■Ei vain leivästä - kohti henkistä hyvinvointia

1,946 views

Published on

SDP:n puoluekokous hyväksyi kesäkuussa 2008 viisi tulevaisuusohjelmaa, jotka käsitelevät sosialidemokratian uudistumista, suomalaisen työn tulevaisuutta, ilmasto- ja ympäristökysymyksiä, henkistä hyvinvointia ja kulttuuria sekä toimivia kuntapalveluja.

Published in: News & Politics
0 Comments
0 Likes
Statistics
Notes
  • Be the first to comment

  • Be the first to like this

No Downloads
Views
Total views
1,946
On SlideShare
0
From Embeds
0
Number of Embeds
230
Actions
Shares
0
Downloads
6
Comments
0
Likes
0
Embeds 0
No embeds

No notes for slide

■Ei vain leivästä - kohti henkistä hyvinvointia

  1. 1. Hyväksytty 7.6.2008 Ei vain leivästä - kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma SDP:n puoluekokous, Hämeenlinna 5.-7.6.2008
  2. 2. Sisältö Varjosta valoon, osattomuudesta yhteisöllisyyteen.................................... 1 Suuren kertomuksen päivitys – sosialidemokratian vastaus huomisen haasteisiin ..................................................................... 3 Murrettua leipää - sitä solidaarisuus on ...................................................... 6 Olet mitä luet – kulttuurista iloa, viisautta ja voimaa .................................. 8 Elävä taiteilija on paras taiteilija ................................................................ 11 Pelko - luovuuden vihollinen ..................................................................... 14 Tee työtäs laulellen - hymy tekee tulosta .................................................. 15 Alas aikavarkaat! ..................................................................................... 18 Onko yksinäisen pakko olla yksin? ........................................................... 19 Kauneus synnyttää kauneutta................................................................... 22 Keholle mikä keholle kuuluu ..................................................................... 24 Myös vapaat linnut syövät......................................................................... 26 Arjen kipinöistä onnellisuutta takomaan!................................................... 28 Me vaadimme! ................................................................................................ 30 1. Opitaan ihmisiksi.............................................................................. 30 2. Sivistys kunniaan ............................................................................. 30 3. Ei nälkätaiteelle................................................................................ 30 4. Vedetään henkeä............................................................................. 30 5. Ei hukata aikaa ................................................................................ 30 6. Päivä yhdessä ................................................................................. 31 7. Eläkööt torit!..................................................................................... 31 8. Kulttuuri kuuluu kaikille .................................................................... 31 9. Liikunta on leikkiä ............................................................................ 31 10. Ei almuja, vaan oikeutta................................................................... 31 11. Epävarmuuden orjuus...................................................................... 32 12. Yhteen liitetyt kädet.......................................................................... 32
  3. 3. Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma Varjosta valoon, osattomuudesta yhteisöllisyyteen Onni, onnellisuus, rakkaus, läheisyys ja suvaitsevaisuus ovat tär- keitä sanoja politiikan parissa toimiville, mutta niitä ei ole käytetty poliittisessa toiminnassa, sillä ne eivät muutu helposti poliittisiksi ohjelmiksi, konkreettisiksi toimenpiteiksi tai lainsäädännöksi. Saa- tamme kokea, että onnellisuus ja varsinkin rakkaus kuuluvat pel- kästään yksityiselämän piiriin, muuten niiden arvo kärsii. Voisiko politiikka yhteisöllisenä toimintana kuitenkin tarjota työvälineitä yksityisen elämän pulmatilanteiden ratkaisemiseen ja onnellisuu- den tavoitteluun? Uskomme, että ennakkoluuloton politiikka pys- tyy siihen. SDP on aina lähtenyt siitä, että heikoimpia pitää puolustaa, ja jo- kaisen on saatava äänensä kuuluviin. Tavoitteet ovat olleet par- haimmillaan konkreettisia, kuten vaatimus kohtuullisen pituisesta työpäivästä ja työntekijöille tarjottavasta riittävästä levosta. Vali- tettavasti yhteiskunnassa ja politiikassa ei aina ole muistettu arjen näkökulmaa riittävästi. Arkipäivän onni, hyvinvoinnin tasainen ja kestävä kehitys sekä läheisyyden valtava merkitys mielekkäälle elämälle ovat usein unohtuneet puhuttaessa rakenteista ja järjes- telmistä. Tämä ohjelma ei hylkää puolueemme rakentavaa otetta, sillä jokainen konkreettinen kehitysidea on toteutettavissa. Läh- demme liikkeelle yksilöstä, yhteisöönsä kiinnittyneestä tai inhimil- listä kontaktia kaipaavasta arjen ahertajasta, joka miettii oman elämänsä suuntaa ja turvallista, valoisampaa huomista. Onneen kuuluu myös oikeus yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja mahdolli- suus solidaariseen elämään paikallisesti ja maailmanlaajuisesti. Haasteet liittyvät tulevaisuudessakin tasa-arvon ja hyvinvoinnin edistämiseen sekä taloudellisen ja sosiaalisen turvallisuuden ta- kaamiseen. Onni, läheisyys ja kestävä, hyvä elämä ovat välkky- neet poliittisten julistusten ja ohjelmien taustalla, mutta aina todel- lisia tavoitteita ei ole osattu sovittaa helposti lähestyttävään muo- toon. Vaatiessamme nyt läheisyyden arvostuksen nostamista, eheyttävän elinympäristön tarjoamista kansalaisille, työelämän laadullista murrosta ja luovuutta ruokkivaa aidosti vapaata vapaa- aikaa emme hylkää perinteitämme ja siirry vastuullisesta vaikut- 1
  4. 4. tamisesta petolliseen imagopolitiikkaan. Lähdemme liikkeelle sii- tä, millä ihmisille oikeasti on merkitystä: hyvästä elämästä. Ker- romme vastauksemme polttavimpiin nykypäivän ongelmiin, jotka vaikeuttavat tasapainoisen ja kestävällä pohjalla lepäävän arjen rakentumista. Jatkamme sitä työtä, mikä ei koskaan ole täysin loppunut. Taistelemme tiemme varjosta valoon, henkisen osatto- muuden vankilasta läheisyyden ja yhteisöllisyyden pohjustamaan vapauteen. Tavoitteena on kestävä hyvä elämä, joka ei kuormita kohtuutto- masti ympäristöä tai perustu lähimmäistemme oikeuksien polke- miseen. Onnellisuus, joka syntyy toisen ihmisen onnettomuudes- ta, ei ole aitoa tai arvokasta. Henkisten arvojen kunnioittaminen, yksilön koskemattomuuden korostaminen ja oikeudenmukaisuu- den vaaliminen kaikilla elämänalueilla rakentavat hyvinvoinnin kestävän pohjan nyt ja huomenna. 2
  5. 5. Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma Suuren kertomuksen päivitys – sosialidemokratian vastaus huomisen haasteisiin • Tavoitteena on henkisiin kysymyksiin ja arvoihin poh- jautuva hyvinvointi: oikeudenmukaisuus, läheisyys ja yhteisöllisyyden uusi arvostus. Sosialidemokraattinen liike on saanut alkunsa vapauden kaipuus- ta. Ihmiset ovat liittyneet yhteen etsiessään keinoja vapautua ai- neellisesta puutteesta ja henkisestä osattomuudesta. Sosialide- mokraattisen liikkeen historiassa näkyvimmät saavutukset ovat liittyneet köyhyyden vastaiseen kamppailuun. Liikkeen toiminnas- sa ovat painottuneet aineellisen hyvän ja parempien elinolosuh- teiden eteen tehty työ. Köyhyydestä ja puutteellisista oloista va- pauttamisen tehtävä on edelleen ajankohtainen ja tätä työtä hei- kompiosaisten hyväksi on yhä jatkettava. Sosialidemokratian suu- ren kertomuksen päivittäminen merkitsee sitä, että kiinnitämme aikaisempaa enemmän huomiota ihmisen henkisen vapautumi- sen tarpeeseen. Tavoittelemme lisääntyvää hyvinvointia, joka pe- rustuu henkisen hyvinvoinnin kasvuun. Tällöin tarkasteluun nou- sevat sellaiset kysymykset kuin vapaus, oikeudenmukaisuus, ympäristövastuu, läheisyys, yhteisöllisyys, kumppanuus, ystävyys ja toisten kanssa yhdessä jaettava aidosti vapaa aika. Pohjoismaisessa perinteessä on historiallisista syistä ajateltu hy- vinvoinnin perustuvan työhön ja siihen, että itse kukin tekee vel- vollisuutensa. Valtion ja kuntien rooli hyvinvointipalveluja koske- vien normien asettajana ja niihin tarvittavien resurssien kokoajana ja jakajana on ollut vahva. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se tosiasia, että hyvinvointimme perustuu merkittäviltä osin myös vapaaehtoiseen huolenpitoon perheenjäsenistä, sukulaisista, ys- tävistä ja muista lähimmäisistä. Vapaa ja sivistynyt, yhteisössä elävä ihminen ei ole loputtoman itsekäs ja ahne vaan myös kyke- nevä eläytymään toisen ihmisen asemaan. Välittäminen ja halu pitää huolta toisista ihmisistä ovat olleet keskeinen osa ihmisyyttä meidän kulttuurissamme. Vapaaehtoisesti lahjoitettu huolenpito toisella tuottaa hyvinvointia myös ihmiselle itselleen. Aineellisen hyvän kasvu ei kykene lisäämään hyvinvointia loputtomasti. Täl- 3
