SlideShare a Scribd company logo

Opettajankoulutus 3 0_mahdollisia_palikoita

jokin versio googledocsissa. Julkaistu Sosiaalinen media ja verkostoituminen julkaisussa

1 of 42
Download to read offline
Pekka Ihanainen ja Kari Kiviniemi

Kohti ammatillista opettajankoulutusta 3.0

Artikkelissa jäsennetään skenaariota siitä, millaista tulevaisuutta kohden
ammatillinen koulutus ja erityisesti ammatillinen opettajankoulutus on
menossa. Tarkastelun viitekehyksenä käytetään Derek Keatsin ja John
Moravecin hahmottelemaa käsitettä Koulutus 3.0 (Education 3.0). Koulutus
3.0 -käsitteen yhteydessä on painotettu, miten perinteisten
kouluinstituutioiden rajat ovat yhteiskunnallisen ja teknologisen kehityksen
sekä verkostomaisen toimintakulttuurin myötä murtumassa. Koulutukseen
osallistuminen nähdään luonteeltaan hajautettuna, eikä oppiminen ja
opiskelu välttämättä ole sidoksissa tietyn oppilaitoksen toimintaan. Toisaalta
oppilaitosten tulisi kyetä osoittamaan uudenlaista, innovatiivista johtajuutta
niissä yhteisöissä, joita ne palvelevat. Koulutusorganisaatioiden tulisi kyetä
muuntumaan innovaatio- ja kehittämiskeskuksiksi, joissa kokeillaan
uudenlaisia teknologisia sovelluksia, pedagogisia ja verkostomaiseen
toimintaan liittyviä ratkaisuja. Artikkelissa tarkastellaan, miten ammatillinen
opettajankoulutus voisi osaltaan organisoitua tämänkaltaisessa Koulutus
3.0:n ajassa. Millainen rooli ammatillisella Opettajankoulutuksella 3.0 on
verkostoituvassa toimintakulttuurissa, joka painottaa oppilaitosrajojen
murtamista, avointa oppimista ja innovatiivista osaamisen kehittämistä
autenttisissa ympäristöissä.


Koulutus 3.0 ja innovatiivisen verkostotoiminnan haaste
Tässä julkaisumme loppuartikkelissa hahmottelemme skenaariota siitä,
millaista tulevaisuutta kohden olemme ammatillisessa koulutuksessa ja
erityisesti ammatillisessa opettajankoulutuksessa menossa. Tarkastelun
virikkeenä hyödynnämme mm. Derek Keatsin (Keats 2007; Keats & Schmidt
2007) ja John Moravecin (2009) esityksiä, joissa he ovat hahmotelleet
teknologisen ja yhteiskunnallisen muutoksen merkitystä koulutukselle ns.
Koulutus 3.0 (Education 3.0) käsitteen avulla. Tarkastelussa pyrimme myös
linkittämään tässä julkaisussa esiteltyjen artikkeleiden sisältöjä Keatsin ja
Moravecin näkemyksiin Koulutus 3.0:n sisällöistä.
Koulutus 3.0:n (Education 3.0) käsitteen on ensimmäisenä ottanut
käyttöönsä Derek Keats. Keats itse on kertonut hyödyntäneensä käsitteen
kehittelyssään mm. eräitä Downesin ja mm. hänen käsitteeseensä e-
Learning 2.0 liittyviä näkemyksiä (Downes 2005). Keats tuo esille
jäsentelyssään koulutuksen kolme eri sukupolvea, joista hän käyttää
käsitteitä Koulutus 1.0, 2.0 sekä 3.0 (taulukko 1). Ensimmäinen sukupolven
koulutuskulttuurilla Keats viittaa koulutukseen, jolle on ominaista tiedon
välittämisen yksisuuntaisuus. Koulutusorganisaatiot ja opettajat nähdään
tällöin tiedon haltijoina ja opiskelijat informaation kuluttajina ja omaksujina.
Kun web 2.0 teknologioiden käyttö on laajentunut, myös koulutuksessa on
laajemmin otettu käyttöön esimerkiksi blogeja, wikejä ja muita sosiaalisen
median työvälineitä. Keats on kuitenkin laittanut merkille, että
koulutuskäytössä sosiaalisen median välineitä hyödynnetään usein varsin
perinteisin menetelmin. Kehitysvaiheesta, jossa opetuksen ja oppimisen
prosessit eivät ole välttämättä juurikaan muuttuneet, vaikka perinteisen
opetuksen käytäntöjä toteutetaan nyt sosiaalista mediaa hyödyntäen, Keats
käyttää käsitettä Koulutus 2.0. (Keats 2007; Keats & Schmidt 2007.)
Koulutus 3.0:n käsitteellä Keats viittaa toimintakulttuuriin, jolle on ominaista
monipuolinen ja rikas eri oppilaitosten ja erilaisten toimintakulttuurien
välinen yhteistoiminta. Verkostoitumisella ja yhteistyöstä saatavalla
yhteisellä hyödyllä on tärkeä merkitys. Oppimisprosessissa oppijoilla
itsellään on keskeinen rooli tiedon luojina, tuottajina ja jakajina. Keats
tähdentää koulutusorganisaatioiden koulutuksellisten linjausten ja
strategiatyön merkitystä tähdättäessä välittömien ja olemassa olevien
haasteiden ja mahdollisuuksien kohtaamiseen yli organisaatiorajojen.
Tämänkaltaisessa ajattelussa organisaatioiden, tuotosten, ihmisten ja
prosessien erottelu on epäolennaista, samoin paikka- ja aikaerottelut.
Sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää eräänä verkostoitumisen ja
verkostokulttuurin välineenä. (Keats 2007; Keats & Schmidt 2007.)
Hahmottelemme seuraavassa tulevaisuusskenaariota siitä, miten
opettajankoulutus voisi osaltaan organisoitua Keatsin ja Moravecin
hahmotteleman kaltaisessa Koulutus 3.0:n ajassa. Millainen rooli
ammatillisella opettajankoulutuksella on verkostoituvassa
toimintakulttuurissa, joka painottaa oppilaitosrajojen murtamista sekä
avointa oppimista ja osaamisen kehittämistä autenttisissa ympäristöissä.
Tarkastelemme lyhyesti oppilaitosyhteistyön ja verkostotoiminnan sekä
oppimismenetelmien merkitystä tulevaisuuden opettajankoulutuksessa,
opiskelijan ja opettajan roolia sekä oppimateriaaleihin ja teknologian
soveltamiseen liittyviä näkökohtia.
TAULUKKO 1. Koulutus ja Opettajankoulutus 3.0 (Keatsin & Schmidt’n
(2007) esitystä soveltaen)
                  Koulutus 1.0 Koulutus 2.0 Koulutus 3.0                Opettajan-
                                                                        koulutus 3.0
Oppilaitosten      Kampusperustainen Kasvava (myös          Avoimet suhteet eri      Opettajankoulutusta 3.0
yhteistyö ja       koulutus, jossa      kansainvälinen)     oppilaitosten            tuotetaan
verkostotoiminta   selvät rajat eri     yhteistyö           kesken;                  opettajaopiskelijoiden,
                   oppilaitosten        oppilaitosten       uudenlaisten             opettajankouluttajien ja
                   välillä; yksittäinen välillä; viime      opintopalvelja           työelämän edustajien
                   oppilaitos vastaa    kädessä yksittäiset tarjoavien               yhteisissä verkostoissa.
                   opiskelijoidensa     oppilaitokset       organisaatioiden         Organisaatioiden rajat
                   opetuksesta,         vastaavat kuitenkin kehittyminen;            ohenevat ja myös
                   arvioinnista ja      omien               koulutuksen ja           opettajankoulutusyksiköid
                   tutkinnoista         opiskelijoidensa    oppimisen alueelliset    väliset rajat häviävät.
                                        tutkinnoista        ja instituutionaaliset
                                                            rajat hajoavat
OppimismenetelmätPerinteisiä; esseet, Hyödynnetään            Avoimet, joustavat       Aidot ammatillisen
                     tehtävät, testit,  avointa               oppimismenetelmät,       oppimisen/osaamisen
                     ryhmätyöskentely oppimisteknologiaa, jotka antavat tilaa          kontekstit ovat keskeisiä.
                     oppilaitos- ja     jota käytettäessä opiskelijoiden               Oppiminen kytkeytyy uus
                     luokkaympäristössä työskennellään        luovuudelle;             ammattipedagogisten ja
                                        kuitenkin             sosiaalinen              ammatillisen osaamisen
                                        perinteisin           verkostoituminen yli     kehittämiseen liittyvien
                                        tehtäväperustaisin perinteisten                toimintatapojen
                                        työskentelytavoin; oppiaineiden,               kehittämiseen. Oppimisee
                                        lisääntyvä yhteistyö oppilaitosten ja          liittyvä yhteisöllinen
                                        opiskelussa; paljolti kansallisuuksien         ongelmanratkaisu korostu
                                        kuitenkin             rajojen
                                        perinteisten
                                        oppilaitos- ja
                                        luokkarajojen
                                        puitteissa.
Opiskelijan toiminta Pääasiassa         Siirtymää             Opiskelijoilla           Opiskelija on aktiivinen ja
                     passiivista        passiivisesta         aktiivinen ja vahva      itseohjautuva ’knowmad’,
                     vastaanottamista aktiiviseen;            oppimisprosessin         joka hakeutuu etsimään
                                        lisääntyvä kokemus omistajuus;                 virikkeitä omalle
                                        oman                  resurssien,              kehittämistyölleen erilaisi
                                        oppimisprosessin      mahdollisuuksien ja      verkostoista
                                        omistajuudesta        aktiivisten valintojen   henkilökohtaisen
                                                              yhdessä luonti           oppimissuunnitelmansa
                                                                                       ohjaamana.
Oppimateriaaleihin Käytetään               Opiskelijoiden        Opiskelijat itse      Oppimisresursseja
liittyvät järjestelyt perinteisiä          käytettävissä         tuottavat ja          tuotetaan ja kehitetään
                      tekijänoikeuksin     perinteiset           uudelleenkäyttävät opettajankoulutuksessa
                      suojattuja           materiaalit sekä      avoimia aineistoja ja avoimissa
                      materiaaleja         avoimet oppimisen resursseja, joita         ammattipedagogisissa
                      (oppikirjat,         resurssit; avoimien hyödynnetään yli        verkostoissa. Resursseja
                      opettajan            resurssien            oppilaitosten,        kehitetään yhteistyössä y
                      tuottamat            hyödyntäminen         oppiaineiden ja       organisaatioiden rajojen
                      materiaalit), joiden toisinaan myös yli kansakuntien             opettajaopiskelijoiden,
                      saatavuus            oppilaitosrajojen     rajojen; lisäksi      opettajankouluttajien ja
                      rajallinen                                 opiskelijoiden        esim. työelämän edustaji
                                                                 hyödynnettävissä      kanssa.
                                                                 heitä varten luodut
                                                                 alkuperäiset
                                                                 materiaalit
Opettajan rooli       Tiedon lähde         Opas ja tiedon        Yhteistoiminnallisen Fasilitaattori, asiantuntev
                                           lähde                 tiedonmuodostuksen mentori ja oppija.
                                                                 orkestroija           Oppimisverkostojen
                                                                                       hahmottaja, luoja ja
                                                                                       ylläpitäjä. Yksi verkoston
                                                                                       sisällöntuottajista.
Teknologia            Verkko-oppiminen Verkko-oppimiseen Verkko-oppiminen              Teknologia mahdollistaa
                      toteutetaan          liittyvää yhteistyötä tapahtuu              henkilökohtaisten
                      oppimisalustoilla ja eri oppilaitosten     henkilökohtaisissa    oppimisympäristöjen
                      yksittäisen          kesken; pääasiassa oppimisympäristöissä rakentumisen ja
                      oppilaitoksen        opiskelu tapahtuu sisältäen erilaisten      toimintaverkostojen
                      sisäisesti.          oppimisalustoilla, sovellusten              toimintaa jäsentävien
                                           mutta myös uusia portfolion.                oppimisympäristöjen
sovelluksia                        ylläpitämisen. Mobiileilla
                                  hyödyntäen                         välineillä on keskeinen
                                                                     merkitys autenttisten
                                                                     työelämän tilanteiden
                                                                     korostuessa oppimisessa.

Oppilaitosten yhteistyö ja verkostotoiminta

Julkaisussamme on eri yhteyksissä tuotu esille, miten sosiaalinen media on
osaltaan mahdollistamassa uudentyyppisten, perinteiset muodolliset
organisaatiorajat ylittävien yhteisöjen kehittymisen (esim. Helakorpi;
Kiviniemi & Kurkela, artikkelit tässä julkaisussa). Sosiaaliselle medialle on
ominaista verkostomainen toimintatapa. Koulutus 3.0 -käsitteen yhteydessä
on painotettu vastaavalla tavoin, miten perinteisten kouluinstituutioiden
rajat ovat yhteisöllisen ja verkostomaisen toimintakulttuurin myötä
hälvenemässä. Koulutukseen osallistuminen nähdään luonteeltaan
hajautettuna, eikä opiskelu välttämättä ole siten sidoksissa juuri tietyn
oppilaitoksen toimintaan. (Keats & Schmidt 2007). Toisaalta esimerkiksi
John Moravec (2009) painottaa samalla oppilaitosten ja
koulutusorganisaatioiden keskeistä merkitystä verkostomaisen oppimisen
dynamoina. Hän korostaa luovuuden ja innovatiivisuuden merkitystä
oppimisessa, jolloin koulutusinstituutioiden tulee luoda edellytyksiä
innovatiiviselle verkostotoiminnalle. Tämä edellyttää koulutusorganisaatioilta
kulttuurista muutosta tietoa välittävistä instituutioista uudentyyppisiksi
innovaatio- ja kehittämiskeskuksiksi, joissa kokeillaan uudenlaisia
teknologisia sovelluksia, pedagogisia ja verkostomaiseen toimintaan liittyviä
ratkaisuja. Oppilaitosten tulee olla edelläkävijöitä uudenlaisten sovellusten
hyödyntämisessä. Oppilaitosten tulee siten osoittaa uudenlaista johtajuutta
niissä yhteisöissä, joita ne palvelevat. (Moravec 2009.)
Hahmoteltaessa ammatillisen opettajankoulutuksen tulevaisuudenkuvaa,
voimme ajatella että Opettajankoulutus 3.0:n organisoitumisrakenne
kehkeytyy enenevässä määrin verkostoissa. Opettajankoulutuksen
keskeisenä tehtävänä on siten verkostojen luominen ja ylläpitäminen.
Verkostoille on ominaista suhteellinen pysyvyys, mikä merkitsee kuitenkin
sitä, että niissä tapahtuu koko ajan itseorganisoituvaa muuttumista.
Valtakunnallisesti tarkasteltuna Suomen ammatilliset
opettajankoulutusyksiköt muuntuvat vähitellen alueellisiksi resursseiksi,
joilla tuetaan, ylläpidetään ja kehitetään ammatillisen osaamisen
kehittämisen ja ammatillisen oppimisen pedagogisia verkostoja.
Opettajankoulutus voidaan nähdä myös työ- ja yksityiselämän
oppimispaikkana.
Ammatillinen opettajankoulutus voidaan nähdä tässä visiossa myös yhtenä
isona verkostojen valtakunnallisena kokonaisuutena, jossa
opettajaopiskelijat, opettajankouluttajat, elinkeinoelämä ja julkinen hallinto
kohtaavat ja kehittävät ammatillista toimintaa. Tämä kansallinen verkosto
avautuu myös kansainvälisiin verkostoihin esimerkiksi yhteisissä
kehittämistapahtumissa sekä työtoiminnan laajentuessa yli kansallisten
rajojen. Opettajankoulutusyksiköiden yhteisesti järjestämä sosiaalinen
media ammatillisessa opetuksessa -opintojakso tarjoaa yhden,
pienimuotoisen esimerkin valtakunnallisesti verkostoituneesta
opettajankoulutuksesta (Niinimäki & Tenno 2010). Tämän yksittäisen
opintojakson verkostossa verkostomaista yhteistyötä ovat harjoittaneet
viiden ammatillisten opettajakorkeakoulujen opettajaopiskelijat ja
opettajankouluttajat. Käytettävät ympäristöt ovat myös mahdollistaneet
kenen tahansa seurata ja osallistua toimintaverkoston yhteistyöhön.

Oppimismenetelmät
Sekä Keats ja Schmidt (2007) että Moravec (2009) jäsentävät näkemystään
niistä opetus- ja oppimismenetelmistä, joita Koulutus 3.0:ssa tarvitaan. He
korostavat avointen ja joustavien oppimisjärjestelyjen merkitystä, jotka
antavat tilaa opiskelijoiden innovatiivisuudelle ja luovuudelle. Oppimisen
tulisi tapahtua perinteiset tiede- ja ammattialakohtaiset rajat sekä erilaiset
instituutioiden ja organisaatioiden rajat ylittäen. Tätä kautta Koulutus 3.0
antaa osaltaan valmiuksia yhteiskunnallisten ja työelämän muutosten
kohtaamiseen ja muutosvalmiuteen. Esimerkiksi Moravec (2009) puhuu
yhteiskunnasta 3.0, jonka hän näkee erityisesti innovaatioiden ja luovuuden
yhteiskuntana. Koulutuksen 3.0 tulee Moravecin mukaan osaltaan kehittää
niitä valmiuksia, joiden avulla opiskelijat voivat toimia innovatiivisuutta ja
luovuutta edellyttävässä työelämässä. Opetus ja oppiminen merkitsee siten
keskinäistä yhteistyötä, jossa niin opiskelijat kuin opettajat oppivat toinen
toisiltaan ja jossa rohkaistaan avoimeen uuden luomiseen ja innovaatioiden
tekemiseen. Oppiminen voidaan siten nähdä luovana ja yhteisöllisenä
ongelmanratkaisuna ja uusien innovaatioiden tuottamisena.
Kun Koulutus 3.0:n näkemyksiä tarkastellaan opettajankoulutuksen
viitekehyksessä, päädytään siihen, että Opettajankoulutuksessa 3.0 ei
opeteta. Verkostomaisen opettajankoulutuksen myötä opitaan taitoja ja
kyvykkyyttä. Oppiminen tapahtuu autenttisissa paikoissa, joita ovat ennen
kaikkea todelliset työ- ja elämispaikat. Oppimisen kohteet määrittyvät siten
ammatillisen oppimisen konteksteista ja työelämästä nousevista haasteista,
ongelmatilanteista ja kehittämisen kohteista. Opettajankoulutuksen
verkostoissa etsitään yhdessä vastauksia ammatillisen osaamisen ja
opetuksen kehittämishaasteisiin opittavien aiheiden ollessa vain väljästi
ennalta määriteltyjä ja jatkuvasti muotoutuvia. Opettajankouluttajat,
opettajaopiskelijat ja muut yhteisessä oppimis- ja osaamisverkostossa
toimivat ihmiset jäsentävät työskentelyään esimerkiksi sosiaalisen median
välinein, mutta he tapaavat myös lähitilanteissa organisoiden yhdessä
esimerkiksi työpajoja, seminaareja ja konferensseja. Oppiminen perustuu
keskeisesti rikkaaseen ja monipuoliseen verkoston yhteistoimintaan, jonka
sisällä opettajaopiskelijoilla itsellään on keskeinen rooli uuden tiedon ja
uusien innovaatioiden luojina ja jakajina.
Oppimisen sisällöt ovat luonteeltaan avoimia kysymyksiä, joita hahmotetaan
ja jäsennetään jatkuvasti uudelleen yhdessä opettajaopiskelijoiden,
opettajankouluttajien ja muiden verkostossa toimivien kanssa. Näitä
yhdessä avattavia ja hahmotettavia väljiä aihealueita voivat olla esimerkiksi
ohjausosaaminen, verkosto- ja yhteisöosaaminen sekä tutkimus-,
kehittämis- ja innovaatio-osaaminen. Oppimisen kuluessa opettajaopiskelijat
pyrkivät jäsentämään uudentyyppisiä lähestymistapoja omaan työhönsä ja
lopulta soveltamaan yhteisöllisen työskentelyn tuloksia omiin työelämän
konteksteihinsa. Vaikka ratkaisuja etsitään yhteisöllisesti, oppiminen on
viime kädessä kontekstuaalista ja sidoksissa kunkin opettajaopiskelijan
omaan työ- ja elämäntilanteeseen.

