Successfully reported this slideshow.
We use your LinkedIn profile and activity data to personalize ads and to show you more relevant ads. You can change your ad preferences anytime.

Futures of Education -raportti

Tekijä: opetusneuvos Paula Mattila, Suomen UNESCO ASPNet kouluverkoston maakoordinaattori 2014-2020
Raportti on kooste koulujen vastauksista ja opiskelijoiden pohdinnoista aiheeseen liittyen

  • Be the first to comment

  • Be the first to like this

Futures of Education -raportti

  1. 1. 1 SUOMEN UNESCO-ASPNET-KOULUVERKOSTON VASTAUKSET UNESCON FUTURES OF EDUCATION - KAMPANJAAN SYKSY 2020 Tämä raportti on kooste koulujen vastauksista. Tarkoitus on, että sitä täydennetään keväällä 2021. Raportin on laatinut Suomen Unesco-koulujen maakoordinaattorina 2014 – 2020 toiminut opetusneuvos Paula Mattila Opetushallituksesta. 0. Yhteenveto ja alustavia johtopäätöksiä Suuri joukko Suomen Unesco-kouluja osallistui Unescon käynnistämään Futures of Education (FoE) -kampanjaan syksyllä 2020 raportoiden koululaisten ajatuksia vuodesta 2050. Koululaisten ja opettajien viesteistä voi päätellä, että tehtävää pidettiin kiinnostavana: siinä yhdistyi nuoria ihmisiä koskettava tehtävänanto ja mahdollisuus osallistua globaaliin keskusteluun. Pariisista saatua alkuperäistä tehtävää konkretisoitiin niin, että se oli mahdollista sisällyttää kiireisen korona-ajan opetukseen. Tehtäväksiantoon on tarkoitus palata syventävästi kevätlukukaudella 2021 sekä kansallisesti että osana UNESCON globaalia kampanjaa. Alustavia havaintoja koulujen raporteista:  30 vuoden päästä häämöttävää tulevaisuutta on lasten ja nuorten varsin vaikea hahmottaa: heidän perspektiivinsä on tässä ja nyt. Ehkä tarvittaisiin enemmän tulevaisuustaitojen opetusta?  Koululaiset viestivät vastauksissaan empatiaa luontoa, kotia, eläimiä kohtaan ja näyttäisivät olemaan valmiita huolehtimaan, että ravintoa ja koulutusta olisi tarjolla kaikille: Ehkä tähän empatiaan voisi jollain tavalla liittää toimeliaisuutta?  Koululaisten suurin tulevaisuuden huoli on ilmastonmuutos. Myös sodan pelko mainitaan usein. Olisiko rauhankasvatusta vahvistettava kouluopetuksessa?  Koululaiset näyttävät olevan tietoisia monista tavoista suojella luontoa, mutta he eivät yhtä poikkeusta lukuun ottamatta puhu siitä, miten itse käyttäisivät teknologiaa kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Kuitenkin koululaiset elävät digitalisoituneessa todellisuudessa. Ehkä teknologiaa voisi opetuksen sisällöissä vahvistaa.  Suomalaiset nykykoululaiset ovat kasvaneet globalisoituneessa maailmassa ja heidän kouluillaan on käytössään monenlaisia mahdollisuuksia kansainvälisyyteen. He eivät kuitenkaan kuvaa omaa tulevaisuuttaan kansainvälisyyden tai maailmankansalaisuuden toimijoina. Yleissivistävällä koulutuksella ei ole Suomessa kansainvälisyyden tai globaalikasvatuksen kansallista strategiaa; ehkä sellaiselle olisi tarvetta.  