Tämä tietopaketti kertoo havainnollisten indeksilukujen avulla, miten hyvinvointivaltio on kehittynyt Suomessa.

1. 22.8.2013
FAKTA
HYVINVOINTIVALTIO
NUMEROINA

2. 2
Kustantaja: Taloustieto Oy
Painopaikka: Unigrafia Oy, Helsinki 2013
2. uudistettu painos
ISBN 978-951-628-585-9
ISBN 978-951-628-586-6 (PDF)

3. 1
Esipuhe
”Hyvinvointivaltio on kriisissä”, sanotaan. ”Hyvinvointivaltio on ajettu alas”, julistavat innokkaimmat. Hyvinvointi-
valtion ongelmat ovat totta, mutta lopussa sen tarina ei ole. Sen kertovat numerot.
Tämä teos on hyvinvointivaltion kuumemittari. Se kertoo havainnollisten indeksilukujen kautta miten suomalainen
hyvinvointivaltio on kehittynyt ja muuttunut. Lähtöpisteenä on vuosi 1975, jolloin hyvinvointiprojektimme oli
saavuttanut täysi-ikäisyytensä. Kertomus kulkee läpi 1990-luvun laman ja 2000-luvun talouskriisien.
Tämän kirjan ensimmäinen painos julkaistiin helmikuussa 2011. Se on osoittautunut hyvin kysytyksi ja käyttö-
kelpoiseksi perustietoteokseksi kaikissa niissä paikoissa, joissa käydään talouspoliittista ja yhteiskunnallista
keskustelua. Siksi olemme päivittäneet kuvaajat tuoreimmilla numeroilla.
Tilastointiviiveen vuoksi ensimmäisessä painoksessa finanssikriisin vaikutus näkyi vain heikosti. Tässä päivitetyssä
laitoksessa maailmantalouden sukellus ja Euroopan velkakriisin kurjuudet ovat selvästi nähtävissä.
Luvut kertovat, että Suomen palautuminen finanssikriisistä on huolestuttavan hidasta. Ennen kuljimme tasatahtia
Pohjoismaiden kanssa, nyt olemme liukumassa toisenlaiseen seuraan. Ruotsi on onnistunut finanssikriisistä huo-
limatta pitämään julkiset menot (suhteessa bruttokansantuotteeseen) laskussa, Suomessa ne jatkavat vääjäämä-
töntä kasvuaan.
EVA Faktan luvut on koonnut tutkija Hannu Kaseva Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksesta. Esitän hänelle parhaat
kiitokseni paneutuvasta ja sinnikkäästä työstä.
Helsingissä 12. elokuuta 2013
Matti Apunen
Johtaja
EVA

4. 2
Sisältö
Julkinen sektori kansantaloudessa
Julkisten menojen kehitys tehtävittäin 1980–2011 4
Julkisten menojen kehitys pääerittäin 1975–2011 5
Julkisen sektorin työllisyys
Julkisyhteisöjen työvoiman kehitys 1975–2011 6
Julkisen ja yksityisen sektorin työlliset 1950–2011 7
Työvoiman kehitys julkisyhteisöissä ja yrityksissä 1975–2011 8
Julkisyhteisöjen osuus työllisyydestä 1860–2011 9
Työllisyyden kehitys keskeisissä julkisissa hyvinvointipalveluissa ja yleishallinnossa 1975–2011 10
Julkiset kulutusmenot
Yövartijavaltion kulutusmenojen kehitys 1975–2011 11
Julkisten peruspalvelujen kulutusmenojen kehitys 1975–2011 12
Julkisen terveydenhuollon kulutusmenojen kehitys 2002–2011 13
Julkisten sosiaalipalvelujen kulutusmenojen kehitys 2002–2011 14
Julkisen koulutuksen kulutusmenojen kehitys 2002–2011 15
Julkisten kulttuuri- ja liikuntapalvelujen kulutusmenojen kehitys 2002–2011 16
Julkisten asumis- ja yhdyskuntapalvelujen kulutusmenojen kehitys 1975–2011 17
Julkisten elinkeinopalvelujen kulutusmenojen kehitys 1975–2011 18
Hallinnon palkkojen osuus julkisyhteisöjen palkkamenoista 2002–2011 19

