SAK:n julkaisusarja Raportti SAK:n Osaava pärjää -hankkeesta ja toiminnasta Noste-ohjelmassa vuosina 2003–2007. Markku Liljeström.

1. AIKUISVÄESTÖN OSAAMISTA EDISTÄMÄSSÄ
Raportti SAK:n Osaava pärjää – hankkeesta ja toiminnasta Noste -
ohjelmassa vuosina 2003-2007
Markku Liljeström
1

2. Sisältö sivu
1.Noste-ohjelman käynnistyminen ja sen tausta
2.SAK:n tavoitteet ja lähtökohdat
3.Noste-ohjelman sisältö
4.Tulopolitiikan tuki Nosteelle
5.SAK:n hanke ja hakevan toiminnan motiivit
5.1.Osaava pärjää –projektisuunnitelma ja hankehakemus
5.2.Viestintäkampanjalla alkuun
5.3.Tiedotusaineiston tuottaminen
6.Pätevyysluotsi vertaistukihenkilöksi
6.1.Pätevyysluotsien koulutus
6.2.Pätevyysluotsien toiminta ja koettu rooli
6.3.Tiedottaja, kannustaja
6.4.Yhteistyötä ay-järjestöissä ja työpaikoilla
6.5.Yhteistyö oppilaitosten kanssa
7.Yhteistyötapahtumat ja seminaarit hakevan toiminnan vauhdittajina
7.1.Valtakunnallinen seminaari
8.Osaava pärjää-hanke kansainvälisessä verkostossa
9.Päätösseminaari
10.Osaava pärjää-hankkeen oma seuranta
11.SAK:n edunvalvonta ja koulutuspoliittiset linjaukset
12.Noste-ohjelman ja Osaava pärjää-hankkeen arviointia ja yhteenvetoa tuloksista
2

3. 1.NOSTE-OHJELMAN KÄYNNISTYMINEN JA SEN TAUSTA
Valtioneuvosto antoi 23.1.2003 asetuksen aikuisten koulutustason kohottamiseen myönnettävästä
valtionavustuksesta. Vuosille 2003-2007 suunniteltu Noste-ohjelma käynnistyi valtion vuoden 2003
talousarvioon varatulla 12 milj. euron määrärahalla.
Noste-ohjelman alkaminen merkitsi käännettä suomalaisessa aikuiskoulutuspolitiikassa ja
aikuiskoulutuksen toimintatavoissa. Koulutuksellinen tasa-arvo, osaamiseen perustuva
kilpailukykyinen talous ja pyrkimys työurien pidentämiseen ja työelämän muutoksissa selviämiseen
muodostuivat aikuiskoulutuspolitiikan keskeisiksi perusteiksi.
Työelämälähtöinen joustava aikuiskoulutus ja työelämään jalkautuminen, ns. hakeva toiminta,
otettiin aikuiskoulutuksen tavoitteellisiksi työtavoiksi.
Kun Noste-ohjelman käynnistyminen oli varmistunut syksyllä 2002, aloitettiin SAK:n
koulutuslinjalla valmistelu Noste-ohjelman tavoitteita tukevasta omasta hankkeesta. Se sai
nimekseen ”Osaava pärjää”.
Opetusministeriö oli maaliskuussa 2001 asettanut parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän
tekemään ehdotuksia aikuiskoulutuspolitiikan linjauksista, eri aikuiskoulutusmuotojen
toimivuudesta ja työnjaosta sekä selvittämään koulutustarjonnan vastaavuutta työelämän
osaamistarpeisiin aikuisväestön opiskelutavoitteiden ja osallistumisen näkökulmasta.
Parlamentaarikkojen ohella työryhmään nimettiin asiantuntijoiksi mm. työmarkkinajärjestöjen
edustajat.
Parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmä luovutti ehdotuksensa 21.2.2002. Sen keskeisiä
ehdotuksia oli erityisen viisivuotisen toimenpideohjelman käynnistäminen vähäisen
pohjakoulutuksen omaavan aikuisväestön osaamistason kohottamiseksi. Tämän
lisätoimenpideohjelman voimavaroista suunnattaisiin pääosa toisen asteen ammatilliseen tutkintoon
tähtäävään koulutukseen ja niitä tukeviin opintoihin ja lisäksi osa tietoyhteiskuntataitoja kehittävään
koulutukseen. Työryhmä esitti myös kehitettäväksi koulutusjakson tukemaan oppimisvalmiuksia ja
ongelmanratkaisutaitoja.
Lisätoimenpideohjelman(osaamisen nosto-ohjelma) kohderyhmäksi aikuiskoulutustyöryhmä
määritteli vailla toisen asteen ammatillista koulutusta olevat 30-54 -vuotiaat. Työryhmä totesi, että
peräti 400 000:lta 30-54 -vuotiaalta aikuiselta puuttuu toisen asteen koulutus. Vastaavasti
työmarkkinoilta on kiihtyvässä tahdissa poistumassa suorittavan työn tekijöitä.
Aikuiskoulutustyöryhmä asetti keskeiseksi tavoitteeksi sen, että kansalaisilla olisi 10-15 vuoden
välein mahdollisuus osaamisensa perusteelliseen uusintamiseen ja vuosittain 1-2 viikon
kehittämisjaksoon. Työryhmän mielestä tämä edellytti aikuiskoulutukseen huomattavia
lisävoimavaroja.
2.SAK:N TAVOITTEET JA LÄHTÖKOHDAT
Samaan aikaan kun parlamentaarisessa aikuiskoulutustyöryhmässä ryhdyttiin pohtimaan ehdotuksia
aikuiskoulutuspolitiikan linjauksista valmisteltiin SAK:ssa työryhmää varten ehdotuksia. Nämä
kiteytyivät syksyllä 2001 näkemykseen uudistavasta ja tasa-arvoisemmasta
3

4. aikuiskoulutuspolitiikasta, jonka yhtenä keskeisenä kysymyksenä oli vähän koulutetun
aikuisväestön aseman parantaminen.
SAK:n valmistelussa päädyttiin lokakuussa 2001 esittämään kansallisen hankkeen käynnistämistä
vähän koulutetun aikuisväestön koulutustason kohottamiseksi.
SAK:n esityksen lähtökohtana oli varmistaa korvamerkitty rahoitus ohjelmalle ja sen kohderyhmän
selkeä määrittely. Kohderyhmäksi määriteltiin aikuiset,
-joilta peruskoulu on jäänyt kesken
-jotka olisivat valmiit suorittamaan loppuun kesken jääneet lukio-opinnot
-jotka tarvitsevat muuta yleissivistävää pohjakoulutusta voidakseen suoriutua ammatillisista
opinnoista
-jotka tarvitsevat yleissivistävää pohjakoulutusta selviytyäkseen tietoyhteiskunnassa tai voidakseen
toimia aktiivisena kansalaisena
-joilta puuttuu ammatillinen pohjakoulutus ja jotka voisivat saada sen esim. ammattitutkinnon
suorittamalla
-joiden ammattitaidon päivittäminen tai uudistaminen on työelämän rakennemuutoksessa erityisen
tärkeää(1)
Varsinaisen koulutuksen ohella SAK:ssa nähtiin tarpeelliseksi sisällyttää ohjelmaan aikuisia
motivoivia ja kannustavia toimenpiteitä, etsivää ja hakevaa toimintaa sekä työpaikoilla tapahtuvaa
tiedottamista ja ohjausta.
Koulutuksen tasa-arvonäkökohtia tukivat niin OECD:n aikuiskoulutuksen maaraportin havainnot,
pohjoismaiset vertailevat tutkimukset kuin SAK:n omat selvitykset jäsenistön vähäisestä
osallistumisesta aikuiskoulutukseen. Vuoden 2000 aikuiskoulutustutkimus osoitti, että Suomessa
aikuiskoulutukseen osallistuminen on keskimäärin maailman huippuluokkaa, 57%. Pelkän
perusasteen koulutuksen varassa olevista oli osallistunut aikuiskoulutukseen vain 37% kun
parhaiten koulutetun väestön osalta luku oli 76%. SAK:n oman, vuoden 2000 selvityksen mukaan
peräti 70% jäsenistä ei ollut osallistunut työnantajan järjestämään ammatilliseen koulutukseen.
SAK:n koulutuslinjalla oli tutustuttu Ruotsin ja Iso-Britannian malleihin, joissa
ammattiyhdistysliike pyrki aktiiviseen ja käytännölliseen toimintaan osaamisen kehittämiseksi. Ne
antoivat virikkeitä myös SAK:n tuleviin toimenpiteisiin.
Parlamentaarinen aikuiskoulutustyöryhmän esitykseen osaamisen nosto-ohjelmasta tulivat varsin
pitkälle ne ainekset, jotka SAK:n valmistelussa olivat tulleet esille. SAK:n johtoryhmässä
helmikuussa 2002 parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän esitykset arvioitiin varsin
myönteisessä hengessä ja vastaavan sisällön sai mietinnöstä annettu SAK:n lausunto 15.4.2002.
Parlamentaarikkoryhmän annettua esityksensä asetti opetusministeriö 11.4.2002 valmisteluryhmän
suunnittelemaan nosto-ohjelman käynnistämistä. Ryhmään nimettiin SAK:n edustajaksi
koulutuspäällikkö Markku Liljeström.
Valmistelutyöryhmässä laadittiin esitys laiksi aikuisten koulutustason kohottamisohjelmasta.
Erillislain säätäminen osoittautui kuitenkin liian kankeaksi tavaksi säädöstää nosto-ohjelmasta ja
valmistelun loppuvaiheessa päädyttiin antamaan kohottamissohjelmaa koskevat normit
valtioneuvoston asetuksella. Valmisteluryhmä teki esityksen myös tarvittavista määrärahoista
valtion talousarvioon, johon saatiin oma momentti ohjelmaa varten. Näin ollen varmistui ohjelmalle
korvamerkitty rahoitus.
(1)Muistio 5.10.2001,Markku Liljeström, Parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän taustatyö
4

5. 3.NOSTE-OHJELMAN SISÄLTÖ
Aikuisten koulutustason kohottamisohjelma muodostui rahoituksesta, joka voitiin kohdentaa
1)ammatilliseen perustutkintoon, ammattitutkintoon ja erikoisammattitutkintoon sekä
2)tietokoneen ajokortin suorittamiseen tähtäävään koulutukseen ja lisäksi
3)opiskeluvalmiuksia parantaviin ja välineaineopintoihin, opinto-ohjaukseen, opintojen ja opiskelun
henkilökohtaistamiseen ja muihin opiskelua tukeviin toimiin(opiskelun tukitoimet)
4)hakevaan toimintaan, tiedotukseen ja neuvontaan sekä muihin toimiin, joilla edistetään opintoihin
hakeutumista(opintoihin hakeutumista edistävät toimet).
Lisäksi voitiin opiskelun tukitoimilla myöntää avustusta koulutukseen, joka tähtää ammatillisen
tutkinnon, peruskoulun oppimäärän ja aikaisemmin keskeytyneiden lukio-opintojen
loppuunsaattamiseen.
Kohderyhmäksi määriteltiin 30-54-vuotiaat(myöhemmin yläikärajaksi 59v.) enintään perusasteen
tutkinnon suorittaneet, ensisijassa työssä olevat aikuiset. Tukitoimiin myönnettävän avustuksen
osalta alaikärajaksi tuli 25 vuotta kun opiskelijan tarkoituksena on peruskoulun
loppuunsuorittaminen. SAK:n ehdotuksen mukaisesti opintoihin hakeutumista edistäviin toimiin
voitiin myöntää avustusta oppilaitosten ohella myös työelämän järjestölle ja kansalaisjärjestölle.
SAK:n Osaava pärjää - hankkeesta tuli ainoa työelämän järjestön käynnistämä Noste-ohjelmaan
kuuluva hakevan toiminnan hanke.
Noste-ohjelmalla haluttiin edistää oppilaitosten verkostoitumista ja myös työelämäyhteistyötä. Näin
ollen ohjelma rakentui alueellisiksi yhteistyöhankkeiksi, joille kullekin nimettiin yhteistyöryhmä.
Noste-ohjelman suunnittelussa ja toteutuksessa korostettiin kolmikantaisen yhteistyön tärkeyttä.
Alueelliset hankkeet velvoitettiin toimimaan yhteistyössä työelämän kanssa. Yhteistyö ei
kuitenkaan kaikissa hankkeissa toteutunut ohjeissa edellytetyllä tavalla, mikä johti siihen, että
hankkeita jouduttiin opetusministeriön toimesta myöhemmin erikseen muistuttamaan.
Opetusministeriö asetti 24.1.2003 Aikuisten koulutustason kohottamisohjelman ohjausryhmän,
jonka tehtävänä on ollut ohjata ohjelman toteuttamista, seurantaa ja arviointia ja tehdä aloitteita
ohjelman kehittämiseksi. Se on myös koordinoinut ohjelmaan liittyvää koulutus-, kehittämis-,
tutkimus- ja selvitystoimintaa. SAK:ta ohjausryhmässä on edustanut koulutuspäällikkö Markku
Liljeström.
4.TULOPOLITIIKAN TUKI NOSTEELLE
Tulopoliittisessa sopimuksessa vuosille 2003-2004 ja sopimuksessa vuosille 2005-2007 on laajasti
käsitelty koulutukseen ja osaamiseen liittyviä kysymyksiä. Ensin mainitussa sopimuksessa
työmarkkinajärjestöt antoivat tukensa Noste-ohjelmalle, jota sopimuksessa käsiteltiin yhtenä omana
lukunaan. Järjestöt korostivat haluaan edistää ohjelman toteuttamista yhdessä valtiovallan kanssa ja
pitivät tärkeänä toteuttaa sitä ammatti- ja käytännönläheisesti sekä hyvässä yhteistyössä
työnantajan, henkilöstön ja oppilaitosten kanssa.
Järjestöt suosittelivat myös jäsenliitoilleen, että ne arvioisivat Noste-ohjelmaa koskevan tiedon
levittämistarvetta ja että ne sopisivat tarvittavista toimista mukaan lukien henkilöstön edustajien
5