FoE-tehtävästä: Toimeksiannon kysymykset tai pohdintatehtävät olivat ehkä kaivanneet konkretiaa. Mahdollisessa jatkovaiheessa on syytä pohtia, millaiset kysymykset ja tausta-aineistot auttaisivat lapsia ja nuoria hahmottamaan tulevaisuuden näkymiä. 1. Taustaa Pandemiavuoden syksyllä 2020 maailman kaikkia UNESCO-kouluja kutsuttiin tulevaisuustalkoisiin, pohtimaan lasten ja nuorten omin sanoin ja käsityksin 30 vuoden päässä häämöttävää tulevaisuutta. Millainen maailma on vuonna 2050, kun nämä koululaiset alkavat olla keski-ikäisiä? Millaiseksi he itse rakentaisivat maailmaa? Miten tulevaisuuteen voisi vaikuttaa globaalikasvatuksen keinoin – maailmankansalaisuuteen ja kestävään kehitykseen sitouttavien opintojen avulla? UNESCO-koulut muodostavat globaalin, 11 500 oppilaitoksen verkoston, joka toimii 182 maassa. Verkoston tehtävä on edistää rauhaa, kulttuurienvälistä ymmärrystä, kestävää kehitystä ja laadukasta koulutusta käytännössä – siinä missä pää-UNESCO ajaa näitä asioita valtioiden tasolla. Suomessa Opetushallitus koordinoi UNESCO-kouluja, joita on kuutisenkymmentä, ala-asteen kouluista yliopistollisiin opettajankoulutuslaitoksiin. Tulevaisuustehtävään saatiin Pariisin UNESCO-koulutoiminnan sihteeristöltä melko vapaat kädet: tärkeintä on osallistaa koululaiset tuomaan esille ajatuksiaan ja ideoitaan: Pariisista käsin autetaan sitten jakamaan niitä
  2. 2. 2 globaalisti. Vastauksia pyydettiin ensin marraskuun loppuun mennessä, mutta valtava verkosto ei kääntynyt niin nopeasti vastaamaan, varsinkaan koronan vaikeutettua kaikkien koulujen arkea. Lisäaikaa myönnettiin lopulta tammikuun 2021 loppuun asti. Suomessa oltiin kuitenkin valmiita raportoimaan vuoden vaihteessa kampanjan ensi tuloksia. Tämä raportti on laadittu tammikuussa 2021 ja sen englanninkielinen versio on jo lähetetty UNESCOON. 2. Miten koulut tulivat mukaan Opetushallitus kutsui Suomen UNESCO-koulut tulevaisuuspohdintaan suomentamalla ja hiukan virtaviivaistamalla Pariisista annettua monipolvista ohjeistoa. Vastaamisen tueksi jaettiin sekä UNESCON että suomalaisia inspiraatioaineistoja. Apuna oli myös kehitysjärjestöjen kattojärjestö FINGO ja sen myötä kehotus ottaa tulevaisuustalkoisiin mukaan globaalikasvatuksen ja kestävän kehityksen parissa työskenteleviä järjestöjä. Opetushallituksen kumppaneineen laatimiin FoE-ohjeisiin voi tutustua tästä linkistä. Oli selvää, että koronasyksy ei ollut erityisen otollista aikaa tarjota kouluille ylimääräisiä tehtäviä. Siksi muistutettiin, että Pariisista saatu tulevaisuustoimeksianto istui periaatteessa erinomaisesti opetussuunnitelman perusteiden käytännön toteutuksiin. Suomessa opetussuunnitelmien perusteet sisältävät globaalikasvatuksen ainekset ja globaalikasvatuksen käytäntöön viemisessä tärkeät, laaja-alaisen osaamisen elementit. Vielä korostettiin, että osallistuminen itsessään olisi arvokasta, jos siinä painottui oppilaiden osallisuuden kokemus ja vahvistettiin heidän toimijuuttaan paremman tulevaisuuden hyväksi. Syksyn kiireistä huolimatta puolet Suomen UNESCO-kouluverkoston kouluista osallistui kampanjaan. Opetushallituksen kyselyyn tuli viestejä 31 koululta ja oppilaitokselta, tasapuolisesti sekä peruskouluilta että lukioista. Vastaukset olivat monenlaisia kertoen aidosti myös niistä tilanteista, joissa kampanjaan osallistuttiin – mukana oli ollut isoja ja hyvin pieniä oppilasryhmiä, ja näkemyksiä oli kerätty vastaamalla OPH:n lomakkeiseen suoraan kuin kirjoittamalla vuoden 2050 näkymiin liittyviä esseitä, käymällä kyselyn teemoista keskusteluja oppitunneilla tai toteuttamalla teemapäiviä ja tempauksia. 