78 keinoa työurien pidentämiseen - SYL:n työkalupakki 2012

1. 78 kei n oa t yöu r ien pid iseen e n täm ki – SYL:n työkalupak 1

3. 78 keinoa työurien pidentämiseen – SYL:n työkalupakki SYL-julkaisu 1/2012 Julkaisija: Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry Lapinrinne 2, 00180 Helsinki www.syl.fi Tekijät: Suvi Eriksson, Janne Koskenniemi, Sini Terävä Käännökset: petra nysten Taitto ja kannen suunnittelu: niko metsälä ISBN: 978-951-703-275-9 ISSN: 0356-8245 Painopaikka: Trinket Oy, Helsinki 3

4. SISÄLLYSLUETTELO 1. Työurien pidentämisen problematiikkaaa 05 1. Problematiken kring en förlängning av arbetskarriärerna 06 2. Yhteenveto keinoista pidentää työuria 07 2. Sammanfattning av metoderna för att förlänga arbetskarriärerna 12 3. Kaikki mukaan koulutukseen ja työuralle 17 3.1 Nuorten syrjäytymisen ehkäisy 17 3.2 Koulutuksellinen tasa-arvo 19 3.2 Nuorten yhteiskuntatakuu ja nuorisotyöttömyyden ehkäisy 20 4. Siirtymät sujuviksi 22 4.1 Siirtyminen korkea-asteelle 22 4.1.1 Perus- ja toisen asteen opinto-ohjaus 22 4.1.2 Opiskelijavalintojen kehittäminen 23 4.2 Korkeakouluopiskelijoiden osaaminen ja työelämävalmiudet 24 4.2.1 Opiskelumahdollisuudet ja opiskelutavat 24 4.2.2 Korkeakouluharjoittelu 25 4.2.3 Akateeminen yrittäjyys 25 4.2.4 Ura- ja työelämäohjaus sekä akateemiset työvoimapalvelut 26 4.3 Elinikäinen oppiminen 27 5. Opintojen tyhjäkäynnistä eroon sujuvammalla opiskelulla 28 5.1 Opetus ja opiskelukulttuuri 29 5.2 Ohjaus ja opiskelujärjestelyt 29 5.3 Oppimisympäristöt 31 5.4 Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa 31 5.5 Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen (AHOT) 32 5.6 Opintojen mitoitus ja kuormittavuus 33 6. Opintotuki opiskelun mahdollistajana 34 6.1 Opintotuki 34 6.2 Perheen ja opiskelun yhteensovittaminen 35 6.3 Kuntoutuvan opiskelijan opiskelumahdollisuudet 36 7. Työelämään laatua opiskelu- ja työkykyä parantamalla 37 7.1 Nuoret ehjinä työelämään 37 7.2 Työkyvyn ylläpitäminen 39 7.3 Työelämän käytäntöjen joustavoittaminen 40 8. Pitempiä ja parempia työuria yhdenvertaisuutta lisäämällä 41 8.1 Kohti tasa-arvoisempaa vanhemmuutta 41 8.2 Yhdenvertaisuus työpaikoilla 42 8.3 Maahanmuuttajat työelämässä 42 9. Lopuksi 44 Liite 47 4

5. 1. TYöUrIEN PIdENTÄMISEN PrObLEMATIIKKAA K estävyysvajeen synnyttämä tarve pidentää työuria alkaa olla kaikkien jakama tavoite. Kei- noissa ei kuitenkaan ole päästy vastaavaan yhteisymmärrykseen. Keskustelussa korostuvat lähinnä työuran alkupää ja paine lyhentää opiskeluaikoja sekä loppupään eläkeiän nostaminen. Yksi puhuu yhtä ja toinen toista mutta valmiutta sen tunnustamiseen, että ei ole olemassa yhtä ainoaa keinoa pidentää työuria, ei tunnu löytyvän. Yhden ihmekeinon etsiminen kertoo vain ky- vyttömyydestä tai haluttomuudesta nähdä tavoitteen koko laajuutta ja monipuolisuutta. Jos työurien pidentämisen kokonaiskuvaa ei tunnisteta, on todellisena vaarana se, että nuoret kantavat kaiken vastuun työurien pidentämisestä. Työuran alkupään kiristämiset kohdis- tuvat joka tapauksessa nuoriin. Toinen uhka on, että työelämään ja eläkejärjestelmään tehdään muutoksia liian myöhään, jolloin niiden suurimmaksi maksumieheksi joutuvat nuoret. Jos työuria pidennetään lähinnä kepillä, ottavat nuoret vastaan sen iskut. Kaavamaiset opintoaikojen lyhentämiset työuran pidentämiseksi eivät toteuta tavoitettaan, sillä keskustelussa työurista on sivuutettu se fakta, että suuri osa opiskelijoista käy oman alansa töissä jo opintojen aikana. Näin ollen useat opiskelijat eivät enää valmistuttuaan “siirry työelä- mään”, vaan työura alkaa joustavasti jo tutkinnon suorittamisen aikana. Opintoaikojen näen- näisen lyhentämisen sijaan on tarpeen tarkastella työuran kokonaisuutta, joka suomalaisilla korkeakouluopiskelijoilla alkaa jo reilusti ennen opintojen päättymistä: Vuonna 2006 noin 63 % korkeakouluopiskelijoista kävi töissä opintojen ohella. Se tarkoittaa noin 11 % prosenttia koko työvoimasta. Vuonna 2006 työssä käyvistä yliopisto-opiskelijoista peräti 65 % oli johto- tai asiantuntijatehtävissä. (Osaavan työvoiman saatavuus ja osaamisen kehittämisen muodot, Sektoritutkimuksen neuvottelukun- nan julkaisuja 6:2010) Tässä valossa voidaan sanoa, että opintojen aikainen työssäkäynti on hyvä asia opiskelijan laadukkaan työuran rakentamisen kannalta. Opiskeluaikainen työkokemus nopeuttaa työl- listymistä, ja huomattavan suuri osa suomalaisista korkeakoulutetuista on valmistuessaan töissä. Varsinkin yliopistosta valmistuneet menestyvät uran alusta lähtien työmarkkinoilla kansainvälisesti katsoen mainiosti1. Työuran pidentäminen loppupäästä ei ole sekään yksiselitteinen kysymys. Olennaisinta on nostaa todellista eläköitymisikää, mikä ei onnistu, ellei työelämän käytänteitä saada muu- tettua ja laatua parannettua. Kuitenkin myös virallinen eläkeikä on mukana keskustelussa. Ratkaisut eläkejärjestelmästä on tehtävä riittävän ajoissa ja oikeudenmukaisesti. Nuorten ei tule olla vain toimenpiteiden kohde tässäkään päässä työuraa. Eläkepäätökset on tehtävä eri sukupolvia oikeudenmukaisesti kohtelevalla tavalla. Korkeatasoinen osaaminen synnyttää Suomeen uusia työpaikkoja, joilla voidaan vastata kes- tävyysvajeeseen ja mahdollistetaan kaikkien pääsy työuralle. Suomalaisen korkeakoulutuksen kehittämisen painopiste pitää olla jatkossakin korkealle asetettujen osaamistavoitteiden saavut- taminen eikä opintoaikojen itseisarvoinen lyhentäminen. Laadukkaat ja monipuoliset tutkinnot sekä korkeatasoinen tutkimus ovat parhaita tapoja edistää Suomen kilpailukykyä. Kaikkien etu on, että korkeakouluista valmistuu asiantuntevia, yritteliäitä, laaja-alaisia ja kansainvälisiä osaajia, joilla on hyvät valmiudet toimia työelämässä oman alansa tunnustettuina asiantuntijoina. Kirkkaana tavoitteena pitää olla suomalaisten korkea osaaminen, ei sen rampauttaminen. 1 Työ, koulutus ja osaaminen. Yliopisto ja ammattikorkeakoulu yhdeksän maan eurooppalaisessa vertailussa. Osmo Kivinen & Jouni Nurmi, Research Unit for the Sociology of Education (RUSE). Research report 72, 2008. 5

6. 1. PrObLEMATIKEN KrINg EN förLÄNgNINg Av ArbETSKArrIÄrErNA A llt fler delar målsättningen att förlänga arbetskarriärerna till följd av det behov som orsa- kats av hållbarhetsunderskottet. I fråga om metoderna har ett motsvarande samförstånd emellertid inte uppnåtts. De perspektiv som avspeglas i debatten är framför allt att tidigare- lägga arbetskarriärerna och att förkorta studietiderna samt att höja pensionsåldern. Den ena säger ett och den andra något annat, men ingen verkar vara beredd att medge att det inte finns någon enda riktig metod för att förlänga arbetskarriärerna. Försöken att hitta en mirakelmetod tyder bara på oförmåga eller ovilja att se hur omfattande och mångfasetterat målet är. Om en helhetsbild av förlängningen av arbetskarriärerna saknas finns det en påtaglig risk för att de unga får bära hela ansvaret för förlängningen av arbetskarriärerna. Åtstramningarna i början av arbetskarriären drabbar i vilket fall som helst de unga. Ett annat hot är att förändrin- gar i arbetslivet och pensionssystemet görs för sent, vilket leder till att de unga får stå för största delen av kostnaderna. Om arbetskarriärerna i huvudsak förlängs med hjälp av käppen blir det ungdomarna som får ta emot slagen. En systematisk förkortning av studietiderna för att förlänga arbetskarriärerna är inte ända- målsenlig, för i diskussionen om arbetskarriärerna har det faktum förbisetts att en stor del av de studerande arbetar inom sin egen bransch redan under studietiden. Det betyder att många studerande inte ”övergår till arbetslivet” efter utexamineringen, utan att de inleder sin arbets- karriär flexibelt redan medan de avlägger sina studier. Istället för att skenbart förkorta studietiderna måste arbetskarriärerna granskas i sin helhet. För de finska högskolestuderandena börjar arbetskarriären redan långt innan studierna avslutas: År 2006 arbetade ungefär 63 procent av alla högskolestuderande vid sidan av studierna. Det utgör ungefär 11 procent av hela arbetskraften. Av de universitetsstuderande som arbetade 2006 innehade 65 procent chefs- eller expertposter. (Tillgången till kompetent arbetskraft och kompetensutvecklingens former i framtiden, publikation från Delegationen för sektorsforskning) I ljuset av detta kan man säga att arbete under studietiden hjälper den studerande att bygga upp en framgångsrik arbetskarriär. Den som har arbetat under studietiden får arbete snabbare, och en avsevärd del av de högskoleutbildade finländarna har redan ett jobb när de utexamineras. Framför allt de som utexamineras från ett universitet är internationellt sett framgångsrika på arbetsmarkna- den redan i början av sin karriär1. Att förlänga arbetskarriärerna i slutet är inte heller det en entydig fråga. Det viktigaste är att höja den reella pensionsåldern, vilket inte är möjligt om inte praxisen i arbetslivet förändras och kvaliteten förbättras. Ändå diskuteras också den officiella pensionsåldern. Frågan om pensionssystemet måste lösas i tid och på ett rättvist sätt. De unga får inte heller här vara bara ett föremål för åtgärder för att förlänga arbetskarriärerna. Olika generationer bör beaktas rättvist i besluten om pensionssystemet. Stark kompetens ger Finland nya arbetsplatser. Det i sin tur motverkar hållbarhetsunderskottet och ger alla möjlighet till en plats i arbetslivet. Tyngdpunkten för utvecklingen av den finländ- ska högskoleutbildningen bör också framöver vara att uppnå höga kunskapsmål, inte att förkorta studietiderna för sakens skull. Högkvalitativa mångsidiga examina och högklassig forskning är bland de bästa sätten att förbättra Finlands konkurrenskraft. Det är till allas fördel att högskolorna utexaminerar sakkunniga, företagsamma, mångkunniga och internationella arbetstagare med god beredskap att fungera som erkända experter inom sin egen bransch. Det uppenbara målet bör vara att upprätthålla finländarnas höga kunskapsnivå, inte att lamslå den. 1 Arbete, utbildning och kompetens. Universitet och yrkeshögskolor i en jämförelse med nio europeiska länder). Osmo Kivi- nen & Jouni Nurmi, Research Unit for the Sociology of Education (RUSE). Research report 72, 2008. 6

