Successfully reported this slideshow.
We use your LinkedIn profile and activity data to personalize ads and to show you more relevant ads. You can change your ad preferences anytime.

Suomalaisten hyvinvointi 2018

1,593 views

Published on

Suomalaisten hyvinvointi 2018 tarjoaa ajantasaisen kokonaiskuvan väestön elinoloista, hyvinvoinnista, sosiaali- ja terveyspalvelujen käytöstä sekä asenteista.

Tutkimuskokonaisuus perustuu useisiin tuoreisiin rekisteri- ja kyselytutkimusaineistoihin.

Kirjan ovat toimittaneet Laura Kestilä & Sakari Karvonen (THL).

Published in: News & Politics

Suomalaisten hyvinvointi 2018

  1. 1. SUOMALAISTEN HYVINVOINTI 2018 Suomalaisten hyvinvointi 2018 tarjoaa ajantasaisen kokonaiskuvan väestön elinoloista, hyvinvoinnista, sosiaali- ja terveyspalvelujen käytöstä sekä asenteista. Tutkimuskokonaisuus perustuu useisiin tuoreisiin rekisteri- ja kyselytutkimusaineistoihin. Kirjan ovat toimittaneet Laura Kestilä & Sakari Karvonen. Lisätiedot: Sakari Karvonen Laura Kestilä tutkimusprofessori tutkimuspäällikkö THL THL puh. 029 524 7449 puh. 029 524 8795 etunimi.sukunimi@thl.fi 1
  2. 2. SISÄLLYSLUETTELO 1. Suomen väestörakenne ja sen kehitys, s. 3-4 2. Väestön elinolot ja sairastavuus, s. 5 3. Asuinolot ja niiden alueellinen vaihtelu, s. 6-8 4. Köyhyys ja perusturvan riittävyys, s. 9-12 5. Koetun hyvinvoinnin tila tunnuslukujen valossa, s. 13 6. Tulotason mukaiset terveyserot, s. 14-17 7. Nuorten hyvinvoinnin erot, s. 18-19 8. Työttömien ja työllisten koettu työkyky ja toimeentulo, s. 20-22 9. Etnisyyden ja syntyperän mukaiset hyvinvointierot ja syrjintä niiden taustalla, s. 23-24? 10. Koetun hyvinvoinnin erot maakuntien välillä, s. 25 11. Suomalaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö tilastojen valossa, s. 26-28 12. Eriarvoisuus somaattisten terveyspalvelujen saatavuudessa, s. 29-32 13. Sosiaalipalvelujen saatavuus ja asiakaskokemukset, s. 33-35 14. Nuorten kokemukset sosiaali- ja terveyspalveluista, s. 36-37 15. Toimintarajoitteisten ihmisten kokemuksia terveyspalveluista, s. 38-41 16. Ikääntyneiden sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve ja käyttö tulotason mukaan, s. 42-44 17. Sähköisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjonta, palvelujen käyttö ja esteet, s. 45-49 18. Sosiaali- ja terveydenhuollon kannatusperusta väestössä, s. 50-53 19. Julkisten sosiaalimenojen rakenne ja kehitys 2000-luvulla, s. 54-57 20. Kotona asumisen tuen asiakasmaksut iäkkäillä ja maksujen alueellinen vaihtelu, s.58-59 Yhteenveto s. 60-61 2
  3. 3. ! VÄESTÖRAKENTEEN MUUTOKSET HAASTAVAT HYVINVOINTIPOLITIIKAN Keskeisiä kysymyksiä ovat huoltosuhteen heikkeneminen, syntyvyyden aleneminen, nettomaahanmuuton kasvu ja maan sisäisen muuttoliikkeen suuntautuminen kasvukeskuksiin. Tieto väestörakenteen muutosten kehityssuunnista antaa pohjaa kestävälle hyvinvointipoliittiselle päätöksenteolle. 3
  4. 4. Väestöllinen huoltosuhde kertoo alle 15-vuotiaiden ja 65 vuotta täyttäneiden määrän sataa työikäistä kohti. Tuoreimman väestöennusteen mukaan huoltosuhde heikkenee lähivuosikymmeninä edelleen. Vuonna 2070 sen ennustetaan olevan lähes 81. Huoltosuhteessa on suuria alueellisia eroja. VÄESTÖLLINEN HUOLTOSUHDE VUONNA 2017 60,1 4
