitakin syitäsuhtautua tähän laahustavaan ilmestykseenkummeksuen. Vaikka mies asui hintavassakerroksessa (ja oli asunut siellä ilmeisen pitkään)tämä pukeutui ennemmin laitapuolen kulkijantavoin. Lisäksi laiha harmaahapsi piti tapanaantonkia taloyhtiön roskiksia. Aimolla ei ollutaavistustakaan siitä mitä tämä roskiksista etsi, vaitonkiko niitä vain tavan vuoksi. Roskisten sisältö olikuitenkin miehen jäljiltä säännöllisesti täysin 17
  18. 18. pengottu, roskapussit avattu ja niiden sisältö jaettuprikulleen tasan eri roska-astioiden kesken.Aimo muisti roskapussissaan olevan rauhoittavienlääkkeiden paketin. Hän oli saanut pienen määränbentsodiatsepiinejä työterveyslääkäriltäänvalitettuaan lokkiongelmasta ja huonosti nukutuistaöistä. Aimo ei ollut koskaan ajatellut turvautuvansaniihin, mutta viimeaikaiset tapahtumat olivat ajaneethänet hakemaan rauhoittavista apua nukahtamiseenja lokkien kirkunan aiheuttamaan ahdistukseen. Einiistä haittaakaan tuntunut olleen.Roskapussiin suljetussa lääkepaketissa oli hänennimensä, eikä hän mitenkään halunnut että tuolaiha, pitkä, omituinen vanhus olisi roskiakaivaessaan löytänyt sen. Vaikka mies tuntuipysyttelevän omissa oloissaan oli hän varmastiainakin puheväleissä muiden yläkerrostenasukkaiden kanssa. Aimo ajatteli olevansa jotarpeeksi epäsuosiossa talon asukkaidenkeskuudessa ilman, että hänen lääkityksestäänkinalettaisiin keskustella.Harmaahapsi asteli Aimon ohitse pitkin, äkkinäisin,kahisevin askelin ja tuijotti tätä silmiäänräpäyttämättä hymyillen. Aivan kuin Aimo olisi ollut 18
  19. 19. pikkulapsi tai mies aivan muissa maailmoissa. Aimonyökkäsi ja astelikin hissien ohi. Hän muistinähneensä kauemman portaikon yhteydessä vanhanroskakuilun luukun. Jos roskakuilu olisi yhä käytössäroskapussi päätyisi lukittuun tilaan eikäharmaahapsen tongittavaksi talon päädynroskikseen.Kuilun pieni pyöreä metallinen luukku löytyikaikuvan portaikon perältä. Aimo koitti ensin vetääluukun kahvasta, mutta se pysyi kiinni. Sytytettyääntuskastuneena valot hän huomasi kahvassa napin,jota painamalla luukun lukitus avautui. Tuuli ulisikuilussa ja portaikon ilma imeytyi sen syövereihinnyt avoimesta luukusta. Roskakuilu oli siis käytössä,eikä edes haissut yhtä pahalta kuin jätekatoksenroska-astiat. Aimo survoi roskapussinsa kuiluuntoivoen, että kuilun läpimitta olisi luukun aukkoasuurempi, ja että roskapussi ei jäisi jumiin kuilussa,vaikka se mahtui juuri ja juuri survomalla aukostasisään. Olisi noloa jos kuilu tukkeutuisi ja sieltälöytyisi hänen nimellään varustettu lääkepaketti.Roskasäkki putosi ilmanpaineen vauhdittamana jaAimo kuuli miten se laskeutui pehmeästi, kaiketimuiden roskapussien päälle. Sulkiessaan luukunAimo huomasi kädessään jotain punaista, visvaista 19
  20. 20. nestettä. Kuilun luukun vieressä oleva kyltti kielsiselvästi muiden kuin pussiin sidottujen jätteidenheittämisen kuiluun. Nyt mitä ilmeisimmin joku olitunkenut jauheliharasian kuiluun sellaisenaan jalihasnesteet, veri oli liannut kuilun suuaukon.Samassa harmaahapsi astui portaikon ovesta sisäänpelästyttäen Aimon pahanpäiväisesti. Pitkä vanhamies hymyili kuten aiemminkin ja asteli nyt Aimonohi—aivan kuin tätä lainkaan huomaamatta—kierreportaisiin ja alkoi harppoa niitä ylös.Aimo halusi nyt ulos talosta niin kiihkeästi että päättijättää likaantuneen kätensäkin pesemättä.Odottaessaan hissiä hän pyyhki kämmenselästäänpunertavaa visvaa hermostuneena nenäliinallaan. 20
