Successfully reported this slideshow.
We use your LinkedIn profile and activity data to personalize ads and to show you more relevant ads. You can change your ad preferences anytime.

Opiskelijatutkimuksen päivät 2014 tiivistelmät

640 views

Published on

Published in: Education, Technology
  • Login to see the comments

  • Be the first to like this

Opiskelijatutkimuksen päivät 2014 tiivistelmät

  1. 1. Opiskelijatutkimuksen päivä 2014: Oppia ikä kouluttautumisen edellytykset eri elämänvaiheissa kaikki – Työssäoppiminen – harjoittelujärjestelmien lippulaiva Tutkijatohtori Anne Virtanen (KT), Kasvatustieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto Vuosituhannen alussa osaksi ammatillista peruskoulutusta liitetty työssäoppimisen järjestelmä saa osakseen suitsutusta usealta taholta, minkä vuoksi sitä voisikin kutsua harjoittelujärjestelmien lippulaivaksi suomalaisessa koulutusjärjestelmässä (Virtanen 2014). Työssäoppimisessa esimerkiksi todentuvat luontevasti koulutuspoliittiset vaatimukset tiiviistä yhteydestä koulutuksen ja työelämän välillä (Koulutus ja tutkimus 2007–2012; Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma 2011–2016) sekä viimeaikaisen oppimistutkimuksen tähdentämät elementit teorian ja käytännön yhtäaikaisesta oppimisesta (mm. Guile & Griffiths 2001; Eraut 2004; Tynjälä 2008). Lisäksi työssäoppiminen on järjestelmänä motivoiva; se näyttää motivoivan erityisesti niitä opiskelijoita, jotka eivät koe koulun penkillä istumista tai teorian opiskelua kovin mielekkääksi (Tynjälä, Virtanen & Valkonen 2005). Myös omat havaintoni työssäoppimisesta oppimisympäristönä tukevat väitettä työssäoppimisesta harjoittelujärjestelmien lippulaivana (mm. Virtanen 2013; 2014). Työssäoppimisjaksot aidoissa toimintaympäristöissä tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuden oppia monipuolisesti erilaisia taitoja, kuten itsenäistymiseen liittyviä asioita, ammatillisia taitoja ja yhteistyötaitoja (Virtanen, Tynjälä & Collin 2009). Taitojen oppimisen lisäksi työssäoppimisjaksojen aikana kehitytään laajaalaisemminkin ammatillisena toimijana (Virtanen, Tynjälä & Stenström 2008). Työssäoppimisen toteutumisessa näkyy kuitenkin huolestuttava piirre: koulutusalojen välillä on voimakkaat erot työssäoppimisen toteuttamisessa (Virtanen 2013). Opiskelijoiden näkökulmasta tarkasteltuna tämä tarkoittaa sitä, että eri koulutusalojen opiskelijoilla ei ole yhtenäisiä mahdollisuuksia oppia ja kehittyä ammatillisesti työpaikoilla. Väite kuulostaa vieraalta yhtenäisen koulutusjärjestelmän Suomessa. Tälle löytyy osittain luonnollinen selitys. Joillakin aloilla työssäoppiminen on voitu rakentaa entisen harjoittelujärjestelmän päälle, kun taas joillakin aloilla koko työssäoppimisen järjestelmä on pitänyt rakentaa puhtaalle pöydälle. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla on pitkät perinteet harjoittelujen järjestämisestä opiskelijoilleen, eikä heille siirtyminen työssäoppimiseen ollut kovinkaan suuri askel (mm. Virtanen, Tynjälä & Stenström 2010). Tätä taustaa vasten ei kuulostakaan kovin yllättävältä, että juuri sosiaali- ja terveysalan opiskelijat arvioivat oppivansa muiden alojen opiskelijoita enemmän (Virtanen, Tynjälä & Collin 2009). Koulutusalaerot voidaan kääntää voimavaraksi. Esityksessä tuodaankin esille erityisesti työssäoppimisen onnistunein toteuttamistapa eli sosiaali- ja terveysalan malli toteuttaa