  5. 5. TYÖLLISYYSASTE KASVANUT, TYÖTTÖMYYS VÄHENTYNYT Tuloerot eivät ole olennaisesti muuttuneet. 2017 pienituloisia oli 11,5 % väestöstä. Alle 18-vuotiaista vastaava osuus oli 11,1 %. Vaikeasti työllistyvien osuus on pienentynyt muutaman vuoden, osuus oli 5,6 % vuonna 2017, miehillä suurempi kuin naisilla. Niin sanottuja NEET-nuoria (15-24-vuotiaat, jotka eivät olleet töissä, koulutuksessa tms.) oli vuonna 2017 57 000, mikä oli noin 9 % ikäluokasta. Miehiä näistä nuorista oli 31 000. TULOEROT VAIKEASTI TYÖLLISTYVÄT NEET-NUORET 5
  6. 6. ! ASUMISKUSTANNUKSILLA ON SUURI VAIKUTUS PIENITULOISUUTEEN Pääkaupunkiseudulla on vähemmän pienituloisuutta kuin muualla Suomessa. Asumiskustannukset ovat seudulla kuitenkin maan korkeimmat. Kun tämä huomioidaan, pienituloisuuden erot alueiden välillä kaventuvat. Pienituloisuuden alueellinen kuva muuttuu, kun asumiskustannukset otetaan huomioon. 6
  7. 7. PÄÄKAUPUNKISEUTU EROTTUU ASUINOLOILTAAN Pääkaupunkiseudulla omistusasuminen on vähäisempää kuin muualla, kun verrataan tulotasoltaan samanlaisia kotitalouksia. Pääkaupunkiseudulla asuvilla on henkilöä kohti vähemmän asuinpinta-alaa kuin maaseudulla. Tulotasosta riippuen sitä on 14–18 m2 vähemmän. Omistusasuminen yleistyy kaikkialla korkeampien tulojen myötä, mutta yhteys on voimakkaampi kaupungeissa kuin maalla. OMISTUS- ASUMINEN ASUMIS- VÄLJYYS TULOTASON MERKITYS 7
  8. 8. ASUINOLOT ERIYTYVÄT MYÖS SUURTEN KAUPUNKIEN SISÄLLÄ Tulotason mukaiset erot omistusasumisessa ja asumisväljyydessä kasvoivat hiukan suurimmilla kaupunkiseuduilla vuosina 2005–2014. Suurituloisilla 20–64-vuotiailla omistusasuminen yleistyi. Keskituloisilla omistusasuminen yleistyi näillä seuduilla vain keskuskaupunkien ulkopuolella ja väheni keskuskaupungeissa. Pienituloisilla omistusasuminen väheni. Alueellinen eriytyminen etnisen taustan mukaan on voimakkaampaa Turun seudulla kuin Tampereen ja Helsingin seuduilla. Myös pienituloisten alueellinen eriytyminen on Turun seudulla vahvempaa kuin Helsingin seudulla. 8
  9. 9. KÖYHYYSARVIOT MYÖS AJANTASAISESTI Tilastotiedot köyhyydestä ovat aina muutaman vuoden vanhoja. Ennusteilla pyritään kuromaan kiinni tilastoviivettä. Täten on mahdollista arvioida politiikkatoimien vaikutuksia jo hallituskauden aikana. Ennusteisiin vuosille 2017-2018 on käytetty SISU-mikrosimulointimallia ja ajantasaistettuja aineistoja. Minimibudjettiköyhyyden tarkastelu mediaanituloon sidotun suhteellisen köyhyyden rinnalla laajentaa ja syventää kuvaa köyhyyden yleisyydestä ja kohdentumisesta. 9
  10. 10. KÖYHYYSASTE RIIPPUU MITTARISTA Köyhyyttä tulee mitata useammalla mittarilla. Taustaoletukset vaikuttavat tuloksiin. Kotitalous on suhteellisesti köyhä, kun sen käytettävissä olevat tulot ovat alle 60 % väestön keskimääräisestä käytettävissä olevasta tulosta. Suhteelliseen köyhyyteen vaikuttavat kotitalouksien tulojen lisäksi mm. suhdanteet ja siten mediaanitulojen kehitys. Kertoo, kuinka suuri osa väestöstä elää kotitaloudessa, jossa tulot eivät riitä kohtuulliseksi katsottuun vähimmäiskulutukseen. Minimibudjetti huomioi kotitalouksien tulojen ja menojen kehityksen lisäksi asumiskustannukset. KÖYHYYDEN ARVIOINTI SUHTEELLINEN KÖYHYYS MINIMIBUDJETTI- KÖYHYYS 10
  11. 11. VIIME VUOSIEN AIKANA EI SUURIA MUUTOKSIA Lähde: SISU-malli, omat laskelmat 11