5. 3
Tulonsiirrot ja tuet
Eläkemenojen kehitys 1975–2011 20
Sairausvakuutusmenojen ja luontoismuotoisten tulonsiirtojen kehitys 1975–2011 21
Työttömyysturvamenojen kehitys 1975–2011 22
Perusturvamenojen kehitys 1975–2011 23
Julkisyhteisöjen korkomenot ja ulkomaille maksetut tulonsiirrot 1975–2011 24
Elinkeinotukien ja julkisyhteisöjen bruttoinvestointien kehitys 1975–2011 25
Veroaste ja muita indikaattoreita
Kokonaisveroasteen kehitys 1975–2012 26
Kotitalouksien tulojen rakenne 2011 27
Pienituloinen väestö Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa 1999–2011 28
Valtiovallan antamien säädösten määrä 1945–2011 29
Suomen kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohti 1990–2011 30
Kansainvälistä vertailua
Inhimillisen kehityksen vertailu Pohjoismaissa ja OECD-maissa 1980–2012 31
Julkiset menot suhteessa bruttokansantuotteeseen Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa 1995–2011 32
Julkiset kulutusmenot suhteessa bruttokansantuotteeseen Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa 1995–2011 33
Julkiset investointimenot suhteessa bruttokansantuotteeseen Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa 1995–2011 34
Julkiset tulonsiirrot suhteessa bruttokansantuotteeseen Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa 1995–2011 35
Omaan elämäänsä tyytyväisten määrä OECD-maissa 2009 36

6. 4
Finanssi- ja talouskriisi on kiihdyttä-
nyt julkisten menojen kasvua. Nii-
den osuus bruttokansantuotteesta
nousi vuonna 2009 runsaat viisi
prosenttiyksikköä 55 prosenttiin.
Vuosina 2000–2011 ripeimmin ovat
kasvaneet tulonsiirrot kotitalouk-
sille (nimellinen vuosikasvu 6,0 %),
kuten eläkkeet ja sosiaaliavustukset,
sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen
menot (4,7 %). Kokonaistuotanto
kasvoi vastaavana aikana käyvin
hinnoin mitattuna vuosittain 3,3
prosenttia.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
Julkisten menojen kehitys tehtävittäin 1980–2011
(prosenttia BKT:sta)
Julkinen sektori kansantaloudessa
9.4 % 10.6 % 9.6 % 9.4 %
5.0 % 5.7 % 5.1 % 5.5 %
6.8 %
6.8 %
6.7 % 7.5 %
6.4 %
8.6 %
8.4 %
11.1 %
12.5 %
16.5 %
18.6 %
21.5 %
0%
10%
20%
30%
40%
50%
60%
70%
1980 1990 2000 2011
40,2 %
48,2 % 48,3 %
55,0 %
Muut menot (ml. tukipalkkiot, investoinnit ja korkomenot)
Tulonsiirrot kotitalouksille
Muu julkinen kulutus
Koulutus- ja kulttuuripalvelut
Sosiaali- ja terveyspalvelut

7. 5
Tulonsiirrot eli kotitalouksille mak-
setut sosiaaliturvaetuudet ovat yli
nelinkertaistuneet vuodesta 1975.
Julkisyhteisöjen kustantamista
terveys-, koulutus- ja hallintopalve-
luista syntyvät kulutusmenot ovat
yli kaksinkertaistuneet.
Muihin menoihin kuuluvat mm.
valtion korkomenot, kehitysapu ja
EU-jäsenmaksut. 1990-luvulla muita
menoja nosti valtion maksama
pankkituki.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
Julkisten menojen kehitys pääerittäin 1975–2011
(indeksi, 1975=100)
Kulutusmenot 46,18
Tulonsiirrot 40,75
Muut menot 17,34
Yhteensä 104,27
Julkiset menot v. 2011 (mrd. eur)
Julkinen sektori kansantaloudessa
100
200
300
400
500
1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2011
BKT
Muut menot
Kulutusmenot
Tulonsiirrot

8. 6
Valtaosa julkisyhteisöjen työvoimas-
ta toimii paikallishallinnossa, johon
kuuluvat kunnat, kuntayhtymät
sekä alue- ja maakuntahallinto.
Valtion henkilöstön vähentymistä
selittävät toimintojen (esimerkiksi
Posti- ja telelaitos, Valtionrautatiet)
yhtiöittämiset. Yhtiöittämistä on
tehty runsaasti myös kunnissa.
Sosiaaliturvarahastoja ovat mm.
Kansaneläkelaitos, työeläkelaitokset
ja työttömyyskassat.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
Julkisen sektorin työllisyys
Paikallishallinto 462 600
Valtio 141 000
Sosiaaliturvarahastot 10 500
Julkisyhteisöt 614 100
Työllisiä vuonna 2011 (hlö)
Julkisyhteisöjen työvoiman kehitys 1975–2011
(indeksi, 1975=100)
100
120
140
160
180
200
1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2011
Julkisyhteisöt
yhteensä
Paikallishallinto
Sosiaaliturvarahastot
Valtio

9. 7
Julkisen sektorin työllisyys on yli
nelinkertaistunut 1950-luvun alus-
ta. Yksityinen sektori taas työllistää
tänään vähemmän ihmisiä kuin
tuolloin.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
Julkisen sektorin työllisyys
Yksityinen työllisyys 1,90
Julkinen työllisyys 0,61
Koko kansantalous 2,51
Työllisiä vuonna 2011 (milj. hlö)
Julkisen ja yksityisen sektorin työlliset 1950–2011
(milj. henkeä)
0,0
0,2
0,4
0,6
0,8
1,0
0,0
0,5
1,0
1,5
2,0
2,5
1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010
Yksityinen työllisyys
(vasen asteikko)
Julkinen työllisyys
(oikea asteikko)

