Työn ja sen tekijän puolesta

999 views

Published on

SAK:n tavoitteet vaalikaudelle 2011–2015

Meillä ei ole varaa menettää kenenkään työpanosta. Ketään ei kannata jättää kouluttamatta, ei päästää ketään syrjäytymään eikä antaa yhdenkään työttömyyden pitkittyä. Muun muassa tällaisia tavoitteita SAK esittää kuluvalle vaalikaudelle.

Published in: News & Politics
0 Comments
0 Likes
Statistics
Notes
  • Be the first to comment

  • Be the first to like this

No Downloads
Views
Total views
999
On SlideShare
0
From Embeds
0
Number of Embeds
70
Actions
Shares
0
Downloads
2
Comments
0
Likes
0
Embeds 0
No embeds

No notes for slide

Työn ja sen tekijän puolesta

  1. 1. SAK:N TAVOITTEETVAALIKAUDELLE 2011–2015
  2. 2. PAINO VALKEALAN PAINOKARELIA 2011 ISBN 978-951-714-269-4
  3. 3. FAKTOJAMAAILMASSA ON 3 200 MILJOONAA TYÖNTEKIJÄÄ.KIINASSA ON 780 MILJOONAA TYÖNTEKIJÄÄ.INTIASSA ON 450 MILJOONAA TYÖNTEKIJÄÄ.YHDYSVALLOISSA ON 160 MILJOONAA TYÖNTEKIJÄÄ.SUOMESSA ON 2,7 MILJOONAA TYÖNTEKIJÄÄ. 1JOHTOPÄÄTÖKSETTyövoima on Suomessa niukka voimavara.Meillä ei ole varaa menettää kenenkään työpanosta. Ketään ei kannata jättää kouluttamatta,ei päästää ketään syrjäytymään eikä antaa yhdenkään työttömän työttömyyden pitkittyä.Suomen kilpailukyky rakentuu jatkossa entistäkin vahvemmin osaavan, ammatistaan ylpeänja työssään viihtyvän työvoiman varaan.Kansainvälinen taloustaantuma ja yhä jatkuva talouden epävarmuus yhdistettynä histori-alliseen Suomen väestörakenteen muutokseen tekevät näistä eduskuntavaaleista poikke-uksellisen tärkeät. Edessä on väistämättä Suomen ja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnankohtalonkysymysten käsittely.Suomeen tarvitaan hallitus, jonka ohjelman punaisena lankana on toimiminen työn ja sentekijän puolesta.1 Lähde Maailmanpankki. Tässä ”työntekijällä” tarkoitetaan työvoimaa (labour force), sisältäen sekä työlliset ettätyöttömät.
  4. 4. 04 SAK:N VAALITAVOITTEET / SISÄLLYS SISÄLLYS 1 TYÖLLISTÄVÄÄ JA KESTÄVÄÄ TALOUSKASVUA 7 1.1 Kriisin jälkeen edessä tasapainotus 7 1.2 Kuntataloutta vahvistettava 8 1.3 Hyvinvointi rahoitetaan veroilla 9 1.4 Harmaa talous kuriin 11 1.5 Tuottavuusohjelma arvioitava uudelleen 12 2 TYÖLLISYYSTAVOITTEEKSI 100 000 UUTTA TYÖPAIKKAA 14 2.1 Työvoimapolitiikan päivitys: aktivointiasteeksi vähintään 30 % 15 2.2 Työvoimapolitiikan rahoitus on uudistettava 17 2.3 Laatua työvoimapolitiikkaan 17 2.4 Nuoret työttömät työhön ja koulutukseen 18 2.5 Paikallisin voimin tehokkaaseen työnvälitykseen 18 2.6 Kaikki pelaa – kaikkien työpanosta tarvitaan 18 3 KAIKILLE AMMATTITUTKINTO 21 3.1 Työnantajille lisää vastuuta työntekijöiden osaamisen parantamisesta 21 3.2 Laadukkaampaa aikuiskoulutusta työikäisten tarpeisiin 22 3.3 Kaikille nuorille ammatti 23 3.4 Opintoihin siirtymistä nopeutettava ja koulutusaikoja lyhennettävä yliopistoissa 24 4 PIDEMMÄT TYÖURAT TYÖELÄMÄÄ PARANTAMALLA 26 4.1 Työajat elämäntilanteen mukaan 26 4.2 Työehdot kuntoon työn teettämisen muodosta riippumatta 27 4.3 Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta työelämään 29 4.4 Työsuojelu ja työterveys kuntoon 29 4.5 Ammattiliitoille kanneoikeus 30 5 SUOMESSA TÖISSÄ SUOMALAISIN TYÖEHDOIN 33 5.1 Tilastointia kehitettävä 33 5.2 Kotouttaminen on avain – sitä on tarjottava myös työn vuoksi muuttaville 33 5.3 Kahden kerroksen työmarkkinat on torjuttava 34
  5. 5. SAK:N VAALITAVOITTEET / SISÄLLYS 056 VAHVA JA KATTAVA SOSIAALITURVA 376.1 Työurien pidentämiseen kestävä linja 376.2 Työttömyysturvasta työmarkkinaturvaksi 386.3 Asumistukea ja työmarkkinatukea parannettava 396.4 Joustavat ja riittävät perhevapaat 406.5 Tapaturmavakuutuksen uudistaminen 406.6 Terveydenhuollon vahvistaminen kaventaa terveyseroja 407 SUOMELLE UUSI KASVUSTRATEGIA 437.1 Lisää innovaatioita ja kasvuyrityksiä 437.2 Parempaa omistajapolitiikkaa 437.3 Kasvun mahdollisuudet otettava käyttöön 437.4 Palvelujen merkitys korostuu 447.5 Liikennepolitiikka pitkäjänteiseksi 447.6 Ilmasto- ja energiapolitiikkaa Suomen edun mukaisesti 457.7 Kilpailupolitiikka 467.8 Asuntopolitiikkaan tarmoa 468 VAHVA EUROOPPA – REILU GLOBALISAATIO 508.1 Euroopan sosiaalista mallia on kehitettävä 508.2 Reilu globalisaatio edellyttää pelisääntöjä 508.3 Kauppa- ja kehityspolitiikalla voidaan tukea köyhyyden vähentämistä 519 KOLMIKANTA – SUOMEN SALAINEN ASE 539.1 Uudistuva kolmikanta – työmarkkinakoordinaatiota tarvitaan 539.2 Sopimista keskustasolla, liittotasolla sekä paikallisesti 53
  6. 6. SAK:N VAALITAVOITTEET / TYÖLLISTÄVÄÄ JA KESTÄVÄÄ TALOUSKASVUA 071 TYÖLLISTÄVÄÄ JA KESTÄVÄÄ TALOUSKASVUAKansainvälisen talouskriisin jäljiltä Suomen työllisyys on alentunut ja tuotanto pudonnutkauas aiemmalta kasvu-uraltaan. Valtion velka kasvaa ja väestön ikääntyminen alkaatodella näkyä talouselämässä. Julkinen talous voidaan tasapainottaa vain työllistävällä jakestävällä talouskasvulla, maltillisella verotuksen korottamisella ja suurista menonlisäyksistäpidättymällä. Hyvissä olosuhteissa valtiontalous saadaan tasapainoon ensi vaalikaudella.Kuluva vaalikausi alkoi taloudellisesti upeissa merkeissä: nopean kasvun kausi jatkui ja työl-lisyydessä oltiin etenemässä kohti pohjoismaisia täystyöllisyyslukemia. Talouden hyvät ajat kuitenkin loppuivat 2008, jolloin Yhdysvaltain asuntoluottomarkkinoilta alkanut finanssikriisi levisi koko maailmaan. Loppuvuodesta 2008 finanssikriisi muuttui koko taloutta koskevaksi kriisiksi ja lopulta 2009 työllisyyskriisiksi.1.1 KRIISIN JÄLKEEN EDESSÄ TASAPAINOTUSSuomi ei totisesti selvinnyt talouskriisistä kuin koira veräjästä. Vientivetoisena maana ko-konaistuotantomme romahti vuonna 2009 noin 8 prosenttia, kun talouskriisin aikaansaama epävarmuus jäädytti investointitoimintaa ympäri maailmaa. Työmarkkinoilla tilanne heikke-ni, mutta kaikeksi onneksi ei niin pahasti kuin 8 prosentin kokonaistuotannon pudotus olisi antanut aiheen odottaa. Työllisten lukumäärä supistui taantuman johdosta noin 100 000 hengellä, mikä toki on sekin korkea luku. KUVA 1. SUOMEN KOKONAISTUOTANNON TASO 1996–2010. INDEKSI, 2000=100. 130 125 120 115 110 105 100 95 90 85 80 99 4 9 0 5 10 96 1 6 97 2 07 98 3 8 0 0 0 0 0 0 0 0 0 20 20 19 19 19 19 20 20 20 20 20 20 20 20 20Lähde: Tilastokeskus.
  7. 7. 08 SAK:N VAALITAVOITTEET / TYÖLLISTÄVÄÄ JA KESTÄVÄÄ TALOUSKASVUA KUVA 2. TYÖLLISTEN LUKUMÄÄRÄ 1990–2010, 1 000 HENKEÄ, 12 KK LIUKUVA KESKIARVO 2600 2500 2400 2300 2200 2100 2000 92 20 2 20 9 20 9 96 20 6 93 20 3 90 0 10 97 20 7 94 20 4 91 20 1 98 20 8 95 20 5 0 0 9 0 0 0 0 0 0 0 0 19 19 19 19 20 19 19 19 19 19 19 Lähde: Tilastokeskus. Työllisyyden ja tuotannon tason pudotus jää jäytämään julkista taloutta pidemmäksi aikaa. Koska työvoimapolitiikan passiivisuuden vuoksi pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyys pääsivät taantuman aikana kasvamaan, tulee työllisyystilanteen palautuminen kestämään valitettavan kauan. Seuraavalta hallitukselta odotetaankin reippaampaa otetta työvoimapolitiikan uudis- tamisessa ja työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmien ratkaisemisessa. Julkinen talous voidaan tasapainottaa ja sen kestävyyttä vahvistaa vain nostamalla työlli- syysastetta. Työllisyysasteen nousu merkitsee pidempiä työuria, enemmän verotuloja ja vähemmän työttömyydestä aiheutuvia sosiaalimenoja. Työllisyys voi nousta vain riittävän ja työllistävän talouskasvun vallitessa. Jo kauan käynnissä ollut Suomen elinkeinorakenteen asteittainen muuttuminen palveluvaltaisemmaksi, myös teollisuuslähtöisiksi palveluiksi, edis- tää kasvun työllistävyyttä. Keinot julkisen talouden tasapainottamiseksi ovat järjestyksessä seuraavat: Tärkeintä on edistää talouspolitiikalla riittävää talouden ja työllisyyden kasvua. Ensi vaalikaudella keski- määrin kolmen prosentin kasvuvauhdin saavuttaminen luo mahdollisuuden valtiontalouden tasapainottamiseen vaalikauden aikana. Toiseksi uudistetaan verotusta siten, että verotulot kasvavat maltillisesti ja verotuksen kokonaisuus muuttuu progressiivisemmaksi. Kolmanneksi harkitaan menoja tarkoin ja pyritään priorisoimaan niitä siten, että kaikkia palvelevan hyvin- vointiyhteiskunnan perustehtävät eivät kärsi. 1.2 KUNTATALOUTTA VAHVISTETTAVA Kuntien talous on nyt suhdanteen paranemisen myötä kohentunut, mutta pidempiaikaisia rakennekysymyksiä on edelleen avoinna. Kunnat ottavat väestön ikääntymisen vaikutukset ensin vastaan kasvavana hyvinvointipalvelujen tarpeena. Kuntarakenteen järkeistämisen ja kuntakoon kasvattamisen tulee olla yksi vastaus kuntien aseman vahvistamiseksi. Henki-
  8. 8. SAK:N VAALITAVOITTEET / TYÖLLISTÄVÄÄ JA KESTÄVÄÄ TALOUSKASVUA 09löstön asema on turvattava muutostilanteissa säilyttäen ennallaan nykyisen puitelain sään-nökset henkilöstön asemasta, vaikutusmahdollisuuksista ja muutostilanteiden katsomisesta liikkeenluovutuksiksi.Kuntakoon kasvattaminen mahdollistaa palvelurakenteen kehittämisen kansanvaltaisessa ohjauksessa. Ylikunnallisten mallien ongelmana on varsinaisen päätösvallan karkaaminen hahmottomille yhtymille, verkostoille ja yhtiöille. Suuremmilla kunnilla on usein paremmat mahdollisuudet kehittää hankintaosaamistaan. Tällöin kunnat voivat ryhdistäytyä markkinaval-lan käytössä ja asettaa hankinnoissaan enemmän painetta hintakehityksen hillintään. Kuntien oma palvelutuotanto on säilytettävä, ja sitä on hyvä verrata markkinatoimijoihin hinnan ja laadun tarkkailemiseksi sekä kunnan omissa palveluissa että ostopalveluissa. Kunnat ovat kantaneet vastuuta mm. osatyökykyisten työllistämisessä ja jos kilpailutusta halutaan jatkaa, tulee tätä sosiaalista vastuuta edellyttää kaikilta kilpailuun osallistuvilta.Kuntataloutta tulee vahvistaa vastaamaan kasvaneita ja kasvavia palveluvelvoitteita. Uusia palveluvelvoitteita ei saa lisätä kunnille ilman asianmukaisten voimavarojen osoittamista. Kuntien osuuksia tuloveroista on tarkasteltava sekä tarvittaessa nostettava ja kiinteistöveron veropohjaa laajennettava. Jäteveron tuotosta osa voidaan ohjata kunnille. Valtionosuus-järjestelmää on edelleen tarve kehittää selkeämmäksi ja kannustavammaksi. Järjestelmän tulisi ohjata kuntarakenteen eheyttämiseen ja omaan toimeliaisuuteen elinkeinopolitiikassa, unohtamatta syrjäisimpien kuntien erityisongelmia. 1.3 HYVINVOINTI RAHOITETAAN VEROILLASuomen verotusta kehitettäessä on lähtökohtana oltava riittävien verotulojen kerääminen julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi2 . Verotulot on ke-rättävä progressiivisuuden periaatetta noudattaen eli siten, että suuremman veronmaksu-kyvyn omaavien verotus on korkeampaa kuin vähäisemmän veronmaksukyvyn omaavilla. Tuloerojen tasaaminen on verotuksen tärkeä tehtävä, ja Suomen verotusta on muutettava progressiivisemmaksi.Työllisyyssyistä ansiotulojen verotuksen yleistä kiristämistä tulisi välttää erityisesti pieni- ja keskituloisilla. Verotuksessa on pyrittävä kompensoimaan yleisen ansiotason noususta aiheutuva verotuksen automaattinen kiristyminen. Työeläkemaksujen jo sovitut korotukset ja tulevaisuuden korotustarve aiheuttavat paineita palkansaajien pakollisten maksujen ki-ristymiseen. Lähtökohtana on, että palkansaajien työeläkemaksun nousu kompensoidaan tuloverotuksessa.Koska ansiotuloerot ovat kasvaneet ja veronmaksukyky on kasvanut erityisesti palkkahaitarin yläpäässä, valtion tuloveroasteikkoon voidaan lisätä uusi tuloporras, jossa verotettavan an-siotulon raja on 150 000 euroa. Ansiotulojen muuntamista pääomatuloiksi voidaan vähentää muuttamalla osinkoverotus progressiiviseksi. Pääomatuloverotus sovitetaan yhteen uuden 2 SAK on julkaissut verotuksesta myös oman puheenvuoron: Hyvinvointi rahoitetaan veroilla – SAK:n verolinjauk-set 2011–2015, lokakuu 2010.
