Successfully reported this slideshow.
We use your LinkedIn profile and activity data to personalize ads and to show you more relevant ads. You can change your ad preferences anytime.

Heikoimmassa asemassa kanssa tehtävä kuntouttava sosiaalityö

330 views

Published on

Professori Sanna Hautalan luento Osallistavan sosiaaliturvan kokeiluun liittyvässä koulutuspäivässä 13.2.2018

Published in: Education
  • Be the first to comment

  • Be the first to like this

Heikoimmassa asemassa kanssa tehtävä kuntouttava sosiaalityö

  1. 1. Heikoimmassa asemassa olevien kanssa tehtävä kuntouttava sosiaalityö Sanna  Hautala Sosiaalityön  professori Lapin  yliopisto
  2. 2. Lähestymistapa • Luennon  rakenne • 1)  Ensin  teen  näkyväksi  käsitteelliset   lähtökohdat:  kuntouttava  sosiaalityö,   sosiaalinen  kuntoutus,  heikoimmassa   asemassa  olevat  ihmiset • 2)  Käytännön  esimerkkejä   heikoimmassa  asemassa  olevien   ihmisten  sosiaalisen  kuntoutuksen   rakenteista  ja  niihin  sisältyvistä   sudenkuopista,  toiveista,   mahdollisuuksista. • Puheenvuoroni  pohjautuu  tieteellisiin   artikkeleihini  ja   käytännönkokemuksiini  päihde-­‐ ja   mielenterveyskuntoutuksesta  ja   vankilasta  vapautuvien  jälkihuollosta   jne. • Kolme  tasoa: • Sosiaalipalveluiden   rakenteet • Institutionaaliset   ratkaisut   • Yksilölliset   kuntoutumispolut  ja   kohtaaminen
  3. 3. Kuntouttava sosiaalityö Kuntouttavalla  sosiaalityöllä  (empowering social work)  viitataan  monimuotoiseen   muutostyöhön.  Päämääränä  on  vahvistaa   ihmisten  arjessa  selviytymistä  ja  tukea   sellaisia  sosiaalisia  vuorovaikutussuhteista,   jotka  lisäävät  yhteiskunnallista,  yhteisöllistä   ja  yksilöllistä  toimijuutta  ja  osallisuutta.   Kuntouttava  sosiaalityö  toteuttaa   sosiaalihuoltolain  (2015)  mukaista  sosiaalista   kuntoutusta.  Sitä  tarvitaan  elämäntilanteissa,   joissa  ihmisten  ja  erilaisten  ryhmien   täysivaltainen  toiminta  on  vaikeutunut  tai   vaikeutumassa.   Tavoitteena  on  luoda,  palauttaa  ja  ylläpitää   omaehtoisen  selviytymisen,  hyvän  elämän  ja   toimintakyvyn  edellytyksiä,  ehkäistä   syrjäytymistä,  tukea  asiakkaiden  itsenäisiä  ja   myönteisiä  elämänvalintoja  sekä  täysivaltaista   kansalaisuutta. Kuntouttavan  sosiaalityön  fokuksena  on  myös   nostaa  esille  sellaisia  sosiaalisia  ongelmia,  jotka   altistavat  erityisesti  haavoittavassa  asemassa   olevia  ihmisiä  syrjäytymiselle.  Kuntouttavan   sosiaalityön  orientaatiota  tarvitaan  ennen   muuta  kuntien  aikuissosiaalityössä,  päihde-­‐,   mielenterveys-­‐,  kuntoutus-­‐,  vammais-­‐,  vanhus-­‐ ja  maahanmuuttajatyössä  sekä  terveys-­‐ ja   rikosseuraamustyössä.     Lähde:  Hautala,  Sanna  &  Sanna  Lähteinen,  Kirsi  Juhila  &  Riitta  Granfelt  2017:  Uudistunut  kuntouttavan  sosiaalityön   erikoistumiskoulutus.  Kuntoutus.  3-­‐4/2017,  70–74.  
  4. 4. Sosiaalinen   kuntoutus,   mitä  se  on?
