2013 Monituloiset

1,991 views

Published on

0 Comments
0 Likes
Statistics
Notes
  • Be the first to comment

  • Be the first to like this

No Downloads
Views
Total views
1,991
On SlideShare
0
From Embeds
0
Number of Embeds
4
Actions
Shares
0
Downloads
18
Comments
0
Likes
0
Embeds 0
No embeds

No notes for slide

2013 Monituloiset

  1. 1. tähän sijoitetaan julkaisun otsikko monituloiset 14/17pt Open sans extrabold leikkaus Korkeakouluopiskelijoiden tulonlähteet ja kokemus toimeentulosta erilaisissa elämäntilanteissa Heidi Kettunen Suvi Pulkkinen Janne Mikkonen Juhani Saari Elina Lavikainen Juhani Saari Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö OTUS Otus 38/2013 40/2013
  2. 2. Copyright: Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus Janne Mikkonen, Elina Lavikainen, Juhani Saari Taitto: Tero Silvast Oikoluku: Janne Mikkonen Käännökset: Saara Inkinen Julkaisija: Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus Lapinrinne 2 00180 HELSINKI www.otus.fi ISBN: 978-952-5282-35-1 ISSN: 2341-7307 Paino: Digipaino Keuruskopio Oy, Keuruu, 2013
  3. 3. monituloiset Korkeakouluopiskelijoiden tulonlähteet ja kokemus toimeentulosta erilaisissa elämäntilanteissa Janne Mikkonen Elina Lavikainen Juhani Saari Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus 40/2013
  4. 4. Tiivistelmä Tutkimuksessa käsitellään korkeakouluopiskelijoiden toimeentuloa erilaisissa elämäntilanteissa. Tutkimuskysymykset liittyvät tulonlähteisiin, niiden väliseen dynamiikkaan ja tulonmuodostuksen perusteisiin, koettuun toimeentuloon ja opintotukijärjestelmää koskeviin näkemyksiin. Tutkimus perustuu valtakunnalliseen kyselyaineistoon, johon vastasi 2500 yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijaa keväällä 2013. Kyselyn vastausprosentti oli yliopisto-opiskelijoilla 34 ja ammattikorkeakouluopiskelijoilla 30. Tutkimuksessa hyödynnettiin myös 22 korkeakouluopiskelijan muodostamaa haastatteluaineistoa. Korkeakouluopiskelijoiden keskimääräinen käytettävissä oleva tulo lukuvuoden aikana on 1170 euroa kuukaudessa. Mediaanitulot ovat 912 euroa. Tulot kuitenkin vaihtelevat suuresti erilaisissa elämäntilanteissa olevien opiskelijoiden välillä noin 750 eurosta 1120 euroon. Vastaajista noin 29 prosenttia elää pelkällä opintorahalla ja asumislisällä. Noin kolmannes opiskelijoista on nostanut opintojensa aikana opintolainaa. Valtaosa kokoaa toimeentulonsa useista eri lähteistä. Tutkimuksen perusteella opintolaina ja työssäkäynti eivät ole toisilleen vaihtoehtoisia tulonlähteitä vaan niihin turvaudutaan samanaikaisesti rinnakkain. Opiskelijoille on tyypillistä, että tehdään alle 20 tuntia viikossa töitä ja nostetaan samalla ainakin jonkin verran opintolainaa. Suurin osa (64 %) opiskelijoista on myös saanut vähintään silloin tällöin taloudellista tukea vanhemmiltaan tai sukulaisiltaan. Niin opintolainaa kuin vanhempien tukea koskevista tuloksista kuitenkin piirtyy kuva taloudellista riippumattomuutta korostavasta opiskelijajoukosta: opintolainan nostamista kartetaan ja vanhempien taloudellinen tuki koetaan kiusalliseksi. Lähes kaksi kolmesta opiskelijasta katsoo, että täysi-ikäisen on tultava toimeen itsenäisesti. Tulonlähteet ovat yhteydessä siihen, miten opiskelijat kokevat toimeentulonsa. Heikkoa toimeentuloa ennustaa selvimmin opintolainan nostaminen ja hyvää toimeentuloa työssäkäynti. Työssä käymättömiin opiskelijoihin verrattuna alle 20 tuntia viikossa työskentelevillä on noin kaksinkertainen “riski” kuulua hyvin toimeentuleviin ja yli 20 tuntia viikossa työskentelevillä noin nelinkertainen. Lainaa nostavilla puolestaan on kaksinkertainen riski kuulua mielestään heikommin toimeentulevien ryhmään verrattuna lainaa nostamattomiin. Opintolainaa nostaneet opiskelijat kokevat lainan nopeuttaneen opintoja vain hieman. Opintolaina tuo kuitenkin enemmän liikkumavaraa ajankäyttöön. Laina näyttäytyykin opiskelijoille ensisijaisesti ratkaisuna ajankäyttöön ja vasta toiseksi opintojen varsinaiseen etenemiseen. Kyselyyn vastanneilta opiskelijoilta kysyttiin myös, miten hyödyllisiä erilaiset opintotukijärjestelmän muutokset olisivat opintojen edistymisen näkökulmasta. Opintoraha- ja asumislisäpainotteinen opintotukijärjestelmä saa kaikilta opiskelijoilta eniten kannatusta. Näkemykset kuitenkin vaihtelevat elämäntilanteittain. Esimerkiksi tulorajoja ja opintolainaa koskevat ehdotukset saavat perheellisiltä ja parisuhteessa eläviltä sekä vapaarahoitteisissa asunnoissa asuvilta opiskelijoilta enemmän kannatusta kuin muilta ryhmiltä. 5
  5. 5. Abstrakt 6 I studien undersöks högskolestuderandenas utkomst i diverse livssituationer. Forskningsfrågorna behandlar olika inkomstkällor och dynamiken mellan dem, grunderna för inkomstens utformning, den upplevda utkomsten samt åsikter om studiestödssystemet. Undersökningen baserar sig på en nationell enkät, som fylldes i av 2500 universitets- och yrkeshögskolestuderanden under våren 2013. Enkätens svarsfrekvens var 36. I studien utnyttjades även intervjumaterial från 22 högskolestudenter. Den genomsnittliga månatliga inkomsten som högskolestuderanden har till sitt förfogande under läsåret uppgår till 1170 euro. Medianinkomsten är 912 euro. Inkomsterna varierar dock betydligt mellan studeranden i olika livssituationer från ungefär 750 euro till 1120 euro. Cirka 29 procent av respondenterna lever på enbart studiepenning och bostadstillägg. Ungefär en tredjedel av studerandena har lyft studielån under sina studier. Majoriteten erhåller sin utkomst från flera olika källor. I ljuset av studien utesluter studielån och förvärvsarbete inte varandra som inkomstkällor utan används parallellt. Det är typiskt för studeranden att jobba mindre än 20 timmar per vecka och samtidigt lyfta åtminstone en del studielån. Därutöver har den största delen av studenterna (64 %) åtminstone sporadiskt fått stöd av sina föräldrar eller släktingar. Resultaten gällande både studielån och stöd från föräldrarna ger dock intrycket av en studerandeskara som betonar ekonomisk oberoende: studerandena undviker att lyfta studielån och stöd från föräldrarna upplevs som pinsamt. Nästan två av tre studenter anser att en myndig person skall klara sig självständigt. Inkomstkällorna påverkar hur studerandena upplever sin utkomst. Lyftande av studiestöd utgör den klaraste indikatorn på låg utkomst medan förvärvsarbete pekar på en god utkomst. Jämfört med studeranden som inte arbetar löper studenter som jobbar mindre än 20 timmar per vecka en ungefär dubbelt så stor ”risk” att njuta av en god utkomst, medan risken är cirka fyra gånger så hög hos studeranden som jobbar mer än 20 timmar per vecka. De som lyfter studielån löper i sin tur en dubbelt så stor risk att uppskatta sin utkomst som låg jämfört med studeranden som inte lyfter lån. De studenter som lyft studielån upplever att lånet påskyndat deras studier endast måttligt. Studielån ger dock mer spelutrymme vad beträffar tidsanvändningen. För studerandena framstår lån i första hand som en lösning på problem med tidsanvändning och används endast i andra hand till att påskynda de egentliga studierna. Studerandena som fyllde i enkäten frågades även hur nyttiga diverse förändringar i studiestödssystemet skulle vara med tanke på studiernas framskridande. Ett studiestödssystem baserat på studiepenning och bostadstillägg får mest genklang från alla studenter. Åsikterna varierar dock enligt livssituation. Så vinner förslag gällande till exempel inkomstgränser och studielån mer anslutning bland studeranden med familj samt studeranden som lever i ett parförhållande eller i en fritt finansierad bostad än bland de övriga studenterna.
  6. 6. Abstract The study investigates the subsistence of tertiary students in different life situations. The research questions pertain to sources of income and the dynamics between them; the foundations of income formation; perceived subsistence; and opinions about the student benefits system. The study is based on a national survey, which was completed by 2500 students at universities and universities of applied sciences in the spring of 2013. The respond rate of the survey was 36. The study also utilized interview data obtained from 22 students in higher education. The average disposable income of tertiary students during the academic year is 1170 euro per month. The median income amounts to 912 euro. However, the income varies considerably from 750 euro to 1120 euro across students in different life situations. Some 29 percent of the respondents live off their study grant and housing supplement alone. About a third of the students have taken out a student loan in the course of their studies. The majority of students draw income from multiple sources. In the light of the investigation, a study grant and employment are not mutually exclusive sources of income, but are used simultaneously to complement each other. It is typical for students to work less than 20 hours a week while continuing to draw at least some payments from their student loan. In addition, most students (64 %) have also received at least sporadic support from their parents or relatives. The results concerning both student loans and parental support nevertheless suggest that students value financial independence: students avoid taking out a student loan, while accepting support from one’s parents is perceived as embarrassing. Nearly two thirds of students feel that a grownup should be able to provide for him- or herself independently. The sources of income influence how students perceive their subsistence. Taking out a student loan is the clearest indicator of a low level of subsistence, whereas employment is a predictor of a high level of subsistence. Compared to non-working students, the “risk” of belonging to the better-off is twice as high for those who work less than 20 hours a week, and four times as high for those who work more than 20 hours a week. For students who take out a student loan, the risk of belonging to the group they consider to be worst off is twice as high as for students who are free of student loan debt. Students who have taken out a student loan find that the loan has advanced their academic progress only marginally. A student loan does give more leeway in terms of time management, though. Students appear in fact to regard a loan primarily as a solution to problems of time management, and only secondly to problems that pertain to academic progress. Students who completed the survey were also asked to evaluate how useful different changes to the student benefits system would be from the point of view of academic progress. All students prefer a system of student benefits that is based on a student grant and housing supplement. However, the assessments vary depending on the respondent’s life situation. Suggestions concerning, for instance, the exempt amount and student loans find more support among students with a family as well as among students who live in a relationship or in privately financed housing than among their peers. 7
  7. 7. 8
  8. 8. Esipuhe Tämä teos ei ole pamfletti, jossa valitetaan kuinka opiskelijat joutuvat syömään nuudeleita ja tonnikalaa, vaan rautaisannos tutkimukseen perustuvaa uusinta tietoa korkeakouluopiskelijoiden toimeentulosta. Tutkimus jatkaa Elina Lavikaisen viime vuonna julkaistua toimeentulotutkimusta (Aallokosta nousujohteiseksi, Otus 2012), jossa 22 opiskelijan syvähaastattelut paljastivat sen tosiseikan, joka on todennettu laajalla otoksella myös tässä tutkimuksessa: opiskelijat eivät ole homogeeninen joukko, vaan sekä euromääräinen että koettu toimeentulo sekä toimeentuloon liittyvät näkemykset vaihtelevat eri opiskelijoilla ja eri elämäntilanteissa. Janne Mikkosen, Elina Lavikaisen ja Juhani Saaren tutkimus osoittaa vakuuttavasti, kuinka käsitys yhtenäisestä opiskelijajoukosta on yksinkertainen idealisaatio. Tutkimusaineistosta hahmottuu seitsemän erilaista opiskelijaryhmää, joiden elämäntilanteet ja tulonmuodostus eroavat toisistaan merkittävässä määrin. Siinä missä 23-vuotias opiskelija kustantaa sukulaistensa omistaman asunnon reilulla 300 €:lla kuukaudessa, tarvitsevat keskimäärin 35-vuotiaat perheelliset opiskelijat asumiseensa 900 € kuukaudessa. Kun tämän lisäksi lasketaan myös perheen muut menot, lapsilisän ja kahden opintotuen yhdistelmällä – n. 700 €:lla kuussa – ei pitkälle pötkitä. Samalla kun perheellisten opiskelijoiden tulot ovat suuremmat kuin perheettömien, on myös välttämättömiä kuluja enemmän. Merkityksellinen huomio tässä tutkimuksessa onkin se, miten 50 euroa merkitsee eri opiskelijaryhmille hyvin eri asioita. Suomalaista tukijärjestelmää verrataan jatkuvasti ulkomaisiin malleihin, joissa opinnot on tuen puutteen ja korkeiden lukukausimaksujen vuoksi rahoitettava lainarahalla tai tai vanhempien tuella. Syitä on ihmetelty, mikseivät suomalaiset opiskelijat tekisi samoin. Käsillä oleva tutkimus kuitenkin osoittaa epäilemättä vaikuttavimman syyn: opiskelijat haluavat olla itsenäisiä! Kaksi kolmannesta vastaajista on sitä mieltä, että täysi-ikäisen tulee kyetä taloudelliseen itsenäisyyteen eikä elättää itseään vanhemmillaan. Samalla tavoin velaksi eläminen koetaan epämiellyttävänä. Opintolainaa kartetaankin vielä enemmän kuin vanhempien tukea tai työssäkäyntiä, jotka ovat tavallisimmat tulonlähteet opintotuen ohella. Noin kolmannes opiskelijoista elääkin pelkällä opintorahalla ja opintotuen asumislisällä, siis noin 550 eurolla kuukaudessa. Mielenkiintoista on, että enemmän tai vähemmän säännöllisiä palkkatöitä tekevien osuus on kaksinkertainen verrattuna niihin, jotka elävät pelkällä opintorahalla ja asumislisällä. Näyttääkin siltä, että opiskelijat nostavat tulotasoaan lainan sijaan mieluummin ansiotyöllä, josta he saavat myös arvokasta työkokemusta. Kiusallisesti voisi kysyä kuka tekisikään ne työt, joita kymmenet tuhannet suomalaiset opiskelijat tekevät kesälomillaan ja lukukausien aikana, tai kuka haluaisi palkata vastavalmistuneen maisterin vailla rahtuakaan työkokemusta, jos kaikki opiskelijat keskittyisivät taukoamatta kokopäiväiseen opiskeluun. Opintolainan nostajissa havaittiin mielenkiintoinen ilmiö: opintolaina ei lainkaan automaattisesti edistä opintoja. Lainarahoitus ei siis 9