  12. 12. 52 12
  13. 13. Yli puolet työikäisistä koki elämänlaatunsa hyväksi vuonna 2018. Koettu hyvinvointi kattaa ihmisten oman kokemuksen sosiaalisista suhteista, osallisuudesta ja elämänlaadusta sekä turvallisuudesta. Ne summautuvat onnellisuudeksi tai tyytyväisyydeksi elämään. Muutokset koetussa hyvinvoinnissa ovat viime vuosina olleet vähäisiä. TYÖIKÄISILLÄ AIKUISILLA HYVÄ ELÄMÄNLAATU VUONNA 2018 63,5 % 13
  14. 14. ! MITÄ HUONOMMAT TULOT, SITÄ HUONOMPI TERVEYS Terveys vaihtelee tulotason mukaan useimmilla mittareilla tarkasteltuna. Vaikka terveyserojen suuruus on vaihdellut, ne ovat pysyneet merkittävinä. Suomessa havaitut erot ovat huomattavia myös kansainvälisesti vertaillen. Vaikka suomalaisten terveys on parantunut, sosiaaliryhmittäiset terveyserot ovat sitkeässä. 14
  15. 15. TARVITAAN RAKENTEELLISIA JA YKSILÖTASON TOIMIA Koulutus, ammattiasema sekä lapsuuden ja nuoruuden olot ja kokemukset ovat kaikki osatekijöitä tuloryhmien välisissä terveyseroissa. On puututtava köyhyyteen, epätasa- arvoon ja syrjintään sekä koulutukseen, työoloihin ja asumiseen. Myös terveyspalvelut on järjestetty eriarvoisesti. Haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten mahdollisuuksia tehdä terveellisiä valintoja on tuettava markkinoinnin, interventioiden ja viestinnän keinoin. MIKÄ EROJA SELITTÄÄ? SOSIAALINEN ERIARVOISUUS ELINTAPOIHIN VAIKUTTAMINEN 15
  16. 16. Vuonna 2015 elinajanodotteen erot 25-vuotiailla olivat huomattavat. KÖYHIMPIEN JA RIKKAIMPIEN MIESTEN VÄLINEN ELINAJANODOTTEEN ERO 10,6 vuotta 16
  17. 17. Elinajanodotteen erot eivät ole olennaisesti kaventuneet. KÖYHIMPIEN JA RIKKAIMPIEN NAISTEN VÄLINEN ELINAJANODOTTEEN ERO 5,6 vuotta 17
  18. 18. PERHEEN KOULUTUSTASO VAIKUTTAA NUOREN HYVINVOINTIIN Vanhempien koulutuksen mukaiset erot näkyvät hyvinvoinnin eri ulottuvuuksilla, kuten terveydessä, taloudellisissa mittareissa ja sosiaalisissa suhteissa. Erot näkyvät eri-ikäisillä nuorilla selvästi, mutta ovat osittain erilaisia pojilla ja tytöillä. Yläkoululaisilla ja toisen asteen opiskelijoilla äidin koulutuksen mukaiset hyvinvointierot ovat säilyneet selvinä. EROJA LAAJASTI VAIHTELUA SUKUPUOLEN MUKAAN EROT PYSYVIÄ 18
  19. 19. ! YHTEYS NÄKYY VIELÄ NUORESSA AIKUISUUDESSA Vanhempien koulutus on yhteydessä nuorten jatko-opintoihin, toimeentulotuen saamiseen ja tuloihin nuoressa aikuisuudessa Hyvinvoinnin edistämisen toimia tulisi kohdistaa erityisesti heikoimmassa asemassa oleviin perheisiin. 19
  20. 20. ! TYÖURIEN PIDENTÄMISESSÄ ON HUOMIOITAVA RIITTÄVÄ TOIMEENTULO Toimeentulovaikeudet ovat yhteydessä heikentyneeseen työkykyyn. Työttömien toimeentuloon ei tule kohdistaa enempää painetta. Työstä tulee saada riittävä toimeentulo arkipäivässä selviytymiseen. Riittävän toimeentulon turvaaminen ja varhaiset työkykyä tukevat toimet ovat olennaisia työkyvyn ylläpitämisessä niin työttömillä kuin työllisillä. 20
  21. 21. MIKÄ SELITTÄÄ TYÖTTÖMIEN HEIKOMPAA TYÖKYKYÄ? Työttömien työllisiä heikompi työkyky mukailee muita työttömien ja työllisten välillä todettuja hyvinvointieroja. Eroja selittäviä tekijöitä on niin yksilö-, yhteisö- kuin yhteiskunnan tasolla, esim. koulutustaso selittää osin eroja työttömien ja työllisten välillä. Työn tarjoama yhteisö ja työn myönteiset vaikutukset voivat osaltaan selittää eroja. Palvelujärjestelmässä työttömät eivät pääse työterveyshuollon palveluihin. Työttömäksi myös joutuvat useammin ne ihmiset, joilla on jo heikompi terveys tai työkyky. Työttömyyden ja heikentyneen työkyvyn yhteys on monimutkainen vaikutusketju, joissa on paljon yksilöllistä vaihtelua. 21