  9. 9. 10 SAK:N VAALITAVOITTEET / TYÖLLISTÄVÄÄ JA KESTÄVÄÄ TALOUSKASVUA ansiotuloveroasteikon kanssa siten, että suurten pääomatulojen ja suurten palkkatulojen marginaaliveroaste on yhtenäinen. Nykyinen Suomen verojärjestelmä on varsin epäneutraali listaamattoman yhtiön osalta. Ve- rotus vaikuttaa monella tavalla yhtiön päätöksentekoon. Verotus kannustaa kasvattamaan nettovarallisuutta investoimalla matalatuottoiseen sijoitusvarallisuuteen. Tämä voi merkitä sitä, että samalla jarrutetaan investointeja riskipitoisiin kohteisiin, joihin voi liittyä korkea tuotto- odotus. Verotus ohjaa myös yhtiön osingonjakopäätöksiä, koska verotus kannustaa jakamaan osinkona vähintään verovapaan osingon määrän. Tämä näkyy myös käytännössä: huomattava osa yrityksistä jakaa juuri tuottoprosenttia vastaavan määrän osinkoina. Nykyisin listaamattoman yhtiön osinko on saajalle verovapaata tuloa 90 000 euroon saakka yhdeksän prosentin nettovarallisuusrajan puitteissa. Suuri ero verotuksen tasossa listatun yhtiön jaka- man osingon verotukseen verrattuna voi vaikuttaa yrityksen päätökseen listautua. Listaamattoman yhtiön jakaman osin- gon lievä verotus kannustaa myös muuttamaan ansiotu- loja pääomatuloiksi, koska ero ansiotulojen korkeimpien rajaveroasteiden ja pääomatuloiksi katsottavan verova- paan osingon veroasteen välillä on suuri. Listaamattoman yhtiön verotusta tulee muuttaa neutraalimpaan suun- taan. Pääomatulojen verotusta nostetaan ja muutetaan progressiiviseksi sekä veropohjaa laajennetaan siten, että listaamattoman yhtiön jakaman osingon verovapaus pois- tuisi. Myös listatusta yhtiöstä saatujen osinkojen veropohjaa laajennetaan: osingot luettaisiin kokonaan saajansa veronalai- seen pääomatuloon. Yhteisöverokanta voidaan säilyttää ennallaan. Yritysverotuksen tulee olla kilpailukykyinen. Suomessa yhteisöveron taso on linjassa keskeisten vertailumai- den kanssa, eikä pakottavaa tarvetta sen alennukselle ole. Välillisen verotuksen, esimerkiksi energiaverotuksen, aiheuttamia haitallisia tulonjakovaiku- tuksia pitää lieventää erityisesti pieni- ja keskituloisille palkansaajille, jotka eivät saa hintojen noususta johtuvia indeksikorotuksia eläketulojen saajien tapaan. Tämä on tehtävä pieni- ja keskipalkkaisten tuloverotusta alentamalla. Kiinteistöveron ala- ja ylärajoja voidaan tarvit- taessa nostaa, mutta tällöin on otettava käyttöön kiinteistöveron huojennus pienituloisille henkilöille. Kiinteistöveropohjaa tulee laajentaa maa- ja metsätalousmaahan. Tämä toisi lisää verotuloja erityisesti metsävaltaisille kunnille, joilla usein on taloudellisesti tiukkaa. Lisäksi toimenpiteellä voitaisiin edistää puun myyntiä. Päästökaupasta johtuvien ns. tuulen tuomien voittojen verottamiseksi tulee ottaa käyttöön windfall-vero. Sen tuotto vuositasolla olisi noin 200 miljoonaa euroa. Samalla voitaisiin nostaa harkitusti ns. energiaveroleikkurin maksimimäärää.
  10. 10. SAK:N VAALITAVOITTEET / TYÖLLISTÄVÄÄ JA KESTÄVÄÄ TALOUSKASVUA 11Ympäristöverotuksella on oltava ensi sijassa ympäristöystävällisyyteen liittyvät perusteet. Sen on ohjattava kotitalouksien ja yritysten toimintaa vähemmän saastuttavaan ja tehokkaammin resursseja hyödyntävään suuntaan. Energiaverojen ja muiden ympäristöverojen osuutta verotulojen rakenteessa ei pidä pitkällä aikavälillä merkittävästi kasvattaa. Energiaverojen kautta tapahtuvaa ohjausta tulee kehittää erityisesti päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla. Energiateollisuuden ja energiaintensiivisen teollisuuden osalta päästöjen vähentämisen tulee tapahtua ensi sijassa päästökaupan avulla.1.4 HARMAA TALOUS KURIINHarmaasta taloudesta on tullut ongelma, joka heikentää mahdollisuuksiamme ylläpitää kansa-laisten arvostamia laadukkaita julkisia palveluja3. Se, että maassamme työskentelee pysyväis-luontoisesti satoja ulkomaisia yrityksiä ja kymmeniä tuhansia työntekijöitä kuuden kuukauden jaksoissa vailla todellista verovelvollisuutta, ei ole hyväksyttävää. Markkinoilla se on aiheutta-nut kilpailuhäiriön, joka vinouttaa yritysten välisen kilpailuasetelman veronkiertäjien eduksi. Laajalla harmaalla taloudella on myös yleinen veronmaksumoraalia heikentävä vaikutus. Harmaan talouden rajoittaminen on nostettava seuraavan hallituksen asialistan kärkeen. Ve-tovastuu tulostavoitteiden asettamisesta on annettava valmisteltavana olevan selvitysyksikön vastuulle, joka koordinoi viranomaisten välistä toimintaa. Kiireellistä valmistelua tarvitaan rajatusti verovelvollisten ulkomaalaisten työntekijöiden verovastuun täsmentämiseksi, ar-vonlisäverolla keinottelun rajoittamiseksi ja hallintorekisterien avaamiseksi siten, että myös pääomatuloja saavat tahot tulevat identifioiduiksi kuten muutkin verovelvolliset. Tilaajavastuuta on kehitettävä siten, että tilaaja vastaa alihankkijan kanssa yhteisvastuullisesti alihankkijan palveluksessa olevien työntekijöiden palkoista, veroista, sosiaalimaksuista ja eläk-keistä. Selonottovelvollisuutta laajennetaan mm. siten, että tilaajan on sopimusta tehdessään esimerkiksi urakkahinnan perusteella arvioitava, aikooko sopimuskumppani noudattaa laki-sääteisiä velvoitteitaan. Tilaajavastuun laiminlyömisestä seuraavia sanktiota tulee tehostaa.Kansainvälisen sijoitustoiminnan verovalvontaan on Suomessa panostettu varsin vähän sekä lainsäädännössä että viranomaistoiminnassa. Sen seurauksena harmaasta pääomatulosta on tullut nopeimmin kasvava harmaan talouden muoto, jossa kiinnijäämisriski on todella pieni. Siksi verohallintoon tulee muodostaa erityinen kansainväliseen verovalvontaan keskitty-nyt yksikkö, jossa on riittävä ammattitaitoinen ja asiantunteva henkilöstö. Kansainvälinen viranomaisyhteistyö on keskeisessä asemassa rajat ylittävien työntekijöiden, palveluiden, tavaroiden ja pääomien verovalvonnassa.3 SAK on julkaissut harmaasta taloudesta myös oman puheenvuoron: SAK:n aloitteet harmaan talouden torju-miseksi, marraskuu 2010.
  11. 11. 12 SAK:N VAALITAVOITTEET / TYÖLLISTÄVÄÄ JA KESTÄVÄÄ TALOUSKASVUA 1.5 TUOTTAVUUSOHJELMA ARVIOITAVA UUDELLEEN Tuottavuutta ja tuloksellisuutta tulee parantaa jatkuvasti kaikkialla yhteiskunnassa, yksityi- sellä ja julkisella sektorilla. Koko ajan on mietittävä, tehdäänkö oikeita asioita ja tehdäänkö niitä oikealla tavalla. Valtionhallinnon nykymuotoinen tuottavuusohjelma ei valitettavasti sisällä todellista tuottavuuden ja tuloksellisuuden parantamista, vaan sen ydin ovat olleet henkilötyövuosien vähentäminen valtiolta. Tuottavuusohjelma on toiminut itseään vastaan ajaessaan virastoja ja ministeriöitä hankkimaan kalliita ostopalveluja oman toiminnan sijas- ta. Lisäksi sen toimeenpano on vaarantanut yhteiskunnalle tärkeiden toimien hyvän hoidon esimerkiksi tullissa ja työsuojelussa. Seuraavan hallituksen onkin arvioitava tuottavuusoh- jelma uudelleen. Nykymuotoisesta valtion tuottavuusohjelmasta ei ole esikuvaksi kuntien tuottavuuden parantamiseen. Tuottavuusohjelmasta on tehtävä todellinen tuloksellisuusohjelma ilman yksisilmäistä sitou- tumista henkilötyövuosien vähentämiseen. Sen tulee sisältää mahdollisuus aidosti uudistaa voimavarojen kohdentumista toimintojen kesken sekä parantaa työn tuloksellisuutta orga- nisaatioita ja työtapoja kehittämällä. Henkilöstöjärjestöt on otettava mukaan tuottavuus- ja tuloksellisuusohjelman valmisteluun ja täytäntöönpanoon. Valtionhallinnon toimintoja voidaan kehittää tiivistämällä ministeriöiden välistä yhteistyötä ja miettimällä myös ministeriörakennetta uudelta pohjalta. Ministeriöiden ja olemassa olevien koordinaatioelimien (mm. talousneuvosto) toimintaa kehittämällä voidaan toteuttaa poikkihal- linnollisiakin hankkeita. Niitä varten ei tarvita erillisiä politiikkaohjelmia, joiden tuloksellisuus on osoittautunut erittäin kyseenalaiseksi. TALOUSPOLIITTISIA TAVOITTEITA • Valtiontalous tasapainotetaan ensisijassa huolehtimalla riittävästä kas- vusta. Toiseksi on tehtävä verouudistus, joka lisää verotuloja haittaamatta työllistävää kasvua ja kolmanneksi menokehitys on pidettävä maltillisena. Hyvissä olosuhteissa valtiontalous voidaan tasapainottaa 2015 mennessä. • Pääomatulojen ja omaisuuden sekä suurimpien palkkojen verotusta on kiristettävä ja näin muutettava verojärjestelmää progressiivisemmaksi. Työllisyyssyistä pieni- ja keskipalkkaisten verotusta ei pidä kiristää. Välil- lisen verotuksen korottaminen voidaan tehdä vain valtiontalouden niin vaatiessa, ja tällöin on lievennettävä sen tulonjakovaikutuksia. • Kuntataloutta on vahvistettava kuntien määrää vähentämällä ja vahvistamal- la kuntien veropohjaa. Julkisen sektorin tuloksellisuutta on parannettava aidoilla kehittämistoimilla, ei henkilöstömäärän leikkaustavoitteilla. • Harmaan talouden torjuntaa on jatkettava entistä tehokkaammin. Selvi- tyskeskukselle on taattava riittävät voimavarat ja tietojen saatavuutta on parannettava.