  6. 6. löin yhä useampi etsii merkitystä elämälleen vapaaehtoisen aut- tamien kautta koska kokee että tämä merkityksellisyys parantaa hänen oman elämänsä laatua. Hyvinvoinnin kasvattaminen kokonaisvaltaisesta näkökulmasta on tärkeätä myös siksi, että harhaanjohtava keskittyminen vain aineelliseen kasvuun johtaa suuriin vaikeuksiin luonnon rajallisten resurssien kannalta. Henkisen hyvinvoinnin lisääminen voi olla tärkeä keino auttaa ihmistä valitsemaan aineellisen kulutuksen kannalta kohtuullinen elämäntapa, joka pidemmällä aikavälillä on välttämätöntä ekologisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Yksilön harkintaan luottava organisaatio ja ihmistä kunnioittava työyhteisö kasvattavat työelämän tuottavuutta ja kilpailukykyä. Avoin, tavoitteiltaan ja lähtötasoltaan monenlaisia opiskelijoita sietävä korkeakoulu mahdollistaa luovuuden ja innovaatioiden si- kiämisen. Erilaisuutta aidosti suvaitseva koulu antaa pohjan tai- doille ja sivistykselle, jota kansalainen tarvitsee toimiakseen va- paana ja solidaarisena, uudistavana ja rakentavana yhteiskunnan jäsenenä. Kulttuuri siirtää hyviksi koettuja traditioita eteenpäin, mutta on myös yhteiskunnallisen muutoksen perusvoima. Kulttuurin pohjalle rakentuvat yhteiset arvot ja etiikka, joiden avulla todellinen vapaus on mahdollista. Yksilön hyvä elämä voi syntyä vain vapaudessa. Vain vapaa ih- minen voi sitoutua yhteisöllisyyteen ja velvollisuuksiin. Hyvän elämän synnylle ei jää tilaa siellä missä ihmisen mieli on jatkuvas- ti ylitöiden, pätkätöiden ja henkilökohtaisen tulosvastuun painei- den alla. Työelämää tulee kehittää niin, että jokainen työntekijä nähdään yksilönä toiveineen ja unelmineen. Eilispäivän työläisen nälän ja vilun on korvannut henkinen pakkotila, riittämättömyyden oravanpyörä, jonka synnyttämän pakkotahdin suurimpia kärsijöitä ovat työnsä raskauttaman perhe ja lähipiiri. Toisaalla ne, joille ei ole lainkaan pääsyä työelämään, joutuvat helposti syrjään yhtei- sistä kokemuksista ja todellisuuksista. He kokevat ihmisarvonsa uhatuksi silloin, kun ihmisarvon mittana pidetään vain ansiotyötä. Vakaa käsityksemme on, että työ ei ole ihmisarvon tai yhteiskun- takelpoisuuden mitta. Hyvä yhteiskunta muodostuu jokaisen hen- 4
  7. 7. Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma kilökohtaisen panoksen, valintojen ja elämäntilanteen yhtäläisestä arvostuksesta. Emme tavoittele sellaista yhteiskuntaa, jota leimaa rikkaiden pe- lokkuus ja köyhien epätoivo ja jossa voittajat sulkeutuvat muuri- ensa taakse turvaan lisääntyvän rikollisuutena ilmenevän pahoin- voinnin tieltä. Emme kaipaa yhteiskuntaa, jossa tieteellisen sivis- tyksen siirtäminen ja luominen ymmärretään akateemisen osaa- misen tutkintotehtaiden liukuhihnatyöksi. Sitoudumme yhteiskun- nan laadullisen ja henkisen hyvinvoinnin lisäämiseen. Hylkääm- me mekanistiseen tulosajatteluun perustuvan työelämäajattelun ja koulutuspolitiikan. Mihin tarvitsemme suurta kertomusta? Uskomme, että kaikki po- liittiset liikkeet ovat syntyneet niiden parissa toimivien ihmisten in- tohimojen ja unelmien törmätessä toisiinsa. Joskus törmäystä ovat kehystäneet arjen kovat reunaehdot, kuten vaino, näköalat- tomuus ja fyysiset puutteet. Paineen alla hioutuvat ne ajatukset, jotka kestävät pidempään. Sitoutuessamme päivittämään huomi- sen suurta kertomusta teemme sen tietoisina maailman, kulttuu- rimme ja toimintaympäristömme muutoksista. Osa muutoksista on ollut hyviä, osa huonoja. Osa muutoksista on sosialidemokraat- tisen liikkeen poliittisen työn aikaansaannosta. Osa muutoksista on tapahtunut meistä riippumatta. Liikkeen omien arvojen pohjalta nostamme esiin ne haasteet ja tavoitteet, jotka vaativat yhteistä työtä ihmisen hyväksi tässä ajassa ja lähitulevaisuudessa. Ky- symme, mitä vapaus, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja solidaari- suus lupaavat ja merkitsevät ihmisille tässä yhä kiihtyvän kilpailun maailmassa. 5
  8. 8. Murrettua leipää - sitä solidaarisuus on • Itsekkäästi omia etujaan ajava kansakunta jää yksin. • Maailman rikkaiden ja köyhien välille tarvitaan suoraa yhteistyötä, jonka tavoitteena on edistää demokratiaa, turvata naisten ja lasten oikeudet, nostaa koulutusta- soa sekä estää ilmastonmuutos. • Me vaadimme kansainvälistä valuutanvaihtoveroa. Vaadimme YK:n roolin vahvistamista. Sosialidemokraattinen liike syntyi kansainvälisenä työväestön liik- keenä, jonka arvopohjan muodostivat sosialismin periaatteet sekä vapauden, solidaarisuuden ja tasa-arvon aatteet. Noiden aattei- den mukaisesti sosialidemokraattiset liikkeet ovatkin rakentaneet hyvinvointia kansallisvaltioissa ympäri maailman. Globaali hyvin- vointi ja oikeudenmukaisuus siintävät kuitenkin vielä kaukana. Sosialidemokraattisten liikkeiden haasteena on luoda maailma, joka on sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävällä pohjalla. Me emme voi olla onnellisia, jos tiedämme, että yli miljardi kans- saihmistämme elää äärimmäisen köyhyyden ikeen alla. Jos kan- sakunta ryhtyy ajamaan vain omia etujaan, se syrjäytyy. Tämän takia sosialidemokraattisten puolueiden lähtökohtana politiikkaan on ollut kansainvälisyys. Me vaadimme kansainvälistä valuutanvaihtoveroa, joka on valuut- takaupoista saatavan ansiottoman arvonnousun verottamista. Sitä voidaan käyttää uudenlaisena kehitysyhteistyön rahoitusmuotona. Nykyinen maailmamme vaatii monenkeskisen kansainvälisen yh- teistyön vahvistamista. Tässä tarvitsemme vahvan YK:n, joka toimii tehokkaasti ja kykenee vastaamaan tulevaisuuden uusiin haasteisiin. Globaalistuvassa maailmassa kansainvälinen solidaarisuus nou- see entistä tärkeämpään osaan. Taloudellisten raja-aitojen mur- tuminen valtioiden väliltä ja ylikansallinen taloudellinen kilpailu ovat kasvattaneet maailmantaloutta, mutta hyvinvointi ei ole vas- taavasti kasvanut. Globaalin kaupankäynnin seuraukset tuntuvat 6
  9. 9. Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma sekä Suomessa että maailmalla siten, että taloudellinen hyvin- vointi jakautuu yhä voimakkaammin niille, jotka jo valmiiksi elävät yltäkylläisyydessä. Vaikka elämme ihmiskunnan historiassa poik- keuksellisen yltäkylläisiä aikoja, elää yli miljardi ihmistä vieläkin äärimmäisessä köyhyydessä. Ilman poliittisen päätöksenteon globalisoitumista emme voi muuttaa hyvinvoinnin polarisoitumista ja maailman epätasa-arvoistumista. Globalisaatio on tarkoittanut kasvavan keskinäisriippuvuuden ja yhteisen maailmankylän muodostumista. Kansainvälisen finans- sipääoman valta ja merkitys on kasvanut demokraattisen järjes- telmän kustannuksella. Kehitys on ollut nopeaa, eikä markkinata- louden toiminnalle keskeinen säädösympäristö ole pysynyt pe- rässä. Olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa demokraattinen järjestelmä kykenee yhä heikommin vaikuttamaan toimintaympä- ristöönsä. Seurauksena on demokratiavaje sekä tilanne, jossa val- tiot eivät enää kykene toimimaan kansalaistensa parhaaksi omista lähtökohdistaan, vaan niiden on sopeuduttava kansainvälisten markkinavoimien paineeseen. Demokraattista päätöksentekoa ei kuitenkaan lisätä palaamalla kansallisen protektionismin aikaan. Kansainvälinen päätöksenteko on demokratisoitava ja markkina- voimien sääntely on vietävä kansainväliselle tasolle. Kansainvälisen solidaarisuuden nimissä vahvojen eurooppalais- ten sosialidemokraattisten puolueiden tulee nykyistä voimak- kaammin pyrkiä synnyttämään ylikansallisen politiikan foorumeita sekä järjestelmiä, joilla pystytään hallitsemaan globaaleja markki- noita. Vain luomalla oikeudenmukainen globaalipoliittinen järjes- telmä, voidaan maailmankaupan, valtiojärjestelmän ja historian epäoikeudenmukaista jaottelua purkaa. Kansallisvaltioiden lyhyt- näköisen eturyhmäpolitiikan sijaan tulee tukea ja kehittää esimer- kiksi Euroopan unionin roolia globaalin vastuunsa tuntevana po- liittisena toimijana. Kansainvälisen solidaarisuuden toteuttamiseksi tarvitaan myös suoraa yhteistyötä maailman rikkaiden ja köyhien välille. Tässä SDP:n on tehtävä yhteistyötä kehitysyhteistyötä tekevien kansa- laisjärjestöjen kanssa. Kehitysyhteistyö pitää sisällään poliittisia valintoja. Sosialidemokraattiselle kehitysyhteistyöpolitiikalle tär- 7