10. 8
Vuonna 1975 yrityksissä työskenteli
viisi työntekijää jokaista julkisen
sektorin palveluksessa olevaa kohti,
mutta nyt suhdeluku on noin 2,4.
Julkisen sektorin työllisyys on kas-
vanut 65 prosenttia vuodesta 1975,
mutta yritysten työllisyys on pysynyt
ennallaan.
Muihin työnantajiin luetaan koti-
taloudet, yhdistykset ja säätiöt,
vakuutus- ja rahoituslaitokset
sekä asuntoyhteisöt.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
Työvoiman kehitys julkisyhteisöissä ja yrityksissä 1975–2011
(indeksi, 1975=100)
Julkisen sektorin työllisyys
Yritykset 1 483 400
Julkisyhteisöt 614 100
Muut 412 000
Työlliset yhteensä 2 509 500
Työllisiä vuonna 2011 (hlö)
60
80
100
120
140
160
180
1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2011
Julkisyhteisöt
Työlliset yhteensä
Yritykset

11. 9
Julkisyhteisöt työllistävät noin
neljänneksen työllisistä. Julkisyh-
teisöjen työntekijämäärä kuitenkin
riippuu siitä, mitä julkiseen toimin-
taan katsotaan kuuluvan. Kansan-
talouden tilinpidon mukaan (ks. s. 8)
julkisyhteisöjen palveluksessa on yli
614 000 työntekijää. Työssäkäynti-
tilastossa luku on yli 700 000, kun
mukaan otetaan myös mm. valtio-
enemmistöisten osakeyhtiöiden
70 000 työntekijää.
Lähde: Tilastokeskus ja Hjerppe (1988).
Julkisyhteisöjen osuus työllisyydestä 1860–2011
(prosenttia)
Julkisen sektorin työllisyys
0
5
10
15
20
25
30
1860 1880 1900 1920 1940 1960 1980 2000
v. 2011
24,5 %
Yritykset 59,1
Julkisyhteisöt 24,5
Muut 16,4
Työlliset yhteensä 100,0
Työllisyysosuudet v. 2011 (%)

12. 10
Työvoiman määrä on kaksinkertais-
tunut julkisissa sosiaali-, terveys- ja
koulutuspalveluissa vuodesta 1975.
Ripeintä kasvu on ollut sosiaalipal-
veluissa, jossa henkilöstö on miltei
kolminkertaistunut.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
Työllisyyden kehitys keskeisissä julkisissa hyvinvointipalveluissa ja
yleishallinnossa 1975–2011 (indeksi, 1975=100)
Julkisen sektorin työllisyys
Hallinto 174 000
Terveydenhuolto 141 400
Koulutus 131 300
Sosiaalipalvelut 121 200
Työllisiä vuonna 2011 (hlö)
100
150
200
250
300
1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2011
Sosiaalipalvelut
Terveydenhuolto
Koulutus
Hallinto

13. 11
Hyvinvointivaltion ydin on niin sa-
nottu yövartijavaltio, joka huolehtii
sisäisestä järjestyksestä ja ulkoisesta
turvallisuudesta sekä ylläpitää
yhteiskunnan perusrakennetta eli
yleistä hallintoa ja yksilön oikeudet
turvaavaa oikeuslaitosta. Näiden
tehtävien kulutusmenot ovat noin
10 miljardia euroa, mikä on 5,3 pro-
senttia bruttokansantuotteesta.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
Yövartijavaltion kulutusmenojen kehitys 1975–2011
(indeksi, 1975=100)
Yleishallinto 5,07
Puolustus 2,57
Yleinen järjestys ja turv. 2,32
Kulutusmenot v. 2011 (mrd. eur)
Julkiset kulutusmenot
100
120
140
160
180
200
220
240
1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2009
Yleishallinto
BKT
Yleinen järjestys
ja turvallisuus
Puolustus

14. 12
Julkiset peruspalvelumenot ovat
kasvaneet nopeammin kuin brut-
tokansantuote. Bruttokansantuote
on hieman yli kaksinkertaistunut
vuodesta 1975, mutta sosiaalipalve-
luiden kulutusmenot ovat yli nelin-
kertaistuneet ja terveyspalveluiden
kaksinkertaistuneet.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
Julkisten peruspalvelujen kulutusmenojen kehitys 1975–2011
(indeksi, 1975=100)
Terveyspalvelut 11,84
Koulutus 9,18
Sosiaalipalvelut 8,97
Kulutusmenot v. 2011 (mrd. eur)
Julkiset kulutusmenot
100
150
200
250
300
350
400
450
1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2011
Sosiaalipalvelut
Terveyspalvelut
BKT
Koulutus