  22. 22. TYÖIKÄISTEN KOETTU TYÖKYKY JA TOIMEENTULO Työttömien koettu työkyky on kaikilla tarkastelluilla mittareilla heikompi kuin työllisten. Erityisesti iäkkäämmillä työttömillä on selvästi useammin heikko koettu työkyky kuin iäkkäämmillä työllisillä. Vähintään 45-vuotiaat työttömät uskovat huomattavasti harvemmin kykenevänsä työskentelemään vanhuuseläkeikään asti kuin samanikäiset työlliset. Työttömät kokevat toimeentulovaikeuksia ja heikentynyttä työkykyä selvästi työllisiä useammin, mutta niiden välinen yhteys on hieman vahvempi työllisillä kuin työttömillä. TYÖTTÖMIEN TYÖKYKY TYÖLLISIÄ HEIKOMPI 22
  23. 23. ! SYNTYPERÄ VAIKUTTAA HYVINVOINTIIN Tuoreet väestötutkimukset osoittavat monenlaisia terveys- ja hyvinvointieroja Suomen ulkomaista syntyperää olevan väestön ja koko väestön välillä. Syntyperään liittyviä hyvinvointieroja on nähtävissä vielä pitkään uuteen kotimaahan muuton jälkeen. 23
  24. 24. SYRJINTÄ TUOTTAA HYVINVOINTIEROJA Koettu syrjintä on vahvassa yhteydessä heikompaan terveyteen, elämänlaatuun, turvallisuuteen ja luottamukseen sekä mielenterveysoireisiin ja yksinäisyyteen. Työ ulkomaista syntyperää olevien terveys- ja hyvinvointierojen kaventamiseksi on ennen kaikkea työtä yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi. Tärkeää on myös hahmottaa, että maahanmuuttajataustan korostaminen voi tuottaa vahvoja toiseuden kokemuksia, jotka vahingoittavat niitä kokevien hyvinvointia. 24 HEIKOMPI ELÄMÄNLAATU TOISEUDEN KOKEMUKSETYHDENVERTAISUUS
  25. 25. ! KOETTU HYVINVOINTI EI JUURI VAIHTELE MAAKUNNITTAIN Koettu hyvinvointi vaihtelee selvimmin elintasoon liittyvissä kokemuksissa ja vähemmän sosiaalisiin suhteisiin tai identiteettiin liittyvissä tunnusluvuissa. Maakunnalla on toistaiseksi vähäinen merkitys aluehallinnossa ja arjen kokemusten jäsentäjänä. 25
  26. 26. Perusterveydenhuollon palveluissa oli asiakkaita 3,8 miljoonaa ja käyntejä yhteensä yli 25 miljoonaa vuonna 2017. Avosairaanhoito on perusterveydenhuollon avohoidon käyntien kokonaisuudesta suhteellisesti suurin ryhmä. Perusterveydenhuollon palvelujen käyttö vaihtelee muun muassa alueittain ja ikäryhmittäin. Sähköinen asiointi perusterveydenhuollossa yleistyy nopeasti. PERUSTERVEYDENHUOLLON KÄYNNIT 25 milj. 26
  27. 27. ! ERIKOISSAIRAANHOITO ON YHÄ AVOHOITOPAINOITTEISEMPAA Muutos näkyy erikoissairaanhoidossa vuodeosastohoidon hoitopäivien vähenemisenä. Vuosina 2012-2017 muutos oli kahdeksan prosenttia. Muutos on psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa somaattista erikoissairaanhoitoa selvempi. 27
