Successfully reported this slideshow.
We use your LinkedIn profile and activity data to personalize ads and to show you more relevant ads. You can change your ad preferences anytime.
1
Vesilintujen iän ja sukupuolen
määritysopas
2
3
Vesilintujen iän ja sukupuolen
määritysopas
4
SISÄLLYSLUETTELO
Johdanto .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  ....
5
Lajitekstit  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  .  . ...
6
JOHDANTO
Suomen riistakeskuksen ja Helsingin yliopiston yhteistyössä kääntämä ja laajentama opas Euroopan vesilintujen i...
7
Iän ja sukupuolen määrittämisen perusteita
Vesilintujen iän ja sukupuolen määrittämiseen käytetyt tuntomerkit jaetaan ka...
8
MUIHIN RUUMIINOSIIN KUIN SIIPEEN LIITTYVÄT TUNTOMERKIT
Kaikilla tässä oppaassa käsiteltävillä sorsilla koiraat ja naaraa...
9
Iiris saa lopullisen aikuisen linnun värinsä asteittaisesti yksilön ensimmäisen talven aikana, joten silmän väriä pystyy...
10
Harmaasorsa
VANHA KOIRAS
VANHA NAARAS
NUORI KOIRAS
NUORI NAARAS
Peruspuvussa nokka on päältä tummanruskea ja sivuilta o...
11
Tavi
VANHA KOIRAS
VANHA NAARAS
NUORI KOIRAS
NUORI NAARAS
Peruspuvussa nokan väritys vaihtelee tummanharmaasta harmaanru...
12
Sinisorsa
VANHA KOIRAS
VANHA NAARAS
NUORI KOIRAS
NUORI NAARAS
Nokka on ympäri vuoden yksivärisen oliivinvihreä tai kelt...
13
VANHA KOIRAS
VANHA NAARAS
Jouhisorsa
NUORI KOIRAS
NUORI NAARAS
Nokka on kaksivärinen ympäri vuoden: sivut siniset tai h...
14
VANHA KOIRAS
VANHA NAARAS
Lapasorsa
NUORI KOIRAS
NUORI NAARAS
Peruspuvussa nokka on mustahko tai tumman ruskeahko. Noka...
15
VANHA KOIRAS
VANHA NAARAS
Heinätavi
NUORI KOIRAS
NUORI NAARAS
Nokka on ympäri vuoden kokonaan tummanharmaa tai mustahko...
16
Pyrstösulat
Ennen ensimmäistä sulkasatoa kaikilla nuorilla sorsilla on lovikärkisiä pyrstösulkia, joskin joskus lovea o...
17
Bursa (Bursa Fabricius)
Bursa on linnun immuunijärjestelmään kuuluva rauhanen, joka tuottaa vasta-aineita. Bursa kiinni...
18
Sukupuolielimet
Sorsat on yksi niistä harvoista lintuheimoista, joiden koirailla on penis. Tämä mahdollistaa sukupuolen...
19
• Siiven kärjestä tyvelle päin siiven eri osien siipisulkia kutsutaan
järjestyksessä käsisuliksi, kyynärsuliksi ja tert...
20
Sorsien siiven alapinnan rakenne Höyhen
(kuvassa kyynärsulka oikeanpuolisesta siivestä)
Sisähöyty
Ulkohöyty
Kärki
Ruoti...
21
Höyhenten kuviointeja
Vaalea reunus (tai muuten muusta höyhenestä
poikkeavan värinen reuna)
Leveitä poikkijuovia
Vipevö...
22
Höyhenten muotoja
Teräväkärkinen
Tasakärkinen
Skalpellin muotoinen
Tylppäkärkinen
Aaltosulun (}) muotoinen kärki
Puolis...
23
Yleisiä huomioita
Siiven höyhenten ulkonäössä on sukupuolesta ja iästä riippuvia eroavaisuuksia. Yleensä koiraiden ja v...
24
Alla olevissa valokuvissa näkyy tavikoiraan hartiahöyhenten ja tertiaalien sekä tertiaalien isojen peitinhöyhenten aste...
25
Nuorten höyhenet ovat kapeampia ja
vähemmän pyöreämuotoisia kuin vanhoilla.
Pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet
Vanha...
26
LAJITEKSTIT
Lajitekstit koostuvat pääosin kymmenestä rakenteeltaan samanlaisesta sivusta. Useimpien lajien kohdalla esi...
27
Punapäänarsku
Netta rufina
Punapäänarsku on suurikokoinen sorsa,
ruumis 53–57 cm, siipiväli 84–88 cm
ja paino 900–1400 ...
28
Punapäänarsku
VANHA KOIRAS
Juhlapuvussa
hartiahöyhenet ovat
tasavärinen punaruskeita, paitsi
olkataipeessa, jossa niist...
29
ne ovat leveitä ja niiden reunat ovat tasaleveät
tai kärkipuoliskoa kohti levenevät. Höyhenen
kärki on kulmikas, joskus...
30
Punapäänarsku
NUORI KOIRAS
Nuoruuspuvun
hartiahöyhenet ovat
ruskeita punaisehkoilla häivähdyk-
sillä. Tertiaalit ovat e...
31
 Siiven etureunan peitinhöyhenet
Siiven etureunan höyhenet muodostavat selvän
valkoisen tai valkoisehkon siipijuovan, ...
32
Punapäänarsku
VANHA NAARAS
Juhlapuvussa hartiahöyhenet ovat tasavärisen punarus-
keita. Tertiaalit ovat ruskeahkonharma...
33
 Siiven etureunan peitinhöyhenet
Siiven etureunan peitinhöyhenet muodostavat vaa-
leanruskean, beesin tai beesinharmaa...
34
Punapäänarsku
NUORI NAARAS
vanha
vanha
nuori
34
Suljetun siiven pituus 237–259 mm.
Sulkasato: Tertiaalit ja hartiahöyhe...
35
 Siiven etureunan peitinhöyhenet
Siiven etureunan peitinhöyhenet muodostavat vaa-
leanruskean, beesin tai beesinharmaa...
36
Yhteenveto tärkeimmistä iän ja sukupuolen määritysperusteista Punapäänarsku
VANHA KOIRAS
Isot tertiaalien peitin-
höyhe...
37
Punasotka on keskikokoinen sukeltaja-
sorsa, ruumis 42–49 cm, siipiväli
72–82 cm. Punasotka on rakenteeltaan
tanakka; l...
38
Punasotka
VANHA KOIRAS
Suljetun siiven pituus 204–223 mm.
Sulkasato: käsisulat ja peitinhöyhenet vaihtuvat kesäkuun lop...
39
 Isot tertiaalien peitinhöyhenet
Höyhenet ovat hyväkuntoisen näköisiä, ja niiden
kärjet pyöreämuotoisia. Ne ovat vaale...
4040
Punasotka
NUORI KOIRAS
Nuoruuspuvun
hartiahöyhenet ovat usein
kuluneita, väriltään tumman harmaan-
ruskeita, ja niiss...
41
 Pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet
Suuresti vaihteleva määrä suttuisuutta. Höyhenet
ovat kapeita ja niiden kärjet ...
4242
Punasotka
VANHA NAARAS
Hartiahöyhenet
ovat tumman harmaan-
ruskeita, ja niissä on selvää
vipevöintiä tai pientä pilku...
43
 Pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet
Suuresti vaihteleva määrä suttuisuutta. Suuria
tummanharmaita höyheniä, joiden ...
44
Punasotka
NUORI NAARAS
Suljetun siiven pituus 185–215 mm.
Sulkasato: hartiahöyhenten sulkasato alkaa syksyllä. Tertiaal...
45
 Isot tertiaalien peitinhöyhenet
Höyhenten kärjet ovat usein kuluneita ja muo-
doiltaan yleensä pyöreämuotoisia tai ty...
46
Punasotka
VANHA KOIRAS
Isot tertiaalien peitin-
höyhenet (kuvassa
2. peitinhöyhen)
NUORI KOIRAS VANHA NAARAS NUORI NAAR...
47
Tukkasotka
Aythya fuligula
Tukkasotka on pienikokoinen sukeltaja-
sorsa, jolla on lyhyet siivet. Ruumis
40–47 cm, siipi...
48
Tukkasotka
VANHA KOIRAS
Juhlapuvussa
hartiahöyhenet
ovat pitkiä ja teräväkär-
kisiä. Niistä lyhyemmissä on
harmaahkonva...
49
 Tertiaalit
Tertiaalit ovat pitkiä ja
näyttävät vain harvoin
kuluneilta. Ne ovat mustia
pronssinvihreällä metallin-
ho...
50
Tukkasotka
NUORI KOIRAS
Nuoruuspuvun hartiahöyhenet
ovat ruskeita, pyöreämuotoisia
ja kuluneita, ja niissä on usein
har...
51
 Isot tertiaalien peitinhöyhenet
Ennen sulkimista höyhenet ovat usein kuluneita
ja niiden reunat näyttävät epätasaisil...
52
Tukkasotka
VANHA NAARAS
Hartiahöyhenet ovat
pyöreämuotoisia ja tasavärisesti
mustanruskeita, joskin joskus niissä on
pu...
53
 Isot tertiaalien peitinhöyhenet
Höyhenet ovat hyväkuntoisen näköisiä ja niiden
reunat ovat yleensä ehyitä ja tasaisia...
54
Tukkasotka
NUORI NAARAS
Suljetun siiven pituus: 185–203 mm.
Sulkasato: hartiahöyheniä ja juhlapuvun tertiaaleja vaihtuu...
55
 Isot tertiaalien peitinhöyhenet
Ennen sulkimista höyhenet ovat usein kuluneita ja
niiden reunat näyttävät epätasaisil...
56
Tukkasotka
VANHA KOIRAS
Isot tertiaalien peitin-
höyhenet (kuvassa
2. peitinhöyhen)
NUORI KOIRAS VANHA NAARAS NUORI NAA...
57
Harmaasorsa
Mareca strepera
Harmaasorsa on keskikokoinen sorsa.
Ruumis 46–56 cm, siipiväli 84–95 cm.
Koiraat painavat 6...
58
Harmaasorsa
VANHA KOIRAS
Juhlapuvussa pitkät
hartiahöyhenet ovat
suikeita, väriltään tummanrus-
keita punaruskeilla reu...
59
 Isot tertiaalien peitinhöyhenet
Kaksi ulointa peitinhöyhentä ovat leveitä ja pyöreä-
muotoisia. Niiden ulkohöydyt ova...
60
Harmaasorsa
NUORI KOIRAS
Nuoruuspuvun
hartiahöyhenet ovat kuluneita,
väriltään tummanruskeita leveillä ruskeilla
reunoi...
61
 Isot tertiaalien peitinhöyhenet
Ennen sulkasatoa kaksi ulointa peitinhöyhentä on
kuluneita, melkein tasaleveitä ja ni...
6262
Harmaasorsa
VANHA NAARAS
Hartiahöyhenet
ovat tummanruskeita
leveillä ruskeanbeeseillä reunoilla.
Höyhenten keskiosass...
63
 Isot tertiaalien peitinhöyhenet
Kaksi ulointa peitinhöyhentä ovat leveitä ja pyö-
reämuotoisia. Niiden ulkohöydyt ova...
64
Harmaasorsa
NUORI NAARAS
Suljetun siiven pituus 233–262 mm.
Sulkasato: nuoruuspuvun tertiaalit ja isot tertiaalien peit...
65
 Isot tertiaalien peitinhöyhenet
Ennen sulkasatoa kaksi ulointa peitinhöyhentä ovat
kuluneita ja ne kapenevat kohti kä...
66
Harmaasorsa
VANHA KOIRAS
Siiven etureunan
peitinhöyhenet
NUORI KOIRAS VANHA NAARAS NUORI NAARAS
Harmaa – ei vaaleita re...
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Vesilintujen iän  ja sukupuolen määritysopas
Upcoming SlideShare
Loading in …5
×

Vesilintujen iän ja sukupuolen määritysopas

1,886 views

Published on

Vesilintujen iän ja sukupuolen määritysopas
Opas auttaa rengastajia ja metsästäjiä määrittämään Euroopan yleisten vesilintujen iän ja sukupuolen. Määritys perustuu pääosin siivistä löytyviin tuntomerkkeihin, jotka on havainnollistettu lukuisin valokuvin. Oppaassa on tietoa myös muista määrittämisen tuntomerkeistä.

Published in: Environment
  • Be the first to comment

Vesilintujen iän ja sukupuolen määritysopas

  1. 1. 1 Vesilintujen iän ja sukupuolen määritysopas
  2. 2. 2
  3. 3. 3 Vesilintujen iän ja sukupuolen määritysopas
  4. 4. 4 SISÄLLYSLUETTELO Johdanto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6 Muihin ruumiinosiin kuin siipeen liittyvät tuntomerkit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 Iiriksen väri . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 Nokan väritys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9 Pyrstösulat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16 Bursa (Bursa Fabricius) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17 Sukupuolielimet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 Siiven tuntomerkit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19 Sorsien siiven yläpinnan rakenne . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19 Sorsien siiven alapinnan rakenne . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20 Höyhen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20 Höyhenten kuviointeja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21 Höyhenten muotoja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22 Yleisiä huomioita . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23 ©Jari Peltomäki
  5. 5. 5 Lajitekstit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26 Sorsat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27 Punapäänarsku (Netta rufina) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27 Punasotka (Ayhtya ferina) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37 Tukkasotka (Aythya fuligula) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 47 Harmaasorsa (Mareca strepera) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57 Tavi (Anas crecca) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67 Sinisorsa (Anas platyrhynchos) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 77 Jouhisorsa (Anas acuta) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87 Lapasorsa (Spatula clypeata) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 97 Heinätavi (Spatula querquedula) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 107 Haapana (Mareca penelope) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 117 Lapasotka (Aythya marila) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 129 Haahka (Somateria mollissima) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 139 Alli (Clangula hyemalis) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 147 Telkkä (Bucephala clangula) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 155 Tukkakoskelo (Mergus serrator) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 165 Isokoskelo (Mergus merganser) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 173 Rantakanat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 183 Nokikana (Fulica atra) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 183 Hanhet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 187 Merihanhi (Anser anser) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 187 Tundrahanhi (Anser albifrons) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 191 Lyhytnokkahanhi (Anser brachyrhynchus) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 195 Metsähanhi (Anser fabalis) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 199 Kanadanhanhi (Branta canadensis) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 205 Valkoposkihanhi (Branta leucopsis) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 209 Kirjallisuus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 212
  6. 6. 6 JOHDANTO Suomen riistakeskuksen ja Helsingin yliopiston yhteistyössä kääntämä ja laajentama opas Euroopan vesilintujen iän ja sukupuolen määrittämiseen perustuu Ranskan riistahallinnon, French Office national de la chasse et de la faune sauvage (ONCFS), julkaisemaan ranskankieliseen oppaaseen ja sen vuonna 2017 valmistuneeseen englanninkieliseen versioon ”Guide to the age and sex of European ducks”. Alkuperäisen julkaisun kymmenen sorsalajin lisäksi suomenkieliseen käännökseen on lisätty uudet lajiesittelyt kolmelletoista vesilintu- ja hanhilajille. Ranskankielisen oppaan histo- ria juontaa vuonna 1975 englanninkielisen oppaan pohjalta laadittuun oppaaseen ‘Ailes de canards’, ja vuonna 1991 julkaistuun päivitykseen ‘Critères de détermination du sexe et de l’âge des canards’, Tämä opas on suunnattu kaikille, jotka ovat kiinnostuneita vesilintujen iän ja sukupuolen määrittämisestä. Ensisijaisesti opas on tehty metsästäjille vesilintusaaliin tarkempaan määrittämiseen, joten siinä käsittely kohdistuu syksyisiin ja talvisiin lintuihin. Lisäksi vesilintujen rengastajille oppaassa on runsaasti käyttökelpoista tietoa. Oppaassa käsitellään 23 Euroopassa havaittavaa ja metsästettävää lajia. Koska vesilintujen ikää on usein mah- dotonta määrittää kaukaa tarkastelemalla, suurin osa tässä kirjassa esitellyistä määritysperusteista on sellaisia, että niitä pystyy hyödyntämään vain silloin, kun lintua voidaan tarkastella kädessä. Oppaassa käsitellyistä sorsista ja hanhista pystyy erottamaan pääsääntöisesti kaksi ikäluokkaa: nuoret, edellisenä pesimäkautena syntyneet eli enintään vuoden ikäiset yksilöt ja vanhat eli vähintään vuoden ikäiset yksilöt, jotka ovat sulkineet vähintään kerran peruspukuun. Hanhien osalta on toisinaan mahdollista erottaa vielä syksylläkin toisen kalenterivuoden linnut muista vuotta vanhemmista linnuista, mutta tässä oppaassa toisen kalenterivuoden lintuja vain sivutaan joidenkin lajien kohdalla. Miksi määrittää sorsien ikiä ja sukupuolia? Yksilön iän ja sukupuolen tunteminen on edellytys kaikille demografisille tutkimuksille, koska niiden tietäminen mahdollistaa esimerkiksi vuosit- taisen kuolleisuuden laskemisen erikseen eri ikä- ja sukupuoliryhmille. Yksilöiden ikäjakauman selvittämisen avulla voi arvioida vuosittaista pesi- mämenestystä. Pohjois-Amerikassa näin laskettua pesimämenestystä käytetään yleisesti arvioimaan vesilintukantojen säätelyyn käytettyjen toi- menpiteiden onnistumista. Talviaikaiset muutokset talvehtivan kannan ikä- ja sukupuolijakaumassa ovat usein seurausta lintujen liikkumisesta vesialueiden jäätyessä ja tuottavat siten tietoa kylmien jaksojen vaikutuksesta lintuihin.