15. 13
Perusterveydenhuollon kulutus-
menot näyttävät kasvaneen muita
terveydenhuollon menoja ripeäm-
min. Kulutusmenojen tarkastelu
kuitenkin aliarvioi esimerkiksi eri-
koissairaanhoidon menojen kehi-
tystä. Kun sairaaloiden toimintoja
(kuten laboratoriot, kuvantaminen)
yhtiöitetään, kulutusmenot korvau-
tuvat muilla julkisilla tulonsiirroilla,
jotka tulevat esiin kokonaismenojen
tasolla.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
Julkisen terveydenhuollon kulutusmenojen kehitys 2002–2011
(indeksi, 2002=100)
Julkiset kulutusmenot
Perusterveydenhuolto 5,21
Erikoissairaanhoito 4,92
Hammashuolto, ym. 1,72
Terveyspalvelut yhteensä 11,85
Kulutusmenot v. 2011 (mrd. eur)
95
100
105
110
115
120
125
2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011
Terveyspalvelut
yhteensä
Perusterveydenhuolto
Erikois-
sairaanhoito
Hammashuolto, neuvola,
psykologipalv.

16. 14
Sosiaalipalvelujen suurimmat meno-
erät ovat lasten päivähoito sekä van-
husten palvelut ja laitoshoito. Vanhus-
ten palvelujen kulutusmenojen lasku
selittyy palveluasumisen yleistymisel-
lä, mikä vähentää kulutusmenoja
mutta lisää tulonsiirtoja. Muut sosiaa-
lipalvelut sisältävät mm. asunnottomi-
en, maahanmuuttajien ja vammaisten
palveluihin liittyvät menot.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
Julkisten sosiaalipalvelujen kulutusmenojen kehitys 2002–2011
(indeksi, 2002=100)
Lapset 2,85
Vanhukset 1,34
Muut 4,98
Sosiaalipalvelut yhteensä 9,17
Kulutusmenot v. 2011 (mrd. eur)
Julkiset kulutusmenot
90
100
110
120
130
140
150
2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011
Sosiaalipalvelut
yhteensä
Muut
Lapset
Vanhukset

17. 15
Korkeakoulujen kulutusmenojen
lasku selittyy ammattikorkeakoulu-
jen yhtiöittämisellä, mikä vähentää
kuntien kulutusmenoja mutta lisää
tulonsiirtoja.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
Julkisen koulutuksen kulutusmenojen kehitys 2002–2011
(indeksi, 2002=100)
Ylä- ja keskiaste 4,20
Esi- ja ala-aste 2,16
Korkeakoulut 2,06
Muu koulutus 0,55
Koulutus yhteensä 8,97
Kulutusmenot v. 2011 (mrd. eur)
Julkiset kulutusmenot
85
90
95
100
105
110
2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011
Koulutus yhteensä
Ylä- ja keskiaste
Muu koulutus
(aikuiskoulutus, ym.)
Korkeakoulut
(ml. ammattikorkea)
Esi- ja ala-aste

18. 16
Julkisten kulttuuri- ja liikuntapalve-
lujen osuus bruttokansantuotteesta
on supistunut hieman 2000-luvulla.
Kulttuuripalveluiden kulutusmenot
laskivat keskimäärin 0,5 prosenttia
vuosittain, mutta liikuntapalvelujen
kulutusmenot taas kasvoivat hie-
man bruttokansantuotetta
ripeämmin.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
Julkisten kulttuuri- ja liikuntapalvelujen kulutusmenojen kehitys 2002–2011
(indeksi, 2002=100)
Museot, teatterit, ym. 0,73
Urheiluhallit, ym. 0,47
Kirjastot, ym. 0,18
Kulttuuri ja liikunta yhteensä 1,38
Kulutusmenot v. 2011 (mrd. eur)
Julkiset kulutusmenot
92
96
100
104
108
2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011
Kulttuuri- ja liikunta-
palvelut yhteensä
Kirjastot ym.
Urheiluhallit ja -kentät,
liikuntapaikat
Museot, teatterit, työväenopistot ym.