  5. 5. Sosiaalinen   kuntoutus Sosiaalihuoltolaki   17  § Sosiaalinen  kuntoutus Sosiaalisella  kuntoutuksella  tarkoitetaan  sosiaalityön  ja  sosiaaliohjauksen  keinoin   annettavaa  tehostettua  tukea  sosiaalisen  toimintakyvyn  vahvistamiseksi,  syrjäytymisen   torjumiseksi  ja  osallisuuden  edistämiseksi.  Sosiaaliseen  kuntoutukseen  kuuluu: 1)  sosiaalisen  toimintakyvyn  ja  kuntoutustarpeen  selvittäminen; 2)  kuntoutusneuvonta  ja  -­‐ohjaus  sekä  tarvittaessa  kuntoutuspalvelujen  yhteensovittaminen; 3)  valmennus  arkipäivän  toiminnoista  suoriutumiseen  ja  elämänhallintaan; 4)  ryhmätoiminta  ja  tuki  sosiaalisiin  vuorovaikutussuhteisiin; 5)  muut  tarvittavat  sosiaalista  kuntoutumista  edistävät  toimenpiteet. Nuorten  sosiaalisella  kuntoutuksella  tuetaan  nuorten  sijoittumista  työ-­‐,  työkokeilu-­‐,   opiskelu-­‐,  työpaja-­‐ tai  kuntoutuspaikkaan  sekä  ehkäistään  näiden  keskeyttämistä ”Sosiaalinen  kuntoutus  on  käsitepari,  johon  sisältyvää  kahta  käsitettä  on  määritelty   yhdessä  ja  erikseen  lukuisissa  yhteyksissä.  Kuntoutuksen  määrittely  ei  ole  helppoa,  ja   siitä  tulee  entistä  monimutkaisempaa,  kun  käsitteen  eteen  liitetään  sana  sosiaalinen.   Ikuisesti  kestävää,  sosiaalisen  kuntoutuksen  peruspiirteet  kiteyttävää   reaalimääritelmää  olisikin   turhaa  tavoitella.  Kuntoutus  on  ajallisesti  muuttuvaa,  ja  sen  määritte-­‐ ly  on  sopimuksellista.”  (Karjalainen  &  Rajavaara  2012,  3) Sosiaalisella  kuntoutuksella  tuetaan  vaikeasti  syrjäytyneiden   henkilöiden  paluuta  yhteiskunnalliseen  osallisuuteen   vahvistamalla  kuntoutettavan  sosiaalista  toimintakykyä  ja   sosiaalisen  vuorovaikutuksen  edellytyksiä.  (STM,   http://stm.fi/sotepalvelut/kuntoutus) Sosiaalinen  kuntoutus  on  toimintaa,  jonka   tavoitteena  on  parantaa  ihmisen  mahdollisuuksia   selviytyä  arkipäivän  toimista,   vuorovaikutussuhteista  ja  toimintaympäristön   edellyttämistä  rooleista  (Aila  Järvikoski  &  Kristiina   Härkäpää  2011,  22)
  6. 6. Sosiaalinen  kuntoutus • Sosiaalinen  kuntoutus  voidaan  määritellä  monin  tavoin   • Se  on  epämääräinen  käsite:  kulttuurisidonnainen,  situationaalinen ja   ajassa  muuttuva • Viittaa  ainakin  työorientaatioon,  prosessiin,  erilaisiin   menetelmäkokonaisuuksiin,  työn  kohteeseen, työmenetelmään • Voidaan  kuvata  yksittäistä  menetelmää  tai  käyttää  kattokäsitteenä,   jolla  viitataan  kaikkeen  yllä  mainittuun • Jos  on  niin  epämääräinen,  onko  käyttökelpoinen? • Kyllä,  on  kuvaava  käsite,  joka  tulee  kuitenkin  eri  käyttöyhteyksissä  avata.   Yleensä  sillä  viitataan  arjen  toimintakyvyn  vahvistamiseen  sekä  yksilön   yhteiskunnallisen  toimijuuden  ja  osallisuuden  tukemiseen. • Lähikäsitteitä  ja  päällekkäiskäsitteitä  on  runsaasti  (yksi  lähellä  oleva  on   esimerkiksi  empowerment,  ainakin  se  on  tapa  ymmärtää  sosiaalista   kuntoutuksen  sen  päämäärien  kautta  ja  yksilön  toimijuus  tunnistaen)
  7. 7. Sosiaalisella  kuntoutuksen  käsitteen   epämääräisyys • Sosiaalisella  kuntoutuksella  viitataan  erityyppisiin   kuntoutuspalveluihin,  joiden  yksi  keskeinen  tehtävä  on  tukea   kuntoutujien  toimijuutta  ja  osallisuutta  ja  siten  myös  lisätä  heidän   todellisia  toimintamahdollisuuksiaan  (esim.  Granfelt  1993,  Vilkkumaa   2004,    Järvikoski  &  Härkäpää  2011,  Tuusa &  Ala-­‐Kauhaluoma  2014,   Puromäki  ym.  2016,  Sosiaalisen  kuntoutuksen  kehittämishanke  2016) • Sosiaalinen  kuntoutus  näyttäytyy  toimintavalmiuksia  ja  -­‐ mahdollisuuksia  tukevana  kokonaisvaltaiseen   työskentelyorientaatioon  perustuvana  toimintana,  jossa  on  keskeistä   pystyä  kytkemään  yhteen  rakenteellisia  ja  yksilöllisiä  tekijöitä.  
  8. 8. Sosiaalisen  kuntoutuksen  jaottelu • Ikävaiheittain:  nuorten  kanssa  tehtävä  sosiaalinen  kuntoutus  ja   sosiaalinen  kuntoutus  aikuissosiaalityössä   • Nuorten  kanssa  (esim.  koulutus-­‐ ja  työelämää  tukevat  palvelut,  arjen   rutiineihin  liittyvät  toiminnot,  läheissuhteisiin  liittyvä  tuki,   yhteisöllistä  ja  yhteiskunnallista  osallisuutta  tukevat  toiminnot,   sisällytetäänkö  mahdolliseen  muuhun  kuntoutukseen,  kuten   ammatilliseen  tai  päihde-­‐ ja  mielenterveyskuntoutukseen)     • Sosiaalinen  kuntoutus  aikuissosiaalityössä  (pitääkö  jaotella:  työkykyä   ylläpitävään  ja  työelämään  tähtäävään  kuntoutukseen  eli  heihin,   jotka  ovat  vaarassa  tippua  tai  juuri  tippuneet  työelämästä  ja  heihin,   joilla  työttömyys  kestänyt  pitkään  ja  elämässä  on  mittavasti  muitakin   ongelmia?)  
