YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 1
YLIOPISTOJEN
OPISKELIJAVALINTOJEN
KARTOITUS
IDA MIELITYINEN, SIRPA MOITUS (T...
2 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS
YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 3
SISÄLLYS
1. KARTOITUKSEN TAUSTA JA TARKOITUS 5
2. OPISKELIJAVALINTAKESKUSTEL...
4 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS
4.11.4. Teatteri- ja tanssiala 54
4.12. Teknillistieteellinenkoulutusala 55
...
YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 5
1. KARTOITUKSEN TAUSTA JA TARKOITUS
Tämä yliopistojen opiskelijavalintajärje...
6 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS
Työn toteutusta ja jatkuvuutta haittasivat lukuisat henkilövaihdokset
Otus r...
YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 7
2. OPISKELIJAVALINTAKESKUSTELUN
HISTORIASTA
2.1. OPISKELIJAVALINTA KOULUTUSP...
8 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS
Vuoden 1986 mietinnössä (emt.) määritettiin kaksi valintajärjestelmien
keske...
YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 9
ylioppilaista tähtäsi korkeakouluopintoihin, mutta vain joka seitsemäs pääsi...
10 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS
jen opiskelijavalintoihin liittyen Halonen ehdotti muun muassa yliopistot j...
YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 11
pien tutkinnon suoritusoikeuksien keräämistä ja samanaikaista kirjoillaoloa...
12 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS
rekrytointipohjaniinlaaja,ettäkorkeakoulutusonmuodostunuttaimuodostu-
massa...
YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 13
on ollut Nevalan mukaan vähäistä 1970-luvun alun jälkeen. Suurimpia ryh-
mi...
14 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS
opinnot Suomessa aloitetaan keskimäärin 21 vuoden iässä, kun ylioppilas-
tu...
YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 15
suunnitelmassa (VNp 20.11.1991) asetettiin tavoitteeksi 16 000 – 17 000
uud...
16 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS
kuntoutuksesta taikka kieltäytynyt, eronnut tai jättänyt hakeutumatta hänel...
YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 17
3. OPISKELIJAVALINTOIHIN LIITTYVIÄ
KÄSITTEITÄ
Yliopistoilla tarkoitetaan yl...
18 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS
viimeaikaisissa keskusteluissa viitattu ennen kaikkea yliopistojen aktiivis...
YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 19
4. SUOMALAISTEN YLIOPISTOJEN
OPISKELIJAVALINNAT KOULUTUSALOITTAIN
VUONNA 20...
20 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS
Kartoituksen lähteinä on käytetty yliopistojen tai tiedekuntien vuotta 2001...
YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 21
Lisäksi tässä kartoituksessa hakukohteeksi on laskettu vain sellainen
hakuk...
22 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS
4.1. FARMASIAN KOULUTUSALA
Farmasian aineryhmässä on mahdollista suorittaa ...
YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 23
Kiintiöillä oli merkittävä osuus farmasian alan valintojen toteutukses-
sa....
24 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS
Taulukko 3. Humanistisen koulutusalan hakukohteet ja hakijat 2001
Koulutus-...
YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 25
opiskelijat. Ei-ylioppilas voi tulla valituksi kaikkiin historiatieteen val...
26 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS
kielisen historian, Suomen historian ja Pohjoismaiden historian sekä yleise...
YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 27
Kielten valintaperusteiden perusteella valintayksiköt voidaan luokitella
ka...
28 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS
todistuksesta sai alkupisteitä niissä valintayksiköissä, joissa oli käytöss...
YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 29
pisteitä aiemmista opinnoista, opetuskokemuksesta kulttuuriaineissa sekä
ha...
30 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS
Taulukko 4. Kasvatustieteellisen koulutusalan hakukohteet ja hakijat 2001
K...
YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 31
avoimen yliopiston opintojen perusteella. Kaikissa tapauksissa valittavien
...
32 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS
Opiskelupaikkaa ei voinut saada pelkillä todistuspisteillä tai pelkillä
val...
YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 33
teknisestä työstä. Jyväskylän yliopiston luokanopettajakoulutuksen valinta-...
34 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS
sesta soveltuvuuskokeesta ja kirjallisesta kielikokeesta niille, joiden äid...
YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 35
4.3.4. KOTITALOUS- JA KÄSITYÖNOPETTAJAKOULUTUS
Kotitalous- ja käsityönopett...
36 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS
tutkinnon tai vastaavan tutkinnon suorittaneille. Tätä kautta tulevat saiva...
YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 37
Vain Jyväskylässä IB-, EB- ja Reifeprüfung-tutkintoihin ei suhtauduttu
sama...
38 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS
4.4. KAUPPATIETEELLINEN KOULUTUSALA
KauppatieteellistäkoulutustaantavatHels...
YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 39
kokeen perusteella. Muutamissa poikkeustapauksia oli kuitenkin käytössä
vai...
40 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS
kirjallisuuteen, ja valintakoetehtävät olivat luonteeltaan monivalinta-
kys...
YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 41
ylioppilastutkinnon (max 7 ainetta), lukion päättötodistuksen (liikunta ja
...
42 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS
Taulukko 7. Luonnontieteellisen koulutusalan hakukohteet ja hakijat 2001
Ko...
YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 43
koulutuksen yhteisvalintaan osallistuneille, jotka eivät tulleet valituksi
...
44 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS
4.6.2. BIO- JA YMPÄRISTÖTIETEET
Biologian koulutusohjelman suomenkielinen v...
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus
Upcoming SlideShare
Loading in …5
×

2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus

982 views

Published on

0 Comments
0 Likes
Statistics
Notes
  • Be the first to comment

  • Be the first to like this

No Downloads
Views
Total views
982
On SlideShare
0
From Embeds
0
Number of Embeds
1
Actions
Shares
0
Downloads
2
Comments
0
Likes
0
Embeds 0
No embeds

No notes for slide

2001 yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus

  1. 1. YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 1 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS IDA MIELITYINEN, SIRPA MOITUS (TOIM.) KORKEAKOULUJEN ARVIOINTINEUVOSTO OPISKELIJAJÄRJESSTÖJEN TUTKIMUSSÄÄTIÄ OTUS RS
  2. 2. 2 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS
  3. 3. YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 3 SISÄLLYS 1. KARTOITUKSEN TAUSTA JA TARKOITUS 5 2. OPISKELIJAVALINTAKESKUSTELUN HISTORIASTA 7 2.1. Opiskelijavalinta koulutuspolitiikan näkökulmasta 1980-luvulla 7 2.2. Ylioppilastulvasta sumaan 8 2.3. Opiskelemaan valikoituminen ja opiskelupaikan valitseminen 10 2.4. 1990-luvun koulutuspolitiikan trendejä 14 3. OPISKELIJAVALINTOIHIN LIITTYVIÄ KÄSITTEITÄ 17 4. SUOMALAISTEN YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINNAT KOULUTUSALOITTAIN VUONNA 2001 19 4.1. Farmasian koulutusala 22 4.2. Humanistinen koulutusala 23 4.2.1. Historiatieteet 24 4.2.2. Kielet ja kielitieteet 26 4.2.3. Muut humanistiset tieteet 28 4.3. Kasvatustieteellinen koulutusala 29 4.3.1. Kasvatustiede ja aikuiskasvatustiede 30 4.3.2. Luokanopettajien koulutus 31 4.3.3. Lastentarhanopettajakoulutus 34 4.3.4. Kotitalous- ja käsityönopettajakoulutus 35 4.3.5. Erityispedagogiikan ja erityisopettajan koulutus 36 4.4. Kauppatieteellinen koulutusala 38 4.5. Liikuntatieteellinen koulutusala 40 4.6. Luonnontieteellinen koulutusala 41 4.6.1. Matematiikka, fysiikka ja kemia 42 4.6.2. Bio- ja ympäristötieteet 44 4.6.3. Maantiede ja geotieteet 44 4.6.4. Tietojenkäsittelytieteet 45 4.7. Lääketieteelliset koulutusalat 46 4.8. Maatalous-metsätieteellinen koulutusala 47 4.9. Oikeustieteellinen koulutusala 49 4.10. Psykologia 49 4.11. Taidealat 51 4.11.1. Kuvataide 51 4.11.2. Musiikki 52 4.11.3. Taideteollinen koulutusala 53
  4. 4. 4 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 4.11.4. Teatteri- ja tanssiala 54 4.12. Teknillistieteellinenkoulutusala 55 4.13. Teologinen koulutusala 56 4.14. Terveystieteiden koulutusala 57 4.15. Viestintätieteet 59 4.16. Yhteiskuntatieteellinen koulutusala 60 5. YHTEENVETO YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINNOISTA VUONNA 2001 63 5.1. Valintojen tavoitteet eri näkökulmista 63 5.1.1. Koulutusjärjestelmä 63 5.1.2.Yliopistot 65 5.1.3. Hakija 66 5.2. Valintojen organisointi 68 5.2.1. Päävalinnat 68 5.2.2. Erillisvalinnat 69 5.2.3. Valintayhteistyö 71 5.2.4. Yhden paikan säännös ja hakija- ja opinto-oikeusjärjestelmä 74 5.3. Valintaperusteet 76 5.3.1.Ylioppilastutkintotodistus, lukionpäättötodistusjamuutalkupisteet 78 5.3.2. Valintakokeet 81 5.4. Hakijat ja hyväksytyt 84 5.4.1. Hakijatilanteen koulutusalakohtaista vertailua 85 5.4.2. Uudet ylioppilaat 89 5.4.3. Erillisvalinnoissa hyväksytyt 93 5.4.4. Peräkkäisen haun problematiikka 95 5.4.5. Useamman tutkinnon suorittajat yliopistossa 97 5.5. Opintojen keskeyttäminen ja/tai alan vaihtaminen 100 5.6. Opintojenkeskimääräinensuoritusaikajavalmistumisikäkoulutusaloittain 102 6. VAIHTOEHTOISIA OPISKELIJAVALINTAMENETTELYITÄ 105 6.1. Ammattikorkeakoulujen opiskelijavalintajärjestelmä 105 6.2. Kansainvälisiä opiskelijavalintamenettelyitä 107 6.2.1. Valintamenettelyjen luokittelu 107 6.2.2.Valintojen organisointi 109 6.2.3. Korkeakoulukelpoisuus ja valintaperusteet 110 6.2.4.Ajankohtaista keskustelua valinnoista 112 7. JOHTOPÄÄTÖKSIÄ 115 LÄHDELUETTELO 117
  5. 5. YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 5 1. KARTOITUKSEN TAUSTA JA TARKOITUS Tämä yliopistojen opiskelijavalintajärjestelmien kartoitus on tehty opetus- ministeriön toimeksiannosta. Opetusministeriö myönsi Opiskelijajärjestö- jen tutkimussäätiö Otus rs:lle 26.2.2001 määrärahan kartoitukseen, jonka tavoitteena oli tuottaa tausta-aineistoa Korkeakoulujen arviointineuvoston yliopistojen opiskelijavalintojen arviointiprojektin suunnittelua ja toteutusta varten. Opetusministeriö, Korkeakoulujen arviointineuvosto ja Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs. sopivat, että kartoitus koostuu neljästä osasta: 1. Kartoitetaan jo tehdyt suomalaiset tutkimukset ja selvitykset korkea- koulujen opiskelijavalinnoista ja niiden toimivuudesta. Kartoituksen kohteena ovat tutkijoiden yms. näkemykset valintojen toimivuudesta, mahdollisista ongelmista ja vahvuuksista. 2. Kartoitetaan,minkälaisiaerityyppisiävalintamenettelyitäsuomalaisissa yliopistoissa on käytössä vuonna 2001. 3. Tarkastellaanvalintojentoimivuuttaolemassaoleviatilastotietoja(OPH, OPM, Tilastokeskus) ja tilastojulkaisuja hyväksikäyttäen. 4. Kartoitetaan, minkälaisia valintamenettelyitä on käytössä muissa Eu- roopan maissa. Samalla kartoitetaan, minkälaisena nämä valinta- menettelyt nähdään em. maissa. Kartoituksessa päätettiin keskittyä yliopistojen valintamenettelyihin, koska Korkeakoulujen arviointineuvoston arviointiprojektikin kohdistuu yliopisto- sektorin opiskelijavalintoihin. Ammattikorkeakoulujen opiskelijavalinta- järjestelmää esitellään luvussa 6, mutta varsinaista vertailua yliopistosektorin valintamenettelyiden kanssa ei tehdä. Valintajärjestelmiä koskeva aineistonkeruu toteutettiin kesän-syksyn 2001 aikana.Yhteenvetoluku ja johtopäätökset kirjoitettiin tammikuussa ja ulkomaisia valintajärjestelmiä koskeva osuus toukokuussa 2002. Kartoitusta tehtäessä pyrittiin säilyttämään läheinen kytkentä käynnissä olevaan yli- opistojen opiskelijavalintojen arviointiprojektin suunnitteluun. Tämä toteu- tettiin siten, että Otus rs:n edustaja osallistui arviointiprojektin johtoryhmän kokouksiin ja sai siltä ohjeistusta kartoituksen laadintaan.
  6. 6. 6 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS Työn toteutusta ja jatkuvuutta haittasivat lukuisat henkilövaihdokset Otus rs:ssa, jolloin vastuu työn toteutuksesta siirtyi aina uudelle henkilölle. Vastuu kartoituksen eri osista on jakautunut seuraavasti: Luku 2: Opiskelijavalintakeskustelun historiasta Tutkija Minna Heikka, Otus rs. Luku 3: Opiskelijavalintoihinliittyviäkäsitteitä Tutkija Minna Heikka ja tutkija Markus Kinkku, Otus rs. Luku 4: Suomalaisten yliopistojen opiskelijavalinnat vuonna 2001 Tutkija Markus Kinkku, Otus rs. Luku 5: Yhteenveto yliopistojen opiskelijavalinnoista vuonna 2001 Tutkija Ida Mielityinen, Otus rs. ja projektisuunnittelija Sirpa Moitus, KKA (tekstit) sekä toiminnanjohtaja Jouni Lounasmaa, Otus rs. (taulukot) Luku 6: Vaihtoehtoisia opiskelijavalintamenettelyitä Projektisuunnittelija Sirpa Moitus Luku 7: Johtopäätöksiä Tutkija Ida Mielityinen ja projektisuunnittelija Sirpa Moitus
  7. 7. YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 7 2. OPISKELIJAVALINTAKESKUSTELUN HISTORIASTA 2.1. OPISKELIJAVALINTA KOULUTUSPOLITIIKAN NÄKÖKULMASTA 1980-LUVULLA Lukuisat toimikunnat ovat parin viime vuosikymmenen pohtineet korkea- koulujen opiskelijavalintajärjestelmien kehittämistä. Ne ovat keskittyneet johonkin yksittäiseen kysymykseen (esimerkiksi valinnoista tiedottaminen, ylioppilassuma, opistoasteen tutkintojen tuottama korkeakoulukelpoisuus korkeakouluopintoihin sijoittumisen väylänä) tai sitten niissä on keskitytty yleisemmällä tasolla tunnistamaan valintajärjestelmien ongelmia ja kehittä- mistarpeita muuttuneessa (koulutus)poliittisessa tilanteessa. Selvitysten runsaus kertoo siitä, etteivät korkeakoulujen opiskelijavalinnat ole toimi- neet tarkoituksenmukaisesti koulutusjärjestelmän näkökulmasta. Korkeakoulujenopiskelijavalintatoimikunnanmietinnöstä(KM1986:8) on luettavissa 16 vuoden takainen koulutuspoliittinen näkemys valinta- järjestelmistä ja niiden toimivuudesta. Toimikunnan mukaan suurimmat muutokset1960-luvulta1980-luvunpuoliväliintultaessaolivatvalintakokeiden yleistyminen, korkeakoulujen välisen yhteistyön lisääntyminen, kiintiöiden yleistyminen sekä opiskelijoiksi aikovien oikeusturvan paraneminen (emt., 58). Samassa mietinnössä kuitenkin luonnehdittiin Suomen korkeakoulujen opiskelijavalintajärjestelmää monimutkaiseksi ja organisatorisesti hajanai- seksi. Valintaorganisaatiot olivat kirjavia vaihdellen yhteishausta koulutusohjelmakohtaisesti eriytyneeseen valintaan. Vaikka valtakunnalli- nen yhteistyö olikin lisääntynyt, sen laajuus vaihteli suuresti koulutusaloittain (emt., 51-52). Työryhmä jakoi korkeakoulutukseen valikoitumisen kolmeen osaan: valikoitumiseen ennen pyrkimistä korkeakouluihin, pyrkimisvaiheen karsin- taan sekä sisäänpääsyn jälkeiseen karsintaan. Monissa Euroopan maissa suuri osa ikäluokasta ei saanut korkeakoulukelpoisuutta, jolloin korkeakou- luihin pyrittäessä ei enää tarvittu huomattavia karsintatoimenpiteitä. Sisään- pääsyvaiheessa käytettiin monenlaisia karsintakeinoja, joiden enemmistö sijoittui ”vapaan” ja ”rajoitetun” sisäänpääsyn väliin. OECD-maista korkea- koulutuksen pyrkimisvaiheen rajoitusten vuoksi äärimmäisinä esimerkkeinä 1980-luvulla pidettiin Kreikkaa, Turkkia ja Suomea, joissa koulutuksen kysyntä on jatkuvasti ylittänyt paikkojen tarjonnan. (KM 1986: 8, 20-21.)