  2. 2. työssäoppimista (Virtanen 2011; Virtanen, Tynjälä & Eteläpelto 2014). Tällöin kuvataan samalla tämän hetken onnistunein toimintamalli siitä, miten opiskelijoiden oppimista työpaikalla tulisi järjestää. Sosiaali- ja terveysalan malli esimerkiksi kumoaa iänikuisen väitteen, jonka mukaan opiskelijan oppiminen on vain hänestä itsestään kiinni. Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden tuloksekas oppiminen on ennen kaikkea seurausta työpaikan toimintatavoista, kuten opiskelijan mahdollisuudesta osallistua aktiivisesti työpaikan toimintaan sekä pedagogisista, oppimista eri ympäristössä toisiinsa integroivista ratkaisuista työssäoppimisen toteuttamisessa. Opiskelijan oma rooli jää jopa taka-alalle, mitä voidaan pitää merkkinä työssäoppimisen järjestelmän erinomaisuudesta. Nuorten koulutustavoitteiden, kouluinnokkuuden ja koulu-uupumuksen rooli opintojen nivelvaiheissa Tutkijatohtori Kati Vasalampi (PsT), Opettajankoulutuslaitos, Jyväskylän yliopisto Koulutukseen hakeutuminen ja ammatinvalinta ovat nuoruuden keskeisimpiä kehitystehtäviä. Onnistuminen noissa kehitystehtävissä on tärkeää nuoren tulevaisuuden kannalta. Koulutus määrittelee nuoren myöhempiä työ- ja uramahdollisuuksia ja on tärkeä yhteiskuntaan sopeuttava tekijä. Koulutuksen ulkopuolelle jääminen taas ennakoi vaikeuksia työelämässä ja on riski jopa yhteiskunnalliseen syrjäytymiseen. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin motivaation, kouluinnokkuuden ja koulu-uupumuksen roolia kolmessa nuoruuden keskeisessä koulutussiirtymässä: nuorten siirtyessä peruskoulusta toisen asteen koulutukseen, nuorten hakeutuessa lukion jälkeen jatko-opintoihin sekä heidän siirtyessään yliopistoon. Tutkimuksella oli neljä tavoitetta. Ensimmäisenä tavoitteena oli tarkastella, miten muuttuva koulutusympäristö vaikuttaa nuorten motivaatioon. Toisena tavoitteena oli tarkastella motivaation roolia nuorten kyvyssä selviytyä haastavasta koulutussiirtymästä. Kolmantena tavoitteena oli tutkia motivaation merkitystä kouluinnokkuudessa ja koulu-uupumuksessa. Neljäntenä tavoitteena oli selvittää kouluinnokkuuden ja koulu-uupumuksen roolia koulutussiirtymässä. Tutkimus koostui kolmesta osatutkimuksesta, jotka toteutettiin käyttämällä otoksia kahdesta eri tutkimusaineistosta. Ensimmäisen (n = 606) ja toisen (n = 614) otoksen aineistot olivat osa FinEdu (Finnish Educational Transitions) – tutkimusprojektia ja kolmannen otoksen (n = 280) aineisto oli osa Entrance into University -tutkimusprojektia. Tutkimukset tehtiin kyselylomaketutkimuksina. Kyselylomakkeet sisälsivät osioita, jotka liittyivät nuorten motivaatioon, kouluhyvinvointiin ja koulutussuunnitelmiin. Kolmannessa osatutkimuksessa käytettiin myös yliopiston rekistereistä saatuja tietoja.