  9. 9. Kysymyksiä ja haasteita
  10. 10. Sosiaalisen  kuntoutuksen  paikan  selkeyttäminen   sosiaalityön  ja  kuntoutuksen  rajapinnalla • Oman  haasteensa  tuo  se,  että  sosiaalinen  kuntoutus  paikantuu  kuntoutuksen   ja  sosiaalityön  rajapinnalle.   • Sosiaalityön  ja  kuntoutuksen  yhteisten  rajapintojen  pohtiminen  on  keskeistä   sosiaalisen  kuntoutuksen  kehittämisessä.   • Kuntoutus  ja  sosiaalityö  ovat  molemmat  muutostyötä,  jossa  pyritään   tekemään  interventioita  yksilön  ja  yhteiskunnan  väliseen  suhteeseen.   • Sosiaalisen  kuntoutuksen  käsitteellinen  ja  toiminnallinen  vahvistaminen  vaatii   kuntoutuksen  ja  sosiaalityön  tutkimuksen  tiiviimpää  yhteistyötä  ja   käsitteellisten  synteesien  kehittämistä  sekä  uudenlaisten  toiminnallisten   kombinaatioiden  kokeiluja  ja  kehittämistä  erilaisissa  konteksteissa.   • Nyt  sosiaalista  kuntoutusta  toteutetaan  ja  kehitetään  osin  sattumanvaraisesti   ja  ilman  systemaattista  kytkentää  teoreettisen  perustan  rakentamiseen. • Myös  sosiaalisen  ja  ammatillisen  kuntoutuksen  liukumia  ja  rajapintoja  pitäisi   tutkimuksen  keinoin  tehdä  näkyväksi ØKysymys: ØOnko  sosiaalinen  kuntoutus  ensisijaisesti  sosiaalityötä  vai  kuntoutusta?  Ja   mitä  se  tarkoittaa  sosiaalisen  kuntoutuksen  kehittämiselle?
  11. 11. Haasteita  I  Kuntoutuksen  ja  sosiaalityön   erilaiset  organisatoriset  ja  toiminnalliset   lähtökohdat • Kuntoutus • on  menetelmällisesti  standardoitua  ja  tuotteistettua.  Vahvana  perinteenä  on   esimerkiksi  ryhmämuotoinen  laitoskuntoutus. • näyttöön  perustuvat  hyvät  käytännöt korostuvat • Kuntoutuksessa  on  vahva  medisiininen  painotus,  vaikkakin  sosiaalisten  tekijöiden  – esimerkiksi  asiakaskriteerien  ja  asiakasvalikoinnin  perusteiden  – merkitys  on  ollut   vahvistumassa • Sosiaalityö   • on  puolestaan  menetelmällisesti  heterogeenisempaa  ja  vapaamuotoisempaa,  ja  siinä   vahva  perinne  on  yksilölähtöinen  tapaustyöskentely.   • sosiaalityössä  näyttöön  perustuvat  käytännöt  ovat  vielä  hakemassa  paikkaansa. • Yhdistävät  tekijät  ja  yhteenkietoutumat • .Yhdistävänä  tekijänä  voidaan  mainita  yhteisöllinen  ulottuvuus  tai  yhteisösosiaalityö   (community-­‐based rehabilitation).   • Sosiaalisen  kuntouksen  ja  ylipäätään  kuntoutuksellisen  orientaation  tarve  näkyy     vahvimmin  aikuissosiaalityössä  ja  erityisesti  heikoimmassa  tai  vaikeimmassa   asemassa  olevien  ihmisten  auttamisessa  ja  tukemisessa. • Heidän  auttamisessaan  kietoutuvat  eri  tavoin  yhteen  terveydelliset  ja  sosiaaliset   ongelmat,  esimerkiksi  pitkäaikaistyöttömyys,  päihde-­‐ ja  mielenterveysongelmat,   asunnottomuus  ja  rikokset.
  12. 12. Haasteita  II    Osaamisen  yhdistäminen  ja  yhteinen   kehittäminen • Sosiaalisen  kuntoutuksen  palvelujen  kehittämisessä  tulisi  pystyä   yhdistämään  sekä  kuntoutuksen  että  sosiaalityön  osaamista  ja  sosiaalisen   asiantuntijuutta.   • Voidaan  erottaa  ainakin  kaksi  tasoa  tarkastella  kuntoutuksen  paikkaa   sosiaalityössä:   1. järjestelmä-­‐ tai  organisaatiotaso:  keskeistä  on  pohtia,  miten   sosiaalivakuutukseen  perustuvan  kuntoutusjärjestelmän  sekä  kunnan  ja   järjestöjen  tuottamien  sosiaalipalvelujen  ja  sosiaalityön  yhteistyö  toimii  ja   miten  näiden  välisiä  palveluprosesseja  rakennetaan.   2. toiminnallinen  taso:  tärkeää  on  miettiä,  miten  kuntoutuksellinen  ajattelu   ja  kuntoutukselliset  työotteet  tulevat  osaksi  sosiaalityötä  ja  mitä  ne   tarkoittavat  käytännössä.   • Sosiaalisen  kuntoutuksen  kehittämisessä  tulisi  hyödyntää  nykyistä   vahvemmin  sekä  kuntoutuksen  että  sosiaalityön  vahvuuksia.   Kuntoutuksessa  ovat  vallalla  monitieteellinen  ajattelu  ja  käytännöt  sekä   kuntoutuksen  palvelutuotteiden  läpinäkyvyys,  muun  muassa   tavoitteellisuus,  standardit,  arviointi  ja  vaikuttavuus.  Sosiaalityön   vahvuuksia  ovat  puolestaan  sosiaaliset,  rakenteelliset  ja  ympäristötekijät   vahvemmin  huomioon  ottavat  kokonaisvaltaiset  ajattelu-­‐ ja  toimintatavat.  