6. osallistumisen Nosteen käytön edistämiseen ja mahdollisen kustannusten korvaamisen tutkintoon
osallistumisesta.
Sanassa yhteydessä työmarkkinajärjestöt esittivät aikuiskoulutukseen ja Noste-ohjelmaan
varattavaksi riittävät taloudelliset voimavarat.
Tulopoliittinen sopimus antoi tarvittavan poliittisen selkänojan Noste-ohjelmalle ja oli myös viesti
siitä, että alakohtaisesti ja työpaikoilla voitaisiin yhteistyössä edistää ohjelman toteuttamista.
Työmarkkinajärjestöjen linjaukset johtivat osaltaan siihen, että ohjelma sai kohtuulliset voimavarat
käynnistyessään. Sen sijaan keskusjärjestöjen suositukset alakohtaisesta yhteistyöstä jäivät suurelta
osin vaille vastakaikua käytännön toimien tasolla.
Työnantajajärjestöissä ei nähty tarvetta varsinaiseen kampanjointiin Noste-ohjelman edistämiseksi
ja ohjelman toteuttaminen katsottiin työpaikkojen ja yritysten omaksi asiaksi paikallisesti
sovittavalla tavalla.
5.SAK:N HANKE JA HAKEVAN TOIMINNAN MOTIIVIT
Nosteen kohderyhmä huomioon ottaen oli selvää, että SAK:lle kyseessä on tärkeä hanke, jonka
kohderyhmä löytyisi suurelta osin jäsenliittojen jäsenistä. Noste-ohjelman koulutus- ja
työvoimapoliittiset perusteet olivat yhdensuuntaisia SAK:n omien linjausten kanssa.
Edunvalvonnan näkökulmasta muodostui tärkeäksi tukea hankkeen onnistumista ja sen
tarkoituksenmukaista toteuttamista. Aikaisemmin oli vastaavissa tilanteissa yleensä pidetty
riittävänä edunvalvontamallina sitä, että järjestö oli edustettuna hankkeiden suunnittelu- tai
ohjausryhmissä.
Sekä järjestölliseltä kannalta että edunvalvontamallina merkitsi SAK:n oman Osaava pärjää-
hankkeen käynnistäminen poikkeusta aikaisempiin toimintatapoihin. Kolmikantaisissa tai
vastaavissa toimielimissä edustautumista ja vaikuttamista ei pidetty riittävänä, vaan oma
järjestöorganisaatio haluttiin myös jalkauttaa käytännön toimintaan omien jäsenten pariin
paikallisiin ja alueellisiin ay-järjestöihin sekä työpaikoille.
Tämä kaksisuuntainen toiminta toisaalta valtiovaltaan ja toisaalta samaan aikaan omaan
organisaatioon ja työpaikoille avasi omalle toiminnalle uusia näköaloja, uutta tietoa
työelämäyhteistyön arjesta, oman organisaation toimintakyvykkyydestä, vapaaehtoistoiminnan
pulmista ja erityisesti siitä, miten työntekijöiden oma elämänkulku kohtasi SAK:n organisaation
koulutus- ja työvoimapoliittiset pyrkimykset.
Noste-ohjelman kohderyhmän kannustaminen ammattipätevyyden kehittämiseen katsottiin SAK:ssa
haasteellisena tehtävänä, vaikka kyse oli paljolti omien jäsenten kohtaamisesta. Tältä kannalta oli
luontevaa, että SAK:n ja sen jäsenliittojen yhteinen hanke, Osaava pärjää, keskittyi juuri hakevaan
toimintaan, työelämäyhteistyön edistämiseen ja Noste-ohjelmasta tiedottamiseen.
Aikuiskoulutustutkimusten perusteella oli ennakoitavissa, että hakeva toiminta, erityisesti
jalkautuminen työpaikoille ja henkilökohtainen kohtaaminen työntekijöiden kanssa muodostuisivat
tärkeiksi toimintatavoiksi Noste-ohjelmassa. Vuoden 2000 aikuiskoulutustutkimuksen perusteella
tutkintotavoitteiseen koulutukseen halukkaita oli Nosteen kohderyhmässä minimaalinen määrä.
Osaava pärjää- hankkeen suunnitteluvaiheessa jouduttiinkin keskustelemaan paljon siitä, mitä
kannustava toiminta ja kielenkäyttö hankkeessa merkitsee ja miten vältetään myös syyllistämästä
työntekijöitä siitä, ettei tutkintoa ole tullut hankituksi.
6

7. Osaava pärjää –hankkeen suunnitteluun osallistuneet toimitsijat pitivät tärkeänä, että työntekijöiden
koulutukseen kannustaminen tarkoittaa samalla arvostavaa suhtautumista työkokemuksella
hankittuun ammattitaitoon. Hakevaa toimintaa ei haluttu rakentaa myöskään perusteettomien
uhkakuvien varaan. Työttömyysriski oli perusteltua pitää esillä, mutta samalla pyrittiin
muistuttamaan siitä, ettei tutkinnon suorittaminen sinällään ole takuu työpaikan saamisesta tai sen
säilymisestä. Vastaavasti oli tarkoitus pyrkiä tasapainoisesti perustelemaan ansiokehityksen ja
koulutuksen välistä yhteyttä.
Hakevan toiminnan onnistumisen kannalta oli tärkeää tunnistaa niitä mahdollisia ja todennäköisiä
vastaväitteitä, joiden kohtaamiseen oli syytä varautua. Osaava pärjää- hankkeen alkutaipaleelta
lähtien voitiin hyvin tunnistaa se, että sekä hankkeeseen että koulutukseen sinällään suhtauduttiin
lähes poikkeuksetta myönteisesti. Epäilyt ja vastaväitteet näyttivät myös tukevan niitä havaintoja,
joita aikuiskoulutustutkijat olivat tehneet ja joita hankkeen aikana myös tutkittiin.
Aikuiskoulutustutkijoiden(2) havaintojen valossa koulutustietoon suhtautumiseen ja koulutukseen
osallistumiseen liittyy vähän koulutetuilla aikuisilla mm. seuraavia tekijöitä:
-koulutukseen suhtautuminen on myönteistä, mutta sitä ei koeta nimenomaan omaksi asiaksi
-monilla aikuisilla on kielteisiä koulukokemuksia, eikä ”koulun penkille” haluta palata
-koulutuksesta ei koeta olevan hyötyä, ”koska ennenkin on pärjätty”
-koulutukseen hakeutuminen tapahtuu usein yksilön elämäntilanteen murrosvaiheissa
-”opin enemmän käytännön kuin teorian kautta”
-”opiskelu on pakkopullaa”, jossa ”menee illat ja viikonloput”
-kiire estää opiskelun, työ(vuorot) ei jousta
-aikuisopiskelija on ”reipas täti-ihminen”
Monia aikuisia askarruttavat myös ikään liittyvät seikat. Olenko liian vanha oppimaan uutta, on
ollut myös Osaava pärjää- hankkeessa usein kuultu kysymys. Nämä kysymykset eivät ole
harvinaisia jo 40-vuotiaiden taholta kuultuna. Iän ohella myös sukupuoli näyttää määrittävän
aikuiskoulutukseen lähtöä. Naisten osallistumisaste on miehiä selvästi korkeampi ja Osaava pärjää-
hankkeen yhteydessä erityisesti teollisuuden miesten kannustaminen koulutukseen nähtiin vaativana
tehtävänä.
Teollisuuden miestyöntekijöiden osalta kyse voi olla työpaikkoihin liittyvästä työyhteisökulttuurin
piirteestä, jossa työntekijöiden koulutukseen osallistumiselle ei ole syntynyt perinnettä eikä
kannusteita. Aikuiskoulutustutkijoiden(em.) havainnoissa erilaisilla lähiyhteisöillä on merkitystä
koulutukseen hakeutumiseen.
Noste-koulutukseen osallistuvien haastatteluissa on tullut esille eri lähiyhteisöjen myönteisten
asenteiden merkitys koulutuspäätösten tekoon. Vaikutus on sitä voimakkaampi, mitä useammalta
taholta, kuten perheeltä, työnantajalta, tuttavilta tai ammattijärjestöstä tukea saadaan(3).
Erityisesti ”me-henki”, että koulutus on nimenomaan ”meille” tarkoitettu korostui aktiivisilla
ammattiyhdistystoimijoilla. Tältä osin ammattiyhdistystoimintaan ja koulutukseen Nosteessa liittyi
myös positiivinen tunnelataus(emt.).
(2)Tässä viitataan erityisesti Ari Antikaisen, Jyri Mannisen ym. ja Hanne Laukkasen tutkimuksiin
(3)Hanne Laukkanen: Ammattitutkinto aikuisiällä – Noste-koulutukseen hakeutuminen osana aikuisten elämänkulkua.
Joensuun yliopisto 2006.
7

8. ”Me-henkeä” näyttää osaltaan tukeneen se, että Noste-koulutuksella on koettu olevan hyvä status.
Opiskelijat ovat verranneet sitä työvoimakoulutukseen, johon katsotaan liittyvän kielteisiä
”pakkoja”(työttömyysturvan saanti) kun taas Noste-koulutukseen on osallistuttu omasta halusta
kehittää ammattitaitoa ja oppia uusia asioita. Noste-koulutuksen on katsottu antavan paremmat
mahdollisuudet myös työllistymiseen tulevaisuudessa kuin työvoimakoulutuksen(emt.).
Koulutusmahdollisuudet jakautuvat myös sukupolvittain koettuihin elämänkulkuihin. Varsinkin
suurten ikäluokkien nuoruuskokemukset sijoittuvat vielä monen kohdalla maatalousyhteiskuntaan,
jossa vanhemmilta saatiin perinnöksi vahva työn arvostus. Maaseudulla ammatilliseen koulutukseen
tai oppikouluun lähtö on edellyttänyt monesti kaupunkiin muuttoa tai joka tapauksessa pitkiä
koulumatkoja. Koulutusmahdollisuuksiin saattoi vaikuttaa taloudellisten ongelmien rinnalla perheen
tai suvun toiveiden asettaminen omien etujen edelle. Vaikka koulutus on ollut mielessä, se ei ole
sopinut juuri sen hetkiseen elämänvaiheeseen(emt.).
Kielteisiin koulukokemuksiin on saattanut liittyä myös vahvoja häpeän ja epäonnistumisen tunteita
sekä epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia(emt.).
”Sen muistan kyllä, että neljänneltä luokalta mentiin kansankouluun sinne, että jostain
syystä opettaja piti meitä jotenkiin sitten vähän toisarvoisina.”
Osalla aikuisista kielteiset koulukokemukset johtuvat aikanaan tunnistamattomista lukiongelmista,
joihin kouluympäristöllä ei ole ollut tarjota asiantuntevia ja kannustavia menetelmiä.
Lukiongelmien yleisyyden vuoksi Osaava pärjää – hankkeessa pyrittiinkin tiedottamisen keinoin
vaikuttamaan lukiasioita koskeviin ennakkoluuloihin.
Hanne Laukkasen em. haastattelututkimuksessa haastateltavien työmarkkinapolulla oli tapahtunut
varsin samankaltaisia työttömyyteen sekä työpaikan vaihtoon tai työn ja työpaikan
uudelleenjärjestelyihin liittyviä muutoksia ennen Noste-koulutukseen hakeutumista. Koulutukseen
hakeutuminen on siten ollut vahvasti yhteydessä työmarkkinapolun murrosvaiheisiin. Opiskelu oli
vaatinut myös paljon henkilökohtaista panostusta, sillä kukaan haastatelluista ei pystynyt
käyttämään opintoihin työaikaansa. Osalla työnantaja oli kuitenkin joustanut työjärjestelyissä(emt.).
”Kaksvuorotyötä. Viikko aamuu, viikko iltaa…Joo se opiskelu..Iltavuorojen aikaan
pyrin(koululla) käymään. Aamulla sinne ja vaille yks lähtee ajamaan. Käyn syömässä
koululla, vaille yks ajamaan takaisin. Kiireellä, jotta kerkee iltavuoroon. Kyllähän
päivä pitkäks venyy..”
5.1.Osaava pärjää –projektisuunnitelma ja hankehakemus
SAK:n hankkeen projektisuunnitelman valmistelusta vastasi koulutuslinja ja suunnittelu tehtiin
syksyllä 2002. Suunnitelma hyväksyttiin SAK:n johtoryhmässä 24.2. 2003 ja sitä oli valmistavasti
käsitelty SAK:n koulutuspoliittisessa työryhmässä ja koulutusvaliokunnassa. Valmisteluvaiheessa
jäsenliitoille lähetettiin 11.12.2002 projektisuunnitelman luonnos ja kirje, jossa liittoja pyydettiin
ottamaan kantaa, osallistuvatko ne projektisuunnitelman mukaiseen toimintaan. Vastauksissa
pyydettiin samalla arviota pätevyysluotsien koulutustarpeesta ja tieto liiton nimeämästä
yhteyshenkilöstä hanketta varten. Liittojen toimitsijoiden kanssa käytiin myös yksittäisiä
neuvotteluja osallistumisvalmiuden selvittämiseksi.
8