  7. 7. 7 Iän ja sukupuolen määrittämisen perusteita Vesilintujen iän ja sukupuolen määrittämiseen käytetyt tuntomerkit jaetaan kahteen ryhmään: siiven höyhenpeitteeseen ja linnun muihin ruumiin- osiin. Muut kuin siiven höyhenykseen perustuvat määritysperusteet eivät yleensä ole lajikohtaisia, vaan yhteisiä useille lajeille tai suvuille. Näistä useimpien ulkonäkö muuttuu vesilintujen elämän ensimmäisinä kuukausina tai vuodenkierron mukaan, minkä takia niitä voi käyttää iän ja suku- puolen määrittämisessä vain tiettyinä aikoina vuodesta. Muihin ruumiinosiin kuin siipeen perustuvia tuntomerkkejä käsitellään oppaan alkuosassa. Oppaan loppuosassa keskitytään siiven höyhenpeitteen tuntomerkkeihin, jotka ovat yleensä kaikkein oleellisimpia erityisesti sorsien ja hanhien iän ja sukupuolen määrittämisessä. Toisin kuin muiden ruumiinosien tuntomerkkien kanssa, tarkastelemalla pelkkää siiven höyhenpeitettä sorsien iän ja sukupuolen pystyy periaatteessa määrittämään mihin aikaan vuodesta vain. Lisäksi ammuttuihin lintuihin tukeutuvissa tutkimuksissa käytetään aineistona useimmiten siipiä, koska niitä on helppo kerätä, säilyttää ja toimittaa tutkijoille. Siipeen liittyvät tuntomerkit ovat lajikohtaisia, joten jokaiselle lajille on oma yksityiskohtainen lajitekstinsä, joissa tuntomerkit esitellään ja niitä verrataan eri ikäisten ja sukupuolisten yksilöiden välillä. Tässä oppaassa esiteltyjen tuntomerkkien avulla kenen tahansa pitäisi kokemuksen hiukan kartuttua ja lintua huolellisesti tarkastelemalla pystyä määrittämään yli 90 prosenttia vesilinnuista iälleen ja sukupuolelleen.
  8. 8. 8 MUIHIN RUUMIINOSIIN KUIN SIIPEEN LIITTYVÄT TUNTOMERKIT Kaikilla tässä oppaassa käsiteltävillä sorsilla koiraat ja naaraat ovat selkeästi eri näköisiä syys-lokakuusta aina touko-kesäkuuhun, ja siten ne ovat helppoja erottaa toisistaan kyseisenä ajanjaksona. Naaraiden höyhenpuvut ovat yleisesti ottaen himmeämpiä ja yksivärisempiä verrattuna juhla- pukuisiin koiraisiin, joilla on höyhenpuvuissaan aina kirkkaita värejä, mustia tai valkoisia osia, tai voimakkaita kontrasteja. Lisäksi puolisukeltajasorsilla vain koirailla on vipevöidysti kuvioituja höyheniä. Toisaalta loppukesällä sukupuolet ovat varsin saman näköisiä, kun koiraat ovat vaihtaneet juhlapukunsa peruspukuihin. Tarkastelemalla lintua kädessä pystyy vanhojen koiraiden ja naaraiden välillä silloinkin havaitsemaan pieniä eroja höyhenpuvun värityksessä. Peruspukuisten koiraiden höyhenpuvuissa selkä erottuu yleensä naaraita tummempana ja puvuissa on muutenkin enemmän kontrastia kuin naarailla. Koiraiden peruspuvuissa voi usein havaita pieniä jäänteitä juhlapuvun värityksestä tai joitain vipe- vöityjä höyheniä. Joissain tapauksissa uuden juhlapuvun ensimmäiset vaihtuneet höyhenet ovat loppukesästä jo näkyvissä. Lajista riippuen sukupuolten välisiä eroja löytyy myös muualta kuin höyhenpuvusta, kuten nokan tai silmän iiriksen väristä. Hyvin nuorina koiraat ja naaraat ovat selvästi enemmän toistensa näköisiä kuin vanhempina. Luotettavin tapa sorsien ja hanhien sukupuolen määrittämiseen, joka toimii kaikkien lajien kaikenikäisillä yksilöillä ympäri vuoden, on sukupuolielinten tarkastelu kloaakista. Useimmilla oppaan sorsalajeista yksilön ikää ei yleensä pysty määrittämään muiden kuin siiven höyhenten perusteella helmi-maaliskuun jälkeen, ja usein jo paljon ennen tätä ajankohtaa. Syntymäkesänään nuoret voi yleensä erottaa vanhoista vatsan höyhenpuvun perusteella, koska ennen ruumiinhöyhenten sulkimista ensimmäiseen täysikasvuisen yksilön höyhenpukuun (nuoruuspukuun) nuorilla on vatsan höyhenissä tiheästi pieniä ruskeita täpliä koko vatsan alueella, ja höyhenet ovat himmeitä ja usein kuluneita. Vanhoilla vatsan höyhenet ovat, lajista riippuen, kuviottomia, haalistuneita tai kuvioidut höyhenet keskittyvät johonkin osaan vatsaa. Lisäksi vanhojen höyhenpuku näyttää tuoreelta, pehmeältä ja tiheältä, mutta näiden arviointi on kohtalaisien subjektiivista ja siten määrityksen perustaminen niihin vaatii paljon kokemusta. Ruumiin höyhenpuvun li- säksi muita kuin siiven ulkonäköön liittyviä iänmääritysperusteita ovat, lajista riippuen, iiriksen tai nokan väri. Kaikilla sorsalajeilla iän määrittämisessä pystyy käyttämään pyrstösulkien muotoa, bursan havaittavuutta ja peniksen kokoa, jotka ovat erittäin luotettavia ennen kuin pyrstön kaikki sulat ovat vaihtunet sulkasadossa ja yksilöt ovat saavuttaneet sukukypsyyden. Iiriksen väri Viidellä tässä oppaassa käsiteltävistä kuudestatoista sorsalajista koiraan iiris on erivärinen kuin naaraan: allilla, lapasorsalla, punasotkalla, pu- napäänarskulla ja tukkakoskelolla. Näiden lajien vanhoilla koirailla on kirkkaan keltainen tai punainen iiris ympäri vuoden, kun taas naaraiden iiris on ruskea. Vanhojen lintujen sukupuoli on siis helppo määrittää iiriksen värin perusteella, mikä voi olla erityisen hyödyllistä kesällä, kun koiraat ovat peruspuvussa.
  9. 9. 9 Iiris saa lopullisen aikuisen linnun värinsä asteittaisesti yksilön ensimmäisen talven aikana, joten silmän väriä pystyy käyttämään koiraiden iän- määrityksessä ennen kevättä. Nuorten koiraiden iiris on ensimmäisten elinkuukausien ajan ruskea samaan tapaan kuin naaraiden silmä. Tukkasotkilla vanhojen yksilöiden iiris on molemmilla sukupuolilla kirkkaan keltainen, kun taas nuorten silmä on ruskea, eli silmän värin perusteel- la nuoret voi erottaa vanhoista aina kevääseen asti. Tukkasotkilla ruskeaiiriksiset linnut voi aina turvallisesti määrittää nuoriksi, mutta syys-lokakuusta lähtien keltaiiriksisten yksilöiden ikää ei pysty määrittää pelkän iiriksen värin perusteella, koska joidenkin nuorten koiraiden ii- riksen väri vaihtuu jo tässä vaiheessa aikuistyyppiseksi. Myös telkällä nuorten lintujen silmän värikalvo muuttuu hitaasti ensimmäisen talven aikana ruskeankellertävästä keltaiseksi. Kuitenkin vielä keskitalvella aikuiset linnut voi erottaa nuorista silmän värikalvon värin perusteella. Nokan väritys Monilla tässä oppaassa esitellyillä puolisukeltajasorsilla koiraiden nokan väritys eroaa naaraista vähintään tiettyinä vuodenaikoina. Lisäksi nokan väritystä pystyy ikää määritettäessä käyttämään täydentävänä määritysperusteena muiden tuntomerkkien kanssa. Oppaan sukeltajasorsista (alli, haahka, koskelot, punapäänarsku ja sotkat) vain vanhan punapäänarskukoiraan nokka on merkittävästi erivärinen kuin naaraiden ja nuorien nokat Puolisukeltajasorsien naarailla on nokissaan täpliä, jotka puuttuvat koirailta. Nuorilla naarailla täpliä on vähemmän ja ne ovat pienempiä kuin vanhoilla naarailla. Vanhojen koiraiden nokka on kesällä kontrastikkaampi ja värikkäämpi kuin nuorilla koirailla. Nuorten puolisukeltajasorsien sulittua juhlapukuun ei niiden ikää yleensä pysty määrittämään pelkän nokan perusteella, joskin sellaiset yksilöt, joilla edelleen on säilynyt nuo- ruuspuvun nokka, voi luotettavasti määrittää nuoriksi. Syys-lokakuusta lähtien yksilön ikää ei voi määrittää pelkän nokan perusteella, jos se näyttää väritykseltään vanhan yksilön nokalta. Seuraavissa kuvatauluissa esitellään nokkien värityksiä ja kuviointeja niillä kuudella puolisukeltajasorsalla, joilla nokkaa pystyy käyttämään hyödyl- lisenä iän tai sukupuolen määritysperusteena. Kaikki nokat on kuvattu kesällä. Naaraan ja hyvin nuorten lintujen ruskea iiris Nuoren koiraan iiris elokuussa (keltainen väri alkaa erottua) Vanhan koiraan keltainen iiris Iiriksen värin erot lapasorsan sukupuolten ja eri ikäisten yksilöiden välillä.
  10. 10. 10 Harmaasorsa VANHA KOIRAS VANHA NAARAS NUORI KOIRAS NUORI NAARAS Peruspuvussa nokka on päältä tummanruskea ja sivuilta oranssihko selvällä värirajalla. Ruskean ja oranssin välisellä värirajalla voi olla pientä pilkutusta. Juhlapuvussa nokka on musta. Nokka on päältä tummanruskea ja sivuilta oranssihko. Nokassa on mustia täpliä, jotka ovat yleensä suuria, pitkulaisia ja osa niistä on kiinni toisissaan. Joskus pesimäkauden loppuvaiheessa mustat täplät peittävät oranssin värin kokonaan. Kesällä nokka on päältä ruskea ja sivuilta oranssihko vaiheittaisella värirajalla. Juhlapuvussa nokka on musta. Kesällä nokka on päältä vaaleanruskea ja sivuilta oranssi vaiheittaisel- la väriraja. Nokassa on muutamia ruskeita täpliä, jotka ovat yleensä pyöreämuotoisia eivätkä kiinni toisissaan.
  11. 11. 11 Tavi VANHA KOIRAS VANHA NAARAS NUORI KOIRAS NUORI NAARAS Peruspuvussa nokan väritys vaihtelee tummanharmaasta harmaanrus- keaan. Suupielet ja nokan reunat ovat usein vihreähköt. Juhlapuvussa nokka on musta. Nokan väritys vaihtelee harmaanruskeasta harmaanvihreään. Ylänokassa on isoja täpliä ja ylänokan sivut ovat vihreähköt. Suu- pielessä ja nokan sivuilla on joskus keltaista tai oranssihkoa. Mustat täplät ovat usein isoja ja pitkulaisia, ja niistä osa on kiinni toisissaan. Kesällä ennen juhlapukuun vaihtamista nokka on päältä harmaanrus- kea. Sivuilta se on vihreähkö tai keltaisehko. Suupielissä ja nokan si- vuilla on keltaista tai oranssihkoa. Juhlapuvussa nokka on musta. Kesällä ylänokka on harmaanruskea, ja siinä on joskus pientä pilku- tusta. Sivuilta nokka on vihreähkö. Suupielissä ja nokan reunassa on keltaista tai oranssihkoa. Nokan sivuilla on pieni määrä mustia täpliä, jotka ovat yleensä pyöreitä ja erillään toisistaan.
  12. 12. 12 Sinisorsa VANHA KOIRAS VANHA NAARAS NUORI KOIRAS NUORI NAARAS Nokka on ympäri vuoden yksivärisen oliivinvihreä tai keltainen, joskus hivenen sinisehkö. Nokan väritys vaihtelee paljon. Ylänokka on päältä yleensä musta ja tyveltä, sivuilta ja kärjestä oranssihko. Värirajat ovat yleensä melko vaiheittaisia ja kahden värialueen suhteelliset osuudet nokassa vaih- televat. Suupielissä ja nokan reunoilla on muutamia pyöreitä tai pitku- laisia mustia täpliä. Nokka ei ole kesällä yksivärinen, vaan se pääasiassa vaihtelevan sävyisen keltaisehkonvihreä, joskus myös hiukan sinisehkö. Juhlapu- vussa nokka on samanlainen kuin vanhalla. Nokan värityksessä on paljon vaihtelua. Ylänokka on päältä yleensä musta ja tyveltä, sivuilta ja kärjestä oranssihko. Värirajat ovat yleensä melko vaiheittaisia ja kahden värialueen suhteelliset osuudet nokas- sa vaihtelevat. Kesällä nokan reunat ovat täplättömät tai niissä vain muutamia pieniä laikkuja, mutta ylänokan keskiosissa on jonkin verran pientä pilkutusta tai ruskeita laikkuja.
  13. 13. 13 VANHA KOIRAS VANHA NAARAS Jouhisorsa NUORI KOIRAS NUORI NAARAS Nokka on kaksivärinen ympäri vuoden: sivut siniset tai harmaansiniset; yläosa ja reunat mustat. Väriraja näiden kahden värin välillä on jyrkkä. Nokka on joko kokonaan tummanharmaa, tai enimmäkseen tumman- harmaa lukuun ottamatta tyvellä ja sivuilla olevaa harmaansinistä värialuetta, jossa on pyöreitä tai pitkulaisia mustia täpliä, jotka ovat joskus suurikokoisia ja kiinni toisissaan. Nokka kesällä kaksivärinen: päältä tummanruskea ja sivuilta harmaan- sininen harmaanruskeilla vivahteilla. Väriraja nokan kahden värialueen välillä on vaiheittaisempi kuin vanhoilla koirailla. Juhlapuvussa nokka muistuttaa vanhan koiraan nokkaa. Nokka on enimmäkseen tummanharmaa. Nokan sivut ovat vaihtelevan laajalti himmeän harmaansiniset, ja sivuilla on vähäinen määrä pieniä ja varsin pyöreitä täpliä, jotka ovat erillään toisistaan.
