Successfully reported this slideshow.
Your SlideShare is downloading. ×

Valkohäntäpeuran biologia

Ad
Ad
Ad
Ad
Ad
Ad
Ad
Ad
Ad
Ad
Loading in …3
×

Check these out next

1 of 59 Ad

Valkohäntäpeuran biologia

Download to read offline

Suomen riistakeskuksen tuottama koulutusmateriaali koskien lajin biologiaa, eri eläinkategorioiden tunnistamista metsästyksessä ja tiettyjen tavoitteiden saavuttamista, antaa perustietoa kannanhoitoa varten.

Suomen riistakeskuksen tuottama koulutusmateriaali koskien lajin biologiaa, eri eläinkategorioiden tunnistamista metsästyksessä ja tiettyjen tavoitteiden saavuttamista, antaa perustietoa kannanhoitoa varten.

Advertisement
Advertisement

More Related Content

Advertisement

Valkohäntäpeuran biologia

  1. 1. Mikael Wikström 2018 Metsästyksenjohtajan perustaidot Valkohäntäpeuran biologia
  2. 2. Valkohäntäpeuran biologia Sisältö: •Ikäryhmien tunnistaminen •Iän tarkistaminen hampaista •Lisääntyminen •Kannanvaihtelun perusmekanismit •Kannan sääteleminen •Metsästyksenjohtajan esimerkkimääräykset © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus
  3. 3. Ikäryhmien tunnistaminen Vasa ½ v. Kolmiomaisempi pääUrosvasalla pienet sarvinystyrät (ei aina näin selkeästi nähtävissä) © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus
  4. 4. Ikäryhmien tunnistaminen ½ v. ja ≥ 1½ v. © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus < > = = Aikuisella pään etuosa on yleensä pidempi kuin kaulan leveys Vasalla pään etuosa on yleensä yhtä pitkä kuin kaulan leveys
  5. 5. Ikäryhmien tunnistaminen ½ v. ja ≥ 1½ v. © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus Vasalla kaula on yleensä lyhyempi kuin pään korkeus Aikuisella kaula on yleensä yhtä pitkä kuin pään korkeus (pää nostettuna) = = < >
  6. 6. Ikäryhmien tunnistaminen 1½ v. ja ≥ 2½ v. naaras Alkusyksyllä 1½ -vuotiaan pää on yleensä lyhyempi kuin ≥ 2½ -vuotiaan pää 1½ -vuotiaan selkä on usein suora ≥ 2½ -vuotiaan selkä on usein hieman laskenut Etujalkojen etäisyys toisistaan pienempi 1½ -vuotiaalla kuin ≥ 2½ -vuotiaalla, koska rintakehä kapeampi © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus
  7. 7. Ikäryhmien tunnistaminen 1½ v. uros ”Vyötärö” kapeampi kuin rintakehä Takaosa korkeampi kuin etuosa (takajalat näyttävät pitkiltä) Alkusyksyllä kaulan kiinnitys rintakehään korkealla Pienikokoiset sarvet © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus
  8. 8. Ikäryhmien tunnistaminen 2½ - 3½ v. uros ”Vyötärö” vielä hieman kapeampi kuin rintakehä Takaosa näyttä vielä vähän korkeammalta kuin etuosa (takajalat näyttävät vielä turhan pitkiltä) Alkusyksyllä kaulan kiinnitys rintakehään vähän matalammalla kuin 1½ -vuotiaalla, mutta vielä selvästi erotettavissa Keskikokoiset sarvet © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus
  9. 9. Ikäryhmien tunnistaminen ≥ 4½ v. uros ”Vyötärö” yhtä korkea kuin rintakehä (neliömäisen näköinen keho) Takaosa samalla korkeudella kuin etuosa (takajalat näyttävät sopivan pituisilta) Kaulan kiinnitys rintakehään niin matala, että koko etuosa näyttä kuuluvan yhteen. (Kiinnityskohta ei enää selvästi erotettavissa) Isokokoiset sarvet © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus
  10. 10. Ikäryhmien tunnistaminen Nuori aikuinen ja täysikasvuinen uros Rauhallisen uroksen pään alareuna on yleensä selvästi selkälinjaa alempana täysikasvuisella uroksella © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus ≤ 3½ -vuotias ≥ 4½ -vuotias
  11. 11. Ikäryhmien tunnistaminen Sarvipiikkiluku kertoo hyvin vähän uroksen iästä! Puolitoistavuotiaalla saattaa olla 2 – 10 sarvipiikkiä. © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus
  12. 12. Urosten ikä: 1½ vuotta Ikäryhmien tunnistaminen Sarvien kehitys Teurastuspaino usein n. 40 - 43 kg Teurastuspaino usein n. 44 - 47 kg © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus Sarvissa on suurta yksilöllistä vaihtelua ja sarvipiikkiluku kertoo hyvin vähän uroksen iästä. Sarvien sisäleveys, sarvipuoliskon pituus ja sarvityven ympärysmitta sen sijaan indikoivat mihin ikäryhmään uros kuuluu.
  13. 13. Urosten ikä: 2½ vuotta Ikäryhmien tunnistaminen Sarvien kehitys © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus
  14. 14. Urosten ikä: 3½ vuotta Ikäryhmien tunnistaminen Sarvien kehitys © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus
  15. 15. Urosten ikä: 4½ vuotta Ikäryhmien tunnistaminen Sarvien kehitys © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus
  16. 16. Urosten ikä: 5½ vuotta Ikäryhmien tunnistaminen Sarvien kehitys © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus
  17. 17. Urosten ikä: 6½ vuotta Ikäryhmien tunnistaminen Sarvien kehitys © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus
  18. 18. Ikäryhmien tunnistaminen Sisäleveys: ≤ 3½ -vuotias < 50 cm ≥ 4½ -vuotias ≥ 50 cm Sarvipuoliskon pituus: ≤ 3½ -vuotias < 54 cm ≥ 4½ -vuotias ≥ 54 cm Tyven ympärysmitta: ≤ 3½ -vuotias < 12 cm ≥ 4½ -vuotias ≥ 12 cm © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus
  19. 19. Ikäryhmien tunnistaminen ≥ 4½ -vuotias: Sarvien sisäleveys leveämpi kuin korvien leveys + molempien silmien leveys ≤ 3½ -vuotias: Sarvien sisäleveys kapeampi kuin korvien leveys + molempien silmien leveys © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus
  20. 20. Ikäryhmien tunnistaminen ≤ 3½ -vuotias: Sarvipuoliskon suora osa lyhyempi kuin pään etuosa ≥ 4½ -vuotias: Sarvipuoliskon suora osa pidempi kuin pään etuosa © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus
  21. 21. Ikäryhmien tunnistaminen ≥ 4½ -vuotias: Sarvityvi leveämpi kuin silmä ≤ 3½ -vuotias: Sarvityvi kapeampi kuin silmä © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus
  22. 22. Iän tarkistaminen hampaista Hampaiden vaihtuminen 4 – 5 hammasta kummallakin puolella alaleukaa. Ensimmäiset kolme, premolaarit, ovat väliaikaisia maito- hampaita, joista edestäpäin laskettuna kolmas P(3) on kolmiosainen. Neljäs eli molaari M1 on kasvanut täyteen korkeuteen. Tässä näkyy, että M2 on pian puhkeamassa. Molaarit ovat pysyviä ja säilyvät koko elämän ajan. © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus ½ v. (vasa)
  23. 23. Iän tarkistaminen hampaista Hampaiden vaihtuminen 6 hammasta  vähintään 1½- vuotias. Kyseinen yksilö on 1½-vuotias, mikä näkyy kolmannesta premolaarista, P(3):sta, joka on kolmiosainen eli maitohammas. © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus 1½ v.
  24. 24. Iän tarkistaminen hampaista Hampaiden vaihtuminen Osa 1½-vuotiaista saa pysyvät premolaarit loppusyksyllä. Tässä näkyy, että P2 ja P3 ovat alkaneet kasvaa maito- hampaiden alta. © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus 1½ v.
  25. 25. Iän tarkistaminen hampaista Hampaiden vaihtuminen Marras-joulukuussa joidenkin 1½- vuotiaiden maitohampaat alkavat lähteä. Tässä maitohammas P(2) on pudonnut ja pysyvä hammas P2 on kasvamassa tilalle. P(3)-maitohampaan ylin osa on vielä kiinni ikenessä mutta irtoaisi helposti veitsen avulla. © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus 1½ v.
  26. 26. Iän tarkistaminen hampaista Hampaiden vaihtuminen Maitohampaat P(2) ja P(3) ovat juuri pudonneet. Pysyvä P3-hammas on kaksiosainen, ei enää kolmiosainen kuten P(3)-maitohammas. P2 ja P3 ovat aivan valkoisia eikä niissä ole lainkaan kulumaa. Kyseessä on siis varmuudella 1½- vuotias. © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus 1½ v.
  27. 27. Iän tarkistaminen hampaista Hampaiden vaihtuminen Tällä 1½-vuotiaalla pysyvät P2- ja P3- hampaat ovat aavistuksen värjäytyneet vaikkakin selvästi molaareita vaaleammat. Niissä ei myöskään ole lainkaan kulumaa. P(1)-maitohammas on tällä yksilöllä vielä kiinni, mutta se ei aina putoa maitohampaista viimeisinä. © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus 1½ v.
  28. 28. Iän tarkistaminen hampaista Hampaiden vaihtuminen Tällä yksilöllä hampaiden vaihtuminen on edennyt jo niin pitkälle, että sillä on kuusi pysyvää hammasta, jotka kaikki ovat väriltään tummia ja ainakin hieman kuluneita. Tämä osoittaa, että eläin on vähintään 2½-vuotias, tässä tapauksessa tasan 2½. © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus 2½ v.
  29. 29. Iän tarkistaminen hampaista Hampaiden kuluminen Tämä yksilö on 1½-vuotias, vaikka sillä ei enää ole kolmiosaista P(3)-maito- hammasta. Pysyvät P2- ja P3-hampaat ovat täysin kulumattomat. Molaareista M1 on kaikkein kulunein johtuen siitä, että se on ollut käytössä pisimpään. Kaikissa molaareissa on näkyvissä vain ohut kerros vaaleanruskeaa hammasluuta. © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus 1½ v.
  30. 30. Iän tarkistaminen hampaista Hampaiden kuluminen 2½-vuotiaalla poskihampaiden vaaleanruskea hammasluukerros on vielä ohuempi tai saman paksuinen kuin valkoinen kiillekerros. © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus 2½ v.
  31. 31. Iän tarkistaminen hampaista Hampaiden kuluminen © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus 3½ v. 3½-vuotiaan tunnistaa siitä, että M1:n vaaleanruskea hammasluukerros on yhtä paksu tai paksumpi kuin valkoinen kiillekerros.
  32. 32. Iän tarkistaminen hampaista Hampaiden kuluminen © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus 4½ v. M1:ssä vaaleanruskea hammasluukerros on kaksi kertaa paksumpi kuin valkoinen kiillekerros, mikä viittaa 4½-vuotiaaseen.
  33. 33. Iän tarkistaminen hampaista Hampaiden kuluminen © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus 5½ v. 5½-vuotiaalla M1:n vaaleanruskea hammasluukerros on yli kaksi kertaa paksumpi kuin valkoinen kiillekerros.
  34. 34. Iän tarkistaminen hampaista Hampaiden kuluminen © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus 6½ v. Tässä M1 on niin kulunut, ettei hampaan sisä- ja ulko-osia erota enää omiksi osikseen.
  35. 35. Iän tarkistaminen hampaista Hampaiden kuluminen © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus 13½ v. Tämän 13½-vuotiaan valkohäntäpeuran hampaat ovat niin kuluneet ja tasaiset, ettei hampaiden muotoja enää erota.
  36. 36. Lisääntyminen - Valkohäntänaaraatkin etsivät innokkaasti sopivia uroksia, aivan kuten hirvilehmätkin - Valkohäntäuroksilla ei ole reviiriä kuten metsäkaurispukilla - Valkohäntäuroksilla ei ole haaremia kuten saksanhirviuroksilla - Valkohännillä ei ole tiettyjä kiima- paikkoja kuten kuusipeuroilla ja saksanhirvillä - Dominoivat valkohäntäurokset vaeltavat pitkiä matkoja yrittäessään astua mahdollisimman monta naarasta, aivan kuten hirvisonnitkin Kiimakuoppa Hajumerkintäoksa © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus
  37. 37. - Voimakkaimmat urokset, 4½ - 8½ vuoden iässä, astuvat yleensä sukukypsät naaraat - Naarat ovat valmiita paritteluun vain 24 – 36 tunnin aikana - Jokainen naaras ”varaa” yhden uroksen jopa kolmen vuorokauden aikana parittelun yhteydessä - Jos useat urokset haluavat paritella saman naaraan kanssa, syntyy kamppailua Lisääntyminen © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus 1½-vuotiaat urokset harjoittelevat
  38. 38. Kannanvaihtelun perusmekanismit SYNTYVYYS KUOLLEISUUS VAELTAMINENSYNTYVYYS KUOLLEISUUS VAELTAMINEN - Tiheys - Sukupuolijakauma - Ikäjakauma © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus
  39. 39. Kannanvaihtelun perusmekanismit Tiheys © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus Esimerkki siitä, miten tuottavuus voi muuttua kannan tiheydestä riippuen. Kannan metsästettävä nettotuottavuus on suurin tiheyden ollessa biologisesta näkökulmasta keskisuuri. Esimerkki on Michiganista, jossa olosuhteet muistuttavat Eteläisintä-Suomea. Alueen biologinen kantokyky oli 380 peuraa / 1 000 ha talvikannassa. Lähde: McCullough 1979