  9. 9. ole työssäkäynnin vaihtoehto, jolla vapautettaisiin aikaa opinnoille. Päinvastoin opintolainan nostaminen on yhteydessä heikompaan kokonaistulotasoon ja ajankäytön joustavuuteen – mutta ei opintojen osalta. Onkin siis hyvä pohtia mihin lainapainon lisääminen opintotuessa johtaisi: lisääntyneeseen työssäkäyntiin vai lisääntyneeseen vapaa-aikaan ja molemmissa tapauksissa samalla nykyistä hitaammin eteneviin opintoihin? Tätä voisi koettaa selittää opiskelijoiden erilaisilla opiskeluorientaatioilla: sivistysorientoituneet ja tutkinto-orientoituneet opiskelijat suhtautunevat ajankäyttöönsä eri tavoin. 10 Käsillä oleva tutkimus on opintososiaalisten etuuksien kehittämisen kannalta tärkeä merkkipaalu, sillä se kuvaa korkeakouluopiskelijoiden tulonmuodostuksen monimutkaista dynamiikkaa muun muassa niillä tavoilla, jotka olen edellä maininnut. Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus kiittääkin Opetus- ja kulttuuriministeriötä tuesta, jolla tämä tutkimus on pystytty toteuttamaan. Uskon, että tästä teoksesta on hyötyä niin opiskelijan elämäntilanteen ymmärtämisessä kuin poliittisessa päätöksenteossa. Jussi Junni toiminnanjohtaja Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus
  10. 10. Sisällysluettelo Esipuhe 9 1. Johdanto 13 2. Elämäntilanne 15 3. Tulot, menot ja tulonlähteet 19 4. Kokemus toimeentulosta 49 5. Toimeentulo, jaksaminen ja ajankäyttö 73 6. Elämäntilannetyypit 85 7. Lopuksi 85 Kirjallisuus 87 Liite 1. Aineisto ja tutkimusmenetelmät 91 Liite 2. Korkeakouluopiskelijoiden toimeentulokysely 96
  11. 11. 12
  12. 12. 1. Johdanto Miksi opiskelijat käyvät töissä eivätkä opiskele päätoimisesti? Miksi opiskelijat karttavat opintolainaa, vaikka sen avulla olisi mahdollista keskittyä täysipainoisesti opintoihin? Opintotukijärjestelmän tavoitteet ja opiskelijoiden toiminta näyttävät olevan ristiriidassa keskenään. Kuluvan hallituskauden tavoitteena on kehittää opintotukea siten, että se kannustaa päätoimiseen opiskeluun ja mahdollistaa valmistumisen tavoiteajassa (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2011, 43). Korkeakouluopiskelijoista noin 60 prosenttia käy töissä opintojensa ohessa, joka neljäs ei nosta lainkaan opintotukea ja lainaa karttaa lähes kaksi kolmesta opiskelijasta (SVT 2013a; Saarenmaa ym. 2010). Julkisessa keskustelussa on nähty, että pitkät opintoajat palautuvat näihin tekijöihin. Millainen opintotukijärjestelmä sitten parantaisi opintotuen käyttöastetta ja mahdollistaisi täysipainoisen opiskelun? Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti keväällä 2012 työryhmän valmistelemaan rakenteellisia muutoksia sekä toisen asteen opintoihin että korkeakouluopintoihin myönnettävään opintotukeen. Julkisen talouden kestävyysvajeen vuoksi työryhmän tuli esittää kustannusneutraaleja ratkaisuja opintotuen uudelleen kohdentamiseen. Työryhmä toi esille erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja, joiden painopisteinä olivat opintotuen tasokorotukset, opintolainan käyttökelpoisuus ja opintotuen käyttöastetta parantavat rakenteelliset uudistukset. Useimmat ehdotukset kuitenkin edellyttäisivät määrärahalisäyksiä. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2012.) Lisäksi on vaikeaa arvioida, miten uudistukset vaikuttaisivat opiskelijoiden käyttäytymiseen. Millainen uudistus ratkaisisi havaitun ristiriidan järjestelmän tavoitteiden ja opiskeli- joiden toiminnan välillä? Kysymystä ei voida irrottaa sen ideologisista rajapinnoista: missä määrin opiskelijat tulisi nähdä opintotukijärjestelmän ohjaavien toimenpiteiden kohteena ja missä määrin asiakkaina, joiden tarpeisiin järjestelmä yrittää vastata? Vastauksesta riippumatta lienee tarkoituksenmukaista käydä keskustelua myös siitä, millaisista lähtökohdista opiskelijat tekevät opiskeluun ja sen rahoittamiseen liittyviä valintoja. Samalla on huomattava, että opiskelijat eivät ole homogeeninen joukko. Korkeakouluopiskelu sijoittuu tyypillisesti toisen asteen opintoja seuraavaan elämänvaiheeseen, mutta erilaiset poikkeavat opinto- ja elämänpolut ovat aiempaa yleisempiä. Suuri osa opiskelijoista ei edusta opiskelijan ideaalityyppiä, joka aloittaa korkea-asteen opintonsa välittömästi toisen asteen jälkeen, opiskelee päätoimisesti, valmistuu tavoiteajassa ja siirtyy työelämään vasta valmistumisensa jälkeen. Opiskeluajat ovat pidentyneet ja opintoja suoritetaan myös myöhemmissä elämänvaiheissa. Opiskelu ei ole enää selvästi muusta erillinen elämänvaihe vaan limittyy muihin elämänvaiheisiin, kuten työelämään siirtymiseen ja perheen perustamiseen. Opiskeluaikaiseen toimeentuloon liittyviä valintoja ei tehdäkään vain opintojen näkökulmasta vaan koko elämään peilaten (Lavikainen 2012, 30). Eri opiskelijaryhmillä on myös erilaisia tarpeita. Esimerkiksi perheellisen opiskelijan kulurakenne ja kulujen määrä ovat huomattavan erilaisia kuin yksin opiskelija-asunnossa asuvalla (Saarenmaa ym. 2010, 40). Päätoimista opiskelua tukevan opintotukijärjestelmän kehittäminen edellyttää tietoa 13
  13. 13. siitä, miten erilaiset opiskelijaryhmät toimivat, miksi ne toimivat kuten toimivat ja millaiset ratkaisut mahdollistaisivat päätoimisen opiskelun erilaisissa elämäntilanteissa. Tehtävä on pulmallinen, sillä järjestelmää on vaikeaa räätälöidä jokaisen ryhmän tarpeisiin. Opintotukijärjestelmän uudistamisessa on kuitenkin jo nyt kiinnitetty huomiota esimerkiksi korkeita asumiskustannuksia maksavien opiskelijaryhmien ja perheellisten opiskelijoiden tilanteisiin asumislisän korotuksilla ja huoltajakorotuksella (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2012). Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella opiskelijoiden toimeentuloa erilaisissa elämäntilanteissa. Suuntaamme katseemme opiskelijoiden tuloihin ja koettuun toimeentuloon, 14 mutta yritämme katsoa aiempaa syvemmälle: kysymme, millaisista tulonlähteistä opiskelijat toimeentulonsa kokoavat, miksi he valitsevat juuri kyseiset tulonlähteet ja miten tulonlähteiden välinen dynamiikka kytkeytyy ajankäyttöön, jaksamiseen ja opinnoissa etenemiseen. Selvitämme myös, millaisia näkemyksiä opiskelijoilla on opintolainasta ja vanhempien tai sukulaisten taloudellisesta tuesta. Tavoitteenamme on tutkia, miksi erilaisissa elämäntilanteissa olevat opiskelijat tekevät sellaisia toimeentuloon ja tulonlähteisiin liittyviä valintoja kuin tekevät.
  14. 14. 2. Elämäntilanne Opiskeluaikainen toimeentulo osana elämänkulkua Opiskelijan elämässä toimeentulo ei kytkeydy ainoastaan opintojen rahoittamiseen. Opiskelu sijoittuu tyypillisesti elämässä sellaiseen vaiheeseen, jossa tehdään pitkäjänteisiä koulutusalaan, työmarkkinoihin, parisuhteeseen ja perheeseen liittyviä valintoja. Taloudellisestikin tärkeitä käännekohtia ovat esimerkiksi muutto vanhempien luota omaan talouteen, muutto yhteen puolison kanssa tai lapsen syntymä. (Ks. Lavikainen 2012.) Ihmisen elämänkulkua on kuvattu tavallisesti elämänkaaren käsitteellä. Sillä on viitattu elämän eri vaiheisiin liittyviin, kaikille yhteisiin muutoksiin. Sosiologisessa elämänkulun keskustelussa on kuitenkin nähty, että elämänkaaren käsite rohkaisee tarkastelemaan elämänkulkua lineaarisen normioletuksen mukaisesti (esim. Suurpää 2009, 12–13). Tutkijat ovatkin suosineet elämänkaari-termin sijaan elämänkulun käsitettä. Se viittaa sosiaalisesti rakentuvaan toimintaan, joka haastaa lineaarisen elämänkaariajattelun. Elämänkulussa eri elämänjaksot seuraavat toisiaan ja muodostavat oman sarjansa. Eri elämänalueita, ‑piirejä tai -sfäärejä voidaan jäsentää urina tai polkuina, joilla merkittävät elämäntapahtumat toimivat käännekohtina ja merkitsevät usein siirtymää positiosta tai roolista toiseen. (O´Rand & Krecker 1990, 241– 244, ks. myös Antikainen & Komonen 2003.) Elämänkulussa tapahtuvia siirtymiä voidaan kuvata esimerkiksi elämänkulun pysäkkeinä tai elämän avainkokemuksina. Nuoren aikuisen elämänvaiheessa tällaisia ovat muun muassa elämänkumppanin valitseminen, perheen pe- rustaminen, yhteisen talouden hallinta, työelämään osallistuminen ja työuralla eteneminen sekä kansalaisvelvollisuuksien omaksuminen. On kuitenkin huomattava, että siirtymä voi olla normien mukainen tai se voi tapahtua ennakoimatta (Antikainen & Komonen 2003). Arnett (2007, 69) on kuvannut ikävuosia 18–25 pitkittyneeksi siirtymäksi aikuisuuteen. Jälkiteollisessa yhteiskunnassa siirtymä aikuisuuteen on edennyt 30 ikävuoden paikkeille. Antikaisen ja Komosen tavoin Arnett katsoo, että muotoutuvan aikuisuuden (emerging adulthood, ks. Salmela-Aro & Helve 2006) keskeiset kokemukset liittyvät itsenäistymiseen, työelämään ja rakkauteen. Aikuisuuden tunnusmerkkejä ovat vastuunotto itsestään, itsenäinen päätöksenteko sekä taloudellinen riippumattomuus. Nämä saavutetaan vähitellen muotoutuvan aikuisuuden aikana. Muotoutuvaan aikuisuuteen liittyy kokemus itsenäistymisestä ja vapaudesta. Aikuisuuden kynnyksellä olevaa eivät tyypillisesti vielä sido erilaiset velvollisuudet ja rajoitukset. Muotoutuvan aikuisuuden tunnusmerkkejä ovat myös identiteetin etsintä ja kasvava itsetuntemus. Identiteettiin liittyvät kysymykset voidaan kuitenkin kokea myös raskaiksi, ja esimerkiksi pohjoisamerikkalaisessa keskustelussa onkin puhuttu neljänneselämään liittyvästä kriisistä (quarter-life crisis). Muotoutuvaa aikuisuutta koskeva keskustelu osoittaa, että opiskelijoiden toimeentuloon liittyvä arki limittyy muihin nuoren aikuisen elämänvaiheisiin. Opiskelija ei tee toimeentuloaan koskevia päätöksiä ja ratkaisuja tyhjiössä, vaan nuoren aikuisen elämänvaiheeseen liittyvät tapahtumat ja tehtävät heijastuvat myös 15
  15. 15. tulonmuodostukseen ja valintoihin tulonlähteiden välillä. Samalla on huomattava, että opiskelijat ovat varsin heterogeeninen joukko ja elävät erilaisissa elämäntilanteissa. Toimeentulon muodostuminen ja kokemus siitä ovat vahvasti yhteydessä opiskelijan elämäntilanteeseen. On aivan selvää, että vuokralla tai omassa asunnossa asuvan varttuneemman opiskelijalapsiperheen tarpeet ovat aivan eri kokoluokkaa kuin yksin opiskelijasolussa asuvan ensimmäisen vuoden opiskelijan. Toimeentulon mielekäs analyysi edellyttää siten opiskelijan elämäntilanteen huomioimista. Kuvailemme seuraavaksi analyyseissa käyttämämme elämäntilannemuuttujan muodostamista. Opiskelijoiden erilaiset elämäntilanteet 16 Tutkimusasetelman kannalta hedelmällinen lähestymistapa opiskelijan elämäntilanteeseen on erotella erilaisia elämäntilanteiden tyyppejä. Erottelu täytyy tehdä niin, että elämäntilanne määritellään sellaisten perhemuotoa ja asumista kuvaavien taustatekijöiden mukaan, jotka eivät vielä kuvaa toimeentulon turvaamiseksi tehtäviä valintoja. Toisin sanottuna oletamme, että turvatakseen toimeentulonsa, opiskelijat puntaroivat erilaisia valintoja työssäkäynnin, opintolainan sekä opintorahalla säästäväisesti elämisen välillä, jolloin jo tehdyt valinnat eivät itsessään saa selittää elämäntilannetta. Selvää on, että todellisuudessa asia ei ole aina näin yksiselitteinen, sillä hyväpalkkaisen työn löytäminen saattaa ajallisesti edeltää päätöstä kalliimpaan vuokra-asuntoon muuttamisesta ja siten selittää opiskelijan elämäntilannetta eikä päinvastoin. Tutkimuksemme ydinkysymysten kannalta syiden ja seurauksien suunta ei ole keskeinen ongelma, ja valintojen ajallisen järjestyksen tutkiminen vaatisi muutenkin kyselyn toteuttamista samalla vastaajajoukolla useina peräkkäisinä ajankohtina. Ryhmittelyanalyysissa käytetyt taustamuuttujat elämäntilanteen tunnistamiseksi: Opiskelijan asuminen parisuhteessa (kyllä/ei) Opiskelijalla lapsia (kyllä/ei) Asumismuoto yksinkertaistettuna (1 Opiskelija-asunto; 2 sukulaisten, puolison tai vanhempien omistama asunto sekä 3 yksityiseltä vuokrattu tai omistusasunto) Puolison työmarkkina-asema (1 puoliso työssäkäyvä; 0 muu tai ei puolisoa) Erilaisten elämäntilanteiden tunnuspiirteinä käytämme perhesuhteita, puolison työmarkkina-asemaa sekä asumismuotoa kuvaavia muuttujia. Tyypittely perustuu ryhmittelyanalyysiin, jonka tarkoituksena on tunnistaa aineistosta elämäntilanteiden ideaalityyppejä. Analyysin lopputuloksena kukin kyselyn vastaajista tulee luokitelluksi yhteen näistä ideaalityypeistä. Teknisesti ryhmittelyanalyysi (SPSS:n Two Step Cluster -algoritmi) etsii aineistosta sellaisia latentteja eli piileviä vastaajaryhmiä, joiden vastaukset valikoitujen taustamuuttujien suhteen eroavat toisistaan mahdollisimman vähän ryhmien sisällä ja mahdollisimman paljon niiden välillä. Elämäntilanteen tunnistamisessa käyttämillämme muuttujilla on periaatteessa 24 erilaista yhdistelmää (2x2x3x2), mutta algoritmin avulla niiden sisältämä informaatio on tiivistettävissä pienempään joukkoon luokkia, sillä useat taustamuuttujat korreloivat vahvasti keskenään. Lisäksi tilastollisten päätelmien teko edellyttää sellaista luokittelua, jossa kuhunkin vastaajaluokkaan jää tarpeeksi vastaajia riittävän tarkkojen estimaattien laskemiseksi. Elämäntilanteen tyypittelyn pitäisi teoriassa myös lisätä keskiarvoestimaattien tarkkuutta, koska ryhmien sisällä vastaajat ovat hyvin samankaltaisia. Ryhmittelyanalyysin tuloksena laskettavien luokkien määräksi asetettiin seitsemän, jotta eri elämäntilanteita kuvaamaan saataisiin riittävästi tarkasteltavia luokkia, ja koska muuten yksittäisen luokan vastaajamäärä olisi jäänyt liian pieneksi. Kuudella ryhmittelyluokalla pienin vastaajamäärä luokassa olisi ollut sama, mutta silloin algoritmi ei olisi erotellut toisistaan parisuhteessa vuokralla asuvia puolison työssäkäynnin suhteen. Taulukko 2.1 esittää ryhmittelyanalyysin tuloksen. Taulukossa on elämäntilanteen tyy-
