Metsäkauris

2,345 views

Published on

0 Comments
0 Likes
Statistics
Notes
  • Be the first to comment

  • Be the first to like this

No Downloads
Views
Total views
2,345
On SlideShare
0
From Embeds
0
Number of Embeds
3
Actions
Shares
0
Downloads
3
Comments
0
Likes
0
Embeds 0
No embeds

No notes for slide

Metsäkauris

  1. 1. Metsäkauris 1
  2. 2. 2
  3. 3. Metsäkauris Metsästäjäin Keskusjärjestö 3
  4. 4. 8. painosSarjan ulkoasun suunnittelu: Juhani SaarinenPiirrokset: Seppo PolameriISBN 978-952-9593-77-4Kopijyvä Oy 20074
  5. 5. SisältöJohdanto ..................................................................... 7 1. Tuntomerkit ...................................................... 9 • karvapeite .................................................... 10 • paino ........................................................... 11 • sarvet ........................................................... 12 • hampaat ....................................................... 14 • äänet ja hajut ............................................... 15 • jäljet ............................................................ 17 2. Lisääntyminen .................................................. 18 • kiima-aika ................................................... 18 • sikiönkehitys ............................................... 19 • lisääntymiskyky .......................................... 19 3. Metsäkaurisyhteisö ........................................... 20 • talvi ............................................................. 21 • kevät ............................................................ 21 • kesä ............................................................. 23 • syksy ........................................................... 24 4. Levinneisyys ..................................................... 25 • metsäkauris Euroopassa .............................. 26 • metsäkauris Ruotsissa ................................. 26 5. Metsäkauriskantojen vaihtelut .......................... 27 • liikkuminen ja vaellukset ............................ 27 • metsäkauriin elinalueen osat ....................... 27 • säännölliset kausivaellukset ........................ 28 • muuttovaellukset ......................................... 28 • paikallisten kannanosien muutokset ........... 29 6. Sairaudet ........................................................... 31 7. Kauriskanta runsastunut ................................... 32 8. Metsäkauris ja muut hirvieläimemme .............. 44 9. Ravinnon ja elinympäristön valinta .................. 54 5
  6. 6. 10. Metsäkauriin ruokinta ja riistanhoito ............... 58 • talviruokinta ................................................ 58 • ruokinnan suunnittelu ja toteutus ................ 59 • rehut ............................................................ 59 • hätäapu ........................................................ 60 • elinympäristö .............................................. 61 • riistapellot ................................................... 62 • vasojen suojaaminen niittokoneilta ............. 6211. Metsäkauriskanta ja metsästys ......................... 63 • kauriskannan metsästyssuunnittelun kulku ........................................................... 64 • verotussuunnittelun vaihtoehdot ................. 65 • ensin tavoiteasettelu: lihaa vai trofeita ....... 6612. Metsästysjärjestelmä Suomessa ....................... 70 • saaliista tulee ilmoittaa ............................... 7113. Metsästysmuodot .............................................. 73 • metsästys ajavalla koiralla .......................... 73 • hiivintämetsästys ......................................... 75 • metsästys vahtimalla ................................... 76 • houkutteleminen ......................................... 77 • ajoketjumetsästys ........................................ 77 • metsästys jäljittämällä ................................. 78 • riistalaukaus ................................................ 7914. Saaliin käsittely ................................................ 8015. Metsäkauriin trofeet ......................................... 81 • sarvien arvostelu ......................................... 82 • metsäkauristrofeiden kymmenen kärjessä ....................................................... 836
  7. 7. JohdantoMetsäkauris on uusin riistaeläin hirvieläintemme joukos-sa. Sen leviämisvauhti on ollut nopea ja kauriita tavataannykyään maamme jokaisen riistanhoitopiirin alueella.Etelä- ja Lounais-Suomessa kauriskanta on paikoin johirvikantaa runsaslukuisempi ja kauriista on muodostu-nut merkittävä uusi riistaeläin ja metsästyksellisten into-himojen kohde. Talven 2004–2005 kauriskannaksi onarvioitu noin 21 000 eläintä. Kauris on kuitenkin suuressa määrin riippuvainen so-pivista elinolosuhteista. Leudot, vähälumiset talvet ja vä-häiset petomäärät ovat edesauttaneet kannan lisääntymis-tä ja säilymistä. Metsäkauriin merkittävimmät saalistajatkettu ja ilves tulevat kuitenkin todennäköisesti hidasta-maan kauriskannan kasvua, mikä onkin jo havaittavissatiheimpien kauriskantojen alueilla. Metsäkauriin metsästykseen ei tarvita enää pyyntilu-paa. Sen metsästämiseen riittää oikeus metsästää kauristaalueella. Pyyntiluvan poistamisella pyritään joustavam-paan käytäntöön kauriin aiheuttamien vahinkojen ennal-taehkäisemiseksi. Vastuuta on siis kannanhoidossa siir-retty aiempaa enemmän metsästäjille itselleen. Metsäkauriin osalta olemme vaiheessa, jossa on tär-keää laatia toimivat verotusmallit sekä ohjata metsästys-oikeuden haltijoiden toimintaa kantojen järkevässä hal-linnassa. Tämän oppaan sivuilla on esitetty muutamiavaihtoehtoja, joista päätös on kuitenkin metsästäjällä.Oppaan tarkoituksena on myös antaa perustietoja kau-riista, ohjeita riistanhoidosta, metsästystavoista ja saaliinkäsittelystä.Metsäkauris – oppaan perustana on käytetty Svenska Jä-gareförbundetin Lär känna rådjuret -opasta. Ensimmäi-nen painos otettiin vuonna 2000. Nyt käsissäsi olevauusittu painos sisältää runsaasti päivitettyä tietoa useim-pien sisältöosioiden osalta, onhan kauriskanta kasvanutja tietämys kauriista seitsemän vuoden aikana lisään-tynyt huomattavasti.Metsästäjäin KeskusjärjestöRaimo Vajavaara 7
  8. 8. 8
  9. 9. 1. TuntomerkitMetsäkauris on pienikokoisin hirvieläimemme. Aikui-sen kauriin säkäkorkeus on 67–75 senttimetriä ja pituuson 90–130 senttimetriä. Sen väritys ja ulkoinen olemusovat sukupuolesta ja esiintymisalueesta riippumatta mel-ko yhtenäiset. Sarvettomia pukkeja ja naaraita voi olla usein hankalaerottaa toisistaan maastossa, sillä pukit eivät ole kooltaanpaljoakaan suurempia. Yleensä ne kuitenkin tekevät tii-viimmän ja ”nelikulmaisemman” vaikutelman. Erityises-ti paksumpi kaula luo pukille voimakkaan profiilin. Nuo-ret yksilöt tunnistaa muiden hirvieläinten tapaan hinte-lästä olemuksesta ja niille ominaisesta levottomasta japoukkoilevasta liikkumistavasta. Erityisen hyvä tuntomerkki on sukuelinalueen karvoi-tus. Pukilla se on mahan alla selvästi roikkuva ”pensseli”ja naaraalla peräpeilistä roikkuva tupsu. Molemmilla suku-puolilla on vaaleana erottuva peräpeili. Metsäkauriin erottaa valkohäntäpeurasta myös hän-nästä. Valkohäntäpeura heiluttaa selvästi erottuvaa hän-täänsä usein. Metsäkauriin häntä on pieni eikä juurikaanerotu karvapeitteestä. 9
  10. 10. Metsäkauris on pienin hirvieläimemme. Aikuinen metsä-kauris on lähinnä valkohäntäpeuran vasan kokoinen.KarvapeiteKauriin ikää voidaan arvioida karvapeitteen väristä. Tie-tyt ruumiinosat, erityisesti pää ja kaula, alkavat iän myö-tä harmaantua. Otsalla, kuonon selässä ja silmien ympä-rillä olevat harmaat alueet näkyvät selvimmin. Vanhim-milla yksilöillä saattavat silmien ympärystät olla vaalen-neet niin, että näyttää kuin eläimellä olisi ”silmälasit”. Normaalisti metsäkauriin karva vaihtuu kahdesti vuo-dessa, keväisin huhti–kesäkuussa ja syksyisin syys–loka-kuussa. Ajankohta vaihtelee alueesta, yksilöstä ja vuo-desta riippuen. Talvikarva esimerkiksi ankaran talvenjälkeen vaihtuu myöhään keväällä. Lisäksi nuoret yksilötvaihtavat karvansa vanhoja aikaisemmin, terveet ennensairaita ja pukit ennen naaraita. Harmaanruskea talvikarva suojaa pakkaselta, sateeltaja lumelta. Taljan karvat ovat onttoja ja talvikarva onhuomattavasti kesäkarvaa karkeampi. Ontot karvat eris-tävät hyvin, joten eläin tulee toimeen kylmissäkin olo-suhteissa. Väriltään punaisia ja harmaanruskeita kauriita ta-vataan koko levinneisyysalueella. Saksassa on tavattumustia kauriita. Lisäksi kirjallisuudessa kuvataan kelta-valkoinen ja hopeinen muoto. Hyvin harvoin tavataantäysin valkoisia albiinokauriita, joilla ei ole lainkaanväripigmenttiä. Tavallisempia ovat osa-albiinoiksi kutsu-tut yksilöt, joilla on valkoisia laikkuja karvapeitteessä. Valkoisella peräpeilillä ei ole mitään tekemistä albi-nismin kanssa, vaan se toimii lähinnä hälytys- ja tunnis-tussignaalina vaaran uhatessa.10