  40. 40. - Nämä naaraat tulevat uuteen kiimaan 26 – 28 vuorokautta myöhemmin - Jollei naaras tiinehdy toisenkaan kiiman aikana, kolmas tai neljäs kiima on mahdollinen - Jollei kannasta löydy riittävää määrää sopivia uroksia, kaikki naaraat eivät hedelmöity normaalin kiiman aikana Kannanvaihtelun perusmekanismit Sukupuolijakauma © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus - Valkohäntäpeurakanta kärsii monella tavalla, jos kannan sukupuolijakauma on liian vääristynyt
  41. 41. - Naaraan kantoaika on 190 – 220 vuoro- kautta, ja normaali synnytysaika on toukokuun lopussa tai kesäkuun alussa - Ne naarat, jotka eivät hedelmöittyneet normaalin kiiman aikana, synnyttävät myöhemmin Kannanvaihtelun perusmekanismit Sukupuolijakauma © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus - Myöhään syntyneet vasat eivät ehdi saada yhtä paljon ravintoa ennen talvea kuin aikaisin syntyneet
  42. 42. Kannanvaihtelun perusmekanismit Sukupuolijakauma © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus - Myöhään syntyneet vasat jäävät pieniksi vuodenaikaa nähden, ja niillä on heikommat mahdollisuudet kasvaa isoiksi eläimiksi aikuistuessaan
  43. 43. Kannanvaihtelun perusmekanismit Ikäjakauma © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus Aineisto: Roseberry & Klimstra 1970, Nixon & Mankin 2015 Naaraiden tuottokyky on korkeimmillaan 3 – 7 vuoden iässä. Kantaan syntyy merkittävästi enemmän vasoja, jos kannassa on paljon esim. 4½-vuotiaita naaraita, verrattuna siihen, että kannassa olisi paljon 1½-vuotiaita naaraita. Noin 10 – 15 % 5 – 7 -vuotiaista naaraista voi saada kolmosia, jos kannan tiheys ja sukupuolijakauma ovat sopivat.
  44. 44. Kannanvaihtelun perusmekanismit Ikäjakauma © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus Urokset ovat parhaassa iässä 4½ - 8½ -vuotiaina. Niiden kehot saavuttavat täyden mittansa noin 5 – 6 vuoden iässä, ja niiden sarvet ovat suurimmillaan 6½ - 7½ vuotiaana. 4½-vuotiaalla uroksella on kiimassa tarvittavat ominaisuudet, kun taas 1½- vuotias uros ei ole vielä täysin kehittynyt.
  45. 45. Kannan sääteleminen © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus Koska valkohäntäpeuroilla on suhteellisen laajoja vuosikotialueita, tarvitaan myös suhteellisen laajoja kannanhoitoalueita / talousalueita. Kannan tiheydestä riippuva alueen koko, jotta 70 % eläimistä olisi ”omia”, siis alueella koko ajan. Koska valkohäntäpeurat elävät suhteellisen vanhoiksi, tarvitaan samoja kannanhoitoperiaatteita monen vuoden ajan, tavoit- teiden saavuttamiseksi.
  46. 46. Kannan sääteleminen Kannan rakenne ja tavoitteet Mitä halutaan valkohäntäpeurakannasta? • Paljon lihaa? • Paljon trofeita? • Biologisesti hyvin voiva / toimiva kanta? • Paljon kaatomahdollisuuksia? © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus
  47. 47. Vääristynyt kannan rakenne Esimerkkikannan koko on 1 000 eläintä talvella. Esimerkissä ei ole muuta kuolleisuutta kuin metsästys. HUOM! Tämä on vain karkea esimerkki! Aikuisten (≥ 1½ v.) sukupuolijakauma: 3,0 naarasta / uros Täysikasvuisten (4½ - 8½ v.) sukupuolijakauma: 59 naarasta / uros Jäävän kannan vasaosuus: 35 % Urosten verotus on täysin valikoimaton: kaikkia uroksia kaadetaan sattumanvaraisesti Saalis: n. 19,1 tonnia lihaa, n. 4 trofeeta, n. 720 kaatomahdollisuutta © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus Kannan sääteleminen Kannan rakenne ja tavoitteet
  48. 48. Rakenne jos tavoite on paljon lihaa Aikuisten (≥ 1½ v.) sukupuolijakauma: 1,5 naarasta / uros Täysikasvuisten (4½ - 8½ v.) sukupuolijakauma: 1,8 naarasta / uros Jäävän kannan vasaosuus: 25 % Urosten verotus on valikoiva: säästetään hyvin kehittyneitä 1½ v. ja kaikki 2½ - 3½ v. Saalis: n. 22,8 tonnia lihaa, n. 65 trofeeta, n. 730 kaatomahdollisuutta © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus Esimerkkikannan koko on 1 000 eläintä talvella. Esimerkissä ei ole muuta kuolleisuutta kuin metsästys. HUOM! Tämä on vain karkea esimerkki! Kannan sääteleminen Kannan rakenne ja tavoitteet
  49. 49. Rakenne jos tavoite on paljon trofeita Aikuisten (≥ 1½ v.) sukupuolijakauma: 0,7 naarasta / uros Täysikasvuisten (4½ - 8½ v.) sukupuolijakauma: 0,6 naarasta / uros Jäävän kannan vasaosuus: 25 % Urosten verotus on valikoiva: säästetään hyvin kehittyneitä 1½ v. ja kaikki 2½ - 3½ v. Saalis: n. 19,3 tonnia lihaa, n. 111 trofeeta, n. 463 kaatomahdollisuutta © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus Esimerkkikannan koko on 1 000 eläintä talvella. Esimerkissä ei ole muuta kuolleisuutta kuin metsästys. HUOM! Tämä on vain karkea esimerkki! Kannan sääteleminen Kannan rakenne ja tavoitteet
  50. 50. Rakenne jos tavoite on paljon kaatomahdollisuuksia Aikuisten (≥ 1½ v.) sukupuolijakauma: 2,5 naarasta / uros Täysikasvuisten (4½ - 8½ v.) sukupuolijakauma: 3,7 naarasta / uros Jäävän kannan vasaosuus: 25 % Urosten verotus on valikoiva: säästetään hyvin kehittyneitä 1½ v. ja kaikki 2½ - 3½ v. Saalis: n. 22,0 tonnia lihaa, n. 38 trofeeta, n. 815 kaatomahdollisuutta © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus Esimerkkikannan koko on 1 000 eläintä talvella. Esimerkissä ei ole muuta kuolleisuutta kuin metsästys. HUOM! Tämä on vain karkea esimerkki! Kannan sääteleminen Kannan rakenne ja tavoitteet
  51. 51. Rakenne jos tavoite on biologisesti hyvin voiva / toimiva kanta Aikuisten (≥ 1½ v.) sukupuolijakauma: 1,0 naarasta / uros Täysikasvuisten (4½ - 8½ v.) sukupuolijakauma: 1,1 naarasta / uros Jäävän kannan vasaosuus: 25 % Urosten verotus on valikoiva: säästetään hyvin kehittyneitä 1½ v. ja kaikki 2½ - 3½ v. Saalis: n. 21,4 tonnia lihaa, n. 90 trofeeta, n. 600 kaatomahdollisuutta © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus Esimerkkikannan koko on 1 000 eläintä talvella. Esimerkissä ei ole muuta kuolleisuutta kuin metsästys. HUOM! Tämä on vain karkea esimerkki! Kannan sääteleminen Kannan rakenne ja tavoitteet