  12. 12. SAK:N VAALITAVOITTEET 2011–2015 / TYÖLLISTÄVÄÄ JA KESTÄVÄÄ TALOUSKASVUA 13
  13. 13. 14 SAK:N VAALITAVOITTEET / TYÖLLISYYSTAVOITTEEKSI 100 000 UUTTA TYÖPAIKKAA 2 TYÖLLISYYSTAVOITTEEKSI 100 000 UUTTA TYÖPAIKKAA Maailmantalouden taantuman jäljiltä kuluvan vaalikauden työllisyyssaldoksi jää likimain plus miinus nolla työpaikkaa. Ensi vaalikaudella tarvittaisiin noin 100 000 työllistä lisää, mikä merkitsisi työllisyysasteen nousua yli 73 prosenttiin eli pohjoismaiselle tasolle. Tavoit- teen toteutuminen edellyttää työvoimapolitiikassa voimavarojen lisäystä ja tehokkaampaa käyttöä. Työmarkkinoiden reunoilla olevat ryhmät on otettava mukaan rakentamaan Suo- mea, ja siinä myös työnantajien on otettava enemmän vastuuta. Mikäli hyvinvointiyhteiskunnan pelastamisessa ollaan tosissaan, on työllisyystavoite asetettava seuraavalla vaalikaudella erittäin kunnianhimoiseksi. Seuraavan hallituksen pitäisi kyetä jälleen tutunoloiseen työllisyystavoitteeseen eli 100 000 uuden työpaikan luomiseen. Nykyisissä olosuhteissa tavoite saattaa tosin olla aiempaa vaikeampaa saavuttaa. Tavoitteen toteutuminen edellyttää ensi sijassa jokaisen nuoren saamista työmarkkinoil- le riittävin valmiuksin. Ketään ei pidä pudottaa kelkasta pois. Parhaassa työiässä olevien työttömyysjaksoja on lyhennettävä paremmalla ja aktiivisemmalla työvoimapolitiikalla sekä tarjoamalla välineet ammattitaidon päivittämiseen. Pitkäaikaistyöttömyyden katkaisemiseen on puututtava voimakkaasti. Tämän lisäksi työllisyystavoitteen saavuttaminen edellyttää työmarkkinoiden marginaalissa olevien ryhmien integroimista normaaliin työelämään. Osa- työkykyiset, työttömyysturvan lisäpäivillä olevat, maahanmuuttajat, yksinhuoltajat ja muut ns. työmarkkinoiden reunoilla olevat ryhmät on eri toimenpitein otettava mukaan työelämään. KUVA 3. TYÖLLISYYSASTEEN TAVOITELTAVA KEHITYS 2015 ASTI 80 75 70 65 60 55 50 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Työllisyysaste 100.000 uutta työpaikkaa
  14. 14. SAK:N VAALITAVOITTEET / TYÖLLISYYSTAVOITTEEKSI 100 000 UUTTA TYÖPAIKKAA 15Sadan tuhannen työpaikan lisäys merkitsisi työllisyysasteessa melko voimakasta nousua noin 73,5 prosenttiin4. Työllisyysasteen nousun toinen tekijä on työikäisen väestön määrän aleneminen, joka alkaa näkyä ensi vaalikaudella. 2.1 TYÖVOIMAPOLITIIKAN PÄIVITYS: AKTIVOINTIASTEEKSI VÄHINTÄÄN 30 %Viimeisten vuosikymmenten aikana työttömäksi jääneistä vain noin puolet on palannut avoi-mille työmarkkinoille. Työttömyys nousee taantumassa nopeasti, mutta alenee nousukaudella huomattavasti hitaammin. Osin tämä johtuu siitä, että uudet työpaikat syntyvät eri aloille kuin mistä työtä hävisi. Työn teettämisen tapojen muuttuessa työttömyysjaksot vuorottelevat työn kanssa. Toisaalta pitkistä työsuhteista irtisanotut näyttävät ajautuvan epävarmemmalle työuralle. Siirtymiä työstä työhön on voitava lisätä5.Muutosturvan toimintamalli syntyi SAK:n työn tuloksena vuonna 2005. Malli oli ensimmäinen vastaus siihen, että työntekijöiden siirtyminen työstä toiseen voidaan turvata rakennemuu-tostilanteissa. Malli on osoittanut tarpeellisuuteensa, ja se on toiminut erityisesti isoissa irtisanomistilanteissa. Vuodesta 2009 muutosturvan piiriin ovat päässeet myös lomautetut. Muutosturvallisuutta ovat olennaisesti parantaneet myös koulutuksen aikaisten etuuksien parantaminen. Nyt on aika ottaa seuraava askel. Jatkuvan rakennemuutoksen takia siirtymävaiheita työstä työhön tapahtuu kaiken aikaa, ei vain talouden laskukausina. Siksi koulutusta, palkkatuettua työtä ja työharjoittelua sekä muita tarpeellisia toimia on oltava kaiken aikaa tarjolla. Toimien määrä ei voi seurata yksin talouden suhdanteita.Työllistämistoimien määrää on lisättävä huomattavasti. Tavoitteena on oltava, että seuraa-valla vaalikaudella aktiivisiin toimiin osallistuu kaikista työttömistä vähintään 30 prosenttia ja pitkäaikaistyöttömistä vähintään 50 prosenttia. Samalla työ- ja elinkeinotoimistojen pal-velutarjonnassa on huomioitava asiakkaiden erilaiset palvelutarpeet ja lisättävä palveluja työttömyyden pitkittyessä.Muutosturvan piiriin pääsyn ehtoja on syytä helpottaa ja yksinkertaistaa. Määräaikaisen työsuhteen päättyessä ja irtisanomistilanteissa työntekijöiden pitäisi päästä muutosturvan piiriin samoin ehdoin. Kaikki työnsä menettäneet ovat lopulta saman tilanteen edessä: miten löytää uutta työtä.4 Määritelmän mukaan työllisyysaste lasketaan 15–64-vuotiaista työllisten suhteena koko sen ikäiseen väestöön.Työllisten lukumäärä ilmoitetaan tavallisesti 15–74-vuotiaista. Jos työpaikkojen kasvu painottuisi yli 64-vuo-tiaisiin, voisi työllisyysaste kehittyä tässä laskettua heikommin, koska tässä työpaikkojen lisäys tapahtuu15–64-vuotiaiden ryhmässä.5 Työvoimapolitiikkaa käsitellään laajemmin maaliskuussa 2010 julkaistussa SAK:n työllisyyspuheenvuorossa.
  15. 15. 16 SAK:N VAALITAVOITTEET / TYÖLLISYYSTAVOITTEEKSI 100 000 UUTTA TYÖPAIKKAA KUVA 4. AKTIIVISEN TYÖVOIMAPOLITIIKAN OSALLISTUJAMÄÄRÄ 1990–2010 5 140 000 120 000 100 000 80 000 60 000 40 000 20 000 0 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 5 Lähde: TEM KUVA 5. VAIKEASTI TYÖLLISTYVIEN MÄÄRÄ ON KÄÄNTYNYT KASVUUN. 180 000 160 000 140 000 120 000 100 000 80 000 60 000 40 000 20 000 0 2004-1 2004-4 2004-7 2004-10 2005-1 2005-4 2005-7 2005-10 2006-1 2006-4 2006-7 2006-10 2007-1 2007-4 2007-7 2007-10 2008-1 2008-4 2008-7 2008-10 2009-4 2009-7 2009-10 2010-1 2010-4 2010-7 Yli vuoden työttömänä yhtäjaksoisesti Yli vuoden työttömänä 16 kk aikana Toimenpiteeltä työttömäksi Toimenpiteeltä työttömäksi Lähde: TEM, Tilastokeskus.
  16. 16. SAK:N VAALITAVOITTEET / TYÖLLISYYSTAVOITTEEKSI 100 000 UUTTA TYÖPAIKKAA 172.2 TYÖVOIMAPOLITIIKAN RAHOITUS ON UUDISTETTAVASuomessa aktiivisen työvoimapolitiikan toimiin käytetään edelleen työttömyysturvamenoi-hin verrattuna vähän rahaa, vaikka koulutus ja tukityö selkeästi lisäävät työllistymismahdol-lisuuksia. Työvoimapolitiikan määrärahoja ei ole sidottu vallitsevaan työllisyystilanteeseen, vaan niistä päätetään joka vuosi erikseen. Talouskriisin aika on tuonut esiin tämän menet-telyn ongelmat. Työvoimapolitiikan määrärahoja leikattiin vuoden 2009 budjetissa, vaikka jo sitä laadittaessa 2008 talouskriisi jylläsi maailmalla. Tämän jälkeen tehdyistä lisäyksistä huolimatta määrärahat ovat vain vuoden 2008 tasolla työttömyyden kasvusta huolimatta, ja aktiivitoimenpiteisiin osallistuneiden lukumäärät jopa laskivat kriisin aikana. Sen seurauksena työttömyysjaksot ovat pitkittyneet ja paluu avoimille työmarkkinoille on vaikeutunut. Syksyllä 2010 vaikeasti työllistyviä oli jo yli 130 000.Suomessa työllisyysmäärärahat olisi sidottava osittain työllisyystilanteeseen. Kun työvoimapo-litiikan resurssit seuraisivat työllisyystilannetta, työvoimapolitiikka vakauttaisi suhdanteita ja estäisi nykyistä tehokkaammin työttömyyden kasvun ja pitkittymisen. Muutosturvan osalta ja työttömyysturvassa näin jo toimitaan. Nyt olisi syytä laajentaa tätä menettelyä koskemaan koko aktiivista työvoimapolitiikkaa. Lisäksi rakennerahastovaroja on ohjattava työllistymistä tukeviin toimiin, erityisesti nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn ja pitkäaikaistyöttömyyden torjuntaan.2.3 LAATUA TYÖVOIMAPOLITIIKKAANAktiivisesta työvoimapolitiikasta puhutaan joskus tempputyöllistämisenä. Koulutusta, tuki-työtä ja työharjoittelua käytetään toisinaan kontrollikeinona työttömyysturvan saamiseksi tai työttömyystilastojen siivoamiseksi ilman kunnollista suunnitelmaa siitä, miten työttömän työnhakijan työhön paluuta parhaiten tuettaisiin.Tällaisesta aktiivitoimien väärinkäytöstä on päästävä eroon. Samalla on lopetettava työttömien syyllistäminen ja nöyryyttäminen. Työttömän tilanne on voitava selvittää nopeasti ja työllisty-missuunnitelmassa on sovittava täsmällisesti, miten työhön paluuta tuetaan. Työllistymissuun-nitelman on jatkossa sidottava sekä työnhakijaa että viranomaisia. Työttömällä työnhakijalla on oltava mahdollisuus kieltäytyä täysin epätarkoituksenmukaisesta koulutuksesta, työhar-joittelusta tai palkkatuetusta työstä. Työttömän työnhakijan oikeusturvaa on parannettava. Esimerkiksi TE-toimikunnat voisivat arvioida työllistymissuunnitelmien tarkoituksenmukai-suutta, jos suunnitelman sisältö ei ole asiakkaan mielestä tyydyttävä. Lisäksi on tarpeen arvioida uudelleen, millaisissa tilanteissa työtön työnhakija voisi menettää oikeutensa työttömyysturvaan eli saada karenssin. Karenssin keston voisi porrastaa työstä kieltäytymistä tai eroamista koskevissa tilanteissa työsuhteen laadun ja keston mukaan. Ka-renssin porrastaminen voisi olla tarpeen myös TE-toimistojen palveluissa. Työvoimapoliittisen koulutuksen hankintaan tulee asettaa laatukriteerit. Koulutusta hankit-taisiin silloin pääsääntöisesti tahoilta, joilla on opetushallinnon järjestämislupa tai oikeus korkeakoulututkinnon myöntämiseen. Valmistavan koulutuksen kymmenien kurssien kirjosta on päästävä eroon, ja koulutukseen on luotava koko maahan yhtenäiset opintojaksot ja -sisäl-löt. Näiden opintojaksojen tavoitteena olisi tukea työmarkkinoille paluuta tai hakeutumista ammatilliseen tutkintoon johtavaan koulutukseen.
