Matka AVOmerelle
AVOIMUUTTA JA VERKOSTOMAISTA TOIMINTAKULTTUURIA TUTKIMASSA
Yrjö Lappalainen
TAMPEREEN YLIOPISTO
2
Sisältö
2
Sisällys
LUKIJALLE......................................................................3
1. JOHDANTO............
3
Tulin mukaan Avoimuudesta voimaa oppimisver-
kostoihin (AVO2) -hankkeeseen lokakuussa 2012,
jolloin hanke oli ollut käyn...
4
5
1. Johdanto
Avoimuudesta voimaa oppimisverkostoihin
(AVO2) -hankkeen tavoitteiden edistymistä,
hanketoiminnan sujuvuutta...
6
kuului esimerkiksi tavoitteiden edistymiseen,
hankkeen käsitteisiin, viestintään ja välineisiin
sekä jokaisen osatoteutt...
7
OSA I: Hanketoiminnan
arviointi ja kehittäminen
8
9
2. Teoreettinen viitekehys
ja tutkimusmenetelmät
AVO2-hanketta edeltäneessä Avoimet verkostot oppimiseen (AVO) -hankkees...
10
den on katsottu nousevan ainoastaan ensikäden
havainnoista tutkimuskentällä. Kokonaan tai osit-
tain verkon välityksell...
11
lisesti, eli teksti muunnettiin kirjakielelle murre- ja
puhekielen ilmaisut poistaen (Kananen 2008).
Haastattelujen lis...
12
13
4. Hankkeen tavoitteet
ja kohderyhmät
AVO2-hankkeen tavoitteena oli vahvistaa ja tukea
avoimuuden toteutumista verkosto...
14
5.	 Avoimien sisältöjen, avoimien ohjelmistojen
ja avoimen opetuskulttuurin edistäminen kan-
salaisten toiminnassa, ope...
15
Toimenpiteet
•	 Yhteisöllisen oppimiskulttuurin periaattei-
den noudattaminen AVO2-hankkeen sisäi-
sessä toiminnassa: e...
16
Toimenpiteet
•	 Etäosallistumismahdollisuuden järjestämi-
nen ja verkkoisännöinti/emännöinti kaikissa
AVO2-hankkeen tap...
17
(esim. OpenSim, realXtend)
•	 Lisätyn todellisuuden, virtuaalimaailmojen
sekä mobiililaitteiden käyttöön liittyvien
mal...
18
useat hanketoimijat tekivät hankkeen puitteissa
läheistä yhteistyötä myös muiden hankkeiden
ja organisaatioiden kanssa....
19
5. Hanketoiminnan
arviointi ja kehittäminen
mintakulttuuriin kuuluu keskeisesti myös valmius
tarjota apua muille. Oman ...
20
julkaistu avoimella sisältölisenssillä (esim. Creative
Commons). Ilman avointa lisenssiä aineiston hyö-
dyntämismahdoll...
21
heräämisen aikaan … niin tämä Suomi-somen herää-
misajan osuustoimintaliike on sitten tiedon, osaami-
sen ja taitojen j...
22
kin verran liikkumavaraa, eli uudet toimijat saivat
jossain määrin vaikuttaa tavoitteisiin myös itse.
5.2.2 Tavoitteist...
23
”… tottakai tuo on semmoinen alue, joka kehittyy
kaiken aikaa. Ei voi sanoa sillä tavalla, että on niin
kuin lukkoon ly...
24
koko hankkeen ja muiden osahankkeiden perus-
ajatuksen ymmärtäminen olisi kuitenkin tärkeää,
jotta toimijat pystyisivät...
25
toimittaessa hyödynnetään yhteistoiminnan mah-
dollistavia verkkotyövälineitä. Avoimessa verkos-
tomaisessa toiminnassa...
26
tekemisen kautta sitä oppii tuntemaan nämä muut
ihmiset, heidän osaamisen ja toisaalta motiivit …
niin silloin kun tule...
27
samaan päivään tuli useampia tapahtumia, tai ih-
miset eivät tienneet jostain tapahtumasta mikä olisi
kiinnostanut. Ett...
28
ketoimijoiden mukaan toimiakseen jonkinlaista
koordinointia ja mahdollisesti myös palkattuja
työntekijöitä:
”… ei sitä ...
29
toiminta toisaalta synnyttää uusia mahdollisuuksia,
saattaa riskinä olla, että osa ihmisistä jää esimer-
kiksi taitojen...
30
ilman hanketta. Osa toimijoista koki puolestaan
olevansa vain työntekijänä hankkeessa, vaikka to-
tesikin olevansa avol...
31
Hankkeen aikana järjestettiin useita hanketapaa-
misia sekä kasvotusten että verkon kautta, mutta
kaikki haastateltavat...
32
kat tekisivät eri asioita … että osahankkeet konkreet-
tisesti vaihtaisivat ihmisiä keskenään … niin se voisi
tuoda huo...
33
myös ammattimaisia projektityöntekijöitä, jotka
ottavat projektissa vastuuta eivätkä ota asioita hen-
kilökohtaisesti:
...
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa
Upcoming SlideShare
Loading in …5
×

Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa

1,648 views

Published on

Matka AVOmerelle on raportti Avoimuudesta voimaa oppimisverkostoihin (AVO2)
-hankkeessa toteutetusta hanketutkimuksesta. Tutkimuksella oli kaksi keskeistä tehtävää:
hanketoiminnan arviointi ja kehittäminen sekä hankkeen vaikuttavuuden arviointi. Tutkimus
pohjautuu ensisijaisesti hanketoimijoiden haastatteluihin. Tutkimuksen lähestymistapa on
etnografinen, sillä tutkimus pyrkii tarkastelemaan, ymmärtämään ja kuvailemaan AVO2-
hankkeen sisäistä kulttuuria. Toisaalta hanketutkimuksen tavoite oli myös tunnistaa mahdollisia
ongelmakohtia ja pyrkiä vaikuttamaan niihin jo hankkeen aikana, eli tutkimukseen sisältyi
myös toimintatutkimuksellisia piirteitä. Hanketoimijoiden haastatteluiden lisäksi aineistoa
kerättiin hankkeessa järjestettyjen tapahtumien ja koulutusten yhteydessä palautelomakkeilla.

Raportti jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa käydään läpi hanketoimijoiden
näkemyksiä hanketoiminnasta sekä laajemminkin verkostomaisen toimintakulttuurin
mahdollisuuksista ja haasteista. Toisessa osassa tarkastellaan hankkeen vaikuttavuutta niin
hanketoimijoiden kuin kohderyhmienkin näkökulmasta. Vaikuttavuuden itsearvioinnissa
sovellettiin IKKU-arviointimallia.

Avoimuudesta voimaa oppimisverkostoihin (AVO2) -hanke toteutettiin vuosina 2012-2014
valtakunnallisessa Manner-Suomen ESR-kehittämisohjelman toimintalinjassa 3: Avoimissa
oppimisympäristöissä aktiiviseksi kansalaiseksi. Rahoittajana toimi Lapin ELY-keskus. Hanketta
koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry ja mukana oli kaikkiaan 11 organisaatiota.

Published in: Education
0 Comments
0 Likes
Statistics
Notes
  • Be the first to comment

  • Be the first to like this

No Downloads
Views
Total views
1,648
On SlideShare
0
From Embeds
0
Number of Embeds
146
Actions
Shares
0
Downloads
4
Comments
0
Likes
0
Embeds 0
No embeds

No notes for slide

Matka AVOmerelle - avoimuutta ja verkostomaista toimintakulttuuria tutkimassa

  1. 1. Matka AVOmerelle AVOIMUUTTA JA VERKOSTOMAISTA TOIMINTAKULTTUURIA TUTKIMASSA Yrjö Lappalainen TAMPEREEN YLIOPISTO
  2. 2. 2 Sisältö 2 Sisällys LUKIJALLE......................................................................3 1. JOHDANTO................................................................5 2. TEOREETTINEN VIITEKEHYS JA TUTKIMUSMENETELMÄT.......................................9 2.1 Etnografia.............................................................9 2.2 Toimintatutkimuksellinen ote.........................10 3. AINEISTO JA SEN ANALYYSI.............................11 4. HANKKEEN TAVOITTEET JA KOHDERYHMÄT........................................................13 4.1 Päätavoitteet.......................................................13 4.2 Tavoitteesta johdetut tuotokset.......................13 4.3 Kohderyhmät.....................................................18 5. HANKETOIMINNAN ARVIOINTI JA KEHITTÄMINEN........................................................19 5.1 Avoimuuden määritelmä.................................19 5.2 Tavoitteiden määrittely ja seuranta.................21 5.3 Verkostomainen toimintamalli ja vertaisuus..........................................................24 5.4 Avolaisuutta etsimässä......................................29 5.5 Vertaisuus hankeverkostossa...........................32 5.6 Viestintä ja välineet...........................................34 5.7 Hyvät käytännöt ja epäonnistumiset..............40 5.8 Yhteenveto hanketoiminnan arvioinnista.....41 6. HANKETOIMIJOIDEN NÄKEMYKSIÄ HANKKEEN VAIKUTTAVUUDESTA....................47 6.1 Vaikuttavuuden Itsearviointi IKKU-mallin avulla.........................................47 6.2 Yhteenveto vaikuttavuuden itsearvioinnista................................................67 6.3 Hankkeesta opittuja asioita..............................68 7. KOHDERYHMIEN NÄKEMYKSIÄ VAIKUTTAVUUDESTA.............................................71 7.1 Lisätyn todellisuuden koulutukset..................71 7.2 Johdatus virtuaalimaailmojen opetuskäyttöön................................................76 7.3 Open Knowledge Roadshow...........................80 7.4 Online ITK: 12 asiaa, joita et tiennyt tekijänoikeuksista............................................82 7.5 Innostu ja innosta sosiaalisessa mediassa......85 7.6 Datajournalismikoulutukset............................89 7.7 Internetin työkalut yhdistyksille.....................93 7.8 Yhteenveto koulutuspalautteista.....................94 8. JOHTOPÄÄTÖKSET...............................................95 8.1 Hanketoiminnan arviointi...............................95 8.2 Vaikuttavuuden arviointi.................................96 9. POHDINTAA...........................................................99 LOPUKSI.................................................................... 101 LÄHTEET................................................................... 103 Suomen eOppimiskeskus ry, Vankanlähde 7, 13100 Hämeenlinna, info@eoppimiskeskus.fi • Taitto: Inkeri Ahonen Paino: Nurmiprint Oy • ISBN 978-952-6669-02-1 (painettu julkaisu) • ISBN 978-952-6669-03-8 (sähköinen julkaisu)
  3. 3. 3 Tulin mukaan Avoimuudesta voimaa oppimisver- kostoihin (AVO2) -hankkeeseen lokakuussa 2012, jolloin hanke oli ollut käynnissä jo lähes vuoden. Hanke oli suoraa jatkoa Avoimet verkostot oppi- miseen (AVO) -hankkeelle, jonka raportteihin ja hanketutkimukseen olin alustavasti tutustunut. AVO2:n hanketutkimukseen ryhtyessäni en osan- nut kuitenkaan vielä aavistaa, kuinka ikimuistoinen matka minulla olisi edessä. Ensimmäisten työviikkojen aikana informaatio- tulva oli valtava, ja laajaan hankkeeseen perehty- minen vei aikansa. Hankkeen yhteisestä Google Drive -kansiosta, wikistä ja muista arkistoista nousi esiin jatkuvasti uusia dokumentteja, ja oleellisen hahmottaminen tuntui aluksi haasteelliselta. Myös hankkeen toimintatavat ja välineet olivat itselleni jossain määrin uusia, vaikka olenkin toiminut ver- kossa vuodesta 1995 lähtien. Ensimmäinen ihmetyksen aihe oli hankkeen ta- voitteet ja käsitteet, jotka vaikuttivat aluksi hieman ympäripyöreiltä ja irrallisilta. Näin AVO2-hank- keessa aluksi neljä erillistä osahanketta, jotka eivät näyttäneet juurikaan liittyvän toisiinsa. Vähitellen kuitenkin oivalsin, että kaiken hanketoiminnan ta- voitteena oli edistää tavalla tai toisella avoimuutta: kaikissa osahankkeissa pyrittiin rikkomaan rajoja, verkostoitumaan, oppimaan yhdessä sekä kokei- lemaan uusia välineitä ja toimintatapoja. Viimeis- tään tuolloin ymmärsin, kuinka vallankumouksel- lisesta hankkeesta oli kyse. Mieleeni tuli Eugène Delacroix’n kuuluisa maalaus Vapaus johtaa kan- saa, jossa feodalismia vastustavat kansalaiset pyrki- vät kohti vapautta symboloivaa naista. Maalauksen väkijoukko on kirjava, ja yhtä lailla myös AVO2:ssa oli mukana erilaisia toimijoita, joilla oli erilaisia tu- Lukijalle lokulmia ja syitä olla hankkeessa mukana. Kaikilla oli kuitenkin selkeä yhteinen suunta: eteenpäin, kohti avoimuutta! Hanketutkimuksella oli AVO2-hankkeessa kaksi keskeistä tehtävää: hanketoiminnan arviointi ja kehittäminen sekä hankkeen vaikuttavuuden ar- viointi. Tutkimus pohjautuu ensisijaisesti hanketoi- mijoiden haastatteluihin. Lisäksi aineistoa kerättiin tapahtumien ja koulutusten yhteydessä palautelo- makkeilla. Hanketutkimuksen kautta sain tutus- tua avoimen toiminnan edelläkävijöihin ja todelli- siin huippuammattilaisiin, ja hankkeessa vietetyn reilun vuoden aikana opin uutta todennäköisesti enemmän kuin koko opiskeluaikanani. Sain kerta toisensa jälkeen kuunnella, kuinka hanketoimijat kuvailivat uusien toimintatapojen ja välineiden mahdollisuuksia innosta puhkuen. Lisäksi hanke lennätti minutkin aina Online Educa Berlin -kon- ferenssiin asti avoimuutta edistämään. Matka AVOmerelle kuvaa sitä huikeaa oppimis- matkaa, jolla minä ja muut hanketoimijat saim- me olla mukana. Toivon tämän raportin valotta- van avointa verkostomaista toimintakulttuuria ja innostavan kaikkia lukijoita samalla tavalla kuin AVO2-hanke on innostanut minua. Haluan sa- malla kiittää lämpimästi kaikkia hanketoimijoita, joiden kanssa sain työskennellä. Hankkeet tulevat ja menevät, mutta taistelu avoimuuden puolesta jatkuu - niin kauan kuin tarve vaatii! Tampereella tammikuussa 2014 Yrjö Lappalainen
  4. 4. 4
  5. 5. 5 1. Johdanto Avoimuudesta voimaa oppimisverkostoihin (AVO2) -hankkeen tavoitteiden edistymistä, hanketoiminnan sujuvuutta sekä hankkeen vai- kuttavuutta arvioitiin tutkimuksella, josta vastasi Tampereen yliopisto. Hanketutkimuksella oli AVO2-hankkeessa kaksi keskeistä tehtävää: 1) hanketoiminnan arviointi ja kehittäminen sekä 2) hankkeen vaikuttavuuden arviointi Hanketoiminnan arvioinnin osalta tavoitteena oli tunnistaa hyviä käytäntöjä sekä käytännön hanketyöhön ja tavoitteiden saavuttamiseen mahdollisesti liittyviä haasteita. Tunnistettuihin ongelmakohtia pyrittiin puuttumaan jo hank- keen aikana. Hanketutkimuksen kautta pyrittiin myös luomaan uutta ymmärrystä avoimen ver- kostomaisen toimintakulttuurin sekä hankkeen lukuisten eri sisältöalueiden mahdollisuuksis- ta ja haasteista. Hanketutkimus pyrki osaltaan myös herättämään ja ylläpitämään keskuste- lua hankkeen tavoitteista sekä auttamaan han- ketoimijoita hahmottamaan yhteisiä teemoja erillisistä osaprojekteista huolimatta. Hanke- tutkimuksen ajatuksena oli alusta alkaen, että hankkeessa opittuja asioita voitaisiin tiivistää hankkeen päättyessä yhteen muutoinkin kuin listana saavutetuista tuloksista. Tämä raportti koostaa yhteen hankkeessa opittua ja tekee sa- malla näkyväksi myös sellaisia hiljaista tietoa, joka ei välttämättä muutoin olisi päätynyt hank- keen raportteihin asti. Hanketutkimuksen toinen päätehtävä oli arvi- oida hankkeen vaikuttavuutta niin hanketoi- mijoiden kuin kohderyhmienkin näkökulmas- ta. Vaikuttavuuden itsearvioinnissa sovellettiin Pirttilän ja Pääkön (2001) kehittämää IKKU- vaikuttavuusmallia. Hankkeen kohderyhmien osalta vaikuttavuuden arviointi perustui koulu- tusten ja tapahtumien yhteydessä toteutettuihin kyselyihin. IKKU-malli ja vaikuttavuuden arvi- oinnin prosessi on kuvattu tarkemmin luvussa 6. Hanketutkija vaihtui kesken hankkeen, ja uusi hanketutkija aloitti työnsä lokakuussa 2012. En- simmäiseksi hanketutkija jatkoi aikaisemmin aloitettua tavoitteiden ja käsitteiden määrittelyä. Hanketoimijoita pyydettiin kommentoimaan ja muokkaamaan määritelmiä Google Docsissa, ja pohdintaa jatkettiin lisäksi verkon välityksellä yhteisissä termitalkoissa. Loppuvuodesta 2012 hankkeen tavoitteet ja käsitteet alkoivat olla han- ketutkimuksen toteuttamisen kannalta riittävän ymmärrettävällä tasolla. Seuraavaksi hanketut- kija laati yhdessä hanketoimijoiden kanssa kaik- kiin hankkeen koulutuksiin tarkoitetun palaute- lomakkeen, joka otettiin käyttöön maaliskuussa 2013. Lomakkeeseen liitettiin koulutuspalaut- teiden lisäksi myös vaikuttavuuteen liittyviä ky- symyksiä. Hanketoimintaa oli alun perin tarkoitus arvioida myös hanketoimijoiden osalta kyselyjen avulla. Hanketutkija päätti kuitenkin kerätä aineistoa haastattelemalla toimijoita, koska halusi tutustua hanketoimijoihin henkilökohtaisesti ja kerätä sy- vällisempää tietoa kuin mitä kyselyjen avulla oli- si ollut mahdollista. Hanketutkija laati hankkeen tavoitteiden pohjalta haastattelurungon, johon
  6. 6. 6 kuului esimerkiksi tavoitteiden edistymiseen, hankkeen käsitteisiin, viestintään ja välineisiin sekä jokaisen osatoteuttajan omiin sisältöaluei- siin liittyviä kysymyksiä. Haastattelut toteutet- tiin touko-kesäkuussa 2013. Aineiston analysointi jatkui kesän 2013 aikana, ja alustavia tuloksia esiteltiin koko hankkeen yh- teisessä tapaamisessa elokuussa 2013. Tapaami- sessa toteutettiin myös työpaja, jossa arvioitiin yhteisesti hankkeen vaikuttavuutta IKKU-mallin avulla. Työpaja muodosti pohjan vaikuttavuuden itsearvioinnille. Aineistoa täydennettiin lisäksi hanketoimijoiden haastattelujen sekä muiden dokumenttien ja havaintojen pohjalta. Kohde- ryhmien osalta vaikuttavuuden arviointi pe- rustuu koulutusten ja tapahtumien yhteydessä kerättyyn palautteeseen. Tämä tutkimusraportti valmistui tammikuussa 2014. Raportti jakautuu kahteen osaan. Ensimmäises- sä osassa käydään läpi hanketoimijoiden näke- myksiä hanketoiminnan sujuvuudesta sekä laa- jemminkin verkostomaisen toimintakulttuurin mahdollisuuksista ja haasteista. Raportin toises- sa osassa tarkastellaan sekä hanketoimijoiden (luku 6) että kohderyhmien (luku 7) näkemyksiä hankkeen vaikuttavuudesta.