3. Keitä vastaajat ovat? Koululaisia osallistui vastausten tuottamiseen arviolta ainakin 300, ehkä jopa 1000. Emme kysyneet osallistujien lukumäärää raporttilomakkeella, koska vastaukset itsessään haluttiin nähdä arvokkaina, ei se kuinka paljon ja millaisin voimin kukin koulu nyt osallistui. Vastauksia tuli siis kaikkiaan 31 oppilaitoksesta ja osallistujamäärän arvio perustuu opettajien merkintöihin, joista voi päätellä osallistuneiden oppilasjoukkojen kokoa. Erään vastauksen mukaan vain kolme nuorta tuli lopulta paikalle opettajan järjestämään teemakeskusteluun ja toisessa tapauksessa mukaan saatiin käytännössä koko koulu, lähemmäs 200 opiskelijaa. Vastaajat ovat nuoria! Pienimmät vastaajat ovat alle 10-vuotiaita, mutta suuri osa vastaajista on lukiolaisia. Mukana on myös muutama aikuisten perusopetuksen oppilas. Lisäksi osaan vastauksia sisältyy – Pariisista esitetyn toivomuksen mukaisesti – oppilaiden vanhempien näkemyksiä.
  3. 3. 3 Suomen UNESCO-koulut sijaitsevat eri puolilla maata, sekä kaupungeissa että maaseudulla. Ne ovat hyvin eri kokoisia ja profiileiltaan erilaisia Kouluissa ja siis vastaajien joukossa on myös maahanmuuttajataustaisia oppilaita. Kun puolet UNESCO-kouluista vastasi tulevaisuuskyselyyn, voidaan sanoa, että vastaukset edustavat pientä mutta monipuolista otosta suomalaisten koululaisten tulevaisuusnäkemyksistä. Kuva 1. Kartta esittelee kyselyyn vastanneiden koulujen sijainnin: vastauksia tuli erityisen paljon pääkaupunkiseudulta ja Oulun seudulta eli alueilta, joissa UNESCO-kouluja on muutenkin paljon. 4. Mistä nuoret sitten puhuvat, kun he puhuvat vuodesta 2050? Ensin pari huomiota raportin havaintojen aitoudesta ja yleistettävyydesta: Lasten ja nuorten ääni kuuluu tässä raportista aidoimmillaan silloin, kun tekstissä on suora sitaatti oppilaiden laatimasta tekstistä. Raportoitavaan aineistoon on ensin vaikuttanut opettaja, joka on valinnut ja koostanut Opetushallitukselle raportoitavat tekstit, ja sitten tämän raportin kirjoittaja, joka on käynyt läpi koulujen raportit ja tehnyt sen pohjalta valintoja raporttiin otettavista asioista ja niiden muotoilusta. Näin ”koululaisten äänessä” kuuluu myös raportoijien näkemys siitä, mikä on raportoimisen arvoista ja toisaalta, miten he ovat osanneet asettua nuorten äänen tulkeiksi. Yleistettävyydestä voidaan todeta, että raportointiin nostettavien asioiden esiintymistiheys aineistoissa vaihtelee yhdestä tapauksesta 65:en. Harvaan mainittujen asioiden nostaminen tällaiseen raporttiin on perusteltavissa lähinnä niiden ilmaisuvoiman perusteella, mikä toki on myös