  14. 14. 14 VANHA KOIRAS VANHA NAARAS Lapasorsa NUORI KOIRAS NUORI NAARAS Peruspuvussa nokka on mustahko tai tumman ruskeahko. Nokan ty- vellä ja reunoissa on joskus hiukan oranssia. Juhlapuvussa nokka on kiiltävän musta. Ylänokka on harmaanruskea. Suupielissä ja nokan reunoissa on orans- sia. Koko nokassa on yleensä paljon mustia täpliä, jotka ovat suhteel- lisen suuria ja pitkulaisia, ja joista osa on kiinni toisissaan. Kesällä ylänokan värissä on vaihtelua harmaanruskeasta vihreänrus- keaan. Suupielissä ja nokan sivuilla on oranssia. Juhlapuvussa nokka on musta. Kesällä ylänokan värityksessä on vaihtelua harmaanruskeasta vihreän- ruskeaan. Suupielissä ja nokan sivuilla oranssia. Nokassa on vain pieni määrä ruskeita täpliä, jotka yleensä pyöreitä, pieniä ja erillään toisis- taan.
  15. 15. 15 VANHA KOIRAS VANHA NAARAS Heinätavi NUORI KOIRAS NUORI NAARAS Nokka on ympäri vuoden kokonaan tummanharmaa tai mustahko. Nokka on tummanharmaa, joskus vaaleampi sivuilta. Jonkun verran ruskeita täpliä, jotka yleensä suuria ja pitkulaisia, ja joista osa on kiinni toisissaan. Nokka on kesällä vaaleanharmaa, joskus sivuilta vihreähkö Juhlapu- vussa nokka muistuttaa vanhan koiraan nokkaa. Nokka on kesällä vaaleanharmaa, joskus sivuilta vihreähkö. Yleensä vain pieni määrä ruskeita täpliä, jotka pyöreitä tai pitkulaisia, yleensä erillään toisistaan.
  16. 16. 16 Pyrstösulat Ennen ensimmäistä sulkasatoa kaikilla nuorilla sorsilla on lovikärkisiä pyrstösulkia, joskin joskus lovea on vaikeata havaita. Ensimmäiset pyrstösulat kasvavat samoissa ruodeissa kuin vastasyntyneen yksilön untuvapeite. Pyrstösulkien kasvaessa kärkeen jää lovi, kun untuva kuluu pois yksilön muutaman ensimmäisen elinviikon aikana jättäen näkyviin paljaan ruodin kärjen. Kaikki ensimmäisen sulkasadon jälkeiset pyrstösulat ovat terä- väkärkisiä, koska näiden pyrstösulkien kuluminen ei yleensä muodosta samanlaista lovea tai paljasta ruotia. Nuoruuspuvun pyrstösulat ovat usein myös haalistuneita ja reunoiltaan kuluneita, kun taas sekä nuorten että vanhojen yksilöiden vaihtuneet pyrstösulat näyttävät tuoreilta ja reunoil- taan ehyiltä. Alla olevissa valokuvissa ovat tavin pyrstösulat ennen ensimmäistä sulkasatoa, sen aikana sekä sen jälkeen. Pyrstösulan kärki ennen ensimmäistä sulkasatoa (vasemmalla) ja sen jälkeen (oikealla). Nuoren pyrstösulat ennen ensimmäistä sulkasatoa. Kaikki sulat ovat lovikärkisiä, kuluneita ja haalistuneita. Nuoren pyrstösulat ensimmäisen sulkasadon aikana. Näkyvissä on sekä lovikärkisiä että teräväkärkisiä sulkia. Vanhan tai nuoren pyrstösulat ensimmäisen sulkasadon jälkeen: kaikki sulat ovat tuoreita, teräväkärkisiä ja hyväkuntoisen näköisiä. Pyrstösulan lovi on erittäin luotettava tuntomerkki nuorten sorsien erottamiseksi vanhoista, mutta sitä voi käyttää vain ennen ensimmäistä sulka- satoa. Nuoren yksilön ensimmäisen sulkasadon ajoittuminen vaihtelee hyvin paljon sekä lajien välillä että olosuhteista riippuen saman lajin yksi- löiden välillä. Nuoret sinisorsat sulkivat aikaisin, ja niillä kaikki pyrstösulat voivat olla vaihtuneet jo syyskuussa. Toisaalta haapanoilla voi olla nuoruuspuvun pyrstösulkia vielä tammi-helmikuussa tai jopa myöhemmin. Taveilla pyrstön sulkasato tapahtuu pitkän ajanjakson aikana. Nuoret koiraat vaihtavat pyrstösulkansa yleensä ennen nuoria naaraita. Sulkasadossa kaikki pyrstösulat eivät putoa kerralla, vaan pyrstön sulkasato tapahtuu vaiheittaisesti elokuun ja tammikuun välillä. Tämän takia pyrstössä on usein sekä lovikärkisiä nuoruuspuvun sulkia että teräväkärkisiä vaihtuneita sulkia. Niinpä pyrstöä tarkastellessa täytyy huolellisesti käydä läpi kaikki pyrstösulat, jotta mahdolliset nuoren linnun lovikärkiset sulat eivät jäisi huomaamatta.
  17. 17. 17 Bursa (Bursa Fabricius) Bursa on linnun immuunijärjestelmään kuuluva rauhanen, joka tuottaa vasta-aineita. Bursa kiinnittyy ja aukeaa kloaakin takaosaan. Se on lajista riippuen 1–4 sentin pituinen. Bursa kutistuu nuoren linnun saavuttaessa sukukypsyyden. Kivesten tai munarauhasen kasvaessa bursa katoaa näky- vistä ensimmäisen talven aikana, eli silloin kun nuoret linnut ovat 8–10 kuukauden ikäisiä. Niinpä bursan näkyminen on luotettava nuoren linnun tuntomerkki. Toisaalta tammikuun jälkeen bursan puuttumisen perusteella ei voi päätellä linnun olevan vanha. Bursaa käytetään iän määrittämiseen yleensä vain kuolleista linnuista. Bursan saa näkyviin viiltämällä ihon auki kloaakin yläpuolelta, jolloin pääsee tarkastelemaan vatsaonteloa. Paljolla harjoittelulla bursa on kuitenkin mahdollista havaita myös elävältä linnulta, koska bursan aukon voi nähdä kloaakkia tarkastelemalla. Bursan aukkoa etsiessä pitää varoa sekoittamasta sitä naaraan munanjohtimeen, joka myös aukeaa kloaakkiin. Bursa Suoli Kloaakki Bursa avatussa vatsaontelossa. Koiraan preparoitua sukupuolielimistöä. Bursa sijaitsee heti kloaakin yläpuolella. Bursa Suoli
  18. 18. 18 Sukupuolielimet Sorsat on yksi niistä harvoista lintuheimoista, joiden koirailla on penis. Tämä mahdollistaa sukupuolen määrittämisen kloaakkia tarkastelemalla ympäri vuoden. Ennen sukukypsyyttä nuorten koiraiden penis on 1–2 sentin pituinen, kun taas vanhojen lintujen penis voi saavuttaa 10–15 sentin pituuden. Tämän kokoeron avulla nuoret koiraat on mahdollista erottaa vanhoista suunnilleen joulukuuhun asti, minkä jälkeen peniksen perusteella iälleen voi määrittää vain sellaiset nuoret, joilla ei ole sukukypsän yksilön penistä. Naarailla munanjohtimen aukko on havaittavissa kloaakissa, mutta peniksen puuttuminen on helpoin tapa määrittää yksilö naaraaksi. Elävän linnun kloaakin tarkastelu on varovaisuutta ja harjoittelua vaativa toimenpide. Lintu on laitettava selälleen, jonka jälkeen kloaakin reunat avataan peukaloilla painaen samalla vatsaa ja selän alaosaa, jotta penis tulisi esiin. Vanhojen koiraiden penis on melkein kokonaan laskostunut kloaakin kalvoston sisään, minkä vuoksi sen saaminen kokonaan esiin on vaikeampaa kuin nuorilla koirailla. Penis näyttää usein pieneltä ja kiiltävän valkoiselta. Kuvissa tavin eri ikäisten koiraiden ja naaraiden sukupuolielimiä. Naaraan kloaakki. Koiraan kloaakki marraskuussa, jossa näkyy penis ennen sukukypsyyttä. Koiraan kloaakki tammikuussa, jossa näkyy penis ennen sukukypsyyttä. Koiraan kloaakki, jossa näkyy sukukypsän yksilön penis. Peniksen pää ei ole näkyvissä. Preparoituja koiraiden sukupuolielimiä Penis tammikuussa, ei bursaa. Sukukypsä penis laskostuneena kloaakin kalvoston sisään. Penis ja bursa ennen sukukypsyyttä kesällä.
  19. 19. 19 • Siiven kärjestä tyvelle päin siiven eri osien siipisulkia kutsutaan järjestyksessä käsisuliksi, kyynärsuliksi ja tertiaaleiksi. Siiven etureunasta takareunaanpäinpeitinhöyhenistäerotellaanjärjestyksessä(kyynärsulkien ja käsisulkien) etureunan, pienet, keskimmäiset ja isot peitinhöyhenet. Suomeksikyynärsiivenpeitinhöyhenkenttiäkutsutaanuseinvainesimerkiksi isoiksi peitinhöyheniksi, eli ilman ‘kyynärsiiven’ -alkuosaa. Näin on toimittu myös tässä oppaassa. SIIVEN TUNTOMERKIT • Suurimmalla osalla sorsalajeista on siivessään 10 käsisulkaa, 10 kyynärsulkaa ja neljä tertiaalia. Kyynärsiivessä ja tertiaaleissa on yleensä yhteensä 16 peitinhöyhentä: 12 isoa kyynärsiiven peitinhöyhentä ja neljä isoa tertiaalien peitinhöyhentä. Puolisukeltajasorsilla – lajista riippuen ainakin koirailla – kyynärsulat muodostavat siipipeiliksi kutsutun metallinhohtoisen alueen siivelle. Sukeltajasorsilla kyynärsulat ovat valkoisia tai vaaleita, mutteivat metallinhohtoisia. Tässä oppaassa tertiaalit sekä kyynär- ja käsisulat on numeroitu siiven kärjestä päin alkaen. Isot käsisulkien peitinhöyhenet Alula (eli pikkusiipi) Keskimmäiset (kyynärsulkien) peitinhöyhenet (yksi rivi) Pienet (kyynärsulkien) peitinhöyhenet (useita rivejä) Siiven etureunan peitinhöyhenet Hartiahöyhenet Tertiaalit Isot tertiaalien peitinhöyhenet Kyynärsulat Isot (kyynärsulkien) peitinhöyhenet Käsisulat 1 2 3 123 Sorsien siiven yläpinnan rakenne
  20. 20. 20 Sorsien siiven alapinnan rakenne Höyhen (kuvassa kyynärsulka oikeanpuolisesta siivestä) Sisähöyty Ulkohöyty Kärki Ruoti Keskimmäiset (ala) peitinhöyhenet Pienet (ala) peitinhöyhenet Kainalohöyhenet Isot (ala) peitinhöyhenet
  21. 21. 21 Höyhenten kuviointeja Vaalea reunus (tai muuten muusta höyhenestä poikkeavan värinen reuna) Leveitä poikkijuovia Vipevöity Leveä vaalea (tai muuten muusta höyhenestä poikkeavan värinen) reunus Isoja täpliä Pientä pilkutusta Kapeita poikkijuovia Kapea juovitusta Suttuinen tai suttuisuutta
  22. 22. 22 Höyhenten muotoja Teräväkärkinen Tasakärkinen Skalpellin muotoinen Tylppäkärkinen Aaltosulun (}) muotoinen kärki Puolisuunnikkaan muotoinen Pyöreämuotoinen kärki Pyöreämuotoinen höyhen Tasaleveä Kapeneva
  23. 23. 23 Yleisiä huomioita Siiven höyhenten ulkonäössä on sukupuolesta ja iästä riippuvia eroavaisuuksia. Yleensä koiraiden ja vanhojen yksilöiden höyhenet ovat naaraisiin ja nuoriin verrattuna kirkkaamman värisiä, kontrastit voimakkaampia, kuviointi erottuvampaa ja metallinhohtoiset osat hohtavampia sekä suurem- pia. Puolisukeltajasorsilla vain koirailla on vipevöityjä höyheniä. Yksilöiden väliset erot kuitenkin suuria, minkä takia ikä- ja sukupuoliluokkien välillä on jonkin verran päällekkäisyyttä erottavina tuntomerkkeinä käytettävien höyhenten ulkonäöissä. Lisäksi sulkasato aiheuttaa vuodenajasta riippuvaa vaihtelua yksilön ulkonäköön, mikä pitää ottaa huomioon määritettäessä linnun ikää ja sukupuolta siiven höyhenten perusteella. Siiven sulkasadon ajoittuminen (fenologia) Suurin osa nuoruuspuvun (yksilön ensimmäinen höyhenpuku sen kasvettua täysikokoiseksi) siiven höyhenistä ei vaihdu yksilön ensimmäisen elin- vuoden aikana, mikä mahdollistaa nuorten yksilöiden erottamisen vanhoista vuoden ympäri. Pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet, isot peitinhöyhenet, käsisulat, kyynärsulat, alula ja kaikki siiven alapinnan peitinhöyhenet säilyvät läpi ensimmäisen elinvuoden. Niinpä näitä höyheniä tarkastelemalla on periaatteessa aina mahdollista määrittää yksilön ikä. Toisaalta hartiahöyhenet, isot tertiaalien peitinhöyhenet ja tertiaalit vai- htuvat nuoruuspuvun höyhenistä juhlapuvun höyheniksi ensimmäisen talven aikana, joten näiden perusteella ei nuoria voi keväällä erottaa vanhoista. Nuorten siiven osittaisen sulkasadon (em. ennen yhden vuoden ikää vaihtuvat höyhenet) etenemisessä on suurta lajien, sukupuolten ja yksilöiden välistä vaihtelua, minkä takia aikaisimmin sulkivat nuoret sorsat vaihtavat siiven höyheniään jo alkusyksystä, kun taas toiset vaihtavat niitä vasta lopputalvesta tai jopa keväällä. Yleensä koiraat sulkivat ennen naaraita. Joissain tapauksissa neljännet isot tertiaalin peitinhöyhenet (lähimpänä ruumista sijaitsevat) eivät vaihdu ennen kuin noin vuoden ikäisenä kesällä tapahtuvaa ensimmäistä täydellistä sulkasatoa, jossa kaikki siipisulat ja peitinhöyhenet vaihtuvat. Vanhojen sorsien hartiahöyhenten ja tertiaalien ulkonäkö vaihtelee sen mukaan, onko lintu peruspuvussa vai täydessä juhlapuvussa. Pukujen väli- set erot näiden höyhenten ulkonäössä ovat selviä koirailla, mutta huomattavasti vähemmän selkeitä naarailla, joiden höyhenet ovat enemmän samannäköisiä läpi vuoden. Suurimmalla osalla lajeista vanhojen koiraiden peruspuvun hartiahöyhenet ja tertiaalit vaihtuvat vaiheittain juhlapu- vun höyheniksi loppukesän ja loppusyksyn välillä. Vanhat naaraat aloittavat näiden höyhenten sulkasadon yksi tai kaksi kuukautta myöhemmin kuin koiraat, minkä seurauksena ne joskus vaihtuvat vasta keväällä. Vanhoilla sorsilla siiven peitinhöyhenet ja muut siipisulat kuin tertiaalit vaih- tuvat yhtäaikaisesti pesinnän jälkeisessä täydessä sulkasadossa kesällä tai myöhäisillä pesijöillä alkusyksyllä. Siiven eri osien sulkasadon ajoittumiserojen seurauksena hartiahöyhenten, siipisulkien ja isojen tertiaalien peitinhöyhenten ulkonäköä pystyy käyttämään sekä sorsayksilön sukupuolen määrittämiseen ensimmäisen kesäisen täyden sulkasadon jälkeen että iän määrittämiseen ennen ensimmäistä kesäistä täyttä sulkasa- toa. Jos siipeä tarkastellessa havaitsee minkä tahansa nuorelle yksilölle luotettavasti määritettävissä olevan höyhenpuvun tuntomerkin, voi yksilön aina määrittää nuoreksi eli ensimmäistä vuottaan eläväksi linnuksi. Toisaalta iän määrittäminen siiven perusteella on mahdotonta sen jälkeen, kun kaikki iänmäärityksessä käytettävät siiven höyhenet ja sulat ovat vaihtuneet (viimeistään ensimmäisen täyden sulkasadon jälkeen). Nuorten sorsien ensimmäisen talven aikana vaihtuneet isot tertiaalien peitinhöyhenet poikkeavat nuoruuspuvun peitinhöyhenistä muodoltaan, kooltaan tai väriltään, erityisesti koirailla. Selvästi kahden tyyppisiä isoja tertiaalien peitinhöyheniä havaitsemalla sorsayksilön voi luotettavasti määrittää nuoreksi linnuksi.