  7. 7. 7 OSA I: Hanketoiminnan arviointi ja kehittäminen
  8. 8. 8
  9. 9. 9 2. Teoreettinen viitekehys ja tutkimusmenetelmät AVO2-hanketta edeltäneessä Avoimet verkostot oppimiseen (AVO) -hankkeessa hanketutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin toiminnan teoriaa, jonka avulla pyrittiin hahmottamaan hanketoiminnan keskiössä olevia muutosprosesseja ja ymmärtämään esiin nousevia ristiriitaisuuksia (ks. Kalalahti 2012). AVO2- hankkeen hanketutkimuksessa toimintaa haluttiin lähteä tarkastelemaan alusta alkaen käytännönläheisellä ja kuvailevalla otteella. Lähestymistapa on etnografinen, sillä tutkimus pyrkii tarkastelemaan, ymmärtämään ja kuvailemaan AVO2- hankkeen sisäistä kulttuuria. Toisaalta hanketutkimuksen tavoite oli myös tunnistaa mahdollisia ongelmakohtia ja pyrkiä vaikuttamaan niihin jo hankkeen aikana, eli tutkimukseen sisältyi myös toimintatutkimuksellisia piirteitä. 2.1 Etnografia Etnografinen tutkimus on tutkimusstrategia, jonka tavoitteena on kuvata ja selittää ihmisten toimintaa heidän ympäristössään tai ryhmän jäsenten tulkin- toja ja käsityksiä ympäristöstään ja toiminnastaan (Jyväskylän yliopisto 2013). Etnografisessa tutki- muksessa tutkija viettää aikaa tutkimansa kulttuu- rin piirissä ja opettelee elämään sen sosiaalisissa ja kulttuurisissa järjestyksissä. Osallistumisen ja analyyttisen etäännyttämisen vuorottelu auttaa tutkijaa ymmärtämään tutkimuskohteena olevan yhteisön jäsenten elinehtoja. (Ådahl 2004; tässä Lappalainen ym. 2007.) Etnografisessa tutkimuksessa pyritään ymmärtä- mään ja kuvaamaan esimerkiksi yhteisön sosiaa- lisia käytäntöjä, tietämystä, uskomuksia, asenteita ja toimintamalleja. Etnografiselle tutkimusotteelle on myös ominaista ennakko-oletusten ja tarkas- ti määriteltyjen sääntöjen puute, koska kulttuuria ja siihen liittyviä ilmiöitä pyritään tarkastelemaan mahdollisimman aidossa ja jokapäiväisessä ym- päristössä. Menetelmän tärkeimmät työkalut ovat kentällä tapahtuva osallistuva havainnointi ja haas- tattelut. Tutkijan tavoite on päästä sisälle yhteisöön ja havainnoida sitä sisältä käsin. Esimerkiksi työ- paikalla tutkija voi havainnoida työntekoa ja sen käytäntöjä, seurata kokouksia, tutustua työväli- neisiin ja työtiloihin sekä haastatella työntekijöitä. (Hughes ym. 1992; Ormerod ym. 2003; tässä Vuo- rinen 2005.) AVO2-hankkeessa kulttuuriin tutus- tuminen sisältäpäin tapahtui luonnostaan, koska hanketutkija oli itsekin yksi hanketoimija muiden joukossa. Hanketutkimuksen lisäksi tutkijalla oli hankkeessa myös muita tehtäviä. Hinen (2001) mukaan fyysisellä läsnäololla ja mat- kustamisella johonkin paikkaan on ollut perintei- sesti etnografiassa suuri merkitys, ja juuri matkus- taminen on tavallaan oikeuttanut etnografisten kertomusten autenttisuuden. Välitteisiä kommuni- kointitapoja ei ole aikaisemmin pidetty riitettävän vuorovaikutteisina, ja tutkimuksen arvovaltaisuu-
  10. 10. 10 den on katsottu nousevan ainoastaan ensikäden havainnoista tutkimuskentällä. Kokonaan tai osit- tain verkon välityksellä toimivia yhteisöjä tutkit- taessa ei kuitenkaan voida enää puhua samankal- taisesta fyysisestä matkustamisesta, ja etnografista tutkimusta voidaankin nykyisin tehdä myös nou- sematta omalta työtuoliltaan. Fyysisen matkusta- misen tai fyysisten ympäristöjen puuttuminen ei kuitenkaan tarkoita, että etnografin, lukijan ja tut- kimuskohteiden väliset suhteet olisivat oleellisesti muuttuneet. (Hine 2001.) Tämä korostui varsinkin AVO2-hankkeessa, jossa toimijat olivat maantie- teellisesti eri puolilla maata, eikä kaikille yhteistä fyysistä työympäristöä ollut lainkaan. 2.2 Toimintatutkimuksellinen ote Toimintatutkimuksessa pyritään sekä tutkimaan että muuttamaan vallitsevia käytäntöjä. Toiminta- tutkimukseen kuuluu keskeisesti tutkijan osallis- tuminen toimintaan sekä mukanaolo organisaati- on arkipäivässä. Tutkimusprosessi on luonteeltaan syklinen, ja siihen kuuluu tavanomaisesti lähtöti- lanteen kartoitus, toimintamallin laatiminen, inter- vention eli vaikuttavan toimenpiteen toteuttami- nen sekä vaikutusten seuraaminen ja havainnointi. (Kuula 2006.) Tämän hanketutkimuksen puitteissa tutkija tunnisti haastattelun ja havainnoinnin kaut- ta joitakin hanketoimintaan liittyviä haasteita, esit- teli ne hanketoimijoille ja pyrki herättämään niistä keskustelua, mikä voidaan nähdä myös eräänlaise- na interventiona. Käytännössä prosessi ei kuiten- kaan edennyt toimintatutkimukselle ominaiseen sykliseen tapaan, vaikka tutkija pyrkikin osaltaan kehittämään toimintatapoja jo hankkeen aikana.
  11. 11. 11 lisesti, eli teksti muunnettiin kirjakielelle murre- ja puhekielen ilmaisut poistaen (Kananen 2008). Haastattelujen lisäksi tutkija osallistui resurssiensa puitteissa havainnoijana joihinkin hankkeessa jär- jestettyihin koulutuksiin ja tapahtumiin sekä osa- hankkeiden sisäisiin kokouksiin. Aineistona käytet- tiin myös hankkeen Yammer-verkostoissa käytyjä keskusteluja, kokousten muistiinpanoja sekä muita hankkeessa tuotettuja dokumentteja ja raportteja. Elokuussa 2013 hanketutkija järjesti koko hank- keen yhteisen tapaamisen yhteydessä myös vaikut- tavuustyöpajan, joka muodosti pohjan hankkeen vaikuttavuuden arvioinnille. Vaikuttavuuden arvi- oinnin prosessi on kuvattu tarkemmin luvussa 6. Hankkeen kohderyhmien osalta aineistoa kerättiin koulutus- ja tapahtumakyselyjen avulla. 3. Aineisto ja sen analyysi Hankkeen ydintoimijoille tehtiin touko-kesäkuus- sa 2013 haastattelut, joihin osallistui yhteensä 18 hanketoimijaa. Haastattelut olivat puolistruktu- roituja, eli kaikille haastateltaville esitettiin tietyt kysymykset samassa järjestyksessä. Kaikille yhteis- ten kysymysten lisäksi jokaiselta haastateltavalta kysyttiin heidän omiin sisältöalueisiinsa liittyviä kysymyksiä. Haastattelun teemoja on visualisoi- tu kuvassa 1. Jokainen haastattelu kesti noin kaksi tuntia. Osa haastatteluista toteutettiin hanketoimi- joiden omissa toimipisteissä, osa puolestaan ver- kossa Adobe Connectin avulla. Jokaista mukana olevaa organisaatiota edusti vähintään yksi henki- lö, koska kaikkien ääni haluttiin saada kuuluviin. Haastattelut tallennettiin ja litteroitiin. Tallennetta syntyi yhteensä noin 35 tuntia. Tallenteet litteroi- tiin kesän 2013 aikana, ja litteroitua tekstiä syntyi yhteensä 327 sivua. Tallenteet litteroitiin yleiskie- Kuva 1: Haastattelun teemoja
  12. 12. 12
  13. 13. 13 4. Hankkeen tavoitteet ja kohderyhmät AVO2-hankkeen tavoitteena oli vahvistaa ja tukea avoimuuden toteutumista verkostomaisen toimin- taympäristön lähtökohtana ja tavoitteena. Hank- keen neljässä osahankkeessa pyrittiin luomaan edellytyksiä, kouluttamaan, selvittämään ja tuke- maan avoimen oppimisen ja osallistumisen sekä sisällöntuotannon mahdollisuuksia teknologia- avusteisesti. AVO2-hankkeen neljä osahanketta olivat AVO-opisto, Toimikas, Nettikansa ja 3DM: • AVO-opisto -osahankkeen tavoitteena oli edistää työkalujen, sisältöjen ja tiedon jaka- mista ja yhteiskehittelyä sekä avoimia yhteis- työmalleja opetuksessa, julkishallinnossa ja kansalaisten toiminnassa. • Toimikas (Toiminnallisen ja aktiivisen oppi- misen mallit) -osahankkeen tavoitteena oli uusien, kokonaisvaltaisen oppimisen mallien tuominen perinteisen oppiainejakoisen ope- tuksen rinnalle, oppijalähtöisten ja yhteisöl- listen oppimistapojen toteuttamiseen. • Nettikansa (Nettiajan kansalaisyhteiskunta) -osahankkeessa kokeiltiin ja mallinnettiin verkon mahdollistamia osallisuutta edistä- viä toimintamalleja yhteiskunnallisten asioi- den käsittelyssä. Osahankkeen tavoitteena oli vahvistaa kansalaisverkostojen osaamista sekä edistää rajat ylittävää yhteistyötä erityyppisten toimijoiden kesken. • 3DM (Kolmiulotteiset ja mobiilit oppimis- ja osallistumisympäristöt) -osahankkeessa tut- kittiin virtuaalimaailmojen, lisätyn todellisuu- den sekä mobiililaitteiden mahdollisuuksia oppimisen ja osallistumisen tukena. Osahank- keessa myös toteutettiin oppimisympäristöjä, joissa voidaan toimia ja oppia uusien tekno- logioiden avulla. Osahankkeen pilottien koh- teena oli mm. hyvinvointiala ja erityisoppijat. 4.1 Päätavoitteet 1. Yhteisöllisen, osallistavan ja verkostomaisen toimintakulttuurin synnyttäminen ja vahvis- taminen osallistuvissa oppilaitoksissa ja orga- nisaatioissa sekä näiden sidosryhmissä 2. Raja-aitojen ylittäminen verkostomaisella toi- mintamallilla (yhteisöt, yritykset, julkishallin- to, koulutusorganisaatiot, järjestöt) 3. Luodaan edellytyksiä, koulutetaan, selvitetään ja tuetaan avoimen oppimisen ja osallistumi- sen sekä sisällöntuotannon mahdollisuuksia teknologia-avusteisesti. 4.2 Tavoitteesta johdetut tuotokset 1. Opettaja- ja asiantuntijaverkostojen sekä oma- ehtoisten oppimisverkostojen tuettu kasvu 2. Yhteisöllisen oppimiskulttuurin edistäminen kansalaistoiminnassa, kouluissa ja oppilai- toksissa sekä ja virkatyössä (virkamiehen uusi ammattiosaaminen) 3. Verkostomaisen toimintamallin tuominen kansalaisaktiivisuuden lisäämiseksi 4. Etäosallistumisen ja vertaisoppimisen lisäämi- nen opetuksessa, julkishallinnossa sekä kansa- laistoiminnassa
  14. 14. 14 5. Avoimien sisältöjen, avoimien ohjelmistojen ja avoimen opetuskulttuurin edistäminen kan- salaisten toiminnassa, opetuksessa sekä julki- shallinnossa 6. Kolmiulotteisten oppimis- ja osallistumisym- päristöjen opetuskäytön mallit 7. Käytänteitä oppiainerajoja ylittävän opetuksen käytännön järjestelyihin sekä aktiivisen oppi- misen kokeiluja eri kouluasteilla 8. Mobiililaitteiden hyödyntämisen mallit opis- kelussa ja työssä oppimisessa 9. Sisältöjen ja sovellusten laadukkaan toimin- tatavan näkyväksi tekeminen, edistäminen ja tehostaminen Seuraavissa kappaleissa esitellään tarkemmin jo- kainen näistä tavoitteista sekä toimenpiteet, joilla tavoitteet pyrittiin saavuttamaan. 4.2.1 Opettaja- ja asiantuntijaverkostojen sekä omaehtoisten oppimisverkostojen tuettu kasvu AVO2-hankkeen keskeinen tavoite oli synnyttää ja vahvistaa verkostoja ja verkostomaista toimin- takulttuuria sekä osallistuvissa organisaatiossa että niiden sidosryhmissä. Kaikki osahankkeet pyrkivät tekemään jo olemassaolevia sisältöaluei- siin liittyviä verkostoja tunnetuiksi ja kasvatta- maan sekä osallistuvien ihmisten että toiminnan määrää. Hankkeen aikana perustettiin myös uusia verkostoja. Lisäksi verkostoitumisen etuja tuotiin esille lukuisissa eri tapahtumissa ja koulutustilai- suuksissa. Toimenpiteet • Olemassaolevien verkostojen tunnetuksi te- keminen ja kasvattaminen • Uusien verkostojen ja verkkoryhmien perus- taminen • Verkostoista ja verkostomaisesta toimintata- vasta tiedottaminen: esim. infopisteet tapah- tumissa tai erikseen järjestettyinä, taskuloun- aat, ohjaus koulutustilaisuuksien yhteydessä, henkilökohtainen avustus • Vuorovaikutus ja materiaalien jakaminen verkostoitumista tukevien välineiden ja kana- vien avulla: esim. blogit, wikit, Google Docs, Etherpad, kalenterit, sähköpostilistat, han- goutit, Skype, Yammer, Facebook • Verkostoitumista edistävien tapahtumien ja koulutustilaisuuksien järjestäminen • Osallistuminen muiden järjestämiin tapah- tumiin, esim. ITK / DCL / Mobiilikesäkoulu • Verkostoitumista edistävien työtapojen hyö- dyntäminen hankkeen koulutuksissa, esim. keskustelut ja yhteistoiminta, työpajat • Verkostoitumista edistävät yhteistuotanto- projektit 4.2.2 Yhteisöllisen oppimiskulttuurin edistäminen kansalaistoiminnassa, kouluissa ja oppilaitoksissa sekä virkatyössä (virkamiehen uusi ammattiosaaminen) Kaikki osahankkeet pyrkivät edistämään yhtei- söllistä oppimiskulttuuria, jossa oppiminen pe- rustuu vertaisuuteen, yhdessä tekemiseen sekä asioiden avoimeen jakamiseen. Yhteisöllisen oppimiskulttuurin kasvua pyrittiin tukemaan järjestämällä aiheeseen liittyviä koulutuksia ja tapahtumia sekä suosimalla yhteisölliseen oppimiseen soveltuvia välineitä ja toimintata- poja. Hanke pyrki myös tarjoamaan virkamie- hille tiedotusta, koulutusta, konsultaatioita ja materiaaleja päätöksenteon läpinäkyvyyden li- säämiseksi sekä lisäämään tietoutta avoimeen toimintaan liittyvistä välineistä ja vuorovaiku- tustaidoista. Kaikki osahankkeet pyrkivät tukemaan osaltaan verkostoitumista ja edistämään verkostomaista toimintamallia.