  28. 28. NOSTOJA SUOMALAISTEN SOTE-PALVELUJEN KÄYTÖSTÄ • Suomessa lähes kaikki raskaana olevat ja alle 7-vuotiaiden lasten perheet käyttävät neuvolapalveluja. • Kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna vuoden 2017 aikana 1,4 prosenttia väestön 0–20-vuotiaista, yhteensä 17 956 lasta ja nuorta. • Ikääntyneiden palvelujen palvelurakenteen muutos kohti kotona annettavia palveluja etenee. Mahdollisuus ympärivuorokautiseen kotihoitoon on lisääntynyt, laitoshoito vähentynyt ja tehostettu palveluasuminen yleistynyt. • Vuonna 2017 perustoimeentulotukea sai noin 7 prosenttia väestöstä. Perustoimeentulotuen tarve on suurinta Etelä-Suomen kaupungeissa. • Vammaisille myönnettäviä erilaisia palveluja ja tukia sai vuonna 2017 yli 3 300 henkilöä 100 000 asukasta kohden koko maassa. 28
  29. 29. ! LÄÄKÄRIPALVELUJA VIIMEISEN VUODEN AIKANA KÄYTTÄNEET (%) Koulutusryhmittäiset erot näyttävät syntyvän lähinnä korkeasti koulutettujen työterveyshuollon ja yksityisten palvelujen käytöstä.0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Miehet Naiset 29
  30. 30. Avoterveydenhuollon lääkäripalvelujen saatavuudessa ja käytössä on varsin pysyviä sosiaaliryhmittäisiä eroja, jotka eivät selity terveydentilan eroilla. Palvelujen saatavuudessa ja käytössä havaitut puutteet eivät rajoitu vain pieneen huono- osaisten joukkoon. Tarpeenmukaisen käytön tavoite ei näytä kaikilta osin toteutuvan suomalaisessa terveydenhuollossa sen enempää saatavuuden kuin palvelujen sisällön osalta. PALVELUJEN SAATAVUUDESSA JA KÄYTÖSSÄ ON EROJA TOTEUTUUKO OIKEUDENMUKAISUUS TERVEYDENHUOLLOSSA? 30
  31. 31. MIKSI OIKEUDENMUKAISUUS PALVELUJEN KÄYTÖSSÄ ON TÄRKEÄÄ? Terveyspalvelujen kohdentuminen kertoo, miten terveydenhuollon tasa- arvotavoitteessa on onnistuttu. Terveyspalvelujen tarpeenmukaisella kohdentumisella on arvioitu olevan kasvava vaikutus terveyseroihin. Sairauksien varhainen toteaminen ja hoito, lääketieteellisen teknologian kehitys sekä kansantautien hoitotulosten paraneminen lisäävät terveyspalvelujen mahdollisuuksia vaikuttaa väestön terveyteen. 31
  32. 32. 52 32
  33. 33. Luottamus sosiaalipalvelujen saatavuuteen on heikentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Erityisesti toimeentulovaikeuksia kohdanneet epäilevät sosiaalipalvelujen saatavuutta. Toimeentulotuen saamiseen tarvittaessa luottaa vain 45 %. LUOTTAA SAAVANSA TARVITTAESSA SOSIAALIPALVELUJA 57 % 33
  34. 34. 80 % sosiaalipalvelujen asiakkaista arvioi, että sai kysyä riittävästi omasta tilanteestaan, asiat selitettiin ymmärrettävästi ja että aikaa oli vastaanottokäynnillä riittävästi. Myös asioiden hoidon sujuvuuteen oltiin tyytyväisiä. ASIAKASLÄHTÖISYYS SAA KIITOSTA SOSIAALIPALVELUISSA 80 % 34
  35. 35. SOSIAALIPALVELUJEN SAATAVUUDESSA ON ONGELMIA 40 % arvioi, että aukioloajat haittaavat palvelun saamista vähintään joskus. Joka kolmas arvioi, että matka palvelupisteeseen oli hankala. Korkeat asiakasmaksut ovat vaikeuttaneet sosiaalipalvelujen saamista joka viidennellä vähintään joskus. Palvelujen hyvä saatavuus kaikille väestöryhmille on tärkeää. Sen avulla voidaan vähentää eriarvoistumista palvelujen saatavuudessa ja käytössä. AUKIOLOT ASIAKASMAKSUT ERIARVOISUUS 35
  36. 36. ! NUORILLA ON MERKITTÄVÄ PALVELUJEN TARVE Nuoret kokevat saavansa usein tarpeeseensa nähden liian vähän palveluja. Tyydyttymätöntä palvelutarvetta ilmeni 11 palvelussa 26:sta. Tarpeen tyydyttyminen vaihtelee pääasiallisen toiminnan, koulutustason ja sukupuolen mukaan. Palvelujen tarvetta terveyskeskuksen lääkärin ja sairaanhoitajan vastaanotossa, hammashoidossa, opiskeluterveydenhuollossa ja toimeentulotuessa. 36