  13. 13. Haasteita  III:  Mihin  vaiheeseen  sosiaalista   kuntoutusta • Esim.  Tuusa ja  Alakauhaluoman  (2014)  Sosiaalihuoltolain  mukaisen   sosiaalisen  kuntoutuksen  palveluita  tulisi  kohdentaa  sellaisille   nuorille,  joilla  on  useita  samanaikaisia  ja  pitkäkestoisia   elämänhallintaa  vaikeuttavia  ongelmia  ja  joiden  tukemiseen  muut   sosiaalihuollon,  nuorisotoimen,  terveydenhuollon,  työpajatoiminnan,   TE-­‐hallinnon  tai  Kelan  ammatillisen  kuntoutuksen  palvelut  ovat   riittämättömiä-­‐ Vai  pikemminkin  jo  ennen  kuin  kaikki  muut  palvelut   todetaan  riittämättömiksi  tai  vähintäänkin  osana  muita   palveluita  eikä  esim.  työttömien  ”päiväkoti”   toimintana
  14. 14. Kuntouttava  sosiaalityö  ja  sosiaalinen   kuntoutus  – suhde  toisiinsa • Molemmilla  viitataan  rakenteet  ja  yksilön  välisen  suhteeseen • Viisi  kuntoutusta  ja  sosiaalityötä  yhdistävää  teoreettista  käsitettä:   • 1)  toimijuus  (agency),   • 2)  toimintavalmius  (capability),   • 3)  osallisuus  (participation/inclusion)  ja   • 4)  valtaistaminen (empowerment),   • 5)  resilienssi (resilience) • Tutkimukset  osoittavat  sosiaalisen  kuntoutuksen  käsitteellisen  ja   teoreettisen  kehittämisen  kehittämistarpeet. • Miten  ovat  suhteessa  toisiinsa  eri  yhteydessä  (uusi  sosiaalihuoltolaki,   kuntoutuksen  rakenteet) • Miten  ymmärretään?
  15. 15. Kuntouttava sosiaalityö ja  sosiaalinen kuntoutus kiinnittyvät arkeen ja  toimijuuteen Vaikka  ihmisen  ongelmia  lähestytään   usein  erilaisista  näkökulmista,  kuten     lääketieteellisesti,  moraalisesti,   kriminologisesti,  niitä  ei  voi  irrottaa   ihmisen  arjesta  ja  toimijuudesta  – ongelmat  syntyvät,  ne  eletään  ja   niistä  kuntoudutaan  arjessa. Arjen  tilanteiden  ymmärtäminen  ja   ratkaisemisvaihtoehtojen  etsiminen   edellyttää  yksilöiden,  professioiden   ja  instituutioiden  toimijuuksien   tunnistamista  ja  tunnustamista.   Keskiössä  on  aina  asiakas   tilanteessaan  ja  hänen  toimijuutensa   tukeminen,  turvaaminen  tai   ylläpitäminen Ihminen  osana  sosiaalisia  verkostoja   ja  yhteiskuntasuhteissaan.  
  16. 16. Heikoimmassa  asemassa  olevat  ihmiset • Kuvataan  usein  haavoittuvuuden  käsitteellä  (Esim.  Fineman 2008,   Goodin 1986) • Mihin  viitataan? • Esimerkiksi  moraalisesti  arvotettuihin  ongelmiin  ja  niihin  liittyviin   ongelmavyyhteihin,  kuten  päihteiden  ja  huumeiden  ongelma   käyttäjiin,  kodittomana  eläviin  huumeiden  käyttäjiin  tai  vankeihin  ja   rikoksen  tekijöihin.   • Globaalit  kriisien,  sotien  ja  luonnonmullistusten  uhreihin • Globaalit  kriisit  ja  niiden  lokaalit  ratkaisut. • Esimerkiksi  turvapaikan  hakijoiden  virtaaminen  Suomeen  on   konkretisoitunut  sosiaalityössä  muun  muassa  palvelurakenteiden   riittämättömyytenä,  torjuvina  ja  jopa  vihamielisinä  asenteina  sekä   työn  vähäisinä  resursseina.  