  15. 15. 15 Toimenpiteet • Yhteisöllisen oppimiskulttuurin periaattei- den noudattaminen AVO2-hankkeen sisäi- sessä toiminnassa: esim. yhdessä tekeminen, keskustelut, asioiden avoin jakaminen, ver- taisuus, prosessimaisuus, keskeneräisyyden hyväksyminen • Yhteisöllisen oppimiskulttuurin kasvua edistävien tapahtumien ja koulutusten jär- jestäminen • Yhteisöllistä oppimiskulttuuria edistävien työtapojen hyödyntäminen hankkeen kou- lutuksissa, esim. keskustelut ja yhteistoimin- ta, työpajat • Yhteisöllistä oppimiskulttuuria edistävien vä- lineiden ja alustojen hyödyntäminen: esim. wikit, Google Docs, Etherpad, kalenterit, sähköpostilistat, hangoutit, Skype, Yammer, Facebook, Wikiopisto, Wikikirjasto • Osallistujien rohkaiseminen ja innoitta- minen toiminnan jatkamiseen hankkeessa toteutetun koulutuksen tai tapahtuman jäl- keen. Tavoitteena tiedon ja osaamisen leviä- minen ihmisten omiin verkostoihin virallis- ten koulutustapahtumien ulkopuolelle 4.2.3 Verkostomaisen toimintamallin tuominen kansalaisaktiivisuuden lisäämiseksi Kaikki osahankkeet pyrkivät tukemaan osaltaan verkostoitumista ja edistämään verkostomaista toimintamallia. Kansalaisaktiivisuuden osalta ta- voitteeseen pyrki vastaamaan erityisesti Netti- kansa-osahanke, jossa etsittiin, kokeiltiin ja mal- linnettiin verkon mahdollistamia osallisuutta edistäviä toimintamalleja yhteiskunnallisten asi- oiden käsittelyssä. Osahankkeen tavoitteena oli tukea avoimemman verkostomaisen toiminta- kulttuurin leviämistä laajemmalle yleisölle niin, että nyt vielä uudet toimintamallit muuttuvat ajan myötä tavanomaisiksi hyviksi käytännöik- si. Tavoitteena oli tarjota mahdollisuuksia avoi- meen tiedottamiseen ja osallistumiseen sekä tu- kea avoimen toimintakulttuurin syntymistä niin kansalaisten kuin virkamiestenkin keskuudessa. Toimenpiteet • Verkostomaisen toimintamallin hyödyntä- minen AVO2-hankkeen sisäisessä toimin- nassa • Verkostomaisen toimintamallin mahdollis- taminen ja edistäminen avoimen tuotan- toprosessin ja avoimien välineiden avulla • Kansalaisaktiivisuutta lisäävän verkosto- maiseen toimintaan liittyvien tilaisuuksien ja tapahtumien järjestäminen • Verkostomaisen toimintamallin etujen ja haasteiden esiintuominen hankkeen järjes- tämissä koulutuksissa, tapahtumissa sekä materiaaleissa • Päätöksentekoon ja yhteiskunnalliseen toi- mintaan kytkeytyvien verkostojen muo- dostaminen sekä niihin liittyvän toimin- nan edistäminen • Kansalaisaktiivisuutta edistävien välinei- den käyttö- ja sovellusmahdollisuuksista tiedottaminen 4.2.4 Etäosallistumisen ja vertaisoppimisen lisääminen opetuksessa, julkishallinnossa sekä kansalaistoiminnassa AVO2-hankkeessa järjestettiin runsaasti webi- naareja sekä muita tilaisuuksia verkossa, ja myös lähitapahtumiin pyrittiin järjestämään etäosal- listumismahdollisuus. Lisäksi tavoitteena oli kartoittaa etäosallistumisen mahdollistavia vä- lineitä, kerätä etäosallistumiseen liittyviä hyviä käytäntöjä sekä kehittää uusia ympäristöjä etä- osallistumisen mahdollistamiseksi. Etäosallis- tumisen ja vertaisoppimisen mahdollisuuksista järjestettiin myös koulutuksia ja tapahtumia, ja hankkeen kohderyhmiä tuettiin etäopetuksen ja vertaisoppimisen suunnittelussa sekä peda- gogisissa että teknisissä kysymyksissä. Ver- taisoppimista tuettiin ottamalla lähtökohtaises- ti käyttöön tiedon jakamista tukevia palveluja. 3DM-osahankkeessa tarkasteltiin myös virtuaa- limaailmoja etäosallistumisen ja vertaisoppimi- sen välineenä.
  16. 16. 16 Toimenpiteet • Etäosallistumismahdollisuuden järjestämi- nen ja verkkoisännöinti/emännöinti kaikissa AVO2-hankkeen tapahtumissa • Etäosallistumisen ja vertaisoppimisen mah- dollisuuksista tiedottaminen esim. koulutuk- sissa, tapahtumissa sekä hankkeen tuottamis- sa materiaaleissa • Etäosallistumisen mahdollistavien välineiden kartoitus • Etäosallistumisen hyvien toimintakäytän- töjen kartoitus, esim. mitä on käytännössä huomioitava verrattuna lähiosallistumiseen • Uusien ympäristöjen kehittäminen etäosal- listumisen mahdollistamiseksi (esim. realX- tend-virtuaalimaailma) • Hankkeen kohderyhmien tukeminen etä- ja vertaisopetuksen suunnittelussa sekä peda- gogisissa että teknisissä kysymyksissä 4.2.5 Avoimien sisältöjen, avoimien ohjelmistojen ja avoimen opetuskulttuurin edistäminen kansalaisten toiminnassa, opetuksessa sekä julkishallinnossa Kaikki AVO2-hankkeessa tuotetut materiaalit py- rittiin julkaisemaan avoimilla lisensseillä, jotta ne olisivat kenen tahansa kiinnostuneen käytettävis- sä ja jatkojalostettavissa. Myös käytetyissä ohjel- mistoissa pyrittiin suosimaan mahdollisuuksien mukaan avoimen lähdekoodin sovelluksia. Avoi- mien sisältöjen osalta tavoitteeseen vastasi eri- tyisesti AVO-opisto, jonka tavoite oli kannustaa yhteiskunnan eri toimijoita sisältöjen ja tiedon jakamiseen. AVO-opiston tehtäviin sisältyi tie- dottamista, koulutuksia, laatutyötä, verkostojen toiminnan tukea sekä tapahtumien järjestämistä. Osahanke pyrki tukemaan avointa sisällöntuo- tantoa myös hankkeen sisällä mm. neuvomalla julkaisualustojen ja lisenssien valinnassa. Toimenpiteet • Avoimuuden edistäminen hankkeen sisäises- sä toiminnassa (esim. läpinäkyvyys, tiedon jakaminen, vertaistuotanto, avoimet ohjel- mistot, avoin julkaiseminen) • Avoimiin sisältöihin, avoimiin ohjelmistoi- hin sekä avoimeen opetuskulttuuriin liittyvi- en tapahtumien ja koulutusten järjestäminen • Yhteiskunnan toimijoiden kannustaminen sisällön ja tiedon jakamiseen • Olemassaolevista avoimista sisällöistä tiedot- taminen • Tekijänoikeustiedotuksen tarjoaminen opet- tajille Opettajantekijanoikeus.fi -sivustolla • Avoimien ohjelmistojen edistäminen (esim. VALO-yhteisö ja Pyramus-yhteisö, avoimen lähdekoodin virtuaalimaailmat) • Avoimista sisällöistä tiedottaminen (esim. CreativeCommons.fi) • Avoimen opetuskulttuurin tukeminen opet- tajaverkostojen kautta • Oppimateriaalien yhteistuotannosta tiedotta- minen ja yhteistuotannon lisääminen 4.2.6 Kolmiulotteisten oppimis- ja osallistumisympäristöjen opetuskäytön mallit & Mobiililaitteiden hyödyntämisen mallit opiskelussa ja työssä oppimisessa Näihin kahteen tavoitteeseen vastasi 3DM-osa- hanke, jonka tavoitteena oli kolmiulotteisten ja mobiilien oppimis- ja osallistumisympäristöjen mahdollisuuksien selvittäminen ja käyttömalli- en tuottaminen. Osahankkeessa tutkittiin vir- tuaalimaailmojen, lisätyn todellisuuden sekä mobiililaitteiden mahdollisuuksia oppimisen ja osallistumisen välineenä sekä toteutettiin oppi- misympäristöjä, joissa voidaan toimia ja oppia uusien teknologioiden avulla. Lisäksi 3DM-osa- hankkeen yhtenä tavoitteena oli luoda malleja mobiililaitteiden opetuskäyttöön erityisesti hy- vintointialan kontekstissa. Osahankkeessa kar- toitettiin, kokeiltiin ja koostettiin erityisryhmiä tukevia mobiilipalveluita. Osahankkeessa myös kehitettiin ja pilotoitiin osallistumista helpottavia sovelluksia. Toimenpiteet • Lisätyn todellisuuden opetus- ja osallistu- miskäytön mahdollisuuksien selvittäminen oppimisympäristöpilottien kautta • Virtuaalimaailmojen opetuskäytön mahdol- lisuuksien selvittäminen, painotus avoimeen lähdekoodiin perustuvissa ympäristöissä
  17. 17. 17 (esim. OpenSim, realXtend) • Lisätyn todellisuuden, virtuaalimaailmojen sekä mobiililaitteiden käyttöön liittyvien mallien ja palvelukuvausten tuottaminen • Aihealueeseen liittyvien koulutusten ja ta- pahtumien järjestäminen • Aihealueeseen liittyvän tiedon jakaminen sekä verkostoituminen sisältöalueesta kiin- nostuneiden toimijoiden kanssa • Opasmateriaalien tuottaminen lisätyn todel- lisuuden sovellusten toteuttamiseksi • Lisätyn todellisuuden sovellusten toteuttami- nen ja pilotointi • Erityisryhmiä tukevien mobiilipalveluiden kartoittaminen, kokeileminen ja koostami- nen • Mobiililaitteiden käytön osaamisen kehittä- minen • Mobiililaitteiden opetus- ja osallistumiskäy- tön mallien ja kuvausten tuottaminen • Osallistumista helpottavien sovellusten kehit- täminen ja pilotointi 4.2.7 Käytänteitä oppiainerajoja ylittävän opetuksen käytännön järjestelyihin sekä aktiivisen oppimisen kokeiluja eri kouluasteilla Tavoitteeseen vastasi Toimikas-osahanke, jonka tavoitteena oli uusien, kokonaisvaltaisen oppi- misen mallien tuominen perinteisen oppiaine- jakoisen opetuksen rinnalle oppijalähtöisten ja yhteisöllisten oppimistapojen toteuttamiseen. Tavoitteena oli lisätä yhteisöllistä työskentelyä ja oppimaan oppimisen taitoja käytännössä. Hank- keessa järjestettiin ilmiöpohjaisen oppimisen pi- lotteja ja tuotettiin toiminnalliseen ja aktiiviseen oppimiseen liittyviä sisältöjä. Toimenpiteet • Ilmiöpedagogiikan tunnetuksi tekeminen ja kehittäminen aiheeseen liittyvien infoti- laisuuksien, tapahtumien sekä koulutusten avulla • Ratkaisujen etsiminen oppiainerajoja ylittä- vän opetuksen järjestelyihin ja opettajien yh- teistyön toteuttamiseen (rehtoritapaamiset) • Pilottiopettajaryhmien muodostaminen kai- kilta yleissivistävän koulutuksen asteilta • Oppiainerajoja ylittävän opetuksen ideointi ja jalostaminen oman oppiasteen hautomo- työskentelyn sekä kerran lukuvuodessa jär- jestettävän seminaarin avulla • Hautomotyöskentelyssä tuotettujen ideoiden ja suunnitelmien vieminen käytäntöön • Käytännön toteutusten tukeminen nomadi- opettajan avulla • Ilmiöpohjaisen oppimisen laajentaminen myös koulujen ulkopuolelle: asiantuntemuk- sen ja vahvuuden hakeminen mm. yrityksistä ja järjestöistä 4.2.8 Sisältöjen ja sovellusten laadukkaan toimintatavan näkyväksi tekeminen, edistäminen ja tehostaminen AVO2-hankkeessa pyrittiin seuraamaan ja kehit- tämään toiminnan ja tuotettujen sisältöjen laatua. Hankkeen aikana järjestettiin myös laatuasiohin liittyviä webinaareja ja kehitettiin laatunäkemys- tä yhdessä eri sisältöalueiden asiantuntijoiden kanssa. Hankkeen aikana tehtiin myös jatkuvaa hankearviointia, ja hankearvioinnin kautta esiin nousseita ongelmakohtia käsiteltiin yhteisesti. Hyviä käytäntöjä pyrittiin jakamaan koulutusten, webinaarien sekä lukuisten hankkeessa syntynei- den tuotosten kautta. Onnistuneiden ja hyvien käytäntöjen lisäksi hankkeessa pyrittiin jakamaan myös tietoa ja kokemuksia epäonnistumisista ”iloisen mokan” hengessä. Toimenpiteet • Koordinaation avoin toiminta ja dokumen- taation jakaminen • Laatunäkemyksen työstäminen yhdessä eri sisältöalueiden asiantuntijoiden kanssa • Webinaarien järjestäminen hanketuotosten tekemisen tueksi • Tiedon jakaminen hankkeen tuotoksista • Tiedon jakaminen myös epäonnistumisista (iloisen mokan henki) • Hankkeessa syntyvien tuotosten tuotteista- minen tuotteistamisseminaarien avulla • Jatkuva hankearviointi
  18. 18. 18 useat hanketoimijat tekivät hankkeen puitteissa läheistä yhteistyötä myös muiden hankkeiden ja organisaatioiden kanssa. Hankkeessa järjes- tetyt tapahtumat ja koulutukset olivat pääosin ilmaisia ja kaikille avoimia, joten niihin saattoi osallistua käytännössä kuka tahansa aihepiiristä kiinnostunut. Kohderyhmien ja toiminnan määrä ja moni- muotoisuus aiheuttivat merkittäviä haasteita toiminnan seurannalle ja arvioinnille, sillä eri osahankkeiden toiminnan arviointiin oli vaikea muodostaa yhtenäisiä kriteerejä. Samasta syys- tä johtuen hankkeessa ei ollut myöskään mah- dollista tehdä lähtötilanteen kartoitusta, johon hankkeen lopputuloksia oltaisiin voitu verra- ta. Kaiken hanketoiminnan seurantaan ei ollut myöskään hanketutkimuksen puitteissa riittä- västi resursseja. Toiminnan seurantaan ja arvi- ointiin liittyviä haasteita kuvaillaan tarkemmin tämän raportin luvussa 7. 4.3 Kohderyhmät Virallisessa hankepäätösasiakirjassa hankkeen kohderyhmät oli määritelty seuraavasti: Kohderyhmänä ovat suomalaiset oppijat; oppi- laitoksissa toimivat, virkamiehet, organisaatioi- den henkilöstö sekä kansalaistoimintaan osallis- tuvat. Oppimisen sisällöllisestä ja tietoteknisestä ympäristöstä vastaavat tahot ovat avainasemassa vaikuttamassa oppimisen kulttuuriin, toimin- tamalleihin ja edellytyksiin eri konteksteissa. Verkoston on tarkoitus toimia avoimesti ja sen toimintaan voivat tulla mukaan kaikki asias- ta kiinnostuneet. Varsinaisena kohderyhmänä ovat erilaiset avainryhmät kuten opettajat, hy- vinvointi- ja tvt-alan ammattilaiset, järjestöak- tiivit ja kansalaisverkostot, jotta niihin kuulu- vat osaisivat hyödyntää uudenlaisia oppimis- ja toimintaympäristöjä työssään vastaantulevissa tilanteissa. Hankkeen tärkeimpiä kohderyhmiä on visuali- soitu kuvassa 2. Näiden kohderyhmien lisäksi Kuva 2: Hankkeen kohderyhmiä