  10. 10. keitä teemoja ovat demokratian edistäminen, naisten ja lasten oi- keuksien parantaminen, koulutukseen panostaminen sekä ilmas- tonmuutoksen torjuminen. Nämä teemat muodostavat kokonai- suuden, joka mielestämme parhaiten edistää hyvinvointia kaikki- alla maailmassa. Suomi monikulttuuristuu nopeasti. Yhä useammat kulttuurit ja kie- let elävät rinnakkain yhteiskunnassamme. Me kaikki kotoudumme yhdessä monikulttuuriseen yhteiskuntaamme. Monenlaisuuden rikkauden aiheuttamia jännitteitä purkamaan on rakennettu mo- nenlaisia ratkaisuja, joista yksi on kulttuuritulkkaus. Kulttuuritulkki lisää ymmärrystä eri kulttuurien välillä, valottaen tilanteen taustoja ja kertoen mitä erityistoimia tarvitaan toivottuun tulokseen pää- semiseksi. Kulttuuritulkki käy vuoropuhelua valtakulttuurin ja vä- hemmistökulttuurin edustajien välillä ja tekee molemmille osapuo- lille näkyväksi ne henkiset tai fyysiset kynnykset, jotka ovat täy- den osallistumisen tiellä. Kulttuuritulkkien koulutuksen luomiseksi on ryhdyttävä toimenpiteisiin ja kulttuuritulkkien käyttöä on lisättä- vä. Kulttuuritulkkausta voidaan järjestää myös yhteistyössä kan- salaisjärjestöjen kanssa. Olet mitä luet – kulttuurista iloa, viisautta ja voimaa • Koulutus kasvattaa aktiiviseen kansalaisuuteen. • Sosialidemokraatit arvostavat taiteita, luovuutta ja kulttuuria. Koulutuksen tarkoituksena on tarjota jokaiselle suomalaiselle läh- tökohdat työelämää varten sekä perustiedot ja taidot yhteiskun- nassa toimimiseen. Koulun tulee tarjota myös tunnekasvatusta, jonka avulla opitaan sosiaalisia taitoja ja vuorovaikutusta. Ihmise- nä oleminen on otettava omaksi oppiaineekseen. Koulutuksen kautta ihminen kasvaa itsenäiseksi ja täysivaltaiseksi osaksi yh- teiskuntaa, aktiiviseksi kansalaiseksi. Tämä on koulutuksen sivis- tyksellisen kasvatuksen perimmäinen tarkoitus, sillä ilman tietoa omista mahdollisuuksistaan ihminen jää irralleen yhteisöstä. 8
  11. 11. Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma Suomalainen maksuton ja tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä on osoittautunut kansainvälisissä vertailuissa yhdeksi maailman par- haita oppimistuloksia tuottavaksi järjestelmäksi. Suomalaiset opiskelijat saavuttavat huipputuloksia muun muassa äidinkielessä ja matematiikassa, samanaikaisesti heikomman koulumenestyk- sen oppilaita autetaan. Sosialidemokraatit haluavat kehittää suo- malaista koulutusjärjestelmää tulevaisuudessa entistä parem- maksi. Koulutuksessa pitäisi nykyistä paremmin kannustaa oppi- laita kriittiseen ja itsenäiseen ajatteluun. Kaiken koulutuksen ja kasvatuksen pyrkimyksenä tulee olla ihmisen kasvu rauhan ja vä- kivallattomuuden kulttuuriin. Yhteiskuntaopin ja historian oppiai- neiden sisältöä tulisi uudistaa siten, että enemmän painoarvoa koulutuksessa annettaisiin poliittisten aatteiden ja poliittisen jär- jestelmän sekä kansalaisjärjestöjen toiminnan opiskeluun. Koulun tulee tukea ja edistää lapsen ja nuoren fyysistä, psyykkis- tä ja sosiaalista hyvinvointia. Oppilashuollon keinoilla on luotava kaikkiin kouluihin sellaiset olosuhteet, jotka edistävät koululaisten turvallisuutta ja kaikenpuolista hyvinvointia. Oppilastoimintaa ja tutor-vertaistukea edistämällä luodaan yhteisöllisyyttä kouluihin sekä kehitetään oppilaiden mahdollisuuksia vaikuttaa oman op- pimisympäristönsä kehittämiseen. Oppilastoiminta on kasvamista vastuulliseen ja aktiiviseen kansalaisuuteen. Luokkakoot eivät saa kasvaa liian suuriksi, jotta jokaisen oppilaan yksilölliset tar- peet voidaan huomioida. Oppilashuollon avulla tulee järjestää ja kehittää sekä ongelmia ennaltaehkäiseviä että varhaisen puuttu- misen käytäntöjä. Näillä toimenpiteillä voidaan myös lisätä oppi- mismotivaatiota ja viihtymistä koulussa. Peruskoulussa tulee kehittää oppimisen tukijärjestelmiä niin, että jokaisen oppilaan yksilölliset oppimistavoitteet toteutuvat. Näin turvataan jokaisen lapsen ja nuoren yhtenäinen oppimispolku esiopetuksesta toiselle asteelle. Koulupudokkuuden ehkäisemi- nen on sosialidemokraattien koulutuspolitiikan keskeinen tavoite. Ketään ei saa jättää koulutuksesta paitsi. Jokainen ihminen tarvitsee koulutusta sekä mieltä ja sielua ravit- sevaa taidetta ja kulttuuria. Suomalainen yhteiskunta on rakentu- nut useista eri lähteistä syntyneiden vaikutusten pohjalta; suoma- 9
  12. 12. lainen kulttuuri on omaleimainen yhdistelmä vanhaa suomalaista kulttuuria sekä idästä ja lännestä, läheltä ja kaukaa tulleita vaikut- teita. Jokainen ihminen on osa kulttuuria, osa yhteisöä. Suoma- laisen yhteiskunnan tavat, lait, taide ja rakenteet ovat kulttuurin ilmentymiä. Siksi kulttuurikasvatuksella pitää olla merkittävä osa koulutuksessa. Kansalaisuus voi syntyä vain osallistumisen ja osallisuuden kautta. Taide on kulttuuria luova voima. Kulttuuri on muutakin kuin taidet- ta, mutta yksilöiden uutta luovana toimintana taide on kulttuurin liikkeellepaneva voima. Yleissivistävän taidekasvatuksen tavoit- teena on tukea oppilaiden kasvua kohti aktiivista kansalaisuutta ja oman identiteetin vahvistamista. Taidekasvatuksen kautta ihmi- nen voi tunnistaa oman luovuutensa ja harjoittaa sitä. Taideaineet vahvistavat myös ihmisen muuta oppimista. Taiteen avulla voi- daan ymmärtää, että on useampia tapoja toteuttaa asioita sekä yleisesti edistää luovan ajattelun syntymistä. Oppiminen on koko elämän kestävä matka ja siksi yhteiskunnan on tarjottava julkisina palveluina kaiken ikäisille ihmisille mahdollisuuksia oppia uutta. Taideopetus kilpailee muiden oppiaineiden kanssa tuntikehyksis- tä ja määrärahoista. Tuntikehystä on kasvatettava ja annettava li- sää tunteja taideaineiden opetukselle. Elinvoimaiset yleiset kirjastot ja vahva laajan julkisen palvelun Yleisradio ovat osa kansallista selkärankaa. Niitä on vaalittava ja voimistettava. Suomalaisen kirjastolaitoksen toiminta-ajatus pe- rustuu maksuttomuuteen. Tulevaisuudessa kirjastojen voimavaro- ja on lisättävä, sillä tietoyhteiskunnan kehittymisen luomat haas- teet ja elinikäisen oppimisen läpimurto edellyttävät kirjastoilta en- tistä laaja-alaisempaa tietämystä. Vapaata sivistystyötä edistävät kansanopistot, opintokeskukset ja työväenopistot tekevät tärkeää työtä ihmisten osallisuuden ja kansalaisuuden kasvattamiseksi. Vapaan sivistystyön oppilaitokset tarjoavat koulutusjärjestelmään joustavuutta reagoida nopeasti maailman muutoksiin. Kulttuurin ja siitä ponnistavan taiteen tuntemisen ja tekemisen li- säksi eräs tärkeä tapa rakentaa identiteettiään on kokea muiden tekemän taiteen vaikutus. Taidekasvatuksessa on otettava pa- remmin huomioon, mikä merkitys taiteella on ihmiselle koettuna. 10