  24. 24. 24 Alla olevissa valokuvissa näkyy tavikoiraan hartiahöyhenten ja tertiaalien sekä tertiaalien isojen peitinhöyhenten asteittainen vaihtuminen peruspuvusta (aikuinen) tai nuoruuspuvusta (nuori) juhlapukuun. Hartiahöyhenet ja tertiaalit Vanha koiras peruspuvussa (syyskuu). Hartiahöyhenet ruskeat ja ilman vipevöintiä. Tertiaalit puuttuvat kuvan linnulta. Vanha koiras juhlapuvussa (joulukuu). Hartiahöyhenet kauttaaltaan vipevöityjä, juhlapuvun tertiaalit kasvaneet täysimittaisiksi. Nuori koiras nuoruuspuvussa (syyskuu). Hartiahöyhenet ruskeat ja ilman vipevöintiä, tertiaalit kuluneet ja lyhyet. Nuori koiras, joka on sulkimassa juhlapukuun (joulukuu). Monia vipevöityjä hartiahöyheniä, tertiaalit tuoreet ja pitkät. Nuori koiras lokakuussa. Nuoruuspuvun isot tertiaalien peitinhöyhenet ovat kapeita, kuluneita ja saman värisiä kuin muut peitinhöyhenet. Vanha koiras. Kaikki isot tertiaalien peitinhöyhenet ovat leveitä, hyväkuntoisen näköisiä ja saman värisiä kuin muut peitinhöyhenet. Nuori koiras joulukuussa. Toinen iso tertiaalin peitinhöyhen on vaihtunut juhlapuvun höyheneksi. Se on leveä ja erottuu selkeästi muista peitinhöyhenistä. Nuori koiras tammikuussa. Kolme ensimmäistä isoa tertiaalien peitinhöyhentä ovat vaihtuneet juhlapuvun höyheniksi. Ne erottuvat selkeästi muista peitinhöyhenistä. Isot tertiaalien peitinhöyhenet
  25. 25. 25 Nuorten höyhenet ovat kapeampia ja vähemmän pyöreämuotoisia kuin vanhoilla. Pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet Vanhan ja nuoren linnun pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet ovat usein eri muotoisia. Lapasorsaa lukuun ottamatta pituuden ja leveyden suhde on yleensä suurempi nuorilla kuin vanhoilla, eli nuorilla peitinhöyhenet näyttävät siis kapeammilta. Nuoruuspuvun höyhenet ovat myös vähemmän pyöreitä, eli niiden melko suorat sivut kääntyvät suhteellisen jyrkästi höyhenen kärjessä. Ne ovat joskus myös kuluneempia kuin vanhan tai nuoren vaihtuneet höyhenet. Edellä mainitut tuntomerkit eivät kuitenkaan aina toimi kovin hyvinä iänmääritysperusteina ja niiden käyttö vaatii yleensä kokemusta. Niitä on yleensä helpointa käyttää silloin, kun pystyy vertaamaan kahta eri ikäistä yksilöä keskenään. Joskus toista vuottaan elävillä muuten vanhan linnun höyhenpukuun sulkineilla sorsilla on kesän loppupuolella vaihtuneiden peitinhöyhenten välissä jäljellä vielä joitain erittäin kuluneita nuoruuspuvun peitinhöyheniä. Alla olevissa valokuvissa näkyvät erot nuorten ja vanhojen jouhisorsien keskimmäisten peitinhöyhenet muodoissa. Nuori naaras Vanha naarasNuori koiras Vanha koiras Siiven pituus Keskimäärin sorsakoiraiden siivet ovat pitempiä kuin naaraiden, ja vanhoilla on pitemmät siivet kuin nuorilla. Vaikka siiven pituuden jakaumassa on huomattavaa ikäluokkien ja sukupuolten välistä päällekkäisyyttä, voi silti erityisen pitkiä tai lyhyitä siipiä joskus käyttää määritysperusteena. Erityisesti sukupuolen määrittämisessä siiven mitasta voi olla hyötyä silloin, kun yksilön ikää ei tiedetä. Tässä oppaassa esitetyt siiven mitat on mitattu suljetulta siiveltä siiventaipeesta (karpaalinivelestä) pisimmän käsisulan kärkeen.
  26. 26. 26 LAJITEKSTIT Lajitekstit koostuvat pääosin kymmenestä rakenteeltaan samanlaisesta sivusta. Useimpien lajien kohdalla esitellään valokuvin nuorten sorsien siivet (ennen ensimmäistä sulkasatoa nuoruuspuvusta juhlapukuun) ja vanhojen juhlapukuisten sorsien siivet. Koska suuren yksilöiden välisen vaihtelun esitteleminen ei ole mahdollista tämän oppaan puitteissa (poikkeuksena haapana, sivu 117), esitellään joka lajin kohdalla kuvat sellaisista yksilöistä, joilla on edustamilleen ikä- ja sukupuoliluokille tyypillisen näköiset siivet. Lajitekstien ensimmäinen sivu esittelee lajin yleiset tuntomerkit, iän ja suku- puolen määrittämiseen käytettävät sii- ven höyhenet, ja tärkeimmät mahdolli- set määritysongelmat. Viimeisellä sivulla olevaan taulukkoon on koottu lajikohtaisesti tärkeimmät iän ja sukupuolen määrittämiseen käytettävät höyhenet kaikkien neljän ikä-sukupuoli -luokan mukaan jaoteltuina. Lajitekstien seuraavat aukeamat esittelevät yhdenmu- kaisella tavalla kaikkien neljän ikä-sukupuoli -luokan siivet. Vasemmanpuoleisella sivulla esitellään käsitte- lyssä olevan ikä-sukupuoli -luokan koko siipi. Vertailun helpottamiseksi samalla sivulla on pienemmät kuvat muiden luokkien siivistä. Oikeanpuoleisella sivulla esi- tellään tarkemmin niitä osia siivestä, joita käytetään iän ja sukupuolen määrittämisessä. Merisorsien, noki- kanan ja hanhien osalta lajitekstien aukeamat on muo- kattu vastaamaan lajien esittelyn tarpeita. 54 Tukkasotka NUORI NAARAS Suljetun siiven pituus: 185–203 mm. Sulkasato: hartiahöyheniä ja juhlapuvun tertiaaleja vaihtuu elo- tai syyskuusta lähtien, mutta osa ei ennen tammi- tai helmikuuta. Nuoruuspuvun hartiahöyhenet ovat pyöreämuotoisia ja kuluneita. Niiden väri vaihtelee ruskeasta harmaahkonrus- keaan. Joskus hartiahöyhenissä on punaruskeita kärkiä, joista muodostuu marmorimainen kuviointi hartioille. Niissä on vain harvoin harmaahkonvalkeista pienistä täplistä muodostuvaa suttuisuutta. Tertiaalit näyttävät usein haalistuneilta. Kyynärsulat muodosta- vat selvästi erottuvan valkoisen siipijuovan, joka jatkuu käsisiipien puolella muuttuen vaiheittaisesti ruskeammaksi. Siipijuovalla on mustanruskea reunus siiven takareunassa. Peitinhöyhenet ovat himmeän tummanruskeita, yleensä yksivärisiä, harvemmin niissä on harmaahkonvalkeaa pilkutusta. Höyhenpuvussa ei ole pronssinvihreää metallinhohtoa. vanha nuori vanha 54 108 Heinätavi VANHA KOIRAS Peruspuvussa hartiahöyhenet ovat tummanruskeita kermanvalkoisilla reunuk- silla. Juhlapuvussa (ei kuvassa) pisimmät hartiahöyhenet ovat kapeita ja teräväkärkisiä, ja niissä on valkoinen keskusjuova, musta sisähöyty ja sininen ulkohöyty. Tertiaalit ovat pitkiä ja suikeita. Ne ovat harmaanruskeita, ulkohöydyissä on valkoiset reunukset ja niistä ensimmäisessä on sininen ulkohöyty. Metallinvihreät kyynärsulat muodostavat siipipeilin, jonka takareu- nassa on kyynärsulkien kärjistä muodostuva puhtaanvalkoinen juova. Myös siipipeilin etureunassa on valkoinen juova, joka muodostuu isojen peitinhöyhenten kärjistä. Peitinhöyhenet ovat yksivärisen vaaleansinisiä. Suljetun siiven pituus 190–211 mm. Sulkasato: Käsisulat ja peitinhöyhenet vaihtuvat kesäkuun ja elokuun välillä. Sulkiminen juhlapuvun hartiahöyheniin ja tertiaaleihin tapahtuu marraskuusta alkaen. nuori vanha nuori 108
  27. 27. 27 Punapäänarsku Netta rufina Punapäänarsku on suurikokoinen sorsa, ruumis 53–57 cm, siipiväli 84–88 cm ja paino 900–1400 g. Se on rakenteeltaan tanakka, siivet ovat leveät ja kaula on sukeltaja­sorsaksi suhteellisen pitkä. Juh- lapuvussa koiraiden pää on punertavan oranssi. Punapäänarskut pystyvät nosta- maan päälaen lyhyet höyhenet pystyyn, jolloin pään muodosta tulee lajityypillisen pyöreä. Koiraiden kaula, rinta, vatsa ja alaperä ovat mustat. Selkä on ruskea, kyl- jet valkoiset ja pyrstö tummanharmaa. Siiven etureuna on puhtaanvalkoinen. Naaraat ja nuoret ovat melkein kokonaan ruskeita. Vanhojen naaraiden vaaleanrus- keissa kyljissä on usein höyhenten vaaleam­­mista kärjistä aiheutuvaa hieno- varaista marmorimaista kuviointia. Siiven alapinnan höyhenet ovat valkeahkot. Naa- raiden pään yläosa ja kaulan takaosa ovat suklaanruskeat ulottuen pään sivulla juuri silmän alapuolelle asti. Posket ja kurkku ovat harmaat. Vanhojen koiraiden nokka ja iiris ovat vuoden ympäri punaiset. Naa- raillajanuorillaontummanharmaanruskea nokka, jossa on vaihteleva määrä oranssia sivuilla ja kärjessä. Yli vuoden ikäisillä naarailla iiris on punaruskea, kun taas nuoremmilla naarailla se on ruskea. Koi- raiden iiris voi muuttua punaiseksi jo ensimmäisen elinvuoden elokuussa. Jalat ovat harmaanruskeat. Pu- napäänarskun siivellä on lajityypillinen kyynär- ja käsisulkien muodostama leveä valkoinen siipijuova, jota ruskea reunustaa joka puolelta. Pienten ja keskimmäisten peitinhöyhenten väritys vaih- telee ruskeasta harmaanruskeaan. Koirailla siiven etureunan peitinhöyhenet muodostavat valkoisen juovan myös siiven etureu- naan. Siiven valkoiset osat muuttuvat usein lohenpunaisiksi punapäänarskujen ravintonaan käyttämän levän sisältämien karote- noidipigmenttien vaikutuksesta. Iän ja sukupuolen määrittäminen Sukupuolen määrittäminen siipeä tarkastelemalla on suhteellisen helppoa tällä lajilla, koska vain koirailla on valkoisia siiven etureu- nan peitinhöyheniä. Toisaalta iän määrittäminen on vaikeampaa, erityisesti naarailla. Siiven tarkastelussa kannattaa kiinnittää huo- miota siiven etureunan peitinhöyheniin, sisempiin isoihin peitinhöyheniin ja isoihin tertiaalien peitinhöyheniin, joskin viimek- si mainittua voi käyttää luotettavana määritysperusteena vain ennen sulkimista juhlapukuun. Joillain vanhoilla punapäänarskuilla kaikki isot tertiaalien peitinhöyhenet eivät ole samanvärisiä, minkä takia ne voivat värityksensä puolesta näyttää nuoren yksilön isoilta tertiaalien peitinhöyheniltä ennen sulkasatoa. Niinpä näitä höyhe- niä tarkastellessa kannattaa ennemmin käyttää määritysperusteena höyhenten muotoa kuin niiden väriä. Lisäksi nuorten yksiöiden ter- tiaalien peitinhöyhenet voivat olla vaihtuneet alkusyksystä lähtien, kuten myös jotkut sisemmät kyynärsiiven peitinhöyhenet. Jos iän tai sukupuolen määrittäminen siiven tuntomerkkien perusteella tuntuu epävarmalta tai jos koko siipi ei ole käytettävissä, kannattaa tarkastella muita tuntomerkkejä, kuten iiriksen ja nokan väriä, pe- niksen näkymistä ja sen kokoa, pyrstösulkien muotoa sekä kuolleilta linnuilta bursan näkymistä. ©Tomi Muukkonen SORSAT
  28. 28. 28 Punapäänarsku VANHA KOIRAS Juhlapuvussa hartiahöyhenet ovat tasavärinen punaruskeita, paitsi olkataipeessa, jossa niistä muodostuu valkoinen tai lohenpunainen laikku. Tertiaalit ovat ruskeahkonharmaita. Käsisulat ja kyynärsulat muodostavat leveän siipijuovan, jonka väritys vaihtelee valkoisesta vaaleanpunaiseh- koon, ja jossa on kapealti ruskea takareuna. Siipijuova erottuu selvästi harmaanrus- keista peitinhöyhenistä. Myös siiven etureuna on koko siiven matkalta valkoinen tai vaaleanpunaisehko. Suljetun siiven pituus 255–273 mm. Sulkasato: käsisulat ja peitinhöyhenet vaihtuvat kesäkuun ja elokuun välillä. Tertiaalit ja hartiahöyhenet vaihtuvat elokuun ja lokakuun välillä. nuori vanha nuori 28
  29. 29. 29 ne ovat leveitä ja niiden reunat ovat tasaleveät tai kärkipuoliskoa kohti levenevät. Höyhenen kärki on kulmikas, joskus jopa tasakärkinen. Väritys vaihtelee harmaanruskeasta tummanhar- maaseen. Näiden höyhenten väri voi vaihdella jopa samalla yksilöllä: osa isoista tertiaalien pei- tinhöyhenistä voi olla selvästi harmaita, kun taas osa niistä on varsin ruskeita (kuva alla).  Pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet Höyhenet ovat hyväkuntoisen näköisiä, ja ne kapenevat kohti varsin leveää ja tasakärkistä höyhenen kärkeä. Väriltään ne ovat yksivärisen harmaanruskeita.  Siiven etureunan peitinhöyhenet Siiven etureunan höyhenet muodostavat selvän puh- taanvalkoisen tai vaalean­­­punai­seh­kon val­koi­sen siipi­juovan, joka joskus voi olla myös lohenpunainen. Siiven etureunan juova on suhteellisen leveä, ja se ulottuu siiven etureunasta sen yläpinnalle asti.  Isot peitinhöyhenet Tarkastele etenkin kaikkein sisimpiä isoja peitin- höyheniä (7.-11.). Ne ovat leveitä ja muo­doltaan kulmikkaita tai tasakärkisiä. Höytyjen reunat muodostavat lähes suoran kulman höyhenen ­kärjen­kanssa, ainakin sisähöydyn puolella. Näiden peitinhöyhenten kärki on usein aaltosu- lun muotoinen (kuva alla). Näissä höyhenissä ei yleensä ole ollenkaan vaa- leita reunuksia ja ne näyttävät suhteellisen läpi- kuultamattomilta (kuva ylhäällä).  Isot tertiaalien peitinhöyhenet Kannattaa tarkastella vain juuri tertiaalien ylä- puolella sijaitsevia isoja tertiaalien peitinhöyhe- niä. Höyhenet eivät ole kuluneen näköisiä, vaan niiden reuna on ehyt ja tasainen. Muodoltaan    
  30. 30. 30 Punapäänarsku NUORI KOIRAS Nuoruuspuvun hartiahöyhenet ovat ruskeita punaisehkoilla häivähdyk- sillä. Tertiaalit ovat enimmäkseen suhteellisen lyhyitä, mutta niistä pisin on pitkä ja kapea. Väriltään tertiaalit ovat harmaahkonruskeita. Käsisulat ja kyynärsulat muodos- tavat leveän siipijuovan, jonka värityksessä on vaihtelua valkoisesta vaaleanpunaisehkoon, ja jossa on kapealti ruskea takareuna. Siipijuova erottuu selvästi harmaanruskeista peitinhöyhenistä. Myös siiven etureuna on koko siiven matkalta valkoinen tai vaaleanpunaisehko. Suljetun siiven pituus 250–264 mm. Sulkasato: tertiaalit ja hartiahöyhenet vaihtuvat heinäkuun ja lokakuun välillä. Isot tertiaalien peitinhöyhenet voivat olla kokonaan vaihtuneet jo syyskuussa. nuori vanha vanha 30
  31. 31. 31  Siiven etureunan peitinhöyhenet Siiven etureunan höyhenet muodostavat selvän valkoisen tai valkoisehkon siipijuovan, harvem­ min vaaleanpunaisehkon. Siiven etureunan juova on suhteellisen kapea, eikä se juurikaan ulotu siiven yläpinnalle asti.  Isot peitinhöyhenet Tarkastele sisimmät isot peitinhöyhenet (7.-12.) . Ne ovat suhteellisen kapeita. Höyhenten kärjet eivät ole kulmikkaita, vaan suhteellisen pyöreä- reunaisia, myös sisähöydyn puolelta. Höyhenten kärjet ovat usein kaartuvia olematta kuitenkaan varsinaisesti aaltosulun muotoisia (kuva alla). Yhdessä tai useammassa isossa peitinhöyhenessä on usein vaalea reunus. Isot peitinhöyhenet näyt- tävät suhteellisen läpikuultavilta.  Isot tertiaalien peitinhöyhenet Kannattaa tarkastella vain juuri tertiaalien ylä- puolella sijaitsevia isoja tertiaalien peitinhöyhe- niä. Ennen sulkimista juhlapukuun nämä höyhe- net ovat kuluneita ja niiden reunat näyttävät epätasaisilta. Ne ovat suhteellisen kapeita ja niiden reunat kapenevat tasaisesti kohti pyö- reää tai tylppää höyhenen kärkeä. Väritys vaih- telee punaruskeasta harmaanruskeaan.  Pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet Höyhenet joskus kuluneita, ja ne kapenevat kohti suhteellisen pyöreää kärkeä. Väriltään ne ovat harmaanruskeita punaisehkoilla häivähdyksillä.    