  17. 17. 18 SAK:N VAALITAVOITTEET / TYÖLLISYYSTAVOITTEEKSI 100 000 UUTTA TYÖPAIKKAA 2.4 NUORET TYÖTTÖMÄT TYÖHÖN JA KOULUTUKSEEN Nuorten työttömien työnhakijoiden työhön pääsyn tukemisessa on ensisijaista lisätä palk- katuen käyttöä. Työharjoittelu on toimiva vaihtoehto tilanteissa, joissa ammattitaitoa vailla oleva henkilö vielä etsii omaa alaansa. Työharjoittelu ja työelämävalmennus voivat tulla ky- symykseen ensimmäisenä toimena, jota pitäisi aina seurata koulutus tai palkkatuettu työ. Työharjoittelu on monissa tilanteissa palkatonta työtä, joka vääristää kilpailua ja aiheuttaa ongelmia työpaikoilla. Myöskään ammattitaitoisen henkilön kannalta työharjoittelua ei voi pitää tarkoituksenmukaisena vaihtoehtona. Työharjoittelun ja työelämävalmennuksen käyttö työllistämistoimina on tarpeen käydä työ- ja elinkeinoministeriön johdolla kolmikantaisesti läpi pikaisesti. 2.5 PAIKALLISIN VOIMIN TEHOKKAASEEN TYÖNVÄLITYKSEEN Suomessa työllisyystoimien hallinto ja ohjaus on varsin hajanaista. Työvoimapolitiikan toimista vastaa työ- ja elinkeinoministeriö, joka ohjaa valtion aluehallinnon kautta työ- ja elinkeino- toimistoja. TE-toimistoilla on noin 200 toimipistettä koko maassa. Kunnilla on oma roolinsa kuntalaisten työllistymisen tukemisessa. Kela ja työttömyyskassat vastaavat työttömyysturvan maksatuksesta. Lisäksi Suomessa toimii 39 työvoi- man palvelukeskusta, jotka tarjoavat työttömille työhön paluuta tukevia palveluja työ- ja elinkeinotoimistojen, kunnan ja Kelan asiakkaiden palveluyhteistyönä. Palvelukeskusten toiminta perustuu edellä mainittujen tahojen vapaaehtoiseen sopi- mukselliseen yhteistyöhön. Paikallista yhteistyötä työllisyyden hoidossa on Suomes- sa tiivistettävä ja lopetettava viranomaisten pallottelu siitä, kuka vastaa vaikeasti työllistyvien asiakkaiden pal- veluista. Työvoiman palvelukeskuksille tulee saada pysy- vä toimintamalli ja rahoitus. Samalla kuntien ja TE-toimis- tojen yhteistoimintaa esimerkiksi seutukuntakohtaisissa työllistämisratkaisuissa voidaan parantaa. Palvelukeskuksilla voisi olla jatkossa kokonaisvaltainen vastuu kaikkien työmark- kinatukea saavien työttömien palveluista. Palvelukeskuksista saatujen kokemusten pohjalta yhteistyötä voitaisiin tulevaisuudes- sa viedä tätäkin pidemmälle niin, että työnhakijoiden ja työnantajien kaikki palvelut löytyisivät samasta osoitteesta. 2.6 KAIKKI PELAA – KAIKKIEN TYÖPANOSTA TARVITAAN Suomen työmarkkinoilla tarvitaan kaikkien työpanosta. On järkevämpää niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta saada osatyökykyiset ja vaikeasti työllistyvät pysyvämmin mukaan työmarkkinoille. On luotava pitkään työttöminä olleille ja toistuvasti työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin osallistuneille työvoimapolitiikan perälautamalli, joka takaisi pysyvämmän työllistymisen. Näiden henkilöiden työllistämiseen voitaisiin maksaa pysyvästi palkkatukea poistamalla palkkatuesta enimmäiskesto.
  18. 18. SAK:N VAALITAVOITTEET / TYÖLLISYYSTAVOITTEEKSI 100 000 UUTTA TYÖPAIKKAA 19Suomessakin on selvitettävä mahdollisuudet ottaa käyttöön ns. kiintiömalli, jossa suuret yritykset velvoitetaan työllistämään osatyökykyisiä tietyn osan työvoimastaan. Esimerkiksi Saksassa suuret yritykset on velvoitettu työllistämään työvoimastaan viisi prosenttia osatyö-kykyisiä tai vaihtoehtoisesti maksamaan maksua rahastoon, josta rahoitetaan saman ryhmän työllistämishankkeita.Osatyökykyiset tulee ensisijaisesti työllistää normaaleille työmarkkinoille samoin työehdoin kuin muutkin. On kuitenkin tilanteita, joissa tällainen työllistäminen ei ole mahdollista. Sil-loin tulee harkita muita keinoja, joita voivat olla esimerkiksi sosiaaliset ja yhteiskunnalliset yritykset. Järjestöjen tekemällä työllä on ollut iso merkitys pitkään työttömänä olleiden pitämisessä kiinni työn syrjässä ja heidän yhteiskunnasta syrjäytymisensä estämisessä. Tätä työtä on tuettava myös jatkossa. TYÖLLISYYSPOLIITTISIA TAVOITTEITA 1. Työllisyyspolitiikan päätavoitteena on lisätä työllisten lukumäärää 100 000 hengellä. 2. Työvoimapolitiikan määrärahoja lisätään niin, että työttömien aktivointiaste kohoaa vähintään 30 prosenttiin ja pitkäaikaistyöttömien 50 prosenttiin. 3. Työvoimapolitiikan rahat tulee osin irrottaa valtion menokehyksistä ja sitoa niiden määrä automaattisesti suhdannetilanteeseen. 4. Työvoimapolitiikan laatua on parannettava vahvistamalla työttömän oikeus- turvaa, antamalla TE-toimikunnille valtuudet arvioida toimenpiteitä ja asettamalla työvoimapoliittisen koulutuksen hankintaan valtakunnalliset laatukriteerit. 5. Paikallistason hallinnon vastuuta työnvälityksessä on vahvistettava. Kunnilla tulee olla oikeat kannusteet ja voimavarat tehokkaaseen työvoimapolitiik- kaan, ja muiden viranomaisten on toimittava yhteistyössä. 6. Suuremmille työnantajille asetetaan velvollisuus työllistää osatyökykyisiä ns. kiintiömallin avulla.
  19. 19. SAK:N VAALITAVOITTEET / KAIKILLE AMMATTITUTKINTO 213 KAIKILLE AMMATTITUTKINTOTyömarkkinoilla on enää hyvin vähän työtehtäviä, joihin ei vaadita vähintään ammat-tilista peruskoulutusta. Työpaikkoja syntyy ja häviää, toimialoja nousee ja laskee, jasen seurauksena työelämässä tarvittavat tiedot ja taidot muuttuvat. Muodollisen, tut-kintoperusteisen koulutusjärjestelmämme kyky vastata tulevaisuuden haasteisiin onrajallinen. Tarvitaan laajempia muutosta tukevia järjestelyjä, joissa työmarkkinaosapuo-lilla on vastuuta mm. koulutuksesta työmarkkinoille siirtymistä tukevassa toiminnassasekä koulutus- ja osaamistarpeiden ennakoinnissa. Tulevaisuudessa yhä suurempi osaammatillisesta koulutuksesta tapahtuu aikuisena, joko henkilöstökoulutuksen tai muunammatillisen aikuiskoulutuksen keinoin.Suomessa on edelleen yli 400 000 työikäistä aikuista, joilta puuttuu ammatillinen koulutus. Nuoria peruskoulun päättäviä jää ammatillisen koulutuksen ulkopuolelle ja lähes 10 000 opiskelijaa keskeyttää ammatillisen koulutuksen joka vuosi. 2010-luvun aikana jokaiselle työikäiselle on saatava ammatillinen tutkinto. Tavoitteen saavut-taminen edellyttää niin nuorten kuin aikuistenkin koulutuksessa uusia toimia. Kaikilla nuorilla on oltava mahdollisuus jatkaa opintojaan suoraan peruskoulun jälkeen, ja työikäisille aikuisille tarvitaan uusia mahdollisuuksia tutkinnon suorittamiseen.Työelämän muutoksissa on ensiarvoisen tärkeää, että työikäiset voivat huolehtia omasta osaamisestaan läpi työuran. Tarvitaan toimia työpaikoilla, riittävästi oppisopimuskoulutusta ja muuta tutkintoon johtavaa koulutusta sekä riittävästi koulutusmahdollisuuksia työttömille.3.1 TYÖNANTAJILLE LISÄÄ VASTUUTA TYÖNTEKIJÖIDEN OSAAMISEN PARANTAMISESTATyönantajan kustantamasta koulutuksesta pääsevät osallisiksi useimmiten toimihenkilöt ja korkeasti koulutetut. SAK:laisista on viimeisen vuoden aikana osallistunut työnantajan kustan-tamaan koulutukseen vain noin kolmannes. Työntekijöiden mahdollisuuksia ammattitaidon päi-vittämiseen on parannettava työehtosopimusteitse. Samalla myös määräaikaisissa töissä sekä pätkä- ja silpputöissä työskentelevien mahdollisuuksia huolehtia osaamisestaan on lisättävä.Taloudellisesti hyvinä aikoina yritykset voisivat varautua taantumaan keräämällä taseeseen tuloksestaan erityistä henkilöstöinvestointeihin tarkoitettua vastuuvarausta. Varausta voi-taisiin purkaa silloin, kun yritys haluaa välttää työvoiman vähentämistä. Varausta voitaisiin käyttää sellaisiin tarkoituksiin, jotka edistävät työntekijöiden jaksamista, osaamista, ammatil-lista kouluttautumista, kehittymistä ja myös uudelleen sijoittumista työmarkkinoille. Varausta voitaisiin käyttää myös työvoiman vähentämistilanteissa vähennettävän henkilöstön hyväksi.Vähän koulutusta saaneiden sekä muuta kuin vakituista kokoaikatyötä tekevien osaamisen parantamiseksi on selvitettävä mahdollisuudet koulutusrahaston tehtävien laajentamiseen. Ajatuksena on, että jokaiselle työntekijälle kertyisi työsuhteen ajalta koulutusoikeutta, jonka voisi käyttää työsuhteen aikana tai sen päättymisen jälkeen ammattitaidon parantamiseen.