  21. 21. Luku 7Yöllä Aimon palatessa baarista ei lokeista kuulunutkatutasolle pihaustakaan. Voi olla, että hänenhuomionsa oli kiinnittynyt enemmän vierelläkävelevään Riinaan. Aimo oli aikoinaan tutustunuttyttöön erään arkkitehtitoimiston vappujuhlissa jatavannut häntä sittemmin vuosittain. Nyt he olivattörmänneet kaupungilla ja Aimo oli lokkiongelmanvarjolla kutsunut Riinan luokseen.Aluksi parvekkeen kaiteella häämötti vain riviepämääräisiä silhuetteja yötaivasta vasten. Kun Aimosytytti olohuoneen valot paljastui pitkä rivipunaisena kiiluen tuijottavia silmäpareja. Riinakatsoi lokkeja hämmästyneenä.—Melko karmivaa! Ja tuossako ne ovat olleetpäivästä asti? —Kyllä, paitsi nyt niitä näyttää olevanjonkin verran aiempaa enemmän. —Isäni olimelkoinen lintubongari nuorempana, ja olen melkovarma että tuossa kaiteella on edustettuna kaikkikuusi Suomessa pesivää lokkilajia. Lisäksi tuossa onjoitain muitakin lokkeja, esimerkiksi tuo jolla onrusehtavia pisteitä kaulallaan ja harmaa selkä taitaa 21
  22. 22. olla Larus vegae, jota esiintyy mm. itäisessäSiperiassa.Pian keskustelu kääntyi kuitenkin lokeista muualle jaAimo ja Riina istuivat lähes sylikkäin. Juuri kunheidän huulensa olivat kohtaamaisillaan Riinakirkaisi äänekkäästi ja oli hypätä pystyyn.—Tuo lokki! Se tuijottaa minua… ja sen nokassa…Aimo käännähti katsomaan parvekkeen ikkunastanäkyvää lokkirivistöä, josta yksi suurikokoinen otusoli lennähtänyt uskaliaasti ikkunalaudalle asti.Välähdyksenomaisesti Aimo näki linnun nokassasilmän ennen kuin tämä herkkupala katosi lokinkitaan.Ikkunalaudalla istuva suuri lokki aloitti lasiruudunrytmikkään koputtelun nokallaan. Riina ja Aimohieraisivat silmiään epäuskoisina.—Liian iso kalan silmäksi, varmaankin koiran taikissan.Riinan ääni värisi hänen puhuessaan samalla kunhän otti inhoten askeleen taaksepäin.—Jos en tietäisi paremmin, niin näyttäisi siltä kuinne koittaisivat pelotella sinua Aimo. Minuapuistattaa, et kai pahastu jos lähden kotiini. En voisi 22
  23. 23. kuvitella viettäväni hetkeäkään enempää aikaanoiden läheisyydessä!Aimo tiesi että naisten hermot eivät ole kovinrautaiset eikä hennonut vaatia Riinaa jäämään.Ajatus yksinäisestä yöstä lokkivartio seuranaan eituntunut hänestäkään järin houkuttelevalta,varsinkin kun lintujen katse tuntui hänestä kovinkarmivalta. Olisi siis turvallisinta, että seuralainenpäästettäisiin lähtemään kotiin. 23