19. 17
Kuntien yhdyskuntasuunnittelun
kulutusmenojen jyrkkä aleneminen
1990-luvulla selittyy toimintojen
(kuten energia- ja vesihuolto) yhti-
öittämisillä. Myös kuntien vuokra-
asuntojen tuotantoa ja ylläpitoa
on yhtiöitetty.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
Julkisten asumis- ja yhdyskuntapalvelujen kulutusmenojen kehitys
1975–2011 (indeksi, 1975=100)
Asuminen ja yhdyskunta-
suunnittelu 0,57
Kulutusmenot v. 2011 (mrd. eur)
Julkiset kulutusmenot
100
150
200
250
1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2011
BKT
Asuminen ja
yhdyskuntasuunnittelu

20. 18
Elinkeinoelämän julkinen tuki
kattaa elinkeinoelämää edistävien
julkisten organisaatioiden (Tekes,
Finnvera, Finpro, uusyrityskeskuk-
set) toimintamenot, panostukset
liikenneväylien ylläpitoon ja perus-
parantamiseen sekä elinkeinoille
myönnetyt yritystuet.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
Julkisten elinkeinopalvelujen kulutusmenojen kehitys 1975–2011
(indeksi, 1975=100)
Julkinen liikenne 2,83
Elinkeinopalvelut 1,45
– josta t&k 0,53
Kulutusmenot v. 2011 (mrd. eur)
Julkiset kulutusmenot
100
120
140
160
180
200
220
240
1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2011
BKT
Elinkeinopalvelut
Julkinen liikenne

21. 19 Julkiset kulutusmenot
Julkisen hallinnon, tutkimuksen
ja suunnittelun palkkamenojen
osuus oli vuonna 2011 noin 18,1
prosenttia kaikista julkisyhteisöjen
maksamista palkoista. Valtaosa näis-
tä hallinnon palkkakuluista syntyy
valtion keskushallinnossa, virastois-
sa ja laitoksissa.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
Hallinnon palkkojen osuus julkisyhteisöjen palkkamenoista 2002–2011
(prosenttia)
Yleishallinto 2,41
Palvelut elinkeinoelämälle 0,29
Sosiaalipalvelut 0,20
Terveydenhuolto 0,18
Koulutuspalvelut 0,12
Muut 0,20
Yhteensä 3,40
Palkkamenot v. 2011 (mrd. eur)
0
5
10
15
20
2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011
Muut
Palvelut elinkeinoelämälle
Sosiaalipalvelut
Terveydenhuolto
Koulutuspalvelut
Yleishallinto

22. 20
Eläkemenot ovat suurin yksittäinen
julkisten menojen laji. Ne ovat
kasvaneet ripeästi, kun eläkeikäi-
sen väestön osuus on kasvanut ja
eläkkeisiin on tehty tasokorotuksia.
Vuonna 2011 eläkemenojen osuus
julkisista menoista oli 24 prosenttia,
kun vuonna 1975 luku oli
14 prosenttia.
Lähteet: KELA, KEVA ja Valtiokonttori ja
Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito.
Eläkemenojen kehitys 1975–2011
(indeksi, 1975=100)
Yks. sektorin eläkkeet 14,22
Valtion eläkkeet 3,83
Kuntien eläkkeet 3,54
Kansaneläkkeet 2,35
Eläkkeet yhteensä 23,94
Menot vuonna 2011 (mrd. eur)
Tulonsiirrot ja tuet
0
200
400
600
800
1 000
1 200
1 400
1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2011
Eläkkeet yhteensä
Kansaneläkkeet
Valtion eläkkeet
Yksityisen
sektorin
eläkkeet
Kuntien eläkkeet

23. 21
Eräs nopeimmin kasvaneista tulon-
siirtomuodoista ovat luontoismuo-
toiset sosiaaliset tulonsiirrot. Niihin
kuuluvat valtion tarjoamat maksut-
tomat tai alihinnoitellut palvelut
ja tavarat, kuten lääkkeiden ja hoi-
tojen sairausvakuutuskorvaukset,
sairaaloiden lääkemenot, äitiys-
pakkaukset ja kuljetuspalvelut.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
Sairausvakuutusmenojen ja luontoismuotoisten tulonsiirtojen kehitys
1975–2011 (indeksi, 1975=100)
Luontoismuot. tulonsiirrot 5,06
Sairausvakuutus 4,06
Menot vuonna 2011 (mrd. eur)
Tulonsiirrot ja tuet
100
200
300
400
500
600
700
1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2011
BKT
Luontoismuotoiset
tulonsiirrot
Sairaus-
vakuutus

24. 22
Työttömyysturvamenot kasvoivat
vauhdilla 1990-luvun laman aikana
ja ovat senkin jälkeen pysyneet
korkealla tasolla. Työttömyysturva-
menoihin kuuluvat sekä ansiosidon-
nainen työttömyysturva että työ-
markkinatuki.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
Työttömyysturvamenojen kehitys 1975–2011
(indeksi, 1975=100)
Työttömyysturva 3,13
Menot vuonna 2011 (mrd. eur)
Tulonsiirrot ja tuet
0
500
1 000
1 500
2 000
2 500
3 000
3 500
1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2011
Työttömyysturva
BKT

