1Elimäen lukionvuosikertomus2012–2013
2Reksin saappaissaKari Rajala on työskennellyt Elimäellä kaksikymmentä vuotta. Elimäen lukionrehtorina Kari aloitti vuonna...
3Rehtorina olo on selvästi haastavaa, ja Kari kertookin, että siitä on kaikenmoinenglamour kaukana. Työn sekalaisesta, haa...
4Reijo Vierula 1963–2012Koulukeskus – aamunavaus. Reijo on pitänytaamunavauksen, johon omaan tyyliinsä on laittanut mukaan...
5Raskaan työn raatajaAimo Jokivuori, kiinteistönhoitaja, on työskennellyt Elimäen koulukeskuksessa jovuodesta 1975 lähtien...
6Antoisa ja ikimuistoinen vuosiTuula Vinko saapui kouluumme uskonnon japsykologian opettajaksi Espoosta viimesyksynä.Hänen...
7ja muutoksia on vaikeampaa seurata, mutta toki myös liian pienten yksiköiden voiolla vaikeata pitää tasoa yllä.Tuula kert...
8Tutor-koulutuksesta hyötyä myös tulevaisuudessaLakkautusuhista huolimatta Elimäen lukiossa katsotaan suoraan tulevaisuute...
9Tulevia tutoreita (Noora Laaksonen, Hanna Hölttä, Hans Helander, AnttiLehtoranta, Jonna Pitkänen) vanhojen valvovan silmä...
10Oppimisen uudet polutTänä vuonna olenoppinut paljonuusia asioita. Kyllä,opettajakin voikehittyä ja poiketatotutuilta pol...
11Mediamaailmassa tapahtuu: lehdetsiirtyvät tabloid-kokoon, jotkut asettavatmaksumuureja nettipalveluihinsa. Kunkuka tahan...
12kenellä tahansa on hyvä olla. Flowsaavutetaan vain olemalla läsnä jatekemällä itselle ja yhteisöllemerkityksellisiä asio...
13Jokunen vastaajista käyttää iPadiamyös tv-sarjojen katsomiseen jakirjoittamiseen.Kysyessämme parhaimpia sovelluksiaiPadi...
14“Aluksi laite tuntui jännältä ja piti päästäkokeilemaan kaikkia mahdollisiatemppuja, mitä sillä pystyi tehdä, muttanykyi...
15Opiskelu lukiossa – ajatuksia ensimmäisestä vuodestaPienestä asti olin halunnut lukioon,mutta kun aika koitti, en ollutk...
16liikkuminen koulun alueelta pois olisisallittua. Odotin vapaatunteja,myöhäisiä aamuja, ajoittaisia lyhyitäkoulupäiviä ja...
17Frankenstein sykähdytti lukiolaisten kulttuuriretkelläKansallisteatterin Frankenstein oli mielestäni loistava näytelmä. ...
18inhimillisyydestä ja siitä, mikä on oikeinja mikä väärin. Mielenkiintoinen japuhuttava näytelmä, jota suosittelenlämpimä...
19kärsiväksi suurperheen isäksi, Arto Jaakkolaksi. Arto on luonteeltaan selkeästihelposti innostuva ja perhettään rakastav...
20Elimäen lukion stipendit 2012–2013Elimäki-säätiön stipendi parhaalle ylioppilaalle,250 euroaPilvi RajalaTimo Sinisalon r...
21Hymy-patsaat ja 50 eTyttö: Sara MartikkaPoika: Aleksi PalomäkiKymin Osakeyhtiön 100-vuotissäätiön stipendi hyvinmenestyn...
22”Älykkyys on vain osa kokonaisuutta””Ihmisen persoonallisuudessa älykkyyson vain osa kokonaisuutta. Kasvatus,elämänkokem...
23”Järjestettyä toimintaa asukkaille on se,mitä me itse järjestetään, sit onYstävänTupa-projekti, seurakunta käytäällä, di...
24tarpeenmukainen tuki auttaakehitysvammaista ihmistä elämäänhyvää, hänelle luontaista elämää”,kerrotaan Kehitysvammaisten...
25Vanhan ja viisaan seitsemän ohjetta lukiota aloittavalle1. Uuden kouluasteen tavat saattavat aluksi vaikuttaa vaikeilta ...
26NY24-leiri järjestettiin marraskuussaElimäen lukiossa yrittäjyyskasvatus on saanut innostuneen vastaanoton.NY24-leiri, j...
27eukonkannossa (joissain ryhmissäeukkona tosin toimi miespuolinenhenkilö) ja kuljettamalla sormustaryhmäläiseltä toiselle...
28samankaltainen tapahtuma kuin tämäleiri oli, me olisimme täydellinenkohderyhmä!Hanna Hölttä ja Monica Haapala
29Novelleja lukemaan!Elimäen lukio pääsi kuluneena lukuvuonna mukaan Novelli palaa! –hankkeeseen, jakoululle saatiin aito ...
30kehtaisi, ei ikimaailmassa. Maria oli niin tavallisen näköinen, vähän pulskakin omastamielestään.Hyttysparvi oli ilmaant...
31suhteessaan oli omat pienet ongelmansa, mutta niitähän oli kaikilla. Valtavan suurenrakkauden äärellä ne eivät merkinnee...
32Suosittu harrastus: bloggaaminenBloggaamisesta on viime vuosina tullut suosittu harrastus nuorten keskuudessa.Kameroiden...
33Vaihtoehtoisesti bloggaamisen negatiivisista puolista suurin onkin varmaan ikäväpalaute, jota sitäkin valitettavasti jos...
34Nauti kesästä!Kesä lähestyy jo kovaa vauhtia. Toukokuukin loppuu pian ja alkaa loma! Monet ovatalkuvuodesta hankkineet k...
35Elimäen lukion opiskelijat opettajat ja henkilökunta 2012–201310ARO Sanna LiljeqvistHeino JyriKirjola EeroKokkinen Konst...
3612BRO Mikko Pöyhönen(Marja Putus 30.11.saakka)Helander HansHinkkurinen NikoHölttä HannaKiukas JaniKorhonen SakuLaaksonen...
Upcoming SlideShare
Loading in …5
×

Kesä-Ellu 2013 - Elimäen lukion vuosikertomus 2012-2013

16,265 views

Published on

Kesä-Ellu 2013 eli Elimäen lukion vuosikertomus 2012-2013 kertoo Elimäen lukion ihmisistä ja tapahtumista opiskelijoiden näkökulmasta.

Published in: Spiritual, News & Politics
0 Comments
0 Likes
Statistics
Notes
  • Be the first to comment

  • Be the first to like this

No Downloads
Views
Total views
16,265
On SlideShare
0
From Embeds
0
Number of Embeds
15,580
Actions
Shares
0
Downloads
0
Comments
0
Likes
0
Embeds 0
No embeds

No notes for slide

Kesä-Ellu 2013 - Elimäen lukion vuosikertomus 2012-2013

  1. 1. 1Elimäen lukionvuosikertomus2012–2013
  2. 2. 2Reksin saappaissaKari Rajala on työskennellyt Elimäellä kaksikymmentä vuotta. Elimäen lukionrehtorina Kari aloitti vuonna 1998, ja hän on johtanut lukiotamme kiitettävästi joviidentoista vuoden ajan. Alun perin hän on koulutukseltaan historian jayhteiskuntaopin opettaja.Rajala kertoo, että on viihtynyt rehtorin virassa. Siinä, kuten varmasti jokaisessatyössä, on omat hyvät sekä huonot puolensa. Hänen mukaansa rehtori voi käyttäätyöaikaansa melko vapaasti - joskus on pitkiä päiviä, mutta toisinaan myöslyhyempiä. Myös liikkuminen on luonnollisesti helpompaa kuin opettajilla, mikämahdollistaa osallistumisen muunmuassa erilaisiin koulutustilaisuuksiin.Toisaalta rehtori on kuitenkin viimekädessä niin sanottu ”perälauta”, eli joskaikki eivät tee töitään ajoissa, myösrehtorin työt viivästyvät. Kari paljastaamyös, että rehtorin työ on toisinaanmelko stressaavaa. Sitä se on olluterityisesti viimeisen neljän vuoden ajan,kun päällä on ollut jatkuva taistelu lukiomme lakkauttamisuhkaa vastaan.”Huhhuh!” Kari huokaisee, kun kysymme, mitä hänen työnkuvaansa kuuluu. Hänkertoo, että erään tutkimuksen mukaan rehtorit pystyvät keskittymään yhteentyötehtävään vain kahdeksan minuuttia kerrallaan. Työ on siis suurilta osin melkopirstaleista, ”sekalaista sillisalaattia”, Kari toteaa.Karin tärkeimpiä tehtäviä rehtorina ovat kuitenkin työjärjestysten teko sekähenkilöstöhallinnointi eli toisin sanoen huolehtiminen siitä, että opettajat saavatpalkkansa ja että heillä on riittävästi tunteja. Kari on rehtorina joutunut myöstekemään paljon työtä lukion puolustamiseksi ja olemaan yhteydessä päättäjiin.Tämän lisäksi hän pitää toisinaan tunteja ja käy monissa koulutuksissa jakokouksissa, joita alkoi lisääntyä muutama vuosi sitten kuntaliitoksen myötä.
