Successfully reported this slideshow.
We use your LinkedIn profile and activity data to personalize ads and to show you more relevant ads. You can change your ad preferences anytime.

Sosiaalisen median opetus totuuden jälkeisessä ajassa ja koulujen kännykkäkeskustelu

3,579 views

Published on

Artikkeli Dimensio-lehden numerossa 5/2018, julkaistu 24.10.2018, Harto Pönkä

Published in: Education
  • Be the first to comment

Sosiaalisen median opetus totuuden jälkeisessä ajassa ja koulujen kännykkäkeskustelu

  1. 1. K ännyköiden käyttö kouluissa herättää kipakoita kommentteja lehtien palstoilla ja esimerkiksi opettajien Facebook-ryhmissä. Aihe palasi kommentoijien näppäimille, kun lasten- psykiatri Jukka Mäkelä ehdotti Ylen haastattelussa 26.9.2018 kännyköiden täyskieltoa kouluihin. Hänen mukaansa erityisesti somepalvelut häiritsevät keskit- tymistä opetukseen. Koulujen kännykkäkeskusteluun tiivistyy monta ilmiötä. Selvin niistä on teknologian nopea kehitys. Siihen liittyy median murros, jonka näkyvin ilmen- tymä on sosiaalinen media. Kolmas on näihin liittyvä yhteiskunnallinen keskustelu. Teknologian ja median muuttuminen on jatkuvaa, ja siihen on saatu kouluissa tottua, kuten siitä käydylle keskustelullekin. Vähemmälle huomi- olle on jäänyt sen pohdinta, mistä tämä keskustelu kumpuaa ja mikä merkitys sillä on. Sosiaalisen median opetus totuuden jälkeisessä ajassa ja koulujen kännykkäkeskustelu HARTO PÖNKÄ, sosiaalisen median asiantuntija 0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % 30 % 35 % 40 % 45 % 4 tuntia päivässä tai enemmän 2-4 tuntia päivässä 1-2 tuntia päivässä 0,5-1 tuntia päivässä Ei välttämättä joka päivä, mutta useita kertoja viikossa Kerran viikossa tai harvemmin Kännykän kanssa vietetty aika 13-16-vuotiaat 6-12-vuotiaat Lähde: DNA:n koululaistutkimus 1.8.2018 Kännykkäkeskustelun syvempi merkitys Kännyköiden käytöstä kouluissa on keskusteltu ensimmäisistä mobiilin opetuksen kokeiluista lähtien. Mielipide- ja kommenttipalstoille aihe on noussut vähintään vuosittain. Äänekkäimpiä ovat olleet kännyköiden kieltoa ajaneet. Heidän keskeinen argumenttinsa on kännyköiden aiheuttamat häiriöt opetukselle. Vastakkaista mielipidettä edustavat ovat korosta- neet kännyköiden hyötyjä opetuksen apuvälineenä. Kännyköillä voidaan hakea tietoa ja tehdä monen- laista oppimista tukevaa. Väitän, että kännykkäkeskustelun varsinainen ongelma on kuitenkin se, että vastakkaiset näke- mykset eivät kohtaa. Kun keskustelijat eivät kuun- tele toisiaan, dialogia ei synny. 49D i m e n s i o 5/2018
  2. 2. Jos osapuolet pyrkisivät yhteisymmärrykseen, ratkaisu löytyisi nopeasti: kännykät pysykööt poissa opetuksen aikana muulloin paitsi silloin, kun niitä käytetään johonkin tarkoitukseen opetuksessa. Tämä voidaan kirjata koulun järjestyssääntöihin, ja kännyköiden häiriökäyttöön voidaan puuttua. Kun olen esittänyt tämän ratkaisun opettajille, enemmistö on ollut valmis hyväksymään sen. Kännyköiden kieltämisestä puhuneet ovat myön- täneet, että toki niitä voidaan käyttää silloin, kun opettaja niin haluaa. Kännyköiden hyötyjä korosta- neet ovat todenneet, ettei opetusta tietenkään saa häiritä. Jos enemmistö opettajista on samaa mieltä känny- köiden käytöstä kouluissa, miksi kysymys aiheuttaa vuosi vuodelta kiivaan keskustelun? Siksi, että aihe herättää tunteita puolesta ja vastaan. Kännykät ovat aiheuttaneet häiriöitä monessa luokkahuoneessa, joten