  16. 16. pittelyssä käytettyjen muuttujien lisäksi joukko laskennan ulkopuolelle jääneiden muuttujien keskiarvoja, jotka auttavat tulkitsemaan ryhmittelyn tuloksia. Esimerkiksi käytettävissä olevat keskimääräiset palkkatulot jätimme ryhmittelyanalyysin laskenta-algoritmin ulkopuolelle, koska käytettävissä oleva tulo kuvaa itsessään toimeentuloon liittyviä valintoja (esimerkiksi käykö opiskelija töissä vai ei). Ryhmäkohtainen vastaajan keski-ikä on puolestaan mukana puhtaasti kuvailevana taustamuuttujana. Eri elämäntilannetyypit on taulukossa järjestetty kunkin tyypin keskimääräisten asumiskustannusten mukaan nousevasti. Taulukko 2.1. Opiskelijan erilaisia elämäntilanteita kuvaava tyypittely ryhmittelyanalyysin tulosten Edullisesti sukulaisten luona asuvat Yksin opiskelija-asunnossa asuvat Parisuhteessa edullisesti asuvat Parisuhteessa vapaarahoitteisesti asuvat, puoliso ei töissä Yksin vapaarahoitteisesti asuvat Parisuhteessa vapaarahoitteisesti asuvat, puoliso käy töissä Vapaarahoitteisesti asuvat lapsiperheet mukaan (elämäntilanteet nousevassa järjestyksessä keskimääräisten asumiskustannusten mukaan). Vastaajamäärä 178 441 260 203 579 243 215 Opiskelijoista kuuluu tyyppiin (%) 8,4 20,8 12,3 9,6 27,3 11,5 10,2 Muuttuja Ryhmittelyssä käytetyt muuttujat 17 Perhesuhteet (ryhmän sisällä) Parisuhteessa asuvien osuus (%) Työssäkäyvä puoliso (%) 0 0 99 100 0 100 88 36 0 44 0 0 100 70 0 0 15 0 0 0 100 Opiskelijaasunnossa asuvien osuus (%) 13 100 64 0 0 0 0 Sukulaisten tai puolison omistamassa asunnossa (%) 67 0 36 0 0 0 0 Vapaarahoitteisessa (%) 20 0 0 100 100 100 100 23,58 23,73 26,62 25,02 24,86 29,18 35,57 309,39 € 378,48 € 461,60 € 473,07 € 519,20 € 598,33 € 910,96 € Lapsia (%) Asumismuoto (ryhmän sisällä) Kuvailevat muuttujat Keski-ikä Keskimääräiset asumismenot SPSS:n Two Step Cluster proseduuri. Ryhmiteltävien klusterien määrä asetettu seitsemään eksploratiivisen tarkastelun perusteella.
  17. 17. 18 Ryhmittelyn tuloksena saadaan seitsemän opiskelijan elämäntilannetta kuvaavaa ideaalityyppiä, joiden sisältö ja tulkinta ovat pääteltävissä ensisijaisesti ryhmittelyssä käyttämiemme muuttujien jakaumista. 1) Sukulaisten luona asuvat. Ensimmäisen sarakkeen opiskelijat erottautuvat muista vastaajista ensisijaisesti edullisella asumismuodollaan. Näillä opiskelijoilla on poikkeuksellisen pienet asumismenot, mikä selittyy suurelta osin asumisella erityisesti sukulaisten tai vanhempien omistamassa asunnossa. Osalla tähän luokkaan kuuluvista on myös työssäkäyvä puoliso, mutta nämä eivät vastausten perusteella asu yhdessä. 2) Yksin opiskelija-asunnossa. Toinen elämäntilanteen tyyppi vastaa yleistä kuvaa opiskelijasta, joka asuu yksin tuetussa opiskelija-asunnossa ja maksaa yksinasuvista selvästi pienintä vuokraa (keskimäärin 370 €). Näiden opiskelijoiden keski-ikä on myös ryhmistä alhaisin: 23,7 vuotta. 3) Parisuhteessa edullisesti asuvat. Seuraavassa tyypissä elämäntilannetta määrittää useampi tekijä, joista mikään ei näytä olevan ensisijainen. Tätä ryhmää näyttäisi kuvastavan parhaiten asumismuodon edullisuus (keskimääräiset asumiskustannukset hyvin alhaiset ja asumismuoto useimmin opiskelija-asunto tai vanhempien tai sukulaisten omistama) ryhmän 1 tapaan, mutta näistä vastaajista lähes kaikki asuvat parisuhteessa ja osalla (15 %) on myös lapsia. 4) Parisuhteessa vapaarahoitteisessa asunnossa, puoliso ei töissä. Neljäs elämäntilanteen tyyppi kuvaa niitä vapaarahoitteisessa asunnossa parisuhteessa eläviä, joiden puoliso ei käy työssä. Näiden eräänlaisena vastinparina toimii tyyppi 6. 5) Yksin vapaarahoitteisessa asunnossa. Viidenneksi korkeimmat keskimääräiset asumiskustannukset ovat tyypin 5 opiskelijoilla, jotka edustavat yksin vapaarahoitteisessa asunnossa asuvia opiskelijoita. He ovat keski-iältään 24,9-vuotiaita, ja heidän keskimääräiset asumismenonsa ovat noin 520 euroa kuussa. 6) Parisuhteessa vapaarahoitteisessa asunnossa, puoliso töissä. Ne opiskelijat, jot- ka asuvat työssäkäyvän puolison kanssa parisuhteessa, edustavat elämäntilanteen kuudetta tyyppiä. Tyyppiin 4 kuuluvien tavoin nämä opiskelijat asuvat vapaarahoitteisessa asunnossa, mutta siihen liittyvät kuukausittaiset asumiskulut ovat tyyppiä 4 huomattavasti suuremmat, mikä selittynee työssäkäyvän puolison paremmalla toimeentulolla. 7) Lapsiperhe vapaarahoitteisessa asunnossa. Viimeinen ja asumiskustannuksiltaan kallein elämäntilannetyyppi kuvaa ensisijaisesti lapsiperheitä, jotka asuvat vapaarahoitteisessa asunnossa. Selvästi suurin osa tämän ryhmän opiskelijoista elää yhdessä puolison ja lapsen kanssa, mutta joukkoon kuuluu myös muutamia yksinhuoltajia (yksinhuoltajavastaajia ei ollut aineistossa riittävästi muodostamaan omaa luokkaansa). Taulukon 2.1. perusteella opiskelijajoukko jakautuu sangen ongelmitta seitsemään luokkaan, vaikka muutamia kompromisseja ja päällekkäisyyksiä ei tietenkään voida välttää. Parisuhteessa elävien opiskelijoiden ryhmittely kolmeen erilaiseen elämäntilanteeseen saattaa ensisilmäykseltä vaikuttaa tarpeettomalta, kun näiden lisäksi käytössä on yksi luokka lapsiperheille. Kuitenkin on syytä muistaa, että opiskelijan elämän palapeli muuttuu monimutkaiseksi juuri silloin, kun kustannuksia jakamassa on samassa taloudessa useampi henkilö. Jaetussa kotitaloudessa eläville toimeentulon kannalta onkin erittäin keskeistä toisen osapuolen työmarkkina-asema. Toimeentulo näyttäytyy varsin erilaisena sellaisille opiskelijapariskunnille, joista kumpikaan ei tee opintojen ohella töitä sekä toisaalta niille, joiden puoliso on työelämässä ja maksaa suuren osan yhteisistä asumiskustannuksista. Hienojakoista parisuhteen määrittämän elämäntilanteen luokittelua peräänkuuluttaa siis toisaalta puolison työmarkkina-aseman sekä toisaalta asumismuodon vaikutus toimeentulon kokemiseen. Käytämme tätä seitsemänluokkaista ryhmittelyä opiskelijan elämäntilanteen operationalisointina seuraavissa tuloja ja tulonlähteitä sekä subjektiivista toimeentuloa tarkastelevissa luvuissa.
  18. 18. 3. Tulot, menot ja tulonlähteet Opiskelijoiden toimeentulon perustan valaa opintotuki, joka koostuu opintorahasta, asumislisästä ja opintolainan valtiontakauksesta. Itsenäisesti asuva täysi-ikäinen korkeakouluopiskelija voi Suomessa saada opintorahaa ja asumislisää yhteensä enimmillään 499,60 euroa kuukaudessa. Opintorahan osuus kokonaismäärästä on 298 euroa ja asumislisän korkeintaan 201,60 euroa. Asumislisä on 80 prosenttia vuokrasta, mutta sitä ei myönnetä 252 euron kuukausivuokran ylittävästä osasta. Näiden suorien avustuksien lisäksi opintotuki koostuu opintolainan valtiontakauksesta, joka on korkeakouluopiskelijoilla enimmillään 300 euroa kuussa. Omat tulot ja vanhempiensa luona asuvilla myös vanhempien tulot voivat vaikuttaa alentavasti opintorahan määrään. (Kela 2013a.) Käytännössä opiskelijat kokoavat toimeentulonsa useista eri lähteistä, joista opintotuki muodostaa vain yhden, joskin merkittävän siivun. Muut opiskelijoiden tulonlähteet, kuten palkkatulot ja vanhemmilta saatava tuki, osittain täydentävät ja osittain korvaavat opintotukea. Tässä luvussa käsittelemme euromääräisiä tuloja ja tarkastelemme opiskelijoiden asumismenojen muodostumista. Luvun pääpaino on kuitenkin tulonlähteissä, niihin liittyvissä valinnoissa ja tulonlähteiden välisessä dynamiikassa. Tavoitteenamme on selvittää, millaisista lähteistä opiskelijat kokoavat toimeentulonsa, miksi he valitsevat juuri nämä tulonlähteet ja miten esimerkiksi opintolaina ja työssäkäynti ovat yhteydessä toisiinsa. Suuntaamme katseemme myös tulonlähteitä koskeviin asenteisiin ja selvitämme, millaisia näkemyksiä opiskelijoilla on opintolainasta ja vanhempien tai sukulaisten taloudellisesta tuesta. Kuinka paljon opiskelijoilla on tuloa käytettävissään? Opiskelijat kokoavat toimeentulonsa useista eri lähteistä. Pyysimmekin vastaajia arvioimaan käytettävissä olevat tulonsa tulonlähteittäin (taulukko 3.1). Kysymyksessä tulot rajattiin lukuvuoden aikaisiin keskimääräisiin kuukausituloihin. Opiskelijoiden keskimääräinen käytettävissä oleva tulo on 1170 euroa (mediaani 926 euroa) kuukaudessa. Aiempiin tutkimuksiin peilattuna opiskelijoiden kokonaistulot näyttäisivät hieman kasvaneen (Saarenmaa ym. 2010, 33), mutta vertailua on tehtävä varoen, sillä ero voi mahtua myös tilastolliseen virhemarginaaliin. Taulukosta 3.1 havaitaan, että vastaajien tulot koostuvat odotetunlaisesti pääosin opintotuesta, palkkatuloista ja vanhempien tai sukulaisten taloudellisesta tuesta. Keskihajontaa kuvaavista luvuista nähdään, että palkkatuloissa ja vanhempien taloudellisessa tuessa on suurta hajontaa. Vastaajien joukossa on siis sekä niitä, jotka saavat vain vähän palkkatuloja tai vanhempien tukea, että niitä, joilla nämä tulot muodostavat merkittävän osan toimeentulosta. Seuraavissa taulukoissa ryhmien välisiä eroja on testattu F-testillä ja Tukeyn menetelmällä. Taulukko 3.2 kuvaa vastaajien käytettävissä olevia tuloja erilaisten taustatietojen mukaan. Sukupuolten välillä näyttäisi olevan hienoisia tuloeroja, jotka ovat tilastollisesti merkitseviä. Miehet tienaavat keskimäärin 1283 euroa, kun naisilla käteen jää 1082 euroa kuukaudessa. Taulukosta havaitaan myös, että miesten tuloissa on enemmän hajontaa kuin naisilla. Tulot näyttäisivät kasvavan melko lineaarisesti iän mukana. Samansuuntaisen havainnon voi tehdä, kun tarkastelee tuloja opintojen aloitusvuoden mukaan. Nuorimpiin ikäluokkiin ja opintojen alkuvaiheessa oleviin 19
  19. 19. Taulukko 3.1. Keskimääräinen käytettävissä oleva tulo lukuvuoden aikana (euroa / kk), N = 565–2500. KESKIARVO KESKIHAJONTA MEDIAANI Opintoraha 194 163 250 Asumislisä 116 136 162 Opintolaina 341 428 300 Aikuiskoulutustuki 35 211 0 Palkkatulot 664 1368 200 Pääomatulot 20 265 0 Asumistuki 16 71 0 Toimeentulotuki 8 72 0 Muut sos.turvaetuudet (esim. lapsilisä) 26 121 0 Vanhempien/sukulaisten tal. tuki 263 1116 100 48 253 0 1170 912 926 Muut tulonlähteet Kaikki tulot 20 verrattuna tulot ovat vanhimmilla vastaajilla ja pisimpään opiskelleilla noin kaksinkertaiset. Vastaajien tulot vaihtelevat myös alueittain, mutta erot eivät ole tilastollisesti merkitseviä. Suuntaa antavasti voidaan kuitenkin todeta, että tulot ovat odotetusti korkeimpia pääkaupunkiseudulla. Muiden alueiden väliset erot eivät ole yhtä helposti tulkittavissa, sillä keskiarvo- ja mediaaniluvut piirtävät alueiden välisistä tuloeroista hieman erilaiset kuvat ja erot voivat selittyä satunnaisvaihtelulla. Sama koskee koulutussektoreiden välisiä tuloeroja, jotka eivät nekään ole tilastollisesti merkitseviä. Seuraavassa taulukossa (3.3) tarkastelemme, millaisia käytettävissä olevat tulot ovat eri elämäntilanteissa olevilla vastaajilla. Huomiota kannattaa kiinnittää erityisesti mediaanituloihin, sillä joukkoon sisältyy muutamia huomattavan tai jopa mahdottoman suuria ja pieniä arvoja, jotka aiheuttavat harhaa kuukausitulojen keskiarvoihin. Yleishavaintona voidaan todeta tulojen vaihtelevan melko suuresti eri elämäntilanteissa. Kun yksinasuvien ja parisuhteessa elävien tulot pysyttelevät noin 800-1000 euron tienoilla, tienaavat työssäkäyvän puolison kanssa asuvat mediaanituloissa mitattuna 1100 euroa ja lapsiperheelliset vastaajat runsaat 1600 euroa kuukaudessa. Toisena yleisenä suuntana nähdään, että tulot ovat pienimpiä niillä, jotka asuvat opiskelija-asunnossa tai vanhempien luona. Vapaarahoitteisissa asunnoissa asuvilla on puolestaan jo merkittävästi suuremmat tulot. Pelkästään tuloja tarkastelemalla voidaan todeta, että pienituloisimpien opiskelijaryhmien joukkoon kuuluvat vanhempien, sukulaisten tai puolison omistamassa asunnossa asuvat, yksin opiskelija-asunnossa elävät ja parisuhteessa edullisesti asuvat. Keskituloisia ovat yksin vapaarahoitteisesti asuvat ja ne parisuhteessa asuvat vastaajat, joiden puoliso ei käy töissä. Suurituloisimpien vastaajien joukkoon kuuluvat lapsiperheet sekä parisuhteessa työssäkäyvän puolison kanssa asuvat.