tulkinnanvarainen seikka. Opettajat ovat Opetushallituksen ohjetta seuraten raportoineet nuorten vastauksista lähinnä ydinasioita. Vaikka nuorten viestit ovat tiivistetyssä muodossa, ne avaavat eri lukukerroilla aina uudenlaisia näkymiä heidän tulevaisuusajatteluunsa. Tiiviit tekstit avautuvat lukijan mielessä keskusteluiksi, joihin haluaisi lähteä mukaan kuulemaan lisää. Ilmastonmuutos askarruttaa koululaisia eniten, se selvästi ahdistaakin. Luonnon suojelemiseen halutaan panostaa. Suomalaisille ehkä tyypillisesti metsien elinkelpoisuudesta kannetaan huolta, mutta myös ylipäätään halutaan, että on hengityskelpoista ilmaa, puhtaita vesiä, vaihtuvia vuodenaikoja, kukkia ja tähtitaivaita. Silloinkin kun ollaan aikuisia, pitää olla ”vapaata luontoa, jota ihminen ei hallitse”, kuten yksi nuori kirjoitti. Kestävän kehityksen näkökulma konkretisoituu erityisesti kierrätyksen, uusiutuvan energian ja toisaalta ravinnon osalta: nuoret näyttäisivät olevan halukkaita siirtymään vahvempaan kierrätykseen ja erityisen valmiita he olisivat vaihtamaan kasvisruokaan. Se, mikä vastauksista ehkä puuttuu, on globaalimpi näkökulma kestävään kehitykseen. Tähän lienee yhtenä luonnollisena syynä se, että vastaajat ovat enimmäkseen hyvin nuoria. Vastauksiin tulee globaalia huolenpidon sävyä, kun lapset ja nuoret kertovat toivovansa tulevaisuudelta tasa- arvoisuutta, ihmisoikeuksien vahvistumista, syrjinnän loppumista, kielten ja kulttuurien moninaisuuden säilymistä - ja rauhaa. Tasa-arvoa pohtiessaan jotkut nuoret viestivät siitä, että tasa-arvon ymmärtäminen on parhaillaankin muutoksessa. On syytä kuulla, keiden ja minkä olentojen ja asioiden tasa-arvosta nuoret puhuvat nyt – he ymmärtänevät käsitteen laajemmin kuin tämän hetken ”aikuiset”.
  4. 4. 4 Sotaa tämäkin koululaispolvi näyttää pelkäävän. Puhutaanko kouluissa riittävästi tämän ajan ja tulevaisuuden sodista tai ehkä tärkeämmin: miten rauhan asioista puhutaan? Köyhyyden halutaan kaikkoavan, ja ilmaisen hyvän peruskoulun tulevan kaikkien oikeudeksi. Rahasta ja varallisuudesta mainittaessa toivotaan, että kaikilla olisi varaa ruokaan ja että köyhempiä autettaisiin. Mainitaan myös, että teknologiayritysten ja muiden yritysjättien valtaa tulisi rajoittaa. Teknologian ja tekoälyn merkitys tulevaisuuden muutostekijänä mainitaan useissa vastauksissa. Monet arvioivat myös robotiikan muuttavan työntekoa ja arjen hallintaa, mutta nuorten suhde teknologian tuomiin muutoksiin näyttäytyy etäisenä tai passiivisena. Omaa toimijuutta teknologiakehityksessä ei ehkä osata kuvata tai kaivata. Kaikki ihmiset on sirutettu, arvioi yksi vastaaja arvellen opiskelujen sen myötä helpottuvan! Aikamatkustus on mukana yhdessä vastauksessa. Tekoälyjen kehittyminen ihmisten rinnalle ja ohi tuodaan esille muutamassa pohdinnassa. Vastausaineisto ei ole riittävä varsinaisiin johtopäätöksiin, mutta ero luonnonsuojeluun liittyviin asioihin paneutumiseen ja teknologiamuutokseen on kiinnostava. Luonto ja sen tilasta huolehtiminen on Suomessa koulua käyville läheinen ja käsitettävä