  3. 3. Kokoavasti osatutkimusten pohjalta voidaan todeta, että yksilön ympäristö vaikuttaa suuresti hänen motivaatioonsa, joten nuoren on tärkeää itse valita koulutuspolkunsa omien kiinnostuksensa kohteiden ja arvojensa mukaisesti. Se auttaa häntä motivoitumaan sisäisesti tavoitteeseensa. Sisäinen motivaatio puolestaan saa hänet keskittymään ja työskentelemään koulutustavoitteen saavuttamiseksi, vaikka työskentely ei aina olisikaan miellyttävää ja helppoa. Sisäisen motivaation tuki onkin hyödyllistä erityisesti sellaisissa koulutustavoitteissa, joita ei voi saavuttaa ilman suurta työpanosta. Tutkimus osoitti myös, että edistyminen omissa tavoitteissa heijastuu hyvinvointiin, joka myös osaltaan ennakoi onnistumista seuraavissa tavoitteissa. On tärkeää tukea nuorten motivaatiota ja kouluhyvinvointia heidän opintojensa nivelvaiheissa, sillä sisäisen motivaation ja koulumyönteisen ajattelun löytymiseen suunnattu pienikin tuki voi olla ratkaiseva myöhemmän elämänpolun kannalta. Student Life - opiskelu osana meitä Suunnittelijat Hanna Ahola (TtM), Tapio Anttonen (FM) ja Ilona Laakkonen (FM), Jyväskylän yliopiston Student Life Jyväskylän yliopiston kehittämä Student Life yhdistää toimijoita sekä yliopistolla että sen ulkopuolella. Se on vastuunottoa opiskelun sujumisesta, opiskeluolosuhteiden yhteistä kehittämistä ja haasteisiin tarttumista. Työ tukeutuu vahvasti yliopiston strategiaan. Student Lifen tavoitteena on luoda optimaaliset edellytykset akateemiselle opiskelulle ja oppimiselle: se tukee kokonaisvaltaisesti opiskelijoiden kasvua hyvinvoiviksi ja eheiksi yksilöiksi ja monipuolisiksi osaajiksi. Työtä koordinoi yliopiston Strategisen kehittämisen yksikkö. Opiskelun kokonaisarkkitehtuurin tarkastelu antaa mahdollisuuden havaita opiskelijoiden tai henkilöstön tarpeista nousevia kehittämisen kohteita ja tarttua niihin projektipohjaisesti. Työtä vahvistetaan toiminnallisella tutkimuksella. Esityksessämme tarkastelemme hyvinvointiin ja osaamisen kehittämiseen liittyviä teemoja ja toimintamalleja. Opiskelijahyvinvointi Hyvis -toimintamalli on yksi laajimmista Student Lifen kehittämistoimista. Sen ensisijaisena tavoitteena on tukea opiskelijoiden opiskelukykyä saumattomasti ja varmistaa, että ohjausta ja neuvontaa on saatavilla kattavasti ja helposti opiskelijan opintopolun eri vaiheissa erilaisiin
  4. 4. tarpeisiin. Hyvis -toimintamalli koostuu hyviksistä eli hyvinvointineuvojista ja HYVY001 akateeminen opiskelukyky -kurssista. Hyvikset ovat ainelaitoksilta valittuja tukihenkilöitä, jotka tarjoavat opiskelijalle keskusteluapua mieltä painavan möykyn purkamiseksi, ohjaavat tarvittaessa eteenpäin ammattilaisten puheille ja tiedottavat erilaisista tukimuodoista (itsenäiset harjoitukset, vertaisryhmät, Jyväskylän hyvinvointitoimijat jne.). Hyvis -toiminnassa ei ole kyse terapia- tai asiakassuhteesta, vaan hyvis tukee opiskelijan hyvinvointia aktiivisen kuuntelun ja dialogisen keskustelun avulla. Hyvikset ovat saaneet koulutuksen hyvinvointiin liittyvien asioiden käsittelyyn ja tietopaketin, joiden avulla he voivat tukea opiskelijaa mahdollisimman hyvin ja ajanmukaisin tiedoin. Hyvikset toimivat osana opiskelijoiden hyvinvointiverkostoa, johon kuuluvat YTHS, JYY, Jyväskylän kaupungin terveys- ja sosiaalitoimi, Jyväskylän yliopiston psykologian ja erityispedagogiikan laitos sekä yliopiston sisäiset opiskelijapalvelut. HYVY001 Akateeminen opiskelukyky - muutakin kuin pisteitä on tarkoitettu ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille (2 op) osana orientoivia opintoja. Kurssin teemoina ovat itsetuntemus, tunteiden säätely, arjenhallinta, akateemiset