Suomen työnohjaajat ry:n 15.2.2021 Pirkanmaan jäsenillassa pidetty esitys.

1. 15.2.2021
Miika Rautiainen

2. Miika Rautiainen
Medianomi (AMK), tradenomi (YAMK), työnohjaaja STOry
Viestintäsuunnittelija Simpukka ry
Sivutoiminen yrittäjä Nokkos.fi
Vuosikymmenen kokemus erilaisesta omakohtaisesta
vapaaehtoistyöstä ja seitsemän vuoden kokemus
vapaaehtoistyön johtamisesta

3. Tämän luennon tavoitteena on tuottaa teille kuuntelijoille tietoa vapaaehtoistyön
työnohjauskoulutuksen taustasta, järjestäjästä, rakenteesta, taustateoriasta sekä
erityispiirteistä.

4. 1
Ensin taustoitan lyhyesti MIELI Suomen
Mielenterveys ry:n toimintaa ja sitä, mistä
vapaaehtoistyön työnohjaajakoulutus kumpuaa
2
Sitten mennään itse vapaaehtoistyön
työnohjaajakoulutukseen, sen rakenteeseen ja
teoreettiseen viitekehykseen.
3
Sitten käsittelen vapaaehtoistyön työnohjauksen erityispiirteitä, työnohjauksen järjestämiseen liittyviä asioita ja
vapaaehtoistyön työnohjauksen tavoitteita. Lopuksi ajatus siihen, minkälaiseen vapaaehtoistyöhön työnohjaus
voi sopia parhaiten.

6. Oppikirjat:
Työnohjaamisen taito - Suvi-Tuuli Porkka
Vapaaehtoistyön työnohjauksen järjestämisopas
- Minna Pelkonen ja Suvi-Tuuli Porkka
Verkkosivustot:
Mieli.fi & Vapaaehtoistyontyonohjaajat.fi

8. Vapaaehtoistyön
työnohjaajakoulutuksen
järjestäjä

9. MIELI Suomen Mielenterveys ry on toiminut noin 120 vuotta mielenterveystyön tekijänä, uudistajana ja
innoittajana.
MIELI Suomen Mielenterveys ry:n perustehtävä on mielenterveyden edistäminen ja ongelmien ehkäisy.
Mieli ry:n muodostavat sen jäsenjärjestöt, joita ovat paikalliset mielenterveysseurat (55 kpl) ja
valtakunnalliset yhdistykset (33 kpl).
Mieli ry:n Kriisikeskusverkostoon kuuluu 22 kriisikeskusta, jotka toimivat eri puolilla Suomea.
Vapaaehtoisia toimii eri tehtävissä yli 4000 henkilöä.

10. Kriisikeskukseen voi ottaa yhteyttä, jos tarvitsee tukea ja apua. Vastaanotolle voi hakeutua ilman
lähetettä varaamalla ajan suoraan kriisikeskuksesta. Tapaamiset ovat luottamuksellisia ja yksityisyyttä
kunnioittavia. Kriisikeskuksessa voi asioida nimettömänä ja palvelut ovat maksuttomia.
Kriisivastaanotolla voi asioida yksin, puolison tai perheen kanssa. Kriisikeskuksissa työskentelee sekä
kriisityöhön koulutettuja sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia että vapaaehtoisia tukihenkilöitä.
Vapaaehtoisten tukihenkilöiden tukemiseen on kehitetty työnohjaustoimintaa 1980-luvulta saakka.
Ensimmäiset vapaaehtoistyöhön erikoistuneet työnohjaajat koulutettin 90-luvulla.
Vapaaehtoistyön työnohjaajakoulutus perustuu Työnohjaamisen taito -malliin, jonka loivat Sinikka
Arhovaara ja Raili Rinne 1990-luvulla.

11. Peruskoulutus:
Tukihenkilön peruskoulutus (3 opintopistettä)
Jatkokoulutukset:
Yksilötukisuhde (1 päivä), Kriisipuhelinpäivystys (1 päivä), Verkkokriisityö (1 päivä), Kasvokkainen
kriisituki (1 päivä), Ryhmänohjaajakoulutus (4 päivää), Vapaaehtoistyön koordinaatiokoulutus (6 päivää),
Vapaaehtoistyön työnohjaajakoulutus (65 op).