Opiskelijan toiminta
Heli Nurmi on tähän julkaisuun sisältyvässä artikkelissaan kuvannut, miten
sosiaalisen median ympäristöissä toimiminen voi tarjota tilaa
mielikuvitukselle ja itsensä aidolle kehittämiselle. Virtuaalisissa sosiaalisen
median yhteisöissä toiminen avaa luontevasti uusia uria ja näkökulmia
tietovirran keskelle, mikäli kykenemme olemaan avoimia muutokselle. John
Moravec (2009) on käyttänyt käsitettä ’knowmad’, jolla hän kuvaa juuri
tämänkaltaista henkilöä, joka aktiivisesti liikkuu erilaisissa sosiaalisen
median verkostoissa uteliaana, asioista selvää ottaen ja omia valintojaan
tehden. Knowmad-uudiskäsitteen alkulähtökohtana Moravec on käyttänyt
paimentolaista merkitsevää käsitettä ’nomad’. Knowmad merkitsee siten
eräänlaista tiedon kiertolaista, joka hakee uudenlaisia virikkeitä, perehtyy
uudenlaisiin osaamisyhteisöihin uteliaana, aktiivisena ja uutta luoden.
Koulutuksen 3.0 näkökulmasta tämänkaltaiset näkemykset merkitsevät sitä,
että oppilaitoksiiin ja oppilaitosverkostoihin liittyy itsenäisiä, aktiivisia ja
yhteisöllisesti tietoa tuottavia ja sitä jakavia opiskelijoita, jotka etsivät
omatoimisesti uutta tietoa ja uudenlaisia yhteistoimintaverkostoja. He ovat
kykeneviä tekemään aktiivisia oppimiseensa liittyvä valintoja, ja heillä on
vahva tunne oman oppimisensa omistajuudesta. He ovat myös valmiita
yhteisölliseen resurssien ja mahdollisuuksien luomiseen ja tuottamiseen.
Tämä merkitsee samalla sitä, että opiskelijat eivät niinkään osallistu
koulutusohjelmiin, joissa on valmiiksi viimeistellyt opetussuunnitelmat vaan
he suunnittelevat pitkälti omat opinto-ohjelmansa. Opiskelijat tekevät itse
omia aktiivisia valintojaan opintojensa sisällön ja opiskelumenetelmien
suhteen. (Keats & Schmidt 2007.) Yksittäisen opiskelijan opiskelu voi
tapahtua useissa erilaisissa koulutusorganisaatioissa, lähiopetustilanteissa
tai virtuaalisissa ympäristöissä sekä itseopiskeluna esimerkiksi digitaalisen
oppisopimuksen (digital apprenticeships) avulla. Yksilöiden oppiminen voi
hyvin tapahtua myös perinteisten oppilaitosinstituutioiden ulkopuolella,
huomauttaa Keats (2007). Kun osaaminen voi olla hankittu hyvin erilaisissa
ympäristöissä ja hyvin eri tavoin, nousee osaamisen arviointi Keatsin (2007)
mukaan väistämättä keskeiseksi Koulutuksen 3.0 yhteydessä.
Julkaisussamme Kiviniemi ja Kurkela ovat kiinnittäneet huomioita vastaavan

Recommended

Lectio precursoria: Osallistava DOP-oppiminen
Lectio precursoria: Osallistava DOP-oppiminenLectio precursoria: Osallistava DOP-oppiminen
Lectio precursoria: Osallistava DOP-oppiminenHenriikka Vartiainen
 
Rellun veso 11.8.2009 #ITKretroesitys
Rellun veso 11.8.2009 #ITKretroesitys Rellun veso 11.8.2009 #ITKretroesitys
Rellun veso 11.8.2009 #ITKretroesitys Matleena Laakso
 
Lemill Muokattu
Lemill MuokattuLemill Muokattu
Lemill Muokattupaakkit
 
Tieto- ja viestintäteknologian soveltaminen opetus- ja oppimisprosessiin –kur...
Tieto- ja viestintäteknologian soveltaminen opetus- ja oppimisprosessiin –kur...Tieto- ja viestintäteknologian soveltaminen opetus- ja oppimisprosessiin –kur...
Tieto- ja viestintäteknologian soveltaminen opetus- ja oppimisprosessiin –kur...Henriikka Vartiainen
 

More Related Content

Viewers also liked

The intermediate age_open_cluster_ngc2158
The intermediate age_open_cluster_ngc2158The intermediate age_open_cluster_ngc2158
The intermediate age_open_cluster_ngc2158Sérgio Sacani
 
Birds with attitude1
Birds with attitude1Birds with attitude1
Birds with attitude1Susie Kelly
 
When God Speaks to You, How Will You Publish His word?
When God Speaks to You, How Will You Publish His word?When God Speaks to You, How Will You Publish His word?
When God Speaks to You, How Will You Publish His word?I AM the Truth Center
 
Methodologies experiences of data collection 25.09.2014 sandra orlovic
Methodologies experiences of data collection 25.09.2014 sandra orlovicMethodologies experiences of data collection 25.09.2014 sandra orlovic
Methodologies experiences of data collection 25.09.2014 sandra orlovicMaksym Klyuchar
 
“A ring system detected around the Centaur (10199) Chariklo”
“A ring system detected around the Centaur (10199) Chariklo”“A ring system detected around the Centaur (10199) Chariklo”
“A ring system detected around the Centaur (10199) Chariklo”GOASA
 
Knit crafts
Knit craftsKnit crafts
Knit craftsLIsapen9
 
new Html5 features and browser compatibility, Stand der Standardisierung, Übe...
new Html5 features and browser compatibility, Stand der Standardisierung, Übe...new Html5 features and browser compatibility, Stand der Standardisierung, Übe...
new Html5 features and browser compatibility, Stand der Standardisierung, Übe...Sinan Akalın
 
Idea Organizers -set 2
Idea Organizers -set 2Idea Organizers -set 2
Idea Organizers -set 2jhinebaugh
 
Inspiration intensive care internet
Inspiration intensive care internet Inspiration intensive care internet
Inspiration intensive care internet lorette gijsbers
 
Four Farmers of Khulungira
Four Farmers of KhulungiraFour Farmers of Khulungira
Four Farmers of KhulungiraILRI
 

Viewers also liked (14)

The intermediate age_open_cluster_ngc2158
The intermediate age_open_cluster_ngc2158The intermediate age_open_cluster_ngc2158
The intermediate age_open_cluster_ngc2158
 
Birds with attitude1
Birds with attitude1Birds with attitude1
Birds with attitude1
 
When God Speaks to You, How Will You Publish His word?
When God Speaks to You, How Will You Publish His word?When God Speaks to You, How Will You Publish His word?
When God Speaks to You, How Will You Publish His word?
 
Methodologies experiences of data collection 25.09.2014 sandra orlovic
Methodologies experiences of data collection 25.09.2014 sandra orlovicMethodologies experiences of data collection 25.09.2014 sandra orlovic
Methodologies experiences of data collection 25.09.2014 sandra orlovic
 
“A ring system detected around the Centaur (10199) Chariklo”
“A ring system detected around the Centaur (10199) Chariklo”“A ring system detected around the Centaur (10199) Chariklo”
“A ring system detected around the Centaur (10199) Chariklo”
 
Knit crafts
Knit craftsKnit crafts
Knit crafts
 
Stephane jiménez acuña
Stephane jiménez acuñaStephane jiménez acuña
Stephane jiménez acuña
 
new Html5 features and browser compatibility, Stand der Standardisierung, Übe...
new Html5 features and browser compatibility, Stand der Standardisierung, Übe...new Html5 features and browser compatibility, Stand der Standardisierung, Übe...
new Html5 features and browser compatibility, Stand der Standardisierung, Übe...
 
Transporte Publico Moderno y Progresista
Transporte Publico Moderno y ProgresistaTransporte Publico Moderno y Progresista
Transporte Publico Moderno y Progresista
 
F0363341
F0363341F0363341
F0363341
 
Idea Organizers -set 2
Idea Organizers -set 2Idea Organizers -set 2
Idea Organizers -set 2
 
Word 9 d_3
Word 9 d_3Word 9 d_3
Word 9 d_3
 
Inspiration intensive care internet
Inspiration intensive care internet Inspiration intensive care internet
Inspiration intensive care internet
 
Four Farmers of Khulungira
Four Farmers of KhulungiraFour Farmers of Khulungira
Four Farmers of Khulungira
 

Similar to Opettajankoulutus 3 0_mahdollisia_palikoita

Sulautuvan oppimisen periaatteet ja verkko-opetuksen laatu korkeakoulussa
Sulautuvan oppimisen periaatteet javerkko-opetuksen laatukorkeakoulussaSulautuvan oppimisen periaatteet javerkko-opetuksen laatukorkeakoulussa
Sulautuvan oppimisen periaatteet ja verkko-opetuksen laatu korkeakoulussaKirsiViitanen
 
Yhteisöllinen ja tutkiva verkko oppiminen
Yhteisöllinen ja tutkiva verkko oppiminenYhteisöllinen ja tutkiva verkko oppiminen
Yhteisöllinen ja tutkiva verkko oppiminenMatleena Laakso
 
Anne Rongas - Sosiaalinen media opetuksen ja oppimisen kehittämisessä
Anne Rongas - Sosiaalinen media opetuksen ja oppimisen kehittämisessäAnne Rongas - Sosiaalinen media opetuksen ja oppimisen kehittämisessä
Anne Rongas - Sosiaalinen media opetuksen ja oppimisen kehittämisessäKai Talonpoika
 
Opettajan ja opiskelijan TVT-osaaminen
Opettajan ja opiskelijan TVT-osaaminen Opettajan ja opiskelijan TVT-osaaminen
Opettajan ja opiskelijan TVT-osaaminen KirsiViitanen
 
Sulautuvan oppimisen lähtökohdat ja verkko-opetuksen laatu
Sulautuvan oppimisen lähtökohdat ja verkko-opetuksen laatuSulautuvan oppimisen lähtökohdat ja verkko-opetuksen laatu
Sulautuvan oppimisen lähtökohdat ja verkko-opetuksen laatuKirsiViitanen
 
Design-suuntautunut pedagogiikka 2.1
Design-suuntautunut pedagogiikka 2.1Design-suuntautunut pedagogiikka 2.1
Design-suuntautunut pedagogiikka 2.1Henriikka Vartiainen
 
Ilmiöpohjainen oppiminen
Ilmiöpohjainen oppiminenIlmiöpohjainen oppiminen
Ilmiöpohjainen oppiminenverkostavirtaa
 
Perusopetuksen uudistuksen mahdollisuudet
Perusopetuksen uudistuksen mahdollisuudetPerusopetuksen uudistuksen mahdollisuudet
Perusopetuksen uudistuksen mahdollisuudetMTK ry
 
Opettajan ja opiskelijan rooli ja tehtävät verkko-opinnoissa
Opettajan ja opiskelijan rooli ja tehtävät verkko-opinnoissaOpettajan ja opiskelijan rooli ja tehtävät verkko-opinnoissa
Opettajan ja opiskelijan rooli ja tehtävät verkko-opinnoissaKirsiViitanen
 
Miten tieto- ja viestintäteknologiaa sovellettiin opetus- ja oppimisprosessei...
Miten tieto- ja viestintäteknologiaa sovellettiin opetus- ja oppimisprosessei...Miten tieto- ja viestintäteknologiaa sovellettiin opetus- ja oppimisprosessei...
Miten tieto- ja viestintäteknologiaa sovellettiin opetus- ja oppimisprosessei...Henriikka Vartiainen
 
Osallisuus ja monialaiset oppimiskokonaisuudet - La participation et l'activi...
Osallisuus ja monialaiset oppimiskokonaisuudet - La participation et l'activi...Osallisuus ja monialaiset oppimiskokonaisuudet - La participation et l'activi...
Osallisuus ja monialaiset oppimiskokonaisuudet - La participation et l'activi...Aki Luostarinen
 
Tulevaisuus kokonaisvaltaisuus opiskelussa
Tulevaisuus kokonaisvaltaisuus opiskelussaTulevaisuus kokonaisvaltaisuus opiskelussa
Tulevaisuus kokonaisvaltaisuus opiskelussaSirpa Pursiainen
 
Verkko opetuksen haasteet_ammatillisessa_koulu(1)
Verkko opetuksen haasteet_ammatillisessa_koulu(1)Verkko opetuksen haasteet_ammatillisessa_koulu(1)
Verkko opetuksen haasteet_ammatillisessa_koulu(1)Pekka Ihanainen
 
Pedagogiset mallit opetuksen suunnittelun kehyksinä
Pedagogiset mallit opetuksen suunnittelun kehyksinäPedagogiset mallit opetuksen suunnittelun kehyksinä
Pedagogiset mallit opetuksen suunnittelun kehyksinäHarto Pönkä
 
Tvt osaksi opetuksen arkea
Tvt osaksi opetuksen arkeaTvt osaksi opetuksen arkea
Tvt osaksi opetuksen arkeaSusanne Nyman
 

Similar to Opettajankoulutus 3 0_mahdollisia_palikoita (20)

Sulautuvan oppimisen periaatteet ja verkko-opetuksen laatu korkeakoulussa
Sulautuvan oppimisen periaatteet javerkko-opetuksen laatukorkeakoulussaSulautuvan oppimisen periaatteet javerkko-opetuksen laatukorkeakoulussa
Sulautuvan oppimisen periaatteet ja verkko-opetuksen laatu korkeakoulussa
 
A oppijat swot
A oppijat swotA oppijat swot
A oppijat swot
 
Ilmio 1.0
Ilmio 1.0Ilmio 1.0
Ilmio 1.0
 
Yhteisöllinen ja tutkiva verkko oppiminen
Yhteisöllinen ja tutkiva verkko oppiminenYhteisöllinen ja tutkiva verkko oppiminen
Yhteisöllinen ja tutkiva verkko oppiminen
 
Anne Rongas - Sosiaalinen media opetuksen ja oppimisen kehittämisessä
Anne Rongas - Sosiaalinen media opetuksen ja oppimisen kehittämisessäAnne Rongas - Sosiaalinen media opetuksen ja oppimisen kehittämisessä
Anne Rongas - Sosiaalinen media opetuksen ja oppimisen kehittämisessä
 
Opettajien yhteisollinen asiantuntijuus_niina_impio
Opettajien yhteisollinen asiantuntijuus_niina_impioOpettajien yhteisollinen asiantuntijuus_niina_impio
Opettajien yhteisollinen asiantuntijuus_niina_impio
 
Opettajan ja opiskelijan TVT-osaaminen
Opettajan ja opiskelijan TVT-osaaminen Opettajan ja opiskelijan TVT-osaaminen
Opettajan ja opiskelijan TVT-osaaminen
 
Sulautuvan oppimisen lähtökohdat ja verkko-opetuksen laatu
Sulautuvan oppimisen lähtökohdat ja verkko-opetuksen laatuSulautuvan oppimisen lähtökohdat ja verkko-opetuksen laatu
Sulautuvan oppimisen lähtökohdat ja verkko-opetuksen laatu
 
Design-suuntautunut pedagogiikka 2.1
Design-suuntautunut pedagogiikka 2.1Design-suuntautunut pedagogiikka 2.1
Design-suuntautunut pedagogiikka 2.1
 
Ilmiöpohjainen oppiminen
Ilmiöpohjainen oppiminenIlmiöpohjainen oppiminen
Ilmiöpohjainen oppiminen
 
Esitys minna17042013
Esitys minna17042013Esitys minna17042013
Esitys minna17042013
 
Perusopetuksen uudistuksen mahdollisuudet
Perusopetuksen uudistuksen mahdollisuudetPerusopetuksen uudistuksen mahdollisuudet
Perusopetuksen uudistuksen mahdollisuudet
 
Opettajan ja opiskelijan rooli ja tehtävät verkko-opinnoissa
Opettajan ja opiskelijan rooli ja tehtävät verkko-opinnoissaOpettajan ja opiskelijan rooli ja tehtävät verkko-opinnoissa
Opettajan ja opiskelijan rooli ja tehtävät verkko-opinnoissa
 
Miten tieto- ja viestintäteknologiaa sovellettiin opetus- ja oppimisprosessei...
Miten tieto- ja viestintäteknologiaa sovellettiin opetus- ja oppimisprosessei...Miten tieto- ja viestintäteknologiaa sovellettiin opetus- ja oppimisprosessei...
Miten tieto- ja viestintäteknologiaa sovellettiin opetus- ja oppimisprosessei...
 
Osallisuus ja monialaiset oppimiskokonaisuudet - La participation et l'activi...
Osallisuus ja monialaiset oppimiskokonaisuudet - La participation et l'activi...Osallisuus ja monialaiset oppimiskokonaisuudet - La participation et l'activi...
Osallisuus ja monialaiset oppimiskokonaisuudet - La participation et l'activi...
 
