2. Latinalaisella Amerikalla tarkoitetaan Etelä-Amerikkaa ja
suurinta
osaa
Väli-Amerikasta,
aluetta
jolla
puhutaan
pääkielenä espanjaa tai portugalia. Koska näitä maita on
monia
ja
ne
ovat
laajalla
alueella,
eroavat
ne
maantieteellisesti ja historiallisesti toisistaan. Tämän vuoksi
latinalais-amerikkalainen
musiikki
on
myös
hyvin
monimuotoista.
Alueen musiikin monimuotoisuus syntyy alkuperäisväestön eli
intiaanien sävelmistä, orjien mukana tulleista afrikkalaisista
rytmeistä sekä siirtolaisten mukana tulleesta espanjalaisesta
kiihkeydestä.
Monet
latinalais-amerikkalaisen
musiikin
tyyleistä ovat vaikuttaneet kevyeen musiikkiin, kuten jazziin,
rockiin tai discoon.

3. Karibianmerellä sijaitsevan Jamaikan saaren musiikilliset juuret ovat varsin rönsyilevät. Intiaanien asuttamasta
saaresta tuli Espanjan siirtomaa, jolloin alkoi myös orjien tuonti Afrikasta. Myöhemmin Englanti valtasi
Jamaikan ja saaresta tuli koko orjakaupan keskus. Sinne saapui myös runsaasti työläisiä Kiinasta ja Intiasta.
Musiikillisesti
reggaesta,
saarella
musiikista
Jamaika
joka
on
soitetusta
tunnetaan
hitaampi
versio
nopeasta
ska-
1960-luvulla.
Reggae
letkeää,
rytmikästä
ja
kuuloista
musiikkia.
Siinä
pääasiassa
(rummut,
perinteisiä
basso,
kitara,
on
aurinkoisen
käytetään
bändisoittimia
koskettimet)
mutta väriä antaa myös lyömäsoittimien
ja puhaltimien käyttö.

4. Sanoitukset ottivat usein kantaa heikkoihin yhteiskunnallisiin oloihin. Tekstit ovat
myös vahvasti sidoksissa rastafari-uskontoon, jossa palvotaan Etiopian entistä
keisaria Haile Selassieta uudelleensyntyneenä Kristuksena. Muutenkin afrikkalaisia
juuria arvostetaan. Rastatyyliin kuuluu myös ns. rastatukka sekä Etiopian lipun
punaisen, vihreän ja keltaisen värin käyttö vaatteissa.
Elintaso ja -olot Jamaikalla eivät olleet kovin korkeat. Ihmisillä ei ollut varaa
radioon, televisioon tai levysoittimiin. Tämän vuoksi syntyivät sound system –
järjestelmät, eli avolava-autoihin rakennetut äänentoistolaitteet, joilla musiikkia
soitettiin kaduilla. Näissä katutansseissa syntyi tiskijukkien ammattikunta.
Jamaikalaiset DJ:t myös keksivät ensimmäisinä ryhtyä puhumaan soittamiensa
levyjen
päälle.
Tämä
dub-musiikki
(dub
engl.
puhua
päälle)
on
vaikuttanut
huomattavasti myöhemmin menestykseen nousseen rap-musiikin syntyyn.

5. Tunnetuinpia jamaikalaisia reggae-muusikoita on laulaja, kitaristi ja
säveltäjä Bob Marley. Muita tunnettuja muusikkoja tai bändejä ovat
Skatalites, Toots Hibbert and The Maytals, Inner Circle ja Shaggy.
Reggaen lisäksi muita jamaikalta lähtöisin olevia musiikkityylejä ovat
ska, rocksteady ja dancehall.
Bob Marley
Inner Circle keikalla Qstockissa 2013.

6. Brasilialaisesta musiikista maailmalla tunnetuin on samba,
jonka
juuret
ovat
afrikkalaisten
Rumpujen säestyksellä orjat
orjien
kulttuurissa.
tanssivat piirissä ja piirin
keskellä oli jokainen vuorollaan soolotanssijana. Keskellä
tanssiva hakee piiristä toisen henkilön jatkamaan ja vaihdon
merkiksi
koskettaa
valitsemaansa
henkilöä
vatsallaan.
Kosketusta kutsuttiin sembaksi joka myöhemmin vaihtui
muotoon samba ja sillä alettiin tarkoittamaan kyseistä
tanssityyliä.