  19. 19. 19 5. Hanketoiminnan arviointi ja kehittäminen mintakulttuuriin kuuluu keskeisesti myös valmius tarjota apua muille. Oman toiminnan näkyväksi tekeminen ja tuotosten jakaminen avoimesti tar- joaa suuremmalle joukolle mahdollisuuden osal- listua toimintaan ja kehittää ajatuksia, materiaaleja ja tuotoksia eteenpäin: ”Avoimuus tarkoittaa minulle sitä, että kenellä ta- hansa on mahdollisuus osallistua toimintaan, mah- dollisuus ottaa niitä tuotteita tai tuotoksia ja tehdä tämmöistä twiikkailua ja parantaa jotain. Tämä liittyy ihan lisensointijuttuihin ja avoimeen lähde- koodiin … että voidaan ottaa joku, mitä on tehty ja viedä sitä eteenpäin.” ”Minulle se [avoimuus] tarkoittaa tässä sitä yhdessä kehittämistä, arvokkaan tiedon jakamista. Että se ei ole vaan dataa, vaan jo prosessoitua ja jollain lailla jo arvotettuakin sisältöä, jota tulee monesta eri pai- kasta … ja lukija tekee ikään kuin taas sen oman arvotuksensa. Se on sellaista jatkuvaa dialogia. Se dialogisuus on semmoinen keskeinen jotenkin tässä avoimuudessa … tämä mahdollistaa sen dialogin.” 5.1.2 Avoimet sisällöt ja lisenssit Jotta tuotokset olisivat vapaasti jaettavissa ja jatko- jalostettavissa, on huomioitava myös tekijänoike- uksiin ja käytettävien työkalujen lisensointimallei- hin liittyvät kysymykset. Yksi hankkeen keskeisistä tavoitteista oli avoimien sisältöjen ja ohjelmistojen edistäminen. Avoin sisältö tarkoittaa tekijänoikeu- den tai lähioikeuden suojaamaa aineistoa, joka on 5.1 Avoimuuden määritelmä “Avoimuus on sitä, että ei poissuljeta. Poissulkemi- nen on helppoa, nopeaa ja ilmaista.” Avoimuutta tavoittelevassa hankkeessa on luon- tevaa lähteä liikkeelle avoimuuden määritelmästä. AVO2-hankkeen päätavoitteet (verkostomaisen toimintakulttuurin edistäminen, raja-aitojen ylittä- minen sekä avoimen oppimisen, osallistumisen ja sisällöntuotannon tukeminen) edellyttävät monen- laista avoimuutta niin työkalujen ja sisältöjen kuin tuotanto- ja julkaisuprosessienkin osalta. AVO2- hankkeen toimijoilla oli alusta alkaen erilaisia tulo- kulmia avoimuuteen, ja avoimuuden käsitteestä ol- tiin käyty runsaasti keskustelua jo AVO2-hanketta edeltäneessä Avoimet verkostot oppimiseen (AVO) -hankkeessa (ks. Kalalahti 2012). 5.1.1 Hanketoimijoiden näkemyksiä avoimuudesta Haastatteluissa hanketoimijoilta kysyttiin, mitä avoimuus heidän mielestään tarkoittaa. Erään han- ketoimijan mukaan avoimuus voidaan määritellä toimintatavaksi, jossa toimitaan yhdessä ja jaetaan sekä toiminnan prosessit että tuotokset. Avoimen toimintakulttuurin lähtökohta on ennakkoluuloton asenne ja valmius jakaa omia ajatuksia ja tuotok- sia muiden kanssa, mikä edellyttää toisaalta myös kykyä ottaa vastaan kommentteja ja kontribuuti- oita muilta toimijoilta ja muokata omaa toimin- taa niiden mukaisesti. Vastaavasti avoimeen toi-
  20. 20. 20 julkaistu avoimella sisältölisenssillä (esim. Creative Commons). Ilman avointa lisenssiä aineiston hyö- dyntämismahdollisuudet ovat rajalliset, koska teki- jällä on yksinoikeudet aineiston kopiointiin, levit- tämiseen ja muokkaamiseen. Avoin lisenssi antaa muille tyypillisesti oikeuden kopioida aineistoa ja muunnella sitä eri tarkoituksiin alkuperäisen teki- jän nimitiedot sekä avoimen lisenssin säilyttäen. AVO2-hankkeessa yksi tärkeä tavoite oli copyleftin perusperiaatteen avaaminen. Avoimissa lisensseis- sä toteutuu copyleft-periaate (leikillisenä vastakoh- tana copyright-käsitteelle), eli tekijä luopuu osasta yksinoikeuksiaan. Toimintatapa poikkeaa tavalli- sesta tekijänoikeuskäytännöstä, ja siksi luovutta- miseen tarvitaan nimenomainen suostumus, joka ilmaistaan sisältölisenssillä. 5.1.3 Avoimet työkalut Erään hanketoimijan mukaan avoimuus on sitä, ettei suljeta ketään pois, vaan kaikilla tulisi olla tasavertaiset mahdollisuudet esimerkiksi vaikut- taa ja saada tietoa. Toinen hanketoimija määritteli avoimuuden puolestaan vuorovaikutustilanteeksi, johon kuka tahansa voi osallistua omalla presens- sillään esimerkiksi organisaation statuksen sijasta. Tällöin perinteiset hierarkiat ja asemat menettävät merkitystään. Tiedon saaminen ja tuotantoprosessiin osallis- tuminen edellyttää avoimien työkalujen käyttöä. Vaikka VALO-ohjelmien (vapaat ja avoimen lähde- koodin ohjelmat) edistäminen kuuluikin hankkeen tavoitteisiin, käytettiin hankkeessa kuitenkin myös muita - pääosin maksuttomia - työkaluja, jotka mahdollistivat paikasta riippumattoman osallistu- misen. Yhteiskirjoitukseen käytettäviä välineitä oli- vat esimerkiksi Google Docs, Etherpad ja erilaiset wikit, kun taas palaverit järjestettiin tavanomaisesti Adobe Connectissa, Skypessä tai Google Hangouts -palvelussa. Syy tähän oli yksinkertaisesti se, ettei avoimen lähdekoodin vaihtoehtoja ollut aina tar- jolla, tai niiden ylläpitoon ja hallinnointiin ei olisi ollut tämän hankkeen puitteissa resursseja. Erään hanketoimijan mukaan täydellinen tekninen avoi- muus on tavoiteltavaa, mutta käytännössä vaikeas- ti saavutettavissa. Avoimilla työkaluilla viitataan tässä raportissa kaikkiin sellaisiin yhteistuotannon ja vuorovaikutuksen mahdollistaviin työkaluihin, joiden peruskäyttö on loppukäyttäjille maksutonta. Monet näistä työkaluista eivät ole kuitenkaan esi- merkiksi Free Software Foundationin (FSF) mää- ritelmän1 mukaisia vapaita ja avoimia ohjelmia, koska niiden lähdekoodi ei ole vapaasti saatavilla tai muokattavissa. 5.1.4 Avoimuudesta käyty keskustelu Avoimuuden käsitteestä käytiin paljon keskustelua jo AVO1:n aikana, jolloin hanketoimijat huomasivat käsitteen olevan kaikkea muuta kuin yksiselitteinen. Erään hanketoimijan mukaan avoimuus määritte- leekin jo käsitteenä itsensä avoimeksi. Toinen toimi- ja puolestaan luonnehti avoimuutta ameebamaiseksi ja liiankin inklusiiviseksi käsitteeksi, koska kukaan ei yleensä vastusta avoimuutta sellaisenaan. Tämän vuoksi avoimuus on helposti hyväksyttävissä ja yh- distettävissä lähes mihin tahansa. Eri määritelmiä yhdistäviä tekijöitä näyttäisivät olevan läpinäky- vyys sekä yhdessä tekemisen ja jakamisen kulttuu- ri. Erään hanketoimijan mukaan avoimuudessa on kyse hyvin vahvasti myös tietynlaisesta asenteesta tai mielentilasta: ” … kuvaavaahan oli se, että AVO1:n loppumetreillä ruvettiin miettimään, että mitä se itse asiassa se avoin toiminta tarkoittaa … ja todettiin, että olemme siitä erimielisiä … mutta sitten me saatiin jonkinnäköi- nen määritelmä tehtyä AVO2-hakemukseen, että on suunnilleen yhteinen lähtökohta. Kyllä se filosofia on se hyvien juttujen ja miksei myöskin huonojen juttu- jen jakaminen julkisesti. Tavallaan siis se asiantunti- juuden jakaminen. Kaikissa toimijoissa enemmän tai vähemmän konkretisoituu tämä tuleva mainetalous, että tehdään asioita omalla nimellä julkisesti verk- koon … avoimella lisenssillä leviää, ja sillä sitä saa sitä näkyvyyttä … eetos varmaan jotenkin on … että tehdään hyviä juttuja, vaikkei välttämättä olisikaan maksumiestä tiedossa.” ”Myöskin tämmöinen tietynlainen … ehkä en sanoi- si maailmankatsomus, mutta kuitenkin ajatus sem- moisesta modernista yhteishyvästä. Jos ajatellaan että osuustoimintaliike oli voimissaan silloin kansallisen 1 https://fsfe.org/about/basics/freesoftware.en.html
  21. 21. 21 heräämisen aikaan … niin tämä Suomi-somen herää- misajan osuustoimintaliike on sitten tiedon, osaami- sen ja taitojen jakaminen. Siihen tulee myöskin syste- matiikkaa ja tällaisia tavallaan laillisia keinoja, että me pystytään laittamaan lisenssejä siihen sisältöön, mitä me jaetaan … ja määrittelemään sitten myöskin sitä taloudellista toiminnallisuutta … ja kyllä se on hyvin paljon myöskin asenne ihmisissä, tietynlainen mielentila.” 5.1.5 Erilaisten näkemysten hyväksyminen Hanketoimijoilta kysyttiin myös, haittaako heitä toimijoiden erilaiset näkemykset avoimuudesta. Enemmistö hanketoimijoista koki erilaiset tulo- kulmat lähinnä toisiaan täydentäviksi, ja erään hanketoimijan mukaan ihminen ei ole ymmärtänyt avoimuutta, jos kokee erilaiset näkemykset haitta- na. Toisen hanketoimijan mukaan hankkeen yksi tarkoitus olikin nimenomaan hioa yhteistä näke- mystä ja saada keskustelua aikaiseksi. Toisaalta osa hanketoimijoista totesi, ettei yhteisen ja kaikenkat- tavan näkemyksen muodostaminen näin suuren ja kirjavan toimijajoukon kesken olisi yksinkertaisesti mahdollista. Eräs hanketoimija myös toivoi, että hankkeessa pystyttäisiin hyväksymään erilaisten näkemysten ohella paremmin myös erilaisia toi- mintatapoja: ”Ei se mitenkään haittaa, se on mielestäni hyväksi. Jos meillä on erilaisia näkemyksiä avoimuudesta, ehkä se kokonaisuus ottaa huomioon sitten mah- dollisimman useita näkökulmia siihen avoimuu- teen. Mutta sitä toivon, että pystytään hankkeessa hyväksymään ne erilaiset näkemykset, koska nyky- maailmassa … me ei pystyttäisi tekemään kaikkia asioita, mitä me tässä hankkeessakin tehdään, jos me hyvin tiukasti tuijotettaisiin niitä avoimuuden kriteerejä vain yhdestä näkökulmasta. Täytyy myös huomioida se, mikä on nykyvaihe. Ideaalitilannehan se on, että kaikki on kaikilla tavoin avointa … mut- ta täytyy hyväksyä ja ymmärtää, että se on hidas ja pitkä tie … semmoinen tietynlainen maltillisuus ja tämmöisen hitaan etenemisen hyväksyminen on niitä keinoja. Tiedän, että meidän hankkeessa on sellaisiakin tahoja, jotka ehkä toimivat vähän ag- gressiivisemmin, ja mielestäni sekin on ihan sallittua … mutta ei ehkä aina kaikessa se toimi kuitenkaan.” 5.2 Tavoitteiden määrittely ja seuranta 5.2.1 Tavoitteiden hahmottaminen Hanketoimijoiden haastattelut aloitettiin kysy- mällä, kuinka selkeitä oman osahankkeen tavoit- teet ovat. Useimpien hanketoimijoiden mukaan oman osahankkeen tavoitteet olivat olleet selkei- tä jo hankkeen alusta alkaen, koska moni toimija oli ollut mukana myös hankevalmisteluvaiheessa. Toisaalta konkreettiset toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi kirkastuivat monelle vasta matkan varrella, ja jäsentyminen vaati erään hanketoimijan sanojen mukaan ajoittain “huomattavaakin panos- tusta”. Tavoitteiden ja käsitteiden kirkastamiseksi järjestettiin koordinaation ja osahankkeiden kes- ken työpajat kesällä 2012. Hanketoimijoilta kysyttiin myös, ovatko koko hankkeen tavoitteet ja käsitteet selkeitä ja ym- märrettäviä. Suurin osa hanketoimijoista tunnisti koko konsortion tavoitteet yleisellä tasolla, mutta yksityiskohtia muiden tavoitteista ja toiminnasta ei välttämättä tunnettu. Tämä riippui tiedotuksen ohella paljon myös siitä, kuinka aktiivisesti toimi- jat itse ottivat asioista selvää tai olivat yhteydessä muihin hanketoimijoihin. Osa toimijoista myös tiedotti toiminnastaan hankkeen aikana huomatta- vasti näkyvämmin kuin toiset. Jotkut toimijat esi- merkiksi kirjoittivat blogeihinsa hankkeen aikana aktiivisesti, jolloin heidän toimintaansa oli myös helppo seurata. Jotkut toimijat totesivat olevansa tekemisissä keskenään myös AVO2-hankkeen ul- kopuolella, minkä vuoksi osa asioista oli tuttuja myös arkisten keskustelujen kautta. Tavoitteiden hahmottaminen oli luonnollisesti haastavampaa etenkin sellaisille toimijoille, jotka tulivat mukaan kesken hankkeen tai eivät olleet osallistuneet lainkaan hankevalmisteluun. Joissa- kin tapauksissa hankevalmisteluun osallistunut henkilö ei ollut enää edes samassa organisaatiossa töissä, jolloin linkki alkuperäiseen suunnitelmaan oli kadonnut kokonaan. Näissä tapauksissa hanke- toimijat joutuivat pohtimaan, mitä tavoitteilla oli alun perin tarkoitettu, ja miten ne konkreettisesti saavutettaisiin. Toisaalta tavoitteissa oli myös jon-