Ilmioppi
IlmioppiIlmioppi
Ilmioppi
 
Tulevaisuus kokonaisvaltaisuus opiskelussa
Tulevaisuus kokonaisvaltaisuus opiskelussaTulevaisuus kokonaisvaltaisuus opiskelussa
Tulevaisuus kokonaisvaltaisuus opiskelussa
 
Verkko opetuksen haasteet_ammatillisessa_koulu(1)
Verkko opetuksen haasteet_ammatillisessa_koulu(1)Verkko opetuksen haasteet_ammatillisessa_koulu(1)
Verkko opetuksen haasteet_ammatillisessa_koulu(1)
 
Pedagogiset mallit opetuksen suunnittelun kehyksinä
Pedagogiset mallit opetuksen suunnittelun kehyksinäPedagogiset mallit opetuksen suunnittelun kehyksinä
Pedagogiset mallit opetuksen suunnittelun kehyksinä
 
Tvt osaksi opetuksen arkea
Tvt osaksi opetuksen arkeaTvt osaksi opetuksen arkea
Tvt osaksi opetuksen arkea
 

More from Pekka Ihanainen

Copy of 5.3. Learning in the open (oppimisen kaikkiallisuus).pdf
Copy of 5.3. Learning in the open (oppimisen kaikkiallisuus).pdfCopy of 5.3. Learning in the open (oppimisen kaikkiallisuus).pdf
Copy of 5.3. Learning in the open (oppimisen kaikkiallisuus).pdfPekka Ihanainen
 
Oppiminen avoimessa ja esteettinen lukutaito
Oppiminen avoimessa ja esteettinen lukutaitoOppiminen avoimessa ja esteettinen lukutaito
Oppiminen avoimessa ja esteettinen lukutaitoPekka Ihanainen
 
Esteettinen lukutaito; Aesthetic literacy
Esteettinen lukutaito; Aesthetic literacyEsteettinen lukutaito; Aesthetic literacy
Esteettinen lukutaito; Aesthetic literacyPekka Ihanainen
 
Pdf primary cur_2016_hangzhou
Pdf primary cur_2016_hangzhouPdf primary cur_2016_hangzhou
Pdf primary cur_2016_hangzhouPekka Ihanainen
 
Ohjauksen tila ja liike.
Ohjauksen tila ja liike. Ohjauksen tila ja liike.
Ohjauksen tila ja liike. Pekka Ihanainen
 
Ict opetuksessa hh 26.10.15_peeii
Ict opetuksessa hh 26.10.15_peeiiIct opetuksessa hh 26.10.15_peeii
Ict opetuksessa hh 26.10.15_peeiiPekka Ihanainen
 
Infographics aesthetic literacy
Infographics aesthetic literacyInfographics aesthetic literacy
Infographics aesthetic literacyPekka Ihanainen
 
Pedagogy of Simultaneity_Tallinn2013
Pedagogy of Simultaneity_Tallinn2013Pedagogy of Simultaneity_Tallinn2013
Pedagogy of Simultaneity_Tallinn2013Pekka Ihanainen
 
2 oppiminen työssä, organisaatioissa ja verkostoissa 2 (kopio)
2 oppiminen työssä, organisaatioissa ja verkostoissa 2 (kopio)2 oppiminen työssä, organisaatioissa ja verkostoissa 2 (kopio)
2 oppiminen työssä, organisaatioissa ja verkostoissa 2 (kopio)Pekka Ihanainen
 
Presence guidance counseling
Presence guidance counselingPresence guidance counseling
Presence guidance counselingPekka Ihanainen
 

More from Pekka Ihanainen (20)

Copy of 5.3. Learning in the open (oppimisen kaikkiallisuus).pdf
Copy of 5.3. Learning in the open (oppimisen kaikkiallisuus).pdfCopy of 5.3. Learning in the open (oppimisen kaikkiallisuus).pdf
Copy of 5.3. Learning in the open (oppimisen kaikkiallisuus).pdf
 
Aesthetic art etc.
Aesthetic art etc.Aesthetic art etc.
Aesthetic art etc.
 
Oppiminen avoimessa ja esteettinen lukutaito
Oppiminen avoimessa ja esteettinen lukutaitoOppiminen avoimessa ja esteettinen lukutaito
Oppiminen avoimessa ja esteettinen lukutaito
 
Esteettinen lukutaito; Aesthetic literacy
Esteettinen lukutaito; Aesthetic literacyEsteettinen lukutaito; Aesthetic literacy
Esteettinen lukutaito; Aesthetic literacy
 
Pdf primary cur_2016_hangzhou
Pdf primary cur_2016_hangzhouPdf primary cur_2016_hangzhou
Pdf primary cur_2016_hangzhou
 
Ohjauksen tila ja liike.
Ohjauksen tila ja liike. Ohjauksen tila ja liike.
Ohjauksen tila ja liike.
 
Ict opetuksessa hh 26.10.15_peeii
Ict opetuksessa hh 26.10.15_peeiiIct opetuksessa hh 26.10.15_peeii
Ict opetuksessa hh 26.10.15_peeii
 
Partner semma diat
Partner semma diatPartner semma diat
Partner semma diat
 
Infographics aesthetic literacy
Infographics aesthetic literacyInfographics aesthetic literacy
Infographics aesthetic literacy
 
Pekka in bogota 2014
Pekka in bogota 2014Pekka in bogota 2014
Pekka in bogota 2014
 
Pedagogy of Simultaneity_Tallinn2013
Pedagogy of Simultaneity_Tallinn2013Pedagogy of Simultaneity_Tallinn2013
Pedagogy of Simultaneity_Tallinn2013
 
Game pedagogy
Game pedagogyGame pedagogy
Game pedagogy
 
PoS mindmaps
PoS mindmapsPoS mindmaps
PoS mindmaps
 
2 oppiminen työssä, organisaatioissa ja verkostoissa 2 (kopio)
2 oppiminen työssä, organisaatioissa ja verkostoissa 2 (kopio)2 oppiminen työssä, organisaatioissa ja verkostoissa 2 (kopio)
2 oppiminen työssä, organisaatioissa ja verkostoissa 2 (kopio)
 
Encounters pos 210313
Encounters pos 210313Encounters pos 210313
Encounters pos 210313
 
PoS approaches
PoS approachesPoS approaches
PoS approaches
 
Presence guidance counseling
Presence guidance counselingPresence guidance counseling
Presence guidance counseling
 
Hei kaupungille
Hei kaupungille  Hei kaupungille
Hei kaupungille
 
Yks henky oo_16.4.11
Yks henky oo_16.4.11Yks henky oo_16.4.11
Yks henky oo_16.4.11
 