9. Projektisuunnitelmaluonnoksessa olivat jo hahmottuneet ne keskeiset toimenpiteet, jotka tulivat
myös lopulliseen hankesuunnitelmaan. Projekti määriteltiin kolmiosaiseksi: tiedottaminen,
pätevyysluotsien koulutus sekä hakevan toiminnan menetelmien kehittäminen. Tiedotustoimintaan
sisällytettiin myös hanketta tukevien aineistojen tuottaminen, sillä valmiiksi käyttökelpoista
aineistoa oli vähän saatavilla.
Ensi vaiheessa SAK haki Etelä-Suomen lääninhallitukselta avustusta kolmivuotiseen hankkeeseen
ajalle 14.4.2003-1.4.2006. Lääninhallitus myönsi päätöksessään 2.6.2003 rahoituksen vuoden 2003
loppuun. Syksyllä 2003 tehdyn jatkohakemuksen perusteella lääninhallitus myönsi avustuksen
ajalle 1.1.2004-1.4.2006. Tämän jälkeen esitettiin hankkeelle edelleen jatkoa ja avustusta saatiin
vuoden 2007 loppuun saakka.
Hankkeeseen osallistuivat seuraavat SAK:n jäsenliitot:
Kunta-alan ammattiliitto KTV(nyk. JHL)
Metallityöväen Liitto
Palvelualojen ammattiliitto PAM
Puu- ja erityisalojen liitto
Rakennusliitto
Postiliitto(nyk. PAU)
Ilmailualan Unioni IAU
Kemianliitto
Rautatieläisten Liitto
Rautatievirkamiesliitto
Tekstiili- ja vaatetustyöväen liitto TEVA(nyk.yhdistynyt Kemianliiton kanssa)
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT(lähinnä tiedotustoiminnan osalta)
Sähköalojen ammattiliitto
Yhteistyötä syntyi hankkeen aikana myös muiden jäsenliitojen kanssa,(mm. Suomen
Elintarviketyöläisten liitto) jotka eivät olleet ilmoittautuneet hankkeen alussa ohjelmaan.
5.2Viestintäkampanjalla alkuun
Osaava pärjää-hanke käynnistettiin toukokuussa 2003 laajalla viestintäkampanjalla. Sen keskeisenä
työmuotona olivat eri puolilla maata järjestetyt tiedotustilaisuudet ay-liikkeen aktiiveille.
Tilaisuudet olivat avoimia ja niihin osallistui myös alueen oppilaitosten sekä viranomaisten
edustajia. Tilaisuuksissa esiteltiin Noste-ohjelmaa ja SAK:n hakevaa toimintaa, kunkin alueen omaa
näkökulmaa hankkeeseen. SAK:n puheenvuorojen ohella tilaisuuksissa alustivat
aikuiskoulutuskeskuksen tai ammattioppilaitoksen sekä aikuislukion edustajat. Tilaisuuksissa
jaettiin Noste-ohjelmaa ja Osaava pärjää-hanketta kuvaavaa materiaalia. Kaikki tilaisuudet
järjestettiin iltaisin.
Vuoden 2003 loppuun mennessä oli järjestetty 29 tiedotustilaisuutta eri puolilla maata.
9

10. OSAAVA PÄRJÄÄ –HANKKEEN TIEDOTUSTILAISUUDET 2003
Järjestäjä Aika Paikka Osallistujamäärä
SAK, Etelä-Savo 5.5.2003 Savonlinna 27
19.5.2003 Mikkeli 33
9.10.2003 Pieksämäki 15
SAK, Häme 27.5.2003 Hämeenlinna 26
26.5.2003 Lahti 24
SAK, Keski-Suomi 21.8.2003 Jyväskylä 47
SAK, Kymi 6.5.2003 Lappeenranta 20
7.5.2003 Rantahaka 17
15.5.2003 Kouvola 22
SAK, Lappi 3.6.2003 Kemi 17
4.6.2003 Rovaniemi 15
SAK, Oulu 13.5.2003 Oulu 31
19.5.2003 Raahe 17
26.5.2003 Kajaani 19
SAK, Pirkanmaa 4.6.2003 Tampere 58
7.11.2003 Parkano 21
SAK, Pohjanmaa 12.5.2003 Vaasa 14
13.5.2003 Seinäjoki 23
14.5.2003 Kokkola 20
18.9.2003 Pietarsaari 10
SAK, Pohjois-Karjala 18.8.2003 Joensuu 32
19.8.2003 Lieksa 15
20.8.2003 Kitee 11
SAK, Pohjois-Savo 14.5.2003 Varkaus 15
27.5.2003 Kuopio 25
SAK, Satakunta 8.5.2003 Pori 20
SAK, Uusimaa 12.5.2003 Helsinki 55
19.5.2003 Porvoo 22
SAK, Varsinais-Suomi 20.5.2003 Turku 40
Tiedotustilaisuuksia yhteensä 29 kpl. Osallistujia 711.
10

11. Tiedon tarve arvioitiin suureksi, sillä aikuiskoulutusta koskeva perustietokin katsottiin melko
vähäiseksi työpaikoilla ja ay-järjestöissä. Noste-ohjelman sisältökin oli viestinnällisesti haastava.
Varsinkin kohderyhmän selvittäminen osoittautui seikaksi, johon jouduttiin usein paneutumaan
perusteellisesti.
SAK:n tiedotustilaisuudet saivat sekä maakunnallisissa että valtakunnallisissa viestimissä runsaasti
huomiota. Lehdistön ohella SAK:n toiminta huomioitiin niin radiokanavilla kuin televisiossa.
Kampanja otettiin tiedotusvälineissä myönteisesti vastaan ja usein tuli esille se, että toimintaa
ammattipätevyyden edistämiseksi pidettiin SAK:n taholta positiivisena, uutena avauksena.
SAK:n jäsenliittojen lehtien toimittajille sekä muiden tiedotusvälineiden edustajille järjestettiin
erikseen tiedotustilaisuudet. SAK:n internet-sivuille toimitettiin hanketta kuvaavaa aineistoa.
Osaava pärjää –hankkeen viestinnällistä merkitystä kuvaa se, että suurin osa liittojen
luottamushenkilöistä sai tiedon Noste-ohjelmasta joko omasta liitosta, sen lehdestä tai SAK:sta tai
sen lehdestä. Sen sijaan oppilaitosten ja työnantajien välityksellä on tietoa saatu melko harvoin.
Kuitenkin julkisella sektorilla luottamusmiehistä hieman yli viidennes oli saanut tietoa
oppilaitoksesta. Kaikkein harvinaisinta(alle 10%) oli ollut tiedon saanti teollisuuden työnantajilta.
Hankkeen eri vaiheissa SAK:n Noste-tiimin toimijat kävivät tiedotustilaisuuksien ohella lukuisissa
seminaareissa ja tapahtumissa luennoimassa Noste-ohjelmasta ja SAK:n omasta hakevasta
toiminnasta sekä työelämäyhteistyön kehittämistarpeista. Pelkästään vuoden 2003 aikana näitä
puhetilaisuuksia oli 25. Tämän ohella SAK:n aluejohtajat ovat käyneet lukuisilla puhujamatkoilla.
Digi-tv:lle tehtiin erityinen Noste-ohjelma, joka lähetettiin 1.9.2003.
Hankkeen projektisihteeri teki yrityskäyntejä 11 yritykseen.
11

12. Noste-ohjelmaa ja Osaava pärjää-hanketta on esitelty lisäksi mm. seuraavissa tapahtumissa:
Postiliiton talvipäivät 2004
Palvelualojen ammattiliiton tulevaisuusristeily 2004
SAK-päivät 2004
SAK:n aktiiviristeily 27.-28.1.2007
SAK:n Uudenmaan aluetapahtuma 18.8.2007(Helsinki)
5.3.Tiedotusaineiston tuottaminen
Projektisuunnitelmaan oli sisällytetty myös aineiston tuottaminen tukemaan Osaava pärjää-
hanketta. Hakevaan toimintaan soveltuvaa valmista aineistoa ei ollut käytettävissä, joten se oli
tuotettava itse ja työpaikkatoimintaan soveltuvaksi.
Osaava pärjää –hanke tuotti useita esitteitä, joista otettiin hankkeen edetessä lisäpainoksia.
Esitteiden ohella tehtiin Osaava pärjää –lehtinen sekä osaamisen kehittämistä käsittelevä käsikirja
työpaikkojen käyttöön. Palkkatyöläinen julkaisi lisäksi nelisivuisen Noste-liitteen.
Osaava Pärjää – hankkeen painotuotteet Painosmäärä suomeksi Painosmäärä ruotsiksi
Osaava Pärjää 51 800 5300
Oliko koulunkäynti sinulle tuskaa? 4600
Sinä voit rohkaista muita – ryhdy
pätevyysluotsiksi 28400 2000
Hanki ammatillinen tutkinto työpaikallasi!
Tee oppisopimus 20000 2000
Aikuisten näyttötutkinnot 20000
Osaamisen kehittäminen
Käsikirja työpaikalle 12500
Osaava Pärjää lehtinen A4 7000
Palkkatyöläinen lehden nelisivuinen
Nosteliite(25.4.2006) + erillispainos 12000
Painotuotteita yhteensä 156 300 9 300
Ammattiliittojen jäsenlehdet huomioivat Noste-ohjelman sangen eri tavoin. Joidenkin liittojen
lehdissä kirjoitettiin ohjelmasta useita kertoja ja ne sisälsivät uutisaineiston ohella esim.
pätevyysluotsien tai oman alan noste-opiskelijoiden haastatteluja. Eniten palstatilaa Noste ja Osaava
pärjää sai Palkkatyöläisessä.
6.PÄTEVYYSLUOTSI VERTAISTUKIHENKILÖKSI
Projektin keskeiseksi työmuodoksi harkittiin vertaistukihenkilöiden kouluttamista.
Vertaistukihenkilöiksi katsottiin sopivan ammattiyhdistysaktiivit, joiden etuna on työelämän
tuntemus ja niihin liittyvien sosiaalisten verkostojen hallinta.
Liittojen toimitsijoiden kanssa käydyissä valmistelevissa keskusteluissa puhuttiin opintoluotseista ja
koulutusluotseista ja päädyttiin lopulta käyttämään vertaistukihenkilöstä nimitystä pätevyysluotsi.
Tämän katsottiin hyvin vastaavan hankkeen tarkoitusta ja pyrkimyksiä kohottaa työntekijöiden
12

13. ammattipätevyyttä. Myöhemmin hankkeen aikana nimike herätti myös epäilyjä, sillä sen katsottiin
suuntaavan vaativan pätevyyshaasteen pätevyysluotsille itselleen.
Pätevyysluotseja ryhdyttiin valmentamaan työpaikoille hakevan toiminnan vaikuttavuuden
parantamiseksi. Pätevyysluotsin tehtävä määriteltiin projektisuunnitelmassa seuraavasti:
”Pätevyysluotsi toimii työyhteisössä osaamisen tukihenkilönä, koulutukseen hakeutumista
edistävän hakevan toiminnan toteuttajana, koulutukseen kannustajana, ohjaajana sekä tiedon
välittäjänä. Pätevyysluotsin tehtävänä on saada työntekijät pohtimaan osaamistarpeitaan ja
mahdollisuuksiaan kehittää pätevyyttään. Pätevyysluotsi osaa ohjata ja neuvoa
pätevöitymisvaihtoehtojen etsinnässä.”
Pätevyysluotseista(tiedot 590 luotsista) oli vajaa kolmannes(29%) luottamusmiehiä ja 5%
työsuojeluvaltuutettuja. Ammattiosaston puheenjohtajia oli 7%. Suurin osa oli siten muissa
ammattiyhdistysliikkeen luottamustehtävissä. Pätevyysluotsit toimivat vapaaehtoistyöntekijöinä
Noste-ohjelmassa eikä heille maksettu palkkioita toimintaan osallistumisesta. Useimmilla ei ollut
mahdollista käyttää tehtävän hoitamiseen työaikaa.
6.1.Pätevyysluotsien koulutus
Pätevyysluotseille ryhdyttiin syksystä 2003 alkaen järjestämään koulutusta. Tätä ennen oli
22.8.2003 pidetty kouluttajatapaaminen, jossa perehdytettiin kouluttajia Noste-ohjelmaan ja
suunniteltiin tulevan koulutuksen toteuttamista. Pätevyysluotseille laadittiin kahden päivän
mittainen koulutuksen runko-ohjelma, jota voitiin soveltaa eri alueilla. Ohjelmarunkoon kuului
Noste-ohjelman esittely, keskustelu siitä, miksi hankkeeseen on lähdetty mukaan, pätevyysluotsin
oma toiminta ja tehtävät sekä toimintaympäristö.
Kurssin toinen päivä keskittyi pätevyysluotsin käytännön toimintaan työpaikalla ja omalla alueella
sekä ihmisten kohtaamiseen, jossa paneuduttiin yhteistyöhön niin työntekijöiden kuin työnantajan
13