  8. 8. 8 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS Vuoden 1986 mietinnössä (emt.) määritettiin kaksi valintajärjestelmien keskeistä ongelmaa: korkeakoulujen aloituspaikkoja on vähän suhteessa lukiokoulutuksen laajuuteen ja korkeakouluihin valitaan vähemmän ihmisiä kuin niihin pyrkii. Lääkkeeksi tarjottiin lukiokoulutuksen vetovoimaisuuden vähentämistä, muun koulutuksen houkuttelevuuden lisäämistä ja korkea- koulujenopiskelupaikkojenlisäämistä.Päällekkäishakutuottiongelmiauudis- tetulla keskiasteella: suuri määrä ylioppilaita haki “varalta“ keskiasteelle, mutta perui opiskelupaikkansa jo ennen aloittamista tai keskeytti opintonsa. Toisaalta keskiasteen tutkinnot eivät toimineet suunnitellulla tavalla korkea- kouluopintoihin johtavana väylänä. Todettiin korkeakoulujen valintajärjes- telmän kyvyttömyys sijoittaa pyrkijöitä soveltuvuuden ja motivaation mukai- sesti, mistä aiheutui opiskelijoiden “vaellus“ koulutusyksiköstä ja -alalta toi- selle sekä aloituspaikkojen meneminen yhä useammin jo koulutuksessa oleville. (emt., 32-34.) Toisin sanoen, opiskelijavalinta ei päättynyt sisään- pääsyyn, vaan jatkui vuosia. Tuona aikana sopiva paikka löytyi – tai sitten ei. 2.2. YLIOPPILASTULVASTA SUMAAN Korkeakoulutus on Suomessa määrällisesti laajentunut koko itsenäisyyden ajan. Jo 1930-luvulla puhuttiin ylioppilastulvasta, mikä koettiin negatiivisena ilmiönä.1960-luvultalähtientulva-termikuvastikoulutuksenkysynnänlisään- tymistä,mikäoliyhteiskunnankehityksenkannaltatoivottuilmiö.(Lempinen 2001a.) 1980-luvun jälkipuolella ilmiö määritettiin ylioppilassumaksi, mikä kuvasti koulutuksen kysynnän ja tarjonnan vastaamattomuutta (OPM 1986:18, 1988:11). Opiskelijavalinta oli vain yksi osa yliopistokoulutuksessa 1980-luvulla havaittua kriisiä. Opintojen pitkittyminen ja keskeyttäminen nousivat samaan aikaan merkittäväksi korkeakoulupoliittiseksi ongelmaksi. Samaan aikaan, kun sisäänpääsy yliopistoihin nähtiin opetusministeriössä ongelmaksi, heräsi huoli siitä, että sisään päässeet eivät valmistuneet ja siirtyneet yliopiston ulkopuolelle työelämään. (Lempinen 2001b.) Osastopäällikkö Markku Linnan ja osastopäällikkö Leevi Melametsän muodostamaYlioppilaiden jatkokoulutustyöryhmä (OPM 1986:18) selvitti syitäsille,ettäkoulutuspaikkojenkysyntäylittireilustijatkokoulutuspaikkojen tarjonnan,vaikkaylioppilaspohjaistenjatkokoulutuspaikkojenmäärääolilisät- ty reilusti 1980-luvulla. Vuonna 1984 oli tarjolla 1,25 paikkaa ylioppilasta kohti. Ongelman dynamiikan nähtiin toimivan seuraavasti: valtaosa uusista
  9. 9. YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 9 ylioppilaista tähtäsi korkeakouluopintoihin, mutta vain joka seitsemäs pääsi niissäaloittamaanvalmistumisvuotenaan.Tämäoliomiaanlisäämäänmonin- kertaista koulutusta, kun korkeakouluihin pääsemättömät ylioppilaat kansoittivat keskiasteen (myös peruskoulupohjaiset opintolinjat) ja jatkoivat pyrkimistäänopistoasteelletaikorkeakouluihin.Lisäksiniinsanottuanuoriso- astetta kuormittivat aikuisopiskelijat. Halu kouluttautumiseen osoittautui tarkastelussaalasidonnaiseksi:terveydenhuoltoalallesekäkaupanjahallinnon koulutusalalle halukkaita oli paljon enemmän kuin aloituspaikkoja, ja kar- siutuneet hakivat usein samaa paikkaa uudelleen. Jatkokoulutustyöryhmä (OPM 1986:18, 17-21) ehdotti, että suman helpottamiseksi jatkokoulutuspaikkoja olisi varattava niin, että niiden määrä olisi 1,23 kertaa pohjakoulutuksen päättävä ikäluokka. Lisää paikkoja toivot- tiin suosituille aloille (esim. sosiaali- ja terveysala) ja aloille, joilla oli huo- mattava koulutustarve sekä korkea keskeyttämisaste ja opiskelu usein osa- aikaista. Samalla kokoonpanolla toteutettuYlioppilassumatyöryhmä (OPM 1988:11) arvioi muistiossaan ehdotusten toteutumista ja vaikutuksia pari vuotta myöhemmin. Muistiossa todetaan, että ehdotukset oli pääosin toteute- ttu, ja niiden mukaiset tavoitteet etenkin korkeakoulujen aloituspaikka- määrien kohdalla jopa ylitetty (emt., 5). Yli puolen ikäluokasta todettiin edelleen siirtyvän lukiokoulutukseen. Lukiopohjaisen koulutuksen lisäyk- sestä huolimatta jatkokoulutustilanteen todettiin edelleen vaikeutuneen, minkä nähtiin johtuvan edelleen mm. kysynnän ja tarjonnan yhteensopi- mattomuudesta, moninkertaisen koulutuksen lisääntymisestä sekä aikai- sempien vuosien ylioppilaiden mukanaolosta hauissa. Korkeakoulut veti- vät edelleen ylioppilaita puoleensa, mihin lukion katsottiin epärealistisen voimakkaasti kannustavan (emt., 13). Tällä kertaa työryhmä ehdotti uusi- en ylioppilaiden suosimista korkeakouluvalinnoissa, avoimen korkeakoulu- opetuksen laajentamista ja täydennyskoulutuksen lisäämistä, ylioppilas- pohjaisen ammatillisen koulutuksen tarjonnan lisäämistä sekä sukupuoli- kiintiöitä (emt., 18-20). Työryhmä totesi kuitenkin, että ylioppilassuma on ilmeisesti ”oire syvällisemmästä, yhteiskunnallisiin arvostuksiin ja ylioppi- laiden asenteisiin perustuvista syysuhteista”, mistä johtuen pelkästään jat- kokoulutuksen lisääminen ei asiantilaa ratkaisevasti muuta (emt., 21). Opetusministeriö kutsui Matti Halosen (1994) selvittämään mahdolli- suuksia määritellä opinto-oikeus uudelleen ”opiskelijoiden liikkuvuuden helpottamiseksi ja koulutuspaikkojen käytön tehostamiseksi”. Korkeakoulu-
  10. 10. 10 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS jen opiskelijavalintoihin liittyen Halonen ehdotti muun muassa yliopistot ja mahdollisesti myös ammattikorkeakoulut kattavaan yhteishakuun siirtymistä sekä päällekkäishyväksymisen estämistä. Selvitysmies Matti Jussila (1996) puolestaan tarkasteli korkeakoulujen opiskelijavalintojen ongelmia ja teki ehdotuksia valintojen uudelleen organisoimiseksi. Havaitut ongelmat olivat pitkälti samoja kuin mitä aikaisemmissa selvi- tyksissä oli tuotu esiin liittyen koulutuspaikkojen mitoitukseen, moninkertai- seen ja päällekkäiseen koulutukseen, ylioppilaiden hitaaseen sijoittumiseen jatko-opintoihin, päällekkäishakemiseen ja –hyväksymiseen eri koulutus- alojen ja –asteiden välillä, koulutuspaikkojen vajaakäyttöön sekä valintojen monimutkaisuuteen (emt., 25). Jälleen kerran tulee todetuksi, että ongelmat ovat kovin erinäköisiä näkökulmasta riippuen ja että valintoihin vaikuttavat muutkin tekijät kuin itse valintajärjestelmä. Halosen (1994) ja Jussilan (1996) esittämät kehittämisehdotukset yhte- nevät pitkälti kymmenen vuotta aiemmin toimineen työryhmän ehdotusten kanssa muilta osin, mutta silmiinpistävä ero on ehdotus määrällisen sääntelyn kehittämisestä siten, että opiskelija voi kirjoittautua samana vuonna vain yhteen korkeakouluun (emt., 46-47).Aiempien mietintöjen tapaan kehittä- misen varaa on selvitysmiesten mukaan yliopistojen valintayhteistyössä, valintojen sisällöissä (esim. valintaperusteet) ja ajoittamisessa, hakija- ja opiskelijatietojen rekisteröinnissä, tiedottamisessa sekä valintoja koskevassa tutkimustoiminnassa. 2.3. OPISKELEMAAN VALIKOITUMINEN JA OPISKELUPAIKAN VALITSEMINEN Liikkuvuudella tarkoitetaan yleensä nimenomaan opiskelijavirtojen kulkua korkeakoulujärjestelmän sisällä. Liikkuvuuteen liittyviä ilmiöitä ovat opinto- oikeuksien kasaantuminen/kasaaminen, opintojen keskeyttäminen, koulutus- alan ja -yksikön vaihtaminen, joustava sivuaineopinto-oikeus ja niin edel- leen. Liikkuvuus voi olla siis hyödyllistä tai haitallista, mutta käsitteellä vii- tataan yleensä toivottuun opiskelijavirtojen kulkuun. Opiskelijoiden sivuainevalintoja joustavoittamalla on pyritty helpotta- maan liikkuvuutta. Yliopistojen sisäisillä ja välisillä järjestelyillä ja niiden välisillä sopimuksilla on pyritty helpottamaan monenlaisten opinto- kokonaisuuksien suorittamista ilman, että opiskelijat hankkivat uusia tutkin- non suoritusoikeuksia yhä uudelleen pääsykokeen kautta. Samalla useam-
  11. 11. YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 11 pien tutkinnon suoritusoikeuksien keräämistä ja samanaikaista kirjoillaoloa eri yliopistoissa on rajoitettu ja niiden seurantaa helpotettu (Yhden opiske- lupaikan säännös; HAREK; AMKOREK). Jatko-opiskelupaikan valintaprosessi alkaa lukioaikana tai jo aiemmin, kun oppilaat tekevät ainevalintojaan ja menestyvät eri tavoin. Vaikka yliop- pilastutkinto antaakin yleisen korkeakoulukelpoisuuden noin 60 %:lle ikä- luokasta, joillakin aloilla edellyttää tosiasiallinen kelpoisuus riittäviä kurssi- valintoja ja ylioppilastutkinnon arvosanoja. Myös esimerkiksi kouluaikaiset harrastuksetjatiedekilpailuihinosallistuminenvaikuttavatniinkelpoisuuteen tietyillä koulutusaloilla kuin potentiaalisen opiskelijan alanvalintaan. Lukion jälkeen seuraa korkeakoulutukseen hakeutuminen ja lopulta pääseminen. Uusista ylioppilaista huomattava osa ei pääse tai hakeudu korkeakouluihin heti. Välivuosia pidetään myös perustutkinto-opiskelijana odotellen parem- paan paikkaan pääsyä (perusopinnot valmennuskursseina). Se, että noin 15 % opiskelupaikan saaneista vaihtaa koulutusalaa ja/tai -paikkaa kertoo, että valintaprosessi jatkuu vielä yliopistolaitoksen sisällä. Häyrysen (1970, 12)mukaanopiskelijoidenvirtaamisessayliopistoonvoidaanerottaayhtäältä opiskelijan tekemä spontaani uravalinta ja toisaalta institutionaalisesti ta- pahtuva oppilasvalinta. Tosin yksilön tekemään valintaan vaikuttaa erilai- sia institutionaalisia voimia, jotka liittyvät esimerkiksi sosiaaliseen ympäris- töön. Jalkanen (1977, II) näkee opiskelijoiden tulemisen korkeakoulutukseen pitkittäisprosessina, joka ohjautuu sen perusteella, mitä opintoaloja opiske- lijat valitsevat ja miten korkeakoulut valitsevat ja karsivat opiskelijoita omi- en valintaperusteidensa mukaisesti. Koulutukseen tulemista on tarkastel- tava ainakin opiskelijan itsensä, koulutusyksikön ja koko koulutusjärjestel- män toiminnan kannalta. Korkeakouluihin valikoitumista on tutkittu 1970-luvulta lähtien. Run- sasta kiinnostusta näkökulmaa kohtaan saattaa osaltaan selittää se, että koulutus — etenkin korkeakoulutus — on merkittävä sosiaalisen kohoami- sen väylä, ja siten erilaisten intressiryhmien mielenkiinnon kohteena. Kou- lutukseen valikoitumista tarkasteltaessa on kiinnitetty huomiota muun mu- assa hakijoiden sosiaaliseen taustaan, sukupuoleen, koulumenestykseen, alueellisiin tekijöihin ja koulutusalojen välisiin statuseroihin.Valikoitumisen yhteydessäonmyöstarkasteltumotivaatiotekijöitäjaopintoihinkiinnittymistä, jasitäkauttavalintakriteerientoimivuutta(esim.Panhelainen&Malin1983). 1970-luvulla tutkijoita kiinnosti esimerkiksi se, onko opiskelijoiden