  20. 20. Taulukko 3.2. Keskimääräinen käytettävissä oleva tulo taustatietojen mukaan (euroa / kk) N=2435-2454. KESKIARVO Sukupuoli* KESKIHAJONTA MEDIAANI Mies 1283 1086 969 Nainen 1082 737 907 18-20 723 533 670 21-23 923 701 819 24-26 1120 810 1000 27-29 1258 871 998 30+ 1846 1140 1589 Etelä-Suomi 1093 649 969 Itä-Suomi 1172 984 817 Keski-Suomi 939 616 809 Länsi-Suomi 1135 848 900 Pohjois-Suomi 1192 1009 894 Pk-seutu 1214 928 1000 AMK 1187 964 958 YO 1160 878 920 2012 881 730 726 2010-2011 1054 755 879 2008-2009 1186 975 960 2006-2007 1117 711 999 -2005 1622 1140 1300 Ikä* Asuinalue Koulutussektori Opintojen aloitusvuosi* * p < 0,001 Taulukko 3.3. Keskimääräinen käytettävissä oleva tulo eri elämäntilanteissa olevilla opiskelijoilla (euroa/kk). KESKIARVO KESKIHAJONTA MEDIAANI Yksin vapaarah. asunnossa (N=680) 1122 747 956 Sukulaisten luona asuvat (N=206) 794 771 610 Parisuhteessa vapaarah. asunnossa, puoliso ei työssäkäyvä (N=243) 1096 760 890 Lapsiperhe vapaarah. asunnossa, osa yksinhuoltajia (N=236) 1932 1105 1630 Parisuhteessa edullisesti asuvat (N=305) 1077 685 924 Yksin opiskelija-asunnossa (N=499) 929 855 760 Parisuhteessa vapaarah. asunnossa, puoliso työssäkäyvä (N=284) 1512 1141 1100 Kaikki (N=2454) 1170 912 926 p < 0,001 21
  21. 21. Käytettävissä olevien tulojen tarkastelu tulonlähteittäin avaa kiinnostavia näkökulmia siihen, miten tulotasot eroavat esimerkiksi opintolainaa nostaneilla ja niillä, jotka eivät ole nostaneet lainaa opintojensa aikana. Taulukosta 3.4 havaitaan, että sillä, onko vastaaja nostanut opintojensa aikana lainaa ei näytä juurikaan olleen vaikutusta käytettävissä olleisiin tuloihin. Lainaa nostaneilla on hieman enemmän tuloja käytettävissään, mutta ero on vain sadan euron luokkaa eikä se ole tilastollisesti merkitsevä. Sen sijaan työssäkäynti ennustaa selvästi parempaa tulotasoa. Jo 20 tunnin viikkotyöaika nostaa kuukausittaisia tuloja pyöreästi 200 eurolla ja yli 20 tunnin työskentely viikossa jopa tuhannella eurolla verrattuna niihin, jotka eivät käy lainkaan töissä. 22 Päinvastaisia tuloksia havaitaan, kun tarkastellaan vanhempien tai sukulaisten taloudellisen tuen yhteyttä käytettävissä oleviin tuloihin. Tukea saavien tulot ovat selvästi alhaisemmat kuin niillä, jotka saavat tukea vain vähän tai eivät lainkaan. Tämä selittynee sillä, että opiskelijat turvautuvat ensisijaisesti muihin tulonlähteisiin kuin vanhempien tai sukulaisten taloudelliseen tukeen. Sitä myös saadaan tyypillisemmin opintojen alkuvaiheissa, jolloin työssäkäynti on vähäisempää kuin myöhemmissä vaiheissa. On huomattava, että tulokset eivät osoita kausaalisuhteita. Niiden perusteella ei esimerkiksi voida sanoa, johtaako vanhempien taloudellinen tuki pienempiin kuukausituloihin vai turvaudutaanko vanhempien tukeen nimenomaan silloin, kun tulot ovat pienempiä. Haastatteluaineiston perusteella kuitenkin näyttäisi siltä, että vanhempien ja sukulaisten taloudellinen tuki jäsentyy opiskelijoiden näkemyksissä sellaiseksi tulonlähteeksi, johon turvaudutaan esimerkiksi yllättävissä kuluissa tai silloin, jos ei haluta nostaa opintolainaa tai käydä töissä opintojen ohella. Kokonaiskuvan saamiseksi tarvittaisiin tietoja myös vastaajien menoista, mutta emme tiedustelleet niitä kyselylomakkeessa asumismenoja lukuun ottamatta. Aiempien tutkimusten perusteella kuitenkin tiedetään opiskelijoiden kulutuksen painottuvan välttämättömyysmenoihin. Asumismenot kattavat lähes puolet ja ruokakulut noin neljänneksen kaikista menoista (Saarenmaa ym. 2010, 39). Asumismenojen muodostumiseen perehdymme lyhyesti seuraavassa alaluvussa. Asumismenojen muodostuminen Kyselyssä vastaajia pyydettiin arvioimaan kuukausittaisten käytettävissä olevien tulojensa lisäksi kuukausittaiset asumismenot sisältäen sähkö, vesi- ja muut suoraan asumiseen liittyvät kulut. Asuntolainalliset opiskelijat ohjeistettiin vastaamaan kuukausittaisen lainalyhen- Taulukko 3.4. Keskimääräinen käytettävissä oleva tulo eri tulonlähteiden mukaan (N=2440–2454). KESKIARVO KESKIHAJONTA MEDIAANI Opintolaina On nostanut opintojen aikana 1204 789 1000 (p=.167) Ei ole nostanut opintojen aikana 1151 975 870 Ei käy töissä 831 676 710 Alle 20 h viikossa 1041 695 916 Yli 20 h viikossa 1835 1100 1600 Vanhempien tuki Ei lainkaan tai alle 20 e / kk 1281 977 997 (p=.000) 20 e / kk tai enemmän 989 760 860 Työssäkäynti lukukausien aikana (p=.000)
  22. 22. nyksen mukaan. Jakamalla asumismenojen arvioitu suuruus keskimääräisillä kuukausittain käytettävissä olevilla tuloilla saadaan asumismenojen osuutta käytettävissä olevasta tulosta kuvaava muuttuja, joka kertoo paljon toimeentulon muodostumisesta. Kuviosta 3.1 nähdään, että asumismenoihin kuukausittain kuluva euromäärä ei keskimäärin juuri vaihtele subjektiivisen koetun toimeentulon luokkien välillä (vaan ennemminkin niiden sisällä), mutta asumismenojen osuus käytettävissä olevasta kokonaistulosta on sen sijaan suorassa yhteydessä kokemukseen rahojen riittävyydestä. Subjektiivista kokemusta toimeentulosta mitattiin kysymyksellä ”Miten käytettävissäsi olevat rahat riittivät viimeksi kuluneen vuoden (12 kk) aikana?”. Subjektiivista toimeentuloa käsittelemme tarkemmin raportin neljännessä luvussa. Kuvioon 3.2 tiivistyy asumis- ja muiden menojen suhde elämäntilanteeseen. Siinä tarkastellaan euromääräisen toimeentulon minimitasoa ja asumismenojen suuruutta eri elämäntilanteissa sekä erillisellä akselilla asumismenojen osuutta minimitoimeentulosta. Eri elämäntilanteet on asetettu tarvittavan toimeentulon minimitason suhteen kasvavaan järjestykseen siten, että oikealle mentäessä rahantarve kasvaa. Pienin rahantarve sekä minimitoimeentulolla että asumismenoilla mitattuna on niillä opiskelijoilla, jotka asuvat vanhempien, puolison tai sukulaisten omistamassa asunnossa ja joilla on siten hyvin pienet asumis- ja elinkustannukset. Voimakkain rahantarve on odotetusti lapsiperheillä, joilla sekä asumis- että muut elinkustannukset ovat suurimmat. Asumismenojen osuus käytettävissä olevista tuloista on suurin niissä elämäntilanteiden tyypeissä, jotka kuvaavat yksinasuvia opiskelijoita asumismuodosta riippumatta (poikkeuksena tietenkin vanhempien ja sukulaisten luona asuvat). Asumiskustannusten määräytymisessä opiskelijan asumismuoto on luonnollisesti keskeisin selitystekijä. Asumismenot vaihtelevat suuresti opiskelijan elämäntilanteen mukana ja niitä tulisikin siten ensisijaisesti aina tarkastella oikeassa kontekstissa, sillä esimerkiksi 500 euron kuukausivuokra voi olla toiselle opiskelijalle kestämätön ja toiselle taas hyvinkin edullinen. 23 Kuvio 3.1. Asumismenojen osuus käytettävissä olevista tuloista prosentteina ja euromääräisinä koetun toimeentulon neljässä luokassa.