  24. 24. Luku 8Aimo saattoi Riinan kohteliaastiraitiovaunupysäkille. Lokit seurasivat heitä etäältäilmassa kaarrellen kunnes he olivat poistuneetkorkeiden tornitalojen alueelta. Paluumatkalla linnutodottivat taas Aimoa tummien pilvien pimentämässäkesäyössä.Noustessaan hissillä kohti kotikerrostaan Aimotarkasteli oranssiin metallipintaan raaputeltujakuvioita. Tavanomaisten herjojen ja kuvioiden seassahänen huomionsa kiinnittyi kummalliseenraapustukseen, joka vaikutti outoudestaanhuolimatta jotenkin tutulta. Hetken mielijohteestahän painoi hissin hätäpysäytysnappulaa. Hissikoripysähtyi äkäisesti nytkähtäen ja Aimo saattoitarkastella liukuoveen tehtyä merkkiä hetken hiemantarkemmin. Se oli kuin ympyrän sisään piirrettytyylitelty lintu, kenties lokki (vai kuvitteliko hänvain?), jonka päästä näytti lähtevän jonkinlaisiaviivoja. Säteilyä? Hajuviivoja? Kenties joku muukinkoki lokit ikäväksi seuraksi.Hissi oli nähtävästi maalattu raapustustenpeittämiseksi säännöllisin väliajoin, maalin alta 24
  25. 25. saattoi erottaa heikkona vanhempien kirjoitustenuurteita. Hänestä näytti melkein siltä, kuin tämäouto merkki olisi piirretty joka maalauskerranjälkeen uudelleen. Ja nyt hän oli varma siitä että olinähnyt merkin aiemminkin. Jos hän vain muistaisimissä… 25
  26. 26. Luku 9Hissi ovi avautui hämärään käytävään. Aimonastuessa tumman siniselle muovilattialle, joka tuntuipäivälläkin imevän kaiken vähän valon itseensä,jokin liikahti hänen vieressään.—Oliko teillä jokin hätänä?Kysyjä oli eräs Aimon naapureista. Tämä oliilmeisesti kuullut erinomaisesta äänieristyksestähuolimatta hissi pysähtyvän epätavallisesti ja tullutkäytävään tarkkailemaan tilannetta.—Hmm, nämä hissit, niillä on toisinaan omatahtonsa.Aimo lainasi punatukkaiselta neidiltä kuulemaansaselitystä, toivotti naapurilleen hyvää yötä ja kävelikohti asuntoaan. Samassa hän muisti missä olinähnyt hissin merkin aiemmin. Rakennusvirastonvinkistä Aimo oli käynyt tapaamassakaupunginvaltuutettua, joka oli hoitanut innokkaastikauppatorin lokkiongelmaa. Keinoiksi oli valittu ns.pehmeitä toimintatapoja jotka eivät vahingoittaisirauhoitettuja lintuja. Langat ja nauhalta tulevareviirikirkuna olivat kriitikkojen mukaan kuitenkinennemmin pahentaneet ongelmaa. Valtuustossa oli 26
  27. 27. muutamia, jotka olisivat käyttäneet paljonvoimakkaampia keinoja—jos vain olisivat päässeetpäättämään asiasta.Hedelmättömästä tapaamisesta poistuessaan(“parempi elää niiden lokkien ystävänä kuinvihollisena”, muka) oli Aimo huomannutkaupunginvaltuutetun auton perässä merkin. Hän eikiinnittänyt tähän silloin mitään erityistä huomiota,mutta vaikka tarra auton rekisterikilven vieressä olitehty selvästi eri tavalla kuin hissin oveenraapustettu viivapiirros, oli kyse epäilemättä samastamystillisestä symbolista! Aimo paloi halusta kääntyäja katsoa muistiko hän oikein toisessakin hississäolevan vastaavanlaisen merkin. Sitä hän eikuitenkaan tohtinut tehdä, sillä hän tunsi naapurinkatseen yhä polttavan selkäänsä.Käytävän ovi sulkeutui lukon kieltä sormin sisäänpainamalla lähes äänettömästi ja Aimo seisoi hetkenpimeässä, ääneti, niin että silmät ehtivät tottuaniukkaan valoon. Nurkan takaa kurkistamalla hissinluona ei näkynyt enää ketään. Aimo tilasi hissin sekäylös että alas, jotta molemmat korit saapuisivatvarmasti. Liukuovien auetessa Aimo harppasi toisenhissiin ja tutki tarkasti sen seinää taskulampullavalaisten. Painikkeiden vierestä löytyi sama 27