  12. 12. 12 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS rekrytointipohjaniinlaaja,ettäkorkeakoulutusonmuodostunuttaimuodostu- massa varteenotettavaksi resurssitekijäksi väestön elintason kohottamisessa. Toisaalta esillä oli kysymys, onko korkeakoululaitoksen alueellisen laajene- misen myötä tapahtunut opiskelijoiden alueellisen rekrytointipohjan muuttu- minen merkinnyt myös sosiaalisen rekrytointipohjan laajenemista ja tasoit- tumista.Antikaisen (1974a) vastaus molempiin kysymyksiin oli myönteinen, vaikka tutkija painotti ylempien yhteiskuntakerrosten jälkeläisten olevan yliedustettuna ja työväestön jälkeläisten aliedustettuina (Antikainen 1974b, 38). Oulun ja Tampereen yliopistoja sekä Vaasan ja Joensuun korkeakou- luja koskeneessa tutkimuksessaAntikainen (1974a) havaitsi tarjolla olevien opiskelumahdollisuuksien ohjaavan korkeakoulun valintaa ja opiskelemaan valikoitumista. Tutkimus osoitti, että opiskelijoiden enemmistö oli kotoisin korkeakoulun sijainti- tai naapuriläänistä (Antikainen 1974b, 40). Mahdolli- suus opiskella haluamaansa ammattiin oli jälkikäteen arvioiden merkittävin valintaan vaikuttanut motivaatiotekijä, vaikka korkeakoulun läheisyys oli Oulussa ja Joensuussa merkittävä tekijä (emt., 42-43). 1970-luvun alussa puolet korkea-asteen koulutuksen suorittaneesta väestöstä asui Uudella- maalla (emt., 51-52). Antikaisen (1974a) aineistossa työnantajien, yksityisyrittäjien ja toimi- henkilöiden jälkeläiset olivat korkeakouluopiskelijoista väestöön verrattuna yliedustettuina ja työntekijöiden jälkeläiset aliedustettuina. Myös maanvil- jelijäväestönlapsetolivatvalikoituneetsiten,ettätaloudellisestihyvissälähtö- asemissaolevatolivatväestöönverrattunayliedustettuina(Antikainen1974b, 27, 30). Myös 1990-luvulla on oltu kiinnostuneita koulutuksen sosiaalisesta määräytymisestä. Kivinen ja Rinne (1995) käsittelivät tilastoaineistoon pe- rustuvassa tutkimuksessaan muun muassa vanhempien koulutuksen ja toi- saalta ammatin yhteyttä lasten koulutusreitteihin. Heidän tulkintansa mu- kaan ylempi toimihenkilötausta tarjosi 1990-luvun alussakin vankat lähtö- kohdat edetä korkeakoulututkintoon ja akateemisesti koulutettujen lasten todennäköisyys korkeakouluopiskeluun oli yli kymmenkertainen koulutta- mattoman työväestön lapsiin verrattuna (emt., 48 ja 89-93). Nevalan (1999) mukaan ylin sosiaaliryhmä — ylemmät toimihenkilöt ja heitä vastaavat yrit- täjät — on ollut väestöosuuteensa nähden yliopisto-opiskelijoista yli- edustettuna kaikissa lääneissä ja kaikkina vuosina, vaikkakin yliedustus oli kaventunut 1990-luvun puoliväliin tultaessa. Koulutuserojen tasoittuminen
  13. 13. YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 13 on ollut Nevalan mukaan vähäistä 1970-luvun alun jälkeen. Suurimpia ryh- mien väliset koulutuserot ovat olleet Uudellamaalla, ja pienimpiä Mikkelin, Pohjois-Karjalan, Kuopion ja Vaasan lääneissä. (emt., 184-187.) Korkeakoulutukseen hakeutumisen yhteydessä puhutaan myös eri koulutusalojen, yliopistojen ja kahden koulutussektorin erilaisista arvostuk- sista. Yhteiskunnassa arvostetut koulutus- ja ammattialat (eläinlääketie- teellinen, kauppatieteellinen, lääketieteellinen, oikeustieteellinen ja teknillis- tieteellinen) löytyvät lähinnä pääkaupunkiseudun vanhoista yliopistoista. (Lempinen & Tiilikainen 2001, 27.) Nevala (1999) on määritellyt kyseiset alat statusaloiksi erotuksena suuraloista, kasvatustieteestä ja pienaloista. Jaottelun perusteena on käytetty pääsykarsintojen yleistymistä, karsinnan tiukkuutta, opiskelijamäärien kehitystä, uralla etenemistä, alan yhteiskun- nallista statusta sekä opiskelijakunnan sosioekonomista rakennetta (emt., 117). Samantyyppisiä korkeakoulujen ja koulutusalojen luokituksia löytyy myös muista tutkimuksista (esim. Liljander 1996; Kivinen & Rinne 1995). Määriteltäessä korkeakoulujen ja koulutusalojen elitistisyyttä, kansan- omaisuutta tai statuksia on syytä huomioida myös oppilaitosten sijainti- alueiden väestön koulutustaso. Pääkaupunkiseudun yliopistojen opiskeli- joista merkittävin osa tulee Uudeltamaalta, missä väestö on koulutetumpaa kuin muualla maassa. Maakunnissa, joissa väestön koulutustaso on alhainen, yliopistoilla on merkittävä tehtävä ensimmäisen akateemisen sukupolven kouluttajina. Status-luokitteluissa on painotettu enemmän yliopistoihin valikoituvien ja niistä valmistuvien sosioekonomista taustaa kuin valmistu- mista ja työmarkkinoille sijoittumista: esimerkiksi pääkaupunkiseudun yli- opistoistaopintonsaaloittaneistavalmistuuharvempikuinmuuallaSuomessa sijaitsevista yliopistoista. Myös äidin sosioekonomiseen asemaan on naisten koulutustason kasvaessa syytä kiinnittää tulevaisuudessa enemmän huo- miota. (Lempinen & Tiilikainen 2001, 27-28.) Korkeakoulutuksen sosiaalinen määräytyminen, korkeakoulutuksen periytyvyys ja korkeakoulutuksen merkitys sosiaalisen kohoamisen väylänä jäänevät aiempaa vähemmälle huomiolle tilanteessa, jossa suurelle enem- mistölleikäluokastaannetaankorkeakoulututkintoonjohtavaopiskelupaikka. Korkeakoulujen opiskelijavalintoja voidaan tarkastella osana yksilön koko koulu- sekä työuraa, yksilön itsensä tai jonkun muun intressitahon näkökulmasta. Kansantalouden kannalta katsottuna opiskelijavalintojen voidaan nähdä kytkeytyvän esimerkiksi seuraavaan prosessiin: yliopisto-
  14. 14. 14 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS opinnot Suomessa aloitetaan keskimäärin 21 vuoden iässä, kun ylioppilas- tutkinto suoritetaan keskimäärin 19 vuoden iässä. Vuonna 1998 uusista yli- opisto-opiskelijoista 18 % oli 26-vuotiaita tai sitä vanhempia. (Tilastokeskus 1999:6) Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaminen kesti keskimäärin seitsemän vuotta, mutta valmistumisaikojen mediaanit ja koulutuksen läpäisy vaihtelevat suuresti koulutusaloittain ja yliopistoittain (KOTA; Pajala & Lempinen 2001). Kansantalouden näkökulmasta hidasta siirtymistä lukion jälkeisiinjatko-opintoihinjasieltäedelleentyöelämäänonpidettyongelmana. Tähän liittyy alhaisena pidetty eläkkeelle jäämisen ikä, 58 vuotta. Opiskelu- aikojen venymistä arvioitaessa on kuitenkin huomioitava, että yliopistoissa pitkään kirjoilla olevat ja/tai opiskelevat ovat yleensä kiinnittyneet työelä- mään (Kärkkäinen 1997; Lempinen 1997). Lisäksi yliopistotutkinnot ovat Suomessa verraten laajoja. Hitaaseen ja myöhäiseen yliopisto-opintoihin siirtymiseen liittyvät monet asiat.Yksi keskeinen tekijä on myöhäinen koulun aloitusikä suhteessa moneen muuhun maahan. Samaan suuntaan vaikuttaa miesten yleinen ase- velvollisuus (tai siviilipalvelus tai totaalikieltäytymisestä johtuva vankeus- rangaistus) ja naisten vapaaehtoinen varusmiespalvelus. Toisaalta ase- velvollisuuden tai siviilipalveluksen suorittaminen on suoranainen edellytys joillekin aloille pääsemiseksi, kun taas eräät alat antavat näiden suorittami- sesta alkupisteitä hakijalle. 2.4. 1990-LUVUN KOULUTUSPOLITIIKAN TRENDEJÄ 1990-luvulla toteutettiin muutoksia, joilla on mahdollisesti ollut vaikutusta opiskelijoiden korkea-asteen jatkokoulutukseen hakeutumiseen ja pääsyyn. Ammattikorkeakoulujen perustamisen ja vakiinnuttamisen ohella tällaisia ovat mahdollisesti olleet yliopistojen aloittajamäärätavoitteiden, opintotuen ja työmarkkinatuen muutokset sekä yhden korkeakoulututkintoon johtavan opiskelupaikan säännöksen käyttöönotto. Raamit yliopistokoulutuksen mitoitukselle määrittelee valtioneuvosto joka neljäs vuosi hyväksyttävässä kehittämissuunnitelmassa.Yliopistojen ja opetusministeriön välisissä tulossopimuksissa sovitaan tutkintojen mää- ristä.Yliopistojenaloituspaikoistapäättävätyliopistolainperusteellayliopistot. Koulutuksen ja korkeakouluissa harjoitettavan tutkimuksen kehittämis- suunnitelmista käy ilmi, että yksi 1990-luvun koulutuspolitiikan tavoite oli yliopistojen aloittajamäärien lisääminen. Vuosien 1991-1996 kehittämis-
  15. 15. YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 15 suunnitelmassa (VNp 20.11.1991) asetettiin tavoitteeksi 16 000 – 17 000 uuden yliopisto-opiskelijan määrä, kun toteutuma oli ollut 15 500 vuonna 1990, 14 200 vuonna 1987 ja 12 500 vuonna 1985. Suunnitelmaa tarkistettiin (VNp18.6.1993),jolloinnuoruusikäistenaloittajatavoitteeksikirjattiin16 000 vuodelle 1996 ja 15 000 vuodelle 2000.Aikuisväestön tavoitteeksi arvioitiin 4000-5000.Seuraavienkehityssuunnitelmien(VNp21.12.1995,29.12.1999) aloittajatavoitteet yliopistoissa olivat samaa kokoluokkaa (yhteensä noin 19 000). 1990-luvun alussa aloituspaikkojen lisäystä kaavailtiin kutakuinkin tasaisestikaikillekoulutusaloille.Vuosituhannenvaihteessakoulutustarjontaa suunniteltiinlisättäväksiennenkaikkeatietoteollisuudenaloillasekäkaupalli- sella ja opettajankoulutusalalla sillä periaatteella, että kaikkien aloitus- paikkojen kokonaismäärä ei olennaisesti kasva. Tavoitteeksi asetettiin tur- vata maksuton, tutkintoon johtava koulutuspaikka mahdollisimman monelle. Kehittämissuunnitelmanlisäksiopiskelijavalinnatovatesillämyöstasa- vallan hallituksen ohjelmassa, jossa korostetaan kansalaisten yhtäläisiä koulutusmahdollisuuksia (Pääministeri Paavo Lipposen II hallituksen oh- jelma 15.4.1999). Nykymuotoinen opintotukijärjestelmä on peräisin 1990-luvun alusta. Yliopisto-opintojen aloittamista harkitsevien nuorten ratkaisuihin on saat- tanut vaikuttaa erityisesti se, että alle 20-vuotiaiden opintorahan suuruus oli huomattavasti pienempi kuin 20 vuotta täyttäneiden sekä se, että alle 20-vuotiaille myönnetyn opintorahan suuruuteen vaikutti vanhempien tulo- jen perusteella suoritettu tarveharkinta. Täysimääräinen opintoraha ulotet- tiin 19-vuotiaisiin vuonna 1997 ja 18-vuotiaisiin vuonna 1998. Täysimääräi- senäkin opintorahan suuruus on alle niin sanotun toimeentulominimin, mikä yhdistettynä opintolainan vieroksuntaan voi vaikuttaa opiskelun aloittamisen houkuttelevuuteen. Tämä tullee esiin etenkin noususuhdanteiden aikana, kun töitä on tarjolla myös pelkän ylioppilastutkinnon suorittaneille (vrt. esim. Lempinen &Tiilikainen 2001). Nuortenjatkokoulutukseenhakeutumiseenonmahdollisestivaikuttanut työmarkkinatuesta annetun lain muutos (1705/1995), jota alettiin soveltaa vuoden 1997 alusta lukien. Säännön mukaan 17-vuotias henkilö ei saa työ- markkinatukea, jos hän ei ole valmistunut ammattiin oppilaitoksesta tai suo- rittanut ammatillista tutkintoa. 18-19-vuotiaan mahdollisuus työmarkkina- tukeen evätään vastaavasti, jos hän on ilman hyväksyttävää syytä kieltäy- tynyt tarjotusta työstä tai koulutuksesta, työharjoittelusta, työkokeilusta tai
  16. 16. 16 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS kuntoutuksesta taikka kieltäytynyt, eronnut tai jättänyt hakeutumatta hänelle soveltuvaan ammatilliseen koulutukseen. 1990-luvun loppupuoliskolla alettiin valmistella selvitysmies Jussilan (1996) esittämää käytäntöä, jonka mukaan opiskelija voi kirjoittautua sa- mana vuonna uutena opiskelijana vain yhteen korkeakouluun sekä valta- kunnallista hakijarekisteriä. Asiaa varten kokoontunut Hakija- ja opinto- oikeusjärjestelmätyöryhmä (OPM 1996:4) ehdotti molempien uudistusten toteuttamista. Työryhmä perusteli kantaansa Jussilan mietinnöstä annetuilla, muutosta puoltavilla lausunnoilla sekä vuosien 1995-2000 kehittämissuunnitelmassa esitetyillä ja tulossopimuksissa 1997-2000 tarkennetuilla tavoitteilla. Lisäksi työryhmä ehdotti, että luotava hakija- ja opinto-oikeusjärjestelmä sovitetaan yhteen ammattikorkeakoulujen yhteishakujärjestelmän kanssa. Yhden opiskelupaikan säännöksen osalta jätettiin yksi eriävä mielipide. Loppuraportissaan (OPM 1997:20) työryh- mä keskittyi suunnittelemaan ehdotusten toteuttamista käytännössä. Yhden korkeakoulututkintoon johtavan opiskelupaikan säännöstä sovellettiinensimmäistäkertaalukuvuoden1999-2000opiskelijavalinnoissa. Säännöksen mukaan opiskelija voi samana lukuvuonna ottaa vastaan vain yhdenkorkeakoulututkintoonjohtavanopiskelupaikan(yliopistolaki645/1997; laki ammattikorkeakouluopinnoista annetun lain 15 ja 29 §:n muuttamisesta 1060/1998). Myös ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnot tulivat säännöksen piiriinkesällä2001(lakiammattikorkeakoulunjatkotutkinnonkokeilusta645/ 2001). Säännöksen toteutumista seurataan Opetushallituksen ylläpitämien yliopistojen hakija- ja opinto-oikeusrekisterin (HAREK) sekä ammatti- korkeakoulujenhakija-jaopiskelupaikkarekisterin(AMKOREK)avulla(laki opiskelijavalintarekisteristä ja ylioppilastutkintorekisteristä 1058/1998). Yhden opiskelupaikan säännöksen tavoitteena on estää yhtä useamman koulutuspaikan vastaanottaminen samana lukuvuonna, jolloin mahdollisim- man moni opiskelija pääsisi opiskelemaan korkeakouluun. Säännöstä so- vellettiin lukuvuoden 2001-2002 valinnoissa vasta kolmatta kertaa. Mielekkäiden tutkintojen näkökulmasta on ensisijaisen tärkeää panostaa edelleen mahdollisuuteen opiskella joustavasti sivuaineita, jotta opiskelijoi- den ei tarvitse jatkuvasti tavoitella uusia opiskelupaikkoja.