  17. 17. Heikoimmassa asemassa olevien kanssa tehtävän sosiaalityön asiantuntijuus ja hallinnan rationaliteetit muuttuvassa toimintaympäristössä (Lindh & Väyrynen & Romakkaniemi 2018) Kategorisoiva   rationaliteetti Osallistava   rationaliteetti Holistinen rationaliteetti Organisoiva   rationaliteetti Episteemi Sosiaalista   syrjäytymistä  ja  riskejä   korostava  tietoperusta Sosiaalisen  tiedon   erityisyyttä  korostava   asiantuntijuuden  painotus Monitieteinen  tietoperusta   ja  logiikka   Yksilöasiantuntijuuden   painotus Tuotantotalouden   tietoperustaan  ja   prosessihallintaan   nojaava  asiantuntíjuus     Tekniikka Yksilö-­‐ ja   ongelmalähtöinen   asiakkuuden   identifiointi  ja   kategorisointi Palvelutarpeen   arviointi,  kriteerit Byrokratia,   poiskäännyttäminen Osallisuuden  yhteisöllinen  ja   toiminnallinen  tukeminen Kokemusasiantuntijuus,   vertaistuki,  matala  kynnys Työ-­‐ ja  toimintakyvyn   suunnitelmalliset   arviointikäytännöt Sosiaalinen  diagnoosi Monitieteisen  tiedon   kokoaminen  ja  hallinta Taloudellinen  ja   poliittinen  ohjaus Palvelujen  kilpailutus,   tehokkuus,  tuottavuus,   vaikuttavuus,  mittarit Tilaaja-­‐tuottaja-­‐ periaatteet,  verkostot Eetos Riski,  asiakkaan   ongelmien   tunnistaminen  ja   nimeäminen. Osallisuus  ja  inklusiivisuus,   asiakkaan  osallisuuden   vahvistaminen  sosiaalityön   menetelmin  ja  eri   sektoreiden  kanssa  yhdessä   toimien. Koordinaatio,   asiantuntijuuden   monialaisuuden     huomioinen  asiakkaiden   hyödyksi,  monitieteisyyden   ja  tutkimusperusteisen   osaamisen  painotus. Hallinto  ja  talous,   asiantuntijuus   rakenteellisena  työnä  ja   asiakkaiden  palvelujen   reunaehtojen   turvaajana
  18. 18. Sosiaalisen  kuntoutuksen  institutionaaliset   kontekstit   Sosiaalipalveluissa  erilaisia  instituutioita,  joissa  tavoitteet  ja  tehtävät  vaihtelevat   tuen  ja  kontrollin  suhteen  -­‐>  heijastuu  kohtaamiseen,  työorientaatioon,   ymmärrykseen  palveluista  ja  tai  luo  kuntouttavan  työn  reunaehdot  (Eri  tasot  ja   niissä  tehdyt  ratkaisut,  jotka  ovat  sekä  liikkeessä  että  vuorovaikutuksessa  toistensa   kanssa:  ls,  tt,  kolmannen  sektorin  toimijat,  ikäryhmille  suunnatut  palvelut  jne.) Ihmisen  ja  rakenteet  väliset  suhteet,  vaihtelevat  usein  sen  mukaan,  miten  eri   teoreetikot  asiaa  lähestyvät esim.  Foucalt  ja  Goffman  totaaliset   laitokset  – instituutio  varastaa  ihmisen   minuuden  ja  vallan  (vankila,   mielisairaala) Berger  &  Luckmann   vuorovaikutuksellista  käyttäytymistä,   joka  kiinnittyy  yhteiseen  ymmärrykseen   ja  sopimuksiin >  ääripäitä,  joiden  välillä  liikutaan
  19. 19. RAKENTEET MÄÄRITTÄVÄT KUNTOUTUMISEN REUNAEHDOT
  20. 20. Kuvio  2:  Jaetun  toimijuuden kontekstit,    eri  tasoilla  tapahtuvat  neuvottelut  ja  toimenpiteet   (collective agency) Rakenteellinen kysymys (poliittinen tahtotila,  päätöksenteko,  yhteiskunnallinen   ymmärrys  ilmiöstä,  resurssit) Esimerkiksi  lainsäädäntö  ja  vastuut  tai  ymmärrys   palvelurakenteisiin  suhteessa  ilmiökenttään  -­>  heijastuu  eri   professioiden vastuu  ja  valtakysymyksiin:  kuka  vastaa  valtio,   maakunnat,  kunta?  Kuka  järjestää  palvelut?  Mikä  on   palvelujen  tuottajien  rooli?  