14. kanssa. Kurssi päätettiin henkilökohtaisen toimintasuunnitelman laatimiseen. Kurssin keskeisenä
viestinä oli kannustaminen ja motivoiminen.
Jokaisen kurssin ohjelmaan sisällytettiin lisäksi alueen oman Noste-hankkeen esittely, josta vastasi
oppilaitoksen, yleensä aikuiskoulutuskeskuksen edustaja. Tässä yhteydessä tai muutoin perehdyttiin
myös aikuiskoulutuksen työmuotoihin, tutkintoihin ja tutkintorakenteisiin. Kurssiin sisältyi paljon
tiedollista ainesta, mutta sen pedagoginen toteutus oli monipuolinen ja mahdollisimman
toiminnallinen. Aineistoina käytettiin Osaava pärjää- hankkeen tuottamia esitteitä, Noste-ohjelman
materiaalia ja ao. oppilaitoksen materiaalia. Lisäksi opiskelijat saivat opetushallituksen
näyttötutkintoesitteen sekä aikuislukiotoimintaa ja atk-ajokortteja esittelevän materiaalin.
Pätevyysluotsikoulutukseen haku oli avoin kaikille ammattiyhdistysaktiiveille, jotka olivat asiasta
kiinnostuneita. Koska toiminta Osaava pärjää –hankkeessa ja koko Noste-ohjelma oli yleensä aivan
uusi asia, jota ei oltu ehditty koulutukseen tultaessa juuri pohtia, oli opiskelijoiden lähtötilanne
vaihteleva. Toisilla oli jo ennakkokäsitys ja toimintamotivaatio valmiina, jolloin koulutus lähinnä
vahvisti jo ennalta syntynyttä myönteistä asennetta. Toisaalta voitiin osallistua koulutukseen
vähemmän selkeän ennakkomotivaation varassa, jolloin koulutukseen hakeutumisessa oli mukana
uteliaisuutta uutta asiaa kohtaan, mutta valmius aktiiviseen toimintaan jäi vielä koulutuksen aikana
harkittavaksi.
Kun osa kursseista oli ammattiliittokohtaisia, saattoi liitto omalla tiedottamisellaan vahvistaa
mahdollisuuksia hakeutua koulutukseen realistisin odotuksin. Lisäksi liitot saattoivat kohdentaa
rekrytointia sellaisiin ay-aktiiveihin, joiden tiedettiin jo ennalta olevan kiinnostuneita
koulutuskysymyksistä ja jotka olivat osallistuneet liiton toimintaan esim. opintotutoreina tai
opintosihteereinä.
Hankkeen aikana kävi ilmi, että kahden päivän mittainen koulutus tarjosi kyllä hyvän pohjan
pätevyysluotsitoiminnalle, mutta jäi kuitenkin kestoltaan liian lyhyeksi. Pätevyysluotsien
lukumäärän kasvattamisessa kohdattiin myös rekrytointiongelmia, jolloin koulutusta päätettiin
suunnata jo ”peruskurssin” suorittaneiden jatkovalmennukseen. KTV:n (nyk. JHL) aktiiveille
suunnatut pätevyysluotsikurssit olivat kolmipäiväisiä.
Ensimmäinen pätevyysluotsien ”jatkokurssi” järjestettiin syksyllä 2005 Helsingissä 1+1 -
päiväisenä. Jaksojen välitehtävänä oli henkilökohtainen verkostoituminen. Kurssin tarkoituksena oli
vahvistaa luotsien verkostoitumista, täsmentää pätevyysluotsin tehtävää ja pohtia kannustamista
ammatillisiin tutkintoihin. Hankkeen myöhemmässä vaiheessa järjestettiin jatkokursseja, joiden
keskeisenä teemana olivat oppimisvaikeudet ja niiden voittaminen. Tarkoituksena oli välittää
perustietoa vaikeasti tavoitettavien aikuisten kohtaamiseksi ja perehtyä oppimisvaikeuksien
merkitykseen aikuisen ihmisen elämässä. Lisäksi näillä kursseilla perehdyttiin oppimisvaikeuksien
eri ilmenemismuotoihin.
Pätevyysluotseja koulutettiin koko hankkeen aikana yhteensä 633.
14

15. OSAAVA PÄRJÄÄ –HANKKEEN PÄTEVYYSLUOTSIKOULUTUKSET 2003 – 2007
Peruskurssit
Järjestäjä Aika Paikka Osallistujamäärä
KTV 31.10. – 2.11.2003 Karjaa 22
Metallityöväen Liitto 14.-15.11.2003 Murikka opisto 15
SAK,Työväen Sivistysliitto 15.-16.11.2003 Pori 12
KTV 20.-22.11.2003 Karjaa 26
PAM 22.-23.11.2003 Petäys 14
Rakennusliitto 29.-30.11.2003 Siikaranta 19
SAK, Kiljavan opisto 29.-30.11.2003 Kiljava 10
KTV 1.-3.12.2003 Karjaa 31
SAK, Varsinais-Suomi 14.-15.2.2004 Paimio 34
SAK, Etelä-Savo 28.-29.2.2004 Mäntyharju 13
Rakennusliitto 19.-20.3.2004 Siikaranta 10
SAK, Oulu 27.-28.3.2004 Oulu 12
SAK, ruotsinkieliset 3.-4.4.2004 Tampere 7
Kemianliitto/Teva 3.-4.4.2004 Tampere 11
PAM 3.-4.4.2004 Petäys 8
KTV, Itä-Suomi 23.-24.4.2004 Varkaus 15
SAK, Uusimaa 24.-25.4.2004 Kiljava 9
SAK, Pohjanmaa 2.-3.10.2004 Ylihärmä 14
PAM 16.-17.10.2004 Petäys 7
SAK. Pohjois-Savo 13.-14.11.2004 Kuopio 23
SAK. Pohjois-Karjala 20.-21.11.2004 Joensuu 9
SAK, Uusimaa ja Häme 20.-21.11.2004 Kiljava 8
SAK, Pirkanmaa 11.-12.12.2004 Tampere 9
KTV 11.-12.12.2004 Helsinki 18
SAK, Satakunta 12.-13.3.2005 Pori 10
SAK, Kymi 19.-20.3.2005 Kouvola 10
Rakennusliitto 11.-12.3.2005 Siikaranta 6
Kemianliitto 2.-3.4.2005 Lahti 16
SAK, ruotsinkieliset 16.-17.4.2005 Tampere 4
SAK, Uusimaa ja Häme 16.-17.4.2005 M/S Mariella 63
PAM 14.-15.5.2005 Helsinki 12
Rautatieläisten Liitto 22.-23.8.2005 Riihimäki 10
SAK, Uusimaa 24.-25.9.2005 Silja Symphony 32
SAK, Lappi 10.-11.10.2005 Kemi 6
SAK, Pohjanmaa 29.-30.10.2005 Ylihärmä 9
SAK, Pohjois-Karjala, Etelä-
Savo, Pohjois-Savo, Kymi
10.-11.2.2006 M/S Mariella 23
SAK, Varsinais-Suomi 24.-25.3.2006 Tallinna 18
SAK, Uusimaa 22.-23.4.2006 M/S Gabriella 15
15

16. SAK, Pirkanmaa, Pohjanmaa,
Keski-Suomi ja Häme
27.-29.10.2006 M/S Gabriella 10
SAK, Varsinais-Suomi 10.-11.2.2007 Hämeenlinna 10
SAK, Uusimaa 21.-22.4.2007 M/S Gabriella 15
SAK, Pirkanmaa, Häme
Pohjanmaa ja Keski-Suomi 9.-10.6.2007 Jyväskylä 8
Kursseja yhteensä 42 kpl. Pätevyysluotseja koulutettu 633
Jatko- ja täydennyskurssit
SAK 3.10. ja 1.11.2005 Helsinki 14
SAK, Pirkanmaa, Häme,
Pohjanmaa ja Keski-Suomi 8.-9.4.2006 Hämeenlinna 12
SAK, Pohjois-Savo, Kymi,
Etelä-Savo ja Pohjois-
Karjala 21.9. ja 19.10.2006 Lappeenranta 8
Jatkokursseja yhteensä 3 kpl. Pätevyysluotseja osallistunut 34.
SAK, (Vaikeasti
tavoitettavat aikuiset ja
oppimisvaikeudet) 24.-25.11.2006 Murikka 26
SAK, (Vaikeasti
tavoitettavat aikuiset ja
oppimisvaikeudet) 14.-15.9.2007 Murikka 11
Täydennyskursseja 2 kpl. Pätevyysluotseja osallistunut 37.
Valtakunnalliset seminaarit
SAK, Pätevyysluotsien
koulutuspäivät 30.10.-1.11.2004 M/S Mariella 150
SAK, Hankkeen
päätösseminaari 16.-18.11.2007 M/S Mariella 135
Valtakunnallisia seminaareja 2 kpl. Osallistujia 285.
Pätevyysluotsien koulutuksesta vastasivat Työväen Sivistysliitto(TSL), ja ay-liikkeen opistot sekä
jäsenliitot yhteistyössä SAK:n koulutuslinjan kanssa. Peruskursseilla noudatettiin samaa runko-
ohjelmaa kouluttajasta riippumatta. Pätevyysluotsien pääkouluttajana toimi koulutuspäällikkö
Mervi Ylitalo TSL:sta.
Hakevan toiminnan menetelmien kehittämiseksi ja pätevyysluotsitoiminnasta saatujen kokemusten
pohtimiseksi järjestettiin erityinen menetelmätyöpaja 14.4. ja 16.5.2005. Työpajaan kutsuttiin
16

17. henkilökohtaisella kutsulla ryhmä pätevyysluotseja siten, että oppilaspaikat jaettiin kahdeksan
jäsenliiton kesken. Työpajan ohjelma keskittyi verkostoitumiseen, näyttöihin kannustamiseen ja
työpaikan toimintakulttuurin kehittämiseen osaamista tukevaksi. Työpajasta saatuja havaintoja
käytettiin hyväksi jatkokurssien kehittämisessä ja luotsien hakevassa toiminnassa.
Työpajassa käydyt keskustelut toivat esille, että pätevyysluotsitoiminnan aloittamiseen oli liittynyt
monia epävarmuustekijöitä. Pätevyysluotsin rooli oli myös jäänyt jossain määrin epäselväksi.
Luotseilla oli myös monia toivomuksia oman liiton aktiivisemmasta tiedottamisesta ja
sitoutumisesta, ajankäytön mahdollisuuksista ja korvauksen saamisesta aiheutuneista kuluista sekä
oppilaitosten tuesta ja tiedottamisesta alkavista koulutuksista. Luotsit kokivat, etteivät oppilaitokset
ymmärrä heidän vapaaehtoistoimintansa luonnetta. Jos toiminnalle oli saatu tuki tai siitä oli tullut
kiitosta, koettiin se kannustavaksi.
Pätevyysluotsit kokivat yhteistyön luottamusmiehen kanssa tärkeäksi. Hän ja myös
työsuojeluvaltuutettu voisi auttaa aineistojen jakamisessa eri työpisteisiin sekä työpaikkakokousten
järjestelyissä. Myös ammattiosastolla ja sen puheenjohtajalla nähtiin olevan erilaisia
mahdollisuuksia tukea työpaikkakäyntejä ja aineiston jakamista sekä muuta tiedottamista. Luotsit
olivat sisäistäneet sen, miten tärkeää on henkilökohtainen kohtaaminen ja toivat esille siinä
tarvittavan hienotunteisuuden. Yhteisissä tilaisuuksissa työntekijät eivät juuri ryhdy puhumaan
omasta henkilökohtaisesta koulutustarpeestaan.
Luotsit toivat esille myös tarpeen keskinäiseen verkostoitumiseen omalla alueellaan. Kun
pätevyysluotsikoulutuksen jälkeen palataan omalle työpaikalle voikin kokea joutuneensa yksin ja
siksi tuen ja yhteistyön tarve koettiin suureksi. Pätevyysluotsit kokivat, että toiminnalle tulisi saada
asema ja sitä kautta arvostus.
Työpajan keskustelut näyttivät heijastavan laajemminkin pätevyysluotsien vapaaehtoistoiminnassa
ilmenneitä pulmia ja kehittämistoiveita. Ne jäivät olennaisilta osiltaan elämään koko Noste-
hankkeen ajaksi. Näin ollen keskeiset esteet, pulmat ja toisaalta toiminnan vahvuudet voitiin monin
osin tunnistaa jo parivuotisen hanketoiminnan jälkeen.
Pätevyysluotsikoulutuksen arviointi tapahtui välittömästi kurssipalautteen muodossa ja lisäksi
Kemianliiton koulutussihteeri May Nyman(4) laati yhteenvetoarvioinnin vuoden 2005
pätevyysluotsikursseista kurssipalautteiden(n=124) perusteella. Yhteenvedon perusteella kurssiin
oltiin hyvin tyytyväisiä ja se sai vastaajien antamaksi keskiarvoksi 4.44 asteikolla 1-5. Erittäin
tyytyväisten osuus(asteikossa 5) oli puolet vastanneista.
Vastanneista 87% katsoi oppineensa hyvin tai erittäin hyvin. Jaettu materiaali oli sopivaa. Puolet oli
sitä mieltä, että luotsitoiminnan kokonaisuus tuli melko selväksi ja kolmasosalle se tuli erittäin
selväksi. Kahdeksan kymmenestä ilmoitti kurssin lisänneen mielenkiintoa luotsitoimintaa kohtaan.
Kenelläkään se ei vähentynyt.
Arviointi siitä, miten opittua voi soveltaa työpaikalla aiheutti epäröintiä, sillä n. 40% ei tiennyt
onko siihen mahdollisuuksia kun taas puolet vastanneista uskoi soveltamisen mahdollisuuksiin.
Luottamusmiehet näyttivät olevan hieman muita epäröivämmällä kannalla. Kahdelle kolmasosalle
oli kurssin aikana selvinnyt ohjelmassa käsitelty oman toiminnan suunnitelma(emt).
17