  17. 17. YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 17 3. OPISKELIJAVALINTOIHIN LIITTYVIÄ KÄSITTEITÄ Yliopistoilla tarkoitetaan yliopistolaissa (645/1997) mainittuja monitieteisiä yliopistoja sekä tiede- ja taidekorkeakouluja, joita on yhteensä 20. Korkea- kouluilla tarkoitetaan yliopistoja sekä ammattikorkeakouluja. Korkeakoulukelpoisella tarkoitetaan henkilöä, jolla on oikeus pyr- kiäyliopistoon.Yliopistoasetuksen(115/1998)mukaankelpoinenopiskelijaksi korkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin on henkilö, joka on suorittanut ylioppilastutkintoasetuksessa(1000/1994)tarkoitetuntutkinnon.International Baccalaureate- eli IB-tutkinto, Reifeprüfung-tutkinto ja Eurooppa-koulu- jen eurooppalainen ylioppilastutkinto eli EB-tutkinto tuottavat samat oikeu- det kuin suomalaisen ylioppilastutkinnon suorittaminen. Korkeakoulukelpoisuuden voi saavuttaa muullakin tavalla kuin suorit- tamalla ylioppilastutkinnon. Em. yliopistoasetuksen mukaan ”..opiskelijaksi on kelpoinen myös henkilö, joka on suorittanut ammattikorkeakoulun, am- matillisen korkea-asteen, ammatillisen opistoasteen tai vähintään kolmi- vuotisen ammatillisen tutkinnon taikka saanut ulkomaisen koulutuksen, joka asianomaisessa maassa antaa kelpoisuuden vastaaviin korkeakouluopin- toihin”. Korkeakoulukelpoinen on myös ”henkilö, joka on suorittanut yli- opiston edellyttämät avoimen yliopisto-opetuksen opinnot tai jolla yliopisto toteaa muutoin olevan opintoja varten riittävät tiedot ja valmiudet”. Yliopistolainmukaanyliopistoottaaopiskelijatjayliopistollaonoikeus rajoittaa opiskelijoiden määrää. Oleellista on se, että ”silloin kun yliopisto opiskelijoiden määrän rajoittamisen vuoksi ei voi ottaa koulutukseen kaik- kia hakijoita, heihin on sovellettava yhdenmukaisia valintaperusteita”. Yliopistolakisalliirajoitetunpoikkeamisenyhdenmukaisistavalintaperusteista ainoastaan ”jonkin kieliryhmän koulutustarpeen turvaamiseksi”. Yliopistoissa haetaan valintayksikköön, joka voi olla yliopisto, tiede- kunta, tutkinto, koulutusohjelma, koulutusohjelmaryhmä, suuntautumis- vaihtoehto, pääaine tai oppiaine (Tilastokeskus 2000:1, 13). Tilastokeskus on suosittanut, että valintayksikkö korvataan käsitteellä hakukohde. Tässä kartoituksessa valintayksiköllä ja hakukohteella tarkoitetaan samaa asiaa. Opiskelijavalinnalla, valintajärjestelmällä, valintamenettelyllä ja valintakäytännöillä tarkoitetaan yleensä samaa asiaa; sananvalinta riippuu siitä, mitä korostetaan. Käsitteillä on mietinnöissä (esim. KM 1986:8) ja
  18. 18. 18 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS viimeaikaisissa keskusteluissa viitattu ennen kaikkea yliopistojen aktiivisiin valintatoimiin, valinnan teknisiin ja organisatorisiin puoliin sekä valinta- kriteereihin (vrt. emt., 104). Valintajärjestelmä -käsitteellä voidaan lisäksi viitata sekä yksittäisissä yliopistoissa käytettyihin valintamenettelyihin että koko yliopistolaitoksen valintajärjestelmään. Valintaperusteet eli valintakriteerit jaetaan yleensä neljään osaan: 1. tutkintotodistukset, 2. valintakoe (käytössä useita erilaisia), 3. muut ansiot (esim. harrastuspisteet, tiedekilpailut, työkokemus) ja 4. kiintiöt (useita eri- laisia kiintiöinnin perusteita).
  19. 19. YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 19 4. SUOMALAISTEN YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINNAT KOULUTUSALOITTAIN VUONNA 2001 Tässä kappaleessa käsitellään suomalaisten yliopistojen opiskelijavalinta- perusteita ja valintamenetelmiä koulutusaloittain vuonna 2001. Kartoitus koskee oppilaitoksia, joihin sovelletaan yliopistolakia (645/1997). Maan- puolustuskorkeakoulun opiskelijavalinta on rajattu tarkastelun ulkopuolelle. On tärkeää huomata, että valintaperusteet ja -menettelyt vaihtelevat vuo- sittain, joten tässä kartoituksessa kyse on yhden vuoden poikkileikkauksesta. Koulutusalakohtaisten valintamenettelyiden tarkastelussa etsittiin vas- tauksia seuraaviin kysymyksiin: 1. Valinnan organisointi - osallistuminen valintayhteistyöhön 2. Korkeakoulukelpoisten hakijoiden tasavertainen ja oikeuden- mukainen kohtelu -erityisenhuomionkohteenaovaterilaisetkiintiöt,joillarajataanopintoi- hin pääsyä sekä kotimaisen tai kansainvälisen ylioppilastutkinnon ja vähintäänkolmivuotisenammatillisentutkinnonsuorittaneidenkohtelu 3. Valintaperusteet - selvitetään, mistä hakija saa alkupisteitä (tai taustapisteitä): tutkinto- todistukset (yo-todistus ja lukion päättötodistus, IB-, EB-, Reife- prüfung- ja muut tutkinnot), harrastuspisteet, kilpailut (SuomenAka- temian, yliopistojen lukiolaisille järjestämät alueelliset kilpailut, Mate- maattistenAineiden Opettajien Liiton MAOL:n kilpailut) sekä ensi- sijaisuuspisteet, joita voi saada sen valintayksikön valinnassa, joka on hakemuksessa asetettu ensimmäiselle sijalle (esim. tiedekunnan sisällä tai yhteistyössä olevien yksiköiden kesken) - tyypitellään erilaisia valintakoemuotoja (esim. teostentti, aineisto- koe, soveltuvuuskoe tai haastattelu) ja sitä, mihin aineistoihin ne pe- rustuvat (lukion oppimäärään vai johonkin muuhun). 4. Erillisväylät - selvitetään, käykö valintaoppaista ilmi, mitä erillisväyliä pitkin koulu- tukseen voi päästä (avoimen yliopiston opintojen perusteella, suora- valintana tiettyjen suoritusten tai tutkintojen perusteella).
  20. 20. 20 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS Kartoituksen lähteinä on käytetty yliopistojen tai tiedekuntien vuotta 2001 koskeviavalintaoppaitajaOpetushallituksenjulkaisemaaYliopistojenvalinta- opas – Universitetens urval 2001 -teosta. Osa yliopistoista tarkisti omia valintamenettelyitään koskevat tiedot1) . Tässä kartoituksessa koulutusalaluokittelussa on käytetty jonkin ver- ran normaalista poikkeavaa ratkaisua. Hakukohteet luokittelussa käyte- tään perinteisesti 21-kohtaista tutkintoasetusten mukaista koulutusala- luokittelua, joka käy ilmi mm. Yliopistojen valintaoppaasta (2001). Tässä kartoituksessa valintajärjestelmiä haluttiin tarkastella erityisesti hakijan nä- kökulmasta, ja siksi oppiaineryhmiä ryhmiteltiin hakijan kannalta mielek- käiksi kokonaisuuksiksi. Käytännössä tämä ratkaisu näkyy kartoituksessa kolmella tavalla. Ensinnäkin kun saman pääaineen, kuten esimerkiksi filosofian tai sosiaali- psykologian koulutusta annetaan eri yliopistoissa eri tiedekunnissa, kuten humanistisessa, yhteiskuntatieteellisessä tai matemaattis-luonnontieteelli- sessä tiedekunnassa, tässä kartoituksessa saman oppiaineen valintamenette- lyitä tarkastellaan aina samassa luvussa yhtenä kokonaisuutena. Näin mukaillaan sitä ajatusta, että moni hakija todennäköisesti vertailee saman oppiaineen valintamenettelyitä eri yliopistoissa tiedekuntajaosta riippumatta. Toiseksi, eräiden isojen alojen luokittelua on kartoitusta varten jonkin verran kehitelty. Esimerkiksi humanistinen ala, joka koostuu hyvin erilaisista oppiaineryhmistä, on kartoituksessa jaettu kolmeen osa-alueeseen: historia- tieteisiin,kieliinjakielitieteisiinsekämuihinhumanistisiintieteisiin.Toisaalta lääketieteellisten alojen opiskelijavalinnat ja taidealojen opiskelijavalinnat on tässä koottu yhteisten pääotsikoiden alle. Kolmanneksi, koulutusalaluokitteluun on lisätty yksi uusi ala, joka on viestinnän koulutus. Sitä tarkastellaan omana kokonaisuutenaan luvussa 4.15, vaikka se sijoittuukin eri yliopistoissa eri tiedekuntien yhteyteen. Tämä luokittelu tuottaa sen lopputuloksen, että kartoituksen sisältämien taulukoiden ja Tilastokeskuksen tuottamien tilastojen luvut eivät ole täysin vertailukelpoisia, koska hakukohteiden määrissä on koulutusaloittain eroja. 1) Kartoitus oli jaossa tammikuussa 2001 Korkeakoulujen arviointineuvoston järjestämässä yliopistojen opiskelijavalintojen arviointiprojektin käynnistysseminaarissa, ja yliopistoille tarjottiin mahdollisuutta tarkistaa omia valintamenettelyitään koskevat tiedot. Muutama yliopisto käytti tätä mahdollisuutta hyväkseen ja toimitti korjauksia tekstiin. Varsinaista tarkistuskierrosta ei tehty, koska kartoituksessa lähdettiin siitä ajatuksesta, että suuri osa hakijoista tekee ratkaisunsa valintaoppaista saamansa tiedon varassa. Näin ollen tähän lukuun on myös kirjattu näkyviin niitä asioita, jotka eivät selviä valintaoppaiden perusteella.
  21. 21. YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 21 Lisäksi tässä kartoituksessa hakukohteeksi on laskettu vain sellainen hakukohde, johon opiskelijat valitaan suoraan pääaineeseen tai koulutus- ohjelmaan ja joilla on valintaoppaissa on hakua koskeva informaatio. Toisin sanoen niitä hakukohteita, joissa opiskelijat valitaan ensin johonkin pää- aine- tai oppiaineryhmään ja joissa he valikoituvat tiettyyn pääaineeseen vasta opintojensa kuluessa, ei ole laskettu erilliseksi hakukohteeksi. Näin ollen hakukohteiden yhteismäärä tässä kartoituksessa on 450, kun se Tilasto- keskuksen tilastoissa on 539. Seuraavassa taulukossa vertaillaan, mitä tämä luokittelueromerkitseeesimerkiksiliikuntatieteellisenkoulutusalankannalta. Taulukko 1. Valintaoppaiden ja Tilastokeskuksen hakukohdetietojen vertailu VALINTAOPAS TILASTOKESKUS Yli- Haku- Aloitus- Yli- Haku- Aloitus- opis- kohde paikkojen opis- kohde paikkojen to lkm to lkm JY Liikuntatieteet: JY Liikuntapedagogiikka 51 opettajat 61 JY Liikuntasosiologiatailiikunta- JY Liikuntatieteet: suunnittelu ja -hallinto 12 liikuntabiologia 21 JY Biomekaniikka 7 JY Liikuntatieteet: JY Valmennus ja testausoppi 7 liikuntahallinto 14 JY Liikuntafysiologia 7 Yht. 3 96 Yht. 5 84 Oheinen esimerkkivertailu esittää liikuntatieteellistä koulutusalaa koskevat tiedot hakukohteista ja aloituspaikoista vuonna 2001 Jyväskylän yliopiston valintaoppaan mukaan ja Tilastokeskuksen mukaan.2) Tilastokeskus kerää tietonsa yliopistoilta. Biomekaniikka, valmennus ja testausoppi ja liikunta- fysiologia ovat toisena vuonna valittavia pääaineita. Johtopäätöksenä tästä voi todeta, että valintaoppaiden perusteella saa kuvaa suunnitelluista aloitus- paikkamääristä ja Tilastokeskuksen tilastojen avulla saa tietoa valintojen toteutumisesta. 2) Tilastokeskus. 2002. Korkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt 2001. Koulutus 2002:1. s. 22.
  22. 22. 22 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 4.1. FARMASIAN KOULUTUSALA Farmasian aineryhmässä on mahdollista suorittaa farmaseutin (alempi korkeakoulututkinto) ja proviisorin (ylempi korkeakoulututkinto) tutkinnot. Farmaseutin koulutusta antavat Helsingin ja Kuopion yliopistot sekä Åbo Akademijaproviisorinkoulutustakaksiensinmainittua.Farmaseutinaloitus- paikkamäärä Helsingin ja Kuopion yliopistoissa oli vuonna 2001 yhteensä 2573) ja proviisorien yhteensä 87. Taulukko 2. Farmasian koulutusalan hakukohteet ja hakijat 2001 Koulutus- Haku- Yliopiston Hakemuksia Opisk.paikan Uudet Aloitus- ala koh- suunn. aloi- yht. aloitus- vast.ottaneet ylioppi- ikä teita tuspaikka- paikkoja (% hyväk- laat keski- määrä kohti sytyistä) % määrin*) Farmasia 5 372 1186 3,2 91,2 36 21,3 *) syksyn 2001päävalinnoissa hyväksyttyjen mediaani Lähteet: Korkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt 2001. Tilastokeskus. Koulutus 2002:1. Yliopistojen hakija- ja opinto-oikeusrekisteri HAREK, opetushallitus. HelsinginjaKuopionyliopistojenfarmaseutinjaproviisorinkoulutusohjelmiin oli yhteisvalinta: valintakokeet olivat yhteiset sekä yliopistojen että tutkinto- jen kesken. Hakija voi hakea pelkästään proviisorin tai farmaseutin koulutus- ohjelmaan tai samanaikaisesti ensisijaisesti proviisorin ja toissijaisesti farmaseutin koulutusohjelmaan. Hakijan oli kuitenkin ilmoitettava etukä- teen, hakeeko hän Helsinkiin vai Kuopioon. Helsingin ja Kuopion yliopistoihin voi päästä opiskelemaan farma- seutiksi ja proviisoriksi sekä ylioppilastutkintotodistuksen ja valintakokeen yhteispisteiden että pelkästään valintakokeen perusteella. Uudet ylioppilaat saivat pisteitä ylioppilastutkinnon äidinkielen, ensim- mäisen vieraan kielen, matematiikan ja reaalin (biologia, kemia, fysiikka ja psykologia) arvosanoista. ÅboAkademissa huomioitiin Helsingin ja Kuopi- onyliopistoistapoiketenylioppilastutkinnonäidinkieli,toinenkotimainenkieli, pitkä vieras kieli, matematiikka ja reaali. Kaikki kolme yliopistoa ottivat huomioon kansainväliset ylioppilastutkinnot ja ns. muut pisteet alkupisteissä. Muita pisteitä sai esim. apteekissa tapahtuneesta ennakkoharjoittelusta. Sen sijaan lukion päättötodistuksesta ei saanut alkupisteitä. 3) Åbo Akademin farmaseuttien aloituspaikkamääriä ei ole ilmoitettu valintaoppaassa.
  23. 23. YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 23 Kiintiöillä oli merkittävä osuus farmasian alan valintojen toteutukses- sa. Pääosa farmaseutin opiskelupaikoista oli varattu uusille tai vanhoille ylioppilaille,muttamyöslääketyöntekijöilleoliomakiintiönsä.Proviisorikoulu- tuksessa vastaavasti farmaseuteille oli oma kiintiönsä. Lisäksi avoimen yli- opiston väylä oli käytössä ainakin Kuopion yliopiston farmaseuttivalinnassa. Helsingin farmaseutti- ja proviisorikoulutukseen voitiin valita suoraan SuomenAkatemian tiedekilpailujen viisi parasta. HelsinginjaKuopionyliopistoissafarmaseutti-japroviisorikoulutuksen valintakokeidensisällöissäoliyhteneviäpiirteitä.4) Farmaseuttien valinnassa testattiin kemiaa. Proviisorien valinnassa hakijat vastasivat kemian lisäksi fysiikantaipsykologiankysymyksiin.Kysymyksetperustuivatainakinosittain lukion oppikirjoihin. Farmaseutti- ja proviisorivalinnassa oli käytössä myös aineistokoe. ÅboAkademin farmaseuttien valintakoe perustui muuhun kuin lukion oppimäärään. Sen paremmin aineistokoetta kuin soveltuvuuskoetta ei käy- tetty.Valintaperustuiyhteispisteisiin.Se,voikovalituksitullapelkillävalinta- koepisteillä,jäivalintaoppaanperusteellaepäselväksi.Pelkillätodistuspisteillä opiskelupaikkaa ei voinut saada. Kuopion yliopistossa farmasian alalle (käytännössä proviisorin koulu- tusohjelmaan)hyväksyttiinsuoraanhakemuksestahenkilö,jokaolisijoittunut MAOL:n vuosina 1998-2000 järjestämän kansallisen lukion matematiikan, fysiikan,kemiantaitietotekniikankilpailunavoimessajaSuomenAkatemian lukiolaisille järjestämässä tiedekilpailussa kymmenen parhaan joukkoon sijoittunutylioppilas. Yhteisvalinnasta johtuen Helsingin ja Kuopion yliopistojen farmasian alan valintakokeet järjestettiin vuonna 2001 samana päivänä toukokuun lopussa, ÅboAkademin valintakokeet viittä päivää myöhemmin. 4.2. HUMANISTINEN KOULUTUSALA Tässä kartoituksessa humanistisen koulutusalan opiskelijavalintoja tarkas- tellaan kolmessa ryhmässä: historiatieteet, kieliaineet ja muut humanistisen alan koulutukset. Psykologian opiskelijavalintoja käsitellään luvussa 5.10. 4) Poikkeuksena on kuitenkin Kuopion yliopiston proviisorin koulutusohjelman farmaseuttikiintiö, jolla on oma valintakoe ja erilliset kirjat.