  3. 3. 3Rehtorina olo on selvästi haastavaa, ja Kari kertookin, että siitä on kaikenmoinenglamour kaukana. Työn sekalaisesta, haastavasta ja välillä stressaavastakinluonteesta huolimatta rehtorina toimiminen on kuitenkin ollut Karin mielestämukavaa.Syyslukukauden alkaessa tuttu ja turvallinen rehtorimme ei kuitenkaan ole enääpitämässä meistä huolta. Kari lähtee Turkuun, jossa hän tulee toimimaan Turunklassillisen lukion apulaisrehtorina. Varsinaisesti paikkakunnanvaihdos tapahtuu itseasiassa Karin vaimon työpaikan siirtyessä Kouvolasta Turkuun. Karin mentyä Elimäenlukion rehtorina jatkaa apulaisrehtorimme Sanna Liljeqvist. Elimäen jättäminen eitosiaankaan ole Karille helppoa. Hän ei ole asunut millään paikkakunnalla yhtäpitkään kuin täällä.Kari ei osaa sanoa, millaisen kohtalon rakas lukiomme tulee kokemaan. Eripuolueiden valtuustoryhmät ovat kiertäneet lukioita, ja Karin sanoin ”pakka on tosiauki” ja eriäviä mielipiteitä on runsaasti. Ratkaisuja pitäisi tulla kesäkuussa, muttasekään ei ole täysin varmaa. Kari sanoo, että loppujen lopuksi lukion kohtalo on kiinnitavallisista ihmisistä, elimäkeläisistä, niin opiskelijoista kuin huoltajistakin.Karin mukaan muistoihin painuvimpia hetkiä Elimäeltä ovat muun muassa ne, kunvanhemmat tai opiskelijat tulevat vuosienkin päästä kaupan hyllyjen välissäkertomaan kuulumisiaan elämästä lukion jälkeen. Iloisia muistoja ovat tuoneet myösne opiskelijat, jotka ovat yllättäneet kirjoituksissa positiivisesti ja muutenkintsempanneet kovasti.Lisäksi hän pitää yhtenä kohokohtana ja hänelle tärkeänä asiana sitä, kun historianja yhteiskuntaopin opettajien liitto (HYOL) valitsi hänet Vuoden historian jayhteiskuntaopin opettajaksi vuonna 2008, jolloin hän oli ollut jo kymmenen vuottarehtorina. Mukavia muistoja jäi myös tämän vuoden tammikuussa tehdystä Lontoon-matkasta, jolloin Kari kävi puhumassa suomalaisista kouluista.Kari toivoo omien sanojensa mukaisesti ihmisten pitävän lippua korkealla. Hän kokeeopettajan ja rehtorin uransa Elimäellä hienoksi ajaksi ja tuntee lähtönsä vaikeaksi.Kahteenkymmeneen vuoteen mahtuu paljon erilaisia hetkiä, jotka ovat kaikki tavallatai toisella muisteltavia asioita.Noora Laaksonen ja Iina Ripatti
  4. 4. 4Reijo Vierula 1963–2012Koulukeskus – aamunavaus. Reijo on pitänytaamunavauksen, johon omaan tyyliinsä on laittanut mukaanpaljon henkilökohtaisesta elämästään. Aamuavauksenpäätteeksi keskusradiosta alkaa soida tuttuun tapaan laulu,jonka kertosäkeeseen Reijo heittäytyy mukaan laulamaan.Kukapa oppilaista, opiskelijoista tai opettajista ei muistaisitätä.Esimerkki kertoo paljon Reijo Vierulasta, joka poistui aivanliian varhain joukostamme. Reijo heittäytyi täysillä mukaan,oli sitten kyse luokanvalvojan työstä, projektin vetämisestä, toisen ihmisen ilosta taisurusta. Hän oli läsnä. Reijo välitti, kantoi toistenkin taakkoja – ehkä liikaakin. Hän eipäästänyt itseään helpolla.Reijon aktiivisuus ei rajoittunut vain työhön koulussa, vaan hän oli mukana Elimäenkunnallispolitiikassa valtuutettuna ja lautakuntien jäsenenä, Kouvolan kaupungissakulttuuri- ja kirjastolautakunnan jäsen. Reijo toimi myös Elimäen seurakunnankirkkovaltuustossa ja oli Elimäen Osuuspankin hallintoneuvoston jäsen. Innokkaanajalkapallomiehenä antoi oman tärkeän talkoopanoksensa Elimäen Vauhdin jasittemmin FC Villisikojen toimintaan.Elimäki oli Reijolle rakas paikka. Reijo syntyi Elimäellä vuonna 1963 ja kävi Elimäelläkoulunsa ylioppilaaksi saakka. Vuonna 1989 Reijo valmistui Jyväskylän yliopistostahistoria ja yhteiskuntaopin opettajaksi. Ennen Elimäen tuloaan hän työskenteli mm.Jokioisilla ja Hartolassa, kunnes hänen valittiin peruskoulun historian jayhteiskuntaopin lehtorin virkaan, jossa hän sitten palveli tähän syksyyn saakka.Isä, veljet, työtoverit ja suuri joukko ystäviä sekä kylän miehiä ja naisia jääkaipaamaan Reijoa – hän oli todellinen kansanmies.Reijon ystävät ja työtoverit
  5. 5. 5Raskaan työn raatajaAimo Jokivuori, kiinteistönhoitaja, on työskennellyt Elimäen koulukeskuksessa jovuodesta 1975 lähtien eli lähes 38 vuotta.Pitkän työrupeaman Elimäen koulukeskuksessa tehnyt AimoJokivuori kertoo edelleen viihtyvänsä työssään hyvin, vaikka alanvaihtoakin on sentään tullut joskus harkittua. Hänen työhönsäkuuluvat kiinteistönhoitajan työt niin koulukeskuksessa, entisessäkunnanvirastotalossa, vanhassa virastotalossa kuin osittain myösMoision kartanossa. Aimo on aikaisemmin työskennellyt myös Peippolan ala-asteellatalonmiehenä.Jokivuori kertoo, että hänen työssään tarvitaan jämäkkyyttä, ahkeruutta,huomaavaisuutta sekä pitkää pinnaa. Huumorintaju on myös tärkeä ominaisuus."Omaa kivaahan mulla on aina. Ja lisäksi niin usein kun kuljen koulun peilin eteen,aina rupeaa naurattaan", Aimo kertoo.Yleisesti ottaen kiinteistönhoitajien määrä on nykyään laskussa. Kysyimme Aimolta,mistä hän luulee tämän johtuvan. "Olen koulukeskuksen pienipalkkainen työntekijä.Ja siitäkin kaupunki vieläsäästää!" Aimo päivittelee.Onneksi Elimäenkoulukeskuksen väki saavielä muutaman vuodennauttia kiinteistönhoitajanläsnäolosta. "Monienharmiksi täytän 63 vuottavasta 6.4.2016, joten(viho)viimeinen työpäivänion 30.4.2016", Aimo kertoo.
  6. 6. 6Antoisa ja ikimuistoinen vuosiTuula Vinko saapui kouluumme uskonnon japsykologian opettajaksi Espoosta viimesyksynä.Hänen edellinen työpaikkansa oliHelsingissä, jossa hän pohtii kirkon ja koulunsuhteita, kehittääyhteistyötä sekä antaatäydennyskoulutusta.Vuosi opettajana on vierähtänyt nopeasti, muttaollut työntäyteinen. Valmistelutyötä olikinenemmän kuin hän alun perin osasi kuvitellakaan.Päivät olivat tiiviitä, tarkoin aikataulutettuja, japaussit jäivät lyhykäisiksi.Tekemistä on riittänyt koko ajan, sillä Tuula opetti sekä peruskoululaisia ettälukiolaisia. Peruskoulun välituntivalvonnat, Wilman käyttö ja kokoukset ovat muuntyön ohella pitäneet Tuulan kiireisenä. "Ei ehtinyt edes hengähtää välissä", Tuulatotesi.Työn määrästä huolimatta vuosi on ollut Tuulalle antoisa ja ikimuistoinen. Eniten hänsanoo jäävänsä kaipaamaan paitsi ihmisiä - opiskelijoita ja työtovereita - myöstalossa vallitsevaa hyvää henkeä. Tuula koki palaavansa juurilleen saapuessaanElimäelle, mikä johtui lähinnä murteesta ja siitä, että Tuula on kotoisin taajama-alueelta.Vuoden kohokohta on Tuulalle vielä vaikea kysymys. Sitä ei ole vielä ehtinyt miettiä,ja saattaahan se olla vielä edessäkin päin. Vuoteen on kuitenkin mahtunut erilaisiahelmihetkiä, jotka ovat useimmiten olleet spontaaneja tilanteita, kuten oikein hyväkeskustelu tunnilla. Lisäksi Tuula mainitsee pitäneensä koulun juhlista, joistaesimerkkinä hän mainitsee vanhojen tanssit. Hänestä oli hienoa nähdä oppilaat niinaikuisina, että ihan pystyi jo ajattelemaan heidän tulevaisuuttaan.Tuula totesi Elimäen lukion lakkauttamiskeskustelun yllättäneen hänet. “Kolmelukiota Kouvolan alueella on mielestäni liian vähän”, hän toteaa kantansa. Tuulanmielestä isoissa koulu-yksiköissä voi olla vaikeampaa pitää huolta opiskelijahuollosta
  7. 7. 7ja muutoksia on vaikeampaa seurata, mutta toki myös liian pienten yksiköiden voiolla vaikeata pitää tasoa yllä.Tuula kertoo osaavansa tarkastella asioita sekä hallinnollisesti että paikallisestioltuaan koulussamme. Hänen mielestään on tärkeää ja hyödyllistä osata katsoaasioita eri puolilta, ja hän haluaakin säilyttää ruohonjuuritason vielä palattuaankotiinsa Espooseen.Tuulankesäsuunnitelmiinkuuluu hänenperheensä hänellejärjestämä matka, jonkapäämäärää. Tuula eiitse vielä saa tietää.Tuula odottaa myös,että koko perhe olisikesällä jonkin aikaa.koolla. LoppukesälläTuula suunnitteleesukeltavansahiljaisuuteen lähtemälläpidemmälle. retriitille.Lopuksi Tuulamuistuttaa: “Säilyttäkäämuutoksista huolimattatalon hyvä henki, se onparas lähtökohtahyvään työskentelyyn!”Meri Kähkönen ja WilmaMynttinenTuula osoittautui eteväksi runonlausujaksi opettajien yhteisissäjuhlissa.
