1. Ensimmäinen
Samuelin kirja
Israelin kuningaskunnan synty

2. Kirjan taustaa
• 1. ja 2. Samuelin kirja sekä 1. ja 2. Kuningasten kirja ovat alun perin
olleet yksi kirja, joka jaettiin neljään osaan, kun Vanha testamentti
käännettiin kreikaksi 300-luvulla eKr. Tämä jako on sittemmin jäänyt
läntisiin Raamatun käännöksiin.
• Samuelin & Kuningasten yhtenäiskirja käsittelee monia samoja
tapahtumia kuin 1. ja 2. Aikakirja, mutta näiden painopiste ja
näkökulma on erilainen.
• Siinä missä Samuelin & Kuningasten kirja painottuu Israelin
kuninkaisiin ja profeettoihin, Aikakirja keskittyy enemmän
etelävaltioon Juudaan.
• Samuelin & Kuningasten kirja kertoo myös enemmän kansan ja
kuninkaiden vääryyksistä, kun taas Aikakirja enemmän näiden
ansioista ja hyveistä.
• Monessa mielessä Samuelin & Kuningasten kirja ja Aikakirja
täydentävät toisiaan ja niitä on hyvä lukea yhdessä.

3. 1. Samuelin kirja
• 1. Samuelin kirja kattaa ajanjakson Samuelin
syntymästä tuomarien ajan lopulla (n. 1100 eKr.)
kuningas Saulin kuolemaan (1012 eKr.)
• Keskeisiä henkilöitä ovat tuomari ja profeetta
Samuel sekä kuninkaat Saul ja Daavid.
• Keskeisiä asioita ovat Samuelin profeettana
toimiminen, taistelut Filistealaisia vastaan,
Israelin kuninkuuden synty, Saulin luopumus,
Daavidin valinta sekä Saulin kateus ja viha
Daavidia kohtaan kuolemaansa saakka.

4. Samuelin lapsuus
Luvut 1-3
• Samuelin äiti kärsi ennen hänen syntymäänsä lapsetto-
muudesta ja lupasi Jumalalle, että jos hän saa lapsen, hän
antaa tämän Jumalalle.
• Samuel kasvoi pappi Eelin kasvattamana ja hänestä tuli
Israelin tuomari myöhemmin Eelin kuoltua.
• Eelin pojat olivat kelvottomia eivätkä välittäneet Jumalan
käskyistä.
• Eeli ei ojentanut heitä ja se tuli hänelle synniksi: ”Miksi
ajattelet poikiasi enemmän kuin minua?” (1. Sam. 2:29)
• ”Siihen aikaan Herra puhui ihmisille vain harvoin eikä näkyjä
usein nähty.” (1. Sam. 3:1)
• Uskon, että tämä ei ole Jumalan tarkoitus vaan riippuu
ihmisistä. Siellä missä ei ole kuuliaisuutta Jumalan sanalle
eikä avoimuutta Pyhälle Hengelle, Jumalan Henki ei toimi.

5. Liiton arkki filistealaisilla
Luvut 4-7
• Israelilaisilla oli taisteluita filistealaisten kanssa eikä heillä oikein
ollut sotaonnea. He keksivät ottaa liiton arkun mukaan, jotta sen
voimalla filistealaiset lyötäisiin.
• Tämä kuvaa hyvin vääristynyttä ajattelua, joka syntyy silloin, kun
Jumalan henkilökohtainen tunteminen ja kuuliaisuus puuttuvat.
• Vaikka Jumala oli luvannut läsnäolonsa liiton arkun kautta
ilmestysmajaan, israelilaiset alkoivat ajatella, että liiton arkku olisi
ikään kuin maaginen esine, joka toisi Jumalan voiman
automaattisesti paikalle.
• Nykyisinkin on vaarana ajatella, että Jumalan lupaukset ovat ikään
kuin automaatteja, jotka toteutuvat joka tapauksessa. Ne ovat
kuitenkin aina sidottuja kuuliaisuuteen ja uskollisuuteen Jumalalle.
• Pappi Eelin ja hänen poikiensa tapaus edellä on varoittava
esimerkki: ”Olen kyllä luvannut suvullesi ja isäsi suvulle, että saatte
aina palvella minua. Mutta nyt Herra sanoo: Näin ei tule käymään!
Minä nostan kunniaan ne, jotka minua kunnioittavat, mutta ne, jotka
minua halveksivat, joutuvat häpeään.” (1. Sam. 2:30)