  32. 32. 32 Punapäänarsku VANHA NAARAS Juhlapuvussa hartiahöyhenet ovat tasavärisen punarus- keita. Tertiaalit ovat ruskeahkonharmaita. Käsisulat ja kyynärsulat muodostavat leveän siipijuovan, jonka väri vaihtelee valkoisesta vaaleanpu- naiseen, ja jossa on kapealti ruskea takareuna. Siipijuova erottuu selvästi yhtenäisen harmaanruskeista peitinhöyhenistä. Suljetun siiven pituus 251–275 mm. Sulkasato: Käsisulat ja peitinhöyhenet vaihtuvat heinäkuun ja syys-lokakuun välillä. Tertiaalit ja hartiahöyhenet vaihtuvat elokuun ja marraskuun välillä. nuori nuori vanha 32
  33. 33. 33  Siiven etureunan peitinhöyhenet Siiven etureunan peitinhöyhenet muodostavat vaa- leanruskean, beesin tai beesinharmaan alueen, joka on muita siiven yläpinnan peitinhöyheniä vaaleampi. Tämä alue on kapea eikä ulotu siiven etureunan ulkopuolelle. Väriraja etureunan vaaleampien ja siiven yläpinnan tummempien peitinhöyhenten välillä on vaiheittainen.  Isot peitinhöyhenet Tarkastele sisimpiä isoja peitinhöyheniä (7.-12.). Ne ovat leveitä, muodoltaan kulmikkaita tai jopa tasakärkisiä. Höytyjen reunat muodostavat lähes suoran kulman höyhenen kärjen kanssa, ainakin sisähöydyn puolella. Näiden peitinhöyhenten kärjet ovat usein aalto- sulun muotoisia (kuva alla). Höyhenten kärjissä ei yleensä ole vaaleita reunoja ja ne näyttävät suhteellisen läpikuultamattomilta.  Isot tertiaalien peitinhöyhenet Kannattaa tarkastella vain juuri tertiaalien ylä- puolella sijaitsevia isoja tertiaalien peitinhöyhe- niä. Höyhenet eivät ole kuluneen näköisiä, vaan niiden reuna on ehyt ja tasainen. Muodoltaan ne ovat leveitä ja niiden reunat ovat tasaleveät tai jopa kärkipuoliskoa kohti levenevät. Höyhenten kärjen muoto vaihtelee kulmikkaasta tasakärkiseen. Väriltään ne ovat ruskeita.  Pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet Höyhenet ovat hyväkuntoisen näköisiä, ja ne kapenevat kohti varsin leveää ja tasakärkistä höyhenen kärkeä. Väriltään ne ovat yksivärisen ruskeita.   
  34. 34. 34 Punapäänarsku NUORI NAARAS vanha vanha nuori 34 Suljetun siiven pituus 237–259 mm. Sulkasato: Tertiaalit ja hartiahöyhenet vaihtuvat heinäkuun ja lokakuun välillä. Kaikki isot tertiaalien peitinhöyhenet voivat olla kokonaan vaihtuneet jo syyskuussa. Nuoruuspuvun hartiahöyhenet ovat punaruskeita. Tertiaalit ovat suhteellisen lyhyitä, ja niistä pisin on teräväkärkinen. Väriltään tertiaalit ovat harmaahkonruskeat. Käsisulat ja kyynär- sulat muodostavat leveän siipijuovan, jonka väri vaihtelee valkoisehkosta vaalean- punaisehkon valkoiseen. Siipijuovassa on kapealti ruskea takareuna. Siipijuova erottuu selvästi väreiltään ruskeista punaruskeisiin vaihtelevista peitinhöyhenistä. Siiven etureunan höyhenet ovat ruskeita, mutta vaaleampia kuin siiven yläpinnan peitinhöyhenet.
  35. 35. 35  Siiven etureunan peitinhöyhenet Siiven etureunan peitinhöyhenet muodostavat vaa- leanruskean, beesin tai beesinharmaan alueen, joka on muita siiven yläpinnan peitinhöyheniä vaaleampi. Tämä alue on kapea eikä ulotu siiven etureunan ulkopuolelle. Väriraja etureunan vaaleampien ja siiven yläpinnan tummempien peitinhöyhenten välillä on vaiheittainen.  Isot peitinhöyhenet Tarkastele sisimpiä isoja peitinhöyheniä (7.-12.). Ne ovat suhteellisen kapeita. Höyhenten kär- jet eivät ole kulmikkaita, vaan suhteellisen pyöreämuotoisia, myös sisähöydyn puolelta. Höyhenten kärjet ovat usein kaartuvia olematta kuitenkaan varsinaisesti aaltosulun muotoisia (kuva alla). Yhden tai useamman höyhenen kärjessä on usein vaalea reunus. Ne näyttävät suhteellisen läpikuultavilta.  Isot tertiaalien peitinhöyhenet Kannattaa tarkastella vain juuri tertiaalien ylä- puolella sijaitsevia isoja tertiaalien peitinhöyhe- niä. Ennen sulkimista juhlapukuun nämä höyhe- net ovat kuluneita ja niiden reunat näyttävät epätasaisilta. Ne ovat suhteellisen kapeita ja ne kapenevat tasaisesti kohti pyöreämuotoi- sia tai tylppiä höyhenen kärkiä. Väriltään ne ovat punaruskeita.  Pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet Höyhenet ovat joskus kuluneita, ja ne kapenevat kohti suhteellisen pyöreämuotoisia kärkiä. Väriltään ne ovat ruskeita.   
  36. 36. 36 Yhteenveto tärkeimmistä iän ja sukupuolen määritysperusteista Punapäänarsku VANHA KOIRAS Isot tertiaalien peitin- höyhenet (kuvassa 2. peitinhöyhen) NUORI KOIRAS VANHA NAARAS NUORI NAARAS Ei kulunut – leveä, kärki kulmikas tai tasainen Ei kulunut – leveä, kärki tasaisehko – harmaa Kulunut – kapea, pitkänomainen, kärki pyöreämuotoinen tai tylppä Pitkä, kärki pyöreähkömuotoinen – harmaanruskea Ei kulunut – leveä, kärki kulmikas ja tasainen Ei kulunut – leveä, kärki tasaisehko – ruskea Kulunut – kapea, pitkänomainen, kärki pyöreähkömuotoinen tai tylppä Pitkä, kärki pyöreähkömuotoinen – ruskea Erittäin leveä – läpikuultamaton – ainakin sisähöydyn puolelta tasakärkinen, kärki joskus aaltosulun muotoinen Suhteellisen kapea – läpikuultava – Pyöreähkömuotoinen kärki, myös sisähöydyn puolelta, kärki ei aaltosulun muotoinen Erittäin leveä – läpikuultamaton – ainakin sisähöydyn puolelta tasakärkinen, kärki joskus aaltosulun muotoinen Suhteellisen kapea – läpikuultava – Pyöreähkömuotoinen kärki, myös sisähöydyn puolelta, kärki ei aaltosulun muotoinen Pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet Sisemmät isot peitinhöyhenet Huom.: Tässä esitellyt nuorten höyhenet ovat nuoruuspuvusta (ennen sulkimista juhlapukuun). Värityksen ja kuvioinnin kuvaukset koskevat pääasiassa höyhenten näkyviä osia (eivät tyven reunoiltaan untuvaista osaa, joka normaalisti jää läheisten höyhenten alle).
  37. 37. 37 Punasotka on keskikokoinen sukeltaja- sorsa, ruumis 42–49 cm, siipiväli 72–82 cm. Punasotka on rakenteeltaan tanakka; lyhyt pyrstö, leveä kaula sekä korkea päälaki, josta otsa kaartuu loivasti ja tasaisesti kohti pitkää ja suurta nokkaa. Uidessa selkä näyttää korkeimmalta lin- nun etuosassa ja madaltuu takaosaa kohti. Lennossa siivet näyttävät lyhyiltä suhteessa ruumiin pituuteen. Koiraat pai- navat 750–1200 g, naaraat 650–1100 g. Juhlapuvussa koiraiden pää ja kaula ovat punaiset. Rinta sekä ruumiin etu- ja taka- pää ovat mustat. Koiraan ruumiin keski- osassa kyljet ja selkä ovat vaaleanharmaat pienipiirteisellä vipevöinnillä. Naaraan pää, kaula ja rinta ovat ruskeat. Nokan tyvi ja kurkku erottuvat vaaleamman rus- keina. Naaraiden silmän ympärillä on kapea beesi silmärengas, josta taaksepäin jatkuu vaalea silmäjuova. Vanhan naaraan ruumiin höyhenpuvussa on vaihteleva määrä marmorimaista kuviointia ja väril- tään se on yhdistelmä ruskeaa ja har- maata. Nuoret muistuttavat vanhoja naa- raita, joskin niissä on vähemmän harmaata ja ne ovat yhtenäisemmän ruskeita. Siiven peitinhöyhenet ovat koirailla harmaat ja vipevöidyt, naarailla väri vaihtelee har- maasta harmaanruskeaan ja niissä on vaihteleva määrä pientä pilkutusta. Jalat ovat kaikissa ikä- ja sukupuoliluokissa harmaat. Silmien väri vaihtelee koirailla orans- sista punaiseen, naarailla ja erittäin nuorilla koirailla ruskeasta keltaisehkon ruskeaan. Nuorten koiraiden iiris muuttuu punaiseksi ensimmäisen syksyn aikana. Vanhojen koiraiden nokan tyvi ja kärki ovat mustanharmaat, keskeltä nokka on siniharmaa ja juuri ennen nokan mustaa kärkeä on kapea vaaleansininen poikkijuova (subterminaalijuova). Naaraiden nokka on enimmäkseen tumman- harmaa, joskin siinä on vaaleanharmaa subterminaalijuova ja musta kärki. Kesällä poikaspukuisten nuorten nokka on mustahko. Iän ja sukupuolen määrittäminen Iän ja sukupuolen määrittäminen on useimmiten mahdollista siipeä tarkastelemalla. Erityisesti vanhat koiraat on helppo määrittää nii- den yhtenäisesti vipevöityjen vaaleanharmaiden siipien perusteella. Määrittäminen perustuu yleensä siihen, että siivet ovat vanhoilla ja koirailla keskimäärin tiheämmin vipevöidyt ja harmaammat kuin nuorilla ja naarailla. Vanhoilla linnuilla höyhenpuku muuttuu vielä vuosien karttuessa siten, että peitinhöyhenten pieni pilkutus muut- tuvat asteittaisesti tiheämmiksi ja höyhenpuku vaaleammaksi. Sellaiset vanhat naaraat, joilla on vain vähän pientä pilkutusta, voi olla erittäin vaikea erottaa sellaisista nuorista koiraista, joilla on tiheästi pientä pilkutusta, erityisesti ennen kuin nuoret koiraat ovat vaihtaneet hartiahöyheniään juhlapuvun vipevöidyiksi höyheniksi. Sukupuoli kannattaa määrittää ennen ikää. Siipeä tarkasteltaessa kannattaa keskittyä erityisesti isoihin tertiaalien peitinhöyheniin, isoihin peitinhöyheniin ja kyynärsulkiin, sekä pieniin ja keskimmäi- siin peitinhöyheniin. Jos koko lintu saatavilla, kannattaa tarkastella myös muihin ruumiinosiin kuin siipeen liittyviä tuntomerkkejä: peniksen näkymistä ja sen kokoa, pyrstösulkien muotoa sekä kuol- leilta linnuilta bursan näkymistä. Punasotka Aythya ferina ©Alain Frémond – Punasotka. Brenne – France.