  8. 8. 8Tutor-koulutuksesta hyötyä myös tulevaisuudessaLakkautusuhista huolimatta Elimäen lukiossa katsotaan suoraan tulevaisuuteen.Tiistaina 21. toukokuuta järjestettiin tuleville tutoreille koulutustilaisuus meidänvanhojen väistyessä tieltä.Nykyiset ja tulevat tutorit lähtivätyhdessä rehtorin ja opinto-ohjaajankanssa Ruotsinkylän Pataniemeen,missä myös ykköstenryhmäytymispäivä on aina syksyisinjärjestetty. Töiden lisäksikoulutuspäivään kuului myös rentoayhdessäoloa ja esimerkiksi uintia.Tutor-toiminta on mukavaalisätoimintaa tavallisten koulutöidenohella ja siitä on mahdollisesti hyötyämyös tulevaisuudessa töitä hakiessa,sillä monet työnantajat arvostavatkyseistä toimintaa. Vaikka työ onkinmelko rentoa, kuuluu siihen myösvastuuta. Tutoreiden tehtävänä onkintoivottaa tulevat ykköset tervetulleiksiuuteen kouluun ja opastaa heitä lukionalkuun yhdessä opettajien kanssa.Koulutuspäivässä kokelaat kiersivätrasteilla, joissa oli mm. opinto-oppaanselittämistä ja tutustumisleikkienkeksimistä. Päivä ei ollut opettavainenainoastaan ykkösille, sillä opinto-oppaan läpikäyminen virkisti myösmeidän kakkosten muistia. Kierrostenjälkeen tarjoiltiin ruokaa ja kahvia jasuunniteltiin syksyn ensimmäistäkoulupäivää. Vaikka Elimäen lukioonhakeneita ei olekaan paljon,ensimmäiseenpäiväänpanostetaan yhtäpaljon kuinennenkin, jottaykköset saisivatmahdollisimmanhyvän alunlukiovuosilleen.Taru Toikka kertaa opinto-oppaan neuvoja.
  9. 9. 9Tulevia tutoreita (Noora Laaksonen, Hanna Hölttä, Hans Helander, AnttiLehtoranta, Jonna Pitkänen) vanhojen valvovan silmän alla…Vanhat tutorit nauttivat tauosta – laiturilla Salla Repo, Tiia Kokkonen, TaruToikka, Laura Takala ja Niko Tammentie.
  10. 10. 10Oppimisen uudet polutTänä vuonna olenoppinut paljonuusia asioita. Kyllä,opettajakin voikehittyä ja poiketatotutuilta poluiltaaivan uusiin ympäristöihin!Ilmoitus sähköistenylioppilaskirjoitusten tulosta lukioihinon saanut itse kunkin miettimäänomaa ja oppilaidensa TVT-osaamista.Netissä on kovasti väännetty siitä,kumpi tulee ensin: YO-kirjoitukset vailukion OPS, tekniikka vai pedagogiikka,muna vai kana? Entä ymmärretäänködidaktiikan ja pedagogiikan eroa?Potaato poteito... :)Kun olin itse yläasteella (joskus 80-luvun lopussa), opiskelimme ATK:ssaohjelmaa nimeltä WP (Word Perfect).Sittemmin tulivat Word, Excel jaPowerPoint. Vieläkö kaksikymmentävuotta myöhemmin opetellaantekstinkäsittelyn muotoiluja jataulukkolaskennan kaavoja? Kyllävain...Uutta ajatteluakin on ilmassa. Onnimittäin, ihmiset hyvät, tällainen kuin"kokeilukulttuuri". :) Periaatteena onkokeilla jotain uutta ja jakaakokemuksia. Jos juttu toimii, siitä voitulla osa toimintakulttuuria. Jos juttu eitoimi, kannattaa sekin jakaa. Toisetnäkevät silloin, että ei kannatavaivautua. Kokeilukulttuurissamennään luovuus ja yhteisöllisyysedellä!Lukiossamme on kokeiltu iPad-laitteitaoppimiseen ja opetukseen.Toimintakulttuuria on haettukokeilemalla itse ja liittymällä alanverkostoihin. Lausahdus "Theres anapp for that!" on huomattu paikkansapitäväksi. Sovelluskaupasta löytyyohjelmia lähes mihin tahansa. Appsinlataaminen kestää muutamansekunnin, käyttöönotto muutamanminuutin. Mahdollisuuksienymmärtäminen ja toimintakulttuurinmuuttaminen vievät taas aikaa hiemanenemmän.Verkostoitumisessa tärkeimmässäroolissa on ollut sosiaalinen media.Yksin tekeminen ei vaan enää riitä.Tilalle ovat tulleet henkilökohtainenoppimisverkosto ja yhteisöllinentiedonrakentelu. Oppimisella on ollutaina sosiaalinen puoli, asiat opitaanmerkityksellisissä suhteissa.Velvollisuutta ja pakkoa paremminmotivoi leikki ja yhteenkuuluvuus. UU,IIHHANA YHTEISÖLLISYYS!
  11. 11. 11Mediamaailmassa tapahtuu: lehdetsiirtyvät tabloid-kokoon, jotkut asettavatmaksumuureja nettipalveluihinsa. Kunkuka tahansa voi pitää ilmaiseksiblogia, ladata videoita nettiin, seurataihmisten ajatustenvaihtoa ja kootaomat uutisensa, mihin tarvitaanperinteistä mediaa?Oppikirjatkin ovat tulleet jos ei nyttiensä päähän niin ainakin risteykseen.Copyright, Creative Commons vaiavoin julkaisu? Jatkossa opettajatvalitsevat oppimateriaalinsa senperusteella, voivatko he muokata,soveltaa ja jakaa niitä. Passiivinentiedon vastaanottaminen jakuluttaminen eivät tuota syvääoppimista. Digitaalisen median avullasisällön tuottaminen ja kokemustenjakaminen on onneksi tullut entistävaivattomammaksi.Koulu ei voi olla saari yhteiskunnassa.Opettajan roolin muutoksesta onpuhuttu pitkään, mutta saavatkotäydennyskoulutus ja VESO:t senaikaan? Viime aikoina esillä ovat olleetkäsitteet elinikäinen oppiminen javertaisoppiminen. Onpa kantautunuthuhuja, että joissakin kouluissaoppilaat ovat opettaneet opettajilleTVT:n saloja! O tempora, o mores!Mutta toisaalta, kun opitaan, onko väliäsillä kuka opettaa ja kuka oppii?Kysehän on vain ihmisten välisistäsuhteista ja heille merkityksellisistäasioista. Monet oppilaat ovat eteviäkäyttämään nykyajan teknisiävimpaimia. Älypuhelimet, tabletit jaminiläppärit ottavat langattomastiyhteyden tietoverkkojen maailmaan.Kenties näemme tulevaisuudessameilläkin ns. itseohjautuviaoppimisympäristöjä (SOLE, Self-Organizing Learning Environments),joista Sugata Mitra sai maailmanensimmäisen TED-palkintonsa -miljoona dollaria.Oppimisen arviointi ohjaa oppimista.Ylioppilaskirjoitukset ovat 160 vuottavanha perinne. Minkälainenoppimiskäsitys oli tuolloin vallalla?Onko perusteltua jatkaa samallalinjalla? Tietojen muistamisen sijaankoetta ollaan muuttamassa enemmänsoveltavampaan ja luovempaansuuntaan. Eri oppiaineissa muutosnäyttäytyy eri lailla. TVT:llä kirjoituksettuodaan tähän päivään.Tulevaisuudessa arviointi pystytääntoivottavasti liittämään entistäparemmin nykyhetkeen, jolloinkenenkään ei tarvitse huolehtiaetukäteen, onnistuuko kerralla, taituntea jälkikäteen pettymystä taiparemmuutta saavutuksistaan.Oppimisen ja arvioinnin onpohjauduttava ihmiskuvaan, jossa
  12. 12. 12kenellä tahansa on hyvä olla. Flowsaavutetaan vain olemalla läsnä jatekemällä itselle ja yhteisöllemerkityksellisiä asioita.Kriittistä ajattelua tarvitaan: tarkoitus EIpyhitä keinoja. Tavoitteiden jatoiminnan on oltava linjassa tämänhetken kanssa. Oppia ikä kaikki!You cant live in the future, nor in thepast, but you can miss the present!Tommi ViljakainenIPadeista vaihtelua koulunkäyntiinKuluneena lukuvuonna aika moni Elimäen lukion opiskelijoista on saanut tutustuaiPadeihin. Mihin niitä on käytetty ja onko niistä hyötyä opiskelun tukena?Viime vuosien aikana opiskelussa onalettu turvautua yhä enemmän uusiinteknisiin laitteisiin kynän ja vihkonohella. Meidän koulussamme onlainattu iPadeja tiettyjen aineidenopiskelijoille tarkoituksena tukeaoppilaita kyseisissä aineissa ja lisätäteknistä osaamista. Mutta ovatko iPaditenemmän hyödyksi vai haitaksi?Haastattelimme kahdeksaatoistaiPadin käyttäjää, jotka ovat saaneetiPadit käyttöönsä koulusta taiomistavat laitteen omasta takaa, jaesitimme heille kysymyksiä heidänomasta iPadin käytöstään.Osalla lukiolaisistamme on ollut iPadkäytössä jo puolisen vuotta esimerkiksilehtityön kurssin kautta, osalla vastamuutaman viikon tai kuukauden.Kyselymme perusteella päättelimmekuitenkin iPadin olevan koukuttavalaite. Seitsemän vastaajista käyttääiPadia joka päivä ja toiset seitsemänmuutaman kerran viikossa. Kuitenkinpäivittäin iPadia käyttävistä vain yksikäyttää iPadia 4-6 tuntia päivässä,kaksi 2-3 tuntia ja neljä alle tunnin.Ensimmäisellä vuosikurssillaopiskeleva Iina Ripatti sai iPadinkäyttöönsä osallistuessaan lehtityönkurssille. Hän kertoo käyttävänsäiPadia lähestulkoon joka päivä, tosin eiaina niinkään koulutehtäviin. Hänkertoo iPadin olevan kätevä silloin, kunei jaksa avata tietokonetta ja käyttääsitä muun muassa Facebookissachattailuun ja muuhun internetinselailuun.Haastatteluista kävi ilmi, että iPadiakäytetäänkin eniten netissä surffailuun,tiedon etsintään mutta myös kouluunliittyviin asioihin. Lisäksi Facebookinkäyttö ja pelaaminen olivat suosittuja.