asia, teknologia etäisempi. Poikkeuksena teknologiaratkaisuista puhumattomuuteen lainaus yhteiskuntafilosofian esseestä, lukiolainen: Voimme hyödyntää vanhoja tuuliturbiineja tuottamaan vettä. Jokaisen tornin pohjan ja yläosan huomattava lämpötilaero tekee myös mahdolliseksi tiivistyä ja kerätä makeaa vettä. Näin vuoteen 2050 mennessä kukin torni on muodostanut suuren keidas ympäröivien aavikkojen keskelle. Sen lisäksi, että nämä keidas ovat tarjonneet makeaa vettä ja energiaa paikkoihin, jotka olivat aiemmin asumattomia, ovat houkutelleet vilkkaita taiteilijakolonioita, jotka käyttävät torneja kokeellisiin tarkoituksiin. Futures of education -harjoitus liittyy osaltaan sukupolvikokemukseen, jota vuoden 2020 koronapandemia merkitsi. Suomalaisten koululaisten suuri huolenaihe on koronasyksynäkin kuitenkin ilmastonmuutos, joka toistuu lähes kaikissa vastauksissa. Pandemiasta johtuvia eristyksiin joutumisia, maskipakkoja ja etäkoulua tai oman sairastumisen pelkoja ei mainita. Samalla kuitenkin monissa vastauksissa toivotaan koronapandemiasta selvittävän ja jopa tiedetään rokotteen tulevan pian avuksi. Covid-19-virukseen tepsivistä rokotteista saatiin nimittäin tieto sinä aikana, kun FoE-raportteja meillä kerättiin. Kuten yksi opettaja toteaakin, koululaiset näyttävät luottavan siihen, että suuriin terveysuhkiin löytyy merkittäviä ratkaisuita vuoteen 2050 mennessä. Tosin joissakin kouluissa tuodaan esille myös uudet terveysuhkat haasteina. Usko koulutuksen voimaan ja yhteistyöhön toistuvat, kun lapset ja nuoret miettivät ratkaisuja hyvän tulevaisuuden haasteisiin. Mutta yhteiskunnasta nuoret eivät juuri puhu, eivät sen rakenteista, niihin uskomisesta, niiden kehittämisestä tai romuttumisesta, eivätkä siis rooleistaan yhteiskunnallisina toimijoina. Sentään on yksittäisiä nuoria toteamassa: En pysty elämään tulevaisuuttani tekemättä asialle mitään, ja olla vaikuttamatta asioihin. Tiedän, että yksin en pysty vaikuttamaan tarpeeksi asioihin, mutta teen silti lähes kaikkeni, jotta muutkin ihmiset tajuaisivat maapallon tilanteen. Kansainvälisyys on toinen asia, jonka melkein totaalinen puuttuminen nuorten pohdinnoissa yllättää ehkä enemmän kuin yhteiskunnallisuuden: muutamassa koulussa mainitaan kansainvälistä yhteistyötä tarvittavan valtioiden välillä, mutta omasta kansainvälisestä tulevaisuudestaan he eivät puhu. Kansainvälisyyteen toki liittyy kielitaidon ja kulttuurisen osaamisen tärkeys, joita tuodaan muutamissa vastauksissa esille. Tähän liittynee vastauksissa se yleinen puute, että nuoret eivät juuri kuvaa omaa tulevaisuuden toimintaansa – oliko vika kysymyksenasettelussa? Kysymyslomakkeella se, miten toiveet muutettaisiin toiminnaksi, olisi voinut olla vahvemmin esillä. Ehkä olisi pitänyt myös korostaa sitä, että vuoteen 2050 mennessä vastaajat ovat