  13. 13. Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma Nautimme päivittäin toisten ihmisten luovuudesta kuunnelles- samme musiikkia tai katsellessamme patsaita ulkona. Toisten te- kemän taiteen kokeminen lisää yhteenkuuluvuutta ja arvostusta toisia ihmisiä kohtaan. Taide ja kulttuuri kuuluvat kaikille, myös niille joiden kotina on hoitolaitos. Kulttuurilla on myös suuri työllistävä ja taloudellinen merkitys. Koko "luova talous" on EU-maissa yhteenlaskettuna jo suurempi ala kuin autoteollisuus tai kemian teollisuus, ja se kasvaa myös nopeimmin. Kulttuurin ja terveyden välinen yhteys on ollut tiedos- sa jo kauan, mutta sen systemaattinen tutkiminen on vasta alul- laan. Göteborgin yliopistossa tehdyissä ensi arvioissa taiteen ja kulttuurin eri muotojen käytön on todettu estävän tai vähentävän moderneja kansantauteja kuten diabetesta ja masennusta. Näin ollen kulttuurin vaikutus kansantalouteen voi olla suurempi kuin tähän saakka on osattu arvioida. Tiedepolitiikassa tiedon vapaus ja autonomia takaavat parhaiten sivistyksen ja kulttuuriarvojen toteutumisen. Ne tuovat myös eni- ten yhteistä aineellista hyvää. Yliopistolain uudistaminen ei saa vähentää yliopistojen sisäistä autonomiaa. Tieteellisen tutkimuk- sen tulosten pitää olla julkisia. Suomalainen yhteiskunta muuttuu monikulttuurisemmaksi jatku- vasti. Tämä on huomioitava myös koulutuksessa. Taideaineiden opetuksessa ja taidekasvatuksessa tämä tarkoittaa sitä, että nä- kökulmaksi otetaan koko maailman taiteen opettaminen ja omak- suminen. Elävä taiteilija on paras taiteilija • Sosialidemokraatit arvostavat luovuutta, taiteita ja kulttuuria. Työväenliike ja kulttuuri ovat perinteisesti olleet lähellä toisiaan. Kun työväenliike syntyi, se syntyi työväentaloilla, jotka olivat usein alueidensa tärkeitä kulttuurikeskuksia. Työväentaloilla oli näytel- miä, kuoroja ja liikuntaa. Kulttuuri ja kulttuurityöntekijät ovat olleet myös merkittäviä työväenaatteen levittäjinä ja tulkitsijoina. 11
  14. 14. Kulttuurilla on huomattava yhteiskunnallinen merkitys. Kulttuuri auttaa ihmistä jäsentämään maailmaa, rakentamaan omaa arvo- maailmaansa ja minuuttaan. Kulttuuri on väline oman kielen säi- lyttämisessä ja kansakunnan identiteetin kehittämisessä. Kulttuu- rilla ja demokratialla on vahvat liittymäkohdat toisiinsa. Kulttuurin avulla voidaan myös kirvoittaa luovuutta ja parantaa tuottavuutta. Kulttuuri parantaa henkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Kulttuuri vaatii kehittyäkseen yhteiskunnan tukea. Suomalainen kulttuurin tuen tarvetta korostaa pieni kielialue ja syrjäinen maan- tieteellinen sijainti. Kulttuurille on kapeammat kaupalliset markki- nat esimerkiksi elokuvan, teatterin tai kirjallisuuden puolella, jotka kaikki ovat vahvasti kieleen sidottuja. Esimerkkinä olkoon elokuva. Euroopan tuottajat joutuvat hake- maan markkinat lähinnä oman maansa rajojen sisäpuolelta. Ko- timainen elokuva kamppailee kotimaisten katsojien suosiosta kahden ongelman rasittamana. Kotimarkkina on vain viiden mil- joonan katsojan suuruinen, julkinen tuki on lisäksi Euroopan ma- talimmalla tasolla. Siksi tuotantobudjetit ovat pienimmät, mitä Eu- roopasta löytyy. Ja juuri elokuvalla on erittäin voimakas koske- tuspinta nuorisoon, jonka muut kulttuurivaikutteet useasti jäävät satunnaiseksi. Elokuvan julkinen tuki tulee nopeasti saattaa vä- hintään muiden pohjoismaiden tasolle. Yleissivistävän taidekasvatuksen tavoitteena on tukea kasvua kohti aktiivista kansalaisuutta ja oman identiteetin vahvistamista. Taidekasvatuksen kautta ihminen voi tunnistaa oman luovuuten- sa ja harjoittaa sitä. Taideaineet vahvistavat myös ihmisen muuta oppimista. Taidekasvatuksen tulee läpäistä koko koululaitok- semme. Lisäksi päiväkodista alkaen lapsilla ja nuorilla tulee olla yhdenvertaiset mahdollisuudet osana taidekasvatusta päästä nauttimaan taiteesta. Kulttuurin asema Suomessa on tarpeettoman heikko. Sosialide- mokraattien mielestä sitä tulee parantaa. Viime aikoina on ollut uhkana, että budjetin kautta perinteisesti rahoitettavia hankkeita siirretään veikkausvoittovaroista jaettavaksi. Sosialidemokraattien 12
  15. 15. Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma mielestä veikkausvoittovarat tulee käyttää jakosuhdelain mukai- sesti kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön tukemiseen. Taiteilijoiden sosioekonominen asema on rapautunut. Taidepoli- tiikan lisäksi tarvitaan myös taiteilijapolitiikkaa. Taiteilijan tulon- muodostuksessa olevat kausivaihtelut pitää voida verotuksessa tasata. Kulttuurityöntekijä tekee pätkätyötä huomattavasti use- ammin kuin muut työntekijät. Pätkätyön aiheuttamat ongelmat tai- teilijoiden työttömyysturvan, eläketurvan ja muun sosiaaliturvan saralla tulee voida hoitaa lainsäädännöllisin ratkaisuin ja tarvitta- essa yhteiskunnan taloudellista tukea käyttäen. Erityisesti apura- hoitukseen liittyy joukko sosiaaliturvaongelmia, jotka kyettävä hoi- tamaan nopeasti. Apurahoituksen määrää tulee lisätä samoin ylimääräisiä taiteilijaeläkkeitä. Puutteellisen sosiaaliturvan ja työ- elämän epävarmuuden kanssa elävät myös apurahoilla työsken- televät tutkijat, joiden asemaa tulee pikaisesti parantaa. Kulttuurin tulee olla kaikkien kansalaisten ulottuvilla. Valtion mu- seoiden on oltava maksuttomia. Lisäksi työttömille, eläkeläisille ja opiskelijoille on otettava käyttöön kulttuuriseteli museoita, taide- näyttelyjä, konsertteja, kirjan ostamista ja teattereita varten. Julkiseen rakentamiseen ns. prosenttiperiaate tulee toteuttaa, eli rakentamisen kokonaiskustannuksiin lisätään automaattisesti tai- dehankintaan menevä kuluerä. Prosenttiperiaatetta on toteutetta- va kaikissa yhdyskuntasuunnittelun vaiheissa. Maamme väestöpohja on muuttunut nopeasti, maahanmuuttajia on monesta eri maasta ja taustasta eikä sopeutuminen ole aina helppoa. Kulttuurilla voidaan toisaalta helpottaa maahanmuuttaji- en kotoutumista ja toisaalta helpottaa eri kulttuurien välistä ym- märrystä. Monikulttuurisuutta tulee tukea. Kulttuuria käytetään yhä enemmän myös uusilla alueilla esimer- kiksi sosiaali- ja terveystoimen palveluksessa. Tällaisia käyttö- muotoja ovat mm. taiteen käyttö sairaaloissa tai sosiaalitoimen lähiöprojektit, joissa kulttuuria käytetään helpottamaan sopeutu- mista tilanteissa, joissa esimerkiksi syrjäytymisen uhka on ilmei- 13
  16. 16. nen. Tällainen taiteen soveltava käyttö tarvitsee tukea, sillä alalla ei ole vielä vakiintuneita käyttö- tai rahoitusmuotoja. Tekijänoikeudet ovat vähimmäissuoja tekijälle ja tekijän oikeudet tuotokseensa on kirjattu YK:n sopimuksiin. Nykyisin eletään tilan- teessa, jossa suuret mediakonsernit vaativat taiteilijaa luopumaan kaikista oikeuksistaan tuotteeseen myydessään oman tuotoksen- sa eteenpäin. Tekijänoikeudet ovat aina taiteilijan pääomaa tai perustoimeentuloa. Tekijänoikeuslainsäädännön uudistamisessa lähtökohtana on oltava tekijän suojelu ja tekijänoikeudellisen so- pimisen kunnioittaminen. Pelko - luovuuden vihollinen • Luovuus vaatii syntyäkseen aikaa ja omaa rauhaa. Epäonnistuminen ei saa johtaa rangaistukseen, sillä pelko tappaa luovuuden. Hyvinvointia edistävää kulttuuria ei synny, ellei ihmisten luovuu- delle anneta tilaa. Suomalainen yhteiskunta on siirtymässä jälki- teollisesta yhteiskunnasta kohti tietoyhteiskuntaa kovalla vauhdil- la. Tietoyhteiskunnalle ominainen työ edellyttää työntekijältä luo- vuutta ja omaan harkintaan perustuvaa näkemystä. Ihmisten luo- vuutta voidaan lisätä rakentamalla ulkoiset olosuhteet sellaisiksi, että luova toiminta on mahdollista. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Useat kulttuuriset ja yhteiskunnalliset rakenteet nykyi- sin pikemminkin rajoittavat kuin edistävät luovuutta. Luovan työn tekemisen keskeisin edellytys on, että ihminen kes- kittyy täydellisesti luomaan, ts. antautuu täysin luovalle työlle. Tämä ei onnistu monessakaan työpaikassa. Luovuus vaatii aikaa, mutta nykyinen työelämä on muuttumassa yhä kiireisemmäksi. Kaikki työtehtävät alistetaan tuloksellisuusmittareiden alle ja tu- loksia odotetaan lyhyellä tähtäimellä. Luovuutta ei synny olosuh- teissa, jossa ei ole aikaa ajatella ja jossa tuloksia odotetaan her- keämättä. Luovan työn tappaa myös, jos työtä ei voi tehdä rau- hassa muilta ihmisiltä. Esimiehen jatkuvan valvonnan alaisuudes- sa luovaa työtä on vaikea tehdä. 14