  37. 37. NUORET YLEISESTI TYYTYVÄISIÄ, EROJA KOKEMUKSISSA Suurin osa palveluista oli sellaisia, että palvelua ei tarvittu tai palvelutarve oli riittävää. Tyydyttymätön palvelutarve oli yleisempää naisilla kuin miehillä käytännössä kaikissa palveluissa, joissa eroja havaittiin. Nuoret ovat vanhempia ikäryhmiä luottavaisempia palvelujen saatavuuteen. PALVELUT USEIN RIITTÄVIÄ SUKUPUOLIEROJA TARPEESSA NUORET LUOTTAVAISIA 37
  38. 38. Yli puoli miljoonaa aikuista eli 14 % kokee huomattavia rajoitteita näkemisessä, kuulemisessa, liikkumisessa tai tiedonkäsittelyssä. Heidän hyvinvointinsa on monin tavoin muuta väestöä heikommalla tolalla. TOIMINTARAJOITTEISET IHMISET – MERKITTÄVÄ VÄHEMMISTÖ 14 % 38
  39. 39. ! TERVEYSPALVELUITA RIITTÄMÄTTÖMÄSTI 0 5 10 15 20 25 30 35 Ei saanut tarvitsemaansa lääkäripalvelua Toimintar ajoitteiset Muu väestö Tyydyttymätön lääkäripalvelun tarve on yli kaksinkertainen toimintarajoitteisilla ihmisillä muuhun väestöön verrattuna. 39
  40. 40. TOIMINTARAJOITTEISTEN IHMISTEN TARPEET HUOMIOITAVA Toimintarajoitteiset ihmiset kokevat muita useammin, että korkeat asiakasmaksut sekä hankalat matkat ja aukioloajat vaikeuttavat heidän pääsyään terveyspalveluihin. Toimintarajoitteisten ihmisten kokemukset terveyspalveluiden sujuvuudesta ja asiakaslähtöisyydestä ovat kielteisempiä kuin muiden. Tarvitaan aktiivisia toimia terveyspalveluiden esteettömyyden, saavutettavuuden ja laadun parantamiseksi. HOITOON PÄÄSYSSÄ HOIDON LAADUSSA MITÄ PITÄISI TEHDÄ? 40
  41. 41. 52 41
  42. 42. ! IKÄÄNTYNEEN VÄESTÖN PALVELUJEN SAANTIIN ON KIINNITETTÄVÄ HUOMIOTA Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän rakenteet voivat luoda, ylläpitää tai kaventaa hyvinvointiin liittyviä eroja. 65 vuotta täyttäneen väestön palveluiden tarpeessa ja käytössä on selviä tuloryhmittäisiä eroja. Haasteena on turvata kasvavan ikääntyvän väestönosan palvelujen saanti heidän tuloistaan riippumatta. 42
  43. 43. TULOJEN MUKAISIA EROJA USEISSA ERI PALVELUISSA Suurempituloiset käyvät huomattavasti pienituloisia useammin yksityislääkäreillä. Hammaslääkärikäynneissä tämä ero on erityisen selvä. Pienituloiset ikääntyneet tarvitsevat selvästi suurempituloisia useammin kotihoitoa. Palvelu ei kuitenkaan nykyisellään ole riittävää. Toimeentulotuki viimesijaisena tukimuotona koskettaa erityisesti pienituloisia. Kaksi kolmasosaa heistä ei koe saaneensa tukea riittävästi tai eivät ole saaneet sitä lainkaan. YKSITYISEN LÄÄKÄRIN KÄYTTÖ KOTIHOIDON TARVE TOIMEENTULOTUEN TARVE 43
  44. 44. TASAVERTAISET MAHDOLLISUUDET PALVELUIHIN Ikääntyneille suunnattuja palveluja pyritään koko ajan kehittämään esimerkiksi asumista ja palveluja yhteensovittamalla. Tällä hetkellä tasavertaisuus palveluiden saannissa ei toteudu. Pienituloisuus koskettaa erityisesti kaikkein vanhimpia, naisia ja yksin eläviä. Palvelujärjestelmiä kehitettäessä on tärkeää ottaa huomioon myös heidän mahdollisuutensa hoidattaa terveyttään, saada kotona asumiseen ja pärjäämiseen riittävästi apua ja tarvittaessa myös taloudellista tukea. Myös ammattitaitoista ohjausta muihin palveluihin tarvitaan, kun kotona asuminen avunkaan turvin ei enää ole inhimillinen vaihtoehto. 44