  22. 22. 22 kin verran liikkumavaraa, eli uudet toimijat saivat jossain määrin vaikuttaa tavoitteisiin myös itse. 5.2.2 Tavoitteista käyty keskustelu Tavoitteista keskusteltiin yhteisesti AVO1:n puo- lella ja AVO2:n alkuvaiheessa. Hanketoimijoilla oli eri näkemyksiä siitä, olisiko tavoitteista ja nii- den saavuttamisesta pitänyt keskustella enemmän yhteisesti koko hankkeen tasolla. Osan mielestä keskustelu oli ollut riittävää, osan mielestä taas keskustelua oltaisiin voitu käydä enemmän eten- kin hankkeen alkuvaiheessa. Erään hanketoimijan mukaan keskustelu tavoitteista jäi AVO2:ssa ehkä hieman vähemmälle, koska samaa keskustelua oli käyty jo AVO1:ssä. Uusi hanke jatkoi siitä, mihin AVO1 jäi, joten kaikki eivät välttämättä enää koke- neet keskustelua tarpeelliseksi. Dialogin haasteena oli etenkin sopivan ajan ja areenan löytäminen, ja moni hanketoimija totesi, että turha viestintä ja ylimääräiset kokoukset vievät helposti aikaa var- sinaisesta tekemisestä. Haasteita aiheuttivat myös henkilövaihdokset ja uusien hanketoimijoiden mu- kaantulo kesken hankkeen: Tutkija: ”Tässä taitaa olla semmoinenkin taustal- la, että tuolla AVO1:ssä on jo aika paljon käyty keskustelua ja määrittelyä? ” ” Joo, ja sen huomasi tosi hämmentävänä siinä jos- sain vaiheessa. Että tuli kysyneeksi jotain, mitä ei olisi saanut kysyä … tai no [vastattiin] selkeästi että “tämä asia on jo keskusteltu” -tyylisesti. Että huo- maa, että ihmisillä on se historia tottakai, niinhän se on kaikissa työyhteisöissä.” Lisäksi tarve keskustelulle riippui varmasti paljon myös siitä, kuinka tarkkaan rajattua oma toiminta oli alun perin ollut. Eräs hanketoimija ei kokenut tavoitteista keskustelua tarpeelliseksi, koska omat tavoitteet olivat alusta alkaen niin tarkkaan määri- teltyjä, ja osahankkeen sisälläkin toimijat toimivat itsenäisesti. Toisaalta erään hanketoimijan mukaan tavoitteista keskusteleminen muiden toimijoiden kanssa voi olla hankkeen alkuvaiheessa haastavaa, jos tavoitteet eivät ole vielä itsellekään täysin selviä. Erään hanketoimijan mukaan olisi varsin epärea- listista, että tämän kokoisessa konsortiohankkeessa kaikilla olisi yhteinen näkemys kaikista tavoitteista ja käsitteistä, mutta jonkinlaiseen konsensukseen tulisi silti pyrkiä. Riskinä voi olla kuitenkin kes- kustelun pitkittyminen: ”Varmaan hankekauden alussa se [keskustelu] on tosi tärkeää. Mutta sitten siinä on semmoinen pe- tollinen vaara, että jos kauhean paljon keskustellaan metatasolla tavoitteista … niin sitten se toiminta jää vähän puolitiehen.” 5.2.3 Tavoitteiden “avoimuus” Osa hanketoimijoista totesi, että myös tavoitteet tulisi määritellä sopivassa määrin avoimiksi. Liian tiukkaan määritetyt tavoitteet eivät anna liikku- mavaraa, mutta toisaalta liian avoimiksi jätetyt ta- voitteet voivat hankaloittaa siirtymistä konkreetti- seen tekemiseen. Hanketoimijoiden mukaan tulisi myös tiedostaa, että aihealueet kehittyvät jatkuvas- ti, minkä vuoksi muutoksiin pitäisi pystyä tarvitta- essa reagoimaan nopeasti: ”Kyllä ne [tavoitteet] ovat olleet alusta asti selkei- tä periaatteellisella tasolla. Mutta ne on kirjoitettu tietyssä määrin avoimiksi … että siinä näkee, että tässä ollaan tekemässä hyviä juttuja ja on konkreti- aa … mutta kuitenkin niin, että siinä säilyy se tul- kinnanvaraisuus. Ettei sitouduta siihen, että kahden vuoden päästä meidän on pakko tehdä x, koska me kirjoitettiin sillä tavalla hankesuunnitelmaan.”
  23. 23. 23 ”… tottakai tuo on semmoinen alue, joka kehittyy kaiken aikaa. Ei voi sanoa sillä tavalla, että on niin kuin lukkoon lyöty ja naulittu ja tämä on tässä … vaan tietenkin myös reagoidaan aina siihen, mitä maailmassa tapahtuu. Se on niin ylätason lähes- tymistapa, että se myös hyvin paljon liikkumatilaa sinne toteutusten sisälle.” Toisaalta tavoitteiden avoimuus ja laaja-alaisuus herätti joissakin toimijoissa hämmennystä. Eräs hanketoimija totesikin, että rahoittajan kanssa oli kyllä sovittu määrällisistä tavoitteista, mutta sisäl- töjen suhteen ei oltu tehty tarkempia sopimuksia. Tämän vuoksi sisällöt myös elivät ja kehittyivät hankkeen aikana. Toisaalta sama laaja-alaisuus mahdollisti myös sen, että toimijat pystyivät ke- hittämään toimintaa oman osaamisensa ja kiin- nostuksensa pohjalta: ”… ja sitten minulle tuli sellainen olo, että jos ei ihan tarkkaan tiedetä, mitä ollaan tekemässä, voi vaikuttaa vielä siihen mitä tehdään ... että nyt voin muokata tätä meidän kakkua siihen suuntaan, mitä osaan tehdä.” 5.2.4 Tavoitteiden seuranta Hanketoimijoilta kysyttiin, seurataanko osahank- keiden sisällä tavoitteiden edistymistä. Vastausten perusteella tavoitteiden edistymistä seurattiin osa- hankkeiden keskinäisissä palavereissa, mutta osa- hankkeiden käytännöissä oli suuria eroja. Eräässä osahankkeessa tavoitteiden edistyminen käytiin läpi puolen vuoden välein, toisessa niistä keskus- teltiin viikoittaisissa palavereissa. Tarve yhteiselle keskustelulle vaihteli paljon myös hankkeen vai- heen mukaan. Eräässä osahankkeessa järjestettiin hankkeen alkuvaiheessa kuukausipalavereja Sky- pessä, mutta toteuttamisvaiheeseen siirtymisen jäl- keen myös palaverien määrä väheni. Osatoteuttajat vaikuttivat toimivan melko itsenäisesti myös osa- hankkeiden sisällä. Määrällisten tavoitteiden seurantaa varten luotiin Google Driveen seurantataulukko, johon oli tarkoi- tus päivittää tavoitteisiin liittyviä tilastoja ja listata hankkeen tapahtumat, koulutukset ja tuotokset. Taulukko luotiin alun perin siksi, että alkuperäi- nen hankepäätösasiakirja oli joidenkin hanketoi- mijoiden mielestä vaikeaselkoinen. Taulukon oli myös tarkoitus tehdä osahankkeiden toimintaa näkyväksi ja helpottaa täten niin koordinaation, hanketutkijan kuin hanketoimijoidenkin työsken- telyä. Käytännössä kovinkaan moni hanketoimija ei kuitenkaan päivittänyt seurantataulukkoa sään- nöllisesti hankkeen aikana. Hanketoimijat vaikut- tivat luottavan siihen, että tavoitteet tulevat saa- vutettua, vaikka niiden edistymistä ei jatkuvasti seurattaisikaan: ”Valitettavasti [määrällisten tavoitteiden] tauluk- koa ei ole tullut silmäiltyä vähään aikaan. Mennään aika lailla sillä tuntumalla, että se luottamus on että kyllä ne tulee ne tavoitteet saavutettua … ihmiset osallistuu moniin juttuihin ja tehdään kauheasti monenlaisia asioita.” Hanketoimijoilta kysyttiin, ovatko he perillä mui- den osahankkeiden edistymisestä. Hanketoimijat totesivat tuntevansa muiden osahankkeiden toi- minnan yleisellä tasolla, mutta suurin osa ei tiennyt kuitenkaan yksityiskohtia muiden edistymisestä. Hankkeen kaikki toiminta raportoitiin wikiin ja yhteisiin dokumentteihin, mutta monen hanketoi- mijan mukaan aika ei kuitenkaan riittänyt muiden osahankkeiden aktiiviseen seuraamiseen. Hanke- toimijoiden mukaan osahankkeiden edistyminen näkyy julkaistuissa tuloksissa ja järjestetyssä toi- minnassa, mutta varsinaisia raportteja moni toi- mija totesi lukevansa vain harvoin. Tavoitteiden edistymisestä keskusteltiin vapaamuotoisesti koko hankkeen tasolla koordinaation järjestämissä maa- nantaihangouteissa sekä hankkeen yhteisessä Yam- mer-ryhmässä, mutta näihin keskusteluihin osal- listuminen oli vapaaehtoista ja satunnaista. Erään hanketoimijan mukaan Yammerin käyttöönoton taustalla oli alunperin ajatus siitä, että sen kautta voisi ripotella tietoa muille hanketoimijoille vähi- tellen. Hanketoimijan mukaan Yammer ei kuiten- kaan ehkä toiminut käytännössä niin hyvin kuin oli ajateltu (ks. myös kappale 5.6, Viestintä ja välineet). Erään hanketoimijan mukaan AVO2:n kokoises- sa konsortiohankkeessa kaikkien toimijoiden ei olisi ehkä mahdollistakaan tietää kaikkea. Kaikki tavoitteet eivät myöskään koskeneet suoraan kaik- kia hanketoimijoita. Toisen hanketoimijan mukaan
  24. 24. 24 koko hankkeen ja muiden osahankkeiden perus- ajatuksen ymmärtäminen olisi kuitenkin tärkeää, jotta toimijat pystyisivät mieltämään oman toimin- tansa osaksi kokonaisuutta ja perustelemaan, mil- lä tavalla he itse kuuluvat siihen. Hanketoimijan mukaan ideaalitilanteessa kaikki toimijat tuntisivat kaikkien tavoitteet, ja osaisivat tunnistaa ja tarttua potentiaalisiin yhteistyömahdollisuuksiin: ”… siis ideaalihan se olisi, että kaikki näkisi heti tosi selkeästi, että vaikka me ei itse tuon tavoitteen eteen juurikaan toimittaisi … mutta jos omassa osapro- jektissa nousee esiin joku asia, missä tarvisi apua sen toisen tavoitteen eteen toimivilta toimijoilta ... niin osaisi tunnistaa sen ja tarttua siihen.” 5.2.5 Hanketoimijoiden ehdotuksia tavoitteiden määrittelyyn Monen hanketoimijan mukaan tavoitteiden mää- rittelyssä onnistuttiin kokonaisuutena melko hy- vin, eikä tavoitteissa tapahtunut hankkeen aikana suuria muutoksia. Toimintatapoja sopeutettiin jon- kin verran tilanteiden mukaan, mutta muutokset olivat pitkälti priorisointia ja työpanoksen tasapai- notusta. Joukkoon mahtui positiivisia yllätyksiä- kin, sillä osana hanketta syntyi myös useita sellaisia tuotoksia, joita ei oltu kirjattu alkuperäiseen han- kesuunnitelmaan. AVO2-hankkeen työpaketit olivat moneen muu- hun hankkeeseen verrattuna erittäin itsenäisiä, eli eri osahankkeiden ei ollut käytännössä pakko tehdä lainkaan yhteistyötä omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Hankkeen kantava ajatus oli kui- tenkin yhdessä tekeminen, yhdessä oppiminen ja rajojen rikkominen, minkä vuoksi synergiaa ja yl- lättäviäkin yhteistyökuvioita olisi voinut löytyä en- tistä avoimemman dialogin kautta. Toisaalta use- ampikin hanketoimija totesi, että osahankkeiden välisiä yhteistyökuvioita olisi pitänyt suunnitella konkreettisemmin jo hankevalmisteluvaiheessa, koska niitä on vaikea liimata myöhemmin muun tekemisen päälle. Eräs hanketoimija ehdottikin, että rahoituksen varmistumisen jälkeen olisi ollut hyvä järjestää toinen valmistelukierros, jossa oltai- siin kirkastettu tavoitteet yhteisesti koko hankkeen tasolla. Tätä kautta myös konkreettisia yhdessä te- kemisen paikkoja olisi voinut löytyä helpommin: - … heti sen jälkeen kun oli tieto siitä, että hanke toteutuu … niin olisi oikeastaan pitänyt alkaa uusi kierros siitä hankevalmistelusta … Eli nyt tiedetään, että ollaan saatu rahaa näillä lupauksilla tähän asi- aan … niin mites me tehdään tämä konkreettisesti ihan oikeasti? … Niin se olisi varmaan ihan silloin hankkeen alkuvaiheessa … jo sitä kautta olisi löyty- nyt suorempaa niitä konkreettisia yhdessä tekemisen paikkoja. Nyt sen jälkeen kun kaikki ovat tehneet omat suunnitelmansa ja lähteneet niitä paukutta- maan osahankekohtaisesti, niin sen jälkeen niiden yhtymäkohtien löytäminen aina tarkoittaisi, että tavallaan pitää neuvotella uudelleen itsensä kanssa se, että mitä on jo suunnitellut tekevänsä ja mihin on jo suunnitellut käyttävänsä aikaa ja resursseja … 5.3 Verkostomainen toimintamalli ja vertaisuus 5.3.1 Verkostomaisen toimintamallin määritelmä “... siellä on ihmisiä, jotka tekevät yhdessä ja heidän välillään on luottamus. Ei välttämättä kaikilla sa- maa päämäärää, mutta he työskentelevät yhdessä ja saavat tukea toisiltaan.” AVO2-hankkeen keskeinen tavoite oli synnyttää ja vahvistaa verkostomaista toimintakulttuuria. Han- ketoimijoiden mukaan verkostomainen toiminta- malli on toimimista siten, ettei tehdä päällekkäin samaa työtä vaan yhdistetään useamman toimijan voimavarat, jotta saadaan hyödynnettyä kaikkien yhteinen osaaminen mahdollisimman tehokkaas- ti. Eräs hanketoimija määritteli verkoston “enem- män tai vähemmän rajatuksi joukoksi toimijoita tai noodeja, jotka ovat jollain tavalla saman kri- teerin alaisia”. Avoimien verkostojen tapauksessa verkostoon voi periaatteessa liittyä tai kytkeytyä kuka tahansa, mutta toisaalta verkostot voivat olla myös suljettuja, jolloin mukaan pääsee esimerkiksi vai tiettyjen organisaatioiden edustajat. Avoin verkostomainen toimintamalli edellyttää toiminnan näkyväksi tekemistä sekä tehokasta viestintää eri toimijoiden välillä. Fyysisesti etäällä