Miracle of finland
Miracle of finlandMiracle of finland
Miracle of finland
 

Opettajankoulutus 3 0_mahdollisia_palikoita

  • 1. Pekka Ihanainen ja Kari Kiviniemi Kohti ammatillista opettajankoulutusta 3.0 Artikkelissa jäsennetään skenaariota siitä, millaista tulevaisuutta kohden ammatillinen koulutus ja erityisesti ammatillinen opettajankoulutus on menossa. Tarkastelun viitekehyksenä käytetään Derek Keatsin ja John Moravecin hahmottelemaa käsitettä Koulutus 3.0 (Education 3.0). Koulutus 3.0 -käsitteen yhteydessä on painotettu, miten perinteisten kouluinstituutioiden rajat ovat yhteiskunnallisen ja teknologisen kehityksen sekä verkostomaisen toimintakulttuurin myötä murtumassa. Koulutukseen osallistuminen nähdään luonteeltaan hajautettuna, eikä oppiminen ja opiskelu välttämättä ole sidoksissa tietyn oppilaitoksen toimintaan. Toisaalta oppilaitosten tulisi kyetä osoittamaan uudenlaista, innovatiivista johtajuutta niissä yhteisöissä, joita ne palvelevat. Koulutusorganisaatioiden tulisi kyetä muuntumaan innovaatio- ja kehittämiskeskuksiksi, joissa kokeillaan uudenlaisia teknologisia sovelluksia, pedagogisia ja verkostomaiseen toimintaan liittyviä ratkaisuja. Artikkelissa tarkastellaan, miten ammatillinen opettajankoulutus voisi osaltaan organisoitua tämänkaltaisessa Koulutus 3.0:n ajassa. Millainen rooli ammatillisella Opettajankoulutuksella 3.0 on verkostoituvassa toimintakulttuurissa, joka painottaa oppilaitosrajojen murtamista, avointa oppimista ja innovatiivista osaamisen kehittämistä autenttisissa ympäristöissä. Koulutus 3.0 ja innovatiivisen verkostotoiminnan haaste Tässä julkaisumme loppuartikkelissa hahmottelemme skenaariota siitä, millaista tulevaisuutta kohden olemme ammatillisessa koulutuksessa ja erityisesti ammatillisessa opettajankoulutuksessa menossa. Tarkastelun virikkeenä hyödynnämme mm. Derek Keatsin (Keats 2007; Keats & Schmidt 2007) ja John Moravecin (2009) esityksiä, joissa he ovat hahmotelleet teknologisen ja yhteiskunnallisen muutoksen merkitystä koulutukselle ns. Koulutus 3.0 (Education 3.0) käsitteen avulla. Tarkastelussa pyrimme myös linkittämään tässä julkaisussa esiteltyjen artikkeleiden sisältöjä Keatsin ja Moravecin näkemyksiin Koulutus 3.0:n sisällöistä. Koulutus 3.0:n (Education 3.0) käsitteen on ensimmäisenä ottanut käyttöönsä Derek Keats. Keats itse on kertonut hyödyntäneensä käsitteen kehittelyssään mm. eräitä Downesin ja mm. hänen käsitteeseensä e- Learning 2.0 liittyviä näkemyksiä (Downes 2005). Keats tuo esille jäsentelyssään koulutuksen kolme eri sukupolvea, joista hän käyttää käsitteitä Koulutus 1.0, 2.0 sekä 3.0 (taulukko 1). Ensimmäinen sukupolven koulutuskulttuurilla Keats viittaa koulutukseen, jolle on ominaista tiedon välittämisen yksisuuntaisuus. Koulutusorganisaatiot ja opettajat nähdään tällöin tiedon haltijoina ja opiskelijat informaation kuluttajina ja omaksujina.
  • 2. Kun web 2.0 teknologioiden käyttö on laajentunut, myös koulutuksessa on laajemmin otettu käyttöön esimerkiksi blogeja, wikejä ja muita sosiaalisen median työvälineitä. Keats on kuitenkin laittanut merkille, että koulutuskäytössä sosiaalisen median välineitä hyödynnetään usein varsin perinteisin menetelmin. Kehitysvaiheesta, jossa opetuksen ja oppimisen prosessit eivät ole välttämättä juurikaan muuttuneet, vaikka perinteisen opetuksen käytäntöjä toteutetaan nyt sosiaalista mediaa hyödyntäen, Keats käyttää käsitettä Koulutus 2.0. (Keats 2007; Keats & Schmidt 2007.) Koulutus 3.0:n käsitteellä Keats viittaa toimintakulttuuriin, jolle on ominaista monipuolinen ja rikas eri oppilaitosten ja erilaisten toimintakulttuurien välinen yhteistoiminta. Verkostoitumisella ja yhteistyöstä saatavalla yhteisellä hyödyllä on tärkeä merkitys. Oppimisprosessissa oppijoilla itsellään on keskeinen rooli tiedon luojina, tuottajina ja jakajina. Keats tähdentää koulutusorganisaatioiden koulutuksellisten linjausten ja strategiatyön merkitystä tähdättäessä välittömien ja olemassa olevien haasteiden ja mahdollisuuksien kohtaamiseen yli organisaatiorajojen. Tämänkaltaisessa ajattelussa organisaatioiden, tuotosten, ihmisten ja prosessien erottelu on epäolennaista, samoin paikka- ja aikaerottelut. Sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää eräänä verkostoitumisen ja verkostokulttuurin välineenä. (Keats 2007; Keats & Schmidt 2007.) Hahmottelemme seuraavassa tulevaisuusskenaariota siitä, miten opettajankoulutus voisi osaltaan organisoitua Keatsin ja Moravecin hahmotteleman kaltaisessa Koulutus 3.0:n ajassa. Millainen rooli ammatillisella opettajankoulutuksella on verkostoituvassa toimintakulttuurissa, joka painottaa oppilaitosrajojen murtamista sekä avointa oppimista ja osaamisen kehittämistä autenttisissa ympäristöissä. Tarkastelemme lyhyesti oppilaitosyhteistyön ja verkostotoiminnan sekä oppimismenetelmien merkitystä tulevaisuuden opettajankoulutuksessa, opiskelijan ja opettajan roolia sekä oppimateriaaleihin ja teknologian soveltamiseen liittyviä näkökohtia. TAULUKKO 1. Koulutus ja Opettajankoulutus 3.0 (Keatsin & Schmidt’n (2007) esitystä soveltaen) Koulutus 1.0 Koulutus 2.0 Koulutus 3.0 Opettajan- koulutus 3.0 Oppilaitosten Kampusperustainen Kasvava (myös Avoimet suhteet eri Opettajankoulutusta 3.0 yhteistyö ja koulutus, jossa kansainvälinen) oppilaitosten tuotetaan verkostotoiminta selvät rajat eri yhteistyö kesken; opettajaopiskelijoiden, oppilaitosten oppilaitosten uudenlaisten opettajankouluttajien ja välillä; yksittäinen välillä; viime opintopalvelja työelämän edustajien oppilaitos vastaa kädessä yksittäiset tarjoavien yhteisissä verkostoissa. opiskelijoidensa oppilaitokset organisaatioiden Organisaatioiden rajat opetuksesta, vastaavat kuitenkin kehittyminen; ohenevat ja myös arvioinnista ja omien koulutuksen ja opettajankoulutusyksiköid tutkinnoista opiskelijoidensa oppimisen alueelliset väliset rajat häviävät. tutkinnoista ja instituutionaaliset rajat hajoavat
  • 3. OppimismenetelmätPerinteisiä; esseet, Hyödynnetään Avoimet, joustavat Aidot ammatillisen tehtävät, testit, avointa oppimismenetelmät, oppimisen/osaamisen ryhmätyöskentely oppimisteknologiaa, jotka antavat tilaa kontekstit ovat keskeisiä. oppilaitos- ja jota käytettäessä opiskelijoiden Oppiminen kytkeytyy uus luokkaympäristössä työskennellään luovuudelle; ammattipedagogisten ja kuitenkin sosiaalinen ammatillisen osaamisen perinteisin verkostoituminen yli kehittämiseen liittyvien tehtäväperustaisin perinteisten toimintatapojen työskentelytavoin; oppiaineiden, kehittämiseen. Oppimisee lisääntyvä yhteistyö oppilaitosten ja liittyvä yhteisöllinen opiskelussa; paljolti kansallisuuksien ongelmanratkaisu korostu kuitenkin rajojen perinteisten oppilaitos- ja luokkarajojen puitteissa. Opiskelijan toiminta Pääasiassa Siirtymää Opiskelijoilla Opiskelija on aktiivinen ja passiivista passiivisesta aktiivinen ja vahva itseohjautuva ’knowmad’, vastaanottamista aktiiviseen; oppimisprosessin joka hakeutuu etsimään lisääntyvä kokemus omistajuus; virikkeitä omalle oman resurssien, kehittämistyölleen erilaisi oppimisprosessin mahdollisuuksien ja verkostoista omistajuudesta aktiivisten valintojen henkilökohtaisen yhdessä luonti oppimissuunnitelmansa ohjaamana. Oppimateriaaleihin Käytetään Opiskelijoiden Opiskelijat itse Oppimisresursseja liittyvät järjestelyt perinteisiä käytettävissä tuottavat ja tuotetaan ja kehitetään tekijänoikeuksin perinteiset uudelleenkäyttävät opettajankoulutuksessa suojattuja materiaalit sekä avoimia aineistoja ja avoimissa materiaaleja avoimet oppimisen resursseja, joita ammattipedagogisissa (oppikirjat, resurssit; avoimien hyödynnetään yli verkostoissa. Resursseja opettajan resurssien oppilaitosten, kehitetään yhteistyössä y tuottamat hyödyntäminen oppiaineiden ja organisaatioiden rajojen materiaalit), joiden toisinaan myös yli kansakuntien opettajaopiskelijoiden, saatavuus oppilaitosrajojen rajojen; lisäksi opettajankouluttajien ja rajallinen opiskelijoiden esim. työelämän edustaji hyödynnettävissä kanssa. heitä varten luodut alkuperäiset materiaalit Opettajan rooli Tiedon lähde Opas ja tiedon Yhteistoiminnallisen Fasilitaattori, asiantuntev lähde tiedonmuodostuksen mentori ja oppija. orkestroija Oppimisverkostojen hahmottaja, luoja ja ylläpitäjä. Yksi verkoston sisällöntuottajista. Teknologia Verkko-oppiminen Verkko-oppimiseen Verkko-oppiminen Teknologia mahdollistaa toteutetaan liittyvää yhteistyötä tapahtuu henkilökohtaisten oppimisalustoilla ja eri oppilaitosten henkilökohtaisissa oppimisympäristöjen yksittäisen kesken; pääasiassa oppimisympäristöissä rakentumisen ja oppilaitoksen opiskelu tapahtuu sisältäen erilaisten toimintaverkostojen sisäisesti. oppimisalustoilla, sovellusten toimintaa jäsentävien mutta myös uusia portfolion. oppimisympäristöjen
  • 4. sovelluksia ylläpitämisen. Mobiileilla hyödyntäen välineillä on keskeinen merkitys autenttisten työelämän tilanteiden korostuessa oppimisessa. Oppilaitosten yhteistyö ja verkostotoiminta Julkaisussamme on eri yhteyksissä tuotu esille, miten sosiaalinen media on osaltaan mahdollistamassa uudentyyppisten, perinteiset muodolliset organisaatiorajat ylittävien yhteisöjen kehittymisen (esim. Helakorpi; Kiviniemi & Kurkela, artikkelit tässä julkaisussa). Sosiaaliselle medialle on ominaista verkostomainen toimintatapa. Koulutus 3.0 -käsitteen yhteydessä on painotettu vastaavalla tavoin, miten perinteisten kouluinstituutioiden rajat ovat yhteisöllisen ja verkostomaisen toimintakulttuurin myötä hälvenemässä. Koulutukseen osallistuminen nähdään luonteeltaan hajautettuna, eikä opiskelu välttämättä ole siten sidoksissa juuri tietyn oppilaitoksen toimintaan. (Keats & Schmidt 2007). Toisaalta esimerkiksi John Moravec (2009) painottaa samalla oppilaitosten ja koulutusorganisaatioiden keskeistä merkitystä verkostomaisen oppimisen dynamoina. Hän korostaa luovuuden ja innovatiivisuuden merkitystä oppimisessa, jolloin koulutusinstituutioiden tulee luoda edellytyksiä innovatiiviselle verkostotoiminnalle. Tämä edellyttää koulutusorganisaatioilta kulttuurista muutosta tietoa välittävistä instituutioista uudentyyppisiksi innovaatio- ja kehittämiskeskuksiksi, joissa kokeillaan uudenlaisia teknologisia sovelluksia, pedagogisia ja verkostomaiseen toimintaan liittyviä ratkaisuja. Oppilaitosten tulee olla edelläkävijöitä uudenlaisten sovellusten hyödyntämisessä. Oppilaitosten tulee siten osoittaa uudenlaista johtajuutta niissä yhteisöissä, joita ne palvelevat. (Moravec 2009.) Hahmoteltaessa ammatillisen opettajankoulutuksen tulevaisuudenkuvaa, voimme ajatella että Opettajankoulutus 3.0:n organisoitumisrakenne kehkeytyy enenevässä määrin verkostoissa. Opettajankoulutuksen keskeisenä tehtävänä on siten verkostojen luominen ja ylläpitäminen. Verkostoille on ominaista suhteellinen pysyvyys, mikä merkitsee kuitenkin sitä, että niissä tapahtuu koko ajan itseorganisoituvaa muuttumista. Valtakunnallisesti tarkasteltuna Suomen ammatilliset opettajankoulutusyksiköt muuntuvat vähitellen alueellisiksi resursseiksi, joilla tuetaan, ylläpidetään ja kehitetään ammatillisen osaamisen kehittämisen ja ammatillisen oppimisen pedagogisia verkostoja. Opettajankoulutus voidaan nähdä myös työ- ja yksityiselämän oppimispaikkana. Ammatillinen opettajankoulutus voidaan nähdä tässä visiossa myös yhtenä isona verkostojen valtakunnallisena kokonaisuutena, jossa opettajaopiskelijat, opettajankouluttajat, elinkeinoelämä ja julkinen hallinto kohtaavat ja kehittävät ammatillista toimintaa. Tämä kansallinen verkosto
  • 5. avautuu myös kansainvälisiin verkostoihin esimerkiksi yhteisissä kehittämistapahtumissa sekä työtoiminnan laajentuessa yli kansallisten rajojen. Opettajankoulutusyksiköiden yhteisesti järjestämä sosiaalinen media ammatillisessa opetuksessa -opintojakso tarjoaa yhden, pienimuotoisen esimerkin valtakunnallisesti verkostoituneesta opettajankoulutuksesta (Niinimäki & Tenno 2010). Tämän yksittäisen opintojakson verkostossa verkostomaista yhteistyötä ovat harjoittaneet viiden ammatillisten opettajakorkeakoulujen opettajaopiskelijat ja opettajankouluttajat. Käytettävät ympäristöt ovat myös mahdollistaneet kenen tahansa seurata ja osallistua toimintaverkoston yhteistyöhön. Oppimismenetelmät Sekä Keats ja Schmidt (2007) että Moravec (2009) jäsentävät näkemystään niistä opetus- ja oppimismenetelmistä, joita Koulutus 3.0:ssa tarvitaan. He korostavat avointen ja joustavien oppimisjärjestelyjen merkitystä, jotka antavat tilaa opiskelijoiden innovatiivisuudelle ja luovuudelle. Oppimisen tulisi tapahtua perinteiset tiede- ja ammattialakohtaiset rajat sekä erilaiset instituutioiden ja organisaatioiden rajat ylittäen. Tätä kautta Koulutus 3.0 antaa osaltaan valmiuksia yhteiskunnallisten ja työelämän muutosten kohtaamiseen ja muutosvalmiuteen. Esimerkiksi Moravec (2009) puhuu yhteiskunnasta 3.0, jonka hän näkee erityisesti innovaatioiden ja luovuuden yhteiskuntana. Koulutuksen 3.0 tulee Moravecin mukaan osaltaan kehittää niitä valmiuksia, joiden avulla opiskelijat voivat toimia innovatiivisuutta ja luovuutta edellyttävässä työelämässä. Opetus ja oppiminen merkitsee siten keskinäistä yhteistyötä, jossa niin opiskelijat kuin opettajat oppivat toinen toisiltaan ja jossa rohkaistaan avoimeen uuden luomiseen ja innovaatioiden tekemiseen. Oppiminen voidaan siten nähdä luovana ja yhteisöllisenä ongelmanratkaisuna ja uusien innovaatioiden tuottamisena. Kun Koulutus 3.0:n näkemyksiä tarkastellaan opettajankoulutuksen viitekehyksessä, päädytään siihen, että Opettajankoulutuksessa 3.0 ei opeteta. Verkostomaisen opettajankoulutuksen myötä opitaan taitoja ja kyvykkyyttä. Oppiminen tapahtuu autenttisissa paikoissa, joita ovat ennen kaikkea todelliset työ- ja elämispaikat. Oppimisen kohteet määrittyvät siten ammatillisen oppimisen konteksteista ja työelämästä nousevista haasteista, ongelmatilanteista ja kehittämisen kohteista. Opettajankoulutuksen verkostoissa etsitään yhdessä vastauksia ammatillisen osaamisen ja opetuksen kehittämishaasteisiin opittavien aiheiden ollessa vain väljästi ennalta määriteltyjä ja jatkuvasti muotoutuvia. Opettajankouluttajat, opettajaopiskelijat ja muut yhteisessä oppimis- ja osaamisverkostossa toimivat ihmiset jäsentävät työskentelyään esimerkiksi sosiaalisen median välinein, mutta he tapaavat myös lähitilanteissa organisoiden yhdessä esimerkiksi työpajoja, seminaareja ja konferensseja. Oppiminen perustuu keskeisesti rikkaaseen ja monipuoliseen verkoston yhteistoimintaan, jonka sisällä opettajaopiskelijoilla itsellään on keskeinen rooli uuden tiedon ja uusien innovaatioiden luojina ja jakajina.
  • 6. Oppimisen sisällöt ovat luonteeltaan avoimia kysymyksiä, joita hahmotetaan ja jäsennetään jatkuvasti uudelleen yhdessä opettajaopiskelijoiden, opettajankouluttajien ja muiden verkostossa toimivien kanssa. Näitä yhdessä avattavia ja hahmotettavia väljiä aihealueita voivat olla esimerkiksi ohjausosaaminen, verkosto- ja yhteisöosaaminen sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen. Oppimisen kuluessa opettajaopiskelijat pyrkivät jäsentämään uudentyyppisiä lähestymistapoja omaan työhönsä ja lopulta soveltamaan yhteisöllisen työskentelyn tuloksia omiin työelämän konteksteihinsa. Vaikka ratkaisuja etsitään yhteisöllisesti, oppiminen on viime kädessä kontekstuaalista ja sidoksissa kunkin opettajaopiskelijan omaan työ- ja elämäntilanteeseen. Opiskelijan toiminta Heli Nurmi on tähän julkaisuun sisältyvässä artikkelissaan kuvannut, miten sosiaalisen median ympäristöissä toimiminen voi tarjota tilaa mielikuvitukselle ja itsensä aidolle kehittämiselle. Virtuaalisissa sosiaalisen median yhteisöissä toiminen avaa luontevasti uusia uria ja näkökulmia tietovirran keskelle, mikäli kykenemme olemaan avoimia muutokselle. John Moravec (2009) on käyttänyt käsitettä ’knowmad’, jolla hän kuvaa juuri tämänkaltaista henkilöä, joka aktiivisesti liikkuu erilaisissa sosiaalisen median verkostoissa uteliaana, asioista selvää ottaen ja omia valintojaan tehden. Knowmad-uudiskäsitteen alkulähtökohtana Moravec on käyttänyt paimentolaista merkitsevää käsitettä ’nomad’. Knowmad merkitsee siten eräänlaista tiedon kiertolaista, joka hakee uudenlaisia virikkeitä, perehtyy uudenlaisiin osaamisyhteisöihin uteliaana, aktiivisena ja uutta luoden. Koulutuksen 3.0 näkökulmasta tämänkaltaiset näkemykset merkitsevät sitä, että oppilaitoksiiin ja oppilaitosverkostoihin liittyy itsenäisiä, aktiivisia ja yhteisöllisesti tietoa tuottavia ja sitä jakavia opiskelijoita, jotka etsivät omatoimisesti uutta tietoa ja uudenlaisia yhteistoimintaverkostoja. He ovat kykeneviä tekemään aktiivisia oppimiseensa liittyvä valintoja, ja heillä on vahva tunne oman oppimisensa omistajuudesta. He ovat myös valmiita yhteisölliseen resurssien ja mahdollisuuksien luomiseen ja tuottamiseen. Tämä merkitsee samalla sitä, että opiskelijat eivät niinkään osallistu koulutusohjelmiin, joissa on valmiiksi viimeistellyt opetussuunnitelmat vaan he suunnittelevat pitkälti omat opinto-ohjelmansa. Opiskelijat tekevät itse omia aktiivisia valintojaan opintojensa sisällön ja opiskelumenetelmien suhteen. (Keats & Schmidt 2007.) Yksittäisen opiskelijan opiskelu voi tapahtua useissa erilaisissa koulutusorganisaatioissa, lähiopetustilanteissa tai virtuaalisissa ympäristöissä sekä itseopiskeluna esimerkiksi digitaalisen oppisopimuksen (digital apprenticeships) avulla. Yksilöiden oppiminen voi hyvin tapahtua myös perinteisten oppilaitosinstituutioiden ulkopuolella, huomauttaa Keats (2007). Kun osaaminen voi olla hankittu hyvin erilaisissa ympäristöissä ja hyvin eri tavoin, nousee osaamisen arviointi Keatsin (2007) mukaan väistämättä keskeiseksi Koulutuksen 3.0 yhteydessä. Julkaisussamme Kiviniemi ja Kurkela ovat kiinnittäneet huomioita vastaavan