  13. 13. 13Jokunen vastaajista käyttää iPadiamyös tv-sarjojen katsomiseen jakirjoittamiseen.Kysyessämme parhaimpia sovelluksiaiPadilla listasta tuli pitkä jamonipuolinen. Parhaimpien jasuosituimpien sovelluksien kärkeennousivatkirjoitussovellukset Keynote ja Pages.Muita suosittuja sovelluksia olivaterilaiset musiikin kuunteluun jateleviosiosarjojen katseluun sopivatsovellukset sekä erilaiset pelit javiihdesovellukset. Myös QRR-koodienlukijasovellus mainittiin.Kysyimme myös, miten vastaajat ovatkäyttäneet tai miten iPadia voisi käyttääopiskelun tukena. Ykkösenäkummankin vastauksissa oliehdottomasti tiedonhaku netistä. Myösmuistiinpanojen ja esitelmien kirjoitusja valmistelu koetaan käteväksi iPadilla.IPadin koetaan olevan suureksi avuksimyös kielten opiskelussa. Sanojen jalauseiden kääntäminen on helppoaiPadin netin avulla, ja äänittäväsovellus sopii oman ja mikseimuidenkin ääntämyksen hiomiseen.Myös äidinkielen ja miksei vieraidenkieltenkin aineet on helppo ainakinluonnostella iPadille.Lukiomme toisen vuosikurssinopiskelija Jonna Orava saikin koulultaiPadin tukemaan ranskan opiskelua.Hän kertoo käyttävänsä laitettapäivittäin koulun aikana.“Erityisesti tästä hyötyvät varmaankineri kielten opiskelijat, sillä esimerkiksikappaleiden suomentaminen jakirjoitelmien kirjoittaminen käynopeammin iPadin avulla.” Oravasanoo.Kysyimme myös valitsisivatko vastaajatmielummin iPadin, älypyhelimen vaikannettavan tietokoneen. Yllättäenäänen menivät tasan kaikkien kolmenkanssa ja jokainen sai yhtä paljonääniä. Perusteluina iPadille olivat senhelppous ja kätevyys, hyvätkuljetusmahdollisuudet ja nopeus.Älypuhelin taas vei pottinsapienuutensa ja puhelimenominaisuuksiensa takia. Kannettavataas sai kiitosta erilliset ja kätevimpiennäppäimiensä ansiosta sekämonipuolisuudestaan.Toisen lukuvuoden opiskelijat VilmaMynttinen ja Meri Kähkönen saivatiPadin lehtityön kurssin yhteydessä.Viimeaikoina laite ei kuitenkaan oleollut suuressa käytössä kummankaanosalta, sillä pieni taskuunsopivaälypuhelin korvaa iPadin.“Älypuhelin ajaa saman asian kuiniPad, joka vie paljon tilaa laukussa.”Kähkönen kertoo.
  14. 14. 14“Aluksi laite tuntui jännältä ja piti päästäkokeilemaan kaikkia mahdollisiatemppuja, mitä sillä pystyi tehdä, muttanykyisin käytän sitä vain silloin, kunolen päättänyt hoitaa joitakin lehtityönkurssin tehtäviä” Mynttinen lisää.Suurin osa iPadia lainanneista jaomistavista pitävät laitetta melkohyödyllisenä osa jopa erittäinhyödyllisenä. Vain yksi vastaajistasanoo sen olevan täysin turha. Osanmielestä oli vain jännää ja kivaatutustua iPadiin ja se oli mukava lisäkoulutyöskentelyyn, suurin osan pitisitä hyödyllisenä ja yksi vastaajistasanoi sen olevan jopa haitaksiopiskelulle. Haastateltavat kertoivatiPadien esimerkiksi häiritseväntunneilla keskittymistä.“Tekisi vain mieli pelailla ja surffaillanetissä kaikki oppi-ja välitunnit, jolloinei tule keskityttyä itse opiskeluun. Myöskavereiden kanssa tulee oltuavähemmän, kun vain pelailee itsekseenjossain nurkassa.” Vilma Mynttinenmyöntää.
  15. 15. 15Opiskelu lukiossa – ajatuksia ensimmäisestä vuodestaPienestä asti olin halunnut lukioon,mutta kun aika koitti, en ollutkaanasiasta enää niin varma. Yläasteeltakäsin lukio näytti aina ”isojen ihmistenpaikalta”, siltä paikalta, jossa sivistyneetihmiset sivistivät itseään lisää. Lukioonlähteminen yläasteen jälkeen olikuitenkin loppujen lopuksi helppopäätös, sillä minulla ei ollut hajuakaansiitä, mitä haluaisin tehdä, ja tarvitsinmiettimis- ja kypsymisaikaa. Monet alatammattioppilaitoksessakin kiinnostivat,mutten kokenut olemani valmisvalitsemaan alaa. Elimäen lukioonlähteminen taas oli itsestään selvää –asun paikkakunnalla ja pikkulukionplussat houkuttelivat.Kun kesä teki loppuaan, alkoivaterilaiset odotukset lukiossa opiskelustanousta mieleen yhä useammin. Pitkättyöpäivät ja suuret tehtävämääräthuolestuttivat ja uuvuttivat joetukäteen. Mietin, miten saisinsovitettua yhteen opiskelun ja vapaa-ajan kaikkine harrastuksineen. Myöskaveripiiri tulisi muuttumaan. Pelkäsin,että oppiaineet vaikeutuisivathuomattavasti ja arvosanani laskisivatpaljon.Oli minulla myös paljon positiivisiaodotuksia alkavaa vuotta kohtaan.Oma vastuu tulisi lisääntymään, eikäopiskelu olisi enää pakkopullaa, sillälukioonhan mennään vapaaehtoisesti.Koulu ei olisi enää laitos, jonka rajoissaon pysyttävä joka päivä puoliyhdeksästä puoli kolmeen, sillä
  16. 16. 16liikkuminen koulun alueelta pois olisisallittua. Odotin vapaatunteja,myöhäisiä aamuja, ajoittaisia lyhyitäkoulupäiviä ja lukion välituntitilojasohvineen (niillä sitten monetpäiväunet on otettukin).Suurin osa odotuksista täyttyi, niinhyvässä kuin pahassa. Koulunkäyntilukiossa on selvästi intensiivisempääkuin yläasteella ja vaatii enemmänitsenäistä panostusta. Kohdallani tämäaiheutti stressiä ja kiireitä, enkäjaksanut panostaa harrastaa samallavauhdilla kuin ennen. Asiat täytyiorganisoida uuteentärkeysjärjestykseen ja joistain vapaa-ajan iloista oli luovuttava.Toisaalta olen nauttinut lukiossakäymisen eduista ja varsinkin omanElimäen ”pikkulukion” hyvistä puolista.Tunnelma koulussamme on ollut niinhyvä kuin uskaltaa toivoa.Kouluvuoden alkaminen ei pelottanut,sillä muutama hyvä ystävänikin lähtiopiskelemaan samaan lukioon. Tokiuusia ystävyyssuhteita syntyi pian niinomasta ryhmästä kuin muiltakinluokilta. Suuri etu pienessäryhmäkooissa on se, että opettaja voikeskittyä myös yksilöiden auttamiseen.Tämä luo myös hyvää tunnelmaaopiskelijoiden ja opettajien välille.Näin ensimmäisen vuoden jälkeenolen ollut kaikin puolin tyytyväinenpäätökseeni lähteä opiskelemaanlukioon - ja nimenomaan Elimäenlukioon. Vaikka välillä tuntuu, ettätyömäärä on uuvuttava, niin tieto siitä,kuinka paljon opiskelu lukiossa tuoitselle hyötyä, antaa potkua. Kurssejaon kertynyt jo mukava määrä, ja toivon,että loputkin opiskelut lukiossa sujuvatahkerasti ja hyvällä mielellä.Vivian Villa
  17. 17. 17Frankenstein sykähdytti lukiolaisten kulttuuriretkelläKansallisteatterin Frankenstein oli mielestäni loistava näytelmä. En tosin ole vuosiinkäynyt teatterissa, joten minulla ei ole oikein mitään, mihin näytelmää vertaisin. Jokinsiinä kuitenkin sykähdytti.Näytelmän pääjuoni on melkoyksinkertainen: nuori Frankensteinpäättää leikkiä Jumalaa ja luodaihmisen. Olennosta ei kuitenkaan tuleaivan sellainen kuin Frankensteinodotti. Niinpä Frankenstein pakenee jaolento joutuu kohtaamaanarmottoman maailman yksin. Viaton,mutta ulkomuodoltaan rujonnäköinenolento haluaa rakkautta, muttakohdatessaan lähinnä torjuntaa javihaa se alkaa inhota ihmisiä jamuuttuu kostonhimoiseksi. Kun olentoviimein löytää Frankensteinin ja vaatiitätä tekemään itselleen vaimon, asiatmenevät entistäkin huonompaansuuntaan. Frankensteinin on tuhottavaluomuksensa.Minusta Esa-Matti Long tekee upeannäyttelijäntyön ”hirviönä”, joka ainakinminussa itsessäni herätti sympatiaa.Hän eläytyy rooliinsa varsin hyvin jahänen maskeerauksensa onvaikuttava. Myös Minka Kuustosen(Frankensteinin vaimo) näytteleminenon mielestäni viihdyttävää katseltavaa.Edellä mainittujen lisäksiFrankensteinissa näyttelee muunmuassa Käenpesästä tuttu MariaKuusiluoma.Myös näytelmässä käytetyt tehosteetolivat hienoja – tulta ja jäätä, urkupilliensoittoa, erilaisia valoja.. Upea kokemus!Kansallisteatteri oli myös paikkanatodella tunnelmallinen, mikä edesauttoinäytelmään eläytymistä.Näytelmä alkoi melko vaikuttavallatavalla, kun juuri valmiiksi saatu olentoveti ensimmäisiä hengenvetojaanFrankensteinin katsoessa vierestä.Säpsähdin, kun se yhtäkkiä alkoi liikkuaja äännellä. Oli mielenkiintoista katsoa,miten tämä varsin primitiivinen olentokehittyi näytelmän kuluessa itseasiassa hyvin viisaaksikin.Näytelmä herättää kysymyksiä jatunteita erilaisuudesta,lähimmäisenrakkaudesta,