  28. 28. kummallinen merkki ja vieläpä samasta paikastakuin toisessakin hississä!Jokin oli kuitenkin toisin, raapustus peittyi osittainmaalauksen yhteydessä siirretyn asuntoluettelokyltintaakse? Aimo värähti: merkki oli siis kaiverrettutuoreeseen maaliin jo remontin aikana! Vieläomituisemmalta tuntui se, että oli kuin jokin voimaolisi pakottanut Aimon kurkistamaan mitä muutakyltin takaa löytyisi…Aimo lähetti hissin ylöspäin ja pysäytti sen kerrostenväliin stop-nappulaa painamalla. Asuinkerroksia jahuoneistonumeroita parittavan kyltin ruuvit irtosivatvapisevin käsin esiinkaivetulla taskuveitsellä. Sentakaa ei paljastunut kuitenkaan muuta kuin kiiltävämaalipinta. Aimo oli sekä pettynyt että huojentunut,vaikka tämä kummallinen, polttava tunne vaivasihäntä yhä. Taskulamppua lähes seinän suuntaiseksikääntämällä alkoi kuitenkin hitaasti piirtyä esiinjotakin… Oli kuin tekstiä olisi ensin koitettu ensinhioa pois ja sitten kyltti olisi siirretty varmuudeksipeittämään umpeen maalatut kirjaimet. Ja silti Aimosaattoi nyt erottaa lyhyen tekstin:“Näin ne katolla, enkä pysty käsittämään sitä!” 28
  29. 29. Viimeisen sanan kohdalla muuten selvästi sievä jasäntillinen käsiala oli muuttunut melkeinkäsittämättömäksi koukeroksi. Mitä tämä saattoitarkoittaa ja kuka sen oli kirjoittanut? Miksi nämäsanat oli pyritty niin visusti peittämään muidensilmiltä? Nyt tämä kummallinen pakottava tunnetuntui kehottavan häntä ylös, katolle!Talon katolle pääsemiseksi hississä ei ollutpainonappulaa. Sauna- ja pyykinkuivauskerrokseenpääsemiseksi vaadittiin asunnon avain. Aimo olikuullut joidenkin asukkaiden valittavan sitä, ettäavaimet eivät toimineet enää iltayhdeksän jälkeen.Alkuillan saunavuorot olikin varattu alempienkerrosten asukkaille, loppuillasta sinne sai vuorojavain kymmenennen tai sitä ylempien kerrostenasukkaat. Hänen saunavuoronsa oli vasta puolikymmeneltä, joten ehkä avain toimisi nytkin…Aimo työnsi varovasti alaoven avaimensa hissinseinään sijoitettuun lukkopesään ja käänsi sitähenkeään pidätellen. Hissi nytkähti liikkeelle ja Aimosammutti taskulamppunsa. Liukuovi aukeni hiljaasaunaosastolla ja Aimo astui varovasti käytävään.Seistyään hetken hämärässä hänestä tuntui kuinkylmä- ja tuuletuslaitteiden moottorit olisivatkäyneet tavallista äänekkäämmin. Aimo hiipi hitaasti 29
  30. 30. tuuletustasanteelle varoen kolistamasta sen ovea.Sieltä hän voisi koittaa kurkistaa katolle, vaikkaparvekkeen avoin seinä olikin peitetty vankallateräskalteristolla. Yllätyksekseen hän huomasikuitenkin tasanteen kalteriseinän huoltoveräjänolevan avoin! (Ja huoltoyhtiöstä kun oli sanottu senavaimen kadonneen jo aikoja sitten, silti se komeilinyt avoimessa lukossa?)Täynnä jännitystä Aimo kumartui avoimestakalteriovesta kattoa peittävälle soralle ja hiipi hiljaakohti sitä katon nurkkaa, johon ei auennut näkymäämistään saunaosaston ikkunasta. Hiljaa hengittäenhänen onnistui ensin nähdä kylmäsäilytystilojajäähdyttävän koneiston konehuoneen ovi avoimena.Vain vaivoin Aimo pystyi pidättelemään huutoansakun raottuvien pilvien välistä valaiseva kuu paljastisiellä—nähtävästi tarkoituksella rakennetussaerillisessä kylmätilassa—suuren keon meren eläviäsekä nuoren naisen jäätyneen ruumiin! 30