  45. 45. ! SOTE-DIGIPALVELUIDEN TARJONTA KASVAA, YLI PUOLELLA ESTEITÄ KÄYTTÄÄ Sähköisiä sote-palveluita käyttävät digiosaajat ja positiivisesti digipalveluihin asennoituvat kaikenikäiset. Esteitä kokevat eniten vanhimmat käyttäjät ja ne, joilla digiosaaminen on heikompaa. Vaikeakäyttöisyys, riittämättömät välineet ja taidot, kiinnostuksen ja tuen puute sekä tarpeisiin vastaamattomuus esteinä. 45
  46. 46. DIGIPALVELUIDEN SAAVUTETTAVUUS Helppokäyttöiset, erilaisten asiakkaiden erilaisia tarpeita vastaavat digipalvelut ovat edellytyksenä sille, että palvelut otetaan laajamittaisesti käyttöön. Kansalaisten digiosaamisen, käyttöönoton ja käytön tukemisen varmistaminen turvaavat digipalveluiden hyödyntämisen. Jokainen voi jossain tilanteessa syrjäytyä digipalveluista. Digipalvelut eivät voi korvata perinteisiä sote-palveluita, vaan ne täydentävät niitä. TARPEISIIN VASTAAVUUS KÄYTTÖOHJAUS JA TUKI PERINTEISIÄ TÄYDENTÄVÄT 46
  47. 47. Keväällä 2017 toteutetussa kyselyssä 68 % kansalaisista oli kuluneen vuoden aikana käyttänyt jotain sote-digipalvelua. 32 % ei ollut käyttänyt mitään sote-palvelua sähköisesti viimeisen vuoden aikana. EI KÄYTTÄNYT MITÄÄN SOTE-DIGIPALVELUA 32 % 47
  48. 48. KOKEMUKSET POHJAKSI KEHITYSTYÖLLE Valtakunnallisilla sote-digikyselyillä kansalaisille ja ammattilaisille kerätään tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation kehittämiseksi. Tietoa kansalaisten tarpeista ja kokemuksista tarvitsevat järjestelmätoimittajat, valtakunnallisten Omakanta-palveluiden kehittäjät sekä sote-palveluiden tuottajat. Kansalaisille suunnattu tiedonkeruu on toteutettu vuonna 2014 ja 2017 yhteistyössä FinSote-tutkimuksen kanssa. Tulokset ovat saatavilla THL:n raportteina ja myös dynaamisina tietokantaraportteina osoitteesta thl.fi/digikyselyt 48
  49. 49. 52 49
  50. 50. Terveyspalvelujen toimivuuteen luottaa 80 % väestöstä, henkilöstöön 83 % ja tasapuolisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen 78 %. Sosiaalipalvelujen toimivuuteen luottaa hieman harvempi, mutta kuitenkin 64 % väestöstä. Sosiaalipalvelujen henkilöstöön luottaa 68 % väestöstä ja tasapuolisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen 71 %. VALTAOSA LUOTTAA SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUIHIN 80 % 50
  51. 51. HYVINVOINTIVALTION KANNATUSPERUSTA ON VAHVA Valtaosa suomalaisista luottaa siihen, että sosiaali- ja terveyspalvelut toimivat hyvin, joskin kannatus on hieman laskenut aiempiin vuosiin verrattuna. Järjestelmän rahoitusperustan on väestön enemmistön mielestä tarpeen olla pääosin julkisiin verovaroihin perustuva. Asiakasmaksujen pitäminen korkeintaan nykytasolla on edellytys palvelujen tarpeenmukaiselle käytölle koko väestössä ja sillä on väestön vahva kannatus. PALVELUT TOIMIVAT HYVIN VERORAHOITUS SAA KANNATUSTA KOHTUULLISET ASIAKASMAKSUT 51
  52. 52. HYVINVOINTIVALTION ARVOPOHJA Suomalaisen hyvinvointivaltion legitimiteetti pohjaa siihen, että väestö luottaa järjestelmän toimintaan ja siihen, että se kohtelee ihmisiä tasavertaisesti ja oikeudenmukaisesti. Tulosten mukaan väestö luottaa siihen, että sosiaali- ja terveyspalvelut toimivat hyvin, sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö on ammattitaitoista ja sosiaali- ja terveyspalveluilla voidaan edistää yhteiskunnallista tasavertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää uudistettaessa on tärkeää säilyttää väestön luottamus hyvinvointivaltion arvopohjaan. 52