  18. 18. 18inhimillisyydestä ja siitä, mikä on oikeinja mikä väärin. Mielenkiintoinen japuhuttava näytelmä, jota suosittelenlämpimästi!Iina RipattiKekseliään puoleinen monologiKun astun Aleksanterin teatterin näyttämösaliin 16.toukokuuta, en malta enääodottaa näytelmän alkamista. Tulossa on komedia nimeltään Melomista. katsomonensimmäinen rivi on aivan kiinni näyttämössä, ja pohdin, kuinka mahtavaa olisikaanistua heti näyttämön edessä niin lähellä näyttelijää.Sali on aivan täynnä, ja pian puheensorina loppuu kuin seinään. Verhot avautuvat janäyttämöllä on yksinäinen vessanpytty ja suuri valkokangas. Valkokankaalle ilmestyypiirtoheittimen kalvolla heijastettu suuri puhekupla, jossa lukee "Haukotus!".Näyttämölle lampsii mies yöpuvussa, mutta hän ei tulekaan etunäyttämölle. Hänasteleekin yllättäen valkokankaan taakse ja yleisö näkee, kuinka varjo venyttelee jahaukottelee oikein olan takaa puhekuplan alla.Kun mies astelee pois valkokankaan takaa ja vessanpöntön viereen, hän paljastuunäyttelijä Aku Hirviniemeksi. Ai, anteeksi, hän siis paljastuu unettomuudesta
  19. 19. 19kärsiväksi suurperheen isäksi, Arto Jaakkolaksi. Arto on luonteeltaan selkeästihelposti innostuva ja perhettään rakastava mies, joka ajattelee paljon ja varmastipitää uusien asioiden oppimisesta. Arton harrastuksiin kuuluu muun muassa omanulosteensa analysointi. Kun näytelmä alkaa, tämä Arton aamuinen harrastuspaljastuu, mikä saa suuren osan yleisöstä nauramaan. Tosin osa yleisöstä myöstuhahtelee kenties hieman paheksuvasti, mutta silti varmasti huvittuneena.Yhden miehen monologi koostuu kertomuksista perheenisän kotona odottavistaviidestä lapsesta, vaimosta ja uuvuttavasta myyntityöstä ja täydentyy hahmonpoukkoilevan ja nokkelan mielikuvituksen tuotteilla. Nämä kaikki elementitkietoutuvat yhteen Hirviniemen näytellessä Artoa ja saavat katsojat nauramaan vedetsilmissä. Hirviniemi vakuuttaa täydellisesti perheenisänä ja myyntityöntekijänä.Monologi perustuu Antti Leikaksen romaaniin Melominen, jonka hän julkaisi vuonna2011. Sen ohjasi näytelmäksi Kari Paukkunen. Näytelmän idea on mitä kekseliäin, jasen toteutuksessa on käytetty lähinnä vain yhtä lavastetta, jossa yhdistyvät wc-pönttö, puhujanpönttö ja perheen tila-auto. Tämän lisäksi näytelmässä suurta osaaesittävät valot ja mollamaijanukke, joka esittää Jaakkolan perheen kuopusta.Ehkä jopa tärkeimmäksi osaksi näyttämöä kuitenkin osoittautuu valkokangas, johonheijastetaan kuvia uudenaikaisten videotykkien sijaan piirtoheittimellä. Piirtoheitin jasillä heijastetut kuvat saavat näytelmän vaikuttamaan yksinkertaisemmalta jakorostavat näytelmän kekseliästä vaikutelmaa.Vaikka Hirviniemi näytteli koko kaksituntisen yksin, ei näytelmä vaikuttanuttippaakaan tylsistyttävältä tai yksipuoliselta. Aku Hirviniemi tuntuu heittäytyvänrooliinsa täysin rinnoin - ehkä myös sen takia, että kyseessä oli viimeinen kyseisenmonologin esitys, ainakin tänä keväänä.Yleisö ei varmastikaan lähtenyt teatterista pettyneenä.Monica Haapala
  20. 20. 20Elimäen lukion stipendit 2012–2013Elimäki-säätiön stipendi parhaalle ylioppilaalle,250 euroaPilvi RajalaTimo Sinisalon rahaston stipendiylioppilaalle, joka on osoittanut erityistäharrastusta ja taitoa äidinkielenkäyttäjänä ja keskustelijana, 250 euroaTuukka OjalaKymin Osakeyhtiön 100-vuotissäätiön stipendi hyvinarvosanoin yo-tutkinnon suorittaneelleylioppilaalle, 200 euroaAlisa OllasPetteri KoskenniemiElimäki-säätiön yleisstipendi, 150euroaKonsta KokkinenLänsi-Kymen Osuuspankinryhtipalkinnot, 2 kpl 150 euroaElina TöyryläTaneli LaaksonenHelsingin Sanomien vuosikertaparhaalle äidinkielen taitajallePilvi RajalaKymenlaakson Sähköosakeyhtiönstipendi matemaattisissa aineissahyvin menestyneelle ylioppilaalle, 100euroaSalmi AuliElimäki-säätiön taidestipendi, 100euroaSalmi AuliElimäen Yrittäjien stipendi, 100 euroaLauri SuikkanenElimäen MLL:n stipendi 70 euroaylioppilaalle, joka on ollut muille hyväkaveri ja ollut mukana lasten ja nuortenharrastustoiminnassa vetäjänäIina KoskirantaElimäen Liikenteen stipendi, 70 euroaAntton HeimonenLänsi-Kymen Osuuspankintekniikkastipendi, 50 euroaJouni ViljanenOppilaskunnan stipendi, 50 euroaylioppilaallePilvi Rajala
  21. 21. 21Hymy-patsaat ja 50 eTyttö: Sara MartikkaPoika: Aleksi PalomäkiKymin Osakeyhtiön 100-vuotissäätiön stipendi hyvinmenestyneille 1. ja 2. vuosikurssinopiskelijoille, 100 euroa2. vuosikurssiMiia Ripatti ja Joni Mäkinen1. vuosikurssiMari Riuttala ja Jani KiukasElimäen Lions Clubin neljä stipendiä100 euroa hyvin menestyneille 2.vuosikurssin opiskelijoilleVeera Leino, Oona Sivonen, NikoHuusko, Juho NoremaElimäen Lions Clubin seitsemänjuhlastipendiä, 50 euroaTuukka Ojala, Jouni Viljanen, SaraMartikka, Viivi Koivusaari, JuhoNorema, Arto Raanoja, Riku TähtinenKirjastipendi, Sverigekontakt i Finlandja Söderströms, ylioppilaalle, joka onosoittanut erityistä kiinnostusta ruotsinopiskeluunElina TöyryläKirjastipendi, Kouvolan YES-keskus,Susanna Salminen, Iida Rajamäki,Laura Takala, Iida Sorvo, ArtoRaanojaPohjola-Nordenin kirjastipendit 3 kpl1. vuosikurssin opiskelijoilleMari Riuttala, Iina Ripatti, HannaHölttä
  22. 22. 22”Älykkyys on vain osa kokonaisuutta””Ihmisen persoonallisuudessa älykkyyson vain osa kokonaisuutta. Kasvatus,elämänkokemukset, oppiminen jaelinympäristö vaikuttavat kehitykseen,siihen, millaisiksi ihmisiksi kasvamme”,mainitaan KehitysvammaistenTukiliiton internetsivuilla.Kehitysvammaiset ovat ihmisiä, joillaon vaikeus oppia ja ymmärtää uusiaasioita. Heidän älykkyysosamääränsäon vain alle 70, joillakin se voi olla jopaalle 20. Suomessa on noin 40 000kehitysvammaista, joistakehitysvammahuollon palvelujakäyttää vain noin 27 000.Kehitysvamma ei ole sairaus; se onvaurio tai vamma, joka voi aiheutuamm. perimästä, synnytyksenyhteydessä sattuneesta vauriosta tailapsuusiän infektiosta tai tapaturmasta.Riskiä lisäävät äidin korkea ikä jaraskauden aikana käytetyt päihteetsekä huumausaineet. Osa syistä jääkokonaan selvittämättä.Kehitysvammaisilla on myösmahdollisesti joitakin lisävammoja,jotka saattavat vaikeuttaa esim.liikkumista tai puhetta.Mari Jauho (ohjaaja/lähihoitaja)työskentelee Elimäelläasumisyksikössä, jossa asuu vuokrallaniitä kehitysvammaisia, jotka eivätkykene asumaan itsekseen. Hän toimiitalossa ohjaajana, eli hänentehtävänsä on ohjata ja neuvoa talonasukkaita, auttaa heitä heidäntoimissaan sekä tarjota heille ruokaa.Jauho ja muut työntekijät järjestävätasukkaille myös rutkasti erilaistaharrastustoimintaa. ”Me käydäänkirjastossa, punttisalilla,tuolijumpassa...”, Jauho luettelee.