  38. 38. 38 Punasotka VANHA KOIRAS Suljetun siiven pituus 204–223 mm. Sulkasato: käsisulat ja peitinhöyhenet vaihtuvat kesäkuun lopun ja syyskuun alun välillä. Juhlapuvun hartiahöyhenet ja tertiaalit ovat yleensä vaihtuneet lokakuuhun mennessä. nuori vanha nuori 38 Juhlapuvussa hartiahöyhe- net ja siipi näyttävät yhtenäisen vaaleanharmailta ja tiheästi vipevöidyiltä. Yli kaksi- vuotiailla koirailla pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet ovat saman sävyisiä kuin selkähöyhenet. Nämä ovat usein hiukan tummemman harmaita toista vuottaan elävillä vanhoilla koirailla. Tertiaalit ovat pitkiä, kapeita ja teräväkärkisiä selvällä vipevöinnillä. Kyynärsulat ovat harmaita ja vipevöityjä, ja niiden kärjet ovat leveälti valkoiset. Sisemmissä käsisulissa on yleensä suttuisen harmaanvalkoinen kärki.
  39. 39. 39  Isot tertiaalien peitinhöyhenet Höyhenet ovat hyväkuntoisen näköisiä, ja niiden kärjet pyöreämuotoisia. Ne ovat vaaleanhar- maita ja tiheästi valkoisella vipevöityjä koko näkyvältä osuudeltaan.  Isot peitinhöyhenet ja kyynärsulat Tarkastelussa kannattaa keskittyä siiven kes- ki-osan höyheniin. Isot peitinhöyhenet ovat leveitä ja tasakärkisiä. Ne ovat vaaleanhar- maita ja koko näkyvältä osaltaan erittäin tiheästi valkoisella vipevöityjä. Keskimmäisten kyynärsulkien (seitsemännestä yhdeksänteen) väritys vaihtelee vaaleanharmaasta harmaah- konvalkoiseen, ja ne ovat lähes koko näkyvältä osaltaan tiheästi valkoisella vipevöityjä tai pil- kuttuneita aina puhtaanvalkoiseen kärkeen saakka.  Pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet Höyhenet ovat yhtenäisen vaaleanharmaita ja erittäin tiheästi valkoisella vipevöityjä tai pilku- tettuja koko näkyvältä osuudeltaan.   
  40. 40. 4040 Punasotka NUORI KOIRAS Nuoruuspuvun hartiahöyhenet ovat usein kuluneita, väriltään tumman harmaan- ruskeita, ja niissä on beesiä vipevöintiä tai pientä pilkutusta. Tertiaalit ovat pitkiä, kapeita ja teräväkärkisiä, usein kuluneita. Ne ovat haalistuneen harmaanruskeita, eikä niissä juurikaan ole pientä pilkutusta. Kyynärsulat ovat tuhkanharmaita ja niissä on kapeat valkoiset kärjet. Pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet ovat harmaita, ja niissä on vaihteleva määrä valkoista suttuisuutta. Sisempien käsisulkien kärjissä on vain harvoin harmaanvalkoista pientä pilkutusta. Jos juhlapuvun höyheniä on vaihtunut, ne erottuvat selvästi muusta höyhenpuvusta. Suljetun siiven pituus 202–220 mm. Sulkasato: Hartiahöyhenet voivat vaihtua jo syyskuussa ja ne ovat usein täysin vaihtuneet marras–joulukuuhun mennessä. Tertiaaleja ja isoja tertiaalien peitinhöyheniä vaihtuu lokakuusta lähtien, mutta osa niistä ei vaihdu ennen talven loppua. vanha nuori vanha
  41. 41. 41  Pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet Suuresti vaihteleva määrä suttuisuutta. Höyhenet ovat kapeita ja niiden kärjet ovat pyöreämuotoisia tai tylppiä, väritys vaihtelee tummanharmaasta ruskeanharmaaseen. Yksilöstä riippuen ne voivat olla voimakkaasti tai vähäisesti suttuisia, tai niissä voi olla pientä valkoista pilkutusta, joka joskus kattaa koko höyhenen näky- vän osuuden.  Isot tertiaalien peitinhöyhenet Höyhenten kärjet ovat pyöreämuotoisia tai tylp- piä, usein kuluneita. Niiden väritys vaihtelee tummanharmaasta ruskeanharmaaseen, ja eri­tyi­­sesti kärjissä on hiukan valkoisehkoa tai beesiä suttuisuutta.  Isot peitinhöyhenet ja kyynärsulat Tarkastelussa kannattaa keskittyä siiven keski- osan höyheniin. Isot peitinhöyhenet ovat suhteel- lisen kapeita ja pyöreäkärkisiä. Niiden väritys vaihtelee tummanharmaasta ruskeanharmaa- seen, ja niissä on hiukan valkoista suttuisuutta, erityisesti kärjissä, mutta joskus ulottuen myös kärjestä tyveä kohti. Keskimmäiset kyynärsulat (seitsemännestä yhdeksänteen) ovat tuhkanharmaita, kärjestään hiukan vipevöityjä tai pilkutettuja, pääasiassa ulkohöydyn puolelta. Niiden kärjet ovat kapealti valkoisia.   
  42. 42. 4242 Punasotka VANHA NAARAS Hartiahöyhenet ovat tumman harmaan- ruskeita, ja niissä on selvää vipevöintiä tai pientä pilkutusta, joka on tiheämpää höyhenten kärjissä. Tertiaalit ovat pitkiä. Niiden väritys vaihtelee tummanharmaasta ruskeanharmaaseen ja kärjissä on usein harmaanvalkoista suttuisuutta. Kyynärsulat ovat tuhkanharmaita ja niissä on kapeat valkoiset kärjet. Pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet ovat tummanharmaita ja niissä on vaihteleva määrä valkoista suttuisuutta, joka on aina tiheämpää kärjessä. Sisemmissä käsisulisssa ei ole pientä pilkutusta. Suljetun siiven pituus 200–216 mm. Sulkasato: käsisulat ja peitinhöyhenet vaihtuvat heinäkuun ja syyskuun lopun välillä. Juhlapuvun hartiahöyhenet ja tertiaalit ovat yleensä vaihtuneet marraskuuhun mennessä. nuori nuori vanha
  43. 43. 43  Pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet Suuresti vaihteleva määrä suttuisuutta. Suuria tummanharmaita höyheniä, joiden kärki on pyö- reämuotoinen tai tasakärkinen. Yksilöstä riippuen niissä voi olla tiheää tai harvaa suttuisuutta tai pientä valkoista pilkutusta, joskus koko höyhenen näkyvältä osuudelta. Suttuisuus on lähes aina voimakkaampaa aivan kärjessä kuin muualla höyhenessä.  Isot tertiaalien peitinhöyhenet Höyhenet ovat hyväkuntoisen näköisiä ja niiden kärjet ovat hyvin pyöreämuotoisia. Väriltään ne ovat tummanharmaita, ja kärjissä on valkoista suttuisuutta.  Isot peitinhöyhenet ja kyynärsulat Tarkastelussa kannattaa keskittyä siiven keski- osan höyheniin. Isot peitinhöyhenet ovat tasa- kärkisiä. Ne ovat tummanharmaita ja niissä on kärjissä pientä valkoista pilkutusta tai suttui- suutta, joka on tiheämpää höyhenten reu- noissa. Keskimmäiset kyynärsulat (seitsemän- nestä yhdeksänteen) ovat tuhkanharmaita. Niissä ei yleensä ole ollenkaan suttuisuutta tai niissä on hiukan pientä pilkutusta, joka on havaittavissa vain ulkohöydyn puolella juuri ennen kapeaa valkoista kärkeä.   
  44. 44. 44 Punasotka NUORI NAARAS Suljetun siiven pituus 185–215 mm. Sulkasato: hartiahöyhenten sulkasato alkaa syksyllä. Tertiaaleja ja isoja tertiaalien peitinhöyheniä vaihtuu joskus loka-marras- kuussa, mutta yleensä vasta myöhemmin. Nuoruuspuvun hartiahöyhenet ja tertiaalit ovat ruskeita, haalistuneita ja kuluneita. Niissä ei ole pientä pilkutusta. Kyynärsulat ovat ruskeanharmaita ja niiden kärjet ovat useimmiten erittäin kapealti valkoisehkoja, joskin valkoisehko voi jopa puuttua kokonaan. Pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet ovat tumman harmaanruskeita, ja niissä joko ei ole ollenkaan vaaleanharmaata suttuisuutta tai sitä on vähän rajoittuen vain höyhenten kärkiin. vanha vanha nuori 44
  45. 45. 45  Isot tertiaalien peitinhöyhenet Höyhenten kärjet ovat usein kuluneita ja muo- doiltaan yleensä pyöreämuotoisia tai tylppiä, mutta joskus teräväkärkisiä. Niiden väritys vaih- telee ruskeasta harmaanruskeaan, yleensä ilman suttuisuutta.  Isot peitinhöyhenet ja kyynärsulat Tarkastelussa kannattaa keskittyä siiven keskiosan höyheniin. Isot peitinhöyhenet ovat suhteellisen kapeita ja niiden kärjet ovat pyöreämuotoisia. Ne ovat tumman harmaanruskeita, ja yleensä niissä ei ole suttuisuutta tai suttuisuutta on vain hiukan höyhenten kärjissä. Keskimmäisten kyynärsulkien (seitsemännestä yhdeksänteen) vä- ritys vaihtelee tuhkanharmaasta ruskeanharmaa- seen. Niissä ei ole suttuisuutta ja niiden kärjet ovat erittäin kapealti vaaleita.  Pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet Kapeita höyheniä, joiden kärjet ovat pyöreämuo- toisia tai tylppiä. Ne ovat yksivärisesti tumman harmaanruskeita, tai niissä on hiukan val- koista suttuisuutta, joka keskittyy vain höyhe- nen kärkeen.   
  46. 46. 46 Punasotka VANHA KOIRAS Isot tertiaalien peitin- höyhenet (kuvassa 2. peitinhöyhen) NUORI KOIRAS VANHA NAARAS NUORI NAARAS Vaaleanharmaa - tiheää valkoista vipevöintiä Vaaleanharmaa – erittäin tiheää vipevöintiä Vaaleanharmaa – tiheää vipevöintiä Tiheää valkoista vipevöintiä tai kirjavuutta Ruskeanharmaa – hiukan vaaleaa suttuisuutta kärjessä Vaihtelua tummanharmaasta rus- keanharmaaseen – vaihteleva määrä tiheydeltään tasaista suttuisuutta Vaihtelua harmaasta ruskean- harmaaseen – tiheydeltään tasaista suttuisuutta kärjessä Hiukan vaaleaa vipevöintiä tai pientä pilkutusta, erityisesti kärjessä Tummanharmaa – selvää valkoista suttuisuutta kärjessä Tummanharmaa – vaihteleva määrä suttuisuutta, joka tiheämpää aivan kärjessä Harmaa – kärjessä suttuisuutta, joka tiheämpää aivan kärjen päässä Harmaa – ei suttuisuutta tai hiukan suttuisuutta ulkohöydyn kärjessä Ruskea – ei suttuisuutta Tumman harmaanruskea – tasavärinen tai vain kärjessä hiukan suttuisuutta Harmaanruskea – ei suttuisuutta tai hiukan suttuisuutta kärjessä Vaihtelua harmaasta ruskean- harmaaseen – ei suttuisuutta Pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet Isot peitinhöyhenet 7., 8. ja 9. kyynärsulat Huom.: Tässä esitellyt nuorten höyhenet ovat nuoruuspuvusta (ennen sulkimista juhlapukuun). Värityksen ja kuvioinnin kuvaukset koskevat pääasiassa höyhenten näkyviä osia (eivät tyven reunoiltaan untuvaista osaa, joka normaalisti jää läheisten höyhenten alle). Yhteenveto tärkeimmistä iän ja sukupuolen määritysperusteista
  47. 47. 47 Tukkasotka Aythya fuligula Tukkasotka on pienikokoinen sukeltaja- sorsa, jolla on lyhyet siivet. Ruumis 40–47 cm, siipiväli 67–73 cm. Koiraat painavat 600–1000 g, naaraat 500–950g. Tukkasotka on kompaktin mallinen sorsa, jolla on pyöreä pää ja varsin lyhyt nokka. Juhlapuvussa koiraiden pää on violetin- hohtoisen musta ja niskassa on pitkä töyhtö. Valkoiset kyljet ja vatsa erottuvat jyrkästi hiilenmustasta muusta ruumiista. Lähietäisyydeltä tarkastellessa koiraiden selkäpuolella voi olla havaittavissa hiukan vaaleanharmaata suttuisuutta, mutta sitä on huomattavasti vähemmän kuin lapa- sotkalla. Naaraiden ja nuorten pää on ruskea. Nokan ympärillä on usein jonkin verran valkeaa tai keltaisehkoa täplitystä. Myös naarailla on töyhtö, joka on selvästi lyhyempi kuin koirailla, mutta silti hel- posti havaittavissa. Naaraiden rinta, selkä ja kyljet ovat ruskeita. Kyljet ovat usein vaaleamman ruskeat kuin muu ruumis. Vatsa on valkoisehko, ja valkoisehko väri- alue ulottuu usein pyrstön alapinnalle saakka. Vanhojen naaraiden ruumiinhöy- henten reunat ovat yleensä vaaleammat kuin keskiosat, minkä seurauksena höy- henpukuun muodostuu marmorimaista tai poikkijuovaista kuviointia. Tukkasotkalla on harmaansininen nokka, jossa on selvärajaisesti erottuva musta kärki. Jalat ovat siniharmaat. Räpylät ovat muuta jalkaa tummemmat. Kaikkien yksilöiden iirikset ovat kirkkaankeltaisia alkusyksystä lähtien. Sitä ennen nuorten iirikset ovat keltaisehkonruskeita. Siivet ovat enim- mäkseen mustanruskeat, mutta kyynär- ja siipisulat muodostavat läpi siiven kulkevan leveän valkoisen siipijuovan, jota mustanrus- kea väri reunustaa joka puolelta. Iän ja sukupuolen määrittäminen Sukupuolen määrittäminen on yleensä mahdotonta pelkkää siipeä tarkastelemalla, erityisesti silloin kun yksilön ikää ei tiedetä. Harmaanvalkoisen suttuisuuden määrä siivellä tai hartiahöyhenissä ei ole luotettava määritysperuste. Joidenkin iältään tunnettujen yksi- löiden sukupuolen pystyy määrittämään siiven pituuden perusteella (katso ”suljetun siiven pituus”). Määritettäessä ikää siipeä tarkastele- malla kannattaa huomiota kiinnittää ensin isojen tertiaalien peitin- höyheniin ja sitten sisempiin isoihin peitinhöyheniin. Jos näitä tarkas- telemalla iänmääritys jää epäselväksi, voi tertiaalien sekä pienten ja keskimmäisten peitinhöyhenten yksityiskohtainen tarkastelu auttaa. Yleensä vain vanhojen lintujen siivellä on pronssinvihreää metallin- hohtoa. Jos koko lintu on saatavilla, kannattaa tarkastella myös mui- hin ruumiinosiin kuin siipeen liittyviä tuntomerkkejä: peniksen näky- mistä ja sen kokoa, pyrstösulkien muotoa (nuoruuspuvun pyrstösulkia voi vielä talvella olla jäljellä), iiriksen väriä (vain kesän loppuun saakka) sekä kuolleilta linnuilta bursan näkymistä. Yleisen luulon vas- taisesti töyhdön pituus ei toimi iänmääritysperusteena. ©Alain Frémond – Tukkasotka. Brenne – France.
  48. 48. 48 Tukkasotka VANHA KOIRAS Juhlapuvussa hartiahöyhenet ovat pitkiä ja teräväkär- kisiä. Niistä lyhyemmissä on harmaahkonvalkoista suttuisuutta tai hiilenharmaata vipevöintiä. Tertiaalit ovat pitkiä ja kapeita. Kyynärsulat muodostavat selvästi erottuvan valkoisen siipijuovan, joka jatkuu käsisiiven puolella muuttuen vaiheittaisesti ruskeammaksi. Siipijuovalla on mustanruskea reunus siiven takareunassa. Peitinhöyhenet ovat metallinhohtoisen mustat, ja niissä on usein harmaahkonvalkoista suttui- suutta. Höyhenpuvussa on jonkin verran pronssinvihreää metallinhohtoa. nuori vanha nuori 48 Suljetun siiven pituus 198–215 mm. Sulkasato: käsisulat ja peitinhöyhenet vaihtuvat kesäkuun ja syyskuun välillä. Sulkiminen juhlapuvun tertiaaleihin ja har- tiahöyheniin tapahtuu kesän lopun ja syksyn puolivälin välillä.