ei ole ihme, että niiden käyttöön opetuksessa liitetään helposti kiel- teisiä tunteita. Tunteet saavat reagoimaan joskus ajatusta nopeammin. Kännykkäkeskustelu on tyyppiesimerkki siitä, miten verkkokeskustelut polarisoituvat vastak- kaisia näkökantoja edustaviin leireihin. Ilmiölle on ominaista, että ääripäitä edustavat mielipiteet herät- tävät kommentoijissa suurimpia tunteita - puolesta ja vastaan - minkä vuoksi keskustelu jäsentyy niiden väliseksi kilpailuksi. Vaikka yleisesti hyväksyttävä järkevä ratkaisu olisi olemassa, se ei saa somekeskusteluissa välttä- mättä huomiota. Jokaisen osallistujan mielipiteet ja kokemukset nähdään usein yhtä tärkeinä kuin vaikkapa aihetta pitkään selvittäneiden tutkijoiden. Joskus faktojen tuominen väittelyyn vain vahvistaa joidenkin osapuolten sitoutumista tunne- peräisiin väitteisiin. Objektiivisuuteen ja kriittisyy- teen pyrkivä keskustelija saatetaan jopa leimata esimerkiksi virallisen propagandan edustajaksi. Ei ole ihme, että ihmisten halukkuus osallistua netti- keskusteluihin omalla nimellään on viime vuosina vähentynyt. Kun subjektiiviset kokemukset, tunteet ja jopa valheet syrjäyttävät rationaaliset perustelut ja tutkitun tiedon, sille on olemassa nimitys. Kyse on totuuden jälkeisestä ajasta. Tunnetuimpia merkkejä totuuden jälkeisestä ajastaovatDonaldTrumpinmenestysYhdysvaltojen presidentinvaalissa ja Iso-Britannian Brexit-äänestys vuonna 2016. Kummassakin tapauksessa kampan- joinnissa käytettiin kyseenalaisia tunteisiin vetoavia väitteitä ja somepalvelujen avulla levitettyjä valeuu- tisia. Riittävän moneen äänestäjään ne iskivät kuin häkä. Totuuden jälkeisessä maailmassa on tärkeämpää, mitä väitetään kuin mikä on totta. Hyvä tarina tai tunteita nostattava väite voittaa tylsän faktan. Totuuden jälkeisyys on samalla tärkeä argumentti, miksi kännyköille ja sosiaaliselle medialle on oltava paikkansa opetuksessa. Koulujen kännykkäkes- kustelun vaikeus on pikkujuttu niiden haasteiden rinnalla, joita totuuden hämärtyminen aiheuttaa demokraattiselle yhteiskuntamallille. Ja juuri siksi se on niin tärkeä. Jos haluamme opettaa totuuden jälkeisessä ajassa tarvittavia kriittistä ajattelua ja keskustelutaitoja, meidän täytyy ensiksi hallita ne itse. Totuuden jälkeinen sosiaalinen media ja diginatiivit Sosiaalinen media vaikuttaa siihen, millaisia mieli- piteitä muodostamme ja mitä uutisia luemme. Jokaisen käyttäjän valikoidessa omat somekaverinsa ja tiedonlähteensä syntyy samanmielisiä kuplia ja ennakkokäsityksiä voimistavia kaikukammioita. Reuters-instituutin tutkimuksen (2018) mukaan 18–34-vuotiaista suomalaisista 59 % ja tätä vanhem- mista 38 % käytti somea uutislähteenä. 18–24-vuoti- aille sosiaalinen media ja blogit olivat pääasiallinen uutislähde jo 31 %:ille, ja niiden edelle meni vain verkko ja sosiaalinen media yhdessä (81 %). Tätä nuoremmat eivät olleet tutkimuksessa mukana. Sosiaalinen media johtaa uutismaiseman yksilöl- listymiseen. Saamme ne uutiset, jotka ovat suosit- tuja kuplassamme. Toisaalta sama uutinen voidaan jakaa eri kuplissa kehystettynä eri merkityksillä. Ne, joilla on eniten vuorovaikutussuhteita muihin, ovat merkittäviä mielipidevaikuttajia. Se, joka luo asioille ja tapahtumille merkityksiä, hallitsee ihmisten mieliä. On esitetty, että diginatiivit oppisivat itsenäisesti käyttämään digitaalisia välineitä ja selviytyisivät siksi aikuisia paremmin digitaalisessa