  11. 11. PainoAikuinen metsäkauris painaa 15–35 kiloa eli vaihteluvälion suuri. Manner-Euroopassa elävien kauriiden painonäyttää nousevan sekä itään että pohjoiseen tultaessa.Vuorilla elävät kauriit ovat painavampia kuin alavillamailla asustavat lajitoverinsa. Samanlaisia eroja voidaanhavaita esimerkiksi Ruotsissa. Pohjois-Ruotsin (Norrlan-nin) metsäkauriit näyttävät olevan suurempia ja paina-vampia kuin maan eteläosissa tavattavat eläimet. Ruot-sissa on saatu saaliiksi teuraspainoltaan (paino sen jäl-keen, kun veri ja sisäelimet on poistettu noin 73 % elo-painosta) yli 30-kiloisia yksilöitä, joten ne lienevät kook-kaimpia Euroopassa.Metsäkauris on tuottava laji. Aikuinen naaras vasooyleensä kaksi vasaa, usein jopa kolme. Vastasyntyneet vasat painavat noin 1,5–2,5 kg. Nekasvavat nopeasti parin ensimmäisen elinvuotensa ajanja painavat kaksivuotiaina noin 80 % maksimipainos-taan. Kasvu tapahtuu kesäisin ja jatkuu aina kasvillisuu-den lakastumiseen saakka lokakuulle, jonka jälkeen selaantuu talven ajaksi. Ruotsalaisissa tutkimuksissa va-soilla on havaittu vähäistä painonlisäystä vielä loka–mar-raskuussa (teuraspaino on tuolloin noin 10–13 kg). Painon lasku talvisin riippuu ennen kaikkea lumipeit-teisen kauden pituudesta, lumen paksuudesta, pakkasestaja ravinnon saatavuudesta. Naaraat saavuttavat maksimipainonsa 2–3 vuoden iäs-sä. Tämä johtuu sukupuolten erilaisuudesta; pukkien li-sääntymismenestys riippuu siitä miten suuria ja voimak-kaita ne ovat, kun taas naaraat panostavat jälkeläisiinoman kasvunsa sijasta. 11
  12. 12. Kaurispukkien kiima-aikainen painonmenetys onmerkittävästi vähäisempää (noin 5–10 %) kuin esimer-kiksi hirvisonnien, jotka voivat menettää tällöin jopa20–30 % ruumiinpainostaan. Tämä johtuu osittain lajienerilaisista yhteisöjärjestelmistä. Pukit käyttävät energiaaalueen valtaamiseen ja hallitsemiseen koko kevään jakesän ajan, joten niiden ei tarvitse taistella muiden puk-kien kanssa kiima-aikana. Vaikka pariutumisseremoniatovat aikaavieviä ja vaativat paljon ylimääräistä energiaa,jää pukeille silti aikaa syömiseenkin. Hirvisonnit sitävas-toin käyttävät kiima-aikana kaiken energiansa naaraidenvahtimiseen muilta uroksilta, eivätkä siksi ehdi juurikaansyömään.Metsäkauriin sarvet ovatsirot ja elegantit verrattu-na muiden hirvieläintenmassiivisiin sarviin. Tro-feearvostelussa arvostel-laan muista poiketenmyös tilavuus ja paino.SarvetMetsäkaurispukin sarvet eroavat oleellisesti muiden hir-vieläinten sarvista. Sarvien ulkonäkö voi kuitenkin vaih-della yksilöiden välillä sekä vuodesta toiseen. Toisinaantavataan jo aivan nuorilla yksilöillä senttimetrin korkui-sia ns. ensisarvia. Nuorilla yksilöillä on yksi- tai kaksi-piikkiset sarvet ja vain hyvin harvoin tavataan nuoriapukkeja joilla on kolmipiikkinen kruunu. Sarvien paino ja järeys lisääntyy kuitenkin 4–5 vuo-den ikään saakka ja tämän jälkeen ne alkavat taantua.Hyvin vanhoilla pukeilla voi olla taantuneet sarvet, joissaei ole sivupiikkejä ja jotka ovat hieman epämuodostuneetja tyvestä paksuuntuneet. Sarvien kokoa säätelevät pukin ikä, ympäristötekijätja perimä. Myös ravintotilanne kevättalvella sarvien alku-12
  13. 13. kehityksen aikaan voi vaikuttaa niiden ulkonäköön. Run-saalla ja hyvälaatuisella ravinnolla oleva pukki kasvattaasuuremmat sarvet kuin heikolla ravinnolla oleva. Toden-näköisesti myös elinympäristön saastuminen ja raskas-metallien kertyminen sarviin heikentää niiden kasvua.Puolassa on voitu todistaa yhteys raskaan teollisuudenalkuvaiheiden ja trofeiden heikkenemisen välillä. Perin-nöllisyyden suhteen tilanne on epäselvempi. Tiettyjenalueiden pukkeja voidaan kuitenkin tunnistaa sarvienominaisista piirteistä, jotka ovat ilmeisesti geneettistä alku-perää. Maaperän happamoitumisen vaikutuksia sarvienkehitykseen ei tiedetä. Sarvien pitää kehittyä oikeaan aikaan, jotta kauris-pukki saisi tämän kautta mahdollisimman suuren lisään-tymisedun kiima-aikana. Vuosittainen kasvu on moni-mutkainen prosessi, jota säätelevät erilaiset hormonit.Päivän piteneminen ja valon lisääntyminen vaikuttavattiettyjen säätelyhormonien erittymiseen niin, että sarvienkasvun alku ja kehittyminen ovat suurin piirtein saman-aikaista kaikilla pukeilla vuodesta toiseen. Kelomisenajankohta voi kuitenkin vaihdella riippuen sääoloista, ra-vintotilanteesta ja pukin iästä. Vanhemmat pukit saavatsarvensa valmiiksi nuoria aikaisemmin, jopa jo maalis-kuun lopulla. Nuorilla yksilöillä sarvien kelominen saat-taa joinakin vuosina tapahtua vasta kesäkuussa. Jos talvion ollut siedettävä ja kevättalvi leuto, aikaistuu kelominenkaikilla pukeilla. Kaikista hirvieläimistä metsäkauris onkuitenkin aikaisin sekä sarvien valmistumisen että kiima-ajan ajankohdissa. Sarvien kehittymistä ohjaavat enimmäkseen kasvu- jasukupuolihormonit. Koska näiden vaikutukset ovat toi-siinsa nähden vastakkaiset, ajoittuu kasvuhormonin eri-tyksen huippu sarvien kasvuvaiheeseen vähentyen suku-puolihormonitason alkaessa nousta. Sarvien kelomisaikakeväällä on hormonien vaihtumisajankohdassa. Kun sar-vet lopettavat kasvunsa, loppuu myös ravinteiden kiertosarvia päällystävässä nahassa, joka alkaa kutistua ja rat-keilla. Kelominen saattaa näyttää hyvinkin vastenmieli-seltä, kun veriset nahanriekaleet roikkuvat sarvista jasaattavat tahria karvapeitettä. Verijäljet yhdessä ilman,pihkan ja lian kanssa saavat aikaan sarvien tumman vä-rin. Väri voi vaihdella lähes mustasta beigeen. Epämuodostuneet sarvet ovat metsäkaurispukeillajokseenkin tavallisia. Epämuodostumat johtuvat sarviapäällystävän nahan vahingoittumisesta, hormonitoimin- 13
  14. 14. nan häiriöistä tai luuvammoista jaloissa. Hormonihäiriötjohtuvat usein kivesten vioittumisesta, joka johtaa hei-kentyneeseen sukupuolihormonin tuotantoon.Esimerkkejä epämuodostumistaPukkivasan kastroiminen johtaa pysyvään sarvettomuu-teen, kun taas sarvien kasvuvaiheessa olevan, nahkasar-visen aikuisen kastroiminen aiheuttaa sarvien jatkuvankasvun, jolloin kehittyvät ns. peruukkisarvet. Jos pukkikastroidaan silloin, kun sen sarvet ovat jo puhdistuneet,ne putoavat muutaman viikon kuluttua ja uudet sarvetalkavat kasvaa saman tien. Sarvista tulee tässäkin tapauk-sessa peruukkisarvet, sillä kastroidulta pukilta puuttuukyky tuottaa kasvuprosessin katkaisevaa sukupuolihor-monia. Myös eräät sairaudet voivat vaikuttaa sarvien ke-hittymiseen. Luuvammat jaloissa aiheuttavat usein voimakkaastiepämuodostuneet heikot sarvet, edellyttäen että parantu-minen tapahtuu samanaikaisesti sarvien kasvuvaiheenkanssa. Tämä johtuu siitä, että jalkojen luuston ja sarvienhermoradat ovat aivoissa osittain päällekkäiset. Luuvam-moista lähtevät hermoimpulssit saattavat peittää sarvienkasvua säätelevät impulssit ja sarvien kasvu jää toissijai-seksi jalan parantumisen ollessa tärkeintä. Hermoradat risteävät aivoissa siten, että vasemmantakajalan vahingoittuminen aiheuttaa oikean sarven epä-muodostumisen ja vastaavasti oiken takajalan vammataas vasemman sarven virheet. Etujaloista tulevat hermo-radat sen sijaan vaikuttavat suoraan samanpuolisen sar-ven kehitykseen.HampaatAikuisella metsäkauriilla on normaalisti 32 hammasta,joista suurin osa on alaleuassa. Etuhampaat puuttuvatyläleuasta kokonaan. Joskus tavataan ns. torahampaalli-sia yksilöitä, joiden yläleuassa on kulmahammaspari. Hampaat nimetään yleensä sijaintinsa mukaan latina-laista nimeä käyttäen, kirjallisuudessa usein vain ensim-mäisellä etukirjaimella. Vasoilla on syntyessään maito-hampaat, mutta jo ensimmäisen kesän lopulla näkyvätensimmäiset pysyvät hampaat. Vuoden ikäisenä kaikki14