  5. 5. 5 todennäköisesti opiskelleet lisää, toimineet työelämässä ja ehkä järjestöissä, perustaneet perheen, toimineet yhteiskunnan tarjoamissa vaikuttamisen puitteissa… Vaikka vastaajat ovat perillä maailman suurista uhista, heidän näkökulmansa on luontevasti hyvin nuorten ihmisten. Vastaajien ikä tulee ehkä luontevimmin esille toivomuksissa, että siellä vuosien päässäkin heillä olisi koti, isä, äiti, lemmikkieläimiä. Ja kuten yhdestä koulusta viestitään, lapset haluavat säilyttää oman sukupolvensa sellaisena kuin he nyt ovat! Ehkäpä unescokoululaisten vastauksista välittyy sellainen tärkeä asia, että vastaajilla on hyvä itsetunto. Vastaukset muodostavat kokonaisuutena joka tapauksessa kiehtovan kuvan siitä, miten eri puolilla Suomea ja eri kokoisissa kouluissa opiskelevat lapset ja nuoret ajattelevat tulevaisuudesta. Vastauksista heijastuu vakaan ja luontoarvoja korostavan yhteiskunnan koululaitos arvoineen. Onko tämä kuitenkin nimenomaan UNESCO-kouluille tyypillinen tapa lähestyä tulevaisuutta? Mitä tulevaisuusajattelusta ja -osaamisesta voitaisiin viedä jatkossa kaikenlaisiin kouluihin, kaikenlaisten koululaisten itsetuntoon, yhteistyönäkymiin ja toimijuuteen? Vielä ehkä kannattaa kysyä, mitä koululaisten vastauksista ei näe: nuorten omaa kulttuuria, somettamista, rakkauksia, isovanhempia ja sisaruksia, yksinäisyyttä? Ja Pariisin-UNESCON toimeksiantoa muistaen: mitä tästä tavasta lähestyä tulevaisuutta voidaan viedä maailmalle, ja mitä näkemyksiä kaivataan maailmalta meille? Filosofian (mini)essee, lukiolainen: Vuosi 2050 tulee olemaan täynnä katumusta ja ylitse yrittämistä. Vuodessa 2050 on myös paljon hyvää, yhteiskunta kasvaa katumuksen jäljissä ekologisemmaksi ja kasvaa hyödyllisemmäksi ja tasa-arvoisemmaksi kaikille. Vuonna 2050 tullaan siis kärsimään entistä enemmän nykyisistä ongelmista ja tullaan katumaan miksi asioille ei tehty enempää muutosta 2020. Lainaus yhteiskuntafilosofian esseestä, lukiolainen: Pohdimme eilen ystävien kanssa, että uskallammeko tehdä uudelle vuodelle minkäänlaisia “lupauksia” tai tavoitteita, kun maailman tilannetta ja tulevaisuutta ei koskaan pysty ennustamaan. Epäonnistuneet lupaukset ja tavoitteiden saavuttamattomuus aiheuttaa vain pettymyksiä, joten päätimme olla asettamatta seuraavalle vuodelle minkäänlaisia odotuksia. Näiden pohdintojen myötä oli vaikea lähteä ajattelemaan sitä, minkälainen maailma meitä odottaa vuonna 2050. 5. Miten opettajat ottivat vastaan UNESCON tulevaisuustehtävän Jokaisen Opetushallitukselle lähetetyn 31 koulukohtaisen raportin takana on ollut paljon opettajan työtä. Siitä voi lukea sekä rivien väleistä että ennen kaikkea vastauksina kyselylomakkeen ns. vapaan sanan kohtaan, jossa tietoa kyselyn toteuttamisesta pyydettiin kertomaan. Opettajien reaktiot ovat pääosin positiivisia: toimeksiantoa on pidetty mielekkäänä opetuksen kannalta ja myös koululaisten reaktiot tuntuvat heijastelleen kiinnostusta aiheeseen. Tässäkin kohdassa on toki mainittava, että syystä tai toisesta melkein puolet UNESCO-kouluista jätti vastaamatta toimeksiantoon. Koska toimeksiannon toteutusta ei rajattu muuta kuin ajallisesti ja aikatauluunkin annettiin joustoa, kouluissa löydettiin myös melkein yhtä monta toteutustapaa kuin oli vastaajiakin.