  23. 23. Kuvio 3.2. Keskimääräiset asumiskustannukset ja koettu toimeentulon minimitaso yhdessä asumismenojen osuuden kanssa minimitoimeentulosta seitsemässä elämäntilanteen tyypissä. 24 Kuten kuviosta 3.1 on luettavissa, toimeentuloonsa erittäin tyytyväisillä asumismenot vievät alle 40 prosenttia käytettävissä olevista kuukausittaisista tuloista, kun taas toimeentulonsa erittäin niukaksi kokevilla asumismenot vievät jo kaksi kolmasosaa tuloista. Aineistossa asumismuodot on eroteltu yhteensä yhdeksään eri luokkaan, mutta tässä tarkastelussa luokittelua supistetaan tulkinnan ja analyysin helpottamiseksi ja irtaudumme myös hetkeksi aiemmasta elämäntilannetyypittelystä. Jaamme asumismuodot kolmeen luokkaan: 1) Erilaisissa tuetuissa opiskelija-asunnoissa asuvat (solut, opiskelijayksiöt ja kaksiot), 2) Vanhemmilta tai sukulaisilta vuokratussa asunnossa tai näiden luona asuvat sekä 3) Vapaarahoitteinen asuminen (kaikki muut asumismuodot), johon sisältyvät myös kaupungin vuokra-asunnoissa asuvat opiskelijat. TAULUKKO 3.5. VAPAARAHOITTEISTEN ASUNTOJEN KEsKIMÄÄRÄISET NELIÖVUOKRAT ALUEITTAIN VUONNA 2012. 2012 Koko vuosi Vuokra (euroa/neliö/kuukausi) Pääkaupunkiseutu 15,29 Etelä-Suomi 12,75 Länsi-Suomi 9,87 Itä-Suomi 10,13 Pohjois-Suomi 9,91 Jyväskylä 11,4 Lähde: SVT (2013b)
  24. 24. Asumiskustannusten toinen tarkasteltava pääkomponentti on alueellinen. Taulukossa 3.5 on esitetty Tilastokeskuksen vuoden 2012 asumistilastosta poimittu aluekohtainen vapaarahoitteisen asumisen keskimääräinen neliövuokra. Tämä tieto on viety aineistoon aluetason muuttujana yhdistämällä se opiskelijan asuinpaikkaa kuvaavaan tietoon. Aineiston alueluokittelu ei ole täysin yhtenevä Tilastokeskuksen luokituksen kanssa, sillä tutkimusaineistossa Keski-Suomessa asuvat opiskelijat on luokiteltu omaksi alueekseen. Tämän tiedon korvaamisessa käytetään asumistilaston Jyväskylän keskimääräistä neliövuokraa, sillä käytännössä kaikki alueen ”Keski-Suomi” opiskelijat opiskelevat Jyväskylän yliopistossa tai Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Edellä esitetty aluekohtainen keskimääräinen neliövuokra on toki relevantti asumiskustannusten selittäjä lähinnä niiden opis- kelijoiden kohdalla, jotka asuvat vapailta markkinoilta vuokratussa asunnossa. Niiden voidaan myös katsoa heijastavan ainakin jossain määrin omistusasumisen hintaa, vaikka tulkinta pitää tehdä varauksella. Opiskelijan asumiskustannusten muodostumisen tutkimisessa käytetään seuraavassa hyväksi regressioanalyysiä, jossa pyritään ottamaan huomioon asumismuodon ja alueen välinen yhdysvaikutus. Tällä tarkoitetaan juuri sen huomioimista, että yksityisen vuokra-asumisen keskimääräinen neliöhinta vaikuttaa todennäköisesti juuri yksityisesti hankitussa vuokra-asunnossa asuvien opiskelijoiden asumismenoihin. Taulukossa 3.6 on esitetty kolme vaihtoehtoista mallia asumiskustannusten selittämisessä. Mallissa 1 verrataan toisiinsa asumisen kannalta relevantteja taustatietoja ja erilaisia asumismuotoja ilman alueellista ulottuvuutta. Taulukko 3.6. Regressioanalyysi asumiskustannusten muodostumisesta perhesuhteiden sekä asumismuodon mukaan yhdessä alueellisen tarkastelun kanssa yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoilla. Malli 1: Asumis- Malli 2: Asumismuo- Malli 3: Asumismuomuoto ilman alu- to ja alueellinen to x alueellinen vuok- Muuttuja eellista tarkastelua vuokrataso rataso Vakiotermi 503,21 447,3 378,76 Amk-opiskelijat (1 kyllä; 0 ei) 30,44 27,46 25,77 Parisuhde (1 kyllä; 0 ei) 49,99 51,31 51,71 Opiskelijalla lapsi(a) (1 kyllä; 0 ei) 175,5 182,36 188,85 Yhdysvaikutus: Parisuhde ja lapsia (1 kyllä; 0 ei) 203,28 198,14 191,67 Asumismuoto (vertailukohtana vapaarahoitteiset asumismuodot) Asuu opiskelijasolussa tai opiskelijayksiössä (1 kyllä; 0 ei) Vanhempien tai sukulaisten omistamassa asunnossa tai luona(1 kyllä; 0 ei) -136,67 -137,91 32,47 -242,44 -241,95 -74,47 Taustatiedot Alueellinen vuokrataso Alueellinen vuokrataso / m² - 4,70 -3,59 Yhdysvaikutus: Vapaarahoitteinen asunto x Alueellinen vuokrataso / m² - - 14,06 0,278 0,279 0,282 R² (korjattu) 25
  25. 25. 26 Asumismuodon lisäksi on tärkeää erottaa toisistaan yksinasuvat, parisuhteessa asuvat ja perheelliset opiskelijat, sillä opiskelijat asuvat jälkimmäisissä elämäntilanteissa todennäköisesti huomattavasti väljemmin kuin edellisissä. Kaikissa malleissa on lisäksi verrattu toisiinsa eri korkeakoulusektorien opiskelijoiden asumiskustannuksia keskenään. Mallin 1 tulosten mukaan vanhempien tai sukulaisten omistamassa asunnossa tai näiden luona asuvien asumiskustannukset ovat keskimäärin 240 euroa ja opiskelija-asunnoissa asuvien noin 136 euroa pienemmät kuin vapaarahoitteisissa asunnoissa asuvien opiskelijoiden. Lisäksi malli ennustaa parisuhteessa asuvien opiskelijoiden asuvan niin paljon väljemmin, että (keskimäärin) jaetut asumiskustannukset ovat noin 50 euroa kuukaudessa suuremmat kuin yksinasuvilla. Lapsen kanssa asuvilla asumiskustannukset ovat 176 euroa korkeammat kuin lapsettomilla opiskelijoilla, minkä lisäksi parisuhteessa lasten kanssa asuvilla kustannukset ovat 428 euroa (175+203+50) yksinasuvia korkeammat. Lisäksi mallin mukaan kaikki edellä mainitut tekijät huomioon otettuina ammattikorkeakouluopiskelijoiden keskimääräiset asumiskustannukset ovat noin 30 euroa kuukaudessa korkeammat kuin yliopisto-opiskelijoilla. Mallissa 2 asumismuodon ja asumisen taustatietojen lisäksi mukaan tuodaan alueellinen keskimääräinen neliövuokra suoraan ikään kuin sillä ei olisi tekemistä asumismuodon kanssa. Tämä malli testaa lähinnä yleisen vuokratason heijastumista kaikkiin asumismuotoihin samanaikaisesti. Suoraa vaikutusta kaikkiin asumismuotoihin alueellisella keskimääräisellä neliövuokralla ei näyttäisi olevan, sillä termi ei ole mallissa tilastollisesti merkitsevä. Tulonlähteinä opintoraha ja asumislisä Elävätkö jotkut pelkällä opintorahalla ja asumislisällä? Vastaus kysymykseen ei ole aivan yksiselitteinen, sillä aineistomme perusteella erilaiset mittaustavat voivat rakentaa ilmiöstä hyvin vaihtelevan kuvan. Jos opintorahan ja asumislisän varassa eläviksi määritellään ne henkilöt, jotka eivät nosta opintolainaa tai käy lukukausien aikana töissä, heitä on aineistos- samme yhteensä 733 ja painomuuttujan kanssa laskettuna he muodostavat tällöin noin 29 prosenttia tutkimuksen perusjoukosta. Määritelmää voi kritisoida siitä, ettei se ota huomioon mahdollista vanhempien tai puolison tukea ja muita opintotuen ja palkan ulkopuolisia tulonlähteitä. Lisäksi työssäkäyntiin sisältyy vain lukukausien aikainen työssäkäynti, vaikka lienee selvää, että kesän aikana runsaasti tienaavat ovat varsin erilaisessa asemassa kuin ne, jotka työssäkäynnin sijaan opiskelevat kesällä. Jos edellisestä luvusta vähennetään ne, jotka tekivät kesällä 2012 töitä, määrä putoaa aineiston tasolla 224 henkilöön ja ryhmän painokertoimilla estimoitu osuus perusjoukosta noin yhdeksään prosenttiin. Toinen tapa lähestyä asiaa on tutkia opiskelijoiden kuukausittaisia tulonlähteitä. Jos osajoukoksi rajataan ne, jotka saavat opintorahaa ja asumislisää mutta eivät nosta opintolainaa tai käy lukukausien aikana töissä ja saavat lisäksi enintään 50 euroa kuussa vanhempien tukea tai pääomatuloja, jää aineistoon jäljelle 313 henkilöä. He edustavat perusjoukkoon yleistettynä hieman yli yhtä kymmenesosaa korkeakouluopiskelijoista. Jos työssäkäynti katsotaan suoraan palkkatuloista, eli rajataan joukko niihin, jotka eivät keskimäärin saa lainkaan palkkatuloja, määrä putoaa aavistuksen alaspäin 279 henkilöön ja estimoitu osuus tasan kymmenesosaan. Pienehköksi jäävä ero kahden työssäkäyntimittarin välillä kertoo luultavasti siitä, etteivät pelkästään kesällä työssä käyneet opiskelijat laske kesän aikana tienaamaansa palkkaa osaksi kuukauden keskimääräisiä tulonlähteitään. Toisaalta lukukausien aikainen työssäkäynti ennustaa luultavasti suurempaa todennäköisyyttä tehdä töitä myös kesäaikana, mikä jättää oman jälkensä lukuihin. Yhteenvetona edellisestä voidaan todeta, että enimmäkseen pelkällä opintorahalla ja asumislisällä eläviä on tiukimman määritelmän mukaan noin kymmenesosa korkeakouluopiskelijoista. Osuus kolminkertaistuu, jos tila määritellään käänteisesti työssäkäynnin ja lainan nostamisen kautta eikä muihin tulonlähteisiin kiinnitetä huomiota. Taulukossa 3.7 on esitetty jälkimmäisen määrittelytavan mukaisesti lainaa nostamattomien ja työssä käymättömien
  26. 26. opiskelijoiden osuudet erilaisten taustatietojen mukaan. Tulosten perusteella ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijat eivät tämän tekijän mukaan eroa toisistaan, eivätkä myöskään sukupuolten välillä havaittavat erot ole tilastollisesti merkitseviä. Alueiden väliset erot sen sijaan näyttävät selviltä. Kaikkein eniten niitä, jotka eivät käy lukukausien aikana töissä tai nosta opintolainaa, asuu Itä-Suomessa. Pääkaupunkiseutu ja muu eteläinen Suomi erottuvat sitä vastoin muita pienemmällä osuudellaan: pääkaupunkiseudun opiskelijoista ainoastaan neljäsosa kuuluu ei-työssäkäyvien ja lainaa nostamattomien ryhmään. Kaikkein huomattavimmin pelkällä opintorahalla ja asumislisällä elämistä ennustavat vastaajan ikä ja opintojen aloitusvuosi. 18­ 20-vuotiaista opiskelijoista peräti 45 pro– senttia ei käy lukukausien aikana töissä eikä nosta opintolainaa, mutta 24–26-vuotiaiden joukossa heitä on ainoastaan runsas viidesosa. Opintojen aloitusvuoden mukaan tarkasteltuna pelkällä opintorahalla ja asumislisällä eläminen muuttuu lineaarisesti sitä harvinaisemmaksi, mitä pidempi aika opintojen alkamisesta on vierähtänyt. Ensimmäisen vuoden opiskelijoista (kyselyhetkellä vuonna 2012 aloittaneet) näin tulee toimeen lähes puolet mutta neljän- Taulukko 3.7. Lainaa nostamattomien ja lukukausien aikana työssä käymättömien osuus erilaisten taustatekijöiden mukaan, % (n = 2500). Ei käy lukukausien aikana töissä eikä nosta opintolainaa Ei Yhteensä Oppilaitos Kyllä Yhteensä 71 29 100 AMK 72 28 100 YO 70 30 100 Mies 69 31 100 Nainen 72 28 100 Etelä-Suomi Sukupuoli 73 27 100 Itä-Suomi Asuinalue** 62 38 100 Keski-Suomi 68 32 100 Länsi-Suomi 70 30 100 Pohjois-Suomi 69 31 100 Pääkaupunkiseutu 75 26 100 18-20 55 45 100 21-23 65 35 100 24-26 79 21 100 27-29 Ikä* 75 25 100 30+ Opintojen aloitus- 76 24 100 2012 52 48 100 2010-2011 67 33 100 * p<0,001 ** p<0,01 2008-2009 78 23 100 2006-2007 77 23 100 -2005 vuosi* 80 20 100 27
  27. 27. 28 nen ja viidennen vuoden opiskelijoista (vuosina 2008 ja 2009 aloittaneet) vain 23 prosenttia. Iän ja aloitusvuoden jakaumien eroavaisuuksista voisi ounastella, että kiinnostus opintolainaan ja työssäkäyntiin lisääntyy voimakkaammin opintojen keston kuin henkilön iän myötä. Selvää on, että opintonsa aloittavien lavean ikähaitarin vuoksi nämä mittaavat jossain määrin eri asioita. Iän ja opintojen aloitusvuoden taustalle kätkeytyvistä tekijöistä saadaan lisätietoa kuviosta 3.3, jossa olemme tarkastelleet lainaa nostamattomien ja työssä käymättömien osuutta luvussa 2 esittelemämme elämäntilanneryhmittelyn mukaan. Kuvion perusteella pelkällä opinrahalla ja asumislisällä eläminen on erityisen tyypillistä yksin opiskelija-asunnossa asuvilla (41 %) ja sukulaisten luona tai näiden omistamassa asunnossa asuvilla (37 %). Erityisen harvoin taas näin tulevat toimeen ne avoliitossa ja vapaarahoitteisessa asunnossa elävät opiskelijat, joiden puoliso käy töissä (12 %). Muiden ryhmien kohdalla silmiinpistävää on varsinkin se, että lapsiperheellisistä ja yksin vapaarahoitteisesti asuvista yhtä suuri osa (27 %) kuuluu kuvailemaamme joukkoon. Molemmilla ryhmillä asumiskustannukset ovat keski- määräistä suuremmat, mutta lapsiperheellisillä asia selittyy luultavasti puolison työssäkäynnillä. Yksin vapaarahoitteisesti asuvat joutuvat todennäköisesti turvautumaan säästöihin ja muihin tulonlähteisiin, kuten vanhempien tukeen, jos he eivät käy töissä eivätkä nosta opintolainaa. Opintolaina Ketkä nostavat opintolainaa? Opintolainan nostamisen yleisyyttä voidaan mitata aineistossamme kahdella tavalla. Ensinnäkin tiedämme, että lainaa jossain vaiheessa korkeakouluopintojaan nostaneita on aineistossa 937 ja heidän estimoitu osuutensa perusjoukosta on noin 36 prosenttia. Jos rajaamme joukon niihin, jotka kyselyhetkellä laskivat lainaa osaksi tulonlähteitään, määrä putoaa 604 henkilöön ja ryhmän estimoitu osuus perusjoukosta 23 prosenttiin. Jälkimmäistä mittaria voidaan pitää kiinnostavampana katsottaessa nykyhetken toimeentuloa, mutta lainaa koskevien asenteiden suhteen opintolainaa jossain vaiheessa nostaneiden osuus tarjoaa sille hyvän vertailukohdan. Opintolainan määrää tiedustelleet kysymykset saivat muutamia mahdottoman suuria Kuvio 3.3. Työssä käymättömien ja lainaa nostamattomien osuus asumis- ja perhemuodon mukaan (n = 2499).