  15. 15. maitohampaat ovat vaihtuneet ja pysyvät hampaat kasva-neet täyteen mittaansa. Metsästäjää kiinnostaa yleensä kaatamansa kauriiniän määrittäminen. Vasa on, kuten jo edellä mainittiin,helppo erottaa aikuisesta hampaiden kasvuvaiheen pe-rusteella. Huomattavasti vaikeampaa on erottaa aikuistenkauriiden eri ikäryhmät toisistaan. Tähän käytetään pää-asiassa kahta menetelmää: koko hampaiston kulumis-astetta sekä yksittäisiä hammasleikkeitä.Hampaiston kuluminenVierekkäisten hampaiden urat tasoittuvat iän myötäpurupintojen kuluessa. Kokeneet metsästäjät pystyvättällä menetelmällä melko luotettavasti erottamaan nuo-ret yksilöt vanhoista. Vanhan yksilön tarkkaa ikää onvaikeampaa määritellä, sillä hampaat kuluvat vain vähänvuoden aikana. Kulumisnopeus saattaa vaihdella huo-mattavastikin eri yksilöiden välillä. Lisäksi kuluminenon erilaista eri ympäristöissä, riippuen ravinnon koostu-muksesta ja hiekka- ja maa-aineksen määrästä kasvilli-suudessa. Jos samalta alueelta on kuitenkin pyydettyaiemmin kauriita joiden leuat on otettu talteen ja ikä onmääritetty varmasti, voi karkean määrityksen tehdä ver-taamalla kaadetun yksilön leukaa tällaisiin tyyppileu-koihin.HammasleikkeetToista menetelmää eli hammasleikkeitä, käytetään”vuosirenkaiden” laskemiseen hampaan tyvestä ns.hammassementistä. Sementti lisääntyy jatkuvasti tietyllävuosirytmillä, jolloin siihen muodostuu vuosirenkaitakuten puuhunkin. Menetelmä vaatii leiketyökaluja ja tut-kimuslaitteistoa ollen siten hankala tavalliselle metsästä-jälle.Äänet ja hajutMetsäkauris ääntelee tilanteen mukaan. Tunnetuin äänis-tä on voimakas haukahdus, joka ilmaisee varoitusta,ärtymystä sekä epävarmuutta. Sen kuulee esimerkiksi 15
  16. 16. silloin, kun kauriita häiritään. Pukin ja naaraan haukah-dukset ovat hyvin samankaltaiset mutta jälkimmäisellähieman korkeampi. Se voi haukahtaa varoitukseksi esi-merkiksi silloin, kun ihmiset kulkevat liian läheltä senvasoja. Toinen tyypillinen ääni on houkutusääni. Se on vihel-lys, jonka korkeus vaihtelee ja yleensä alenee jonkinverran kauriin iän myötä. Ääni on suhteellisen vaimea jasitä voi olla hankalaa kuulla jo muutaman sadan metrinetäisyydeltä. Kolmas äännähdys on parkaisu, joka ilmaisee tuskaatai vakavaa hätätilannetta esimerkiksi petoeläimen hyö-kätessä. Metsäkauris välittää viestejä myös hajurauhastenavulla. Rauhasia ovat sorkanpäällisrauhanen, takajalassasijaitseva kinnerrauhanen ja otsarauhanen. Hajumerkintätapahtuu, kun rauhanen osuu maahan tai kasvillisuuteenja haju voi olla niin voimakas, että ihminen erottaa sen.Metsäkaurispukki merkitsee reviirinsä hajurauhasistaerittyvän hajun avulla. Se hieroo otsarauhastaan reviirinrajoilla oleviin pieniin puihin ja pensaisiin ilmoittaenmuille pukeille alueen olevan varattu.16
  17. 17. Hajujen avulla kauriit löytävät toisensa ja voivat ilmaistamielialoja kuten säikähdystä tai pelkoa. Pukit käyttävätreviirisesongin aikana ahkerasti otsarauhastaan ympäris-tönsä merkitsemiseen tunkeilijoita vastaan.JäljetMetsäkauriin sorkanjälki on erittäin siro, kapea ja semuistuttaa lampaan jälkeä. Sen erottaa suurempienaikuisten hirvieläinten jäljistä pienemmän koon ja ly-hemmän askelvälin perusteella. Sekaannuksia saattaakuitenkin syntyä erityisesti valkohäntäpeuran vasan jakauriin välillä. Peuranvasan jälki on kuitenkin leveämpija muodoltaan enemmän sydämenmuotoinen. Aikuisen metsäkauriin jäljen pituus on noin 4–5,5senttimetriä ja askelväli on käynnissä 60–90 senttimetriäja ravissa 100–140 senttimetriä.Metsäkauriin jälki on erittäin siro ja kapea. Se muistut-taa lampaan jälkeä. Sitä voi joskus olla vaikea erottaavalkohäntäpeuran vasan jäljestä. 17
  18. 18. 2. LisääntyminenKauriin lisääntymisbiologia eroaa muista hirvieläimistä. Seperustuu suurelta osin erikoiseen yhteisöjärjestelmään, jo-hon kuuluu mm. urosten tiukka reviirijärjestelmä. Seu-raavassa tarkastellaan joitakin näistä eroista lähemmin.Kiima-aikaMetsäkauriin kiima-aika alkaa heinä–elokuun vaihtees-sa, mutta ajankohta saattaa vaihdella alueittain. Etelässäkiima-aika on viikon, pari aikaisemmin kuin pohjoisessa.Suurin osa pariutumisista tapahtuu elokuun alussa. Pukkivoi tilaisuuden tullen paritella usean naaraan kanssa. Parittelun ja hedelmöitymisen jälkeen munasolu ei kiin-nity kohtuun viivästyneen sikiönkehityksen takia. Ilmei-sesti tästä johtuen metsäkauriilla ei ole uusintakiimoja.Ennen varsinaista kiimaa esiintyy kuitenkin esikiimoja,joiden tarkoituksena on houkutella pukkeja paikalle. Kiima-ajan alkaminen riippuu myös eläimen iästä.Englantilaisen ja saksalaisen kirjallisuuden mukaan nuo-ret naaraat tulevat kiimaan vanhoja aikaisemmin. Tämäjohtuu siitä, että ne ovat paremmassa kunnossa kuin pal-jon energiaa vasojen kasvattamiseen kuluttaneet vanhatnaaraat. Pukkien lisääntymiskykyisyys ei todennäköisesti vai-kuta kiima-aikaan. Spermantuotanto on runsasta sarvienollessa nahattomat eli keväästä loka–marraskuulle.Aikuiset pukit pudottavat sarvensa yleensä marras–joulukuussa. Ensimmäiset sarvenpudotukset voivat ta-pahtua jo lokakuussa. Nuorilla pukeilla voi olla sarvetvielä tammikuun puolella. Koska vanhat ”valta-asemas-sa” olevat pukit pudottavat sarvensa aikaisin – joskus18
  19. 19. jo lokakuussa – voidaan kiimasesongin olettaa olevanniiden kohdalta ohi jo tässä vaiheessa. Jos joku naarais-ta on kiimassa vielä tätä myöhemmin syksyllä, hoita-vat nuoret pukit tärkeän velvollisuuden. Pukit ovat taval-lisesti täysin lisääntymiskykyisiä jo vuoden ikäisinä. Nii-den lisääntymismenestys riippuu kuitenkin yleensä nii-den kyvystä vallata ja pitää hallussaan reviiriään.SikiönkehitysMetsäkauris on ainoa hirvieläin, jolla on ns. viivästynytsikiönkehitys. Viivästynyt sikiönkehitys tarkoittaa sitä,että hedelmöittynyt munasolu jakautuu syksyllä vain joi-takin kertoja ennen kuin se jää lepotilassa kohtuun. Var-sinainen alkion- ja sittemmin sikiönkehitys alkaa vuo-denvaihteen aikoihin. Alkio kehittyy tämän jälkeen no-peasti ja vasominen tapahtuu aikaisintaan toukokuun lo-pussa, mutta yleensä vasta kesäkuussa ja etelässä jonkinverran pohjoista aikaisemmin. Kokonaisuudessaan tii-neysaika on noin 300 vuorokautta. Viivästynyt sikiönkehitys on sopeutuma ankariin tal-viimme. Kaurisnaaraat siirtävät tällä tavoin paljon ener-giaa vaativan sikiön kehittymisen suotuisempaan vuo-denaikaan.LisääntymiskykyMetsäkauris on pohjois-eurooppalaisista hirvieläimistätuottavin. Naaras saavuttaa sukukypsyyden vuoden ikäi-senä ja säilyttää lisääntymiskykynsä läpi elämänsä. Nuo-rilla naarailla on alhaisempi tuottavuus kuin vanhemmil-la ja tuottavimmillaan eläimet ovat 5–7 vuoden iässä.Tavallisesti naaraat tuottavat yhdestä kolmeen vasaa, jos-kus jopa neljä. Metsäkauriilla tuottokyky vaihtelee vähemmän kuinesimerkiksi hirvellä ja yleensä kaikki niin nuoret kuinvanhatkin naaraat tulevat tiineiksi. Sikiöiden määrä naa-rasta kohti ei myöskään vaihtele paljoakaan. Tuottokykylisääntyy Keski-Euroopasta pohjoiseen siirryttäessä. Ete-lä- ja Keski-Ruotsissa havaittu 2,19 alkiota naarasta koh-ti (keskiarvo) on Euroopassa tutkituista alueista korkein.Suurin osa Manner-Euroopan kauriskannoista tuottaakeskiarvona vain 1,5–1,9 vasaa/naaras vuosittain. 19
  20. 20. 3. MetsäkaurisyhteisöPukkeihin sidoksissa oleva metsäkaurisyhteisön reviiri-järjestelmä on poikkeuksellinen hirvieläinten keskuudes-sa. Reviirillä tarkoitetaan aluetta, jota pukki puolustaamuita saman lajin samaa sukupuolta edustavia yksilöitävastaan. Naarasten oleskelualueita kutsutaan kotialueiksi. Seuraavassa tarkastellaan kaurisyhteisön elämää yh-den vuodenkierron aikana. Metsäkauriin elämää vuoden aikana.20
  21. 21. TalviTalvella pukkien sarvet ovat vielä nahan peittämät eivät-kä pukit ole kiinnostuneita reviirirajoista. Ruokinta-paikoilla tai muualla, missä on riittävästi ravintoa, voi-daan yleensä nähdä samalla kerralla useita samaakinsukupuolta olevia eläimiä. Talvisesta laumassa elämises-tä on hyötyä ravinnon etsinnässä ja esiinkaivamisessasekä petoeläinten havaitsemisessa ja jopa puolustautu-misessa niitä vastaan. Hyökkäävällä käytöksellä, jotajoskus havaitaan ruokintapaikoilla, ei ole mitään teke-mistä reviirikäyttäytymisen kanssa, vaan silloin suurin javahvin ainoastaan käyttää oikeuttaan syödä ensimmäi-senä.KevätKevään tullen kauriiden käyttäytyminen muuttuu huo-mattavasti. Pukit aloittavat sarvien kelomisen ja samaanaikaan, tai jopa ennen, ne alkavat vallata ja puolustaaomia reviirejään. Suurimmat ”kapitaalipukit” valitsevatparhaat ravinto- ja suoja-alueet. Vanhemmilla pukeillaon myös yleensä suuremmat reviirit kuin nuorilla, muttayksilöllistä vaihtelua esiintyy. Samaa reviiriä pyritäänyleensä pitämään hallussa vuodesta toiseen. Jos pukkeja on paljon, reviirit vallataan nopeasti, nii-den merkintä on kiihkeää ja tappelut tavallisia. Pukitjatkavat kelomista sarvillaan ja jättävät otsarauhasestaanhajumerkkejä ympäristöönsä. Yleensä ne valitsevat tä-hän tarkoitukseen esimerkiksi metsäaukeilla tai pellon-tai ojanpientareilla hyvin näkyvissä olevia pensaita taipieniä puita. Tämän lisäksi ne voivat kaivaa kuoppia,joihin jää hajumerkkejä niiden sorkanpäällisrauhasista.Tehostaakseen merkintää ne saattavat myös virtsatakuoppaan tai sen läheisyyteen. Rajojen merkitsemisenlisäksi reviirimerkkejä tehdään myös alueen oleskelu-osiin. Jos reviirin haltijalle tapahtuu jotakin, läheiset pukitlaajentavat omia reviireitään hyvin nopeasti vapautu-neelle alueelle. Jos ylimääräistä aluetta jää tai reviirion haltijalleen liian laaja, sen saattaa ottaa osia haltuun-sa reviiritön nuori pukki. Sekä reviirin laatu että kokoviestittävät muille siitä, kuinka merkittävä reviirin hal-tija on. 21