  17. 17. Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma Luovuutta ei synny, jos työntekijällä ei ole mahdollisuuksia tehdä virheitä ja oppia niistä. Luovan työn keskeinen sisältö on lähteä rohkeasti rakentamaan jotain tuntematonta, minkä lopputulos ei ole etukäteen tiedossa. Tarkoitukseton kilpailu toisten työntekijöi- den kanssa resursseista tai palkinnon tavoittelu kääntyy usein luovuutta vastaan. Luovaa työtä on vaikea arvioida etukäteen ja siksi sille on myös vaikea asettaa tuloksellisuusmittareita. Luovan työn tekeminen on suomalaisen yhteiskunnan elinehto tu- levaisuudessa. Globaalissa työnjaossa suomalaisen yhteiskunnan korkea koulutustaso ja se, millaista työtä Suomessa on järkevää tehdä, johtavat siihen että luovuuden määrän työyhteisöissä pitää kasvaa. Työn luonne on siis mietittävä täysin uusiksi siitä näkökul- masta, edistävätkö työn järjestämistavat luovuutta vai eivät. Tee työtäs laulellen - hymy tekee tulosta • Hyvinvoiva työntekijä on työnantajan ja koko yhteiskunnan etu. Työelämä on kokenut rajun muutoksen. Puolet työntekijöistä te- kee ylitöitä, osa ilman korvauksia. Työpaikka on muuttunut turval- lisesta toimeentulon lähteestä jatkuvalla koeajalla olemiseksi ja kilpailemiseksi. Omaa tarpeellisuutta on jatkuvasti todisteltava ja tavoitettavissa on oltava koko ajan. Työn ja muun elämän raja on hämärtynyt. Työntekijän tehokkuus ei lisää työntekijän vapaa-aikaa, vaan kasvattaa tehokkuusvaatimuksia. Huonosti johdetut ja orga- nisoidut sekä sisällöltään köyhät työtehtävät merkitsevät ihmiseen sisältyvien valtavien mahdollisuuksien heittämistä hukkaan. Toiset ihmiset ovat puolestaan alityöllistettyjä tai tekevät pätkätöi- tä sekä silpputöitä, eli ovat käytettävissä tarvittaessa. Epäsään- nöllisiä työvuoroja tehdään paljon. Huoli huomisesta on suuri. Työpaikan jatkuvuutta ei voi enää taata omalla hyvällä työpanok- sella, ja epävarmuus aiheuttaa pahoinvointia. Väsynyt ihminen ei opi uutta eikä kestä muutoksia. Työelämän huononemisen histo- rialle on laitettava piste. Sosialidemokraatit haluavat yhteiskunnan 15
  18. 18. ja työelämän, missä ihmiset viihtyvät työpaikoillaan. Hyvässä työ- elämässä ketään ei riistetä. Hyvinvoinnin edistäminen työelämässä lisäisi paitsi työntekijöiden onnellisuutta, myös tuottavuutta. Tuottavuutta ja työhyvinvointia kehitetään käsi kädessä. Työilmapiiristä on kiinni, ovatko työnteki- jät sitoutuneita vai välinpitämättömiä, aktiivisia vai passiivisia, uut- ta luovia vai urautuneita. Hyvinvoiva työntekijä on työnantajan etu. Ihmiset on otettava työpaikoilla huomioon. Ihmisiä kuluttavas- ta työelämästä on siirryttävä ihmisiä ja heidän vahvuuksiaan tu- kevaan työympäristöön. Työyhteisöissä tarvitaan hiljaisia tai elämyksellisiä huoneita tau- kopaikoiksi ja rauhoittumista varten. Tästä hyötyvät sekä työnteki- jät että yritykset viihtyvyyden ja kasvaneen työtehon kautta. Elä- myshuoneessa olisi tarjolla esimerkiksi metsän ääniä, puron soli- naa ja lintujen sirkutusta. Hiljainen huone tarjoaa hiljaisuutta ja arvokkaan tauon. Pehmeät nojatuolit sekä taukohuoneen seinillä olevat taideteokset inspiroivat luovuuteen. Hiljainen huone on ar- jen kappeli, työpaikan keidas. On selvää, että lyhyet, tiiviisti tois- tuvat tauot rytmittävät työntekoa ja mahdollistavat vapaamuotoi- set luovuutta ja uusia ratkaisuja ruokkivat keskustelut työtoverei- den kanssa. Me vaadimme tupakkataukoja ilman tupakkaa ja kahvihetkiä ilman kellokorttia. Työntekijöitä on kunnioitettava, ja työaikojen pitää olla sellaisia, että aikaa ja jaksamista jää myös muulle elämälle. Työn, vapaa- ajan ja levon pitää olla tasapainoisessa suhteessa. Työpaikoilla on lisättävä sellaista joustavuutta, joka mahdollistaa lyhennetyt työpäivät, lisävapaat, ylimääräiset tauot ja kevennykset silloin, kun työntekijä tällaisia joustoja esimerkiksi perhetilanteen tai sai- rauden vuoksi tarvitsee. Uudenlainen joustavuus perustuu oppivan organisaation tavoin toimiviin työyhteisöihin. Mitä tietovaltaisemmasta ja verkostoi- tuneemmasta toiminnasta on kyse, sitä tärkeämpää on avoin ja keskusteleva johtaminen, tiimimäinen ja vuorovaikutteinen työn organisointi, kumppanuus, sosiaalinen osaaminen, työyhteisön 16
  19. 19. Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma yhteiset arvot ja kulttuuri. Vahvuus asuu erilaisuuden hyödyntä- misessä ja hiljaisen tiedon arvostamisessa. Työntekijöille tulee tarjota jatkuvaa koulutusta ja kehittämisohjel- mia, jotka parantavat työntekijöiden valmiuksia työllistyä uudel- leen, mikäli työt nykyisessä paikassa loppuvat. Myös perheva- paan aikana on oltava mahdollisuus päivittää osaamistaan. Tämä edellyttää, että myös perhevapaalla olevien lapsilla on mahdolli- suus päivähoitoon vanhemman kouluttautumisen aikana. Osa-aikaisen, pätkätyön tai muun niin sanotun epätyypillisen työn tekemisen tulee perustua ihmisen omaan valintaan. Haluamme parantaa niiden ihmisten asemaa, jotka tekevät vastentahtoisesti epätyypillistä työtä. Julkisella sektorilla on otettava käyttöön työ- pooleja sijaisuuksien hoitamiseen. Suurimmilla työpaikoilla on jat- kuva sijaisten tarve, joten kaikki työntekijät voivat olla vakituises- sa työsuhteessa, jos henkilöstöä on tarpeeksi sijaisuuksien hoi- tamiseen. Työtekijöillä on oltava mahdollisuus kouluttautua mo- niammatillisiksi osaajiksi, jolloin työpoolissa työntekijä voisi toimia esimerkiksi talvisin kouluavustajana ja kesäisin päiväkotiapulai- sena. Näin työmahdollisuuksia olisi ympäri vuoden. Vuokratyöntekijöiden työsuhdeturvaa on parannettava. Vuokra- työntekijöiden tulee olla vakituisessa, pääsääntöisesti täyspäiväi- sessä työsuhteessa vuokratyötä välittävään yritykseen. Vuokra- työntekijöiden etujen valvominen on vaikeaa, koska he eivät kuu- lu luottamusmiesjärjestelmään. Työtä vuokraavan yrityksen luot- tamusmiehen tulee toimia myös vuokratun työntekijän luotta- musmiehenä. Vuokratyövoimaa välittävät yritykset säätävät usein kynnyshinnan, joka on maksettava, jos työvoimaa vuokrannut yri- tys haluaa vakinaistaa vuokraamansa työntekijän. Tällaiset kyn- nyshinnat vakituiselta palkkaamiselta on kiellettävä. Työyhteisöissä tulee arvostaa kaikenlaista erilaisuutta, johtuipa se sairaudesta, vammasta, uskonnosta, rodusta, iästä tai mistä muusta seikasta tahansa. Työyhteisön sisäistä päätöksentekoa vahvistetaan, niin että kaikkien osallisuutta siihen lisätään. Näin lisätään ihmisten elämänhallintaa ja vähennetään uupumusta, voimattomuutta ja kiusaamista. 17
  20. 20. Alas aikavarkaat! • Ajanhallinnan tukeminen nostetaan yhdyskuntasuun- nittelun ja yhteiskuntapolitiikan tavoitteeksi. • Läheisyys ja yhteisöllisyys vaativat aikaa ja mahdolli- suuksia nauttia kiireettömyydestä. Ajasta on käynnissä jatkuva kamppailu. Kuluvatko pitkät päivät töissä, vai jääkö aikaa myös perheelle, läheisille ja itselle? Aika on rajallista, mutta tunne ajan kulumisesta on yksilöllistä. Poliitti- silla päätöksillä tulee tukea kansalaisten mahdollisuutta käyttää aikaansa rakentavasti ja kestävällä tavalla. Arkea ei saa jatkuvas- ti hallita kiire ja stressi. Hyödyttömyyden tunne liittyy myös aikaan. Vapaa-aika voi tuntua hankalassa elämäntilanteessa enemmän taakalta kuin nautinnol- ta. Ahdistus yllättää elämän muodostuessa samankaltaisina lipu- vista päivistä. Toisen ihmisen kohtaaminen on tässä tilanteessa välttämätöntä, sillä jaettu aika on erityistä ja ravitsevaa. Sosialidemokraatit ovat aina kamppailleet työläisten riittävän le- von ja virkistysmahdollisuuksien puolesta. Nykyään aikaan liitty- vät haasteet ovat moninaisempia. Työtön tai syrjäytynyt voi kokea näennäisen vapautensa rangaistuksena, sillä tuottavuutta koros- tavassa yhteiskunnassa toimettomuutta paheksutaan. Opiskelijan kamppailu työn, opiskelun ja itsenäisen elämän rakentamisen kolmiossa voi suistaa tarmokkaankin puurtajan masennukseen. Eläkeläinen voi tuntea olonsa syrjäytetyksi, jos nuoruus nähdään ainoana nautinnollisena ja aktiivisena elämänvaiheena. Lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisten kiireetöntä läsnäoloa, huomiota ja rakkautta. Kamppailu työläisten ajasta ei suinkaan ole ohi, sillä tuottavuutta voidaan pyrkiä nostamaan työntekijöitä kuormittamalla tai syyllis- tämällä. Taloudellista tulosta on synnyttävä olosuhteista riippu- matta. Liian sitova työ, joka ei tarjoa riittävästi mahdollisuuksia vapaa-aikaan ja rauhoittumiseen, on jo tilastojenkin perusteella raskasta. Maatalous- ja pienyrittäjät kokevat ajankäyttönsä on- gelmalliseksi. Erityisesti toimeentulon ollessa niukkaa tai tulevai- 18