12. Vapaaehtoistoiminta:
- Yhdistystoimintaa ja tukihenkilötyötä tukeva toiminta, vaikuttamistyö, aktiivinen
kansalaisuus, jne.
Vapaaehtoistyö:
- Välitön, tuettavan kohtaamiseen perustuva, koulutetun vapaaehtoisen tukihenkilön tekemä
tukityö.
- Vapaaehtoistyön työnohjaus on tarkoitettu tämän alemman määritelmän mukaisen työn
tukemiseen.

13. Vapaaehtoistyötä tehdessä toimitaan maallikkoauttajina, eli tavallisen ihmisen tiedoin ja taidoin.
Vapaaehtoistyöhön ei vaadita ihmissuhdealan ammatillista tutkintoa, mutta alan koulutuksesta
saattaa toki olla hyötyä.
Ammattilaiselle saattaa toisaalta tuottaa sopeutumisvaikeuksia se, että tutkinnosta,
pätevyydestä tai osaamisesta huolimatta hänelle ei ole viran tai työsuhteen suomia oikeuksia.

14. ● Vapaaehtoisella on oikeus koulutukseen, tukeen ja ohjaukseen
● Hänelle on tarjottava mahdollisuus sekä ihmisenä että vapaaehtoisena kasvamiseen.
● Tärkeää on, että vapaaehtoinen voi kokea kuuluvansa tehtävään sitoutuneeseen,
tasa-arvoiseen, vastavuoroiseen ja autettavien ehdoilla toimivaan luottamukselliseen,
suvaitsevaan ja puolueettomaan yhteisöön

16. Vapaaehtoistyön työnohjauksen herääminen Suomessa ajoittuu 1970-luvun
alkuun, kun Suomen Mielenterveysseuran Itsemurhien ehkäisykeskuksessa
vapaaehtoisena toimiville ammattilaisille alettiin tarjota työnohjausta.
1980 alettiin kouluttaa tukihenkilöiksi myös ns. maallikoita ja heille
tarjottiin työnohjausta alusta alkaen.

17. 1995 alkoi ensimmäinen vapaaehtoistyön työnohjaajakoulutus ja vuonna
1997 vapaaehtoistyön työnohjaajien kouluttajakoulutus.
Vuonna 2020 koulutus on 65 op laajuinen, kolmivuotinen ja STOry:n
kriteerit täyttävä.
Opiskelijat valitaan taustaorganisaation suosituksen perusteella.

18. Kolmivuotiseen työnohjaajakoulutukseen kuuluu lähiopetuspäiviä (22 op),
harjoitustyönohjausta ryhmälle ja yksilölle (9 op), kirjallisuuden lukemista,
kirjareferaatteja ja esseitä (24 op) sekä lopputyö (10 op). Opiskelijat pitävät
opinnoistaan oppimispäiväkirjaa ja harjoitustyönohjauksistaan
ohjauspäiväkirjaa.

19. Lopputyönään jokainen opiskelija perehtyy valitsemaansa työnohjaukseen
liittyvään teemaan ja kirjoittaa siitä artikkelin. Artikkeleista koostetaan
teos, joka toimii tulevien vapaaehtoistyön työnohjaajien oppikirjana.

20. Vapaaehtoistyön työnohjaajakoulutus perustuu
Työnohjaamisen taito -malliin, jonka loivat
Sinikka Arhovaara ja Raili Rinne 1990-luvulla.
Malliin voi tutustua Suvi-Tuuli Porkan
kirjoittaman Työnohjaamisen taito – Oppikirja
vapaaehtoistyön työnohjaajalle -teoksen avulla.
Kirja toimii koulutuksen pääasiallisena
oppikirjana.

24. Vapaaehtoistyön
työnohjaajakoulutuksen
teoreettinen viitekehys
koostuu viidestä osa-alueesta.

25. Aikuiset eivät opi kokemuksesta, vaan merkityksestä, jonka he sille antavat.
Työnohjauksessa teoria ja käytäntö kulkevat rinnakkain ja kokemuksille
luodaan merkityksiä ohjauksen aikana käytävissä keskusteluissa. Kyky
reflektoida kokemaansa on tärkeä osa kokemuksellista oppimista, mutta
oppimista tapahtuu myös tiedostamattomalla tasolla. Vaikka työnohjattava
ei aina osaisikaan pukea oivalluksiaan sanoiksi, voi oppimista tapahtua
tuolla implisiittisellä tasolla.

26. Sosiokonstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan tietoa rakennetaan
aktiivisesti sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tai yhteistoiminnallisesti.
Työnohjauksessa ohjattavien kokemuksista syntyy keskustelun kautta
tietoa. Oppiminen tapahtuu aina ohjattavan aiemman elämänkokemuksen
ja tietopohjan kautta. Eletyn elämän perusteella ohjattava jäsentää, valikoi
ja tulkitsee kokemaansa ja saamaansa informaatiota tiedoksi.