  25. 25. 25 toimittaessa hyödynnetään yhteistoiminnan mah- dollistavia verkkotyövälineitä. Avoimessa verkos- tomaisessa toiminnassa organisaatio ei ole mää- rittävä yksikkö, vaan hierarkiat ja organisaatiot korvautuvat monien yksilöiden välisillä suhteilla. Avoimet verkostot ovat luonteeltaan dynaamisia, eli niihin voi tulla mukaan tai niistä voi poistua toimijoita verkoston eri kypsyysvaiheissa. Toisaal- ta tämä dynaamisuus rikkoutuu osittain hanke- toiminnassa, sillä hanketoiminta sitouttaa jotkut ihmiset tietyksi ajaksi verkoston toimintaan. Avoimille verkostoille on leimallista ennen kaikkea vapaaehtoisuus sekä intuitiivinen, ihmisten oman osaamisen ja kiinnostusten kautta syntyvä työn- jako. Avoin verkostomainen toiminta on yleensä ketterää ja nopeaa, mutta toisaalta siihen kuuluu usein myös tuotosten keskeneräisyys. Kaikkien verkoston toimijoiden ei tarvitse osata tai tietää kaikkea, koska tieto ja osaaminen ovat jakautuneet verkostoon. Avoimen tekemisen myötä voi syntyä helposti myös kokonaan uusia verkostoja ja yh- teistyökuvioita: ”… sitten kun on jotain tekemistä, niin pystyy laitta- maan sen näkyville, ja sitten sieltä verkoston kautta löytyy niitä kumppaneita, joiden kanssa sitä teh- dään. Se voi olla ihan pienimuotoista tai huomatta- vasti syvällisempää, että löytyy jotain pidempiaikai- sia yhteistyökumppanuuksia sen takia että toiminta on avointa ja näkyvää … ilman, että tarvitsee etu- käteen sopia, että nyt aletaan tekemään tätä yhdessä … Sillä ei ole merkitystä oikeastaan, että onko joku ihminen jossain organisaatiossa vai ei, vai tekeekö sitä työkseen vai vapaa-ajalla … kunhan motivaatio on kaikilla kunnossa, ja kaikki hyötyy siitä jotenkin.” Verkostomaiseen toimintamalliin kuuluu keskei- sesti toisten auttaminen ja avun saaminen muilta verkoston jäseniltä. Erään hanketoimijan mukaan verkostomainen toimintatapa onkin juuri sitä, että apua esimerkiksi ideointiin ja ongelmien ratkai- suun on aina saatavilla. Tämä voidaan nähdä myös eräänlaisena vaihdantana: ”Siihen [verkostomaiseen toimintamalliin] kuuluu tietysti vapaaehtoisuus. Ihmiset verkostoituvat nii- den kanssa kenen kanssa niitä huvittaa. Työelämän puolella toki - jos ajatellaan vaikka hankkeen piiris- sä ja hankkeen ympärillä - niin toki se verkostoitu- minen sitten on myös työhön kuuluvaa. Mutta silti siinä on leimallista se vapaaehtoisuus ja erittäin kes- keistä vaihdanta. Ja niin, että se ei ole sellaista vaih- dantaa, että vaihdettaisiin päittäin jonkun ihmisen kanssa … vaan nimenomaan niin, että vaihdanta tapahtuu verkoston kanssa, jolloin se ei rasita niin paljoa. Voin auttaa toista, silloin kun tiedän jon- kun asian tai osaan jonkun asian. Ja se on minulle helppoa, siinä ei mene kuin pieni hetki. Sitten voin luottaa siihen, että verkostosta taas löytyy joku joka vastavuoroisesti auttaa minua. Se ei mene päittäin kuten jossain muussa vaihdannassa.” 5.3.2 Muiden toimijoiden tuntemus Hanketoimijoiden mukaan verkostomainen toi- minta ei välttämättä edellytä muiden toimijoiden tuntemista henkilökohtaisesti, sillä esimerkiksi tiettyyn aihepiiriin liittyvän tapahtuman järjestä- misestä kiinnostunut vapaaehtoisten joukko voi tutustua toisiinsa vasta tapahtuman aikana. Ver- kostomaisessa toiminnassa on kuitenkin tärkeää vähintäänkin tietää ja tunnistaa oikeat henkilöt. Erään hanketoimijan mukaan syvällisempi yhteis- työ edellyttää luottamusta, joka syntyy vain vähitel- len. Muiden osaaminen ja motiivit tulevat yleensä parhaiten tutuiksi yhteisen toiminnan kautta: ”Jos sinänsä alalla tuntematon ihminen kirjoittaa hyvän blogikirjoituksen ja läiskäisee sen Faceboo- kiin ja sieltä joku edes sen bongaa, niin kyllä se voi lähteä liikkeelle tuolla tavalla, ainakin semmoinen kevyt kommentointi … mutta sitä isommat panokset voi olla pelissä, mitä enemmän on luottamusta. Ja se luottamus ei synny muuta kuin vähitellen.” ”Kyllä sanoisin, että se [tunteminen] on aika pitkälti kaikki kaikessa. Ei ehkä tunteminen sinänsä, mutta semmoinen luottamus … en näe välttämättä, että kaikki ihmiset jotka ovat nimenä AVO-yhteystie- toluettelossa … en koe, että niistä kaikki olisi suin- kaan verkostossani … koska ei välttämättä ole ollut mitään riittävään konkreettista yhdessä tekemistä tai mitään semmoista tietoa tai muuta, mikä toisi tämän kyseisen ihmisen mieleeni silloin kun voisi olla joku semmoinen linkityksen paikka. Mutta tie- tysti silloin kun on yhteistä tekemistä … yhteisen
  26. 26. 26 tekemisen kautta sitä oppii tuntemaan nämä muut ihmiset, heidän osaamisen ja toisaalta motiivit … niin silloin kun tulee joku tilanne päälle, niin sil- loin saattaa muistaa että “toi tyyppi oli kiinnostunut tästä, se saattaisi muuten varmaan innostua tästä … tai se tyyppi tietää tosi paljon tästä, voin kysyä siltä” ... mutta jos ei ole ollut tämmöistä mitään yh- teistä yhdessä tekemistä, niin pelkästään se että on nimenä samalla AVO-hankelistalla niin se ei vielä tee sitä verkostoa.” 5.3.3 Hankeverkoston luontevuus Hanketoimijoilta kysyttiin, onko hanketoimijoi- den verkosto heidän mielestään luonteva, keinote- koinen tai jopa pakotettu. Hanketoimijat totesivat AVO2-hankeverkoston olevan suurilta osin luon- teva, koska kaikki toimijat työskentelivät samojen tavoitteiden alla. Vaikka toimijoilla olikin hieman eri tulokulmia ja syitä olla hankkeessa mukana, olivat kaikki tavalla tai toisella tekemisissä avoi- men oppimisen ja osallistumisen kanssa. Toisaal- ta hankeverkoston todettiin olevan siinä mielessä keinotekoinen, ettei se ollut syntynyt täysin vapaa- ehtoisuuteen perustuvana, vaan hankkeeseen oli palkattu ihmisiä. Osa hanketoimijoista totesikin ymmärtävänsä verkoston olevan luonteva joillekin hanketoimijoille, mutta ei kuitenkaan kokenut sitä luontevaksi omasta näkökulmastaan: ”Minun näkökulmasta se on keinotekoinen. Näen sen kyllä, että se on luonteva niille ketkä luontevasti tässä maailmassa … ovat jo toimineet pitkään. Heille se on se ilma, mitä he hengittävät. Minulle se on keinote- koinen … tai siis rakennettu - keinotekoinen on ehkä liian rankka - mutta siis rakennettu tätä varten.” Erään hanketoimijan mukaan verkosto myös elää jatkuvasti, ja toimijajoukon sisällä syntyy jatkuvasti joihinkin tilanteisiin tai tiettyihin toiminnallisuuk- siin liittyviä hetkellisiä verkostoja: ”… verkostossa on varmaan aina semmoisia pai- nottuneita osia. Eli tämmöisen supreme-verkoston sisällä on sitten pienempiä verkostoja. Meillä on AVO2:ssa valtava määrä ihmisiä kiinni … melkein 150 ihmistä kiinnitetty tähän verkostoon. Mutta osa- han niistä on siellä verkoston reunoilla tekemässä vaan jotain pientä juttua, ja osa on sitten siellä tii- viissä ytimessä. Sitten siellä on niitä vahvoja linkkejä … jotkut ihmiset ovat koko ajan tekemisissä, ja jotkut sitten harvemmin. Se on semmoinen elävä, eikä se ole mitenkään lukittu … että se vaihtelee ajasta ja paikasta riippuen, missä se vahvin linkki siinä ver- kostossa on … ja kuinka paljon ihmisillä on tilanteen mukaan tarve olla kehenkin yhteydessä.” 5.3.4 Hankeverkoston roolit ja säännöt Hanketoimijoiden mukaan AVO2-hankkeen hen- keen kuului, ettei kirjoitettuja sääntöjä juurikaan ollut. Rahoituspäätös ja raportointiin liittyvät sään- nöt muodostivat sääntökehikon, jonka puitteissa oli kuitenkin mahdollista toimia melko vapaasti: ”Meillä on sääntönä, että pitää tehdä tietyt raportit, toimia tietyllä tavalla. Pitää raportoida tietyt kustan- nukset, kerätä tietyt allekirjoitukset. Ihan tämmöisiä hankehallinnollisia sääntöjä, jotka eivät ole välttä- mättä kauhean kivoja, mukavia, käytännöllisiä tai helppoja. Mutta itse näen sen sillä tavalla, että ne ovat se hinta mikä me maksetaan siitä rahasta, mitä me saadaan tämän hankkeen toteuttamiseen … että meillä on paljon vapautta tehdä asioita. Sitten meillä on tietyt asiat, joissa ei ole piiruakaan joustamista.” Moni hanketoimija totesi myös, ettei jäänyt kai- paamaan hankkeen aikana sääntöjä. Kirjoitettujen sääntöjen sijasta verkoston toimintaan todettiin kuitenkin kuuluvan paljon yhteisiä toimintatapo- ja, jotka liittyvät esimerkiksi viestintään, toisten auttamiseen ja tulosten jakamiseen avoimesti. Osa toimintamalleista oli syntynyt hankkeen aikana il- menneiden epäkohtien kautta: ”Kirjoitettuja sääntöjä meillä nyt ei niin voimak- kaasti ole. Meillähän on se käsikirja, mitä silloin yhdessä tapaamisessa tehtiin, ja siinä aika kivasti kyllä jäsentyi sitä toimintatapaa ja toimintamallia. Että ehkä niitä tärkeimpiä sovittuja sääntöjä on ni- menomaan tuohon tiedotukseen liittyen. Eli jos on tiedotettavaa, laitetaan maanantaikirjeeseen. Jos on kalenteritapahtumia, ne viedään aina kulloiseenkiin kalenteriin, ulkoiseen tai sisäiseen. Varsinkin siellä alkuajoillahan oli sillä tavalla, että näistä ei oikein pidetty kiinni, ja se tuotti hankaluuksia. Että sitten
  27. 27. 27 samaan päivään tuli useampia tapahtumia, tai ih- miset eivät tienneet jostain tapahtumasta mikä olisi kiinnostanut. Että se on minusta hyvä, että siihen luotiin tällainen toimintamalli.” Erään hanketoimijan mukaan avoin toimintakult- tuuri luo myös itsessään tietyntyyppistä käytöstä tai normistoa esimerkiksi ajankäyttöön liittyen. Tämä voidaan kokea toisaalta myös velvoittavana ja pai- nostavana: ”Ehkä jotain kirjoittamattomia sääntöjä tai siis me- nettelytapoja liittyen tähän avoimuuteen. Sisällöt laitetaan esimerkiksi maksutta nettiin jakoon … Näkisin tämän avoimuuden monessakin mielessä. Toisaalta se luo tämmöistä kulttuurista käytöstä tai tietyntyyppistä normistoa sellaisenaan, että mihin käytetään aikaa ja millä tavalla. Siinä mielessä koen että on [sääntöjä], vaikka ei mitään virallista koodis- toa tai säännöstöä nyt ehkä olekaan.” ”On vähän koko ajan sellainen tunne, että pitäisi jotenkin enemmän … esimerkiksi juuri se asioista ulospäin viestiminen. Pystyisin hyvin piirtämään sellaisen kuvan ideaali-ihmisestä AVO-hankkeessa, joka toimisi tietyllä tavalla … että on semmoinen tietty ideaali, miten pitää toimia, ja sitten jotenkin yritetään puskea kaikkia sitä kohti, että pitäisi toimia sillä tavalla. En voi ehkä nyt sanoa täysin rehellisesti, että meidän hankkeessa hyväksytään ihmisten eri- laisuutta, vaikka tavallaan halutaan antaa sellainen kuva ...” 5.3.5 Verkostomaisen toimintamallin haasteita Hanketoimijoilta kysyttiin erikseen, millaisia haas- teita ja mahdollisia uhkia verkostomaiseen toi- mintamalliin liittyy. Hanketoimijoiden mukaan verkostoissa toimiminen edellyttää ensinnäkin viestintävälineiden ja muiden työkalujen hallin- taa. Uudet toimintatavat tulevat mahdollisiksi vasta silloin, kun erilaisten välineiden käyttöönotto ja omaksuminen on luontevaa. Erään hanketoimi- jan mukaan ihmisillä on edelleen paljon pelkoja ja osaamattomuutta erilaisten verkon työkalujen käytössä. Ihmiset saattavat nähdä uusien välinei- den opiskelun myös suurena investointina: ”… vallitseva ajatus niille jotka ei heti hyppää mu- kaan … niin ne ajattelee aina kutakin uutta välinet- tä valtaisana investointina, vähän niin kuin opis- kelisi uuden kielen. Että käytänkö nyt kaksi vuotta elämästäni siihen, että opiskelen Google Docsia? Mitäs sitten jos Google Docsia ei puhutakaan enää kahden vuoden päästä?” Toinen merkittävä haaste liittyy ajankäyttöön, sil- lä omien aikataulujen hallinta ja verkostossa toi- mivien ihmisten aikataulujen yhteensovittaminen saattaa olla haasteellista. Toisaalta kääntöpuolena on, että verkostomainen toimintamalli voi tarjota joustoa esimerkiksi työaikoihin: ”Ajankäyttö on varmaan sellainen, joka voi olla haasteellista. En itse miellä omaa aikaani niin, että olisi palkkatyö ja sitten oma aika, vaan urakoina. Jos meillä on joku juttu tehtävänä niin sitten se tehdään, ja sitä voidaan tehdä ihan mihin nyt sitten sattuu olemaan paras aika tehdä. Olen yöihminen, ja teen usein töitä epätyypillisiin aikoihin, minkä koen tosi hyvänä myöskin tässä. Mutta varmaan se voi olla joillekin ihmisille haasteellista hallita sitä omaa työ- aikaansa. Sitten taas joillekin se on nimenomaan tosi hieno juttu … että minun ei tarvi ikinä tehdä väsyneenä töitä.” Avoimissa verkostoissa ihmiset saavat määritel- lä itse osallistumisensa tason ja muodon. Täysin vapaaehtoisuuteen perustuvassa toiminnassa ih- misiä ei voida kuitenkaan velvoittaa mihinkään, minkä vuoksi verkostotyöskentely edellyttää han- Hanketoimijoiden mukaan AVO2-hankkeen henkeen kuului, ettei kirjoitettuja sääntöjä juurikaan ollut.