  31. 31. Luku 10Aimo seisoi kauhun jähmettämänä katolla,saunakompleksin nurkan takana, katse naulittunahieman kauempana avoimen sorakaton reunallaolevan konehuoneen oveen. Aika-ajoin kuu kurkistipilvien välistä ja hän sai nähdä uudelleen tuonavoimen oven raosta paljastuvan järkeä pilkkaavannäyn.Havahtuessaan viimein siipien suhinaan Aimo tajusi,ettei osannut lainkaan sanoa miten pitkään oliseissyt naulittuna. Jostakin pimeydestä katollelaskeutui kookas lokki. Nyt Aimo kykeni jälleenliikkumaan, mutta hän ei halunnut vetää lokinhuomiota puoleensa.Lokki harppoi katon soralla pienen ympyrän ja astelisitten sumeilematta jäähdytyskonehuoneeseen.Kookas lintu nokkaisi ihmisruumista muutamankerran ja hotkaisi reidestä irrottamansa lihanpalan.Tämän jälkeen lokki kääntyi kala- ja äyriäiskasanpuoleen ja mässäili meren antimilla.Lokin syödessä herkkuja kalakasasta Aimo huomasikatolle laskeutuvan toisen ja kolmannenkin lokin. 31
  32. 32. Nämä seurasivat ensimmäisen mallia ja marssivatkylmäkonehuoneeseen nokkien ensin ruumista jakäyden sitten meren elävien kimppuun. Pian lokkejalaskeutui enemmän ja enemmän. Taivaalta tuntuisaapuvan kokonainen lokkien virta ja ne kaikkimarssivat kylmähuoneen herkkujen kimppuun.Nyt Aimo näki ensimmäisenä laskeutuneenkookkaan lokin hoippuvan takaisin katon soralle. Seoli ahtanut itsensä ilmeisen täyteen ja levättyäänmuutaman askeleen ajan se alkoi kävellärytmikkäästi huojuen ympyrää. Sen seuraan liittyikohta muutama muukin ateriansa päättänyt lokki.Niiden liikehdintä vaikutti kuin riivatulta tanssilta.Seuraava näky sai Aimon kuitenkin pelkäävänjärkensä puolesta. Kuin kaikkea inhimillisyyttäpilkaten lokit alkoivat hitaasti vavahdellen muuttua.Paisua iljettävästi kunnes saavuttivat yllättäenihmisen hahmon ja kävivät alastomina, hikisinä javoipuneina raskaasti hengittäen makaamaan katonterävälle soralle. Aimo tunnisti joukosta tutut kasvot:hallituksen puheenjohtaja, äkäinen muka kalakukkoavalmistava rouva, roskiksia seulova kaljupää… Hännäki koko taloyhtiön hallituksen muuttuvanvaivalloisesti lokeista ihmishahmoon ja lisäksi 32
  33. 33. muuttujien joukossa oli monia, moniatuntemattomia henkilöitä.Pian sorakatto oli täynnä raskaasti hengittäviä,voipuneita, alastomia ihmishahmoja. Hahmoja, silläAimo ei ollut varma olivatko nämä iljetykset alunperin lintuja vai ihmisiä. Muuntuminen näkyikuitenkin vaativan paljon energiaa. Suuret määrätruokaa, ihmislihaa ja vaivalloisen rituaalin. Ehkämuutos toiseen suuntaan sujui nopeammin (olikosilloin syötävä vain kalaa vai samoja aineita toisessajärjestyksessä?), tai kenties muodonmuutoksen voisisuorittaa hetkessä, mutta se vaatisi verona vieläpidemmän levon ja suuremman määrän ruokaa?Tämä selittäisi monia kummallisia sattumuksiataloyhtiön alueella—jos tapahtuma vain muuten olisimitenkään terveellä järjellä selitettävissä!Aimo liikahti. Otti askeleen eteenpäin. Voipuneethahmot eivät jaksaneet kiinnittää häneen huomiota.Hän ei missään nimessä halunnut näidenvastenmielisten ihmisten pääsevän taloon sisälle.Ajatukset yhä kauhusta ja järkytyksestä sumeanaAimo otti avaimen tuuletusparvekkeen kalteriveräjänlukosta, paiskasi tuon huolto-oven kiinni ja heittiavaimen raivoisasti alas katolta. Pieni tuulenvireselvitti Aimon pään ja hän tajusi tehneensä virheen: 33