  20. 20. 22 SAK:N VAALITAVOITTEET / KAIKILLE AMMATTITUTKINTO Työpaikoille tarvitaan tehokas ja kattava toimintamalli, joka tukee suunnitelmallista ja jatkuvaa ammattiosaamisen kehittymistä. Henkilöstöllä tulee olla lakisääteinen oikeus valita erityiset osaamisvaltuutetut työpaikoille. Työsuojeluvaltuutettujen tapaan osaamisvaltuutetuille tulee lakisääteisesti turvata oikeus käyttää myös työaikaa tehtävänsä hoitamiseen. Osaamisvaltuutettujen tehtävänä on edistää työntekijöiden ammattitaidon kehittämistä, koulutukseen hakeutumista, antaa vertaistukeen perustuvaa ohjausta, välittää tietoa kou- lutusmahdollisuuksista, edistää yhteistyötä työnantajien ja koulutuksen järjestäjien kanssa sekä osallistua innovaatiotoiminnan kehittämiseen työpaikoilla. 3.2 LAADUKKAAMPAA AIKUISKOULUTUSTA TYÖIKÄISTEN TARPEISIIN Työelämän näkökulmasta koulutusjärjestelmä on edelleen monimutkainen. Koulutuksen kentässä on valtava määrä toimijoita, erilaisia koulutuksen järjestämismuotoja ja tutkintoja. Neuvonta- ja ohjauspalvelut ovat nekin edelleen hajallaan oppilaitoksissa ja työhallinnossa. Tulevaisuudessa työpaikkojen osaamista koskevien neuvonta- ja ohjauspalvelujen on löy- dyttävä yhden oven takaa, myös sähköisesti. Koulutusta on oltava joustavasti tarjolla ympäri vuoden. Aikuisten koulutuksessa ei ole tarkoituksenmukaista odottaa syksyisin tai keväisin alkavaa koulutusta. Aikaisemmin opittu on tunnistettava ennen opintojen alkua ja opinnot samalla räätälöitävä. Ohjaus- ja rahoitusjärjestelmän on tuettava näitä periaatteita nykyis- tä tehokkaammin niin, että oppilaitosten kannattaa työtä tehdä. Nyt rahoitusjärjestelmä kannustaa paremminkin pitämään opiskelijat mahdollisimman pitkään opiskelijoina, eikä tutkintojen suorittamisesta palkita. Koulutusjärjestelmässä tarvitaan uusia toimia aiemmin opitun tunnistamiseksi nykyistä pa- remmin. Opetushallinnon on valmisteltava yhteistyössä työelämäosapuolten kanssa menet- telytavat aiemmin opitun tunnistamiseksi ja hyväksymiseksi sekä opintojen sovittamiseksi. Koulutuksen järjestäjiä on kannustettava tähän työhön, joka lyhentää opintoaikoja ja lisää opiskelijoiden motivaatiota. Ammatillisen lisäkoulutuksen rahoitusjärjestelmä on uudistet- tava näistä lähtökohdista. Kun aikuisten koulutuksen aikaiset etuudet on uudistettu, olisi tarpeen ennakkoluulotto- masti tarkastella työ- ja elinkeinoministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön ammatilli- sen aikuiskoulutuksen hallintoa ja ohjausta sekä arvioida, onko tarpeen pitää yllä kahta eri järjestelmää. Voisiko ammatillinen aikuiskoulutus perustua kokonaan työelämän tarpeista lähtevään koulutuksen hankintaan? Aikuiset tutkintoa vailla olevat tarvitsevat myös täsmätoimia ammattitutkinnon hankkimiseen. Oppilaitoksille on luotava taloudellisia kannustimia kouluttaa tutkintoa vailla olevia aikuisia. Esimerkiksi lisärahoitusta voitaisiin suunnata työpaikkojen kanssa tehtävään yhteistyöhön ja hakevaan toimintaan. Tutkintoa vailla olevilta aikuisilta on poistettava opiskelijamaksut ja toteutettava koulutuksen maksuttomuus myös heidän kohdallaan.
  21. 21. SAK:N VAALITAVOITTEET / KAIKILLE AMMATTITUTKINTO 23Aikuisten ammatillisen koulutuksen on reagoitava herkästi työelämän muutostarpeisiin. Käyttämällä nykyistä enemmän tutkinnon osia aikuiskoulutuksessa, voidaan näihin tarpeisiin vastata. Aikuisten ammatillisessa koulutuksessa on lisättävä valinnan mahdollisuuksia ammat-tialan sisällä ja yli koulutusalojen. Tutkinnon osien joustava yhdistäminen palvelee työelämän tarpeita ja voi luoda kokonaan uudenlaista osaamista työelämän tarpeisiin.3.3 KAIKILLE NUORILLE AMMATTIKaikille peruskoulunsa päättäville on mahdollistettava joko opiskelu-, työ- tai harjoittelupaikka tai joku muu aktiivitoimi. Aloituspaikkojen lisääminen ammatilliseen koulutukseen ei ole tätä ongelmaa ratkaissut. Koulutustakuu on saatava toimimaan myös käytännössä niin, että kaikilla peruskoulun päättävillä on mahdollisuus jatkaa opintojaan. Tämä voidaan toteuttaa myös sää-tämällä kaikille peruskoulun päättäville oppioikeus koskemaan toisen asteen koulutusta, ja näin varmistaa viranomaisten vastuu järjestää koulutuspaikka kaikille nuorille. Koulutuksen keskeyttämistä on vähennettävä lisäämällä opetusta, ohjausta ja tukitoimia ammatillisessa koulutuksessa. Opiskelijat tarvitsevat tukea eri elämäntilanteissa, ja tässä voidaan hyödyn- tää esimerkiksi vertaistukitoimintaa. Kesällä tyhjillään olevat työpajat oppilaitoksissa on otettava käyttöön ja mahdollis- tettava kesäopinnot myös ammatillisessa koulutuksessa. Toisen asteen ammatillista koulutusta ja lukiokoulutusta on koottava seudullisiksi, isommiksi kokonaisuuksiksi. Samalla keinotekoisia raja-aitoja eri koulumuotojen vä- lillä on madallettava. Ammatillista tutkintojärjestelmää on kehitettävä työelä- män tarpeista lähtien. Ammatillisessa peruskoulutuksessa on tarjottava valmiudet työelämässä selviytymiseen ja lisäksi yleinen jatko-opintokelpoisuus. Tämä tarkoittaa ammattialan hallinnan ohella myös yleisimpiä valmiuksia kuten sosiaalisia tai- toja, oppimaan oppimisen taitoja, kielitaitoa sekä työelämäosaamista. Siksi ammatillisen peruskoulutuksen laajuudesta pidetään kiinni jatkossakin. Samalla on lisättävä joustavuutta tutkinnon suorittamistavoissa esimerkiksi yhdistämäl-lä oppilaitosmuotoista koulutusta ja oppisopimuskoulutusta. Työssä oppimista lisäämällä voidaan vähentää keskeyttämistä. Työelämävalmiuksien parantaminen helpottaa nuorten työssäoppimisjaksojen suorittamista ja työelämään kiinnittymistä.Ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmä on uudistettava seuraavalla hallituskaudella. Ammatillisen peruskoulutuksen rahoituksen on kannustettava huolehtimaan koko ikäluokan koulutuksesta sekä siitä, että mahdollisimman moni myös suorittaa tutkinnon ja työllistyy valmistumisen jälkeen.
  22. 22. 24 SAK:N VAALITAVOITTEET / KAIKILLE AMMATTITUTKINTO 3.4 OPINTOIHIN SIIRTYMISTÄ NOPEUTETTAVA JA KOULUTUSAIKOJA LYHENNETTÄVÄ YLIOPISTOISSA Suomen menestys perustuu huippuosaamiseen läpi koulutusjärjestelmän. Suomi tarvitsee myös jatkossa kattavan korkeakouluverkon niin, että maakunnissa on tarjolla laadukasta ja kilpailukykyistä korkeakoulujen toimintaa. Korkeakouluverkon rakenteellista uudistamista on jatkettava näistä lähtökohdista. Ammattikorkeakouluilla on tärkeä rooli työelämälähtöisen uuden tiedon tuottajana. Tästä syystä ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehitys- ja innovaa- tiotoimintaan on saatava riittävä rahoitus. Siirtymistä korkea-asteen opintoihin toisen asteen koulutuksen jälkeen on nopeutettava uudistamalla opiskelijavalintoja. Erityisesti yliopistoissa tarvitaan toimia, joilla opiskelijoi- den valmistumista tavoiteajassa lisätään, esimerkiksi helpottamalla mahdollisuuksia vaihtaa koulutusohjelmaa kandidaatin tutkinnon jälkeen. Opintojen ohjausta korkea-asteella on lisättävä. Myös opintotukijärjestelmää on uudistettava tukemaan päätoimista opiskelua ja tavoiteajassa valmistumista. KOULUTUSPOLIITTISIA TAVOITTEITA 1. Päätavoitteena on saada jokaiselle Suomessa työskentelevälle ammattitut- kinto. Peruskoulun päättävät ohjataan tutkintoon johtavaan koulutukseen tai työn ja koulutuksen yhdistelmään, ja tutkintoa vailla oleville aikuisille tarjotaan mahdollisuus tutkinnon suorittamiseen. 2. Koulutusrahaston tehtäviä laajennetaan siten, että jokaiselle työntekijälle kertyy työsuhteen ajalta koulutusoikeutta, jonka voi käyttää työsuhteen aikana tai sen päätyttyä ammattitaidon parantamiseen. 3. Ammatillista aikuiskoulutusta kehitetään vastaamaan työelämän tarpeita, ja työpaikoille valitaan osaamisvaltuutetut edistämään työntekijöiden am- mattitaidon kehittämistä ja koulutuksen tarjontaa. 4. Työuria on pidennettävä nopeuttamalla siirtymistä koulutusasteelta toiselle ja työelämään.
  23. 23. 26 SAK:N VAALITAVOITTEET / PIDEMMÄT TYÖURAT TYÖELÄMÄÄ PARANTAMALLA 4 PIDEMMÄT TYÖURAT TYÖELÄMÄÄ PARANTAMALLA Keskeisin suomalaisten työuria lyhentävä tekijä on ennenaikainen työkyvyttömyys. Työelä- mää ja työterveyshuoltoa kehittämällä on mahdollista saada työkyvyttömyyseläkkeiden määrä alenemaan. Myös työaikojen ja työtehtävien parempi sovittaminen työkyvyn ja elämäntilanteen mukaan pidentäisi työuria. Työelämän laatua on parannettava kehittämällä johtamista. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslainsäädäntöä on uudistettava sekä tehostettava niiden noudattamisen valvontaa. Työsuojelun voimavaroja tulee lisätä, jotta sille asetetut tavoitteet voitaisiin täyttää. Erilaiset työnteon muodot on saatettava teettäjälleen saman- hintaiseksi ja ns. epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien asemaa on parannettava. Työurat lyhenevät ennenaikaisen työkyvyttömyyden vuoksi. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirry- tään keskimäärin 52-vuotiaana. Työurien pidentämisessä onkin keskityttävä työkyvyttömyy- den ennaltaehkäisyyn. Työkyvyttömyyseläkkeet ovat yleisimpiä työntekijäammateissa. Työn fyysisillä vaatimuksilla on edelleen suuri merkitys työkyvyn heikkenemiselle, mutta lähes yhtä yleisiä ovat mielenterveyden häiriöistä johtuvat syyt. Perinteisille työkyvyn edistämisen keinoille, työolojen parantamiselle ja ammatilliselle kun- toutukselle, on edelleen tarvetta. Työn haittojen vähentäminen, työn myönteisten piirteiden lisääminen ja työntekijän voimavarojen vahvistaminen koulutus- ja kehittymismahdollisuuksia edistämällä, työnkuvia muokkaamalla ja terveydenhuollon keinoin vähentävät työkyvyttö- myyseläkkeelle jääntiä. Työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä säädellään laeilla ja sopimuksilla, joita työpaikoilla nou- datetaan vaihtelevasti. Jokainen työpaikka vastaa itse työolosuhteista. Työnantajan vastuun- oton lisääminen ja johtamisen kehittäminen ovat keskeisiä työurien pidentämisessä. Erityistä huomiota tulee suunnata ikäjohtamisen vahvistamiseen. 4.1 TYÖAJAT ELÄMÄNTILANTEEN MUKAAN Työntekijän tarpeet huomioivilla työajoilla on havaittu olevan suuri työssä jaksamista edistävä merkitys. Työelämän tulee jatkossakin perustua pääsääntöisesti jatkuville ja kokoaikaisille, toimeentulon turvaaville töille. On kuitenkin myös elämäntilanteita, joissa esimerkiksi osa- aikatyö tai muu työaikamalli on sopiva. Työntekijän oma-aloitteisia mahdollisuuksia siirtyä osa-aikatyöhön on parannettava. Työ- aikalakia on muutettava siten, että työntekijä voisi siirtyä osa-aikatyöhön sosiaalisista tai terveydellisistä syistä nykyistä helpommin. Työnantaja voisi kieltäytyä työntekijän esittämästä osa-aikatyöstä vain objektiivisesti hyväksyttävistä syistä. Osa-aikalisäjärjestelmää on uudistettava helpottamaan nuorten työllistymistä ja tukemaan ikääntyvien työntekijöiden työssä jatkamista. Osa-aikalisää maksettaisiin määräajaksi osa-
  24. 24. SAK:N VAALITAVOITTEET / PIDEMMÄT TYÖURAT TYÖELÄMÄÄ PARANTAMALLA 27aikatyöhön siirtyvälle ikääntyvälle työntekijälle ja tilalle palkattaisiin nuori, vasta ammattiin valmistunut työtön työnhakija.Työaikapankkijärjestelmiä on Suomessa käytössä yleisesti. Varsinkin työpaikkakohtaisten jär-jestelmien keskeinen ongelma on niiden toimiminen ensisijaisesti työnantajien määrittämällä tavalla. On tarpeellista laatia laki työaikapankista, jossa määritellään sekä ajan tallettamisen että talletetun ajan ulosmittaamisen ehdot. 4.2 TYÖEHDOT KUNTOON TYÖN TEETTÄMISEN MUODOSTARIIPPUMATTASAK:n päälinjana on, että kaikki jatkuvaa kokoaikatyötä haluavat työntekijät ovat töissä toi-meentulon turvaavissa jatkuvissa ja kokoaikaisissa työsuhteissa. Tästä perusasetelmasta on huolehdittava jatkossakin. Vaikka valtaosa työntekijöistä työskentelee jatkuvassa kokoaika-työssä, vakiintui Suomenkin työmarkkinoille viimeistään 1990-luvun laman jälkeen tapa teettää työtä osin myös muuna kuin jatkuvana kokoaikatyönä. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan muuta kuin jatkuvaa kokoaikatyötä tekee noin 24 prosenttia palkansaajista (kuvat 6 ja 7). Viimeisen kymmenen vuoden aikana näissä osuuksissa ei ole juuri tapahtunut muutoksia. Yhden hengen yritysten lukumäärä on ollut voimakkaassa kasvussa. Muut kuin kokoaikaiset ja vakituiset työsuhteet koskevat selvästi useammin naisia kuin miehiä. KUVA 6. MUUSSA KUIN JATKUVASSA KOKOAIKATYÖSSÄ TYÖSKENTELEVIEN PALKANSAAJIEN OSUUS 1997–2009. 35 % 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % 5% 0% 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Mol. sp Miehet NaisetLähde: Tilastokeskus.