  • 7. kaltaisiin näkökohtiin ja esimerkiksi informaaleissa käytäntöyhteisöissä hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen merkitykseen. Opettajankoulutuksessa 3.0 opettajaopiskelija toimii omassa elämän- ja työympäristössään. Siinä ja siitä hän hakeutuu opettajankoulutusverkostoon. Oppimisessa korostuu sekä itseohjautuvuus että vertaisuus, jotka merkitsevät opettajankoulutuksessa sitä, että oppimis- ja kehittämistyöskentelyssä luotetaan olemassa opettajaopiskelijoihin vastuullisina toimijoina. Toisin sanoen kyse on opettajakontrollista luopumisesta. Opettajaopiskelija tuo opettajankoulutuksen verkostoon omat kysymyksensä ja kokemuksensa, ja verkosto vertaisasiantuntemuksella paljastaa hänelle uudentyyppisiä näköalojen oppimisen ja osaamisen kehittämiseen. Niiden pohjalta opettajaopiskelija jatkuvana prosessina itseorganisoi itselleen oppimis- ja kehittymissuunnitelman tai –tarinan ja työskentelee sen mukaisesti. Vaikka itseohjautuvuus ja oman oppimisen omistajuus korostuukin, opiskelija saa kuitenkin tukea omalle kehittämistyölleen sekä vertaisiltaan ja muilta kehittämisverkostossa työskenteleviltä että opettajankouluttajilta. Digitaalisen oppisopimuksen tai henkilökohtaisen oppimissuunnitelman suuntaamana opettajaopiskelijalla on mahdollisuus avartaa omaa kehittämisosaamistaan henkilökohtaisten oppimispolkujen kautta ja esimerkiksi informaaleissa käytäntöyhteisöissä toimien. Tämä taas merkitsee yhtenäisen opetussuunnitelman purkautumista. Käytännössä pedagogisen osaamisen kehittämisen sisällöt määrittyvät verkostossa, ne tuotetaan ja päivitetään yhteistoiminnallisesti. Toisaalta ammatillisen opettajan osaamiseen liittyvät osaamiskriteerit tulee tehdä verkostossa näkyviksi, mikä mahdollistaa samalla sekä aiemmin hankitun osaamisen että informaaleissa yhteisöissä hankitun osaamisen tunnistamisen. Oppimateriaalien ja oppimisen resurssien muotoutuminen verkostoyhteistyönä Koulutukselle 3.0 on ominaista lisääntyvä tukeutuminen vapaasti ja avoimesti saatavilla oleviin informaatio- ja tietoresursseihin. Web 2.0 - teknologian myötä Internetiin on kehittymässä jatkuvasti lisääntyvä määrä avoimia oppimateriaaleja, jotka ovat kaikkien hyödynnettävissä ja käytettävissä. Samalla Public Domain - ja Creative Commons -tyyppisten tekijänoikeuskäytäntöjen yleistyminen mahdollistaa, että tekijänoikeudelliset kysymykset eivät ole esteenä sisältöjen edelleen kehittämiseen ja muokkaamiseen. (Keats 2007; Keats & Scmidt 2007). Opiskelijat eivät siten ole ainoastaan oppimissisältöjen käyttäjiä vaan myös sisältöjen tuottajia ja edelleen kehittäjiä osana yhteisöllistä sisältöjen tuottajien verkostoa. (Keats 2007). Tieto ja oppimisen resurssit muotoutuvat sosiaalisessa verkostossa ja sosiaalisen verkoston yhteistyönä. Markku Kuivalahti ja Kari Kähkönen ovat julkaisussamme tarkastelleet erästä esimerkkitapausta, jossa ammatillisen opettajakorkeakoulun opiskelijaryhmä on tuottanut Wikipediaan aineistoa erilaisista
  • 8. opetusmenetelmistä ja pedagogisista malleista. Samalla opettajaopiskelijoiden tuottamat aineistot ovat Wikipedia-yhteisön edelleen kehitettävissä. Vastaava ajatuskulku on aikanaan liittynyt myös opettajakorkeakoulujen yhteisesti toteuttamaan Sisu-hankkeeseen, jossa tuotettiin oppimisaihioita, jotka olivat vapaasti eri opettajakorkeakoulujen hyödynnettävissä ja edelleen kehitettävissä. Jos oppimisresurssien kehittämistä hahmotetaan verkostomaisesti toimivan ammatillisen opettajankoulutuksen näkökulmasta, voidaan visioida että Opettajankoulutuksessa 3.0 informaatioresursseja käytetään, tuotetaan ja edelleen kehitetään avoimissa ammattipedagogisissa verkostoissa. Resursseja kehitetään yhteistyössä organisaatioiden rajojen yli ja yhdessä eri opettajakorkeakoulujen opettajaopiskelijoiden, opettajankouluttajien, ammatillisten oppilaitosten ja asioista kiinnostuneiden työelämän edustajien kanssa. Informaatioresurssit muotoutuvat jatkuvasti verkostoyhteistyön myötä organisaatiot ylittävissä verkostoissa. Opettajan rooli Keats ja Schmidt (2007) ja Moravec (2007) näkevät opettajan eräänlaisena yhteisöllisen tiedonmuodostuksen orkestroijana. Tämä merkitsee samalla uudenlaista näkemystä opettajan professiosta. Koska opettajat ovat yhtä valmistautumattomia kohtaamaan tulevaisuuden kuin opiskelijatkin, on parempi oppia tulevaisuuden kohtaamisen avaimet yhdessä, toteaa Moravec. Opettajan tulee nähdä itsensä yhteisöllisen tiedonmudostuksen, oppimisen ja verkostoyhteistyön tukihenkilönä, fasilitaattorina. Opettajankouluttaja voidaan tällaisessa viitekehyksessä nähdä tulevaisuudessa verkostofasilitaattorina, oppimisen ja osaamisen kehittämisen tukijana sekä oppimisen ja pedagogiikan asiantuntijana. Opettajankouluttaja mahdollistaa oppimisen ja osaamisen kehittämisen tarjoamalla verkostojen käyttöön sosiaalisen median erilaisia välineitä ja ympäristöjä sekä tukemalla ja innostamalla niissä toimimista. Hän myös osallistuu itse niihin verkkopaikkoihin ja –prosesseihin, joissa opettajaopiskelijat ja muut verkostossa työskentelevät itseorganisoituen työskentelevät. Tärkeä sosiaalisen median käyttötapa on myös opettajankouluttajien omat henkilökohtaiset ja yhteiset verkkofoorumit, joissa he jakavat pedagogista osaamistaan ja kehittävät pedagogisia näkemyksiä ja käytäntöjä. Viimeksi mainitussa roolissa opettajankouluttaja julkisesti ja avoimesti kehittää ja jakaa myös omaa osaamistansa. Teknologia henkilökohtaisen oppimisympäristön ja verkostoitumisen mahdollistajana Teknologisesssa kehityksessä Keats (2007) painottaa vahvasti oppimisympäristön henkilökohtaisuutta. Sosiaalinen media tarjoaa välineen henkilökohtaisen oppimisympäristön (PLE, Personal Learning Environment) rakentumiselle ja oppijan omassa hallinnassa olevien välineiden käytölle. Tämänkaltaisen oppimisympäristön avulla opiskelija voi samalla kontrolloida
  • 9. ja hallita omaa oppimistaan. Keats myös painottaa, että PLE-ympäristöt tarjoavat mahdollisuuden oppijoiden omaan oppimistavoitteiden asetteluun ja omaa oppimista koskevien päätösten tekemiseen. Keats käyttää pedagogiikan sijasta autogogiikan (autogogy) käsitettä kuvaamaan oppimista, jossa oppija itse tekee päätöksensä niin oppimisen tavoitteista, sen resursseista kuin oppimisen menetelmistäkin. Vaikka Keats korostaakin kuvatulla tavoin oppimisen itseohjautuvuutta, hän toisaalta painottaa verkostojen ja verkostoitumisen merkitystä oppimisessa. Keatsin mukaan voidaan ajatella, että erilaisissa verkostoissa toimiessaan verkostojen jäsenet pyrkivät samalla kehittämään ja vahvistamaan omaa osaamistaan; he ovat vuorovaikutuksessa keskenään tukeakseen omaa oppimistaan. Moravec (2009) korostaa samaan tapaan sosiaalisen median välineiden mahdollisuutta juuri verkostoyhteistyössä. Uudentyyppisen sosiaalisen teknologian hyödyntäminen mahdollistaa verkostoille uudentyyppisen mielikuvituksen, luovuuden ja innovaatioiden hyödyntämisen. Siksi "3.0 schools will need to rebuild themselves not on software, not on hardware, but on mindware", toteaa Moravec. Verkostot voivat myös toimia yhteisen päämäärän eteen hyvin erilaisissa fyysisissä konteksteissa, yksittäiset yhteisön jäsenet voivat osallistua uudenlaisten sosiaalisen median sovellusten avulla yhteisön työskentelyyn melkeinpä missä tahansa, Moravec korostaa. Opettajankoulutuksessa 3.0 tieto- ja viestintätekniikalla ei ole itseisarvoa, vaan erilaiset sovellukset tukevat opettajaverkostojen toimintaa ja yhteisöllistä ongelmanratkaisua, opettajaopiskelijoiden henkilökohtaisten oppimisympäristöjen rakentumista sekä autenttisissa ammatillisen oppimisen ja työelämän konteksteissa tapahtuvaa kehitystyötä. Erilaiset sosiaalisen median palvelut tarjoavat verkostolle vuorovaikutteisia työvälineitä, joiden avulla autenttisiin tilanteisiin ja paikkoihin liittyviä kokemuksia voidaan dokumentoida, välittää ja jakaa myös opettajankoulutuksen verkostolle. Tieto- ja viestintätekniikan avulla oppimisesta tulee sosiaalista. Sosiaalisen median työvälineet mahdollistavat verkostolle vuorovaikutteisen kokemusten jakamisen, jossa kokemuksia, opittua ja kehittämisen kohteita voidaan arvioida yhdessä toisten samassa tilanteessa olevien kanssa. Toimintaverkoston jäsentävä ja koossapitävä oppimisympäristö on verkossa. Todelliset ammatillisen oppimisen, työssäoppimisen, harjoittelupaikkojen ja työelämän toimintaympäristöt voidaan nähdä verkoston jäsenten ensisijaisina oppimisympäristöinä, ammatillisen oppimisen ja osaamisen kehittämisen konteksteina. Opettajankouluttajat ja opettajaopiskelijat eivät työskentele opettajan työhuoneessaan, vaan oppiminen ja opettaminen tapahtuvat autenttisissa paikoissa ja työelämän ympäristöissä. Autenttisuuden myötä erilaisten mobiilien työvälineiden käyttö korostuu. Sekä opettajaopiskelijat että opettajankouluttajat välittävät yhteiselle verkostolleen informaatiota ja sisältöjä autenttisista tilanteista ja paikoista. Vaikka verkoston jäsenet voivat fyysisesti olla etäälläkin toisistaan, kuten
  • 10. Laitinen-Väänäsen, Pirttiahon ja Hopian tässä julkaisussa oleva artikkeli osoittaa, mahdollistaa mobiili teknologia yhteisöllisen kokemusten jakamisen. Opettajaopiskelijat ja opettajankouluttajat dokumentoivat näkemäänsä, kuulemaansa ja kokemaansa sekä myös reflektoivat sitä mobiilien välineiden avulla. Opettajankoulutus 3.0 on jo täällä? Olemme artikkelissamme hahmottaneet kuvaa Opettajankoulutuksesta 3.0, joka astuu ulos opettajankoulutusyksiköistä ja rakentuu yhteistyönä oppijoiden, ammatillisten oppilaitosten, työelämän ja kouluttajien verkostoissa. Opettajankoulutuksessa 3.0 monipuolisella tieto- ja viestintätekniikan sekä sosiaalisen median hyödyntämisellä on oma keskeinen roolinsa, mutta siitä huolimatta teknologiset sovellukset ovat vain välineitä verkostotoiminnan edistämiseen. Opettajankoulutuksen 3.0 merkitys rakentuu siitä, miten se kykenee palvelemaan verkostokumppaneitaan ammattipedagogisen kehittämistoiminnan innovatiivisena yhteistyökumppanina. Sinänsä Koulutus 3.0:n käsite ei näytä rakentavan täysin uudentyyppistä näkynää tulevaisuuden haasteisiin. Puhutaan sitten Koulutus 3.0:n, e- Oppiminen 2.0:n, sosiaalisen median, konnektivismin, (virtuaalisten) käytäntöyhteisöjen, verkostokoulun tai hajautetun asiantuntijuuden käsittein, keskeiseksi koulutuksen ja oppilaitosten kehittämishaasteeksi näyttää muodostuvan verkostoitumisen ja yhteistyö yli perinteisten oppilaitosrajojen. Tämän kaltaiselle verkostotoiminnalle erilaiset omaehtoisesti, itseorganisoituen muotoutuneet ja muotoutuvat epäviralliset asiantuntijayhteisöt ja vertaisverkostot näyttävät avaavan uuden tyyppisiä mahdollisuuksia. Ajassamme näyttää tällä hetkellä ilmenevän yleisemminkin koulutuksen ja perinteisten koulutusorganisaatioiden tulevaisuuteen liittyvää pohdintaa. Esimerkiksi Salminen, Suoranta ja Vadén (2010) ovat tarkastelleet yliopiston kehitystä ja sen erilaisia tulevaisuuden kuvia. He esittävät pamflettimaisessa verkkojulkaisussaan Tuleva yliopisto tulevaisuuden yliopiston olevan läsnä jo nyt. Monien kärjistävienkin yliopistokuvien joukosta tiettyjä samankaltaisuuksia tässä artikkelissa hahmottelemaamme Opettajankoulutus- 3.0 –näkemykseen omaavat esimerkiksi Lokavidya- yliopisto (emt., 2-3), elämän, taidon, lihan yliopisto (emt., 14), dialogiyliopisto (emt., 30) ja wikiyliopisto (emt., 47-49). Ensin mainitussa yliopiston toiminta nähdään elämäntapana, jossa kehittämistyö ja tutkimustieto palvelee lähiyhteisöä, elämän, taidon ja lihan yliopistossa puolestaan keinotekoiset raja-aidat tieteen, taiteen ja elämän välillä kaadetaan. Dialogiyliopistossa opettajat ja opiskelijat päättävät tiedon sisällön yhdessä. Viimeksi mainitussa vuorovaikutus ja tiedon tuottaminen tapahtuu avoimissa vertaisryhmissä suljettujen järjestelmien ulkopuolella. Salmisen, Suorannan ja Vadénin mukaan tämänkaltaiset tulevaisuudenkuvat toteutuvat jo sekä olemassa olevien oppilaitosten sisällä että ihmisten
  • 11. omissa oppimisaloitteissa ja -teoissa. Ne eivät ole valtavirtaa, mutta kuitenkin aihioita, joissa tulevaisuus tekeytyy paraikaa. ”Yliopistovallankumous on jo tapahtunut, uusia yliopistoja putkahtelee kuin sieniä sateella. Tulevien yliopistojen aika on tullut: ei vielä on nyt. .. Kyse ei ole utopiasta. Suomessa on x kansanopistoa, y lukupiiriä, z nettiyhteisöä, m autotallipajaa, k terapiaryhmää, h vallattua taloa. Vähimmillään tarvitaan ihmisiä, kynä ja paperia. Tuusulassa on Platonin akatemia lukiolaisille, Orivedellä kirjoittajakoulu, Helsingissä kriittinen korkeakoulu, ekoyhteisöillä kestävän elämäntavan kiertokoulu. Elämän yliopistoksi kutsuttu tapahtumasarja kaikkine osallistujineen on käynnissä, koko ajan. Tulevilla yliopistoilla on jo sijansa; ne pitää tunnistaa ja tunnustaa.” (Salminen, Suoranta & Vaden 2010,1.) Tämän käsissäsi olevan julkaisun artikkelit voidaan ymmärtää ammatillisen oppimisen ja opettajankoulutuksen alkioiksi, joissa jo on kehkeytymässä se Opettajankoulutus 3.0, jota olemme artikkelissamme hahmottaneet. Samalla tavoin voimme ajatella, että yleisemminkin ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen työelämälähtöinen koulutus sekä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta omaavat parhaimmillaan tälläkin hetkellä monia verkostomaisen toimintakulttuurin piirteitä. Tulevaisuuden ammatillisen opettajan ja opettajankouluttajan tulee kyetä joustavaan yhteistyöhön erilaisten opetus-, työ- ja yrityselämän partnereiden kanssa, mahdollisesti myös kansainvälisten yhteistyöverkostojen kanssa. Erilaisten hankkeiden määrän lisääntyessä opettajien tulee kyetä liittymään mukaan uusiin toimintaverkostoihin ja kyetä toimimaan verkostojen osarakentajana hyvin monia erilaisia tahoja edustavien yhteistyökumppaneiden kanssa. Tällaisessa toiminnassa haasteena on paitsi yksittäisten opettajien toiminta, myös se, miten koulutusorganisaatioiden toimintarakenteet kykenevät taipumaan uudentyyppiseen, verkostomaiseen toimintakulttuuriin. Seppo Helakorpi (2005; 2008; 2010) on lukuisissa julkaisuissaan ja myös tämän julkaisumme artikkelissa kuvannut hajautettuun verkostoideologiaan perustuvaa koulutusta ja siihen liittyviä haasteita. Verkostomainen, avoin toimintatapa merkitsee hänen mukaansa selkeää muutosta organisaatioiden rakenteisiin ja toimintakulttuuriin. Voimme hyvin yhtyä Helakorven käsitykseen siitä, että hajautettu ja verkostoideologiaan perustuva koulutus on ottamassa vasta ensi askeleitaan. Tämän kaltaisen verkostomaisen toiminnan vaateet tulevat ammatillisessa koulutuksessa ja ammatillisessa opettajankoulutuksessa kuitenkin jatkuvasti lisääntymään. Oletamme mm. Keatsin, John Moravecin ja Seppo Helakorven tapaan yhteiskunnan muuttuvan yhä enemmän suuntaan, jossa innovaatiotoiminta perustuu verkostoituvaan (ja toisinaan myös vapaasti verkostoituvaan) toimintakulttuuriin. Tämä heijastuu paitsi työ- ja yritystoimintaan myös koulutukseen. Tällä hetkellä myös koulutuspoliittiset ratkaisut ovat asettamassa omia verkostotoiminnan haasteitaan ammatilliselle koulutukselle. Esimerkiksi ammattiopistostrategia (Ammatillisen 2009), korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen toimenpideohjelma (Korkeakoulujen 2008) ja myös ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistus (AKKU 2009) asettavat koulutusorganisaatioiden rakenteellisen kehittämisen myötä uudenlaisia paineita verkostotoiminnalle. Verkostofasilitaattorin roolille näyttäisi ammatillisen koulutuksen kentässä olevan siis tilausta.