  24. 24. 24 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS Taulukko 3. Humanistisen koulutusalan hakukohteet ja hakijat 2001 Koulutus- Haku- Yliopiston Hakemuksia Opisk.paikan Uudet Aloitus- ala koh- suunn. aloi- yht. aloitus- vast.ottaneet ylioppi- ikä teita tuspaikka- paikkoja (% hyväk- laat keski- määrä kohti sytyistä) % määrin*) Historiatieteet 17 343 3888 11,3 85,4 Kielet 89 1721 11084 6,4 73,9 Muut huma- nistiset tieteet 43 519 5335 10,3 85,5 Humanistinen ala 149 2583 20307 7,9 77,5 32 20,5 *) syksyn 2001päävalinnoissa hyväksyttyjen mediaani Lähteet: Korkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt 2001. Tilastokeskus. Koulutus 2002:1. Yliopistojen hakija- ja opinto-oikeusrekisteri HAREK, opetushallitus. 4.2.1. HISTORIATIETEET Tässa kartoituksessa historiatieteisiin on luettu aate- ja oppihistoria, kult- tuurihistoria, Suomen historia, Pohjoismaiden historia, poliittinen historia5) , taloushistoria ja yleinen historia. Taidehistorian opiskelijavalintoja käsitel- lään muiden humanististen alojen opiskelijavalintoja (ks. luku 5.2.3). Historiatieteiden opiskelijavalinnoissa oli käytössä sekä yksivaiheinen että monivaiheinen valintamenettely: osa valintayksiköistä valitsi opiskelijat suoraan pääaineeseen ja osa aineryhmään, jolloin valikoituminen pääainee- seen tapahtuu myöhemmin opintojen kuluessa. Mielenkiintoisena poikkeuk- senaoliTurunyliopistonkulttuurihistoria,jonkaopiskelijavalinnoissaolikäy- tössä sekä yksi- että monivaiheinen valinta. Hakija voi siis päästä koulutuk- seen kahta reittiä: joko hakeutumalla koulutukseen suoraan kulttuurihistori- an omassa valinnassa tai hakemalla kulttuurihistorian, Suomen historian ja yleisen historian oppiaineryhmään. Historiatieteiden opiskelijavalinnoille – niinkuin humanististen alojen opiskelijavalinnoille yleensäkin – oli tyypillistä se, että hakijat asetetaan kahteen tai useampaan valintajonoon (l. hakijaryhmään) ja kullekin hakija- ryhmälle oli omat valintaperusteensa. Näitä hakijaryhmiä voivat olla yli- oppilastutkintotodistuksen ja valintakokeen perusteella valittavat, pelkän valintakokeen perusteella valittavat sekä erikoistapaukset ja ylimääräiset 5) Poliittinen historia luetaan normaalisti yhteiskuntatieteisiin, mutta tässä kartoituksessa se on luettu historiatieteisiin.
  25. 25. YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 25 opiskelijat. Ei-ylioppilas voi tulla valituksi kaikkiin historiatieteen valinta- yksiköihin. Åbo Akademin historian valinta poikkesi historiatieteiden muista valinnoista siten, että hakija, jolla oli vähintään 15 opintoviikkoa historiaa suoritettuna, voitiin vapauttaa valintakokeesta. Muutoin Åbo Akademin historiatieteisiin ei voinut tulla valituksi pelkillä todistuspisteillä. Osa valintayksiköistä antoi uusille ylioppilaille lisäpisteitä. Osa valinta- yksiköistä (ainakin Joensuun yliopiston Suomen historia ja yleinen historia sekä Tampereen yliopiston Suomen historia ja yleinen historia) antoivat erikseen pisteitä ylioppilastutkinnon reaalin historian ja yhteiskuntaopin vastauksista. Kolme historiatieteen valintayksikköä (Jyväskylän yliopiston Suomen historia, taloushistoria ja yleinen historia, Turun yliopiston kulttuu- rihistoria, Suomen historia ja yleinen historia sekä Turun yliopiston kulttuu- rihistorian oma valinta) antoivat alkupisteitä lukion päättötodistuksen histo- rian arvosanasta. Muita alkupisteitä historian valintayksiköt eivät antaneet, paitsi Åbo Akademinhistoria,jokaantoihakijallelisäpisteitäensisijaiseksihakukohteeksi valitsemisesta. Kaikki valintayksiköt antoivat alkupisteitä IB-, EB- ja Reifeprüfung –tutkinnoista suomalaisesta ylioppilastutkinnon tavoin paitsi Jyväskylän yliopisto, joka antoi pisteitä vain IB–tutkinnosta.Ammatillisen korkea-asteen tai opistoasteen tutkinnoista ei saanut pisteitä yhdessäkään historian valintayksikössä. Lisäksi avoimien yliopisto-opintojen perusteella voi saada perustutkin- non suoritusoikeuden jokaisessa historiatieteen valintayksikössä. Opintoja tuli olla tällöin suoritettuna 30-60 opintoviikkoa.Tiedekilpailun perusteella hyväksyminen oli harvinaista. Eri valintayksiköiden valintakokeiden sisällöissä oli yhteneviä piirteitä. Useimmiten valintakoe perustui lukion oppimäärän ulkopuoliseen kirjalli- suuteen, josta vastattiin esseekysymyksiin. Ainoastaan Joensuun yliopis- ton Suomen historian ja yleisen historian valintakokeet perustuivat lukion oppimäärään. Toisaalta osa valintayksiköistä mainitsi valintaoppaissa, että kokeessa tarvitaan lukion oppimäärän hallintaa. Muutamissa tapauksissa valintakoekirjallisuutta ei ilmoitettu ollenkaan valintaoppaissa, vaan todettiin ainoastaan se, että koulukurssitietojen lisäk- sisyytätutustuamyösmuuhunkirjallisuuteen.Tällöinkirjallisuudenvalikointi jäi hakijoiden tehtäväksi. Näin oli esimerkiksi Helsingin yliopiston ruotsin-
  26. 26. 26 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS kielisen historian, Suomen historian ja Pohjoismaiden historian sekä yleisen historian kohdalla. Aineistokoe oli historiatieteissä erittäin harvinainen, eikä erillistä sovel- tuvuuskoetta ollut käytössä. Suurin osa historiatieteiden valintakokeista ajoittui vuonna 2001 porrastetusti kesäkuun alkuun. 4.2.2. KIELET JA KIELITIETEET Kieliaineisiin luettiin tässä kartoituksessa eri kielten filologiat, kielet ja kult- tuurit sekä kääntäminen ja tulkkaus. Kielitieteisiin taas katsottiin kuuluvak- si fonetiikka, kieliteknologia, yleinen kielitiede ja logopedia. Helsingin ja Jyväskylän yliopistojen englannin ja saksan kielissä opiskelijat valittiin suo- raan kielten opettajien koulutusohjelmiin, mutta pääsääntöisesti kielten opet- tajien valinta tapahtui opintomenestyksen ja soveltuvuuskokeiden perus- teella vasta opintojen kuluessa. Englannin kielen valinta järjestettiin yhteisvalintana6) , johon osallistui viisi yksikköä: Joensuun yliopiston vieraiden kielen laitos ja kansainvälisen viestinnänlaitos(Savonlinnassa),Jyväskylänyliopistonenglanninkielenlaitos sekäTampereen yliopiston englannin kielen filologia ja käännöstieteen laitos. Hakija voi suorittaa kokeen missä tahansa näistä neljästä. Halutessaan hän voi pyrkiä samalla valintakokeella kahteen tai useampaan yksikköön toivo- massaan järjestyksessä. Valintayhteistyön ulkopuolella olivat Helsingin, Oulun, Turun ja Vaasan yliopistot sekä Åbo Akademi. Saksan kielen valinta järjestettiin yhteisvalintana, johon osallistui viisi yksikköä: Joensuun yliopiston kansainvälisen viestinnän laitos, Jyväskylän yliopiston saksan kielen laitos,Tampereen yliopiston germaaninen filologia, Turun yliopiston saksan kieli ja kulttuuri sekä saksan kielen kääntäminen ja tulkkaus. Valintamenettely oli samanlainen kuin englannin kielen kohdalla. Valintayhteistyön ulkopuolella olivat Helsingin yliopisto, Joensuun yliopis- ton saksan kieli, Oulun yliopisto, Tampereen yliopiston saksan kielen kään- täminen ja tulkkaus, Vaasan yliopiston saksan kieli ja kirjallisuus sekä Åbo Akademi. Venäjän kielen yhteisvalintaan osallistui kolme yhdeksästä valintayksi- köstä eli Joensuun yliopiston kansainvälisen viestinnän laitos, Jyväskylän yliopistonvenäjänkielenlaitosjaTampereenyliopistonslaavilainenfilologia. 6) Valintayhteistyöstä valtakunnallisena ilmiönä puhutaan tarkemmin luvussa 5.2.3.
  27. 27. YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 27 Kielten valintaperusteiden perusteella valintayksiköt voidaan luokitella kahteen pääryhmään: 1. Valintayksiköt, jotka valitsivat opiskelijat pelkillä valintakoepisteillä sekä valintakoepisteiden ja alkupisteiden yhteispisteillä. 2. Valintayksiköt, jotka valitsivat opiskelijat pelkästään valintakoepisteiden ja alkupisteiden yhteispisteillä. Opiskelupaikan saaminen pelkillä alkupisteillä oli erittäin harvinaista. Tällaisia poikkeuksia olivat esimerkiksi Vaasan yliopiston ruotsin kielen opiskelijavalinnat ja Oulun yliopiston saamen kieli ja saamelaiskulttuuri. Vaasan yliopiston hakukohteisiin “Modern finska som det andra inhemska språket” ja “Modersmålet svenska” opiskelijat valittiin pääsääntöisesti ylioppilastutkintotodistuksesta annettavien pisteiden perusteella. Ei-yliop- pilaille ja karsintarajat alittaville ylioppilashakijoille järjestettiin kuitenkin valintakoe. Oulun yliopiston saamen kieleen ja saamelaiskulttuuriin hake- van ei tarvinnut osallistua valintakokeeseen, mikäli hän oli suorittanut saa- men kielen lukion äidinkielen oppimääränä. Suuri osa kieliaineista antoi pisteitä vuonna 1999 suoritetusta tai sitä uudemmasta ylioppilastutkintotodistuksesta. Sen sijaan lukion päättötodis- tuksen kielten arvosanoista eikä ns. muista ansioista annettu lisäpisteitä Åbo Akademita lukuunottamatta. Myöskään ammatillisen korkea-asteen tai opistoasteen tutkinnoista ei saanut lisäpisteitä.Avoimen yliopiston väylä oli merkittävä väylä päästä opiskelemaan kieliaineita. Sisäänottomäärä jäi kuitenkinvalintaoppaissauseinmainitsematta,jahakijoiltavaadittavatopinto- viikkomäärät vaihtelivat. Osassa kielten valintayksiköistä valintakoekysymykset perustuivat lukion oppimäärään, mutta tavallisempaa oli, että valintakokeessa oli kysy- myksiä myös muusta kuin lukion oppimäärään kuuluvasta kirjallisuudesta. Valintakokeidenmuodotvaihtelivat.Käytössäolierilaisiakielitaitoatestaavia monivalinta- ja käännöstehtäviä, aineistokokeita sekä teoreettiseen kirjalli- suuteen perustuvia esseitä. Paikoin oli käytössä myös soveltuvuushaastat- teluita,joillatestattiinmotivoituneisuuttajasoveltuvuuttaalalletaikielitaitoa. Kielitieteisiin voi tulla valituksi sekä pelkillä valintakoepisteillä että alkupisteidenjavalintakoepisteidenyhteispisteillä.Yhdessävalintayksikössä valinta oli mahdollista pelkillä yhteispisteillä ja yhdessä valintayksikössä pelkillävalintakoepisteillä. Kielitieteet eivät antaneet alkupisteitä lukion päättötodistuksesta, muista ansioista eivätkä ammatillisista tutkinnoista. Ylioppilastutkinto-
  28. 28. 28 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS todistuksesta sai alkupisteitä niissä valintayksiköissä, joissa oli käytössä yhteispistevalinta. Uusia ylioppilaita suosittiin kahdella tavalla: yksi valinta- yksikkö antoi ylimääräisiä pisteitä vuonna 2000 ja 2001 suoritetusta tutkin- nosta.Toisaalta neljä valintayksikköä ei antanut alkupisteitä ollenkaan vuotta 1999 aiemmin suoritetuista tutkinnoista. Ei-ylioppilaat ja ylioppilaat, jotka eivät saaneet alkupisteitä, huomioitiin varmuudella niissä valintayksiköissä, joissaolimahdollisuussaadaopiskelupaikkapelkällävalintakokeella.Lisäksi pelkän valintakokeen perusteella voi luonnollisesti päästä opiskelijaksi alku- pisteitä saava ylioppilas, joka ei ollut päässyt opiskelijaksi yhteispisteillä. Avoimen yliopiston opintojen perusteella voi saada opiskelupaikan kaikissa valintayksiköissä. Lukumäärä kerrottiin harvoin ja vaatimukset vaihtelivat. Tiedekilpailuväylää ei ollut käytössä. Valintakoe perustui useimmiten muuhun kuin lukion oppimäärään. Aineistokoe samoin kuin soveltuvuuskoe oli erittäin harvinainen. 4.2.3. MUUT HUMANISTISET TIETEET Tässä kartoituksessa historiatieteiden ja kielten lisäksi muiksi humanisti- siksi tieteiksi on luettu uskontotiede, informaatiotutkimus, arkeologia, folklo- ristiikka, etnologia, etnomusikologia, estetiikka, kansatiede, kirjallisuus, kirjallisuustiede, perinteentutkimus, taidehistoria, taidetieteet ja kulttuuri- tuotanto. Historiatieteidentavoinmyösmuidenhumanististentieteidenopiskelija- valinnoille oli tyypillistä, että valinta tapahtuu ns. kahden valintajonon kautta: sekä ylioppilastutkintotodistuksen ja valintakokeen yhteispisteiden että pelkästään valintakokeen pisteiden perusteella.Vain yhteen valintayksikköön eli Tampereen yliopiston etnomusikologiaan valintaperusteena oli pelkkä valintakoe.Muihinvalintayksiköihineivoinuttullavalituksipelkillätodistus- pisteillä. Ei-ylioppilailla oli pääsääntöisesti mahdollisuus tulla valituksi huma- nististentieteidenvalintayksiköihin.PoikkeuksenaoliTurunyliopistonuskon- totiede, johon voi tulla valituksi vain ylioppilastutkintotodistuksen ja valinta- kokeen yhteispisteillä. Vain ÅboAkademin litteraturvetenskap ja konstvetenskap antoi pisteitä lukion päättötodistuksesta. Myös ns. muut pisteet olivat harvinaisia lukuun- ottamatta ÅboAkademita, joka antoi lisäpisteitä ensimmäiselle sijalle aset- tamisesta ja Joensuun yliopiston kirjallisuutta/perinteentutkimusta, joka antoi
  29. 29. YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 29 pisteitä aiemmista opinnoista, opetuskokemuksesta kulttuuriaineissa sekä harrastustoiminnasta ja työkokemuksesta. Kansainvälisistä ylioppilastutkin- noista sai alkupisteitä suomalaisen ylioppilastutkinnon tavoin kaikkien mui- den yliopistojen humanistisen alan valintayksiköissä paitsi Jyväskylän yli- opistossa, jossa vain IB–tutkinnosta sai alkupisteitä.Ammatilliset tutkinnot rinnastuvat ylioppilastutkintoon alkupisteissä vain Tampereen yliopiston etnomusikologiassa. Avoimenyliopistonopintojenperusteellavoitullavalituksilähtökohtai- sesti kaikkiin humanistisiin tieteisiin. Opintoviikkovaatimukset vaihtelivat perusopinnoista 60 opintoviikkoon. Sisäänottomääriä ei aina ilmoitettu. Åbo Akademin humanististen tieteiden valintayksiköissä oli tyypillistä se, että hakija, jolla oli suoritettuna hakukohteen alaa vähintään 15 opintoviikkoa, voitiin vapauttaa kokeesta. Pienessä osassa valintayksikköjä opiskelupai- kan voi saada tiedekilpailuissa menestymällä. Humanistisen alan valintayksiköiden valintakoe perustui yleensä muu- hun kirjallisuuteen kuin lukion oppimäärään. Valintakokeet olivat tavalli- sesti esseetyyppisiä, mutta joissakin valintayksiköissä oli käytössä myös aineistokoe. Erillinen soveltuvuuskoe oli harvinainen muualla paitsi ÅA:n konstvetenskap’issa, jossa koko valintakoe perustui soveltuvuuskokeeseen. 4.3. KASVATUSTIETEELLINEN KOULUTUSALA Kasvatustieteellisen koulutusalan opiskelijavalintajärjestelmien tarkastelu jaettiin tässä kartoituksessa kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen, luokan- opettajien, lastentarhanopettajien, kotitalous- ja käsityönopettajien sekä erityispedagogiikan ja erityisopettajien opiskelijavalintaan. Musiikkikasva- tuksen, liikunnanopettajan, terveystieteenopettajan, hoitotyön opettajan, fysioterapiaopettajanjaaineenopettajakoulutuksenopiskelijavalintojaeitässä kartoituksessa luettu kasvatustieteelliseen koulutusalaan, vaan niiden opiskelijavalintoja tarkastellaan aina osana asianomaista koulutusalaa.