  52. 52. Kannan sääteleminen Verotussuunnitteluesimerkki tavoitteiden saavuttamiseksi © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus Uroksia Naaraita Yhteensä Vasoja 2 2 4 Aikuisia 5 7 12 Yhteensä 7 9 16 Hyvin yksinkertaistettu esimerkki, jossa kolme esimerkkiseuraa, joilla kaikilla eri lähtötilanne (seuraava sivu). Yhteistä seuroille on: •Jokaisella seuralla on 3 000 ha metsästysmaata •Yhteiset tavoitteet; jäävän kannan tiheys 16 peuraa / 1 000 ha, joiden vasaosuus 25 % ja metsästettävän kannan sukupuolijakauma 1,3 naarasta / uros sekä korkea täysikasvuisten urosten osuus kannassa. Kaikki ovat jo kauan tähdänneet 25 %:n vasaosuuteen. •Vasatuotto on 1,7 vasaa / aikuinen naaras (≥ 2 v.). Jos vasojen osuus jäävässä kannassa joka vuosi olisi 25 %, vasatuotto / kaikki naaraat (≥ 1 v.) olisi 1,3 vasaa / naaras. •Vasojen sukupuolijakauma on yksinkertaisuuden vuoksi 50/50 •Alueella on ilveksiä, jotka tappavat vasoja metsästyskauden aikana, noin 12 % jäävän kannan koosta  noin 2 vasaa / 1 000 ha. (Todellisuudessa on muuta kuolleisuutta ympäri vuoden.) Uroksia Naaraita Yhteensä Vasoja 6 6 12 Aikuisia 15 21 36 Yhteensä 21 27 48 Yhteensä / 1 000 ha Yhteensä / 3 000 ha Tavoitteiden mukainen jäävä kanta käytännössä:
  53. 53. © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus Uroksia Naaraita Yhteensä Vasoja 5 5 14 Aikuisia 11 21 32 Yhteensä 16 26 42 Uroksia Naaraita Yhteensä Vasoja 7 7 14 Aikuisia 14 26 40 Yhteensä 21 33 54 Uroksia Naaraita Yhteensä Vasoja 6 6 12 Aikuisia 15 21 36 Yhteensä 21 27 48 Seura A: kanta tavoitteissa Jäävä kanta 16 / 1 000 ha Sukupuolijakauma 1,3 naarasta / uros Seura B: suuri ja vääristynyt kanta Jäävä kanta 18 / 1 000 ha Sukupuolijakauma 1,6 naarasta / uros Seura C: pieni ja vääristynyt kanta Jäävä kanta 14 / 1 000 ha Sukupuolijakauma 1,6 naarasta / uros Uroksia Naaraita Yhteensä Vasoja 18 18 36 Aikuisia 16 26 42 Yhteensä 34 44 78 Uroksia Naaraita Yhteensä Vasoja 22 22 44 Aikuisia 21 33 54 Yhteensä 43 55 98 Uroksia Naaraita Yhteensä Vasoja 18 18 36 Aikuisia 21 27 48 Yhteensä 39 45 84 Metsästettävä kanta Ilvesten aiheuttama vasakuolleisuus Vasoja 3 + 3 = 6 Uroksia Naaraita Yhteensä Vasoja 9 9 18 Aikuisia 1 5 6 Yhteensä 10 14 24 Uroksia Naaraita Yhteensä Vasoja 13 13 26 Aikuisia 6 12 18 Yhteensä 19 25 44 Uroksia Naaraita Yhteensä Vasoja 9 9 18 Aikuisia 6 6 12 Yhteensä 15 15 30 Saalis tavoitteiden ylläpitämiseksi Metsästettävä kanta Metsästettävä kanta Saalis tavoitteiden saavuttamiseksi Saalis tavoitteiden saavuttamiseksi Saaliin vasaosuus: 60 % Aikuissaaliin urososuus: 50 % Saaliin vasaosuus: 59 % Aikuissaaliin urososuus: 33 % Saaliin vasaosuus: 75 % Aikuissaaliin urososuus: 17 % Vasatuotto 18 + 18 = 36 Ilvesten aiheuttama vasakuolleisuus Vasoja 3 + 3 = 6 Vasatuotto 22 + 22 = 44 Vasatuotto 18 + 18 = 36 Ilvesten aiheuttama vasakuolleisuus Vasoja 3 + 3 = 6 Kannan sääteleminen Verotussuunnitteluesimerkki tavoitteiden saavuttamiseksi
  54. 54. Metsästyksenjohtajan esimerkkimääräykset koskien valikoivaa vhp-metsästystä Metsästystä suoritetaan niin, että saaliin sukupuoli- ja ikäjakauma ovat seuraavat metsästyskauden jälkeen: • Saaliista vasojen osuus on 60 % • Aikuisista noin 50 % uroksia ja 50 % naaraita (jos sukupuolijakaumatavoitetta ei ole vielä saavutettu, urosten osuus voi olla esim. 40 % ja naaraiden 60 %) • Aikuisista uroksista (≥ 1½ v.) noin 50 %:lla on ainakin toinen sarvipuolisko haarautumaton ja noin 50 % täyttää täysikasvuisen uroksen (≥ 4½) kriteerejä (Kun tavoite on kanta, jossa n. 1,5 naarasta / uros ja 25 % vasoja metsästyskauden jälkeen sekä korkea täysikasvuisten eläinten osuus. Kannan metsästettävä nettokasvu on esimerkissä 60 % ja kannan kokoa pidetään vakiona seuraavalle vuodelle.) © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus
  55. 55. Metsästyksenjohtajan esimerkkimääräykset koskien valikoivaa vhp-metsästystä Luvallisia eläimiä kaadettavaksi ennen kiimaa ja sen aikana: • Vasoja • Vasattomia naaraita • Uroksia, joilla on ainakin toinen sarvipuolisko haarautumaton © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus
  56. 56. Metsästyksenjohtajan esimerkkimääräykset koskien valikoivaa vhp-metsästystä Luvallisia eläimiä kaadettavaksi kiimahuipun jälkeen (20.11. ) • Samoja eläintyyppejä kuten ennen kiimaa, sekä • Uroksia, jotka täyttävät ainakin yhden seuraavista kriteereistä: 1. Sarvien sisäleveys ≥ 50 cm (Sisäleveys leveämpi kuin korvien leveys + silmien leveys) 2. Sarvipuoliskon pituus ≥ 54 cm (Sarvipuoliskon suora osa pidempi kuin pään etuosa) 3. Tyven ympärysmitta ≥ 12 cm (Tyvi leveämpi kuin silmä) 4. Voidaan varmuudella määritellä ikä ≥ 4½ vuodeksi © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus
  57. 57. Metsästyksenjohtajan esimerkkimääräykset koskien valikoivaa vhp-metsästystä Aina rauhoitetut eläimet: • Naaraat, joita vasa seuraa • Urokset, joilla molemmat sarvipuoliskot haarautuneet, jollei sisäleveys ≥ 50 cm, sarvipuoliskon pituus ≥ 54 cm, tyven ympärys ≥ 12 cm tai ikä ≥ 4½ v. Tämä koskee kaikkia uroksia riippumatta siitä, ovatko sarvet tyypillistä vai epätyypillistä mallia. • Urokset, jotka ovat pudottaneet sarvet tai joilla sarvipuolisko on katkennut © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus
  58. 58. © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus Yksinkertainen nyrkkisääntö tavoitteiden saavuttamiseksi: • Ennen jokaista urosta kaadetaan kolme vasaa ja naaras. • Ensimmäinen kaadettu uros on pieni ylivuotinen (1½ v.) • Ennen seuraavaa urosta kaadetaan taas kolme vasaa ja naaras • Joka toinen uros on täysikasvuinen (≥ 4½ v.)  Saaliin jakauma: ≥ 60 % vasoja, ≥ 20 % naaraita ja ≤ 20% uroksia. Tällä tavalla saadaan poistettua riittävän paljon tulevia vasatuottajia (naarasvasoja) samalla kun vapautetaan tuottavia naaraita metsästykselle (poistetaan ”henkivakuutukset”). Kaupan päälle syntyy mahdollisuus saada haluttuja trofeeläimiä. + + + + + + Metsästyksenjohtajan esimerkkimääräykset koskien valikoivaa vhp-metsästystä
  59. 59. Oppaasta löytyy lisää! © Mikael Wikström / Suomen riistakeskus https://www.riistainfo.fi/wp-content/uploads/