  28. 28. 28 ketoimijoiden mukaan toimiakseen jonkinlaista koordinointia ja mahdollisesti myös palkattuja työntekijöitä: ”… ei sitä oikeasti mitään tule, jos ei siellä ole joku joka sitä kuitenkin koordinoi. Jos annettaisiin vaan jollekin verkostolle joku tehtävä x, ja sitten ilmoi- tettaisiin että tämän pitäisi olla valmiina puolen vuoden päästä, niin ei olisi mitään varmaan to- dennäköisesti valmiina … tai jonkun intomielisen tuotos olisi siellä sitten edustamassa koko verkoston tuotosta.” ”Sen itse asiassa näkee tässä verkostotyöskentelyssä ja vapaaehtoistyöskentelyssä … että vapaaehtoiset ihmiset tekevät asioita joista ne ovat kiinnostuneita ja jotka ovat hauskoja. Mutta sitten yleensä ottaen jos tehdään mitään semmoista oikeasti merkittävää … niin sitten jonkun tarvii tehdä raaka nostotyö siellä, ja aika harva tekee sitä vapaaehtoisesti. Jol- lekin tarvii maksaa palkkaa siitä. Näen, että rahan tehtävä on saada joku tekemään asia, jota kukaan ei tee vapaaehtoisesti. Syy voi olla se, että kukaan ei halua tai kukaan ei pysty.” Hanketoimijoiden mukaan yksi verkostomaisen toimintamallin haaste liittyy myös epävarmuuden, keskeneräisyyden ja kritiikin sietämiseen. Avoin verkostomainen toiminta perustuu siihen, että toimijat asettavat omat ajatuksensa ja tuotoksen- sa jatkuvasti toisten arvioitaviksi. Toisaalta myös toisten ihmisten tuotoksiin puuttuminen voi olla aluksi haasteelliselta. Toimintakulttuurin muutos on suuri, ja henkilökohtainen rohkaistuminen voi viedä paljon aikaa: ”… se, että uskaltaa ihan oikeasti tarttua semmois- ten ihmisten teksteihin, jotka [ovat asiantuntijoita] jossakin tai esittää vasta-argumentteja tai muuta … kun joudut tekemään sen kirjallisena. Että kyllä- hän silloin kun ollaan livetilanteessa tai hangoutissa tai muualla niin pystyt sen siellä esittämään paljon sujuvammin. Mutta kun se täytyy kaikki kirjoittaa auki, niin se ei aina heti lähde.” Erään hanketoimijan mukaan verkostomaisen toimintamallin haasteena voi olla myös se, ettei fyysistä työyhteisöä ole olemassa, eikä työntekoa välttämättä myöskään valvota samalla tavalla kuin perinteisessä työyhteisössä. Jotkut ihmiset saattavat kokea työskentelytavan yksinäiseksi, ja yhteisölli- syyden tunteen luominen voi olla haaste laajassa verkostossa: ”Kun meillä ei vielä ole semmoisia hyviä käytänteitä tästä, että kuinka tätä tehdään, niin osa ihmisistä saattaa kokea tämän yksinäiseksi. Jos vaikka asuu pienellä paikkakunnalla tai muuten ei ole sen oman verkoston ihmisiä juuri siinä omassa fyysisessä lä- hiympäristössä. He voivat kokea sen aika yksinäi- seksi sen työskentelyn, jos ne ihmiset ovat vaan siellä verkossa … sen yhteisöllisyyden tunteen luominen voi olla haaste. Että mihin minä kuulun? Miten se määritellään sitten tämmöisessä avoimessa verkos- tossa?” Joidenkin hanketoimijoiden mukaan verkostomai- nen työskentelytapa ei yksinkertaisesti sovi kaikille, koska osa ihmisistä kaipaa selkeämpiä hierarkia- suhteita ja strukturoidumpaa ympäristöä: ”Itselleni on luontaista semmoinen oma-aloitteisuus … siinä mielessä verkostoissa toimiminen on minul- le helppoa ja luontevaa. Mutta voin kuvitella, että sitten taas ihminen joka on tottunut olemaan sem- moisessa perinteisemmässä palkkatyö-ympäristössä, jossa on johtaja joka kertoo että kuinka sinä teet tämän asian, ja sitten siitä vielä neuvotellaan … niin voi olla, että tämmöisen työtavan omaksuminen ei olekaan niin helppoa kuin luulisi.” ”Olen sitä mieltä, että tämmöinen verkostomainen työ ei sovi kaikille. Se on persoonakysymys, työta- pakysymys, luonnekysymys … kaikki ihmiset eivät sovi toimimaan tämmöisessä. Osa ihmisistä kaipaa strukturoidumpaa ympäristöä, esimerkiksi selkeäm- piä hierarkiasuhteita ja selkeämpää työnkuvaa. Ja sekin on hyväksyttävä … että kaikille tämä ei ole luonteva työn tekemisen muoto. Ja se on ihan ok sekin, koska ihmiset ovat erilaisia.” 5.3.6 Verkostomaiseen toimintamalliin liittyviä uhkakuvia Verkostomaisen toimintamallin yksi uhkakuva on hanketoimijoiden mukaan uudenlaisen eriarvoi- suuden syntyminen. Vaikka avoin verkostomainen
  29. 29. 29 toiminta toisaalta synnyttää uusia mahdollisuuksia, saattaa riskinä olla, että osa ihmisistä jää esimer- kiksi taitojen puutteen vuoksi entistä enemmän toiminnan ulkopuolelle. Verkostomainen toimin- tamalli vaatii ihmisiltä uusia taitoja, ja siinä ko- rostuvat myös toisenlaiset luonteenpiirteet kuin perinteisessä työskentelyssä: ”Se varmaan aiheuttaa uudenlaista epätasa-arvoi- suutta … tässä korostuu toisenlaiset taidot ja toisen- laiset luonteenpiirteet. Erilaiset ihmiset pärjäävät verkostomaisessa maailmassa. Se saattaa olla uhka, jos on vaikka kuinka kova asiantuntija muttei sit- ten olekaan verkostomaisen toiminnan asiantuntija … niin jos tämä toimintatapa ottaa vallan, saattaa ikään kuin syrjäytyä siinä mielessä. Että se vaatii uudenlaista taitosettiä ihmisiltä. Kyllähän verkos- tomaisessa korostuu tosi paljon kuitenkin myöskin sosiaaliset taidot ja sen tyyppinen kyvykkyys.” Erään hanketoimijan mukaan uhkana voi olla myös klikkiytyminen ja verkostojen sulkeutumi- nen. AVO2-hankkeessa pyrittiin toimimaan kaikin puolin avoimesti, mutta toisaalta joidenkin hanke- toimijoiden mukaan klikkiytymistä tapahtui jos- sain määrin myös hankkeen sisällä: ”Tietynsorttinen semmoinen klikkiytyminen, että verkosto kehittyy johonkin semmoiseen suuntaan, että se on enemmän uusia ihmisiä poissulkeva kuin sisäänottava. Mutta mielestäni tässä on näitä toi- mintamalleja, joissa tämä avoimuus on sitten täm- möisenä vastapuolena tälle klikkiytymiselle.” ”… meillä on omia kavereita ja omia hiekkalaatikoi- ta. Esimerkiksi meidän [osahankkeen] hiekkalaati- kolla leikitään kavereiden kanssa, mutta emme tie- dä, mitä toisessa hiekkalaatikossa tapahtuu. Tämä on se haaste tässä hankkeessa.” 5.4 Avolaisuutta etsimässä 5.4.1 Hankkeen ydinajatus Hanketoimijoiden mukaan hankkeen ydinajatus tiivistyi hyvin pitkälti hankkeen nimeen: “avoi- muudesta voimaa oppimisverkostoihin”. Toimijoil- la oli hieman eri tulokulmia avoimuuteen, mutta yhteiset teemat ovat kaikille erittäin selkeät: avoin, verkostomainen ja osallistava yhdessä tekeminen ja oppiminen, osaamisen ja resurssien jakaminen, rajojen rikkominen sekä näitä tukevien välineiden ja palveluiden kokeileminen, kouluttaminen ja jal- kauttaminen. Suurempana ajatuksena taustalla oli eräänlainen oppimisen ja osallistumisen vallan- kumous - ajatus siitä, että oppia voi koska tahansa ja missä tahansa, ja jokainen voi osallistua halua- mallaan panoksella oman osaamisensa puitteissa. 5.4.2 “Avolaisuuden” tunnusmerkit Hanketoimijoilta kysyttiin leikkimielisesti, onko olemassa jonkinlaista avolaista ideologiaa tai filo- sofiaa. Vastausten perusteella tietynlainen asenne- maailma yhdisti selkeästi hanketoimijoita. “Avolai- suuteen” kuuluu vahvasti toiminnan läpinäkyvyys, jakaminen, yhdessä tekeminen ja toisten auttami- nen, uuden kokeileminen sekä halu kehittää ja uudistaa. Erään hanketoimijan mukaan toiminta muiden “avolaisten” kanssa oli luontevaa, koska näitä asioita ei tarvinnut perustella erikseen muille toimijoille: ”… henki on mielestäni samanlainen, se asennemaa- ilma, missä ihmiset liikkuu. Jotenkin se semmoinen tienraivaaja/uudistajatyyppisyys. Silloin kun me tavataan keskenämme, niin tuntuu että ajatukset kulkee tosi hyvin yhteen.” ”Minusta tuntuu, että kaikkia ajaa semmoinen muutos … että halutaan olla mukana tekemässä muutosta. Osa haluaa tehdä sitä koulupuolelle, uu- distaa opetusta ja tuoda sinne teknologian mahdol- listamia asioita. Osa haluaa tehdä sitä järjestö- tai kansalaispuolella. Me ollaan sillä tavalla idealistipo- rukka, että kaikki haluaa nähdä sinne tulevaisuu- teen ja mennä kovaa vauhtia sitä kohti. Muuttaa asioita, ja kokeilla mikä on mahdollista ja mikä ei. Just tämmöinen vapaus, veljeys ja tasa-arvo ... ” Toisaalta “aatteellisuus” oli joillakin toimijoilla sel- västi vahvempaa kuin toisilla. Mukana oli useita toimijoita, jotka olivat tehneet samoja asioita jo pit- kään myös hankkeesta riippumatta, ja todennä- köisesti tekisivät niitä muodossa tai toisessa myös
  30. 30. 30 ilman hanketta. Osa toimijoista koki puolestaan olevansa vain työntekijänä hankkeessa, vaikka to- tesikin olevansa avolaisuuden hengessä mukana. Erään hanketoimijan mukaan hankkeen taustalla on suurempi ajatus, mutta kaikkien toimijoiden fokus ei välttämättä ole suuremmassa kontekstissa: ”On siellä minusta semmoinen isompi ajatus taus- talla, eli kaikkien hanketoimijoiden … suuri kiinnos- tus edistää ja kehittää näitä tämmöisen oppimisen ja osallisuuden tavoitteita. Hanketoimijat asemoi- tuvat siinä joukossa eri paikkoihin, että osa pystyy toteuttamaan sitä ideologiaa ihan joka päivä, sitten taas toiset tulevat ehkä erilaisista positioista käsin. Joku tulee sen tekemisen kautta, ja se fokus ei ole ehkä siinä isommassa kontekstissa … sitten taas toi- set ovat ehkä vähän etäämmällä siitä ytimestä kat- somassa, että mitä täällä olisi kaikkea mahdollista.” 5.4.3 Hankkeen yhtenäisyys Hanketoimijoilta kysyttiin, onko AVO2-hanke yh- tenäinen kokonaisuus. Enemmistön mielestä hank- keessa oli melko selkeästi neljä itsenäistä osahan- ketta, jotka olisivat mahdollisesti voineet toimia myös kokonaan omina hankkeinaan. Varsinkin hankkeen alkuvaiheessa yhtenäisyyttä haettiin myös joidenkin osahankkeiden sisällä. Joidenkin toimijoiden mielestä kokonaisuus oli hieman kei- notekoinenkin, koska osahankkeet olivat jo lähtö- kohtaisesti eri tyyppisiä: ”… vähän tällainen että tässä on erilaisia objekteja, ja sitten päälle on vedetty kuuden tuuman rauta- naulalla semmoinen yhdistävä seitenkasinelonen tukemaan niitä. Vaikka niistä yksi on ollut pallo, yksi on ollut tiili ja yksi on ollut lauta ja yksi on ollut savimöykky.” Erään hanketoimijan mukaan AVO2:ssa oli kon- sortiohankkeeksi “kohtuullisesti yhtenäisyyttä”. Moni hanketoimija oli kuitenkin sitä mieltä, että konkreettisia yhdessä tekemisen paikkoja eri osa- hankkeiden kesken olisi voinut olla enemmänkin. Käytännön kiireet pakottivat kuitenkin osahank- keet ja osatoteuttajat keskittymään pitkälti omaan tekemiseensä, jolloin aikaa ja energiaa yhteisiin asi- oihin ei välttämättä jäänyt. Erään hanketoimijan mukaan hankkeen rikkaus oli kuitenkin juuri se, että jokainen saattoi toteuttaa omia tavoitteitaan saman katon alla: ”Tavallaan ensimmäinen ajatus on kyllä, että kyl- lä nämä ovat yhtenäisiä … koska minulle nousee ne sanat oppiminen, jakaminen, verkostot … niin mielestäni näissä kaikissa on sitä. Mutta tietenkin jokaisella on omat spesialiteettinsa, eli se on sekä että. Mielestäni se on hyvä … se on rikkaus, että on asioita, jotka yhdistää näitä osahankkeita ja ollaan saman katon alla … mutta jokainen tekee kuitenkin sitten niitä omia erityisjuttujansa.” 5.4.4 Muiden hanketoimijoiden tuntemus Hanketoimijat kertoivat tuntevansa toisiaan hyvin vaihtelevasti. Oman osahankkeen toimijat tunnet- tiin yleensä paremmin, koska heidän kanssaan pi- dettiin myös säännöllisemmin yhteyttä. Koko hank- keen tasolla kaikkia hanketoimijoita ei kuitenkaan välttämättä tunnettu. Moni hanketoimija kertoi tuntevansa muut toimijat “riittävän hyvin hankkeen hankkeen toteuttamisen kannalta”, eikä kokenut kaikkien hanketoimijoiden tuntemista tai jatkuvaa yhteydenpitoa heidän kanssaan edes välttämättö- mäksi. Eri tasoisten yhteyksien todettiin muutenkin olevan tyypillisiä verkostotyöskentelylle: ”Osan tunnen, osa on nimiä paperilla. Ne, ketkä ovat olleet noissa yhteisissä jutuissa ja ketkä ovat aktiivisia tuolla, ne kokee tuntevansa. Voisin sanoa että ehkä ⅔ on semmoisia. Loput on sellaisia että on nähnyt nimen mutta ei muuten tiedä.” ”Sanoisin että [tunnen] riittävän hyvin siihen näh- den, mikä se meidän juttu tässä on … ei minun tarvit- se olla kaikkiin yhteydessä. Riittävän hyvin sillä taval- la, että pystytään tekemään järkevää työtä yhdessä.” ”Sanotaanko näin, että tunnen ainakin riittävästi nyt, jos ajattelee tämän hankkeen toteuttamista. Mutta varmaan … miten sitä verkoston kuuluvien yhteis- työtä voi syventää, on se yhdessä tekeminen ... että siinä törmää tähän heikkoon yhteyteen sitten näi- den muiden osahankkeiden osalta. Ja sehän saattaa vaihdella eri ihmisille … mutta semmoistahan se on se verkostotyöskentely.”