27. Vapaaehtoistyön työnohjaajan kasvatusfilosofian lähtökohtana käsitys
aikuisesta aktiivisena ja itseohjautuvana oppijana. Työnohjauksessa otetaan
huomioon aikuisen kasvun ja oppimisen yhteisöllisyys, sosiaalisuus ja
demokraattisuus. Työnohjauksen tavoitteena on ohjattavan oman ajattelun
selkeyttäminen, paremman ymmärryksen saavuttaminen omasta
vapaaehtoistyöstä ja kehittymistarpeista siinä.

28. Vapaaehtoistyön työnohjaajalla on ryhmän dynamiikkaan ja yksilön
kehitykseen liittyvää perustietoa. Tuo tieto auttaa häntä ymmärtämään
ohjattavan ryhmän sisäistä dynamiikkaa ja ryhmäprosessia sekä niiden
myötä syntyvää vuorovaikutusta.
Ryhmän ohjattavat ovat jo eletyn elämän muovaamia yksilöitä ja ryhmän
jäseniä uudessa tilanteessa. Yksilöiden tiedostamattomat motiivit ovat aina
läsnä. Ryhmä on itsenäinen, kehittyvä ja reagoiva yksikkö, joka on kiinteässä
suhteessa ympäristöönsä.

29. Psykologinen pääoma muodostuu toiveikkuudesta, optimistisuudesta,
sinnikkyydestä ja itsetunnosta. Se on henkinen voimavara, joka auttaa
ohjattavaa selviytymään haastavasta tukityöstä. Työnohjaus pyrkii
kasvattamaan yksilöiden ja ryhmien psykologista pääomaa. Samalla
tavoitteena on, että työnohjauksessa opittu siirtyy tukihenkilöiden omaan
vapaaehtoistyöhön siten, että he pystyvät tukemaan omien tuettaviensa
psykologisen pääoman kasvua.

32. Tukihenkilötyö on maallikkoauttamista, siten sitä tekeviltä ei vaadita, eikä heillä aina
ole ihmissuhdealan koulutusta.
Seuraavilla dioilla käydään läpi 10 vapaaehtoistyön erityispiirrettä ja sitä, mitä ne
tarkoittavat työnohjauksessa.

33. Vapaaehtoistyö itsessään voi olla “koukuttavaa”, se on valittu arvoperusteisesti ja siihen liittyy usein
vahva tunneside. Tehtävää pidetään merkittävänä, ja tukihenkilö kokee itsensä tarpeelliseksi.
Vapaaehtoiset saattavat kokea hyvin omakohtaisesti ja vastuullisesti toimintaan kohdistuvat odotukset,
toimintaedellytysten turvaamisen ja kehittämisen haasteet ja yhteistyökysymykset.
Vapaaehtoistyössä kohdataan toistuvasti kysymyksiä toiminnan autonomisuudesta, erityislaadusta,
merkityksestä ja oikeutuksesta sekä omasta merkityksestä osana sitä.
Työnohjauksessa nämä erityispiirteet tarkoittavat, että tukihenkilöt ovat valinneet toimintafooruminsa
arvoperusteisesti. He ovat toimintaan sitoutuneita, valmiit kehittämään sitä ja kantamaan siitä vastuuta.

34. Vapaaehtoistoiminta vastaa moneen ihmisen perustarpeeseen.
On hyväksyttävä erilaisia motiiveja yhtä arvokkaina lähtökohtina vapaaehtoisena toimimiselle.
Toiminnasta vastaavalla taustayhteisöllä on vastuu siitä, että ihminen ei ole mukana toiminnassa väärien
tai toiminnassa riskejä aiheuttavien motiivien vuoksi.
Työnohjauksessa nämä erityispiirteet tarkoittavat sitä, että tukihenkilöillä on mahdollisuus tutustua
omiin motiiveihinsa. Työnohjauksessa hän voi myös oppia hyväksymään, että on oikein odottaa saavansa
toiminnasta jotain myös itselleen.