  • 12. Olemme hahmotelleet artikkelissamme opettajankoulutuksen ja opettajankouluttajien roolia tulevaisuuden verkostofasilitaattoreina sekä ammattipedagogiikan ja ammatillisen osaamisen kehittämisen tukijoina. Opettajankoulutuksen tulevaisuusnäyn realistisuutta voidaan arvioida asettamalla sen rinnalle vastakkainen vaihtoehto. Silloin puhutaan opettajankoulutuksesta, jossa oppiminen ei tapahdu verkostoissa eikä autenttisissa ympäristöissä, jossa itseohjautuminen ei ole keskiössä, jossa ei ole jaettuja ja yhteisiä resursseja, jossa teknologialla ei ole juurikaan merkitystä ja jossa opettajankouluttaja on hallitseva keskusauktoriteetti. Tällaisen vertailun kautta opettajankoulutuksen suunta lienee selkeästi näkyvissä. Lähteet AKKU 2009. Ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistus 2009. AKKU- johtoryhmän toimenpide-ehdotukset (toinen väliraportti). Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2009:11. Ammatillisen 2009. Ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkon kokoamisen vauhdittamishanke – Opetusministeriön suositukset järjestäjäverkon kehittämiseksi. OPM:n kirje (5/500/2009) 2.4.2009 ammatillisen koulutuksen järjestäjille. Saatavilla: http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/ammatillinen_koulutus/ lomakkeet_ja_paeaetoekset/asiakirjat/jarjestajaverkko_suositukset_020409.pdf Luettu 31.1.2010. Downes, S. 2005. E-Learning 2.0. eLearn Magazine, October 17, 2005. Saatavilla: http://www.elearnmag.org/subpage.cfm?section=articles&article=29-1 Luettu 25.1.2010 Helakorpi, S. 2005. Kohti verkostoituvaa ja verkottuvaa koulutusta. Hämeen ammattikorkeakoulu. Ammatillisen opettajakorkeakoulun julkaisuja 9/2005. Helakorpi, S. 2008. Globaalit muutokset ja koulutus – alueelliseen verkostokoulutukseen. Teoksessa S. Helakorpi (toim.) Postmoderni ammattikasvatus – haasteena ubiikkiyhteiskunta. Hämeen ammattikorkeakoulu. Ammatillisen opettajakorkeakoulun julkaisuja 1/2008, 47-63. Helakorpi, S. 2010. Oppilaitosverkostot alueellisen innovaatiotoiminnan edistäjinä. Artikkeli tässä julkaisussa. Keats, D. 2007. Challenges for Quality Assurance in an Education 3.0 world. Paper presented in Third Global Forum on International Quality Assurance, Accreditation and the Recognition of Qualifications in Higher Education. Dar es Salaam, Tanzania 13-14 September 2007. Saatavilla: http://www.dkeats.com/usrfiles/users/1563080430/Papers/ paper-0.2.pdf Luettu 15.1.2009. Keats, D. & Schmidt, J.P. 2007. The genesis and emergence of Education 3.0 in higher education and its potential for Africa. First Monday 12, (3 — 5). Saatavilla: http://firstmonday.org/htbin/cgiwrap/bin/ojs/index.php/fm/article/view/1625/1540 Luettu: 15.1.2010. Kiviniemi, K. & Kurkela, L. 2010. Sosiaalinen media informaalissa ja formaalissa oppimisessa. Artikkeli tässä julkaisussa. Korkeakoulujen 2008. Korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen suuntaviivat vuosille 2008–2011. Opetusministeriön muistio 7.3.2008. Saatavissa: http://www.minedu.fi/export/
  • 13. sites/default/OPM/Koulutus/artikkelit/Korkeakoulujen_rakenteellinen_kehittaminen/liitteet/ KK_rak._kehitt._suuntaviivat_muistio.pdf Luettu: 31.1.2010. Kuivalahti, M. & Kählönen, K. 2010. Oppimisen menetelmät tuikkivat tähtitaivaalla. Artikkeli tässä julkaisussa. Laitinen-Väänänen, S., Pirttiaho, P. Hopia, H.2010. Ammattikorkeakoulun työharjoittelun mobiiliohjausta kehittämässä. Artikkeli tässä julkaisussa. Moravec, J. 2009. Design of Education 3.0. Education Futures –blogi. Saatavilla: http://www.educationfutures.com/2009/04/19/designing-education-30/ Luettu 15.1.2009. Nurmi, H. 2010. Onko virtuaalimaailmassa helpompi muuttua kuin tavallisessa? Artikkeli tässä julkaisussa. Salminen, A., Suoranta, J. & Vadén, T. 2010. Tuleva yliopisto. e-kirja. Tampere: Osuuskunta Rohkean reunaan. Saatavilla: http://tampub.uta.fi/tup/978-951-44-8004-1.pdf Luettu 29.1.2010 :::::::::::::: Jutun luonne (ideointia): 1. Tulevaisuusskenaario(t) 2. Miten tulevaisuutta kohti mennään? 3. Tässä opettajankoulutuksen hetkessä - ensimmäiset askeleet ja ... miten niitä on lähestytty kirjan muissa artikkeleissa. Yhteiskunta 3.0 (Moravec) Luonnehdinta Opettajankoulutus 3.0 Toteutetaan kontakti- ja verkkotapaamisissa avoimia sessioita, joihin vaan lähdetään mukaan. Myös toiminnallisia toteutuksia - piirtäminen, liike jne. Monimuotoinen teleologinen Voidaan sopia jokin aihe ja Perustavat suhteet luominen tarvittaessa opekouluttaja fasilitoi. Opettaja-opiskelija suhteiden määrittäminen vertaissuhteiksi ops- tarinassa. intentionaalinen, Itseohjautuvat ops- Vallan järjestyminen itseorganisoituva rakenteet???. Itseohjautuvien
  • 14. tilojen luominen ja ylläpitäminen? (Ammatillisen) opettajuuden sisältöjen rakentuminen synergeettinen/synergia siten, että ne ovat osien keskinäissuhteet ...toisiaan tehostavat/tukevat synergiassa toistensa kanssa. Mitä olisivat synergiset toimijasuhteet? Ohjauksen estetiikka. maailmankuva design (esteettinen?) Opettajuus designina? antikausaalinen ops? syy-seuraus-suhteet antikausaalinen ... ei suoria Oppiminen-osaaminen (kausaalisuus) syy-seuraus-suhteita antikausaalisesti? oppimiskäsitysten purku, osaamiskäsitysten purku, ihmis- ja muutosprosessi luova hajottaminen todellisuuskäsitysten purku, opettamiskäsitysten purku .... ammatillisen oppimisen/ osaamisen kontekstit. todellisuus kontekstuaalinen Autenttisen paikat oppia ja osata. Autenttinen paikka on aina samalla myös globalisoitunut (siis on jo globaali ennen paikka globalisoitunut määrittämistään, löytämistään). Mitä merkitsee ...? Koulutus 3.0 (Moravec) Luonnehdinta Opettajankoulutus 3.0 ohjausosaaminen, verkosto- sosiaalisesti rakentuntutta ja ja yhteisöosaaminen, TKI- kontektuaalisesti osaaminen jne. työstetään Merkitys on ... uudelleenkeksittyä/ (uudelleen)auki ja uusiksi muodostettua yhdessä opiskelijoiden ja opettajien kanssa. ICT ja sen käyttö on kaikkialla (ympäröivä Teknologia on ... luonnollinen osa digitaalinen universumi) opettajankoulutusta opettajalta-opiskelijalle, opiskelijalta-opiskelijalle, Miten opettajankoulutustilat Opetus tapahtuu ... opiskelijalta-opettajalle, ja -prosessit avataan ... ihmisiltä-teknologialle- ihmisille (yhteiskonstruointi)
  • 15. kaikkialla (läpikotaisin Ne autenttiset paikat, mitä yhteiskuntaan uponneina: Koulut sijaitsevat ... ne olisivatkaan kahviloissa, keilahalleissa, opettajankoulutukselle? työpaikoilla jne.) Opettajankoulutus on myös Oppimispaikka kuten Vanhemmille koulu on ... työelämän oppimispaikka; oppilaille yksityiselämän oppimispaikka kaikkiallisen opettajuuden Opettajat ovat ... Jokainen, kaikkialla aukikirjoittaminen ... Ovat edullisesti saatavilla ja IT-palveluiden roolin ja Hardware ja software niitä käytetään toimintatapojen koulussa ... tarkoituksenmukaisesti uudistaminen. Elinkeinoelämä näkee Kanssatyöntekijöinä tai Miten opettajankoulutus voi valmistuvat/valmistuneet yrittäjinä tukea tätä? Määreitä antava tekijä/millainen on Opettajankoulutus 3.0 Opetuksen ja oppimisen painopiste Sosiaalinen media sosiaalisessa mediassa (AHOT) Sisällöt välittyvät ja muodostuvat osallistujien (opettajat, opiskelijat) autenttisista tilanteista ja paikoissa. Siis Mobiilius ihmiset liikkuvat sekä dokumentoivat näkemäänsä, kuulemaansa ja kokemaansa, ja myös reflektoivat sitä mobiilien välineiden avulla Suljetut opettajankoulutusyksiköt ohenevat ja häviävät ja opettajankoulutustusta tuotetaan opettajien, työelämän ja Verkostoituminen opiskelijoiden verkostoissa. Opettajankoulutuksen yksi tehtävä on verkostojen luominen ja ylläpitäminen. On verkosto, jolla on fyysisiä paikkoja, jonne voi Helsingissä, Hämeenlinnassa, Tampereella, Jyväskylässä ja Oulussa Opettajankoulutusinstituutio (rooli, ollessaan mennä tekemään jotain luonne...) (opettajankoulutusta) ja tapaamaan kollegoja. Varsinaisesti opettajankoulutus sijaitsee verkon avulla kokonaistuvassa verkostossa. Oppija. Oppimisympäristöjen hahmottaja, luoja ja ylläpitäjä. Sisällöntuottaja Opettajan(kouluttajan) rooli (kollektiivisesti verkostossa). Fasilitaattori. Kokenut, mutta nöyrä mentori (asiantuntija). Itseohjautuvuudessaan vahvistuva. Oppijan/opettajaopiskelijan rooli Vertainen. Tietämätön ja taitamaton.
  • 16. On ensisijaisesti sosiaalinen. Kontaktiympäristöt ovat kohtaavan vuorovaikutteisia tapaamisia, jossa olla Oppimisympäristön luonne yhdessä toisten samanlaisten kanssa. Jäsentävä ja koossapitävä oppimisympäristö on verkossa. Todelliset toimintaympäristöt ovat primaareja oppimisympäristöjä. Ja tässä mun tekstipohja (Pekka) Opettajankoulutus 3.0 Opettajankoulutus 3.0 on yksi vastaus koulutushaasteisiin, jotka painottavat oppilaitosrajojen murtamista sekä avointa oppimista ja osaamisen kehittämistä autenttisissa ympäristöissä. Opettajankoulutus 3.0 merkitsee informaatio- ja kommunikaatioteknologian hyödyntämiseen perustuvaa työskentelyä, erityisesti sosiaalisen median rakentumista oppimisen työkaluksi ja ympäristöksi. Tulevaisuuden opettajankoulutuksessa on olennaista myös oppijoiden ja opettajien liikkumiseen tukeutuva toiminta, jossa mobiilivälineiden ja verkkoympäristöjen saumaton yhteennivoutuminen on keskeistä. Opettajankoulutus 3.0 astuu ulos opettajankoulutusyksiköistä ja se rakentuu oppijoiden, työelämän ja kouluttajien verkostoissa. Viimeksi mainitut käytännöissä usein liukuvat toisikseen. Sosiaalinen media Sosiaalisen median hyödyntäminen opettajankoulutuksessa suuntaa opetustaitojen ja –tietämisen oppimisen opettajaopiskelijoiden vastuulle niin yksilöinä kuin vertaisryhminäkin. Opettajankouluttaja mahdollistaa oppimista tarjoamalla sosiaalisen median erilaisia välineitä ja ympäristöjä sekä tukemalla ja innostamalla niissä toimimista. Hän myös osallistuu itse niihin verkkopaikkoihin ja –prosesseihin, joissa opettajaopiskelijat itseorganisoituen työskentelevät. Tärkeä sosiaalisen median käyttötapa on myös opettajankouluttajien omat henkilökohtaiset ja yhteiset verkkofoorumit, joissa he jakavat pedagogista osaamistaan ja kehittävät pedagogisia näkemyksiä ja käytäntöjä. Mobiili toiminta Sosiaalisen median käyttö liittyy mobiileihin työkaluihin. Opettajankouluttajat ja opettajaopiskelijat eivät enää jättäydy kammioihinsa, vaan he molemmat ovat luonnollisessa liikeessä. Oppiminen ja opettaminen tapahtuu autenttisissa paikoissa, joita ennen kaikkea ovat todelliset työ- ja elämispaikat. Tulevaisuudessa niitä ovat myös yhä enemmän ihmisten itsensä organisoimat tapahtumat, jotka toteutuvat sekä verkossa että fyysis-sosiaalisissa paikoissa. Näihin tapahtumiin osallistutaan livetoiminnan rinnalla mobiileilla työkaluilla sieltä, missä opettajankouluttajat ja opettajaopiskelijat kulloinkin ovat. Tämä osallistuminen tapahtuu sekä jatkuvana, ikään kuin haihtuvana, mutta jotenkin mieleen jäävänä virtana että sovittuihin verkkopaikkoihin tallentuvana sisältönä, jota voi hyödyntää jälkikäteen. Opettajankouluttajat ja opettajaopiskelijat organisoivat myös yhdessä työpajoja, seminaareja ja konferensseja (tai miksi niitä nyt sitten kutsutaankaan), jotka toteutetaan lähitapaamisina, mutta myös siten, että niihin voi etäosallistua.
  • 17. Verkostot Opettajankoulutus 3.0:n organisoitumisrakenne kehkeytyy verkostoissa. Niille on ominaista suhteellinen pysyvyys, mikä merkitsee kuitenkin sitä, että niissä tapahtuu koko ajan itseorganisoituvaa muuttumista. Jos ajatellaan Suomen ammatillista opettajankoulutusta, niin opettajankoulutusyksiköt muuntuvat vähitellen alueellisiksi resursseiksi, joilla tuetaan, ylläpidetään ja kehitetään ammatillisen oppimisen pedagogisia verkostoja. Suomi on tässä visiossa yksi iso verkostojen kokonaisuus, jossa opettajaopiskelijat, opettajankouluttajat, elinkeinoelämä ja julkinen hallinto kohtaavat ja kehittävät ammatillista toimintaa. Tämä kansallinen verkosto avautuu myös kansainvälisiin verkostoihin esimerkiksi yhteisissä kehittämistapahtumissa sekä työtoiminnan laajentuessa yli kansallisten rajojen. Vertaisuus ja yhteistoiminta Kun sosiaalinen media, mobiili toiminta ja verkostoissa työskentely suunnataan tarkentuvaksi tekemiseksi, täytyy puhua itseohjautumisesta ja vertaisuudesta sekä yhdessätuottamisesta ja avoimesta etä- ja lähikontaktitapaamisesta. Itseohjautuminen ja vertaisuus merkitsevät opettajankoulutuksessa sitä, että oppimis- ja kehittämistyöskentelyssä luotetaan olemassa oleviin ihmisiin vastuullisina toimijoina. Toisin sanoen kyse on opettajakontrollista luopumisesta. Opettajaopiskelijat ovat itseohjautuvia ja vertaisia paitsi keskenään myös opettajankouluttajien kanssa. Yhdessätuottaminen ja avoimet tapaamiset taas merkitsevät sitä, että kaikki opittavat aiheet ovat ennaltamäärittelemättömiä joksikin. Ne ovat avoimia kysymyksiä, jotka uudelleen hahmotetaan yhdessä opettajaopiskelijoiden ja opettajankouluttajien kanssa. Näitä yhdessäavattavia ja –hahmotettavia aiheita voivat olla esimerkiksi ohjausosaaminen, verkosto- ja yhteisöosaaminen sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen. Yhdessä tuottaminen avoimissa tapaamisissa vaatii taitoa mahdollistaa sellaiset mentaalis- sosiaaliset, fyysiset ja virtuaaliset tilat, jotka tuottavat avointa yhteistoimintaa. Tässä opettajankouluttajien ammattitaidolla on keskeinen merkitys. Opetussuunnitelma 3.0 Opettajankoulutus 3.0:ssa ei opeteta. Siinä opitaan taitoja ja kyvykkyyttä. Tämä taas merkitsee opetussuunnitelmien purkamista. Tämä tarkoittaa sitä, että opetussuunnitelma- sisällöt on kaikessa ja kaikkialla, ja ne uudelleen tuotetaan ja päivitetään yhteistoiminnallisesti. Toisaalta opetussuunnitelmat ovat tarinoita, esimerkiksi blogikertomuksia siitä, miten erilaisia sisältöjä on työstetty taidoiksi, osaamiseksi ja kyvykkyyksiksi. Opettajankoulutus 3.0:n opetussuunnitelma voinee myös olla jonkinlainen kehikko, jossa tarinat ja akuutit päivitykset kehkeytyvät? Kaikki pähkinänkuoressa Tulevaisuudessa opettajankoulutus tapahtuu verkostossa (tai verkostojen verkostossa, kun kaikki opettajankoulutukset, työelämä ja tavalliset ihmiset löytävät toisensa). Verkostolla on fyysisiä solmuja eri puolella Suomea (ja koko maailmaa) olevissa paikoissa. Ne eivät
  • 18. ole koulutusyksikköjä, vaan kokoomapisteitä, joissa verkostotoimijat voivat organisoida verkkokytkettyjä livetapahtumia. Opettajankouluttaja on tulevaisuudessa verkostofasilitaattori, oppimisen ja osaamisen kehittämisen tukija sekä oppimisen ja pedagogiikan asiantuntija. Viimeksi mainitussa roolissa hän julkisesti kehittää ja jakaa omaa osaamistansa. Opettajaopiskelija 3.0 toimii omassa elämän- ja työympäristössään. Siinä ja siitä hän hakeutuu opettajankoulutusverkostoon. Hän tuo verkostoon omat kysymyksensä ja kokemuksensa, ja verkosto vertaisasiantuntemuksella paljastaa hänelle oppimisen ja osaamisen kehittämisen perspektiivit. Niiden pohjalta opettajaopiskelija jatkuvan prosessina itseorganisoi itselleen oppimis- ja kehittymissuunnitelman tai –tarinan ja sen toteuttamisen. Kun opettajaopiskelija arvioi olevansa valmis opettajaksi, hän esittelee verkostolle opettajaksi pätevöittävän tuotoksensa (joka voi olla sisältö, aktiviteetti, suunnitelma, ja jonka esitystapa voi olla hyvin monimuotoinen) ja verkosto luomiensa ja päivittämiensä arviointikriteerien perusteella vertaisarvioi tuotoksen ja vahvistaa pätevyyden tai haastaa opettajaopiskelijan jatkotyöskentelyyn. Opettamis-, oppimis- ja osaamiskäsitysten purkaminen. Tilaa opiskelijoiden itseohjautuvuudelle, "autogogialle". ***** Keats (PI tulkiten) Koulutuksen ja opetuksen kolme sukupolvea Opetus 1.0 - pääasiassa yksisuuntainen prosessi opettajalta opiskelijalle, - muistiinpanoja, monisteita, oppikirjoja, videoita ja www-aineistoja, - opoiskelijat ovat informaation (ja tiedon) kuluttajia. Opetus 2.0 - perinteisen opetuksen laajentaminen ja kehittäminen web 2.0 teknologioilla, - blogit, wikit, podcastit, sosiaaliset kirjanmerkit jne. Käytössä, mutta ympäristöt ja tilanteet, joissa niitä käytetään, ovat pitkälti samanlaiset kuin 1.0:ssa, - oppimis- ja opetusprosessi itsessään ei ole olennaisesti muuttunut, vaikka se olisikin mahdollista. Opetus 3.0 - luonnehtii rikas erioppilaitosten ja erilaisten toimintakulttuurien välinen yhteistoiminta, jonka sisällä oppijoilla on keskeinen rooli tiedon luojina ja jakajina, - verkostoitumisella ja yhteisellä hyödyllä tärkeä merkitys, - tuotosten, ihmisten ja prosessien erottelu on epäolennaista, samoin paikka- ja aikaerottelut, - koulutuspolitiikalla ja –strategioilla tähdätään yli-institutionaalisesti välittömien ja olemassa olevien haasteiden ja mahdollisuuksien kohtaamiseen.
  • 19. Opettajankoulutus 3.0 on yksi vastaus koulutushaasteisiin, jotka painottavat oppilaitosrajojen murtamista sekä avointa oppimista ja osaamisen kehittämistä autenttisissa ympäristöissä. Opettajankoulutus 3.0 merkitsee informaatio- ja kommunikaatioteknologian hyödyntämiseen perustuvaa työskentelyä, erityisesti sosiaalisen median rakentumista oppimisen työkaluksi ja ympäristöksi. Tulevaisuuden opettajankoulutuksessa on olennaista myös oppijoiden ja opettajien liikkumiseen tukeutuva toiminta, jossa mobiilivälineiden ja verkkoympäristöjen saumaton yhteennivoutuminen on keskeistä. Opettajankoulutus 3.0 astuu ulos opettajankoulutusyksiköistä ja se rakentuu oppijoiden, työelämän ja kouluttajien verkostoissa. Viimeksi mainitut käytännöissä usein liukuvat toisikseen. v Koulutuksen ja opetuksen kolme sukupolvea Opetus 1.0 - pääasiassa yksisuuntainen prosessi opettajalta opiskelijalle, - muistiinpanoja, monisteita, oppikirjoja, videoita ja www-aineistoja, - opoiskelijat ovat informaation (ja tiedon) kuluttajia. Opetus 2.0 - perinteisen opetuksen laajentaminen ja kehittäminen web 2.0 teknologioilla, - blogit, wikit, podcastit, sosiaaliset kirjanmerkit jne. Käytössä, mutta ympäristöt ja tilanteet, joissa niitä käytetään, ovat pitkälti samanlaiset kuin 1.0:ssa, - oppimis- ja opetusprosessi itsessään ei ole olennaisesti muuttunut, vaikka se olisikin mahdollista. Opetus 3.0 - luonnehtii rikas erioppilaitosten ja erilaisten toimintakulttuurien välinen yhteistoiminta, jonka sisällä oppijoilla on keskeinen rooli tiedon luojina ja jakajina, - verkostoitumisella ja yhteisellä hyödyllä tärkeä merkitys, - tuotosten, ihmisten ja prosessien erottelu on epäolennaista, samoin paikka- ja aikaerottelut, - koulutuspolitiikalla ja –strategioilla tähdätään yli-institutionaalisesti välittömien ja olemassa olevien haasteiden ja mahdollisuuksien kohtaamiseen. Kohti opettajankoulutusta 3.0 c 2. Miten tulevaisuutta kohti mennään? 3. Tässä opettajankoulutuksen hetkessä - ensimmäiset askeleet ja ... miten niitä on lähestytty kirjan muissa artikkeleissa. '''********************************************************