  49. 49. 49  Tertiaalit Tertiaalit ovat pitkiä ja näyttävät vain harvoin kuluneilta. Ne ovat mustia pronssinvihreällä metallin- hohdolla, ja yleensä etenkin kärjissä on harmaahkonval- koistasuttuisuutta.Suljetulla siivellä pisin tertiaali ulot- tuu pitemmälle kuin pisin käsisulka.  Pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet Höyhenet ovat hyväkuntoisen näköisiä ja var- sin leveitä. Väriltään ne ovat hiilenharmaita, ja yleensä niissä on pientä harmaanvalkoista pilku- tusta, harvemmin ne ovat yksivärisiä.  Isot tertiaalien peitinhöyhenet Höyhenet ovat hyväkuntoisen näköisiä, ja niiden reunat ovat yleensä ehyitä ja tasaisia. Ne ovat tasaisen leveitä kulmikkaaseen (joskus melkein tasakärkiseen) kärkeen saakka. Höyhenet ovat hiilenharmaita ja niissä on pronssinvihreää metallinhohtoa ainakin ulkohöydyssä.  Kyynärsulat Kyynärsulista muodostuu puhtaanvalkoinen sii- pijuova, jonka takareuna on selvärajaisesti musta. Sisempien kyynärsulkien kärjet ovat mustia ja niissä on pronssinvihreää metallinhohtoa.  Isot peitinhöyhenet Tarkastele sisimpiä höyheniä. Ne ovat leveitä ja niiden kärjen muoto vaihtelee kulmikkaasta tasakärkiseen. Höyhenten reunat muodostavat lähes suoran kulman höyhenten kärkien kanssa, ainakin sisähöydyn puolella. Usein joidenkin peitinhöyhenten kärjet ovat aaltosulun muotoisia. Höyhenet ovat läpikuul­tamattomia.    
  50. 50. 50 Tukkasotka NUORI KOIRAS Nuoruuspuvun hartiahöyhenet ovat ruskeita, pyöreämuotoisia ja kuluneita, ja niissä on usein harmaahkonvalkoista suttuisuutta. Tertiaalit näyttävät usein haalistu- neilta. Kyynärsulat muodos- tavat selvästi erottuvan valkoisen siipijuovan, joka jatkuu käsisiipien puolella muuttuen vaiheittaisesti ruskeammaksi. Siipijuovalla on mustanruskea reunus siiven takareunassa. Peitinhöyhenet ovat mustia ja niissä on usein harmaah- konvalkoista suttuisuutta, harvemmin ne ovat yksiväri- sen mustia. Höyhenpuvussa ei ole pronssinvihreää metallinhohtoa. Suljetun siiven pituus: 194–210 mm. Sulkasato: sulkimista juhlapuvun tertiaaleihin ja hartiahöyheniin tapahtuu elo- tai syyskuusta alkaen, mutta osa ei vaihdu ennen tammi- tai helmikuuta. vanha vanha nuori 50
  51. 51. 51  Isot tertiaalien peitinhöyhenet Ennen sulkimista höyhenet ovat usein kuluneita ja niiden reunat näyttävät epätasaisilta. Ne ovat kapeita ja lähes suikean muotoisia. Höyhenten kärkien muoto vaihtelee tylpästä pyöreämuotoiseen. Väritys vaihtelee tumman- ruskeasta himmeän mustaan, ja joskus ne näyt- tävät haalistuneilta.  Kyynärsulat Kyynärsulkien läpi kulkee himmeänvalkoinen siipijuova. Yksi tai kaksi ulointa kyynärsulkaa ovat joskus harmaahkoja. Valkoisen siipijuovan taka- reunan väriraja on usein vaiheittaisempi kuin vanhoilla. Sisempien kyynärsulkien kärjet ovat tumman- ruskeita ilman metallinhohtoa.  Isot peitinhöyhenet Tarkastele sisimpiä höyheniä. Ne ovat kapeita, pyöreähkökärkisiä ja usein kuluneita. Niiden kärjet eivät koskaan ole aaltosulun muotoisia, vaan kärjet voivat ruodin kärjen kulumisen seu- rauksena olla jopa keskeltä koveria. Höyhenet näyttävät hiukan läpikuultavilta.  Tertiaalit Ennen sulkasatoa tertiaalit ovat yleensä kuluneita ja haalistuneita. Väriltään ne ovat ruskeita ilman metal- linhohtoa, ja joskus niissä on harmaahkonvalkoisten pienten pisteiden aiheutta- maa suttuisuutta kärjissä. Suljetulla siivellä pisin ter- tiaali ei ulotu pitemmälle kuin pisin käsisulka.       Pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet Höyhenet ovat usein kuluneita ja suhteellisen kapeita. Ne ovat yksivärisen mustanruskeita tai niissä on pientä harmaanvalkoista pilkutusta.
  52. 52. 52 Tukkasotka VANHA NAARAS Hartiahöyhenet ovat pyöreämuotoisia ja tasavärisesti mustanruskeita, joskin joskus niissä on punaruskeat kärjet, joista muodostuu marmorimainen kuviointi hartioille. Niissä voi olla myös harmaahkonvalkeista pienistä täplistä muodostuvaa suttuisuutta. Tertiaalit ovat suhteellisen lyhyet ja kapeat. Kyynärsulat muodostavat selvästi erottuvan valkoisen siipijuovan, joka jatkuu käsisii- pien puolella muuttuen vaiheittaisesti ruskeammaksi. Siipijuovalla on mustanruskea reunus siiven takareunassa. Peitinhöyhenten väritys vaihtelee mustanruskeasta kiiltävän mustaan. Joskus ne ovat yksivärisiä, joskus niissä harmaahkonvalkoisten pienten pisteiden muodosta- maa suttuisuutta. Höyhenpuvussa on jonkin verran pronssinvihreää metallinhohtoa. Suljetun siiven pituus: 193–205 mm. Sulkasato: käsisulat ja peitinhöyhenet vaihtuvat heinä-elokuun ja lokakuun välillä. Sulkiminen juhlapuvun tertiaaleihin ja hartiahöyheniin tapahtuu kesän lopun ja syksyn lopun välillä. nuori nuori vanha 52
  53. 53. 53  Isot tertiaalien peitinhöyhenet Höyhenet ovat hyväkuntoisen näköisiä ja niiden reunat ovat yleensä ehyitä ja tasaisia. Ne ovat tasaisen leveitä kulmikkaaseen (joskus melkein tasakärkiseen) kärkeen saakka. Höyhenet ovat hiilenharmaita ja niissä on pronssinvihreää metallinhohtoa ainakin ulkohöydyssä.  Kyynärsulat Kyynärsulkien läpi kulkee puhtaanvalkoinen siipi- juova, jonka takareuna on selvärajainen. Sisempien kyynärsulkien kärjet ovat mustia ja niissä on usein pronssinvihreää metallinhohtoa.  Isot peitinhöyhenet Tarkastele sisimpiä höyheniä. Ne ovat leveitä ja niiden kärjen muoto vaihtelee kulmikkaasta tasakärkiseen. Höyhenten reunat muodostavat lähes suoran kulman kärkien kanssa, ainakin sisähöydyn puolella. Usein osa kärjistä on aaltosulun muotoisia. Höyhenet ovat läpikuultamattomia.  Tertiaalit Tertiaalit ovat suhteellisen­ pitkiä eivätkä yleensä ku- luneita. Niiden väri vaih­­telee mus­­tanruskeasta mustaan, ja joskus niissä on prons- sinvihreää metallin­hohtoa. Joskus kärjissä on jonkin verran harmaahkonvalkois- ta suttui­suutta.  Pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet Höyhenet ovat hyväkuntoisen näköisiä ja suh- teellisen leveitä. Niiden väritys vaihtelee mustanruskeasta hiilenharmaaseen, joko yksi- värisesti tai pienellä harmaanvalkoisella pilkutuksella.   
  54. 54. 54 Tukkasotka NUORI NAARAS Suljetun siiven pituus: 185–203 mm. Sulkasato: hartiahöyheniä ja juhlapuvun tertiaaleja vaihtuu elo- tai syyskuusta lähtien, mutta osa ei ennen tammi- tai helmikuuta. Nuoruuspuvun hartiahöyhenet ovat pyöreämuotoisia ja kuluneita. Niiden väri vaihtelee ruskeasta harmaahkonrus- keaan. Joskus hartiahöyhenissä on punaruskeita kärkiä, joista muodostuu marmorimainen kuviointi hartioille. Niissä on vain harvoin harmaahkonvalkeista pienistä täplistä muodostuvaa suttuisuutta. Tertiaalit näyttävät usein haalistuneilta. Kyynärsulat muodosta- vat selvästi erottuvan valkoisen siipijuovan, joka jatkuu käsisiipien puolella muuttuen vaiheittaisesti ruskeammaksi. Siipijuovalla on mustanruskea reunus siiven takareunassa. Peitinhöyhenet ovat himmeän tummanruskeita, yleensä yksivärisiä, harvemmin niissä on harmaahkonvalkeaa pilkutusta. Höyhenpuvussa ei ole pronssinvihreää metallinhohtoa. vanha nuori vanha 54
  55. 55. 55  Isot tertiaalien peitinhöyhenet Ennen sulkimista höyhenet ovat usein kuluneita ja niiden reunat näyttävät epätasaisilta. Ne ovat kapeita ja lähes suikean muotoisia. Höyhenten kärkien muoto vaihtelee tylppäkärkisestä pyö- reämuotoiseen. Ne ovat tummanruskeita ilman metallinhohtoa, ja joskus ne näyttävät haalistuneilta.  Kyynärsulat Kyynärsulkien läpi kulkee himmeänvalkoinen siipijuova. Uloin tai kaksi ulointa kyynärsulkaa ovat joskus harmaahkoja. Valkoisen siipijuovan takareunan väriraja on vai- heittaisempi kuin vanhoilla. Sisempien kyynär- sulkien kärjet ovat tummanruskeita ilman metal- linhohtoa.  Isot peitinhöyhenet Tarkastele sisimpiä höyheniä. Ne ovat kapeita, pyöreähkökärkisiä ja usein kuluneita. Kärjet eivät koskaan ole aaltosulun muotoisia, vaan kärjet voivat ruodin kärjen kulumisen seurauk- sena olla jopa keskeltä koveria. Höyhenet voivat näyttää hiukan läpikuultavilta.  Tertiaalit Ennen sulkasatoa tertiaalit ovat yleensä kulu- neita ja haalistuneita. Ne ovat ruskeita ilman metallinhohtoa, ja joskus niiden kärjissä on har- maahkonvalkoista sut- tuisuutta.  Pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet Höyhenet ovat usein kuluneita ja suhteellisen kapeita. Ne ovat yksivärisen mustanruskeita tai niissä on pientä harmaanvalkoista pilkutusta.    
  56. 56. 56 Tukkasotka VANHA KOIRAS Isot tertiaalien peitin- höyhenet (kuvassa 2. peitinhöyhen) NUORI KOIRAS VANHA NAARAS NUORI NAARAS Ei kulunut – leveä, kärki kulmikas – musta pronssinvihreällä metallinhohdolla Ei kulunut - leveä - musta pronssinvihreällä metallinhohdolla Ei kulunut – tasaisen leveä - kärki usein aaltosulun muotoinen - musta pronssinvihreällä metallinhohdolla Kulunut – kapea, kärki pyöreämuo- toinen tai tylppä – ruskea ja haalistunut Usein kulunut - kapea ja terävä- kärkinen - ruskea, joskus haalistunut Kulunut - kapea ja hiukan kärkeä kohti kapeneva - kärki ei aaltosulun muotoinen - tummanruskea, ei metallinhohtoa Ei kulunut – leveä, kärki kulmikas - musta pronssinvihreällä metallinhohdolla Ei kulunut - leveä – mustanruskea tai musta pronssinvihreällä metallinhohdolla Ei kulunut – tasaisen leveä - kärki usein aaltosulun muotoinen - musta pronssinvihreällä metallinhohdolla Kulunut – kapea, kärki pyöreämuotoinen tai tylppä – ruskea ja haalistunut Usein kulunut - kapea ja terävä- kärkinen - ruskea, joskus haalistunut Kulunut – kapea ja hiukan kärkeä kohti kapeneva - kärki ei aaltosulun muotoinen - tummanruskea, ei metallinhohtoa Pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet Sisemmät isot peitin- höyhenet Huom.: Tässä esitellyt nuorten höyhenet ovat nuoruuspuvusta (ennen sulkimista juhlapukuun). Värityksen ja kuvioinnin kuvaukset koskevat pääasiassa höyhenten näkyviä osia (eivät tyven reunoiltaan untuvaista osaa, joka normaalisti jää läheisten höyhenten alle). Yhteenveto tärkeimmistä iän ja sukupuolen määritysperusteista
  57. 57. 57 Harmaasorsa Mareca strepera Harmaasorsa on keskikokoinen sorsa. Ruumis 46–56 cm, siipiväli 84–95 cm. Koiraat painavat 650–1000 g, naaraat 550– 850 g. Harmaasorsan höyhenpuku on varsin yksivärinen. Pää on varsin siromuotoinen. Nokka on kapea ja otsa kaartuu melko jyrkästi. Harmaasorsan siivet ovat teräväkärkiset. Juhlapuvussa koiraat ovat enimmäkseen har- maita ja puku on kauttaaltaan vipevöity tai siinä on pientä pilkutusta. Ruumiin takaosa on musta ja pyrstösulat ovat ruskeanharmaat. Vatsa on valkoinen. Naaraiden ja nuorten höyhenpuku on suomukuvioisesti ruskea, eli hyvin saman näköinen kuin sinisorsanaaraan puku, mutta sävyltään harmaampi. Vatsa on likaisenvalkoinen, paitsi nuorilla kesällä ennen sulkasatoa, jolloin se on ruskeanbeesi. Naaraiden ja nuorten nokka on sivuilta orans- sihko ja päältä tummanruskea; väriraja näiden välillä on jyrkkä. Naaraiden nokassa on myös vaihteleva määrä täpliä (kts. sivu 10). Juhlapuvussa koiraiden nokka on musta, mutta muuttuu peruspuvussa naaraiden nokan näköiseksi. Sukupuolesta ja iästä riip- pumatta jalat ovat keltaisehkot tai himmeän oranssit ja iiris on ruskea. Siipipeili on val- koinen. Se näkyy selvästi lennossa sekä yleensä myös uivilla linnuilla. Siiven yläpinta on ruskeanharmaa, ja siinä on iästä ja sukupuolesta riippuen vaihteleva määrä punaisehkoa ja mustaa väriä. Iän ja sukupuolen määrittäminen Harmaasorsan iän ja sukupuolen määrittäminen pelkkää siipeä tarkastelemalla on vaikeaa. Määritys perustuu enimmäkseen punaisehkon ja mustan määrään sekä pienen pilkutuksen tai ohui- den juovien näkymiseen pienissä peitinhöyhenissä. Punaisehkot ja mustat alueet ovat keskimäärin laajempia koirailla ja vanhoilla yksilöillä kuin naarailla ja nuorilla yksilöillä. Tähän yleiseen sään- töön on kuitenkin monia poikkeuksia, joten sen käyttäminen mää- rityksessä voi olla vaikeaa. Vanhat koiraat on yleensä helppo mää- rittää, mutta vanhan naaraan erottaminen nuorista koiraista voi olla melkein mahdotonta silloin, kun nuoren koiraan pukuun ei ole vielä vaihtunut juhlapuvun höyheniä. Joskus naaraan ikä voi olla mahdoton määrittää, erityisesti nuoruuspuvun isojen tertiaalien peitinhöyhenten jo vaihduttua. Sukupuoli kannattaa määrittää ennen ikää. Siipeä tarkastellessa huomiota kannattaa kiinnittää suurimpaan osaan siiven höyhenyksestä: hartiahöyheniin, kaikkiin peitinhöyheniin, kyynärsulkiin sekä tertiaaleihin. Jos koko lintu saatavilla, kannattaa tarkastella myös muihin ruumiinosiin kuin siipeen liittyviä tuntomerkkejä: peniksen näkymistä ja sen kokoa, mahdollista ruumiinhöyhenyksen pientä pilkutusta, pyrstösulkien muotoa, nokan täpliä sekä kuolleilta linnuilta bursan näkymistä. ©Jari Peltomäki
  58. 58. 58 Harmaasorsa VANHA KOIRAS Juhlapuvussa pitkät hartiahöyhenet ovat suikeita, väriltään tummanrus- keita punaruskeilla reunoilla. Muut hartiahöyhenet ovat kokonaan harmaita ja vipevöityneitä. Tertiaalit ovat pitkiä ja kapeita, väriltään hopeanharmaita ilman vaaleita reunoja. Siipipeilin sisempi osa on puhtaanvalkoinen, ulommassa osassa on mustaa ja harmaata. Sisemmät isot peitinhöyhenet muodostavat pikimustan juovan, joka ulottuu valkeiden kyynärsulkien molemmille puolille. Pienet ja keskim- mäiset peitinhöyhenet muodostavat laajan ruosteenpunaisehkon laikun siiven keskiosaan. Suljetun siiven pituus 261–282 mm. Sulkasato: käsisulat ja peitinhöyhenet vaihtuvat kesäkuun loppupuolen ja syyskuun alkupuolen välillä. Sulkiminen juhlapu- vun hartiahöyheniin ja tertiaaleihin tapahtuu syyskuusta alkaen. nuori vanha nuori 58
  59. 59. 59  Isot tertiaalien peitinhöyhenet Kaksi ulointa peitinhöyhentä ovat leveitä ja pyöreä- muotoisia. Niiden ulkohöydyt ovat pikimustia ilman vaaleita reunoja. Sisähöydyt ovat harmaanruskeita, ja joskus niissä on mustia täpliä. Kärjet ovat valkoisia harmaalla suttuisuudella. Sisähöydyt ovat usein pitempiä kuin ulkohöydyt, eli höyhenet ovat epäsymmet­risiä.  Pienet, keskimmäiset ja isot peitinhöyhenet Höyhenet ovat leveitä ja pyöreämuotoisia, pääasiassa punaisehkoja, mustia ja harmaita. Etummaiset pienet peitinhöyhenet ovat har- maita ja vipevöityjä, ja niiden kärjet ovat punaisehkot. Taemmat ovat kokonaan punai- sehkoja 3–5 höyhenrivin laajuudelta, joskus harvoin niiden kärjet ovat mustia (kts. ylempänä). Keskimmäiset peitinhöyhenet ovat yleensä kokonaan punaisehkoja, mutta joskus niissä on myös mustaa (kts. alempana). Isojen peitin- höyhenten (tarkastele 5.–7.) väritys vaihtelee savunharmaasta punaisehkoon, ja niiden kärjissä on ainakin ulkohöy- dyn puolella vaalean punaisehkoja tai mus- tia alueita. Joskus niiden kärjissä on pieni kermanvärinen laikku.  Siiven etureunan peitinhöyhenet Etummaiset siiven etureunan höyhenet ovat har- maita ilman selvärajaisia reunuksia. Niissä on usein jonkin verran kirjavuutta tai käyriä väril- tään harmaanvalkoisesta ruskeaan vaihtelevia kapeita juovia (kts. alempana). Joskus ne ovat yksivärisen harmaita lukuun otta- matta vähäistä muutamien pienten harmaanval- koisten pisteiden aiheuttamaa suttuisuutta (kts. alempana).   