  30. 30. 30 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS Taulukko 4. Kasvatustieteellisen koulutusalan hakukohteet ja hakijat 2001 Koulutus- Haku- Yliopiston Hakemuksia Opisk.paikan Uudet Aloitus- ala koh- suunn. aloi- yht. aloitus- vast.ottaneet ylioppi- ikä teita tuspaikka- paikkoja (% hyväk- laat keski- määrä kohti sytyistä) % määrin*) Kasvatustiede ja aikuiskasvatustiede 19 363 2961 8,2 81,0 Luokanopettaja 12 693 13579 19,6 92,0 Lastentarhan- opettaja 11 454 5401 11,9 79,0 Kotitalous- ja käsityön opettaja 10 172 889 5,2 83,8 Erityispedagogiikka ja erityisopettaja 7 109 1346 12,3 88,6 Kasvatustieteen ala 59 1791 24176 13,5 85,3 14 21,7 *) syksyn 2001päävalinnoissa hyväksyttyjen mediaani Lähteet: Korkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt 2001. Tilastokeskus. Koulutus 2002:1. Yliopistojen hakija- ja opinto-oikeusrekisteri HAREK, opetushallitus. 4.3.1. KASVATUSTIEDE JA AIKUISKASVATUSTIEDE Kasvatustieteeseen ja aikuiskasvatukseen voi tulla valituksi ylioppilastut- kinnon ja valintakokeen yhteispisteillä tai pelkän valintakokeen pisteillä. Poikkeuksena oli ÅboAkademin kasvatustiede, johon voi tulla valituksi vain ylioppilastutkinnon ja valintakokeen (=suullinen soveltuvuuskoe) yhteis- pisteillä. Yhteenkään kasvatustieteen tai aikuiskasvatustieteen valintayksi- köistä ei voinut päästä pelkillä todistuspisteillä. Ylioppilastutkintotodistuksesta sai pisteitä 4-6 aineesta, mutta ainei- den määrittely vaihteli. Lisäksi ainakin Joensuun yliopiston kasvatustiede antoi vuoden 2000 ja 2001 ylioppilaille ylimääräisen pisteen. IB-, EB- ja Reifeprüfung–tutkinnoista sai alkupisteitä suomalaisen ylioppilastutkinnon tavoin muualla paitsi Jyväskylän kasvatustieteessä ja aikuiskasvatustieteessä. Opiskelijaksi voi päästä pääsääntöisesti myös ei-ylioppilas. Ainoastaan Jyväskylän yliopiston ja Åbo Akademin kasvatustieteet antoivat alkupisteitä lukion päättötodistuksesta. Vain Jyväskylän yliopiston kasvatustiede ja aikuiskasvatustiede antoivat ns. muita pisteitä yliopistolli- sista arvosanoista, opintokokonaisuuksista tai aikaisemmista tutkinnoista. Kasvatustiedettä ja aikuiskasvatustiedettä voi päästä opiskelemaan
  31. 31. YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 31 avoimen yliopiston opintojen perusteella. Kaikissa tapauksissa valittavien lukumäärääeiilmoitettu.Useissatapauksissaavoimenväylääpitkinhakeville järjestettiin erillinen valintakoe. Tiedekilpailussa menestymisen perusteella opiskelupaikan voi saada vain ÅboAkademin kasvatustieteessä. Helsingin yliopiston kasvatustieteessä ja aikuiskasvatustieteessä vuonna 2001 tiede- kilpailussa palkitut saivat lisäpisteitä. Kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen valintakokeet olivat pääsään- töisesti kirjallisuuskokeita – vain Oulun yliopiston kasvatustieteessä ja Åbo Akademin kasvatustieteessä ei ollut kirjallisuuteen perustuvaa valintakoetta vaan soveltuvuushaastattelu. Valintakoekirjallisuus oli muuta kuin lukion oppimäärään perustuvaa kirjallisuutta. Valintakokeen kysymykset olivat useimmiten monivalinta- ja/tai esseeluonteisia. Aineistokoe oli käytössä viidessä valintayksikössä: Oulun yliopiston kasvatustieteessä, Turun yliopiston kasvatustieteessä ja aikuiskasvatus- tieteessä sekä Lapin yliopiston kasvatustieteessä ja aikuiskasvatustieteessä. Oulun yliopiston kasvatustieteen valintamenettelyn erityispiirteenä oli myös sen kaksivaiheisuus. Valintakokeen ensimmäisen vaiheen muodos- taa aineistokoe, johon osallistuvien oli perehdyttävä etukäteen tiettyyn kir- jallisuuteen ja vastattava esseekysymyksiin.Aineistokokeen, alkupisteiden ja aineistokokeen yhteispisteiden sekä avoimien yliopisto-opintojen perus- teella kutsuttiin pyrkijöitä valintojen toiseen vaiheeseen eli valintahaastat- teluun.Haastattelunpohja-aineistonaolivatpyrkijöidenlaatimatopintoansio- kertomukset. Oulun yliopiston kasvatustieteen lisäksi soveltuvuuskoe oli käytössä Åbo Akademin kasvatustieteissä. 4.3.2. LUOKANOPETTAJIEN KOULUTUS Luokanopettajien koulutuksen opiskelijavalinta tapahtui kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe eli esivalinta toteutettiin suomenkielisten opettajan- koulutusyksiköiden välisenä valtakunnallisena yhteisvalintana.Yhteisvalin- taan osallistui kymmenen valintayksikköä. Hakija jätti vain yhden hakulomakkeen, jolla voi hakea yhtä aikaa 1-3 opettajankoulutusyksikköön. Hakija voitiin kutsua valintakokeisiin vain yhteen opettajankoulutusyksikköön.Valintakokeet vaihtelivat eri yksiköissä. Opettajankoulutusyksikkö voi kutsua valintakokeisiin sellaisia ensisijaisesti hakeneita, joita ei oltu kutsuttu muun opettajankoulutusyksikön valinta- kokeisiin.
  32. 32. 32 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS Opiskelupaikkaa ei voinut saada pelkillä todistuspisteillä tai pelkillä valintakoepisteillä,vaanopiskelijavalintaperustuiainaesivalintaanjavalinta- kokeisiin. Osa valintayksiköistä oli maininnut valintaoppaissa ei-ylioppilaille varatun kiintiön. Esivalinnassa sai pisteitä ylioppilastutkinnon viidestä kokeesta (äidin- kieli,toinenkotimainenkieli,ensimmäinenvieraskieli,reaalijamatematiikka) sekä lisäansioista. Lisäansioita eli ns. muita pisteitä sai opettajakokemuk- sesta, kouluavustajana toimimisesta, varusmies-/siviilipalveluksesta ja tietyistä opintosuorituksista, kuten ylioppilastutkinnon ylimääräiset kielet ja laajamatematiikkasekäyliopistollisetopintokokonaisuudet.Sensijaanlukion päättötodistuksesta eikä ammatillisista tutkinnoista saanut pisteitä. IB-, EB- ja Reifeprüfung –tutkinnoista sai alkupisteitä samalla tavoin kuin suomalai- sesta ylioppilastutkinnosta. Valtakunnallisessa esivalinnassa mukana olevien opettajankoulutus- yksiköiden valintakokeissa oli yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia.Yhdenkään valintayksikön valintakoe ei perustunut suoranaisesti lukion oppimäärään, vaan muuhun kirjallisuuteen. Valintakokeet olivat yleensä esseetyyppisiä. Aineistokoe oli käytössä vain Helsingin yliopiston ja Joensuun yliopiston Joensuun luokanopettajankoulutuksen opiskelijavalinnassa, mutta ei Savon- linnan luokanopettajakoulutuksessa. Kirjakuulustelun lisäksi kaikissa haku- kohteissa oli käytössä soveltuvuuskoe, joka koostui useimmiten yhteistyö- taitoja arvioivasta kokeesta, yksilöhaastattelusta ja vapaaehtoisesta taito- ja taidenäytteestä. Oulun yliopistossa on perinteisen luokanopettajakoulutuksen lisäksi kaksi valintayksikköä, joiden soveltamat valintaperusteet erosivat perintei- sestä luokanopettajakoulutuksesta. Ensimmäinen näistä on Oulun yliopis- ton teknologiapainotteinen luokanopettajakoulutus, joka antoi pisteitä mm. lukion päättötodistuksen matemaattis-luonnontieteellisistä arvosanoista sekä tekniikan koulu- ja opistotutkinnoista, teknisen työn valinnaisista kursseista peruskoulussa/lukiossa ja teknologisesta harrastuneisuudesta. Toinen on Oulunyliopistonruotsinkielinenkielikylpyluokanopettajakoulutus,jossapai- notettiin ruotsin kielen osaamista. Valintakokeissa oli erilaisia painotuksia, jotka heijastelivat kyseisen luokanopettajayksikön profiilia. Joensuun yliopiston Savonlinnan luokan- opettajakoulutuksen valintakokeeseen kuului näyte kuvataiteesta, musiikista, tekstiilityöstä, teknologiaperustaisen oppimisympäristön suunnittelusta tai
  33. 33. YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 33 teknisestä työstä. Jyväskylän yliopiston luokanopettajakoulutuksen valinta- kokeessa oli yksi vapaaehtoinen tehtävä luonnontieteestä/teknologiasta, musiikista, kuvallisesta viestinnästä tai liikunnasta. Oulun yliopiston luokanopettajakoulutuksen Oulun valintakokeessa oli vapaaehtoinen taide- ja taitonäyte. Oulun yliopiston luokanopettajakoulutuksen Kajaanin valinta- kokeessaolivapaaehtoinenliikuntanäyte,vapaaehtoinenmatematiikannäyte tai vapaaehtoinen äidinkielen näyte.Turun yliopistonTurun luokanopettaja- koulutuksen valintakokeessa arvioitiin matemaattis-luonnontieteellistä päättelykykyä, kun esimerkiksi Rauman luokanopettajavalinnoissa tällaista elementtiä ei ollut. Osa valtakunnallisessa esivalinnassa mukana olevista opettajankoulu- tusyksiköistä antoi myös muuta opettajankoulutusta kiintiöidyille erityis- ryhmille. Esimerkiksi Jyväskylän yliopisto antaa viittomakielistä luokan- opettajakoulutusta, johon hakeutuvien edellytettiin olevan ensi- tai äidinkie- leltäänviittomakielisiä.Lapinyliopistossaonerillinenvalintamediakasvatus- painotteiseen luokanopettajakoulutukseen, jossa alkupisteitä sai media- kasvatukseen suuntautuneista opinnoista. Oulun yliopistossa on englannin- kielinen Master of Education, International Programme –koulutusohjelma, joka tuottaa luokanopettajan kelpoisuuden ja on tarkoitettu ulkomaalaisille, ei-Suomen kansalaisille. Avoimen yliopiston väylä oli harvoin auki perustutkinto-opiskelijaksi: seolimahdollinenvainTurunyliopistossa.Samakoskitiedekilpailuja.Tiede- kilpailuissavuonna2001palkitutvoivatsaadasuoraankutsunvalintakokeisiin ohi esivalinnan ainoastaan Helsingin yliopistossa. Ruotsinkielinen luokanopettajakoulutus ei ollut mukana valtakunnalli- sessa luokanopettajakoulutuksen esivalinnassa. Koulutusta annettiin Åbo Akademissa (Österbottens Högskolan) Vaasassa. 10 % valituista voi olla ei-ylioppilaita.Uudetylioppilaatsaivatviidestäylioppilastutkintotodistuksen aineesta lisäpisteitä.Toisin kuin suomenkielisessä luokanopettajavalinnassa, ruotsinkielisessä luokanopettajavalinnoissa alkupisteitä sai lukion päättö- todistuksesta ja ammatillisen koulutuksen todistuksesta.Ammatillisen kou- lutuksen todistuspisteiden ehtona oli se, että henkilö suorittaa ns. yhdistelmä- tutkinnon.Pisteitäsaimyöstyökokemuksesta,varusmies-/siviilipalveluksesta ja aiemmista opinnoista. IB-, EB- ja Reifeprüfung –tutkinnoista sai pisteitä samalla tavoin kuin suomalaisesta ylioppilastutkinnosta. Ruotsinkielisen luokanopettajakoulutuksen valintakoe koostui suulli-
  34. 34. 34 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS sesta soveltuvuuskokeesta ja kirjallisesta kielikokeesta niille, joiden äidin- kielen arvosana oli huonompi kuin cum laude approbatur. 4.3.3. LASTENTARHANOPETTAJAKOULUTUS Lastentarhanopettajakoulutuksen opiskelijavalinnassa oli käytössä valtakun- nallinen esivalinta, joka muistuttaa pitkälti luokanopettajakoulutuksen esivalintaa. Myös ylioppilastutkintotodistuksen, lukion päättötodistuksen, ns. muiden pisteiden, kansainvälisten ylioppilastutkintojen ja ammatillisten tut- kintojen pisteityksessä noudatettiin samoja periaatteita kuin luokanopettaja- koulutuksen opiskelijavalinnoissa. Lastentarhanopettajakoulutuksen opiske- lijavalinta oli sisäisesti varsin homogeeninen. Ainoastaan Åbo Akademin opiskelijavalinta poikkesi valtakunnallisesta esivalinnasta. Pelkillätodistuspisteillätaipelkillävalintakoepisteilläeiopiskelupaikkaa voinut saada, vaan lastentarhanopettajien opiskelijavalinta perustui aina esivalintaan ja valintakokeisiin. Joissain valintayksiköissä oli mainittu ei- ylioppilaiden kiintiö, toisissa tämä kiintiö puuttui. Soveltuvuuskoe oli tavallisin valintakokeen muoto, joka oli käytössä kaikissa valintayksiköissä. Lisäksi Oulun yliopiston Oulun lastentarhan- opettajankoulutuksenvalinnassaolimyöskirjallinensoveltuvuuskoe.Aineisto- koeolikäytössäylipuolessakaikistalastentarhanopettajakoulutuksenvalinta- yksiköistä. Osa valintayksiköistä käytti myös muuhun kirjallisuuteen kuin lukion oppimäärään perustuvaa esseetyyppistä valintakoetta. Joensuun yliopiston Savonlinnan lastentarhanopettajankoulutuksen opiskelijavalinnassa hakijat antoivat lisäksi näytteen kuvataiteesta, musii- kista, tekstiilityöstä, teknologiaperustaisen oppimisympäristön suunnittelusta ja tai teknisestä työstä. Oulun yliopiston Kajaanin lastentarhanopettaja- koulutuksenopiskelijavalinnassaolikäytössävapaaehtoinenliikunnan,mate- matiikan tai äidinkielen näyte. Avoimen yliopiston väylä ei ollut käytössä lastentarhanopettaja- koulutuksen opiskelijavalinnassa. Sama koski tiedekilpailuissa palkittuja; väylää ei oltu virallistettu, vaikka Helsingin yliopistossa avoimen yliopiston väylän kautta hakevat voivat saada kutsun valintakokeisiin. Ruotsinkielisen lastentarhanopettajakoulutuksen opiskelijavalinta ei poikennut vastaavasta luokanopettajakoulutuksesta muutoin kuin koulutus- paikan suhteen: Åbo Akademin lastentarhanopettajakoulutusta annetaan Jakobstadissa.