  31. 31. 31 Hankkeen aikana järjestettiin useita hanketapaa- misia sekä kasvotusten että verkon kautta, mutta kaikki haastateltavat eivät silti kokeneet tuntevan- sa muita hanketoimijoita tai heidän toimintansa substanssia erityisen hyvin. Erään hanketoimijan mukaan on tärkeää tuntea myös ihmisten työtapoja ja työrytmejä. Näiden tunnistaminen saattaa olla hankalaa etenkin verkon kautta työskennellessä: ”Kyllä minusta tuntuu, että suurin piirtein ainakin tiedän … mutta paljonhan siinä on sitä, että täy- tyy tuntea myös työtapoja ja työrytmejä. Nyt alkaa päästä kärryille myös siitä, että mikä on kenenkin se työskentelytapa. Mutta siinä on ehkä mennyt pi- dempi aika, mitä itse ajatteli. Juuri siksi … että me ei olla fyysisesti samassa paikassa, niin ihmisen toi- mintatapojen tunteminenkin kestää pidempään…” 5.4.5 Yhteenkuuluvuuden tunne Hanketoimijoiden näkemykset yhteenkuuluvuu- desta vaihtelivat. Moni hanketoimijoista totesi kokevansa muiden kanssa ainakin jonkinlaista yhteenkuuluvuutta, mutta ei kuitenkaan kaikkien hanketoimijoiden kanssa samalla tavalla. Yhteen- kuuluvuuden tunne riippui luonnollisesti myös siitä, olivatko toimijat tunteneet toisiaan ennen hanketta, ja kuinka tiiviisti he työskentelivät yh- dessä tässä hankkeessa. Osa kertoi myös kokevansa ylpeyttä siitä, että saa olla osa hankeverkostoa: ”…kyllä on tietysti luontevaa [ajatella], että ollaan samassa veneessä tai venekunnassa. Mutta tietysti eniten nyt niiden kanssa, joiden kanssa on tehnyt jo sieltä AVO1:stä asti hommia.” ”Ehkä tämmöinen sitoutuminen niihin, mitkä olen nyt kokenut avon jonkin sortin arvoiksi … ja koke- nut sitä oppipoikamaista roolia siihen, että kun saa osallistua sitten erilaisiin kokouksiin, missä oman yksittäisen tämmöisen sisällön puitteissa ihmiset kertovat ja näkevät asioita. Niin sen on kokenut tärkeäksi … että saa siinä jengissä olla mukana.” ”Kyllä koen tietyllä tavalla ylpeyttä olla osa avo- verkostoa. Olen ylpeä siitä, että tässä projektissa on niin paljon huippuhienoja asiantuntijoita. Ja jos tar- vitsen jonkun tietyn alan asiantuntijan, voin soittaa [ja pyytää apua]. Arvostan näitä ihmisiä ja heidän asiantuntemustaan todella korkealle. Ja tavallaan se on se juttu siinä juuri, että voi soittaa ja voi mennä käymään … ja aina on joku tuttu tai avittava osa- puoli paikalla.” Osa hanketoimijoista totesi kuitenkin yhteenkuu- luvuuden olleen hyvin vaatimatonta etenkin mui- den osahankkeiden toimijoiden kanssa. Eräs han- ketoimija totesikin, etteivät osahankkeet tai koko AVO2-hanke ole välttämättä itsessään luontevia identifioinnin ympäristöjä. Enemmänkin hank- keessa työskennelleitä ihmisiä näytti yhdistävän samantyyppinen arvomaailma ja samantyyppiset tavoitteet. 5.4.6 Osahankkeiden välinen vuorovaikutus Hanketoimijoilta kysyttiin, miten osahankkeet voisivat olla enemmän vuorovaikutuksessa keske- nään. Monen hanketoimijan mukaan osahankkei- den välistä yhteistyötä tulisi suunnitella konkreet- tisemmin jo hankevalmisteluvaiheessa (ks. myös kappale 5.2.5), koska käytännön kiireiden vuoksi muiden toimijoiden seuraaminen ja yhteistyö- mahdollisuuksien tunnistaminen voi olla hanka- laa hankkeen myöhemmissä vaiheissa. Useampikin hanketoimija ehdotti yhteistyön lisäämiseksi myös osahankkeiden välistä toimistonvaihtoa, jossa eri toimivat voisivat siirtyä organisaatiosta tai toimi- paikasta toiseen myös fyysisesti. Hanketoimijoiden mukaan toimistonvaihto voisi avata uudenlaisia yhteistyökanavia ja ymmärrystä muihin toimijoi- hin: ”Tuli mieleen esim. toimistonvaihtokuvio … en tie- dä, onko suoraan hankkeen kannalta mitään mer- kitystä muuta kuin että avautuu niitä yhteistyöka- navia ja sitä ymmärrystä sitten muihin. Tietysti sillä tavalla on taas ihan eri tavalla kärryillä siitä, mitä muut tekevät. Jos nyt joku AVO3 tehdään, niin jo- tain tuollaista voitaisiin miettiä siihen.” ”Semmoinen ajatus, mitä voi jatkossa ehkä pohtia enemmän on se, että tulisiko tämä osahankkeiden keskeinen yhteinen yhteistyö vahvemmaksi, jos en- tistä enemmän vaihtaisi porukkaa? Ja samat poru-
  32. 32. 32 kat tekisivät eri asioita … että osahankkeet konkreet- tisesti vaihtaisivat ihmisiä keskenään … niin se voisi tuoda huomattavan paljon enemmän synergiaa.” 5.5 Vertaisuus hankeverkostossa “… hierarkia on kyllä aika nollassa oikeastaan.” 5.5.1 Vertaisuuden määritelmä Hanketoimijat määrittelivät vertaisuuden siten, et- tei hankeverkostossa ole vahvoja hierarkkisia suh- teita tai merkittäviä auktoriteetteja, vaan toimijat ovat keskenään tasavertaisessa asemassa. Vertaisuu- teen kuuluu keskeisesti myös hanketoimijoiden vä- linen oppiminen, toisten auttaminen sekä avun saa- minen muilta hanketoimijoilta. Eräs hanketoimija määritteli vertaisuuden myös eräänlaiseksi kommu- nikatiiviseksi asenteeksi, eli toimijoilla on jatkuva mahdollisuus haastaa toisiaan uusilla näkökulmil- la. Toimijoiden taustoilla tai muulla muodollisella pätevyydellä ei ole verkostomaisessa toiminnassa myöskään suurta merkitystä, vaan kaikki toimijat voivat tehdä ehdotuksia ja vaikuttaa toimintaan oman osaamisensa puitteissa. Vertaisuuden to- teutumisen todettiin kuitenkin edellyttävän myös riittävää sisällöllistä asiantuntemusta, eli toimijoilla on oltava vähintäänkin perustietämys aihealueesta. Toisaalta erään hanketoimijan mukaan oppimisen ulottuvuus syntyy juuri siitä, että toimijoiden tie- doissa ja taidoissa on eroja: ”Vertaisuus tarkoittaa sitä, että ollaan tietyllä lailla samalla tasalla, vaikka välttämättä tietysti tiedot ja taidot eivät ole samanlaiset. Nimenomaan siitä sitten syntyy se oppimisen ulottuvuus siinä vertaisuudessa.” ”… ymmärrän vertaisuuden yhdessä tekemisen ja yhdessä oppimisen kontekstissa. Että siellä ei ole semmoisia niin merkittäviä auktoriteetteja, jotka sanelisivat eteenpäin, että mitä tehdään, vaan ollaan ikään kuin samassa veneessä tekemässä jotain asi- aa, ja tiedetään siitä suurin piirtein yhtä paljon. On yhteisiä tavoitteita ja kaikki tekee parhaansa, eikä niin että pitäisi aina katsella vasemmalle ja yläviis- toon että ”mitäs tässä nyt sit seuraavaksi tehdään” … vaan että kaikilla on aito mahdollisuus tehdä eh- dotuksia. ” ”… pidän sitä ainakin semmoisena, että voin oppia joka päivä jotain uutta ... eli vertaisiltani opin jota- kin, ja toivottavasti he voivat oppia minulta. Se on oppimista, opettamista, ohjaamista, auttamista … ja sitten se on myöskin tämmöistä vertaistukea. Että vaikka kuinka olisi iloista, niin kyllä niitä kuitenkin tulee niitä notkahduksiakin välillä. Että sen takia juuri nuo AVO-hangoutit ovat tosi tärkeitä, kun edes kerran viikossa näet niitä toisia työkavereita siellä linjan päässä, ja sitten voit kertoa siinä jos joku nyt painaa sydäntä tai on jotain …” 5.5.2 Vertaisuuden toteutuminen hankeverkostossa Koordinaation roolia lukuunottamatta hankever- kostossa ei ollut erityisiä hierarkkisia suhteita. Suurin osa toimijoista oli mukana jonkinlaisessa asiantuntijaroolissa, eikä koordinaatio puuttunut sisällöllisiin asioihin. Enemmistö hanketoimijoista koki vertaisuuden toteutuneen hankeverkostossa erittäin hyvin: ”Jos ajatellaan, että vertaiset ovat hierarkialtaan sa- manlaisia tai hierarkioista piittaamatonta, niin mie- lestäni se kyllä toteutuu hyvin. Että eihän täällä sel- laista patsastelua ole, että position perusteella ikään kuin määriteltäisiin se, miten hanketoimijaan suh- taudutaan. Vaan paras argumentti voittaa, ja se on mielestäni osa sitä verkostomaista toimintatapaa.” Eräs hanketoimija totesi kuitenkin tämäntyyppisen konsortiohankkeen edellyttävän, että mukana on Koordinaation roolia lukuunottamatta hankeverkostossa ei ollut erityisiä hierarkkisia suhteita.
  33. 33. 33 myös ammattimaisia projektityöntekijöitä, jotka ottavat projektissa vastuuta eivätkä ota asioita hen- kilökohtaisesti: ”Tämänkin kokoinen konsortio melkein edellyttää sitä, että siellä on sitten … ammattimaisia projekti- työntekijöitä. Että se projekti saadaan ylipäätään pi- dettyä hengissä, se vaatii sitten tietynlaisia ammat- tilaisia, jotka eivät ehkä ota asioita enää henkilöinä vaan että tehdään niiden asioiden ja sen projektin kautta. Sillä tavalla [on ollut] kaikin puolin hyvä projektikulttuuri tässä … tai miten sen nyt haluaa määritellä, onko se projektihenki tai projektivertai- suus.” 5.5.3 Taustojen ja osaamisen vaikutus Enemmistö hanketoimijoista oli toiminut ai- healueella jo pitkään, ja monelle myös muiden toimijoiden sisältöalueet olivat tulleet ainakin jos- sain määrin tutuiksi jo AVO1:n aikana. Tämän vuoksi enemmistöllä hanketoimijoista oli myös riittävät valmiudet käydä keskustelua ja kommen- toida muiden toimintaa ja tuotoksia. Erään han- ketoimijan mukaan taustojen sijasta tärkeämpää onkin se, että toimijat puhuvat “samaa kieltä”: Tutkija: ”Vaikuttaako toimijoiden erilaiset taus- tat verkostossa toimimiseen?” ”Varmaan vaikuttaa, mutta toisaalta maailmassa ylipäätään on ihmisiä erilaisista taustoista. Verkos- tomaisessa toiminnassa nimenomaan niillä taus- toilla ei ole niin suurta arvoa ... tausta ei se ole ensisijainen valintakriteeri, vaan se, että kenellä on siihen asiaan jotain sanottavaa, annettavaa, kiinnostusta tai muuta. Sitten on tietysti se, että … jos on hyvin erilaiset taustat niin ei oikein löydy sitä yhteistä kieltä ylipäätään, vaikka olisikin jotain yhteisiä päämääriä. Mutta en nyt ole kokenut että tässä AVO2:ssa olisi ainakaan mitään semmoisia ristiriitaisuuksia.” Muutama toimija totesi kuitenkin tunteneen- sa etenkin hankkeen alkuvaiheessa lievää alem- muuden tunnetta, koska ei kokenut olevansa si- sällöllisessä osaamisessa samalla tasolla muiden toimijoiden kanssa: ”Aluksi oli sillä tavalla, että kun tunsi vielä vähem- män … kun puhuttiin siitä, että silloin kun poruk- ka tuntee nämä jutut kuin omat taskunsa, niin sil- loin on vaikea asettua siihen asemaan, jos ei tunne sitä. Mutta mielestäni [vertaisuus on toteutunut] hirveän kivasti … ei siinä ole yhtään sellaista snob- bailua, että ’me tiedetään’’” 5.5.4 Saako verkoston kautta apua? Hanketoimijoiden mukaan hankeverkoston kautta sai hyvin apua hankkeeseen liittyvissä asioissa, eikä avun kysymistä tarvinnut häpeil- lä. Avuliaisuuden todettiin liittyvän keskeisesti avoimuuteen ja verkostomaiseen toimintakult- tuuriin, ja osa hanketoimijoista totesi kokevansa ajoittain jopa huonoa omatuntoa, jos ei pysty- nyt aina auttamaan toisia muista kiireistä joh- tuen. Toisaalta omiin sisältöalueisiin liittyvissä kysymyksissä moni hanketoimija totesi käänty- vänsä myös muiden verkostojen puoleen. Erään hanketoimijan mukaan hankeverkoston kautta sai apua parhaiten kohdistamalla kysymyksen suoraan tietylle ihmiselle. Toisaalta tämä edel- lyttää myös henkilöiden ja heidän osaamisensa tunnistamista: ”Saa, jos sitä pyytää … ihmiset ovat sen verran kiireisiä tässä … että jos aloitat jonkun asian ja alat huutelemaan että kuka tulisi, niin aika vai- kea aktivoida ihmisiä sitä kautta. Mutta kun kysyt kahden kesken, niin sitä [kautta] se menee. Sitä feediä varmaan tulee ihmisille niin paljon, että semmoinen yleinen huutelu ei tuota tulosta. Mut- ta sitten jos osaa identifioida joidenkin ihmisten mukaan ja kysyt heiltä, niin en ole kertaakaan saanut eitä vastaukseksi.” Tutkija: ”Eli tässä pitää tietää, kuka tekee mi- täkin ja kuka voi vastata mihinkin?” ”Kyllä tämä on semmoinen henkilöverkosto tietyl- lä tavalla. Ei ole oleellista tietää, missä se tieto on, vaan … kenellä se tieto on. Kuka tietää, tai kuka osaa ohjata eteenpäin. Se on ehkä yleisemminkin tietoyhteiskunnan juttu, että tieto alkaa personoi- tua ihmisiin. Ja se ihminen ei välttämättä tiedä, mutta se tietää missä se tieto on. Tai se tietää, kuka siitä tietää.”

×