7. 2. YHTEENvETO KEINOISTA PIdENTÄÄ TYöUrIA T ässä luvussa kerrotaan tiivistäen keskeisistä keinoista, joilla työuria voidaan pidentää. Luvuissa 3–8 käydään kokonaisuudet läpi yksityiskohtaisemmin. Työurat pitenevät, kun ehkäistään syrjäytymistä ja taataan kaikille yhdenvertaiset mahdollisuudet kouluttautua. Tutkimusten mukaan Suomessa on noin 60 000 syrjäytynyttä nuorta ja koulutusjärjestelmän ulkopuolelle putoaa vuosittain 3000 lasta ja nuorta. Suomella ei ole varaa haaskata näitä nuoria. Syrjäytymisen ehkäisy, nuorten kouluttautuminen sekä nuoriso- työttömyyden vähentäminen ovat avainasemassa työurien pidentämisessä. Kaikki suomalaiset on saatava kiinni koulutukseen ja työelämään. On varmistettava se, että koulutuksen ja siten työelämän periytyvyys ja sukupuolittunut eriytyminen saadaan purettua. Paras lähtökohta hy- välle ja pitkälle työuralle on se, että on voinut valita itselleen sopivan alan taustan tai ennakko- oletusten sitä estämättä. Työurat pitenevät mahdollistamalla sujuva eteneminen koulutuksessa, joustava siirtyminen työelämään sekä työn ja koulutuksen limittyminen työuran aikana. Merkittävimpiä koulutusjärjestelmässämme olevia haasteita ovat hitaat siirtymät koulutusasteiden välillä, varsinkin toiselta asteelta korkea-asteelle. Koulutusjärjestelmän siirtymävaiheita voidaan sujuvoittaa esimerkiksi panostamalla asianmukaiseen ja hyvin resursoituun ohjaukseen ja tiedottamiseen aina perusasteelta lähtien. Ohjauksella vähennetään nuorten virhevalintoja niin toiselle kuin korkea- asteelle siirtymisessä. Laadukkaan harjoittelun kautta opiskelija taas saa tärkeää tietoa työelämästä. Joustavaa siirtymistä todennäköisesti varsin pätkittyneelle työuralle voidaan tukea suunnittelemalla opetus niin, että opiskelijat saavat hyvät valmiudet soveltaa asiantuntemustaan käytännössä sekä tarjoamalla joustavat mahdollisuudet oman osaamisen täydentämiseen työuran aikana. Työurat pitenevät kehittämällä korkeakouluopinnot jouhevasti eteneväksi kokonaisuudeksi. Yliopisto-opiskelijoiden opintoaikojen lyhentäminen ei automaattisesti pidennä työuria, sillä moni opiskelija aloittaa työuransa jo opiskeluaikanaan. Työurien pituuteen voi kuitenkin vaikuttaa positiivisesti järjestämällä opinnot ja opintojen ohjaus siten, että tutkinnon suorittaminen tavoiteajassa on mahdollista eikä opintojen aikana tule turhaa joutokäyn- tiä tai opinnot keskeydy. Kehittämällä korkeakoulujen opetusta opiskelijalähtöisemmäksi voidaan vaikuttaa opiskelijoiden opiskelukulttuuriin sekä kykyyn ottaa entistä suurempaa vastuuta omista opinnoistaan ja oppimisestaan. Työurat pitenevät, kun mahdollistetaan riittävällä toimeentulolla opiskelijoiden täysipäi- väinen opiskelu. Jotta opiskelija voi keskittyä haluamallaan tavalla opintoihin, tulee opiskelijan toimeentulon olla tarpeeksi hyvä. Opintotuen riittävä taso on yksi parhaita keinoja päätoimisen opiskelun mahdollistamiseksi. Opiskelijan sosiaaliturvan joustavuutta lisäämäl- lä voidaan lisäksi taata se, että opiskelu on mahdollista erilaisissa elämäntilanteissa, kuten pienten lasten vanhemmille tai sairauslomalla oleville. Työurat pitenevät huolehtimalla opiskelu- ja työkyvystä sekä työelämän laadusta. Työurien pidentämisen näkökulmasta on olennaista tarkastella työelämän laatua erityisesti työssä jaksa- misen näkökulmasta. Eläköitymisiän nostamiseen tähtääviä toimenpiteitä tarvitaan koko elämän ajan. Hyvä opiskelukyky on hyvän työkyvyn perusta. Opiskelukykyä voidaan edistää suunnitelmallisesti vaikuttamalla opiskelijan terveyteen ja voimavaroihin, opiskelutaitoihin, opetus- ja ohjaustoimintaan sekä opiskeluympäristöön. Työkyvyn ylläpitämistä läpi työuran voidaan edes- auttaa esimerkiksi riittävillä työelämän joustoilla ja ennaltaehkäisemällä terveysongelmia. Huo- lehtimalla opiskelu- ja työkyvystä voidaan saavuttaa huomattavia säästöjä, mutta ennen kaikkea tarjota kaikille mahdollisuus sekä aloittaa työura että myös eläköityä terveenä. 7

8. Työurat pitenevät, kun parannetaan työelämän laatua ja yhdenvertaisuutta. Työelämän laadun parantaminen on yksi tehokkaimpia keinoja pidentää työuria. Työelämän laadun ja työssä viihtymisen kannalta on olennaista pitää huolta työelämän yhdenvertaisuudesta. Kaikilla tulee olla samat mahdollisuudet osallistua työelämään, pelisääntöjen pitää kohdella kaikkia oikeudenmukaisesti ja kaikkien työyhteisön jäsenten tulee olla keskenään yhdenvertaisia. Esimer- kiksi mahdollistamalla maahanmuuttajien ja maahanmuuttajataustaisten nykyistä parempi osallistuminen työelämään, tasa-arvoistamalla vanhemmuuteen liittyviä käytäntöjä, parantamalla pätkätyöläisten oikeuksia ja panostamalla johtajuuteen edesautetaan yhdenvertaisem- paa ja laadukkaampaa työelämää. Kaikki mukaan koulutukseen ja työuralle • Ehkäistään nuorten syrjäytymistä takaamalla jokaiselle nuorelle opiskelu-, työ- tai har- joittelupaikka. • Tuetaan nuoria koulussa henkilöstön moniammatillisella yhteistyöllä ja hyvin resursoi- duilla tukipalveluilla. • Panostetaan maahanmuuttajataustaisten nuorten kielten opetukseen. • Tarjotaan maahanmuuttajille valmentavaa koulutusta kaikilla koulutusasteilla. Ammatti- korkeakoulujen valmentavien opintojen tarjoaminen vakiinnutetaan ja yliopisto-opintoihin luodaan vastaava opintokokonaisuus. Opinto-ohjaajien koulutuksen kehittämisessä yhtenä painopisteenä ovat maahanmuuttajanuorten erityiskysymykset. • Katkaistaan huono-osaisuuden ylisukupolvisuus muun muassa vähentämällä lapsiper- heköyhyyttä ja lisäämällä perheiden tukipalveluja. • Varmistetaan perheitä ja nuoria tukevien järjestöjen resurssien riittävyys. • Koulutuksen tukitoimia vahvistetaan kaikilla koulutusasteilla. Varmistetaan nuorten pää- sy koulukuraattorille ja erityisopetukseen. • Moniammatillista viranomaisyhteistyötä (koulutus, sosiaali-, terveys- ja nuorisotyö sekä poliisi) ja etsivää nuorisotyötä vahvistetaan syrjäytymisen ehkäisemiseksi. • Valmistellaan koulutuksellisen tasa-arvon toimenpideohjelma laajapohjaisesti, varmistetaan asiantuntemuksen monipuolisuus ja sitoutetaan eri toimijat valmistelutyöhön. • Opinto-ohjausta kehitetään ohjaamaan oppilaita taustasta riippumatta heitä kiinnosta- vaan jatkokoulutukseen sekä tekemään myös niin sanottuja epätyypillisiä valintoja. • Säilytetään tutkintoon johtava koulutus maksuttomana. • Koulutusjärjestelmän rakenteellisessa kehittämisessä huomioidaan koulutuksellisen tasa- arvon näkökulma. • Parannetaan laajapohjaista yhteistyötä yhteiskuntatakuun toteuttamiseksi. Lisätään nuorten mahdollisuuksia osallistua heitä koskevien asioiden valmisteluun. • Yhteiskuntatakuun toteutumiseksi varmistetaan riittävät resurssit eri hallinnon aloilla sekä kunta- että valtion tasolla. • Kehitetään koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten tukipalveluita sisällyttämällä opin- to-ohjausta työvoimapalveluihin. • Varmistetaan nuorten mahdollisuus kieltäytyä heille yhteiskuntatakuun puitteissa tarjo- tusta koulutus-, työ-, harjoittelu- tai kuntoutuspaikasta ilman sanktioita. 8

9. Siirtymät sujuviksi • Perusasteen, toisen asteen ja korkea-asteen opinto-ohjausta kehitetään tulevaisuusorien- toituneeksi kokonaisuudeksi. Ohjauksen kehittämisessä tehdään yhteistyötä työelämän ja työvoimaviranomaisten kanssa. • Varusmies- ja siviilipalveluksessa olevien ohjausta ja mahdollisuuksia hakeutua opintoihin helpotetaan. • Toisen asteen opinto-ohjaukselle laaditaan hyvän opinto-ohjauksen kriteerit. Lukiolakiin lisätään kirjaus oppilaan oikeudesta saada henkilökohtaista opinto-ohjausta. • Toisen asteen ohjauksen määrää ja ohjaajien täydennyskoulutusta lisätään. • Kehitetään korkea-asteen opiskelijavalintajärjestelmää ja hakukohteita suunnittelematto- mien välivuosien vähentämiseksi. Valintauudistus toteutetaan niin, että samanaikaisesti kehitetään joustavia opiskelijavalinnan tapoja, joilla mahdollistetaan opintojen aloittami- nen aiempien opintojen ja suoritettujen tutkinnon osien perusteella sekä joustava siirtyminen korkeakoulujen sisällä ja välillä. • Arvioidaan joustavan opinto-oikeuden (JOO–oikeuden) toimivuus. Arvioinnin tuloksia hyödynnetään järjestelmän kehittämiseksi. • Selvitetään mahdollisuus luopua ns. pakkohakujärjestelmästä. • Kehitetään nuorten mahdollisuuksia saada todenmukaista ja helposti löydettävää tietoa korkeakoulujen opetuksesta ja opiskelumahdollisuuksista. • Edistetään opiskelijoiden mahdollisuuksia suorittaa monipuolinen tutkinto. • Edistetään työelämässä tarvittavia taitoja kehittämällä opiskelijalähtöisiä opetus- ja opis- kelumenetelmiä kaikilla koulutusasteilla. • Parannetaan opetushenkilökunnan työelämätietämystä täydennyskoulutuksella. • Laaditaan alakohtaisesti yhteistyössä kriteerit laadukkaalle korkeakouluharjoittelulle. Kriteereissä huomioidaan erityisesti työtehtävien tarkoituksenmukaisuus, harjoittelun suunnitteluprosessi ja ohjaus, harjoittelupalkkaus sekä harjoittelun palautekäytännöt. • Lisätään opiskelijoiden tasavertaisia mahdollisuuksia laadukkaaseen korkeakouluhar- joittelupaikkaan. • Yrittäjyysvalmiuksia edistetään tavoitteellisesti kehittämällä opetusmenetelmiä ja harjoit- telukäytäntöjä. • Edistetään akateemisen yrittäjyyden mahdollisuuksia kehittämällä innovaatio- ja yrityshautomotoimintaa. • Korkea-asteen ura- ja työelämäohjauksen resursseja sekä opinto-ohjaajien täydennyskou- lutusta lisätään. • Kehitetään akateemisten työvoimapalveluiden resursointia ja tehostetaan niiden yhteis- työtä korkeakoulujen kanssa. • Oman osaamisen tunnistaminen ja sen kehittäminen otetaan osaksi opetusta ja henkilö- kohtaista ohjausta kaikilla koulutusasteilla. • Edistetään joustavia mahdollisuuksia korkeakoulututkinnon maksuttomaan täydentämi- seen ainakin kahtena vuonna valmistumisen jälkeen. • Kehitetään kysyntälähtöisiä ja joustavia mahdollisuuksia osaamisen täydentämiseen ja päivittämiseen valmistumisen jälkeen. Yliopistollista täydennyskoulutusta kehitetään esimerkiksi hyödyntämällä olemassa olevia hyviä malleja esimerkiksi perustutkinto- ja täydennyskoulutuksen integroimisessa. • Turvataan toimeentulo täydennyskoulutuksen ja tutkinnon loppuun saattamisen aikana. 9

10. Opintojen tyhjäkäynnistä eroon sujuvammalla opiskelulla • Korkeakoulujen opetusta kehitetään opiskelijalähtöisesti yhteistyössä opiskelijajärjes- töjen kanssa. • Korkeakouluopiskelijoille tarjotaan koulutusta opiskelutaitojen kehittämisessä. • Opetushenkilökunnalle tarjotaan mahdollisuuksia osallistua monipuoliseen pedagogiseen koulutukseen. • Kaikille korkeakouluille laaditaan sisäiset ohjeet siitä, miten kiusaamiseen puututaan systemaattisesti. Tuodaan esiin jokaisen korkeakouluyhteisön jäsenen vastuu kiusaamiseen puuttumisessa. • Vaalikauden aikana arvioidaan, minkälaisia vaikutuksia yliopisto-opiskelijoiden opintoaikojen rajauksilla on opintoaikoihin, osaamisen laatuun sekä opiskelijoiden opiskeluky- kyyn ja sitä kautta työkyvyn ylläpitämiseen. • Korkeakoulujen opintoprosesseja ja opinto-ohjausta kehitetään niin, että opiskelijan on mahdollista suorittaa opintonsa tavoiteajassa ja opintojen keskeyttäminen vähenee. • Korkea-asteen ohjauksen resursseja lisätään. • Varmistetaan, että kaikissa korkeakouluissa on tarjolla riittävästi opintopsykologipalveluja. • HOPS- ja kehityskeskusteluja kehitetään tukemaan opiskelijan osaamisen kehittymistä. • Varusmies- ja siviilipalveluksessa olevien opintomahdollisuuksia kehitetään. • Korkeakoulujen tiloja kehitetään tukemaan opiskelijalähtöisiä opetus- ja opiskelutapoja sekä joustavia opiskelumahdollisuuksia erilaisissa elämäntilanteissa. • Lisätään tietoja viestintätekniikan käyttöä opetuksessa kouluttamalla opettajia uuden teknologian hyödyntämisessä. • Jokaisella koulutusasteella huolehditaan, että opetuskäytössä olevat tietoja viestintätek- niset välineet ovat ajanmukaiset. • Aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen käytäntöjä kehitetään osaamislähtöisten opetussuunnitelmien pohjalta. • Levitetään korkeakoulujen AHOT-käytäntöjä selvittäneissä ESR-hankkeissa syntynyttä tietoa ja suosituksia. • Korkeakouluja kannustetaan arvioimaan tarjoamansa koulutuksen kuormittavuutta sekä mitoitusta suhteessa tutkinnon laajuuteen sekä tavoitteelliseen suoritusaikaan. Havaitut mitoitusvirheet korjataan. Opintotuki opiskelun mahdollistajana • Opintotuki sidotaan kansaneläkeindeksiin hallitusohjelman mukaisesti viimeistään 1.9.2014 opiskelijoiden toimeentulon turvaamiseksi. • Täysipäiväisen opiskelun mahdollistamiseksi tehdään opintotukeen tasokorotus. • Varmistetaan, että korkeakoulut järjestävät opinnot niin, että tutkinnot on mahdollista suorittaa opintotuen ehtojen ja opintoaikojen rajauksen vaatimalla tavalla. • Opintorahaan palautetaan 145 euron huoltajakorotus. • Luodaan joustavia päivähoitopalveluita, jotka ottavat huomioon perheen ja opiskelun yh- teensovittamisen. • Määritellään opiskelijan sairauspäivärahan suuruus sekä opintotuen että työtulojen perusteella. • Nostetaan opiskelijan sairauspäiväraha vähimmäispäivärahan tasolle. • Mahdollistetaan opiskelu sairauspäivärahakauden aikana. 10