  60. 60. 60 Harmaasorsa NUORI KOIRAS Nuoruuspuvun hartiahöyhenet ovat kuluneita, väriltään tummanruskeita leveillä ruskeilla reunoilla. Tertiaalit ovat suhteellisen lyhyitä ja kuluneita, väritys vaihtelee ruskeasta harmaahkonruskeaan. Siipipeilin sisempi osa on puhtaanvalkoinen, ulommassa osassa on mustaa ja harmaata. Sisemmät isot peitinhöyhenet muodostavat mustan alueen, joka ulottuu valkeiden kyynärsulkien molemmille puolille. Peitinhöyhenet muodostavat siiven keskiosaan pienen punaisehkon laikun. Suljetun siiven pituus 251–274 mm. Sulkasato: nuoruuspuvun tertiaalit vaihtuvat syyskuun ja joulu-tammikuun välillä. Jotkut juhlapuvun hartiahöyhenet voivat vaihtua jo lokakuussa, jotkut isot tertiaalien peitinhöyhe- net lokakuun ja joulukuun välillä. vanha vanha nuori 60
  61. 61. 61  Isot tertiaalien peitinhöyhenet Ennen sulkasatoa kaksi ulointa peitinhöyhentä on kuluneita, melkein tasaleveitä ja niiden ruo- tien kärjet ovat usein valkeita. Ulkohöydyt ovat osittain mustia tai tummanruskeita. Näissä höyhenissä on kapea, väritykseltään likaisen- valkoisesta ruskeaan vaihteleva vaalea reu- nus, joka on leveämpi kärjen ympärillä. Joskus vaaleat reunukset puuttuvat höyhenen kulumisen takia.  Pienet, keskimmäiset ja isot peitin­höyhenet Höyhenet ovat pääsääntöisesti pitkiä ja tylppä- kärkisiä. Etummaiset pienet peitinhöyhenet ovat ruskeanharmaita, ja niissä on väriltään beesistä ruskeaan vaihtelevia kapeita poikki- juovia tai epätasaisia raitoja. Osassa on bee- sejä tai ruskeita reunuksia, joissa on joskus myös jonkin verran punaisehko. Taemmat pienet peitinhöyhenet ovat 1–2 höyhenrivin laajuudelta osittain punaiseh- koja, laajemmin ulkohöytyjen puolelta. Osassa voi olla vaaleat reunukset. Keskimmäiset peitin- höyhenet ovat näkyviltä osiltaan kokonaan tai osittain punaisehkoja, harvoin niissä on myös mustaa, ja joskus niissä on kapea beesi reunus kärjessä. Isot peitinhöyhenet (tarkastele 5.-7.) ovat savunharmaita, niiden ulkohöydyissä on selviä, muttei kovin laajoja vaalean punaisehkoja tai mustia alueita, ja kärjissä on likaisenvalkoisia täpliä.  Siiven etureunan peitinhöyhenet Etummaiset siiven etureunan höyhenet ovat rus- keanharmaita ilman selvärajaista reunusta (kts. alempana). Niissä on joskus jonkin verran kirjavuutta tai käyriä väriltään harmaanvalkoi- sesta ruskeaan vaihtelevia kapeita juovia. Joillain poikkeuksellisilla yksilöillä on selviä vaa- leita reunuksia etummaisissa siiven etureunan höyhenissä, mutta käytännössä koskaan ei aivan siiven etureunassa tai siiventaipeen höyhenissä (kts. alempana).  
  62. 62. 6262 Harmaasorsa VANHA NAARAS Hartiahöyhenet ovat tummanruskeita leveillä ruskeanbeeseillä reunoilla. Höyhenten keskiosassa on joskus vaalea täplä. Tertiaalit ovat ruskeahkoharmaita, ja niissä on jotakuinkin selkeät beesinvalkoiset reunukset. Siipipeilin sisempi osa on puhtaanvalkoinen, ulommassa osassa on mustaa ja harmaata. Sisemmät isot peitinhöyhenet muodosta- vat mustan alueen, joka ulottuu valkeiden kyynärsulkien molemmille puolille. Peitinhöyhenet ovat pääasiassa ruskeanharmaita vaaleammilla reunoilla, paitsi siiven keskiosassa, jossa osassa niistä on punaisehkoja tai punaisehkonmustia täpliä. Suljetun siiven pituus 243–261 mm. Sulkasato: käsisulat ja peitinhöyhenet vaihtuvat heinäkuun ja lokakuun alkupuolen välillä. Sulkiminen juhlapuvun hartiahöyhe- niin ja tertiaaleihin tapahtuu yleensä syksyn loppuun mennessä. nuori vanha nuori
  63. 63. 63  Isot tertiaalien peitinhöyhenet Kaksi ulointa peitinhöyhentä ovat leveitä ja pyö- reämuotoisia. Niiden ulkohöydyt ovat höyhenten näkyviltä osiltaan kokonaan tai osittain pikimus- tia. Joskus ulkohöydyissä on kapeat valkoiset reunukset. Näiden höyhenten kärjet ovat valkoi- sia pienellä harmaalla pilkutuksella, jota on erityi- sesti sisähöy- tyjen puolella. Sisähöydyt ovat joskus pitempiä kuin ulkohöy- dyt, eli höyhe- net ovat tällöin epäsymmetrisiä.  Pienet, keskimmäiset ja isot peitin- höyhenet Kaikki höyhenet ovat leveitä ja pyöreämuotoisia. Etummaiset pienet peitinhöyhenet ovat har- maanruskeita, ja niissä on väriltään beeseistä ruskeisiin vaihtelevia kapeita poikkijuovia tai epämääräisiä raitoja. Höyhenten reunukset ovat beesejä tai ruskeita. Taemmat pienet pei- tinhöyhenet ovat osittain punaisehkoja (0)–1 –2 höyhenrivin laajuudelta, ja usein niissä on myös mustaa. Keskimmäiset peitinhöyhenet ovat enimmäkseen punaisehkoja ja osittain mustia, joskus melkein kokonaan mustia. Isot peitinhöyhenet (tarkastele 5.-7.) ovat ruskean- harmaita, ja niissä on vain vähän tai ei ollen- kaan vaalean punaisehkoja tai mustahkoja  Siiven etureunan peitinhöyhenet Etummaiset siiven etureunan höyhenet ovat har- maanruskeita ja niissä on selviä väriltään ker- manvärisestä ruskeaan vaihtelevia reunuksia (kts. alempana). Höyhenten keskiosat ovat yleensä yksivärisiä, jos- kin joskus harvoin niiden poikki kulkee leveä väriltään kermanvärisestä ruskeaan vaihteleva raita (kts. alempana), mutta sellaista ei lähes kos- kaan ole aivan siiven etureunassa eikä lähellä siiventaivetta.    alueita ulkohöydyissä. Niiden kärjissä on selviä likaisenvalkoisia reunuksia.
  64. 64. 64 Harmaasorsa NUORI NAARAS Suljetun siiven pituus 233–262 mm. Sulkasato: nuoruuspuvun tertiaalit ja isot tertiaalien peitinhöy- henet säilyvät joskus talven loppuun saakka. Nuoruuspuvun hartiahöyhe- net ovat kuluneita ja väriltään tummanruskeita leveillä ruskeilla reunuksilla. Tertiaalit ovat suhteellisen lyhyitä ja kuluneita, ja joskus niiden kärkiosassa on kapea vaalea reunus. Siipipeilin sisempi osa on likaisenvalkoinen ja ulompi osa harmaa. Sisemmät isot peitinhöyhenet muodostavat himmeänmustan alueen, joka ei ole leveämpi kuin valkoisten kyynärsulkien muodostama alue. Peitinhöyhenet ovat yksivärisen ruskeita vaaleilla reunuksilla, joskin osassa keskimmäisistä peitinhöyhenistä on joskus punaisehkoa sävyä. vanha vanha nuori 64
  65. 65. 65  Isot tertiaalien peitinhöyhenet Ennen sulkasatoa kaksi ulointa peitinhöyhentä ovat kuluneita ja ne kapenevat kohti kärkeä, joka on usein valkoinen. Ulkohöyty on tummanruskea, jos- kus osittain himmeänmusta. Höyhenissä on väriltään likaisenvalkoisesta ruskeaan vaihtelevat reunukset, jotka levenevät höyhenen kärkeä kohti. Joskus vaa- leat reunukset puuttuvat koko- naan ulkohöydyn puolelta höyhenen kulumisen takia.  Pienet, keskimmäiset ja isot peitin- höyhenet Höyhenet ovat pitkiä ja tylppäkärkisiä. Niissä ei ole melkein ollenkaan punaisehkoja sävyjä. Pienet peitinhöyhenet ovat ruskeita, ja niissä on väriltään beesistä vaaleanruskeaan vaihtele- via kapeita poikkijuovia tai käyriä raitoja. Niiden reunukset ovat beesit tai ruskeat. Osassa keskimmäisistä peitinhöyhenistä on joskus epäselvärajaisesti punaisehkot reunuk- set, erityisesti ulkohöydyn puolella. Isot peitin- höyhenet (tarkastele 5.-7.) ovat harmaanruskeita ja niissä on likaisenvalkoiset reunukset, erityisesti kärjessä.  Siiven etureunan peitinhöyhenet Etummaiset siiven etureunan höyhenet ovat har- maanruskeita, ja niissä on väriltään kermanväri- sestä ruskeaan vaihtelevia reunuksia. Nämä reunukset eivät aina ole leveitä, mutta ne erottuvat kuitenkin selvästi höyhenen yksiväri- sestä ja paljon tummemmasta keskiosasta.  
  66. 66. 66 Harmaasorsa VANHA KOIRAS Siiven etureunan peitinhöyhenet NUORI KOIRAS VANHA NAARAS NUORI NAARAS Harmaa – ei vaaleita reunuksia - joskus pientä pilkutusta Jonkin verran harmaata vipevöintiä, laajalti punaisehko kärki Leveä ja pyöreämuotoinen – punaisehko koko näkyvältä osalta Savunharmaa, jossa paljon mustaa tai punaisehkoa – vain pieni kermanvärinen alue Vaihtelua harmaasta harmaanrus- keaan – ei vaaleita reunuksia – joskus kapeita poikkijuovia Ruskeanharmaa käyrillä kapeilla poikkijuovilla tai poikkiraitoja – joskus punaisehko reunus kärjessä Kapea ja tylppäkärkinen – osittain punaisehkot reunukset ja kärki Savunharmaa, jonkun verran mustaa tai punaisehkoa – likaisenvalkoinen alue kärjessä Harmaanruskea, kermanväriset tai ruskeat reunukset - joskus poikkijuovia Harmaanruskea beeseillä reunuksilla – pilkkuja tai poikkijuovia Leveä ja pyöreämuotoinen – harmaa, kärjessä likaisenvalkoista ja vaalean punaisehkoa Leveä – vähän tai ei ollenkaan vaaleaa punaisehkoa tai tummanharmaata, likaisenvalkoinen kärki Ruskea, heikosti erottuvat kermanväriset tai ruskeat reunukset Ruskea, beesit reunukset – pilkkuja tai poikkijuovia Kapea ja tylppäkärkinen – ei punaisehkoa väriä - likaisenvalkoinen kärki Kapea ja teräväkärkinen – harmaanruskea, leveä likaisen- valkoinen reunus ja kärki Etummaiset pienet peitinhöyhenet Ulommat keskimmäiset peitinhöyhenet 5.-7. isot peitinhöyhenet Huom.: Tässä esitellyt nuorten höyhenet ovat nuoruuspuvusta (ennen sulkimista juhlapukuun). Värityksen ja kuvioinnin kuvaukset koskevat pääasiassa höyhenten näkyviä osia (eivät tyven reunoiltaan untuvaista osaa, joka normaalisti jää läheisten höyhenten alle). Yhteenveto tärkeimmistä iän ja sukupuolen määritysperusteista

×