  35. 35. YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 35 4.3.4. KOTITALOUS- JA KÄSITYÖNOPETTAJAKOULUTUS Kotitalous- ja käsityönopettajankoulutuksen opiskelijavalinta poikkesi luo- kan- ja lastentarhanopettajankoulutuksen opiskelijavalinnoista siten, että käytössä ei ole valtakunnallista esivalintaa. Helsingin yliopiston kotitalous- ja käsityönopettajan ja ÅboAkademin Vaasan yksikön kotitalousopettajan koulutuksissa valinta toteutettiin kaksivaiheisestisiten,ettähakijoitakutsuttiinalkupisteidenperusteellavalinta- kokeisiin, jotka voivat koostua ennakkotehtävästä, aineistotehtävästä ja haastattelusta. Ennakkotehtävä voi olla käsityötuotteen suunnittelu ja val- mistus. Kotitalousopettajan valintaperusteista eniten yhteistä oli Helsingin että Joensuunyliopistoilla.Molemmissayksiköissäuudestaylioppilastutkinnosta sai enemmän pisteitä kuin vanhasta. Molemmissa yksiköissä sai samoista ylioppilastutkinnon aineista pisteitä. Kummassakaan ei saanut pisteitä lukion päättötodistuksesta, kun taas Joensuussa pisteitä sai lukiodiplomista. IB-, EB- ja Reifeprüfung- tutkinnoista sai pisteitä samoin kuin suomalaisesta ylioppilastutkinnosta. Molempiin yksiköihin voi tulla valituksi ei-ylioppilas. Joensuussa ammatillisista tutkinnoista ei saanut tässä yhteydessä pis- teitä, mutta Helsingissä näitä pisteitä saivat sellaiset valintakokeisiin kutsut- tavat ei-ylioppilaat, joilla on vähintään opistotutkinto. Tällöin etusija annet- tiin kotitalous-, tekstiili/vaatetusalan tutkinnon suorittaneille. Helsingissä valintakoekoostuikirjallisestajasuullisestasoveltuvuusosiostajaJoensuussa kirjallisuuskokeesta ja suullisesta soveltuvuusosiosta. Valinta tapahtui Hel- singissä yhteispisteillä ja Joensuussa yhteispisteillä paitsi yhden valittavan ei-ylioppilaan kohdalla.Avoimen yliopiston väylää ei ollut käytössä. Joensuun kotitalousopettajakoulutuksen opiskelijavalinnassa testattiin myös englantia. Mikäli hakijalla oli suoritettuna englannin perusopinnot, tätä ei enää erikseen testattu, mutta muut osallistuivat muuhun kirjallisuuteen perustuva kuin lukion oppimäärään englannin monivalintakokeeseen. Li- säksi valinnassa huomioitiin yo-tutkinnon ja lukion päättötodistuksen mate- matiikan arvosana.Vaihtoehtoisesti hakijan oli suoritettava valintakokeessa lukion oppimäärään perustuva osio. Englanti tai matematiikka painottuivat valinnassa, koska kotitalousopettajakoulutuksessa opiskelevalla on oltava sivuaineenaan jompi kumpi niistä. Joensuun kotitalousopettajakoulutukseen oli lisäksi erillinen kiintiö kotitaloudenopistoasteen,ammatillisenkorkea-asteen,ammattikorkeakoulu-
  36. 36. 36 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS tutkinnon tai vastaavan tutkinnon suorittaneille. Tätä kautta tulevat saivat yhden opetettavan aineen tutkinnon.Valinta perustui kirjallisuuskuulusteluun sekä suulliseen soveltuvuusosioon. Åbo Akademin Österbottens högskolan toteutti ruotsinkielisen koti- talousopettajankoulutuksen valinnan samalla tavalla kuin ruotsinkielisen luokanopettajankoulutuksen opiskelijavalinnan. Käsityönopettajakoulutukseen valittiin opiskelijoita Helsingin yliopis- toon (tekstiilityö), Joensuun yliopiston Savonlinnan yksikköön (tekstiilityö), ÅboAkademiinjaTurunyliopistonRaumanyksikköön(tekninentyö).Lisäksi käsityötiedettä voi opiskella Helsingin yliopistossa pääaineenaan ilman, että saa opettajan kelpoisuuden. Käsityönopettajakoulutuksen opiskelijavalinta erosi kotitalousopettaja- koulutuksen opiskelijavalinnasta lähinnä siten, että käsityönopettajakou- lutuksen valinnassa oli käytössä lähes aina käsityötuotteen suunnittelu ja valmistus. Muutoin käsintyönopettajankoulutuksen valintaperusteet olivat pääasiassa samat kuin kotitalousopettajan. EsimerkiksiSavonlinnankäsityönopettajankoulutuksenvalintanoudatti samoja periaatteita kuin kotitalousopettajakoulutuksen valinta: sivuaineena oli oltava joko englanti tai matematiikka, pisteitä sai samalla tavalla, valinta- koe oli samanlainen ja ammatillista väylää tuleville oli oma erillinen kiintiö. Raumanteknisentyönopiskelijavalintapoikkesiedellämainituistasiten, että valinta perustui kirjatenttiin, teknisen työn näytteeseen, haastatteluun ja lukion käsityödiplomiin. Ylioppilastutkintotodistuksesta ei saanut alku- pisteitä. 4.3.5. ERITYISPEDAGOGIIKAN JA ERITYISOPETTAJAN KOULUTUS Erityispedagogiikan pääainevalinnassa oli seitsemän valintayksikön välillä vain vähän yhdistäviä piirteitä.Yhteistä oli lähinnä se, että opiskelupaikkaa ei voinut saada pelkillä todistuspisteillä. Joensuun yliopistossa opiskelupai- kan voi saada vain pelkillä valintakoepisteillä. Jyväskylän yliopistossa va- linta perustui alkupisteiden ja valintakoepisteiden yhteispisteisiin.Turun yli- opistossaosaopiskelijoistavalittiinpelkillävalintakoepisteilläjaosatodistus- pisteiden ja valintakoepisteiden yhteispisteillä. Vain Joensuun yliopistossa ylioppilastutkinnosta sai alkupisteitä.Vain Jyväskylässä sai pisteitä lukion päättötodistuksesta tai muita alkupisteitä.
  37. 37. YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 37 Vain Jyväskylässä IB-, EB- ja Reifeprüfung-tutkintoihin ei suhtauduttu samalla tavalla kuin suomalaiseen ylioppilastutkintoon. Vain Joensuussa ammatillisiin tutkintoihin suhtauduttiin samalla tavalla kuin ylioppilastutkin- toon. Valintakoe perustui jokaisessa kolmessa muuhun kirjallisuuteen kuin lukion oppimäärä. Aineistokoe oli käytössä vain Turun yliopistossa. Vain Jyväskylänyliopistossaolierillinensoveltuvuuskoe.Avoimenyliopistonväylä oli käytössä Turun ja Jyväskylän yliopistoissa. Tiedekilpailuväylä ei ollut käytössä. Erityispedagogiikan pääainevalinnassa voi osaan aloituspaikoista tulla valituksi ei-ylioppilas. Erityisopettajan ja erityisluokanopettajan koulutusta annetaan Joen- suun yliopistossa. Jyväskylän yliopistossa annetaan erityisopettajan ja varhaiserityisopettajan koulutusta ja Åbo Akademissa annetaan erityis- opettajan koulutusta. JoensuunjaJyväskylänyliopistoihinvalituksivoitullamyösei-ylioppilas. Åbo Akademin kohdalla tämä jäi valintaoppaan perusteella epäselväksi. Kaikissa kolmessa yliopistossa ylioppilastutkintotodistuksesta ja ns. muista ansioista sai alkupisteitä. Vain Joensuun yliopisto suosi alkupisteitä antaes- saan uusia ylioppilaita. Jyväskylässä ja Åbo Akademissa alkupisteitä sai lukion päättötodistuksesta. Vain Jyväskylässä ei saanut alkupisteitä IB-, EB- ja Reifeprüfung-tutkinnoista.Ammatillisista tutkinnoista alkupisteitä antoi vain ÅboAkademi, joka otti huomioon ns. yhdistelmätutkinnot. Joensuussa ja Jyväskylässä oli käytössä kirjallisuuteen perustuva valintakoe. ÅboAkademi järjesti kirjallisen kielikokeen (aineistokoe) niille, joiden yo-todistuksen äidinkielen arvosana oli cum laude approbatur tai huonompi. Erillinen soveltuvuusosio oli käytössä kaikissa kolmessa yliopis- tossa. Kaikissa kolmessa paikassa valintaperusteena käytettiin alkupisteitä ja valintakoetta. Avoimen yliopiston väylää tai tiedekilpailuväylää ei ollut käytössä. Joensuun yliopisto valitsi opiskelijoita myös opinto-ohjaajan pääaine- opintoihin. Tämä valinta noudatti samoja periaatteita kuin Joensuun yli- opiston erityisopettajan ja erityisluokanopettajan valinta.Ainoana erona oli se, että opinto-ohjaajan opiskelijavalinnassa oli käytössä aineistokoe.
  38. 38. 38 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 4.4. KAUPPATIETEELLINEN KOULUTUSALA KauppatieteellistäkoulutustaantavatHelsinginkauppakorkeakoulu,Svenska Handelshögskolan,Turun kauppakorkeakoulu,Vaasan yliopisto, Jyväskylän, Joensuun, Kuopion, Lapin, Oulun ja Tampereen yliopistot sekä Åbo Aka- demi ja Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu. Pääaineisiin kuuluvat mm. kansantaloustiede, laskentatoimi, johtaminen ja markkinointi. Taulukko 5. Kauppatieteellisen koulutusalan hakukohteet ja hakijat 2001 Koulutus- Haku- Yliopiston Hakemuksia Opisk.paikan Uudet Aloitus- ala koh- suunn. aloi- yht. aloitus- vast.ottaneet ylioppi- ikä teita tuspaikka- paikkoja (% hyväk- laat keski- määrä kohti sytyistä) % määrin*) Kauppa- tieteellinen ala 24 1841 10345 5,6 92,0 25 20,9 *) syksyn 2001päävalinnoissa hyväksyttyjen mediaani Lähteet: Korkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt 2001. Tilastokeskus. Koulutus 2002:1. Yliopistojen hakija- ja opinto-oikeusrekisteri HAREK, opetushallitus. Helsingin kauppakorkeakoulu, Turun kauppakorkeakoulu, Vaasan yliopis- to, Oulun yliopiston ja Lapin yliopiston taloustieteiden tiedekunnan muodos- tama verkostoyliopisto,Tampereen yliopiston taloudellis-hallinnollinen tie- dekunta sekä Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun kauppatieteiden osas- ton, Kuopion yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan ja Joensuun yli- opiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan muodostama verkostoyliopisto oli- vat valintakoeyhteistyössä.Yliopistoilla oli yhteinen valintakoe, mutta omat valintaperusteet ja hakulomakkeet. Pääsääntöisesti hakija voi pyrkiä kauppa- tieteelliseen koulutukseen vain yhteen näistä yliopistoista. Poikkeuksena olivat Helsingin ja Turun kauppakorkeakoulut, joissa toiseen näistä valinta- kokeen kautta hakeva voi valintakokeen avulla voi pyrkiä myös toiseen. Hakija voi kuitenkin tulla hyväksytyksi vain toiseen näistä yliopistoista. Valintojen jaksottamisen näkökulmasta kauppatieteellisen alan valinta- yksiköt sovelsivat kahta käytäntöä: osa valitsi opiskelijat suoraan pääainee- seen ja osassa valikoituminen pääaineeseen tapahtuu opintojen kuluessa yhteisten opintojen jälkeen. Kauppatieteissä oli käytössä tavallisimmin kaksi valintaperustetta: valintaylioppilastutkinnonjavalintakokeidenyhteispisteilläjavalintavalinta-
  39. 39. YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 39 kokeen perusteella. Muutamissa poikkeustapauksia oli kuitenkin käytössä vain toinen näistä valintaperusteista tai valinta todistus- tai muiden pisteiden perusteella. Esimerkiksi Turun kauppakorkeakoulun kansainvälisen liike- toiminnanjalogistiikankoulutusohjelmaanvoitullavalituksivainylioppilas- tutkinnonjavalintakokeenyhteispisteillä.ÅboAkademinkauppatieteelliseen koulutukseen voi tulla valituksi joko todistus- ja muilla pisteillä (opinto- ja työpisteet) tai valintakokeella. Jyväskylän yliopiston kauppatieteen tieto- järjestelmätieteeseen valittiin suoraan kaikki, jotka olivat asettaneet ko. pääaineen ensisijaiseksi hakukohteeksi ja joilla oli tietyt pisteet ylioppilas- tutkinnosta. Ei-ylioppilaat voivat tulla valituiksi jokaiseen kauppatieteellistä koulu- tusta antavaan suomalaiseen yliopistoon. Tosin joihinkin valintayksiköihin, kuten esimerkiksi Turun kauppakorkeakoulun kansainvälisen liiketoimin- nan ja logistiikan koulutusohjelma ja Vaasan yliopiston kauppatieteiden laskentatoimen todistusvalinta, valittiin vain ylioppilaita. Valintayksiköt antoivat alkupisteitä yleensä enintään viisi vuotta vanhasta ylioppilastutkintotodistuksesta. Lisäksi osa valintayksiköistä antoi lisäpisteitä uusille ylioppilaille. Vaasan yliopiston kauppatieteen laskenta- toimen todistusvalinnassa ei voinut tulla valituksi, jos oli kirjoittanut ylioppi- laaksi vuonna 1998 tai sitä ennen. Kaikki kauppatieteellisen alan valinta- yksikötantoivatalkupisteitäkansainvälisistäylioppilastutkinnoistasaisamoin kuin suomalaisesta ylioppilastutkinnosta paitsi Jyväskylän yliopisto. Lukion päättötodistuksesta ei pääsääntöisesti saanut pisteitä. Poikkeuk- sena tästä olivat Jyväskylän yliopisto, jossa pisteitä sai vuoden 1996 ja sitä vanhemmasta keskiarvosta, ja Vaasan yliopiston kaupallisteknisen tiede- kunnan tietotekniikan ja tuotantotalouden valinta, jossa kemian ja fysiikan numeroista sai pisteitä. Muista ansioista sai harvoin alkupisteitä. Tällaisia pisteitä antoivat kuitenkin Helsingin kauppakorkeakoulu ja Turun kauppa- korkeakoulu ensisijaisuuspisteinä ja ÅboAkademi opinto- ja työkokemus- pisteinä. Alkupisteitä ammatillisista tutkinnoista antoivat vain Svenska handelshögskolanissa (vähemmän kuin ylioppilastutkinnosta, lisäksi esimer- kiksi ammattikorkeakoulututkinnosta sai enemmän pisteitä kuin kolmivuo- tisesta ammatillisesta tutkinnosta) ja ÅboAkademi (ammatillisia tutkintoja verrattiin keskenään, ei ylioppilastutkintoon). Yhdenkään kauppatieteellisen valintayksikön valintakoe ei perustunut lukion oppimäärään. Useimmiten valintakoe perustui muuhun luettavaan