11. Työelämään laatua opiskelu- ja työkykyä parantamalla • Edistetään opiskelukyvyn tukemista suunnitelmallisesti kaikilla koulutusasteilla yhteis- työssä opiskelu- tai oppilasterveydenhuollon sekä opiskelijajärjestöjen kanssa. Opiskelu- kyvyn tukeminen sisällytetään osaksi opiskelijoiden ohjausta. • Panostetaan yhteisöllisyyden lisäämiseen korkeakouluissa. • Turvataan kunnallisen opiskeluterveydenhuollon resurssit ja siirretään ammattikorkea- kouluopiskelijat Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön palvelujen piiriin. • Varmistetaan kouluterveydenhuollon ja tukipalvelujen resurssien riittävyys ja panostetaan terveysongelmien ja ongelmien kasautumisen ennaltaehkäisyyn. • Opiskelukykyä ja sen yhteyttä työkykyyn tutkitaan. • Mahdollistetaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevien paluu työelämään. • Parannetaan työelämän joustoja, kuten vapaaehtoisesti lyhyempää työpäivää ja vuorot- teluvapaita. • Parannetaan määräaikaisessa työsuhteessa olevien lomaoikeuksia kehittämällä työaika- ja lomapankkijärjestelmää. • Lisätään työelämän joustavuutta palkkatyötä tekevien opiskelijoiden osalta, jotta työn ja opiskelun yhteensovittaminen helpottuu. Pitempiä ja parempia työuria yhdenvertaisuutta lisäämällä • Jaetaan kaikki vanhemmuuden kustannukset tasan työnantajien kesken. • Uudistetaan vanhempainvapaamallia nykyistä tasa-arvoisemmaksi lisäämällä isille kor- vamerkittyä osuutta. Pitemmällä aikavälillä toteutetaan vanhempainvapaiden 6+6+6- mallin mukainen uudistus. • Laaditaan työpaikoille yhdenvertaisuussuunnitelmat, joiden toteutumista seurataan. Syr- jintään puututaan systemaattisesti ja siihen on nimetty vastuuhenkilö. • Panostetaan johtajakoulutuksen laatuun ja kannustetaan eritaustaisia ihmisiä hakeutumaan johtajiksi. • Parannetaan osatyökykyisten, maahanmuuttajien ja pitkään työelämän ulkopuolella ol- leiden työllistymismahdollisuuksia. • Huolehditaan nuorten ja ikääntyneiden työllistymisestä ja työehdoista. • Helpotetaan maahanmuuttajien työllistymistä Suomessa muun muassa työntekijän ja työnhakijan oleskelulupakäytäntöjä yksinkertaistamalla. • Tuetaan maahanmuuttajien työllistymistä sekä julkiselle että yksityiselle sektorille hyö- dyntäen heidän jo olemassa olevaa osaamistaan ja kielitaitoaan sekä poistetaan työelä- män kohtuuttomia ja ylimitoitettuja kielitaitovaatimuksia. 11

12. 2. SAMMANfATTNINg Av METOdErNA för ATT förLÄNgA ArbETSKArrIÄrErNA I det här kapitlet sammanfattas de viktigaste metoderna för att förlänga arbetskarriärerna. I kapitlen 3–8 ges en mer detaljerad redogörelse. Arbetskarriärerna blir längre när utslagning förebyggs och alla garanteras lika möjligheter till utbildning. Enligt undersökningar finns det i Finland omkring 60 000 utslagna ungdomar och årligen hamnar 3 000 barn och ungdomar utanför utbildningssystemet. Finland har inte råd att slösa bort dessa ungdomar. Att förebygga utslagning, utbilda ungdomarna och minska ungdomsarbetslösheten är ytterst viktigt för att arbetskarriärerna ska bli längre. Alla finländare bör hitta en plats inom utbildning och arbetsliv. Man bör se till att ärftligheten i fråga om utbildning och arbetsliv liksom den könsbaserade uppdelningen avvecklas. Det bästa utgångsläget för en god och lång yrkeskarriär är att, oberoende av bakgrund eller förhandsförväntningar, kunna välja en bransch som passar en själv. Arbetskarriärerna blir längre när det blir möjligt att studierna framskrider smidigt, flexibelt övergå till arbetslivet och under karriären varva arbetet med studier. De största utmaningarna i vårt utbildningssystem är de långsamma övergångarna mellan olika utbildningsstadier, framför allt mellan andra stadiet och högskolestadiet. Övergångarna kan göras smidigare till exempel genom att satsa tillräckliga resurser på ändamålsenlig handledning och information redan i den grundläggande utbildningen. Med hjälp av handledning kan man minska antalet ungdomar som väljer fel inriktning vid övergången till såväl andra stadiet som högskolestadiet. Genom välpla- nerad praktik får den studerande i sin tur viktig kunskap om arbetslivet. En flexibel övergång till en förmodligen mycket snuttifierad arbetskarriär kan stödjas genom att planera undervisningen så att de studerande får en god beredskap att tillämpa sin sakkunskap i praktiken och genom att erbjuda flexibla möjligheter att komplettera kunskaperna under arbetskarriären. Arbetskarriärerna blir längre när högskolestudierna utvecklas till en smidigt framskridande helhet. Att universitetsstuderandenas studietider förkortas innebär inte automatiskt en förläng- ning av arbetskarriärerna, eftersom många studerande inleder sin arbetskarriär redan under studietiden. Arbetskarriärernas längd kan emellertid påverkas i positiv riktning genom att studierna och studiehandledningen organiseras så att det är möjligt att avlägga examen inom rekommen- derad tid utan att i onödan behöva gå på tomgång under studietiden eller avbryta studierna. Genom att göra högskoleundervisningen mer studerandeorienterad kan man påverka studiekul- turen och de studerandes förmåga att ta större ansvar för sina studier och sitt lärande. Arbetskarriärerna blir längre när de studerande garanteras en utkomst som möjliggör studier på heltid. För att de studerande ska kunna koncentrera sig på sina studier på önskat sätt bör de ha en tillräckligt bra utkomstnivå. Ett tillräckligt högt studiestöd är ett av de bästa sätten att möjliggöra studier på heltid. En mer flexibel social trygghet för de studerande skulle även garantera möjligheten att studera i olika livssituationer, till exempel som småbarnsförälder eller när man är sjukskriven. 12

13. Arbetskarriärerna blir längre när studie- och arbetsförmågan och kvaliteten på arbetslivet upprätthålls. Med tanke på en förlängning av arbetskarriärerna är det viktigt att granska kvaliteten på arbetslivet speciellt i fråga om arbetsorken. Åtgärder för att höja pensionsåldern behövs under hela livet. En god studieförmåga är grunden för en god arbetsförmåga. Studie- förmågan kan främjas systematiskt genom att påverka den studerandes hälsa, resurser, stu- dieteknik och studiemiljö samt den undervisning och vägledning som den studerande deltar i. Att upprätthålla arbetsförmågan under hela karriären kan underlättas till exempel genom tillräcklig flexibilitet i arbetslivet och åtgärder för att förebygga hälsoproblem. Genom att värna om studie- och arbetsförmågan kan stora besparingar uppnås, men framför allt ger det alla möjlighet att både inleda arbetskarriären och gå i pension vid god hälsa. Arbetskarriärerna blir längre när kvaliteten och jämlikheten i arbetslivet förbättras. Att för- bättra kvaliteten på arbetslivet är ett av de effektivaste sätten att förlänga arbetskarriärerna. Med tanke på arbetslivets kvalitet och arbetstrivseln är det viktigt att se till att arbetslivet är jämlikt. Alla bör ha lika möjligheter att delta i arbetslivet, spelreglerna bör behandla alla rättvist och alla arbetstagare på arbetsplatsen bör vara jämlika sinsemellan. Ett mer jämlikt och högkvalitativt arbetsliv kan främjas till exempel genom att ge invandrare och personer med invandrarbakgrund bättre möjligheter att delta i arbetslivet, genom att göra praxisen kring föräldraskapet mer jäm- ställd, genom att förbättra snuttarbetarnas rättigheter och genom att satsa på ledarskap. Alla med i utbildning och yrkesliv • Utslagning bland ungdomar förebyggs genom att garantera varje ung person en studie-, arbets- eller praktikplats. • Ungdomarna stöds genom ett mångprofessionellt personalsamarbete i skolan och stöd- tjänster med tillräckliga resurser. • Språkundervisningen för unga med invandrarbakgrund effektiveras. • Invandrare erbjuds förberedande utbildning på alla utbildningsstadier. Den förberedande utbildningen för yrkeshögskolestudier görs permanent och en liknande studiehelhet för universitetsstudier utvecklas. En av tyngdpunkterna vid utvecklingen av utbildningen för studiehandledare är specialfrågor som gäller invandrarungdomar. • Trenden att utsatthet går i arv från generation till generation bryts bland annat genom att minska fattigdomen bland barnfamiljer och införa fler stödtjänster för familjer. • De organisationer som stöder familjer och ungdomar garanteras tillräckliga resurser. • Stödåtgärderna inom utbildningen förstärks på alla utbildningsstadier. De unga garanteras möjlighet att besöka skolkuratorn och delta i specialundervisning. • Det mångprofessionella myndighetssamarbetet (utbildning, socialt arbete, hälsoarbete, ungdomsarbete, polisen) och det uppsökande ungdomsarbetet förstärks för att förebygga utslagning. • Ett omfattande åtgärdsprogram för utbildningsmässig jämlikhet förbereds, mångsidig ex- pertis anlitas och olika aktörer engageras i beredningsarbetet. • Studiehandledningen utvecklas så att eleverna oberoende av bakgrund vägleds till vida- reutbildning som intresserar dem och också uppmanas göra så kallade atypiska val. • Utbildning som leder till en examen förblir avgiftsfri. • Utbildningsmässig jämlikhet beaktas vid den strukturella utvecklingen av utbildningssystemet. • För att uppfylla samhällsgarantin förbättras samarbetet med många olika aktörer. Ungdo- marna ges bättre möjligheter att delta i beredningen av ärenden som gäller dem. • För att samhällsgarantin ska uppfyllas garanteras tillräckliga resurser för olika sektorer inom såväl den kommunala som den statliga förvaltningen. • Stödtjänsterna för de ungdomar som inte deltar i utbildning utvecklas genom att studiehandledning inkluderas i arbetskraftsservicen. 13

14. • Ungdomarna garanteras möjlighet att tacka nej till en utbildnings-, arbets-, praktik- eller rehabiliteringsplats som de erbjuds inom ramen för samhällsgarantin utan att detta leder till sanktioner. Smidiga övergångar • Studiehandledningen på grundstadiet, andra stadiet och högskolestadiet utvecklas till en framtidsorienterad helhet. Handledningen utvecklas i samarbete med arbetslivet och arbetskraftsmyndigheterna. • Beväringar och civiltjänstgörare erbjuds bättre handledning och bättre möjligheter att an- söka om en studieplats. • Kriterier för god studiehandledning utarbetas för studiehandledningen på andra stadiet. Elevens rätt till individuell studiehandledning införs i gymnasielagen. • Mängden handledning på andra stadiet utökas och handledarna erbjuds mer fortbildning. • Systemet för ansökan och antagning till högskolorna samt ansökningsmålen utvecklas för att minska antalet oplanerade mellanår. I samband med antagningsreformen utvecklas flexibla antagningsmetoder som gör det möjligt att inleda studierna utgående från tidigare avlagda studier och examensdelar och röra sig flexibelt inom och mellan högskolorna. • Den flexibla studierätten (JOO-rätten) utvärderas. Resultaten av utvärderingen utnyttjas för att utveckla systemet. • Möjligheten att avstå från systemet med så kallad tvångsansökan utreds. • Ungdomarnas möjligheter att enkelt hitta riktig information om undervisningen och stu- diemöjligheterna vid högskolorna förbättras. • De studerande erbjuds bättre möjligheter att avlägga en mångsidig examen. • De studerandes möjligheter att tillägna sig de färdigheter som behövs i arbetslivet förbätt- ras genom att utveckla studerandeorienterade undervisnings- och studiemetoder på alla utbildningsstadier. • Undervisningspersonalens kunskaper om arbetslivet förbättras genom fortbildning. • För varje bransch utarbetas gemensamma kriterier för högklassig högskolepraktik. I krite- rierna beaktas framför allt arbetsuppgifternas ändamålsenlighet, planeringen av praktikperioden, handledningen under praktikperioden, praktiklönen och praxisen för respons under praktiken. • De studerande ges fler jämlika möjligheter till en bra högskolepraktikplats. • De studerandes beredskap att starta företag främjas genom att utveckla undervisnings- metoderna och praktikpraxis. • Möjligheten till akademisk företagsamhet främjas genom att utveckla innovations- och företagskuvösverksamheten. • Karriär- och arbetslivsvägledningen vid högskolorna tilldelas större resurser och studie- handledarna erbjuds mer fortbildning. • De akademiska arbetskraftstjänsterna tilldelas större resurser och deras samarbete med högskolorna effektiveras. • Att identifiera och utveckla sin egen kunskap blir en del av undervisningen och den indi- viduella handledningen på alla utbildningsstadier. • Flexibla möjligheter att komplettera en högskoleexamen avgiftsfritt under minst två år efter utexamineringen främjas. • Efterfrågeorienterade och flexibla möjligheter till komplettering och uppdatering av kunskaperna efter utexamineringen utvecklas. Universitetens fortbildning utvecklas till exempel genom att utnyttja befintliga goda modeller för integrering av grundexamensut- bildning och fortbildning. • Den studerande garanteras tillräcklig utkomst under kompletterande utbildning och slut- förande av examen. 14