35. Vapaaehtoinen määrittelee itse oman tapansa sitoutua vapaaehtoistoimintaan sekä kuinka usein ja
kuinka paljon aikaa hän voi vapaaehtoistyöhön antaa.
Vapaaehtoistyö myös velvoittaa. MIELI ry:ssä vapaaehtoistyön velvoittavuutta kuvataan sanonnalla:
“vapaaehtoista, mutta ei ehdoista vapaata.”
Yhdistys voi aiheuttaa kuormitusta vapaaehtoiselle, mikäli hänestä ei pidetä huolta ja hän kokee jäävänsä
yksin tehtävässään. Tukihenkilölle voidaan antaa tehtäviä, jotka hän kokee liian vaativiksi,
tehtävänkuvaus on hämärä tai tehtävän rajat ja mahdollisuudet eivät ole selvät
Työnohjauksessa nämä erityispiirteet tarkoittavat sitä, että vapaaehtoista kannustetaan huolehtimaan
itsestään. Häntä tuetaan sanomaan ei, mikäli tarjottu tehtävä ylittää hänen ajalliset tai
osaamisresurssinsa.

36. Vapaaehtoistyöntekijöiden “palkka” on hyvä mieli ja tunne siitä, että kuuluu joukkoon, on tarpeellinen,
kehittyy ihmisenä, voi vaikuttaa ja saa tehdä jotain mielekästä.
Vapaaehtoisille korvataan toiminnasta aiheutuneet kulut ja heitä pyritään palkitsemaan eri tavoin.
Vapaaehtoisten pysyminen toiminnassa ja odotusten täyttyminen edellyttävät, että
toimintamahdollisuudet ja toiminnasta itselle saatava anti vastaavat kunkin toimijan perusteltuja
odotuksia.
Työnohjauksessa nämä erityispiirteet tarkoittavat sitä, että tukihenkilöiden kanssa tehty psykologinen
sopimus otetaan työnohjauksessa huomioon ja tuetaan sitä.

37. Vapaaehtoistyössä on paljon samoja piirteitä kuin kahden henkilön luottamuksellisessa ystävyydessä,
vaikka tukisuhde ei koskaan perustu vastavuoroiseen tukemiseen.
Tukisuhteen henkilökohtaisuutta lisää kohtaamisten useus ja se, että vapaaehtoisella on yleensä vain yksi
tai kaksi tuettavaa.
Liiallinen samaistuminen tuettavaan saattaa olla vaarana, kun vapaaehtoinen kohtaa tukityössään
“tavallisille ihmisille tapahtuneita tavattomia asioita”. Niiden koskettavuus ja mahdollisuus osua jopa
omalle kohdalle saattaa tuntua raskaalta.
Työnohjauksessa nämä erityispiirteet tarkoittavat sitä, että tukihenkilöllä on oikeus saada ja opetella
vastaanottamaan tukea kuomittavissa tilanteissa. Intensiivisessä tukityössä niin onnistumiset kuin
epäonnistumisetkin koetaan hyvin henkilökohtaisesti.

38. MIELI ry:ssä on perinteisesti määritelty vapaaehtoistyöntekijöiden rekrytoinnin tavoitteeksi “saada
poikkileikkaus Suomen kansasta”.
Vapaaehtoisilla on oikeus koulutukseen ja vapaaehtoisten toiminnan turvallisuudesta on huolehdittava.
On ymmärrettävä maallikkoavun merkittävyys ja vaikuttavuus - ja aidosti arvostettava sitä.
Toimijoille on taattava yhdenvertainen, sosioekonomisesta asemasta tai sosiaalisesta statuksesta
riippumaton arvostus ja mahdollisuus osallistua toimintaan.
Työnohjauksessa nämä erityispiirteet tarkoittavat sitä, että jokainen vapaaehtoinen on yhtä arvokas
toimija eikä heitä arvoteta ammatillisen koulutuksen mukaan. Työnohjauksessa ei myöskään tavoitella
pseudoammatillisuutta, joka ei tosipaikan tullen kuitenkaan riitä.

39. Vapaaehtoiset tuovat toimintaan vaikutteita mitä erilaisimpien lapsuuden kokemusten lisäksi myös hyvin
erilaisista koulutuksista ja työkokemuksista.
Vapaaehtoistoimintaa on ohjattava niin, että jokainen osallistuja tavoittaa mahdollisimman hyvin
kulloinkin käsiteltävät asiat. Yhdistystoiminnassa tulee muun muassa käyttää hyvää yleiskieltä.
Työnohjauksessa nämä erityispiirteet tarkoittavat esimerkiksi sitä, että työnohjaajan on ymmärrettävä,
mitä järjestössä vallitsevat symbolit, sankarit, rituaalit ja arvot merkitsevät toiminnalle.