25. 23
Perusturvamenot ovat valtion,
kuntien ja Kansaneläkelaitoksen
kotitalouksille maksamia tulon-
siirtoja, joilla pyritään turvaamaan
toimeentulo sairauden, työttömyy-
den ja työkyvyttömyyden varalta.
Toimeentulotukimenoihin vaikuttaa
huomattavasti työttömyystilanne.
Lapsilisämenot nousivat jyrkästi
vuonna 1995, kun lapsilisiä koro-
tettiin ja verotuksessa luovuttiin
lapsivähennyksestä.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
Perusturvamenojen kehitys 1975–2011
(indeksi, 1975=100)
Lapsilisät ym. 2,81
Toimeentulotuki 0,61
Muut 1,14
Menot vuonna 2011 (mrd. eur)
Tulonsiirrot ja tuet
100
200
300
400
500
600
1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2011
BKT
Lapsilisät, opintotuki, asumistuki
Toimeentulotuki

26. 24
Viime vuosikymmenen lopun
(2008–) finanssi- ja talouskriisi nosti
julkisyhteisöjen velkaantuneisuutta
joka vuosi. Valtion velasta maksetut
korkomenot ovat kuitenkin reaali-
sesti hieman vähentyneet, koska
korkotaso on laskenut. Ulkomaille
maksetut tulonsiirrot taas ovat
nousseet, kun EU-jäsenmaksu ja
kehitysapumenot ovat kasvaneet.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
Julkisyhteisöjen korkomenot ja ulkomaille maksetut tulonsiirrot 1975–2011
(indeksi, 1975=100)
Korkomenot 2,84
Tulonsiirrot ulkomaille 2,40
Menot vuonna 2011 (mrd. eur)
Tulonsiirrot ja tuet
0
500
1 000
1 500
2 000
2 500
3 000
1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2011
BKT
Tulonsiirrot ulkomaille
Korkomenot

27. 25
Tukipalkkioihin kuuluvat yritysten
ja elinkeinonharjoittajien tuotanto-
tuet ja hinnanerokorvaukset. Tuki-
palkkiot laskivat jyrkästi, kun EU-
jäsenyys muutti maatalouden
tukijärjestelmää. Nykyään valtaosa
maataloustuista maksetaan EU:n
budjetista.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
Elinkeinotukien ja julkisyhteisöjen bruttoinvestointien kehitys 1975–2011
(indeksi, 1975=100)
Investoinnit 4,76
Tukipalkkiot 2,72
Menot v. 2011 (mrd. eur)
Tulonsiirrot ja tuet
80
100
120
140
160
180
200
220
240
1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2011
BKT
Tukipalkkiot
Investoinnit

28. 26
Viime vuosien heikosta talouskehi-
tyksestä huolimatta kokonaisvero-
aste on kohonnut. Valtaosin nousu
johtuu kireimmin verotettujen
palkka- ja eläketulojen bruttokan-
santuoteosuuden kasvusta. Lisäksi
kunnat ovat kiristäneet tulo- ja
kiinteistöverotustaan.
Kokonaisveroaste kuvaa maksettu-
jen verojen ja sosiaaliturvamaksujen
suhdetta bruttokansantuotteeseen,
mutta siinä ei ole mukana esimer-
kiksi palvelumaksuja.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
Kokonaisveroasteen kehitys 1975–2012
(prosenttia)
Veroaste ja muita indikaattoreita
34
36
38
40
42
44
46
48
1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010
v. 2012
44,1 %

29. 27
Kahteen ylimpään tuloluokkaan
kuuluvat kotitaloudet maksoivat
vuonna 2011 noin puolet kaikista
kotitalouksien maksamista veroista
ja sosiaaliturvamaksuista.
Pienituloisille maksetut tulonsiirrot
muodostuvat pääasiassa perus-
toimeentuloturvasta ja suurituloi-
sille maksetut taas lapsilisistä sekä
ansiosidonnaisesta työttömyys-
turvasta ja sairauspäivärahoista.
Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden
tilinpito.
Kotitalouksien tulojen rakenne 2011
(euroa/kotitalous)
Veroaste ja muita indikaattoreita
-40
-20
0
20
40
60
80
100
120
I II III IV V VI VII VIII IX X
Tulodesiilit
Käytettävissä olevat tulot
Maksetut tulonsiirrot (välittömät verot ja sos.turvamaksut)
Saadut tulonsiirrot
Ansio- ja pääomatulot

30. 28
Pienituloinen väestö Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa 1999–2011
(prosenttia)
Veroaste ja muita indikaattoreita
Suomessa kotitalouksista oli pieni-
tuloisia noin 13,7 prosenttia vuonna
2011. Ruotsissa pienituloisia koti-
talouksia oli 14,0 prosenttia ja EU:n
vanhoissa 15 jäsenmaassa keski-
määrin 16,7.
Kotitalous katsotaan pienituloiseksi,
kun sen käytettävissä olevat tulot
ovat vähemmän kuin 60 prosenttia
mediaanituloista. Yhden hengen
taloudessa tuloraja oli 1 140 euroa
kuukaudessa vuonna 2011.
Lähde: Eurostat.
Suomi 13,7
Ruotsi 14,0
EU-15 16,7
Pienituloisia kotital. v. 2011 (%)
6
8
10
12
14
16
18
1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011
EU-15
Suomi
Ruotsi