18. 6.2.Pätevyysluotsien toiminta ja koettu rooli
Pätevyysluotsit määriteltiin hankesuunnitelmassa vertaistukihenkilöinä ja vapaaehtoistoimijoina.
Ammattiyhdistystoimijoina he ovat olleet toimintaan osallistuvia aktiiveja, osin luottamusmiehiä,
mutta enemmistö kuitenkin muissa luottamustehtävissä. Pätevyysluotsien asemaa ei oltu tunnustettu
lainsäädännössä tai työehtosopimuksissa, millä oli hankkeen toimintaan keskeinen vaikutus.
SAK:ssa pätevyysluotsitoiminnan käynnistäminen katsottiin vertaistuen kokeiluksi, jonka
tarkoituksena oli kohottaa työpaikkojen aktiivisuutta osaamisen kehittämisessä. Tämän ohella sille
asetettiin tavoitteeksi työelämäyhteistyön laadun ja määrän kehittäminen. Näin ollen
(4)May Nyman 2.1.2006:Pätevyysluotsikurssit vuonna 2005, Arviointi
tavoitteenasettelu suuntautui usealle taholle, ammattiyhdistysliikkeen omaan toimintaan,
työnantajiin ja oppilaitoksiin sekä näiden tahojen keskinäiseen yhteistyöhön.
6.3.Tiedottaja, kannustaja
Pätevyysluotsin roolit voidaan määritellä aktiivisuuden sekä monipuolisuuden portailla neljälle
tasolle: tiedottaja, kannustaja, verkostossa toimija, neuvottelija. Parhaimmillaan pätevyysluotsi
voisi toteuttaa näitä kaikkia rooleja(5).
Kun pätevyysluotsikoulutukseen osallistuneita pyydettiin itse määrittelemään pätevyysluotsin rooli,
olivat yleisimmät määritelmät tiedonjakaja, kannustaja ja yhdyshenkilö. Joillekin luotsi määrittyi
myös opintojen alkuun auttajaksi ja ohjaajaksi. Tämän pohjalta Nyman päätyy määrittelemään
pätevyysluotsin Noste-ohjelman ruohonjuuritason avainhenkilöksi, joka on vaikuttaja, äänitorvi,
aktiivinen toimija ja työpaikkansa luottohenkilö, jota pidetään hyvänä tyyppinä(emt.).
Noste-ohjelman aikana pätevyysluotsit ovat varsin eri tavoin voineet toteuttaa edellä mainittuja
rooleja. Useimpien kohdalla ovat toteutuneet tiedottajan ja kannustajan roolit. Roolit muotoutuvat
tilannekohtaisesti pätevyysluotsin mahdollisuuksien, osaamisen ja motivaation mukaan. Työelämän
tuntemuksensa perusteella vapaaehtoistoimijoina olleet luotsit ovat voineet tehdä realistisia
tilannearvioita toimintamahdollisuuksista erilaisissa ympäristöissä.
Syksyllä 2004 tehdyssä SAK:n pätevyysluotsikyselyssä viidesosa pätevyysluotseista ilmoitti, että
omalla työpaikalla ei ole Noste-koulutukseen oikeutettuja työntekijöitä, kun vuoden 2005 kyselyssä
luku oli pudonnut n. 12%iin. SAK:n luottamusmieskyselyssä luvuksi saatiin n.16%. Vuosien 2004
ja 2005 kyselyssä yli 90% ilmoitti tiedottaneensa Nosteesta omalla työpaikalla, noin kolmasosalla
vastanneiden työpaikoista oli järjestetty tiedotustilaisuus asiasta. Selvästi yli 90%(95% ja 93%) oli
jakanut Noste-materiaalia työpaikallaan.
Monilla pätevyysluotseilla on omakohtaisia kokemuksia aikuisopiskelusta ja näin ollen
vertaistukihenkilönä toimiminen saa myös ”katu-uskottavuutta”. Tämä henkilökohtainen kokemus
on Laukkasen(6) mukaan myös motivoiva tekijä. Työn ja opiskelun yhdistämistä ei pidetä
helppona, mutta kuitenkin palkitsevana.
”Voin kertoa sitten ainakin vankkoja kokemuksia, että se ei ehkä oo aivan helppoa,
mutta palkitsevaa se on.”(emt.)
18

19. ”No, justiin nämä omakohtaiset kokemukset siitä, että se olis ollut helpompaa, jos
joku ihminen ois sanonut, että tee näin ja näin ja näin, niin silloin sä pääset sen
koulutuksen alkuun. Se oli ehkä jonkunnäköinen johtotähti, että jos vois auttaa muita
siihen”(emt.).
Henkilökohtaisuus on ollut pätevyysluotsitoiminnan kulmakiviä alusta lähtien. Luotsit ovat myös
itse pitäneet sitä tehokkaimpana tapana saada tieto kulkemaan ja myös vaikuttamaan työyhteisössä
ja ay-järjestöissä.
(5)Markku Liljeström 8.6.2006,luento
(6)Hanne Laukkanen: SAK:n pätevyysluotsien toiminta Noste-ohjelmassa vuosina 2003 ja 2004. Joensuun yliopisto
Sosiologian laitoksen raportteja 4/2005.
SAK:n oman selvityksen mukaan(7) lähes kaikki pätevyysluotsit käyttivät henkilökohtaista
vuorovaikutusta toiminnassaan. Vastaava seikka tuli esille Laukkasen
haastattelututkimuksessa. Tutuille työtovereille on myös helpompi puhua kuin vieraille ja tieto
otetaan helpommin vastaan tutulta.
”Jännä, että vaikka joistakin asioista julkisesti niin paljon puhutaan, mutta joittenkin
ohi ne menee ne asiat, mutta sitten kun menee henkilökohtaisesti puhumaan, ai
tämmöistäkö, että onko minullakin mahdollisuus”(Laukkanen 2005).
6.4.Yhteistyötä ay-järjestöissä ja työpaikoilla
Tiedottamisen ohella monen pätevyysluotsin toiminta on alkanut kohderyhmän kartoittamisella ja
pohtien sitä, miten käyttää eri motivointikeinoja. Aina motivointi ei ole tuntunut helpolta ja
erityisesti miesten liikkeelle saamisessa on koettu suuria haasteita varsinkin silloin kun työntekijät
ovat kokeneet pärjänneensä tähänkin asti hyvin.
Kyllä se motivointi ja selittäminen ja niiden muutamien kynnysten ylittäminen, mikä
on, kun on kuitenkin jo yli 40-vuotias, ammatissaan jo selkeesti…saamaan joku
muodollinen pätevyys, kun pelkästään tosiasiallista pätevyyttä on enemmän kuin
lääkäri määrää, niin todentaa se tällä keinoin, niin siihen ihmisten vikitteleminen, niin
se vaatii akrobaatin taitoja”(emt.).
”Se oli yks erityisongelma siinä, että jätkät on vielä enempi siitä ammattitaidostaan
otetumpia, vielä herkempiä toteamaan, että mä osaan sen jo, kun ne on niin ja niin
monta kakaraa kakskymmentävuotiaaksi asti elättänyt, että en tarvii mitään
koulutusta, mikä onkin melkoinen näyttö”(emt.).
Pätevyysluotsin toimintaympäristö on saattanut vaihdella suurestikin oman työpaikan luonteen ja
koon mukaan. Pienellä työpaikalla toimiva pätevyysluotsi on voinut nopeasti kartoittaa työyhteisön
tilanteen, eikä toiminnalle löydy jatkuvuutta, ellei toimintaympäristöä laajenna. Osa
pätevyysluotseista onkin toiminut oman työpaikkansa ohella alueensa ay-järjestöissä laajemminkin
ja välittänyt tietoa toisille työpaikoille luottamushenkilöiden kautta.
Monet luotsit ovat materiaalin toimittamisen ohella käyneet puhumassa Nosteesta ammattiosaston
tai paikallisjärjestön tilaisuudessa tai kokouksessa. Vuoden 2004 pätevyysluotsikyselyssä 86%
vastaajista ilmoitti, että Nostetta on käsitelty oman ammattiosaston tai yhdistyksen
tilaisuudessa(vuoden 2005 kyselyssä 73%).
19

20. Vuonna 2007 suoritetussa puhelinhaastattelussa pyrittiin kartoittamaan myös luotsitoiminnan
alkuvaiheessa koettuja pulmia. Peräti 41% haastatelluista luotseista kertoi aloituksessa olleen
vaikeuksia. Moni vaikeuksia kokeneista piti hankaluutena juuri oikean kohderyhmän löytämistä,
sen tosiasiallista puuttumista työpaikalta ja työntekijöiden tai työnantajan haluttomuutta. Myös
haastattelut vahvistivat kuvaa siitä ,että pätevyysluotsitoiminta oli yleensä käynnistynyt
henkilökohtaisella yhteydenotolla työntekijöihin, työnantajaan ja luottamusmieheen.
Yhteistoiminta toisten pätevyysluotsien kanssa on osa verkostoitumista, jota voidaan pitää
toivottavana. Vain noin puolet haastatelluista pätevyysluotseista oli toiminut yhdessä muiden
luotsien kanssa.
(7)SAK:n pätevyysluotsikysely
Yhteistyö työnantajien kanssa painotettiin työpaikoilla tapahtuvaan toimintaan ja koko hankkeen
aikana järjestettiin ainoastaan yksi yhteistyötilaisuus keskusjärjestöjen, SAK:n ja EK:n kesken
Helsingissä. Suurin osa(n.3/4) pätevyysluotseista on ollut yhteydessä työnantajaan Noste-asioissa,
mutta yli puolet yhteydenotoista ei johtanut jatkotoimiin. Yhteistyössä on kartoitettu Noste-
kelpoisia työntekijöitä ja myös saatu heitä koulutukseen. Parhaimmassa tapauksessa tällainen
yhteistyö on voinut yksittäisessä organisaatiossa johtaa useiden kymmenien työntekijöiden
tutkintotavoitteiseen koulutukseen.
Yli puolet luotseista katsoi saaneensa työntekijöitä kiinnostumaan Noste-koulutuksesta.
Ensimmäisessä kyselyssä n.30% vastasi tietäneensä, että joku on lähtenyt koulutukseen ja
seuraavan vuoden kyselyssä jo 42% tiesi jonkun omalta työpaikalta lähteneen Noste-koulutukseen.
Oletko ollut Noste-asiassa yhteydessä työnantajaasi?
% 2004 2005
Kyllä 75.3 74.3
En 24.7 25.7
Joissain tapauksissa pätevyysluotsit ovat kertoneet työnantajista, jotka ovat ottaneet muista
yrityksistä yhteyttä pätevyysluotsiin.
”Mullehan on suoraan se linkki sieltä(nettisivuilta), että mulle voidaan osoittaa kaikki
kysymykset ja muutamia on ollut ja muutamasta yrityksestä on isännät soittanut ja mä
oon sitten yrittänyt kertoa”(Laukkanen 2005).
Työnantajien myönteiseen suhtautumiseen on vaikuttanut osaltaan koulutuksen maksuttomuus.
Myönteisesti suhtautuvat työnantajat ovat sallineet pätevyysluotsille myös työajan käytön
mahdollisuuden Nosteesta kertomiseen.
Yhteistyöpyrkimyksissä työnantajien kanssa on koettu myös pettymyksiä. Mikäli työnantajan
asenne on ollut torjuva, on pätevyysluotsi joutunut hakemaan muita tapoja vaikuttamiseen.
Työntekijöiden halukkuus lähteä koulutukseen on kuitenkin tällöin selvästi vähäisempi.
SAK:n kyselyissä mitattiin myös pätevyysluotsien käsitystä työnantajien asenteista Nosteeseen.
20