  34. 34. lukittuna katolle noiden ihmislihaan mieltyneidenepäsikiöiden kanssa! 34
  35. 35. Luku 11Katolla lepäävä massa lokeista ihmishahmoonmuuntuneita olentoja alkoi virota hiljakseen.Jostakin kurkusta pääsi ilmoille hämmentäväraakunta. Paljon hiljaisempi kuin ne epäinhimillsetkiljahdukset joita Aimo oli kuullut aiemminmakuuhuoneen ikkunansa läpi. Huutoon ei vastattu.Kenties kaikki siivekkäät muodonmuuttajatmakasivat jo katolla, tai sitten hiljaisen kiljahduksenkantamalla ei lentänyt ainoakaan iljettävä lokki.(Aimo mietti kyseessä olevan kenties jonkin syksyäedeltävän rituaalin, johon osallistui koko populaatio.Aiemminhan vartioon oli jätetty aina useampi …yksilö.)Varovaisin askelin Aimo lähti harppomaan katonhalki. Sora rasahteli hänen kenkiensä alla aina kunalastomien raajojen välistä löytyi jalansija. Muutamakäsi yritti kömpelösti estää etenemisen lahkeeseentarttumalla, mutta pienellä ravistamisella väsyneidenkourien ote kirposi helposti. Pian Aimo ei enääsaattanut kasoa alas vaan joutui tunnustelemaansopivaa jalansijaa maahan vilkuilematta. 35
  36. 36. Kurkistaessaan jäähdytyskonehuoneen ovesta Aimotunsi olonsa jo liian turraksi kauhistuakseennäkemästään ja haistamastaan (voimakas kalantuoksu oli alkanut kuvottaa Aimoa jo viikkoja sittenlokkien kantaessaan ainaisia herkkuja nokassaan).Kalakasan vierellä, oven sisäpuolella oli valtavaröykkiö vaatteita. Siististi laskostettuna pinoihin jakunkin pinon viereen oli aseteltu vaatteisiinenemmän tai vähemmän sopiva kenkäpari.Siistejä vaatepinoja oli helppo napata sylillinen.Aimo kantoi niitä useamman matkan katon reunalleja heitti laskostetut tekstiilit tyhjyyteen. Hän ei enäävaivautunut väistämään katolla lepääjiä vaan astelitasapainoillen näiden päällä. Pino vaatteita toisensajälkeen hajosi ensin laskoksistaan ja sitten leijuituulen riepottelemana pimeyteen, ilmestyenuudelleen näkyviin pihan laatoitukselle lamppujenpolkuja valaisevien lamppujen loisteeseen.Yllättäen Aimo havahtui siihen miten joku seisoihänen takanaan. Laiha kaljuuntuva 14. kerroksenasukki asteli katon halki ilkosen alastomana Aimoakohti, selvästi väsynein ja haparoivin askelin, tuttuhymy ja tyhjä katse kasvoillaan. Kaljuuntuva miesotti muutaman pidemmän harppauksen ja oliyllättäen Aimon edessä, tarttui tätä molemmilla 36
  37. 37. käsillään kaulasta ja painoi kurkunpäätä.Väsyneenäkin tämän sormet tuntuivat vahvoilta kuinteräs. Tukahtunut hengitys toi Aimon mieleen häntäpiinanneet painajaiset. Tarvittiin useampi tukevantaskulampun heilautus, jotta peukalot hellittivätotteensa kurkusta.Aimo ryntäsi miehen kumoon, mutta kaatui samallaitsekin. Shakkimestari oli tarttunut häntä jalasta.Samalla kun Aimo koitti vimmatusti ravistellajalkaansa irti tunsi hän useamman haparoivan kädenetsiä kohtaa johon tarttua. Kenkänsä hyljäten hänjuoksi kylmäkonehuoneen ovelle, tempaisi sen kiinnija katkaisi ovessa olevan avaimen lukkoonraivokkaalla taskulampun iskulla. Nyt nämä kaikkealogiikkaa pilkkaavat hirviöt eivät toivottavastikykenisi väsyneinä ja vailla ihmislihaa muuttamaanmuotoaan ja katoamaan paikalta.Useampi hahmo oli jo noussut seisomaan ja näidenseasta erottuvien ennen niin tuttujen kasvojenpiirteet olivat muuttuneet Aimolle niin kovintuntemattomiksi. Välillä pilvien takaa pilkistäväkuun valo paljasti punaisena kiiluvat silmät ja häntajusi olevansa itse ruokalistalla. 37