Resurssit?  Kuka  määrittää,  miten   ja  mistä  puhutaan?   Institutionaalinen  kysymys (palveluiden organisoituminen,  kulttuurisesti  määrittyvät   sosiaalityön  ja  sosiaalisen  kuntoutuksen  mahdollisuudet,  ehdot   ja  interventiot:  miten  palvelut  organisoituvat  esimerkiksi   suhteessa  heikoimmassa  asemassa  oleviin?   Jaettu  ymmärrys  professioiden suhteesta  toisiinsa  ja   kuntoutuksen  tavoitteista -­>  kuntoutusmenetelmät  tai  interventioiden,  tuen  ja  avun   toteuttaminen,  kuka  toteuttaa,  kehen  satsataan?   -­ Mistä  puhutaan  ja  ketkä  puhuvat?  Mitä  hoidetaan,  tuetaan,   autetaan,  suojellaan,  kontrolloidaan? Yksilöllisenä  kysymyksenä  (ihminen  elämäntilanteessaan, asiakkaan  ja  hänen  läheistensä  näkökulma) -­ Tukea,  kontrollia, terapiaa,  kuntoutusta,  suojelua,  avusta:   mitä?   -­ Ketä  kuntoutetaan  tai  tuetaan,  avustetaan,  suojellaan,   kontrolloidaan  miten,  mihin  ja  millä  ehdoin? Neuvotteluista  toimenpiteiksi Neuvottelut   kuntoutuksen   tavoitteista,   vastuista  ja   reuna-­‐ ehdoista
  21. 21. Luonnostelmia sosiaalisen  kuntoutuksen     organisoitumisesta
  22. 22. Sosiaalista   kuntoutusta   järjestävät tahot Kunta •Hyvinvointipalvelut   •Sosiaalinen  kuntoutus  osana  nuorisotoimenpalveluita,   työttömien  päivätoimintaa  ym. Maakunta   (Sote) •Sosiaalityö •Aktivointisuunnitelma,  jonka  osana  sosiaalinen  kuntoutus  on. •Toteuttajina:  säätiöt,  järjestöt,  erilaiset  projektit,  sosiaaliset   yritykset Valtio •Kela •Kelan  kuntoutustoimintaa,  linkitetään  muuhun  kuntoutukseen. •Kuntoutussuunnitelma,  jonka osana sosiaalinen kuntoutus on. •Toteuttajina:  kuntoutuslaitokset,  säätiöt ym.
  23. 23. Sosiaalityö Kuntoutus/  Kela Aktivointisuunnitelma Kuntoutussuunnitelma Kuntouttava   työtoiminta suunnitelmallisuus   tavoitteellisuus vastuullisuus seuranta/arviointi Sosiaalinen  kuntoutus Kelan  sosiaalinen  kuntoutus   (linkittyy  muuhun   kuntoutukseen) Ammatillinen  kuntoutus Kehitetään   sosiaalisen   kuntoutuksen   palvelutuotteita Järjestävinä  tahoina:  Kuntoutuslaitokset,  säätiöt  ym. Järjestävinä  tahoina:  Säätiöt,  järjestöt,  sote-­‐ yritykset Kenelle:  alle  30-­‐ vuotiaat,  joilla  selkeitä   toimintarajoitteita   (diagnoosi) Koulutus/Avoimet  työmarkkinat Kuvio:  Luonnostelma  työttömien  sosiaalisen  kuntoutuksen  organisoitumisesta  (Hautala  &  Lindh  2017,   julkaisematon)  
  24. 24. Muutama  esimerkki   sosiaalisen   kuntoutuksen   toteuttamismallista  ja   ymmärtämisen  tavasta  
  25. 25. Kuntoutusprosessi
  26. 26. Vankilasta  vapautuvien   sosiaalisen  kuntoutuksen   haasteet • Artikkelissa  tarkastelen  sosiaalista   kuntoutusta  korostaen  rikollisuudesta   irtautumisen   (desistanssi)voimavarakeskeisiä   tekijöitä.   • Kiinnostus  koevapaudessa  elävien   ihmisten  eletystä  elämästä,   • Koevapaus  erityinen  institutionaalisen ajanjakso,  jossa  ihminen  on  vankeuden   ja  vapauden  rajapinnassa   koevapaudessa • Ihmisten  eletyt  elämät  tuovat  näkyväksi   ne  tekijät,  jotka  ovat  johtaneet   rikollisuuteen,  mutta  myös  ne,  joista   avautuu  mahdollisuuksia  rikollisuudesta   irtautumiseen.   • Sosiaalisen  kuntoutusta  jäsennän  näistä   yksilöllisistä  elämänkuluista  avautuvien   haasteiden  läpi.  