31. 29
Säädösten määrän kasvu kuvaa
valtion toiminnan laajentumista.
Sotien jälkeen meillä on annettu
yli 73 000 säädöstä, mikä tekee
Suomesta tiettävästi Euroopan lain-
säädäntöintensiivisimmän maan.
Säädöskokoelmassa julkaistujen
lakien, asetusten ja valtiovallan
muiden päätösten yhteenlaskettu
sivumäärä on jo yli 182 000 sivua.
Lähde: Wiberg 2012, s. 41.
Valtiovallan antamien säädösten määrä 1945–2011
(kpl ja sivumäärä)
Veroaste ja muita indikaattoreita
0
1 000
2 000
3 000
4 000
5 000
6 000
7 000
8 000
1940 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010
Sivuja
Säädöksiä

32. 30
Kasvihuonekaasupäästöjen määrä
väheni vuonna 2011 noin 11 pro-
senttia edellisvuodesta, kun tuonti-
sähkö korvasi sähköntuotannossa
fossiilisia polttoaineita ja teollisuus-
tuotanto supistui. Lisäksi päästöjen
määrä alitti niin sanotun Kioton
pöytäkirjassa sovitun tavoitetason.
Kasvihuonekaasuihin kuuluu hiili-
dioksidin lisäksi viisi muuta kaasua
tai kaasuryhmää.
Lähde: Tilastokeskus.
Suomen kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohti 1990–2011
(tonnia CO2
-ekv.)
Veroaste ja muita indikaattoreita
11
12
13
14
15
16
17
1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010
v. 2011
12,4 tonnia
CO2-ekv.

33. 31 Kansainvälistä vertailua
Suomi sijoittui YK:n inhimillisen
kehityksen vertailussa sijalle 21
vuonna 2012, kun mukana oli 187
maata. Inhimillisen kehityksen
indeksi HDI pyrkii kuvaamaan sitä,
kuinka hyvän elämänlaadun maa
voi asukkaalleen tarjota. Indeksissä
on neljä ulottuvuutta: odotettavissa
oleva elinikä, odotettavissa oleva
koulutusaika ja koulutuksen keski-
määräinen kesto sekä ostovoima-
korjattu bruttokansantulo.
Lähde: YK:n kehitysohjelma.
Inhimillisen kehityksen vertailu Pohjoismaissa ja OECD-maissa 1980–2012
Norja 1
Ruotsi 8
Tanska 15
Suomi 21
Sijaluku HDI:ssä vuonna 2012
0,70
0,75
0,80
0,85
0,90
0,95
1,00
1980 1990 2000 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2012
Norja
Ruotsi
Suomi
Tanska
OECD

34. 32
Finanssi- ja talouskriisi (2008–)
nosti julkisten menojen osuutta
bruttokansantuotteesta euromaissa
(EU-17). Suomessa julkisten meno-
jen osuus kohosi poikkeuksellisen
paljon, vain Portugalissa, Irlannissa,
Kyproksella ja Isossa-Britanniassa
nousu oli suurempaa.
Ruotsi ja Itävalta taas onnistuivat
alentamaan julkisten menojen
osuutta bruttokansantuotteesta.
Lähde: Eurostat.
Julkiset menot suhteessa bruttokansantuotteeseen Suomessa, Ruotsissa ja
EU:ssa 1995–2011 (prosenttia)
Suomi 54,7
Ruotsi 51,0
EU-17 49,0
Julkiset menot/BKT v. 2011 (%)
Kansainvälistä vertailua
45
50
55
60
65
1995 2000 2005 2011
Suomi
Ruotsi
EU-17

35. 33 Kansainvälistä vertailua
Viime vuosikymmenen lopulla
julkisten kulutusmenojen osuus
bruttokansantuotteesta kääntyi
nousuun niin Suomessa kuin muu-
allakin euroalueella. Kulutusmenot
syntyvät julkisyhteisöjen tuotta-
mista koulutus-, terveys- ja
hallintopalveluista.
Lähde: Eurostat.
Julkiset kulutusmenot suhteessa bruttokansantuotteeseen Suomessa,
Ruotsissa ja EU:ssa 1995–2011 (prosenttia)
Ruotsi 26,4
Suomi 24,4
EU-17 21,6
Kulutusmenot/BKT v. 2011 (%)
18
20
22
24
26
28
1995 2000 2005 2011
Suomi
Ruotsi
EU-17