  22. 22. Metsäkaurispukin reviirin rajat ovat selväpiirteiset. Sehuolehtii reviiristään tarkoin ja ajaa tunkeilijat sääli-mättä pois. Naarailla ei esiinny varsinaista reviirikäyttäytymistä.Ne ovat kuitenkin keväällä aggressiivisia toisiaan koh-taan ja eivätkä päästä muita lähelleen lauman hajaantu-misen jälkeen. Niiden kotialueiden rajat eivät kuitenkaanole niin selkeitä kuin pukkien reviirit, vaan alueet voivatolla osittain päällekkäisiä. Vasominen tapahtuu touko–kesäkuussa; suurin osavasoista syntyy kesäkuun puolella. Metsäkaurisnaarasvierottaa edellisen vuoden vasansa vain muutamaa viik-koa ennen vasomista.22
  23. 23. Naaraiden kotialueiden rajat eivät kovinkaan selkeitä.Alueet voivat mennä myös osin päällekkäin.KesäPukit puolustavat reviirejään muilta pukeilta siksi kunneskiima-aika on ohi eli ainakin elokuun loppuun saakka.Niiden lisääntymismenestys perustuu suurelta osin sii-hen, että reviiri houkuttelee mahdollisimman paljon naa-raita. Kesällä pukkien varsinaiset kiimataistot vähenevät,sillä niillä on ollut koko kevät ja alkukesä aikaa mitellävoimiaan. Suurin huomio kohdistetaankin itse pariutu-mistapahtumaan. Kun pukki kohtaa kiimassa olevan naa-raan, se vartioi sitä tarkasti, kunnes naaras on vastaan-ottavainen. 23
  24. 24. Pukki ”valmistaa” naarasta paritteluun seurailemallasitä joskus pitkiäkin aikoja. Paikalle voi muodostua nä-kyvä polku, jota sanotaan noitarinkiksi (ruots. häxring).Parittelun jälkeen pukki lepää tovin, kunnes se nousee jaryhtyy jatkamaan arkisempia askareita, ellei reviirilläole toista naarasta, joka vaatii samoja toimenpiteitä. Paritteluun valmistautuminen on naaraan kiihottamis-ta, joka voi jatkua pitkiäkin aikoja hyvin tiivinä (takaa-ajoja voidaan havaita joskus jo keväällä ja alkukesällä).Joskus eläimet juoksevat suuren kiven tai puun ympäril-lä, jolloin paikalle muodostuu hyvin näkyvä polku, ns.noitarinki. Parittelun jälkeen pukin kiinnostus naaraa-seen laantuu ja se valmistautuukin uuteen koitokseen, josreviirillä on toinen kiimassa oleva naaras.SyksyKun kiimasesonki on ohi ja lähestytään syyskuuta, käyt-täytyminen yhteisössä muuttuu ja pukit ja naaraat voivatjälleen oleskella samaakin sukupuolta olevien yksilöidenkanssa samoilla alueilla. Pukit pudottavat sarvensa syk-syn aikana ja eläimet kohentavat kuntoaan tulevaa talveavarten. Ne pysyvät kuitenkin yleensä kesäalueillaan lu-men tuloon saakka. Samanaikaisesti liikkuvuus lisään-tyy, jolloin kotialueet suurenevat kesäaikaisiin verrat-tuna.24
  25. 25. 4. LevinneisyysMetsäkauris on peräisin Vähä-Aasiasta välimerenilmas-ton alueelta. Sieltä se on levittäytynyt pääasiassa pohjoi-seen ja nyt sitä tavataan koko Euroopassa Irlantia lu-kuunottamatta sekä ns. temporaalisella vyöhykkeellä läpiAasian aina Tyynelle merelle saakka. Sen jälkeen, kunLinné antoi metsäkauriin latinalaiseksi nimeksiCapreolus capreolus, kirjallisuudessa on kuvattu aina-kin viisi alalajia. Capreolus tarkoittaa pientä vuohta.Eurooppalainen metsäkauris on säilyttänyt myös ala-lajinimenään capreoluksen. Siperialainen kauris(Capreolus c. pygargus) on kooltaan suurin. Sen elopai-no voi olla jopa 60 kg. Myös sarvet saavuttavat euroop-palaisiin verrattuna kunnioitettavat mitat. Niiden pituuson 40–50 cm ja piikkejä on usein 4–5 kummassakin sar-vessa. Tämän vuoksi siperialaista kaurista onkin yritettyristeyttää eurooppalaisen lajitoverinsa kanssa kuitenkinhuonolla tuloksella. Siperialaisen metsäkauriin päälevin-neisyysalue ulottuu Ural-vuorilta Baikal-järvelle saakka.Muita alalajeja tavataan Pohjois-Kiinassa, Tiibetissä jaKoreassa. 25
  26. 26. Metsäkauris EuroopassaManner-Euroopassa metsäkauriskantojen tiheydet voivatolla huomattavan suuria, esimerkiksi Tanskassa on ollutalueita, joilla tiheys on ollut noin 250 kaurista/1 000 ha.Puolan havumetsävaltaisilla vuorialueilla on laskettunoin 35 kaurista/1 000 ha, mutta lehtimetsäalueilla vas-taavalla pinta-alalla voi olla jopa 350 kaurista/100 ha.Englannista on tietoja lähes uskomattomista luvuista:jopa 700 eläintä/1 000 ha. On kuitenkin muistettava, ettätällaista kauristiheyttä ylläpitävä alue on yleensä melkopieni ja ympäröivä seutu on huomattavasti harvemmankannan aluetta.Metsäkauris RuotsissaRuotsin metsäkauriskanta on noin sadan vuoden kulues-sa kasvanut muutamista sadoista yksilöistä yli miljoonanyksilöön. Kannan kasvua helpotti merkittävästi laajamit-tainen kettusyyhy 1980-luvulla. Nykyisin metsäkauris on merkittävä riistaeläin ja vuo-tuinen saalis on satoja tuhansia yksilöitä. Se luokitellaanpienriistaksi eikä pyyntilupakäytäntöä ole. Niitä tavataankoko maassa aina tunturialueita myöten. Osa Suomenkaurispopulaatiosta onkin tullut Ruotsin Lapista Tor-nionjoen ylitse. Kannat ovat nykyisin tiheitä Etelä-Ruotsin monimuo-toisissa elinympäristöissä, mutta harvenevat tultaessaPohjois-Ruotsiin. Harvan kannan alueita ovat myös teho-maatalouden alueet Etelä-Ruotsissa, missä yksipuolisetja lajistoltaan köyhät viljelyalueet tarjoavat huonosti suo-jaa. Niillä alueilla, joissa maisema on sulkeutunut jamosaiikkimainen, on yleensä tiheä ja elinvoimainen kan-ta, kun taas pelkät, ”karut” peltoalueet ovat harvemminasuttuja. Elinympäristöiltään monimuotoinen Skoonehyvä esimerkki tiheän kannan alueista.26
  27. 27. 5. Metsäkauriskantojen vaihtelutLiikkuminen ja vaelluksetMetsäkauriilla voidaan erottaa kolmea erityyppistä liik-kumista:1) Liikkuminen rajatun reviirin tai kotialueen sisällä.2) Säännölliset kausivaellukset kahden tai useamman alueen, esimerkiksi kesä- ja talvilaidunten välillä.3) Muuttovaellukset pois kotialueilta.Metsäkauriin elinalueen osatPukkien reviirit ja naaraiden kotialueet kesäaikaan käsit-tävät vain noin puolet koko elinalueen laajuudesta. Pukitvalitsevat niin suuren alueen kuin ne pystyvät valvomaankohtuullisilla ponnistuksilla. Reviirittömät nuoret pukitvoivat liikkua useiden satojen hehtaarien alueella. Metsä-ympäristössä kauriit liikkuvat kesäisin pienemmälläalueella kuin muina vuodenaikoina. Elinalueen käytönvuosirytmi muistuttaa muita hirvieläimiä ja elinalueetlaajenevat huomattavasti keväällä. Metsäkauriit ovat hy-vin paikkauskollisia sen jälkeen, kun ne ovat löytäneetsopivan elinalueen. Aloilleen asettuminen tapahtuu sekäpukeilla että naarailla 1–2 vuoden iässä. Metsänhakkuut tai voimakkaat muutokset peltovilje-lyssä voivat kuitenkin supistaa kauriille käyttökelpoistaelinaluetta niin, että eläinten on toisinaan siirryttävämuualle. Vanhojen eläinten on havaittu joskus lähteneenkotialueeltaan jouduttuaan yhteenottoihin nuorempienkanssa. Tutkimukset radiomerkityillä kauriilla ovat osoitta-neet karuhkojen kesäalueiden olevan noin 100 hehtaarinsuuruisia, kun taas rehevämmillä seuduilla alueiden kokoon vain puolet tästä. Nämä alueet ovat kuitenkin suuriaverrattuna elinalueisiin etelämpänä Euroopassa, jossa re-viirin koko on tavallisesti noin 10–20 hehtaaria. Englan-nista ja Saksasta on raportoitu alueista, missä keskimää-räinen reviiri ei ole ollut suurempi kuin 2–4 ha. Nämäovat kuitenkin poikkeuksia. Muiden hirvieläinten tapaan kauriitkin pyrkivät tal-vella säästämään energiaa ja liikkuvat vähän. Poikkeuk- 27