  • 20. Kohti ammatillista opettajankoulutusta 3.0 Artikkelissa jäsennetään skenaariota siitä, millaista tulevaisuutta kohden ammatillinen koulutus ja erityisesti ammatillinen opettajankoulutus on menossa. Tarkastelun viitekehyksenä käytetään Derek Keatsin ja John Moravecin hahmottelemaa käsitettä Koulutus 3.0 (Education 3.0). Koulutus 3.0 -käsitteen yhteydessä on painotettu, miten perinteisten kouluinstituutioiden rajat ovat yhteiskunnallisen ja teknologisen kehityksen sekä verkostomaisen toimintakulttuurin myötä murtumassa. Koulutukseen osallistuminen nähdään luonteeltaan hajautettuna, eikä oppiminen ja opiskelu välttämättä ole sidoksissa tietyn oppilaitoksen toimintaan. Toisaalta oppilaitosten tulisi kyetä osoittamaan uudenlaista, innovatiivista johtajuutta niissä yhteisöissä, joita ne palvelevat. Koulutusorganisaatioiden tulisi kyetä muuntumaan innovaatio- ja kehittämiskeskuksiksi, joissa kokeillaan uudenlaisia teknologisia sovelluksia, pedagogisia ja verkostomaiseen toimintaan liittyviä ratkaisuja. Artikkelissa tarkastellaan, miten ammatillinen opettajankoulutus voisi osaltaan organisoitua tämänkaltaisessa Koulutus 3.0:n ajassa. Millainen rooli ammatillisella opettajankoulutuksella 3.0 on verkostoituvassa toimintakulttuurissa, joka painottaa oppilaitosrajojen murtamista, avointa oppimista ja innovatiivista osaamisen kehittämistä autenttisissa ympäristöissä. Koulutus 3.0 ja innovatiivisen verkostotoiminnan haaste Tässä julkaisumme loppuartikkelissa hahmottelemme skenaariota siitä, millaista tulevaisuutta kohden olemme ammatillisessa koulutuksessa ja erityisesti ammatillisessa opettajankoulutuksessa menossa. Tarkastelun virikkeenä hyödynnämme mm. Derek Keatsin (Keats 2007; Keats & Schmidt 2007) ja John Moravecin (2009) esityksiä, joissa he ovat hahmotelleet teknologisen ja yhteiskunnallisen muutoksen merkitystä koulutukselle ns. Koulutus 3.0 (Education 3.0) käsitteen avulla. Tarkastelussa pyrimme myös linkittämään tässä julkaisussa esiteltyjen artikkeleiden sisältöjä Keatsin ja Moravecin näkemyksiin Koulutus 3.0:n sisällöistä. Koulutus 3.0:n (Education 3.0) käsitteen on ensimmäisenä ottanut käyttöönsä Derek Keats. Keats itse on kertonut hyödyntäneensä käsitteen kehittelyssään mm. eräitä Downesin ja mm. hänen käsitteeseensä e-Learning 2.0 liittyviä näkökohtia (Downes 2005). Keats tuo esille jäsentelyssään koulutuksen kolme eri sukupolvea, joista hän käyttää jäsentelevinä käsitteinä Koulutus 1.0, 2.0 sekä 3.0 (taulukko x). Ensimmäinen sukupolven koulutuskulttuurilla Keats viittaa koulutukseen, jolle on ominaista tiedon välittämisen yksisuuntaisuus. Koultusorganisaatiot ja opettajat nähdään tällöin tiedon haltijoina ja opiskelijat informaation kuluttajina ja omaksujina. Kun web 2.0 teknologioiden käyttö on laajentunut, on myös koulutuksessa on laajemmin otettu
  • 21. käyttöön esimerkiksi blogeja, wikejä ja muita sosiaalisen median työvälineitä. Keats on kuitenkin laittanut merkillä, että koulutuskäytössä sosiaalisen median välineitä hyödynnetään kuitenkin usein varsin perinteisin tavoin. Kehitysvaiheesta, jossa opetuksen ja oppimisen prosessit eivät ole välttämättä juurikaan muuttuneet, vaikka perinteisen opetuksen käytäntöjä toteutetaan nyt sosiaalista mediaa hyödyntäen, Keats käyttää käsitettä Koulutus 2.0. (Keats 2007; Keats & Schmidt 2007) Koulutus 3.0:n käsitteellä Keats viittaa toimintakultuuriin, jolle on ominaista monipuolinen ja rikas eri oppilaitosten ja erilaisten toimintakulttuurien välinen yhteistoiminta. Verkostoitumisella ja yhteistyöstä saatavalla yhteisellä hyödyllä tärkeä merkitys. Oppimisprosessissa oppijoilla itsellään on keskeinen rooli tiedon luojina, tuottajina ja jakajina. Keats tähdentää koulutusorganisaatioiden koulutuksellisten linjausten ja strategiatyön merkitystä tähdättäessä yli organisaatiorajojen välittömien ja olemassa olevien haasteiden ja mahdollisuuksien kohtaamiseen. Tämänkaltaisessa ajattelussa organisaatioiden, tuotosten, ihmisten ja prosessien erottelu on epäolennaista, samoin paikka- ja aikaerottelut. Sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää eräänä verkostoitumisen ja verkostokulttuurin välineenä. (Keats 2007; Keats & Schmidt 2007) Hahmottelemme seuraavassa tulevaisuusskenaariota siitä, miten o pettajankoulutus voisi osaltaan organisoitua Keatsin ja Moravecin hahmotteleman kaltaisessa Koulutus 3.0:n ajassa. Millainen rooli ammatillisella opettajankoulutuksella on verkostoituvassa toimintakulttuurissa, joka painottaa oppilaitosrajojen murtamista sekä avointa oppimista ja osaamisen kehittämistä autenttisissa ympäristöissä. Tarkastelun ulottuvuuksina perhdymme lyhyesti oppilaitosyhteistyön ja verkostotoiminnan sekä oppimismenetelmien merkitystä tulevaisuuden opettajankoulutuksessa, sekä opiskelijan ja opettajan roolia, oppimateriaaleihin ja teknologian soveltamiseen liittyviä näkökohtia. Taulukko x. (Keats & Schmid 2007; sovellus Ihanainen & Kiviniemi) Koulutus 1.0 Koulutus 2.0 Koulutus 3.0 Opettajankoulutus 3.0 Oppilaitosten Kampusperustainen Kasvava (myös Avoimet suhteet eri Opettajankoulutusta 3.0 yhteistyö ja koulutus, jossa kansainvälinen) oppilaitosten tuotetaan verkostotoiminta selvät rajat eri yhteistyö kesken; opettajaopiskelijoiden, oppilaitosten oppilaitosten uudenlaisten opettajankouluttajien ja välillä; yksittäinen välillä; viime opintopalvelja työelämän edustajien oppilaitos vastaa kädessä yksittäiset tarjoavien yhteisissä verkostoissa. opiskelijoidensa oppilaitokset organisaatioiden Organisaatioiden rajat opetuksesta, vastaavat kuitenkin kehittyminen; ohenevat, jolloin myös arvioinnista ja omien koulutuksen ja opettajankoulutusyksiköid tutkinnoista opiskelijoidensa oppimisen alueelliset väliset rajat häviävät. tutkinnoista ja instituutionaaliset rajat hajoavat
  • 22. Oppimismenetelmät Perinteisiä; esseet, Hyödynnetään Avoimet, joustavat Aidot ammatillisen tehtävät, testit, avointa oppimismenetelmät, oppimisen/osaamisen ryhmätyöskentely oppimisteknologiaa, jotka antavat tilaa kontekstit ovat keskeisiä. oppilaitos- ja jota käytettäessä opiskelijoiden Oppiminen kytkeytyy uus luokkaypäristössä työskennellään luovuudelle; ammattipedagogisten ja kuitenkin sosiaalinen ammatillisen osaamisen perinteisin verkostoituminen yli kehittämiseen liittyvien tehtäväperustaisin perinteisten toimintatapojen työskentelytavoin; oppiaineiden, kehittämiseen. Oppimisee lisääntyvä yhteistyö oppilaitosten ja liittyvä yhteisöllinen opiskelussa; paljolti kansallisuuksien ongelmanratkaisu korostu kuitenkin rajojen perinteisten oppilaitos- ja luokkarajojen puitteissa. Opiskelijan toiminta Pääasiassa Siirtymää Opiskelijoilla Opiskelija on aktiivinen ja passiivista passiivisesta aktiivinen ja vahva itseohjautuva knowmad, vastaanottamista aktiiviseen; oppimisprosessin joka hakeutuu etsimään lisääntyvä kokemus omistajuus; virikkeitä omalle oman resurssien, kehittämistyölleen erilaisi oppimisprosessin mahdollisuuksien ja verkostoista omistajuudesta aktiivisten valintojen henkilökohtaisen yhdessä luonti oppimissuunnitelmansa ohjaamana. Oppimateriaaleihin Käytetään Opiskelijoiden Opiskelijat itse Oppimisresursseja tuotetaan liittyvät järjestelyt perinteisiä käytettävissä tuottavat ja kehitetään tekijänoikeuksin perinteiset uudelleenkäyttävät opettajankoulutuksessa suojattuja materiaalit sekä avoimia aineistoja ja avoimissa materiaaleja avoimet oppimisen resursseja, joita ammattipedagogisissa (oppikirjat, resurssit; avoimien hyöydynnetään yli verkostoissa. Resursseja opettajan resurssien oppilaitosten, kehitetään yhteistyössä yli tuottamat hyödytäminen oppiaineiden ja organisaatioiden rajojen materiaalit), joiden toisinaan myös yli kansakuntien opettajaopiskelijoiden, saatavuus oppilaitosrajojen rajojen; lisäksi opettajankouluttajien ja rajallinen opiskelijoiden esimerkiksi asioista hyödynnettävissä kiinnostuneiden työelämän heitä varten luodut edustajien kanssa. alkuperäiset materiaalit Opettajan rooli Tiedon lähde Opas ja tiedon Yhteistoiminnallisen Fasilitaattori, asiantuntev lähde tiedonmuodostuksen mentori ja oppija. orkestroija Oppimisverkostojen hahmottaja, luoja ja ylläpitäjä. Eräs verkoston sisällöntuottajista. Teknologia Verkko- Verkko-oppimiseen Verkko-oppiminen Teknologia mahdollistaa oppiminen liittyvää yhteistyötä tapahtuu henkilökohtaisten toteutetetaan eri oppilaitosten henkilökohtaisissa oppimisympäristöjen oppimisalustoilla kesken; pääasiassa oppimisympäristöissä rakentumisen ja ja yksittäisen opiskelu tapahtuu sisältäen erilaisten toimintaverkostojen oppilaitoksen oppimisalustoilla, sovellusten portfolion toimintaa jäsentävien sisäisesti. mutta myös uusia oppimisympäristöjen
  • 23. sovelluksia ylläpitämisen. Kun hyödyntäen oppimisessa korostuu autenttiset työelämän tilanteet, mobiilien välineiden merkitys korostuu. Oppilaitosten yhteistyö ja verkostotoiminta Julkaisussamme eri yhteyksissä tuotu esille, miten sosiaalinen media on osaltaan mahdollistamassa uudentyyppisten, perinteiset muodolliset organisaatiorajat ylittävien yhteisöjen kehittymisen (esim. Helakorpi; Kiviniemi & Kurkela, artikkelit tässä julkaisussa). Sosiaaliselle medialle on ominaista verkostomainen toimintatapa. Koulutus 3.0 -käsitteen yhteydessä on painotettu vastaavalla tavoin, miten perinteisten kouluinstituutioiden rajat ovat yhteisöllisen ja verkostomaisen toimintakulttuurin myötä hälvenemässä. Koulutukseen osallistuminen nähdään luonteeltaan hajautettuna, eikä opiskelu välttämättä ole siten sidoksissa juuri tietyn oppilaitoksen toimintaan. (Keats & Schmidt 2007). Toisaalta esimerkiksi John Moravec (2009) painottaa samalla oppilaitosten ja koulutusorganisaatioiden keskeistä merkitystä verkostomaisen oppimisen dynamoina. Hän korostaa luovuuden ja innovatiivisuuden merkitystä oppimisessa, jolloin koulutusinstituutioiden tulee luoda edellytyksiä innovatiiviselle verkostotoiminnalle. Tämä edellyttää koulutusorganisaatioilta kulttuurista muutosta tietoa välittävistä instituutioista uudentyyppisiksi innovaatio- ja kehittämiskeskuksiksi, keskuksiksi, joissa kokeillaan uudenlaisia teknologisia sovelluksia, pedagogisia ja verkostomaiseen toimintaan liittyviä ratkaisuja. Oppilaitosten tulee olla edelläkävijöitä uudenlaisten sovellusten hyödyntämisessä. Oppilaitosten tulee siten osoittaa uudenlaista johtajuutta niissä yhteisöissä, joita ne palvelevat. (Moravec 2009.) Tälläkin hetkellä esimerkiksi ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen työelämälähtöinen koulutus sekä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta saattavat parhaimmillaan omata monia verkostomaisen toimintakulttuurin piirteitä. Toisaalta tämänkaltainen avoin toimintatapa merkitsee selkeää muutosta organisaatioiden rakenteisiin ja toimintakulttuuriin. Seppo Helakorpi on julkaisumme artikkeleissa kuvannut kuvatunkaltaista hajautettuun verkostoideologiaan perustuvaa koulutusta ja siihen liittyviä haasteita. Voimme hyvin yhtyä Helakorven käsitykseen siitä, että hajautettu ja verkostoideologiaan perustuva koulutus on ottamassa vasta ensi askeleitaan. Hahmoteltaessa ammatillisen opettajankoulutuksen tulevaisuudenkuvaa, voimme ajatella että Opettajankoulutus 3.0:n organisoitumisrakenne kehkeytyy enenevässä määrin verkostoissa. Opettajankoulutuksen yksi tehtävä on siten verkostojen luominen ja ylläpitäminen. Verkostoille on ominaista suhteellinen pysyvyys, mikä merkitsee kuitenkin sitä, että niissä tapahtuu koko ajan itseorganisoituvaa muuttumista. Jos ajatellaan Suomen ammatillista opettajankoulutusta, niin opettajankoulutusyksiköt muuntuvat vähitellen alueellisiksi resursseiksi, joilla tuetaan, ylläpidetään ja kehitetään ammatillisen osaamisen kehittämisen ja ammatillisen oppimisen pedagogisia
  • 24. verkostoja. Opettajankoulutusen voidaan nähdä on myös työelämän oppimispaikkana ja yksityiselämän oppimispaikkana... Suomi voidaan nähdä tässä visiossa myös yhtenä isona verkostojen kokonaisuustena, jossa opettajaopiskelijat, opettajankouluttajat, elinkeinoelämä ja julkinen hallinto kohtaavat ja kehittävät ammatillista toimintaa. Tämä kansallinen verkosto avautuu myös kansainvälisiin verkostoihin esimerkiksi yhteisissä kehittämistapahtumissa sekä työtoiminnan laajentuessa yli kansallisten rajojen. Opettajankoulutusyksiköiden yhteisesti järjestämä sosiaalinen media ammatillisessa opetuksessa -opintojakso tarjoaa yhden, pienimuotoisen esimerkin valtakunnallisesti verkostoituneesta opettajankoulutuksesta (Niinimäki & Tenno, artikkeli tässä julkaisussa). Tämän yksittäisessä opintojakson verkostossa tosin pääasiassa verkostomaista yhteistyötä ovat harjoittaneet ammatillisten opettajakorkeakoulujen opettajaopiskelijat ja opettajankouluttajat, vaikka käytettävät ympäristöt ovatkin mahdollistaneet kenen tahansa seurata ja osallistua toimintaverkoston yhteistyötä. Oppimismenetelmät Sekä Keats ja Schmidt (2007) että Moravec (2009) jäsentävät näkemystään niistä opetus- ja oppimismenetelmistä, joita Koulu 3.0:ssa tarvitaan. He korostavat avointen ja joustavien oppimisjärjestelyjen merkitystä, jotka antavat tilaa opiskelijoiden innovatiivisuudelle ja luovuudelle. Oppimisen tulisi tapahtua yli perinteisten tiede- ja ammattialakohtaisten rajojen, yli erilaisten instituutioiden ja organisaatioiden rajojen. Tätä kautta Koulutus 3.0 antaa osaltaan valmiuksia yhteiskunnallisten ja työelämän muutosten kohtaamiseen ja muutosvalmiuteen. Esimerkiksi Moravec (2009) puhuu yhteiskunnasta 3.0, jonka hän näkee erityisesti innovaatioiden ja luovuuden yhteiskuntana. Koulutuksen 3.0 tulee Moravecin mukaan osaltaan kehittää niitä valmiuksia, joiden avulla opiskelijat voivat toimia innovatiivisuutta ja luovuutta edellyttävässä työelämässä. Opetus ja oppiminen merkitsee siten keskinäistä yhteistyötä, jossa niin opiskelijat kuin opettajat oppivat toinen toisiltaan ja jossa rohkaistaan avoimeen uuden luomiseen ja innovaatioiden tekemiseen.Oppiminen voidaan siten nähdä luovana ja yhteisöllisenä ongelmanratkaisuna ja uusien innovaatioiden tuottamisena. Opettajankoulutus 3.0:ssa ei opeteta. Siinä opitaan taitoja ja kyvykkyyttä. Oppiminen tapahtuu autenttisissa paikoissa, joita ovat ennen kaikkea todelliset työ- ja elämispaikat. Oppimisen kohteet määrittyvät siten ammatillisen oppimisen konteksteista ja työelämästä nousevista haasteista, ongelmatilanteista ja kehittämisen kohteista. Opettajankoulutuksen verkostoissa etsitään yhdessä vastauksia ammatillisen osaamisen ja opetuksen kehittämishaasteisiin opittavien aiheiden ollessa vain väljästi ennalta määritteltyjä, jatkuvasti muotoutuvia. Oppimisen verkostot, opettajankouluttajat, opettajaopiskelijat ja muut yhteisessä oppimis- ja osaamisverkostossa, jäsentävät työskentelyään esimerkiksi sosiaalisen median välinein, mutta he tapaavat myös lähitilanteissa organisoiden yhdessä esimerkiksi työpajoja, seminaareja ja