  28. 28. arvoja, jotka nostavat aineistosta laskettavia otoskeskiarvoja. Luotettavampi kuva opintolainan määristä saavutetaan tarkastelemalla mediaania sekä järjestetyn joukon alinta ja ylintä neljäsosaa eli kvartiileja. Lainaa jossain vaiheessa opintojaan nostaneiden lainan mediaanimäärä on 4100 euroa, alakvartiili 2700 euroa ja yläkvartiili 8000 euroa. Niillä, jotka nostivat kyselyhetkellä lainaa, kuukausimäärän mediaaniksi tulee 300 euroa, joka on myös lainan valtiontakauksen kuukausikohtainen maksimimäärä (Kela 2013a). Kelan opintoetuustilastojen perusteella keskimääräinen opintovelka vuoden 2011 lopussa oli 4950 euroa, minkä perusteella aineistostamme saatavat luvut vastaavat varsin hyvin todellisuutta. Opintovelallisten kokonaismäärä on pienentynyt 30 prosenttia vuodesta 1995 vuoteen 2011 (Kela 2013b). Kun opiskelijoilta kysyttiin lainan merkitystä toimeentulon kannalta, kaksi viidestä lainaa nostavasta koki sen perustavaksi ja kolme viidestä täydentäväksi tulonlähteeksi. Lainaa nostavat opiskelijat eivät erotu joukosta tavallisimpien taustatekijöiden perusteella. Taulukosta 3.8 voi havaita, että ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoiden sekä miesten ja naisten välillä ei ole lainan nostamisen suhteen käytännössä lainkaan vaihtelua. Alueittain ilmenee aineiston tasalla kohtalaisia eroja (Keski-Suomessa opiskelevista vastaajista lainaa nostaa 30 prosenttia, Itä-Suomessa opiskelevista vain 21 prosenttia), mutta erot eivät ole tilastollisesti merkitseviä. Viidestä taustatekijästä ainoastaan ikä ja opintojen aloitusvuosi ovat selvästi yhteydessä siihen, nostiko henkilö kyselyhetkellä opintolainaa. Mielenkiintoisella tavalla aloitusvuodella mitatun opintojen vaiheen yhteys lainan nostamiseen on epälineaarinen, niin että vuosina 2008–2009 aloittaneilla osuus on kaikkein suurin ja ensimmäistä opiskeluvuottaan viettävillä ja ennen vuotta 2006 aloittaneilla kaikkein pienin. Aloitusvuosi liittyy vahvasti ikään, ja ikää katsottaessa epälineaarinen yhteys tuleekin vielä selvemmin esille: 24–26-vuotiais- ta lainaa nostaa jopa 38 prosenttia, kun taas 30-vuotiaista ja sitä vanhemmista näin toimii alle kymmenesosa. Tulokset ovat yhdenmukaisia haastatteluaineiston kanssa. Haastatteluiden perusteella näyttääkin siltä, että opintojen alkuvaiheessa opintoja rahoitetaan vielä vanhempien tuella ja ennen korkeakouluopintoja kertyneillä säästöillä. Opintojen keskivaiheessa säästöt alkavat hiipua ja samalla opinnot vaativat päätoimisempaa opiskelua, jolloin työssäkäynnin sijaan turvaudutaan tyypillisemmin opintolainaan kuin opintojen muissa vaiheissa. Valmistumisen kynnyksellä puolestaan työskennellään jo kokopäiväisemmin eikä opintolainaan ole tarvetta. (Lavikainen 2012, 65). Eroja opintolainan nostamisessa alkaa tulla esiin, kun katsotaan asiaa elämäntilanteen mukaan. Kuviosta 3.4 voi nähdä lainan nostamisen yleisyyden seitsemällä erilaisella asumis- ja perhemuodon mukaisella ryhmällä. Jakaumista voi havaita, että yleisimmin lainaa nostavat yksin vapaarahoitteisissa asunnoissa asuvat opiskelijat, mutta heistäkin näin tekee vain likimain joka kolmas. Erityisen harvinaisia opintolainan käyttäjiä ovat sen sijaan vapaarahoitteisissa asunnoissa elävät lapsiperheet, joihin kuuluvista ainoastaan noin 12 prosenttia nostaa lainaa. Tämä ryhmä on kuitenkin sekalainen ja siihen sisältyy monenlaisia elämäntilanteita. Muiden ryhmien osalta erot ovat pienempiä, ja lainaa säännöllisesti nostavien osuus pysyy yleisesti viidesosan tuntumassa. Pohtimisen arvoista on, miksi ainoastaan yksin vapaarahoitteisissa asunnoissa elävät tarvitsevat muita yleisemmin opintolainaa. He erottuvat tässä selvästi esimerkiksi yksin tai parisuhteessa opiskelija-asunnoissa asuvista. Selvää on tietenkin, että asumiskustannukset ovat keskimäärin korkeammat vapaarahoitteisissa asunnoissa, mutta toisaalta joukossa on muitakin ryhmiä, joilla asumiseen kuluu runsaasti rahaa (ks. asumismenojen muodostuminen edellä). Vapaarahoitteinen asunto on usein tietoinen valinta suhteessa opiskelija-asuntoon, ja yksi mahdollinen tulkinta erolle voisi olla, 29
  29. 29. Taulukko 3.8. Lainan nostaminen erilaisten taustatekijöiden mukaan, % (n = 2497-2500). Nostaako vastaaja kyselyhetkellä opintolainaa Ei nosta Oppilaitos AMK Yhteensä 77 Yhteensä Nostaa 23 100 78 22 100 77 23 100 77 23 100 Nainen 78 22 100 Etelä-Suomi 76 24 100 Itä-Suomi Sukupuoli YO Mies 81 19 100 70 30 100 Länsi-Suomi 78 22 100 77 23 100 Pääkaupunkiseutu 77 23 100 18-20 84 16 100 21-23 77 23 100 24-26 62 38 100 27-29 Ikä* Keski-Suomi Pohjois-Suomi Oppilaitoksen sijainti 79 21 100 30+ 100 14 100 76 24 100 2008-2009 71 29 100 2006-2007 69 31 100 -2005 Opintojen aloitusvuosi* 9 86 2010-2011 30 91 2012 87 13 100 * p < 0,001 että opiskelijat haluavat keskittyä opiskeluun ja lähtevät etsimään omaa rauhaa vapaarahoitteisista asunnoista. Tällöin he eivät välttämättä olisi yhtä valmiita vastaamaan kasvaviin asumiskustannuksiin työssäkäynnillä vaan turvautuvat mieluummin opintolainaan. Asiaan saadaan lisävalaistusta myöhemmin tässä luvussa, kun tarkastelemme elämäntilanteen yhteyttä muihin tulonlähteisiin ja tulonlähteiden keskinäisiä suhteita. Toisaalta tilastojen perusteella myöskään opiskelija-asuntoja ei riitä kaikille halukkaille, sillä esimerkiksi vuonna 2009 opiskelija-asunnon sai koko maan tasolla vain kaksi viidestä asuntoa hakeneesta, vaikka asuntojen käyttöaste pysytteli kaikkialla lähellä sataa prosenttia lukukausien aikana. Asunnon saaneiden osuudet vaihtelevat myös runsaasti alueittain: esimerkiksi Mikkelin opiskelija-asunnot Oy:ltä asunnon sai vuonna 2009 66,5 prosenttia hakijoista mutta Kuopion opiskelija-asunnot Oy:ltä ainoastaan 17,0 prosenttia. (Suomen opiskelija-asunnot SOA ry 2010.) Opiskelija-asuntosäätiöt myös pitävät usein ensisijalla muilta paikkakunnilta muuttavia, mikä saattaa pakottaa tietyt ryhmät, kuten opintonsa aiemmin aloittaneet ja vanhempien luota muuttamista suunnittelevat, jo pelkästään tilanteen
  30. 30. pakosta etsimään asuntoa vapailta markkinoilta. Esimerkiksi Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiöllä asuntojen jako tapahtuu tarveharkintaisesti ja lukukausien alussa etusijalla ovat pääkaupunkiseudun ulkopuolelta muuttavat opintonsa aloittavat hakijat (Hoas 2013). Tämä on tietenkin sinänsä vain hyvä asia, mutta sillä lienee oma vaikutuksensa myös opiskelijoiden asumisvalintoihin ja sitä kautta toimeentuloon. Myös vanhempien sosiaalinen asema ennustaa kohtalaisen voimakkaasti lainan nosta- Kuvio 3.4. Opintolainaa nostavien osuus asumis- ja perhemuodon mukaan (N = 2500). Taulukko 3.9. Lainan nostaminen vanhempien koulutuksen ja pääasiallisen toiminnan mukaan, 31 % (n = 2053–2391). Nostaako lainaa vai ei Ei nosta Yhteensä Perusaste tai ei muodollista koulutusta Isän koulutus* Nostaa 81 19 100 Toinen aste 79 21 100 AMK- tai opistotason tutkinto 75 25 100 Akateeminen tutkinto 27 100 82 18 100 Toinen aste 79 22 100 AMK- tai opistotason tutkinto 77 23 100 Akateeminen tutkinto Äidin koulutus** 74 Perusaste tai ei muodollista koulutusta 73 27 100 Äidin pääasiallinen toiminta* *p < 0,01 **p < 0,05 (χ2) 75 25 100 81 20 100 83 17 100 Työssä 75 25 100 Työtön tai muuten työelämän ulkopuolella 78 22 100 Eläkkeellä toiminta* Työssä Työtön tai muuten työelämän ulkopuolella Eläkkeellä Isän pääasiallinen 83 17 100
  31. 31. 32 mista. Yleisesti voidaan todeta, että lainan nostaminen on sitä yleisempää, mitä korkeammin koulutettuja vanhemmat ovat. Havaittua yhteyttä voisivat mahdollisesti selittää kotoa välittyvät asenteet lainaa kohtaan sekä erilainen suhtautuminen opiskeluun. Likimain yhtä suuria eroja on nähtävissä sen mukaan, käyvätkö vanhemmat töissä vai ovatko he työttömiä tai eläkkeellä. Katsottiinpa äidin tai isän pääasiallista toimintaa, kaikkein harvimmin lainaa nostavat ne, joiden vanhemmat ovat eläkkeellä, ja vastaavasti yleisimmin ne, joiden vanhemmat käyvät töissä. Varauksena taulukosta ilmeneville jakaumille on kuitenkin todettava, että tekemiemme regressiomallinnusten ja kolmen muuttujan ristiintaulukointien (jätetty raportista pois) perusteella yhteys vanhempien sosiaalisen aseman ja lainan nostamisen välillä on hyvin voimakkaasti riippuvainen vastaajan iästä ja katoaa yleensä kokonaan, kun ikä otetaan huomioon vakioitavana muuttujana. Isän koulutuksen osalta vaikuttaa esimerkiksi varsin selvältä, että yhteys pätee kunnolla ainoastaan nuorimpiin vastaajiin ja heikkenee sitä enemmän, mitä vanhemmasta ikäryhmästä on kyse. Pääasiallisen toiminnan kohdalla ongelmaksi nousee se, että aineiston nuorimpien vastaajien vanhemmista hyvin pieni osa on vielä vastaushetkellä siirtynyt eläkkeelle. Toisaalta yhteys ei näytä pätevän minkään kolmivuotisikäryhmän sisällä, mikä antaa olettaa, että alkuperäinen yhteys selittyy pääasiassa iän vaikutuksella: korkea ikä ennustaa sekä eläkkeellä olevia vanhempia että vähäisempää opintolainan nostamista. Asenteet opintolainaa kohtaan: miksi yhdet nostavat lainaa ja toiset eivät? Lainaa nostamattomilta opiskelijoilta kysyttiin, millä tulonlähteillä he tulevat lainan sijasta toimeen (kuvio 3.5). Kysymys oli lomakkeessa muotoiltu siten, että vastausvaihtoehdot sulkevat toisensa pois. Selvästi yleisimmät vastaukset olivat (1) toimeentulo muulla opintotuella, palkkatuloilla ja vanhempien tai sukulaisten taloudellisella sekä (2) muulla opintotuella ja palkkatuloilla ilman vanhempien tai sukulaisten tukea. Molempien syiden alle asettuu hieman alle kolmasosa lainaa nostamattomista opiskelijoista. Ilman opintolainaa eläminen vaatii yleensä vaihtoehtoisiin tulonlähteisiin turvautumista, sillä harvempi kuin joka kymmenes tulee toimeen pelkällä muulla opintotuella (opintoraha ja asumislisä). Huomattavan suurelta sen sijaan tuntuu pelkillä palkkatuloilla elävien joukko, johon kuuluu peräti viidesosa opiskelijoista. Silti yhteenvetona voitaneen Kuvio 3.5. Mikä seuraavista toimeentuloon liittyvistä syistä on tärkein sille, että et ole nostanut opintolainaa? (N=1831).