  53. 53. 52 53
  54. 54. ! JULKISET SOSIAALIMENOT KASVAVAT VOIMAKKAASTI Väestön ikääntyminen lisää menoja. Ennustelaskelmat näyttävät sosiaalimenojen kasvun olevan voimakasta seuraavat kaksi vuosikymmentä, mutta hidastuvan 2040-luvulla. Julkiset sosiaalimenot olivat v. 2016 69 miljardia euroa. Tästä maksettiin 61 % toimeentuloturvana, loput käytettiin palveluiden tuottamiseen. 54
  55. 55. MENOJA TARKASTELTAVA SUHTEESSA TULOKSIIN Suomalaista hyvinvointijärjestelmää kuvaa suhteellisen korkeat sosiaali- ja terveysmenot. Ikääntyminen näkyy suurimpana tekijänä 2000-luvun sosiaalimenojen kehityksessä. Vuonna 2016 vanhuuteen liittyvät menot olivat 40 % kaikista sosiaalimenoista. Menoja tulee tarkastella suhteessa sosiaali- ja terveyspoliittisiin tuloksiin. Yksinään euromäärät kertovat rajoitetusti järjestelmän tehokkuudesta, oikeudenmukaisuudesta tai vaikuttavuudesta. KORKEAT MENOT IKÄÄNTYMINEN LISÄÄ MENOJA JÄRJESTELMÄN VAIKUTTAVUUS 55
  56. 56. Suomessa käytettiin sosiaalimenoihin noin 69 miljardia euroa vuonna 2016; tämä vastaa 59:ää prosenttia kaikista julkisyhteisöjen menoista tai noin kolmannesta bruttokansantuotteesta. Keskimäärin EU-maissa sosiaalimenot olivat noin 23 prosenttia bruttokansantuotteesta. SOSIAALIMENOT VUONNA 2016 69 mrd EUR 56
  57. 57. SOSIAALIMENOJEN JAKAUTUMINEN (2016) 57
  58. 58. ! KOTIHOITO JA TUKIPALVELUT OVAT ISO MAKSURASITE IÄKKÄILLE Kotihoito ja sen tukipalvelut lohkaisevat ison osan vanhuksen tuloista jo melko maltillisella palvelujen käytöllä. Lisäksi maksuissa on suuret erot kuntien välillä. Asiakasmaksut tulee huomioida kokonaisuutena, kun arvioidaan iäkkäiden palvelujen käyttöä, asumisen vaihtoehtoja, mahdollisuuksia ja toimeentuloa. 58
  59. 59. KOTONA ASUTAAN, MUTTA MILLÄ HINNALLA Iäkkäiden toivotaan asuvan kotonaan tai kodinomaisessa asuinympäristössä mahdollisimman pitkään. Toimintakyvyn heiketessä kotiin tarvitaan monenlaista tukea ja palveluja, joista maksetaan asiakasmaksuja. Iäkkäisiin kohdistuvaa maksurasitetta on tärkeä kartoittaa, jotta maksujen kohtuullisuutta voidaan arvioida. Liian korkeat maksut estävät palvelujen käyttöä ja johtavat eriarvoisuuteen palvelujen saamisessa. 59
  60. 60. ! YHTEENVETO: MYÖNTEISTÄ Hyvinvointivaltion arvopohja on yhä kestävä. Tuloryhmien väliset kuolleisuuserot eivät enää kasva. Lääkäripalveluiden käyttö on entistä oikeudenmukaisempaa: käyttö ei riipu tuloista yhtä vahvasti kuin ennen. Palvelujen digitalisaatio etenee. Valtaosa väestöstä (63,5 %) voi elämänlaadulla ja koetulla terveydellä mitaten hyvin. Puolet väestöstä kokee itsensä onnelliseksi maakunnasta riippumatta. 60
  61. 61. ! YHTEENVETO: PARANNETTAVAA Väestöryhmien välillä on eroja elinoloissa, terveydessä ja koetussa hyvinvoinnissa. Jakolinjoina ovat sosioekonominen asema (koulutus, tulot), pääasiallinen toiminta (esim. työssäkäynti), sukupuoli ja etninen tausta. Sosiaalipalveluissa on paljon tyydyttymätöntä palvelutarvetta. Vanhuspalvelujen asiakasmaksut vaihtelevat kunnittain paljon. Ikääntyneistä pienituloisista 11 % on jättänyt käymättä lääkärissä rahan puutteen vuoksi. Suurituloisiin ikääntyneisiin verrattuna osuus on lähes nelinkertainen. 61

×