7. Koska samba on kiihkeän afrikkalaisen rytmin
sävyttämää, siinä painottuvat erilaiset rytmi- ja
lyömäsoittimet.
Surdo
–rumpu
muistuttaa
rumpusetin lattiatomia mutta sitä kannetaan usen
hihnasta
kaulassa.
koulustakin tuttuja.
Muut
lyömäsoittimet
ovat
a-go-go
claves
cabasa
tamborim
maracas
chocalho
guiro

8. Sambakulttuuriin liittyy valtavat karnevaalit, joista suurin
pidetään
Riossa.
Karnevaaleihin
liittyy
suuri
sambakulkuekilpailu, jossa sambakoulut tanssivat värikkäissä
asuissa ja kulkuneuvoissa. Kullakin sambakoululla on oma
orkesterinsa eli bateria, jossa voi olla jopa 300 lyömäsoittajaa.
Yhden sambakoulun kulkueessa voi olla tuhansia osanottajia.
Ehkä tunnetuimman sambasävelmän ”Samba
de Janeiron” on säveltänyt brasilialainen
jazzmuusikko Airto Moreira. Kappale on
tuttu useista jalkapallokisoista kautta maan
ja se sävellettiinkin alunperin vuoden 1998
jalkapallon MM-kisoihin.

9. Karibian alueen pienille saarille on syntynyt lukuisia
musiikkityylejä. Trinidadissa syntynyt calypso on yksi
nuorimmista kansanmusiikeista maailmassa. Se on
kehittynyt
afrikkalaisten
orjien
sokeriruoko-
plantaaseilla laulamista, usein valkoiseen väestöön
kohdistuvista
pilkkalauluista.
Laulut
noudattavat
afrikkalaiseen tyyliin kysymys-vastaus-muotoa, jossa
esilaulaja laulaa lyhyen melodian johon vastataan
joko
soittamalla
muuntelemalla.
tai
laulamalla
melodiaa

10. Calypsolle tyypillinen sointi syntyy tynnyrirummusta eli steel panista. Tarinan
Steel pan
mukaan amerikkalaiset sotajoukot jättivät 1940-luvulla tyhjät öljytynnyrinsä
Trinidadiin ja niitä pois vietäessä syntyi komea kumina. Huomattiin, että jos tynnyrin
kannessa on lommoja, siitä syntyy erikorkuisia ääniä. Myöhemmin tynnyrit opittiin
virittämään ja syntyi steel pan. Vaikka kyseistä soitinta kutsutaan rummuksi, on se
silti melodiasoitin, koska kannen eri kohdat tuottavat eri korkuisen sävelen.
Calypso on levinnyt maailmalla ja steel
bändejä
löytyy
mm.
Suomestakin.
Kokoonpanoissa on steel panien lisäksi
erilaisia
lyömäsoittimia
(kuten
sambassa) ja toisinaan banjo ja kitara
sekä jopa bändisoittimia.

11. Tunnetuin calypso-artisti on ehkä jamaikalaissyntyinen Harry Belafonte
ja hänen ensilevynsä (Calypso, 1956) kappaleet ”Banana Boat Song” ja
”Come Back, Liza” ovat maailmallakin tunnetuja. Paitsi hymyilevääänisenä laulajana, hänet tunnetaan myös kansalaisoikeus-taistelijana
ja hän on toiminut mm. Unicefin hyvän tahdon lähettiläänä.

12. Etelä- ja Väli-Amerikan alkuperäisväestoä ovat intiaanit,
jotka asuivat heimoissa. Heimojen nimistä tunnetuimpia ovat
inkat, mayat ja atsteekit, joista inkat asuivat Perun alueella.
Tyypillistä heidän musiikilleen ovat bambuhuiluilla soitetut
haikeat melodiat sekä kitaran sukuisten charangojen ja
rumpujen käyttö.

13. Näyttävimpiä inkasoittimia on panhuilun näköinen soitin. Eri alueilla sen nimi vaihtelee,
se voi olla sicu, zampona tai antara. Siinä on sidottu yhteen vierekkäin eripituisia
bambuputkia jopa niin paljon, että sillä voi soittaa parin kolmen oktaavin alueella. Niissä
soitetaan inkojen musiikille tyypilliset haikeat melodiat.
Inkamusiikin rytmistä huolehtii bombo-rumpu, joka
muistuttaa meidän rumpusetin isoa tomia. Bombossa on
laaman-nahkakalvo, jossa voi olla vielä karvapeitettäkin
jäljellä, siksi sen ääni on pehmeän kumea.
Sointuja soitetaan pientä kitaraa
muistuttavalla
10-kielisellä
charangolla. Kertomuksen mukaan
charangon
kaikukoppa
tehtiin
aiemmin vyötiäisen panssarista.
LÄHTEET
Tekijä: Pekka Ryhänen
Musa soi 7
Musiikin mestarit 7
Musa soi 8-9
Musiikin mestarit 8-9
Wikipedia
Google creative commons –kuvahaku