Editor's Notes

  • Vasan tunnistaa lyhyestä päästä, joka on vanhempien yksilöiden päänmuotoon verrattuna hieman kolmionmuotoisempi. Tämä näkyy erityisesti talvella.
  • Jos pään pituus, mitattuna turvan kärjestä leukaa pitkin kaulaan, on suurin piirtein sama kuin kaulan leveys, kun peuran päätä katsotaan suoraan sivulta, kyseessä on usein vasa. Jos pään pituus (turvan kärjestä kaulaan) on pidempi kuin kaulan ja niskan leveys, kyseessä on usein aikuinen (≥ 1½ v.).
  • Kaulan pituus näyttää vasoilla lyhyemmältä kuin aikuisilla. Jos katsoo peuran kehoa sivulta samalla kun peura katsoo katselijaa päin pää nostettuna, voidaan verrata leuan ja selkälinjan välistä etäisyyttä pään korkeuteen. Jos leuan ja selkälinjan välinen etäisyys on selvästi pienempi kuin peuran pään korkeutta, kyseessä on usein vasa. Jos tämä etäisyys sen sijaan on niin pitkä, että se lähenee pään korkeutta, kyseessä on usein aikuinen (≥ 1½ v.).
  • 1½-vuotiaalla naaraalla on kevyt keho ja jalat voivat näyttää suhteellisen pitkiltä. Pää on tavallisesti hieman lyhyempi kuin vanhemmilla naarailla. Loppuvuodesta 1½-vuotiaiden naaraiden erottaminen vanhemmista naaraista on hankalampaa, sillä erot pään pituudessa ja kehon koossa pienenevät.
    2½-vuotiailla ja sitä vanhemmilla naarailla on raskaampi ja suhteellisen voimakas keho. Ikäryhmän nuoremmilla yksilöillä vatsa- ja selkälinjat ovat usein vielä suorat, mutta iän myötä ne menevät notkolle. Vanhemmilla yksilöillä myös pään ja kaulan iho voi roikkua. Pää saattaa näyttää suhteettoman pitkältä. Syksyllä vasalliset naaraat voidaan tunnistaa takaapäin katsottuna erottuvista utareista.
    Etujalkojen etäisyyttä toisistaan voidaan myös käyttää indikaattorina. Jos etujalat ovat lähellä toisiaan, kun peuran kehoa katsotaan suoraan edestäpäin, kyseessä on nuori yksilö. Mitä vanhemmaksi eläin kasvaa, sitä isommaksi rintakehä kasvaa ja samalla etujalkojen etäisyys toisistaan kasvaa.
  • 1½-vuoden ikäinen sarveton uros saattaa muistuttaa naarasta. Kaula ja niska ovat suhteellisen kapeat ja alkusyksystä ne voivat näyttää päätä kapeammilta. Jalat näyttävät suhteellisen pitkiltä, sillä rintakehä on suhteellisen pieni ja vartalo kapea takajalkojen edestä. Erityisesti takajalat näyttävät suhteettoman pitkiltä, mikä voi näyttäytyä niin, että lanne on selkälinjan yläpuolella. Vatsalinja on tiukka ja nousee rintakehästä takajalkoja kohti. Alkusyksystä kaula näyttää kiinnittyvän rintakehään sen yläosasta, mutta myöhemmin syksyllä kiinnityskohdan korkea paikka ei ole yhtä selkeä. Pään sijainti suhteessa muuhun kehoon on yleensä varteva.
     