15. Smidigare studiegång för att undvika tomgång i studierna • Undervisningen vid högskolorna utvecklas i samarbete med studentorganisationerna ut- gående från de studerandes behov. • Högskolestuderandena erbjuds utbildning för att utveckla sina studiefärdigheter. • Undervisningspersonalen erbjuds möjligheter att delta i mångsidig utbildning i pedagogik. • Vid alla högskolor utarbetas interna anvisningar för systematiskt ingripande vid mobbning. I anvisningarna betonas att var och en inom högskolesamfundet har ansvar för att ingripa vid mobbning. • Under valperioden utvärderas vilken inverkan begränsningen av studietiden vid univer- siteten har på studietiden, kunskapsnivån och de studerandes studieförmåga och därige- nom på arbetsförmågan. • Studieprocesserna och studiehandledningen vid högskolorna utvecklas så att den studerande kan avlägga sina studier inom utsatt tid och antalet studerande som avbryter sina studier sjunker. • Resurserna för handledningen på högskolestadiet ökas. • Man säkerställer att alla högskolor erbjuder tillräckliga studiepsykologtjänster. • Samtalen om den personliga studieplanen och utvecklingssamtalen utvecklas så att de stöder den studerandes kunskapsutveckling. • Studiemöjligheterna för beväringar och civiltjänstgörare förbättras. • Högskolornas lokaler utvecklas så att de stöder studentorienterade undervisnings- och studiemetoder och flexibla studiemöjligheter i olika livssituationer. • Användningen av informations- och kommunikationsteknik i undervisningen ökas genom att utbilda lärarna i användning av den nya tekniken. • På varje utbildningsstadium säkerställs att den informations- och kommunikationstek- niska utrustningen som används i undervisningen är modern. • Praxis för evaluering och validering av tidigare kunskap (AHOT) utvecklas utgående från kunskapsorienterade läroplaner. • De kunskaper och rekommendationer som uppnåtts inom de ESR-projekt som utrett AHOT-praxisen vid högskolorna sprids. • Högskolorna uppmanas att utvärdera sina utbildningars belastningsgrad och dimensio- nering i förhållande till examinas omfattning och den rekommenderade studietiden. De feldimensioneringar som upptäcks korrigeras. Studiestödet möjliggör studier • För att trygga de studerandes utkomst binds studiestödet senast 1.9.2014 vid folkpen- sionsindex i enlighet med regeringsprogrammet. • För att möjliggöra heltidsstudier görs en nivåförhöjning av studiestödet. • Man säkerställer att högskolorna organiserar studierna så att det är möjligt att avlägga examina på det sätt som villkoren för studiestödet och begränsningen av studietiden kräver. • Ett försörjartillägg på 145 euro återinförs i studiepenningen. • Flexibla dagvårdstjänster som beaktar kombinationen av familj och studier skapas. • Storleken på den studerandes sjukdagpenning avgörs av både studiestödet och arbetsin- komsterna. • Den studerandes sjukdagpenning höjs till samma nivå som minimidagpenningen. • Det görs möjligt att studera samtidigt som man lyfter sjukdagpenning. 15

16. Kvalitet i arbetslivet genom att förbättra studie- och arbetsförmågan • Stödjande av studieförmågan främjas systematiskt på alla utbildningsstadier i samarbete med student- eller elevhälsovården och studentorganisationerna. Stödjande av studieför- mågan inkluderas i studiehandledningen. • En satsning görs på större gemenskap inom högskolorna. • Den kommunala studenthälsovårdens resurser tryggas och yrkeshögskolestuderandena inkluderas i Studenternas hälsovårdsstiftelse. • Skolhälsovården och stödtjänsterna garanteras tillräckliga resurser och en satsning görs på förebyggande av hälsoproblem och anhopning av problem. • Studieförmågan och dess samband med arbetsförmågan utreds. • De som lyfter sjukpension eller invalidpension ges möjlighet att återvända till arbetslivet. • Arbetslivet görs mer flexibelt, till exempel i form av frivilligt kortare arbetsdagar och alterneringsledigheter. • De visstidsanställda får bättre semesterrättigheter i och med att ett system med en arbets- tidsbank och en semesterbank utvecklas. • Arbetslivet görs mer flexibelt för de studerande som utför avlönat arbete så att det blir lättare att kombinera arbete och studier. Längre och bättre arbetskarriärer genom större jämlikhet • Alla kostnader för föräldraskapet fördelas jämnt mellan arbetsgivarna. • Föräldraledighetsmodellen förnyas så att den blir mer jämställd än nu genom att höja den andel som öronmärks för fadern. På längre sikt förnyas föräldraledigheten enligt modellen 6 + 6 + 6. • Jämställdhetsplaner för arbetsplatserna utarbetas och verkställandet uppföljs. Arbetsplatser- na ingriper systematiskt vid diskriminering och har en utnämnd ansvarsperson för detta. • En satsning görs på chefsutbildningens kvalitet och personer med olika bakgrund uppmanas söka chefsposter. • Sysselsättningsmöjligheterna för delvis arbetsföra, invandrare och personer som länge stått utanför arbetslivet förbättras. • Ungdomar och äldre garanteras arbete och skäliga arbetsvillkor. • Invandrarnas möjligheter att få arbete i Finland underlättas bland annat genom att för- enkla praxisen kring uppehållstillstånd för arbetstagare och arbetssökande. • Invandrarnas möjligheter att få arbete inom såväl den offentliga som den privata sektorn stöds genom att utnyttja deras reella kompetens och språkkunskap och avlägsna arbetslivets orimliga och överdimensionerade krav på språkkunskaper. 16

17. 3. KAIKKI MUKAAN KOULUTUKSEEN JA TYöUrALLE Y ksi parhaita keinoja pidentää työuria on huolehtia siitä, että kaikki osallistuvat kykyjensä mukaisesti koulutukseen ja työelämään. Nuorten syrjäytymisen ehkäisy ja syrjäytynei- den nuorten saaminen takaisin kiinni yhteiskuntaan on välttämätöntä: Suomella ei ole varaa hukata 60 000 nuorta. Työurien näkökulmasta avainasemassa on myös nuorisotyöttömyyden vähentäminen. Työuran alku määrittää pitkälti koko tulevaa työuraa eikä työttömyyskierret- tä saa päästää syntymään jo työuran alkumetreillä. Koulutuksen ja sitä kautta työelämän periytyvyys sekä sukupuolittunut eriytyminen es- tävät sitä, että kaikki pääsevät itselleen sopivalle työuralle. Omia kiinnostuksia vastaava ja motivoiva koulutus ja työ ovat parhaita takeita pitkälle työuralle. Sosiaalisen taustan tai sukupuolen luomat esteet alavalinnoille on saatava purettua, jotta ihmiset löytävät itselleen parhaan alan ja kaikkien kyvyt saadaan järkevästi käyttöön. 3.1 Nuorten syrjäytymisen ehkäisy V uonna 2008 työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolella oli kaikkiaan noin 60 000 nuorta, joista noin puolella oli vain peruskoulututkinto2. Arvioiden mukaan syrjäytymisvaaras- sa olevien nuorten määrä lisääntyy tuhannella joka vuosi. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (ETLA) mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa Suomelle noin miljoona euroa. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton mukaan koulutusjärjestelmän ulkopuolelle päätyy vuosittain 3000 lasta. Tilastokeskuksen mukaan peruskoulun lopettaneista noin 9 % jää jatko- opintojen ulkopuolelle, kun taas 17–24-vuotiaista noin 12 % on koulutuksen ulkopuolella. Li- säksi kolmannes ammatillisen koulutuksen aloittaneista nuorista lopettaa opinnot ensimmäi- sen vuoden aikana3. Näiden lasten ja nuorten syrjäytymisriski on erittäin suuri. Tätä taustaa vasten on tärkeää panostaa nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen varsinkin perusasteella. Syrjäytymisen ehkäisyssä ei riitä, että nuoriin kiinnitetään huomiota vasta, kun he ovat pudonneet koulutuksen ulkopuolelle. Syrjäytymiskehitys tapahtuu jo peruskoulun aikana, ei vasta sen päätyttyä. Nuorten syrjäytymiskierre on saatava katkaistua peruskoulun aikana ja nuoria on tuettava hakeutumaan jatkamaan opintojaan. Peruskoulun jälkeisellä koulutuksella on keskeinen merkitys syrjäytymisen ehkäisyssä: pelkän perusasteen suorittaneiden todennäköi- syys päätyä työelämän ulkopuolelle on lähes kolminkertainen ammatillisen koulutuksen suorit- taneisiin verrattuna4. Syrjäytymisen ehkäiseminen koulutuksen siirtymävaiheissa ja uusien opintojen alkuvaiheessa on erittäin tärkeää, sillä silloin riski koulutuksen ulkopuolelle putoamiselle on suuri. Syrjäytymistä voidaan ehkäistä panostamalla ohjaukseen, nuorten työpajatoimintaan sekä etsivään nuorisotyöhön. Koulujen tukipalvelut sekä opettajien, terveydenhuollon ja muun henkilöstön välinen yhteistyö on keskeistä syrjäytymisen ehkäisyssä. Tiedon oppilaan tarvitse- masta erityisestä tuesta tulee siirtyä koulutusasteelta toiselle. Tuki- ja erityisopetusta tulee olla riittävästi saatavilla ja oppilaan on päästävä helposti koulukuraattorin vastaanotolle. On olennaista puuttua havaittuihin ongelmiin riittävän varhain, jotta syrjäytyminen voidaan ehkäistä. On tärkeää mahdollistaa nuorelle edes yksi peruskoulun jälkeinen tutkinto ennemmin kuin antaa nuoren pudota kokonaan koulutuksen ulkopuolelle. Näin ollen myös siirtymien mahdollistami- nen koulujen kesken ja opintojen keskeyttämisen ehkäisy on tärkeää. 2 Nuoret työmarkkinoiden ja opiskelun ulkopuolella. TEM julkaisuja 12:2011. 3 Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman raportti. Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta 2011. 4 Nuoret työmarkkinoiden ja opiskelun ulkopuolella. TEM julkaisuja 12:2011. 17

18. Maahanmuuttajataustaiset nuoret jäävät selvästi muuta väestöä useammin peruskoulun jäl- keen sekä koulutuksen että työelämän ulkopuolelle. Maahanmuuttajanuorten riski syrjäytyä on lähes kuusinkertainen muihin suomalaisnuoriin verrattuna. Vieraskielisten osuus työn ja koulutuksen ulkopuolelle jäävistä vuonna 2008 oli 23 %, kun heidän osuutensa väestöryhmästä oli 5,2 %5. Tukitoimilla etenkin opintojen nivelvaiheissa, siirryttäessä koulutusasteelta seuraa- valle, voidaan kannustaa maahanmuuttajia hakeutumaan koulutukseen ja näin ehkäistä nuorten syrjäytymistä. Etnisen taustan selitysosuutta eri koulutusasteille osallistumisessa voidaan pienentää esimerkiksi tarjoamalla maahanmuuttajille valmentavaa koulutusta kaikilla koulutusasteilla. Työvoimapoliittisilla toimenpiteillä, kuten työharjoittelujaksoilla, voidaan vaikuttaa myönteisesti maahanmuuttajanuorten työllistymiseen. Suomen Akatemian rahoittama tuore tutkimus vuonna 1987 syntyneistä kertoo selvästi, kuinka huono-osaisuus periytyy sukupolvelta toiselle. Vuonna 1987 syntyneistä noin 60 000 nuoresta 10 000 on vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Heistä 40 %:lla on mielenterveysongelmia; sukupolvesta kokonaisuudessaan 20 % on tarvinnut hoitoa mielenterveysongelmiin- sa. Tutkimus näyttää, kuinka vanhempien huono-osaisuus altistaa nuoria pahoinvoinnille ja vahvistaa syrjäytymisen riskiä. Kouluttamattomuus on selvästi yleisempää huono-osaisten vanhempien lasten keskuudessa kuin muilla.6 Vuoden 1987 lapset ovat kärsineet viime laman leikkauksista. Tutkimustulokset osoittavat, kuinka tärkeää julkisen vallan panostukset niin koulutukseen, tukipalveluihin kuin sosiaali- ja nuorisotyöhön ovat. On myös tärkeää puuttua lapsiperheköyhyyteen ja tukea perheitä. Lapsiperheköyhyys on lisääntynyt Suomessa hälyttävästi: 1995 lapsista 4,7 % asui köyhäs- sä perheessä mutta tällä hetkellä luku on jo 13,3 % eli 145 000 lasta7. Köyhyys näkyy lasten ja nuorten arjessa ja lisää syrjäytymisriskiä. Syrjäytymisen ehkäisyn kannalta on tärkeää saada parannettua lapsiperheiden toimeentuloa. Monet lapsiperheet, erityisesti yksinhuoltajaper- heet, tarvitsisivat nykyistä enemmän tukea selviytyäkseen arjessa. Kunnallinen kotipalvelu sekä seurakuntien ja kolmannen sektorin toiminta voivat auttaa perheitä yli syrjäytymisriskin, jos niillä on riittävästi resursseja toimia. Keinot: • Ehkäistään nuorten syrjäytymistä takaamalla jokaiselle nuorelle opiskelu-, työ- tai har- joittelupaikka. • Tuetaan nuoria koulussa henkilöstön moniammatillisella yhteistyöllä ja hyvin resursoi- duilla tukipalveluilla. • Panostetaan maahanmuuttajataustaisten nuorten kielten opetukseen. • Tarjotaan maahanmuuttajille valmentavaa koulutusta kaikilla koulutusasteilla. Ammatti- korkeakoulujen valmentavien opintojen tarjoaminen vakiinnutetaan ja yliopisto-opintoihin luodaan vastaava opintokokonaisuus. Opinto-ohjaajien koulutuksen kehittämisessä yhtenä painopisteenä ovat maahanmuuttajanuorten erityiskysymykset. • Katkaistaan huono-osaisuuden ylisukupolvisuus muun muassa vähentämällä lapsiper- heköyhyyttä ja lisäämällä perheiden tukipalveluja. • Varmistetaan perheitä ja nuoria tukevien järjestöjen resurssien riittävyys. • Koulutuksen tukitoimia vahvistetaan kaikilla koulutusasteilla. Varmistetaan nuorten pää- sy koulukuraattorille ja erityisopetukseen. • Moniammatillista viranomaisyhteistyötä (koulutus, sosiaali-, terveys- ja nuorisotyö sekä poliisi) ja etsivää nuorisotyötä vahvistetaan syrjäytymisen ehkäisemiseksi. 5 Nuoret työmarkkinoiden ja opiskelun ulkopuolella. TEM julkaisuja 12:2011. 6 Suomen Akatemian rahoittama tutkimus vuonna 1987 syntyneistä. Kansanterveyden haasteet -tutkimusohjelma. 7 Lapsilisä-projekti, www.lapsilisa.fi. 18