  28. 28. sellisen luminen talvi ja ravinnon väheneminen saattaakuitenkin ajaa ne liikkeelle. Pukkien ja naaraiden välilläon tällöin huomattavia eroja käyttäytymisessä. Pukit liik-kuvat paljon ja jättävät alueen toivoen löytävänsä seu-dun, missä ravintotilanne olisi parempi. Naaraat taaspysyvät kotialueellaan ja liikkuvat niin vähän kuin mah-dollista säästääkseen energiaa, mutta joutuvat mahdol-lisesti tyytymään luonnosta löytyvään heikompilaatui-seen ravintoon. Kokemukset ovat kuitenkin osoittaneetnaaraiden talvikuolleisuuden olevan pienemmän kuinpukkien. Kauriiden paikkauskollisuus ilmenee myös siten,että niillä on elinalueillaan keskuksia, joihin ne useinpalaavat. Tällaiset alueet sijaitsevat yleensä kaurii-den elinalueiden keskellä ja ovat samoja tai lähellä toi-siaan vuodenajasta toiseen. Nämä keskukset tarjoa-vat tavallisesti parhaan mahdollisen suojan ja ravinnonalueella.Säännölliset kausivaelluksetMetsäkauriiden vaelluskäyttäytymistä ei Suomessa vielätunneta. Ruotsissa on havaittu kauriiden – kuten hirvien-kin – voivan vaeltaa ylängöiltä jokilaaksoihin. Alppimaissa on merkittyjen kauriiden avulla todet-tu 5–10 km kausivaelluksia. Venäläisestä kirjallisuu-desta löytyy kuvauksia kauriiden joukkovaelluksistaSiperiassa, jolloin ne ovat vaeltaneet jopa satoja kilomet-rejä. Norjalaisten ja ruotsalaisten radiotelemetriatutkimuk-sissa on havaittu tiettyjen yksilöiden palaavan niille talvi-alueille, missä ne on otettu kiinni ja merkitty. Pisin mitat-tu paluumatka oli 45 kilometriä.MuuttovaelluksetVarsinaisia muuttovaelluksia tekevät reviirittömät jaelinalueettomat nuoret eläimet. Muuttoja tapahtuu alku-kesällä reviirien valtaamisen aikaan ja ne voivat johtuasuoranaisista taisteluista tai vieroituksesta. Tanskan Kalössä tehdyssä tutkimuksessa useimmatmetsäkauriit muuttivat vain noin 4 kilometrin etäisyy-delle merkitsemispaikasta. Vastaavanlaisessa tutkimuk-28
  29. 29. sessa Ruotsin Grimsössä, joka on havupuuvaltainenalue, pukit muuttivat noin 30 kilometriä ja naaraat noin12 kilometriä. Muutot suuntautuivat kaikkiin ilmansuun-tiin riippuen lähinnä maaston laadusta ja kannan tihey-destä.Paikallisten kannanosien muutoksetPaikallisten kannanosien tiheyteen ja rakenteeseen vai-kuttavat syntyvyys, kuolleisuus sekä kannanosasta si-sään- ja ulospäin suuntautuvat muuttovaellukset. Muutoson jatkuvaa ja nopeampaa kuin millään muulla hirvi-eläimellä. Arviolta noin puolet eläimistä vaihtuu vuodenaikana sellaisilla alueilla, missä kanta on ympäristöönnähden huipussaan eli reviirit ovat ”täynnä.” Pääasiallinen kasvun syy on hyvä tuottavuus. Sisään-muutolla ei ole niinkään suurta merkitystä.Kanta pienenee seuraavista syistä:1) VasakuolleisuusKesällä nuorten vasojen kuolleisuus on korkea, useinjopa 20–40 % syntyneistä vasoista. Syynä voi olla ankaratalvi, jonka seurauksena emän kunto on heikentynytliiaksi ja vasa syntyy heikosti kehittyneenä.2) Predaatio eli saalistusKetun aiheuttama saalistuspaine on monin paikoin huo-mattavaa. Näyttää siltä kuin jotkut ketut oppisivat etsi-mään ja tappamaan piilottelevia vasoja hyvällä menes-tyksellä.3) MaanviljelysJotkut emät jättävät vasansa nurmipeltoon, missä nä-mä saattavat heinänteon aikana jäädä koneiden murjo-miksi. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan peltoalueellanoin 5 % vasoista menehtyy nurmisadonkorjuun yhtey-dessä. 29
  30. 30. 4) TalviTalvikuolleisuus vaihtelee huomattavasti riippuen lumensyvyydestä, pakkasesta sekä helposti sulavan ravinnonsaatavuudesta. Myös talven pituus on merkittävä tekijäselviytymisessä. Kauriita kuolee vielä kevättalvellakin,vaikka lumitilanne on jo helpompi. Tämä johtuu osittainsiitä, että ne ovat talven aikana sopeutuneet hyvin niuk-kaan ruokavalioon, joten eläimen siirtyessä nopeastikäyttämään kenttäkerroksen tarjoamaa runsaampaa ra-vintoa, elimistö ei pystykään hyödyntämään sitä. Kovina talvina vasojen kuolleisuus voi olla hyvin kor-kea, jopa 70–80 %. Vasat, joilla ei juurikaan ole varara-vintoa, kuolevat usein alkutalvella ja pukkivasat ennennaaraita. Minimipaino, jolla eläin pystyy selviytymääntalvesta, on noin 12 kg. Toisinaan aikuisiakin kauriita menehtyy joukoittain.Ankara talvi saattaa tuhota 40–60 % kannasta, paikalli-sesti jopa 80–100 %.5) Muut syytAikuisten kauriiden kuolleisuus on kesäisin alhainen.Kuolinsyynä on usein liikenneonnettomuus tai pukeillatoisinaan reviiritaistelussa saatu vamma.Ketun on todettu olevan merkittävä kauriinvasojen saa-listaja.30
  31. 31. 6. SairaudetMetsäkauriit ovat pääsääntöisesti terveitä. Sairaudet ei-vät ainakaan Ruotsissa ja Suomessa ole metsäkaurispo-pulaatiota rajoittava tekijä. Pohjoinen ilmastomme rajoit-taa tauteja tehokkaasti. Ruotsin eläinlääkintäviraston (SVA) kuolleille eläi-mille tekemät laajat tutkimukset ovat osoittaneet, ettälähes 60 % sinne lähetetyistä metsäkauriista oli talvellanälkään kuolleita ja vain 19 %:lla eläimistä kuolinsyynäoli varsinainen sairaus. Muut syitä kuolleisuuteen olivat mekaaniset vauriot(liikenneonnettomuudet, vanhat ampumahaavat jne.) japetoeläimet (predaatio).Yleisimmät sairaudet:• yleisinfektiot ja virussairaudet• loiset• aivokalvomato• kasvaimet 31
  32. 32. 7. Kauriskanta runsastunutPentti Vikberg, Marko SvensbergMetsästäjäin keskusjärjestö Metsäkauris runsastuu – erotatko aikuisen ja vasan?Metsäkauriin esiintymistä maassamme on selvitetty eri-laisin menetelmin. Ehkä luotettavin tulos saadaan loppu-talvelle ajoittuvassa lumijälkilaskennassa, joita suoritta-vat Uudenmaan, Varsinais-Suomen sekä Etelä-Hämeenriistanhoitopiirit. Riistanhoitopiirien keräämissä hirviha-vaintokorteissa sekä kauriin saalisilmoituksissa kysytäänvuosittain arviota kauriskannasta ja sen runsauskehityk-sestä. Kun kyselyt on tehty vuodesta toiseen samankal-taisina, antaa tämä suuntaa antavaa tietoa kannan esiinty-misalueen lisäksi myös kannan runsaudesta. Kauriskan-taa on seurattu myös Riista- ja kalatalouden tutkimuslai-toksen järjestämän peltokolmio- ja riistakolmiolasken-nan avulla. Varsinkin peltokolmioiden vähäinen määräestää edelleenkin kattavan kauriin esiintymiskuvan saa-misen tätä keinoa käyttämällä.32
  33. 33. Vuosituhannen vaihteessa läntisenSuomen eläinKauriin erityyppisin menetelmin saatu päälevinneisyys-alue vuosituhannen vaihteessa ilmenee kartasta 1. Metsä-kaurista tavattiin tällöin melko kattavasti läntisissä jaeteläisissä riistanhoitopiireissä. Vuosituhannen vaihtees-sa Varsinais-Suomen, Satakunnan, Pohjanmaan sekäRuotsinkielisen Pohjanmaan riistanhoitopiireissä metsä-kauris saattoi jo tulla vastaan jokaisen riistanhoitoyhdis-tyksen alueella. Myös Uudenmaan, Etelä-Hämeen sekäOulun riistanhoitopiireissä metsäkaurista tavattiin varsinuseassa riistanhoitoyhdistyksessä. Suomen itäpuolisko oli vielä vuosituhannen vaihtees-sa suurelta osin kauristyhjiötä. Kymessä, Etelä-Savossa,Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa kauris oli vielä melkotuntematon hirvieläin. Siinä vaiheessa Uudellamaalla jaEtelä-Hämeessä kauriin esiintyminen näytti jyrkästi ra-joittuvan läntiseen puoliskoon, rajan ollessa Uudella-maalla jossakin Helsingin kohdalla.Levittäytynyt itään viimeisten vuosienaikanaKauriskanta on vuosituhannen vaihteen jälkeen runsastu-nut ja levittäytynyt itäisemmän Suomen alueille. Kannankasvu on ollut huomattavaa Kymen, Etelä-Savon ja Poh-jois-Savon riistanhoitopiirien alueilla. Myös Keski-Suo-messa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa kanta on kasva-nut, tosin ei ihan samaa tahtia kuin edellisissä piireissä.Sen sijaan Lapin kauriskanta on pysynyt vaatimattoma-na. Läntisemmissä riistanhoitopiireissä kauriskanta onmyös runsastunut ja se on mahdollistanut näillä alueillayhä kattavamman esiintymisalueen muodostumisen. Kauriin pääesiintymisalueen arvioidaan olevan myöstulevaisuudessa seuduilla, joilla lopputalven lumipeit-teen paksuus jää alle 50–60 senttimetrin. Kartalle paikan-nettuna tämä tarkoittaisi Savonlinnan ja Joensuun väli-maastosta Oulujärven kautta kulkevan linjan länsiosaa(kartta 2). Paikallisia poikkeuksiakin tähän arvioon löy-tyy, sillä esimerkiksi Lapissa kauriit pystyvät tulemaantoimeen runsaslumisilla seuduilla oleilemalla näidenalueiden vähälumisilla joki- ja puropenkoilla. Myös tal- 33
  34. 34. KARTTA 1METSÄKAURIINPÄÄESIINTYMISALUEVUOSITUHANNENVAIHTEESSAKARTTA 2METSÄKAURIINNYKYINENPÄÄESIINTYMISALUE(MUKAILEE PITKÄLTIMAALISKUUNKESKIMÄÄRÄISEN50–60 SENTTIMETRINLUMISYVYYDENRAJAA)34