    Sarvien piikkien määrä voi vaihdella kahdesta kymmeneen. Tämän ikäisille uroksille on yhteistä se, että sarvipuolisko on hento ja suhteellisen lyhyt. Sarvityven ympärysmitta on keskimäärin 6 cm ja sarvien sisäleveys on yleensä noin 15 cm. Tämän ikäisten urosten sarvien koko on keskimäärin 20 prosenttia sarvien myöhemmässä iässä saavutettavasta enimmäiskoosta.
     
    Tämän ikäisille uroksille on tyypillistä myös se, että ne saattavat olla suhteellisen varomattomia ja tulla esimerkiksi ruokintapaikalle ennen vanhempia uroksia.
  • 2½–3½-vuotiaiden urosten keho on jo lihaksikkaampi. Vartalo on edelleen kapeampi takajalkojen edestä verrattuna rintaan, mikä tekee kehosta kolmiomaisen näköisen.
     
    Alkusyksystä paikka, jossa kaula kiinnittyy rintakehään, on jo alempana, mutta kohta erottuu vielä selkeästi. Jalat näyttävät edelleen suhteettoman pitkiltä suhteessa muuhun kehoon. Kiima-aikana tähän ikäryhmään kuuluvilla uroksilla voi olla selkeästi turvonnut niska niin, että kaula muistuttaa vanhempien urosten kaulaa.
     
    Tässä iässä sarvien koko on noin 60–80 prosenttia lopullisesta koosta. Sarvien sisäleveys on usein lähellä korvien leveyttä, eli noin 43 cm, sarvipuoliskon pituus on useimmiten noin 40–50 cm ja sarvityven ympärysmitta on usein noin 9–11 cm.
  • Täysikasvuisilla, ≥ 4½-vuotiailla uroksilla on tukeva ja lihaksikas keho ja ne näyttävät massiivisilta. Jalkojen pituus on sopusuhtainen muuhun kehoon verrattuna. Tämän ikäryhmän vanhimmilla eläimillä jalat voivat näyttää lyhyiltä suhteessa rintaan. Vartalo on nyt takajalkojen edestä yhtä leveä kuin rinta, ja koska takaosa on vankka, aikuisten eläinten keho näyttää nelikulmaiselta. 4½-vuotiailla uroksilla vatsalinja alkaa jo aavistuksen roikkua, ja selkeästi se näkyy 5½-vuotiailla uroksilla.
     
    Kiima-aikana tämän ikäryhmän urosten niska on erittäin turpea. Alkusyksystä 4½-vuotiailla uroksilla kaulan ja rintakehän yhtymäkohta on niin alhaalla, että se on lähes samalla tasolla rinnan alareunan kanssa ja tästä syystä sitä ei usein erota. 5½-vuotiailla uroksilla kaula ja lapa ovat yhtä lihasmassaa. Pään, kaulan ja lavan iho alkaa näyttää veltolta ja roikkuvalta.
     
    Tämän ikäryhmän urosten sarvet ovat suuret ja vankat. Ikäryhmän uroksen tunnistaa useimmiten siitä, että sarvien sisäleveys ylittää 50 cm, sarvipuoliskon pituus on yli 54 cm tai sarvityven ympärysmitta on yli 12 cm.
    Sarvet kasvavat hieman eri tavoin eri yksilöillä niin, että joillakin uroksilla on erittäin leveät sarvet ja toisilla puolestaan sarvipuoliskot ovat erittäin pitkät. Tunnusomaista 4½-vuotiaalle urokselle on, että vähintään yksi edellä mainituista mitoista ylittyy. 4½-vuoden iässä sarvet ovat yleensä kasvaneet 90 prosenttia lopullisesta koostaan, joten ne voivat kasvaa vielä hieman 6½-vuoden ikään saakka.
  • Sarvikoko ja ruhokoko korreloivat vahvasti. Uroksella, jolla on kevyt ruho on myös useimmiten pienet sarvet.
  • Sarvipiikkiluku kertoo siis hyvin vähän uroksen iästä. Sarvien sisäleveys, sarvipuoliskon pituus ja sarvityven ympärysmitta sen sijaan kertovat sen verran, että uros voidaan yleensä näiden perusteella arvioida oikeaan ikäryhmään. Yksilöllistä vaihtelua tietysti on, mutta jos ainakin yksi mainituista mitoista ylittyy, uros on yleensä täysikasvuinen (≥ 4½ v.).
  • Tavallisissa metsästystilanteissa mainittuja mittoja ei tietenkään ole mahdollista mitata. Vertaamalla niitä muihin uroksen mittoihin, on sen sijaan suhteellisen helppoa arvioida niiden ylittymistä.
    Jos uros katsoo suoraan kohti, katsoja voi verrata sarvien sisäleveyttä korvien väliseen etäisyyteen. Täysikasvuisella uroksella korvien välinen etäisyys on usein noin 43 cm. Jos korvien kärkien ja sarvien sisäpintojen välinen etäisyys on niin pitkä, että uroksen molemmat silmät mahtuisivat siihen, sarvien sisäleveys on tavallisesti ≥ 50 cm.
  • Jos uroksen päätä katsotaan sivulta päin, voidaan arvioida sarvipuoliskon pituutta, vaikka tämä mitta on sarvien sisäleveyttä hieman hankalampi arvioida. Nuorilla aikuisilla ja täysikasvuisilla valkohäntäpeuroilla sarvien muoto on sellainen, että sarvien alaosa, joka kiinnittyy päähän, osoittaa taaksepäin. Tämän jälkeen sarvet kiertyvät niin, että niiden yläosa osoittaa eteenpäin turvan suuntaan. Kun sarvia katsotaan suoraan sivulta, niiden yläosa näyttää yleensä suoralta, vaikka se ei näytä siltä ylhäältä tai alhaalta katsottuna kaareutuvuutensa takia.
     