19. 3.2 Koulutuksellinen tasa-arvo T yöurien pidentämisen näkökulmasta on tärkeää huolehtia siitä, että kaikilla on esimerkiksi lähtökohdistaan tai sukupuolestaan riippumatta tasa-arvoiset mahdollisuudet kouluttautua haluamalleen työuralle. Mahdollisuuksien tasa-arvo toteutuu koulutuksessa, kun kaikilla on taustastaan riippumatta mahdollisuus hakeutua koulutukseen eikä tausta ennusta koulutukseen osallistumista tai oppimistuloksia. Vaikka Suomessa on kiinnitetty runsaasti huomiota siihen, että kaikki nuoret suorittaisivat toisen asteen jälkeisen tutkinnon, jää edelleen suuri osa nuorista pelkän perusasteen varaan (ks. myös kohta 3.1) ja jo perusasteella on havaittavissa eroja oppilaan taustan ja oppimistulosten välillä. Uusimmat PISA-tulokset ja Opetushallituk- sen selvitykset peruskoulun oppimistulosten sosiaaliseen taustaan liittyvästä eriarvoisuudesta ovat hälyttäviä, sillä tutkitusti pääosa koulutuksellisen tasa-arvon uhkatekijöistä sijaitsee juuri varhaisemmissa vaiheissa koulutuspolkuja. Koulutuksellisen tasa-arvon toteutuminen edellyttää koko koulutusjärjestelmän tarkastelua kokonaisuutena. Koulutuksellisen tasa-arvon perusteet luodaan varhaiskasvatuksessa, ja var- haiskasvatuksen merkitys sosiaalisten lähtökohtien tasoittajana on suuri. Vastaavasti on huo- lehdittava siitä, että peruskoulu antaa koulusta riippumatta lapsille yhtäläiset mahdollisuudet opetukseen ja opintojen jatkamiseen toiselle asteelle. Tasa-arvon näkökulma on otettava huomioon myös perusopetuksen opetussuunnitelman uudistuksessa. Tasa-arvoisia mahdollisuuksia hakeutua korkeakoulutukseen voidaan edistää muun muassa tutkintoon johtavan koulutuksen maksuttomuudella, huolehtimalla opintotuen riittävyydestä sekä korkeakoulujen riittävän laajalla koulutustarjonnalla ja riittävän kattavalla sijoittumisella eri puolille maata. Koulutus ja työelämä ovat tällä hetkellä sukupuolittuneita. Hallitusohjelmassa todetaan: Sukupuolten välisiä eroja osaamistuloksissa, koulutukseen osallistumisessa ja koulutuksen suorittami- sessa kavennetaan ja koulutuksen periytyvyyttä vähennetään. 30-vuotiaista naisista 90 prosenttia on suorittanut vähintään toisen asteen tutkinnon kun mie- histä vastaava osuus on 82 prosenttia. Naisista 48 prosenttia on suorittanut korkeakoulututkinnon, kun vastaava osuus miehillä on 31 prosenttia. Samoin osa koulutusaloista on voimakkaasti eriytynyt sukupuolen mukaan. Tavoitteeseen pyritään osaltaan kolmikantaisen samanpalkkai- suusohjelman osana toteutettavalla tutkimushankkeella, joka koskee sukupuoliennakkoluulo- jen ja -odotusten vaikutusta koulutus- ja uravalintoihin. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 2011–2016 linjataan, että opetus- ja kulttuuriministeriö valmistelee koulutuksellisen tasa-arvon toimenpideohjelman. Ohjelman avulla on tarkoitus vähentää merkittävästi sukupuolten välisiä osaamis- ja koulutus- eroja sekä vähentää koulutuksen periytyvyyttä. Suunnitelman mukaan valtioneuvosto hyväk- syy koulutuksellisen tasa-arvon toimenpideohjelman vuoden 2012 loppuun mennessä. Suuri osa esimerkiksi koulutuksen periytyvyyteen vaikuttavista tekijöistä toteutuu koulun arkisissa käytännöissä ja opetustilanteissa, joista kentän toimijoilla on parhain ymmärrys. Kou- lutuksellisen tasa-arvon toimenpideohjelma onkin konkreettisen ja toteuttamiskelpoisen lop- putuloksen varmistamiseksi laadittava mahdollisimman laajapohjaisesti yhteistyössä ainakin opettaja- ja opiskelijajärjestöjen kanssa sekä huomioiden myös koulutusjärjestelmän saavutet- tavuus vammaisten näkökulmasta. 19

20. Keinot: • Valmistellaan koulutuksellisen tasa-arvon toimenpideohjelma laajapohjaisesti, varmistetaan asiantuntemuksen monipuolisuus ja sitoutetaan eri toimijat valmistelutyöhön. • Opinto-ohjausta kehitetään ohjaamaan oppilaita taustasta riippumatta heitä kiinnosta- vaan jatkokoulutukseen sekä tekemään myös niin sanottuja epätyypillisiä valintoja. • Säilytetään tutkintoon johtava koulutus maksuttomana. • Koulutusjärjestelmän rakenteellisessa kehittämisessä huomioidaan koulutuksellisen tasa- arvon näkökulma. 3.3 Nuorten yhteiskuntatakuu ja nuorisotyöttömyyden ehkäisy V aikka työ- ja elinkeinoministeriön uusimpien työllisyyskatsauksien mukaan nuorten työttö- mien työnhakijoiden määrä on hienoisessa laskussa, on Suomessa huomattava määrä työttö- miä alle 29-vuotiaita. Työttömyyden lisäksi liian moni nuori on myös vaarassa syrjäytyä tai on jo pudonnut koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. Usein syrjäytyminen alkaa kouluiässä. Nuorten työttömyys ja syrjäytymisen ehkäisy vaatii toimia monella eri saralla. Resursseja tarvitaan eritoten nuorten henkilökohtaiseen kohtaamiseen. Tätä ovat opinto-ohjaus, nuorten työvoimapalvelut, nuorisotyö sekä monet muut henkilökohtaisen ohjauksen ja nuoriso- työn keinot. Koulutuksen ollessa yksi parhaimmista ja kustannustehokkaimmista keinoista ehkäistä työttömyyttä ja syrjäytymistä tuleekin juuri koulujärjestelmää vahvistaa ohjauksen osalta. Ohjauksessa tulee kiinnittää huomiota laatuun ja metodeihin, jotka takaavat tiedot ja taidot työelämään. Jokaisella opiskelijalla tulee olla mahdollisuus saada ohjausta. Oppilaitosten tulee taata palvelut, jotta opiskelija voi ohjata itse omaa opiskeluaan kohti haluamaansa tavoitetta. Näitä pal- veluita ovat opinto-ohjaus, ura- ja rekrytointipalvelut sekä opintopsykologit. Nämä palvelut auttavat opiskelijaa opintojen suunnittelussa, oman osaamisen tunnistamisessa sekä opintoja työuran suunnittelussa. Työvoimapalveluiden tarkoitus on tarjota itsenäisesti käytettäviä sekä henkilökohtaisia työvoimapalveluita, kuten tietoa työmarkkinoista, koulutuksesta sekä yrittä- jyydestä. Lisäksi työvoimapalvelut auttavat työnhaussa ja -välityksessä. Myös työvoimapal- veluihin tulee sisällyttää opinto-ohjausta, jotta esimerkiksi opintonsa keskeyttäneitä tai vain peruskoulun käyneitä osataan ohjata heille mielekkäisiin jatko-opintoihin. Nuorten yhteiskuntatakuu pyrkii takaamaan jokaiselle valmistuneelle ja työttömälle nuorelle mahdollisuudet työllistymiseen. Yhteiskuntakuu vaatii todella paljon hallintoalojen välistä yhteistyötä sekä panostuksia myös kunnilta. Yhteiskuntatakuun tulee sisältää yllämainitun kaltaiset toimenpiteet koulutuksessa ja koulutuksen tukipalveluissa, mutta tarvitaan myös lisäpanostuksia koulutuksen työelämätietojen ja -taitojen lisäämiseen. Tämän lisäksi yhteiskuntatakuun toteutuminen vaatii selkeän kokonaisuuden luomista koulutukseen, työvoima- palveluihin, lapsi- ja nuorisotyöhön sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin, jotta se toteutuu suun- nitellun kaltaisena ja vaikuttaa aidosti syrjäytymisen ja työttömyyden ehkäisyssä. Lisäksi on tärkeää tunnustaa nuorten asiantuntemuksen tärkeys heitä koskevien asioiden valmistelussa, ja kehittää uusia luovia keinoja nuorten äänen kuulemiseksi. Yhteiskuntatakuuta toteutettaes- sa nuoret eivät saa olla pelkästään tekemisen kohteena vaan heidän tulee myös olla mukana toimenpiteitä suunniteltaessa. Nuorilla tulee olla myös oikeus kieltäytyä heille suunnitelluista toimenpiteistä ilman sanktioita. 20

21. Yhteiskuntatakuun toteutuminen eritoten 25–29-vuotiaiden osalta tulee olemaan yksi suurim- mista haasteista. Tähän joukkoon lukeutuvat esimerkiksi korkeakouluista valmistuneet, jotka eivät ole saaneet työpaikkaa. Tämän ikäryhmän työttömyysprosentit ovat karkeasti ottaen kak- sinkertaiset verrattuna alle 25-vuotiaiden työttömyysprosentteihin. Nuorten työllistymisedel- lytyksiä voidaan parantaa esimerkiksi kehittämällä koulutusjärjestelmän kautta saatavia työ- elämävalmiuksia (ks. myös kohta 4.2.1). Yhteiskuntatakuun rinnalla on tärkeä huolehtia siitä, että kaikkien vastavalmistuneiden työ- voima- ja ohjauspalvelut ovat kattavia ja laadukkaita. Yhteiskuntatakuu ei saa johtaa siihen, että yli 29-vuotiaiden vastavalmistuneiden palvelut heikkenevät. Keinot: • Parannetaan laajapohjaista yhteistyötä yhteiskuntatakuun toteuttamiseksi. Lisätään nuorten mahdollisuuksia osallistua heitä koskevien asioiden valmisteluun. • Yhteiskuntatakuun toteutumiseksi varmistetaan riittävät resurssit eri hallinnon aloilla sekä kunta- että valtion tasolla. • Kehitetään koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten tukipalveluita sisällyttämällä opin- to-ohjausta työvoimapalveluihin. • Varmistetaan nuorten mahdollisuus kieltäytyä heille yhteiskuntatakuun puitteissa tarjo- tusta koulutus-, työ-, harjoittelu- tai kuntoutuspaikasta ilman sanktioita. 21