  23. 23. 23”Järjestettyä toimintaa asukkaille on se,mitä me itse järjestetään, sit onYstävänTupa-projekti, seurakunta käytäällä, diakoni käy kerran kuussa,kuntosali, vesiliikunta, sauvakävely,keilailu, ratsastus, ollaan käytyTallinnassa, ja pikkuretkiä ollaan tehtyesim. Maretariumiin ja Korkeasaareen,ja joka kesä käydään Tykkimäessä.”Ohjaajien lisäksi myös kunta järjestäävammaispalveluita. Vaikeavammaisillekunnan on aina pakko järjestää nepalvelut, joiden osalta henkilö onmääritelty vaikeavammaiseksi, mm.kuljetuspalvelut, tulkkipalvelut,palveluasuminen, henkilökohtainenapu, asunnon muutostyöt sekäasuntoon kuuluvat laitteet ja välineet.Muita palveluja ovat mm. vammaistuki,autoveron palautus ja omaishoidontuki ja sosiaali- sekä terveydenhuollonkuntoutus.Kehitysvammaisia pyritään tukemaanmyös työelämässä. Heitä tuetaanjärjestämällä erilaisia työpajoja sekäpäivätoiminta- ja suojatyökeskuksia.Jauhon työpaikan asukkaat käyvätpäivätoiminnassa, jossa käykehitysvammaisten lisäksi myösmielenterveysongelmaisia henkilöitä.Päivätoiminnassa retkeillään,pelaillaan, jumpataan ja askarrellaanmm. kortteja ja tauluja sekä tehdäänkaikenlaisia muita pieniä käsitöitä.Jauhon työpaikan asukkaista vain yksikäy ns. oikeassa työssä ja saa siitä ns.oikeaa palkkaa. Jotkutkehitysvammaiset käyvät ”töissä”esimerkiksi Parikilla Kouvolassa.Tuire Uski, vajaamielishoitaja,työskentelee Espoon Rinnekoti-säätiössä. Hän kertoo Rinnekodinasukkaiden käyvän töissä japäivätoimintapaikoissa samoin kutenJauhon työpaikan asukkaat.Rinnekodin asukkaat saavattyöosuusrahan (n. 2-10€/vko) taipalkan lisäksi myös kansaneläkettä.”Kansaneläke tulee kaikille 16 vuottatäyttäneille, siitä hoitokulut pois, niinloppu jää omaan käyttöön”, Uskikertoo.Suomen kehitysvammaisia pyritääntyöllistämään myös kuntien erilaisiintyöpisteisiin ja yksityisiin yrityksiin. Onmyös perustettu eräänlaisia sosiaalisiayrityksiä, joiden tavoitteena on työllistäävähintään 30% vajaakuntoisia taityöttömiä. Sosiaalinen yritys toimiimuutoin samalla tavalla kuin muutyritykset.Yksi mieltä painava kysymyskehitysvammaisiin liittyen on varmastimonien mielessä: Pystyvätkö heelämään ”normaalia elämää”?Pystyvätkö he tekemään kaikkea sitä,mitä normaalisti kehittyneet ihmisetpystyvät? ”Yksilöllinen,
  24. 24. 24tarpeenmukainen tuki auttaakehitysvammaista ihmistä elämäänhyvää, hänelle luontaista elämää”,kerrotaan Kehitysvammaisten Tukiliitoninternetsivulla.Kehitysvammaiset henkilöt saavatkaiken tarvitsemansa avun ja tuen eritahoilta, ja heille on tarjolla yksitoisensa jälkeen hienompiamahdollisuuksia niin, etteivät he jääpaitsi mistään. Kehitysvammaisethenkilöt käyvät töissä aivan niin kuin”tavallisetkin” ihmiset ja he käyvätkirjastossa, kuntosalilla yms. aivankuten me muutkin.Mutta millaista on heidän sosiaalinenelämänsä? Onko heillä läheisiä taiystäviä, jotka pitäisivät heistä huolta?”Osalla on läheisiä, jotka pitää yhteyttävaihtelevalla menestyksellä, ja sitten onsellanen palvelu kuin SPR:n YstävänKautta”, Jauho kertoo työpaikkansaasukkaista. Uski taas kertooRinnekodin asukkaiden omaisista,jotka käyvät usein vierailulla talossa jaottavat joskus asukkaita kotilomille.”Mutta on myös niitä asukkaita, joilla eiole ketään…” Uski harmittelee, muttajatkaa: ”Onneksi hyvin vähän.”Kehitysvammaiset kykenevät siiselämään ns. ”normaalia elämää”. Hesaavat tarvitsemansa tuen elämänsäelämiseen, heillä on yleensä läheisiä jakatto pään päällä, töitä ja vapaa-ajantoimintaakin enemmän kuin varmastikerkeävät harrastaa.(Kuvat ovat Kartanontienpäivätoiminnasta. Kuvissa on mm.kehitysvammaisten tekemiä käsitöitä jaaskartelujen tuloksia.)Hanna Hölttä ja Noora Laaksonen
  25. 25. 25Vanhan ja viisaan seitsemän ohjetta lukiota aloittavalle1. Uuden kouluasteen tavat saattavat aluksi vaikuttaa vaikeilta ja epäselviltä.Ole reipas ja kysy neuvoa. Apua saat esimerkiksi lukion opolta,ryhmänohjaajalta, rehtorilta, tutoreilta tai ylemmän luokan oppilailta. Muistamyös kuunnella tarkasti, mitä ohjeita sinulle annetaan.2. Muista hankkia uuden jakson kirjat ajoissa. Uudet kurssit lähtevät hetikunnolla käyntiin, kun repussa on kyseisten kurssien oppikirjat. Kirjoja saatsekä uutena että käytettynä esimerkiksi netistä tilaamalla Bookyn tai Jameransivuilta tai ostamalla Suomalaisesta Kirjakaupasta. Myös vanhemmiltaopiskelijoilta kannattaa kysellä vanhoja kirjoja ja liittyä Elimäen lukionKirjakirppis-ryhmään Facebookissa. Huomioi, että joidenkin aineiden,esimerkiksi englannin, oppikirjat täytyy hankkia uusina, sillä ne ovattehtäväkirjoja. Valmiiksi täytettyjä kirjoja ei saa millään kurssilla käyttää.3. Kotiopiskelu on olennainen osa lukio-opiskelua. Läksyt kannattaa aina tehdäja tunnilla käydyt asiat pitää kerrata kotosalla. Ei myöskään ole pahitteeksivilkaista seuraavan päivän tulevia aiheita jo edellispäivänä. Lukion kokeetsisältävät aina koko kurssialueen, eli monissa aineissa koko kirja tuleeluettavaksi. Kun opiskelet aktiivisesti, koeviikko tulee olemaan sinulle helppo,jolloin vain kertailet kurssin asioita.4. Muista hankkia itse myös oheistarvikkeet lukio-opiskeluun. Toisin kuinperuskoulussa, lukiossa et saa koululta kyniä tai vihkoja.5. Wilma on lukiossa käytettävä ohjelma, jonka avulla seuraat opiskeluasi,saat tiedotteesi ja valitset kurssisi. Wilman päivittäisestä käyttämisestäkannattaa tehdä rutiini, ettei jää jotakin tärkeää huomaamatta.6. Muista nukkua kunnolla ja syödä hyvin. Opiskelu ei maistu kenellekäänväsyneenä tai nälkäisenä.7. On tärkeää, että järjestät myös aikaa itsellesi. Lukiovuotesi eivät ole pelkkäätyötä.
  26. 26. 26NY24-leiri järjestettiin marraskuussaElimäen lukiossa yrittäjyyskasvatus on saanut innostuneen vastaanoton.NY24-leiri, jolle osa meistä ykkösistäosallistui 19.- 20.11.2012, oliliiketalousopisto Helmin järjestämävuorokauden mittainen leiri kaikilleyrittämisestä kiinnostuneille nuorille.Leiri on osa yrittäjyyskasvatusta, jonkatavoitteena ei ole tehdä meistä nuoristayrittäjiä vaan herättää meissäyrittäjähenkisyys. Leirin periaate on“learn by doing fun” eli yrittäjyyttäopitaan tekemällä ja pitämällähauskaa. Pääosin leirin järjestävätnuoret tutorit - opettajat ja ohjaajatvain avustavat. Valtaosa leiriläisistä olimeidän lukiomme ykkösiä.Leirin alussa meille kerrottiin hieman,mitä on yrittäjyys, ja paikalla olikinelävä esimerkki Stefan "SteQ" Koivikko.Hän kertoi meille omasta yrityksestäänsekä yrittäjän elämästä, joka eivälttämättä aivan vastannut kaikkiameidän odotuksiamme. Parin tunninmittaisen “luennon” jälkeen meidätjaettiin ryhmiin, joissa myöhemminkokoonnuimme ja aloimme perustaakuvitteellista yritystä.Keräännyimme omien ryhmiemmekesken ideoimaan yritystämme.Hulluimmatkin ideat tahdottiin kuulla,kun käynnissä oli varsinainen aivoriihi.Me suunnittelimme yrityksillemme mm.logon, imagon sekä nimen sekäpohdimme kohderyhmää sekä sitä,mikä omassa yrityksessämme olierikoista ja hyvin myyvää.Kuljimme ryhmissä tutorienjärjestämissä rasteilla. Näillä rasteillaopimme kaikenlaista yrityksenperustamisesta ja asioista, jotka täytyiottaa huomioon. Yritystä perustaessa eiriitä pelkkä hyvä liikeidea, vaan pitääottaa huomioon mm. asiakaskunta,henkilökunta, budjetti, laajuus sekäpaikka, jonne yritys rakennutettaisiin.Tämä vaati paljon työtä, joten osameistä pähkäili näitä asioita vielävapaa-ajallakin kahvikupin ääressä.Kun yrityksen perustaminen oli saatukäyntiin ryhmien kesken, oli vuorossahieman virkistäytymistä ulkopelienmuodossa. Tutorit olivat järjestäneetmeille muutamia hauskoja ulkoleikkejä.Kilpailimme ryhmittäin mm.