  35. 35. viruokinnan avulla kauriiden toimeentuloa ankarissa lu-miolosuhteissa voidaan helpottaa.Talvella 2006/2007 noin 25 000 eläintäRiistanhoitopiireiltä ja metsästäjiltä on tiedusteltu 1990-luvun puolivälistä alkaen niiden arvioita talvisen kau-riskannan suuruudesta (taulukko 1). Arvioita kauriskan-nan suuruudesta on pidettävä suuntaa antavina, koska neperustuvat moniin eri menetelmiin, kuten maalaskentoi-hin, hirvihavaintokortteihin, saalisilmoituksiin ja yhdis-tysten tekemiin arvioihin. Arvioiden mukaan koko maanviimetalvinen (2006/2007) kauriskannan koko olisi noin25 000 eläimen tienoilla. Erityisesti vuosituhannen vaihteessa arvio kannankasvusta on ollut ripeää, sillä vuonna 1994 koko maankauriskannaksi arvioitiin 1300 eläintä, ja muutamaavuotta myöhemmin kannaksi arvioitiin 3200–3700 eläin-tä, eli kanta oli saattanut kaksinkertaistua. Vuosituhan-nen lopun viimeisinä vuosina kanta tuplaantui kasvaenlähes 7 000 eläimeen. Tällä hetkellä kannan kasvu näyt-täisi kuitenkin ydinalueella hidastuvan. Talvikanta-arvioiden 2006/2007 mukaan vahvimmatkauriskannat ovat Uudenmaan (3 700 eläintä) ja Varsi-nais-Suomen riistanhoitopiirissä (4 740 eläintä). Yleis-täen voidaan sanoa, että muissa läntisen Suomen riistan-hoitopiireissä kanta vaihtelee noin 1 000 ja 3 000 eläimenvälillä piiriä kohti. Keskisissä ja itäisissä riistanhoitopiireissä arviot kau-riskannasta vaihtelevat sadoista 1 500 yksilön luokkaanpiiriä kohti. Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa on kysevain muutamista sadoista eläimistä. Keski-Suomessa jaPohjois-Savossa arvio on 1300 yksilön luokkaa, kun taasEtelä-Savossa ja Kymessä arviot ovat 500-1000 eläi-men välillä.Mikä on aiheuttanut kannanrunsastumisen?Taulukko1. Arviot kauriskannan suuruudesta perustuvat moniin eri menetelmiin, kutenmaalaskentoihin, hirvihavaintokortteihin, saalisilmoituksiin jne.Metsäkauris alkoi levittäytyä Manner-Suomeen 1900-lu-vun alkupuolella. Ensiksi eläimiä ilmestyi Karjalan kan-naksen kautta ja myöhemmin Ruotsin puolelta Perä-meren kiertäen. Metsäkauriita alettiin siirtää Manner- 35
  36. 36. vuotta myöhemmin kannaksi arvioitiin 3200–3700 eläin-tä, eli kanta oli saattanut kaksinkertaistua. Vuosituhan-tä, eli kanta oli saattanut kaksinkertaistua. Vuosituhan-nen lopun viimeisinä vuosina kanta tuplaantui kasvaennen lopun viimeisinä vuosina kanta kannan kasvu näyt-lähes 7 000 eläimeen. Tällä hetkellä tuplaantui kasvaenläheskuitenkin ydinalueella hidastuvan.täisi 7 000 eläimeen. Tällä hetkellä kannan kasvu näyt-täisi kuitenkin ydinalueella hidastuvan.Taulukko1 Talvikanta-arvioiden 2006/2007 mukaan vahvimmat Talvikanta-arvioiden 2006/2007 mukaan vahvimmatkauriskannat ovat Uudenmaan (3 700 eläintä) ja Varsi-kauriskannat ovat Uudenmaan (3(4 740 eläintä).moniinArviot kauriskannan suuruudesta perustuvat Varsi-nais-Suomen riistanhoitopiirissä 700 eläintä) ja Yleis-nais-Suomen sanoa, että muissa läntisen Suomen riistan-täen voidaan riistanhoitopiirissä (4 740 eläintä). Yleis-eri menetelmiiin, kuten maalaskentoihin, hirviha-täen voidaan sanoa, vaihtelee noin 1 000 ja 3 000 eläimenhoitopiireissä kanta että muissa läntisen Suomen riistan-vaintokortteihin, saalisilmoituksiin jne.hoitopiireissä kanta vaihtelee noin 1 000 ja 3 000 eläimenvälillä piiriä kohti.välillä piiriä kohti. Keskisissä ja itäisissä riistanhoitopiireissä arviot kau- Keskisissä ja itäisissä riistanhoitopiireissä arviot kau- �������������������������riskannasta vaihtelevat sadoista 1 500 yksilön luokkaan ���� ����������� ����������� ����������� �����������riskannasta vaihtelevat sadoista 1ja Kainuussa luokkaanpiiriä kohti. Pohjois-Karjalassa 500 yksilön ��������� ������������� ��������� ��������� on kysepiiriä muutamista sadoista eläimistä. Kainuussa on kysevain kohti. Pohjois-Karjalassa ja Keski-Suomessa ja ���������� �� ������� ��� ���� ���������� �� ����� �� ���vain muutamista arvio on 1300 yksilön luokkaa, kun taasPohjois-Savossa � ������ sadoista eläimistä. Keski-Suomessa ja �� �� ���Pohjois-Savossa arvio on 1300 yksilön luokkaa, kun eläi-Etelä-Savossa ja Kymessä arviot ovat ��� ����������� �� ����� 500-1000 taas ���� ���� �� �� ��Etelä-Savossa ja Kymessä arviot ovat ���men välillä. ����� ��� ��� 500-1000��� eläi- ���men välillä. ���� ��� ��� ��� ���� ��������� �� ��� ������� ������������ �� ��� �������Mikä on aiheuttanut����� ��������������� �� kannan �� ���Mikä on aiheuttanut kannan ��� ������������runsastumisen? �� ��� ��� ���������������� �� ��� ��� ����runsastumisen? ��������� �� ��� ��� ����Metsäkauris alkoi levittäytyä Manner-Suomeen 1900-lu- ������� ��� �������� ���� ����Metsäkauris alkoi Ensiksi eläimiä ilmestyi Karjalan kan- ��������������� levittäytyä ��� ��vun alkupuolella. ���� �������� Manner-Suomeen 1900-lu- ��������� ���� ���� ���� ����� �vun alkupuolella. Ensiksi eläimiä ilmestyipuolelta Perä-naksen kautta ja myöhemmin Ruotsin Karjalan kan-naksen kiertäen. Metsäkauriita alettiin siirtää Manner-meren kautta ja myöhemmin Ruotsin puolelta Perä-meren kiertäen. Metsäkauriita alettiin siirtää Manner-Suomeen Ahvenanmaalta 1980-luvulla sekä aktiivisem-min maan eteläosiin eläintarhoista, Ahvenanmaalta 35 ja 35Lapista vv. 1985–1993, kaikkiaan 168 eläintä. Siirtoistu-tukset ovat jatkuneet viime vuosinakin, tosin vähäisem-mässä määrin. Kauriin menestyminen on seurausta siitä, että Suo-mesta on löytynyt sille erittäin sopivia ja hyviä elinympä-ristöjä. Tyhjien alueiden nopea asuttaminen on johtunutkauriille tyypillisestä erityispiirteestä, hyvin voimak-kaasta vaellusvietistä. Tämän piirteen ansiosta kau-riskantojen ei tarvitse olla edes kovinkaan tiheitä, kunalueelta tapahtuu ”valumista” lähiseuduille, joissa nuo-rilla reviirittömillä kaurisuroksilla on tilaa muodostaaoma leviämiskeskuksensa. Näin hyvinkin repaleinenesiintymiskartta tiivistyy vähitellen yhtenäiseksi metsä-kauriin asuinalueeksi. Hyvin tärkeä tekijä kauriskannan runsastumisessa onollut sen lisääntymisteho – metsäkauris nimittäin kuuluumaailman runsastuottoisimpiin sorkkaeläimiin. Kolmois-vasat ovat tavallisia ja keskimäärinkin vasoja syntyy noinkaksi. Naarasvasat on sukukypsiä jo seuraavana kesänä.Kuten muillakin runsastuottoisilla lajeilla, myös kauriilla36
  37. 37. suuren tuottavuuden vastapainona kuolleisuus on monienerilaisten syiden seurauksena merkittävää. Pääosin siirtoistutusten myötä läntiseen Suomeen syn-tyneestä kauriskannasta on kauriita siirtynyt pitkin Poh-janlahden rannikkoa Ruotsinkielisen Pohjanmaan riis-tanhoitopiiriin. Uuden vuosituhannen alussa Ruotsinkie-lisen Pohjanmaan sekä Pohjanmaan riistanhoitopiirienalueilla pohjoisesta ja etelästä rannikon suunnasta kul-keutuneet kauriit kohtasivat toisensa. Tästä läntisestäpääalueesta on kauriita siirtynyt vesistöjen varsia nouda-tellen vähitellen itään päin, jossa kanta on vuosituhannenvaihteen jälkeen runsastunut merkittävästi. Rajan takaaidästä ei kauriita ole ilmeisesti suuremmin maahammetulossa tällä hetkellä.KARTTA 3ARVIO KANNANKOOSTA JATIHEYDESTÄ ERIRIISTANHOITO-PIIREISSÄTALVELLA2004/2005Kartta 3. kannan koosta ja tiheydestä eri riistanhoitopiireissä. 37
  38. 38. Kauriskannan kokoon vaikuttavatmonet tekijätMetsäkauriskannan kasvu on tämän hetken arvioidenmukaan hieman hidastumassa. Kanta ei luultavasti kasvaniin ripeästi kuin aikaisemmin, koska metsästyksen te-hostumisen lisäksi runsastuva ilveskanta näyttäisi hidas-tavan runsastumista varsinkin maan eteläosissa. Ilves-kannan runsastuminen vähentänee arviota kauriskannankehityksestä alaspäin ja voi myös estää kauriskannanlevittäytymistä ja runsastumista uusilla alueilla. Ruotsa-laisissa tutkimuksissa yksi ilves on verottanut enimmil-lään 40–50 kaurista vuodessa. Kauriin pahin vihollinen lienee kuitenkin kettu. Ruot-salaisten tutkimusten mukaan kettu voi verottaa 30–90prosenttia alueen vasoista. Vaikka supikoiran osuuttakauriin vasojen verottajana ei tunneta, ei senkään rooliavoi Suomen olosuhteissa unohtaa. Metsästäjien on syytä pitää mielessä, että metsästyk-sen edellytykset voivat kauriin osalta muuttua nopeasti.Kanta voi kasvaa ja myös pienentyä nopeasti. Ilves- jakettukannan vaihtelu, talvien ja kesien sääolosuhteet,vaellukset, sairaudet, liikenneonnettomuudet ja metsäs-tysverotus ovat ainakin kantaan vaikuttavia tekijöitä.Kuivat ja kuumat kesät voivat aiheuttaa ravintotaloudel-lisia ongelmia talveen valmistautumisessa. Talven anka-ruus, lähinnä lumipeitteen paksuus ja kovuus voivat vai-keuttaa kauriin ravinnonsaantia.Ahvenanmaalla ja Ruotsissa kauriita onrunsaastiAhvenanmaalle metsäkauris istutettiin 1950-luvulla.Kanta kasvoi nopeasti ja ensimmäiset kauriit metsästet-tiin 1973 eli noin kaksikymmentä vuotta istutuksen aloit-tamisesta. Seuraavina vuosikymmeninä kannan kasvu olinopeaa. Saalismäärät nousivat melko tasaisesti 1990-luvun alkuvuosiin asti, jolloin kantaa leikattiin useampa-na vuotena. Kauriita metsästettiin tällöin 5000–6000 yk-silöä vuosittain. 90-luvun loppupuolella ja 2000-luvullavuosittaiset saalismäärät ovat olleet enimmäkseen 4 000eläimen tuntumassa. Nykyinen Ahvenmaan arvioitu talvikanta on noin15 000 yksilöä ja tiheys 100–160 kaurista 1000 hehtaaril-38