21. Tulosten perusteella n.40% työnantajista oli kiinnostunut tai aikoi käyttää Noste-koulutusta vuoden
2004 kyselyssä ja vastaavasti vuonna 2005 luku oli laskenut n.36%:iin. Varsin harvat vastaajat
katsoivat, ettei työnantaja tiedä asiasta.
Miten kuvaisit työnantajasi suhtautumista Nosteeseen?(valittu yksi vaihtoehto)
% 2004 2005
Työnantajani ei tiedä asiasta 2.7 3.0
Työnantajani ei ole kiinnostunut asiasta 12.2 21.6
Työnantaja pitää asiaa työntekijöiden omana asiana 23.6 14.9
Työnantaja on kiinnostunut Nosteesta 27.0 16.4
Työnantaja aikoo käyttää Noste-koulutusta 12.8 19.4
En osaa vielä sanoa, miten työnantajani suhtautuu asiaan 21.6 24.6
Kiinnostusta ja yhteistyöhalukkuutta paikalliseen sopimiseen osaamista koskevissa kysymyksissä
mitattiin SAK:n luottamusmieskyselyssä. Sen mukaan Noste-koulutukseen osallistumisesta oli
neuvoteltu vain n. joka kymmenennellä työpaikalla. Selvästi aktiivisimmin toimittiin julkisella
sektorilla, jossa yli viidennes luottamusmiehistä kertoi neuvotellun Nosteesta. Sen sijaan
teollisuuden työpaikoilla neuvotteleminen oli kaikkein harvinaisinta(n. 8%). Tulokset tukevat sitä
aikuiskoulutustutkimusten havaintoa, että teollisuuden työpaikat(ja erityisesti miesvaltaiset) ovat
ammattipätevyyden kehittämiskysymyksissä kaikkein haasteellisimmat.
Onko työpaikallasi neuvoteltu Noste-ohjelman mukaiseen koulutukseen osallistumisesta?
(SAK:n luottamusmieskysely 2006)
% Teollisuus Yks.palv. Julkinen Yhteensä
On 8.2 12.8 22.7 12.8
Ei ole 87.1 75.5. 69.1 80.0
En osaa sanoa 4.7 11.7 8.2 7.1
YHTEENSÄ 100.0 100.0 100.0 100.0
SAK:n selvityksissä ei voitu ottaa huomioon työpaikkakoon yhteyttä Noste-ohjelman ja
pätevyysluotsitoiminnan toteutumiseen. On kuitenkin selvää, että pienillä työpaikoilla työn ja
koulutuksen yhdistäminen vaatii erityisen joustavia työmuotoja oppilaitoksilta.
Ammattiyhdistysorganisaation verkostot eivät myöskään ole kattavia, mikä vaikeuttaa jo tiedon
perille saamista.
6.5.Yhteistyö oppilaitosten kanssa
Erityisenä haasteena pätevyysluotsitoiminnassa on ollut yhteistyön luominen oppilaitosten kanssa.
Osaava pärjää –hankkeen alkutaipaleella oli havaittavissa, että monilta oppilaitoksilta puuttui
kokemus yhteistyöstä ammattiyhdistysliikkeen toimijoiden kanssa. Tämä saattoi aiheuttaa myös
väärinkäsityksiä ja vaikeutta ymmärtää toisen osapuolen kulttuuria ja toimintatapoja.
Pätevyysluotsit ovat eri yhteyksissä tuoneet esille oppilaitosten haluttomuuden joustaa tai
vaikeuden solmia henkilökohtaista yhteistyösuhdetta oppilaitokseen. Noste-hankkeen alussa
ilmenikin selkeitä eroja eri oppilaitosten toiminnassa ja käsityksissä siitä, miten Noste-hanketta ja
sen hakevaa toimintaa toteutetaan.
21

22. Osalla oppilaitosten opettajista ei ole juuri ollut kokemusta jalkautumisesta työpaikoille ja
työntekijöiden tai heidän edustajiensa kohtaamisesta. Näin ollen ei ole yllättävää, että
koulutusammattilaisen ja toisaalta vapaaehtoistyötä tekevän ay-aktiivin kohtaamisessa on voinut
olla kyse myös kulttuurisesta kuilusta. Tämä lienee osaltaan selityksenä sille, että vain osassa
Noste-hankkeita päästiin hyvään yhteistyöhön oppilaitosten ja pätevyysluotsien kesken. Osittain
taas pätevyysluotsien vähäinen määrä on selittänyt yhteistyönkin vähäisyyden. Pätevyysluotsit ovat
saattaneet kokea myös arkuutta tällaiseen yhteistyöhön ja sen mahdolliseen vaativuuteen, vaikka
eivät ole siitä avoimesti puhuneetkaan. Yhteistyössä tarvittava luottamus syntynee vasta pitemmän
ajan kuluessa.
Noste-ohjelman rahoitusta koskevat ratkaisut näyttävät myös vaikuttaneen siihen, miten joustavasti
yhteistyö työelämän kanssa voitiin toteuttaa. Hankkeen aikana, erityisesti sen alussa ilmeni myös
epäselvyyttä siitä, voidaanko oppilaitokseen ottaa yksittäisiä Noste-opiskelijoita vai ainoastaan
kokonaisia ryhmiä.
Yhteistyötä pätevyysluotsien ja oppilaitosten kesken voidaan tarkastella myös laajemmasta
työelämäyhteistyön perspektiivistä. Kolmikantaan nojaava koulutusyhteistyö ei suinkaan ole kaikin
osin juurtunut koulutusjärjestelmään, edes aikuiskoulutukseen, vaikka se esiintyy keskeisenä
seikkana koulutuspolitiikan retoriikassa. Oppilaitoksessa yhteistyö työelämän kanssa saatetaan
kokea ja mieltää ensisijaisesti yhteistyönä työnantajan kanssa, ei niinkään työntekijöiden suuntaan
tapahtuvana vuorovaikutuksena.
Siellä, missä yhteistyö on jäänyt lähinnä alueellisen Noste-hankkeen ohjausryhmätyöhön, ovat
oppilaitosten edustajat kuitenkin nähneet ohjausryhmässä käydyt keskustelut antoisiksi kun niissä
ovat tulleet esille työmarkkinajärjestöjen näkemykset. Keskustelujen katsotaan suunnanneen
hankkeita ja hakevan toiminnan toimintamalleja(8).
22

23. Osaava pärjää –hanke on selvästikin tuonut esille oppilaitosten ja niiden opettajien erilaiset
toimintakulttuurit ja työtavat yhteistyössä työelämän toimijoiden kanssa. Saatu arvokas tieto näyttää
tiivistyvän havainnoksi hyvin mosaiikkisesta toiminnasta aikuiskoulutuksessa.
Toisaalla ovat oppilaitokset ja aktiiviset, yksittäiset opettajat, jotka toimivat hyvin
ennakkoluulottomasti etsien uusia, joustavia työmuotoja työelämän kanssa ja kykenevät myös
tulokselliseen yhteistyöhön ay-toimijoiden kanssa. Toisaalla ovat oppilaitokset ja opettajat, jotka
ovat mieluummin pitäytyneet perinteisissä työtavoissa, entisissä ja tutuissa verkostoissa eivätkä ole
nähneet erityistä tarvettakaan hakeutua yhteistyöhön ammattiyhdistystoimijoiden kanssa.
(8)Arja Huusko&Anne Luukkainen: Vaikuttava hakeva toiminta Noste-hankkeissa. Joensuun yliopisto, tammikuu 2007
Noste- hankkeen hakevan toiminnan viestit näyttävät kuitenkin osaltaan vaikuttaneen siihen, että
oppilaitosten toiminta on muuttunut työelämälähtöisempään, koulutuksen kysyntään perustuvaan
suuntaan.
Merkittävä osa pätevyysluotsitoiminnasta on suuntautunut joko omaan työpaikkaan tai omiin
paikallisiin ja alueellisiin ay-järjestöihin. Tätä voidaan pitää myös melko luonnollisena
pätevyysluotsien valintana, sillä toiminta tapahtuu tällöin tutussa verkostossa ja sosiaalisessa
ympäristössä. Yhteistyö oppilaitosten suuntaan on jäänyt vähäisemmäksi, mikä näkyy selvästi niin
luotsien itsensä kuin alueellisten Noste-hankkeiden projektivetäjien kuvauksissa yhteistyön
laajuudesta. Niissä tapauksissa, joissa yhteistyöhön on päästy, on myös saatu konkreettisia tuloksia.
Pätevyysluotsin ohella tai sijasta luottamusmies on saattanut toimia ratkaisevana linkkinä.
”Se lähti pätevyysluotsista, se lähti siitä nimenomaan, että työnantaja ei ollut
alkuun kiinnostunut, mutta koska työntekijät lähti näin vahvana rintamana
hakemaan koulutusta, niin se toimi niin hyvin”(emt.)
Huuskon (9) oppilaitoksiin kohdistaman kyselyn mukaan noin joka kymmenes oppilaitosedustaja
mainitsi havainneensa, että pätevyysluotsi toteutti hakevaa toimintaa jollain koulutusalalla. Etelä-
Suomen läänissä joka viides vastaaja mainitsi pätevyysluotsin tehneen hakevaa toimintaa.
Oppilaitoshavaintojen valossa on kiinnostavaa ja osin yllättävääkin, että pätevyysluotsitoimintaa oli
tehty noin kolme kertaa useammin miesvoittoisilla koulutusaloilla kuin naisvoittoisilla aloilla.
Miesvoittoisilla aloilla vastaajista lähes joka neljäs mainitsi pätevyysluotsien tehneen hakevaa
toimintaa. Havaintoja tulkittaessa on tarpeen muistaa, että vain osa pätevyysluotsitoiminnasta näkyi
oppilaitosten suuntaan.
Oppilaitosedustajista vajaa kolmannes oli tehnyt yhteistyötä ay-järjestöjen kanssa vuonna 2006 kun
luku oli edellisenä vuonna 41%. Pätevyysluotsien kanssa yhteistyötä oli tehnyt 12%, vuonna 2005
kuitenkin 20%(emt.).
Hanne Laukkasen hakevaan toimintaan kohdistuva kysely oppilaitoksille vuoden 2004 lopulla antaa
työpaikoille jalkautumisesta jossain määrin erilaisen kuvan kuin SAK:n kyselyt, mutta vahvistaa
taas kuvaa pätevyysluotsitoiminnan suuntautumisesta ensisijassa työpaikoille eikä oppilaitoksiin.
Oppilaitosedustajien mielestä hakeva toiminta on ensisijaisesti työpaikoille jalkautumista ja
Nosteesta tiedottamista. Ammattiliittojen tilaisuudet tai pätevyysluotsitoiminta jäivät kyselyssä
melko vähäiselle osuudelle oppilaitosten opiskelijahaussa ja yhteistyökumppanuuksissa.
Kohderyhmä on oppilaitosväen mielestä kuitenkin tavoitettu parhaiten yrityskäyntien avulla.(10).
23

24. Oppilaitosten painottaessa jalkautumista työpaikoille, selvitettiin tämän työtavan yleisyyttä myös
SAK:n toimesta. Tulokset jäsenkentässä olivat yllättäviä, sillä yli 80% SAK:n
luottamusmieskyselyn sekä vuoden 2004 pätevyysluotsikyselyn vastaajista ilmoitti, ettei
oppilaitoksen edustaja ole käynyt esittelemässä Noste-ohjelmaa vastaajan työpaikalla. Vuoden 2005
kyselyssä luku oli n. 78%. Toimialoittain tarkasteltuna kaikkein harvinaisinta oli oppilaitosten
jalkautuminen teollisuuden ja yksityisten palvelualojen työpaikoille ja yleisintä se on ollut julkisella
sektorilla.
(9)Huusko Arja:Hakeva toiminta Noste-hankkeissa vuonna 2006.Joensuun yliopisto 29.6.2007
(10)Hanne Laukkanen: Hakeva toiminta Noste-hankkeissa vuonna 2004, Esitys aikuiskoulutusneuvostossa 9.3.2005
Luotseista 42%:lle oli tullut yhteydenotto oppilaitoksesta. Vastaavasti luotseista itse kertoi noin
puolet(49% vuonna 2004 ja 56% vuonna 2005) olleensa yhteydessä oppilaitokseen. Yhteydenpidon
laatua tai muotoa ei kysytty, mutta tilanne näyttäisi viittaavan myös siihen, etteivät sen enempää
kaikki pätevyysluotsien kuin opettajienkaan yhteydenotot ole johtaneet varsinaiseen yhteistyöhön.
Osa Noste-hankkeiden projektipäälliköistä onkin pitänyt tarpeellisena ryhtyä kehittämään tiiviimpää
yhteistyötä ay-liikkeen toimijoiden kanssa.
Oletko ollut Noste-asiassa yhteydessä oppilaitokseen?
% 2004 2005
Kyllä 49.1 56.3
En 50.9 43.7
Onko oppilaitoksen edustaja ottanut sinuun yhteyttä Noste-asiassa?
% 2005
Kyllä 42.2
Ei 57.8
Onko oppilaitoksen edustaja ollut työpaikallasi kertomassa Nosteesta?
% 2004 2005 2006
Kyllä 16.3 22.1 7.0
Ei 83.7 77.9 83.9
Pätevyysluotsikyselyiden(2004,2005) ja luottamusmieskyselyn(2006) luvut poikkeavat jonkin
verran toisistaan ja osa tästä poikkeamasta selittyy sillä, että luottamusmieskyselyssä oli
vastausvaihtoehtona myös ”en osaa anoa”(9.1%).
Tuen varmistaminen pätevyysluotseille on vapaaehtoistoiminnan onnistumisen edellytys.
Keskusjärjestöstä käsin organisoitu tuki muodostui osin yhteistyöseminaarien välityksellä. Tämän
ohella pätevyysluotseihin pidettiin yhteyttä kirjeitse 2-3 kertaa vuodessa. Pätevyysluotseja oli
mahdollisuus tavata myös ay-järjestöjen tilaisuuksissa, joissa Noste-toiminta oli esillä. Liittojen
yhteydenpidossa avainhenkilöt olivat Noste-vastaavat, jotka huolehtivat ennen muuta ohjelmaan
liittyvästä tiedottamisesta. Tämän ohella he osallistuivat eri tavoin pätevyysluotsien
koulutusrekrytointiin.
24