  38. 38. Pitäisikö juosta ja hypätä? Kammotukset jäisivätkaton vangeiksi ainakin siksi kunnes joku niideninhoista lajitovereista (?) saapuisi vapauttamaan ne.Vai oliko jokin muu mahdollisuus? Aimo pakenikulman taakse ja äkkäsi tutun luukun. Roskakuiluvei siis ylös asti ja sen kautta pudottautuminensaattaisi olla turvallisempaa. Painonapin sijaanluukussa oli avaimenreikä, mutta onneksi lukko oliauki ja luukku raollaan. Sitä oli käytetty selvästisyömäkelvottomien ruumiinosien ja kalanraatojenhävittämiseen (miksi muuten nykyaikana roskakuiluolisikaan käytössä ja miksi sen tukkeutumisesta tulijuhannuksen tienoilla niin kuvottava haju?)Aimon onneksi kuilun suuaukko oli täällä hiemanavoimemoi kuin rapussa ja hän kurottautui kasvonsasoraan raapien sen mustaan nieluun jalat edellä.Sormensa murtaen hän yritti vetää luukun kiinniperässään syöksyessään pimeyteen. Limaisistaseinistä ei tahtonut saada minkäänlaista otetta.Kolhuisen ja kieppuvan putoamisen seassa Aimonainoa toive oli että kuilun pohjalla oleva säiliö olisitäynnä mahdollisimman pehmeitä roskapusseja. *** 38
  39. 39. Aimo raotti silmiään ja huomasi olevansasairaalassa. Hänellä ei ollut mitään käsitystä siitämiten paljon aikaa oli kulunut siitä kun hänpudottautui kuolemaa uhmaten roskakuiluun.Raittiissa avoimesta ikkunasta virtaavassa ilmassa eiollut muistoakaan katon ja roskakuilunsietämättömästä löyhkästä. Hän sai silmänsä vaivoinauki ja näki Riinan istuvan sänkynsä vieressä.Tämä kertoi hävenneensä käytöstään kohtalokkaanailtana Aimon luona ja kääntyneensä takaisinkotimatkallaan. Kun Riina ei ollut tavoittanut Aimoaasunnoltaan hän oli huolestunut. Kierteli rappua jataloa päätyen lopulta ala-aulaa odottamaan joskoAimo olisi ollut lenkillä lokkeja välttelemässä. Kunvarhain aamulla koiraa ulkoiluttava rouva valittisisälle palatessaan äänekkäästi pihalle yön aikanaheitetyistä vaatteista tajusi Riina jonkin olevanpielessä ja soitti poliisit.Lainvalvojilla olisi varmasti paljon kysyttävääAimolta, joka löytyi lopulta roskakuilun jätesäiliöstähädin tuskin hengissä. Katolle lukittuna poliisitolivat löytäneet lauman sekavasti ja aggressiivisestikäyttäytyviä alastomia ihmisiä, joista monilla olipuremahaavoja (ilmeisesti nämä olivat kääntyneettoistensa kimppuun koittaessaan epätoivoisesti 39
  40. 40. paikata energian vajettaan, päätteli Aimo).Ihmisjoukkoa rauhoittamaan ja kuljettamaan olitarvittu useita lääkäriyksiköitä sekämellakkapidätyksissä käytetty linja-auto. Enitenpoliisia oli ihmetyttänyt se, miten mielisairaalaanväliaikaisesti säilytettävässä joukkiossa oli ollut talonasukkaiksi tunnistettujen lisäksi myös paljon muita,merkkihenkilöitä ja jopa kaupunginvaltuutettuja!Riikka koitti tentata Aimoa yön tapahtumista, muttatämän oli hyvin vaikea keskittyä kertomaankoettelemuksistaan. Avoimen ikkunan ulkopuolellaheitä näet tarkkaili kookas harmaalokki. LOPPU 40

×