opiskelutaidot, vuorovaikutustaidot ja stressinhallinta. Tavoitteena on, että opiskelijat voivat oppia tunnistamaan haasteellisia tilanteita ennalta ja siten säilyttää opiskelukykynsä. Osaaminen näkyville - opinnoista ja sen ulkopuolelta Osaamisen kehittäminen on osa akateemista ammattitaitoa ja merkityksellistä, työelämäorientoitunutta opiskelua. Jyväskylän yliopiston oman kehitystyön tuloksena syntynyt ePortfolio tarjoaa osaamisen ja työelämätaitojen tiedostamiselle, pohtimiselle ja näkyväksi tekemiselle rakenteen, joka tukee opiskelijoiden työelämäorientaation pohtimista ja identiteettityötä jo opintojen alkuvaiheesta aina valmistumiseen saakka ja sen jälkeenkin. ePortfoliota on kehitetty käyttäjälähtöisesti ja pedagogisia toimintamalleja työstetty tiiviissä yhteistyössä laitosten kanssa. Kokemukset ensimmäisistä piloteista ovat olleet rohkaisevia, ja toimintaa laajennetaan ja vakiinnutetaan osaksi yliopiston ohjausjärjestelmää. Osaamista Opintojen Ohessa -ohjelma on puolestaan uusi malli, jolla opiskelija voi aktivoitua kehittämään tai jatkaa opintojen ohessa kerätyn osaamisen täydentämistä haluamallaan tavalla oman innostuksen ja tekemisen kautta. Vertaisryhmätoiminta on vahvasti mukana. Ohjelma on toiminnallinen ja innostava tapa kytkeä yhteen yliopisto-opiskelijat ja alueen yhteisöt. Ohjelmaa toteutetaan suomeksi ja englanniksi.
  5. 5. Ammattikorkeakoulujen valmistumisvaiheen opiskelijapalautekysely – Miten mitata koulutuksen laatua? Tutkija Leo Aarnio (MSc), Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus Mitä on hyvä (ammattikorkea)koulutus? Miten sitä mitataan? Miten mittaria arvioidaan? Miten mittaria hyödynnetään? Kysymyksenasettelut vastaavat mittauksen kronologisia mutta keskinäisriippuvaisia työvaiheita aina koulutuksen laadun määrittelystä tämän operationalisoinnin kautta mittarin tulosten tulkintaan ja raportointiin. Onnistunut mittausprosessi on kokonaisvaltainen. Prosessin edetessä tulee sekä ennakoida tulevien työvaiheiden asettamia haasteita että pohtia vielä tehtävien valintojen yhteen sopimista jo tehtyjen valintojen kanssa. Koulutuksen laatu voidaan nähdä intersubjektiivisena mutta kiisteltynä yhteisymmärryksenä koulutuksen tavoitetiloista. Johdonmukaisesti käsitteen luonteelle sekä mittauskohteen määrittely että operationalisointi on toteutettu joukkoistamalla kyselysisältö ammattikorkeakoulujen henkilökunnalla ja opiskelijoilla. Kehitystyötä on ohjannut ja rajannut ammattikorkeakoulutuksen lainsäädäntö, kasvatustieteellinen ja psykometrinen mittausteoria, vertailukyselyt sekä kyselyn kognitiiviset koestukset. Esityksessä käydään läpi AVOP -kyselyn kehitystyö ja mittarin toimivuuden arviointi pilottiverkkokyselynä. Kokemusten pohjalta johdetaan ehdotukset kyselyn jatkotyöstölle sekä käyttöönotolle. Neljä diskurssia kouluttautumisen edellytyksistä avoimessa yliopistossa Tutkijatohtori Nina Haltia (KT), Kasvatustieteiden laitos / CELE, Turun yliopisto Avoin yliopisto on koulutusmuoto, joka on periaatteessa avoin kaikille. Muodollisia rajoituksia opiskelulle ei ole, ja joustavilla opetusjärjestelyillä pyritään lieventämään ajasta ja paikasta johtuvia opiskelun esteitä. Opiskelu on maksullista, mutta maksujen suuruutta säädellään niin, että ne pysyvät kohtuullisina. Opinnoilla on vastaavuus yliopistojen perusopetukseen, ja tutkintoopiskelija voi lukea avoimessa yliopistossa suoritetut kurssit osaksi tutkintoaan. Avoimesta yliopistosta on luotu myös oma polkunsa tutkinto-opintoihin. Ns. avoimen yliopiston väylä on kuitenkin säilynyt kapeana reittinä tutkinto-opintoihin, eikä sitä kaikilla aloilla käytännössä ole olemassa.