36. 34Kansainvälistä vertailua
Julkiset investointimenot kuvaavat
valtion, kuntien ja sosiaaliturva-
rahastojen tekemiä sijoituksia
kiinteään omaisuuteen (koneet,
laitteet, rakennukset ja väylät).
Lähde: Eurostat.
Julkiset investointimenot suhteessa bruttokansantuotteeseen Suomessa,
Ruotsissa ja EU:ssa 1995–2011 (prosenttia BKT:sta)
Ruotsi 3,4
Suomi 2,5
EU-17 2,3
Investointimenot/BKT v. 2011 (%)
2,0
2,5
3,0
3,5
4,0
1995 2000 2005 2011
Suomi
Ruotsi
EU-17

37. 35 Kansainvälistä vertailua
Finanssi- ja talouskriisi (2008–)
käänsi tulonsiirtojen bruttokansan-
tuoteosuuden tuntuvaan kasvuun
Suomessa. Myös 1990-luvun syvän
laman aikana tulonsiirtojen osuus
bruttokansantuotteesta oli huomat-
tava sekä Suomessa että Ruotsissa,
mutta ripeä talouskasvu alensi
niiden osuutta.
Lähde: Eurostat.
Julkiset tulonsiirrot suhteessa bruttokansantuotteeseen Suomessa, Ruotsissa
ja EU:ssa 1995–2011 (prosenttia)
Suomi 18,0
EU-17 17,3
Ruotsi 14,0
Tulonsiirrot/BKT v. 2011 (%)
12
14
16
18
20
22
1995 2000 2005 2011
Suomi
Ruotsi
EU-17

38. 36Kansainvälistä vertailua
Suomalaiset nousivat OECD:n
kyselyssä maailman kolmanneksi
tyytyväisemmäksi kansaksi. Kun
OECD-maissa asuvista keskimäärin
63 prosenttia arvioi olevansa tyyty-
väinen omaan elämäänsä, Suomes-
sa luku on lähes 86 prosenttia. Vain
Tanskassa ja Hollannissa tyytyväis-
ten määrä oli Suomea korkeampi.
Lähteet: OECD Factbook 2010: Economic,
Environmental and Social Statistics /World
Gallup Survey.
Omaan elämäänsä tyytyväisten määrä OECD-maissa 2009
(prosenttia)
0
20
40
60
80
100
Kiina
Intia
Unkari
Viro
Indonesia
Venäjä
Slovakia
Turkki
Etelä-Afrikka
Puola
Portugali
Etelä-Korea
Slovenia
Japani
Kreikka
Espanja
Chile
Ranska
Italia
Saksa
Tsekki
Brasilia
Meksiko
Islanti
Luxemburg
Iso-Britannia
Irlanti
Yhdysvallat
Israel
Itävalta
Australia
Belgia
Uusi-Seelanti
Sveitsi
Kanada
Ruotsi
Norja
Suomi
Tanska
Hollanti
85,9
OECD keskiarvo: 63,4

39. Aineisto
Tiedot julkisista menoista vuosina 1990–2011 on saatu kansantalouden tilinpidosta. Vuosien 1975–1989 tiedot taas
on otettu kansantalouden tilinpidon sektoritiedoista.
Tehtäväluokittaiset julkiset kulutusmenot vuosilta 1975–1989 on saatu ketjuttamalla ne vuonna 1990 käyttöön-
otettujen tehtäväluokkien mukaisiksi.
Kulutusmenot on deflatoitu julkisen kulutuksen hintaindeksillä ja investointimenot julkisten investointien hinta-
indeksillä. Tukipalkkiot, tulosiirrot ja korkomenot taas on muutettu määrän kehitykseksi kuluttajahintaindeksillä.
Tiedot eläkemenoista vuosilta 1975–1995 on kerätty Eläketurvakeskuksen, Kansaneläkelaitoksen, Kuntien eläke-
vakuutuksen ja Valtiokonttorin tilastoista.
Lähteet
Hjerppe, Riitta (1988): Suomen talous 1860–1985, Kasvu ja rakennemuutos. Suomen Pankki, Valtion painatuskeskus,
Helsinki.
Tilastokeskus (2013): Julkisyhteisöjen menot tehtävittäin.
Wiberg, Matti (2012): ”Lakituotannon taso: Silppua ylikuormittuneelta liukuhihnalta”, teoksessa Apunen, Collander,
Haavisto, Neimala, Svensson & Wiberg: Holhouksen alaiset – Seitsemän näkymää ylisääntelyn Suomeen.
EVA Raportti, Taloustieto Oy, Helsinki.

40. ISBN978-951-628-585-9
9789516285859
Kuinka paljon käytämme resursseja hyvinvointivaltion ylläpitoon?
Miten panostukset yhteiseen hyvään ovat muuttuneet vuosikymmenien aikana?
EVA Faktan täydennetty painos hahmottaa hyvinvointivaltiota sen keskeisillä
tunnusluvuilla vuodesta 1975.
Aikasarjat on koonnut Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkija Hannu Kaseva.