  21. 21. Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma suuden näyttäytyessä epävarmalta, voidaan levosta tinkiä koh- tuuttomasti. Aikaa ei hukata, mutta hinta on kova. Yhteiskunnan tulee tehdä kaikkensa, jottei kenenkään vapaa-aika katoa huonosta liikennesuunnittelusta johtuviin ruuhkiin. Kaupun- kirakennetta on tiivistettävä tuntuvasti, sillä hajanainen kaupunki johtaa yksityisautoissa ja julkisissa liikennevälineissä käytetyn ajan vääjäämättömään kasvuun. Uudet liikenneinvestoinnit suun- nitellaan tukemaan tehokasta ajankäyttöä. Ruuhkamaksut autta- vat omalta osaltaan arkisessa ajanhallinnassa, sillä yksityisautoa käytetään vain pakon edessä. Yhteiskunnan palvelut sijoitetaan niin, että kansalaisten on ne helppo saavuttaa. Lähiliikuntaan tar- jotaan mielekkäitä mahdollisuuksia, jotta aikaa voitaisiin käyttää itse harrastamiseen, ei harrastusmatkoihin. Ajanhallinta on elä- mänhallintaa ja elämänhallinta on onnellisuutta. Ympäristöpolitiikan ja yhdyskuntasuunnittelun rinnalle luodaan uusi politiikan alue, aikapolitiikka, jolla on heijastusvaikutuksia työlainsäädäntöön, koulutuspolitiikkaan, sekä sosiaali- ja terveys- poliittisiin linjauksiin. Aikapolitiikan keskeinen tavoite on hyvin- voinnin, onnellisuuden ja yhteisöllisyyden uudenlaisten mahdolli- suuksien kartoittaminen. Onko yksinäisen pakko olla yksin? • Läheisyys ja yhteisöllisyys lisäävät koettua terveyttä ja hyvinvointia. • Politiikan ja yhteiskunnallisten palveluiden tavoitteena on lisätä ihmisten kohtaamisia, mahdollisuuksia lähei- syyteen. Aikaa on säästyttävä vietettäväksi lähimmäisten kanssa, sillä ih- minen kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä. Meillä on tarve tuntea olevamme jollekin tärkeä ja tarve tuntea toinen ihminen läheiseksi ja tärkeäksi. Yhteiskuntamme on liian yksinäinen, läheisyyttä ja yhteisöllisyyttä on lisättävä. Sosialidemokraatit ovat huolissaan ihmisistä, jotka elävät elämäänsä vastentahtoisesti yksinäisyy- 19
  22. 22. dessä. Meidän on toimittava sen puolesta, että yksikään vanhus ei tunne itseään yksinäiseksi, että jokainen lapsi voi kokea, että hänestä välitetään. Suomalainen kulttuuri on rakentunut liiaksi it- senäisyyden, yksin tekemisen ja olemisen korostamiseen. Avun pyytäminen koetaan heikkouden osoitukseksi. Kuitenkin kaikilla on elämässään tilanteita, joista ei selviä ilman muiden ihmisten apua. Uusien tutkimusten mukaan yksinäisyys ei aiheuta pelkästään henkistä surua. Yksinäiset ihmiset sairastuvat muita herkemmin infektioihin, sydänsairauksiin ja syöpään. Yksinäisyys lisää ve- renpainetta ja sekoittaa immuunijärjestelmän toiminnan. Stakesin tutkimuksen mukaan neljä prosenttia suomalaisista tun- tee itsensä jatkuvasti tai melko usein yksinäiseksi. Yksinäisyyden tunteita lisäävät masentuneisuus, leskeys, yksin asuminen, huo- noksi koettu terveys ja alentunut toimintakyky. Eniten yksinäisyyt- tä esiintyy työttömien, yksinhuoltajien ja vanhusten ryhmissä. Yli 80-vuotiaista joka kolmas on yksinäinen. Yksinäisten vanhusten riski sairastua dementiaan on kaksinkertainen verrattuna niihin samanikäisiin, jotka eivät ole yksinäisiä. Työttömien kohdalla työn saaminen on yksi keino torjua yksinäi- syyttä. Yhteiskunnallisen uudistustyön perustana on edelleen ol- tava työllisyyden parantaminen. Hyvästä työllisyydestä huolehti- minen on samalla politiikkaa yksinäisyyttä, syrjäytymistä ja köy- hyyttä vastaan. Useimmat ihmiset haluavat asua omassa kodissaan myös ikään- tyessään. Tuttu kulttuuriympäristö, omat harrastukset ja läheisten tai ammattiauttajien tuki ovat voimavaroja, jotka kannattelevat pit- kään. Kun omat voimat vähenevät, eikä tarjottu tukikaan riitä, tuli- si uusi elinympäristö löytyä joko palvelutaloista tai tuetumman ko- dinomaisen hoidon piiristä. Senioriasunnot tarjoavat yksinäisyy- teen toisten ihmisten läheisyyttä, yhteisön sekä harrastamisen ja tekemisen mahdollisuuksia. Ikäihmisen palvelukeskuksista voi kehittyä seniorikulttuurin kehtoja myös lähialueen yksinäisille ja kotona sinnitteleville ihmisille. 20
  23. 23. Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma Terveyserot ovat kasvaneet Suomessa. Parhaassa asemassa ovat ne, jotka ovat työelämän kautta työterveyden piirissä, kun taas heikoimmassa asemassa ovat työttömät ja vanhukset. Yksi- näiset ihmiset kokevat terveytensä huonommaksi kuin esimerkiksi perheissä tai puolison kanssa elävät. Koettuun terveydentilaan voidaan vaikuttaa aktivoimalla ihmisiä liikunta- tai kulttuuriharras- tuksiin toisten ihmisten pariin. Hyvän julkisen sosiaali- ja tervey- denhuollon suuntaa pitäisi kääntää ennaltaehkäisevään yhteis- työhön. Sosialidemokraattien tavoite on väestöryhmien välisten terveyserojen määrätietoinen kaventaminen. Terveyserojen ka- ventaminen vähentää syrjäytymistä tehokkaasti. Yhteiskunnan tu- lee pitää kaikista tasa-arvoisesti huolta. Huonoksi koettu terveys aiheuttaa tutkimuksen mukaan myös yk- sinäisyyttä. Hyvää julkista terveydenhuoltoa onkin vahvistettava, ja väestön terveyseroja on kavennettava. Toimeentulotuen saajista 70 prosenttia on yksinäisiä. Pelkkä ra- hallinen apu ei heidän kohdallaan ole riittävää. Tarvitaan projekte- ja, joissa yksinäisille järjestetään harrasteryhmiä, liikuntaryhmiä ja vertaisryhmiä. Ryhmien keskinäinen yhteistyö auttaisi kaikkia ryhmiä. Ikäihmisten ryhmät vierailisivat päiväkodeissa, maahan- muuttajaryhmät tutustuttaisivat muita ryhmiä omiin kulttuureihinsa ja työttömien ryhmä tekisi kävelyretkiä luonnossa koululaisryh- män kanssa. Suomessa pitäisi ottaa käyttöön yhteisöllisyyspäivä. Jokainen työntekijä voisi käyttää yhden työpäivän vuodessa palkallisesti yhteisöllisyyden vahvistamiseen. Päivän ajankohdasta sovittaisiin yhdessä työnantajan kanssa. Yhteisöllisyyspäivänä voisi esimer- kiksi vierailla yksinäisen vanhuksen luona, esitellä kotikaupunki- aan maahanmuuttajalle, toimia yksinäisen lapsen isosiskona tai - veljenä tai tarjota yksinäisyydestä kärsivälle kahvit. Myös koulujen ja oppilaitosten opetussuunnitelmiin tulee sisällyttää yhteisölli- syyspäiviä 21
  24. 24. Kauneus synnyttää kauneutta • Kaikissa julkisissa tiloissa tulee olla riittävästi virikkeitä antavaa taidetta. • Asuinympäristöjen suunnittelussa on kuultava asuk- kaita. Suunnittelu on kokonaisvaltaista ja perustuu kestäviin periaatteisiin. Elinympäristön suunnittelulla voidaan vaikuttaa yhteisöllisyyteen, ja laajemminkin ihmisten viihtymiseen. Ihmisillä on oikeus hyvään ja terveelliseen ympäristöön sekä oikeus vaikuttaa elinympäristö- ään koskevaan päätöksentekoon. Hyvä ja terve ympäristö on kestävän kehityksen periaatteiden mukainen, arkkitehtuurisesti ja maisemallisesti kaunis sekä turvallinen ja yhteisöllisyyttä vahvis- tava. Hyvässä ja terveessä ympäristössä syntyy myös hyvä ja terve ihminen. Hyvässä ympäristössä ihmisillä on tilaa kokoontua. Viihtyisän ympäristön suunnittelussa on otettava huomioon myös äänimaailma. Hiljaiset tilat, joita ei ole täytetty melulla ja mainos- kylteillä, antavat mahdollisuuden ajatusten luovuudelle. Kaunis ja häiriötön ympäristö lisää viihtyvyyttä kotona, kouluissa, hoito- ja palvelulaitoksissa sekä työpaikoilla. Taide nopeuttaa pa- ranemista hoitolaitoksissa ja sairaaloissa, ja siksi valtion on tur- vattava riittävät resurssit taiteen hankkimiseksi sairaaloihin. Myös taiteen tekeminen esimerkiksi sairaaloissa vaikuttaisi myönteises- ti ihmisten paranemiseen ja jaksamiseen. Taiteen merkitystä ei saa vähätellä muissakaan julkisissa tiloissa. Työpaikoilla viihtyisä ympäristö lisää sekä työntekijöiden jaksamista että tuottavuutta. Kaupunkikuvaan on panostettava nykyistä enemmän. Kaupunki- suunnittelu ei saa tapahtua ainoastaan taloudellisin kriteerein. Kaupunkisuunnittelussa on otettava huomioon paikan elämyksel- lisyys, luonto, kestävyys ja siisteys. Kaupunkisuunnittelussa on oltava inhimillinen mittakaava, ja ympäristöjen on tarjottava tilaa sosiaaliselle kanssakäymiselle. Viihtyisässä kaupunkikuvassa on mukana myös ripaus leikkiä. Ympäristön tulee tarjota tilaa luo- vuudelle ja mielikuvitukselle, oivalluksille ja seikkailulle. 22