22. 4. SIIrTYMÄT SUJUvIKSI M erkittävimpiä koulutusjärjestelmässämme olevia haasteita ovat hitaat siirtymät koulutusasteiden välillä, varsinkin toiselta asteelta korkea-asteelle. Koulutusjärjestelmän siirty- mävaiheita voidaan sujuvoittaa esimerkiksi panostamalla asianmukaiseen ja hyvin resursoituun ohjaukseen ja tiedottamiseen aina perusasteelta lähtien. Ohjauksella vähennetään nuorten virhevalintoja niin toiselle kuin korkea-asteelle siirtymisessä. Laadukkaan harjoittelun kautta opiskelija taas saa tärkeää tietoa työelämästä. Joustavaa siirtymistä todennäköisesti varsin pät- kittyneelle työuralle voidaan tukea suunnittelemalla opetus niin, että opiskelijat saavat hyvät valmiudet soveltaa asiantuntemustaan käytännössä sekä tarjoamalla joustavat mahdollisuudet oman osaamisen täydentämiseen työuran aikana. 4.1 Siirtyminen korkea-asteelle 4.1.1 Perus- ja toisen asteen opinto-ohjaus H allitusohjelmassa todetaan, että opinto-ohjausta vahvistetaan kaikilla koulutusasteilla. Sinänsä hyvä tavoite jää usein varsin epäkonkreettiseksi, sillä ohjausta on hyvin monen- tasoista, ja eri koulutusasteiden välillä on melko suuria eroja ohjauksen kehittämistarpeissa. Myös opintojen ohjauksen jatkuvuuteen koulutusasteelta toiselle siirryttäessä tulee kiinnittää erityistä huomiota. Parhaimmillaan perusasteen opinto-ohjaus on henkilökohtaista, säännöllistä ja oppilaan vahvuudet tunnistavaa. Perusasteen ohjauksen tulee luoda realistinen kuva koko opintopo- lusta ja työelämästä. Hyvällä ohjauksella voidaan parhaimmillaan purkaa koulutuksen periy- tyvyyttä ja sukupuolittuneisuutta sekä ehkäistä koulupudokkuutta. Hyvää opinto-ohjausta saanut nuori ymmärtää, miksi on valinnut oman polkunsa ja motivoituu näin opinnoissaan. Tulevaisuusorientoitunut ja konkreettista tietoa eri ammattialoista sisältävä ohjaus voi motivoi- da myös peruskouluopintojen parempaan suorittamiseen. Toisella asteella jokaisella oppilaalla tulee olla mahdollisuus henkilökohtaiseen ja jatkuvaan opinto-ohjaukseen. Tavoitteen saavuttamiseksi yhtä opinto-ohjaajaa kohden tulee olla korkein- taan 250 opiskelijaa nykyisen, paikoin yli 500 opiskelijan sijaan. Vaikka lukioissa on kiinnitetty huomiota opintojen ohjaukseen, ei jatko-opintoja työelä- mätuntemus edelleenkään ole kaikilla riittävää oikean ja realistisen jatkokoulutusalan löytä- miseen. Opiskelualan valitseminen ilman riittävää tietoa lisää opintojen kestoa esimerkiksi korkea-asteella oppiaineen vaihtojen takia sekä opiskelumotivaation mataluutena. Tiedon puute tai sen vaikea löydettävyys voi johtaa päätöksenteon lykkääntymiseen ja siten turhiin välivuosiin. Nykyinen koulutusjärjestelmä ei myöskään kunnolla huomioi sitä, että korkea- asteen opinnot alkavat osin jo toisella asteella jatko-opintopaikan valinnalla. Toisen asteen ammatillisessa ohjauksessa tulee antaa realistinen kuva työelämästä. Kaiken ohjauksen tulee olla ajanmukaista ja perustua uusimpaan tietoon. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen vetovoiman lisääntymisen myötä tarve asiantuntevalle opinto-ohjaukselle on kas- vanut. Hakija- ja opiskelijamäärien lisääntyessä on tärkeää, että kaikki saavat tietoa tulevasta työelämästä ja osaavat jo opintojensa aikana kehittää valmiuksiaan siirtyä työelämään. Valtaosa 18 vuotta täyttäneistä miehistä suorittaa varusmies- tai siviilipalveluksen toisen asteen jälkeen. On fakta, että tämä hidastaa jatko-opintoihin siirtymistä. Toisaalta varusmies- ja siviilipalveluksen aikana ajatus jatko-opinnoista voi kirkastua. Tänä aikana onkin taattava asianmukaiset resurssit jatko-opintosuunnitelman tekemiseen sekä hakeutumiseen jatko-opintoihin. Esimerkkeinä mahdollisuuksista valmistautua jatko-opintoihin ovat itsenäisen opiskelun tukeminen, mahdollisuus saada opinto-ohjausta sekä pääsy opiskelua tukeviin materiaaleihin. 22

23. Keinot: • Perusasteen, toisen asteen ja korkea-asteen opinto-ohjausta kehitetään tulevaisuusorien- toituneeksi kokonaisuudeksi. Ohjauksen kehittämisessä tehdään yhteistyötä työelämän ja työvoimaviranomaisten kanssa. • Varusmies- ja siviilipalveluksessa olevien ohjausta ja mahdollisuuksia hakeutua opintoihin helpotetaan. • Toisen asteen opinto-ohjaukselle laaditaan hyvän opinto-ohjauksen kriteerit. Lukiolakiin lisätään kirjaus oppilaan oikeudesta saada henkilökohtaista opinto-ohjausta. • Toisen asteen ohjauksen määrää ja ohjaajien täydennyskoulutusta lisätään. 4.1.2 Opiskelijavalinnat O piskelijavalintajärjestelmää sekä korkeakoulujen hakukohteita pitää kehittää niin, että voidaan välttää turhia ja suunnittelemattomia välivuosia toisen asteen ja korkea-asteen välillä. Korkeakoulusektoreiden yhteinen sähköinen hakujärjestelmä selkeyttää tilannetta omalta osaltaan, mutta tavoitteena pitää olla myös hakukohteiden sirpaleisuuden vähentäminen. Vuonna 2009 ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa oli yhteensä noin tuhat eri hakukohdetta. Euroopan maiden ja OECD-maiden vertailussa nousee Suomen osalta erityisesti esille alle 20-vuotiaiden uusien korkeakouluopiskelijoiden poikkeuksellisen pieni määrä. Suomalaiset aloittavat korkeakouluopinnot keskimäärin vanhempana kuin muissa maissa. Uusista opiskelijoista puolet on alle 21,4- vuotiaita ja viidennes on yli 26-vuotiaita. (Ei paikoillanne valmiina, vaan hep! Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:11) Hallitusohjelman mukaisesti sujuvampaan siirtymiseen toiselta asteelta korkea-asteelle vaikutetaan sillä, että korkeakoulujen päävalinnat varattaisiin jatkossa niille, joilla ei vielä ole ai- empaa vastaavan tasoista tutkintoa tai opinto-oikeutta. Periaatteelliselta kannalta linjaus on haasteellinen, sillä perustuslaki edellyttää, että julkinen valta turvaa jokaiselle sivistykselliset oikeudet ja mahdollisuuden kouluttautua. Myös koulutuksellisten umpiperien luomisen vält- täminen ja poistaminen on ollut jo pitkään keskeinen suomalaista koulutuspolitiikkaa ohjaava periaate. Koulutukselliset umpiperät valinnoissaan erehtyneille eivät ole toivottavia yksilön, korkeakoulun eivätkä yhteiskunnankaan kannalta. Opiskelijatutkimus 2010:n mukaan kaikista opiskelijoista 26 prosentilla eli 65 000 henki- löllä oli tai on ollut myös muu kuin nykyinen tutkinto-oikeus jossain korkeakoulussa. Alal- ta toiselle vaihtavien opiskelijoiden määrä on siis suhteellisen suuri. Osasyy vaihtoihin on puutteellinen ohjaus toisella asteella sekä korkeakoulutuksen alkuvaiheessa. Myös tällä het- kellä käytössä oleva niin sanottu pakkohakujärjestelmä vääristää hakijatilastoja sekä johtaa opiskelijoiden virhevalintoihin, ja hallitusohjelmassa onkin maininta pakkohaun tarkoituk- senmukaisuuden arvioinnista. Opiskelijoiksi valikoituu pakkohaun myötä henkilöitä, jotka eivät ole motivoituneita valmistumaan aloittamastaan koulutuksesta. Samalla motivoitu- neempia opiskelijoita voi jäädä ilman haluamaansa opiskelupaikkaa. Valintauudistuksella ei pidä aiheuttaa sellaista tilannetta, jossa virhevalinnan tehneen opiskelijan siirtyminen hä- nelle paremmin sopivalle alalle vaikeutuu. Tarpeettoman uudelleen hakeutumisen yksi syy on myös se, että opiskelijoilla on tällä hetkellä vaikeuksia suorittaa tutkintoonsa sisältöjä, esimerkiksi sivuainekokonaisuuksia, muissa yliopistoissa tai jopa muissa tiedekunnissa. Aidos- ti toimivan joustavan opinto-oikeuden (JOO-opinto-oikeus) kehittäminen häivyttäisi turhaa tutkinto-opiskelijaksi hakeutumista ja näin ollen opiskelijapaikkojen käytön tehottomuutta. 23

24. Korkeakoulujen opiskelijavalintojen uudistaminen on kunniahimoinen hanke, ja sillä on mer- kittäviä vaikutuksia koko toisen asteen ja korkea-asteen muodostamalle kokonaisuudelle. Opintoaikojen lyhentämisen ja työurien pidentämisen kannalta onkin tärkeää mahdollistaa sujuvat siirtymät korkeakoulujen alojen välillä. Opiskelijavalintauudistuksen onnistunut to- teuttaminen vaatii siis seurakseen samanaikaisen tai mielellään jo edeltävän joustavien korkeakoulujen sisäisten ja välisten siirtymien kehittämisen. Siirtymiä voidaan helpottaa hyvällä ohjauksella sekä sujuvilla aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen (AHOT) käytännöillä (ks. myös kohta 5.4). Keinot: • Kehitetään korkea-asteen opiskelijavalintajärjestelmää ja hakukohteita suunnittelematto- mien välivuosien vähentämiseksi. Valintauudistus toteutetaan niin, että samanaikaisesti kehitetään joustavia opiskelijavalinnan tapoja, joilla mahdollistetaan opintojen aloittami- nen aiempien opintojen ja suoritettujen tutkinnon osien perusteella sekä joustava siirtyminen korkeakoulujen sisällä ja välillä. • Selvitetään mahdollisuus luopua ns. pakkohakujärjestelmästä. • Arvioidaan joustavan opinto-oikeuden (JOO–oikeuden) toimivuus. Arvioinnin tuloksia hyödynnetään järjestelmän kehittämiseksi. • Kehitetään nuorten mahdollisuuksia saada todenmukaista ja helposti löydettävää tietoa korkeakoulujen opetuksesta ja opiskelumahdollisuuksista. 4.2 Korkeakouluopiskelijoiden osaaminen ja työelämävalmiudet 4.2.1 Opiskelumahdollisuudet ja opiskelutavat O saavan työvoiman kriteerit ovat nousseet ja tarpeet muuttuneet. Työmarkkinoille astuvalta odotetaan laajaa ja syvällistä osaamista omalta kentältään, mutta myös yleisesti työssä käy- tettäviä taitoja kuten projektien hallintaa, ryhmätyö- ja viestintätaitoja sekä valmiuksia tietojen hakemiseen ja analysointiin sekä ongelmanratkaisuun. Elinkeinoelämän keskusliiton osaamis- ja työvoimatarpeiden ennakointiin keskittyvän Oivallus-hankkeen väliraportissa (2010) todetaan: Vanha sanonta siitä, että tieto on valtaa, on vääntynyt uuteen muotoon: tiedon hyödyntäminen on valtaa. Tiedon välittämisen rinnalla koulutuksen pitäisikin tarjota nykyistä paremmin valmiuksia tietojen sovel- tamiseen ja hyödyntämiseen. Tiedon soveltamisen ja hyödyntämisen lisäksi yritykset peräänkuuluttavat osaamistarpeissaan asennetta. Viime kädessä juuri asenne ratkaisee. Rohkeille ajattelijoille ja toimeen tart- tujille on kysyntää. Asenne linkittyy myös uudistumisosaamiseen. Erilaiset tutkimukset ovat hahmottaneet sitä, millaisia taitoja uutta aikaansaavalla ihmisellä on. Lähes yksituumaisesti kuvaukseen kuuluu sellaisia ominaisuuksia kuten havainnointi, kyseleminen, assosiointi, kokeileminen ja verkostoituminen. Työelämässä tarvittavia taitoja voidaan edistää esimerkiksi monipuolisilla sivuainemahdolli- suuksilla sekä kehittämällä opiskelijalähtöisiä opetus- ja opiskelutapoja. Opetushenkilökunta on avainasemassa sekä opiskelukulttuurin muutoksessa että ajankohtaisen työelämätiedon tuottamisessa opiskelijoille. Keinot: • Edistetään opiskelijoiden mahdollisuuksia suorittaa monipuolinen tutkinto. • Edistetään työelämässä tarvittavia taitoja kehittämällä opiskelijalähtöisiä opetus- ja opis- kelumenetelmiä kaikilla koulutusasteilla. • Parannetaan opetushenkilökunnan työelämätietämystä täydennyskoulutuksella. 24