  32. 32. todeta, että lainaa nostamattomat opiskelijat saavat tavallisimmin elantonsa monista eri lähteistä. Lainan nostamisen syissä korostuvat menojen kattamiseen liittyvät tekijät (kuvio 3.6). Miltei puolet lainaa nostaneista kokee erittäin merkittäväksi syyksi välttämättömyysmenojen kattamisen, mutta monet tarvitsevat lainaa myös yllättäviin ja ylimääräisiin menoihin. Hyvin harvat ovat nostaneet lainaa siksi, ettei heidän tarvitsisi käydä töissä. Yli kolmasosalle sen sijaan paljon tai erittäin paljon merkitystä on ollut sillä, etteivät he halua vanhemmiltaan tai sukulaisiltaan taloudellista tukea. Jakaumat eivät kuitenkaan vahvasti puolla ajatusta opintolainasta tietoisena vaihtoehtona muille tulonlähteille, vaan pikemminkin se näyttäytyy keinona vastata niihin kuluihin, joiden kattamiseen muut opintotuen osat ja tulonlähteet eivät riitä. Retrospektiivinen kyselyaineisto ei tietenkään pääse käsiksi alkuperäiseen päätöksentekoprosessiin, jonka kautta lainaan on päädytty: jakaumat kertovat ennen kaikkea siitä, miten lainaa nostavat opiskelijat perustelevat valintaansa jälkikäteen. Haastatteluaineiston valossa opiskelijoiden tulonmuodostusta ja lainaan liittyvää päätöksentekoprosessia voidaan jäsentää aikaorientaation ja taloudellisen riippumattomuuden perusteella. Nykyhetkeä korostavassa aikaorientaatiossa opiskelijat puntaroivat omaa jaksamistaan, eri elämänalueiden yhdistämistä, työkokemuksen hankkimista ja toisaalta ajallista panostamista opintoihin. Opintolaina jäsentyy tällöin erityisesti ajankäyttöön liittyväksi kysymykseksi: riittävätkö voimavarani sekä opiskeluun että työssäkäyntiin? Tarvitsenko työkokemusta ja olenko valmis käyttämään aikaa työssäkäyntiin? Tulevaisuuteen liittyen keskeiseksi kysymykseksi nousee ennen kaikkea oman alan työllisyysnäkymät. Aikaorientaation ohella taloudellisen riippumattomuuden aste nousee opiskelijoiden näkemyksissä keskeiseksi osaksi päätöksenteon prosessia. Opiskelijat puntaroivat omaa suhdettaan lainarahaan: olenko valmis elämään velaksi? Haluanko rahoittaa perusarkeani lainalla? Onko opintolaina sijoitus tulevaisuuteeni? 33 Kuvio 3.6. Miten tärkeitä seuraavat syyt ovat sille, että olet nostanut opintolainaa? (N=919–940). Tarvitsen lainaa kattaakseni välttämättömyysmenot Tarvitsen lainaa yllättäviin ja ylimääräisiin menoihin En ole halunnut vanhemmiltani/sukulaisiltani taloudellista tukea En ole saanut vanhemmiltani/sukulaisiltani taloudellista tukea En ole halunnut tehdä töitä opintojeni ohella En ole saanut töitä, joten olen joutunut ottamaan lainaa
  33. 33. Opiskelijoiden näkemyksissä korostuu vahva pärjäämisen eetos ja jokapäiväisten kulujen rahoittaminen lainalla nähdään varsin kielteisessä valossa. Haastatteluiden perusteella piirtyy myös kuva 1990-luvun lama-ajan sukupolvesta. 34 Monilla on ollut lapsuudessaan negatiivisia kokemuksia velkaantumisesta ja lapsuudenperheestä omaksuttu velka-aversio näyttäytyy lainan takaisinmaksuun liittyvänä huolena ja periaatteellisena lainan välttämisenä. (Ks. Lavikainen 2012, 30–38.) Kaiken kaikkiaan päätös lainan nostamisesta voi olla hyvinkin mutkikas kokonaisuus, jossa punnitaan huolellisesti nykyhetkeen ja tulevaisuuteen liittyviä kysymyksiä, unohtamatta kenties kaukaakin menneisyydestä kumpuavia arvoja ja asenteita. Haastatteluiden perusteella ei ole nähtävissä merkkejä kovinkaan huolettomasta lainan ottamisesta, mutta on hyvä huomioida, että haastatteluihin osallistuneet opiskelijat edustavat varsin valikoitunutta ja toimeentuloaan aktiivisesti pohtivaa joukkoa. Lainan ja muiden tulonlähteiden väliseen dynamiikkaan palaamme vielä myöhemmässä alaluvussa. Opintolaina ja kokemus toimeentulosta Opintolainaa nostavat opiskelijat arvioivat itsensä muita useammin heikosti toimeentuleviksi, pienituloisiksi ja köyhiksi (taulukko 3.10). Erot näyttävät tosin paikantuvan erityisesti toimeentulokokemuksen ääripäihin, niin että lainaa nostavissa on selvästi vähemmän erityisen hyvin toimeentulevia ja lainaa nostamattomista taas ani harva kokee toimeentulonsa erityisen niukaksi. Tästä huolimatta noin puolet molempiin ryhmiin kuuluvista kuvaili rahojensa riittävyyttä vastausvaihtoehdolla ”Tulin toimeen kun elin säästäväisesti”. Pienituloisuutta ja köyhyyttä koskevien väitteiden kohdalla erot ryhmien välillä ovat samansuuntaisia. Pienituloisuudesta täysin samaa mieltä on lainaa nostavista 74 prosenttia, kun lainaa nostamattomista näin ajattelee 54 prosenttia. Köyhyydestä sen sijaan täysin erimielisiä on lainaa nostavista ainoastaan 8 prosenttia, vaik- ka lainaa nostamattomista väitteestä on täysin eri mieltä joka viides. Mistä näin huomattavat erot ryhmien välillä voivat johtua? Jälleen ei tietenkään pystytä sanomaan mitään yhteyden suunnasta, eli johtaako kokemus heikosta toimeentulosta lainan nostamiseen vai selittääkö opintolainan varassa eläminen juuri heikkoa kokemusta toimeentulosta. Luultavasti kumpikin selityksistä on osittain paikkansapitäviä, eikä pois voida sulkea sitäkään hyvin todennäköistä mahdollisuutta, että lainaa nostavat edustavat ylipäätään sangen valikoitunutta kaistaletta opiskelijajoukosta. Aiemmin esittämämme perusteella voi päätellä, että lainaa nostavat erottuvat varsinkin iällään sekä asumis- ja perhemuodollaan muista opiskelijoista. Opintolainan tarve näyttää paikantuvan eritoten sellaisiin elämäntilanteisiin, joissa menot kasvavat suuriksi ja niistä on kannettava vastuu pääosin omatoimisesti. Kun vielä muistetaan lainan nostamisen yleisimmäksi syyksi välttämättömien menojen kattaminen, alkaa opintolaina näyttäytyä reaktiona heikkoon toimeentulokokemukseen ja siihen liittyviin elämäntilanteisiin. Asian kirkastamiseksi on tärkeää tarkastella muiden tulonlähteiden roolia opiskelijoiden elämässä. Lisäymmärrystä opintolainan ja toimeentulokokemuksen yhteydestä saamme myös raportin neljännessä luvussa, jonka yhtenä osana mallinnamme erilaisten tulonlähteiden ja yksilöllisten taustatekijöiden samanaikaista yhteyttä subjektiiviseen toimeentuloon. Työssäkäynti lukukausien aikana Opiskelijoiden työssäkäynti taustatekijöiden mukaan Taulukossa 3.11 on tarkasteltu erilaisten taustatekijöiden yhteyttä säännölliseen lukukausien aikaiseen työssäkäyntiin. Aineiston perusteella kaikista korkeakouluopiskelijoista käy säännöllisesti lukukausien aikana töissä noin kolme viidesosaa; 35 prosenttia tekee töitä alle 20 tuntia viikossa ja 26 prosenttia yli 20 tuntia
  34. 34. Taulukko 3.10. Lainan nostamisen yhteys erilaisiin subjektiivisen toimeentulon mittareihin, %. Nostaako lainaa Ei nosta Nostaa Tulin erittäin hyvin toimeen Miten käytettävissäsi olevat rahat riittivät viimeksi kuluneen vuoden (12 kk) aikana?* (N=2488) 10 2 Tulin hyvin toimeen 26 15 Tulin toimeen, kun elin säästäväisesti 49 48 Toimeentuloni oli erittäin niukka ja epävarma 15 35 Yhteensä Ottaen huomioon nykyisen Jokseenkin eri mieltä 7 3 Ei samaa eikä eri mieltä 6 2 Jokseenkin samaa mieltä 27 20 54 74 100 100 Täysin eri mieltä pienituloinen.* (N=2485) 1 Yhteensä mioon ottaen koen olevani 100 6 Täysin samaa mieltä Tämänhetkiset tuloni huo- 100 Täysin eri mieltä 20 8 Jokseenkin eri mieltä 26 18 16 19 21 30 16 24 Yhteensä köyhä.* (N=2478) Ei samaa eikä eri mieltä Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä elämäntilanteeni koen olevani 100 100 * p < 0,001 (χ2) viikossa. Ammattikorkeakouluopiskelijat eroavat yliopisto-opiskelijoista siten, että heillä yli 20 tunnin viikoittainen työskentely on selvästi yleisempää, mutta yliopisto-opiskelijat taas tekevät useammin alle 20 tunnin työviikkoja. Sukupuolittain tarkasteltuna miehillä korostuvat enemmän molemmat työssäkäynnin ääripäät, eli heille on naisia yleisempää joko työskennellä yli 20 tuntia viikossa tai olla lainkaan käymättä töissä. Alueellisesti pääkaupunkiseutu erottuu muista kahden kolmasosan työssäkäyvien osuudellaan. Keski-Suomessa sitä vastoin jopa 46 prosenttia ei käy lainkaan töissä lukukausien aikana. Mielenkiintoisimmat erot piirtyvät jälleen esiin katsottaessa iän ja opintojen aloitusvuoden yhteyttä työssäkäyntiin. Yleisesti ottaen työssäkäynti näyttää lisääntyvän niin iän kuin opintojen keston myötä. 18–20-vuotiaista töis- sä ei käy lainkaan 55 prosenttia, 21–23-vuotiailla vastaava osuus on kymmenen prosenttiyksikköä pienempi ja 24–26-vuotiaista työssä käymättömiä on enää kolmasosa. Huomattavaa on, että työssä käymättömien osuuden pienentyminen heijastuu enemmän yli 20 viikkotyötunnin osuuteen kuin alle 20 tunnin työskentelyyn. Itse asiassa alle 20 tunnin viikoittainen työskentely on kolmessa nuorimmassa ikäryhmässä lähes yhtä yleistä: 18–20-vuotiaista 37 prosenttia työskentelee alle 20 tuntia viikossa ja 24–26-vuotiaista 40 prosenttia. 27–29-vuotiailla sen sijaan työssäkäynti on kaikkein tasaisimmin jakautunutta: heistä kolmannes ei käy lainkaan töissä, kolmannes työskentelee 20 tuntia viikossa ja kolmannes yli 20 tuntia viikossa. Työssäkäynnin vaihtelut ovat hyvin samankaltaisia opintojen keston mukaan – toi- 35
  35. 35. sin pienellä erotuksella. Alle 20 tuntia viikossa työskentelevien osuus pysyy tässäkin tapauksessa hyvin tasaisena lukuun ottamatta ensimmäisen vuoden opiskelijoita (aineistossa 2012 aloittaneet), jotka erottuvat selvästi muusta joukosta. Heistä jopa 57 prosenttia ei käy lainkaan töissä ja vain 27 prosenttia tekee töitä alle 20 tuntia viikossa. Koska erot eivät välity samalla tavalla ikäryhmittäin, asialle on haettava toisenlaisia selityksiä. Ensinnäkin monet ensimmäisen vuoden opiskelijoista ovat juuri muuttaneet toiselle paikkakunnalle, jolloin hei- dän mahdolliset aiemmat työsuhteensa vääjäämättä katkeavat ja huomio kiinnittyy muutenkin uusien sosiaalisten verkostojen luomiseen. Toiseksi ensimmäinen opiskeluvuosi edustaa – myös useimmille samalta paikkakunnalta kotoisin oleville – suurta kulttuurista ja elämäntavallista muutosta, jossa opiskelijaelämän viettäminen täyttää suuren osan ajasta sekä kursseilla että niiden ulkopuolisella toiminnalla. Se, että ensimmäisen vuoden erottuminen ei välity voimakkaasti ikäryhmittäi- Taulukko 3.11. Säännöllinen lukukausien aikainen työssäkäynti erilaisten taustatekijöiden mukaan, % (n = 2482–2485). Käykö henkilö säännöllisesti lukukausien aikana töissä? Ei käy töissä Alle 20 h/viikko Yli 20 h/viikko Yhteensä 39 35 26 100 AMK 37 32 31 100 YO 40 37 23 100 Mies 41 30 29 100 Nainen 37 40 24 100 Etelä-Suomi 37 36 27 100 Itä-Suomi 44 30 25 100 Oppilaitoksen Keski-Suomi 46 39 15 100 sijainti* Länsi-Suomi 40 31 29 100 Pohjois-Suomi 42 35 23 100 Pääkaupunkiseutu 33 40 27 100 18-20 55 37 8 100 21-23 45 43 13 100 24-26 33 40 26 100 27-29 34 33 33 100 30+ 29 17 55 100 2012 57 27 15 100 2010-2011 43 40 17 100 2008-2009 32 40 28 100 2006-2007 34 39 27 100 -2005 25 26 49 100 Kaikki Oppilaitos* Sukupuoli* 36 Ikä* Opintojen aloitusvuosi* * p < 0,001 (χ2)
  36. 36. siin jakaumiin, johtunee opintojen aloittamisen keski-iän kasvamisesta. Kaikkein pisimpään opiskelleiden ryhmä (vuonna 2005 tai sitä aiemmin aloittaneet, eli kahdeksan vuotta tai sitä pidempään kirjoilla olleet) on elämäntilanteiltaan hyvin heterogeeninen, ja heistä noin puolet tekee yli 20 tuntia viikossa töitä. Näiden ja ensimmäisen vuoden opiskelijoiden väliin jääviin ryhmiin kuuluvista noin 40 prosenttia työskentelee alle 20 tuntia viikossa. Ryhmien sisältä voi kuitenkin havaita sellaisen eron, että yli 20 tunnin viikoittainen työskentely näyttää selvästi yleistyvän neljännen ja viidennen opiskeluvuoden aikana. Ammattikorkeakouluopiskelijoista useimmat tekevät tässä vaiheessa jo yliaikaa, ja yliopistossa opinnot alkavat olla jo hitaammin opiskelleillakin vähintään puolivälissä. Tällöin opintojen ohessa tehtävät työt lienevät yhä useammilla omaa opiskelualaa vastaavia töitä, mikä saattaa näkyä myös pidempänä viikoittaisena työaikana. Iän ja opiskeluvuoden mukaiset tarkastelut nostavat kenties enemmän kysymyksiä kuin antavat vastauksia. Tarkempi kuva työssä- käynnistä saadaan, kun katsotaan sen yleisyyttä erilaisten asumis- ja perhemuotojen mukaan (kuvio 3.7). Kaikkein vähiten työssäkäyviä on odotetunlaisesti yksin opiskelija-asunnossa elävissä, joista vain noin puolet käy lukukausien aikana töissä. Hyvin monet ensimmäisen vuoden opiskelijat kuuluvat juuri tähän ryhmään, jossa asumisesta aiheutuvat kulut pysyvät matalina. Toiseksi vähiten työssä käyvät ne, jotka asuvat vanhempien, sukulaisten tai puolison omistamassa asunnossa. Suurin osa tästä ryhmästä asuu vanhempien luona, mikä ilmenee heilläkin keskimääräistä pienempinä asumismenoina. Vapaarahoitteinen asuminen näyttää lisäävän erityisesti alle 20 tunnin viikoittaista työskentelyä. Yksin vapaarahoitteisessa asunnossa asuvista tämän verran työskentelee 40 prosenttia ja ei-työssäkäyvän puolison kanssa asuvista 45 prosenttia. Lapsiperheelliset opiskelijat edustavat toista ääripäätä suhteessa yksin opiskelija-asunnossa asuviin: heistä jopa puolet käy yli 20 tuntia viikossa töissä. Arvatenkin tähän ryhmään kuuluvat ovat myös iältään keskimääräistä vanhempia, mikä voi osaltaan selit37 Kuvio 3.7. Säännöllinen lukukausien aikainen työssäkäynti asumis- ja perhemuodon mukaan (N=2485).