  25. 25. 28 SAK:N VAALITAVOITTEET / PIDEMMÄT TYÖURAT TYÖELÄMÄÄ PARANTAMALLA KUVA 7. PALKANSAAJIEN ERILAISET TYÖSUHTEET 1999 JA 2009, PROSENTTIA PALKANSAAJISTA. 80 70 75,3 75,9 60 50 40 30 20 10 4,1 3,8 12,8 10,8 7,9 9,5 0 Jatkuva Jatkuva Määräaikainen Määräaikainen kokoaikatyö osa-aikatyö osa-aikatyö kokoaikatyö 1999 2009 Lähde: Tilastokeskus. On selvää, että työmarkkinat tarvitsevat vakituisen ja kokoaikaisen työvoiman lisäksi määrä- aikaisia työntekijöitä esimerkiksi perhe- ja muiden vapaiden ajaksi. Lisäksi työn määrä saattaa vaihdella yrityksissä eri aikoina. Osa työntekijöistä myös haluaa tehdä työtään vapaammin esimerkiksi free lancer- tai toimeksiantosuhteessa. Pätkissä tehtävän työn on kuitenkin ol- tava sellaista työtä, ettei työsuhteen kesto tai työn tekijän oikeudellinen asema aseta häntä eriarvoiseen asemaan vakituisiin ja kokoaikaisiin työntekijöihin verrattuna ja että työ on teettäjälleen samanhintaista riippumatta sen teettämisen ja tekemisen tavasta. Seuraavalla hallituskaudella tulee jatkaa työntekijöiden aseman ja yhdenvertaisuuden pa- rantamista työn teettämisen muodosta riippumatta. Tätä varten tarvitaan kolmikantainen toimintaohjelma. Korjattavia epäkohtia on esimerkiksi vuosiloman määräytymisessä työsuh- teen keston mukaan, osa-aikaiseksi järjestetyn työn tai ns. nollatyösopimuksen tuottamissa toimeentulo-ongelmissa tai työsuhteen keston heikommassa ennakoinnissa vuokratyösuh- teeksi järjestetyssä työssä. Keskeistä on lainsäädännön parantaminen ja valvonnan tehostaminen mm. sen varmistamiseksi, että myös vuokratyössä pääsääntönä ovat vakituiset ja kokoaikaiset työsuhteet, ettei perusteet- tomia määräaikaisia työsopimuksia ole ja että osa-aikaiselle työntekijälle tarjotaan lisätunteja lain edellyttämällä tavalla. Muun muassa tätä varten tulisi ammattiliitoille säätää kanneoikeus. Itsensä työllistävien ryhmä on kasvanut voimakkaasti viimeisen vuosikymmen ajan Suomen työmarkkinoilla. Heidän asemaansa liittyvät epäkohdat on selvitettävä ja korjattava ensi vaali- kaudella. Näennäis- ja pakkoyrittäjyyden estämiseksi täsmennetään lainsäädäntöä siten, ettei työtä ole mahdollista teettää toimeksiantona silloin, kun työsuhteen tunnusmerkistö täyttyy.
  26. 26. SAK:N VAALITAVOITTEET / PIDEMMÄT TYÖURAT TYÖELÄMÄÄ PARANTAMALLA 294.3 TASA-ARVOA JA YHDENVERTAISUUTTA TYÖELÄMÄÄNKolmikantainen samapalkkaisuusohjelma perustettiin viisi vuotta sitten. Ohjelman päätavoite kaventaa viidellä prosenttiyksiköllä keskimääräistä 20 prosenttiyksikön palkkaeroa vuoteen 2015 mennessä on edennyt yhdellä prosenttiyksiköllä. Ohjelman monet muutkaan osa-alueet, segregaation lieventäminen, määräaikaisuuden vähentäminen ja isien perhevapaiden käyttä-minen, eivät ole edistyneet toivotulla tavalla. Työpaikkojen tasa-arvosuunnittelu on edistynyt määrällisesti, mutta edelleen siinä on puutteita. Erityisesti palkkakartoituksissa on vielä sekä määrällisiä että laadullisia puutteita.Samapalkkaisuusohjelman monet tavoitteet on asetettu vuoteen 2015. Koska ohjelmalla on vielä tavoitteita saavuttamatta, tulee sitä jatkaa vielä seuraavalla hallituskaudella 2011–2015 ja varata sille riittävät voimavarat.Tasa-arvolain uudistus on ajankohtainen. Tulevassa uudistuksessa on täsmennettävä tasa-arvosuunnitteluun liittyvää yhteistoimintavelvoitetta niin, että henkilöstölle turvataan aidot vaikutusmahdollisuudet tasa-arvosuunnitelman sisältöön. Eniten puutteita on palkkakar-toituksissa, ja sen vuoksi lakiin tuleekin täsmentää, miten töiden samanarvoisuutta tulee arvioida. On tärkeää, että vertailua tehdään yli työehtosopimusrajojen. Luottamushenkilöi-den tiedonsaantioikeutta palkoista on laajennettava. Tasa-arvolain valvonnalle on turvattava nykyistä paremmat resurssit.Yhdenvertaisuuslainsäädäntöä on uudistettava ja säädettävä ihmisoikeusinstituutiota kos-keva laki siten, että myös ay-liike voi osallistua täysimääräisesti instituution työhön. Työsuo-jeluviranomaisten valtuuksia yhdenvertaisuuden ja syrjinnän valvomisessa on lisättävä ja viranomaisvalvonnan voimavarat on turvattava. 4.4 TYÖSUOJELU JA TYÖTERVEYS KUNTOONTyösuojeluhallinnosta vähennettiin voimavaroja tuottavuusohjelman nimissä ennakoituakin enemmän. Budjettikehyksistä puuttui 2,5 miljoonaa euroa siihen verrattuna, mitä edes ny-kyisen toiminnan säilyttäminen olisi edellyttänyt. Määrärahakehitys tulee johtamaan siihen, että toimintaa joudutaan entisestään supistamaan mm. jättämällä virkoja täyttämättä ja leik-kaamalla muitakin toimintamenoja. Samaan aikaan työsuojeluhallinnon runkosopimuksessa on luvattu lisätä työsuojelutarkastusten määrää 50 prosentilla. Tämä on yksinkertaisesti mahdoton yhtälö. Lisäksi vielä työtapaturmia on luvattu laskea 40 prosentilla, vaikka nykyistä tapaturmamäärää ei ole saatu kääntymään edes laskuun. Tilanteen korjaaminen edellyttää lisävoimavaroja työsuojelutarkastajien määrän ja toimintarahojen saattamiseksi pysyvästi nykyistä paremmalle tasolle.Aluehallintouudistus on ollut epätarkoituksenmukainen työsuojeluhallinnon osalta. Työsuo-jeluviranomaiset ovat paikallishallintoviranomaisia, eikä heille koidu synergiahyötyjä AVI-virastojen muista toiminnoista. Uudistus on syönyt lisäbyrokratialla ja toimistopalvelujen toimimattomuudella sekä kalleudella työsuojelutarkastusresursseja entisestään. Aluehallin-touudistuksen vaikutukset onkin arvioitava kolmikantaisesti uudelleen työsuojeluhallinnon kannalta ja tarvittaessa työsuojeluvastuualueet tulee määritellä uudelleen tarkoituksenmu-kaisemmalla tavalla.
  27. 27. 30 SAK:N VAALITAVOITTEET / PIDEMMÄT TYÖURAT TYÖELÄMÄÄ PARANTAMALLA Työpaikoilla työsuojelusta vastaaville henkilöille tulee laatia pätevyysvaatimukset ja koulu- tuskriteerit, joita voidaan myös valvoa. Jatkossa työsuojeluvaltuutettu pitäisi valita kaikilla vähintään viiden työntekijän työpaikoilla. Lisäksi tulee selvittää mahdollisuus ottaa käyttöön alueellisten työsuojeluvaltuutettujen järjestelmä. Työsuojeluvaltuutetun työhön tulisi integ- roida myös työpaikkojen ympäristönsuojelun yhteistoiminta. Työturvallisuuslainsäädäntöön on kirjattava tarkemmat säännökset muun muassa työpaikko- jen vaarojen arvioinnista työpaikkaväkivallan ja sen uhan osalta, työpaikkaväkivallan tai sen uhan kohteeksi joutuneen työntekijän jälkihoidosta sekä työnantajan ilmoitusvelvollisuudesta väkivaltatapauksista. Työterveyshuollon kattavuutta ja laatua on parannettava. Työterveyshuollon järjestämisvastuu koskee myös määräaikaisissa työsuhteissa, osa-aikatöissä tai vuokratöissä olevaa henkilös- töä. Työsuojeluviranomaisten on valvottava tehokkaammin sitä, että työnantajat huolehtivat työterveyshuollon järjestämisestä. Työterveyshuollon laadun ja vaikuttavuuden lisääminen edellyttää kansallisten laatukriteeri- en laatimista työterveyshuollolle ja työterveyshuollon erikois- lääkärikoulutuksen rahoituksen vakinaistamista muuttamalla vuoden 2013 loppuun asti voimassa oleva laki toistaiseksi voimassa olevaksi. Työterveyshuollon keskeisenä tavoitteena on työperäis- ten sairauksien ja tapaturmien ehkäisyn sekä työolojen ja työyhteisön toimivuuden kehittämisen ohella työnteki- jöiden työkyvyn ja terveyden edistäminen. Se edellyttää työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyön kehittämistä ja yhteisistä säännöistä sopimista. Työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon yhteistyötä on kehitettävä paran- tamalla tiedon kulkua sekä lisäämällä muussa terveyden- huollossa työelämän tuntemusta. Työssään erityistä sairastumisvaaraa aiheuttaville tekijöille altistu- neiden terveystarkastuksista on huolehdittava ja altistumisesta riippuen seurantaa on jatkettava myös työsuhteen päätyttyä. Ammattitaudit tulee tutkia viranomaisten toimesta aina, kun ne aiheuttavat pysyvän haitan tai vakavan sairauden, ja niiden tutkinta tulee lakitasolla rinnastaa samanlaisen menettelyn piiriin kuin vakavat tapa- turmat. Työturvallisuus- ja työterveyshuoltolain saattamiseksi käytännön työelämään tulee lain velvoitteiden laiminlyöntiä koskevat rangaistusmääräykset saattaa ajan tasalle. 4.5 AMMATTILIITOILLE KANNEOIKEUS Työntekijältä vaaditaan uskallusta esiintyä oikeudessa omissa nimissään, eivätkä kaikki edes tiedä oikeuksistaan. Viranomaisten mahdollisuuksia valvoa työehtoja on vähennetty ja yh- teiskunnassa siirrytty yhä enemmän ns. omavalvontaan. Työnantajalle saattaa tämän vuoksi olla taloudellisesti kannattavaa olla noudattamatta lakia ja työehtosopimuksia. Tarvitaan uusia keinoja, jotta työntekijöiden oikeudet toteutuisivat.