6. Saulin valinta kuninkaaksi
Luvut 8-12
• Kansa pyysi itselleen kuninkaan, mikä ei ollut Jumalan tahto,
mutta Jumala suostui kuitenkin kansan pyyntöön. Myöhempi
historia osoittaa, että kansan pyyntö oli huono.
• ”Kun hän (Saul) seisoi kansan keskellä, hän oli päätänsä
pitempi kaikkia muita. Samuel sanoi kansalle: "Näettekö,
millaisen miehen Herra on valinnut? Koko Israelissa ei ole
hänen veroistaan!" Silloin kansa kohotti riemunhuudon:
"Eläköön kuningas!” (1. Sam. 10:23-24)
• ”Kun he tulivat ja Samuel näki Eliabin, hän ajatteli: "Hän se
on! Nyt on Herran edessä hänen voideltunsa." Mutta Herra
sanoi Samuelille: "Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan,
sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen.
Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.”
(1. Sam. 16:6-7)
• Daavid oli kaikista Iisain pojista nuorin ja ulkoisesti vähiten
potentiaalinen kuningas.

7. Filistealaissodat
Luvut 13-15
• ”Enkö minä tuonut Israelin Egyptistä niin kuin
toin filistealaiset Kaftorista” (Aamos 9:7)
• Ei ole sattumaa, että filistealaiset ovat
muuttaneet Kaftorista eli Kreetalta samoille
seuduille kuin israelilaiset. Raamattu sanoo
Jumalan nimenomaisesti tuoneen heidät sieltä.
Filistealaisten muutto palvelee erityistä Jumalan
tarkoitusta.
• Nimittäin aina, kun Israel luopui kuuliaisuudesta
Jumalalle ja lähti syntielämään, Jumala käytti
filistealaisia kurittamaan kansaansa ja ohjaaman
siten tätä oikealle tielle.

8. Israelin erityisasema Jumalalle
Luku 15
• ”Näin on Herra Sebaot puhunut: 'Olen päättänyt rangaista
amalekilaisia, koska he asettuivat israelilaisten tielle, kun nämä
tulivat Egyptistä. Mene siis nyt ja kukista amalekilaiset.
• Keniläisille Saul lähetti viestin: "Luopukaa amalekilaisista ja siirtykää
muualle, etten joutuisi tuhoamaan teitä yhdessä amalekilaisten
kanssa. Tehän osoititte ystävyyttä israelilaisille, kun he tulivat
Egyptistä." Ja keniläiset siirtyivät pois amalekilaisten joukosta. Sitten
Saul löi amalekilaiset koko alueella Havilasta aina Suriin, Egyptin
rajoille asti.” (1. Sam. 15:2-3,5-7)
• Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten Jumalalle hänen valittu
kansana on rakas ja tärkeä. Raamatusta käy usein ilmi, miten
Jumala on luvannut siunata niitä, jotka siunaavat Israelia, ja kirota
ne jotka kiroavat Israelia.
• ”Kansat palvelkoot sinua ja kansakunnat kumartakoot sinua. …
Kirottuja olkoot ne, jotka sinua kiroavat, ja siunattuja ne, jotka sinua
siunaavat.” (1. Moos. 27:29)
• ”Joka koskee minun kansaani, se koskee minun silmäterääni.” (Sak.
2:12)

9. Saulin luopumus
Luku 15
• ”Samuel sanoi: "Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja
yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso:
Kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja totteleminen parempi kuin
pässien rasva. Tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja
niskoittelu valhetta ja kuin kotijumalien palvelusta. Koska sinä
olet hylännyt Herran sanan, on hänkin hylännyt sinut, etkä
sinä enää saa olla kuninkaana."
• Saul sanoi Samuelille: "Olen tehnyt syntiä, kun olen rikkonut
Herran käskyn ja sinun sanasi. Minä pelkäsin kansaa ja kuulin
heidän ääntään. Anna nyt minulle syntini anteeksi ja palaa
kanssani, niin minä kumartaen rukoilen Herraa.”
• Samuel sanoi Saulille: "Minä en palaa sinun kanssasi. Sinä
olet hylännyt Herran sanan, ja myös Herra on hylännyt sinut,
niin ettet enää saa olla Israelin kuninkaana." (1. Sam. 15:22-
26)

10. Saulin luopumus
Luku 15
• 1. Samuelin kirjassa kerrotaan Saulin synnistä ja
lankeemuksesta ja 2. Samuelin kirjassa Daavidin
vastaavasta.
• Huomiota herättää se, että Daavidin rikos tuntuu pahemmalta
kuin Saulin.
• Daavid syyllistyi aviorikokseen ja murhaan, kun taas Saul
siihen, ettei surmannut kaikkia ihmisiä ja eläimiä, jotka Herra
käski surmata.
• On sanottu, että ero olisi siinä, että Daavid katui, mutta Saul
ei. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä Saul sanoo:
• ”Olen tehnyt syntiä, kun olen rikkonut Herran käskyn ja sinun
sanasi. Minä pelkäsin kansaa ja kuulin heidän ääntään. Anna
nyt minulle syntini anteeksi ja palaa kanssani, niin minä
kumartaen rukoilen Herraa.” (1. Sam. 15:24-25)

