Väli- ja Etelä-Amerikan musiikkia
Upcoming SlideShare
Loading in...5
×
 

Väli- ja Etelä-Amerikan musiikkia

on

  • 116 views

 

Statistics

Views

Total Views
116
Views on SlideShare
115
Embed Views
1

Actions

Likes
0
Downloads
0
Comments
0

1 Embed 1

http://digimetso.wordpress.com 1

Accessibility

Categories

Upload Details

Uploaded via as Microsoft PowerPoint

Usage Rights

© All Rights Reserved

Report content

Flagged as inappropriate Flag as inappropriate
Flag as inappropriate

Select your reason for flagging this presentation as inappropriate.

Cancel
  • Full Name Full Name Comment goes here.
    Are you sure you want to
    Your message goes here
    Processing…
Post Comment
Edit your comment

Väli- ja Etelä-Amerikan musiikkia Väli- ja Etelä-Amerikan musiikkia Presentation Transcript

  • Latinalaisella Amerikalla tarkoitetaan Etelä-Amerikkaa ja suurinta osaa Väli-Amerikasta, aluetta jolla puhutaan pääkielenä espanjaa tai portugalia. Koska näitä maita on monia ja ne ovat laajalla alueella, eroavat ne maantieteellisesti ja historiallisesti toisistaan. Tämän vuoksi latinalais-amerikkalainen musiikki on myös hyvin monimuotoista. Alueen musiikin monimuotoisuus syntyy alkuperäisväestön eli intiaanien sävelmistä, orjien mukana tulleista afrikkalaisista rytmeistä sekä siirtolaisten mukana tulleesta espanjalaisesta kiihkeydestä. tyyleistä ovat Monet latinalais-amerikkalaisen vaikuttaneet jazziin, rockiin tai discoon. kevyeen musiikkiin, musiikin kuten
  • Karibianmerellä sijaitsevan Jamaikan saaren musiikilliset juuret ovat varsin rönsyilevät. Intiaanien asuttamasta saaresta tuli Espanjan siirtomaa, jolloin alkoi myös orjien tuonti Afrikasta. Myöhemmin Englanti valtasi Jamaikan ja saaresta tuli koko orjakaupan keskus. Sinne saapui myös runsaasti työläisiä Kiinasta ja Intiasta. Musiikillisesti reggaesta, saarella musiikista Jamaika joka on soitetusta tunnetaan hitaampi versio nopeasta ska- 1960-luvulla. Reggae letkeää, rytmikästä ja kuuloista musiikkia. Siinä pääasiassa (rummut, perinteisiä basso, kitara, on aurinkoisen käytetään bändisoittimia koskettimet) mutta väriä antaa myös lyömäsoittimien ja puhaltimien käyttö.
  • Sanoitukset ottivat usein kantaa heikkoihin yhteiskunnallisiin oloihin. Tekstit ovat myös vahvasti sidoksissa rastafari-uskontoon, jossa palvotaan Etiopian entistä keisaria Haile Selassieta uudelleensyntyneenä Kristuksena. Muutenkin afrikkalaisia juuria arvostetaan. Rastatyyliin kuuluu myös ns. rastatukka sekä Etiopian lipun punaisen, vihreän ja keltaisen värin käyttö vaatteissa. Elintaso ja -olot Jamaikalla eivät olleet kovin korkeat. Ihmisillä ei ollut varaa radioon, televisioon tai levysoittimiin. Tämän vuoksi syntyivät sound system – järjestelmät, eli avolava-autoihin rakennetut äänentoistolaitteet, joilla musiikkia soitettiin kaduilla. Näissä katutansseissa syntyi tiskijukkien ammattikunta. Jamaikalaiset DJ:t myös keksivät ensimmäisinä ryhtyä puhumaan soittamiensa levyjen päälle. Tämä dub-musiikki (dub engl. puhua päälle) on vaikuttanut huomattavasti myöhemmin menestykseen nousseen rap-musiikin syntyyn.
  • Tunnetuinpia jamaikalaisia reggae-muusikoita on laulaja, kitaristi ja säveltäjä Bob Marley. Muita tunnettuja muusikkoja tai bändejä ovat Skatalites, Toots Hibbert and The Maytals, Inner Circle ja Shaggy. Reggaen lisäksi muita jamaikalta lähtöisin olevia musiikkityylejä ovat ska, rocksteady ja dancehall. Bob Marley Inner Circle keikalla Qstockissa 2013.