maailmassa. Kyse on kuitenkin väärinkäsityksestä. Lapset oppivat omin päin teknologian viihdekäytön ja yhteydenpidon kavereihin somessa, mutta esimerkiksi kriittistä lukutaitoa ja projektityöskentelyä verkkoalustoilla he eivät opi ennen kuin niitä opetetaan. Diginatiivi-harha perustuu muun muassa siihen, että lapset tekevät digitaalisessa maailmassa eri asioitakuinaikuiset.Suomalaisten15–74-vuotiaiden suosituimmat somepalvelut päivittäisen käytön mukaan ovat Facebook (53 %), WhatsApp (49 %), 50 D i m e n s i o 5/2018
  3. 3. YouTube (30 %) ja Instagram (26 %). Vastaavasti 6–12-vuotiailla neljä suosituinta somepalvelua ovat YouTube (82 %), WhatsApp (78 %), Instagram (24 %) ja Snapchat (23 %). 13–16-vuotiailla järjestys on YouTube (89 %), WhatsApp (86 %), Snapchat (62 %) ja Instagram (57 %). Luvut käyvät ilmi DNA:n tänä vuonna tekemistä kyselyistä. Siinä, missä aikuisten suosima Facebook on suhteellisen avoin somepalvelu, jossa monilla on satoja kontakteja, nuorten väliseen yhteydenpitoon keskittyvätWhatsAppjaSnapchatovatavoimuudel- taan tarkkaan rajattuja. Instagram on tässä mielessä poikkeus, sillä sinne mennään tulemaan nähdyksi. Joidenkin tutkimusten mukaan Instagramissa valokuville saadut tykkäykset ja kommentit voivat muodostua nuorille fyysisen kauneuden mittariksi. YouTuben valtava suosio lapsilla ja nuorilla perustuu viihdekäyttöön, joka näkyy ennen muuta tubettajien seuraamisena. Tubettajat tekevät mm. pelivideoita, videopäiväkirjoja, sketsejä, uutisvide- oita sekä lukuisiin muihin aiheisiin liittyviä videoita. YouTubessa totuuden jälkeinen aika näkyy totuuden kaupallistumisena. Tubettajien tekemän kaupallisen yhteistyön seurauksena suosituimmat tubekanavat on kyllästetty lapsille suunnatulla markkinoinnilla. Ei ole harvinaista, että YouTube- videon alussa on lyhyt mainosklippi, videon päällä kelluu mainosbanneri ja varsinainen videokin on mainos. Troot Network -vaikuttajamarkkinointiyrityksen kyselyn (2018) mukaan 80 prosenttia suomalaisista 15-35-vuotiaista piti erilaisten tuotteiden ja palve- luiden esilletuontia YouTube-videoissa hyödyllisenä. Puolet oli tehnyt ostopäätöksen YouTubessa näke- mänsä perusteella. Vain 30 % oli lopettanut jonkun somevaikuttajan seuraamisen liiallisten yhteistöiden takia. Diginatiivien medialukutaidossa on vielä harjoit- telemisen varaa. Mitä asioita totuuden jälkeisessä ajassa pitäisi opettaa? Kun pohditaan, mitä koulussa tulee opettaa, kyse on koulun opetus- ja kasvatustehtävästä. Pohdinnan tulee sisältää analyysin nykytilasta ja tulevaisuudesta. On löydettävä yhteinen käsitys siitä, mitä asioita tulevaisuudessa on osattava. Kännykkäkeskustelu on osa koulun tehtävän ja tavoitteiden pohdintaa. Kasvatuksellinen näkö- kulma kännyköihin ja sosiaaliseen mediaan on selvä: ne ovat osa lasten ja nuorten elämää, ja koulun tulee siksi tarjota niihin liittyviä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Tämä näkökulma on mukana myös vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perus- teissa, jonka käyttöönotto aloitettiin syksyllä 2016. Valitettavasti OPS:in perusteet laadittiin ennen totuuden jälkeistä aikaa. 2010-luvun alussa monien asiantuntijoiden näkemys oli, että sosiaalinen media 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % YouTube WhatsApp Snapchat Instagram Facebook Twitter Pinterest Sosiaalisen median päivittäinen käyttö Suomessa 6-12-vuotiaat 13-16-vuotiaat 15-74-vuotiaat Lähteet: DNA:n digibarometri 18.4.2018 ja koululaistutkimus 1.8.2018 51D i m e n s i o 5/2018