40. Työnteon velvoittavuus sekä työnantajan direktio-oikeus ja velvollisuudet työntekijää kohtaan
perustuvat erilaiseen sopimuskäytäntöön kuin palkkatyössä.
Vapaaehtoistyötä tulee johtaa, organisoida ja ohjata tukien ja mahdollistaen, ei määräten.
Psykologisen sopimuksen merkitys on huomioitava.
Johtamisesta vastaa yhdistyksen hallitus, mutta tehtävä on usein delegoitu. Tehtävään nimetyn
osaamista, mielenkiintoa tai ehtimistä ei aina huomata varmistaa.
Työnohjauksessa nämä erityispiirteet merkitsevät sitä, että työnohjaajan on ymmärrettävä
vapaaehtoistyön erilaista sopimuskäytäntöä. Ryhtyessään tehtävään vapaaehtoinen antaa
suostumuksen toimintansa seuraamiseen, ohjaamiseen ja arviointiin.

41. Vapaaehtoisen työtä eivät säätele esimerkiksi vuosilomalaki tai työajan rajoitukset.
Vapaaehtoisella ei ole turvanaan työterveyshuoltoa tai irtisanomissuojaa, eikä työnantajan
täydennyskoulutusvelvoite koske vapaaehtoistyötä teettävää yhdistystä.
Työturvallisuuslaissa säädetään vapaaehtoistyön riskien arvioinnista.
Työnohjauksessa nämä erityispiirteet tarkoittavat sitä, että työnohjaaja toimii työsuojelun ja
työterveyshuollon “korvikkeena” seuratessaan vapaaehtoisen jaksamista ja hyvinvointia.

42. Selkeimmin havaittava ero vapaaehtoistyön ja ammatillisen työn välillä on vapaaehtoistyöhön
osallistuvat eläkeikäiset toimijat.
Ikääntyvä väestö voidaan nähdä kansalaistoiminnalle sekä haasteena että etuna. Kansalaisjärjestöjen
tulee tarjota myös ikääntyville mielekästä toimintaa ja mahdollisuus onnistuneeseen vanhenemiseen.
Toisaalta ikääntyvät ihmiset ovat järjestölle suuri potentiaalinen voimavara.
On tärkeä muistaa, ettei kaikilla ole mahdollisuutta nauttia kolmannesta iästä ja olla tuottavia ja että
aktiivisenkin vapaaehtoisen jaksaminen voi ikääntyessä hiipua.
Työnohjauksessa nämä erityispiirteet tarkoittavat sitä, että työnohjaaja saatetaan velvoittaa arvioimaan
ikääntyneen vapaaehtoisen työkykyä tukityössä. Työnohjaajan on oltava selvillä omasta
vanhuskäsityksestään ja sen vaikutuksesta ohjaamistyöhönsä.

44. Vapaaehtoistyön työnohjaus on tukihenkilötyön tukemista, kehittämistä ja laadun varmistamista. Se on
tukihenkilöistä huolehtimista, heidän tukemistaan osaamisessa, jaksamisessa ja yhteisön jäsenyydessä.
Vapaaehtoistyön työnohjauksessa rohkaistaan maallikkoauttamiseen. Hiljaista, elämänkokemuksen
mukanaan tuomaa tietoa muutetaan ryhmän käytettävissä olevaksi tiedoksi ja luodaan yhdessä uutta
tietoa.

45. Työnohjaus auttaa tukihenkilöä tunnistamaan ja tunnustamaan omikseen omat tunteensa, asenteensa ja
kokemuksensa sekä erottamaan ne tuettavan tunteista, asenteista ja kokemuksista.
Työnohjauksessa opitaan havaitsemaan omia kykyjä, mahdollisuuksia, rajoja ja kehittämistarpeita
tukihenkilönä.
Työnohjaus on jatkuvaa, säännöllistä ja ennalta sovittua.

47. Vapaaehtoistyön työnohjausta ei ole tarpeen, eikä mahdollistakaan järjestää
kaikille vapaaehtoistoiminnassa mukana oleville henkilöille. Se on tarkoitettu
välitöntä tukityötä tekeville vapaaehtoistyöntekijöille.

48. Välitöntä tukityötä on MIELI ry:ssä toiminen suorassa asiakaskontaktissa
esimerkiksi:
● Kasvokkaisessa kriisitukityössä
● Yksilötukisuhdetyössä
● Perheen tai yhteisön tukena
● Erilaisten ryhmien ohjaajana
● Kriisipuhelinpäivystäjänä
● Erilaisissa nettiauttamisen muodoissa
● Vertaistukijana esimerkiksi lapsensa menettäneille.

49. Muistakaa seurata meitä
verkossa ja FB:ssä!