  28. 28. SAK:N VAALITAVOITTEET / PIDEMMÄT TYÖURAT TYÖELÄMÄÄ PARANTAMALLA 31Useissa maissa kollektiivinen kanneoikeus on työsuhteisiin liittyvissä asioissa tai syrjintäasiois-sa. Suomessa kollektiivinen kanneoikeus on mahdollistettu kuluttaja-asioiden lisäksi elinkei-nonharjoittajille. On perusteltua, että myös työntekijöillä olisi vastaavanlainen oikeus. Myös EU on rohkaissut jäsenvaltioitaan laajentamaan ammattiliittojen ja muiden yhdistyksien mahdollisuuksia puuttua epäkohtiin. Järjestöjen itsenäistä kanneoikeutta on laajennettava siten, että ammattiliitto tai muu re-kisteröity yhdistys voi nostaa kanteen oikeudessa työsuhteisiin, tasa-arvoon tai muuhun yhdenvertaisuuteen liittyvissä asioissa. TYÖELÄMÄN UUDISTAMISEN TAVOITTEITA 1. Työaikojen on tuettava terveyttä ja mahdollisuutta tehdä pidempi työura. Työaikojen on joustettava ihmisen elämäntilanteen mukaan. 2. Kolmikantaisessa toimintaohjelmassa työmarkkinoiden erilaiset työn teet- tämisen muodot kartoitetaan ja niihin liittyvät epäkohdat korjataan. Näen- näisyrittäjyyden estämiseksi tarkistetaan lainsäädäntöä siten, ettei työtä ole mahdollista teettää toimeksiantona silloin, kun työsuhteen tunnusmerkistö täyttyy. 3. Työsuojeluhallinnon voimavaroja on lisättävä ja aluehallintouudistus on arvioitava uudelleen työsuojelun osalta. 4. Työterveyshuollon kattavuutta, laatua ja vaikuttavuutta on parannetta- va. Erityistä painoa asetetaan työkyvyn ylläpitoon ja sen muutosten ennakoimiseen. 5. Tasa-arvolaki ja yhdenvertaisuuslainsäädäntö uudistetaan. Samapalkkai- suusohjelmaa jatketaan. 6. Ammattiliitoille säädetään kanneoikeus.
  29. 29. SAK:N VAALITAVOITTEET / SUOMESSA TÖISSÄ SUOMALAISIN TYÖEHDOIN 335 SUOMESSA TÖISSÄ SUOMALAISINTYÖEHDOINMaahanmuutto Suomeen on kasvanut. Jotta muuttajat voivat antaa panoksensa Suomenkehittämiseksi, on maahanmuuttajien kotoutumista edistettävä. Kahden kerroksen työ-markkinoiden poistamiseksi tarvitaan lisää valvontaa ja työnantajien vastuun lisäämistä.5.1 TILASTOINTIA KEHITETTÄVÄSuomen väestöstä hieman vajaa kolme prosenttia eli noin 156 000 on ulkomaiden kansalaisia. Lisäksi maassa käy erityisesti Virosta ja Puolasta sekä Venäjältä vuosittain tilapäisesti töissä noin 40 000–50 000 ihmistä. Maahanmuuttajien työttömyysaste nousi vuoden 2010 aikana yli 25 prosenttiin. Toistaiseksi maahanmuuton perusteena ovat olleet useimmiten perhesyyt tai humanitaariset syyt ja suhteellisen vähän työnteko. Vuonna 2008 Suomeen muutti 15 000 henkilöä enemmän kuin täältä muutti pois.Määrällisesti suurin osa ulkomaalaisesta työvoimasta tulee Suomeen EU:sta, jossa työvoima ja palvelut liikkuvat vapaasti. EU-maista tulevien työntekijöiden tilastointia on kehitettävä niin, että tiedetään mille aloille, mihin ammattiryhmiin ja kuinka pitkäksi aikaa tänne tullaan töihin.Työvoiman maahanmuuttoa EU:n ulkopuolelta on lisättävä vain, jos Suomea uhkaa aidosti työvoimapula. Ikääntymisen aiheuttama mahdollinen työvoimatarve tulee ratkaista ensi sijassa nostamalla Suomen nykyisen työikäisen väestön, mukaan lukien maahanmuuttajien, työllisyysastetta. Ulkomaisia työntekijöitä tarvitaan täydentämään, ei korvaamaan suomalaista työvoimaa. Myös Suomessa on noudatettava OECD:n monikansallisille yrityksille antamia toimintaohjeita, joiden mukaan yritysten tulee mahdollisuuksien mukaan aina palkata pai-kallista henkilöstöä.5.2 KOTOUTTAMINEN ON AVAIN – SITÄ ON TARJOTTAVA MYÖS TYÖNVUOKSI MUUTTAVILLETyöyhteisöissä on edistettävä yhdenvertaista asenneilmastoa ja karsittava ennakkoluuloja, jotta ulkomaalaiset työntekijät voivat kokea olevansa tervetulleita. Rasismia ei voi hyväksyä missään muodossa. Kansainvälistyvä työelämä on mahdollisuus suomalaiselle yhteiskunnalle, ei uhka. Kaikille työntekijöille kuuluu samat oikeudet ja velvollisuudet.Ulkomaalaisten kotouttamiseen tarvitaan riittävät voimavarat. Myös maahan muuttaneilla työntekijöillä pitää olla oikeus kotouttamistoimiin. Suomen tai ruotsin kielen oppiminen ja työnteko sekä yhteydet paikalliseen väestöön edistävät parhaiten sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Erityistä huomiota on kiinnitettävä maassa jo asuvien ulkomaan kansalaisten ny-kyistä parempaan työllistämiseen ja kielikoulutukseen. Ulkomaalaisia työntekijöitä palkkaavien työnantajien on osallistuttava kieliopetuksen ja perehdyttämisen aiheuttamiin kustannuksiin.
  30. 30. 34 SAK:N VAALITAVOITTEET / SUOMESSA TÖISSÄ SUOMALAISIN TYÖEHDOIN 5.3 KAHDEN KERROKSEN TYÖMARKKINAT ON TORJUTTAVA Suomessa ei ole yleistä työvoimapulaa, mutta alakohtaisia työvoimakapeikkoja saattaa esiin- tyä. Liikkuvuuden lisääntymisen seurauksena meille on valitettavasti kehittynyt kahdet työ- markkinat. Suomessa on sekä kotimaisia että ulkomaisia yrityksiä, joiden ensisijainen syy palkata heikossa neuvotteluasemassa olevia ulkomaalaisia on se, että heille voidaan maksaa työehtosopimuksen alittavaa palkkaa sekä tinkiä työ- ja asuinolosuhteista. Kaksiin työmarkkinoihin on puututtava ja työehtojen valvontaa lisättävä. Ennen kuin työ- perusteista muuttoa Suomeen voidaan lisätä, on varmistuttava siitä, että kansallisuudesta riippumatta kaikille Suomessa työskenteleville voidaan taata yhdenvertaiset oikeudet. Yritys- kohtaisia rekistereitä on kehitettävä niin, että työnantaja- ja verovelvoitteita rikkovat toimijat saadaan varmemmin kiinni. Yritysten ja työnvälittäjien yhteiskuntavastuuta on lisättävä tehostamalla ja laajentamalla tilaajan vastuuta sekä puuttumalla laittomiin työnvälitysmaksuihin. Lisäksi on estettävä se, ettei tänne tuoda kolmansista maista esimerkiksi köyhiä maanviljelijöitä poimimaan marjoja yrittäjäsuhteessa. Kouluttamista ja tiedottamista suomalaisista työoloista on tehostettava, jotta ulkomaiset työntekijät olisivat tietoisia oikeuksistaan. Liikkuvien työntekijöiden asemaa on parannettava ratifioimalla siirtotyöläisten ja heidän per- heenjäsentensä oikeuksien suojelua koskeva YK:n yleissopimus ja kansainvälisen työjärjestö ILO:n muuttavia työntekijöitä koskeva sopimus nro 97 sekä siirtolaisuuteen liittyviä väärinkäy- töksiä sekä ulkomaalaisten työntekijöiden yhtäläisiä mahdollisuuksia ja yhtäläisen kohtelun edistämistä koskeva sopimus 143. Lisäksi on tehtävä enemmän yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen, esimerkiksi Kansainvälisen siirtolaisjärjestö IOM:n kanssa. Työpaikkatarkastuksia on lisättävä ja varmistettava myös ammattiliittojen mahdollisuudet puuttua tehokkaasti väärinkäytöksiin. Kiskonnantapaisen työsyrjinnän ja ihmiskaupan tunnus- merkistöjä on tarkistettava ja oikeuskäytäntöä on tarkkailtava. Tarvittaessa lainsäädäntöä on muutettava, jotta kaikenlaatuinen pakkotyö rangaistaisiin ihmiskauppana. Valvonnan lisääminen ja tehostaminen auttaisivat myös niitä rehel- lisiä yrittäjiä, jotka haluavat noudattaa suomalaisia työehtoja, mutta eivät pärjää epärehellisessä kilpailussa. EU:n ja Poh- joismaiden ulkopuolisten maiden kohdalla on säilytettävä työntekijäammatteihin kuuluvilla ns. herkillä aloilla työ- lupakäytäntö, jolla varmistetaan se, että työsuhde on Suomen työehtojen mukainen ja ettei kyseessä olevaan työhön ole saatavissa työvoimaa kotimaasta.
  31. 31. SAK:N VAALITAVOITTEET / SUOMESSA TÖISSÄ SUOMALAISIN TYÖEHDOIN 35MAAHANMUUTTOPOLIITTISIA TAVOITTEITA1. Kotouttamista on laajennettava ja parannettava.2. Rasismia vastaan on toimittava tehokkaasti.3. Yritysten ja työnvälittäjien vastuuta on lisättävä mm. tehostamalla ja laajen- tamalla tilaajan vastuuta sekä puuttumalla laittomiin työnvälitysmaksuihin.4. Työehtojen valvontaa on lisättävä ja tehostettava.5. Maahanmuuton ja työvoiman liikkuvuuden tilastointia on kehitettävä.6. Ihmiskaupan tunnistamismekanismeja on parannettava.
  32. 32. SAK:N VAALITAVOITTEET / VAHVA JA KATTAVA SOSIAALITURVA 376 VAHVA JA KATTAVA SOSIAALITURVASuomen sosiaaliturvamalli on tärkeä säilyttää lakisääteisenä ja kattavana. Sosiaaliturvallaon tulevalla vaalikaudella suuria haasteita edessään. On huolehdittava työeläketurvanriittävästä tasosta ja kestävästä rahoituksesta. Työttömyysturvaa on parannettava ja sel-kiytettävä. Asumistukeen tarvitaan parannuksia niin, että se huomioi nykyistä paremminpienituloiset työssäkäyvät lapsiperheet. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista on paran-nettava. Lisäksi on ensisijaisen tärkeää saada yhteiskunnan palvelut ja sosiaalivakuutuksenantama taloudellinen turva tukemaan nykyistä paremmin toisiaan.Lakisääteisyys ja kattavuus ovat Suomen sosiaaliturvamallin parhaita puolia. Ansiosidonnai-nen sosiaaliturva on erittäin tärkeää tavallisille palkansaajille. Ansioturvan tarkoitus on taata kohtuullinen toimeentulo tilanteissa, joissa työntekijä esimerkiksi työttömyyden tai sairastu-misen takia joutuu tilapäisesti työelämän ulkopuolelle tai jää työeläkkeelle. Jos lainsäädäntö turvaisi vain minimitasoisen sosiaalivakuutuksen, pienipalkkaisilla työntekijöillä – toisin kuin yhteiskunnan hyväosaisilla – ei olisi varaa täydentää turvaansa maksullisilla markkinavakuu-tuksilla. Sosiaaliturvan taso ei Suomessa ole erityisen hyvä verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin. Työttömyysturvaa on lähivuosina korotettava lähemmäs pohjoismaista tasoa sekä lisättävä työvoimapolitiikan toimia ja parannettava niiden vaikuttavuutta. Aina on niitä, joilla ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta työn kautta ansaita sosiaaliturvaa. Tarvitaan myös perusturvaa sekä yhteiskunnan tarjoamia hyvinvointipalveluja. Perusturvan osalta erityisesti työmarkkinatukea ja asumistukea on parannettava. Yhteiskunnan tarjoamilla hyvinvointipalveluilla on mahdollistettu myös naisten työssäkäynti, kun vastuu hoivasta ei ole ollut pelkästään kodin ja suvun varassa. Palvelut ovat osa hyvin-vointiyhteiskuntaa ja niitä on kehitettävä ottaen huomioon työelämän muutokset. Palvelujen tulee jatkossakin olla kaikkien saatavilla. Palvelujen kustannusten tulee olla sellaisia, että niitä on mahdollista käyttää.Sosiaalivakuutuksen antama taloudellinen turva sekä työvoima-, koulutus-, sosiaali- ja terveys-palvelut on saatava nykyistä paremmin tukemaan toisiaan. Muutama vuosi sitten kehitetty muutosturvan toimintamalli työttömyysvakuutuksessa oli tässä suhteessa ensimmäinen askel. Työttömän työnhakijan toimeentulo on turvattava, mutta se ei riitä: työpaikkansa menettäneille pitää löytää mahdollisimman pian uusi työpaikka. Tarvitsemme siis tehokkaampia ja työnha-kijoille räätälöityjä työvoimapalveluja. Työhön paluun tukemiseksi kaivataan sairausvakuutuk-sen, perusterveydenhuollon, työterveyshuollon ja kuntoutuspalvelujen toimivaa yhteistyötä.6.1 TYÖURIEN PIDENTÄMISEEN KESTÄVÄ LINJAJoustavan eläkeiän alarajaa ei pidä nostaa seuraavan vaalikauden aikana. Työurien piden-tämiseen tarvitaan kestävä työelämän kehittämisen linja, joka koskee koko työuraa – alusta loppuun. Eläkejärjestelmän kolmikantaisia neuvotteluja jatketaan turvataksemme eläkkeiden riittävän tason sekä sopiaksemme niiden rahoituksesta vuoden 2014 jälkeen.