  27. 27. Kuva:  Vankilasta  vapautuvien  sosiaalisen  kuntoutuksen  sisältöjä  (Hautala   &  Kaarakka  2018)
  28. 28. Kysymyksiä • miten  taata  inhimilliset  elinolot  ja  tuki  tilanteessa,  jossa  ihminen  on   erilaisten  tekijöiden  seurauksena  ajautunut  vakaviin  elämän  vaikeuksiin   • miten  tuottaa  sellaisia  palveluita,  jotka  huomioivat  erilaiset  tarpeet  ja   elämäntilanteet,  ovat  riittävän  joustavia,  kohtaavia  ja  ihmisarvoa   kunnioittavia.   • Sote/maakunta-­‐uudistuksen  merkitystä  heikoimmissa  olevien  ihmisten   tilanteisiin  ei  vielä  tiedetä,  jää  nähtäväksi  etääntyvät  palvelut  kauaksi   ihmisen  arjesta,  tuleeko  niistä  entistä  kasvottomampia.   • Verkossa  asiointi  voi  olla  arkea  silloin  kun  asiat  on  kunnossa  ja  valmiudet   käyttää  palveluita  ovat  arjen  rutiinia,  mutta  enpä  silloin,  kun  ei  ole  edes   pankkitunnuksia,  joilla  pääsi  palveluiden  äärelle.   • Vielä  ei  voida  täysin  tietää,  mitä  kilpailuttaminen  tulee  tuottamaan   palveluille  – tuleeko  jokin  ryhmä  ö,  joka  putoaa  kaiken  ulkopuolelle.   • Miten  huolehditaan  riittävän  ja  laadukkaan  tuetun  ja  arjen  toimijuuden   huomioivien  palvelujen  järjestämisestä:  miten  resursoidaan?  Kuka  kantaa   vastuun?   • tarvitaanko  sotealueelle tai  maakuntaan  asiantuntija,  joka  huolehtii   heikoimmassa  asemassa  olevien  tarpeista?  (advocase)
  29. 29. Mitä   tapahtuu  suhteessa  muihin  sosiaalityön  ilmiöihin • Heikoimmassa  asemassa  olevien  ihmisten  monitahoiset  ongelmat  kietoutuvat   sosiaalityön  kentällä  muun  muassa  päihde-­‐ ja  mielenterveystyöhön  väkivaltatyöhön,   lastensuojelutyöhön,  vankilatyöhön,  kuntouttavaan  kriminaalihuoltotyöhön,   nuorisososiaalityöhön,  aikuissosiaalityöhön  jne. • Ne  läpi  leikkaavat  koko  sosiaalityön  ilmiökentän  sisältyen  erinäisiin  ihmisen  olemassa   olon  haasteisiin,  sosiaalisen  kuntoutukseen  ja  arjen  toimijuuden  vahvistamiseen  on  lähes   välttämätöntä  löytää  resurssit • Rikostaustaisten  asunnottomien  elämässä  on  kasautuneita  ongelmia,  niiden  kuntoutus  ei   voi  hävittää  sosiaalista  perustaansa  – päinvastoin  sen  on  vahvistettava  paikkaansa  ja   rooliansa  kaikilla  niillä  alueilla,  joihin  se  linkittyy • Tämä  edellyttää  sosiaalisen  osaamisen  vahvistamista  (substanssiosaaminen,  koulutus-­‐ ja   kokemusoppiminen) • Ammatti-­‐identiteetin  vahvistamista  (teoreettinen,  menetelmällinen  ja   käytännöllinen  osaaminen  ja  asiantuntijuus) • Sosiaalisen  professionaalisen  teoreettismetodologisen  (tiede)  pohjan  vahvistamista   suhteessa  muihin  hyvinvoinnin  ammattilaisiin • Sosiaalityön  ammattilaisten,  tutkijoiden  ja  opettajien  on  oltava  osana  muutosta,   paikannettava  itsensä  osaksi  muuttuvaa  palvelujärjestelmää  ja  ilmiökenttää  siten,  että   sosiaalinen  tunnistetaan  ja  otetaan  osaksi  kuntoutusta.   • Näin  taataan  asiakkaan  ja  yhteiskunnan  paras.
  30. 30. Lopuksi • Yksillöllistämiskehitys siirtää  ongelmat  yksilöllisiksi  ja  siirtää  katseen   rakenteellisesti  epäkohdista  ja  reunaehdoista  yksilön  valintoihin,   epäonnistumisiin  ja  onnistumisiin.   • Kärjistyneimmillään  tällainen  kehitys  voi  johtaa  ongelmien   pahentumiseen.  Kuitenkin  uskon  vastavoimiin  – ihmiseen   tarpeeseen  auttaa  toista  ja  tehdä  hyviä  tekoja,  tunnistaa  ihmisyys  ja   sen  reunaehdot.   • Erityisen  tärkeää  on  saada  tietoa  marginaalissa  elävien  ihmisten   arjen  reunaehdoista  ja  ongelmien  merkityksistä  kokonaisvaltaisesti,   jotta  voidaan  rakentaa  epäkohdat  huomioivia  palveluita   • Haaste  on  suuri,  muttei  mahdoton  – ainakin  toivon  niin.   • Universaalin  hyvinvoinnin  utopia  on  murtunut,  mutta  uudet  tavat   huolehtia  apua  tarvitsevista  rakentuvat.  Näin  uskon.