25. 4.2.2 Korkeakouluharjoittelu K orkeakouluharjoittelu on yksi tärkeimmistä väylistä omaksua käytännön työelämätaitoja. Tällä hetkellä kaikilla aloilla ei ole tasavertaisia mahdollisuuksia päästä harjoitteluun. Har- joittelukohteet voivat olla myös epätarkoituksenmukaisia: mikäli ainoa opintojen aikainen työ- kokemus on osoittautunut puutteelliseksi oman osaamisen kehittämisen kannalta ja työtehtävien vaativuuden osalta, on vaarana että harjoittelujakso on ollut vain ajan hukkaa. Osalla koulutusaloista opiskelijat saavat kunnollisen korvauksen harjoittelusta, mutta osalla aloista harjoittelun palkkiokäytännöissä on ongelmia. Moni harjoittelu suoritetaan huonoilla palkoilla tai kokonaan palkattomasti. Tällainen käytäntö on omiaan luomaan entistä suurem- man halpa- ja ilmaistyövoiman reservin kansamme tulevaisuudesta, opiskelijoista. Nuorille koituu hankaluuksia siitä, jos opiskeluun kuuluvaa harjoittelupaikkaa ei löydykään tai ensimmäi- siä kesätyökokemuksia ei järjestykään. Nuorille jo lyhytkin aika ilman työtä tai näköalaa siitä, mihin ryh- tyisi, voi tuntua kovin pitkältä. Työvoima- ja koulutuspolitiikan keinoin tulisi varmistaa se, ettei kokonaisia nuorten ikäkohortteja jää työmarkkinoilla vaille harjoittelu- ja työkokemusta, kun koulutetut nuoret taas kysynnän voimistuessa etsitään työmarkkinoille. Silloin vähäinenkin työkokemus on arvokasta. (Työpoliittinen aikakauskirja 2/2009, TEM) Laadukkaan harjoittelun avulla opiskelija oppii alalla tarvittavia perustaitoja sekä oppii työ- kokemuksensa avulla soveltamaan yliopistossa oppimaansa. Lisäksi hän oppii kehittämään työtaitojansa, yhdistämään teoriaa ja käytäntöjä ja ymmärtämään omaa työtänsä osana työpai- kan kokonaistoimintaa. Laadukas harjoittelu edellyttää harjoittelun suunnitelmallista toteutta- mista, hyvää ohjausta sekä sujuvaa vuorovaikutusta harjoittelupaikan kanssa sekä ennen että jälkeen harjoittelujakson. Keinot: • Laaditaan alakohtaisesti yhteistyössä kriteerit laadukkaalle korkeakouluharjoittelulle. Kriteereissä huomioidaan erityisesti työtehtävien tarkoituksenmukaisuus, harjoittelun suunnitteluprosessi ja ohjaus, harjoittelupalkkaus sekä harjoittelun palautekäytännöt. • Lisätään opiskelijoiden tasavertaisia mahdollisuuksia laadukkaaseen korkeakouluhar- joittelupaikkaan. 4.2.3 Akateeminen yrittäjyys T yö- ja elinkeinoministeriön vuoden 2008 yrittäjyyskatsauksen mukaan uusista työpaikoista noin 80 % on syntynyt pk-yrityksiin vuoden 1995 jälkeen. Vuonna 2009 kuitenkin vain noin 11 % korkeakoulusta valmistuneista ilmoitti aikovansa perustaa yrityksen seuraavan kolmen vuoden aikana8. Yrittäjyyden houkuttelevuus ei myöskään jakaudu aloittain tasaisesti. Tutkimusten mukaan eniten patenttihakemuksia ja yritysinnovaatioita syntyy, kun tutkimus- ja kehitystyössä on mukana osaajia monelta akateemiselta alalta. Tällä hetkellä yrittäjyys- ja in- novaatiotoiminta on keskittynyt lähinnä lääketieteen, matemaattisen ja luonnontieteen aloille. 8 GEM 2009 Finland National Report. Global entrepreneurship monitor GEM 2009. 25

26. Elinkeinoelämän keskusliiton osaamis- ja työvoimatarpeiden ennakointiin keskittyvässä Oival- lus-hankkeessa tutkittiin tulevaisuuden työelämää leimaavia piirteitä. Loppuraportissa todetaan luovuuden ja yrittäjyyden kytkeytyvän toisiinsa saumattomasti sekä epäonnistumisen sie- tämisen ja pelkojen voittamisen taitojen olevan keskeisiä yrittäjyysvalmiuksien kehittämisessä. Loppuraportissa summataan hankkeessa kerättyä tutkimustietoa niin, että yrittäjyyttä ei tulisi ymmärtää kapeasti vain yrittäjäksi kasvattamiseksi tai yksittäisiksi kursseiksi tai oppiaineiksi, vaan laajasti yritteliään asenteen tukemiseksi ja kasvattamiseksi.9 Vahva osaaminen luo uutta työtä ja sellaisia työpaikkoja, joita ei vielä ole olemassa. Jotta Suomi voidaan nostaa yhdeksi maailman parhaista akateemisia innovaatioita tukevaksi maak- si, tulee akateemisen yrittäjyyden kehittämiseen panostaa kehittämällä opetus- ja opiskelume- netelmiä, opetuksen sisältöjä, harjoittelukäytäntöjä sekä innovaatio- ja yrityshautomotoimintaa akateemisessa ympäristössä. keinot: • Yrittäjyysvalmiuksia edistetään tavoitteellisesti kehittämällä opetusmenetelmiä ja harjoit- telukäytäntöjä. • Edistetään akateemisen yrittäjyyden mahdollisuuksia kehittämällä innovaatio- ja yrityshautomotoimintaa. 4.2.4 Ura- ja työelämäohjaus sekä akateemiset työvoimapalvelut T ällä hetkellä korkea-asteen ura- ja työelämäohjausta leimaa epätasa-arvoisuus ja huono re- sursointi. Professioihin valmistavilla aloilla on selkeästi enemmän työelämään valmista- vaa ohjausta ja opintoja kuin niin sanotuilla generalistialoilla. Tämä näkyy opiskelijoiden osin suppeana mielikuvana oman alansa työllistymismahdollisuuksista. Ohjauksessa tulee käyttää ajanmukaista tietoa ja sen tulee olla hyvin resursoitua. Työelämäohjausta tulee sisällyttää myös suoraan opetukseen, sillä erilliset työelämäohja- uksen kurssit eivät aina takaa parasta hyötyä opiskelijoille. Ohjausta kehitettäessä tulee myös tarkastella erilaisia tapoja antaa ohjausta pelkän luennoimisen lisäksi. Ohjauksessa tulee varmistaa tasavertainen mahdollisuus henkilökohtaiseen ohjaukseen. Toisella ja korkea-asteella tulee taata riittävästi täydennyskoulutusta opinto-ohjaajille. Monella paikkakunnalla TE-toimistoille on varattu erikseen resursseja akateemisten työvoi- mapalveluiden tarjoamista varten. Useilla paikkakunnilla palvelut ovat kuitenkin aliresursoi- tuja eivätkä ne tee aktiivisesti yhteistyötä alueiden korkeakoulujen kanssa. Työurien pidentä- misen kannalta niin korkeakoulujen kuin työvoimapalveluiden tulisi lisätä omia resurssejaan ja tehdä yhteistyötä opiskelijoiden työllistymisen parantamiseksi. Keinot: • Korkea-asteen ura- ja työelämäohjauksen resursseja sekä opinto-ohjaajien täydennyskou- lutusta lisätään. • Kehitetään akateemisten työvoimapalveluiden resursointia ja tehostetaan niiden yhteis- työtä korkeakoulujen kanssa. 9 Oivallus-hankkeen loppuraportti. Elinkeinoelämän keskusliitto, 2 26

27. 4.3 Elinikäinen oppiminen T ämän hetken työmarkkinoita leimaa pätkittyneisyys, ja oman osaamisen kehittäminen valmistumisen jälkeen on siksi tärkeää. Korkeakoulutettujen työuria on tutkittu muun muassa Antero Puhakan ja Visa Tuomisen toimittamassa tutkimuksessa Kunhan kuluu viisi vuotta – ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työurat: Vastaushetkellä töissä olleista (n = 5622) hieman yli kolmanneksella (34 %) oli ollut vain yksi työnan- taja. Kahdella kolmasosalla oli ollut vähintään kaksi työnantajaa, ja joka seitsemännellä (14 %) oli ollut vähintään neljä eri työnantajaa. Ainoastaan joka viides (19 %) oli onnistunut työllistymään vain yhden palvelussuhteen turvin, kun taas joka kolmannella (30 %) oli ollut vähintään viisi erillistä palvelus- suhdetta. Perinteiset vakiintuneet työurat eivät siis ole todellisuutta suurimmalle osalle valmistuneista. Valmistuneilla on kuitenkin ollut riittävästi tietoja ja taitoja työpaikan vaihdosten suorittamiseksi. Työurien vakiintumattomuutta tai vaihtoehtoisesti myös kykyä siirtyä toisiin tehtäviin osoittaa se, että viisi vuotta valmistumisestaan joka neljäs (25 %) ei enää ollut saman työnantajasektorin palveluksessa kuin työuran aloittaessaan. Siirtymiä tapahtuu myös suhteessa työtehtäviin. Viisi vuotta valmistumisen jälkeen kaksi kolmesta (64 %) työskentelee samankaltaisissa tehtävissä kuin valmistumisen jälkei- sessä ensimmäisessä työpaikassaan. Joka kolmannella tehtävät ovat vaihtuneet. Tutkimustulosten perusteella voi todeta, että myös elinikäisen oppimisen muotoja tulee kehit- tää entistä enemmän, sillä varsinkin työnantajasektorilta toiselle siirryttäessä on usein syytä päivittää ammattitaitoa. Laadukas, hyvin kysyntää vastaava ja helposti saavutettavissa oleva aikuis- ja täydennyskou- lutus vähentää opiskelijoiden tarvetta opiskella liian laajoja tutkintoja varmuuden vuoksi. Ai- kuiskoulutusta kehitettäessä pitäisi yhtenä keskeisenä päämääränä olla se, että tavoitetaan ne ihmiset, jotka nykytilanteessa jäävät aikuiskoulutuksen ulkopuolelle. Sekä opintoaikojen napa- koittamisen että elinikäisen oppimisen periaatteen näkökulmasta on hyödyllistä huolehtia jous- tavista mahdollisuuksista tutkinnon täydentämiseen ainakin kahtena vuonna valmistumisen jälkeen. Lisäksi pitää kehittää mahdollisuuksia suorittaa täydentävänä koulutuksena tutkintojen osia, jolloin epätarkoituksenmukainen hakeutuminen tutkintokoulutukseen vähenee. Elinikäisen oppimisen kannalta olennaista on lisäksi se, että toimeentulo on turvattu opiskelun aikana. Työnantajat voivat mahdollistaa täydennyskoulutuksen työaikana, mikä on monesti työntekijän kannalta toimiva vaihtoehto. Omaehtoinen opiskelu työttömyysturvalla on ollut onnistunut uudistus, joka on mahdollistanut sekä uuden koulutuksen hankkimisen että vanhan saattamisen loppuun. Lisäksi on tärkeää, että korkeakouluopiskelijoilla on vastakin oikeus työt- tömyysturvaan ilman velvollisuutta erota korkeakoulusta. Elinikäisen oppimisen kannalta pa- kottaminen korkeakoulusta eroamiseen on täysin päinvastainen viesti, joka ei palvele työurien pidentämistä. Sen sijaan kannatettavaa on, että kesken jääneet korkeakouluopinnot voi myöhem- min saattaa loppuun, joko opintotuella tai työttömyysturvalla opiskellen. Keinot: • Oman osaamisen tunnistaminen ja sen kehittäminen otetaan osaksi opetusta ja henkilö- kohtaista ohjausta kaikilla koulutusasteilla. • Edistetään joustavia mahdollisuuksia korkeakoulututkinnon maksuttomaan täydentämi- seen ainakin kahtena vuonna valmistumisen jälkeen. • Kehitetään kysyntälähtöisiä ja joustavia mahdollisuuksia osaamisen täydentämiseen ja päivittämiseen valmistumisen jälkeen. Yliopistollista täydennyskoulutusta kehitetään esimerkiksi hyödyntämällä olemassa olevia hyviä malleja esimerkiksi perustutkinto- ja täydennyskoulutuksen integroimisessa. • Turvataan toimeentulo täydennyskoulutuksen ja tutkinnon loppuun saattamisen aikana. 27

28. 5. OPINTOJEN TYHJÄKÄYNNISTÄ ErOON SUJUvAMMALLA OPISKELULLA Y liopisto-opiskelijoiden opintoaikojen lyhentäminen ei automaattisesti pidennä työuria, sil- lä moni opiskelija aloittaa työuransa jo opiskeluaikanaan (ks. luku 1). Työurien pituuteen voi kuitenkin vaikuttaa positiivisesti järjestämällä opinnot ja opintojen ohjaus siten, että tutkinnon suorittaminen tavoiteajassa on ylipäätään mahdollista eikä opintojen aikana ainakaan tule turhaa joutokäyntiä ja stressiä tai opinnot keskeydy. Myös kehittämällä korkeakoulujen opetusta opiskelijalähtöisemmäksi voidaan vaikuttaa opiskelijoiden opiskelukulttuuriin sekä kykyyn ottaa entistä suurempaa vastuuta omista opinnoistaan ja oppimisestaan. Suomalaisen korkeakouluopiskelijan opintojen mediaanialoittamisiän ja -valmistumisiän vä- linen erotus on 5,2 vuotta. Usein kuultu hokema on, että suomalaiset korkeakouluopiskelijoiden opiskeluajat venyvät liian pitkiksi. Keskusteluissa helposti unohtuu, että opiskelijoiden opintoai- kaan vaikutetaan jo nyt sekä taloudellisesti että koulutusjärjestelmän sisäisin seikoin: opintotuki on vastikkeellinen tukimuoto ja lisäksi sekä ammattikorkeakoulujen että yliopistojen opiskelijoiden opintoaikaa on laissa rajattu. Yliopistolain kirjaukset opintoaikojen rajauksesta astuivat voimaan vuonna 2005, ja sen vaikutuksia opintoajoissa on nähtävissä vuodesta 2012 alkaen. Sekä alempaa että ylempää korkeakoulututkintoa opiskelemaan otetulla opiskelijalla on oikeus suorittaa tutkinnot viimeistään kahta vuotta niiden yhteenlaskettua 40 §:n mukaista tavoitteellista suorittamisaikaa pitemmässä ajassa. Pelkästään alempaa korkeakoulututkintoa opiskelemaan otetulla opiskelijalla on oikeus suorittaa tutkinto viimeistään yhtä vuotta sen tavoitteellista suorittamisaikaa pitemmässä ajassa. Pelkästään ylempää korkeakoulututkintoa opiskelemaan otetulla opiskelijalla on oikeus suorittaa tutkinto viimeistään kahta vuotta sen tavoitteellista suorittamisaikaa pitemmässä ajassa. (Yliopistolaki 558/2009, 41 §, 2. mom.) Erikoistutkija Satu Merenluoto on tutkimuksissaan analysoinut opintoaikojen lyhentämiseen tähtääviä keinoja sekä niillä saavutettuja suhteellisen vähäisiä näyttöjä. Huomioitavaa on, että no- peavaikutteisia keinoja ei ole, eikä mikään yksittäinen kokeilu ole tuottanut toivottuja tuloksia. Merenluodon johtopäätös on, että heterogeeninen opiskelija-aines vaatii useita keinoja ja erilaisia vaihtoehtoja. Merenluoto on tutkimuksissaan käsitellyt myös opintoaikojen ly- henemistavoitteiden mahdollisia negatiivisia seurauksia työkokemuksen karttumiseen ja kansainvälistymiseen: On myös mahdollista, että tehostamisen pyrkimykset vaikuttavat korkeakoulupolitiikassa korostettuun kan- sainvälisyyden tärkeyteen. Vaikka nopeiden valmistujien joukossa oli niitä, jotka olivat käyneet ulkomailla vaihdossa, oli heidän määränsä vähäisempi kuin muiden saman ikäryhmän valmistuneiden joukossa. (Merenluoto, S. Opintoaikojen pituus korkeakoulupoliittisena ongelmana, Tiedepolitiikka 1/2011, s. 7–16) Opiskeluajat eivät lyhene sormia napsauttamalla. Koulutuksen tutkimuslaitoksen (KTL) varsin tuoreessa julkaisussa opintojen sujuvuuteen, viivästymiseen ja keskeyttämiseen vaikuttavat asiat ovat monitahoisia, ja ne voidaan jakaa yksilön tasoon, oppilaitoksen tasoon ja yhteiskunnalliseen tasoon, joista jokaiseen voidaan kohdistaa toimenpiteitä.10 10 Kuvio 2 julkaisussa Opintopoluilta opintourille, Koulutuksen tutkimuslaitos, tutkimusselosteita 42, 2011 s. 78. 28