  6. 6. 6 Kuva 2 esittelee tapoja, joilla Futures of Education -tehtävä toteutettiin kouluissa. FoE:n toteutustapa Koulujen ratkaisuja Osana eri oppiaineiden opetusta Osana oppitunteja tai niitä sivuten: pitämällä aivoriihiä, laatimalla esseitä, tekemällä asiaan liittyviä kotitehtäviä, osana koetta Projektioppimisena Perusopetuksessa monialaisena oppimiskokonaisuutena, lukiossa osana teemakurssia. Yhdistämällä tehtävää toiseen projektiin tai teemakokonaisuuteen Visuaalisuuteen panostaen Kuvat, posterit, näyttelyt, videoidut esitykset Digitaalisuuteen panostaen Verkkokeskusteluja, teeman työstöä esim. padletille; luomalla blogin ks. http://unescolaanila.blogspot.com/ Koulun ryhmiä hyödyntäen Ryhmänohjaajien tuokiot; Unesco-klubin kokous; Vihreä lippu tai muu ympäristöryhmä Teemapäiviä järjestäen Kampanjaan liittyvä teemapäivä tai muuhun teemapäivään liitettynä (esim. Lasten oikeuksien päivä) Järjestö- ja vapaaehtoistyöhön yhdistäen Luentoja, keskusteluja, teemapäiviä, projekti Voidaan ajatella, että jos UNESCON tulevaisuustoimeksiantoa jatketaan vuoden 2021 mittaan, opettajien esittelemistä toteutustavoista on vinkiksi myös muihin kouluihin. Samalla opettajien kokemuksista voi olla kannusteeksi myös vastaaviin, globaalikasvatusta sivuaviin laaja-alaisen osaamisen tehtävien suunnitteluun ja toteuttamiseen. Tulevaisuustoimeksiannosta raportoimalla voidaan saada inspiraatiota myös tulevaisuudesta opettamisen ja oppimisen lisäämiseen opetuksessa. Koulujen vastauksista – siis opettajien kokoamista aineistoista – koottiin tämä Suomen viesti UNESCON FoE- keskusteluun. Aineisto on sitä lasten ja nuorten tuottamaa tilannekatsausta, aitoja ja tuoreita näkökulmia tulevaisuustyöhön, jota Pariisista käsin toivottiin. UNESCON ohjeen mukaisesti koululaisia kutsuttiin miettimään myös, millaista koulutusta he toivoisivat lapsilleen ja lastenlapsilleen. Opettajat ovat tietysti tässäkin tulevaisuustyössä avainasemassa sekä opetussuunnitelmien käytännön tulkintojen kautta että osallistumalla opetussuunnitelmien ja opetuksen kehittämiseen. 6. Kunniatehtävä ja seuraavat askeleet Lasten ja nuorten osuus on ollut pääosassa Suomen huolehtiessa panoksestaan UNESCON Futures of Education - prosessin alkuun. Lasten osuutta luonnehti eräs neljäsluokkalainen helsinkiläinen opettajansa mukaan näin: "Tämä on suuri kunnia, että meiltä kysytään tällaista." Nyt onkin oleellista, että kunniatehtävää jatketaan vastuullisesti sekä Suomessa että Pariisin UNESCO-toimijoiden kanssa yhteistyössä. Paras tapa hoitaa kunniatehtävää edelleen, on huolehtia tärkeät FoE-prosessissa esille tulleet asiat nopeasti jatkotyöstöön. Globaalia FoE-keskustelua silmällä pitäen Opetushallitus on siis jo huolehtinut, että Suomen raportti on toimitettu Pariisin UNESCO-ASPnet-toimiston käyttöön. Suomessa raportti jaetaan kaikille UNESCO- kouluille, Suomen Unesco-toimikunnalle ja Suomen Unesco Chair -professoreille sekä lisäksi laajemmin koulujen käyttöön Opetushallituksen ja FINGO ry:n kautta. Seuraavat askeleet voisivat olla: - aiemmin osallistumattomat UNESCO-koulut tulevat niin halutessaan mukaan prosessiin ja käyvät keskusteluja oppilaidensa kanssa sekä raportoivat Opetushallitukselle - nyt osallistuneet koulut tutustuvat raporttiin, antavat siitä palautetta ja mahdollisesti hyödyntävät sen tulevaisuusaiheen jatkokäsittelyissä - Opetushallitus kokoaa UNESCO-kouluja – myös nyt vastauksia antaneita koululaisia - yhteiseen keskusteluun, jossa tulevaisuusaihetta työstetään edelleen, sekä opetussuunnitelmien, opettajien täydennyskoulutuksen ja koulujen vastuullisen kansainvälisen toiminnan kehittämisen näkökulmista