  27. 27. 27eukonkannossa (joissain ryhmissäeukkona tosin toimi miespuolinenhenkilö) ja kuljettamalla sormustaryhmäläiseltä toiselle suussapidettävien tulitikkujen avulla.Rasteilla meille oli järjestetty muutakintoimintaa kuin vain yrityksenperustamista ja sen suunnittelua, mm.“Piece of Cake” eli eräänlainenkakkukisa. Jokainen ryhmä sai itsevalmistaa täytekakun ja koristella senhaluamallaan tavalla. Näin ryhmänjäsenet tutustuivat paremmin toisiinsaja heidän väliset suhteensavahvistuivat, jonka jälkeen yhteistyö olientistä helpompaa. Leirintarkoituksenahan oli kehittää meidänyhteistyö- ja vuorovaikutustaitojammesekä ideakehitystämme.Emme me onneksi koko leiriätyöskennelleet hiki hatussa, vaan olimeillä silloin tällöin vapaa-aikaakin.Vapaa-ajalla saimme vapaastioleskella kartanon alueella. Saimmesiis viettää aikaa toistemme kanssa jatutustuimme paremmin toisiimme,mikä varmasti paransi yhteishenkeäsekä leirillä että tulevaisuudessakouluaikana lukiossa.Viimeisenä rastitehtävänä jokainenryhmä teki PowerPoint-esityksenomasta kuvitteellisesta yrityksestään jaesitteli sen muille leiriläisille, tutoreille,ohjaajille sekä jälleen paikallesaapuneelle yrittäjälle, SteQulle. Ryhmäesitteli ideansa, minkä jälkeen muutsaivat esittää kysymyksiä taikommentteja. SteQun mukaan olimmekehitelleet melko hyviä ja toimiviakinliikeideoita, joiden toteutus eikuitenkaan ollutkaan niin hyvinsuunniteltu. Mutta eihän kukaanonnistu ensimmäisellä kerralla,virheistä opitaan!Leirin lopuksi meille leiriläisille jaettiintodistukset yrittäjyysleiristä ja osa saipalkintojakin, jotka sisälsivät mm.karkkia ja koulutarvikkeita. Kiitosten japalkintojenjaon jälkeen oli edellisenäpäivänä leipomiemme kakkujen jakahvin aika, minkä jälkeen bussisaapui hakemaan meidät kotiin.Leiristä jäi todella mukava fiilis sekämeille leiriläisille että kuulemmaohjaajillekin. Jälkeenpäin saimmekuulla, että meitä oli kehuttu aktiivisiksileiriläisiksi ja että jos tulevaisuudessajärjestettäisiin jonkinlainen
  28. 28. 28samankaltainen tapahtuma kuin tämäleiri oli, me olisimme täydellinenkohderyhmä!Hanna Hölttä ja Monica Haapala
  29. 29. 29Novelleja lukemaan!Elimäen lukio pääsi kuluneena lukuvuonna mukaan Novelli palaa! –hankkeeseen, jakoululle saatiin aito kirjailija kertomaan kirjailijan työstä ja kirjoittamisesta. TaijaTuomisen haastattelu on luettavissa lukion lehtityöläisten blogista ”Ellu”(www.ellu.blogit.fi).Novelli palaa! -hankkeen tarkoituksena on lisätä lukiolaisten lukuharrastusta jatoisaalta myös intoa kirjoittaa ja julkaista omia novelleja ja kertomuksia. Hankkeensivustolta www.novelli.fi löytyy ”Novellisto”, jossa on kevään aikana julkaistu sekänuorten omia novelleja että nuorten kirjoituksia luetuista novelleista. Käytutustumassa! Ja laita omat pöytälaatikkonovellisi julkaisuun mukaan, nyt se käyhelposti!Ohessa oman lukiolaisemme kirjoittama kesänovelli – lisää löytyy blogista!Ikuinen kesäEnsimmäinen kesäilta. Maria rakasti kesää. Aurinko oli jo laskemassa, mutta senlämpö viivytteli vielä rannan tuntumassa, eikä sillä ollut kiire mihinkään. Ei ollutMariallakaan. Juorulehden takasivun horoskooppi oli luvannut romanttista kesää jauusia ihmissuhteita. Ei Maria horoskooppeihin uskonut - ainakaan paljon, mutta tänäiltana tuntui, että kaikki olisi mahdollista. Maailma tuntui avoimelta ja nuotio savutti.Maria arveli, että joku oli heittänyt siihen männyn havuja. Samassa hän havahtuikovaääniseen huutoon: ”Lisää kaljaa, nyt on kesä!” Maria naurahti ja liittyi takaisinmuiden seuraan. Pian hän unohti horoskoopin ja kaiken muun turhan, tärkeintä olipitää hauskaa ja nauttia kesästä niin kauan kuin se oli mahdollista.Rantaan oli ahtautunut kymmeniä nuoria, joista Maria tunsi miltei jokaisen. Erästäpoikaa hän ei kuitenkaan ollut nähnyt aikaisemmin. Pojassa oli jotakinmielenkiintoista. Oli hän aika komeakin. Maria silmäili poikaa ja ajoittain poikakinkatseli häntä. Mariaa hymyilytti. Hänen teki mieli mennä juttelemaan, mutta ei hän
  30. 30. 30kehtaisi, ei ikimaailmassa. Maria oli niin tavallisen näköinen, vähän pulskakin omastamielestään.Hyttysparvi oli ilmaantunut jostain hänen ympärilleen, mutta se ei häirinnyt häntä.Talven hiljaisuuden jälkeen hyttysten ininäkin kuulosti suloiselta hänen korvissaan.– Moi. Oisko sulla heittää yhtä röökiä?Poika oli yhtäkkiä ilmestynyt Marian viereen puiselle penkille, johon oli kaiverretturakastavaisten nimikirjaimia ja kirkkoveneitä. Hento puna levisi Marian kasvoille.– On joo, totta kai.Poika ei selvästikään polttanut paljon. Hän piteli savuketta kummallisesti ja yskähteli.Marian mielestä siinä oli jotain tajuttoman söpöä. He istuivat pitkään vierekkäin,puhuivat kesästä ja korkkasivat hampaillaan olutpulloja. Jossakin vaiheessa tuli yö,mutta sitä tuskin huomasi. Kesällähän oli aina valoisaa. Ihmisiä alkoi kadotapikkuhiljaa koteihinsa, toiset hoiperrellen, toiset nauraen.Poika lähti saattamaan Mariaa kotiin joen rannasta ja kertoi Marialle, kuinka ihanaMaria hänen mielestään oli. Marian vatsassa poukkoili perhosia ja sydämessäjylläsivät rakastuminen ja kesä. Hyttyset purivat jalkoja, kun he pysähtyivät istumaanbussipysäkille tien varteen. He suutelivat kauan. Se tuntui Mariasta ikuisuudelta.Heidän ohitseen ajoi autoja, joiden kuskit soittivat torvia ja välkyttivät valoja. Jostainkuului innostunutta huutoa: ”Antakaa palaa!” Maria hymähti ja katseli ympärilleen.Mikään ei ollut kauniimpaa kuin tämä kyseinen hetki: bussipysäkki, ohikiitävienautojen valot ja poika.Seuraavat kesäillat huokuivat samaa kauneutta, ja jokaisen niistä Maria vietti pojankanssa. Mariasta tuntui, että horoskooppeihin oli ehkä sittenkin uskomista. Hänrakasti kesää ja poikaa ja maailmaa. Marialla oli ensimmäistä kertaa lämmin olomyös niinä harvoina sateisina päivinä, jotka kuuluvat kesään. Kunhan hän vain olipojan kainalossa ja katseli tämän kiehtovia sinisiä silmiä. Niitä katsellessaanMariasta tuntui, että hänen sydämessään vallitsi ikuinen kesä. Tietenkin heidän
  31. 31. 31suhteessaan oli omat pienet ongelmansa, mutta niitähän oli kaikilla. Valtavan suurenrakkauden äärellä ne eivät merkinneet mitään. Eivät yhtään mitään.Ensimmäinen lumihiutale. Toinen. Kolmas. Maria katseli auton ikkunasta, kunensilumi leijaili mustaan maahan, joka oli paikoin niljakkaiden lehtien peitossa. Arki jasyksy ja kylmyys olivat tulleet ja riistäneet Marialta kesän, jota hän rakasti. Poika ajoiMäkkärin autokaistalle ja tarjosi jäätelön. He istuivat vaitonaisina ja Marialla olivaikeuksia saada jäätelö syötyä. Hän tiesi, mitä oli tulossa.– Ei varmaan kannata enää jatkaa, poika sanoi. - Parasta olisi, jos vaan erotaan nyt.Maria nyökkäsi ja sanoi olevansa samaa mieltä, vaikka se ei ollut totta. Kyyneleettulvivat Marian jäätelöön. Marian kotipihassa he vaihtoivat viimeisen,katkeransuloisen suudelman, jonka jälkeen poika autoineen katosi pimeyteen.Eteisessä ulkoilman kirpeä viileys vaihtui lämpöpatterin hehkuun, mutta Maria eihuomannut sitä. Tuntui, kuin kaikki lämpö olisi kadonnut Marian sisimmästä. Ikuinenkesä hänen sydämessään oli ohi, eikä palaisi enää koskaan.On taas huhtikuu. Pitkän matematiikan tunti matelee kuin etana kuivalla asfaltilla.Opettajan liitu poukkoilee edestakaisin taululla aivan kuten risteilyalukset Helsingin jaTallinnan välillä. Taululle ilmestyy kolmannen asteen yhtälöitä. Maria jäljentää nehuolellisesti vihkoonsa ja huokaisee. Hän katsoo ulos ikkunasta ja näkee, kuinkajossakin kaukana pikkulapsetheittävät kirjavia takkejaanyltään. Tienpielessä hän huomaakymmenittäin kukkaanpuhjenneita leskenlehtiä. Puutkinovat saaneet ylleen hentoavihreää, ja auringonvalo leikkiiniiden oksilla sädehtien. Pitkästäaikaa Marian silmissä näkyy ilo.On tulossa kesä.