  40. 40. 40 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS kirjallisuuteen, ja valintakoetehtävät olivat luonteeltaan monivalinta- kysymyksiä paitsi Jyväskylän yliopistossa. Svenska handelshögskolanissa ja Åbo Akademissa oli esseekysymyksiä muusta kirjallisuudesta, paitsi Tampereen yliopiston kauppatieteen markkinoinnin valintakokeessa. Aineistokoe oli kauppatieteissä harvinainen.Aineistokokeeseen perus- tuvia monivalintakysymyksiä oliTampereen yliopiston kauppatieteen mark- kinoinninvalintakokeessa.Myössoveltuvuuskokeetolivatharvinaisia.Turun kauppakorkeakoulun kansainvälisen liiketoiminnan ja logistiikan koulutus- ohjelmassa oli kuitenkin käytössä suullinen soveltuvuuskoe ja Jyväskylän yliopistonkauppatieteenyrityksentaloustieteenpääaineryhmässäolierillinen soveltuvuuskoe, jonka luonnetta ei oltu tarkemmin eritelty valintaoppaassa. Osaan kauppatieteiden valintayksiköistä voi pyrkiä avoimen yliopiston opintojen väylää pitkin. Hakijoilta vaadittavat opintoviikkomäärät ja sisään- ottomäärät vaihtelivat. Myös tiedekilpailussa menestyneiden sisäänotto- käytännöt ja -määrät vaihtelivat. 4.5. LIIKUNTATIETEELLINEN KOULUTUSALA Liikuntatieteitä voi opiskella pääaineena Jyväskylän yliopistossa, jossa on kolme valintayksikköä: liikuntapedagogiikka (opettajat), liikuntabiologinen aineryhmä ja liikuntahallinnon koulutusohjelma. Taulukko 6. Liikuntatieteellisen koulutusalan hakukohteet ja hakijat 2001 Koulutus- Haku- Yliopiston Hakemuksia Opisk.paikan Uudet Aloitus- ala koh- suunn. aloi- yht. aloitus- vast.ottaneet ylioppi- ikä teita tuspaikka- paikkoja (% hyväk- laat keski- määrä kohti sytyistä) % määrin*) Liikuntatieteellinen 5 84 1380 16,4 97,9% 11% 21,6 *) syksyn 2001päävalinnoissa hyväksyttyjen mediaani Lähteet: Korkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt 2001. Tilastokeskus. Koulutus 2002:1. Yliopistojen hakija- ja opinto-oikeusrekisteri HAREK, opetushallitus. Opiskelupaikan saaminen oli mahdollista todistuspisteiden, lisäpisteiden ja valintakokeen kokonaisuuden perusteella. Liikuntatieteellinen oli ainoa koulutusala, jossa opiskelupaikkaa ei voinut saada pelkän valintakokeen perusteella. Valinta toteuttiin kaksivaiheisesti. Valinnan ensimmäisessä vaiheessa
  41. 41. YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 41 ylioppilastutkinnon (max 7 ainetta), lukion päättötodistuksen (liikunta ja terveystieto) ja lisäpisteiden eli muiden pisteiden (korkeakouluopinnot ja lukion liikuntadiplomi) kutsuttiin tiedekunnan ennalta hyväksymä määrä hakijoita valintakokeisiin. Valintakokeet koostuivat kirjallisesta kokeesta, liikuntakokeista ja opetustuokiosta. Liikuntatieteissä oli lisäksi käytössä erityisiä karsintaperusteita, joissa ala poikkesi muista valintayksiköistä. Liikuntapedagogiikan pääaineeseen pyrkivistä karsittiin pois liikuntakokeiden yhteispisteissä pienimmän piste- määrän saanut neljännes. Ruotsinkielisistä hakijoista taas karsittiin valinta- koepistemäärässä alempaan puolikkaaseen sijoittuneet hakijat. Liikuntatieteisiinvoitullavalituksimyösei-ylioppilas,muttaheillevarat- tujenpaikkojenmäärääeioltumainittuvalintaoppaassa.Ammatillisenkoulu- tuksen tutkinnoista ei saanut pisteitä ylioppilastutkinnon tai lukion päättö- todistuksen tavoin, mutta valintakokeisiin kutsuttiin ammatillisen tutkinnon suorittaneita tutkintotodistuksen keskiarvon perusteella. Kansainvälisistä ylioppilastutkinnoista ei saanut alkupisteitä suomalaisen ylioppilastutkinnon tavoin, mutta kansainvälisen ylioppilastutkinnon (IB-, EB- ja Reifeprüfung- tutkinnot)suorittaneetkutsuttiinvalintakokeisiin.Liikuntapedagogiikankoulu- tuksessa oli lisäksi käytössä sukupuoli-, kieli- ja vammaiskiintiö. Liikunta- hallinnon koulutuksessa oli käytössä vammaiskiintiö. Avoimen yliopiston opintojen perusteella tai tiedekilpailun perusteella opiskelupaikan saamisesta liikuntatieteiden koulutuksessa ei ollut tietoa Jyväskylän yliopiston opinto-oppaan liikuntatieteiden osassa. Valintakokeenkirjallinenosioperustuimuuhunkuinlukionoppimäärään (liikuntabiologisen aineryhmän valintakoe perustuu mitä ilmeisimmin myös lukion oppimäärään).Aineistokoetta ei ollut käytössä. 4.6. LUONNONTIETEELLINEN KOULUTUSALA Tässä kartoituksessa luonnontieteelliseen koulutusalaan laskettiin kuulu- vaksi matematiikka, osa tilastotieteestä ja filosofiasta, fysiikka, kemia, bio- logia(myösesim.kalabiologia),biokemia,biotieteet,ympäristötieteet,maan- tiede, geologia, geotieteet, tietojenkäsittelytiede, tietotekniikka, informaa- tiotekniikka ja soveltava biotekniikka. Tarkastelun helpottamiseksi luonnontieteellinen ala jaettiin neljään osa- alueeseen: 1. matematiikkaan, fysiikkaan ja kemiaan, 2. bio- ja ympäristö- tieteisiin, 3. maantieteeseen ja geotieteisiin ja 4. tietojenkäsittelytieteisiin.
  42. 42. 42 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS Taulukko 7. Luonnontieteellisen koulutusalan hakukohteet ja hakijat 2001 Koulutus- Haku- Yliopiston Hakemuksia Opisk.paikan Uudet Aloitus- ala koh- suunn. aloi- yht. aloitus- vast.ottaneet ylioppi- ikä teita tuspaikka- paikkoja (% hyväk- laat keski- määrä kohti sytyistä) % määrin*) Matematiikka, fysiikka,kemia 21 1416 8372 5,9 35,8 Biologia, ympäristö 19 537 7713 14,4 70,3 Maantiede, geotieteet 8 206 1768 8,6 83,9 Tietojenkäsittely 10 769 4112 5,3 69,3 Luonnontieteellinen 58 2928 21965 7,5 49,1 44 20,2 *) syksyn 2001päävalinnoissa hyväksyttyjen mediaani Lähteet: Korkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt 2001. Tilastokeskus. Koulutus 2002:1. Yliopistojen hakija- ja opinto-oikeusrekisteri HAREK, opetushallitus. 4.6.1. MATEMATIIKKA, FYSIIKKA JA KEMIA Matematiikan, fysiikan ja kemian koulutusta antavat Helsingin, Joensuun, Jyväskylän, Oulun ja Turun yliopistot ja Åbo Akademi. Lisäksi Kuopion yliopistonantaafysiikanjaTampereenyliopistomatetiikankoulutusta.Näistä kuudesta neljällä yliopistolla eli Helsingin, Jyväskylän, Turun ja Oulun yli- opistoilla oli kevään 2001 haussa yhteinen matematiikan, fysiikan ja kemian valintakoe, mutta kullakin omat valintaperusteensa. Jos hakija halusi hakea samanaikaisesti näihin kaikkiin neljään yliopistoon, hänen tuli hakea kunkin yliopiston matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan niiden omalla hakulomakkeella. Osa valintayksiköistä järjesti toisen haun marraskuussa. Useisiin matematiikan, fysiikan ja kemian valintayksiköihin voi tulla valituksikahdellataikolmellavalintaperusteella:pelkilläalkupisteillä,pelkillä valintakoepisteillä tai alkupisteiden ja valintakokeiden yhteispisteillä. Yleisimpinä valintaperusteina olivat kaksi ensin mainittua. Lisäksi valintayksiköillä oli vaihtelevia käytäntöjä sen suhteen, miten hakeudutaan aineenopettajakoulutukseen. Esimerkiksi Helsingin yliopiston valintayksikkö valitsi opiskelijat suoraan aineenopettajakoulutukseen alku- pisteiden ja valintakokeen perusteella. Muissa yliopistoissa aineenopettaja- koulutukseen haetaan opintojen kuluessa. Lisäksi Turun yliopistossa oli vuonna2001varattuerityinenviidenopiskelijankiintiöniilleluokanopettajan-
  43. 43. YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 43 koulutuksen yhteisvalintaan osallistuneille, jotka eivät tulleet valituksi luokanopettajankoulutukseen. Pelkillä alkupisteillä eli ylioppilastutkinnon matematiikan, fysiikan ja kemian pisteillä ja lukion päättötodistuksen arvosanoilla voi tulla valituksi kaikkiin ko. valintayksiköihin lukuunottamatta Oulun yliopiston kemiaa. On kuitenkinhuomattava,ettävalintapelkkienalkupisteidenperusteellaoliusein mahdollinen vain uusille ylioppilaille, koska ylioppilastutkintopisteitä anne- taanvainenintäänkolmevuottavanhalleylioppilastutkinnolle.Lisäksivalinta- yksiköiden välillä oli eroja alkupisteiden laskemisessa ja eri aineiden arvo- sanojen painotuksissa. Useimpiin valintayksiköihin oli mahdollista päästä pelkillä valintakoe- pisteillä,osaanmyösalkupisteidenjavalintakoepisteidenyhteispisteillä.Näitä valintareittejä pitkin ns. vanhan ylioppilaan oli mahdollista päästä koulutuk- seen. Ei-ylioppilaalle taas valintakoe oli ainoa reitti. Valintakokeeseen osallistuminen ei ollut useinkaan pakollista. Tällöin valintayksikkö otti auto- maattisesti huomioon hakijan kannalta paremman tai ainoan vaihtoehdon. Todistuspisteiden lisäksi valintayksiköt antoivat usein alkupisteitä ns. muista ansioista, kuten menestyksestä kansallisissa tai paikallisissa fysiikka- kilpailuissa. Matemaattisten Aineiden Opettajien Liiton MAOL:n kilpai- luissa 10-20 parhaan joukkoon sijoittuneilla sekä SuomenAkatemianViksu- kilpailuissa menestyneillä olikin erinomaiset mahdollisuudet päästä perustutkinto-opiskelijoiksi suoraan hakemuksen perusteella. Luonnontie- teellisen alan valintayksiköille oli lisäksi tyypillistä se, että lähes kaikissa valintayksiköissäannettiinalkupisteitäkansainvälisistäylioppilastutkinnoista (IB-, EB- ja Reifeprüfung-tutkintotodistukset) suomalaisen ylioppilastut- kinnon tavoin ja se, että yhdessäkään valintayksikössä ei annettu alku- pisteitä ammattikorkeakoulu-, opisto- tai vähintään kolmivuotisesta amma- tillisesta tutkinnosta. Valintakokeet koostuivat pääsääntöisesti lukion oppimäärään perus- tuvista tehtävistä. Oulun yliopiston valintayksiköissä oli mahdollista korvata koepisteet 15/35 opintoviikon kokonaisuudella. Suullinen soveltuvuuskoe haastatteluineen oli käytössä kahdessa valintayksikössä. Avoimen yliopiston opintojen perusteella opiskelupaikan saaminen jäi valintaoppaiden perusteella paikoin epäselväksi. Usein väylän perusteella otettavien lukumäärä määriteltiin tiedekuntakohtaisesti.
  44. 44. 44 YLIOPISTOJEN OPISKELIJAVALINTOJEN KARTOITUS 4.6.2. BIO- JA YMPÄRISTÖTIETEET Biologian koulutusohjelman suomenkielinen valinta järjestettiin valtakun- nallisena yhteisvalintana. Yhteisellä hakulomakkeella ja valintakokeella hakea Helsingin, Joensuun, Jyväskylän, Oulun jaTurun yliopistoihin. Hakija ilmoittihakulomakkeessayliopistojensuosituimmuusjärjestyksen.Biologian valtakunnallisen yhteisvalinnan yhteydessä pyrittiin myös Helsingin yliopis- ton ympäristöekologian laitokselle Lahteen. Bio- ja ympäristötieteisiin voi päästä tavallisesti kahdella valintaperus- teella: pelkkien valintakoepisteiden sekä alkupisteiden ja valintakoepisteiden yhteispisteiden perusteella. Biologian yhteisvalinnassa valintaperusteena oli yleensä valintakokeesta ja ylioppilastutkinnosta laskettu yhteispistemäärä. Poikkeuksia oli muutamia. Kuopion ja Turun yliopistojen biokemiaan sekä Kuopion yliopiston soveltavassa biotekniikkaan ja ympäristötieteisiin oli mahdollista päästä myös pelkillä alkupisteillä. Selkeimmin valintaperuste- iltaan erottui ÅboAkademi, johon kyseisiä oppiaineita voi päästä opiskele- maan vain yhteispisteiden perusteella. Biologian yhteisvalinnoissa Jyväs- kylän yliopisto antoi alkupisteitä myös biologian alaan liittyvästä laboratorio- tai kenttäharjoittelusta. Sen sijaan lukion päättötodistuksesta sai erittäin harvoin alkupisteitä. Valintakokeet perustuivat lukion oppimäärään ja/tai muuhun kirjalli- suuteen.Aineistokoe oli harvinainen.Valtaosassa valintayksiköitä oli varattu ei-ylioppilaille oma kiintiönsä.Avoimen yliopiston väylää koskevat samat huomiot kuin luonnontieteellistä alaa ylipäänsäkin. 4.6.3. MAANTIEDE JA GEOTIETEET Kaikkiin maantieteen ja geotieteen valintayksiköihin voi tulla valituksi alku- pisteiden ja valintakoepisteiden yhteispisteiden perusteella. Pelkillä valinta- koepisteillä voi tulla valituksi kaikkiin muihin valintayksiköihin paitsi Åbo Akademin geologiaan. Pelkillä alkupisteillä ei voinut saada opiskelupaikkaa muualta kuin Oulun yliopiston geotieteistä. Lukion päättötodistuksen ja ns. muiden ansioiden huomioiminen alku- pisteissä vaihteli valintayksiköiden kesken. Osa valintayksiköistä antoi alku- pisteitä myös ylioppilastutkintotodistuksen perusteella. Valintakoe perustui joko lukion oppimäärään tai muuhun kirjallisuu- teen.Aineistokoetta ja erillistä soveltuvuuskoetta ei ollut käytössä.

×