  25. 25. Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma Toreille ja aukiolle on suunniteltava tiloja, joissa ihmiset voivat ta- vata toisiaan. Penkit, kukka-asetelmat ja maksuttomat kulttuuri- esitykset voivat tehdä torista tai aukiosta ihmisten toisen olohuo- neen, paikan jossa ihmiset voivat kohdata toisiaan. Asuinympäristöt on suunniteltava siten, että ne sijaitsevat palvelu- jen lähellä ja hyvien liikenneyhteyksien päässä. Hyvä asuinympä- ristö on esteetön. Esteettömässä rakentamisessa tulee huomioi- da erityisesti suunnittelijoiden ja asunnon sekä asuinympäristön käyttäjien välinen vuorovaikutus ja sitä kautta saatavat mahdolli- suudet. Asukkaan omakohtaiset kokemukset ja toimintatavat an- tavat uuden ulottuvuuden esteitä poistavalle suunnittelulle. Asuinympäristöjen suunnitteluprosessien pitää olla kokonaisval- taisia, ja niissä on otettava riittävästi huomioon asukkaiden toi- veet. Suunnittelua varten on luotava asiantuntijaryhmiä, joissa kuuluu asukkaiden, rakentajien, arkkitehtien sekä taiteilijoiden ääni. Näitä ryhmiä tulee kuulla ennen kuin päätöksiä tehdään. Asuinalueet on suunniteltava siten, että jo suunnitteluvaiheessa otetaan huomioon mahdollisuudet tutustua toisiin ihmisiin ja tehdä asioita yhdessä. Erityisesti nuoret tarvitsevat julkisia ja maksut- tomia tiloja, joissa voi viettää aikaa ja harrastaa. Pelkästään kau- palliset tilat eivät riitä, yhteiskunnan on tarjottava yhteisöllisiä tilo- ja, puistoista kokoushuoneisiin, kaikille. Tärkeitä ovat erilaiset kerhotalot, joissa voidaan pitää esimerkiksi perhekerhoja ja van- husten kerhoja, leikkipuistot ja muut puistoalueet, kuntopolut, ui- marannat, luistinradat ja vaikkapa jalkapallokentät. Kerrostalojen pihoilla tulee olla leikkikentän lisäksi paikka, jossa aikuiset voisi- vat viettää aikaa yhdessä. Grillipaikat ja pihakeinut auttavat naa- pureita tutustumaan toisiinsa. Lähiötkään eivät saa olla kylmiä ja ankeita nukkumispaikkoja, myös lähiöissä kaivataan yhteisöllistä asuinympäristöä. Yhteisöllisyyden lisääntyminen ehkäisee väki- valtaa, ilkivaltaa ja onnettomuuksia. Suomen luonto tarjoaa mahdollisuuksia hyvälle elämälle: uiminen kesäisissä järvissä, vaellus, metsän tuoksusta nauttiminen, sie- nestys, nuotio, telttailu, hiihtäminen… 23
  26. 26. Keholle mikä keholle kuuluu • Opetuksen yhteydessä tarjottavan liikunnan mahdolli- suutta on lisättävä, myös keski- ja korkea-asteella. • Työntekijöiden liikuntamahdollisuuksiin on panostetta- va. Lähi- ja arkiliikunta palautetaan arvoonsa. Asuinympäristöjen suunnittelussa on otettava huomioon myös ihmisten liikuntamahdollisuudet. Terveessä ruumiissa asuu terve sielu, joten liikunta lisää myös henkistä hyvinvointia. Liikunta- mahdollisuudet eivät ole tämän päivän Suomessa mikään itses- täänselvyys. Julkisen, erityisesti kunnallisen, liikuntahallinnon heikkeneminen ja markkinavoimien lisääntyvä vaikutus liikunta- toimintaan on johtamassa siihen, että myös liikunnallinen eriar- voisuus lisääntyy. Kaikilla ihmisillä ei ole tällä hetkellä mahdolli- suutta harrastaa haluamaansa liikuntaa esimerkiksi harrastuksen korkean hinnan takia. Taloudellisten syiden lisäksi myös alueelli- nen eriarvoisuus harrastamisen mahdollisuuksissa kasvaa. Kui- tenkin yhteiskunnan kannalta olisi kokonaistaloudellisesti edullis- ta, että liikuntaa harrastettaisiin, mieluiten elinikäisenä harrastuk- sena. Liikunnan fyysiset, sosiaaliset ja taloudelliset esteet on poistettava. Erityisen ongelmallista on lasten ja nuorten liikuntaharrastuskyn- nyksen nouseminen harrastuksen hinnan takia. Monet lajit ovat tulleet niin kalliiksi harrastaa, että osa väestöstä syrjäytyy talou- dellisten syiden vuoksi liikuntaharrastuksen ulkopuolelle. Seura- tukien lisäksi on toteutettava muutos lisenssijärjestelmissä, jotta useamman lajin harrastajat tarvitsevat ainoastaan yhden lisenssin sisältäen vakuutukset. Kaikkien kuntien tulee luovuttaa kunnalliset ja kuntien hallitsemi- en säätiöiden ja osakeyhtiöiden liikuntapaikat ilmaiseksi urheilu- seurojen alle 18-vuotiaille järjestämään liikuntatoimintaan. Koulu- tilojen ilta- ja vapaa-ajankäyttöä tulee tehostaa ja monimutkaisista laskutusjärjestelmistä luopua. Myös aikuisväestölle järjestettyyn seurojen toimintaan kunnalliset liikuntapaikat tulee luovuttaa maksuttomina tai hyvin edullisesti. 24
  27. 27. Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma Koulupäivän yhteydessä tapahtuvaa liikuntaa on lisättävä koulu- päivän rakennetta uudistamalla ja sijoittamalla liikuntataukoja koulupäivän sisään ja kerhomuotoisena sen jälkeen. Myös kes- kiasteen oppilaitoksissa ja korkeakouluissa liikuntaa on lisättävä. Lajien kirjoa on laajennettava. Tämä auttaisi lapsia löytämään oman, itselleen sopivan liikuntamuodon. Lisäämällä koululaisten ja opiskelijoiden liikuntaa voidaan tehok- kaasti ehkäistä sydän- ja verisuonitautien sekä aikuisiän diabe- teksen puhkeamista. Liikunnallinen elämäntapa on helpointa omaksua nuoressa iässä jo päiväkoti-iästä alkaen. Koululiikun- nassa on korostettava liikkumisen riemua. Tärkeintä on, että jo- kainen lapsi ja nuori löytää juuri itselleen sopivat liikuntamuodot. Määrämuotoisesta liikuntakasvatuksesta on siirryttävä oppilaan tarpeet ja lahjat tunnistavaan liikunnanohjaukseen. Koululiikun- nan arvostelu on tehtävä vapaaehtoiseksi kaikilla oppiasteilla, jot- ta kaikki lapset ja nuoret voivat kokea iloa liikunnasta ilman ulko- puolista painostusta. Koululiikunnan suorituskeskeisyyttä tulee vähentää ja liikunnan iloa ja leikkimielisyyttä lisätä. Opiskelijoiden taloudellisia mahdollisuuksia harrastaa ohjattua lii- kuntaa on lisättävä. Opiskelijoiden käyttämät liikuntatilat ja -maksut eivät saa olla kohtuuttoman kalliita. Opiskelijoille tulee antaa mah- dollisuus kokeilla erilaisia liikunta ja harrastusmuotoja esimerkiksi liikunta- ja kulttuuripassin tai kortin muodossa kausien alussa. Korkeakouluissa tehdään mahdolliseksi suorittaa liikunnan opin- tokokonaisuus osana vapaita opintoja. Opintokokonaisuus koos- tuu opintopisteistä, joita saa osallistumisesta ohjattuun liikuntaan. Jokaisessa kunnassa tulee olla toimiva liikuntahallinto ja vastuul- linen liikuntaviranhaltija, jonka tehtävänä on omalta osaltaan var- mistaa tasavertainen liikuntamahdollisuuksien toteutuminen kun- nassa. Liikuntalakiin kirjattua kuntien tehtäväksi asetettua yhteis- toimintavelvoitetta tulee ottaa nykyistä aktiivisemmin käyttöön. Kuntien tulee yhdessä seurojen kanssa rakentaa toimintamalleja, joilla liikunnan harrastuskynnystä madalletaan ja liikkumisen mah- dollisuuksista huolehditaan kunnallisena peruspalveluna joka puolella Suomea. 25
  28. 28. Työikäisen väestön liikuntaharrastuksen edistämisen kannalta työyhteisöliikunta on tärkeä väline. Yhteiskunnan tulee nykyistä aktiivisemmin tukea sellaisia työyhteisöjä, jotka panostavat työnte- kijöidensä liikuntaharrastuksen edistämiseen. Työmatkaliikuntaa tulee helpottaa esimerkiksi kevyen liikenteen väyliä lisäämällä ja parantamalla. Myös vanhuksille ja vammaisille on turvattava mahdollisuudet harrastaa liikuntaa ja käyttää liikuntapaikkoja. Ikäihmisten liikunta- ryhmiä on lisättävä. Liikunta on mielihyvän tuottamisen lisäksi te- hokas fyysisen kunnon ennaltaehkäisevä ja kuntouttava toimi, jo- hon tulee kannustaa myös terveydenhuollossa liikuntareseptien laajemmalla käytöllä ja ohjauksella. Liikuntamahdollisuuksia tulee olla tarjolla ihmisten välittömässä elin- ja asuinympäristössä. Kaavoituksessa ja asuinalueiden suun- nittelussa on aina otettava huomioon liikuntamahdollisuudet. Erityi- sesti monikäyttöisiä lähiliikuntapaikkoja on sijoitettava kaikkien asuinalueiden yhteyteen. Samoin ulkoiluteitä ja -reittejä on suun- niteltava niin, että ne ovat helposti kansalaisten saavutettavissa. Myös vapaat linnut syövät • Vapaaehtoistyö ja kansalaistoiminta ovat osa demo- kraattista ja hyvinvoivaa yhteiskuntaa. • Vapaata kansalaistoimintaa on tuettava. Kolmannella sektorilla ja järjestötoiminnalla on suuri rooli esimer- kiksi liikunta- ja kulttuurimahdollisuuksien ja keskinäisen avun jär- jestämisessä. Liikunnan lisäksi kansalaistoimintaa tarvitaan ih- misten osallistumisen ja yhteisöllisyyden lisäämisessä. Erilaisissa järjestöissä tehtävä vapaaehtoistyö ja kansalaistoiminta ovat de- mokraattisen ja hyvinvoivan yhteiskunnan tärkeitä voimavaroja. Järjestöjen kautta on mahdollisuus organisoida vertaistukea ja ihmisten auttamista osana yhteisöjä vapaaehtoisvoimin. 26