    Sarven alaosa muodostaa yleensä noin 45 prosenttia ja yläosa noin 55 prosenttia koko sarvipuoliskon pituudesta. Mutta kun sarvia katsotaan suoraan sivulta, sarven yläosan kaari saa aikaan sen, että yläosa näyttää hieman lyhyemmältä kuin se todellisuudessa on. Sivulta päin näkyvä sarven suora yläosa vastaa runsaat 50 prosenttia sarvipuoliskon koko pituudesta. Suoran yläosan pituutta voidaan käyttää sarvipuoliskon pituuden arvioimiseen, jos pituutta verrataan uroksen pään etuosaan. Täysikasvuisella uroksella turvan kärjen ja sarven tyviruusukkeen välinen etäisyys on usein runsaat 26 cm. Jos sarvipuoliskon sivulta päin katsottuna suora ja eteenpäin osoittava osa on pidempi kuin uroksen turvan kärjen ja sarven tyviruusukkeen välinen etäisyys, sarvipuoliskon pituus on usein ≥ 54 cm, sillä sivulta päin katsottuna suoran osan pituus on yleensä ≥ 27 cm.
  • Kun uroksen päätä katsotaan sivulta tai etuviistosta, sarven tyven paksuutta voidaan verrata silmän kokoon. Jos sarven tyven halkaisija on silmän halkaisijaa suurempi, sarven tyven ympärysmitta on useimmiten ≥ 12 cm. Aikuisella uroksella silmän halkaisija on yleensä hieman alle 4 cm.
  • Ihmisten tavoin myös valkohäntäpeuroille puhkeaa ensin väliaikaisia, niin kutsuttuja maitohampaita. Iän karttuessa myös pysyviä hampaita puhkeaa ja maitohampaat putoavat pois. Kaadetut valkohäntäpeurat voidaan jakaa hampaiden vaihtumisen perusteella, suurella varmuudella ja alueesta riippumatta ikäryhmiin ½-vuotiaat, 1½-vuotiaat ja ≥ 2½-vuotiaat.
  • Tältä näyttävät useimmat 1½-vuotiaat valkohäntäpeurat usein jopa koko metsästyskauden ajan.
  • Valkohäntäpeuran hampaat kuluvat iän myötä. Nuorilla valkohäntäpeuroilla poskihampaiden pinta on teräväreunainen, mutta vuosien myötä pinnasta tulee yhä tasaisempi ja hampaiden erottuva vaaleanruskea hammasluu on yhä leveämpi. Valkohäntäpeuran ikä voidaan siis määrittää hampaiden kuluneisuuden perusteella.
     
    Maaperän ja ravinnon ominaisuudet voivat vaikuttaa siihen, kuinka paljon hampaat kuluvat, joten eri alueiden valkohäntäpeurojen välillä esiintyy vaihtelua. Jotta hampaiden kulumista voidaan verrata luotettavaan aineistoon, pitäisi tarpeeksi monen valkohäntäpeuran ikä määritellä laskemalla vuosirenkaat. Oheiset kuvat leuoista ovat peräisin Uudenmaan lounaisosasta ja iänmääritys on tehty vuosirenkaista.
     
    Vaihtelua voi kuitenkin esiintyä myös saman alueen sisällä. Joidenkin yksilöiden hampaat yksinkertaisesti kuluvat enemmän kuin toisten. Urosten hampaat kuluvat yleensä hieman enemmän kuin naaraiden. Vanhinta leukaa lukuun ottamatta oheiset kuvat esittävät uroksia.
     
    Kun ikä määritellään hampaiden kuluneisuudesta, mukaan on laskettava tietty virhemarginaali yllä mainituista syistä johtuen. Mitä vanhempi eläin, sitä suurempi virhemarginaali, mutta viisi–kuusi-vuotiaiksi saakka valkohäntäpeurojen virhemarginaali on yleensä enintään ± 1 vuotta.
  • Valkohäntäpeuran lisääntyminen muistuttaa monella tavalla hirven lisääntymistä.
     
    Urokset aloittavat valmistautumisen paritteluun aikaisin syksyllä jättämällä hajumerkkejä, potkimalla maahan pieniä kuoppia ja hankaamalla sarvia puihin ja pensaisiin. Naaraiden astuminen tapahtuu yleensä suhteellisen lyhyen ajan sisällä, joka huipentuu marraskuun alussa ja puolivälissä.
  • Tiheydellä, sukupuolijakaumalla ja ikäjakaumalla on kannan ominaisuuksien kannalta suuri merkitys. Ne voivat muun muassa vaikuttaa syntyvien vasojen lukumäärään sekä vasojen kokoon talven kynnyksellä. Tämä vuorostaan ohjaa sitä, paljonko lihaa, metsästyslaukaustilanteita ja sarvitrofeita maanomistajat / metsästysoikeuden vuokraajat voivat saada.
  • Valkohäntäpeuran alhainen tai korkea tiheys perustuu ns. alueen kantokykyyn. Biologiseen kantokykyyn vaikuttavat muun muassa maaperän viljavuus, lumipeitteen paksuus ja pysyvyys, kesän sademäärä sekä metsätalouden muokkaama kasvillisuuden ikäjakauma. Kantokyky siis vaihtelee maamme eri osien välillä ja saattaa myös vaihdella vuodesta ja vuodenajasta toiseen.
     
    Jokaisen talousalueen ja riistanhoitoyhdistyksen alueen biologinen kantokyky on yksilöllinen. Tämä tarkoittaa sitä, että tietty valkohäntä-peurakannan tiheys voi aiheuttaa suurta laidunpainetta tietylle alueelle, kun taas laidunpaine voi olla huomattavasti pienempi toisella alueella, vaikka valkohäntäpeurakannan tiheys olisi täsmälleen sama molemmilla alueilla. Korkea ja alhainen tiheys ovat siis hyvin suhteellisia käsitteitä.
    Mikäli hirvieläinkannan tiheys kasvaa niin paljon, että biologisen kantokyvyn raja alkaa lähestyä, tällä on useita kielteisiä vaikutuksia kantaan. Kilpailu ravinnosta kasvaa niin kovaksi, että eläinten terveydentila huononee, ruhopainot putoavat, sikiöiden kuolleisuus nousee ja kannan tiheyden noustessa syntyy yhä vähemmän vasoja. Tiheässä kannassa sairaudet leviävät helpommin ja lisäävät osaltaan kuolleisuutta.
     
    Aivan kuten liian korkea tiheys voi aiheuttaa kielteisiä seurauksia, myös liian harvoista kannoista seuraa ongelmia. Jos kanta on liian harva, eläimillä saattaa muun muassa olla vaikeuksia löytää toisiaan kiiman aikana. Tämä taas voi johtaa siihen, ettei normaali kiimakäyttäytyminen toimi ja kannan tuottavuus laskee. Jos kannasta tulee liian pieni, se voi vaikuttaa haitallisesti myös lajin genetiikkaan.
  • Valkohäntäpeuroille syntyy yleensä enemmän urosvasoja. Vasoista on uroksia tavallisesti 50–55 prosenttia, mutta aikuisten urosten kuolleisuus on aavistuksen naaraiden kuolleisuutta suurempi. Tämä johtaa siihen, että luonnonmukaisessa kannassa sukupuolijakauma on tasapainossa. Aikuisia naaraita ja uroksia on siis kannassa suunnilleen yhtä paljon.
     