  • Brasilialaisesta musiikista maailmalla tunnetuin on samba, jonka juuret ovat afrikkalaisten orjien kulttuurissa. Rumpujen säestyksellä orjat tanssivat piirissä ja piirin keskellä oli jokainen vuorollaan soolotanssijana. Keskellä tanssiva hakee piiristä toisen henkilön jatkamaan ja vaihdon merkiksi koskettaa valitsemaansa henkilöä vatsallaan. Kosketusta kutsuttiin sembaksi joka myöhemmin vaihtui muotoon samba ja sillä alettiin tarkoittamaan kyseistä tanssityyliä.
  • Koska samba on kiihkeän afrikkalaisen rytmin sävyttämää, siinä painottuvat erilaiset rytmi- ja lyömäsoittimet. Surdo –rumpu muistuttaa rumpusetin lattiatomia mutta sitä kannetaan usein hihnasta kaulassa. koulustakin tuttuja. Muut lyömäsoittimet ovat
  • Sambakulttuuriin liittyy valtavat karnevaalit, joista suurin pidetään Riossa. Karnevaaleihin liittyy suuri sambakulkuekilpailu, jossa sambakoulut tanssivat värikkäissä asuissa ja kulkuneuvoissa. Kullakin sambakoululla on oma orkesterinsa eli bateria, jossa voi olla jopa 300 lyömäsoittajaa. Yhden sambakoulun kulkueessa voi olla tuhansia osanottajia. Ehkä tunnetuimman sambasävelmän ”Samba de Janeiron” on säveltänyt brasilialainen jazzmuusikko Airto Moreira. Kappale on tuttu useista jalkapallokisoista kautta maan ja se sävellettiinkin alunperin vuoden 1998 jalkapallon MM-kisoihin.
  • Karibian alueen pienille saarille on syntynyt lukuisia musiikkityylejä. Trinidadissa syntynyt calypso on yksi nuorimmista kansanmusiikeista maailmassa. Se on kehittynyt afrikkalaisten orjien sokeriruoko- plantaaseilla laulamista, usein valkoiseen väestöön kohdistuvista pilkkalauluista. Laulut noudattavat afrikkalaiseen tyyliin kysymys-vastaus-muotoa, jossa esilaulaja laulaa lyhyen melodian johon vastataan joko soittamalla muuntelemalla. tai laulamalla melodiaa
  • Tunnetuin calypso-artisti on ehkä jamaikalaissyntyinen Harry Belafonte ja hänen ensilevynsä (Calypso, 1956) kappaleet ”Banana Boat Song” ja ”Come Back, Liza” ovat maailmallakin tunnetuja. Paitsi hymyilevääänisenä laulajana, hänet tunnetaan myös kansalaisoikeus-taistelijana ja hän on toiminut mm. Unicefin hyvän tahdon lähettiläänä.
  • Eteläintiaanit, ja Väli-Amerikan jotka asuivat alkuperäisväestoä heimoissa. Heimojen ovat nimistä tunnetuimpia ovat inkat, mayat ja atsteekit, joista inkat asuivat Perun alueella. Tyypillistä heidän musiikilleen ovat bambuhuiluilla soitetut haikeat melodiat sekä kitaran sukuisten charangojen ja rumpujen käyttö.
  • Näyttävimpiä inkasoittimia on panhuilun näköinen soitin. Eri alueilla sen nimi vaihtelee, se voi olla sicu, zampona tai antara. Siinä on sidottu yhteen vierekkäin eripituisia bambuputkia jopa niin paljon, että sillä voi soittaa parin kolmen oktaavin alueella. Niissä soitetaan inkojen musiikille tyypilliset haikeat melodiat. Inkamusiikin rytmistä huolehtii bombo-rumpu, joka muistuttaa meidän rumpusetin isoa tomia. Bombossa on laaman-nahkakalvo, jossa voi olla vielä karvapeitettäkin jäljellä, siksi sen ääni on pehmeän kumea. Sointuja isoitetaan pientä kitaraa muistuttavalla 10-kielisellä charangolla. Kertomuksen mukaan charangon kaikukoppa tehtiin aiemmin vyötiäisen panssarista. LÄHTEET Tekijä: Pekka Ryhänen Musa soi 7 Musiikin mestarit 7 Musa soi 8-9 Musiikin mestarit 8-9 Wikipedia Google creative commons –kuvahaku