11. Saulin luopumus
Luku 15
• Todellinen ero näiden miesten kohdalla on siinä, että Daavid
tunnusti Jumalan sanan auktoriteetiksi kun taas Saul ei. Daavidin
kohdalla tämä käy ilmi mm. Psalmeista (esim. Ps. 119:160).
• Samuelin vastaus Saulille on kuvaava: ”Sinä olet hylännyt Herran
sanan, ja siksi Herra hylkää sinut.” (1. Sam. 15:26)
• Sama pätee jokaisen Jumalaan uskovan kohdalla. Jos Jumalan
sana, Raamattu, ei ole auktoriteetti, kokonaan totta ja uskovaa
velvoittava, Jumala hylkää lopulta tällaisen ihmisen, ellei tämä tule
parannukseen.
• Eikä tämä koske vain henkilökohtaisesti yksittäistä ihmistä, vaan
ihmisyhteisöjä, kuningaskuntia: ”Herra on tänä päivänä reväissyt
Israelin kuninkuuden sinulta ja antanut sen toiselle, joka on sinua
parempi.” (1. Sam. 15:28)
• Jos jokin seurakunta tai hengellinen yhteisö ei ole kuuliainen
Raamatulle eikä pidä sitä auktoriteettina, Jumala riistää
valtakuntansa (kreik. basileia, kuningaskunta) tältä yhteisöltä ja
antaa sen niille, jotka ovat kuuliaisia.

12. Daavidin valinta
Luku 16-17
• ”Herran henki siirtyi pois Saulista, ja Herran lähettämä
paha henki alkoi ahdistaa häntä.” (1. Sam. 16:14)
• ”Aina kun Jumalan lähettämä paha henki yllätti Saulin,
Daavid tarttui harppuunsa ja soitti. Silloin Saulin ahdistus
helpotti, hänen tuli parempi olla ja paha henki jätti hänet
rauhaan.” (1. Sam. 16:23)
• Raamatusta, erityisesti Psalmeista tiedämme Daavidin
olleen voimallinen ylistäjä, ja sen lahjan Jumala näyttää
antaneen hänelle jo varhaisella iällä.
• Käy myös ilmi, että ylistyksellä ja pahojen henkien
karkottumisella on yhteys. Riivaajat ja demonit eivät
viihdy siellä, missä ylistetään Jumalaa.

13. Saulin kateus ja viha Daavidia
kohtaan. Luvut 18-31
• Kun Jumalan Henki oli murheellisena lähtenyt Saulista ja
siirtynyt Daavidin ylle, Saul oli edelleen käytännöllisesti
kuningas, mutta Jumalan valitsema varsinainen
kuninkuus oli tullut Daavidille.
• Saul ymmärsi tämän, mutta se ei johtanut häntä
nöyrtymiseen eikä parannukseen vaan yhä kasvavaan
kateuteen ja vihaan Daavidia kohtaan.
• Saul yritti usein surmata Daavidin siinä kuitenkaan
onnistumatta.
• Daavidilla oli sen sijaan useita mahdollisuuksia surmata
Saul, mutta Daavid ei tehnyt niin. Hän ei ottanut asioita
omiin käsiinsä vaan odotti Jumalan aikaa.

14. Saulin kateus ja viha Daavidia
kohtaan. Luvut 18-31
• Samoin on kristillisten seurakuntien kohdalla, kuten
Ilmestyskirjan lähetyskirjeistä käy ilmi.
• Seurakunta voi olla muodollisesti Jumalan seurakunta,
ulkoisesti menestyä ja puoleensavetävä, mutta Jumalan
valtakunta on otettu siltä pois ja annettu niille, jotka tekevät
Jumalan tahdon.
• "Miksi sinä minulta kysyt, kun Herra on poistunut sinusta ja
tullut vihamieheksesi? Herra on tehnyt sen, minkä hän on
minun kauttani puhunut: Herra on reväissyt kuninkuuden
sinun kädestäsi ja on antanut sen toiselle, Daavidille. Kun
sinä et kuullut Herran ääntä etkä tehnyt Amalekille, mitä
hänen hehkuva vihansa vaati, sentähden Herra on tänä
päivänä tehnyt sinulle tämän.” (1. Sam. 28:16-18)
• Saulin elämä päättyi lopulta itsemurhaan.