29. 5.1 Opetus ja opiskelukulttuuri K orkeakouluopiskelijoiden opiskelukulttuuria on tarpeen kehittää sekä yliopiston tarjoami- en opetuksen ja opiskeluedellytysten että opiskelijoiden vastuun näkökulmasta. Opettajien ja opiskelijoiden suhdelukua pienentämällä voidaan luoda molemmille osapuolille mahdollisuus aitoon vuorovaikutukseen. Myöskään opettaja–opiskelija-suhteen laadullista näkökulmaa ei pidä unohtaa, sillä myös suuremmissa opetusryhmissä voidaan hyödyntää opiskelijakeskei- siä opiskelumenetelmiä.11 Opettajan roolin kehittyminen edellyttää, että opetushenkilökunnalle tarjotaan mahdollisuuksia täydentää osaamistaan osallistumalla pedagogiseen koulutukseen. Opiskelijan hyvät opiskelutaidot taas mahdollistavat sujuvan opiskelun. Opiskelutaidot ovat myös pitkälti niitä taitoja, joita työelämässä tarvitaan. Opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet heitä koskevissa asioissa sekä opiskelijalähtöisten opetus- ja opiskelumenetelmien hyödyntäminen tukevat opiskelijoiden motivoitumista ja ky- kyä ottaa vastuuta omista opinnoistaan ja osaamisestaan. Opinnoissa menestymisen ja korkeakoulussa viihtymisen kannalta olennaista on yhteisössä vallitseva henki ja ilmapiiri. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen 2008 mukaan nel- jännes korkeakouluopiskelijoista oli joutunut kiusaamisen kohteeksi opiskeluaikanaan. 37 %:ia oli kiusattu kouluaikanaan ja monilla kiusaaminen oli jatkunut useita vuosia. Kiusaaminen voi aiheuttaa uhrille mielenterveysongelmia, psykosomaattisia oireita ja opiskeluun kohdistuvia pelkoja. Pahimmillaan kiusattu jättäytyy pois opinnoista. Kiusaaminen heikentää koko yhtei- sön ilmapiiriä ja toimivuutta. Vastuu kiusaamiseen puuttumisesta ja kiusaamisen vastustami- sesta on koko korkeakouluyhteisöllä, niin hallinnolla kuin yksittäisillä opiskelijoilla ja henki- lökunnan edustajilla sekä opiskelijajärjestöillä. Koulu- ja opiskeluaikana kitketty kiusaaminen voi kantaa myös työelämään, jolloin työpaikkakiusaamista saadaan samalla vähennettyä. Keinot: • Korkeakoulujen opetusta kehitetään opiskelijalähtöisesti yhteistyössä opiskelijajärjestöjen kanssa. • Korkeakouluopiskelijoille tarjotaan koulutusta opiskelutaitojen kehittämisessä. • Opetushenkilökunnalle tarjotaan mahdollisuuksia osallistua monipuoliseen pedagogiseen koulutukseen. • Kaikille korkeakouluille laaditaan sisäiset ohjeet siitä, miten kiusaamiseen puututaan systemaattisesti. Tuodaan esiin jokaisen korkeakouluyhteisön jäsenen vastuu kiusaamiseen puuttumisessa. 5.2 Ohjaus ja opiskelujärjestelyt Opiskelijatutkimus 2010:n mukaan: Niistä opiskelijoista, joiden opinnot eivät ole edenneet toivotulla nopeudella, 25 % mainitsee hitaan etenemisen syyksi puutteellisen ohjauksen. Ohjauksen ja opiskelujärjestelyjen pitää tukea sujuvaa ja laadukasta opiskelua sekä kasvat- taa opintojen läpäisyä. Korkeakouluja tulee kannustaa kehittämään opintoprosesseja niin, että opiskelijan on mahdollista suorittaa opintonsa mahdollisimman sujuvasti sekä tavoiteajassa. Opintoja voidaan jäntevöittää ja valmistumista nopeuttaa selkeällä tutkintoraken- teen sekä lukukausien ja opiskeluviikkojen mahdollisimman tasaisella ja kattavalla käytöllä. 11 Student-centred learning – Toolkit for students, staff and higher education institutions. T4SCL-projekti. 29

30. Opintojen suorittamista tukee opiskelijan sitoutuminen opintoihin ja kiinnittyminen opiskeluyh- teisöönsä. Tutkimusten mukaan integroituminen ensimmäisen opiskeluvuoden aikana määrittää koko loppuajan opintojen kestoa ja sujuvuutta12. Kiinnittymistä tulisikin tukea koko ensimmäisen vuoden ajan. Erityisen tärkeää on tarjota opiskelijoille heidän erilaisia ominaisuuksiaan ja elä- mäntilanteitansa huomioon ottavat esteettömät ja joustavat opiskelumahdollisuudet. Opiskelun ja työn yhteensovittaminen on haasteellista, sillä se edellyttää opiskelijalta hyvää kykyä suunnitella ajankäyttöään. 44 % työssäkäyvistä opiskelijoista kertoi työssäkäynnin myös haitanneen opiskelua. Pelkistä yliopisto- opiskelijoista työssäkäynnin kertoi haitanneen opiskeluita 50 %. (Osaavan työvoiman saatavuus ja osaamisen kehittämisen muodot, Sektoritutkimuksen neuvottelu- kunnan julkaisuja 6:2010) Yhteensovittamista helpottaa mahdollisuudet vaikuttaa työaikoihin sekä ajallisesti ja paikalli- sesti joustavat opetusjärjestelyt (ks. lisää työelämän joustoista kohdasta 7.3). Joustavuus edes- auttaa myös oppimista. Kun opiskelijat saavat enemmän vastuuta opintopolustaan, se lisää opiskelijoiden valtaa tehdä päätöksiä ja ottaa vastuuta myös omasta oppimisestaan13. Opiskelijoille pitää tarjota henkilökohtaista ohjausta opintojen ja uran suunnitteluun. HOPS- ohjaus eli henkilökohtaisen opintosuunnitelman ohjaus ei toteudu tarkoituksenmukaisella tavalla monessakaan paikassa. Lisäksi pelkästään opintojen suunnittelemiseen keskittyminen on liian kapea näkökulma opiskelun ja työelämään siirtymisen tukemisessa. Tämän vuoksi HOPS-ohjausta tulisi kehittää kehityskeskustelevampaan suuntaan, mikä huomioisi opiskeluun ja opiskelijaan liittyviä tekijöitä nykyistä laajemmin. Opintopsykologeilla on keskeinen rooli. Heitä tulee olla riittävästi kaikissa korkeakouluissa tukemassa opiskelijoiden opiskelu- kykyä ja opintojen sujumista. Varusmies- ja siviilipalvelusaika voi pahimmillaan pidentää opintoja jopa vuoden. Palve- luksen suorittaminen viivästyttää opintoja huomattavasti, vaikka osassa korkeakouluja siitä voidaan myöntää opintosuorituksia. Korkeakoulujen on yhdessä puolustusvoimien kanssa ke- hitettävä käytäntöjä suorittaa opintoja joustavasti palveluksen aikana. Keinot: • Vaalikauden aikana arvioidaan, minkälaisia vaikutuksia yliopisto-opiskelijoiden opintoaikojen rajauksilla on opintoaikoihin, osaamisen laatuun sekä opiskelijoiden opiskeluky- kyyn ja sitä kautta työkyvyn ylläpitämiseen. • Korkeakoulujen opintoprosesseja ja opinto-ohjausta kehitetään niin, että opiskelijan on mahdollista suorittaa opintonsa tavoiteajassa ja opintojen keskeyttäminen vähenee. • Korkea-asteen ohjauksen resursseja lisätään. • Varmistetaan, että kaikissa korkeakouluissa on tarjolla riittävästi opintopsykologipalveluja. • HOPS- ja kehityskeskusteluja kehitetään tukemaan opiskelijan osaamisen kehittymistä. • Varusmies- ja siviilipalveluksessa olevien opintomahdollisuuksia kehitetään. 12 Opintopoluilta opintourille. Koulutuksen tutkimuslaitos, tutkimusselosteita 42, 2011. 13 Student-centred learning – Toolkit for students, staff and higher education institutions. T4SCL-projekti. 30

31. 5.3 Oppimisympäristö O ppiminen ei ole enää luokkahuoneeseen sidottua. Siirtymisen opettajakeskeisestä opetus- ja opiskelukulttuurista kohti opiskelijakeskeistä pitää heijastua myös korkeakoulujen tila- ratkaisuihin. Kehitys edellyttää entistä avoimempia ja muuntuvampia opiskelutiloja. Tärkeää on myös tarjota yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen kannustavia ryhmätyöskentelytiloja. Myös muut kuin perinteiset opetus- ja opiskelutilat, kuten esimerkiksi ravintolat ja kahvilat, ovat tärkeitä vuorovaikutuksen paikkoja. Oppimisympäristöä ja -infrastruktuuria kehittämällä voidaan mahdollistaa erilaisissa elä- mäntilanteissa olevien opiskelijoiden opiskelu ajasta ja paikasta riippumatta. Opiskelijoiden omaehtoista opiskelua tuetaan parhaiten huolehtimalla laadukkaista etäopiskelumahdolli- suuksista, mahdollistamalla sähköinen tenttiminen tenttiakvaariossa sekä lisäämällä opiskelijoiden mahdollisuuksia käyttää oppilaitosten atk- ja muita tiloja ympärivuorokautisesti. Keinot: • Korkeakoulujen tiloja kehitetään tukemaan opiskelijalähtöisiä opetus- ja opiskelutapoja sekä joustavia opiskelumahdollisuuksia erilaisissa elämäntilanteissa. 5.4 Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa O piskelun, kulttuurin ja työelämän digitalisaatio on vaikuttanut voimakkaasti työvoiman osaamistarpeisiin. Tieto- ja viestintätekninen osaaminen on tänä päivänä yksi edellytys pärjäämiselle työmarkkinoilla. Tämä ei kuitenkaan ole näkynyt kaikkialla koulutuksessa. Usein opetusmetodit toistuvat vuodesta toiseen muuttumattomina. Metodien ja pedagogian kehittämiselle ei nähdä tarpeita tai sille ei ole aikaa. Vanhoilla metodeilla ja vanhoilla pedago- gisilla lähtökohdilla rakennetulla opetussuunnitelmalla ei ole yhtä suurta arvoa kuin sillä oli 10–20 vuotta sitten. Se ei yksinkertaisesti vastaa työelämän tarpeisiin. Koulutuksen nykyaikaistaminen vaatii kulttuuriin muutosta. Muutos lähtee opetuskult- tuurista, pedagogiasta ja opettajista. Tutkittaessa opettajien teknologia-asenteita on todettu, että 75 % opettajista aikoo käyttää teknologiaa tulevaisuudessa opetuksensa tukena. Opettajista 30 % on täysin varmoja ja 45 % jokseenkin varmoja siitä, että he tulevat käyttämään teknologiaa tulevaisuudessa. (Haaparanta 2008, n=2870) Teknologian osuus opetuksessa ei ole kuitenkaan lisääntynyt vuoden 2000 jälkeen. Opettajilla on selkeät mallit siitä, miten opetuksessa voidaan hyödyntää esimerkiksi taulua tai piirtohei- tintä. Opettajilta puuttuu kuitenkin selkeä malli siitä, missä tilanteissa omassa opetuksessa voidaan hyö- dyntää teknologiaa. Opettajilla ei ole riittävästi pedagogisia vaihtoehtoja, joiden avulla teknologia voitai- siin ottaa hyötykäyttöön opetuksen eri tilanteissa. Opettajat tarvitsisivat entistä enemmän informaatiota, miten teknologiaa voidaan hyödyntää erilaisten oppijoiden kanssa erilaisissa oppimistilanteissa. (Tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen opetuksessa ja opiskelussa, CICERO-learning selvitys- raportti, 2007) 31

78 keinoa työurien pidentämiseen - SYL:n työkalupakki 2012

78 keinoa työurien pidentämiseen - SYL:n työkalupakki 2012

78 keinoa työurien pidentämiseen - SYL:n työkalupakki 2012

Recommended

More Related Content

Similar to 78 keinoa työurien pidentämiseen - SYL:n työkalupakki 2012

Similar to 78 keinoa työurien pidentämiseen - SYL:n työkalupakki 2012(20)

More from SYL

More from SYL(20)

78 keinoa työurien pidentämiseen - SYL:n työkalupakki 2012