  6. 6. Avoin yliopisto voidaan nähdä hyvin monella eri tavalla ja palvelevan hyvin monenlaisia tarpeita, riippuen siitä, mikä näkökulma avoimeen yliopisto-opetukseen otetaan. Koulutukseen voi osallistua hyvin monenlaisin motiivein ja taustoin, ja avoin yliopisto voi eri yksilöiden kohdalla palvella hyvin erilaisia koulutustehtäviä. Pohdin esityksessäni avoimen yliopiston moninaista koulutustehtävää. Pohjaan vuonna 2012 valmistuneeseen väitöskirjaani, jossa tutkin avoimen yliopiston historiaa ja avoimesta yliopistosta käytyä julkista keskustelua. Tutkimusaineistossani on mukana useita erilaisia tekstityyppejä: komiteanmietintöjä ja työryhmäraportteja, korkeakoululaitoksen kehittämissuunnitelmia, muita suunnitteluasiakirjoja, tutkimuksia, selvityksiä, puheenvuoroja ja esitelmiä sekä lehtikirjoituksia. Olen analysoinut aineiston diskurssianalyysin keinoin ja paikantanut siitä erilaisia tapoja puhua avoimesta yliopistosta. Jäsennän esitykseni keskeisen löydökseni, eli diskurssien suunnassa. Olen paikantanut aineistosta neljä eri diskurssia: (1) akateemisia arvoja painottavan yliopistollisen diskurssin, (2) osallistumisen tasa-arvoa korostavan sivistyksellisen demokratian diskurssin, (3) yksilöllisiä mahdollisuuksia ja innovatiivisuutta korostavan joustavuuden diskurssin sekä (4) työelämää ja taloudellisuutta korostavan tehokkuuden diskurssin. Kouluttautumisen edellytykset avoimessa yliopistossa kehystyvät eri diskursseissa eri tavoin. Tarkastelen esityksessäni sitä, miten eri diskurssit rakentavat kuvaa avoimen yliopiston tehtävästä, avoimen yliopiston opiskelijasta ja siitä, millaisia kouluttautumisen edellytyksiä avoin yliopisto suomalaisessa yhteiskunnassa rakentaa ja luo. Tie tohtoriksi! Tutkijatohtori Jenni Keskinen (KT) ja Opettajankoulutuslaitos, Helsingin yliopisto tohtorikoulutettava Jenna Vekkaila (KM), Tohtorinkoulutus on yliopiston kolmen päätehtävän, tutkimuksen, opetuksen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen polttopisteessä. Se on merkittävässä asemassa uuden tieteellisen tiedon tuottamisessa ja näin ollen tärkeä tekijä modernin yhteiskunnan haasteisiin vastaamisessa. Tohtorinkoulutuksen tavoitteena on tuottaa akateemisia asiantuntijoita yliopistojen tutkimustehtäviin mutta myös yhteiskunnan muihin korkeatasoista asiantuntijuutta vaativiin tehtäviin. Opiskelijat tulevat tohtorinkoulutukseen hyvin erilaisin taustoin ja tavoittein, joten jokaisen tie tohtoriksi on yksilöllinen. Näillä prosesseilla on kuitenkin myös yhteisiä piirteitä. Tohtoriksi tulemisen prosessi on aina ensisijaisesti oppimisen prosessi, joka haastaa opiskelijaa, ei ainoastaan älyllisesti vaan myös emotionaalisesti ja sosiaalisesti. Näin ollen tohtoriksi tulemisen edellytyksiä ei
  7. 7. voida tarkastella ainoastaan yksilön, vaan myös yhteisön näkökulmasta. Tässä esitelmässä avaamme tohtoroitumisprosessia ja sen edellytyksiä tohtoriopiskelijan ja oppimisympäristön eli tiedeyhteisön näkökulmasta. Pohdimme sitä, mikä merkitys motivaatiolla ja sitoutumisella on onnistuneessa väitöskirjaprosessissa. Tarkastelemme myös sitä, miten oppimisympäristö voi tukea tohtoriopiskelijan kasvua täysivaltaiseksi tiedeyhteisön jäseneksi. Esityksemme perustuu tutkimuksiin, joihin on osallistunut yli tuhat tohtoriopiskelijaa Helsingin yliopistosta.

×