  31. 31. KIITOS! Ihana Enkeli:  Kalervo Palsa 1976
  32. 32. Keskeistä  kirjallisuutta: • Bushnaief,  Amira 2014:  Miepä-­‐kuntoutusmalli.  Seminaariesitys  15.1.2014,  Rovaniemi. • Granfelt,  Riitta  1993:  Psykososiaalinen orientaatio  sosiaalityössä.  Teoksessa:  Granfelt,  Riitta &  Jokiranta,  Harri  &  Karvinen,   Synnöve &  Matthies,  Aila-­‐Leena  &  Pohjola,  Anneli  (toim.)  Monisärmäinen  sosiaalityö.  Helsinki:  Sosiaaliturvan  Keskusliitto,   175–228.   • Hautala,  Sanna  &  Olli  Kaarakka (2017)  Vankilasta  vapautuminen  sosiaalisen  kuntoutuksen  haasteena.  Teoksessa  Kristiina   Härkäpää,  Kaisa  Kostamo-­‐Pääkkö &  Jari  Lindh  (toim.)  Sosiaalinen  kuntoutus.  Lapin  yliopistokustannus.  Rovaniemi  (tulossa   2017). • Järvikoski  Aila  &  Härkäpää,  Kristiina  (2011)  Kuntoutuksen  perusteet.  WSOYpro  Oy.  Helsinki. • Lindh,  Jari  2013:    Kuntoutus  työn  muutoksessa.  Yksilön  vajavuuden  arvioinnista  toimintaverkostojen  rakenteistumiseen.   Acta  Electronica Universitatis Lapponiensis 126.  Lapin  yliopistokustannus.  Rovaniemi. • Puromäki,  Henna  &  Hannamari,  Kuusio  &  Matti,  Tuusa &  Jarmo  Karjalainen  2016:  Sosiaalihuoltolaki  ja  sosiaalinen   kuntoutus.  Kuntakyselyn  tulokset.  Työpari  47/2016.  THL.  Helsinki. • Rajavaara,  Marketta  &  Karjalainen,  Vappu  2012:  Sosiaalinen  kuntoutus  lakisääteiseksi  – mikä  muuttuu?  Kuntoutus.   Kuntoutussäätiö (4)  2012,  3. • Ruuth,  Mari  (toim.)  2016:  Sosiaalisen  kuntoutuksen  kehittämishanke  (SOSKU).  Väliraportti  I.  Kuntoutussäätiö.  SOSKU.   Vipuvoimaa  Eu:lta 2014-­‐2020.  EU:n  Euroopan  alukehitysrahasto. • Tuusa Matti  &  Ala-­‐Kauhaluoma  Mika  2014:  Selvitys  nuorten  sosiaalisesta  kuntoutuksesta.  Sosiaali-­‐ ja  terveysministeriön   raportteja  ja  muistioita  2014:42. • Vilkkumaa,  Ilpo  2004:  Kolme  tapaa  nähdä  sosiaalinen  kuntoutuksessa.  Teoksessa  Karjalainen,  Vappu  &  Vilkkumaa,  Ilpo   (toim.):  Kuntoutus  kanssamme.  Ihmisen  toimijuuden  tukeminen.  Stakes.  Helsinki,  27–40.
  33. 33. Taustalla  olevat  artikkelit: • Lindh,  Jari  &  Sanna  Hautala  &  Marjo  Romakkaniemi 2018:  Sosiaalityön asiantuntijuuden rakentuminen heikoimmassa asemassa olevien kanssa tehtävässä työssä.  Teoksessa:  Tarja Juvonen,   Anneli Pohjola,  Jari Lindh  ja  Marjo Romakkaniemi (2018):  Sosiaalityö ja  uusi asiantuntijuus.   UniPressGlobal.  Tallinna. • Väyrynen,  Sanna  &  Kaarakka,  Olli  (tulossa  2018):  Vankilasta  vapautuminen  sosiaalisen  kuntoutuksen   haasteena.  Teoksessa:  Härkäpää,  Kristiina;  Kostamo-­‐Pääkkö,  Kaisa  &  Lindh,  Jari  (toim.):  Sosiaalinen   kuntoutus.  Lapin  yliopistokustannus.  Rovaniemi.   • Väyrynen,  Sanna;  Lindh,  Jari  &  Romakkaniemi,  Marjo  2015:  Päihde-­‐ ja  mielenterveyskuntoutuksen   työntekijöiden  neuvottelut  professionaalisesta  yhteisöllisyydestä.  Teoksessa  Väyrynen,  Sanna  &   Kostamo-­‐Pääkkö,  Kaisa  &  Ojaniemi,  Pekka  (toim)  2015:  Sosiaalityön  yhteisöllisyyttä  etsimässä.   UniPressGlobal.  Tallinna.  107—127.   • Väyrynen,  Sanna  &  Lind,  Jari  2013:  Yhteistoimijuuden  rajakohteet  päihde-­‐ ja   mielenterveyskuntoutuksessa.  Teoksessa  Laitinen,  Merja  &  Niskala,  Asta:  Asiakkaat  toimijoina.   Vastapaino,  405–426. • Väyrynen,  Sanna  2012:  Muutosta  edistävät  tekijät  päihde-­‐ ja  mielenterveyskuntoutuksessa  -­‐ Asiakkaiden  kokemuksia  intensiivisen  avokuntoutuksen  vaikuttavuudesta.  Teoksessa  Kemppainen,   Tarja;  Pohjola,  Anneli  &  Väyrynen,  Sanna  (toim.):  Vaikuttavuus  ja  sosiaalityö.  Lapin  yliopistopaino,   271–300.   • Romakkaniemi,  Marjo  &  Väyrynen,  Sanna  2011:  Päihde-­‐ ja  mielenterveyskuntoutujien  kokemuksia   psykososiaalisesta kuntoutuksesta.  Teoksessa:  Järvikoski,  Aila;  Lind,  Jari  &  Suikkanen,  Asko  (toim.):   Kuntoutus  muutoksessa.  Lapin  yliopistopaino.  Rovaniemi.  135–151.   • Matela,  Kari  &  Väyrynen,  Sanna  2008:  ”Avohuollolliset  menetelmät  huumekuntoutuksessa”.   Teoksessa  Kallanranta,  Tapani;  Rissanen,  Paavo  &  Suikkanen,  Asko  (toim.):  Kuntoutus.  Duodecim.   Helsinki,  226–233.  

×