  7. 7. 7 - Pariisin-UNESCON jatkotoimista raportoidaan kouluille ja Suomen roolia mahdollisena aktiivisena toimijana tuodaan esille. Liitteet: Kaksi lyhentämätöntä koululaisten tulevaisuuspuheenvuoroa: Liite 1: Viikin normaalikoulun ala-asteen oppilaat listasivat käytännön asioita, joilla maailmaa voi muuttaa paremmaksi: Ilmasto ja luonto -emme roskaa, keräämme varovasti toisten roskia -pienet ilmastoteot: syödä kasvisruokaa, syödä kaiken Terveys -noudatamme viranomaisten terveysohjeita Auttaminen -lahjoittaminen vähävaraisille -autetaan apua tarvitsevia koulussa ja muualla kykyjen mukaan Käyttäytyminen -käyttäydymme ystävällisesti kaikkia kohtaan -emme pelaa väkivaltaisia pelejä -emme ärsytä toisia ja etsimme apua niille, ketkä ovat väkivaltaisia -jos joku hermostuu ja on aggressiivinen, yritetään rauhoittaa ja haetaan apua -osataan pyytää anteeksi, jos on toimittu väärin -opetellaan rauhoittumiskeinoja ristiriitatilanteissa -osataan sanoa “ei” huonoille jutuille Arvostus ja kiittäminen -arvostamme sitä, mitä meillä on, myös pieniä asioita -arvostamme elämää -arvostamme perhettä, toisia (uskonto, uskomus, ajatukset, sukupuoli, ihonväri, erilaisuus...) -arvostamme ruokaa Liite 2. Tikkalan kyläkoulussa Jyväskylässä toimii päiväkoti, eskari ja alakoulu. Siellä koottiin runoon huoltajien ja lasten pohdintoja tulevaisuuden kodeista. ME HALUTAAN SÄILYTTÄÄ: Puhdas ilma, puhtaan veden saanti hanasta ja bensalla toimivat mopot pitää säilyä. Puhdas luonto, ruoka ja perhe sekä ystävät. Lumiset talvet, Suomen metsät ja puhtaat vedet. Lapsilla on koti, ja että he saavat edelleen leikkiä. Kierrättäminen, jota myös kehitettäisi vielä lisää ja perinteitä arvostettaisiin edelleen ja pidettäisiin yllä. Ilmainen koulutus, turvallisuus
  8. 8. 8 ja kaikilla olisi mahdollisuus olla ”minikoulussa” eli semmoisessa kuin Tikkalan koulu. Niin, ja koirat ois kivoja edelleen, ja eläintensuojelu jatkuis. MUUTTUVAN HALUAMME: Ihmiset olisivat fiksumpia rakentajia, olisi robotteja, jotka tekisivät kotityöt. Tulisi kunnon talvi ja neljä vuodenaikaa eikä vesi loppuis. Koronaan ja muihin sairauksiin ratkaisuja. Roskan määrä on vähentynyt ja eliöitä ei kuolisi niin paljon sukupuuttoon. Saastuttavia asioita on vähemmän, ja rosvoja olisi vähemmän. Ja me toivotaan ihmisten huomanneen, että teknologia ei olekaan kaikki kaikessa eivätkä kaikki olisi jollakin laitteella kokonaan. Me ei haluttaisi elää sellaisessa ajassa. Ostettaisiin vähemmän tavaraa, ja välitettäisiin lähimmäisistä vielä enemmän. Saastuttaminen lopetetaan ja tulee rauha kaikkialle maailmaan. Rasismi pois, biokaasuautoja enemmän. Ilmastonmuutos pois, ettei meret saastu ja merenpinta nouse. Ja yhä useampi lapsi pääsisi kouluun. Lapsityövoiman käyttö loppuisi. Ja ihmisten välinen rakkaus säilyisi.

×