  39. 39. la. Metsästyspinta-alaa Ahvenanmaalla on 107 000 heh-taaria ja vuonna 2006 kauriita kaadettiin 3 760. Tuhan-nen hehtaarin pinta-alalta kaadettiin keskimäärin 30eläintä. Parhaimmilla alueilla tämä luku on kohonnutjopa 200 kauriiseen. Myös Ruotsissa kauriskanta oli suurimmillaan 1990-luvun alussa, jolloin maassa arvioitiin olevan noin 1,5miljoonaa kaurista. Kauriskannan kasvun kannaltamyönteisenä tekijänä naapurimaassamme on pidetty1980-luvulla laaja-alaisesti levinnyttä kettukapia, jokaharvensi voimakkaasti kettukantaa. Kauriskanta on kui-tenkin näistä ajoista vähentynyt kettu- ja ilveskannanlisääntymisen sekä myös monien muiden syiden seu-rauksena. 1990-luvun vaihteessa Ruotsissa metsästettiin vuosit-tain 300 000–400 000 kaurista. Metsästyskauden 2005/06 saalis 130 000 kaurista on alle puolet huippuvuosiensaaliista. Vaikka kauriskanta on nykyään Ruotsissa pie-nempi kuin oli 90-luvun alussa, on kauris kuitenkin edel-leenkin monin paikoin hyvin runsaslukuinen. Esimerkik-si Tukholman korkeudella sijaitsevassa Örebron läänissäsaalis tuhannelta hehtaarilta on vuosituhannen vaihteenympärillä vaihdellut 15–30 eläimen välillä. 90-luvun al-kuvuosina keskimääräinen saalis oli samalla alueellajopa 60 kaurista tuhannelta hehtaarilta. ������������������������������ �������������������������� ����� ������ ���� ���� ���� ���� ���� ���� ���� � � � � � � � � � � � � � � � �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� � 39
  40. 40. ������������ ������������� ��������� ������������������������������������ ���� ���� ���� ���� ���� ���� ���� ������������ ��������� ��������� ���� ���� ������ ���� ���� ������ ���� ������ ���� ������ ���� � ������ � � � � � � � � � � � � � � � � � � �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� ������ ������ ������ � � � � � � � � � � � � � � � � �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� ������ ���� �� ������� ����� ����� ���������� ����� ������ ����� ������������ ������������� ��������� � ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ���� ���� �� �������� ����� ����� ���������� ����� ���� �������������������������������� ������������ ��������� ��������� ���� ������ ������ ���� ������ ���� ������ ���� ������ ������ ���� ������ ������ � ������ ������ � � � � � � � � � � � � � � � � �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� �� ������ ������ ������ ������ ���� �� ������� ����� ����� ���������� ����� ������ ������ ������ ����� � ����� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� � ��� ���� �� ������� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ������ ������� ���������� �����noin ���� �� �������� ������ ������� ���������� �����yli 17 ���� �� ������� ������ ������� ���������� ����� Metsäkauriita metsästetty Manner- Suomessa yli 17 000 Ensimmäiset kolme metsäkaurista metsästettiin Lapin piirin alueelta vuonna 1991. Metsästysvuosi 2006/ 2007 mukaanlukien Manner-Suomen puolella on kaa- dettu kaikkiaan 10 700 eläintä. Vuoden 2005 aikana met- sästysasetusta muutettiin niin, että kauriinmetsästyksessä 40
  41. 41. ei enää vaadita pyyntilupaa. Muutos ei näytä vaikutta-neen sen paremmin kannan kehitykseen kuin saadunsaaliin määräänkään. Eniten saalista edelliseen metsästyskauteen (2006/07)mennesssä on kertynyt Varsinais-Suomessa (5413eläintä) ja Uudellamaalla (4430 eläintä). Metsästys-vuonna 2006/07 Uudenmaalla ja Varsinais-Suomessametsästettiin keskimääräisesti yksi kauris tuhannen heh-taarin alalta. Muissa piireissä vastaava saalis on olluthuomattavasti vaatimattomampaa, aina 0,001 kauriista0,3 kauriiseen per 1000 hehtaaria. Kanta-arvioista kauriskannalle lasketut keskimääräi-set tiheydet 1000 hehtaarilla pyörivät Uudellamaalla jaVarsinais-Suomessa 4–5 eläimen välillä. Muualla maas-sa tiheydet ovat huomattavasti alhaisempia. Paikallisestikauriskannat voivat olla jo hyvinkin runsaita noustenjopa 40–50 kauriiseen 1000 hehtaarilla, mutta kun kan-nantiheyttä lasketaan laajemmalle alueelle peittyvätnämä tihentymät keskimääräisesti laskettujen lukujenalle. Verrattaessa Manner-Suomen saalistietoja ja kanta-arvioista laskettuja tiheysarvioita Ahvenanmaan ja Ruot-sin vastaaviin lukuihin saadaan viitteitä siitä, että kau-riskantamme olisi kuitenkin kokonaisuudessaan vielämelko vaatimaton. 41
  42. 42. ������������������������������������������������������������������������ riistanhoitopiireittäin42 ����� ����� ����� ����� ����� ����� ����� ����� ����� ����� ����� ����� ����� ����� ����������������� ����� ������ ����� ������ ����� ������ ����� ������ ����� ������ ����� ������ ����� ������ ����� ������ ����� ������ ����� ������ ����� ������ ����� ������ ����� ������ ����� ������ ���������� � � � � � � � � � � �� �� �� �� ��� �� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ���������� � � �� � �� �� ������ � � � � � � � � � � � � ����������� � � �� �� �� �� �� �� �� �� ��� �� ���� � � �� � �� �� �� �� ����� � � �� �� �� � �� � �� � � � � � �� � �� � �� � �� � �� � �� �� ��� �� ���� �� � �� �� ��� �� ��� ��� ��� ��� ��������� � � �� �� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ������������ � � �� � �� �� �� �� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��������������� � � � � �� � � � ������������ � � �� �� �� �� ���������������� �� �� ��� ��� ��� ��� ��������� � � �� �� �� �� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ������� � � �� �� �� �� �� �� �� �� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ���� ��� ���� ��� ��������������� � � � � � � �� �� �� �� �� �� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ���� ��� ���� ��� �������� � � �� �� �� � �� �� �� �� �� �� �� �� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ���� ���� ���� ���� ���� ���� ���� ���� �
  43. 43. Kauriin metsästystä opetellaan parhaillaan useissa seu-roissa maan etelä- ja keskiosissa. 43
  44. 44. 8. Metsäkauris ja muut hirvieläimemme Jörgen Hermansson Varsinais-Suomen riistanhoitopiiriKasvava metsäkauriskanta tuo uusia haasteita ja mahdol-lisuuksia metsästykseen ja riistanhoitoon. Metsäkauriistaon nopeasti tullut Etelä-Suomen yleinen hirvieläin. Lu-kumäärältään metsäkauriita on vähemmän kuin valko-häntäpeuroja, mutta esiintymisalue on metsäkauriilla jolaajempi. Suomi on ainoa maa maailmassa, Tshekin tasa-valtaa lukuun ottamatta, jossa esiintyy sekä valkohäntä-peuroja että metsäkauriita. Vaikka lajeilla on huomattavakokoero voi valkohäntäpeuran ja metsäkauriin erottami-nen maastossa ja erityisesti metsästystilanteessa olla vai-keaa.Metsäkauris ja valkohäntäpeuraMetsäkaurista on tutkittu paljon ja pohjoismaissa erityi-sesti Ruotsissa. Tiedot metsäkauriista ja sen elintavoistapohjoisissa olosuhteissa ovat varsin hyvät. Valkohäntä-peuraa on tutkittu myös Suomessa, mutta pääosa tutki-mustiedosta on peräisin lajin kotimantereelta Pohjois-Amerikasta. Etelä- ja Lounais-Suomi on tärkein valko-häntäpeuran sekä metsäkauriin esiintymisalue. Metsä-kauris on kuitenkin valkohäntäpeuraa tehokkaampi levit-täytyjä ja sitä on jo maamme kaikissa riistanhoitopiireis-sä. Molemmat lajit selviytyvät talvesta laumautumalla jahakeutumalla vähälumisille metsäalueille, missä ruokaaon helposti saatavilla lumen alta. Ne hakeutuvat myösmielellään talviruokinnan piiriin ja liikkuvat mahdolli-simman vähän talvella sekä käyttävät hyväkseen kehonsarasvavarastoja. Molemmat syövät pääosin helposti sula-vaa ravintoa pelloilta ja metsän kenttäkerroksesta. Tal-vella varvut ovat tärkeä ravintolähde molemmille lajeille.Korkea vasatuotto (taulukko 1) on myös yhteinen omi-naisuus.44
  45. 45. Laji Vasoja/vasallinen naaras 1 2 3 4 Metsäkauris 16 % 50 % 33 % 1% Valkohäntäpeura 14 % 75 % 10 % 1%Taulukko 1. Kaksosvasat ovat pääsääntö, mutta kol-mosvasatkin ovat yleisiä. Vasatuotto on molemmilla suu-rempi kuin hirvellä. Metsäkauriin vasatuotto on kaikkeinsuurin.Hirvieläinten elopainot Suomessa Syntymä- Vasan Aikuisen Aikuisen paino elopaino naaraan uroksen syksyllä elopaino elopaino Metsäkauris 1,5 15–20 20–30 21–31 Valkohäntäpeura 2,5–3,5 30–40 70–90 85–140 Hirvi 10–15 100–130 –350 –500Taulukko 2. Lajien kokoerot ovat selkeät. Valkohäntä-peuran vasa ja aikuinen metsäkauris ovat kuitenkin syk-syllä saman kokoisia.Metsäkauriin erottaminenvalkohäntäpeurastaVäritykseltään lajit ovat melkein samanlaisia, varsinkinsyksyllä ja talvella. Valkohäntäpeura on isompi kuin met-säkauris, mutta aikuiset metsäkauriit ja valkohäntäpeuranvasat ovat syksyllä saman kokoisia. Tämä voi aiheuttaatunnistamisongelmia varsinkin hämärän aikaan. Lajien erottamisessa tärkein tuntomerkki on häntä janiin sanottu peräpeili. Valkohäntäpeuralla on nimensämukaan pitkä valkoinen häntä, jonka eläin nostaa pys-tyyn juostessaan pakoon. Muutenkin valkohäntäpeuranuseimmiten heiluva häntä erottuu selvästi. Metsäkauriinhäntä on vain muutaman sentin pituinen ja yleensä sitä eiedes näy. Sen sijaan metsäkauriilla on selvästi näkyvävalkoinen peräpeili. Se on muodoltaan pyöreä ja erottuuerityisen hyvin, kun metsäkauris juoksee pakoon. Kesäl-läkin peräpeili on hyvin havaittavissa, mutta silloin se eierotu yhtä hyvin kuin talvella. 45