  29. 29. Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma Kansalaistoiminta tukee demokratian kehittymistä todelliseksi demokratiaksi, auttaa politiikkaa lähentymään ihmisiä ja luo kan- salaisille mahdollisuuksia vaikuttaa yhteisiin asioihin mahdolli- simman välittömästi. Järjestöissä tehtävää tärkeää työtä on edis- tettävä ja kansalaistoiminnan toimintaedellytyksiä parannettava. Järjestöille on annettava avustuksia ja tukea, sekä sellainen sää- dösympäristö, jossa ne voivat toimia mahdollisimman vapaasti. Avustuspolitiikan lisäksi avainasemassa on järjestöjen toimintaa haittaavan byrokratian keventäminen. Tilaisuuksien järjestäminen on vaikeutunut, kun järjestyksenvalvontamääräykset ovat tiuken- tuneet. Kansalaistoiminnan verotus on monimutkaistunut ja tulkin- taongelmat lisääntyneet. Yhä projektipohjaisemmaksi muuttuneet avustusjärjestelmät aiheuttavat lisäbyrokratiaa. Verotuskäytäntö- jen lisäksi on myös määriteltävä talkootyön tekemisen sekä yleis- hyödyllisyyden pelisäännöt nykyistä selkeämmin, myös suhtees- sa avustusjärjestelmiin. Suomalaisessa ja pohjoismaisessa hyvinvointimallissa palveluja tuotetaan julkishallinnon (kunnat ja valtio), yksityisen ja kolman- nen sektorin yhteistyönä. Jos haluamme tulevaisuudessa säilyt- tää tämän mallin, on toimenpiteet tehtävä sen mukaisesti selkiyt- täen tilannetta myös hankinta- ja kilpailutuslainsäädännön osalta kaikille toimijoille. Sosiaali- ja terveyspalveluita järjestettäessä on kuunneltava eri- tyisesti ihmisten ja asiakasjärjestöjen kokemusasiantuntemusta. Auttamistyössä tulee kiinnittää erityistä huomiota psykososiaali- seen kuntoutukseen sekä vertais- ja kokemustiedon hyödyntämi- seen. Järjestöistä ei pidä tehdä projektiautomaatteja, jotka toteuttavat julkisen vallan niille antamia projektitehtäviä, vaan järjestöjen tu- lee olla itsenäisiä vapaita kansalaisjärjestöjä, jotka omista lähtö- kohdistaan yhteiskunnan tukemana tuottavat iloista ja tuloksellista toimintaa kansalaisille. 27
  30. 30. Arjen kipinöistä onnellisuutta takomaan! • Arkinen elämämme on nostettava arvoonsa. Olemme astuneet kummalliseen aikaan. Onnellisuus tarkoittaa aivan liian monelle pelkästään maallista menestystä. Vaatteet, autot, asunnot ja matkat valitaan huolella julistamaan voittajan ta- rinaa. Hymyyn lähimmäisen kasvoilla ei voi luottaa, sillä onnelli- suudesta voi todistaa vain raha ja kulta. Tämä epäilys on myrk- kyä, sillä se tarttuu. Onnellisuuden hintalapun numerot juoksevat eksyneen silmissä. Menestys tarkoittaa erottautumista siitä, mikä on mahdollista mo- nelle. Noustaan tavanomaisen yläpuolelle. Syntyy väistämättä ar- voasteikko erilaisille harrastuksille, asuinpaikoille ja elämäntavoil- le. Tämä voi johtaa haalimaan onnellisuuden kulisseja ympäril- leen. Entä jos voitonmerkit eivät tuo onnellisuutta eikä tyhjyys täy- ty? Onnellisuutta epätoivoisesti etsivä voi tuntea itsensä petetyksi ja neuvottomaksi. Lopulta onnellisuutta matkitaan. Syvimmät tunteet alistetaan tar- peettoman teatterin raaka-aineiksi. Näytelty ja matkittu onnelli- suus ei kuitenkaan kestä. Valhe käy vähitellen liian raskaaksi ja kulissit murtuvat. Elämän karkeammat hetket voivat tuntua yli- voimaisilta, sillä toive jatkuvasta onnellisuudesta on nakertanut it- seluottamusta. Aivan turhaan, sillä lähimmäisten, välittävän yh- teiskunnan ja arkisen aherruksen avulla vaikeuksista on mahdollis- ta selvitä. Onko näyttelemiselle vaihtoehtoa? Pysäyttävimmistä onnellisuu- den hetkistähän ei aina puhuta työpaikalla, koulussa tai tuttavien kesken sillä niiden kuvaaminen voi olla vaivaannuttavaa. Syksyi- nen kävelymatka bussipysäkille, puolison tippumaan laittama aamukahvi tai puhelu vanhalta ystävältä tuovat voimia ottaa vas- taan, mitä maailma kohdalle tuo. Arkinen kolmio kotoa töihin, siel- tä kauppaan ja takaisin kotiin ei vaadi mausteekseen menestyk- sen ulkoisia merkkejä. Sen sijaan sujuvat julkiset liikenneyhtey- det, hyvinvoinnin merkityksen ymmärtänyt työyhteisö ja palveleva 28
  31. 31. Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma lähikauppa kohottavat arjen luksukseksi. Tarvitsemme rauhaa ja ennakoitavuutta, puhdasta ympäristöä sekä mahdollisuuden naut- tia luonnosta myös lähellä kotia. Ei ole häpeä vaatia mielelleen ja ruumiilleen lepoa ja turvaa. Erikoisuuden jatkuva tavoittelu voi suistaa vimmaiseen suoritta- miseen, haalimiseen ja vaelteluun. On helppo vieraantua onnelli- suuden peruskokemuksistaan, jos niiden arvoa ei halua tai uskal- la nähdä. Elämään kuuluu luonnostaan juhlahetkiä, vapaa-ajan vahvistavia kokemuksia ja erikoisia sattumia, mutta ilman arkea erityisten hetkien tarjoamaa mahdollisuutta onnellisuuteen voi olla vaikea tunnistaa. Hätkähdyttävä ja poikkeava turruttavat ja huip- pukokemukset ovat usein pelkkää pintaa, joiden hintaa ei mitata pelkästään rahassa. Pettymys lupausten ja todellisuuden ristirii- taan heilauttaa tunteet innostuksesta masennukseen. Tunne- myrsky kuluttaa, syö onnellisuuden eväitä. Olemme kaikki erilaisia, yksilöllisyydessämme erityisiä ja kykene- viä tekemään toisemme onnelliseksi tuhansin tavoin. Mitä on poli- tiikka? Ihmiset kokoontuvat yhteen ja tekevät hyvästä paremman, pahasta hyvän. Yhdessä uskalletaan katsoa lysyyn painuneiden hartioiden yli kohti toisenlaista huomista. Hyvinvointi rakentuu yh- dessä tehden, yhdessä uskaltaen, käsi kädessä vaikeaa murtaen. Onnellisuuden varmin tunnusmerkki on sen yhteisvastuullisuu- dessa. On vaikea nauttia onnellisuuden murusista, jos tietää sa- malla rikkoneensa lähimmistään vastaan. Yhden onnellisuus ei ole koskaan toiselta pois, turvallisuuden ja hyvinvoinnin tavoin. Arkinen elämämme on nostettava arvoonsa. Poikkeuskokemuk- set voivat katkaista arjen kulun ja huimata hetken, mutta arkea ne eivät korvaa. Tarvitsemme keskinäistä kunnioitusta ja yhdessä kokemisen, tekemisen ja oppimisen riemua. Arkisen elämän ar- vostus alkaa tästä, saalistuksen aika on vihdoin ohi. 29
  32. 32. Me vaadimme! 1. Opitaan ihmisiksi Me vaadimme, että koulun tulee tarjota kaikkien oppiaineiden opetuksen osana tunnekasvatusta, jonka avulla opitaan sosiaali- sia taitoja ja vuorovaikutusta. Me vaadimme, että taideaineiden opetus taataan kaikille lapsille ja nuorille kaikissa koulutusmuo- doissa. Hyvin järjestetty oppilashuolto on koulun työsuojelua. 2. Sivistys kunniaan Me vaadimme, että laajaa julkisen palvelun Yleisradiota sekä maksutonta kirjastojärjestelmää vahvistetaan. 3. Ei nälkätaiteelle Me vaadimme taiteilijoille toimivan sosiaali- ja eläketurvan. Myös taiteilija-apurahojen määrää on lisättävä. 4. Vedetään henkeä Me vaadimme hyvinvoinnin edistämistä työelämässä, sillä se li- säisi paitsi työntekijöiden onnellisuutta, myös tuottavuutta. Työyh- teisöissä tarvitaan hiljaisia tai elämyksellisiä huoneita taukopai- koiksi ja rauhoittumista varten. 5. Ei hukata aikaa Ihmisillä tulee olla oikeus riittävään omaan aikaan. Me vaadimme aikapolitiikkaa uudeksi politiikan lohkoksi, jonka tavoitteena on hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden edistäminen. 30
  33. 33. Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma 6. Päivä yhdessä Me vaadimme yhteisöllisyyspäivää, jolloin ihmisiä kannustetaan tekemään yhteisöllisiä tekoja. 7. Eläkööt torit! Me vaadimme sellaisia asuinalueita, joissa ihmisten on helpompi kohdata toisensa. Me vaadimme lisää viihtyvyyttä julkisiin tiloihin: kaikkeen raken- tamiseen on sisällytettävä määräraha taidehankintoja varten. 8. Kulttuuri kuuluu kaikille Me vaadimme kulttuurisetelin käyttöönottoa työttömille, eläkeläi- sille, opiskelijoille ja alle kaksitoistavuotiaiden lasten huoltajille. Seteliä voi käyttää esimerkiksi taidenäyttelyissä, konserteissa, te- attereissa, urheilutapahtumissa ja kirjan ostamiseen. Julkisten museoiden on oltava maksuttomia. 9. Liikunta on leikkiä Me vaadimme, että kunnalliset liikuntapaikat annetaan maksutta seurojen nuorisotoiminnan käyttöön. Koululiikunnan suorituskes- keisyyttä tulee vähentää ja liikunnan iloa ja leikkimielisyyttä lisätä. 10. Ei almuja, vaan oikeutta Maailman rikkaiden ja köyhien välille tarvitaan suoraa yhteistyötä, jonka tavoitteena on edistää demokratiaa, turvata naisten ja las- ten oikeudet, nostaa koulutustasoa sekä estää ilmastonmuutos. Me vaadimme kansainvälistä valuutanvaihtomaksua. Vaadimme YK:n roolin vahvistamista. 31
  34. 34. 11. Epävarmuuden orjuus Huoli työstä ja toimeentulosta on pahimpia uhkia ihmisten jaksa- miselle. Me vaadimme, että vastentahtoisia pätkätöitä muutetaan pysyviksi työsuhteiksi ja vuokratyöntekijöiden työsuhdeturvaa pa- rannetaan. Jatkossa vuokratyöntekijät ovat vakituisessa työsuh- teessa vuokratyötä välittävään yritykseen. 12. Yhteen liitetyt kädet Me vaadimme kansalaisjärjestöille enemmän tukea, vähemmän byrokratiaa. 32
  35. 35. Muistiinpanoja
  36. 36. Muistiinpanoja
  37. 37. Muistiinpanoja
  38. 38. www.sdp.fi

×