  4. 4. tulee pelastamaan demokratian tekemällä yhteis- kunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon osallistumisesta aiempaa helpompaa. Nyt on selvää, että nämä toiveet olivat liian optimistisia. OPS:in perusteiden laaja-alaisen osaamisen tavoitteisiin sisältyy mm. itsestä huolehtiminen ja arjen taidot, monilukutaito sekä tieto- ja viestin- täteknologinen osaaminen. Ne sisältävät lukuisia totuuden jälkeisessä ajassa tarvittavia tietoja ja taitoja, mutta tavoitteet on kuvattu niin yleisellä tasolla, että niiden soveltaminen opetuksen sisäl- löiksi on vaikeaa. Vastaavaa ylimalkaisuutta on myös lukion ja ammatillisten perustutkintojen perusteissa. Opetussuunnitelmien tavoitteiden puutteet näkyvät käytännön opetuksessa. Sattumanvaraisesti valittu peruskoulun oppilas saa olla tyytyväinen, jos hän oppii edes perusteita tiedon luotettavuuden arvioinnista ja turvallisesta toiminnasta sosiaalisessa mediassa. Karrikoiden kuvattuna keskimääräinen opettaja osaa varoittaa, että kaikki Wikipediassa kerrottu ei ole totta, ja että kaikki nettiin laitettu jää sinne ikuisesti. Ensimmäisen ohjeen pitäisi olla lähtökohta kaikelle tiedonhaulle ja jälkimmäinen on autta- mattomasti puutteellinen ja monessa tapauksessa virheellinen näkemys. Olisi helppoa nostaa kädet pystyyn haasteiden edessä. Nostalgisesta menneiden aikojen muiste- lusta on yhtä vähän hyötyä. Näitä edustaa ajatus, että koulu voisi olla maailmasta irrallinen saareke, jonka ulkopuolelle kännykät ja some voitaisiin sulkea. Se olisi myös vastoin opetussuunnitelmien tavoitteita. Totuuden jälkeinen aika vaatii päivittämään käsityksemme, mitä OPS:ien tavoitteet merkitsevät konkreettisesti opetuksessa. Lapset ja nuoret tarvit- sevat sosiaalisessa mediassa kipeästi muun muassa seuraavia tietoja ja taitoja: • Netiketti eli miten sosiaalisessa mediassa tulee toimia • Somepalvelujen algoritmien toiminnan ymmär- täminen • Sosiaalisten verkostojen rakenteen ja mekanismi- en ymmärtäminen • Lähdekriittisyys tiedonhaussa ja somepalveluissa • Looginen ajattelu, päättely ja argumentointi • Verkkokeskusteluissa tarvittavat vuorovaikutus- taidot • Netissä ja somessa yleisten huijausten tunnista- minen • Häirintään ja vihapuheeseen suhtautuminen ja avun hakeminen • Valeuutisten ja mielipidevaikuttamisen tunnis- taminen • Markkinoinnin tunnistaminen sosiaalisen median sisällöissä Monet näistä asioista liittyvät monilukutaitoon. Lisäksi tulevat tieto- ja viestintätekniikan käyttötar- koitukset mm. koulutuksessa, työelämässä, vapaa- ajalla ja yhteiskunnallisessa osallistumisessa, jotka OPS:eissa onkin kirjattu erinomaisesti. Kaksi taitoa on nostettava sosiaalisen median opetuksessa ylitse muiden, ja ne ovat ihmisenä kasvamisessakin perustavaa laatua: ajattelun ja vuorovaikutuksen taidot. Samalla totuuden jälkei- sessä ajassa on entistä tärkeämpää muistaa, että opetukseen ja kasvatukseen sisältyy myös arvot ja asenteet kuten vastuullisuus ja eettisyys. Ne vaativat omakohtaista pohdintaa ja keskustelua. Yhden ohjeen rohkenen antaa jokaiselle opetta- jalle ja kasvattajalle: tutustu sosiaaliseen mediaan monipuolisesti. Älä menetä sillä matkalla kykyäsi kriittiseen ajatteluun ja empatian tuntemiseen, vaan pysyttele ääripäiden välissä. Se vaatii erityistä taitoa ja rohkeutta. 52 D i m e n s i o 5/2018

×