  46. 46. Täysikasvuisella metsäkauris-pukilla on suoraan ylöspäinsuuntautuvat, 6 piikkisetsarvet. Metsäkauriin ja valkohäntäpeuran sarvet ovat erilai-set. Varttuneilla peurapukeilla on isot leveät ”tulppaani-sarvet”. Metsäkauriin sarvet ovat pienemmät ja lähespystysuorat. Nuoren valkohäntäpeurapukin sarvet voivatolla varsin pienet ja kauriin sarvia muistuttavat. Metsä-kauriin sarvet putoavat jo marras-joulukuussa, jonka jäl-keen uudet sarvet alkavat heti kasvamaan. Jo helmikuus-sa uroksella on uudet nahkapäälliset, hyvin erottuvat sar-vet. Valkohäntäpeurapukki on sarveton lopputalven ai-kana. Metsäkaurispukin tunnistaa sarvien lisäksi myös ma-han alla olevasta ”pensselistä”. Kaurisnaaralla on vastaa-vanlainen hyvin erottuva ”tupsu” peräpeilin alaosassa.Nämä sukupuolia erottavat yksityiskohdat ovat havaitta-vissa jo vasoilla syksyllä.Talven vaikutusSekä metsäkauriit että valkohäntäpeurat pystyvät selviy-tymään suhteellisen ankarista talvista. Kylmyys ei oleratkaiseva tekijä, vaan tärkeämpi on lumen syvyys. Met-säkauris ei selviydy talvesta pelkällä oksaravinnolla ku-ten hirvi, vaan sen on syötävä helpoimmin sulavia varpu-ja. Erityisesti mustikka on tärkeä talviravinto metsäkau-riille. 50 sentin lumen syvyyttä pidetään yleensä metsä-kauriin levinnesyyden pohjoisrajana. Paikalliset olosuh-teet, kuten tiheä vähäluminen kuusikko tai talviruokinta,voivat kuitenkin ylläpitää kantaa, vaikka lunta olisikinyli 50 senttiä. Vaikka tehokkaalla riistanhoidolla voidaanvaikuttaa positiivisesti kauriskantaan, talven vaikutuskantaan on aina suuri. Vaikeina lumitalvina jotkut osapo-pulaatiot saattavat hävitä kokonaan Pohjois- tai Itä-Suo-46
  47. 47. mesta. Etelä- ja Länsi-Suomen rannikkoseudulla nor-maali talvi ei juuri vaikuta kannan tilaan. Siellä on mah-dollista, että kannat kasvavat tiheiksi tai jopa erittäintiheiksi. Mutta tälläkin alueella ketun, ilveksen ja metsäs-tyksen vaikutukset kantoihin ovat voimakkaita.Kilpaileeko metsäkauris muidenhirvieläinlajien kanssa?Valkohäntäpeura tuotiin Suomeen 1930-luvulla Pohjois-Amerikasta. Amerikassa ei ole metsäkauriita eikä muual-la Euroopassa kuin Suomessa ole valkohäntäpeuroja.Molemmat lajit ovat sopeutuneet elämään saman tyyppi-sessä elinympäristössä vaikkakin eri mantereilla. Elin-ympäristö sekä ravinto ovat molemmilla lajeilla melkosamanlaiset. Ei siis ole sattuma, että metsäkauriin tär-keimmät esiintymisalueet Suomessa ovat samat kuin val-kohäntäpeuran. Miten lajit tulevat toimeen keskenään ja esiintyyköniiden välillä kilpailua ravinnosta tai elinalueista? Ahve-nanmaalla ja Ruotsissa on alueita, missä metsäkauriskan-nat ovat niin tiheitä että, kaurisyksilöt kilpailevat ravin-nosta keskenään. Mustikkavarvuston lyheneminen ylilai-dunnuksen seurauksena on merkki ylitiheästä metsäkau-riskannasta. Näillä alueilla kauristiheydet ovat kuitenkinyli 150 eläintä 1000 hehtaarilla. Ravintokilpailu edellyt-tää huomattavasti suurempia eläintiheyksiä, kuin mitätällä hetkellä maassamme on. Talvella eläinten ongelma-na on ravinnon saatavuus. Se on paksun lumipeitteentakia eläinten ulottumattomissa. Varsinaisia tutkimuksia ei ole julkaistu valkohäntä-peuran ja metsäkauriin välisestä suhteesta, mutta mielen-kiintoisia havaintoja on tehty. Kaikista Euroopassa esiin-tyvistä hirvieläimistä ainoastaan metsäkaurispukilla onreviiri. Kaurispukki valtaa keväällä itselleen reviirin, jotase puolustaa muita kaurispukkeja vastaan. On yksittäisiähavaintoja, että myös peurat joutuvat kaurispukkienhyökkäysten kohteeksi. Tällöin peurat voivat siirtyä poiskaurispukin reviiriltä. Kauris ei kuitenkaan laajemmaltipystyne syrjäyttämään peuroja tieltään. 47
  48. 48. Valkohäntäpeura ja metsäkaurissamalla ruokintapaikallaHavainnot ruokintapaikoilta ovat jonkin verran ristiriitai-sia. Paikoin valkohäntäpeuranaaras ja metsäkaurisnaaraskävivät yhdessä syömässä ruokintapaikalla. Pukit sen si-jaan eivät käyneet yhdessä, vaan peurapukki hääti metsä-kaurispukin pois. Kaurispukki odotti vuoroaan ja söipeurapukin lähdettyä. Alueella, jossa oli useampia ruo-kintapaikkoja alle kymmenen hehtaarin alueella, metsä-kauriit pysyivät omalla ruokintapaikalla ja karttoivatpeurojen seuraa. Ilmeisesti valkohäntäpeura käyttää vah-vimman oikeutta, jos molemmat tulevat pienelle ruokin-tapaikalle yhtä aikaa. Mutta niin kauan kun rehua ontarjolla riittävästi, jokainen syö vuorollaan.Petojen vaikutus metsäkauriskantaanKauriskannan hoidossa on otettava huomioon sekä kettuettä ilves. Kauriille kettu on huomattava vihollinen, jokamielellään syö vasoja. Ruotsalaisten tutkimusten mukaantiheillä kaurisalueilla ketut vievät yli puolet kaikista va-soista. Ilves saalistaa mieluummin metsäkauriita kuin pi-enriistaa. Valkohäntäpeurat, varsinkin aikuiset yksilötlienevät monelle ilvekselle liian suuria saaliita. On selviämerkkejä siitä, että ilveskanta kasvaa voimakkaasti met-säkaurisalueella. Yleisesti ottaen ilves tappaa kauriinnoin kerran viikossa. Ruotsissa runsastunut ilveskantaonkin kääntänyt kauriskannan voimakkaaseen laskuun.Metsäkauris ja vahingotMetsäkauriin aiheuttamat vahingot ovat puhuttaneet alanammattilaisia ja metsästäjiä. Suurimmat vahingot ovattapahtuneet mansikkaviljelyksillä, mutta myös nuoriavastaistutettuja havupuun taimia on syöty. Ruotsissa jaAhvenanmaalla runsaan kauriskannan alueilla, eli yli 150eläintä / 1000 ha taimivahinkoja esiintyy usein. Jos kantaon ylitiheä ja mustikkavarvusto lyhenee, metsäkauriidenylilaidunnuksen seurauksena riski taimivahingoille kas-vaa. Metsäkauris syö yleensä helposti sulavia ruohoja,heiniä ja varpukasveja. Havupuut eivät ole metsäkaurii-den ensisijaista ravintoa. Voimakkaasti lannoitetut potti-48
  49. 49. taimet ovat kuitenkin pehmeitä ja ravinteikkaita ja mais-tuvat kauriille paremmin kuin luonnontaimet. Vuonna 2003 kartoitettiin metsäkauriin aiheuttamiavahinkoja Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Etelä-Hämeessä. Metsäkauriin aiheuttamia metsävahinkoaluei-ta löytyi ainoastaan muutama. Käytännössä ei voida erot-taa valkohäntäpeuran aiheuttamaa vahinkoa metsäkau-riin aiheuttamasta. Nuorista, alle 3 vuoden vanhoista tai-mista viimeinen vuosikasvain syödään. Rosoinen kat-kaistu pihkainen tappi ja taimen pienuus kertoo, että va-hingon aiheuttaja on pieni hirvieläin. Useimmiten vahin-got tapahtuvat marraskuun ja maaliskuun välisenä aika-na. Metsäkaurispukit hankavat keväällä ja kesällä sarvil-laan pieniä puita ja pensaita merkitessään reviriään. Va-hinkojen merkitys on kuitenkin metsätaloudellisesti vä-häinen. Edellä mainitussa selvityksissä kartoitettiin myösmetsäkauriiden aiheuttamat vahingot erikoisviljelmillä.Mansikka- ja vihannesviljelyksillä kauriit voivat aiheut-taa tuntuviakin vahinkoja. Mansikka on erittäin mielui-nen ravintokasvi metsäkauriille. Pienikin kauriskanta voiaiheuttaa merkittävää vahinkoa mansikkaviljelyksellä.Metsäkaurislauma asettuu mielellään mansikkamaan lä- 49
  50. 50. hettyville jo syksyllä ja jää koko talveksi. Mustikkavar-pujen lisäksi huomattava osa talven ravinnosta on man-sikkakasvustoa. Myös valkohäntäpeura ruokailee man-sikkamaalla, mutta metsäkauriin tapa kaivaa esille jasyödä mansikkataimien kasvupisteet tekee metsäkauriis-ta pahimman vahingontekijän kuin peura. Kauris ei juuriaiheuta vahinkoja perinteiselle peltoviljelykselle. Talou-dellisesti vähäisiä, mutta yksittäiselle ihmiselle erittäinharmittavia ovat myös metsäkauriiden ja peurojen vierai-lut kotitarveviljelyksillä ja puutarhoissa. Moni koriste-kasvi kelpaa hyvin metsäkauriille. Erityisen suosittu ontulppaani.LiikenneLiikennevahingot tulevat eittämättä kasvamaan, jos met-säkauriskanta lisääntyy. Kanta tulee olemaan vahvin ete-läisessä Suomessa, missä on myös paljon teitä ja liiken-nettä. Vaikka metsäkauriskolarit eläimen pienuudesta jakeveydestä johtuen harvoin ovat vakavia ihmiselle, neaiheuttavat taloudellisia menetyksiä.50

×