25. Nymanin(11) mukaan pätevyysluotsien liittokohtaista verkottumista ei yleensä tapahtunut, eivätkä
Noste-vastaavat kokeneet sitä omaksi tehtäväkseen. Pätevyysluotsien keskinäisen vertaistuen
merkitys tuli hankkeen aikana luotsien itsensä taholta esille. Sekä alueellista että liittokohtaista
verkottumista toivottiin.
(11)May Nyman: Pätevyysluotsit ja Noste-vastaavat Osaava pärjää-projektin toimijoina. Opinnäytetyö. Humanistinen
ammattikorkeakoulu, Nurmijärven koulutusyksikkö, huhtikuu 2006.
Pitkäjänteisen vapaaehtoistoiminnan aktiviteetin ylläpitäminen osoittautui Osaava pärjää-
hankkeelle haasteelliseksi. Osalla pätevyysluotseista toimintaan osallistumisen into laantui tai
loppui kokonaan alkuinnostuksen ja mahdollisesti koettujen pettymysten jälkeen. Pettymykset
saattoivat johtua kohderyhmän löytämisen vaikeudesta, Noste-ohjelman tiukoista
kohderyhmäehdoista, ajan puutteesta tai työnantajan vastahakoisuudesta. Vastaavasti onnistumiset
ja tuen saaminen tuottivat halua jatkaa..
Kaiken kaikkiaan Noste-ohjelman kuluessa saatu tieto työelämäyhteistyön käytännön ongelmista,
eräin osin sen vähäisyydestä ja jäykkyydestä on yllättänyt SAK:n toimijat. Tällä oli vaikutuksensa
niin järjestön kannanottoihin kuin niihin viesteihin, joita Noste-ohjelman jatkuessa pyrittiin
välittämään erilaisissa seminaareissa ja tapahtumissa SAK:n toimesta.
7.YHTEISTYÖTAPAHTUMAT JA SEMINAARIT HAKEVAN TOIMINNAN
VAUHDITTAJINA
Hankkeen aikana kävi varsin pian selväksi, että verkostoitumista oppilaitostoimijoiden ja ay-
toimijoiden kesken tulisi erilaisin tapahtumin tukea. Tämän ohella oli tarvetta myös
pätevyysluotsien ja liittojen Noste-vastaavien kohtaamisiin ja kokemusten vaihtoon. Yhteistyö- ja
verkostotapaamisten merkitys lisääntyi hakevan toiminnan kohdatessa vaikeuksia. Hankkeen
toiminta-ajatuksena oli, ettei kaikkia työmuotoja ole tarpeen alkuvaiheessa määritellä ja sitoa
hanketta jäykäksi. Yhteistyössä liittojen Noste-vastaavien kanssa harkittiin ja päätettiin tehdä
lisätoimenpiteitä, joilla hankkeen vaikuttavuutta voisi tehostaa. Nymanin(emt.) mukaan nämä
”korjausliikkeet” olivat tarpeellisia.
Tapahtumiin ja yhteistyöseminaareihin osallistui pätevyysluotseja, liittojen toimitsijoita sekä
oppilaitosten ja läänien edustajia.
Osaava pärjää – yhteistyötapahtumat ja seminaarit:
Työseminaari 17.11.-18.11.2003 (Varsinais-Suomen neljä Noste-hanketta: Osaava pärjää, Raitilla
Nostetta, Nostevoimaa, InNoste, 106 osanottajaa)
Osaava pärjää – alueseminaari 19.2.2005(Etelä-Savo, Pieksämäki)
Osaava pärjää- alueseminaari 24.5.2005(Oulu)
Yhteistyöseminaari SAK-MTK 29.9.2005(Oulu)
Pääkaupunkiseudun Noste-tapahtuma 11.10.2005 Helsinki
Noste Nonstop 8.6.2006 (Helsinki, Noste-ohjelma)
Noste-iltapäivä SAK-EK 15.5.2006 (Helsinki)
Potkua yhteistyöhön 7.3.2006(Keski-Pohjanmaa, Kokkola)
Lisäpotkua yhteistyöhön 17.5.2006(Keski-Pohjanmaa, Kokkola)
Noste-seminaari SAK-MTK 19.-20.10.2006(Oulu)
25

26. Nosteen rekkakiertue syys-lokakuu 2006(SAK mukana kymmenellä paikkakunnalla)
Pätevyysluotsiseminaari 5.5. 2007(Varsinais-Suomen Noste-hankkeet, Sata-Noste ja Osaava pärjää)
7.1.Valtakunnallinen seminaari 30.10.-1.11.2004
SAK:n ja jäsenliittojen omien toimitsijoiden ohella seminaarissa luennoivat:
Noste-ohjelman projektipäällikkö Marja Pakaste
Prof. Ari Antikainen Joensuun yliopistosta
Koulutusjohtaja Markku Koponen Elinkeinoelämän Keskusliitosta
Tutkimusjohtaja Jyri Manninen Helsingin yliopistosta
Projektipäällikkö Arja Hänninen InNoste-hankkeesta
Puheenjohtaja Airi Valkama Erilaisten oppijoiden liitosta
Tutkija Hanne Laukkanen Joensuun yliopistosta
Projektipäällikkö Juha Kiuru EKA-Noste-projektista
Pääluottamusmies Timo Sallinen Makron Oy:sta
Hankevastaava Annika Örn Länsi-Lapin koulutuskuntayhtymästä
Pätevyysluotsi Jorma Säynäväjärvi YIT-talonrakennuksesta
Seminaarin ryhmätöissä pohdittiin mm. muutosturvan ja Noste-ohjelman yhteyttä sekä
ennakointitiedon tärkeyttä työvoiman muutostilanteista. Yritysten koulutushankkeiden todettiin
onnistuvan parhaiten jos ne suunnitellaan yhdessä henkilöstön kanssa ja siten että työntekijät voivat
sitoutua muutoksiin omien edustajiensa kautta. Seminaari pohti myös oppivan työyhteisön
ominaisuuksia ja pätevyysluotsitoiminnasta saatuja kokemuksia.
8.OSAAVA PÄRJÄÄ –HANKE KANSAINVÄLISESSÄ VERKOSTOSSA
Osaava pärjää on osallistunut yhdessä SAK:n PETMO - hankkeen kanssa kansainväliseen DEAL-
kumppanuushankkeeseen, jonka keskeisenä kiinnostuksen kohteena ovat olleet ”muutosagentit”
työpaikoilla ja paikallisyhteisöissä. DEAL- hanketta on koordinoinut Exeterin yliopiston
Marchmont Observatory. Verkostossa on ollut mukana myös Iso-Britannian ay-keskusjärjestö TUC
ja sen oppimisvaltuutettutoiminta.. DEAL-kumppanuudessa on vaihdettu kokemuksia ja esitelty
pätevyysluotsitoimintaa hankeseminaarissa Lontoossa tammikuussa 2006. DEAL tuotti vuonna
2007 raportin, jossa esitellään myös pätevyysluotsitoiminnan kokemuksia.
9.PÄÄTÖSSEMINAARI 16.11.-18.11.2007
Osaava pärjää –hankkeen päätösseminaarissa luennoivat SAK:n toimitsijoiden ohella:
Tutkija Roope Uusitalo Palkansaajien tutkimuslaitoksesta
Prof. Ari Antikainen Joensuun yliopistosta
Prof. Reijo Raivola(emer.)
Opetusneuvos Jorma Ahola Opetusministeriöstä
Projektipäällikkö Marja Pakaste Etelä-Suomen lääninhallituksesta
Toimialajohtaja Arja Hänninen Turun AKK:sta
Tutkija Hanne Laukkanen Joensuun yliopistosta
Koulutuspäällikkö Mervi Ylitalo TSL:sta
Apulaisrehtori Vesa Holappa Siikaranta- opistosta
26

27. Päätösseminaariin osallistuneet pätevyysluotsit ilmaisivat tarpeen ja myös kiinnostuksensa jatkaa
pätevyysluotsitoimintaa ja kehittää sitä edelleen työelämän koulutusneuvojan suuntaan mahdollisen
jatkohankkeen yhteydessä. Keskeiseksi ratkaistavaksi asiaksi nousi keskusteluissa pätevyysluotsin
tai koulutusneuvojan status, mahdollisuus käyttää työaikaa tehtävän hoitamiseen sekä tehtävästä
mahdollisesti suoritettava korvaus. Lisäksi pohdintaa aiheutti kysymys siitä, toimivatko luotsit tai
koulutusneuvojat jatkossa alueellisina, ammattialakohtaisina vai työpaikkakohtaisina toimijoina.
Työryhmissä pohdittiin lisäksi koulutusneuvojan tarvitsemaa valmennusta ja mahdollista tutkintoa.
10.OSAAVA PÄRJÄÄ-HANKKEEN OMA SEURANTA
Noste-ohjelmasta ja sen pätevyysluotsitoiminnasta saatuja kokemuksia SAK selvitti hankkeen
aikana kaikkiaan neljällä seurantaselvityksellä, joista kaksi suoritettiin postikyselynä, kolmas oli osa
SAK:n luottamusmieskyselyä ja viimeinen toteutettiin puhelinhaastatteluna.
Ensimmäinen kysely suoritettiin syksyllä 2004 ja kyselyyn vastasi 162 pätevyysluotsia, jolloin
vastausprosentiksi tuli 60.2%. Seuraava kysely tehtiin elo-syyskuussa 2005 ja siihen vastasi 136
pätevyysluotsia, mutta vastausprosentiksi tuli vain 28.5. Tähän vaikutti osaltaan se, ettei
karhukirjettä lähetetty, kuten ensimmäisen kyselyn kohdalla. Saadut vastaukset eivät kuitenkaan
poikkea olennaisesti toisistaan.
Vuoden 2006 aikana sisällytettiin SAK:n luottamusmieskyselyyn muutamia Noste-ohjelmaa
koskevia kysymyksiä, jotka mittasivat osin samoja seikkoja kuin vuosina 2004 ja 2005 tehdyissä
kyselyissä. Viimeinen oma seurantaselvitys tehtiin keväällä ja alkusyksystä 2007 kahdessa osassa,
joista toisen suoritti….TSL:n toimistosta ja toisen osan JHL:n pätevyysluotsina toiminut Mirja
Toiva. Haastattelua varten poimittiin 153 henkilön otanta SAK:n pätevyysluotsirekisteristä ja
haastatteluun tavoitettiin 85 pätevyysluotsia.
Joensuun yliopiston seurantatutkimus ja SAK:n omat selvitykset sekä May Nymanin
hanketutkimus(emt.) tukevat keskeisiltä osin toisiaan ja antavat siten yhdessä varsin hyvän kuvan
pätevyysluotsien toiminnasta osana Noste-ohjelmaa sekä valottavat myös Osaava pärjää-hanketta
ammattiyhdistystoiminnan kokonaisuudessa. SAK:n selvityksiin ja erityisesti niiden keskinäiseen
vertailuun liittyvä virhemarginaali edellyttää, että lukuja on syytä tarkastella pääosin suuntaa-
antavina.
Osaava pärjää- hankkeen ja Noste-ohjelman etenemisestä on raportoitu SAK:n johtoryhmälle ja
hallitukselle.
Hankkeen etenemistä on seurattu jäsenliittojen Noste-vastaavien ja kouluttajien kokouksissa. Tästä
foorumista muodostui tärkeä hankkeen käytäntöjä ohjaava ja kehittävä yhteistyöfoorumi.
Kokousten asialistalla ja keskusteluissa ovat olleet mm.: pätevyysluotsien koulutus, verkottuminen,
aineistojen tuottaminen, Noste-ohjeet, opiskelijatilanne, Nosteen seuranta ja arviointi sekä
yhteistyöseminaarit.
11.SAK:N EDUNVALVONTA JA KOULUTUSPOLIITTISET LINJAUKSET
Noste-ohjelma on ollut koko sen toteutuksen ajan aktiivisen edunvalvonnan kohteena.
Edunvalvontatoiminnasta vastasi SAK:n koulutuslinja. Toimenpiteinä olivat SAK:n kannanotot
valtion talousarvioon, vaikuttaminen opetushallintoon sekä toiminta ohjelman valtakunnallisessa
ohjausryhmässä.
27