  32. 32. 32Suosittu harrastus: bloggaaminenBloggaamisesta on viime vuosina tullut suosittu harrastus nuorten keskuudessa.Kameroiden parantuminen ja lisääntyminen sekä nuorten omien tietokoneidenyleistyminen lienevät suurimmat syyt tämän harrastuksen nousuun.Lukiommetämän keväänuusi oppilasElina Töyrylälöysibloggaamisenihanuuden joennen muita.Hänenbloginsa onkerännytvuosienmittaan joerittäin kunnioitettavan määrän lukijoita. Elina aloitti bloginsa pitämisen neljä ja puolivuotta takaperin kahden kaverinsa kanssa yhteisblogilla. Oheen hän päätti kuitenkintehdä oman bloginsa.Elinan blogi “Her stylish life” sisältää kaikkea kirjoittajan omaan elämään liittyvää.Hän tykkää valokuvata, ja blogi on hyvä kanava julkaista kuviaan. Elina kuvaileeblogiaan “omantyyliseksi”. Se on juuri hänen itsensä näköinen.Kysyimme Elinalta, kirjoittaako hän blogiaan itseään vai lukijoita varten. Hän sanoikirjoittavansa sitä pääosin itseään varten, mutta lukijatkin on otettava huomioon -etenkin, kun niitä nykyisin on jo paljon. Bloggaamisen hyviksi puoliksi Elina luetteleevalokuvien julkaisun lisäksi sen, että saa toteuttaa itseään. Positiiviset palautteet ovatlisäksi aina piriste.
  33. 33. 33Vaihtoehtoisesti bloggaamisen negatiivisista puolista suurin onkin varmaan ikäväpalaute, jota sitäkin valitettavasti joskus kolahtaa. Elina sanoo myös, että nykyään onmietittävä hyvin tarkkaan, mitä kirjoittaa ja millaisia kuvia julkaisee, kun myös tututlukevat blogia. Kaiken kaikkiaan bloggaaminen on kuitenkin hänen mukaansa hienoja antoisaharrastus.Lukiommetuleva abi SofiaGafforio onmyös aktiivinenjamenestyksekäsbloggaaja.Hänenblogillaan ”Thisday is alwayshere, tomorrowis never” on jo yli viisisataa lukijaa, vaikka hän on kirjoitellut blogiaan vasta puolitoistavuotta. Sofia kuvailee blogiaan lifestyle-blogiksi, ja hän pitää kirjoittamisesta.Sofia kirjoittaa kuitenkin ehkä enemmänkin lukijoita varten, sillä ei koskaan kirjoitablogiin mitään niinkään henkilökohtaisia asioita. Myös Sofian mielestä blogi on hyvätapa julkaista kuvia, joita hän on ottanut, vaikkakin välillä mietityttää, ketkä blogialukevat. Bloggailun huonoja puolia ovat hänenkin mielestään negatiiviset anonyymitkommentit, Sofia kertoo. Hyviksi puoliksi bloggailussa ovat tulleet myös positiivisetkommentit, joita Sofia saa lähes päivittäin.Vaikka moni nuori kirjoittaakin blogia, vain muutamat saavat nimensä monienlukijoiden tietoon. Bloggaaminen on kuitenkin kiva harrastus, vaikka lukijoita eiolisikaan viittä enempää. Bloggaus kunniaan!
  34. 34. 34Nauti kesästä!Kesä lähestyy jo kovaa vauhtia. Toukokuukin loppuu pian ja alkaa loma! Monet ovatalkuvuodesta hankkineet kuitenkin kesätöitä, ja vapaus ei ehkä sittenkään ala vielä.Jos ei töitä kuitenkaan ole (tai niitä ei ole jaksanut hakea...), niin mitäs sitten? Viikonkaksi sitä ehkä jaksaa makoilla kotona jäätelön kanssa, mutta erikoistapauksialukuun ottamatta saattaa jopa tulla tylsää - varsinkin jos kaikki kaverit ovat töissäpäivisin. Siis, mitä tehdä tylsän hetken tullen?1. Ota läppäri , iPad tai kirja kainaloon ja kiipeä puuhun lukemaan. Usko tai älä,puun varjoissa lukeminen on paljon hauskempaa kuin tuolissa. Ja vaikkalukeminen unohtuisi maan kamaralle, niin tuskin maisematkaan ihan huonotovat.2. Jos lukiovuoden ainainen läksyjen lukeminen kuitenkin on pilannut suhteesilukemiseen, niin voithan toki puhdistaa päätäsi muillakin keinoilla. Fyysinenkeino olisi ainakin jokin huvipuistoajelu. Pää alaspäin, niin kyllä virkistää!3. Jos kuitenkin on matti kukkarossa eikä kyyditsijöitä lähistöllä, niin meneuimaan. Rannalle tuskin on pitkää matkaa, melkein mikä vain lammikkosoveltuu pieneen huuhtoutumiseen. Rannalla keksii muutakin tekemistä: potkivaikka palloa tai ota valokuvia auringonpaisteessa.4. Jos koko loman ajan kuitenkin aurinko pysyy poissa näkyvistä, voi aikaakuluttaa katselemalla elokuvia, joko kotona tai vaikka elokuvateatterissa.Elokuvahetki tosin tulee kalliiksi, kun ensin pitää käydä kaupassa…5. Ai niin, lomalla ei sitten saa syödä mitään! Varsinkaan mitään sokerista taisuolaista. Kierrä kaikenlaiset kioskit, kaupat ja grillit kaukaa.6. Ja kaiken tämän jo tiesitkin. Oikeastaan tämän jutun ainoa tarkoitus on se, ettäluet tämän kesällä tiistaina, kun ei ole muuta tekemistä ja Aku Ankkakin tuleevasta seuraavana päivänä.Hyvää kesää!Toivottaa Marianne
  35. 35. 35Elimäen lukion opiskelijat opettajat ja henkilökunta 2012–201310ARO Sanna LiljeqvistHeino JyriKirjola EeroKokkinen KonstaKoskenniemi PetteriOjala TuukkaPaananen JennaPalomäki AleksiPekkola VillePriha RoosaRajala PilviRuokolainen MikkoSalmi AuliSeppänen SakariSuikkanen LauriTakala Mikko10BRO Satu HäyryHeino JyriKirjola EeroKokkinen KonstaKoskenniemi PetteriOjala TuukkaPaananen JennaPalomäki AleksiPekkola VillePriha RoosaRajala PilviRuokolainen MikkoSalmi AuliSeppänen SakariSuikkanen LauriTakala Mikko11ARO Sinikka NopanenAhtiainen AtsoAntila ViliGafforio SofiaHuusko NikoKoivusaari ViiviKokkonen TiiaKorte IiroKähkönen MeriMynttinen VilmaOrava JonnaPekkola HeiniPurho EveliinaRanta SallaRinne TeemuTakala LauraTammentie NikoToikka TaruTähtinen RikuVainio Annika11BRO Marko Sormunen(Leena Taina 31.8.saakka)Ahtiainen TiinaHellstén AnnikaIkävalko InkaLeino VeeraLustman ViliMäkelä JuhoMäkinen JoniNorema JuhoRaanoja ArtoRajala JennicaRajamäki IidaRepo SallaRipatti MiiaSalminen SusannaSeppälä NiklasSivonen OonaSorvo IdaUtti RoopeÄijö Pilvi12ARO Leena KekkonenBottas MarjutHaapala MonicaHyytiäinen JoonaLahtela MarianneLahti JaakkoLehtomäki AleksiLehtoranta AnttiLindén TuomasMalinen AleksiPitkänen JonnaPulkkinen ToniRantanen TapioRipatti IinaRiuttala MariVilla Vivian
  36. 36. 3612BRO Mikko Pöyhönen(Marja Putus 30.11.saakka)Helander HansHinkkurinen NikoHölttä HannaKiukas JaniKorhonen SakuLaaksonen NooraLuoma JussiMannonen ArtturiMikkola AnssiRoppola HilmaTikka RiinaWallin NinniVuorela AnttiLukion opettajatHinkkanen Tero, ATKHäyry Satu, RUKekkonen Leena, MA, FY, KEKopper Mai, KULiljeqvist Sanna, HI ya-lukio apul.reht.Lundqvist Jouni, BI,GEMattsson Allan, KE ya rehtoriNikkinen Jouko, MUNopanen Sinikka, ÄIPeltonen Ari, EROPutus Marja, EN30.11.2012 saakkaPöyhönen Mikko, EN1.12.2012 lähtienRajala Kari, rehtori, YHRommi Timo, LI, TESormunen Marko MA, FY1.9.2012 lähtienSuuronen Annika LI, TETaina Leena MA, FY31.8.2012 saakkaTammiaho Jarno, FI1.10.2012 lähtienVaris Marja, SAViljakainen Tommi, RAVinogradova Elena, OPVinko Tuula, UE, PSMuu henkilökuntaIrmeli Takala, koulusihteeriAimo Jokivuori, kiinteistöhoitajaTeija Auranen, terveydenhoitaja31.12.2013 saakkaVeera Leino, terveydenhoitaja1.12.2013 lähtienSari Hyvärinen, koulunkäyntiavustajaEija Moilanen, koulunkäyntiavustajaSuvi Talonpoika, ruokapalveluesimiesTarja Uusnäkki, ravitsemistyöntekijäRaija Ahtiainen, ravitsemistyöntekijäAnnikki Nurminen, siivoojaOili Salokangas, siivooja

×