  37. 37. tää aiemmin esittämiämme jakaumia. Ryhmien välisiä eroja voi pitää kaiken kaikkiaan hyvin johdonmukaisina, ja työssäkäynnin tarve näyttää kumpuavan erityisesti kalliimmista asumiskustannuksista. Se, että asuu yksin vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa, on useimmissa tapauksissa tietoinen valinta (eli valitaan olla asumatta opiskelija-asunnossa), jolloin työssäkäynnin funktiona on eritoten korkeamman elintason mahdollistaminen. Yksin vapaarahoitteisessa asunnossa asuvat ovat keskimäärin hieman vanhempia kuin opiskelija-asunnossa asuvat (ks. ryhmien tarkempi kuvaus luvussa 2), mikä voi osaltaan selittää iän mukaisista jakaumista tekemiämme havaintoja. Tarkastelemme vielä lopuksi vanhempien koulutuksen ja kyselyhetken pääasiallisen toiminnan yhteyttä heidän lastensa opiskeluaikaiseen työssäkäyntiin (taulukko 3.12). Vanhempien koulutusta kuvaavat jakaumat eivät piirrä asiasta kovin yksiselitteistä kuvaa. Työskenteleminen yli 20 tuntia viikossa näyttää erottele- van ihmisiä siten, että akateemisten vanhempien lapsilla se on kaikkein harvinaisinta ja pelkän perusasteen koulutuksen suorittaneilla kaikkein yleisintä. Tällaista suuntausta ei ole kuitenkaan havaittavissa alle 20 viikkotunnin työskentelyssä, vaan päinvastoin siinä juuri akateemisen tutkinnon suorittaneiden lapset eroavat muista erityisen suurella, lähes 50 prosentin osuudellaan. Se, että opiskelija ei käy lainkaan töissä opintojen ohella, vaikuttaa joka tapauksessa olevan kaikkein harvinaisinta akateemisesta taustasta ponnistavilla. Vanhempien pääasiallisen toiminnan mukaiset jakaumat ovat jälleen hieman tulkinnanvaraisia, koska niihin sisältyy niin paljon ryhmien erilaisten ikäjakaumien tuomaa harhaa. Sekä äidin että isän toiminnan mukaan katsottuna kaikkein vähiten yli 20 tuntia viikossa työskenteleviä on työssäkäyvien vanhempien lapsissa. Tämä ryhmä sen sijaan erottuu muita suuremmalla alle 20 viikoittaisen työtunnin osuudellaan. Työssä käymättömien osuuksissa Taulukko 3.12. Säännöllinen lukukausien aikainen työssäkäynti vanhempien koulutuksen ja pääasiallisen toiminnan mukaan, % (n = 2044–2379). Käykö säännöllisesti lukukausien aikana töissä? 38 Ei käy 28 37 100 Toinen aste 41 33 26 100 AMK- tai opistotason tutkinto 41 32 27 100 34 47 20 100 37 23 40 100 Toinen aste 39 33 28 100 AMK- tai opistotason tutkinto 44 30 26 100 Akateeminen tutkinto 32 48 20 100 Työssä 40 40 20 100 Työtön tai muuten työelämän ulkopuolella 36 28 37 100 Eläkkeellä nen toiminta* 35 Perusaste tai ei muodollista koulutusta Isän pääasialli- Yhteensä Akateeminen tutkinto Äidin koulutus* Yli 20 h/vk Perusaste tai ei muodollista koulutusta Isän koulutus* Alle 20 h/vk 36 31 33 100 Työssä Äidin pääasiallinen toiminta* *p < 0,001 (χ2) 40 39 22 100 Työtön tai muuten työelämän ulkopuolella 42 28 30 100 Eläkkeellä 33 30 37 100
  38. 38. erot ryhmien välillä jäävät käytännössä vähäisiksi, ja luultavasti jakaumat kuvaavat muutenkin enemmän henkilön ikää kuin vanhempien pääasiallisen toiminnan suoraa vaikutusta heidän opiskelevien lastensa työssäkäyntiin. Tärkeimmät syyt käydä ja olla käymättä töissä Kysely lähestyi työssäkäyntiä kahdesta suunnasta: niitä, jotka ovat käyneet säännöllisesti lukukausien aikana töissä, pyydettiin arvioimaan erilaisten työssäkäynnin syiden tärkeyttä (kuvio 3.8), ja työssä käymättömiltä halusimme vastaavasti tietää, mistä syistä he ovat päättäneet pitäytyä työskentelystä opintojen ohella (kuvio 3.9). Työssäkäyvien syissä korostuvat ensisijaisesti toimeentuloon liittyvät tekijät ja vasta toissijaisesti mahdollinen muu työn mukanaan tuoma hyöty. Kolme viidestä työssäkäyvästä opiskelijasta pitää erittäin merkittävänä syynä työskentelylleen välttämättömän toimeentulon, kuten ruoan ja asumisen, turvaamista. Kuvaavaa on, että muun kuin välttämättömän toimeentulon kattaminen jää merkittävyydessään vasta toiseksi. Tämän perusteella työssäkäynnissä ei ole ainoastaan kyse paremman elintason tavoittelusta vaan sitäkin enemmän yksinkertaisesti keinosta vastata välttämättömiin elinkustannuksiin. On tietenkin selvää, että ”välttämätön toimeentulo” tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, ja varsinkin asumiseen liittyvät kustannukset saattavat tuntua välttämättömiltä riippumatta siitä, millaisia elämäntavallisia valintoja ja arvostuksia niiden taustalta kumpuaa: hintavassa keskustayksiössä elävä opiskelija kokee luultavasti vuokramenonsa välttämättömiksi, vaikka tarjolla olisi ollut huokeampiakin asumisratkaisuja. Syvennymme tulonlähteiden välistä dynamiikkaa käsittelevässä alaluvussa vielä uudemman kerran kysymykseen, miten välttämätöntä eri ihmisille on välttämätön. Olisi kuitenkin harhaanjohtavaa väittää, että työssäkäynti on opiskelijoille pelkkää toimeentulon turvaamista. Vastausten perusteella opiskelijat antavat paljon painoarvoa myös työn tarjoamille aineettomille ja kokemuksellisille hyödyille. 39 Kuvio 3.8. Miten tärkeitä seuraavat asiat ovat sille, että olet tehnyt säännöllisesti töitä lukukausien aikana? (N=1825–1845).
  39. 39. Yli puolet katsoo paljon tai erittäin paljon olevan merkitystä työkokemuksen hankkimisella ja uusien taitojen oppimisella. Myös kontaktien luominen ja työn mielekkyys saavat kannatusta, vaikkakin astetta vähäisemmällä voimakkuudella. Harvat hakevat työstä vastapainoa opiskelulle, sillä noin kolmasosa katsoo, ettei sillä ole lainkaan merkitystä ja lähes yhtä moni näkee asian vain jonkin verran merkitykselliseksi. Lukukausien aikaisesta työskentelystä pitäytyminen näyttäytyy useimmiten tietoisena valintana opiskelun hyväksi. Sillä, että haluaa keskittyä opiskeluun, on paljon tai erittäin paljon merkitystä miltei neljälle viidestä työssä käymättömästä opiskelijasta. Hyvin suurta painoarvoa saa myös tälle väitteelle rinnasteinen ”Voimavarani eivät riitä sekä opiskeluun että työssäkäyntiin”. Vaikutelmaa työssä käymättömyydestä tietoisena valintana tukee osaltaan myös se, että epäonnistuminen työnsaannissa korostuu sangen harvojen vastauksissa. Useim- 40 mat työssä käymättömistä vastaajista eivät ole tämän perustella edes yrittäneet hankkia töitä. Toimeentulotutkimuksen näkökulmasta mielenkiintoista on, että eniten työssä käymättömiä vastaajia jakaa väite ”Tulen toimeen muilla tuloillani”. Noin kaksi kolmasosaa katsoo asialla olevan vain jonkin verran tai ei lainkaan merkitystä ja yksi kolmasosa paljon tai erittäin paljon merkitystä. Negatiivisen ääripään korostumisen voisi tulkita ristiriitaiseksi sen kanssa, että työssäkäyvät perustelevat työskentelyään kaikkein tavallisimmin toimeentulosyillä, mutta tarkemmin ajatellen havainto ei tunnu kovinkaan yllättävältä. Jos henkilö ei käynyt kyselyhetkellä töissä, hän kuitenkin luultavasti tuli jotenkuten toimeen muilla tulonlähteillään (koska on siinä tilassa että voi vastata kyselyyn) eikä siten osannut edes pohtia työssäkäyntiä ja toimeentuloa samassa yhteydessä. Työssäkäynti saattaisi kenties näyttäytyä monille keinona hankkia lisätuloja ja kohottaa elintasoa, mutta väitteessä oli kyse Kuvio 3.9. Miten tärkeitä seuraavat asiat ovat sille, että et ole tehnyt säännöllisesti töitä lukukausien aikana? (N = 1025–1071).
  40. 40. nimenomaan yleisestä toimeen tulemisesta muilla tuloilla. Myös sen perusteella, että hyvin harvat ovat edes yrittäneet saada töitä, useimmilla työssä käymättömillä ei vaikuta olevan akuuttia, pakottavaa tarvetta työstä saataville lisätuloille. Tällöin opiskelijat eivät perustele työskentelemättömyyttään toimeentulolla, vaan vastauksissa painottuvat ajankäyttöön ja jaksamiseen liittyvät puolet. Miksi sitten työssäkäyvät korostavat niin vahvasti toimeentulosyitä, vaikka työssä käymättömillä valinta liittyy enimmäkseen ajankäyttöön? Yksi mahdollinen selitys voisi olla se, että aiempien tarkastelujemme perusteella työssäkäynnin määrä jakaa opiskelijoita sangen voimakkaasti erilaisten taustatekijöiden ja elämäntilanteiden mukaan. Vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa asuminen on esimerkiksi selvästi yhteydessä työssäkäyntiin, mikä selittynee pitkälti suuremmilla asumismenoilla. Toisaalta työskentelystä pitäytyminen on erityisen yleistä ensimmäisen vuoden opiskelijoilla, joilla uudenlainen toimintaympäristö ja elämäntilanne saavat huomion jo luonnostaan kiinnittymään opintoihin ja opiskelijaelämään. Opintojen edetessä opiskelijat vähitellen etääntyvät tästä kulttuurista ja alkavat arvostaa ja tavoitella enemmän myös opintojen ulkopuolisia asioita, kuten oman alan työkokemusta ja parempaa elintasoa. Tällöin työhön hakeutuminen muuttuu opiskelijoiden mielessä ajankohtaiseksi ja viimeistään kuukausittaisten palkkatulojen ja niiden mahdollistaman kalliimman asumisen ja vapaa-ajan myötä toimeentulo alkaa saada uudenlaisia ”välttämättömiltä” tuntuvia piirteitä. Tässä mielessä työssäkäyntiä voisi kutsua dominoivaksi tulonlähteeksi, koska sen mahdollistamien asioiden jälkeen paluu ensimmäisen opiskeluvuoden tilanteeseen ei tunnu enää samalla tavalla houkuttelevalta tai edes mahdolliselta. Vanhempien ja sukulaisten taloudellinen tuki Yksi merkittävä osa monien opiskelijoiden toimeentuloa on vanhemmilta ja muilta sukulaisilta saatava taloudellinen tuki. Kyselylomakkeessa taloudellisen tuen yleisyyttä, määrää ja siihen kohdistuvia asenteita tiedusteltiin useilla erilaisilla mittareilla. Niitä, jotka laskivat van- hempien ja sukulaisten tukea osaksi kuukausittaisia tulonlähteitään, oli aineistossa 1027, ja he edustavat näin ollen likimain kahta viidesosaa tutkimuksen perusjoukosta. Niillä, jotka tukea ovat saaneet, tuen kuukausimäärän keskiarvo on 263 euroa, mutta tätä estimaattia kasvattaa huomattavasti se, että mukana on muutamia käytännössä mahdottoman suuria (useita tuhansia euroja kuussa) arvoja. Oikeamman kuvan tuen määrästä antaa luultavasti mediaani, joka on tasan sata euroa kuussa. Järjestetyn joukon alin neljäsosa eli alakvartiili saavutetaan 50 eurossa ja ylin neljäsosa eli yläkvartiili 200 eurossa. Vanhempien ja sukulaisten taloudellinen tuki määrittyy opiskelijoiden ajatuksissa lainaa selvemmin täydentäväksi tulonlähteeksi: 23 prosenttia vastaajista katsoi taloudellisen tuen toimeentulonsa kannalta perustavaksi ja 77 prosenttia täydentäväksi tulonlähteeksi. Vanhempien ja sukulaisten taloudellisen tuen taustatekijät Taulukossa 3.13 on tarkasteltu vanhempien ja sukulaisten tuen taustatekijöitä samalla tavoin kuin aiemmin opintolainan yhteydessä. Mittarina tuen saannille on käytetty neliportaista vastausasteikkoa, joka sisältää sekä laadullisen että määrällisen ulottuvuuden: yksi vastausvaihtoehdoista (en lainkaan) viittaa siihen, ettei henkilö ole saanut tukea, ja kolme muuta vastaavasti kertovat tuen saannista ja samalla sen yleisyydestä (harvoin, silloin tällöin, usein). Koko aineiston tasolla vastaajat jakautuvat melko tasaisesti eri vastausvaihtoehtojen alle, vaikka ”en lainkaan” onkin selvästi harvinaisin ja ”silloin tällöin” taasen tyypillisin vastaus. Yleishavaintona jakaumista voidaan todeta, että valitsemamme taustatekijät ennustavat jonkin verran paremmin vanhempien tuen saantia kuin opintolainan nostamista. Mielenkiintoista on, että yliopisto-opiskelijat näyttävät saavan hieman AMK-opiskelijoita useammin vanhemmiltaan tukea, vaikka vastaavaa eroa koulutussektoreiden välillä ei ollut havaittavissa lainan nostamisen yhteydessä. Oppilaitoksen sijainnin suhteen jakaumat ovat alueittain sangen erilaisia, mutta erois- 41
  41. 41. sa ei ole nähtävissä selvää johdonmukaisuutta. Etelä-Suomi esimerkiksi erottuu joukosta samaan aikaan sekä suurimmilla ”en lainkaan” että ”usein” vastanneiden osuuksillaan. Käytännössä alueiden väliset erot jäävät hyvin merkityksettömiksi, vaikka ovatkin juuri ja juuri tilastollisesti merkitseviä. Taustatekijöistä ainoastaan sukupuoli ei ole tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä vanhempien ja sukulaisten taloudelliseen tukeen, vaikka aineiston tasolla naiset asettuvat hieman taajemmin luokkaan ”usein”. Mielenkiintoisia yhteyksiä sen sijaan piirtyy jälleen esiin, kun tarkastellaan ikää ja opintojen aloitusvuotta rinnakkain. Lainan tavoin myös vanhempien tuki näyttää määrittyvän kirkkaammin henkilön iän kuin opintojen keston kautta. Yleisesti vaikuttaa siltä, että mitä vanhemmasta opiskelijasta on kyse, sitä harvemmin tämä saa ”usein” vanhemmiltaan tai sukulaisiltaan taloudellista tukea. ”Silloin tällöin” tukea saavien ryhmässä ikäryhmien erot ovat huomattavasti tasaisemmat, mutta siinäkin 30-vuotiaat ja sitä vanhemmat erottuvat selvästi muita pienemmällä osuudellaan. Iän heijastama kehityskulku välittyy lievempänä myös opintojen Taulukko 3.13. Erilaisten taustatekijöiden yhteys vanhemmilta ja muilta sukulaisilta saatuun taloudelliseen tukeen ja sen yleisyyteen, % (n = 2482–2485). Oletko saanut vanhemmiltasi tai muilta sukulaisiltasi taloudellista tukea korkeakouluopintojesi aikana? En lainkaan Harvoin Silloin tällöin Usein Yhteensä 14 23 38 26 100 AMK 19 24 32 24 100 YO 11 22 41 26 100 Mies 14 24 39 23 100 Nainen 14 22 37 27 100 Etelä-Suomi 22 19 27 32 100 Itä-Suomi 14 21 39 26 100 Keski-Suomi 11 26 39 24 100 Länsi-Suomi 13 24 38 25 100 Pohjois-Suomi 17 22 38 23 100 Pääkaupunkiseutu 12 24 38 26 100 18-20 6 17 39 39 100 21-23 6 24 43 27 100 24-26 8 24 42 26 100 27-29 10 29 36 24 100 30+ 41 20 24 15 100 2012 16 15 38 31 100 2010-2011 13 26 37 25 100 2008-2009 13 23 37 27 100 2006-2007 6 21 48 25 100 -2005 20 26 33 22 100 Yhteensä Oppilaitos* Sukupuoli 42 Oppilaitoksen sijainti*** Ikä* Opintojen aloitusvuosi* * p < 0,001 ** p < 0,01 *** p < 0,05 (χ2)

×