28. Valtion talousarvioon varattujen määrärahojen taso vastasi melko hyvin asetettuja tavoitteita.
SAK:lla oli pyrkimyksiä myös väljentää ohjelmalle määritettyä kohderyhmää. Erityisesti koettiin
tarpeelliseksi saada ohjelmaan mukaan vanhan tutkinnon varassa työelämässä olevat. Tätä koskeva
kannanotto opetusministeriölle tehtiin 3.11.2003. Perusasteen jälkeistä tutkintoa koskevat
määrittelyt osoittautuivat myös vaikeaksi, mutta ne selvennettiin opetusministeriön ohjeella
28.6.2004 ja näin ollen monet tulkintaongelmat myös poistuivat. Mainitussa kannanotossa esitettiin
myös kohderyhmän ikärajan nostamista. Ohjelman kohderyhmän yläikäraja nousikin 59 vuoteen.
SAK esitti 10.2.2005 opetusministeriölle kannanotossaan, että Noste-ohjelmaa jatkettaisiin
vuodella, oppisopimuskoulutuksen tehokkaampaa hyväksikäyttöä ja työelämäyhteistyön
parantamista. Ohjelmaan kestoon ei tullut muutoksia. Eri yhteyksissä pidettiin esillä kolmikantaisen
yhteistyön tärkeyttä ja opetusministeriö kiinnittikin asiaan huomiota Noste-hankkeille antamissaan
ohjeissa ja erikseen myös koulutuksen järjestäjille osoitetussa kirjeessään 20.4.2005. Siinä
muistutettiin työelämän järjestöjen edustuksen tärkeydestä ohjausryhmissä.
Vähän koulutetun aikuisväestön osallistumismahdollisuuksien parantaminen sai näkyvän osan
SAK:n koulutuspoliittisissa linjauksissa Noste-ohjelman valmisteluvaiheessa ja se on pysynyt
keskeisenä osana 2000-luvun alkuvuosien koulutuspoliittisia linjauksia. Ohjelmallisesti nämä
linjaukset kiteytettiin SAK:n edustajakokouksessa 5.-7.6.2006 hyväksytyssä ohjelmassa
”Muutoksen suunta-osaava ja oikeudenmukainen Suomi”.
Ohjelmassa esitetään mm. työehtosopimustoiminnan kehittämistä osaamista tukevaksi sekä
erityisten osaamisvaltuutettujen valitsemista työpaikoille. Vuoden 2007 alkupuolella laadittiin
kymmenkohtainen puheenvuoro aikuiskoulutuksen uudistamiseksi. Puheenvuorossa esitetään
Noste-ohjelmalle jatkotoimia, joilla vähän koulutetun aikuisväestön asemaa voidaan edelleen
parantaa.
Vuoden 2006 järjestötutkimuksen mukaan 72% SAK:n jäsenliittojen jäsenistä ei ollut osallistunut
työnantajan järjestämään ammatilliseen koulutukseen. Osallistuneista puolet oli saanut koulutusta 1-
2 päivää ja vain 5% oli ollut koulutuksessa yli 5 päivää. Työpaikoista 43%:lla oli tehty henkilöstö-
ja koulutussuunnitelma, teollisuuden työpaikoista vain joka kolmannella. Joka viides luottamusmies
ei tiennyt, onko suunnitelmaa tehty. Noste-ohjelman kaltaisille toimenpiteille on siten ollut
pitkäaikainen tarve.
12.NOSTE-OHJELMAN JA OSAAVA PÄRJÄÄ –HANKKEEN ARVIOINTIA JA
YHTEENVETOA TULOKSISTA
Noste-ohjelman onnistuneisuus on aiheuttanut runsaasti keskustelua ja siitä tuli melko pian myös
poliittisen kiistelyn kohde. Tästä huolimatta ohjelmaa on voitu toteuttaa melko pitkälle
alkuperäisten suunnitelmien pohjalta.
Ohjelma jatkuu vuoden 2009 loppuun saakka ja uusia opiskelijoita aloittaa vielä opintonsa.
Lopullista arviointia ohjelman määrällisistä tuloksista ei näin ollen voi vielä tehdä.
Helmikuuhun 2008 mennessä oli opiskelunsa Nosteen erityisrahoituksella aloittanut 21 733
henkilöä ja tutkintoja sekä tutkintojen osia oli suoritettu 13 177. Määrällisiä tavoitteita arvioitaessa
tulee ottaa huomioon se, että rahoitus kohdentui ja sitoutui arvioitua suuremmassa määrin pitkiin
koulutuksiin.
28

29. Professori Ari Antikaisen mukaan(12) Nosteen määrällinen tavoite on ollut hyvin kunnianhimoinen.
Tavoite on ollut kouluttaa n. 10% kohderyhmästä, eli vähintään 30 000 henkilöä. Antikaisen
mukaan se merkitsee tutkintoon johtavaan aikuiskoulutukseen osallistumisen kaksinkertaistumista
kohderyhmässä 2000-luvun alkuun verrattuna. Kansainvälisessä vertailussa vastaaviin hankkeisiin
Noste ei ole ollut erityisen suuri eikä pitkäkestoinen. Se on kuitenkin ollut pyrkimystä kehittää
koulutusta pohjoismaisen hyvinvointivaltion mallin mukaisesti.
(12)Ari Antikainen,Aikuisten koulutustason kohottaminen –Noste kansainvälisessä vertailussa, Osaava pärjää-hankkeen
päätösseminaarin luento 16.11.2007
Noste on uudistanut myös opetusta ja jossain määrin koulutusta koskevaa puhekulttuuriakin, jossa
on nimenomaan Noste-toimijoiden taholta painotettu arvostavaa suhtautumista ja toisaalta sitä, ettei
aikuiskoulutus ole koulun penkillä istumista. Kuitenkin päättäjien puhekulttuurissa tämä ”koulun
penkki”-ajattelu vielä istuu ja on Antikaisen mielestä toiminut osin Noste-ohjelmaa vastaan.
Viimeisimmän aikuiskoulutustutkimuksen(2006) mukaan aikuiskoulutukseen osallistuminen on
jonkin verran vähentynyt, mutta sosiaalisten ryhmien välinen osallistumisero on tasoittunut. Tämä
johtuu siitä, että vain perusasteen varassa olevien osalta aikuiskoulutukseen osallistumisessa on
tapahtunut selvästi vähäisempi pudotus kuin korkeamman koulutuksen omaavien kohdalla.
Nosteen tulosten kannalta on kiinnostavaa, että vain perusasteen koulutuksen omaavien kohdalla on
henkilöstökoulutukseen osallistuminen lisääntynyt vuoteen 2000 verrattuna ja sama nousu koskee
työhön tai ammattiin liittyvään koulutukseen osallistumista. Myös vanhempien ikäluokkien
osallistuminen on lisääntynyt. Työnantajien aloitteellisuus tämän kohderyhmän osalta näyttäisi
jonkin verran lisääntyneen ja ensi kertaa näkyy myös ammattiyhdistyksen rooli aloitteentekijänä
tilastollisesti, joskin vielä vähäisenä.
Antikainen summaa edellä mainitut seikat Nosteen saavutuksiksi tai torjuntavoitoiksi(13).
Hankkeen aikana vahvistui havainto, että työnantajien aktiivisuudella ja tuella on merkitystä
työntekijöiden halukkuuteen lähteä koulutukseen. Työnantajilla ja työnantajajärjestöillä ei
kuitenkaan ole ollut mitään yhtenäistä näkemystä siitä, mitä toimia työelämässä tarvittaisiin
ammattipätevyyden jatkuvaksi kehittämiseksi työelämässä. Kun työnantajat määrittelivät
nostekoulutuksen omaehtoiseksi, jäi todennäköisesti monella työpaikalla käyttämättä mahdollisuus
työntekijöiden henkilöstökoulutukseen Noste-ohjelmalla, vieläpä ilmaiseksi.
Noste-ohjelma on jättänyt jälkensä myös aikuiskoulutuspolitiikan työmuotoihin, erityisesti hakevan
toiminnan juurruttamiseksi. Valtioneuvoston hyväksymässä koulutuksen ja tutkimuksen
kehittämissuunnitelmassa vuosille 2007-2012 todetaan, että Nosteen hyvät käytännöt laajennetaan
koko aikuiskoulutuksen toimintatavoiksi.
Noste-ohjelman ja Osaava pärjää –hankkeen laadullisiin tuloksiin voidaan liittää myös lukiongelmia
koskevan tietoisuuden lisääntyminen.
SAK lähti Noste-ohjelman käytännön toteuttamiseen siksi, että sen merkitys työntekijöiden ja
omien jäsenten menestymiselle työelämässä katsottiin suureksi. Riittävänä ei pidetty
ohjausryhmätyöhön tai hallinnointiin osallistumista vaan haluttiin myös osallistua käytännön
työhön Noste-ohjelman tavoitteiden tukemiseksi. Tältä osin valittu toimintatapa oli uusi ja se myös
integroi perinteisesti erillään olleet edunvalvonnan ja järjestöllisen työn elementit.
29

30. SAK:n ja sen jäsenliittojen yhteisen Osaava pärjää- hankkeen välittömiä tai välillisiä vaikutuksia
Noste-opiskelijoiden lukumäärään on käytännössä mahdotonta arvioida. Päätös koulutukseen
hakeutumisesta voi tapahtua usean samaan suuntaan vaikuttavan tekijän toimesta, eikä opiskelija
itsekään ehkä tiedosta, mitkä seikat ovat olleet päätöksen taustalla. Johtopäätökset joudutaan näin
ollen tekemään yksittäisten havaintojen ja osin SAK:n pätevyysluotsikyselyjen tulkinnan pohjalta.
(13)Ari Antikainen &Hanne Laukkanen: Matalasti koulutettujen osallistumisesta koulutukseen ja siihen vaikuttamisesta
–kansainvälinen ja kansallinen näkökulma. Seminaariesitelmä 15.1.2008 Hämeenlinna
Tämän perusteella voisi arvioida, että Osaava pärjää –hankkeella on ollut merkitsevä vaikutus
opiskelijaksi hakeutumiseen, vaikka useissa tapauksissa vaikutus näyttäisi olevan välillinen. Tämän
ohella on kuitenkin selviä esimerkkejä merkittävästä välittömästäkin vaikutuksesta.
Osaava pärjää- hankkeen keskeinen vaikutus on ollut viestinnällinen. Mikäli SAK liittoineen ei olisi
toteuttanut näkyvää ja pitkäaikaista tiedottamista Nosteesta niin pätevyysluotsien kuin median
välityksellä sekä lukuisten tilaisuuksien yhteydessä, olisi tietoisuus Nosteesta jäänyt niin
työpaikoilla kuin ay-järjestöissä tuntuvasti heikommaksi. Myös tunne siitä, että Noste on ”meille”
tarkoitettu olisi jäänyt syntymättä.
Osaava pärjää-hanke on parantanut ay-järjestöjen tietoisuutta työelämän ja koulutuksen järjestäjien
yhteistyöstä ja osaltaan vaikuttanut yhteistyön kehittymiseen paremmaksi ja
työelämälähtöisemmäksi. Vastaava vaikutus voidaan todeta koulutuksen sisällön kehittymisessä
kysyntälähtöisemmäksi. Liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä on kuitenkin syytä välttää.
Antikainen(emt.) toteaa Iso-Britannian kokemuksista, että puolet oppimisvaltuutetuista ei ollut
aktiivisia ajan tai työnantajan tuen puutteen vuoksi. Monet Iso-Britannian ammattiliitot eivät
myöskään ole tehneet koulutusta koskevia strategisia suunnitelmia.
Koulutuksen järjestäjien ja pätevyysluotsien yhteistyön onnistumisista Laukkanen(14) tiivistää
useita havaintoja. Pätevyysluotsi on tuonut lisäarvoa Noste-hankkeisiin seuraavasti:
-tuonut työntekijöiden näkökulmaa, luontevan kontaktin työpaikoille
-tuonut paikallisuutta ja ihmisten tuntemusta
-tuonut uskottavuutta
-tuonut ideoita, tietoa koulutustarpeista
-tiivistänyt oppilaitosten ja ammattiyhdistysten välistä yhteistyötä
Pätevyysluotsitoimintaan liittyvä vapaaehtoistyön pitkäjänteisyys on erityinen koetinkivi ja koskee
yleisemminkin ay-toimintaa. Motivaation ylläpitämiseen on kuitenkin keinoja ja Osaava pärjää –
hankkeessa ne ovat tulleet selvästi esille. Ainakin seuraavat johtopäätökset voidaan tehdä:
1.Toiminta vaatii jatkuvaa henkistä kannustusta ja sen tulee olla näkyvää.
2.Jatkossa joudutaan harkitsemaan, miten vastata niihin viesteihin, joissa vapaaehtoistoimijat
pitävät perusteltuna jonkinlaisen korvauksen suorittamista toiminnasta.
3.Kolmas keskeinen seikka on kysymys pätevyysluotsin, koulutusneuvojan tai vastaavan
vapaaehtoistoimijan statuksesta ja roolin tunnustamisesta niin julkisen vallan kuin työnantajien
toimesta.
30

31. Kokonaisarvio Nosteesta ja Osaava pärjää- hankkeesta on selkeästi positiivinen ja monista
karikoista huolimatta tulokset ovat niin määrällisesti kuin laadullisesti lupaavia ja antavat myös
jatkotoimille hyvän pohjan.
SAK:n ja sen liittojen edunvalvonnalle ja järjestötyölle Osaava pärjää on tuonut aikaisempaa
näkyvämmin esille ammattipätevyyden ja koulutuksen tasa-arvon teemat. Hanke on avannut uusia
polkuja ja kehittämismahdollisuuksia, mutta niiden sisäistyminen ja juurtuminen on pikemminkin
alkutaipaleella kuin pitkälle kehittynyttä, koko liikkeen kattavaa suunnitelmallista toimintaa.
(14)Laukkanen Hanne: Pätevyysluotsit Nosteen toimijoina, Osaava pärjää –projektin päätösseminaari 16.11-
18.11.2007, luento
31