  33. 33. 38 SAK:N VAALITAVOITTEET / VAHVA JA KATTAVA SOSIAALITURVA Työurien pidentäminen on laajasti hyväksytty tavoite, sillä se on tärkeää sosiaaliturvan ja hyvin- vointipalvelujen rahoittamiseksi. Myös työmarkkinaosapuolet ovat sitoutuneet tavoitteeseen 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Keinoista ay-liikkeellä ja työnantajilla on perinteisesti ollut eri painotukset. Kun ay-liike on korostanut työelämän kehittämistä työssä jatkamisen tuke- miseksi, työnantajat ovat vaatineet suoraviivaisesti heikennyksiä eläke- ja työttömyysturvaan. Työurien pidentymisen tärkein edellytys on korkea työllisyysaste ja työhön osallistumisen mahdollisuuksien turvaaminen myös osatyökykyisille. Työkyvyn menetyksen takia noin 25 000 suomalaista joutuu vuosittain keskimäärin 52-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle ja siis syr- jään työelämästä. Sen sijaan terveytensä säilyttäneet pystyvät jatkamaan työssä pitempään ja siirtyvät vanhuuseläkkeelle nyt keskimäärin 63,4-vuotiaana. Työkyvyttömyyden ehkäiseminen on siis ensisijaista työssä jatkamisen kannalta. Toiseksi on välttämätöntä, että työntekijöillä on työelämässä tarvittava osaaminen kohdallaan alkaen nuoruusvuosista ja jatkuen koko työuran ajan. Joustavan eläkeiän alarajan nostaminen ei tuo yhtään työpaikkaa lisää eikä auta työurien pidentämisessä, jos työntekijän terveys on mennyt ja ammattitaito vanhentunut. Kansainvälisen finanssikriisin aiheuttama työttömyyden kasvu ja epäilyt talouden elpymisen hitaudesta ovat lisänneet huolta työeläketurvan pitkän aikavälin rahoituksesta. Sekä työ- eläketurvan tason että rahoituksen kannalta ratkaisevia ovat työllisyys ja työurien pituus. Yksityisten alojen työeläkemaksujen korotuksista on sovittu ratkaisu vuosille 2011–2014, mutta rahoituksen kestävyys on varmistettava myös jatkossa. Eläkkeellä olevien suhteellinen osuus kasvaa voimakkaasti ja suomalaiset elävät keskimäärin entistä pitempään. Laissa säädetyn eläketurvan rahoittamiseksi on kerättävä riittävät maksut. Tärkeää on, että vanhuuseläkera- hastoinnin vahvistamisella tasattaisiin maksurasitusta ikäpolvien kesken ja edistettäisiin siten sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta. Myös nuorten, työuraansa aloittavien ikäluokkien on voitava luottaa eläkelupauksiin, ja siksi erityisesti nuorten eläketurvan tasoa on parannettava muun muassa luopumalla työeläkemaksun vähentämisestä eläkepalkasta. Työeläkelaitosten sijoitustoimintaa ja vakavaraisuutta säätelevän lainsäädännön täsmentämi- nen on käynnissä, ja se tehdään kolmivaiheisena. On tärkeää, että työeläkelaitosten vakava- raisuus pystytään entistä paremmin turvaamaan myös talouden vakavissa häiriötilanteissa. Työeläkelaitosten tehtävä on lakisääteisen työeläketurvan hoitaminen ja kilpailunäkökohdat on pidettävä tälle tehtävälle alisteisina. Työeläketurvaa ja muutakin sosiaalivakuutusta kos- keva lainsäädäntö on valmisteltava kolmikantaisesti. Työeläketurvan keskeisestä sisällöstä ja sen rahoituksen turvaamisesta neuvottelevat jatkossakin maksajien edustajat eli keskeiset työmarkkinajärjestöt. 6.2 TYÖTTÖMYYSTURVASTA TYÖMARKKINATURVAKSI Työelämässä tapahtuneet muutokset edellyttävät työttömyysturvan kehittämisen jatkamista. Kehittämisen lähtökohtina tulee olla rahoituksen turvaaminen sekä järjestelmän selkeys ja oikeudenmukaisuus.
  34. 34. SAK:N VAALITAVOITTEET / VAHVA JA KATTAVA SOSIAALITURVA 39Ansiosidonnaisen työttömyysturvan tarkoituksena on kohtuullisen toimeentulon turvaami- nen työttömyyden ajalta. Työttömyysturvaan kuuluu olennaisena osana myös aktiivinen työvoimapolitiikka, jonka tavoitteena on työttömien mahdol- lisimman nopea työllistyminen. Aktiivitoimia tulee kohdentaa myös ikääntyviin työttömiin. Erilaisten työaikojen ja -muotojen laajentuessa työttö- myyspäivärahaan liittyvät ongelmat ovat lisääntyneet. Ansioturvalle pääsyn helpottamiseksi sovitellun työttö- myyspäivärahan työaika- ja palkkaehtoja on väljennet- tävä (nykyistä 75 prosentin työaikarajaa on korotettava 80 prosenttiin ja 90 prosentin kattoa on nostettava 95 prosenttiin). Muutokset parantaisivat erityisesti pienituloisten asemaa. Työttömyysturvan monimutkaisuutta on purettava luo- pumalla lomakorvausten jaksottamisesta sekä lyhentä- mällä omavastuuaikaa. Talouskriisin myötä nopeasti kasvanut työttömyys vaikuttaa työt- tömyyskassojen toimintaan pitkällä aikavälillä. Työttömyyskassojen rahoitus on varmistettava. Tämä edellyttää jäsenmaksujen todellista tasaa-mista sekä valtion osallistumista lomautuspäivien rahoitukseen.6.3 ASUMISTUKEA JA TYÖMARKKINATUKEA PARANNETTAVAPitkäaikaistyöttömyys on aiheuttanut laajamittaista köyhyyttä ja syrjäytymistä. Köyhyyden vähentämisessä onkin ensisijaista tukea nopeaa uudelleentyöllistymistä ja yleistä työllisyyden nousua. Aktiiviseen työvoimapolitiikkaan tarvitaan siten lisää voimavaroja ja vaikuttavuutta. Aktiivitoimiin osallistumista tulee edistää mm. etuoikeuttamalla aktiiviajan korotusosa toi-meentulotuessa. Perusturvan osalta etenkin työmarkkinatukea ja asumistukea tulee parantaa. Kaikkien työttömien työttömyysturvan parantaminen 100 eurolla kuukaudessa nostaisi julkisia menoja kokonaisuudessaan noin 150 miljoonalla. Asumistukea kehitettäessä on huomioitava työhön kannustavuus. Lisäksi asumistukea tulee kehittää niin, että se ulottuu myös työssä-käyville lapsiperheille. Myös työmarkkinatuen tarveharkinnasta tulee luopua.Työmarkkinatukea saavat työttömät kaipaavat erityistä tukea työllistymiseensä. Heille suun-nattujen aktiivitoimien tulee olla kannustavia ja työllistymisen mahdollistavia. Yhtenä keinona on kehittää työllistymisbonuksen kaltainen järjestelmä, jossa työtön saisi pitää työllistymisen alkuvaiheen ajan työttömyysturvansa joko täysimääräisenä muutaman kuukauden ajan tai vaihtoehtoisesti tasoltaan alenevana tukena. Työttömän olisi mahdollisuus työllistyä pitkän työttömyysajan jälkeen ilman pelkoa taloutensa heikkenemisestä tai tulojensa ennustetta-vuuden kärsimisestä.
  35. 35. 40 SAK:N VAALITAVOITTEET / VAHVA JA KATTAVA SOSIAALITURVA 6.4 JOUSTAVAT JA RIITTÄVÄT PERHEVAPAAT Vanhemmuuden ja työn hyvä tasapaino on perheiden etu. Tarvitaan konkreettisia keinoja tukea vanhempien joustavaa työntekoa lasten ollessa pieniä. Tällaisia keinoja ovat parempi korvaus työajan lyhentämisestä osittaista hoitorahaa korottamalla sekä osa-aikatyön ja koti- hoidontuen yhteensovittaminen. Päivähoitomaksut eivät saa muodostua esteeksi joustavalle töiden tekemiselle ja rasittaa pienituloisia perheitä kohtuuttomasti. Maksujen tulee määräytyä käytön mukaan ja tulorajojen on oltava pienituloisia tukevalla tasolla. Vanhempainvapaisiin tarvitaan isien osuuksia. Osuuksia tulee pidentää nykyisestä ja niistä tulee tehdä mahdollisimman joustavia. Silloin mahdollisimman moni perhe ja lapsi hyötyy niistä. Vanhempainvapaan kestoa tulee pidentää siihen asti, kun lapsi täyttää vuoden. Tila- päisen hoitovapaan eli sairaan lapsen hoitamiseen oikeuttavaa lapsen ikärajaa tulee korottaa nykyisestä kymmenestä vuodesta kahteentoista ikävuoteen. Vanhempainetuudet korvataan tällä hetkellä sairausvakuutuksen kautta. Erillinen vanhem- painvakuutus on tarpeen etuuksien, perhevapaiden ja työnantajakustannusten tasaisen jakautumisen kehittämiseksi. Vanhemmuudesta työnantajille aiheutuvia kustannuksia on jo parannettu mm. korottamalla päivärahojen tasoa ja vuosilomakustannusten kompensaatiota. Mahdollinen kustannusten lisätasaus tulee rahoittaa työnantajien maksuosuuksin. Pienten koululaisten yksinäiset aamut ja iltapäivät ovat vähentyneet aamu- ja iltapäivätoimin- nan laajentumisen myötä 2000-luvulla. Tilanne ei ole kuitenkaan vielä riittävän hyvä. Toimintaa tulee järjestää kunnassa kaikille tarvitseville. Osallistumismaksujen tulee olla tasolla, joka ei estä ketään pientä koululaista osallistumasta toimintaan. 6.5 TAPATURMAVAKUUTUKSEN UUDISTAMINEN Tapaturmavakuutuslainsäädännön uudistamistyö on käynnissä. Uudistusta tarvitaan yli 60-vuo- tiaan lainsäädännön ajantasaistamiseksi. Työ on mittava, ja sen loppuun vientiin ja uuden lain voimaantuloon menee aikaa vielä useita vuosia. Tapaturmavakuutus takaa työntekijän sosiaaliturvan työtapaturman tai ammattitaudin kohda- tessa ja on siksi työntekijöiden keskeisintä turvaa. Palkansaajille keskeistä on turvata etujen taso ja työelämän muutosten huomiointi uudistuvassa laissa. 6.6 TERVEYDENHUOLLON VAHVISTAMINEN KAVENTAA TERVEYSEROJA Suomalainen terveydenhuolto on ollut menestystarina, jos mittareina käytetään kuolleisuuden ja sairastavuuden vähenemistä. Kuitenkin viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ovat sosiaaliseen asemaan ja tuloeroihin perustuvat terveyserot kasvaneet. Pitkäaikaistyöttömillä tai perusasteen käyneillä työläisillä on odotettavissa vähemmän elinvuosia ja ennen muuta vähemmän terveitä elinvuosia kuin korkeasti koulutetuilla. Julkisen terveydenhuollon asia- kasmaksut ja kalliit lääkkeet rajoittavat pienituloisten mahdollisuuksia käyttää terveyspalve- luja ja hoidattaa itseään. Erityistoimenpiteitä on suunnattava terveyserojen kaventamiseen.

×