    Tämä on tilanne, johon valkohäntäpeurat ovat evoluution myötä sopeutuneet. Valkohäntäpeuran käyttäytyminen esimerkiksi kiima-ajan yhteydessä toimii siksi parhaiten silloin, kun sukupuolijakauma on tasapainossa. Pieni vääristymä sukupuolijakaumassa ei vielä aiheuta ongelmia. Kannassa voi siis olla pienehkö uros- tai naarasenemmistö, mutta jos sukupuolijakauman vääristymä kasvaa liian suureksi, kanta kärsii monella tavalla.
  • Oikeaan aikaan syntyneellä vasalla on yleensä noin neljä kuukautta aikaa saada riittävästi ravintoa ennen lokakuuta. Eteläisimmässä Suomessa vasan kehon kasvu jatkuu kuitenkin syksyllä ja paino on suurimmillaan marras-joulukuussa, jolloin normaaliin aikaan syntynyt vasa yleensä painaa teurastettuna reilut 25 kiloa.
  • Hirvieläinkantojen kuolleisuudesta pääosa aiheutuu yleensä metsästyksestä. Tämä tarkoittaa sitä, että metsästäjät voivat säädellä kantojen kokoa ja rakennetta. Säätelemällä hirvieläinkannan tiheyttä, sukupuolijakaumaa ja ikäjakaumaa voidaan vaikuttaa kannan tuottavuuteen, kuolleisuuteen ja vaelluskäyttäytymiseen. Esimerkiksi seuraavan vuoden vasatuotolle on suuri merkitys sillä, miten monesta valkohäntäpeurasta talvikanta muodostuu, kuinka moni niistä on naaraita ja uroksia ja millainen on talvikannan ikärakenne.
     
    Jotta valkohäntäpeurakannan säätely toimisi, kantaa on hoidettava riittävän laajalla alueella. Valkohäntäpeuroilla on suhteellisen laajoja vuosikotialueita ja niiden pinta-ala riippuu pitkälti kannan tiheydestä. Mitä tiheämpi kanta on, sitä pienempiä vuosikotialueita valkohäntäpeuroilla on. Alueilla, joilla on harva valkohäntäpeurakanta, urosten vuosikotialue on yleensä noin 5 000 – 7 000 hehtaaria ja alueilla, joilla kanta on tiheä, vuosikotialueen koko on noin 1 000 – 4 000 hehtaaria. Naaraiden vuosikotialueet noudattavat samaa kaavaa, mutta ovat yleensä hieman urosten vuosikotialueita pienempiä.
    Yksittäiset metsästysseurat ja riistanhoito-yhdistykset ovat pinta-alaltaan yleensä liian pieniä, jotta niiden olisi yksin mahdollista hoitaa valkohäntäpeurakantaa menestyksekkäästi. Jotta valkohäntäpeurakantaa voitaisiin hoitaa onnistuneesti, vähintään 70 prosenttia alueen valkohäntäpeuroista tulisi olla kyseisellä alueella koko ajan. Tämä tarkoittaa, että talousalueen tulisi olla kooltaan noin 200 000 – 250 000 hehtaaria alueilla, joilla valkohäntäpeurakanta on harva, ja noin 50 000 – 100 000 hehtaaria alueilla, joilla kanta on tiheä.
  • HUOM! Tämä on vain karkea esimerkki, jossa esim. vuosittaisia eroja olosuhteissa ei ole otettu huomioon. Mainittu tuottavuus on vain karkeasti suuntaa antava.
  • HUOM! Tämä on vain karkea esimerkki, jossa esim. vuosittaisia eroja olosuhteissa ei ole otettu huomioon. Mainittu tuottavuus on vain karkeasti suuntaa antava.
  • HUOM! Tämä on vain karkea esimerkki, jossa esim. vuosittaisia eroja olosuhteissa ei ole otettu huomioon. Mainittu tuottavuus on vain karkeasti suuntaa antava.
  • HUOM! Tämä on vain karkea esimerkki, jossa esim. vuosittaisia eroja olosuhteissa ei ole otettu huomioon. Mainittu tuottavuus on vain karkeasti suuntaa antava.
  • HUOM! Tämä on vain karkea esimerkki, jossa esim. vuosittaisia eroja olosuhteissa ei ole otettu huomioon. Mainittu tuottavuus on vain karkeasti suuntaa antava.
  • Valikoivan urosverotuksen periaatteet tulee mukauttaa siihen, miten urokset kehittyvät kyseisellä alueella iän myötä.
  • Jos verotussuunnitelma tarkoittaa naaraiden määrän vähentäminen, on tavallisesti sopivaa kaataa paljon vasoja, jotta riittävän monta naarasta ”vapautuu” verotukselle. Sen lisäksi, että vasallisen naaraan kaataminen on epäeettistä, se ei myöskään ole järkevää biologisesta näkökulmasta. Jos vasa jää ilman emoa ennen noin vuoden iässä keväällä tapahtuvaa vieroitusta, sillä on paljon heikommat mahdollisuudet kasvaa menestyväksi aikuiseksi valkohäntäpeuraksi. Tällaisilla peuroilla on esimerkiksi heikommat edellytykset päästä dominoivaan asemaan valkohäntäpeurakannassa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ne joutuvat tyytymään huonoimpiin vuosikotialueisiin ja ne joutuvat myös useammin liikenneonnettomuuksiin. Naaras on tärkeä vasalle koko sen ensimmäisen elinvuoden ajan, jotta vasa oppii esimerkiksi sen, mistä sopivinta ruokaa löytyy eri vuodenaikoina ja miten petojen saaliiksi joutumisen välttämiseksi tulee toimia.
     
    Naaraiden avulla kannan tulevaa kokoa voidaan myös ohjata tehokkaimmin. Jos valkohäntäpeurakannan merkittävä vähentäminen olisi ajankohtainen, se onnistuu tehokkaimmin vähentämällä lisääntymisiässä olevien naaraiden määrää voimakkaasti.
    Nuorten aikuisten urosten (2½ - 3½ v.) kaataminen ei ole perusteltua edes kannan voimakkaan vähentamisen yhteydessä.

×