  • 25. konferensseja (tai miksi niitä nyt sitten kutsutaankaan). Oppiminen perustuu keskeisesti rikkaaseen ja monipuoliseen verkoston yhteistoimintaan, jonka sisällä opettajaopiskelijoilla itsellään on keskeinen rooli uuden tiedon ja uusien innovaatioiden luojina ja jakajina. Oppimisen sisällöt ovat ovat luonteeltaan avoimia kysymyksiä, joita hahmotetaan ja jäsennetään jatkuvasti uudelleen yhdessä opettajaopiskelijoiden, opettajankouluttajien ja muiden verkostossa toimivien kanssa. Näitä yhdessäavattavia ja –hahmotettavia väljiä aihealueita voivat olla esimerkiksi ohjausosaaminen, verkosto- ja yhteisöosaaminen sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen. Oppimisen kuluessa opettajaopiskelijat pyrkivät jäsentämään uudentyyppisiä lähestymistapoja omaan työhönsä ja lopulta soveltamaan yhteisöllisen työskentelyn tuloksia omiin työelämän konteksteihinsa. Vaikka ratkaisuja etsitään yhteisöllisesti, on opitun oppiminen viime kädessä siten kontekstuaalista ja sidoksissa kunkin opettajaopiskelijan omaan työ- ja elämäntilanteeseen. Opiskelijan toiminta Heli Nurmi on tähän julkaisuun sisältyvässä artikkelissaan kuvannut, miten sosiaalisen median ympäristöissä toimiminen voi tarjota tilaa melikuvitukselle ja itsensä aidolle kehittämiselle. Virtuaalisissa sosiaalisen median yhteisöissä toiminen avaa luontevasti uusia uria ja näkökulmia tietovirran keskelle, mikäli kykenemmä olemaan avoimia muutokselle. John Moravec (2009) on käyttänyt käsitettä knowmad, joilla hän kuvaa juuri tämänkaltaista aktiivista henkilöä, joka aktiivisesti liikkuu erilaisissa sosiaalisen median verkostoissa uteliaana, asioista selvää ottaen, omia aktiivisia valintojaan tehden. Knowmad-uudiskäsitteen alkulähtökohtana Moravec on käyttänyt käyttää paimentolaista merkitsevää käsitettä nomad. Knowmad merkitsee siten eräänlaista tiedon kiertolaista, joka hakee uudenlaisia virikkeitä, perehtyy uudenlaisiin osaamisyhteisöihin uteliaana, aktiivisena ja uutta luoden. Koulutuksen 3.0 näkökulmasta tämänkaltaiset näkemykset merkitsevät sitä, että oppilaitoksissa työskentelee itsenäisiä, aktiivisia ja yhteisöllisesti tietoa tuottavia ja sitä jakavia opiskelijoita. He ovat kykeneviä tekemään aktiivisia oppimiseensa liittyvä valintoja ja heillä on vahva tunne oman oppimisensa omistajuudesta. He ovat myös valmiita yhteisölliseen resurssien ja mahdollisuuksien luomiseen ja tuottamiseen. Siten tämä merkitsee samalla sitä, että opiskelijat eivät niinkään osallistu koulutusohjelmiin, joissa on valmiiksi viimeistellyt opetussuunnitelmat vaan he suunnittelevat pitkälti omat opinto-ohjelmansa. Opiskelijat tekevät siten itse omia aktiivisia valintojaan opintojensa sisällön ja opiskelumenetelmien suhteen. (Keats & Schmidt 2007.) Yksittäisen opiskelijan opiskelu voi siten tapahtua useissa erilaisissa koulutusorganisaatioissa, lähiopetustilanteissa tai virtuaalisissa ympäristöissä sekä itseopiskeluna esimerkiksi digitaalisen oppisopimuksen (digital apprenticeships) avulla. Yksilöiden oppiminen voi hyvin tapahtua myös perinteisten oppilaitosinstituutioiden ulkopuolella, huomauttaa Keats (2007). Kun osaaminen voi olla hankittu hyvin erilaisissa ympäristöissä ja hyvin
  • 26. eri tavoin, nousee osaamisen arviointi Keatsin (2007) mukaan väistämättä keskeiseksi Koulutuksen 3.0 yhteydessä. Julkaisussamme Kiviniemi ja Kurkela ovat kiinnittäneet huomioita vastaavan kaltaisiin näkökohtiin ja esimerkiksi osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen merkitykseen. Opettajankoulutuksessa 3.0 opettajaopiskelija toimii omassa elämän- ja työympäristössään. Siinä ja siitä hän hakeutuu opettajankoulutusverkostoon. Oppimisessa korostuu sekä itseohjautuvuus että vertaisuus, jotka merkitsevät opettajankoulutuksessa sitä, että oppimis- ja kehittämistyöskentelyssä luotetaan olemassa opettajaopiskelijoihin vastuullisina toimijoina. Toisin sanoen kyse on opettajakontrollista luopumisesta. Opettajaopiskelija tuo opettajankoulutuksen verkostoon omat kysymyksensä ja kokemuksensa, ja verkosto vertaisasiantuntemuksella paljastaa hänelle uudentyyppisiä näköalojen oppimisen ja osaamisen kehittämiseen. Niiden pohjalta opettajaopiskelija jatkuvana prosessina itseorganisoi itselleen oppimis- ja kehittymissuunnitelman tai –tarinan ja sen toteuttamisen. Vaikka itseohjautuvuus ja oman oppimisen omistajuus korostuukin, opiskelija saa kuitenkin tukea omalle kehittämistyölleen sekä vertaisiltaan ja muilta kehittämisverkostossa työskenteleviltä että opettajankouluttajilta. Opettajaopiskelijan digitaaliseen oppisopimukseen tai henkilökohtaiseen oppimissuunnitelmaan liittyen opettajaopiskelijalla on mahdollisuus avartaa omaa kehittämisosaamistaan henkilökohtaisten oppimispolkujen kautta ja esimerkiksi informaaleissa käytäntöyhteisöissä toimien. Tämä taas merkitsee yhtenäisen opetussuunnitelmien purkamista. Käytännössä opetussuunnitelman sisällöt määrittyvät verkostossa, ne tuotetaan ja päivitetään yhteistoiminnallisesti. Toisaalta ammatillisen opettajan osaamiseen liittyvät osaamiskriteerit tulee tehdä näkyviksi, mikä mahdollistaa samalla sekä aiemmin hankitun osaamisen että informaaleissa yhteisöissä hankitun osaamisen tunnistamisen. Kun opettajankoulutuksen sisällöt määrittyvät verkostossa, merkitsee se samalla yhtenäisen ja etukäteen tiukasti jäsennetyn opetussuunnitelmien purkautumista. Käytännössä opetussuunnitelman sisällöt määrittyvät verkostossa, ne tuotetaan ja päivitetään yhteistoiminnallisesti. Opettajaopiskelijalla on mahdollisuus avartaa omaa kehittämisosaamistaan henkilökohtaisten oppimispolkujen kautta ja esimerkiksi informaaleissa käytäntöyhteisöissä toimien. Tämän tueksi opettajaopiskelija asettaa oppimiselleen tavoitteet esimerkiksi digitaaliseen oppisopimuksessa tai henkilökohtaisessa oppimissuunnitelmassaan. Toisaalta ammatillisen opettajan osaamiseen liittyvät osaamiskriteerit tulee tehdä näkyviksi, mikä mahdollistaa samalla sekä aiemmin hankitun osaamisen että informaaleissa yhteisöissä hankitun osaamisen tunnistamisen. Oppimateriaalien ja oppimisen resurssien muotoutuminen verkostoyhteistyönä Koulutukselle 3.0 on ominaista lisääntyvä tukeutuminen vapaasti ja avoimesti saatavilla
  • 27. olevien informaatio- ja tietoresursseihin. Web 2.0 -teknologian myötä Internetiin on kehittymässä jatkuvasti lisääntyvä määrä avoimia oppimateriaaleja, jotka ovat kaikkien hyödynnettävissä ja käytettävissä. Samalla Public Domain - ja Creative Commons - tyyppisten tekijänoikeuskäytäntöjen yleistyminen mahdollistaa, että tekijänoikeudelliset kysymykset eivät ole esteenä sisältöjen edelleen kehittämiseen ja muokkaamiseen. (Keats 2007; Keats & Scmidt 2007). Opiskelijat eivät ole siten ainoastaan oppimissisältöjen käyttäjiä vaan myös sisältöjen tuottajia ja edelleen kehittäjiä osana yhteisöllistä sisältöjen tuottajien verkostoa. (Keats 2007). Tieto ja oppimisen resurssit muotoutuvat siten sosiaalisessa verkostossa ja sosiaalisen verkoston yhteistyönä. Markku Kuivalahti ja Kari Kähkönen ovat julkaisussamme tarkastelleet erästä esimerkkitapausta, jossa ammatillisen opettajakorkeakoulun opiskelijaryhmä on tuottanut Wikipediaan aineistoa erilaisista opetusmenetelmistä ja pedagogisista malleista. Samalla opettajaopiskelijoiden tuottamat aineistot ovat Wikipedia-yhteisön edelleen kehitettävissä. Vastaava ajatuskulku on aikanaan liittynyt myös opettajakorkeakoulujen yhteisesti toteuttamaan Sisu-hankkeeseen, jossa tuotettiin oppimisaihioita, jotka olivat vapaasti eri opettajakorkeakoulujen hyödynnettävissä ja edelleen kehitettävissä. Jos oppimisresussien käyttämistä ja kehittämistä hahmotetaan edellä kuvatun ammatillisen opettajakorkeakoulun verkostotoiminnan näkökulmasta, voidaan visioida että opettajankoulutuksessa 3.0 informaatioresursseja käytetään, tuotetaan ja kehitetään edelleen avoimissa ammattipedagogisissa verkostoissa. Resursseja kehitetään yhteistyössä yli organisaatioiden rajojen, yhdessä eri opettajakorkeakoulujen opettajaopiskelijoiden, opettajankouluttajien, ammatillisten oppilaitosten ja asioista kiinnostuneiden työelämän edustajien kanssa. Informaatioresurssit muotoutuvat jatkuvasti verkostoyhteistyön myötä yli organisaatioiden rajojen. Opettajan rooli Opettajan Keats ja Schmidt (2007) ja Moravec (2007) näkevät eräänlaisena yhteisöllisen tiedonmuodostuksen orkestroijana. Tämä merkitsee samalla uudenlaista näkemystä opettajan professiosta. Koska opettajat ovat yhtä valmistautumattomia kohtaamaan tulevaisuuden kuin opiskelijatkin, on parempi oppia tulevaisuuden kohtaamisen avaimet yhdessä, toteaa Moravec. Opettajan tulee nähdä itsensä siten yhteisöllisen tiedonmudostuksen, oppimisen ja verkostoyhteistyön tukihenkilönä, fasilitaattorina. Opettajankouluttaja voidaan tällaisessa viitekehyksessä nähdä tulevaisuudessa verkostofasilitaattorina, oppimisen ja osaamisen kehittämisen tukijana sekä oppimisen ja pedagogiikan asiantuntijana. Opettajankouluttaja mahdollistaa oppimisen ja osaamisen kehittämisen tarjoamalla verkostojen käyttöön sosiaalisen median erilaisia
  • 28. välineitä ja ympäristöjä sekä tukemalla ja innostamalla niissä toimimista. Hän myös osallistuu itse niihin verkkopaikkoihin ja –prosesseihin, joissa opettajaopiskelijat ja muut verkostossa työskentelevät itseorganisoituen työskentelevät. Tärkeä sosiaalisen median käyttötapa on myös opettajankouluttajien omat henkilökohtaiset ja yhteiset verkkofoorumit, joissa he jakavat pedagogista osaamistaan ja kehittävät pedagogisia näkemyksiä ja käytäntöjä. Viimeksi mainitussa roolissa hän julkisesti ja avoimesti kehittää ja jakaa myös omaa osaamistansa. Teknologia henkilökohtaisen oppimisympäristön ja verkostoitumisen mahdollistajana Teknologisesssa kehityksessä Keats (2007) painottaa vahvasti oppimisympäristön henkilökohtaisuutta. Sosiaalinen media tarjoaa välineen henkilökohtaisen oppimisympäristön (PLE, Personal Learning Environment) rakentumiselle ja oppijan omassa hallinnassa olevien välineiden käytölle. Tämänkaltaisen oppimisympäristön avulla opiskelija voi samalla kontrolloida ja hallita omaa oppimistaan.Keats myös painottaa, että PLE-ympäristöt tarjoavat mahdollisuuden oppijoiden omaan oppimistavoitteiden asetteluun ja omaa oppimista koskevien päätösten tekemiseen. Keats käyttää pedagogiikan sijasta autogogiikan (autogogy) käsitettä kuvaamaan oppimista, jossa oppija itse tekee päätöksensä niin oppimisen tavoitteista, sen resursseista kuin oppimisen menetelmistäkin. Vaikka Keats korostaakin kuvatulla tavoin oppimisen itseohjautuvuutta, painottaa hän toisaalta samalla verkostojen ja verkostoitumisen merkitystä oppimisessa. Keatsin mukaan voidaan ajatella, että erilaisissa verkostoissa toimiessaan verkostojen jäsenet pyrkivät kehittämään ja vahvistamaan omaa osaamistaan, he ovat vuorovaikutuksessa keskenään tukeakseen omaa oppimistaan. Moravec (2009) korostaa samaan tapaan sosiaalisen median välineiden mahdollisuutta juuri verkostoyhteistyössä. Uudentyyppisen sosiaalisen teknologian hyödyntäminen mahdollistaa verkostoille uudentyyppisen mielikuvituksen, luovuuden ja innovaatioiden hyödyntämisen. Siksi "3.0 schools will need to rebuild themselves not on software, not on hardware, but on mindware", toteaa Moravec. Verkostot voivat myös toimia yhteisen päämäärän eteen hyvin erilaisissa fyysisissä konteksteissa, yksittäiset yhteisön jäsenet voivat osallistua uudenlaisten sosiaalisten median sovellusten avulla yhteisön työskentelyyn melkeinpä missä tahansa, korostaa Moravec. Opettajankoulutuksessa 3.0 tieto- ja viestintätekniikalla ei ole itseisarvoa, vaan erilaiset sovellukset tukevat opettajaverkostojen toimintaa ja yhteisöllistä ongelmanratkaisua ja opettajaopiskelijoiden henkilökohtaisten oppimisympäristöjen rakentumista sekä autenttisissa ammatillisen oppimisen ja työelämän konteksteista tapahtuvaa oppimista ja kehitystyötä. Erilaiset sosiaalisen median palvelut tarjoavat verkostolle vuorovaikutteisia työvälineitä, joiden avulla autenttisiin tilanteisiin ja paikkoihin liittyviä kokemuksia voidaan dokumentoida, välittää ja jakaa myös opettajankoulutuksen verkostolle. Tieto- ja viestintätekniikan avulla oppimisesta tulee sosiaalista. Sosiaalisen median työvälineet mahdollistavat verkostolle vuorovaikutteisen kokemusten jakamisen,
  • 29. jossa kokemuksia, opittua ja kehittämisen kohteita voidaan arvioida yhdessa toisten samassa tilanteessa olevien kanssa. Toimintaverkoston jäsentävä ja koossapitävä oppimisympäristö on verkossa. Todelliset ammatillisen oppimisen, työssäoppimisen, harjoittelupaikkojen ja työelämän toimintaympäristöt voidaan nähdä kuitenkin verkoston jäsenten ensisijaisina oppimisympäristöinä, ammatillisen oppimisen ja osaamisen kehittämisen konteksteina. Opettajankouluttajat ja opettajaopiskelijat eivät työskentele opettajan työhuoneessaan, vaan oppiminen ja opettaminen tapahtuvat autenttisissa paikoissa ja työelämän ympäristöissä. Autenttisuuden myötä sosiaalisen median käytössä korostuu erilaisten mobiilien työvälineiden käyttö. Sekä opettajaopiskelijat että opettajankouluttajat välittävät yhteiselle verkostolleen informaatiota ja sisältöjä autenttisista tilanteista ja paikoissa. He dokumentoivat näkemäänsä, kuulemaansa ja kokemaansa, ja myös reflektoivat sitä mobiilien välineiden avulla. Kaikki pähkinänkuoressa - onko tässä uutta? tutun kuuloisia painotuksia, Itseohjautuvuuden, oman oppimisen omistajuuden juttuja on kuulunut ennenkin (andragogiikka, Knowles, Suomessa H. Niemi jne) - Mezirow: vaikuttaminen, osallistuminen, uudistaminen (uudistava oppiminen, emansipatorinen tiedonintressi) - jne. Eräät tämänkin julkaisun artikkeleista osoittavat, että ensimmäisiä askeleita Opettajankoulutus 3.0:n suuntaan on oikestaan jo otettu sosiaalisen median työvälineitä hyödyntäen. Opettajankoulutus 3.0 merkitsee informaatio- ja kommunikaatioteknologian hyödyntämiseen perustuvaa työskentelyä, erityisesti sosiaalisen median rakentumista oppimisen työkaluksi ja ympäristöksi. Tulevaisuuden opettajankoulutuksessa on olennaista myös oppijoiden ja opettajien liikkumiseen tukeutuva toiminta, jossa mobiilivälineiden ja verkkoympäristöjen saumaton yhteennivoutuminen on keskeistä. Opettajankoulutus 3.0 astuu ulos opettajankoulutusyksiköistä ja se rakentuu oppijoiden, työelämän ja kouluttajien verkostoissa. Viimeksi mainitut käytännöissä usein liukuvat toisikseen. Tulevaisuudessa opettajankoulutus tapahtuu verkostossa (tai verkostojen verkostossa, kun kaikki opettajankoulutukset, työelämä ja tavalliset ihmiset löytävät toisensa). Verkostolla on fyysisiä solmuja eri puolella Suomea (ja koko maailmaa) olevissa paikoissa. Ne eivät ole koulutusyksikköjä, vaan kokoomapisteitä, joissa verkostotoimijat voivat organisoida verkkokytkettyjä livetapahtumia. Opettajankouluttaja on tulevaisuudessa verkostofasilitaattori, oppimisen ja osaamisen kehittämisen tukija sekä oppimisen ja pedagogiikan asiantuntija. Viimeksi mainitussa roolissa hän julkisesti kehittää ja jakaa omaa osaamistansa. Opettajaopiskelija 3.0 toimii omassa elämän- ja työympäristössään. Siinä ja siitä hän hakeutuu opettajankoulutusverkostoon. Hän tuo verkostoon omat kysymyksensä ja
  • 30. kokemuksensa, ja verkosto vertaisasiantuntemuksella paljastaa hänelle oppimisen ja osaamisen kehittämisen perspektiivit. Niiden pohjalta opettajaopiskelija jatkuvan prosessina itseorganisoi itselleen oppimis- ja kehittymissuunnitelman tai –tarinan ja sen toteuttamisen. Kun opettajaopiskelija arvioi olevansa valmis opettajaksi, hän esittelee verkostolle opettajaksi pätevöittävän tuotoksensa (joka voi olla sisältö, aktiviteetti, suunnitelma, ja jonka esitystapa voi olla hyvin monimuotoinen) ja verkosto luomiensa ja päivittämiensä arviointikriteerien perusteella vertaisarvioi tuotoksen ja vahvistaa pätevyyden tai haastaa opettajaopiskelijan jatkotyöskentelyyn. Opettajankoulutus 3.0 merkitsee informaatio- ja kommunikaatioteknologian hyödyntämiseen perustuvaa työskentelyä, erityisesti sosiaalisen median rakentumista oppimisen työkaluksi ja ympäristöksi. Tulevaisuuden opettajankoulutuksessa on olennaista myös oppijoiden ja opettajien liikkumiseen tukeutuva toiminta, jossa mobiilivälineiden ja verkkoympäristöjen saumaton yhteennivoutuminen on keskeistä. Tulevaisuuden visio. Toteutuuko tällainen??? - yliopistojulkaisusta: tällaiset verkostoitumisvisiot like wikiyliopisto jne. ja toisaalta onhan mahdollista jämähtää paikoilleenkin, rakentaa muurit ympärille Puhutaan sitten esimerkiksi Koulutus 3.0:n, e-Oppiminen 2.0:n, sosiaalisen median, konnektivismin, (virtuaalisten) käytäntöyhteisöjen, verkostokoulun tai hajautetun asiantuntijuuden käsittein, keskeiseksi oppilaitosten kehittämishaasteeksi näyttää muodostuvan verkostoitumisen ja yhteistyö yli perinteisten oppilaitosrajojen. Onko haaste sittenkään niin uusi. Oppilaitosten on tullut erityisesti ammatillisessa koulutuksessa tullut kyetä rakentamaan toimivat yhteistyösuhteet työelämään voidakseen vastata ... Tällä verkostoitumisyhteistyölle omaehtoisesti, itseorganisoituen kehittyvät ja muotoutuvat yhteisöt näyttävät antavan uudenlaisen haasteen. Informaalisuus... Lähteet Downes, S. 2005. E-Learning 2.0. eLearn Magazine, October 17, 2005. Saatavilla: http://www.elearnmag.org/subpage.cfm?section=articles&article=29-1 Luettu 25.1.2010 Helakorpi, S. 2010. Oppilaitosverkostot alueellisen innovaatiotoiminnan edistäjinä Keats, D. 2007. Challenges for Quality Assurance in an Education 3.0 world. Paper presented in Third Global Forum on International Quality Assurance, Accreditation and the Recognition of Qualifications in Higher Education. Dar es Salaam, Tanzania 13-14 September 2007. Saatavilla: http://www.dkeats.com/usrfiles/users/1563080430/ Papers/paper-0.2.pdf Luettu 15.1.2009. Keats, D. & Schmidt, J.P. 2007. The genesis and emergence of Education 3.0 in higher education and its potential for Africa. First Monday 12, (3 — 5). Saatavilla: http://firstmonday.org/htbin/cgiwrap/bin/ojs/index.php/fm/article/view/1625/1540 Luettu: 15.1.2010. Kiviniemi, K. & Kurkela, L. 2010. Sosiaalinen media informaalissa ja formaalissa oppimisessa. Artikkeli tässä julkaisussa. Kuivalahti, M. & Kählönen, K. 2010. Oppimisen menetelmät tuikkivat tähtitaivaalla. Artikkeli tässä julkaisussa.